Itse olen saanut näiden keskustelujen kautta korvaamatonta vertaistukea paniikkihäiriööni. Pelkästään sen huomaaminen, että en ole ainoa näiden oireiden kanssa painiskeleva on ollut helpotus.
Tämän takia ajattelinkin aloittaa uuden keskustelun, jossa kaikki paniikkihäiriöstä kärsivät voivat antaa lyhyen kuvauksen itsestään ja paniikkihäiriöstään.
Alla aloitukseksi omat tietoni:
Sukupuoli: Mies
Ikä: 37
Kärsinyt paniikkihäiriöstä: 4 vuotta
Oireet: Pakonomainen tarve paeta, epätodelinen ole, kuuma aalto, puristusta rinnassa (joskus). Kohtauksen pahin vaihe kestää alle minuutin, mutta sen jälkeen saatan olla hermostut pitemmän aikaa. Olen myös alkanut vältellä tiettyjä tilanteita, joissa kohtauksia on ilmennyt (esim. juna, elokuvateatteri).
Lääkitys: Opamox 15 mg (tarvittaessa ennaltaehkäisevästi), Citalopram Orion 20 mg
Nykyinen tilanne: Toiveikkaan optimistinen
Vertaistukea
55
7504
Vastaukset
Tuossa sivullani on tiedot minusta.
Olen elännyt paniikissa vuosia.
Nyt syön cipralexia ja busbaria.
Tällä hetkellä on loma niin työstä, kuin luottamustehtävistäkin, joten hermot ovat myös lomalla.
Paniikkihäiriössä pelkään eniten kontrollin menettämistä.
Näissä keskusteluissa liikun mukana, että saisin tietoa itse ja yritän välillä myös antaa muillekkin henkistä tukea. (toivottavasti)Tässä omani
Sukupuoli: Nainen
Ikä: 31
Kärsinyt paniikkihäiriöstä: 5 vuotta
Oirret: huimaus, käsien puutuminen ja tunnottomuus, kuumat aallot, joskus vatsavaivoja, palan tunne kurkussa,pelko..Kohtaukset johtaneet julkisten paikkojen pelkoon....pelottaa käydä paikoissa joissa joskus saanut kohtauksen....pelottaa tehdä pitkiä kävelymatkoja....liikkuu omalla autolla paikasta toiseen...Selkä ja niskalihakset jatkuvasti jännittyneet...jatkuva pelko uusista kohtauksista.
Lääkitys: Sertralin 75 mg iltaisin, Alprox 25 mg aamuisin...tarvittaessa useammin...
Aikaisemmat lääkitykset : citalopram 4 v, cipralex 3 kk...Citalopram toimi useemman vuoden, sitten ei enää ja vaihdettiin cipralexiin..tämäkään ei toiminut joten vaihto 2 kk sitten sertraliniin....- aika tujua.....
Alproxia sulla,minä kun luulin että tuo 1 mg on se vahvin laatu.
- JaNDe-
Sukupuoli: Nainen
Ikä:21
Oireet: hermostuneisuus, jännitys, paha olo, ahdistus, pyörrytys, sydän oireet (pulssi saattaa nousta nopeasti tai sydän muljahdella), vahva sekoamisen pelko, ajatukset paniikkihäiriöstä pahenevat "ei kukaan tätä jaksa, jotain vikaa minussa on, etc", itkuisuus, poissaolokohtaukset/ajatuksiin vaipuminen, raju väsymys, kuumat-kylmät aallot.
Oireet tällä hetkellä lieviä ja pääsen niistä yli rentoutumalla. Heittäydyn niihin kuin mukaan. "no katsotaan kuinka kovaa ahdistaa, mikä nyt ahdistaa" Positiivinen sisäinen puhe "olen pärjännyt ennenkin, eihän tämä ole mitään ensimmäiseen kertaan verrattuna". Enemmänkin mieltä painaa jatkuvasti tieto, että niitä tulee lisää. Kovaksi paikaksi minulle nämä ovatkin muodostuneet. On ikäänkuin pakko myöntää olevansa heikko ja tarvitsevansa apua.
Ennen paniikkihäiriötä menin ja tulin kuin tuuliviiri. En nähnyt menneitä asioita ja lomasta ei ollut tietoakaan. Olen aina ollut sosiaalinen rämäpää, mutta onneksi tämä ei sentään vie persoonaa pois.. ehkä vain vähän hidastaa tahtia. Tämä kyllä pysäytti ja pahan kerran. Toisaalta taas jotkut ovat sanoneet tämän pysähtymisen olleen hyväksikin.
Kesto: 7kk
Lääkitys: Lääkitystä ei aloitettu tammikuussa kun paniikkihäiriöön sairastuin. Kävin 5kk kognitiivisessa terapiassa joka auttoi pahimpien oireiden laantumiseen. Täysin oireetonta aikaa oli jopa 2kk mutta nyt hiljallee tämä nostaa taas päätään. Paljon olenkin siis painiskellut ajatuksen kanssa melkein päivittäin, että koska sitä hakisin ne lääkkeet.
Lääkityksenä itselleni olen pyrkinyt käyttämään asiasta avoimesti puhumista perheelle ja ystäville. Tosin välillä nyt tuntuu todella raskaalta olla tämän kanssa. Yrittää sinnitellä ja kestää "ei se ole kuin paniikkia". Lääkityksen hakeminen viivästyy kai siksi, että silloin viimeistään olisi hyväksyttävä tämä. Toisaalta taas koen itse, että ei siinä ongelmaa, mutta miten sen muut ottavat? ja tätäkin kirjoittaessa alkaa tuntumaan, että mene nyt ja hae ne lääkkeet. :) voi tätä ihmisen mieltä. - S83
Sukupuoli: Mies
Ikä: 26
Kärsinyt paniikkihäiriöstä: 8 vuotta
Oireet: Kauhu/pelko, depersonalisaatio, derealisaatio, huimaus, kauhun aallot (kylmät tai kuumat ja hikiset leimahdukset ympäri kehoa), henki tuntuu kulkevan huonosti, pala kurkussa, kurkkua puristaa, niskan ja kaulan lihakset aivan jäykkinä, pää tuntuu painavalta ja oudolta ja paineiselta, harvemmin pientä puristusta rinnassa, sydän muljahtelee ja välillä tykyttää kovaa tahtia, tekee mieli lähteä paikalta tai tilanteesta, avoimen paikan kammo, sosiaalinen fobia, vapina, pelko sydämen pysähdyksestä tai kykenemättömyydestä hengittää, joskus yökötystä (nielussa) tai pahoinvointia (ällötystä, lähinnä mahassa)
Kesto: muutamasta sekunnista tuntiin
Lääkitys: Paroxetin ratiopharm 30 mg kerran aamussa (aikaisemmin: ihan ensimmäisenä Cipramil, myöhemmin Noritren, sitten taas Cipramil, sen jälkeen Seroxat, sitten Cipralex, jonka jälkeen jälleen Paroxetin ratiopharm (rinnakkainen Seroxatille) [Paroxetin ratiopharm paras itselleni sopiva lääke tehojen ja vähäisten haittavaikutusten vuoksi]), Truxal (psykosomaattiseen pahoinvointiin, ei kuitenkaan varsinaisesti paniikkihäiriöön) 7,5 mg kerran illalla, Temesta 1 mg vain tarpeen vaatiessa (mikäli voimakas paniikki ei tunnu helpottavan muutamassa minuutissa, lähes aina etukäteen parturiin mentäessä, muutaman kerran elokuvateatterissa ja linja-autossa)
Lääkitys aloitettu: eri lääkevaihtoehtoja kokeilemalla 18-vuotiaasta
Terapiamuoto: Pitkäkestoinen psykodynaaminen psykoterapia (variaatio psykoanalyysistä, sopii murrosikäisille ja erityisesti nuorille aikuisille, mutta myös muille ikäryhmille, kestänyt 6,5 vuotta, terapia jatkuu edelleen)
Terapian aloitus: 19-vuotiaana
Nykytilanne: Psykoterapia helpottanut paniikkeja paljon, nykyään harvoin kohtauksia ja nekin yleensä lyhytkestoisia ja lieviä voimakkuudeltaan
Tulevaisuus: Optimistinen tulevaisuuteni suhteen paniikkihäiriöideni osalta - ahdistustarinnassa
sukupuoli: nainen
ikä: 20 vuotta
kärsinyt ahdistuneisuus/paniikkihäiriöstä: 1,5vuotta
oireet: sosiaalinen fobia, kuumotus, punastelu, tärinä, sydän lyö tuhatta ja sataa, pyörryttää, oksettaa, heikottaa, halu pois ihmisten ilmoilta, mutta ahdistuu myös yksinäisyydessä. Päivittäistä.
Lääkitys: cipralex 20mg vuoden, ei tunnu tehoavan, rauhoittavia menee päivittäin nykyään oxamin 15mg, beetasalpaajia tarvittaessa
nykyinen tilanne: pahin aikoihin, ja pelkää miten tässä käy. vertaistukiryhmissä olen käynyt, psykologilla käyn ja ystäväni tietävät tästä, vaan ei helpota ei sitten millään... - JanDe-
Listatkaa keinoja lieventää ja ehkäistä paniikkihäiriötä. Mitkä kokemukset ja ajattelutavat auttaneet eteenpäin? :)
Ajatuksilla leikkiminen, eli jos tunnet paniikkimielialaa, niin kohdista ajatukset muualle.
Laske ikkunoita kaupassa tai muita vastaavia.- S83
Linja-autossa:
Asun noin 10 km kaupungista ja kun terapiapaikka ja oppilaitos sekä työharjoittelupaikka ovat siellä, enkä omista ajokorttia ja autoa, olen paljon kulkenut linja-autolla. Usein varsinkin aluksi on linja-autossa ollut paniikkia, erityisesti ruuhkabussissa, mutta kun on useita kertoja selvinnyt perille asti - kaupunkiin tai kaupungista kotiin - niin jonkinlainen luottamus siihen, että kestää linja-autossa ajoittaisista paniikkikohtauksista ja ahdistuneisuudesta huolimatta on syntynyt. Erityisesti ajatus siitä, että voi jäädä millä tahansa seuraavalla pysäkillä pois on auttanut suuresti. Sitten, kun on kestänyt yhden pysäkin ohi, niin ajattelee, että ehkä sitten seuraavalla pysäkillä jään, jos olo vielä pahenee. Usein olen selvinnyt perille asti, mutta joskus olen jäänyt muutama pysäkki ennen määränpäätä pois ja kävellyt loput.
