Pakko-oireita yläasteikäisellä?

Mahtavaa, että vastasit! Voisin tosiaan koulun alkaessa käydä vaikka terveydenhoitajan kanssa puhumassa, koska mun on vähän hankala puhua vanhempien kanssa, edelleen hieman häpeän näitä oireita.

Kiitos vinkistäsi (: Voimia sinullekin!

oon 25v ja mulla on ollu pienestä pojasta asti pakko-oireita, niin kauan ku muistan! oon yrittäny salailla ja peitellä oireita, tänään ensinmäisen kerran elämässäni kerroin avovaimolle tästä, en ikinä ole pystynyt puhumaan asiasta enkä pysty nytkään, tän kertomisenkin tein chatin avulla kun oon poissa kotoa. noin 15vuotta oon salannu asiaa ja tuntuu että olen tosiaankin jotenki viallinen ja pahasti. muistan nuorempana kun oli pääravistelua, silmien muljauttelua suun epämäärästä aukomista, nenän niinskuttamista, rykimistä ja pahimpana semmoista voimakasta vinkuvaa ääntely, isä huusi minulle aina että nyt saatana lopeta tuo ja piti mua hulluna, siitä sitten aloin itekkin pitää itseäni viallisena ja enhän minä oireille mitään mahda itse. nyt joitain vuosia sitten muut oireet aavistuksen laantunut paitsi niiskutus rykiminen ja ääntely tuntuu pahentuvan! varsinkin semmoset tilanteet jossa on ihmisiä enemmän tai jännittää niin ne pahenee paljon.. yritän koko ajan vetäytyä omiin oloihin ja miettinyt kaikke ratkasuja mutta kun en kehtaa mennä puhumaan asiasta, noh sitten olin noin 15vanha niin kuvioihin tuli alkoholi ja parin vuodenpäästä huumeet esim:kannabis, anfetamiini, kaikenmaailman lääkkeet, heroiini yms.. ihmeenkaupalla sain ilman hoitoa huumeet lopetettua, vaikka onneksi en niihin jäänyt riippuvaiseksi! ainut on alkoholi jota join aina sillein että sammuin mahd pian, useita kuukausia putkeen. nyt olen katkasuhoidossa alkoholista ja haluan lopettaa sen.. mutta en yksinkertasesti tiedä mitä teen näitten oireiden kanssa. nykyään olen enemmän omissa oloissa ja haluan tehdä asioita yksin että muut ei huomaisi oireita. itsemurha yrityksia on ollu kolme ja kaikki on johtunut siitä että pidän itseäni niin epäonnistuneena. syntyessä mulla oli ollut napanuora kaulan ympärillä ja oli ollut aivan sininen naama, luin jostain että se voi aiheuttaa vaurioita. en myöskään jaksa keskittyä kunnolla, koulut menneet pieleen yms. mulla olisi niin mahtava elämä edessä kun saisi apua jotenkin näihin oireisiin, on työpaikka pysyvästi 2 lasta yms en vaan jaksa itseäni tämmösenä! oon yrittänyt keksiä tilalle jotain muuta esim: kun tulee pakonomainen ääntelyn tarve niin yritin puristella käsiä nyrkkiin yms mutta ei mikään auta.. voi kun tähän olisi olemassa joku lääkitys! tutkimuksiin olen menossa lähi kuukausina mutta en ole kovin luottavaisella mielellä kun itseluottamus romahti jo vuosia sitten.. apu olisi enemmän kun tarpeeseen! MUTTA MUISTAKAA KAIKKI ETTÄ ALKOHOLI JA HUUMEET EIVÄT AUTA MISSÄÄN ASIASSA, EI MISSÄÄN!!!!!!!!!!!!!

