Lestaatiuksesta

Mäntti + Maailmallinen

>>Tämä Pitkänperjantain ehtoosaarna vuodelta 1855 on mielestäni varsin edustava. Tässä julistaa "kypsä" herätyssaarnaaja kirkkokansalla.

Takana ovat kuohunnan vuodet heräämisen jälkeen, käynnissä ovat monet kamppailut sekä sielujen pelastamiseksi että vastustajien kanssa, joiden ääni on käynyt voimakkaammaksi.

Saarna antaa monipuolisen kuvan Lars Levi Laestadiuksesta Golgatan juurella. >> ML


AJATUKSIA
Vuoden 1855 LLL on hiukan erilainen, mutta hiukan.
Objektiivinen usko tunkeutuu mukaan opetukseen, se näkyi selvästi mm. Raattamaan opetuksessa.
Nyt alkaa pienoinen löysääminen.
Tämän takana on Lutherin Huonepostilla ja Kirkkopostilla vuodelta 1846.
Laestadius itse tutki Lutherin oppia pääosin erään katol. dogmaatikon kautta kirjoittaessaan Hulluinhuonelaista.
Tunnustuskirjat hän tunsi ja sanoi "saattavansa ne voimaan" Ruotsin kirkossa.
Se asia, minkä LLL Lutherin teologiasta tunsi oli "Lutherin sureksiminen".
Tosin uskon hedelmistä puhuttaessa (Jaakob 2 luku) hän oli sitä mieltä, että tärkein hedelmä on armonjärjestyksen kokeminen - siinä tietysti sureksiminen.

Uudestisyntymiseen ei kuulu synninpäästö, Se tulee esiin vielä 1851 (oliko Helluntai) saarnassa: "Daavid ei saanut tunnonrauhaa syntien tunnustamisen ansiosta, vaan Jumalan armon kautta... se on kaikkien kristittyjen kokemus"
Siis armonmerkin odottamisessa oli avain.

Laestadiuksen mielestä oikea Lutherin oppi oli Spenerin opinkäsitys. Sitä hän ihaili ja vastusti ns. ortodoksiaa, mutta ei kuitenkaan ota huomioon ortodoksian ja pietismin välistä debattia, jossa nähtiin ortodoksiassa myös hyviä piirteitä.
Sureksiminen oli melkein ainoa, mikä häntä Lutherin teologiassa kiinnosti.

Ruotsin kirkon ongelma ei ollut Lutherin oppi, vaan se, että siitä oli luovuttu, näkee LLL.
Kirkko ei siis luterilaisuuden takia ollut nukuksissa.

Huutavan Ääni on poleeminen hiukan jälkiviisas äänitorvi, joten siinä ei tule oppi esiin parhaiten.
Kautokeinon mellakasta arkkipiispa ja piispa antoivat LLL:lle vapauttavan päätöksen.
Ainoat syyttäjät olivat norjalaisia, joiden oma suhde saamelaisiin oli r a s i s t i n e n ja alistava. Se näkyy
norjalaisten käsityksissä näihin päiviin saakka.
Kun khra Hvoslev tuli Kautokeinoon (oli vain keikkapappeja)
saamelaisen hurmahenkisyyden alettua ilmetä, veti hän
ensimmäiseksi heti saavuttuaan talonsa isäntää turpaan.

LLL muuten näki tämän norjalaisen rasismin. Saamelaisverisenä hän oli tässä herkkä. Hän ajoi muutenkin saamelaisten asiaa viranomaisissa ja kuninkaissa norjalaisten viranomaisten tylyä hallintoa vastaan. Ei tulosta.

Hulluinhuonelainen on erittäin looginen ja selvä, sen kautta ymmärtää myös saarnoja.
Toinen hyvä lähde on Wieselgren-kirjeet Kyrkoistorisk Årskrift 1946: Siinä LLL purkaa ajatteluaan.

85

691

Äänestä

    Vastaukset

    Anonyymi (Kirjaudu / Rekisteröidy)
    5000
    • toinen mäntti

      LLL saarna 1857

      >>Etkö sinä, Maria, voi kyyneleilläsi ja huokauksillasi herättää taivaallista Kuningasta ylös kuolleen uskon haudasta? Etkö voi kyyneleilläsi ja huokauksillasi taivuttaa hengellisen kuoleman jääkylmää rintaa murtumaan, avaamaan porttinsa ja päästämään sen Pyhän ylös kuolleen uskon haudasta, jossa hän nyt on maannut haudattuna kolmesataa vuotta. >>>

      Onko tässä uskoa ja luottamusta evankeliumin sanaan,
      vai ollaanko tässä katuvana ja parannuksen tekijänä odottamassa armon
      merkkiä, että Jeesus herää ja tulee Marian luo: "usko, sinun syntisi annetaan sinulle anteeksi"?

      • Mäntti + Maailmallinen

        >>>Hän sanoo: Millainen usko opetuslapsilla oli Vapahtajan ylösnousemisen jälkeen?
        Heillä oli elävä usko ja varmuus Jumalan armosta ja syntien anteeksisaamisesta...>>

        Olikohan?

        Lestaatius opettaa Hulluinhuonelaisen § 1472-1480 mukaan, että vasta Helluntaina opetuslapset uudestisyntyivät.
        Vielä sitä ennen he olivat kiini Kristuksen maallisen valtakunnan ihanuudessa.
        Vasta Helluntain jälkeen heidän sydämensä oli irti maailmasta.

        Kristuksen risti ja kärsimys saarnasivat katumusta. Synninpäästöä ei ollut, eikä objekiivista uskoa:
        Asiantilaa kuvaa hyvin LLL:n oma kertomus Huutavassa.
        LLL:n sepän vaimo, joka oli ollut kauan epäilyksissä, tuli vihdoin uskoon. Samassa tuntui maanjäristys joka oli LLL:lle selvä armonmerkki. No sanoma asiasta levisi heränneiden keskuuteen:
        "kertomus ...mainitun lappalaisnaiselle sattuneesta ihmeestä lohdutti ja vahvisti
        kaikkia jotka silloin olivat heränneita, että jokainen ankarassa parannuskamppailussa ahkeroiva ja ponnisteleva voi .... tulla samaan autaalliseen tilaan a r m o n m e r k i n kautta... Mutta epäileväiselle armonmerkki on ääni taivaasta, joka sanoo: "Sinun syntisi annetaan sinulle anteeksi". Tai: "Tänä päivänä olet oleva kanssani paratiisissa."

        Tämä armonmerkki tuli pyhäksi päämääräksi kaikille heränneille sieluille, jotka eivät vielä olleet tulleet armoitetuiksi, äärettömän
        suuri ja korkea p ä ä m ä ä r ä, johon pitäisi pyrkiä kaikkien, joilla on murheellinen
        henki. (LLL. Sopii yhteen LLL:n saarnojen ja Hulluinhuonelaisessa esitetyn opin kanssa.)

        Jatkon Eevalle noin 1853 lähetetyssä kirjeessä näkyy Raattamaalla ensimm. kertoja objektiivinen usko. Vuoden 1859 talvellla samalle henkilölle Lutherin opettama vieras vanhurskaus. Lähetyskoulun käyttöön oli 1855 saatu Lutherin kirkkopostilla.

      • Mailmanviisas
        Mäntti + Maailmallinen kirjoitti:

        >>>Hän sanoo: Millainen usko opetuslapsilla oli Vapahtajan ylösnousemisen jälkeen?
        Heillä oli elävä usko ja varmuus Jumalan armosta ja syntien anteeksisaamisesta...>>

        Olikohan?

        Lestaatius opettaa Hulluinhuonelaisen § 1472-1480 mukaan, että vasta Helluntaina opetuslapset uudestisyntyivät.
        Vielä sitä ennen he olivat kiini Kristuksen maallisen valtakunnan ihanuudessa.
        Vasta Helluntain jälkeen heidän sydämensä oli irti maailmasta.

        Kristuksen risti ja kärsimys saarnasivat katumusta. Synninpäästöä ei ollut, eikä objekiivista uskoa:
        Asiantilaa kuvaa hyvin LLL:n oma kertomus Huutavassa.
        LLL:n sepän vaimo, joka oli ollut kauan epäilyksissä, tuli vihdoin uskoon. Samassa tuntui maanjäristys joka oli LLL:lle selvä armonmerkki. No sanoma asiasta levisi heränneiden keskuuteen:
        "kertomus ...mainitun lappalaisnaiselle sattuneesta ihmeestä lohdutti ja vahvisti
        kaikkia jotka silloin olivat heränneita, että jokainen ankarassa parannuskamppailussa ahkeroiva ja ponnisteleva voi .... tulla samaan autaalliseen tilaan a r m o n m e r k i n kautta... Mutta epäileväiselle armonmerkki on ääni taivaasta, joka sanoo: "Sinun syntisi annetaan sinulle anteeksi". Tai: "Tänä päivänä olet oleva kanssani paratiisissa."

        Tämä armonmerkki tuli pyhäksi päämääräksi kaikille heränneille sieluille, jotka eivät vielä olleet tulleet armoitetuiksi, äärettömän
        suuri ja korkea p ä ä m ä ä r ä, johon pitäisi pyrkiä kaikkien, joilla on murheellinen
        henki. (LLL. Sopii yhteen LLL:n saarnojen ja Hulluinhuonelaisessa esitetyn opin kanssa.)

        Jatkon Eevalle noin 1853 lähetetyssä kirjeessä näkyy Raattamaalla ensimm. kertoja objektiivinen usko. Vuoden 1859 talvellla samalle henkilölle Lutherin opettama vieras vanhurskaus. Lähetyskoulun käyttöön oli 1855 saatu Lutherin kirkkopostilla.

        >>>Postilla, toinen osa.
        Sivu 1340, saarna numero 236:

        Lukekaa nyt, kaikki katuvat ja uskovat, teidän velkakirjastanne Jumalan Karitsan verellä kirjoitettua kuittia, joka on naulattu ristinpuuhun. Uskokaa, että velkanne on maksettu, älkääkä enää kartuttako sitä. Kenties silloin tulee panttaus, ja te joudutte itse maksamaan uutta ja vanhaa velkaa viimeiseen ropoon asti. Aamen.
        >>>

        Silloin kun käydään avointa ja reilua keskustelua LLL:n saarnoista, kannattaa aina mainita vuosiluku.
        Tämä saarna on pidetty v. 1858.
        Olisi mielenkiintoista tutkia, paljonko tässä on Raattamaan ja Lutherin Kirkkopostillan vaikutusta. Viisaat tutkikoot, miten paljon tätä objektiivisen uskon näkemysta Laestadiuksella esiintyy tätä ennen.

      • Kuin edellä
        Mailmanviisas kirjoitti:

        >>>Postilla, toinen osa.
        Sivu 1340, saarna numero 236:

        Lukekaa nyt, kaikki katuvat ja uskovat, teidän velkakirjastanne Jumalan Karitsan verellä kirjoitettua kuittia, joka on naulattu ristinpuuhun. Uskokaa, että velkanne on maksettu, älkääkä enää kartuttako sitä. Kenties silloin tulee panttaus, ja te joudutte itse maksamaan uutta ja vanhaa velkaa viimeiseen ropoon asti. Aamen.
        >>>

        Silloin kun käydään avointa ja reilua keskustelua LLL:n saarnoista, kannattaa aina mainita vuosiluku.
        Tämä saarna on pidetty v. 1858.
        Olisi mielenkiintoista tutkia, paljonko tässä on Raattamaan ja Lutherin Kirkkopostillan vaikutusta. Viisaat tutkikoot, miten paljon tätä objektiivisen uskon näkemysta Laestadiuksella esiintyy tätä ennen.

        ..ei siinä ole Pyhän Hengen lahjaa ennen kuin kaikki omavanhurskaus puhdistetaan, kaikki siveys ahdistetaan ulos, kaikki kunniallisuus hävitetään, kaikki riettaus perataan. Ja tämä ihmeellinen muutos pitää tapahtuman sillä tavalla kuin Pietari sanoo: Tehkää parannus, niin te saatte Pyhän Hengen lahjan.
        Helluntaipäivänä 1846.

        Minusta tämä eroaa Lutherista sillä tavalla, että uskosta ei puhuta mitään.
        Parannus on tässä suureksi osaksi ulkonaista, eikä Lutherin opetuksen mukaan
        1) mielenmuutos 2) uskolla tarttuminen armoon.

        Pyhä Henki tulee siis vasta ulkonaisen parannuksen jälkeen, kun katumuksessa odotetaan "humausta taivaasta". Siis armonmerkistä on kysymys siinä

      • vihne
        Kuin edellä kirjoitti:

        ..ei siinä ole Pyhän Hengen lahjaa ennen kuin kaikki omavanhurskaus puhdistetaan, kaikki siveys ahdistetaan ulos, kaikki kunniallisuus hävitetään, kaikki riettaus perataan. Ja tämä ihmeellinen muutos pitää tapahtuman sillä tavalla kuin Pietari sanoo: Tehkää parannus, niin te saatte Pyhän Hengen lahjan.
        Helluntaipäivänä 1846.

        Minusta tämä eroaa Lutherista sillä tavalla, että uskosta ei puhuta mitään.
        Parannus on tässä suureksi osaksi ulkonaista, eikä Lutherin opetuksen mukaan
        1) mielenmuutos 2) uskolla tarttuminen armoon.

        Pyhä Henki tulee siis vasta ulkonaisen parannuksen jälkeen, kun katumuksessa odotetaan "humausta taivaasta". Siis armonmerkistä on kysymys siinä

        Eikö tuo kopsaamasi sisälly parannukseen kaikki?

        Siinähän oli perustana Pietarin sanat, niinkuin kopsasit. Eivätkö ne ole vakaat?

      • vihne
        Kuin edellä kirjoitti:

        ..ei siinä ole Pyhän Hengen lahjaa ennen kuin kaikki omavanhurskaus puhdistetaan, kaikki siveys ahdistetaan ulos, kaikki kunniallisuus hävitetään, kaikki riettaus perataan. Ja tämä ihmeellinen muutos pitää tapahtuman sillä tavalla kuin Pietari sanoo: Tehkää parannus, niin te saatte Pyhän Hengen lahjan.
        Helluntaipäivänä 1846.

        Minusta tämä eroaa Lutherista sillä tavalla, että uskosta ei puhuta mitään.
        Parannus on tässä suureksi osaksi ulkonaista, eikä Lutherin opetuksen mukaan
        1) mielenmuutos 2) uskolla tarttuminen armoon.

        Pyhä Henki tulee siis vasta ulkonaisen parannuksen jälkeen, kun katumuksessa odotetaan "humausta taivaasta". Siis armonmerkistä on kysymys siinä

        mistä Lestadius puhuu sisältyy kahteen ensimmäiseen autuuden tuntomerkkiin, jotka Jeesus puhui Matt 5.

      • niikuu tässäkin
        vihne kirjoitti:

        Eikö tuo kopsaamasi sisälly parannukseen kaikki?

        Siinähän oli perustana Pietarin sanat, niinkuin kopsasit. Eivätkö ne ole vakaat?

        Saatan sinun mielestäsi olla vain nokkela. Laestadiolaiset suuret hongat puhuvat räkänokka-pojankläpeista. Sitten on näitä viisaustieteilijöitä.

        Toosiasiat ovat kuitenkin lahjomattomia.

        Parannus ei sisällä mitään tekoa.
        Parannus on pelästyneen sielun pakoa synnin luota ja heittäytymistä Jumalan armon turviin = tarttumista armolupauksiin Kristuksessa uskolla.
        Siinä on kaikki, eikä siihen saa lisätä yhtään mitään.
        Mitä tulee ulkonaiseen parannukseen, se on uskon hedelmää. Niin opettaa Luther.
        MUTTA, armoon tarttuva on jo armoitettu.