Myös tieto paniikkikohtauksen pituudesta helpottaa hieman, kun tietää, että se menee yleensä muutamien minuuttien päästä ohi.
Kaupassa yritän keskittyä tuotteiden katseluun ja poimimiseen ja etsiä jonkin syrjäisän hyllyn, jonka luona ei näy muita ihmisiä.
Yrittää ajatella jotain muuta. Tämä minulta onnistuu kuitenkin huonoiten paniikin iskiessä.
Olen huomannut, että carnosiini ja E-EPA (luontaistuotteita) ovat jonkin verran auttaneet.
Pitkäkestoinen psykodynaaminen psykoterapia (jatkuu edelleen) on mielestäni auttanut selvästi.
Paroksetiini (lääkeaineena)
Pitää taskussa pientä liuskaa bentsodiatsepiini-lääkettä (esim. Diapam, Temesta..) sen varalta, että voi ottaa niitä paniikkihäiriöön. Usein selvinnyt ilman. Pelkkä tieto nopeasti vaikuttavan paniikkihäiriö/-ahdistuslääkkeen olemassaolosta helpottaa, vaikkei sitä ottaisikaan. - mies 42v.
S83 kirjoitti:
Linja-autossa:
Asun noin 10 km kaupungista ja kun terapiapaikka ja oppilaitos sekä työharjoittelupaikka ovat siellä, enkä omista ajokorttia ja autoa, olen paljon kulkenut linja-autolla. Usein varsinkin aluksi on linja-autossa ollut paniikkia, erityisesti ruuhkabussissa, mutta kun on useita kertoja selvinnyt perille asti - kaupunkiin tai kaupungista kotiin - niin jonkinlainen luottamus siihen, että kestää linja-autossa ajoittaisista paniikkikohtauksista ja ahdistuneisuudesta huolimatta on syntynyt. Erityisesti ajatus siitä, että voi jäädä millä tahansa seuraavalla pysäkillä pois on auttanut suuresti. Sitten, kun on kestänyt yhden pysäkin ohi, niin ajattelee, että ehkä sitten seuraavalla pysäkillä jään, jos olo vielä pahenee. Usein olen selvinnyt perille asti, mutta joskus olen jäänyt muutama pysäkki ennen määränpäätä pois ja kävellyt loput.
Myös tieto paniikkikohtauksen pituudesta helpottaa hieman, kun tietää, että se menee yleensä muutamien minuuttien päästä ohi.
Kaupassa yritän keskittyä tuotteiden katseluun ja poimimiseen ja etsiä jonkin syrjäisän hyllyn, jonka luona ei näy muita ihmisiä.
Yrittää ajatella jotain muuta. Tämä minulta onnistuu kuitenkin huonoiten paniikin iskiessä.
Olen huomannut, että carnosiini ja E-EPA (luontaistuotteita) ovat jonkin verran auttaneet.
Pitkäkestoinen psykodynaaminen psykoterapia (jatkuu edelleen) on mielestäni auttanut selvästi.
Paroksetiini (lääkeaineena)
Pitää taskussa pientä liuskaa bentsodiatsepiini-lääkettä (esim. Diapam, Temesta..) sen varalta, että voi ottaa niitä paniikkihäiriöön. Usein selvinnyt ilman. Pelkkä tieto nopeasti vaikuttavan paniikkihäiriö/-ahdistuslääkkeen olemassaolosta helpottaa, vaikkei sitä ottaisikaan.Moi,
osa porukasta tuntuu melkein ylpeilevän sillä, että mitkä lääke arsenaalit on saaut hankittua. Itse kärsinyt paniikkioireista vuodesta -96 ja voin sanoa, että lääkärit ammattinsa puolesta esittävät tietävänsä enemmän kuin tietävät. sipramilit, remeronit ym. mielialalääkkeet ovat hyvä apu mutta vain väliaikaisesti käytettynä. Kun nämä "uudenajan" ihmelääkkeet tulivat markkinoille lääkärit määräili niitä automaattisesti kaikille, eikä pitänyt olla sivuvaikutuksia. Omakohtaisesti voin sanoa, että paino nousi, mikäänei tuntunut miltään, seksuaalinen dysfunktio ja yleinen saamattomuuden tunne pahensivat ahdistusta. Tällä hetkellä alprox 0,5mg tarvittaessa ja imovane tarvittaessa nukahtamiseen, jos stressiä, sillä väsyneenä paniikkikohtaukset tulevat minulle herkemmin. Pulssin nousuun ja muljahduksen tunteeseen rinnassa on auttanut myös propral, joka joillain toimii myös paniikin estolääkityksenä. Niin ja ne terveet elämäntavat kunniaan! Kun on kondis kohdallaan, eikä dokaile liikaa niin ei rupea niin helposti hengenahdistuksia. Myös useimmilla iän myötä oireet helpottavat. Tsemiä kaikille pannariporukoille. - panicmies
mies 42v. kirjoitti:
Moi,
osa porukasta tuntuu melkein ylpeilevän sillä, että mitkä lääke arsenaalit on saaut hankittua. Itse kärsinyt paniikkioireista vuodesta -96 ja voin sanoa, että lääkärit ammattinsa puolesta esittävät tietävänsä enemmän kuin tietävät. sipramilit, remeronit ym. mielialalääkkeet ovat hyvä apu mutta vain väliaikaisesti käytettynä. Kun nämä "uudenajan" ihmelääkkeet tulivat markkinoille lääkärit määräili niitä automaattisesti kaikille, eikä pitänyt olla sivuvaikutuksia. Omakohtaisesti voin sanoa, että paino nousi, mikäänei tuntunut miltään, seksuaalinen dysfunktio ja yleinen saamattomuuden tunne pahensivat ahdistusta. Tällä hetkellä alprox 0,5mg tarvittaessa ja imovane tarvittaessa nukahtamiseen, jos stressiä, sillä väsyneenä paniikkikohtaukset tulevat minulle herkemmin. Pulssin nousuun ja muljahduksen tunteeseen rinnassa on auttanut myös propral, joka joillain toimii myös paniikin estolääkityksenä. Niin ja ne terveet elämäntavat kunniaan! Kun on kondis kohdallaan, eikä dokaile liikaa niin ei rupea niin helposti hengenahdistuksia. Myös useimmilla iän myötä oireet helpottavat. Tsemiä kaikille pannariporukoille.Tässä minun tarinani.
Mies 30 v. Todettu yleinen ahdistuneisuus, johon liittyy paniikkihäiriö ja masennusta. Tämä vaivannut nyt n. 2 v. Olen sinnitellyt työelämässä melkein koko tuon ajan.
Oireet: Sydämen rytmihäiriöt (muljahdukset, tykytykset), välillä hakkaa tosi kovaa. Tunne ettei sydän lyö normaalisti tai pysähtyy minä hetkenä hyvänsä. Hengitysvaikeudet, ns. "hengityksen ajattelu", joskus myös hyperventilaatio. Herkkyys lääkkeille, joillekin ruoka-aineille ja esim. saunomiselle, kova väsymys, yleinen uupumus ja huono fyysisen rasituksen kesto. Depersonalisaatio, derealisaatio, tajunnan, kontrollin ja hengen menettämisen pelko. Kuumat aallot, tärinä. Pelkään usein pyörtyväni ja joskus tuntuukin että saan mikrosekunnin mittaisia "katkoksia". Herään joskus yöllisiin kauhukohtauksiin ja tunnen etten saa henkeä. Kofeiinia tai alkoholia en kestä. Olen huolissani terveydestäni, mutta mitään somaattista sairautta ei ole todettu. Tehty tosi laajasti kokeita ja kuvauksia.
Kohtauksia saan varmimmin paikoissa, joista ei helposti pääse pois, tai tiedän, ettei apua ole lähellä saatavilla. Esim. junat, lentokoneet, elokuvateatterit, autoilukin jossain korvessa kaukana ambulanssipalveluista. Kaupat oli jossain vaiheessa hankalia, mutta nyt olen siedättänyt itseäni ja kaupassa asiointi sujuu ok. Sosiaaliset tilanteet voivat joskus olla ahdistavia, mutteivat aina. Varmimmin ahdistus iskee virallisemmissa työ ym. tilanteissa, joissa paikalla tuntemattomia ihmisiä. Paniikki iskee helpommin, jos olen väsynyt. Aamupäivät koen oloni melko normaaliksi. Paha kohtaus saavuttaa huippunsa yleensä muutamissa minuuteissa, mutta joskus koen vointini huonoksi useita tunteja, aina kohtausta ei tule, vain pelkkää ahdistusta. Joskus ahdistus voi alkaa kotonakin, ilman mitään syytä.
Paniikkihäiriön laukaisi omasta mielestäni jonkin asteinen työuupumus. Työn määrä ei niinkään ollut ongelma, vaan koin, että menen työssäni hukkaan ja työpaikan ihmissuhdeongelmat olivat minulle liikaa. En edes ollut mitenkään ihmissuhdeongelmien keskiössä, mutta minulla on tapana kantaa huolta asioista, jotka eivät niin minulle kuulukaan.
Lääkkeitä kokeilin 2 vk Cipralexia, en voinut jatkaa, kun sain niin pahan kohtauksen. Minulla ei ollut tarvittavaa tukea lähipiirissä tai toimivaa hoitosuhdetta, joka olisi tukenut lääkkeen jatkamista. Olen syönyt myös Propraleja, mutta ne eivät ole oikeastaan auttaneet edes niihin muljahduksiin. Rauhottavia myös määrätty, mutta en uskalla niitä ottaa, koska pelkään sydämen pysähtyvän. Terapiaa en ole vielä saanut, koska tämä paniikkihäiriöni diagnosoitiin vasta hiljattain ja vasta vähän aikaa olen myöntänyt itselleni sairastavani sitä, aiemmin aina ajattelin minulla olevan jonkun vakavan sairauden.
