mulla kuoli vauva kohtuun. juuri se voi tapahtua ihmiselle mitä eniten pelkää. älkäämme siis peljätkö mitään. meitä koetellaan. se on kovat panokset pelissä elämän tiellä. olisi kiusaus ihmisellä katkeroitua syyttää jumalaa, tuomita itsensä, kovettua. mutta on tärkeää taipua jumalan edessä. olen sinun, tee elämälläni kuin tahdot.
mikä itseä lohduttaa, on ystävät jotka ovat joko olleet hetken kanssan tai antaneet, kannustaneet minun puhua ja puhua aSIASTA. jos joku vaikka kävisi itkemässä kanssani haudaLLA, OLISI iso asia.
suurin lohtu onollut että jumala on koko ajan ollut lähellä. jos olen sanan avannut haudalla ollessa , hän on sen antanut silmiin juuri lohdullisen sanan.
mikä itseä lohduttaa, on ystävät jotka ovat joko olleet hetken kanssan tai antaneet, kannustaneet minun puhua ja puhua aSIASTA. jos joku vaikka kävisi itkemässä kanssani haudaLLA, OLISI iso asia.
suurin lohtu onollut että jumala on koko ajan ollut lähellä. jos olen sanan avannut haudalla ollessa , hän on sen antanut silmiin juuri lohdullisen sanan.
Vastaukset 10
Vanhimmat
Arvelen että pienokaisesi oli ehkä heikko kestämään ja Jumala otti hänet heti enkeliensä hoitoon. Näin hän säästyi maailman kovuudelta ja ehkä sairauksiltakin. Hän on kuitenkin nyt olemassa siellä kirkkaudessa sinua odottamassa sinun perheesi edustajana. Jumalan rakkaus sinua hoitakoon ja ystävät tukekoon.
osaa ikävääsi.Kokemusta on minullakin,toinen kuoli kohtuun ja toinen syntyi elävänä mut liian pienenä elämään.Näin hänet vielä elävänä,pienenä ihmisenä.Näin jälkeen päin ajattelen,mua on Taivaassa odottamassa 2 pientä enkeliä ja varmasti siellä tunnemme toisemme.Näin on sinunkin laitasi.Olkaamme onnellisia siitä että maailma ei heitä ainakaan vienyt pois luotamme.Silläkin on joku tarkoitus elämässä.Suru on sinulla varmaankin mut toivottavasti se helpottaa-Kyllä Taivaan Isä voimia antaa!rukoilen puolestasi,rakkaudella ja myötätunnolla peppiina
KAIKKI ON VALMIINA VALKEAN ENKELIN TULLA,
OTTAA JA VIEDÄ
UMPUNI PIENOINEN,
ETTEI HÄN KOSKAAN
SYDÄMEN MURHEESTA TIEDÄ.
LAPSEN JONKA HERRA ANTOI,
HERRA OTTI LUOKSENSA.
HERRALLA ON KÄDESSÄNSÄ
SYNTYMÄ JA KUOLEMA.
VK.248:2 lämmöllä peppiina
muulla olla lohdutuksen sanaa tällaiseen suureen ikävään ja tyhjyyden tunteeseen?Vai olemmeko me ainoita?odottaisin enemmän myötätuntoa ja empaattisuutta,rak.peppi
Jotenkin tuntuu, että autuas hän, joka ei joutunut maistamaan tätä maailmaa. Minun mielestäni kannattaa Kiittää Jumalaa tästä ja pyydämme yhdessä: Sinä Isä tunnet asian ja voit antaa rauhan siihen tyhjään syliin, joka kaipaa odotettua ja kaivattua.
Kerran saat olla yhdessä ja hän on varmasti ihana, jonka enkelit kasvattavat aikuiseksi.
osaat lohduttaa !Kiitos taas tämän ilmeisesti nuoren ikävään.Kauniisti hän itse kirjoitti,se minua liikutti suuresti!Kiitos sinullekkin empaattisuudestasi ja rakkauden hengestäsi,Taivaastahan sekin tulee!lämmöllä varbiina
Täydestä sydämestäni yhdyn sanomaasi, veli vihne. Ajatella: "hän on varmasti ihana, jonka enkelit kasvattavat aikuiseksi". Ole lohdutettu matkaystävä. Pienokaisesi on odottamassa sinua!