        Laestadiuksen ko. saarnan mukaan on tehty ulkonainen parannus, korjattu, poistettu jne. sitten odotetaan rukouksessa ja katumuksessa armonmerkkiä, eikä siinä tilanteessa olla armoitettu. Se tulee tuossa saarnassa selvästi esiin, samoin Laestadiuksen Hulluinhuonelaisessa.
        Kiitän kommentista.

      • kysyä
        vihne kirjoitti:

        mistä Lestadius puhuu sisältyy kahteen ensimmäiseen autuuden tuntomerkkiin, jotka Jeesus puhui Matt 5.

        mitkä ovat ne 2 Autuuden tuntomerkkiä?

      • vihne
        kysyä kirjoitti:

        mitkä ovat ne 2 Autuuden tuntomerkkiä?

        3. "Autuaita ovat hengessään köyhät, sillä heidän on taivasten valtakunta.
        4. Autuaita murheelliset: he saavat lohdutuksen.

      • Viisaustieteilijä X
        vihne kirjoitti:

        mistä Lestadius puhuu sisältyy kahteen ensimmäiseen autuuden tuntomerkkiin, jotka Jeesus puhui Matt 5.

        Autuuden tuntomerkit eivät kuulu tähän asiaan. On kysymys uudestisyntymisestä ja armoitetuksi tulemisesta - sitä koskevien käsitysten vertailusta.

        Ei Lutherinkaan selvä vanhurskauttamisoppi sulje näitä merkkejä pois. Nyt on kysymys armoitetuksi tulemisesta. Pannaanko siihen eteen kamppailu vaiko Jumalan sana armosta Kristuksessa.

      • vastauksesta
        vihne kirjoitti:

        3. "Autuaita ovat hengessään köyhät, sillä heidän on taivasten valtakunta.
        4. Autuaita murheelliset: he saavat lohdutuksen.

        Minä sain lohdutuksen ahdistukseeni ja ristiriitoihini,aivan kuin Taivaan Isä olisi kuullut rukoukseni!Tuli suoraan kohti sydäntäni.Tätä minä juuri tarvitsen,että heikko matkamieskin saa Armon uskoa sellaisena huonona kuin tunnen itseni.Sain lohdutuksen,minä köyhä itsessäni.!Kiitos Isälle,Pojalle ja Pyhälle Hengelle,Amen!Olet totisesti heikkojen ymmärtäjä,se on Armon Lahja!Lämpöä sinulle edelleenkin,rakkauden Hengessä varbiina

      • vihne
        Viisaustieteilijä X kirjoitti:

        Autuuden tuntomerkit eivät kuulu tähän asiaan. On kysymys uudestisyntymisestä ja armoitetuksi tulemisesta - sitä koskevien käsitysten vertailusta.

        Ei Lutherinkaan selvä vanhurskauttamisoppi sulje näitä merkkejä pois. Nyt on kysymys armoitetuksi tulemisesta. Pannaanko siihen eteen kamppailu vaiko Jumalan sana armosta Kristuksessa.

        Kyllä Pyhä Henki panee kamppailemaan, jos et ole vielä kamppaillut.
        Itse Luther kamppaili.

        Sitä ei pitäisi pitää niin pahana, koska kamppailu johtuu ihmisen taipumattomuudesta. Kun sitten on taivuteltu murtumiseen asti, tietää vähän siitä mistä Jeesus pelastaa. Ja siilloin voi jopa kiittää kamppailusta.

      • ViisaustieteilijäX
        vihne kirjoitti:

        Kyllä Pyhä Henki panee kamppailemaan, jos et ole vielä kamppaillut.
        Itse Luther kamppaili.

        Sitä ei pitäisi pitää niin pahana, koska kamppailu johtuu ihmisen taipumattomuudesta. Kun sitten on taivuteltu murtumiseen asti, tietää vähän siitä mistä Jeesus pelastaa. Ja siilloin voi jopa kiittää kamppailusta.

        Kuka niin sanoo, etten ole kamppaillut? Sinäkö olet sydänten tutkija?????

        Kun puhutaan LLL:n opinkäsityksistä, on sopimatonta lähteä henkkoht.
        hyökkäilyyn.

        Mitä itse asiaan tulee, tuntuu siltä, ettet nyt saa kiinni siitä, miten sovinto
        Jumalan kanssa syntyy.
        Armoitetulla ei pidä olla siinä mitään kamppailua, vaan rauha Jumalan kanssa,
        joka huutaa sydämessä: "Rakas Isä".

        Niin, mistä syntyy sovinto?
        Tämä rauhan pitäisi syntyä' näin:
        "en omasta voimastani saata Herraani Jeesukseen Kristukseen uskoa ja tulla Hänen luokseen; Pyhä Henki on minut kutsunut e v a n k e l i u m i n
        s a n a n kautta. Uskon lähde on siis evankeliumin sanassa.

        Laestadiuksella oli hiukan sellainen tyyli, että hän kitsasteli tämän evankeliumin sanan kanssa. Siitä kertoo Huutavan Ääni korvessa, hänen omat saarnansa ja hänen kirjeensä Peter Wieselgrenille.
        Puhutaan mieluummin asiatasolla heitot pois jättäen!

      • vihne
        ViisaustieteilijäX kirjoitti:

        Kuka niin sanoo, etten ole kamppaillut? Sinäkö olet sydänten tutkija?????

        Kun puhutaan LLL:n opinkäsityksistä, on sopimatonta lähteä henkkoht.
        hyökkäilyyn.

        Mitä itse asiaan tulee, tuntuu siltä, ettet nyt saa kiinni siitä, miten sovinto
        Jumalan kanssa syntyy.
        Armoitetulla ei pidä olla siinä mitään kamppailua, vaan rauha Jumalan kanssa,
        joka huutaa sydämessä: "Rakas Isä".

        Niin, mistä syntyy sovinto?
        Tämä rauhan pitäisi syntyä' näin:
        "en omasta voimastani saata Herraani Jeesukseen Kristukseen uskoa ja tulla Hänen luokseen; Pyhä Henki on minut kutsunut e v a n k e l i u m i n
        s a n a n kautta. Uskon lähde on siis evankeliumin sanassa.

        Laestadiuksella oli hiukan sellainen tyyli, että hän kitsasteli tämän evankeliumin sanan kanssa. Siitä kertoo Huutavan Ääni korvessa, hänen omat saarnansa ja hänen kirjeensä Peter Wieselgrenille.
        Puhutaan mieluummin asiatasolla heitot pois jättäen!

        mikä meni väärin?

        Eihän kai ilman armon tarvetta ole armolla mitään tekoa.
        Muistaakseni sanoin, että Pyhä Henki vaikuttaa.

      • vihne
        vihne kirjoitti:

        mikä meni väärin?

        Eihän kai ilman armon tarvetta ole armolla mitään tekoa.
        Muistaakseni sanoin, että Pyhä Henki vaikuttaa.

        Minua aina sytyttää kovasti ihmisen oma kokemus ei niinkään kirjojen kopsaukset.

        Kirjoista me voimme oppia, mutta kokemuksista kertominen vahvistaa ja tekee sanan eläväksi. Ymmärrämme myöskin, että sana toimii tänäkin päivänä. Teoria ei anna tätä kokemusta meille.

      • ViisaustieteilijäX
        vihne kirjoitti:

        Minua aina sytyttää kovasti ihmisen oma kokemus ei niinkään kirjojen kopsaukset.

        Kirjoista me voimme oppia, mutta kokemuksista kertominen vahvistaa ja tekee sanan eläväksi. Ymmärrämme myöskin, että sana toimii tänäkin päivänä. Teoria ei anna tätä kokemusta meille.

        Puhut joutavia, vihne.

        Kun puhutaan Laestadiuksen opinkäsityksestä, ei puhuta sinun kokemuksistasi
        eikä minun kokemuksistasi sitä eikä tätä. Silloin puhutaan Laestadiuksesta.

        Kun kumpikaan meistä ei pääse taivaaseen kysymään rovastilta itseltään,
        täytyy tutkia hänen kirjojaan. Näin se vain on.
        Huomaan, ettet osaa keskustella asiasta asiallisesti, vaan lähdet henkilökohtaisuuksiin.
        En vie keneltäkään vapautta uskoa Laestadiuksesta vaikka mitä.
        Puhuin vain siitä, mitä saarnat kertovat.
        Jos asia on sinulle ylivoimainen, jätä sikseen.

      • Viisaustieteilijä X
        vihne kirjoitti:

        mikä meni väärin?

        Eihän kai ilman armon tarvetta ole armolla mitään tekoa.
        Muistaakseni sanoin, että Pyhä Henki vaikuttaa.

        En ymmärrä mikä siellä meni vikaan. Jostain syystä et vieläkään pääse mukaan tässä vanhurskautumisen asiassa.

      • vihne
        ViisaustieteilijäX kirjoitti:

        Puhut joutavia, vihne.

        Kun puhutaan Laestadiuksen opinkäsityksestä, ei puhuta sinun kokemuksistasi
        eikä minun kokemuksistasi sitä eikä tätä. Silloin puhutaan Laestadiuksesta.

        Kun kumpikaan meistä ei pääse taivaaseen kysymään rovastilta itseltään,
        täytyy tutkia hänen kirjojaan. Näin se vain on.
        Huomaan, ettet osaa keskustella asiasta asiallisesti, vaan lähdet henkilökohtaisuuksiin.
        En vie keneltäkään vapautta uskoa Laestadiuksesta vaikka mitä.
        Puhuin vain siitä, mitä saarnat kertovat.
        Jos asia on sinulle ylivoimainen, jätä sikseen.

        Sinun mielestäsi. Siihen olen jäävi mitään sanomaan.

      • ViisaustieteilijäX
        vihne kirjoitti:

        Sinun mielestäsi. Siihen olen jäävi mitään sanomaan.

        Misttä johtuu, että teet asiakeskustelusta riidan?

      • vihne
        ViisaustieteilijäX kirjoitti:

        Misttä johtuu, että teet asiakeskustelusta riidan?

        En huomannut syyllistyneeni.

      • Gravelz
        Mailmanviisas kirjoitti:

        >>>Postilla, toinen osa.
        Sivu 1340, saarna numero 236:

        Lukekaa nyt, kaikki katuvat ja uskovat, teidän velkakirjastanne Jumalan Karitsan verellä kirjoitettua kuittia, joka on naulattu ristinpuuhun. Uskokaa, että velkanne on maksettu, älkääkä enää kartuttako sitä. Kenties silloin tulee panttaus, ja te joudutte itse maksamaan uutta ja vanhaa velkaa viimeiseen ropoon asti. Aamen.
        >>>

        Silloin kun käydään avointa ja reilua keskustelua LLL:n saarnoista, kannattaa aina mainita vuosiluku.
        Tämä saarna on pidetty v. 1858.
        Olisi mielenkiintoista tutkia, paljonko tässä on Raattamaan ja Lutherin Kirkkopostillan vaikutusta. Viisaat tutkikoot, miten paljon tätä objektiivisen uskon näkemysta Laestadiuksella esiintyy tätä ennen.

        Tuota kirjoittaessaan Lestadiuksella ei ole ollut mitään käsitystä syntiturmeluksen syvyydestä, eikä myöskään Jumalan armosta joka virran lailla kuljettaa pois syntiä sekunnista toiseen. KRISTUKSESSA ihminen on vanhurskautettu syntinen, hänen vanhurskautensa on Kristus. Vähempi kuin täydellinen vanhurskaus ei riitä Jumalalle.

        Pinnallinen syntikäsitys, (siis käsitys että synti tulisi muka ihmisen joistakin teoista), estää evankeliumin ymmärtämisen.

        Room. 10:2 Sillä minä todistan heistä, että heillä on kiivaus Jumalan puolesta, mutta ei taidon mukaan;
        Room. 10:3 sillä kun he eivät tunne Jumalan vanhurskautta, vaan koettavat pystyttää omaa vanhurskauttaan, eivät he ole alistuneet Jumalan vanhurskauden alle.

        Room. 10:4 Sillä Kristus on lain loppu, vanhurskaudeksi jokaiselle, joka uskoo.

      • Gravelz
        Kuin edellä kirjoitti:

        ..ei siinä ole Pyhän Hengen lahjaa ennen kuin kaikki omavanhurskaus puhdistetaan, kaikki siveys ahdistetaan ulos, kaikki kunniallisuus hävitetään, kaikki riettaus perataan. Ja tämä ihmeellinen muutos pitää tapahtuman sillä tavalla kuin Pietari sanoo: Tehkää parannus, niin te saatte Pyhän Hengen lahjan.
        Helluntaipäivänä 1846.

        Minusta tämä eroaa Lutherista sillä tavalla, että uskosta ei puhuta mitään.
        Parannus on tässä suureksi osaksi ulkonaista, eikä Lutherin opetuksen mukaan
        1) mielenmuutos 2) uskolla tarttuminen armoon.

        Pyhä Henki tulee siis vasta ulkonaisen parannuksen jälkeen, kun katumuksessa odotetaan "humausta taivaasta". Siis armonmerkistä on kysymys siinä

        ..vanhurskauttamisesta

      • Gravelz
        vihne kirjoitti:

        Sinun mielestäsi. Siihen olen jäävi mitään sanomaan.

        Hä puhuu Lestadiuksen opinkäsityksistä, ja vertaa niitä Lutherin opinkäsityksiin.

        Kokemuspohja mistä puhut on itsessään oikein, mutta ei liity mitenkään tuohon mitä edellinen nimimerkki yrittää sinulle kertoa. Kirjoitat siis asiaa kyllä mutta joka kerta ohi sen henkilön jonka kanssa olet keskustelevinasi. Jos verrataan tilannetta keskusteluun, niin sinä et ikäänkuin kuule mitään mitä toinen puhuu, vaan käyt (sinäntä oikeata) keskustelua, mutta omien ajatustesi kanssa.

      • vihne
        Gravelz kirjoitti:

        ..vanhurskauttamisesta

        että siinä herätysjohtaja joutuu kamppailuun, kun pappina pitäisi opettaa lapsikasteessa uudestisyntymistä ja hedelmää katsellessa kyllä menee sekasin.

        Siinä on täytynyt kysellä itseltään suorastaan sitä perimmäistä kysymystä: Onko tässä hommassa mitään mieltä?

      • teuta
        vihne kirjoitti:

        että siinä herätysjohtaja joutuu kamppailuun, kun pappina pitäisi opettaa lapsikasteessa uudestisyntymistä ja hedelmää katsellessa kyllä menee sekasin.

        Siinä on täytynyt kysellä itseltään suorastaan sitä perimmäistä kysymystä: Onko tässä hommassa mitään mieltä?

        Minä uskon niin yksinkertaisesti , että ilmanmuuta lapsi otetaan seurakunnan jäseneksi, niin aikaisin kuin mahdollista , ilman että hedelmät menee mitenkään
        sekaisin ,
        Totta kai siinä on mieltä , koska lapsella on Jumalan salattu usko ja kaste on sitä kautta mahdollinen , kun minä kävin rippikoulun -60 vuonna , meiltä kysyttiin
        vielä jokaiselta haluammeko jatkaat kasteen liittoa , ymmärsin että namä
        kaksi asiaa, kaste ja rippikoulu kuuluivat yhteen , niin että Rippikoulu oli Kasteen jatke .