Paniikkihäiriö on invalidisoinut minut melko tehokkaasti ja nyt on vaikeaa töissä, kotona ja muissakin ihmissuhteissa. Mikään ei oikein tahdo kiinnostaa enkä mitään saa aikaiseksi, tai juuri mistään en saa nautintoa. Itsemurha-ajatuksia on alkanut viime aikoina heräämään, vaikka en aikaisemmin ole koskaan sellaista pohtinut. Toisaalta pelkään kuolemaa, mutta toisaalta elämäkin tuntuu välillä tosi vaikealta. En tiedä kauanko jaksan enää töissä tai perhe-elämää. Kulissien ylläpitäminen tuntuu juuri nyt tosi vaikealta. Kaikki stressaava ja normaalista poikkeava saa minut ihan sekaisin.
Että tämmöistä. - sussu24v
panicmies kirjoitti:
Tässä minun tarinani.
Mies 30 v. Todettu yleinen ahdistuneisuus, johon liittyy paniikkihäiriö ja masennusta. Tämä vaivannut nyt n. 2 v. Olen sinnitellyt työelämässä melkein koko tuon ajan.
Oireet: Sydämen rytmihäiriöt (muljahdukset, tykytykset), välillä hakkaa tosi kovaa. Tunne ettei sydän lyö normaalisti tai pysähtyy minä hetkenä hyvänsä. Hengitysvaikeudet, ns. "hengityksen ajattelu", joskus myös hyperventilaatio. Herkkyys lääkkeille, joillekin ruoka-aineille ja esim. saunomiselle, kova väsymys, yleinen uupumus ja huono fyysisen rasituksen kesto. Depersonalisaatio, derealisaatio, tajunnan, kontrollin ja hengen menettämisen pelko. Kuumat aallot, tärinä. Pelkään usein pyörtyväni ja joskus tuntuukin että saan mikrosekunnin mittaisia "katkoksia". Herään joskus yöllisiin kauhukohtauksiin ja tunnen etten saa henkeä. Kofeiinia tai alkoholia en kestä. Olen huolissani terveydestäni, mutta mitään somaattista sairautta ei ole todettu. Tehty tosi laajasti kokeita ja kuvauksia.
Kohtauksia saan varmimmin paikoissa, joista ei helposti pääse pois, tai tiedän, ettei apua ole lähellä saatavilla. Esim. junat, lentokoneet, elokuvateatterit, autoilukin jossain korvessa kaukana ambulanssipalveluista. Kaupat oli jossain vaiheessa hankalia, mutta nyt olen siedättänyt itseäni ja kaupassa asiointi sujuu ok. Sosiaaliset tilanteet voivat joskus olla ahdistavia, mutteivat aina. Varmimmin ahdistus iskee virallisemmissa työ ym. tilanteissa, joissa paikalla tuntemattomia ihmisiä. Paniikki iskee helpommin, jos olen väsynyt. Aamupäivät koen oloni melko normaaliksi. Paha kohtaus saavuttaa huippunsa yleensä muutamissa minuuteissa, mutta joskus koen vointini huonoksi useita tunteja, aina kohtausta ei tule, vain pelkkää ahdistusta. Joskus ahdistus voi alkaa kotonakin, ilman mitään syytä.
Paniikkihäiriön laukaisi omasta mielestäni jonkin asteinen työuupumus. Työn määrä ei niinkään ollut ongelma, vaan koin, että menen työssäni hukkaan ja työpaikan ihmissuhdeongelmat olivat minulle liikaa. En edes ollut mitenkään ihmissuhdeongelmien keskiössä, mutta minulla on tapana kantaa huolta asioista, jotka eivät niin minulle kuulukaan.
Lääkkeitä kokeilin 2 vk Cipralexia, en voinut jatkaa, kun sain niin pahan kohtauksen. Minulla ei ollut tarvittavaa tukea lähipiirissä tai toimivaa hoitosuhdetta, joka olisi tukenut lääkkeen jatkamista. Olen syönyt myös Propraleja, mutta ne eivät ole oikeastaan auttaneet edes niihin muljahduksiin. Rauhottavia myös määrätty, mutta en uskalla niitä ottaa, koska pelkään sydämen pysähtyvän. Terapiaa en ole vielä saanut, koska tämä paniikkihäiriöni diagnosoitiin vasta hiljattain ja vasta vähän aikaa olen myöntänyt itselleni sairastavani sitä, aiemmin aina ajattelin minulla olevan jonkun vakavan sairauden.
Paniikkihäiriö on invalidisoinut minut melko tehokkaasti ja nyt on vaikeaa töissä, kotona ja muissakin ihmissuhteissa. Mikään ei oikein tahdo kiinnostaa enkä mitään saa aikaiseksi, tai juuri mistään en saa nautintoa. Itsemurha-ajatuksia on alkanut viime aikoina heräämään, vaikka en aikaisemmin ole koskaan sellaista pohtinut. Toisaalta pelkään kuolemaa, mutta toisaalta elämäkin tuntuu välillä tosi vaikealta. En tiedä kauanko jaksan enää töissä tai perhe-elämää. Kulissien ylläpitäminen tuntuu juuri nyt tosi vaikealta. Kaikki stressaava ja normaalista poikkeava saa minut ihan sekaisin.
Että tämmöistä.Panicmies! Kostui silmät kuin luin teksiäsi.. Se oli täysin kuin omasta elämästäni. Kaikki oireet ja tunnot on täysin samat. Ennen menin jokapaikassa kuin tuuliviiri mutta sitten napsahti jokin ja luulin kans sairastavani jotain vakavaa. Lääkärissä jatkuvasti, antibiotti kuureja toisensa perään ja tutkimukisia, verikokeita jne. ja kaikki sanoi samaa, täysin terve. Vuosi meni ja sitten alko pahat paniikkikohtaukset. Ahdistuneisuutta on päivittäin, joskus parempiakin päiviä, mutta yhtä kulissien ylläpitoa tää on. Yritän esittää kaikille olevani vielä sama iloinen tuuliviiri, mutta takatasku on täynnä tekosyitä miksen voi mennä sinne sun tänne. Todella turhauttavaa kun ei tiedä pääseekö tästä olotilasta ikinä pois. Haluisin jo palata takaisin huolettomaan elämään ja elää kuin ennenkin.
Olisi kiva kyllä jutella sun kanssa enemmän ja ehkä sitä sais voimaa ja tukeakin kun tietää ettei oo asian kanssa yksin!:) - Panicmies
sussu24v kirjoitti:
Panicmies! Kostui silmät kuin luin teksiäsi.. Se oli täysin kuin omasta elämästäni. Kaikki oireet ja tunnot on täysin samat. Ennen menin jokapaikassa kuin tuuliviiri mutta sitten napsahti jokin ja luulin kans sairastavani jotain vakavaa. Lääkärissä jatkuvasti, antibiotti kuureja toisensa perään ja tutkimukisia, verikokeita jne. ja kaikki sanoi samaa, täysin terve. Vuosi meni ja sitten alko pahat paniikkikohtaukset. Ahdistuneisuutta on päivittäin, joskus parempiakin päiviä, mutta yhtä kulissien ylläpitoa tää on. Yritän esittää kaikille olevani vielä sama iloinen tuuliviiri, mutta takatasku on täynnä tekosyitä miksen voi mennä sinne sun tänne. Todella turhauttavaa kun ei tiedä pääseekö tästä olotilasta ikinä pois. Haluisin jo palata takaisin huolettomaan elämään ja elää kuin ennenkin.
Olisi kiva kyllä jutella sun kanssa enemmän ja ehkä sitä sais voimaa ja tukeakin kun tietää ettei oo asian kanssa yksin!:)Tämä on yllättävän yleinen vaiva. Minulla on ongelmana, ettei ole ketään kenelle puhua, sillä vaimo ei enää jaksa olla kiinnostunut ongelmistani, kun lääkärit ovat kerran sanoneet, että minulla ei mitään fyysistä sairautta ole. Vertaistukea tähän todella kaivattaisiin.
Olen itse mielestäni pärjännyt elämässä aina aiemmin hyvin ja minulla on yleensä ollut monta projektia koko ajan käynnissä. Siksi kait tämä iskikin. Paniikkihäiriö iskee usein nuoriin tai nuorehkoihin, velvollisuudentuntoisiin ihmisiin, jotka ovat kovia suorittamaan. Ilmeisesti tämä on elimistön keino sanoa, että hellitä jo pikkuisen.
Tämä on pakottanut minut olemaan stressaamatta niin paljoa esim. työasioista ja keventämään kuormaani. On ollut pakko sanoa ei, ja kyllähän työnantajakin puolelta ovat löysänneet tahtia, etten sitten kohta ole palkallisella sairauslomalla.
Kaipaan entistä elämääni ja sitä, kun olin vielä terve. Tuntuu että hyvinäkin päivinä on ikään kuin käsijarru päällä. Olen kokeillut mielestäni melkolailla kaikkia "kotikonsteja" tästä parantumiseen, luontaistuotteita, kahvin ja alkoholin poisjättämistä, liikuntaa, rentoutumista, ym. Eivät ole auttaneet. Alan kallistumaan siihen, että tässä todella on kyse myös aivojen kemiallisen tasapainon järkkymisestä ja lääkitys lienee ainoa keino parantua tästä. Pitänee yrittää työterveyslääkärin tai psykiatrin kanssa vaan etsiä sopivaa lääkitystä. - Panicmies
Minulla auttaa jokin oikein intensiivinen tekeminen, johon kaikki aistit keskittyvät, kuten vaikka tietokoneella tai pelikonsolilla pelaaminen. Toisaalta liika pelaaminen saa aivot käymään ylikierroksilla ja ahdistuksetkin ovat herkemmässä.
- sussu24v
Panicmies kirjoitti:
Tämä on yllättävän yleinen vaiva. Minulla on ongelmana, ettei ole ketään kenelle puhua, sillä vaimo ei enää jaksa olla kiinnostunut ongelmistani, kun lääkärit ovat kerran sanoneet, että minulla ei mitään fyysistä sairautta ole. Vertaistukea tähän todella kaivattaisiin.
Olen itse mielestäni pärjännyt elämässä aina aiemmin hyvin ja minulla on yleensä ollut monta projektia koko ajan käynnissä. Siksi kait tämä iskikin. Paniikkihäiriö iskee usein nuoriin tai nuorehkoihin, velvollisuudentuntoisiin ihmisiin, jotka ovat kovia suorittamaan. Ilmeisesti tämä on elimistön keino sanoa, että hellitä jo pikkuisen.
