Oon tuota monasti miettinyt, että miksikähän kaikki negatiivinen, pienemmät ja suuremmat kamaluudet, meitä niin kiehtoo. Niistä juttua ja päivittelyä piisaa, niin täällä kuin paremmissakin piireissä. Kyllä valtakunnan uutisissakin valtaosa taitaa olla kaikenmaailman katastofeja tai muita tympösiä.
Onko niin, että muita kritisoimalla nostetaan omaa minua niinku paremmaksi? Onko niin, että vain kivun kautta tunnemme elävämme? Joten lopulta on kysyttävä: Onko niin, ettei ihmiskunta kestä rauhan ja hyvinvoinnin aikoja, me ajamme itsemme sotiin ja melskeisiin?
Onko niin, että muita kritisoimalla nostetaan omaa minua niinku paremmaksi? Onko niin, että vain kivun kautta tunnemme elävämme? Joten lopulta on kysyttävä: Onko niin, ettei ihmiskunta kestä rauhan ja hyvinvoinnin aikoja, me ajamme itsemme sotiin ja melskeisiin?
Vastaukset 14
Vanhimmat
" Pidetään pitkää ikävää?"
enempää ei tule sanoja mieleen vaikka säveltäkin vähän löytyisi.
Kyllä täälläkin aiheita selaillessa tulee mieleen, että enemmän nämä ovat sellaisi purnauspastoja.
Voihan tietysti olla hyväksi purkaa tuntojaa näinkin, kuin saada vatsahaava tai muita ongelmia.
Hyvä, että on vastapainoksi sitten yritystä lisätä leikkimieltä ja ilon energiaa. Niitä ei aina tahdo arjessa olla.
Se on Eppu normaalin laulu . Siinä on hauskoja sanoja :
.....
pidetään ikävää niin sielu tyydyttyy.....
....paljon hauskempaa on olla pakana
ei tartte koskaan olla vakava......
pidän muutenkin Epusta.
- joku on noinkin sanonut, ja varmaan on oikeassa ollut. Ja toinen sanonta on , että pahan kello kauas kaikaa. Tarkoittanee sitä , että hyviäkin on ,mutta ääni ei kuulu niin hyvin.
Yritetään kilistellä pieniä heleitä kelloja, jospa ne yhdessä kaikuisivat kauemmaks nekin.
Arjen askareet, rauha ja sopu eivät kiehdo mieltä kuten sensaatio. Vanha totuus sanoo, ettei se ole uutinen, jos koira puree miestä, vaan se, jos mies puree koiraa.
Romaani tai elokuva, jossa ei tapahdu mitään dramaattista, ei ole lukemisen tai katsomisen arvoinen.
Uutislähetys on tylsääkin tylsemipi, jos toimittaja sanoo vain: "Kello on kaksitoista ja kaikki hyvin valtakunnassa."
Ikävää, että vain ikävä on mukavaa.
on varmaan typerää nuo leikkialoitukset, mutta niissäkin on usen hyvää aivojumppaa kun yrittää pinnistellä muistinsa lokeroista milloin mitäkin asiaa.
Minä pidän kaikista haasteista, vaikka ne tuntuisivat alkuun ihan lapsellisilta.
Ikävää on jokaisella varmaan elämässään ollut tarpeeksi, mutta tosiaankin uutiset ovat usemmiten ikäviä.
vedetään susi mukaan.Miten tuollainen sanonta on jäänytkin elämään.
Se,joka on perehtynyt esimerkiksi suden elämään....no ei nyt ihan jokainen pääse varmaan susilaumaan,niin tietää että susi on mitä sosiaalisin eläin,sosiaalisempi kuin moni ihminen.Susivanhemmat pitävät äärimmäisen hyvää huolta perheestään,voipipa olla että lähisukulaisistaanki,ei tapa tappamisen ilosta,vaan vain ravinnon tarpeeseen.
Hierarkia on pätevää,ei sellasta kuin meillä ihmisillä,ministeriksikin kelpaa kuka vaan.Susilaumoilla on vahvat johtajat,ei mitään nynnyjä.
Jos joku ossaa selittää tuon sanonnan,niin selitäköön sitten,sais siitäki selevän.
Valoa pimeyteen: http://fi.wikipedia.org/wiki/Susi_lampaan_vaatteissa
moinen edes tullut mieleen, eikä ikävässä rypeminen miellytä.
Ei omassa, eikä muidenkaan.
Muutenkin, omissa asioissa riittää minulle.
En ole ihan varma tarkoititko avaaja ikäviä ilkeilijöitä vai ikävää yleensä.
Ikävähän voi olla kaunistakin , kaihoisaa, kaipausta kuten :" Kaunis on luoksesi kaipuu..."
Mutta esimerkiksi 'ikävä ihminen', niinkuin minulle sanoi eräs kaupustelija kun kieltäydyin ostamasta jotain. Se tuntuu jo todella ikävältä.
aloitusta itselleni muuten selittää, kuin että negatiivista, yleistä ikävyyttä siinä käsiteltiin.
Kuin ihmisellä olisi ikuinen tapa elää ikävään pohjaten.
Toinen asiahan on mielen ikävä, melankolia, johon vielä voi rakkauskin kaukaisesti peilaantua.
Ikävän nyt kerron teille
mirri sairastui
paha oli ilma eilen
mirri vilustui........
vilustu!
Meissä suomalaisissa asuu pieni alakulo, musiikkimme soi mollivoittoisesti, emme voi kaduilla nauraa ääneen, jos vaikka joku tuttu näkee, pitää höynähtäneenä.
Rakkauslaulutkin niin suruvoittoisia että hirvittää, aavan meren tuolla puolen jossakin..., ihan se oma maa ja tunteet on siellä missä kukin milloinkin.
Kyllä ne meidän tuhansien järven maassa laineet rantautuu aivan yhtä romanttisesti kuin siellä merten takana, syleillen kauniita graniittikalliotamme, kaislikossa piirtävät ahvenet ja lahnat vesirenkaita, sen kun me huomaamme että olemme osa kaikkea tuota kauneutta, osaamme vielä näyttää tunteemme jolle ne kuuluukin näyttää.
Tästä sateesta johtuen kai alakulo jonkin verran vaivaa, mutta loppuuhan tämä aikanaan ja aurinko ilahduttaa mielen ja sielun, sitten vaan täysillä elämään ja avoimin ymmärrettävin sanoin elämänkumppanille kiitokset ja muutakin sanottavaa tilanteiden mukaan.
Ihan vain kädellä kosketus voi toiselle olla mittaamaton ilo, aina sitä ei sanota.
Ei meillä ole enää tilaisuutta tulla tänne elämään uutta parempaa elämää, nyt ja tässä eletään ja unelmoidaan.
Ihmisen on vain niin helppo havaita vikoja ja virheitä ja niiden muodostamia ikävyyksiä.
Kun toivon maailmassa eletään, niin toivottu asia otetaan itsestään selvyytenä, eikä osata kiittää.
Me vain ajatellaan, että niinhän sen piti mennäkin.