Hei, paniikkihäiriö ei ole maailmanloppu. Ei siihen kuole. (vaikka siltä tuntuisikin). Pyörryttää, huojuu, sydän tuntuu pysähtyvän, olo on epätodellinen, tuntuu että tulee hulluksi ja kaikkea mahdollista. Mutta siltikään: Siihen ei kuole.
Olen käynyt sen läpi ja oireet olivan minulla aivan helvetinmoisia. En tiennyt sitä aluksi paniikkihäiriöksi, vasta kun minut tutkittiin ja todettiin että ei vikaa sydämessä eikä muuallakaan lääkäri diagnisoi sen paniikiksi. Se oli helpotus.
Ja lääkäri sanoi mielestäni hyvin kun hän suositteli minulle lääkkeeksi kävelyä. Hän sanoi: "Et sinä kuole siihen vaikka kuinka huimaa ja pyörryttää, jatkat vain kävelyä eteenpäin vaikka kuinka tulisi oireita."
Niin olen tehnyt enkä ottanut mitään lääkkeitä vaikka reseptin varmuuden vuoksi sain. Kohtaukset ovat jääneet lähes kokonaan pois. Ja nyt osaa tiedostaa etukäteen jos tuntuu että alkaa heittämään päässä jossain tilanteessa, että ei hätää, kyllä tämä tästä, ja niin se yleensä sitten meneekin ohi.
Mutta voin sanoa että minulla oireet olivat helvetinmoiset.
Lääkärikin ihmetteli niiden voimakkuutta. Ne tuli kuin jyrä päälle. Ja ne alkoivat 3-4 kuukautta rakastamani ihmisen lähtiessä lätkimään rinnaltani.
Paniikista selviää ilman lääkkeitä
28
8191
Vastaukset
- kuulla
että olet selvinnyt ilman lääkkeitä-niitähän ollaan muutenkin tuputtamassa
ensimmäiseksi. Varmasti auttaisi monille muillekin lääkkeeksi pienet kävelyretket.
Se vain, että millaisessa paikassa sattuu tämä paniikkikohtaus yllättämään-esim. raitiovaunussa tms. jossa ei ole mahdollista oikein patikoimiseen.
En itse sairasta paniikkihäiriötä, enkä mitään muutakaan mielen sairautta, mutta
käyn päivittäin lukemassa näitä keskusteluita. Läheiselläni on paniikkihäiriö, ja
hänellä on siihen "lievä lääkitys." Sosiaalinen elämä on myös yksi lääke, ettei vietä liika aikaa yksinään, netissä tms. - tuntemuksia
Hei!¨
Aivan samanlaisia tuntemuksia minullakin. Ja jos joku sanoo että mene kävelemään niin hyvä kun postilaatikolla voin käydä kun koko ajan tuntuu että huojuu ja huimaa, samoin tasapaino tuntuu huonolta. Joskus kun vielä voisi polkupyörällä ja kävelemässä käydä rauhassa olisi todella kiva.
Samoin kun ajattelen jotkut matkat vaikka ei olisi pitkiäkään niin tuntuu että pääsenkö koskaan perille siinä välissä jo tuntuu että tarvitsisi istua välillä.- siitä
panikkihäiriöstä vuosien mittaan eroon pääsee , ihan sillä ettei huomioi ollenkaan koko kohtauksia jatkaa vaan mitä ikinä onkaan tekemässä.
- Panic_123
Mullakin on ollut aivan kamalia paniikki-oireita. Välillä ne iskee vieläkin. Silloin olo on täysin rauhaton eikä mielenrauhasta ole tietoakaan. Mulla taas tuntuu, että liikkeellä olo oikeasti helpottaa. Paikallaanolemisessa taas paniikki-tunteet korostuu.