Tämä on pakottanut minut olemaan stressaamatta niin paljoa esim. työasioista ja keventämään kuormaani. On ollut pakko sanoa ei, ja kyllähän työnantajakin puolelta ovat löysänneet tahtia, etten sitten kohta ole palkallisella sairauslomalla.
Kaipaan entistä elämääni ja sitä, kun olin vielä terve. Tuntuu että hyvinäkin päivinä on ikään kuin käsijarru päällä. Olen kokeillut mielestäni melkolailla kaikkia "kotikonsteja" tästä parantumiseen, luontaistuotteita, kahvin ja alkoholin poisjättämistä, liikuntaa, rentoutumista, ym. Eivät ole auttaneet. Alan kallistumaan siihen, että tässä todella on kyse myös aivojen kemiallisen tasapainon järkkymisestä ja lääkitys lienee ainoa keino parantua tästä. Pitänee yrittää työterveyslääkärin tai psykiatrin kanssa vaan etsiä sopivaa lääkitystä.Itse sain lääkäriltä miedoimman mahdollisen lääkityksen "hengitysajatuksen pois viemiseen", kun mietin hengitystäni kokoajan (paitsi nukkuessa) ja se väsytti elimistöni totaalisesti. Hieman auttoi, mutta parin kuukauden syömisen jälkeen jätin pois koska en tuntenut oloa mitenkään ihmeellisen paremmaksi. Nyt ei ole mitään lääkitystä, syön vaan päivittäin 2kapselia E-epaa.
Välillä tuntuu että no kyllä tää tästä jos on parempi päivä, mutta pian tullaan taas rytinällä alas.
Pelkään jotenkin lääkitystä, koska en halua joutua syömään koko elämääni lääkkeitä ja koukuttua niihin. Mut ehkä se on pakko jos muu ei auta.
Pitäisi kai hakeutua johkin psykoterapiaan, kun sen oon kuullut olevan monelle avuksi.. Kallista lystiä vaan tuntuu olevan, että pitäisi saada siihen joku tuki kelalta.
Vaikeaa on kyllä ittellensä myöntää sairastavansa tämmöistä. Kaikki tuntee mut iloisena, sosiaalisena ja menevänä, jokapaikan höylänä ja avuliaana ja kaikki tulee kertomaan surut ja murheet mulle. En osaa, pysty enkä halua näyttää ihmisille että olen nyt heikko ja tarvin apua tähän. Muutama kaverini sairastaa myös paniikkihäiriötä, mutta en kuitenkaan saa itteäni niille avautumaan, koska olen se ns. "äitihahmo" joka pysyy pystyssä vaikka maailma kaatuisi ympäriltä.
Tunnun muuttuneeni ihmisenäkin aivan totaalisesti, koska en kykene enää samaan kun ennen.
Äidilleni puhun asiasta avoimesti, mutta perheeni ei kuitenkaan tunnu ymmärtävän oikeesti että jokainen päiväni on yhtä pinnistelyä.
Olisi kyllä ihan mahtavaa olla vertaistukena sulle.. Kaikista läheisimmille ihmisille on ehkä vaikein puhua, tai ehkä ne ei halua nähdä sitä ikävää puolta mitä on toisen sisällä.. haluaa vaan uskoa parempaan.
Siitä voisi saada paljon voimaa kun on joku joka ymmärtää, eikä ole ihminen siitä lähipiiristä.
Voin antaa esim. sähköposti osoitteeni tai messenger osoitteen, jos sitä käytät? Sielä voisi ainakin vaihtaa tuntoja ja kuulumisia. Ja jutella kun haluaa purkaa oloansa.. - .......
sussu24v kirjoitti:
Itse sain lääkäriltä miedoimman mahdollisen lääkityksen "hengitysajatuksen pois viemiseen", kun mietin hengitystäni kokoajan (paitsi nukkuessa) ja se väsytti elimistöni totaalisesti. Hieman auttoi, mutta parin kuukauden syömisen jälkeen jätin pois koska en tuntenut oloa mitenkään ihmeellisen paremmaksi. Nyt ei ole mitään lääkitystä, syön vaan päivittäin 2kapselia E-epaa.
Välillä tuntuu että no kyllä tää tästä jos on parempi päivä, mutta pian tullaan taas rytinällä alas.
Pelkään jotenkin lääkitystä, koska en halua joutua syömään koko elämääni lääkkeitä ja koukuttua niihin. Mut ehkä se on pakko jos muu ei auta.
Pitäisi kai hakeutua johkin psykoterapiaan, kun sen oon kuullut olevan monelle avuksi.. Kallista lystiä vaan tuntuu olevan, että pitäisi saada siihen joku tuki kelalta.
Vaikeaa on kyllä ittellensä myöntää sairastavansa tämmöistä. Kaikki tuntee mut iloisena, sosiaalisena ja menevänä, jokapaikan höylänä ja avuliaana ja kaikki tulee kertomaan surut ja murheet mulle. En osaa, pysty enkä halua näyttää ihmisille että olen nyt heikko ja tarvin apua tähän. Muutama kaverini sairastaa myös paniikkihäiriötä, mutta en kuitenkaan saa itteäni niille avautumaan, koska olen se ns. "äitihahmo" joka pysyy pystyssä vaikka maailma kaatuisi ympäriltä.
Tunnun muuttuneeni ihmisenäkin aivan totaalisesti, koska en kykene enää samaan kun ennen.
Äidilleni puhun asiasta avoimesti, mutta perheeni ei kuitenkaan tunnu ymmärtävän oikeesti että jokainen päiväni on yhtä pinnistelyä.
Olisi kyllä ihan mahtavaa olla vertaistukena sulle.. Kaikista läheisimmille ihmisille on ehkä vaikein puhua, tai ehkä ne ei halua nähdä sitä ikävää puolta mitä on toisen sisällä.. haluaa vaan uskoa parempaan.
Siitä voisi saada paljon voimaa kun on joku joka ymmärtää, eikä ole ihminen siitä lähipiiristä.
Voin antaa esim. sähköposti osoitteeni tai messenger osoitteen, jos sitä käytät? Sielä voisi ainakin vaihtaa tuntoja ja kuulumisia. Ja jutella kun haluaa purkaa oloansa..Minulla myös paniikki-/ahdistuneisuushäriö rajoittanut elämistäni noin viiden vuoden ajan välillä enemmän, välillä vähemmän. Tällä hetkellä taas enemmän :( Yksin lähteminen ylipäänsä mihinkään tuntuu lähes mahdottomalta. Teen siis juuri niin kuin ei pitäisi, eli välttelen tilanteita, joissa ahdistun. Lääkkeiden aloittamista pelkään. Suurin ongelmani on tuo hengityksen tarkkailu ja hyperventilaatio. Sitä ja sen aiheuttamia oireita pelkään kaikkein eniten, vaikka tiedän, että ne ovat vaarattommia. Kovin tuntuu kurjalta ja epätoivoiselta tämä kaikki :(
- ässsämix
Panicmies kirjoitti:
Minulla auttaa jokin oikein intensiivinen tekeminen, johon kaikki aistit keskittyvät, kuten vaikka tietokoneella tai pelikonsolilla pelaaminen. Toisaalta liika pelaaminen saa aivot käymään ylikierroksilla ja ahdistuksetkin ovat herkemmässä.
Sukupuoli: Nainen
Ikä: 21
Kärsinyt paniikkihäiriöstä: 5 kk
Oireet: Sydämentykytys, huimaus, raajojen puutuminen, epätodellinen olo, kuolemanpelko, hengitysvaikeudet
Lääkitys: Citalopram Teva 20mg
Nykyinen tilanne: Citalopraamin avulla paniikki on hävinnyt, mutta sen tilalle on tullut unettomuus. Voin muuten jo hyvin, mutta en saa unta. Eli tuota...en voikaan kovin hyvin. Yritän nyt keskittyä tähän paniikkihäiriön hoitamiseen täysin pois, sillä uskon unettomuuden johtuvan paniikkihäiriöstä. En keksi muutakaan syytä, muut asiat elämässäni ovat kunnossa. - mies-23
ässsämix kirjoitti:
Sukupuoli: Nainen
Ikä: 21
Kärsinyt paniikkihäiriöstä: 5 kk
Oireet: Sydämentykytys, huimaus, raajojen puutuminen, epätodellinen olo, kuolemanpelko, hengitysvaikeudet
Lääkitys: Citalopram Teva 20mg
Nykyinen tilanne: Citalopraamin avulla paniikki on hävinnyt, mutta sen tilalle on tullut unettomuus. Voin muuten jo hyvin, mutta en saa unta. Eli tuota...en voikaan kovin hyvin. Yritän nyt keskittyä tähän paniikkihäiriön hoitamiseen täysin pois, sillä uskon unettomuuden johtuvan paniikkihäiriöstä. En keksi muutakaan syytä, muut asiat elämässäni ovat kunnossa.Sukupuoli: Mies
Ikä: 23
Kärsinyt jatkuvasta ahdistuneisuudesta:4v
Oireet: Sydämentykytys, muljahtelu,pään vapina,huimaus, raajojen puutuminen, epätodellinen olo, kuolemanpelko, hengitysvaikeudet,puristus rinnassa
Oireet ovat jokapäiväisiä ja ovat jollain tavalla päällä koko ajan jossakin muodossa :/ ainut joka auttaa väliaikaisesti on alkoholi,mutta oireet tulevat sen jälkeen 100x pahempina takaisin :( paljon eri lääkitystä kokeiltu,ei mainittavaa apua,tällä hetkellä seronil 40mg,seloken 95mg ja rivatril 0,5mg.Usko alkaa mennä,ei pysty elämään ollenkaan normaalisti ja aina keksii tekosyitä miksi ei voi mennä jonnekkin,kun niin vaikea olla mitenkään päin.Myös fyysisiä syitä tutkittu sydäntä,astmaa,verikokeita ym.
Mitä vielä kannattaa kokeilla? :( - yar yar
ässsämix kirjoitti:
Sukupuoli: Nainen
Ikä: 21
Kärsinyt paniikkihäiriöstä: 5 kk
Oireet: Sydämentykytys, huimaus, raajojen puutuminen, epätodellinen olo, kuolemanpelko, hengitysvaikeudet
Lääkitys: Citalopram Teva 20mg
Nykyinen tilanne: Citalopraamin avulla paniikki on hävinnyt, mutta sen tilalle on tullut unettomuus. Voin muuten jo hyvin, mutta en saa unta. Eli tuota...en voikaan kovin hyvin. Yritän nyt keskittyä tähän paniikkihäiriön hoitamiseen täysin pois, sillä uskon unettomuuden johtuvan paniikkihäiriöstä. En keksi muutakaan syytä, muut asiat elämässäni ovat kunnossa.Unettomuus voi myös tulla sivuvaikutuksena lääkkeestä.