Olen itse ollut samassa tilanteessa. Joten ymmärrän, mitä murhetta kannat. Mutta se murhe muuttuu iloksi. Lapsesi on tallella.
Kun kohdussa ei olekaan elävää sikiötä, raskauden poistaminen samalla osastolla kuin aborttia haluavat, tekee kipeää. Monin verroin tekee kipeää kun ennen raskautta on kokenut ja joutunut hyväksymään lapsettomuudenkin mahdollisuuden. Raskaus ei pääty silloin, kun se fyysisesti päätyy. Sitä laskee viikkoja että nyt olisi raskaus sillä ja sillä viikolla. Sitten laskee, että nyt se olisi syntynyt ja sitten että nyt se olisi niin ja niin vanha. Vasta myöhemmät onnistuneet raskaudet poistavat vähitellen tämän. Mutta ainakin silloin kun asiaan liitty hedelmättömyys, ei voi olla miettimättä onko koskaan enää raskaaksitulon mahdollisuuttakaan.
Jumalalle on kaikki mahdollista, ihmisen lääketieteen kannalta hyvin epätodennäköinen tai mahdotonkin. Olen saanut kokea sen armon ja toivon sitä myös muille.
Voimia sinulle!
Jumala auttaa sinua päivästä päivään.
Mietin omaa elämääni, nyt jo vuosien pääästä,
niin että ensimmäinen lapsenlapsikin kävellä vilkettelee jo.
*
Saimme ensimmäiset viisi lasta ilman mitään vaikeuksia
parin vuoden välein. Ja olin oikeastaan hivenen ylpeäkin,
tunsin, etä Jumala oli siunannut meitä
ja varjellut meitä.
Sitten alkoivat keskenmenot.
Keskenmeno-syntynyt lapsi- keskenmeno.
Tätä jatkui, kolme lasta syntyi, 3 menetimme odotusaikana.
Muutimme toiselle paikkakunnalle,
seudulle, jossa edellisessä sukupolvessa oli ollut
suuret perheet ja rakkaus lapsiin oli jäljellä.
Esirukoilijoita siis riitti.
Saimme kaksi tyttöä vuoden välein,
Roosa-juhannusruusun ja toisenkin kukan.
Olin jo aivan uupunut,
vuosiakin kun oli yli 40
ja verenpaineet seilasivat missä seilasivat
raskausaikana.
Muulloin ne olivat alakanttiin.
Halusimme kuitenkin vielä lasta.
Tuli keskenmeno keskenmenon perään viitisen
vuotta. Emme kuitenkaan olisi halunneet jättää
keskenmenoa viimiseksi muistoksi.
Jos vielä yksi lapsi...
Jossakin vaiheessa sydämeni
alkoi oireilla
ja Jumala sanoi, että olisi
parasta ehkäistä, raskaus voisi olla vaarallinen.
Ehkäisimme,
parin vuoden päästä Jumala paransi sydämen
ja yritimme vielä kerran.
Olimme silloin osan aikaa Raamattuopistolla,
esirukoilijoita riitti
ja iltatähtemme syntyi sinä vuonna
kun itse täytin 48.
*
Nyt lapset ovat jo omassa elämässään,
vain iltatähti
ja kaksi kesäkukkaa ovat mukanamme
ja murrosiän tuulta ja tuiverrustakin riittää.
Silloin, kun keskenmenoja tuli,
tuntui, että en edes ehtinyt surra.
Ensimmäisten keskenmenojen kanssa
samaan aikaan kuolivat molemmat vanhempani,
joita hoidin viimeiset kuukaudet.
Sen vain muistan,
kuinka kaikki vain hidastui ja hidastui,
ei oikein ollut puhtia mihiinkään.