      • vihne
        teuta kirjoitti:

        Minä uskon niin yksinkertaisesti , että ilmanmuuta lapsi otetaan seurakunnan jäseneksi, niin aikaisin kuin mahdollista , ilman että hedelmät menee mitenkään
        sekaisin ,
        Totta kai siinä on mieltä , koska lapsella on Jumalan salattu usko ja kaste on sitä kautta mahdollinen , kun minä kävin rippikoulun -60 vuonna , meiltä kysyttiin
        vielä jokaiselta haluammeko jatkaat kasteen liittoa , ymmärsin että namä
        kaksi asiaa, kaste ja rippikoulu kuuluivat yhteen , niin että Rippikoulu oli Kasteen jatke .

        tarkoitin koko uskonharjoitusta.

      • teuta
        vihne kirjoitti:

        tarkoitin koko uskonharjoitusta.

        Mutta silti katson tämän tärkeämmäksi osaksi elämää , ellei meillä ole USKONHARJOITUSTA , pelkään ettei meillä ole USKOakaan , ja se on
        tärkeys luokassa meille ihmisille yhtä tärkeää kuin ELÄMÄ. TAI
        pitäisi ainakin olla . mutta en minäkään kaikkeen huutoon vastaa
        olemme monien päivien aikana kuulleet sellaisia sanontoja , että
        ei paremmasta väliä , olet huomannut varmasti. Niin minäkin !

      • Gravelz
        vihne kirjoitti:

        että siinä herätysjohtaja joutuu kamppailuun, kun pappina pitäisi opettaa lapsikasteessa uudestisyntymistä ja hedelmää katsellessa kyllä menee sekasin.

        Siinä on täytynyt kysellä itseltään suorastaan sitä perimmäistä kysymystä: Onko tässä hommassa mitään mieltä?

        ...että lestadiuksella oli horjuva käsitys vanhurskauttamisesta. Tiedämme varmasti myös sen, että jos vanhurskauttamisoppiin tulee vika, niin silloin koko rakennus tahtoo huojua vähän sinne ja tänne erilaisissa opin tuulissa.

        Aika outo veto sinulta, että herätysjohtaja Lestadiuksen ongelma oli lapsikaste ja uudestisyntyminen Kasteessa? Onko hän ihan itse kertonut sinulle, vai mistä sinulle tällainen käsitys on muodotunut Lestadiuksen ongelman syystä.

      • Gravelz
        vihne kirjoitti:

        tarkoitin koko uskonharjoitusta.

        Silloinhan keskustelumme on täysin turhaa.

        Pyhä Kaste on nimenomaan tapahtuma jossa ihminen upotetaan Kristukseen Isän Pojan ja Pyhän Hengen nimessä.

        Kuten Paavali opettaa, meidät puetaan Kasteessa uskon kautta Jeesukseen Kristukseen. Kristuksen kanssa liha upotetaan kuolleena hautaan, ja ylös nousee uusi ihminen joka on vedestä ja Hengestä syntynyt. Tämä on Jumalan sana.

        Joka tämän kieltää kieltää, hän kieltää kristinuskon perustan.

      • vihne
        Gravelz kirjoitti:

        Silloinhan keskustelumme on täysin turhaa.

        Pyhä Kaste on nimenomaan tapahtuma jossa ihminen upotetaan Kristukseen Isän Pojan ja Pyhän Hengen nimessä.

        Kuten Paavali opettaa, meidät puetaan Kasteessa uskon kautta Jeesukseen Kristukseen. Kristuksen kanssa liha upotetaan kuolleena hautaan, ja ylös nousee uusi ihminen joka on vedestä ja Hengestä syntynyt. Tämä on Jumalan sana.

        Joka tämän kieltää kieltää, hän kieltää kristinuskon perustan.

        uskollaan onnelliseksi, autuaaksi kaikella uskolla ei taida tulla.
        Ehkä on aika lopettaa.

      • teutatess
        vihne kirjoitti:

        uskollaan onnelliseksi, autuaaksi kaikella uskolla ei taida tulla.
        Ehkä on aika lopettaa.

        Niin sanon sulle Jumalan rauhaa .

      • ViisaustieteilijäX
        vihne kirjoitti:

        uskollaan onnelliseksi, autuaaksi kaikella uskolla ei taida tulla.
        Ehkä on aika lopettaa.

        Vihne on hieno kaveri!

        Siksi ihmettelenkin tuota kirjoittelua. Mitään ei mies ymmärrä itse puhutusta asiasta, mutta vastaan pitää panna ihan periaatteessa!
        Taas on pakko tehdä se johtopäätös, ettei vanhurskauttamisoppi ole
        kirkastanut.

      • erotus oli tämä
        vihne kirjoitti:

        että siinä herätysjohtaja joutuu kamppailuun, kun pappina pitäisi opettaa lapsikasteessa uudestisyntymistä ja hedelmää katsellessa kyllä menee sekasin.

        Siinä on täytynyt kysellä itseltään suorastaan sitä perimmäistä kysymystä: Onko tässä hommassa mitään mieltä?

        Eikö kannattaisi olla silloin vaiti, jos ei ole mitään asiasta sanottavaa.
        Kaste ei liity tähän teemaan mitenkään.

        Kysymys on siitä, mitä tehdään ARMOA ANOVALLE KATUVALLE IHMSIELLE:
        siis k a t u v a l l e syntiselle

        1)
        - Annetaan uskoa evankeliumin sanaa; josta syntyy usko

        2)
        - neuvotaan elämään edelleen katumuksessa ja parannuksen teossa ja
        odottamaan armonmerkkiä

      • Viisaustieteilijä X
        Gravelz kirjoitti:

        Tuota kirjoittaessaan Lestadiuksella ei ole ollut mitään käsitystä syntiturmeluksen syvyydestä, eikä myöskään Jumalan armosta joka virran lailla kuljettaa pois syntiä sekunnista toiseen. KRISTUKSESSA ihminen on vanhurskautettu syntinen, hänen vanhurskautensa on Kristus. Vähempi kuin täydellinen vanhurskaus ei riitä Jumalalle.

        Pinnallinen syntikäsitys, (siis käsitys että synti tulisi muka ihmisen joistakin teoista), estää evankeliumin ymmärtämisen.

        Room. 10:2 Sillä minä todistan heistä, että heillä on kiivaus Jumalan puolesta, mutta ei taidon mukaan;
        Room. 10:3 sillä kun he eivät tunne Jumalan vanhurskautta, vaan koettavat pystyttää omaa vanhurskauttaan, eivät he ole alistuneet Jumalan vanhurskauden alle.

        Room. 10:4 Sillä Kristus on lain loppu, vanhurskaudeksi jokaiselle, joka uskoo.

        Laestadiuksen opetusta ei syvällisemmin tunneta, vaikka saarnoja luetaankin.

        Onjo puhuttu, että synninpäästön julistaminen ei ollut Laeastadiuksen mieleen.
        ILmeisesti lestat eivät ole lukeneet Huutavan Ääni Korvessa-lehteä, jossa Laestadius paheksuu uuden käsikirjan "liian helppoa" rippiä. Kirjeenvaihdossa erään papin kanssa hän vastustaa "korvarippiä". Hän vetoaa siinä Josuan kirjan esimerkkiin Achanasta. Hänen mukaansa Jumala vaatii, että ripin tulee olla julkinen, että koko maailma saa tietää salaiset synnit. Nän Laestadius kirjoittaa vielä 9 kuukautta ennen kuolemaansa.

      • teuta
        Viisaustieteilijä X kirjoitti:

        Laestadiuksen opetusta ei syvällisemmin tunneta, vaikka saarnoja luetaankin.

        Onjo puhuttu, että synninpäästön julistaminen ei ollut Laeastadiuksen mieleen.
        ILmeisesti lestat eivät ole lukeneet Huutavan Ääni Korvessa-lehteä, jossa Laestadius paheksuu uuden käsikirjan "liian helppoa" rippiä. Kirjeenvaihdossa erään papin kanssa hän vastustaa "korvarippiä". Hän vetoaa siinä Josuan kirjan esimerkkiin Achanasta. Hänen mukaansa Jumala vaatii, että ripin tulee olla julkinen, että koko maailma saa tietää salaiset synnit. Nän Laestadius kirjoittaa vielä 9 kuukautta ennen kuolemaansa.

        Hän olisi kirjoittanut 9kk. jälkeen kuolemansa .

      • sinä olisit
        teuta kirjoitti:

        Hän olisi kirjoittanut 9kk. jälkeen kuolemansa .

        sitä ihmeenä pitänyt.

      • teuta
        sinä olisit kirjoitti:

        sitä ihmeenä pitänyt.

        sillä siinä olisi kyllä ihmettä ollut

      • 1Saara
        Gravelz kirjoitti:

        Tuota kirjoittaessaan Lestadiuksella ei ole ollut mitään käsitystä syntiturmeluksen syvyydestä, eikä myöskään Jumalan armosta joka virran lailla kuljettaa pois syntiä sekunnista toiseen. KRISTUKSESSA ihminen on vanhurskautettu syntinen, hänen vanhurskautensa on Kristus. Vähempi kuin täydellinen vanhurskaus ei riitä Jumalalle.

        Pinnallinen syntikäsitys, (siis käsitys että synti tulisi muka ihmisen joistakin teoista), estää evankeliumin ymmärtämisen.

        Room. 10:2 Sillä minä todistan heistä, että heillä on kiivaus Jumalan puolesta, mutta ei taidon mukaan;
        Room. 10:3 sillä kun he eivät tunne Jumalan vanhurskautta, vaan koettavat pystyttää omaa vanhurskauttaan, eivät he ole alistuneet Jumalan vanhurskauden alle.

        Room. 10:4 Sillä Kristus on lain loppu, vanhurskaudeksi jokaiselle, joka uskoo.

        Luin tätä ketjua järjestelmällisesti nyt eka kerran ja tuo sama kalahti korvaan, hyvä kun olet vastannut siihen.

      • 1Saara
        Gravelz kirjoitti:

        Hä puhuu Lestadiuksen opinkäsityksistä, ja vertaa niitä Lutherin opinkäsityksiin.

        Kokemuspohja mistä puhut on itsessään oikein, mutta ei liity mitenkään tuohon mitä edellinen nimimerkki yrittää sinulle kertoa. Kirjoitat siis asiaa kyllä mutta joka kerta ohi sen henkilön jonka kanssa olet keskustelevinasi. Jos verrataan tilannetta keskusteluun, niin sinä et ikäänkuin kuule mitään mitä toinen puhuu, vaan käyt (sinäntä oikeata) keskustelua, mutta omien ajatustesi kanssa.

        joko luetun ymmärtämisessä on ongelmia vihneellä, tai sitten vain halu olla eri mieltä?? Vai onko vanhurskauttamisoppi vielä tosiaan täysin ymmärtämättä?

      • 1Saara
        Gravelz kirjoitti:

        ..vanhurskauttamisesta

        armon ja tekojen välillä...

      • hiukkasen asiaa
        1Saara kirjoitti:

        Luin tätä ketjua järjestelmällisesti nyt eka kerran ja tuo sama kalahti korvaan, hyvä kun olet vastannut siihen.

        Mikä sinun korvaasi kolahti? Menitkö sinä tuohon samaan jonoon, missä ei kun
        ei ymmärretty asian pointtia?
        Laestadius oli jotakin mieltä vielä 9 kk. ennen kuolemaansa tarkoittaa sitä, että hän piti ajatuksensa asiasta loppuun asti. Tällä tiedolla on merkitystä sikäli, että Laestadiuksen katsotaan opetuksessaan maltillistuneen noin 7 v ennen kuolemaansa.

      • 1Saara
        hiukkasen asiaa kirjoitti:

        Mikä sinun korvaasi kolahti? Menitkö sinä tuohon samaan jonoon, missä ei kun
        ei ymmärretty asian pointtia?
        Laestadius oli jotakin mieltä vielä 9 kk. ennen kuolemaansa tarkoittaa sitä, että hän piti ajatuksensa asiasta loppuun asti. Tällä tiedolla on merkitystä sikäli, että Laestadiuksen katsotaan opetuksessaan maltillistuneen noin 7 v ennen kuolemaansa.

        olisin vastannut samaan kuin hänkin, eli "velan kartuttamiseen". Ei ihmisestä tule koskaan tässä elämässä syntiä tekemätöntä ihmistä, vaan koko velka pyyhkiytyy jokaisella uskonvanhurskauteen luottavalla joka hetki. Tämä on hyvin tärkeä asia ymmärtää, siksi, että muussa tapauksessa ihminen joutuu tekojen alle miettimään jatkuvasti, "joko syntiä on karttunut armon päälle" ja pelastus on aina epävarmuuden päällä.

        Kuitenkin me saamme sanan mukaan uskoa: " Yhdellä ainoalla uhrilla Hän on tehnyt täydellisiksi meidät, jotka pyhitetään". Pyhittäminen muuten tarkoittaa Jumalalle erotettua, eli ei mitään synnitöntä itsessään, tosin synnitön Kristuksessa kyllä!

      • mulle nyt
        1Saara kirjoitti:

        olisin vastannut samaan kuin hänkin, eli "velan kartuttamiseen". Ei ihmisestä tule koskaan tässä elämässä syntiä tekemätöntä ihmistä, vaan koko velka pyyhkiytyy jokaisella uskonvanhurskauteen luottavalla joka hetki. Tämä on hyvin tärkeä asia ymmärtää, siksi, että muussa tapauksessa ihminen joutuu tekojen alle miettimään jatkuvasti, "joko syntiä on karttunut armon päälle" ja pelastus on aina epävarmuuden päällä.

        Kuitenkin me saamme sanan mukaan uskoa: " Yhdellä ainoalla uhrilla Hän on tehnyt täydellisiksi meidät, jotka pyhitetään". Pyhittäminen muuten tarkoittaa Jumalalle erotettua, eli ei mitään synnitöntä itsessään, tosin synnitön Kristuksessa kyllä!

        Eipä ole tuohon paljon lisäämistä.
        Olen kuunnellut esikoisten lapinsaarnaajien puheita pätkittäin.

        Sanakaan ei puhutta siitä, että uskosta vanhurskaaksi tulleilla on rauha Jumalan kanssa. Eikä se rauha mene rikki siitä, että "joutuu syntiin".
        Lapinvanhimmat ovat ihan pihalla vanhurskauttamisopissa. Kovasti passitetaan kuulijoita korjaamispaikalle... huhhuh.

      • 1Saara
        mulle nyt kirjoitti:

        Eipä ole tuohon paljon lisäämistä.
        Olen kuunnellut esikoisten lapinsaarnaajien puheita pätkittäin.

        Sanakaan ei puhutta siitä, että uskosta vanhurskaaksi tulleilla on rauha Jumalan kanssa. Eikä se rauha mene rikki siitä, että "joutuu syntiin".
        Lapinvanhimmat ovat ihan pihalla vanhurskauttamisopissa. Kovasti passitetaan kuulijoita korjaamispaikalle... huhhuh.

        uskossa oleminen tuntuu heitä kuunnellessa kovasti raskaalta taakalta. Jatkuva pelko ja epävarmuus pelastumisesta: eivät ole tulleet tuntemaan vielä Jumalan rakkautta, sillä rakkaudessa ei pelkoa ole!

        Ilo puuttuu näiltä lakihenkisiltä lestoilta kokonaan heti kun aletaan uskosta puhumaan. Selkeä merkki siitä että ovat vielä kasvattajan alaisia, eli tekevät kaiken vain pakosta, pelosta ja ansion toivossa. Vapaaehtoisuus, joka on Jumalan lapseuden merkki puuttuu kokonaan.