- yar yar ja har
ässsämix kirjoitti:
Sukupuoli: Nainen
Ikä: 21
Kärsinyt paniikkihäiriöstä: 5 kk
Oireet: Sydämentykytys, huimaus, raajojen puutuminen, epätodellinen olo, kuolemanpelko, hengitysvaikeudet
Lääkitys: Citalopram Teva 20mg
Nykyinen tilanne: Citalopraamin avulla paniikki on hävinnyt, mutta sen tilalle on tullut unettomuus. Voin muuten jo hyvin, mutta en saa unta. Eli tuota...en voikaan kovin hyvin. Yritän nyt keskittyä tähän paniikkihäiriön hoitamiseen täysin pois, sillä uskon unettomuuden johtuvan paniikkihäiriöstä. En keksi muutakaan syytä, muut asiat elämässäni ovat kunnossa.Unettomuus voi myös tulla sivuvaikutuksena lääkkeestä.
- Lepezz
mies 42v. kirjoitti:
Moi,
osa porukasta tuntuu melkein ylpeilevän sillä, että mitkä lääke arsenaalit on saaut hankittua. Itse kärsinyt paniikkioireista vuodesta -96 ja voin sanoa, että lääkärit ammattinsa puolesta esittävät tietävänsä enemmän kuin tietävät. sipramilit, remeronit ym. mielialalääkkeet ovat hyvä apu mutta vain väliaikaisesti käytettynä. Kun nämä "uudenajan" ihmelääkkeet tulivat markkinoille lääkärit määräili niitä automaattisesti kaikille, eikä pitänyt olla sivuvaikutuksia. Omakohtaisesti voin sanoa, että paino nousi, mikäänei tuntunut miltään, seksuaalinen dysfunktio ja yleinen saamattomuuden tunne pahensivat ahdistusta. Tällä hetkellä alprox 0,5mg tarvittaessa ja imovane tarvittaessa nukahtamiseen, jos stressiä, sillä väsyneenä paniikkikohtaukset tulevat minulle herkemmin. Pulssin nousuun ja muljahduksen tunteeseen rinnassa on auttanut myös propral, joka joillain toimii myös paniikin estolääkityksenä. Niin ja ne terveet elämäntavat kunniaan! Kun on kondis kohdallaan, eikä dokaile liikaa niin ei rupea niin helposti hengenahdistuksia. Myös useimmilla iän myötä oireet helpottavat. Tsemiä kaikille pannariporukoille.Hei! Olen 31-vuotias, kohta kolmen lapsen äiti. Minulla on myös ollut useita eri lääkkeitä kokeilussa, mutta tällä hetkellä vain Propral 40mg tarvittaessa sekä Melatoniinia nukahtamiseen, niillä pysynyt aika hyvin tila vakaana! Minullakin väsyneenä paniikki iskee herkimmin, joten hyvillä yöunilla olen saanut oireet minimoitua. En siis myöskään suosittele mitään kamalia lääkearsenaaleja, kun vähemmälläkin voi selvitä. Pimeään aikaan tarvitsen aamuisin kirkasvalolamppua vähintään puoli tuntia, muuten puskee masennus. Välillä on ollut tosi synkkiä aikoja ja meinasin jo aloittaa jonkun teholääkkeen uudestaan, mutta onneksi odotin ja annoin mennä ohi, puolisen vuotta taistelin raskauden alussa ottaakko lääkettä vai ei, onneksi en ottanut, nyt hyvä omatunto ja 3vkoa synnytykseen, toivottavasti en vain saa mitään kamalia takapakkeja synnytyksen jälkeen, itse luotan siihen että sitten päinvastoin helpottaa! :)
- Ex-toivoton
anssi.p kirjoitti:
Ajatuksilla leikkiminen, eli jos tunnet paniikkimielialaa, niin kohdista ajatukset muualle.
Laske ikkunoita kaupassa tai muita vastaavia.Ei ei ei ja ei. Paniikista ei parane pakenemalla. Itse saanut hyviä kokemuksia jo parissa viikossa kohtaamalla pelkoni ja ajattelemalla rationaalisesti kohtauksista ja oireista. Jokainen paniikin kokenut on jo kokenut sen pahimmmillaan. Toki, jos lääkäri antanut muuten terveen paperit. Panicend.com jos osaa englantia on hyvä sivusto! Myös jeffrey l. Hammesin "the panic switch" kannattaa lukea sekä dr. Claire weekesin "hope and help for your nerves". Noissa selitetään ainoa tapa parantua. Epäilin itsekkin aluksi! Pelko ruokkii pelkoa.
- azamann
Sukupuoli: Mies
Ikä: 52
Kärsinyt paniikkihäiriöstä: 37 vuotta
Oireet: Epätodelinen ole, kuumat aallot etenkin kasvoilla ja korvalehdissä, sydämen muljahtelua, hengenahdistusta, kehon puutumisia, kylmät kädet ja jalat.
Lääkitys: En syö lääkkeitä, joskus otan karnosiinia ja e-epaa. Kuntoilu auttaa, mutta joskus myös pahentaa.
Nykyinen tilanne: Paniikkia 5 päivänä viikossa etenkin työpäivän lopulla
Kokemukseni mukaan vaivasta ei kannata puhua sellaisille, joilla ei sitä itsellään ole.- Likka23
Sukupuoli: Nainen
Ikä: 23
Kärsinyt paniikkihäiriöstä: 1,5 vuotta
Oireet: Pakonomainen tarve paeta, epätodelinen olo, puristusta rinnassa (joskus). Hengen ahdistusta, pahaolo, oksettava olo, mahan toiminan häiriöitä, sydämmen tykytys. Kohtaus voi kestää monta tuntia ja sen jälkeen olen hermostut pitemmän aikaa (jopa seuraavana päivänä).
Lääkitys: En syö lääkkeitä enää, syön karnosiinia ja e-epaa kolmatta viikkoa. Yritän liikkua ulkona mahdollisimman paljon ja välttää jäämästä sisälle neljän seinän sisään. Söin joskus citalopram 20mg, se vain pahensi tilannetta. Pelkään lääkärin määräämiä myrkkyjä.
Nykyinen tilanne: Toiveikas:)26 - marj
Likka23 kirjoitti:
Sukupuoli: Nainen
Ikä: 23
Kärsinyt paniikkihäiriöstä: 1,5 vuotta
Oireet: Pakonomainen tarve paeta, epätodelinen olo, puristusta rinnassa (joskus). Hengen ahdistusta, pahaolo, oksettava olo, mahan toiminan häiriöitä, sydämmen tykytys. Kohtaus voi kestää monta tuntia ja sen jälkeen olen hermostut pitemmän aikaa (jopa seuraavana päivänä).
Lääkitys: En syö lääkkeitä enää, syön karnosiinia ja e-epaa kolmatta viikkoa. Yritän liikkua ulkona mahdollisimman paljon ja välttää jäämästä sisälle neljän seinän sisään. Söin joskus citalopram 20mg, se vain pahensi tilannetta. Pelkään lääkärin määräämiä myrkkyjä.
Nykyinen tilanne: Toiveikas:)26Oireesi kuulosti samanlaiselta kuin minulla. Olen 34 vuotias,töissä käyvä äiti. Istun päivät kaupan kassalla. Oloni pysyi kurissa kun olin lasten kanssa töissä ja nyt kun aloitin työt oireet tuli takaisin. Olen samassa tilanteessa kuin 15 vuotta sitten. Aloitin työt kaupan kassalta jossa sain ensinmäiset oireet. Minulla näihin sinun oirei den lisäksi on itseni raapiminen ja unettomuus. Niska hartiat on myös kokoajan jumissa ja joskus herään siihen kun luulen oksentavani. Nuorempana söin cipramillia ja se auttoi kunnes päätin heittää lääkkeet roskiin ja parantua itse. Kävin keskustelua viime yönä mieheni kanssa että nyt pitäisi saada sama voima jolla sain itseni viimeksi kuntoon.. Ihanaa kevättä sinulle :)
- Heikoin@Lenkki
Samat oireet kun alottajalla.
olen 38 vuotias mies jolla pahoja paniikki oireita noin 20 vuotta, kaikki lääkkeet käyty läpi mikään ei tepsi.
lobotomiaa ei ole vielä kokeiltu, mutta olen harkinnut. - Ihmeellinen mieli
Sukupuoli nainen
Ikä 37
Paniikkihäiriö 18 vuotta.
Kaikenlaisia lääkkeitä tullut "urani" aikana syötyä, mistään ei apua. Olen jo sen verran tän taudin kanssa elänyt jotta tajuan ettei mua lääkkeillä terveeks saada. Mun ongelman ydin lähti mahavaivoista. Kärsin vatsavaivoistani ainakin vuoden ennenkkun se ensimmäinen paniikkikohtaus tuli. Sen jälkeen niiden tulemista ei estänyt enää mikään..Alkoholi hiipi mukaan kuvioihin, pitihän sitä ahdistusta jollain hoitaa.