Mutta välillä on semmoista paniikkia, että tuntuu miten jalat menee heikoksi. Silloin kävely on vaikeaa, ja haluaisi vain istua paikoillaan. Nyt on tulossa yhden suku-juhlat, minne tulee reilusti yli 100 vierasta. Oloni on aivan kamala, enkä tahtoisi mennä paikalle. Mutta pakkohan se on. Luultavasti olen silloin aivan hermoraunio: kädet tärisee, verensokerit laskee, pyörryttää ja sydän hakkaa. Mutta kestettävä se on, ja onneksi oireet on "tuttuja" jolloin ne jotenkin hallitsee tai kestää. - minulla
Panic_123 kirjoitti:
Mullakin on ollut aivan kamalia paniikki-oireita. Välillä ne iskee vieläkin. Silloin olo on täysin rauhaton eikä mielenrauhasta ole tietoakaan. Mulla taas tuntuu, että liikkeellä olo oikeasti helpottaa. Paikallaanolemisessa taas paniikki-tunteet korostuu.
Mutta välillä on semmoista paniikkia, että tuntuu miten jalat menee heikoksi. Silloin kävely on vaikeaa, ja haluaisi vain istua paikoillaan. Nyt on tulossa yhden suku-juhlat, minne tulee reilusti yli 100 vierasta. Oloni on aivan kamala, enkä tahtoisi mennä paikalle. Mutta pakkohan se on. Luultavasti olen silloin aivan hermoraunio: kädet tärisee, verensokerit laskee, pyörryttää ja sydän hakkaa. Mutta kestettävä se on, ja onneksi oireet on "tuttuja" jolloin ne jotenkin hallitsee tai kestää.Aivan samoin minulla kun juuri kävelläkin pitäisi niin tuntuu kuin jalat alta lähtisivät. ja juuri se huimauksen tunne ja siitä juuri ajatukset menevätkin itseen ja unohtaa hetkeksi kaiken muun. Kun saa ajatuksensa johonkin muuhun siirrettyä niin ko. olotila menee kyllä ohitse.
- Kävely ei auttanut
minulla kirjoitti:
Aivan samoin minulla kun juuri kävelläkin pitäisi niin tuntuu kuin jalat alta lähtisivät. ja juuri se huimauksen tunne ja siitä juuri ajatukset menevätkin itseen ja unohtaa hetkeksi kaiken muun. Kun saa ajatuksensa johonkin muuhun siirrettyä niin ko. olotila menee kyllä ohitse.
On hieno asia, että jotkut pääsevät paniikistaan eroon ilman lääkkeitä. Totuus on kuitenkin se, että paniikkioireet aiheutuvat monista eri syistä. Valitettavasti jotkut ihmiset joutuvat syömään paniikkihäiriön takia lääkkeitä lopun ikäänsä. Raivostuttavaa lukea tuollaista jeesustelua.
- kengänpohjat puhki
Kävely ei auttanut kirjoitti:
On hieno asia, että jotkut pääsevät paniikistaan eroon ilman lääkkeitä. Totuus on kuitenkin se, että paniikkioireet aiheutuvat monista eri syistä. Valitettavasti jotkut ihmiset joutuvat syömään paniikkihäiriön takia lääkkeitä lopun ikäänsä. Raivostuttavaa lukea tuollaista jeesustelua.
siis kävelemällä...
jos ei uskalla kävellä missään,niin miten se voi olla mahdollista...
siinä on niin monet tekijät ja itselläni kymmenien vuosien kokemus...ainoa mitä ulkona aiemmin tein...juoksin,paniikkiani pakoon kotiin niin lujaa kuin vain voin.
Serotoniinilääkkeet ja rauhoittavat taskussa voin kävellä jossain jotenkin....silloinkin jännittyneenä.
Jos paniikit kävelemällä menisi ohi,olisin jo ohittanut tuhansien kilometrien pylväät.
