steinerpäiväkoti

Heippa, lueskelin näitä kirjoituksia ja ajattelin tulla kertomaan meidän steinerpäiväkotimme toiminnasta. Olen opiskellut Snellussa 4 vuotta ja valmistunut varhaiskasvattajaksi. Ennen Snellman-korkeakouluun menoa en tiennyt juuri mitään kyseisestä pedagogiikasta. Olin kuullut että steinerkoulua käyvät joko rikkaat tai sitten vajaat lapset... Nyt valmistuneena osaan hymähtää kaikenlaisille yleistyksille/ ennakkoluuloille, jotka yleensä johtuvat tietämättömyydestä ja kuulopuheista.

Meidän päiväkodissa on 14 paikkaa, olemme yksityinen päiväkoti joka toimii kaupungin täydellä ostopalvelusopimuksella. Meille voi joutua jonottamaan jopa kaksi vuotta. Työntekijöitä on kolme, kaikki varhaiskasvattajia. Meillä luomu-kasvisruoka valmistetaan itse alusta asti kodinomaisessa keittiössä, jossa lapset rakentelevat majoja ja leikkivät. He pääsevät halutessaan mukaan ruoan valmistukseen ja keittiöpuuhiin, joita lapset rakastavat. Raastavat porkkanoita, eskarit osaavat jo kuoria perunoita ja tehdä pullataikinan, tietenkin aikuisen avustuksella. Moni havahtuu jo nyt, siis KASVIS? Joo, käytämme linssejä, papuja ym tuotteita, joilla voi korvata punaisen lihan, emme keksi ruokalistoja hatusta, vaan noudatamme kaupungin kuuden viikon kiertävää kasvisruokalistaa. Lapset siis näkevät ja kokevat ruoanvalmistuksen, haistavat ja pääsevät maistamaan. Isoissa päiväkodeissa ruoka tulee isoista teollisuuskeittiöistä valmiina ruokakärryissä... Eipä siinäkään mitään vikaa ole.

Me leivomme lasten kanssa viikoittain joko pullia, sämpylöitä tai sitten vuodenaikoijen mukaan. Kuluneen vuoden aikana on leivottu mm. omena- ja marjapiirakkaa, joulupipareita ja -torttuja, juurileipää, karjalanpiirakoita, rahkapullia, täytekakkuja, ystävänpäiväpipareita, laskiaispullia... Herkkuja syödään välipalaksi tai jälkiruoaksi, useimmiten on jälkiruokana kuitenkin hedelmiä tai pähkinöitä, taateleita tms..

Retkeilemme myös viikoittain. Juomme retkellä lämmintä mehua tai kaakaoa. Lapset leikkivät ihanassa metsässä toinen toistaan kivempiä leikkejä, he usein odottavat että on taas retkipäivä ja he pääsevät leikkimään intiaanikanoottia (pari kaatunutta puuta) tai indiana jonesia (ovat intian metsissä), parasta metsäleikeissä on se, ettei siellä tule kinoja, kaikki halukkaat ovat mukana leikissä.

Maalaamme, askartelemme, ompelemme, leikkaamme, liimaamme, teippaame, värjäämme kankaita, huovutamme, piirrämme, vuolemme, nikkaroimme (kyllä oikeilla puukoilla, sahoilla, vasaroilla), teemme miekkojas tms mutta emme aikuislähtöisesti; ei ole valmiita malleja mitä jokaisen pitää askarrella, vaan lapset saavat tehdä materiaaleilla mitä haluavat, toteuttaa omaa luovuuttaan.

Lapset pääsevät halutessaan mukaan kodin puuhiin; pyykkäämään, ripustamaan pyykkejä, laittamaan ruokaa, tamppaamaan mattoja, hoitamaan puutarhaa, tekemään lumitöitä, kastelemaan kukkia, jne.. Yleensä lapset kuitenkin leikkivät aikuisten tehdessä näitä oikeita jokakodin töitä, ilman kiirettä. Silloin leikit yleensä sujuvatkin parhaiten, kun aikuinen on "kuulolla", uppoutuneena omiin puuhiinsa.

Ja kyllä, meilläkin on viikoittain eurytmiaa. Sen tulee pitämään ulkopuolinen, koulutettu eurytmisti, josta lapset pitävät valtavasti. Voisin verrata sitä rauhalliseen satujumppaan, missä eletään sadun maailmassa, liikutaan, ollaan hiirulaisia, hirviä, poimitaan kastehelmiä, lauletaan. Meillä eurytmiatuokio on kahdessa pienryhmässä, joten tunnelma on rauhallinen.

Suosittelen lämpimästi tutustumaan ennakkoluulottomasti erilaisiin paikkoihin. Kaikesta voi ja kannattaa kysellä, antroposofiastakin. Itse tunnen antroposofiaa, mutta en ole antroposofi. Kyse ei ole uskonnosta, vaan elämänkatsomuksesta ja sitä ei mitenkään opeteta lapsille. Luulen, että seikka miksi sitä pidetään pelottavanakin on, ettei siitä tiedetä ja on helppo kuunnella huhupuheita.

Meillä vanhempien kanssa tehdään paljon yhteistyötä, varhaiskasvatuskeskusteluja on kaksi kertaa vuodessa ja niitä järjestetään jos vanhemmat toivovat lisää aikoja. Lapset kohdataan yksilöinä, heidän kasvuaan kunnioitetaan ja tuetaan omassa kohdassaan, kaikki eivät kasvaa samassa tahdissa, toinen on taitava piirtämään, toinen kiipeilemään kun taas kolmas on taitava keksimään ja ohjaamaan hienoja leikkejä, erilaisuutta kunnioitetaan ja leikeissä tarvitaan monenlaisia taitoja.

Voisin kirjoittaa paljon, paljon, paljon... Tykkään kovasti työstäni, lapset ja perheet ovat tulleet läheisiksi ja töihin mennessä tuntuu kuin meinisi toiseen kotiin. Jouluna on ihana astua "työpaikalle" sisään, missä on hieman hämärää, ulkona palaa tuikkulyhty, eteisessä tuoksuu hyasintti, kuuluu lasten leikkien ääniä, ruoka valmistuu jo uunissa, keittiössä tuoksuu piparit, osa lapsista leipoo vielä suuren puisen pöydän ääressä, missä suolakivilyhty loistaa hempeää valoa. Ihana työkaveri toivottaa hyvät huomenet ja kaataa aamukaffet kuppiin.

Näin meillä. Päiväkodeissakin on suuria eroja, olkoon sitten steiner, kunnallinen tai mikä tahansa. Tutustuminen kannattaa!