        Jos Hengen hedelmä on rakkaus, ilo, rauha jne. niin eipä noita tunnu löytyvän.

        Lisäksi aina tulee esille se kauhea paholaisen voiman korottaminen. Aivan kuin Jumala ei olisi mitään sen rinnalla. Ja kuitenkin tiedämme, että Jeesus on jo voittanut pahan vallan. Ei meidän jotka Jeesuksessa Kristuksessa elämme, olemme ja liikumme, tarvitse ollenkaan pelätä paholaista. Herran pelko on viisauden alku, sanoo sana, ei suinkaan paholaisen pelko sitä ole.

        Kun tässä nyt epäkohtia listaan, lisään vielä sen hämmästyttävän lahkohenkisyyden, joka tuomitsee kaikki muut uskovat. Suoraa kontaktia eivät tunnu uskaltavan ottaa toisaalla vaikuttaviin kristittyihin, mutta eivät tunnu kirjojakaan lukevan, joista kyllä elävässä uskossa oleva erottaa heti, onko kirjoittaja elävässä uskossa. Ihmettelen sitä pelkuruuden henkeä, joka lestoihin on oikein selkäytimeen asti opetuksilla upotettu.

      • ! huomautus
        1Saara kirjoitti:

        uskossa oleminen tuntuu heitä kuunnellessa kovasti raskaalta taakalta. Jatkuva pelko ja epävarmuus pelastumisesta: eivät ole tulleet tuntemaan vielä Jumalan rakkautta, sillä rakkaudessa ei pelkoa ole!

        Ilo puuttuu näiltä lakihenkisiltä lestoilta kokonaan heti kun aletaan uskosta puhumaan. Selkeä merkki siitä että ovat vielä kasvattajan alaisia, eli tekevät kaiken vain pakosta, pelosta ja ansion toivossa. Vapaaehtoisuus, joka on Jumalan lapseuden merkki puuttuu kokonaan.

        Jos Hengen hedelmä on rakkaus, ilo, rauha jne. niin eipä noita tunnu löytyvän.

        Lisäksi aina tulee esille se kauhea paholaisen voiman korottaminen. Aivan kuin Jumala ei olisi mitään sen rinnalla. Ja kuitenkin tiedämme, että Jeesus on jo voittanut pahan vallan. Ei meidän jotka Jeesuksessa Kristuksessa elämme, olemme ja liikumme, tarvitse ollenkaan pelätä paholaista. Herran pelko on viisauden alku, sanoo sana, ei suinkaan paholaisen pelko sitä ole.

        Kun tässä nyt epäkohtia listaan, lisään vielä sen hämmästyttävän lahkohenkisyyden, joka tuomitsee kaikki muut uskovat. Suoraa kontaktia eivät tunnu uskaltavan ottaa toisaalla vaikuttaviin kristittyihin, mutta eivät tunnu kirjojakaan lukevan, joista kyllä elävässä uskossa oleva erottaa heti, onko kirjoittaja elävässä uskossa. Ihmettelen sitä pelkuruuden henkeä, joka lestoihin on oikein selkäytimeen asti opetuksilla upotettu.

        Valitettavasti.

        Mutta....

        ... tämä on kuitenkin Jumalan siunaus siltä osin että nyt olemme varmat ja vakuuttuneet siitä, ettei meidät tule enää päivääkään seurata ihmisoppeja.
        Sen sijaan meidän tulee lukea ahkerasti Jumalan sanaa Raamatusta ja rukoilla Jumalaa johdattamaan meitä Pyhän Henkensä voimalla ja viisaudella.

        On kuitenkin tärkeätä ymmärtää ettei kukaan tässä lestadiolaisuudessakaan ole sellainen henkilö jota meidän tulisi karttaa taikka halveksia. Sellainen toiminta on Jumalan sanaa vastaan, Jeesus on kuollut kaikkien puolesta.

        Sen sijaan meidän joiden koko autuus perustuu Jumalan armoon ja Kristuksen ansioon ilman omia ansioitamme, tulee olla Kristuksen todistajina myös omassa hengellisessä kodissamme.

      • 1Saara
        ! huomautus kirjoitti:

        Valitettavasti.

        Mutta....

        ... tämä on kuitenkin Jumalan siunaus siltä osin että nyt olemme varmat ja vakuuttuneet siitä, ettei meidät tule enää päivääkään seurata ihmisoppeja.
        Sen sijaan meidän tulee lukea ahkerasti Jumalan sanaa Raamatusta ja rukoilla Jumalaa johdattamaan meitä Pyhän Henkensä voimalla ja viisaudella.

        On kuitenkin tärkeätä ymmärtää ettei kukaan tässä lestadiolaisuudessakaan ole sellainen henkilö jota meidän tulisi karttaa taikka halveksia. Sellainen toiminta on Jumalan sanaa vastaan, Jeesus on kuollut kaikkien puolesta.

        Sen sijaan meidän joiden koko autuus perustuu Jumalan armoon ja Kristuksen ansioon ilman omia ansioitamme, tulee olla Kristuksen todistajina myös omassa hengellisessä kodissamme.

        Ja se juuri on varmasti Jumalan tarkoitus. Hän itse asettaa omansa vaikuttamaan ja rukoilemaan juuri niihin paikkoihin, joissa Hän tahtoo vielä sieluja pelastaa ja heikompia vahvistaa.

        Oikea usko ei tee ihmistä ylpeäksi ja ylemyydentuntoiseksi. Päinvastoin, se vaikuttaa nöyryyttä ja tahtoa alistua Jumalan tahdon alle. Ja tosiasia on sekin, että Jumalan lapset ovat koko elinikänsä tässä maailmassa taistelutantereella, eikä hengellinen sodankäynti lopu tässä ajassa. Ei omaa lihaa vastaan, eikä perkeleen juonia vastaan.

        Meidän tulee osoittaa ansaitsematonta rakkautta kaikille ihmisille, samoin kuin me saamme nauttia Jumalan rakkaudesta, jota emme ole ansainneet. Sen me tiedämme ja uskomme, että niin kauan kuin on elämää on toivoa ja Jumalalla sielujen pelastaminen meneillään, kunnes valittujen luku täyttyy ja tämä aika lopullisesti loppuu.

      • Taito
        Kuin edellä kirjoitti:

        ..ei siinä ole Pyhän Hengen lahjaa ennen kuin kaikki omavanhurskaus puhdistetaan, kaikki siveys ahdistetaan ulos, kaikki kunniallisuus hävitetään, kaikki riettaus perataan. Ja tämä ihmeellinen muutos pitää tapahtuman sillä tavalla kuin Pietari sanoo: Tehkää parannus, niin te saatte Pyhän Hengen lahjan.
        Helluntaipäivänä 1846.

        Minusta tämä eroaa Lutherista sillä tavalla, että uskosta ei puhuta mitään.
        Parannus on tässä suureksi osaksi ulkonaista, eikä Lutherin opetuksen mukaan
        1) mielenmuutos 2) uskolla tarttuminen armoon.

        Pyhä Henki tulee siis vasta ulkonaisen parannuksen jälkeen, kun katumuksessa odotetaan "humausta taivaasta". Siis armonmerkistä on kysymys siinä

        Siis pyhähenki vuodatetaan ihmisen sydämeen vasta sisäisen parannuksen jälkeen. Ei ulkoisen. Ulkoisen parannuksen aiheuttaa usein kuollut usko, ja omavanhurskaus.

        Nämä syyt aiheuttavat ulkoisen parannuksen. Hengellisen eli sisäisen parannuksen saa ihminen Lutherin mukaan seuraavasti, ja siitä seuraa myös ulkoinen parannus.

        Lutherin opetuksen mukaan oikea, eli sisäinen parannus sisältää kaksi asiaa:
        1. Sydämen, ja
        2. Mielen muutoksen, jonka vaikuttaa meissä Jumala hyvän tahtonsa jälkeen. Tämä hyvä tahto on puhdas Armo Jumalan puolelta, ja vain usko ihmisen puolelta liittyy siihen. Ei edes rakkaus kelpaa tähän. (joka usein sotketaan tähän)

        Lisäksi hän opettaa, että parannus alkaa aina kääntymisellä Jumalan puoleen. Hän ottaa tähän Raamatun ja sanoo, että tuhlaajapoika teki päätöksen ja kääntyi isänsä puoleen.

        On aivan varmaa myös se, että Raamattu opettaa, että Jerusalemin yläsalissa oetuslapset saivat pyhänhengen, kun Jeesus puhalsi heidän päälleen ja sanoi:
        Ottakaa pyhähenki... Toisin sanoin he saivat sen, halusivatpa tai ei.

        Lestadius opettaa Hulluinhuonelaisessa selvin sanoin, että Opetuslasten sydämessä syttyi elävän uskon kipinä pääsiäispäivän iltana, lukittuinovien takana, ja että me voimme sanoa ja uskoa, että heidän sydämissä oli elävänuskon kipinä pääsiäispäivänä.

        Luther taas opettaa että nuo sanat "rauha olkoon teille", jotka Jeesus heille sanoi lukittujen ovien takana, merkitsevät syntein anteeksi saamisen saarnaa, ja Raamattu todistaa, että tuon sanan jälkeen opetuslasten sydämmet täyttyivät ilolla. Tämä ilo oli pyhän hengen vaikuttama ilo, joka vieläkin syttyy uskovan sydämessä, kun nuo sanat todistetaan uskoville.

        On siis tyhmää Raamatun valossa, ja Lutherin opetuksen mukaan väittää edes muuta. Kirjoitettua Jumalansanaa kun ei voi muuttaa.

        Helluntai kun oli seurakunnan perustamisen juhla, jolloin opetuslapset saarnasivat "viileskellyin kielin", joista Luther opettaa, että ne merkitsevät saarnalahjoja, jotka ylhäältä vuodatettiin. Tämä ylhäältä tuleva humaus merkitsi juuri tätä.

        Opetuslapset siis saarnasivat elävässä ja autuaaksitekevässä uskossa hellunntaipäivänä, ja heidät vahvistettiin ylhäältä, kuten vieläkin meidänkin aikanamme totiset Kristuksen käskyläiset.

      • ehäpiti vapia
        hiukkasen asiaa kirjoitti:

        Mikä sinun korvaasi kolahti? Menitkö sinä tuohon samaan jonoon, missä ei kun
        ei ymmärretty asian pointtia?
        Laestadius oli jotakin mieltä vielä 9 kk. ennen kuolemaansa tarkoittaa sitä, että hän piti ajatuksensa asiasta loppuun asti. Tällä tiedolla on merkitystä sikäli, että Laestadiuksen katsotaan opetuksessaan maltillistuneen noin 7 v ennen kuolemaansa.

        Paljas USKO syntisen ihmisen puolelta, ja ARMO Jumalan puolelta, tässä on pelastus eikä missään pietistisessä vouhkaamisessa katolilaisine pakkorippeineen. Pitäköön kuka lystää, itsepähän kärsii nahoissaan Kristuksen evankeliumin hylkäämisen seuraukset. Älkää kaupatko tuollaisia oppeja muille!!

      • Onnea matkaan
        ! huomautus kirjoitti:

        Valitettavasti.

        Mutta....

        ... tämä on kuitenkin Jumalan siunaus siltä osin että nyt olemme varmat ja vakuuttuneet siitä, ettei meidät tule enää päivääkään seurata ihmisoppeja.
        Sen sijaan meidän tulee lukea ahkerasti Jumalan sanaa Raamatusta ja rukoilla Jumalaa johdattamaan meitä Pyhän Henkensä voimalla ja viisaudella.

        On kuitenkin tärkeätä ymmärtää ettei kukaan tässä lestadiolaisuudessakaan ole sellainen henkilö jota meidän tulisi karttaa taikka halveksia. Sellainen toiminta on Jumalan sanaa vastaan, Jeesus on kuollut kaikkien puolesta.

        Sen sijaan meidän joiden koko autuus perustuu Jumalan armoon ja Kristuksen ansioon ilman omia ansioitamme, tulee olla Kristuksen todistajina myös omassa hengellisessä kodissamme.

        Sen sijaan meidän tulee lukea ahkerasti Jumalan sanaa Raamatusta ja rukoilla Jumalaa johdattamaan meitä Pyhän Henkensä voimalla ja viisaudella.

        Niin tämä teiltä näyttää puuttuvankin. Lukekaa ihmeessä jotta tulisitte totuuden tuntoon ja huomaisitte sokeutenne.

      • Makeasti
        hiukkasen asiaa kirjoitti:

        Mikä sinun korvaasi kolahti? Menitkö sinä tuohon samaan jonoon, missä ei kun
        ei ymmärretty asian pointtia?
        Laestadius oli jotakin mieltä vielä 9 kk. ennen kuolemaansa tarkoittaa sitä, että hän piti ajatuksensa asiasta loppuun asti. Tällä tiedolla on merkitystä sikäli, että Laestadiuksen katsotaan opetuksessaan maltillistuneen noin 7 v ennen kuolemaansa.

        Lestadiuksella oli armonjärjestys uudesti syntymästä kuolemaan saakka täysin selvillä. Ennen uudesti syntymääkin oli parempi tieto kuin teillä yhteensä.

        Mistä teille nyt yks kaks on tullut sellainen luulo että' te ymmärrätte raamatun paremmin kuin Lestadius, ehkäpä rietas on päässyt korottamamaan temppelin harjalle.

      • ! huomautus
        Onnea matkaan kirjoitti:

        Sen sijaan meidän tulee lukea ahkerasti Jumalan sanaa Raamatusta ja rukoilla Jumalaa johdattamaan meitä Pyhän Henkensä voimalla ja viisaudella.

        Niin tämä teiltä näyttää puuttuvankin. Lukekaa ihmeessä jotta tulisitte totuuden tuntoon ja huomaisitte sokeutenne.

        Ensiksi sinun tulee arvioida oma tilasi, ja jättää hengelliset arvioimiset Uskonvanhurskaudessa Kristukseen yhtyneille.

      • ! huomautus
        Makeasti kirjoitti:

        Lestadiuksella oli armonjärjestys uudesti syntymästä kuolemaan saakka täysin selvillä. Ennen uudesti syntymääkin oli parempi tieto kuin teillä yhteensä.

        Mistä teille nyt yks kaks on tullut sellainen luulo että' te ymmärrätte raamatun paremmin kuin Lestadius, ehkäpä rietas on päässyt korottamamaan temppelin harjalle.

        Ihminen joko elää uskosta Kristukseen, taikka sitten ei elä, vaan pyrkii vanhurskautumaan enemmän taikka vähemmän omien tekojensa avulla . Viisaudella ei tässä asiassa pääse etenemään pätkääkään. Lestadiuksen uskolla sinä et pääse taivaaseen, siihen tarvitaan henkilökohtainen usko Kristukseen.

      • arvovaltakiista??
        Makeasti kirjoitti:

        Lestadiuksella oli armonjärjestys uudesti syntymästä kuolemaan saakka täysin selvillä. Ennen uudesti syntymääkin oli parempi tieto kuin teillä yhteensä.

        Mistä teille nyt yks kaks on tullut sellainen luulo että' te ymmärrätte raamatun paremmin kuin Lestadius, ehkäpä rietas on päässyt korottamamaan temppelin harjalle.

        Kaverille ei ole vielä Jumalan sana kokonaan auennut. Uho ja halveksunta ei tuota puutetta korvaa ikävä kyllä. Sanon tämän laestadiusta paljon tutkineena.

      • Taito
        Gravelz kirjoitti:

        ..vanhurskauttamisesta

        Joo. Hänellä oli ennen 10.1.1844 horjuva käsitys vanhurskauttamisesta.