Mutta kivat niille jotka selviävät kenkiä kuluttamalla.Vaan älkää yleistäkö. - jaazaa
siitä kirjoitti:
panikkihäiriöstä vuosien mittaan eroon pääsee , ihan sillä ettei huomioi ollenkaan koko kohtauksia jatkaa vaan mitä ikinä onkaan tekemässä.
koska kohtauksesta iskee usein paniikkihäiriö ym. ahdistus. Mutta jos ei pysty hallitsemaan itse kohtauksia ja paniikkihäiriötä pitemmällä aikavälillä, täytyy hakea apua, ei miltään yleislääkäriltä vaan suoraan psykiatrian erikoislääkäriltä.
- 10v paniikkia
kengänpohjat puhki kirjoitti:
siis kävelemällä...
jos ei uskalla kävellä missään,niin miten se voi olla mahdollista...
siinä on niin monet tekijät ja itselläni kymmenien vuosien kokemus...ainoa mitä ulkona aiemmin tein...juoksin,paniikkiani pakoon kotiin niin lujaa kuin vain voin.
Serotoniinilääkkeet ja rauhoittavat taskussa voin kävellä jossain jotenkin....silloinkin jännittyneenä.
Jos paniikit kävelemällä menisi ohi,olisin jo ohittanut tuhansien kilometrien pylväät.
Mutta kivat niille jotka selviävät kenkiä kuluttamalla.Vaan älkää yleistäkö.Mulla ei kengänpohjat pääse kulumaan kun juuri uskaltaa kerran päivässä roskalaatikolla käydä, pyörällä hieman helpompaa..mitä nyt päässä heittää väliin.
Ei lääkitystä kun ei mikään sovi pahojen sivuvaikutusten takia,mutta näillä eväillä on mentävä. Rajoittaahan se elämää liian paljon mutta jospa se joskus helppaa.
Kaikille asian kanssa painiskeleville panikoijille kuitenkin myönteistä tulevaisuutta:) - Qwerty888
Olen kokeillut eri (serotoniini- ja bentosopohjaisia) lääkkeitä ja söin niitä pitkään. Yli 10 vuotta. Auttovat hyvin. Mutta nyt olen ollut vuoden ilman,koska lääkkeet tekivät sen,etten välittänyt enää mistään ja niihin jää koukkuun. Silti..todella vaikeaa on..esim koulujen näytöt. Kuinka siinä lähdet kävelemään,kun 3ihmistä arvioi sinua ja työtäsi,kun täriset kuin haavanlehti,sydän lyö,huimaa,etkä muista juuri mitään,mitä olet opiskellut,koska olet lukossa?
Tahtoisin kuulla OIKEASTI toimivia niksejä,vaikka sitten lääkkeitä,mutta ei bentsopohjaisia ja mitä muuta voi tehdä,mikä auttaa? Onko kokemuksia?
En tahtoisi aloittaa lääkitystä,mutta tämä on vaikeaa..kaikki sanovat,että kun on vuoden ollut ilman lääkkeitä,niin helpottaa...kyllä,hieman,mutta..?? - igvkig
Qwerty888 kirjoitti:
Olen kokeillut eri (serotoniini- ja bentosopohjaisia) lääkkeitä ja söin niitä pitkään. Yli 10 vuotta. Auttovat hyvin. Mutta nyt olen ollut vuoden ilman,koska lääkkeet tekivät sen,etten välittänyt enää mistään ja niihin jää koukkuun. Silti..todella vaikeaa on..esim koulujen näytöt. Kuinka siinä lähdet kävelemään,kun 3ihmistä arvioi sinua ja työtäsi,kun täriset kuin haavanlehti,sydän lyö,huimaa,etkä muista juuri mitään,mitä olet opiskellut,koska olet lukossa?
Tahtoisin kuulla OIKEASTI toimivia niksejä,vaikka sitten lääkkeitä,mutta ei bentsopohjaisia ja mitä muuta voi tehdä,mikä auttaa? Onko kokemuksia?