Jossin vaiheessa huomasin, että lääkekaappini oli vaihtunut massiiviseksi lääkelaatikoksi. Kotona oli lääkkeitä aivan joka hemmetin vaivaan ja kolotukseen. Jos närästi, otin lääkkeen, jos oli pää kipeä, niin buranaa, jos ei nukuttanut niin siihen jotain väsyttävää...ym. En tiedä mikä oli se hetki kun tajusin, et ei nää pillerit, viina tai lääkärit mua paranna, vaan itestä se lähtee. Jätin viinan kokonaan ja lääkkeet. Aloin lukemaan mikä auttais tähän vatsaongelmaan, itselläni on ärtynyt suoli, joten kaikki syömiset ja juomiset on todella tarkkaan harkittava.Elämä ei ole helppoa, mutta tässä sitä mennään kuitenkin eteenpäin. Jokainen toki harkitsee omalla kohdalla mitä syö ja mihin vaivaan, mutta itse en saanut pillereistä kun pahoja sivuvaikutuksia. Lääkäreihin en osaa enää luottaa, itse en heiltä saanut kun reseptejä toisensa perään, mutten mitään oikeita työkaluja miten selvitä normaaleista tilanteista. Välillä on niitä päiviä kun haluais palata ajassa taakseppäin, siihen kohtaan kun oli terve, normaali ihminen ilman paniikkia. Itsellänikin on perhe, mut jotenkin sitä vaan tuntee ittensä niin yksinäiseksi, mitättömäksi ja väärinymmärretyksi. Vaikeaa se on terveelle ihmiselle selittää mitä kaikkea sitä pienessä päässä liikkuu, kun paniikkikohtaus tulee. Tsemppiä kaikille - elbery988
Sukupuoli: nainen
Ikä: 21
Kärsinyt paniikkihäiriöstä: 10 vuotta
Oireet: Paniikkihäiriön alkaessa pahoinvointi, oksentelu, huimaus, vapina, hikoilu, 4 kuukautta neljän seinän sisällä =/ 8 vuoteen ei juuri mitään pystynyt ajatellakkaan tekevänsä.
Tällähetkellä tilanne hyvässä jamassa, ei juurikaan oireita ja tilanteet eivät jännitä, harvoin tulee kohtauksia, nyt kuitenkin päädyin tänne sivulle, kun olin menossa nukkumaan niin aivan hirveä kohtaus iski! kuoleman pelko kun on jäänyt pinnalle, iltaisin alkaa miettimään kaikenlaista.. Helpottaa kun täällä saa vertaistukea ja lukea muiden kokemuksia.
Lääkitys: Cipralex 10 mg, opamox tarvittaessa..
Lääkityksen sain vasta pari vuotta sitten, jonka jälkeen kohtaukset alkoivat vähentyä ja jännitys hävisi. Kaikille suosittelen yksityislääkärille menoa, joka oikeasti perehtyy tilanteeseen ja etsitte yhdessä sopivan lääkityksen.
Nyt tosiaan tämä kuoleman pelko :´( onko muilla kokemuksia? mitä keinoja saada ajatukset muualle? tuntuu, että tilanne alkaa jälleen kärjistyä..- loppuuko tämä?
nainen
23-v
kärsinyt paniikihäiriöstä 3.vuotta.
Lääkitys cipralex 30mg
vatsavaivat,hengitysvaikeudet ja pakonomainen tarve lähteä karkuun.
Olen lannistunut. Voin jo paremmin ja sitten muuton aikaan tilanne paheni.Saan kohtauksia nyt kotonakin enkä enää tiedä mitä tehdä.Nämä eivät katoa ollenkaan. Olen äiti. Ei minulla ole varaa tälläiseen. Mitä lapsenikin ajattelevat? Äiti on sekopää.
Tänään olen itkenyt silmät päästäni.-Ahdistaa,Mikään ei helpota oloa.
Tuleeko koskaan aikaa jolloin minä olen taas terve ja elän? Milloin voin olla taas lapsilleni hyvä äiti? Milloin pääsen katsomaan lasteni joulujuhlia? - liian monta vaivaa
loppuuko tämä? kirjoitti:
nainen
23-v
kärsinyt paniikihäiriöstä 3.vuotta.
Lääkitys cipralex 30mg
vatsavaivat,hengitysvaikeudet ja pakonomainen tarve lähteä karkuun.
Olen lannistunut. Voin jo paremmin ja sitten muuton aikaan tilanne paheni.Saan kohtauksia nyt kotonakin enkä enää tiedä mitä tehdä.Nämä eivät katoa ollenkaan. Olen äiti. Ei minulla ole varaa tälläiseen. Mitä lapsenikin ajattelevat? Äiti on sekopää.
Tänään olen itkenyt silmät päästäni.-Ahdistaa,Mikään ei helpota oloa.
Tuleeko koskaan aikaa jolloin minä olen taas terve ja elän? Milloin voin olla taas lapsilleni hyvä äiti? Milloin pääsen katsomaan lasteni joulujuhlia?hoitonetti.fi näihin psyykevaivoihin plus fyysisiin.
- minä vain
liian monta vaivaa kirjoitti:
hoitonetti.fi näihin psyykevaivoihin plus fyysisiin.
olen kärsinyt ahdistuksesta ja paniikista niin kauan kuin muistan. :(
oireina samat mitä näköjään muillakin. Kuulostaa oudolta, mutta tulin niin onnelliseks ku huomasin eten o ainoa kenell' näitä on. Esim olen luullut et oon ainoa koko maailmassa kenen sydän lyö väärin :´(
usein saan ahdistuksen takia noit lisälyöntejä ja kun niitä tulee ahdistun lisää, kun tämä jatkuu tarpeeks kauan saan paniikkikohtauksen :(
nyt on tullut uusi oire: eli odotan kok ajan milloin se paniikkikohatus tulee...ja arvaatte varmaan et sithän se tulee...mitä vi**ua m'ä teen... oonniin väsynyt tähän, niin loppu
käyn psykologilla mut ei se auta...
olen 27v nainen ja äiti
- XX999XX
Sukupuoli: Mies
Ikä: 22
Ensimmäisen kertaa elämässäni sain lievän paniikkimaisen kohtauksen 4v sitten jolloin oireina oli rintakipua ja hengitysvaikeuksia. Luulin että minulla oli sydänlihastulehdus tai astma. Muutama vuos kului ilman mitään oireita, ja nyt viime syksynä sain ensimmäisen pahan paniikkikohtauksen luulin että saan sydänkohtauksen, minut vietiin ambulanssilla sairalaan ja testattiin siellä. Mitään epänormaalia ei löytynyt, kaikki oli ok. Tajusin itse vasta jalkeenpäin että sain paniikkikohtauksen.
Paniikkioireet pahenivat päivä päivältä ja minun oli vaikeaa elää normaalisti, muun muassa lähdin koulusta pois kesken tunnin muutamaan kertaan koska sain kohtauksen. Vasta sitten kun minulla oli ollut kauan aikaan univaikeuksia, viimein nöyrryin hakemaan apua. Sain lääkityksen, joita vieläkin syön. Oireet ovat nykyään aika vähäiset mutta välillä tulee ahdistava olo tietyissä tilanteissa. Herään joka yö lähes tunnin välein ja näen painajaisia. Olen tietyllä tapaa itsepäinen ja en suostu antautumaan sairaudelle vaan olen päättänyt voittaa sen. Toisaalta on vaikeita aikoja melkein joka päivä, mielialani on alhainen ja ei kiinnostusta mihinkään oikeastaan. Menen vain oravanpyörän mukana, koska en halua jäädä kämpille piiloon ahdistuksissa. Tekisi mieli vain lopettaa lääkkeiden syönti ja koittaa ''normaalia'' elämää taas.
Tämä oli ensimmäinen kerta kun kerron näin syvällisesti sairaudestani, en ole aiemmin kertonut siitä kenellekään.
Olen kiitollinen jos saan jonkin näköistä palautetta/kommenttia teiltä. Annan myös itse sitä teille. - mies20
Täälläkin paniikkihäiriö =/
Sukupuoli: Mies
Ikä: 20
Oireet: Tärinä , sydämen voimakas tykytys , hengenahdistus , kuolemisen pelko , luulo taudit (sydänkohtaus , syöpä , veritulppa) , hyperventilointi , pakon omainen tarve hakeutua aina lääkärille / kaverille / sukulaisen luo
Tammikuussa 2012 kaikki alko , sen jälkee ollaan vaan menty pahempaan suuntaan ja lääkityksenä ei vielä ole kuin diapamit koska olen vasta menossa psykiatrin juttusille.Minulla tulee ahistunut olo isossa ihmis porukassa JA jos olen yksin niin ahistun. Usein saan kohtauksen juuri ennen nukkumaan menoa joten olen alkanut pelkäämään / jännittämään nukkumaan menoa. Tästä johtuen olen ollut kavereille / sukulaisilla useita kertoja yö kylässä koska en uskalla kotiin mennä yksin nukkumaan. Lääkäri kysy haluunko alottaa SSRI lääkityksen ja suostuin koska alan olemaan melko epätoivoinen ja henkisesti tosi loppu tän ongelman kanssa.- mies20
Nii ja unohtu noista oireista mainita voimakas puristuksen tunne rinnan alueella
- XX999XX
mies20 kirjoitti:
Nii ja unohtu noista oireista mainita voimakas puristuksen tunne rinnan alueella
Niin tuttu tunne alkuaikoina oli myös pahat oireet. Nyt on univaikeuksia vielä jonkun verran mutta olen keksinyt keinot miten sitä on mahdollista saada edes joskus. Voin kertoa omat neuvot jos ois apua vaikka, eli kävely lenkki pari tuntia ennen nukkumaanmenoa toimii joskus ja rauhoittavan musiikin kuuntelu ennen nukkumaan menoa sekä muutenkin ajatusten nollaus. Yksi hyvä keino on myös täältä poimittu, eli ajatusten virtaus jossa annat ajatusten nopeasti liikkua eteenpäin etkä jää miettimään samaa asiaa kauaksi aikaan.
Kyllä se siitä helpottaa :) alussa on vaan pahimmat oireet.
- --------------------
Nainen 25v
Paniikkia 10 ? vuotta, pahana viimeiset 4kk
Kokeiltu: cipralex, sepram, optibar
Käytössä: sertralin (1kk) ja opamox 4v
Sydämen tykytystä, muljahtelua, rytmihäiriöitä, nielemisvaikeudet, tukehtumisen tunne, pala kurkussa, kuolemisen pelko, nukahtamisvaikeudet, käsien tärinä, epäluulo, luulosairaus, ahdistus, lamaantuminen
Yritän hyväksyä tunteet semmoisina kuin ne tulee, musiikin kuuntelu rauhoittaa, yritän olla märehtimättä mitä kaikkea huonoa voi sattua ja koittaa takoa päähän että selviän. Kohtaukset tuli ennen bussissa, julkisilla paikoilla ja ryhmissä mutta nykyään luulen kuolevani yksin kotiin ja kotona olo on ahdistavaa. Koko ajan on pakko tehdä jotain ja olla varasuunnitelmia jos iskee, ettei tiedä mitä tekisi. Väliin koitan venytellä etten suorittaisi jotain koko ajan. Niskat ja hartiat on kuin puupökkelöt, huomaamattani jännitän niitä aina. Ennen nukkumaanmenoa luen kirjaa. - ap
Moi! Oon kohta 20 v nainen ja mulla todettiin paniikkihäiriö noin vuosi sitten. Sain kyllä ensimmäisen hyperventilaatiokotauksen jo 12 vuotiaana, jonka jälkeen niitä tuli n.pari kertaa vuodessa. 18-19 vuoden välissä alkoi pahat ahdistukset, alkoholinkäyttö lisääntyi huomattavasti. Ihan vaikka telkkaria katsoessa alkoi kädet hikoilemaan, sydämmestä puristi ja kädet ja jalat sekä suun ympäristö (hampaat) puutu. Mulle määrättiin citalopramia 20mg. Auttoi tosi hyvin, ainoa haittapuoli lääkkestä oli kauhea kuvotus.