Surua ei osannut pukea sanoiksi
ja toisaalta ihmisten mielestä
lapsia oli jo liikaakin,
monelle olisi varmaan ollut riemastus,
kun olisi saanut kuulla,
että oli keskenmeno.
En siis voinut oikein puhua kenellekään.
Koteloiduin suruun noiden menetettyjen
lasten kohdalla.
*
Toisaalta Jumala lohdutti.
Kaksi odotetuista lapsista mentin vappuna,
silloin kun kevät oli kauneimmillaan,
koivuihin oli juuri tullut lehdet
ja ihmiset kulkivat kaduilla
iloisina kesämekoissaan.
*
Odottavat äidit olivat päässeet vappulomalle,
niin että istuin sairaalassa yksin,
katselin ikkunasta ulos.
Silti Jumalan lohdutus,
Hänen enkeleidensä läsnäolo oli niin valtava,
etten koskaan antaisi noita päiviä pois.
Olin vain siellä Jumaln hoidossa,
kuin lämpimään pumpuliin kedottuna
ja sain hyvin vahvan luottamuksen siihen,
että Jumala tietää jokaisen hetkeni.
*
Kerran olin jälleen keskussairaalassa,
keskenmenon jälkeen kaavintaa odottamassa.
Samassa huoneessa oli pari
seuraavana päivänä aborttiin menevää.
Yritin saada nuorempaa muuttamaan mieltään,
rukoilin ja laitoin jo viestiä
kotiseurakunnalle, jolla oli rukouskokous.
Hetken tämä parikymppinen,
hyvinvoiva tyttö jo miettikin,
että oikeastaan hän voisi lapsen pitääkin.
Sitten tuli taas järjen hallinta
ja tyttö valitsi abortin.
Mutta sinä iltapäivänä, kun olin
herännyt nukutuksesta,
vaivuin uudelleen uneen ja näin näyn,
jossa oli kotipitäjäni pieni sivukirkko.
Kirkko oli täynnä valoa,
vaikka siellä ei ollut yhtään ihmistä läsnä.
Koin, että se oli täynnä enkeleitä
ja siellä edessä alttarilla
oli pinenen pienen lapsen arkku.
Jumala halusi näyttää,
että vaikka lapsellani ei ollut hautajaisia
eikä hautapaikkaa,
Jumala hautasi hänet
ha hän on nyt taivaassa
enkelien kanssa.
Me muut olemme vielä matkalla,
eikä tiedä, mitä meistä tulee.
Toivottavasti vanhempina säilytämme uskomme
ja lapset haluavat elää
lähellä Jumalaa.
Mutta sen tiedän. että nämä
ennen syntymäänsä kuolleet
ovat Jumalalle otollisia
ja odottamassa meitä taivaassa kerran.
Jumalan armo on suuri.
Ajatella, ateistivanhempienkin sikiönä tai
vauvana kuollut lapsi on taivaassa,
vaikka vanhemmat olisivat myrkyttäneet
hänet uskonvastaisuudellaan.
jos olisivat saaneet siihen tilaisuuden
*
Tuntuu tosiaan siltä,
että osa itkusta jäi aikanaan itkemättä.
Huomasin vain sen,
kun sattumoisin osuin perhepalstalle,
jossa yksi alaryhmä oli
abortit
ja siellä ihmiset läpiviileään tapaan erittelivät
niitä seurauksia,
mitä abortista on heille ollut.
Hyvinkin pieniä kremppoja ja mielialanvaihteluita.
Silloin jokin pato sisimmässäni murtui
ja itkin pitkään, pitkään.
*
Siunausta sinulle.
Jumala tietää kuormasi,
Jumala tietää päiväsi,
Hän lohduttaa ja kantaa
ja Hänen luonaan
on kultalapsesi,
tuo avioliittonne pieni helmi.
näissä viesteissä oli niin paljon että niitä on luettava toistekin. kirjoittaisin enemmän jos nyt jaksaisin. itsekin toivon vielä lapsia. tämä kultalapsi oli seitsemäs.