En tahtoisi aloittaa lääkitystä,mutta tämä on vaikeaa..kaikki sanovat,että kun on vuoden ollut ilman lääkkeitä,niin helpottaa...kyllä,hieman,mutta..??Tässä keinoja miten itse olen jotenkin selvinnyt:
-sopiva määrä Propralia ja mahdollisesti pieni määrä rauhoittavaa
-kofeiinin välttäminen useita päiviä ennen jännittävää tapahtumaa
-jos mahdollista, pura ylimääräinen adrenaliini ennen tilannetta esim.liikuntaan. Jätä kuitenkin aikaa myös rauhoittumiselle
-mielikuvaharjoittelu
-itsensä tärisyttäminen tietoisesti ennen tilannetta
-Gabaa vahvistavat ruoka-aineet kuten pähkinät, kaura ja riisi
-rukoilu ja itseä vahvistava musiikki
-lisäravinteet: e-epa, d-vitamiini, karnosiini, magnesium ym
-suunnittele etukäteen mielessäsi toiminta-suunnitelma pahan paikan varalle: mihin tilaat taksin, mitä reittiä pääset ulos, voitko saada asiaan tukea muilta, kulkeeko bussit, auttaako soitto kaverille ym
-varaa jotain syömistä laukkuun, kuten pähkinöitä sekä lämmittävää vaatetta. Lämpimät vaatteet hillitsee ainakin itselläni tärinöitä.
-opettele hengittämään hermostoa rauhoittavasti
-silläkin voi olla merkitystä, että mitä merkityksiä itse annat tärinöillesi ja muiden katseille
-ole tietoinen tavastasi jännittää. Jos jännität esim.lihaksilla, niin jumitukset voivat pahentaa olotilaa. Tällöin hieronta, venyttely tai lihaksen tietoinen rentouttaminen voi auttaa
Toivottavasti saat jotain apua ongelmaasi!
Terv.eräs juuri sukujuhlista kotiutunut, jolla vieläkin heittää päässä, mutta joka kuitenkin selvisi kohtuullisen hyvin.
- T.A.
Paniikkihäiriö on erittäin vakava sairaus, sillä sairastuneista jopa 20% jää vaikeasti kroonisesti sairaiksi(Duodecim
2000;116(22):2534-2541). Siksi paniikkihäiriö pitäisi hoitaa mahdollisimman tehokkaasti ja pitäisi yrittää parantua kaikin käytettävissä olevin keinoin.
Kävely on mielelle ja ruumiille hyväksi, mutta ainoaksi parannuskeinoksi se ei sovi. Paniikkihäiriö voidaan helposti hoitaa SSRI-lääkkeillä ja lääkehoidon aloittamista ei pitäisi turhaan pitkittää.
Tuntuu, että ihmiset eivät aina tajua, kuinka vakavasta sairaudesta on kysymys ja yrittävät parantua "kotikonstein" Nämä kotikonstit voivat helpottaa oireita, mutta tautia ne harvoin pystyvät parantamaan.- ........................
loput 35%. Opettele laskemaan prosenttilaskut vaikka laskimella.
- ZxZa
Valitettavasti ssri lääke ei ainakaan minun paniikkiin auttanut. Ainoastaan epileptisiä kohtauksia. Nykyään on lyrica 300mg rivatril 4mg ja propral 120mg päivässä ja tuntuu ettei auta siltikään. Ja mulla on vielä siitä paha että mulla on koko ajan keho siinä kiihtyneessä tilassa. Kaikki mitä on voitu tutkia on tutkittu missään ei ole mitään vikaa paitsi päässä ja voin kertoa että tilanteeni on myös haastava jo psykiatrillenikin ei se enää tiedä mitä vois tehdä.
- Corinne#
Kukin kokee kohtaukset eri tavoin. Toisilla ei ole mahdollisuutta jäädä töistä pois "parantuakseen", mikä voi viedä kuukausia. Joillakin perhe hoidettavana vielä lisäksi. Jos kohtaukset ovat pahoja ja tulevat usein, on työnteko mahdotonta ilman lääkkeitä (kokemusta on), ja myös kotityöt aika ylivoimaisia. Jos taas voi rauhoittaa elämäänsä sekä osaa käsitellä asiat, jotka kohtauksia aiheuttavat, tilanne saattaa olla toinen, eli ilman lääkkeitä saattaa olla mahdollisuuksia. Se vie silti aikaa ja voimia paljon, jos edes toimii.