        Tuon päivämäärän jälkeen se olikin kirkas ja selvä. Itse hän todistaa, että hän etsi tietä taivaaseen, ja löysi sen "lapin mariaksi" kutsutun henkilön kautta. Tuo tapahtuma muutti hänen ajatuksen, ja sydämmen uskon vanhurskauttamisesta, ja siitä hän todisti kuolemaansa asti.

        On ihmeellistä, että kaikki Jumalata valitut "aseet" ovat käyneet saman tien läpi vanhurskauttamisessa.

        Niin kävi Saulukselle, kun ananias todisti synnit anteeksi, niin Sauluksesta tuli Paulus, ja suomukset tippuivat silmiltä, ja Paulus rupesi näkemään mistä tie taivaaseen menee.

        Niin kävi Lutherille, että eräs kerjäläismunkki todisti Lutherille synnit anteeksi, ja elävä usko täytti hänen sydämmen. Silloin hän huusi ilosta, että nyt minä uskon, nyt minä uskon. Tämän jälkeen hän saarnasi vain sitä, mitä oli kokenut sydämessään ja minkä kirjoitettu sana vahvisti.

        Samoin kävi Lestadiukselle lapin "Marian" puhutellessa häntä. Tämän jälkeen hän todisti vain sitä, mitä oli koetellut omassa sydämessään, ja mitä sana todisti.

        Tämä oppi vanhurskauttamisesta, uskosta, kilvoituksesta, pyhityksestä ja valvomisesta pysyi vahvana loppuun asti. Häntä ei murtanut edes kuolema, koska hän todisti vielä kuolinvuoteellaan, että minä olen elävän ja puhtaan Jumalansanan teille saarnanut. Joka sen uskoo hän uskoo sen omaksi autuudeksensa, mutta joka sen hylkää ylpeyden tai ylenkatseen vuoksi, hän hylkää sen omaksi vahinokseen.

        Tämä olisi hyvä muistaa kaikkien "mahtavien korppikotkien ja sikopaimenten", jotka täällä myrkkyänsä Laestadiuksesta levittävät. Itse he kerran myrkyistänsä vastaavat, mutta luulen, että syyttäjä voittaa.

      • teuta
        arvovaltakiista?? kirjoitti:

        Kaverille ei ole vielä Jumalan sana kokonaan auennut. Uho ja halveksunta ei tuota puutetta korvaa ikävä kyllä. Sanon tämän laestadiusta paljon tutkineena.

        Lestaadius on perustanut USKON? Kysyn tämän siksi kun olen paljon
        tutkinut asiaa , enkä mistään¨löydä vastausta .

      • Pelkäävät totuutta.
        Taito kirjoitti:

        Siis pyhähenki vuodatetaan ihmisen sydämeen vasta sisäisen parannuksen jälkeen. Ei ulkoisen. Ulkoisen parannuksen aiheuttaa usein kuollut usko, ja omavanhurskaus.

        Nämä syyt aiheuttavat ulkoisen parannuksen. Hengellisen eli sisäisen parannuksen saa ihminen Lutherin mukaan seuraavasti, ja siitä seuraa myös ulkoinen parannus.

        Lutherin opetuksen mukaan oikea, eli sisäinen parannus sisältää kaksi asiaa:
        1. Sydämen, ja
        2. Mielen muutoksen, jonka vaikuttaa meissä Jumala hyvän tahtonsa jälkeen. Tämä hyvä tahto on puhdas Armo Jumalan puolelta, ja vain usko ihmisen puolelta liittyy siihen. Ei edes rakkaus kelpaa tähän. (joka usein sotketaan tähän)

        Lisäksi hän opettaa, että parannus alkaa aina kääntymisellä Jumalan puoleen. Hän ottaa tähän Raamatun ja sanoo, että tuhlaajapoika teki päätöksen ja kääntyi isänsä puoleen.

        On aivan varmaa myös se, että Raamattu opettaa, että Jerusalemin yläsalissa oetuslapset saivat pyhänhengen, kun Jeesus puhalsi heidän päälleen ja sanoi:
        Ottakaa pyhähenki... Toisin sanoin he saivat sen, halusivatpa tai ei.

        Lestadius opettaa Hulluinhuonelaisessa selvin sanoin, että Opetuslasten sydämessä syttyi elävän uskon kipinä pääsiäispäivän iltana, lukittuinovien takana, ja että me voimme sanoa ja uskoa, että heidän sydämissä oli elävänuskon kipinä pääsiäispäivänä.

        Luther taas opettaa että nuo sanat "rauha olkoon teille", jotka Jeesus heille sanoi lukittujen ovien takana, merkitsevät syntein anteeksi saamisen saarnaa, ja Raamattu todistaa, että tuon sanan jälkeen opetuslasten sydämmet täyttyivät ilolla. Tämä ilo oli pyhän hengen vaikuttama ilo, joka vieläkin syttyy uskovan sydämessä, kun nuo sanat todistetaan uskoville.

        On siis tyhmää Raamatun valossa, ja Lutherin opetuksen mukaan väittää edes muuta. Kirjoitettua Jumalansanaa kun ei voi muuttaa.

        Helluntai kun oli seurakunnan perustamisen juhla, jolloin opetuslapset saarnasivat "viileskellyin kielin", joista Luther opettaa, että ne merkitsevät saarnalahjoja, jotka ylhäältä vuodatettiin. Tämä ylhäältä tuleva humaus merkitsi juuri tätä.

        Opetuslapset siis saarnasivat elävässä ja autuaaksitekevässä uskossa hellunntaipäivänä, ja heidät vahvistettiin ylhäältä, kuten vieläkin meidänkin aikanamme totiset Kristuksen käskyläiset.

        Näyttää siltä että jeesuslaisilta on vastaukset hukassa, kun laittaa totuuden näkyviin.

      • teuta
        Taito kirjoitti:

        Joo. Hänellä oli ennen 10.1.1844 horjuva käsitys vanhurskauttamisesta.

        Tuon päivämäärän jälkeen se olikin kirkas ja selvä. Itse hän todistaa, että hän etsi tietä taivaaseen, ja löysi sen "lapin mariaksi" kutsutun henkilön kautta. Tuo tapahtuma muutti hänen ajatuksen, ja sydämmen uskon vanhurskauttamisesta, ja siitä hän todisti kuolemaansa asti.

        On ihmeellistä, että kaikki Jumalata valitut "aseet" ovat käyneet saman tien läpi vanhurskauttamisessa.

        Niin kävi Saulukselle, kun ananias todisti synnit anteeksi, niin Sauluksesta tuli Paulus, ja suomukset tippuivat silmiltä, ja Paulus rupesi näkemään mistä tie taivaaseen menee.

        Niin kävi Lutherille, että eräs kerjäläismunkki todisti Lutherille synnit anteeksi, ja elävä usko täytti hänen sydämmen. Silloin hän huusi ilosta, että nyt minä uskon, nyt minä uskon. Tämän jälkeen hän saarnasi vain sitä, mitä oli kokenut sydämessään ja minkä kirjoitettu sana vahvisti.

        Samoin kävi Lestadiukselle lapin "Marian" puhutellessa häntä. Tämän jälkeen hän todisti vain sitä, mitä oli koetellut omassa sydämessään, ja mitä sana todisti.

        Tämä oppi vanhurskauttamisesta, uskosta, kilvoituksesta, pyhityksestä ja valvomisesta pysyi vahvana loppuun asti. Häntä ei murtanut edes kuolema, koska hän todisti vielä kuolinvuoteellaan, että minä olen elävän ja puhtaan Jumalansanan teille saarnanut. Joka sen uskoo hän uskoo sen omaksi autuudeksensa, mutta joka sen hylkää ylpeyden tai ylenkatseen vuoksi, hän hylkää sen omaksi vahinokseen.

        Tämä olisi hyvä muistaa kaikkien "mahtavien korppikotkien ja sikopaimenten", jotka täällä myrkkyänsä Laestadiuksesta levittävät. Itse he kerran myrkyistänsä vastaavat, mutta luulen, että syyttäjä voittaa.

        Se oli Lutherin esimies. Shaubitz. Se on vaan niin kivaa kertoa tuollaista
        kerjäläismunkki tarinaa jonka on pitänyt jotkut tiukkikset yllä ja esillä ,
        Sellainen tarinointi vetää ihmisä puoleensa . Ja sitä kuunnellaan paremmin.

      • ! huomautus
        arvovaltakiista?? kirjoitti:

        Kaverille ei ole vielä Jumalan sana kokonaan auennut. Uho ja halveksunta ei tuota puutetta korvaa ikävä kyllä. Sanon tämän laestadiusta paljon tutkineena.

        Tutki sinä vain Lestadiusta rauhassa, mutta jätä puheet Jumalan sanasta tässä yhteydessä tykkänään pois.

        Lestaduis on nimittäin vain pienen herätysliikkeen pappi ruotsinlapista, siis aivan mitätön tekijä Jumalan lasten monikymmenmiljoonainen kokonaismäärä huomioiden.

      • ! huomautus
        Taito kirjoitti:

        Joo. Hänellä oli ennen 10.1.1844 horjuva käsitys vanhurskauttamisesta.

        Tuon päivämäärän jälkeen se olikin kirkas ja selvä. Itse hän todistaa, että hän etsi tietä taivaaseen, ja löysi sen "lapin mariaksi" kutsutun henkilön kautta. Tuo tapahtuma muutti hänen ajatuksen, ja sydämmen uskon vanhurskauttamisesta, ja siitä hän todisti kuolemaansa asti.

        On ihmeellistä, että kaikki Jumalata valitut "aseet" ovat käyneet saman tien läpi vanhurskauttamisessa.

        Niin kävi Saulukselle, kun ananias todisti synnit anteeksi, niin Sauluksesta tuli Paulus, ja suomukset tippuivat silmiltä, ja Paulus rupesi näkemään mistä tie taivaaseen menee.

        Niin kävi Lutherille, että eräs kerjäläismunkki todisti Lutherille synnit anteeksi, ja elävä usko täytti hänen sydämmen. Silloin hän huusi ilosta, että nyt minä uskon, nyt minä uskon. Tämän jälkeen hän saarnasi vain sitä, mitä oli kokenut sydämessään ja minkä kirjoitettu sana vahvisti.

        Samoin kävi Lestadiukselle lapin "Marian" puhutellessa häntä. Tämän jälkeen hän todisti vain sitä, mitä oli koetellut omassa sydämessään, ja mitä sana todisti.

        Tämä oppi vanhurskauttamisesta, uskosta, kilvoituksesta, pyhityksestä ja valvomisesta pysyi vahvana loppuun asti. Häntä ei murtanut edes kuolema, koska hän todisti vielä kuolinvuoteellaan, että minä olen elävän ja puhtaan Jumalansanan teille saarnanut. Joka sen uskoo hän uskoo sen omaksi autuudeksensa, mutta joka sen hylkää ylpeyden tai ylenkatseen vuoksi, hän hylkää sen omaksi vahinokseen.

        Tämä olisi hyvä muistaa kaikkien "mahtavien korppikotkien ja sikopaimenten", jotka täällä myrkkyänsä Laestadiuksesta levittävät. Itse he kerran myrkyistänsä vastaavat, mutta luulen, että syyttäjä voittaa.

        Miies kuoli jo vuonna 1861, mutta perintöriidat senkun jatkuvat mehukkaina vielä vuonna 2009.

        Jeesus syntisten Vapahtaja ja Herramme elää tänäänkin, mutta vain harva lestadiolainen on kiinnostunut hänen perinnöstään, iankaikkiseta elämästä Jumalan luona taivaassa.

        Yksin armosta
        yksin uskosta
        yksin Kristuksen tähden.

        Sokeankin jo pitäisi nähdä, että siinä ei Lestadiuksen perinnöstä tarvitse kenenkään tapella. Jeesuksesta hänkin todisti eikä suinkaan itsestään maailman Vapahtajana.

      • ! huomautus
        Pelkäävät totuutta. kirjoitti:

        Näyttää siltä että jeesuslaisilta on vastaukset hukassa, kun laittaa totuuden näkyviin.

        Mitä totuutta sinä olet kaupannut? Hyvä että viimein tunnustit ettet tunne Jeesusta.

        Rukoile nyt että Jeesus kirkastaisi sinulle itsensä, sillä HÄN on tie totuus ja elämä.

        Mark. 16:15 Ja hän sanoi heille: "Menkää kaikkeen maailmaan ja saarnatkaa evankeliumia kaikille luoduille.
        Mark. 16:16 Joka uskoo ja kastetaan, se pelastuu; mutta joka ei usko, se tuomitaan kadotukseen.
        Mark. 16:17 Ja nämä merkit seuraavat niitä, jotka uskovat: minun nimessäni he ajavat ulos riivaajia, puhuvat uusilla kielillä,
        Mark. 16:18 nostavat käsin käärmeitä, ja jos he juovat jotakin kuolettavaa, ei se heitä vahingoita; he panevat kätensä sairasten päälle, ja ne tulevat terveiksi."

      • Taito
        teuta kirjoitti:

        Se oli Lutherin esimies. Shaubitz. Se on vaan niin kivaa kertoa tuollaista
        kerjäläismunkki tarinaa jonka on pitänyt jotkut tiukkikset yllä ja esillä ,
        Sellainen tarinointi vetää ihmisä puoleensa . Ja sitä kuunnellaan paremmin.

        Lue Historiaa. Staubitz ei ollut se munkki, jonka kautta elävä usko Lutherissa syntyi. Tämä Staubitz tarina on vain"lähetysmiehen oppi" jolla ei ole mitään totuuspohjaa. Se on vain kuultua huhua.

        Staubitz tosin lohdutti lutheria, ja toimi osin hänen esimiehenään, mutta hän oli katollisen kirkon uskollinen munkki aina loppuunsa asti. Saattoi tosin olla niin, että hän ymmärsi että Luther on oikeassa, mutta julkisesti hän ei koskaan sitä uskaltanut sanoa eikä vahvistaa. Hän uskoi kuten kirkko opetti. Se oli Staubitzille tuttua ja turvallista.

        Laita tänne se tieto ja lähde, missä Luther kertoo itse että Staubitz oli se munkki joka välitti hänelle elävän uskon.

        Tämän jälkeen minä laitan omani, ja annetaan lukioiden arvioida kumpi kirjoittaa historiallisen totuuden.

      • Taito
        Taito kirjoitti:

        Lue Historiaa. Staubitz ei ollut se munkki, jonka kautta elävä usko Lutherissa syntyi. Tämä Staubitz tarina on vain"lähetysmiehen oppi" jolla ei ole mitään totuuspohjaa. Se on vain kuultua huhua.

        Staubitz tosin lohdutti lutheria, ja toimi osin hänen esimiehenään, mutta hän oli katollisen kirkon uskollinen munkki aina loppuunsa asti. Saattoi tosin olla niin, että hän ymmärsi että Luther on oikeassa, mutta julkisesti hän ei koskaan sitä uskaltanut sanoa eikä vahvistaa. Hän uskoi kuten kirkko opetti. Se oli Staubitzille tuttua ja turvallista.

        Laita tänne se tieto ja lähde, missä Luther kertoo itse että Staubitz oli se munkki joka välitti hänelle elävän uskon.

        Tämän jälkeen minä laitan omani, ja annetaan lukioiden arvioida kumpi kirjoittaa historiallisen totuuden.