Asiani alkoivat sujumaan hyvin,joten tossa muutama kk sitten ajattelin pikkuhiljaa alkaa lopettamaan lääkkeitä, kun luulin olevani terve taas.. Ja se oli virhe. Nyt ollu niin hirvee stressi, ja viel ilman lääkkeitä, etten saa oikeen mitään aikaseksi. Saan kauheita raivokohtauksia, itken ja makaan vaan sängyssä, oon tosi väsynyt koko ajan, ei huvita tehdä mitään ja tulevaisuus ei kiinnosta.. Tää romahdus tapahtu ihan täs parissa viikossa.
Mikä pahinta, mulla tähä paniikkihäiriöön liitty ihan sairaalloinen kuoleman ja sairastumisen pelko. Oon ihan varma kokoajan sairastavani jotain vakavaa tautia. Läpi on käyty versisyövät, HIV, suusyöpä ym. Ja vaikka järki sanoo muuta, en saa näitä pakkoajatuksia pois. Jokaisesta oireesta luulen jotain. Kellään samaa?- ap
Ja viel lisäks oireista: ihmeellinen "meteli" päässä, yleensä ennen nukkumaanmenoa ja sellaisina päivinä, jotka ovat olleet rankkoja jotenkin. Aika harvoin tapahtuu tota. Sit univaikeudet, heräilen ainakin pari kertaa aamuyöllä ja ihan pirteänä. Erilaiset pelkotilat, kuolema ja se, että läheisille sattuu jotain ja ylipäätänsä menettämisen pelko.( Johtaa lapsuudesta varmaan).. Jumittaminen, saatan vaan jumittaa katsomaan jotain ja vaipuu ihan ajatuksiin. Muistikatkoset, asioitten unohtaminen (todella paha nyt kun kova stressi), raskas hengitys.
Onhan niitä vaikka mitä.. :/
- paniikkipää
Sukupuoli: Nainen
Ikä: 21
Kärsinyt paniikkihäiriöstä: 3 kk
Oireet: Kohtauksessa oireina pahoinvointi, vahva sekoamisen tunne, hikoilu, kuumat ja kylmät aallot, tarve juosta jonnekin kauas heti.
Päivittäisiä oireita ovat ahdistus, kuumat aallot, yhtäkkinen tunne että "mä sekoan just nyt", epätodellinen olo ja univaikeudet.
Lisänä lievä masennus ja sosiaalisten tilanteiden pelko.
En ottanut lääkitystä, en usko lääkkeisiin enkä halunnut niistä tulevia sivuoireita. Joten nyt otan E-EPAA ja karnosiinia, iltaisin tryptofaania helpottamaan unen tuloa.Ja mahtavat tuotteet jotka ovat oikeasti auttaneet minua: Anti-stress luontaistuotteet (nappeja) ja anti-stress yrttitee.
Kaksi Anti-stress nappia naamaan tuntia ennen toivottua rentoutumista. Ja voi että, vetää mielen niin tyyneksi että huh hu :) ja ei väsytä. Suosittelen ehdottomasti kaikille! Huom. sivuoireena voi olla vatsavaivoja jos ottaa kerralla liian monta. Tee vetää myös aika rentoutuneeksi :)
Tuntuu joteskin pahalta lukea teidän tekstejä. Toisilla ollut häiriö useampia vuosia tai jopa vuosikymmeniä. Tulee vähän masentunut fiilis että selviinkö mä lainkaan? Itsellä ollut tosiaan vasta kolme kuukautta, mutta kovalla rytinällä mennään eteenpäin. Käyn koulussa ja töissä, kaupassa käynti sujuu hyvin ja turvaa tuo oma mies vierellä. Vaikein ja surullisin on mielestäni tuo sosiaalisten tilanteiden pelko. Haluan lähteä ulos kun tuntuu että seinät kaatuu päälle mutta toisaalta en halua. Ärsyttävää. Eniten vihaan tunnetta että nyt napsahtaa päässä ja seuraavaks kuskataan hoitoon. Yritän tsempata itseäni ja kääntää ajatukset muualle, toisinaan toimii ja toisinaan ei.
Alkoholin olen jättänyt pois ja kahvia en ole koskaan juonut. Aloitin lukemaan kirjaa meditaatiosta eli kohta kokeillaan sitä. Psykoterapiassa käynyt nyt kolme kertaa, eli siitä en osaa sanoa auttaako vaiko ei.
Itsellä auttaa sellainen, että sulkee silmät ja alkaa laskemaan numeroita ykkösestä eteenpäin. Kuvittelee ne numerot siihen silmien eteen. Viime kerralla ripsihuollossa pääsin 560 asti ja tunti meni hujauksessa ohi ;)
Yritän aina välillä" kertoa" paniikkihäiriölle kuinka paljon mä sitä vihaan ja haluun että se lähtee pois. Että mä oon vahvempi ja selviin tästä! En jaksa alistua siihen. Tilanne on tällä hetkellä toiveikas ja kova halu parantua :)
Jaksamisia kaikille! Lämpimästi suosittelen että meette lähimpään luontaistuotekauppaan ja ostatte Anti-stressejä. :) - paniikkipää
Nii ja edellisiin superpitkään viestiini voisin vielä lisätä ruokahaluttomuuden. Ei tunnu mikään menevän alas ja välillä olen syömättä mistä seuraa kauhee päänsärky. On myös erittäin vaikeaa syödä muiden ihmisten seurassa, ruoka rupee heti kuvottamaan ja tulee kuumia aaltoja.
- ap
Millaista on psykoterapia? Olen miettinyt myös, että voisin kokeilla. On vaan asioita parin vuoden takaa, joita en ole käsitellyt, joten tuntuu jotenkin kauhealta turruttaa mieli lääkkeillä. Ehkä olisi helpompi olo, kun käsittelisi ne asiat ja puhuisi niistä. Mulla on kans toi ruokahaluttomuus, etenki sillon ku masentaa hirveesti. Myös tuo sekoamisen tunne näyttää olevan aika monella, mulla myös. Varsinkin kun nähnyt oman äidin menevän psykoosiin kaksisuuntaisen mielialahäiriön vuoksi, pelkään että mulle käy niin kans..
- paniikkipää
Voi sua :( Se on psykoterapeutti jolla käyn mutta terapia itsessään on periaatteessa kognitiivistä terapiaa. Siinä määritellään ongelmat ja ruvetaan työstämään niitä. Siellä opetellaan myös soveltavia rentoutumisharjoituksia ja hengitystekniikkaa. Periaatteessa ongelman mukaan mennään. Kannattaa ehdottomasti kokeilla terapiaa jos yhtään tekee mieli. Varsinkin kun sulla on käsittelemättömiä asioita. Etit vaan mukavan tuntuisen terapeutin (luottamus on tärkeä). Kelalta saa tukea jos psykiatri toteaa sairaaksi. Ja terapian voi lopettaa heti kun siltä tuntuu. Kannattaa edes kokeilla!
- ap
Okei :) Tänään lääkärille aika, aion kyllä sanoa tosta. Kiitos vastauksestasi!
- paniikkipää
Hyvä juttu! Tsemiä :)
- panicSissu
Nainen, 52v, diagnoosi vuoden, lääkkeenä Citalopram 10 mg kerran päivässä ja Diapam 5 mg tarvittaessa.
Klaustrofobia aiheuttaa kohtauksen; vaikea hengittää, kaikki ahdistaa, jopa oma keho. Valtava kuolemanpelko, kohtaus saattaa kestää puolikin tuntia. Sen jälkeen aivan voimaton.
Pahimpia paikkoja ahtaat tilat, missä raskas ilma. Hissit, lentokone, pienet hotellihuoneet, missä ei voi säätää ilmastointia tai avata ikkunaa, laivan hytit, auditoriot..jopa joustamattomat, tiukat vaatteet. Nukkumaan mennessä oman hengityksen tarkkailu saattaa aiheuttaa kohtauksen.
Itseään ruokkiva, oravanpyörä. En mielellään ajattele, kirjoita, koska palaaminen kohtauksen tunnetiloihin alkuun saa uutta kohtausta.
Ahdistava ja rajoittava elinkumppani!
Onneksi lähipiiri tukee ja ymmärtää. - avutonnainen
Sukupuoli: nainen
Ikä: 20
Kärsinyt paniikkihäiriöstä: 3 vuotta
Oireet: sydämen tykytys, järkyttävä huimaus, ruokahaluttomuus, vatvavaivat
Lääkitys: ei ole
Pahimmat kohtaukset tulevat busseissa, luokkahuoneissa ja silloin kun pitää lähteä johonkin tärkeään tapaamiseen/matkalle/kauppaan tms. - A_H
Sukupuoli: Nainen
Ikä: 17
Kärsinyt paniikkihäiriöstä ja sosiaalisten tilanteiden pelosta: 3 vuotta
Oireet: Huimaus, ahdistus, epätodellisuuden tunne, sekoamisen pelko,
"pala kurkussa", kauhea käsien vapina, sydämentykytys, käsien hikoilu, huimaus,
jalkojen pistely ja puutuminen, punastuminen. ym
Pahimmat kohtaukset tulevat Esiintymistilanteissa, Kahvipöydässä/Ruokailutilanteissa, Juhlissa (Häissä, Synttäreillä, Valmistujaisissa), Uusien ihmisten tapaaminen tai koulun ruokailussa, Ihmisjoukossa
Ennenkuin vuosi sitten sain lääkityksen, välttelin kaikin tavoin lähes kaikkia sosiaalisia tilanteita. Lääkitys on auttanut paljon ja pystyn taas elämään normaalisti, paitsi ruokailutilanteet tuntuvat vielä kamalilta.