Jos ketjun aloittaja "on käynyt sen läpi", niin todellakin saa kuvan, että kausi on ollut kohtalaisen lyhyt, eli sairaus on ollut ajallisesti lievä, ja näin ollen ei niin syvälle juurtunut, eikä niin vakava, vaikka itse kohtaukset olisivatkin voimakkaita.
Ne, jotka ovat sairastaneet paniikkihäiriötä vuosia (tällä palstalla monia joilla ollut 20vuotta), tietävät ettei kyse ole ainoastaan huonosta itsetunnosta tai asioiden käsittelemättömyydestä tai peloista, saatikka sitten suuresta elämänmuutoksesta, joka voi jo itsessään laukaista kohtauksia. Kyse on tällöin vakavasta sairaudesta joka on hoidettava! Kyse ei ole ainoastaan kohtauksista, vaan jatkuvasta fyysisestä pahoinvoinnista sekä kehon reagoinnista tähän monin eri tavoin ilman, että mielen avulla niitä saisi hoidettua, joskin taas on joskus mahdollista lieventää oireita.
Oman kokemuksen kertominen auttaa paljon, mutta oma kokemus ei ole absoluuttinen totuus kaikille. Onneksi joillakin tämä sairaus menee ohi nopeasti ja helpommin kuin toisilla. Ikävä kyllä ei kaikilla. - jos pahat oireet
Ei kannata pitkittää lääkäriin menoa..
Ite yritin selvitä ilman ja puolen vuoden kuluttua olin jo niin tukossa et melkein vuodepotilas..
Paroksetiini rupes auttaan jo parin viikon jälkeen ja rupesin toipuun ennalleni..
Käytin paroksetiinia vuosia ja olen pärjännyt ihan hyvin elämässäni..
Nykyään hoidan mielenterveyttäni omega-3: lla ja kestävyystyyppisellä liikunnalla!- TÄTÄ
minulla on kasi vieläkin paniikkihäiriö. Kun lähden kotoa esim. kauppaan niin alkaa jo etukäteen tärisyttämään ja sydän hakkaa. Yleensä otan 5 mg diapamin ennen lähtöä. Jos en lääkettä ota niin paniikki voi iskeä alan hikoilemaan, tärisemään, olen unohdellut lompakon ja puhelimen kaupan kassalle kun on ollut pakko päästä kotiin. Kotimatka on vaikea, turvaan pitää päästä ja pian. Kävelen ja tuijotan katua ja lasken askeleitä, näin ihmiset kahtena.
Kotona olen sitten hengittänyt paperipussiin, jota käytetään hyperventilaation hoitoon. Ilman rauhottavaa kauppamatka on henkisesti niin rasittava, että yleensä nukun heti kotiin päästyä 2-3 tuntia.
- V.25
Hei, itselläni myös alkoivat paniikkioireet pikkuhiljaa n. reilu puolen vuoden päästä kun oli pitkä suhde mennyt poikki. Sitä ennen oli jännitysoireita kyllä ollut esim. esiintymisjännitystä johon satunnaisesti söin propralia. Että kaipa se on siellä alla "aina" kytenyt. Olen myös huomannut kävelyn ja pyöräilyn auttavan, siitä saa liikuntaa ja ajatuksen muualle helposti. Mutta totta se on, että aina ei ole mahdollista lähteä lenkille ja tuokaan enää itsellä pelkästään auttanut vaan olen paniikkikohtauksiin/niiden odottamisesta syntyvään jännitykseen hakemassa lääkäriltä apua, joko lääkkeiden tai terapian avulla.