Voiko niistä pakko-oireista oikeesti päästäeroon?! Mä en vois ikinä kuvitella eläväni 'normaalia' elämää, eli niiku et ei tarvis tehä mitää noita pakkotoimintoja.
Mulla niitä on ihan kokoajan, en jaksa, ahistaa niin paljon. Välil en voi muuta kun itkee vaan ku ahistaa kaikki. Mä en ymmärrä miks mun pitää tehä niitä ku ei niist oo mitää hyötyy, se on vaa pakko. Joskus ajattelen et jos jätän jonkun pakkotoiminnon tekemättä, tapahtuu jotai kamalaa, esim joku mun perheestä kuolee tms. Mun pitää tehä melkei kaikki asiat viisi kertaa (johtunee siitä että meijän perheessä on viis jäsentä, eli jos tekisin neljä kertaa, joku kuolis. Kuulostaa naurettavalta mut en voi sille mitää). Eli aamuisin puen vaatteet yleensä viis kertaa päälle ( ei joka aamu ). ym ym.
Ja sit mun pitää kosketella joka paikkaa sillee tietyllä tavalla ja sit kaikki tavarat pitää järjestellä silleen 'oikein'. Ja kaikki tavarat ja muut pitää aina nostaa ilmaan, esim kun istun koneelle, pitää nostaa ilmaan kaikki pöydällä olevat kamat. Ja jääkaapille mennessäni minun on nostettava ilmaan kaikki jääkaapissa olevat ruuat. Olen vasenkätinen, m utta silti minun on tehtävä melkein kaikki asiat oikealla kädellä. Jossai vaiheessa yritin jopa opetellakirjoittamaan oikealla kädellä, mutta eihän siitä mitään tullut. Oikean käden pikkusormi on paras sormi joten AINA kun kosketan jotain tavaraa/ihmistä, minun on viimeiseksi kosketettava sitä oikean käden pikkusormella. Kaikki mitä ajattelen taiteen, on jotenkinpkkomielteistä. Ärsyttävin oire on se, kun olen käymässä nukkumaan, minulle saattaa tulla yhtäkkiä mieleen, että pitää mennä koskettamaa oikean käden pikkusormella s-marketin ovenkahvaa, koska en mukaviime kerralla koskettanut sitä niin (vaikka aivan varmasti kosketin, en voi lähteä mistään koskettamatta viimiseksi ovenahvaa oikean käden pikkusormella. ) Sitä on sitten vain lähdettävä vaikka keskellä yötä s-marketille. Jos näen kadulla esimerkiksi pullonkorkin, saatan ensin kävellä sata metriä sen ohi, kunnes yhtäkkiä on käännyttävä ympäri ja mentävä astumaan sen päälle oikealla jalalla. Tekstiviestit on näpyteltävä oikean käden pikkusormella (yllätys yllätys ), tätä tekstiäkin kirjoitan oikean käden pikkusormella. ÄRSYTTÄÄÄÄÄÄ. minun on PAKKO laskea kaikki, siis ihan kaikki! Kun luen jotain tekstiä, minun on laskettava kuinka monta sanaa siinä on. Kun sanon jotain, lasken automaattisesti monta sanaa siinä oli. Kun luen jotain kirjaa, minun on pakko laskea kaikkien sanojen kirjaimet, ja lauseiden sanat. Sen takia luen aika hitaasti kirjoja. Vaikkakin nykyään olen erittäin nopea laskemaan kaikkea, tiedän automaattisesti melkein jokaisen suomenkielisen sanan kirjainmäärän, olen tehnyt tätä jo kolme - neljä vuotta. Kaikkiaan pakko-oireita on ollut jo noin kahdeksan vuotta. Nyt vasta viimeisen vuoden aikana niistä on tullut niin ahdistavia, että tarvitsen apua. Voikohan näin pahoihin oireisiin auttaa esim joku terapia tai lääkkeet.

On hankala lopettaa, jos näistä jutuista on tullut arkipäivää - onhan niitä tehnyt jo monia vuosia. Ei se tapahtu 'tosta noin vaan', tarvitsen paljon itsensä kontrolloimista, että saan jätettyä tekemättä jotain juttuja.

Minä vain... kirjoitti:

On hankala lopettaa, jos näistä jutuista on tullut arkipäivää - onhan niitä tehnyt jo monia vuosia. Ei se tapahtu 'tosta noin vaan', tarvitsen paljon itsensä kontrolloimista, että saan jätettyä tekemättä jotain juttuja.

Lue lisää

Pakko-oireet ja pakkoajatukset johtuvat aina jostakin syystä. Ihmisen sisällä on joku kompleksi, joka aiheuttaa syyn käyttäytyä tällä tavalla. Itse olen nyt 17 ja kärsinyt todella vakavista pakko-ajatuksista ja -oireista, mutta käsittelemällä oireiden SYYT pääsin niistä eroon. Koska pakko-ajatuksista on tullut eräänlainen tottumus, reagoin stressiin yhä pakko-oireisesti. Mutta taas kun käsittelen ongelman / puran stressin, oireet lähtevät.

Jos on vaikea elämäntilanne, on monia tapoja joilla se purkautuu: anoreksia, pakko-oireet, masennus ja psykoosi esimerkiksi.

Koittakaa mennä - se on todella tuskallista - ongelmaan. Se auttaa, oireille ei siten ole enää tarvetta. Hakekaa apua inhottaviin tilanteisiin. Koulukiusattuna tiedän, että koulukiusatun pitää ÄLÄHTÄÄ ja vaatia stoppi. Se on vaikeaa, tiedän kokemuksesta. Vielä vaikeampaa voi olla alkoholistiperheessä oman edun vaatiminen, tai avun hakeminen. Mutta uskokaa, että se kannattaa! Etsikää joku joka kuuntelee.