        "Yksi Lutherin esimiehistä saattoi jonkinverran lohduttaa häntä, nimittäin Johann von Staupitz, augustiinolaisveljistön pääviikari, veljistön johon Luther nuorena kuului. Staupitz osoitti Lutherille Kristuksen haavoja ja sanoi. Kun ihminen katsoo niitä (maalauksia ja krusifiksiä) ahdistuksen on väistyttävä. Pitäydy Kristukseen, älä isän Jumalan salaisiin aivoituksiin, sillä niitä emme tunne. Staupitz sanoi Lutherille, että todellinen parannus alkaa rakkaudesta Jumalaan"
        (Herännyt Luther taas tunsi vihaavansa Jumalaa ankaran vanhurskauden tähden. Hän ei voinut ymmärtää, että hän voisi rakastaa ensin jumalaa ja sitten saada uskon) (Carl Fr Wisloff)

        Näin siis Staupitz osoitti, että Katollinen rakkausopppi oli hänellä syvästi juurtunut vanhurskauttamiseen. Tämä oppi ei koskaan kelvannut Lutherille, eikä tästä opista koskaan syntynyt elävää uskoa Lutherin sydämmeen.

        Sen sijaan yksi parhaista historioitsijoista Merle D` Uubigne kirjoittaa uskonpuhdistus historian 1. osan 137 sivulla näin: (Perustuu Melanchtonin Lutherista kirjoittamaan elämänkertaan)

        KUINKA LUTHER ON JUMALASTA KIVULLA SYNTYNYT:

        "Kaikki Luteruksen tuskat ja kauhistuksensa heräsivät jälleen kuoleman lähestyessä. Ajatus hänen omasta saastaisuudestaan ja Jumalan pyhyydestä hätyytti uudestaan hänen sielunsa. Eräänä päivänä hänenen ollessa epätoivon murtamana astuu hänen kammioonsa vanha munkki (ei Staupitz) ja lausuu Lutherille muutamia lohdullisia sanoja. Luterus avaa hänelle sydämensä, ja vavisuttavat pelkonsa.

        Tämä vanha munkki ei kykene viisaudessa kuten
        "Staupitz" seuraamaan Lutheria sen kaikissa epäilyksissä, mutta tuo munkki osaa uskontunnustuksensa ja on siinä löytänyt lohdutuksen sielullensa.

        Nyt tuo vanha munkki käyttää samaa lääkettä Lutherille, johdattaen hänet Apostolien uskontunnustukseen, minkä Luterus oli ensi lapsuudessaan oppinut jo mansfeldin koulussa, luki tuo vanha munkki hurskaalla yksinkertaisuudella kappaleen: MINÄ USKON SYNTIEN ANTEEKSI SAAMISEN. Nämä yksinkertaiset sanat ratkaisevalla hetkellä uskossa lausuttuna vuodattivat suuren lohdutuksen Lutherin sieluun. Silloin Luther huusi Nyt minä uskon, nyt minä uskon, nyt minä uskon syntein anteeksi saamiseen.

        Ah sanoi tuo munkki. Ei ole kylliksi
        uskoa Daavidin ja Pietarin saaneensa synnit anteeksi, sen uskovat perkeleetkin.

        Jumalan käsky on, että me uskomme meidänkin syntiemme olevan anteeksi annetut. Kuinka suloisesti tämä käsky soi Luterus raukalle. Kuuleppa mitä pyhä Benhard sanoo puheessansa marian ilmestyksestä, lisäsi tuo vanha munkki.

        Pyhänhengen todistus sydämessä on: Synnit annetaan sinulle anteeksi.

        Tästä hetkestä avautui pyhänhengen valo Lutherin sydämeen. Armon sana oli lausuttu, ja Luther oli sen uskonut. Hän lakkasi koettamasta ansaita autuutta, ja antautui luottamuksella Jumalan armolle Jeesuksessa Kristuksessa.

        Hän ei vielä kuitenkaan käsittänyt hyväksymänsä perusjohteen seurauksia, hän oli vielä vilpitön uskollisuudessaan kirkolle ja kuitenkaan hän ei enään sitä tarvinnut, sillä hän oli välittömästi itse Jumalalta saanut autuuden, ja samassa oli Katollisuus voimansa ja vaikutuksensa puolesta hänelle mitätön.

        Hän ei pysähtynyt tähän vaan hän haki apostolien ja profeettojen kirjoituksista kaiken mikä voi vahvistaa sitä uskoa ja toivoa jota hänen sydämensä oli täynnä.
        Joka päivä hän rukoili apua korkeudesta ja joka päivä eneni valkeus hänessä.

        Oh sanoi Luther, ellei Kristuksen evankeljumin lohdutus olisi minua pelastanut, en olisi pysynyt elossa kahta vuotta.
        Hänen henkensä saama terveys palautti terveyden myös hänen ruumiisensa. Hän nousi pian tautivuoteeltaan. Hän oli saanut kaksinkertaisesti uuden elämän, ja pian tuleva joulu sai hänet runsain määrin maistamaan uskon autuutta, suloisella liikutuksella."

        Näin siis kävi Lutherille, ja tämä on historiallinen totuus.

      • ON TORNIKOKEMUS
        Taito kirjoitti:

        Lue Historiaa. Staubitz ei ollut se munkki, jonka kautta elävä usko Lutherissa syntyi. Tämä Staubitz tarina on vain"lähetysmiehen oppi" jolla ei ole mitään totuuspohjaa. Se on vain kuultua huhua.

        Staubitz tosin lohdutti lutheria, ja toimi osin hänen esimiehenään, mutta hän oli katollisen kirkon uskollinen munkki aina loppuunsa asti. Saattoi tosin olla niin, että hän ymmärsi että Luther on oikeassa, mutta julkisesti hän ei koskaan sitä uskaltanut sanoa eikä vahvistaa. Hän uskoi kuten kirkko opetti. Se oli Staubitzille tuttua ja turvallista.

        Laita tänne se tieto ja lähde, missä Luther kertoo itse että Staubitz oli se munkki joka välitti hänelle elävän uskon.

        Tämän jälkeen minä laitan omani, ja annetaan lukioiden arvioida kumpi kirjoittaa historiallisen totuuden.

        Luther selittää itse omin sanoin,
        että hän käsitti armon lukiesaan luostarin tornikamarissa Roomalaiskirjettä,
        missä Paavali selittää, että vanhurskas elää uskosta.

        USKOON TULO
        Luther oli sitä ennenkin uskossa. Hän oli samalla tavalla uskossa kuin tuhannet
        lappiuskoiset tänään.
        Luther ahkeroi "synnin poispanijana" aivan niin kuin Persäter opetti.
        Sitten Luther riensi saarnaajien kaulaan aivan niin kuin Odd Minde opetti.

        Mutta se ei ollut vanhurskauttavaa uskoa, koska se perustui oman lihan
        pyhitykseen.

        UUDESTISYNTYMINEN RATKAISUKRISTILLISYYS
        Vaatii keksimään tällaisia loruja, jotaa voitaisiin määritellä joku hetki, vaikka millä konstilla tosiasioita vääristäen.

        Luther kävi pöntössä saarnaajien kaulassa ja ahkeroi aivan kuten
        esikoisuudessa opetetaan, hän tunsi iloa ja vapautta hetken, mutta sitten
        taas oman pyhyyden vaatimukset veivät vapauden.

      • Aamenta päälle
        ON TORNIKOKEMUS kirjoitti:

        Luther selittää itse omin sanoin,
        että hän käsitti armon lukiesaan luostarin tornikamarissa Roomalaiskirjettä,
        missä Paavali selittää, että vanhurskas elää uskosta.

        USKOON TULO
        Luther oli sitä ennenkin uskossa. Hän oli samalla tavalla uskossa kuin tuhannet
        lappiuskoiset tänään.
        Luther ahkeroi "synnin poispanijana" aivan niin kuin Persäter opetti.
        Sitten Luther riensi saarnaajien kaulaan aivan niin kuin Odd Minde opetti.

        Mutta se ei ollut vanhurskauttavaa uskoa, koska se perustui oman lihan
        pyhitykseen.

        UUDESTISYNTYMINEN RATKAISUKRISTILLISYYS
        Vaatii keksimään tällaisia loruja, jotaa voitaisiin määritellä joku hetki, vaikka millä konstilla tosiasioita vääristäen.

        Luther kävi pöntössä saarnaajien kaulassa ja ahkeroi aivan kuten
        esikoisuudessa opetetaan, hän tunsi iloa ja vapautta hetken, mutta sitten
        taas oman pyhyyden vaatimukset veivät vapauden.

        Näin se on. Oman pyhyyden rakentajan vanhurskaus on vain lyhyita loikkia, pisimmilläänkin sunnuntaista maanantaiaamuun.

        Kristuksessa varhuskautettu (siis ne joiden vanhurskautena on Kristus) on vanhurskas pyhä ja puhdas joka hetki.

      • Taito
        Aamenta päälle kirjoitti:

        Näin se on. Oman pyhyyden rakentajan vanhurskaus on vain lyhyita loikkia, pisimmilläänkin sunnuntaista maanantaiaamuun.

        Kristuksessa varhuskautettu (siis ne joiden vanhurskautena on Kristus) on vanhurskas pyhä ja puhdas joka hetki.

        Tuo Lutherin "tornikokemus" oli armontuntemista. Se tapahtui paljon jälkeen vanhurskauttamisen. Siis hän oli Wartburgin linnassa ritari yrjönä, lääninherra Frederik viisaan "vankina" eli suojeluksessa. Tuolloin hän oli jo kokenut uudestisyntymisen, kuten edellä olen esittänyt.

        Hänet vahvistettiin Jumalan armotuntemisella tuolla linnantornissa, ja sitä hän kutsuu tornikokemukseksi. Hän oli palaamassa muistaakseni oppiansa puolustamasta katollista kirkkoa, sen piispoja ja johtoa vastaan Wormsin valtiopäiviltä, jossa oli läsnä vaaliruhtinaat ja itse Keisari.

        Lutherilta kysyttiin peruutatko oppisi ja kirjoituksesi. Luther vastasi muistaakseni, että tässä seison. Pyhähenki ja omatuntoni sekä kirjoitettu Jumalansana todistaa kaiken oikeaksi, enkä muuta voi.

        Katollisen kirkon esimiehet määräsivät hänet harhaoppisena tapettavaksi, mutta Frederik viisaan ritarit vangitsivat hänet kotimaatkalla, ja veivät Lutherin turvaan Wartburgin linnaan, jossa hän koki tuon tornikokemuksen. On tietenkin selvää, että että tuolloin hän oli jo vahva alkaneessa uskossaan, ja horjumaton opissa.

        Eikä sovi laittaa Odia, Gunnaaria ja Martinia "tukkanuottasille opin suhteen." On varmaa, että jos Luther nousisi haudastaan, niin hän iloitsisi hengessä siitä opista, ja hengestä joita nuo veljet opettavat. Hän uskoisi samalla tavalla, ja vahvistaisi veljien työn. Lutherin parannus-saarnat olivat niin kovia, että Wittenbergin kirkon katosta tippuivat raplingit. (Tästä on jopa historioitsijat tehneet erillaisia dokumenttejä. Heistäkin Lutherin saarnat ja saarnatyyli oli ennenkuulematonta.)

        Hän ei sanoja ja ääntään säästellyt kun hän saarnastuoliin nousi. Siinä meni aroimille kuset housuun, kun Luther päästeli. sen verran kovaa se oli. Lutherista on turha tehdä mitään "enkeliä, ja vedota häneen joka asiassa." Hän oli riitojen ja taistelujen mies loppuun asti, ja luonteeltaan äärinmäisen jääräpäinen. Ehkäpä se oli tarpeen, sillä muuten tuo oppi olisikin kaatunut jo alkumetreille.

        Tuolloin vastustus Lutheria vastaan oli vähintääkin yhtä kova kun nyt on lapinmiehiä.

        Siitä voi tehdä vain yhden loogisen johtopäätelmän, että heillä on sama oppi, ja heidän vastustajilla on sellainen oppi, joista Apostoli Paavali kirjoittaa Raamatussa, että he valitsevat heille saarnaajat heidän korvasyyhynsä jälkeen.

      • käydä
        Taito kirjoitti:

        Tuo Lutherin "tornikokemus" oli armontuntemista. Se tapahtui paljon jälkeen vanhurskauttamisen. Siis hän oli Wartburgin linnassa ritari yrjönä, lääninherra Frederik viisaan "vankina" eli suojeluksessa. Tuolloin hän oli jo kokenut uudestisyntymisen, kuten edellä olen esittänyt.

        Hänet vahvistettiin Jumalan armotuntemisella tuolla linnantornissa, ja sitä hän kutsuu tornikokemukseksi. Hän oli palaamassa muistaakseni oppiansa puolustamasta katollista kirkkoa, sen piispoja ja johtoa vastaan Wormsin valtiopäiviltä, jossa oli läsnä vaaliruhtinaat ja itse Keisari.

        Lutherilta kysyttiin peruutatko oppisi ja kirjoituksesi. Luther vastasi muistaakseni, että tässä seison. Pyhähenki ja omatuntoni sekä kirjoitettu Jumalansana todistaa kaiken oikeaksi, enkä muuta voi.

        Katollisen kirkon esimiehet määräsivät hänet harhaoppisena tapettavaksi, mutta Frederik viisaan ritarit vangitsivat hänet kotimaatkalla, ja veivät Lutherin turvaan Wartburgin linnaan, jossa hän koki tuon tornikokemuksen. On tietenkin selvää, että että tuolloin hän oli jo vahva alkaneessa uskossaan, ja horjumaton opissa.

        Eikä sovi laittaa Odia, Gunnaaria ja Martinia "tukkanuottasille opin suhteen." On varmaa, että jos Luther nousisi haudastaan, niin hän iloitsisi hengessä siitä opista, ja hengestä joita nuo veljet opettavat. Hän uskoisi samalla tavalla, ja vahvistaisi veljien työn. Lutherin parannus-saarnat olivat niin kovia, että Wittenbergin kirkon katosta tippuivat raplingit. (Tästä on jopa historioitsijat tehneet erillaisia dokumenttejä. Heistäkin Lutherin saarnat ja saarnatyyli oli ennenkuulematonta.)

        Hän ei sanoja ja ääntään säästellyt kun hän saarnastuoliin nousi. Siinä meni aroimille kuset housuun, kun Luther päästeli. sen verran kovaa se oli. Lutherista on turha tehdä mitään "enkeliä, ja vedota häneen joka asiassa." Hän oli riitojen ja taistelujen mies loppuun asti, ja luonteeltaan äärinmäisen jääräpäinen. Ehkäpä se oli tarpeen, sillä muuten tuo oppi olisikin kaatunut jo alkumetreille.

        Tuolloin vastustus Lutheria vastaan oli vähintääkin yhtä kova kun nyt on lapinmiehiä.

        Siitä voi tehdä vain yhden loogisen johtopäätelmän, että heillä on sama oppi, ja heidän vastustajilla on sellainen oppi, joista Apostoli Paavali kirjoittaa Raamatussa, että he valitsevat heille saarnaajat heidän korvasyyhynsä jälkeen.

        Hengellisten ohi , mieti pikkaisen mitä Isoon ääneen kirjoitit .
        voi olla että se ei ole kovin kaunista , kun minä luen LUTHERIA
        siinä ei ole rahtuakaan maallista , niin kuin näiden veijareiden
        saarnoissa .

        Sanon nyt suoraan, että sinulla on väärä tieto , että heillä olisi
        sama oppi siinä on eroa paljonkin ja toivon että huomaat sen
        ei se ole yhtäläisen merkki, jos kovin huusetaan , vaan uhtäläisen
        merkki on siinä että oppi on presiis sama , ja nyt kun oli Yksiasia
        Raamatunmukainen oli 4-5 asiaa Ihmisoppipohjainen , mitä samaa
        siinä on .