Myös huomannut sen, että mitä enemmän aikaa miettiä paniikkia, niin kuin nyt kesällä on ollut, niin se ei ole myös auttanut asiaa. Jos yrittää pitää itsensä aktiivisena, niin se on vähentänyt itsensä tarkkailua.
Nyt heinäkuussa muutenkin tuntuu että allergialääkkeiden syönti olisi jotenkin edesauttanut paniikkia. Onko muilla samoja kokemuksia? En tiedä liittyykö hengityselimiin tai johonkin muuhun. - kiitos
Kiitos tästä!
Itsellänikin alkoivat oireet n. 3 kuukautta sen jälkeen kun rakastamani ihminen lähti luotani erittäin pitkän suhteen jälkeen. Pidempään jo ollut pakko-oireita ja nykimishäiriöitä yms. mutta ei ole haitannut yhtä paljon kuin paniikki- ja ahdistuskohtaukset. Toivon itsekin että pääsis yli paniikkikohtauksista järkeilemällä ja liikkumalla. En ole itse käynyt lääkärillä, mutta onneksi pari kaveria kokenut samantapaisia asioita, joten niiden kanssa puhunut.
Kiitos avusta - siili3
En tajunnut ollenkaan, että traumaattiset elämänmuutokset noin yleisesti aiheuttavat paniikkikohtauksia. Itse olen aina ollut kotona viihtyvää ja uusia tilanteita vierastavaa sorttia, mikä ilmeisesti sopii kuvaan. Kun sitten pitkä suhde päättyi, sain ensimmäisen paniikkikohtauksen (näin oletan) ollessani töissä messuilla, kun päähäni alkoi äkillisesti tulvia ajatuksia yksinjäämisestä ja vanhempien menettämisestä (ainoat jotka tukivat eron aikana). Tuntui kuin maailma olisi kääntynyt ylösalaisin, päässä humisi ja pelkäsin lyyhistyväni messuhallin lattialle.
Toinen kohtaus yritti puskea pintaan, kun jouduin jonottamaan poliisilaitoksella lähemmäs kaksi tuntia. En kehdannut istua, kun jonottajia oli niin paljon ja koetin kärvistellä kuumassa salissa talvitamineissa, vaikka päässä humisi, happi tuntui loppuvan, näkö sumeni ja oksetti. Lopulta kun pelkäsin pyörtyväni, annoin itselleni luvan istua vapautuneeseen tuoliin.
Toivottavasti tämä ei jää elinikäiseksi riesaksi. - Eikivaa
Moi minulle tuli paniikkikohtaus ensimmäistä kertaa perjantaina luulin aluksi astmakohtauksekss minulle tilattii lanssi lääkärit ei saanu mua rauhotettuu tuntu kun oisin vaan vajonnu maahan en saanu happea mutt sai kuulema liikaa happee mun sormissa pisteli näkö sumeni voitte vaan kuvitella olin jorvissa tarkkailussa 3 tuntii sitten lääkäri tuli joo sull oli paniikkikohtaus voit lähtee kotiin ... mull on ollu perjantaissta saakka kohtauksii 5-6 kohtaussta päiväss! Tää on helvettii :(
- RAL
Mitähän tuo kirja mahtaa sisältää?
http://www.paniikkihairio.com/ - Nsjdkfk
Te kaikki jolla on paniikkia.te ajatteletta liikaa liikkukaa,kävelkää,juoskaa,elkää jääkö kotiin.olen itse 13v ja olen kotona 95% ajasta ja istun ja mietin vaan.liikkuminen auttaa asian unohtumisen.itellä on aika vakava paniikki mutta mun isillä ja kahella sisaruksella on ollut samanlaista.olen puhunut auttaa ihan hirveesti.
- artsi989
Kyllä kropalle ja pääkopalle sopivasti hommia, niin on helpompi olla. Ihminen tuppaa alkaa murehtimaan asioita kun on liikaa joutoaikaa.