Muistakaa, että voitte vapautua oireistanne. Itse muistan myös monia reissuja ties kuinka kauas, lähdin varmistamaan jotain asiaa. Ja kaikenlaista ahdistusta. En ollut itse asiassa kykeneväinen käymään ulkona 2 kk oireiden vuoksi.

Muistaa myös, että pakko-oireisuus on yhdistetty keskivertoa korkeampaan älykkyyteen. Älkää hävetkö oireita, se ei auta - mutta turha niistä on tuon äly-yhteyden takia olla ylpeäkään. Ne rajoittavat elämää-

PS. sinä joka sanoit "rajoita, lopeta tuo" tytölle -92, et tiedä ollenkaan mistä puhut. Ei sairautta voi lopettaa vain päättämällä. Siinä tarvitsee käsitellä ongelma ja ratkaista sen syyt. Ja surra. Sitten oireet lähtevät.

kokemuksesta löytyy kirjoitti:

Pakko-oireet ja pakkoajatukset johtuvat aina jostakin syystä. Ihmisen sisällä on joku kompleksi, joka aiheuttaa syyn käyttäytyä tällä tavalla. Itse olen nyt 17 ja kärsinyt todella vakavista pakko-ajatuksista ja -oireista, mutta käsittelemällä oireiden SYYT pääsin niistä eroon. Koska pakko-ajatuksista on tullut eräänlainen tottumus, reagoin stressiin yhä pakko-oireisesti. Mutta taas kun käsittelen ongelman / puran stressin, oireet lähtevät.

Jos on vaikea elämäntilanne, on monia tapoja joilla se purkautuu: anoreksia, pakko-oireet, masennus ja psykoosi esimerkiksi.

Koittakaa mennä - se on todella tuskallista - ongelmaan. Se auttaa, oireille ei siten ole enää tarvetta. Hakekaa apua inhottaviin tilanteisiin. Koulukiusattuna tiedän, että koulukiusatun pitää ÄLÄHTÄÄ ja vaatia stoppi. Se on vaikeaa, tiedän kokemuksesta. Vielä vaikeampaa voi olla alkoholistiperheessä oman edun vaatiminen, tai avun hakeminen. Mutta uskokaa, että se kannattaa! Etsikää joku joka kuuntelee.

Muistakaa, että voitte vapautua oireistanne. Itse muistan myös monia reissuja ties kuinka kauas, lähdin varmistamaan jotain asiaa. Ja kaikenlaista ahdistusta. En ollut itse asiassa kykeneväinen käymään ulkona 2 kk oireiden vuoksi.

Muistaa myös, että pakko-oireisuus on yhdistetty keskivertoa korkeampaan älykkyyteen. Älkää hävetkö oireita, se ei auta - mutta turha niistä on tuon äly-yhteyden takia olla ylpeäkään. Ne rajoittavat elämää-

PS. sinä joka sanoit "rajoita, lopeta tuo" tytölle -92, et tiedä ollenkaan mistä puhut. Ei sairautta voi lopettaa vain päättämällä. Siinä tarvitsee käsitellä ongelma ja ratkaista sen syyt. Ja surra. Sitten oireet lähtevät.

Lue lisää

Kuten ensimmäisessä viestissä sanoin, olen kärsinyt pakko-oireista jo vuosia. Kaikkein hurjinta on, että nyt kun ymmärsin, että pakko-oireet eivät ole häpeämisen aihe, eikä niiden tekemättä jättäminen vahingoita ketään, olen pystynyt hallitsemaan niitä. En pese käsiä niin usein, oven tarkastan kerran kunnolla ja eri esineiden koskettaminen on jäänyt pois. Uskomattoman helpottavaa, kun elämä ei enää riipu pakko-oireista. Joskus niitä silti ilmenee, muttei niin paljoa.

Kiitos kuuluu myös teille, kiitos kun kerroitte omia tarinoitanne :)

- Alkup. kirjoittaja

Näin omalla kohdalla jälkikäteen harmittaa se etteivät vanhemmat laittaneet minua ajoissa hoitoon ja siitä sai silloin koko perhe kärsiä turhan pitkään. Vähän hankalaa on piilottaa sellaista jota muutkin tarvitsevat päivittäisessä elämässä, eikä se pidemmän päälle ole ratkaisu.

Samanlaisia on ja joskus nuorempana minulla oli myös tuo numero 3!!! Kaikkea mitä tein, piti tehdä kolme kertaa! Sittemmin se häipyi mutta muita juttuja on tullut tilalle...