      • Taito
        käydä kirjoitti:

        Hengellisten ohi , mieti pikkaisen mitä Isoon ääneen kirjoitit .
        voi olla että se ei ole kovin kaunista , kun minä luen LUTHERIA
        siinä ei ole rahtuakaan maallista , niin kuin näiden veijareiden
        saarnoissa .

        Sanon nyt suoraan, että sinulla on väärä tieto , että heillä olisi
        sama oppi siinä on eroa paljonkin ja toivon että huomaat sen
        ei se ole yhtäläisen merkki, jos kovin huusetaan , vaan uhtäläisen
        merkki on siinä että oppi on presiis sama , ja nyt kun oli Yksiasia
        Raamatunmukainen oli 4-5 asiaa Ihmisoppipohjainen , mitä samaa
        siinä on .

        Että he ovat aina oppivaiset, mutta ei milloinkaan totuuden tuntoon tulevaiset.

      • että niin on
        Taito kirjoitti:

        Tuo Lutherin "tornikokemus" oli armontuntemista. Se tapahtui paljon jälkeen vanhurskauttamisen. Siis hän oli Wartburgin linnassa ritari yrjönä, lääninherra Frederik viisaan "vankina" eli suojeluksessa. Tuolloin hän oli jo kokenut uudestisyntymisen, kuten edellä olen esittänyt.

        Hänet vahvistettiin Jumalan armotuntemisella tuolla linnantornissa, ja sitä hän kutsuu tornikokemukseksi. Hän oli palaamassa muistaakseni oppiansa puolustamasta katollista kirkkoa, sen piispoja ja johtoa vastaan Wormsin valtiopäiviltä, jossa oli läsnä vaaliruhtinaat ja itse Keisari.

        Lutherilta kysyttiin peruutatko oppisi ja kirjoituksesi. Luther vastasi muistaakseni, että tässä seison. Pyhähenki ja omatuntoni sekä kirjoitettu Jumalansana todistaa kaiken oikeaksi, enkä muuta voi.

        Katollisen kirkon esimiehet määräsivät hänet harhaoppisena tapettavaksi, mutta Frederik viisaan ritarit vangitsivat hänet kotimaatkalla, ja veivät Lutherin turvaan Wartburgin linnaan, jossa hän koki tuon tornikokemuksen. On tietenkin selvää, että että tuolloin hän oli jo vahva alkaneessa uskossaan, ja horjumaton opissa.

        Eikä sovi laittaa Odia, Gunnaaria ja Martinia "tukkanuottasille opin suhteen." On varmaa, että jos Luther nousisi haudastaan, niin hän iloitsisi hengessä siitä opista, ja hengestä joita nuo veljet opettavat. Hän uskoisi samalla tavalla, ja vahvistaisi veljien työn. Lutherin parannus-saarnat olivat niin kovia, että Wittenbergin kirkon katosta tippuivat raplingit. (Tästä on jopa historioitsijat tehneet erillaisia dokumenttejä. Heistäkin Lutherin saarnat ja saarnatyyli oli ennenkuulematonta.)

        Hän ei sanoja ja ääntään säästellyt kun hän saarnastuoliin nousi. Siinä meni aroimille kuset housuun, kun Luther päästeli. sen verran kovaa se oli. Lutherista on turha tehdä mitään "enkeliä, ja vedota häneen joka asiassa." Hän oli riitojen ja taistelujen mies loppuun asti, ja luonteeltaan äärinmäisen jääräpäinen. Ehkäpä se oli tarpeen, sillä muuten tuo oppi olisikin kaatunut jo alkumetreille.

        Tuolloin vastustus Lutheria vastaan oli vähintääkin yhtä kova kun nyt on lapinmiehiä.

        Siitä voi tehdä vain yhden loogisen johtopäätelmän, että heillä on sama oppi, ja heidän vastustajilla on sellainen oppi, joista Apostoli Paavali kirjoittaa Raamatussa, että he valitsevat heille saarnaajat heidän korvasyyhynsä jälkeen.

        täälläkin lähestulkoon kaikkialla .

      • ! huomautus
        Taito kirjoitti:

        Että he ovat aina oppivaiset, mutta ei milloinkaan totuuden tuntoon tulevaiset.

        Kuulostaa vähän siltä että sinä et tiedä sitä, mutta vastaappa nyt niin saamme kuulla olinko väärässä.

      • ! huomautus
        että niin on kirjoitti:

        täälläkin lähestulkoon kaikkialla .

        Millä tavalla tuo sinun mainitsemasi korvasyyhy täällä palstalla ilmenee?

      • vaan suomea
        ! huomautus kirjoitti:

        Millä tavalla tuo sinun mainitsemasi korvasyyhy täällä palstalla ilmenee?

        ja meidän seuroja

      • ! huomautus
        vaan suomea kirjoitti:

        ja meidän seuroja

        Kertoisitko tarkemmin yksilöiden ne seikat joita tarkoitat korvasyyhyllä?

      • etkä Lutherin oppia
        Taito kirjoitti:

        Tuo Lutherin "tornikokemus" oli armontuntemista. Se tapahtui paljon jälkeen vanhurskauttamisen. Siis hän oli Wartburgin linnassa ritari yrjönä, lääninherra Frederik viisaan "vankina" eli suojeluksessa. Tuolloin hän oli jo kokenut uudestisyntymisen, kuten edellä olen esittänyt.

        Hänet vahvistettiin Jumalan armotuntemisella tuolla linnantornissa, ja sitä hän kutsuu tornikokemukseksi. Hän oli palaamassa muistaakseni oppiansa puolustamasta katollista kirkkoa, sen piispoja ja johtoa vastaan Wormsin valtiopäiviltä, jossa oli läsnä vaaliruhtinaat ja itse Keisari.

        Lutherilta kysyttiin peruutatko oppisi ja kirjoituksesi. Luther vastasi muistaakseni, että tässä seison. Pyhähenki ja omatuntoni sekä kirjoitettu Jumalansana todistaa kaiken oikeaksi, enkä muuta voi.

        Katollisen kirkon esimiehet määräsivät hänet harhaoppisena tapettavaksi, mutta Frederik viisaan ritarit vangitsivat hänet kotimaatkalla, ja veivät Lutherin turvaan Wartburgin linnaan, jossa hän koki tuon tornikokemuksen. On tietenkin selvää, että että tuolloin hän oli jo vahva alkaneessa uskossaan, ja horjumaton opissa.

        Eikä sovi laittaa Odia, Gunnaaria ja Martinia "tukkanuottasille opin suhteen." On varmaa, että jos Luther nousisi haudastaan, niin hän iloitsisi hengessä siitä opista, ja hengestä joita nuo veljet opettavat. Hän uskoisi samalla tavalla, ja vahvistaisi veljien työn. Lutherin parannus-saarnat olivat niin kovia, että Wittenbergin kirkon katosta tippuivat raplingit. (Tästä on jopa historioitsijat tehneet erillaisia dokumenttejä. Heistäkin Lutherin saarnat ja saarnatyyli oli ennenkuulematonta.)

        Hän ei sanoja ja ääntään säästellyt kun hän saarnastuoliin nousi. Siinä meni aroimille kuset housuun, kun Luther päästeli. sen verran kovaa se oli. Lutherista on turha tehdä mitään "enkeliä, ja vedota häneen joka asiassa." Hän oli riitojen ja taistelujen mies loppuun asti, ja luonteeltaan äärinmäisen jääräpäinen. Ehkäpä se oli tarpeen, sillä muuten tuo oppi olisikin kaatunut jo alkumetreille.

        Tuolloin vastustus Lutheria vastaan oli vähintääkin yhtä kova kun nyt on lapinmiehiä.

        Siitä voi tehdä vain yhden loogisen johtopäätelmän, että heillä on sama oppi, ja heidän vastustajilla on sellainen oppi, joista Apostoli Paavali kirjoittaa Raamatussa, että he valitsevat heille saarnaajat heidän korvasyyhynsä jälkeen.

        Luther taisteli koko elämänsä sitä oppia ja henkeä vastaan, mitä lapinvanhimmat tänään saarnaavat. Kysymys kuuluu, vaikuttaako vanhimmissa Antikristuksen henki?

        Lähinnä roomalaiskatolisesta kirkosta löytyy se henki, jota vanhimmat Suomessa kesällä kylvivät.

      • ja höpönpöpö
        Taito kirjoitti:

        Tuo Lutherin "tornikokemus" oli armontuntemista. Se tapahtui paljon jälkeen vanhurskauttamisen. Siis hän oli Wartburgin linnassa ritari yrjönä, lääninherra Frederik viisaan "vankina" eli suojeluksessa. Tuolloin hän oli jo kokenut uudestisyntymisen, kuten edellä olen esittänyt.

        Hänet vahvistettiin Jumalan armotuntemisella tuolla linnantornissa, ja sitä hän kutsuu tornikokemukseksi. Hän oli palaamassa muistaakseni oppiansa puolustamasta katollista kirkkoa, sen piispoja ja johtoa vastaan Wormsin valtiopäiviltä, jossa oli läsnä vaaliruhtinaat ja itse Keisari.

        Lutherilta kysyttiin peruutatko oppisi ja kirjoituksesi. Luther vastasi muistaakseni, että tässä seison. Pyhähenki ja omatuntoni sekä kirjoitettu Jumalansana todistaa kaiken oikeaksi, enkä muuta voi.

        Katollisen kirkon esimiehet määräsivät hänet harhaoppisena tapettavaksi, mutta Frederik viisaan ritarit vangitsivat hänet kotimaatkalla, ja veivät Lutherin turvaan Wartburgin linnaan, jossa hän koki tuon tornikokemuksen. On tietenkin selvää, että että tuolloin hän oli jo vahva alkaneessa uskossaan, ja horjumaton opissa.

        Eikä sovi laittaa Odia, Gunnaaria ja Martinia "tukkanuottasille opin suhteen." On varmaa, että jos Luther nousisi haudastaan, niin hän iloitsisi hengessä siitä opista, ja hengestä joita nuo veljet opettavat. Hän uskoisi samalla tavalla, ja vahvistaisi veljien työn. Lutherin parannus-saarnat olivat niin kovia, että Wittenbergin kirkon katosta tippuivat raplingit. (Tästä on jopa historioitsijat tehneet erillaisia dokumenttejä. Heistäkin Lutherin saarnat ja saarnatyyli oli ennenkuulematonta.)

        Hän ei sanoja ja ääntään säästellyt kun hän saarnastuoliin nousi. Siinä meni aroimille kuset housuun, kun Luther päästeli. sen verran kovaa se oli. Lutherista on turha tehdä mitään "enkeliä, ja vedota häneen joka asiassa." Hän oli riitojen ja taistelujen mies loppuun asti, ja luonteeltaan äärinmäisen jääräpäinen. Ehkäpä se oli tarpeen, sillä muuten tuo oppi olisikin kaatunut jo alkumetreille.

        Tuolloin vastustus Lutheria vastaan oli vähintääkin yhtä kova kun nyt on lapinmiehiä.

        Siitä voi tehdä vain yhden loogisen johtopäätelmän, että heillä on sama oppi, ja heidän vastustajilla on sellainen oppi, joista Apostoli Paavali kirjoittaa Raamatussa, että he valitsevat heille saarnaajat heidän korvasyyhynsä jälkeen.

        Lutherin tornikokemus, jossa uskon vanhurskaus (Persäterillä se on vielä kokematta) selvisi, tapahtui noin 1515.
        Teesit kirjoitettiin 1517
        Wormsin valtiopäivillä hän oli 1520.

        Lutherin oppi selviää kirjoista. Se on täysin vastaan Persäterin ja Minden ihmisoppia.
        Gustavssonin Hej Hej-oppi on jotain satuilua.

      • v asta toissa päivänä
        etkä Lutherin oppia kirjoitti:

        Luther taisteli koko elämänsä sitä oppia ja henkeä vastaan, mitä lapinvanhimmat tänään saarnaavat. Kysymys kuuluu, vaikuttaako vanhimmissa Antikristuksen henki?

        Lähinnä roomalaiskatolisesta kirkosta löytyy se henki, jota vanhimmat Suomessa kesällä kylvivät.

        lisää postilloita 4 kpl , ne tuotiin kotiin hen.koht.
        tiedän että hänen isänsä oli Hans , ja heillä oli hurskas koti ,
        ja vähän ankara , äitinsä oli Margaretha Ziegler.
        1501 ML. tuli Erfurtin yliopitoon , ja vamistui maisteriksi
        1505 . ML: oli jo aloittanut LAINOPIN opinnot . kun hän joutui
        kesämyrskyn kouriin , ja kuolemanhädässä antoi lupauksen
        että menee Luostriin , joka oli hänen isänsä tahto . Tämä
        tapahtui 1505 .

      • kirjoituksia
        Taito kirjoitti:

        "Yksi Lutherin esimiehistä saattoi jonkinverran lohduttaa häntä, nimittäin Johann von Staupitz, augustiinolaisveljistön pääviikari, veljistön johon Luther nuorena kuului. Staupitz osoitti Lutherille Kristuksen haavoja ja sanoi. Kun ihminen katsoo niitä (maalauksia ja krusifiksiä) ahdistuksen on väistyttävä. Pitäydy Kristukseen, älä isän Jumalan salaisiin aivoituksiin, sillä niitä emme tunne. Staupitz sanoi Lutherille, että todellinen parannus alkaa rakkaudesta Jumalaan"
        (Herännyt Luther taas tunsi vihaavansa Jumalaa ankaran vanhurskauden tähden. Hän ei voinut ymmärtää, että hän voisi rakastaa ensin jumalaa ja sitten saada uskon) (Carl Fr Wisloff)

        Näin siis Staupitz osoitti, että Katollinen rakkausopppi oli hänellä syvästi juurtunut vanhurskauttamiseen. Tämä oppi ei koskaan kelvannut Lutherille, eikä tästä opista koskaan syntynyt elävää uskoa Lutherin sydämmeen.

        Sen sijaan yksi parhaista historioitsijoista Merle D` Uubigne kirjoittaa uskonpuhdistus historian 1. osan 137 sivulla näin: (Perustuu Melanchtonin Lutherista kirjoittamaan elämänkertaan)

        KUINKA LUTHER ON JUMALASTA KIVULLA SYNTYNYT:

        "Kaikki Luteruksen tuskat ja kauhistuksensa heräsivät jälleen kuoleman lähestyessä. Ajatus hänen omasta saastaisuudestaan ja Jumalan pyhyydestä hätyytti uudestaan hänen sielunsa. Eräänä päivänä hänenen ollessa epätoivon murtamana astuu hänen kammioonsa vanha munkki (ei Staupitz) ja lausuu Lutherille muutamia lohdullisia sanoja. Luterus avaa hänelle sydämensä, ja vavisuttavat pelkonsa.

        Tämä vanha munkki ei kykene viisaudessa kuten
        "Staupitz" seuraamaan Lutheria sen kaikissa epäilyksissä, mutta tuo munkki osaa uskontunnustuksensa ja on siinä löytänyt lohdutuksen sielullensa.

        Nyt tuo vanha munkki käyttää samaa lääkettä Lutherille, johdattaen hänet Apostolien uskontunnustukseen, minkä Luterus oli ensi lapsuudessaan oppinut jo mansfeldin koulussa, luki tuo vanha munkki hurskaalla yksinkertaisuudella kappaleen: MINÄ USKON SYNTIEN ANTEEKSI SAAMISEN. Nämä yksinkertaiset sanat ratkaisevalla hetkellä uskossa lausuttuna vuodattivat suuren lohdutuksen Lutherin sieluun. Silloin Luther huusi Nyt minä uskon, nyt minä uskon, nyt minä uskon syntein anteeksi saamiseen.