- herra501
Totta.Muistakaa myös eivät toiset ihmiset,sen ihmeellisempiä ole.Kun on oma itsensä,se riittää. Vaikka välillä vapisuttaa tai hikoiluttaa,ei kukaan sen takia pidä toista epäonnistuneen.Ennemminkin saa myötätuntoa.
- artsi7632
Juuri näin, kun on oma itsensä, se riittää. Antaa mennä vaan - ei virheitä tarvi pelätä. Kaikki niitä tekee ja se kuuluu asiaa. Ja sitä kautta sitä oppii uusia juttuja, kun vaan kokeilee.
- paniikiton
Hei, haluan kertoa oman selviytymistarinan. Itselläni alkoi paniikkihäiriö eneriajuomien käytöstä, myöhemmin siirryin kahviin. En tajunnut aluksi oireiden johtuvan kofeiinista. Lisäksi myös runsas alkoholin käyttö pahensi ongelmaa. Välillä söin lääkkeitä ja oireet pysyivät kurissa, aina lääkkeiden lopettamisen jälkeen oireet palasivat. Lopetin lääkkeet 4v sitten kun en enää halunnut olla niiden varassa vaan etsiä muut keinot, kärsin paniikista vielä sen jälkeen 3v, käytin propralia ja antistressiä silloin tällöin (ja käytän edelleen jännittävissä tilanteissa )kunnes löysin vihdoin avun, Lopetin kahvin ja mustan teen sekä kaakaon, tummaa suklaatakin siedän vaan pari palaa. Kofeiinin vähentäminen on ollut 1 ratkaisu, aloin käyttää magnesiumia 250-500 mg päivässä. Nykyään monella on magnesiumin puutosta, minkä aiheuttaa huono ravinto, alkoholin ja kofeiinin runsas käyttö sekä stressi. Olen ollut suht oireeton viimeiset puoli vuotta. Joskus jos vedän kofeiinia liikaa saattaa tulla ahdistuskohtauksia, muttei varsinaista paniikkikohtausta. Olen ikionnellinen että löysin avun. Jos et käytä kofeiinia kannattaa silti kokeilla magnesiumia. Olen lukenut että paniikki voi monella johtua nimenomaan magnesiumin puutoksesta. Toivottavasti tästä on jollekin apua!
- paniikiton
Vihreää teetä menee 2-4 kuppia päivässä ilman ongelmia. Siinä on vähiten kofeiinia ja piristää mukavasti.
Ketjusta on poistettu 2 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Miehille kysymys
Onko näin, että jos miestä kiinnostaa tarpeeksi niin hän kyllä ottaa vaikka riskin pakeista ja osoittaa sen kiinnostukse1404441- 922109
Olen tosi outo....
Päättelen palstajuttujen perusteella mitä mieltä minun kaipauksen kohde minusta on. Joskus kuvittelen tänne selkeitä tap152071Kotkalainen Demari Riku Pirinen vangittu Saksassa lapsipornosta
https://www.kymensanomat.fi/paikalliset/8081054 Kotkalainen Demari Riku Pirinen vangittu Saksassa lapsipornon hallussapi741868Haluaisin jo
Myöntää nämä tunteet sinulle face to face. En uskalla vain nolata itseäni enää. Enkä pysty elämäänkin näiden kanssa jos541522Ylen uutiset Haapaveden yt:stä.
Olipas kamalaa luettavaa kaupungin irtisanomisista. Työttömiä lisää 10 tai enempikin( Mieluskylän opettajat). Muuttavat1421522VENÄJÄ muuttanut tänään ydinasetroktiinia
Venäjän presidentti Vladimir Putin hyväksyi tiistaina päivitetyn ydinasedoktriinin, kertoo uutistoimisto Reuters. Sen mu1041385- 751316
- 1001273
Hommaatko kinkkua jouluksi?
Itse tein pakastimeen n. 3Kg:n murekkeen sienillä ja juustokuorrutuksella. Voihan se olla, että jonkun pienen, valmiin k1201109