Hoito: Lääkityksenä on Sertralin 75mg jota olen syönyt lähes vuoden, ja psykiatrilla olen käynyt myös kerran viikossa. - Hullu mikä hullu
Nainen,40 v,vaikea masennus paniikkihäiriö ahdistuneisuushäiriö mielialahäiriö jos ny oikein muistan nimikkeet,10 vuotta kulunut,mielenterveyshoitajat käy kotona joka viikko tai joka toinen viikko,lääkäri tarvittaessa.Nuo oon saanu avukseni vuosi sitten.Lääkkeitäkin on;citalopram,opamox,quetiapin.Lääkkeitä oon syönyt noin 5 vuotta.Olo vaihtelee,on hyviä päiviä ja on huonoja päiviä,näin tää taitaa jatkua niin kauan kuin elän.Tuosta 10 vuodesta olin 4 vuotta "piilossa" kotona,ei kukaan tiennyt musta mitään eikä kukaan oo uskonut että oon ollut 4 vuotta kotona.Ihmettelyjä ja toteamuksia ettei toi voi olla totta,oon saanut kuulla jatkuvasti.On tuo ihan totta .
Just nyt voin taas huonosti,en pysty ulkona oikein oleen,yritän kyllä juu...
On mulla perhe.Mies hoitaa muakin :( Niin usein tuntuu ettei oo ketään kaltaistani,että oon ihan yksin ongelmineni.Enkä mä jaksa enkä ees halua tavata "terveitä".Häpeän itseäni suuresti! Olkaa kilttejä,älkää nyt vaan sanoko etten puhu totta! Sukupuoli: Nainen
Ikä: 24
Joskus nuoruudessa sain pieniä paniikkikohtauksia, en niitä ajatellut sen enempää ja niitä tuli niin harvoin että en hakeutunut lääkäriin. Univaikeuksista olen kärsinyt monta vuotta aina kausittain, nukahtamislääkeittä määrätty mutta ei uni tule vaikka mitä teen. Nyt on alkanut taas paniikkihäiriöt tämän vuoden alussa, univaikeudet olleet hirveitä, saatan herätä keskellä yötä pirteänä ja uni ei tule millään, ja töihin pakko repiä itsensä aamulla. Kävin vihdoin lääkärissä ja ne määräsi univaikeuksiin opamox 15mg. Paniikkihäiriöt on vain pahentuneet ja saattaa tulla monta kertaa päivässä(joskus voi olla päiviä ettei tule ollenkaan), tuntuu että lääkkeistä ei mitään apua, enkä niitä mielellään syökkään. Sydän hakkaa hullunlailla, rintaan sattuu(välillä), hengenahdistusta, tärinää, lihasjännitystä, korvissa humisee aina välillä, paniikin aikana sattaa tulla itku, ruokahaluttomuutta, huimausta melkein koko ajan, ajatuskatkoksia, tuntuu että on tarve paeta, vainoharhaisuutta välillä ihmisten ilmoilla(ei aina). Haluaisin tuntemattoman ihmisen vertaistueksi, joka ei tuomitse. Ystäville vaikea puhua, minä ainakin tarvitsen ihmisen joka ei minua tunne. Jos joku haluaa jakaa omat kokemukset kanssani niin vertaistuki todellakin olisi tervetullutta.- somebodyRKR
Sukupuoli: Nainen
Ikä: 22
Kärsinyt paniikkihäiriöstä: 5 vuotta
Oireet: Huimaus, huonovointisuus, käsien tärinä, suun kuivuminen, sydämen tykytys, tarve päästä tilanteesta pois.
Lääkitys: Cipralex 10mg.
Nykyinen tilanne: Lääkitys aloitettiin vasta viikko sitten, mutta tulevaisuudelta odotan paljon.
Pakko kysyä, että onko kohtalon tovereita tässä asiassa; Yleensä kohtauksen mulle aiheuttaa se, kun rupean miettimään, että mitä jos mulla menee maha nyt sekasin enkä pääse vessaan tai kun kohtaus on tulossa ja mulle tulee huono olo niin aattelen automaattisesti, että mitä jos mä nyt oksennan tähän.. Mua niin hävettää tämä, etten ole edes lääkärilleni asiasta maininnut. Siis suurin pelko ja kohtausten aiheuttaja on se, että mä pelkään, että mulle tulee kakkoset housuun tai oksennan.
Ei oo helppoo olla minä, ei todellakaan.. - Tipu-Neito
Hei kaikille!
Olen nainen
Ikä: 24
Kärsinyt paniikista:
: 11vuotta vaihtelevasti mutta silti. Eka kohtaus 13v.
Oireet:
- fyysiset: pahimpina voimakas sydämen tykytys ja vapina, hengitysvaikeudet, nielemisvaikeudet , tukehtumisen tunne, lihasjäykkyys.
-Henkisinä: kamala sekoamisen pelko, kontrollin menettämisen pelko, tuskaisuus, hermostuneisuus, kuolemisen tunne ja toivottomuus
Jälkikäteen väsymystä, hämmenystä, ahdistusta..
Lääkitys: sertralin 150mg aamussa, ketipinor 100mg illassa.
Keinoja: paniikin kohtaaminen ja hyväksyminen. Mukava tekeminen ja ihan muiden asioiden ajattelu, puhuminen, rentoutumis harjoitukset, liikunta, venyttely, kirjoittaminen. rauhoittavaa teetä. Älä pelkää, ajattele sydäntäsi ja voit pyytä jumalalta apua kenties.
Vältä rauhoittavia lääkkeitä, ne pahentavat oikeasti tilannetta. Lisäävät ahdistusta ja riippuvuutta ja toleranssia. Ovat kuin huumetta. Luota itseesi! Kohtaa elämä ilman tarvittavia lääkkeitä on mun mielipide. Liiallisia piristeitä kuten Kahvia , tupakkaa ja alkoholia tulisi välttää jonkin verran.
Hankkiudu terapiaan keskustele lääkärin tai hoitajan kanssa. Ei siihen kuole mitenkään. Relatkaa ihmiset ja menkää pitkälle lenkille!!!!! - sandree
Hei!
Mulla ollut nyt viikon jo aivan sairaan kauheeta ahdistusta, paniikkikohtauksia....aloitin lääkkeet, ensin sepram 10mg mikä teki aiva järkkyä vapinaa,hikoilua,sydämen tykytystä yms... rinnalla menee koko ajan opamox 15mg mitä jo viikon syönyt säännöllisesti. MILLÄ TE SELVISITTE TÄSTÄ ALUSTA?? KAUHEETA...!!! :( nyt menee cipralex 5mg ja opomox samalla myös siinäkin rinnalla...huomaan kuitenkin näistäkin lääkkeistä sivusvaikutuksia.toivotaan että tämä nyt auttais.. - panic 68
Mies 44v.
Käytän tällä hetkellä xanor 1mg 2x päivässä, diapam 10mg tarvittaessa, venlafaxsin 225mg aamuisin, illalla seroquel 300mg, tarvittaessa tenox 20mg. Pysyn täysin terveenä ja voin mennä kauppaan ja sukulaisiin ilman ahdistusta.- sandree
Niin hei taas!
Joo ei noi cipralexit sitte tehonnu paskaakaan.. söin pelkkää opamoxia ja nyt vähennys ja hirveet viekat päällä!!! ei saakuri koskaa enää pentsoja ku tästä selvii.. nyt ketipinoria 1-2 tablettia kolmesti päivässä. Saas nähä kuinka käy ja seprami alotettiin taas 0,5 mg. Ahistaa ihan helvetisti nytki.
nainen 26v. - sandree
sandree kirjoitti:
Niin hei taas!
Joo ei noi cipralexit sitte tehonnu paskaakaan.. söin pelkkää opamoxia ja nyt vähennys ja hirveet viekat päällä!!! ei saakuri koskaa enää pentsoja ku tästä selvii.. nyt ketipinoria 1-2 tablettia kolmesti päivässä. Saas nähä kuinka käy ja seprami alotettiin taas 0,5 mg. Ahistaa ihan helvetisti nytki.
nainen 26v.niin ja jäi tuossa äskösessä viestissä mainitsematta että tuota ketipinoria sain 25 mg. Mutta tämä opamox koukku tosiaan aivan JÄRKYTTÄVÄÄ!!! mutta iteppä senki aiheuttanut :( Onko kellää kokemuksia viekö noi ketipinorit yhtään näitä opojen viekkuja pois?? tai ees helpottaako?
Ketjusta on poistettu 1 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
- 15311655
Riikan kukkaronnyöri on umpisolmussa
Kulutus ei lähde liikkeelle, koska kansalaiset eivät usko, että: – työpaikka säilyy – tulot eivät romahda – talous ei h1485423Epäily: Räppäri yritti tappaa vauvansa.
https://www.mtvuutiset.fi/artikkeli/epaily-mies-yritti-tappaa-vauvansa/9300728 Tämä on erittäin järkyttävä teko täysin p434397Tanskan malli perustuu korkeaan ansioturvaan
Ja vahvoihin työllisyys- ja kotoutumispalveluihin. Suomessa Riikka on leikannut juuri näitä: palkkatukea, työttömyysturv1323632Anteeksipyyntöni
Jätän tähän anteeksipyyntöni sinulle, koska en voi sanoa sitä missään muuallakaan. Pyydän anteeksi, jos purkamani tuska392718Sydämeni valtiaalle
En täältä aio asioita kysellä. Haluan tuoda tiedoksesi, että pohjimmiltani en ihmisiä tahdo satuttaa ja ajattelen muiden1191926Oletko tyytyväinen
Tämän hetkiseen tilanteeseenne? Odotatko, että lähennytte vai yritätkö päästä yli ja eteenpäin?1071646Mikseivät suomalaiset kuluta? istutaan vaan säästötilirahojen päällä..
...Ihan haluamalla halutaan että maa menee konkurssiin? Ihan käsittämätöntä, ennätymäärät säästöjä sekä konkursseja sam3601596Onko Sanna menossa Ukrainaan viettämään vuosipäivää?
Kun on bongattu Varsovan lentokentältä?951489Jos oikeasti haluat vielä
Tee mitä miehen täytyy tehdä ja lähesty rohkeasti 📞 laita vaikka viestiä vielä kerran 😚1361431