        Ah sanoi tuo munkki. Ei ole kylliksi
        uskoa Daavidin ja Pietarin saaneensa synnit anteeksi, sen uskovat perkeleetkin.

        Jumalan käsky on, että me uskomme meidänkin syntiemme olevan anteeksi annetut. Kuinka suloisesti tämä käsky soi Luterus raukalle. Kuuleppa mitä pyhä Benhard sanoo puheessansa marian ilmestyksestä, lisäsi tuo vanha munkki.

        Pyhänhengen todistus sydämessä on: Synnit annetaan sinulle anteeksi.

        Tästä hetkestä avautui pyhänhengen valo Lutherin sydämeen. Armon sana oli lausuttu, ja Luther oli sen uskonut. Hän lakkasi koettamasta ansaita autuutta, ja antautui luottamuksella Jumalan armolle Jeesuksessa Kristuksessa.

        Hän ei vielä kuitenkaan käsittänyt hyväksymänsä perusjohteen seurauksia, hän oli vielä vilpitön uskollisuudessaan kirkolle ja kuitenkaan hän ei enään sitä tarvinnut, sillä hän oli välittömästi itse Jumalalta saanut autuuden, ja samassa oli Katollisuus voimansa ja vaikutuksensa puolesta hänelle mitätön.

        Hän ei pysähtynyt tähän vaan hän haki apostolien ja profeettojen kirjoituksista kaiken mikä voi vahvistaa sitä uskoa ja toivoa jota hänen sydämensä oli täynnä.
        Joka päivä hän rukoili apua korkeudesta ja joka päivä eneni valkeus hänessä.

        Oh sanoi Luther, ellei Kristuksen evankeljumin lohdutus olisi minua pelastanut, en olisi pysynyt elossa kahta vuotta.
        Hänen henkensä saama terveys palautti terveyden myös hänen ruumiisensa. Hän nousi pian tautivuoteeltaan. Hän oli saanut kaksinkertaisesti uuden elämän, ja pian tuleva joulu sai hänet runsain määrin maistamaan uskon autuutta, suloisella liikutuksella."

        Näin siis kävi Lutherille, ja tämä on historiallinen totuus.

        ja nostan hattua sulle , olet paljon saanut asiota selville
        olin tyystiin unhottanut noi juhannuksen aikaiset tekstisi
        kun minun taas annettiin lukea ketju uusiksi , kiitos taito
        sanastasi .
        Kiitos Jeesus sanastasi .
        Meillä on pelastus , ja se on saatu Jeesukselta Kristukselta .

        ei lapin miehiltä .

      • noin se on
        ON TORNIKOKEMUS kirjoitti:

        Luther selittää itse omin sanoin,
        että hän käsitti armon lukiesaan luostarin tornikamarissa Roomalaiskirjettä,
        missä Paavali selittää, että vanhurskas elää uskosta.

        USKOON TULO
        Luther oli sitä ennenkin uskossa. Hän oli samalla tavalla uskossa kuin tuhannet
        lappiuskoiset tänään.
        Luther ahkeroi "synnin poispanijana" aivan niin kuin Persäter opetti.
        Sitten Luther riensi saarnaajien kaulaan aivan niin kuin Odd Minde opetti.

        Mutta se ei ollut vanhurskauttavaa uskoa, koska se perustui oman lihan
        pyhitykseen.

        UUDESTISYNTYMINEN RATKAISUKRISTILLISYYS
        Vaatii keksimään tällaisia loruja, jotaa voitaisiin määritellä joku hetki, vaikka millä konstilla tosiasioita vääristäen.

        Luther kävi pöntössä saarnaajien kaulassa ja ahkeroi aivan kuten
        esikoisuudessa opetetaan, hän tunsi iloa ja vapautta hetken, mutta sitten
        taas oman pyhyyden vaatimukset veivät vapauden.

        Varmaan tapahtunut , kuitenkin minäkin Uskon että
        kaikki ihmistyö on pahasta ja sillä ei ole tekoa
        Oikean uskon kanssa .

      • zzzzzzzzzzzzzzzq
        Taito kirjoitti:

        Että he ovat aina oppivaiset, mutta ei milloinkaan totuuden tuntoon tulevaiset.

        Kuvaa hyvin lappiuskoista. Viikkokaupalla juostaan lapinvanhinten perässä seuroissa, mutta
        mitään ei valkene sydämen tasolla siitä, mikä on ihmisoppia ja mikä Jumalan sanaa.

      • ????
        zzzzzzzzzzzzzzzq kirjoitti:

        Kuvaa hyvin lappiuskoista. Viikkokaupalla juostaan lapinvanhinten perässä seuroissa, mutta
        mitään ei valkene sydämen tasolla siitä, mikä on ihmisoppia ja mikä Jumalan sanaa.

        Jos lapin miehiä kuuntelee ja uskoo heihin, niin ei ihmisoppi voikaan valjeta.
        Heidän julistuksessaan on sekä Kristuksen oppi että ihmisoppi niin huolellisesti integroituina toisiinsa, ettei niitä voi erottaa muut kuin sellaiset, jotka ovat jo Kristuksen tuntemisen kautta hyljänneet nämä ihmisopit.

      • mennäänpä
        ???? kirjoitti:

        Jos lapin miehiä kuuntelee ja uskoo heihin, niin ei ihmisoppi voikaan valjeta.
        Heidän julistuksessaan on sekä Kristuksen oppi että ihmisoppi niin huolellisesti integroituina toisiinsa, ettei niitä voi erottaa muut kuin sellaiset, jotka ovat jo Kristuksen tuntemisen kautta hyljänneet nämä ihmisopit.

        Vielä takaisin tuohon , heidän perässään kulkemiseen , ja mietitään mitä
        se tulee maksamaan , oho h, ja ei sitten killinkiäkään riitä Lähetys toimeen?
        eikä mininkään muuhunkaan , meillä sanoi saarnaaja käyneensä kaikissa paikkakunnissa vain päivän Ja kiitti Jumalaa että oli saanut siihen varaa

        pitäisikö nyt ymmärtää että että se rahan käyttö meni muka oikeaan ,
        minä en käynnyt yhdessäkään paikassa , ja kuulin kaikki kotona , ja sain
        mielestäni ihmisoppia liikaakin , mitä mieltä olette ?

      • yritetään
        ! huomautus kirjoitti:

        Kertoisitko tarkemmin yksilöiden ne seikat joita tarkoitat korvasyyhyllä?

        Täällä suomessa on eslesta piireissä , niin paljon sellaisia puhujia , että
        haetaan jo kaukaa puhe kumppanit , joiden kanssa halutaan puhua ja,
        että tuossa on oikea nurimies joka puhuu oikein minun mielestä , siis
        tehdäänpä siitä lukija , sitten saarnaaja , sitten lähetys mies .

        En todella tiedä kaikkien taustoja , mutta pääk. seudulla AP tiedetään , ja
        TI. ei olisi tullut puhuja jos AP ei olisi susinut , tähän katekoriaan kuuluu
        , kyllä kautta kokomaan , kaikki kireyttä kantavat tietävät , että
        he ei ole oikeassa , Toinen asia on Seurakuntaoppi ?

      • Huomautus ,
        yritetään kirjoitti:

        Täällä suomessa on eslesta piireissä , niin paljon sellaisia puhujia , että
        haetaan jo kaukaa puhe kumppanit , joiden kanssa halutaan puhua ja,
        että tuossa on oikea nurimies joka puhuu oikein minun mielestä , siis
        tehdäänpä siitä lukija , sitten saarnaaja , sitten lähetys mies .

        En todella tiedä kaikkien taustoja , mutta pääk. seudulla AP tiedetään , ja
        TI. ei olisi tullut puhuja jos AP ei olisi susinut , tähän katekoriaan kuuluu
        , kyllä kautta kokomaan , kaikki kireyttä kantavat tietävät , että
        he ei ole oikeassa , Toinen asia on Seurakuntaoppi ?

        ja noin .

      • Lapin Mariaa selvillä
        Taito kirjoitti:

        Joo. Hänellä oli ennen 10.1.1844 horjuva käsitys vanhurskauttamisesta.

        Tuon päivämäärän jälkeen se olikin kirkas ja selvä. Itse hän todistaa, että hän etsi tietä taivaaseen, ja löysi sen "lapin mariaksi" kutsutun henkilön kautta. Tuo tapahtuma muutti hänen ajatuksen, ja sydämmen uskon vanhurskauttamisesta, ja siitä hän todisti kuolemaansa asti.

        On ihmeellistä, että kaikki Jumalata valitut "aseet" ovat käyneet saman tien läpi vanhurskauttamisessa.

        Niin kävi Saulukselle, kun ananias todisti synnit anteeksi, niin Sauluksesta tuli Paulus, ja suomukset tippuivat silmiltä, ja Paulus rupesi näkemään mistä tie taivaaseen menee.

        Niin kävi Lutherille, että eräs kerjäläismunkki todisti Lutherille synnit anteeksi, ja elävä usko täytti hänen sydämmen. Silloin hän huusi ilosta, että nyt minä uskon, nyt minä uskon. Tämän jälkeen hän saarnasi vain sitä, mitä oli kokenut sydämessään ja minkä kirjoitettu sana vahvisti.

        Samoin kävi Lestadiukselle lapin "Marian" puhutellessa häntä. Tämän jälkeen hän todisti vain sitä, mitä oli koetellut omassa sydämessään, ja mitä sana todisti.

        Tämä oppi vanhurskauttamisesta, uskosta, kilvoituksesta, pyhityksestä ja valvomisesta pysyi vahvana loppuun asti. Häntä ei murtanut edes kuolema, koska hän todisti vielä kuolinvuoteellaan, että minä olen elävän ja puhtaan Jumalansanan teille saarnanut. Joka sen uskoo hän uskoo sen omaksi autuudeksensa, mutta joka sen hylkää ylpeyden tai ylenkatseen vuoksi, hän hylkää sen omaksi vahinokseen.

        Tämä olisi hyvä muistaa kaikkien "mahtavien korppikotkien ja sikopaimenten", jotka täällä myrkkyänsä Laestadiuksesta levittävät. Itse he kerran myrkyistänsä vastaavat, mutta luulen, että syyttäjä voittaa.

        >>Joo. Hänellä oli ennen 10.1.1844 horjuva käsitys vanhurskauttamisesta.

        Tuon päivämäärän jälkeen se olikin kirkas ja selvä. Itse hän todistaa, että hän etsi tietä taivaaseen, ja löysi sen "lapin mariaksi" kutsutun henkilön kautta. Tuo tapahtuma muutti hänen ajatuksen, ja sydämmen uskon vanhurskauttamisesta, ja siitä hän todisti kuolemaansa asti.>>>

        Laestadiukselle oli vanhurskauttamisoppi täysin selvillä jo ennen kuin hän tapasi Lapin Marian. Tämä ilmenee hänen saarnoistaan ja pastoraalitutkintoon kuuluneista kirjoituksista.

      • katso mihin
        Huomautus , kirjoitti:

        ja noin .

        tarkoittiko se huomautuksen edellinen vaatimus mitään .

      • ! huomautus
        katso mihin kirjoitti:

        tarkoittiko se huomautuksen edellinen vaatimus mitään .

        Kuten kaikki valvovat kristityt tiedämme, Jumalan kansa on perustaltaan kahdessa leirissä. Jokaisen kristityn pääkoppassa on myöskin samat kaksi leiriä. Kumpaan leiriin kristitty orientoituu kilvoituksessaan, riippuu päässä olevan kahden leirin asemasta toinen toiseensa nähden.

        Toinen leiri on tekohin pohjautuva vanhurskaus, jota kutsutaan nimellä Haagar.
        Toinen leiri perutaa vanhurskauden VAIN JA AINOASTAAN USKOON. tätä leiriä kutsutaan nimellä Saara.

        Saara on vapaa lain (siis tekojen) orjuudesta, ja elää HENGEN Uudessa tilassa.
        Jumalan kiitos ja ylistys kaikuu päivittän, rukoukset ovat palavia päivittän, ilo on vallitseva tunne, ja vapaus on aivan uskomatonta!! Saaran usko ei epäile, koska se perustuu Kristukselta lahjalksi saatuun vanhurskauteen joka on aina täydellinen ja missään puuttumatoin.

        Haagar hoippuu vanhurskauttamisopissa kuin humalainen, välillä hän uskossa, mutta heti kohta perään hän horjahtaa lain töistä riippuvaiseksi.
        - "En voi enää uskoa, koska en selvitynyt siitä ja siitä"!!
        - "Kävin teatterissa ja nautin siitä kovin, nyt meni usko!"
        - "Otin pullon keskiolutta ja nyt meni usko!"
        - "Tanssin vaimoni kanssa valssin, nyt meni usko!"
        - Kuuntelin ihanaa musiikkia, mutta usko siitä meni!"

        Kuten esimerkistä konkreettisesti huomataan, omavanhurskaus lakkasi nopeasti kantamasta!! Henkilö kielsi itseltään uskon koska omavanhurskaus saatana niin käski.

    Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.

    Takaisin ylös

    Luetuimmat keskustelut

    1. Monenko kanssa olet harrastanut seksiä

      tänä aikana kun olet kaivattuasi kaipaillut?
      Ikävä
      140
      4295

    2. Melkein lähetin viestin.

      Onneksi tulin järkiini. Mukavaa kesää
      Ikävä
      125
      1681

    3. Sulla on nainen muuten näkyvät viiksikarvat naamassa jotka pitää poistaa

      Kannattaa katsoa peilistä lasien kanssa, ettet saa ihmisiltä ikäviä kommentteja.
      Ikävä
      71
      1497

    4. Timo Soini tyrmää Tynkkysen selitykset Venäjän putinistileiristä

      "Soini toimi ulkoministerinä ja puolueen puheenjohtajana vuonna 2016, jolloin silloinen perussuomalaisten varapuheenjoht
      Maailman menoa
      283
      1422

    5. Kalateltta fiasko

      Onko Tamperelaisyrittäjälle iskenyt ahneus vai mistä johtuu että tänä vuonna ruuat on surkeita aikaisempiin vuosiin verr
      Kuhmo
      18
      1304

    6. Ikävöimäsi henkilön ikä

      Minkä ikäinen kaipauksen kohteenne on? Onko tämä vain plus 50 palsta vai kaivataanko kolme-neljäkymppisiä? Oma kohde mie
      Ikävä
      51
      1207

    7. Nainen voi rakastaa

      Ujoakin miestä, mutta jos miestä pelottaa näkeminenkin, niin aika vaikeaa on. Semmoista ei varmaan voi rakastaa. Miehelt
      Ikävä
      79
      1141

    8. Rakastan sinua

      Olen tiennyt sen pitkään mutta nyt ymmärsin että se ei menekään ohi
      Ikävä
      30
      1126

    9. IS Viikonloppu 20.-21.7.2024

      Tällä kertaa Toni Pitkälä esittelee piirrostaitojansa nuorten pimujen, musiikkibändien ja Raamatun Edenin kertomusten ku
      Sanaristikot
      60
      1091

    10. Liikenne onnettomuus

      Annas kun arvaan -Nuoriso -Ajokortti poikkeusluvalla -Ylinopeus
      Orimattila
      66
      1083
    Aihe
    TietosuojaselosteKäyttöehdotEvästeasetuksetSäännöt