.....miten teillä onko joskus tunne,että haluat kertoa jollekkin kokemuksestasi,kertoa sytostaatti hoidoista,sädehoidoista,sivuvaikutuksista..ja siitä syövästä nimenomaan.
Mutta et ota asiaa puheeksi,tuntuuko,että ei sillä tavalla voi häiritä terveitten elämää,ystävien,työkavereitten,sukulaistenkaan?
Tai että jos olet joskus uskaltanut aloittaa ja huomaat,ettei tästä mitään tuu,ne kuuntelee,mutta eihän ne kuule.
Että ne jotenkin välttelee aihetta tai sanoo että syövästä paranee
Vaikka et tarkoita sitä että pelkäisit ettet selviä,että et pelkää uusimista,uskot itsekkin paranevasi mutta haluat vain kertoa,mitä se sairastumis kokemus on,että mitä olet kokenut.
Tai sitten joku innostuu aiheesta,mutta hänkään ei ehkä jaksa kuunella sinun kokemusta,vaan alkaa kertoa tutustaan,joka on sen kokenut..
Ääh..menee saivartelun puolelle,mutta ehkä joku teistä ymmärtää mitä haluan nyt kertoa..:))
Syövän jälkeen
67
1045
Vastaukset
- JOKA HAKEE
HYVÄKSYNTÄÄ ja huomiota elämäänsä ystävilttään ym.syöpään sairastumisensa takia niin hänellä
on huono itsetunto - etkö muuten saanut hyväksyntää ja haet sitä nyt näin ja sääliä : 'voi voi mitä olet joutunutkaan kokemaan'?- Poistettu on
pitää olla ilkeä??
- aloittajahan nimenomaan
Poistettu on kirjoitti:
pitää olla ilkeä??
sanoo,ettei uskalla ottaa asiaa esille,ei uskalla häiritä terveitten elämää.Miten se liittyy huonoon itestuntoon
näin kysyn sinulta luultavasti sinä onnellinen,joka et ole sairastunut syöpään. - elämässä mukana
..ehkä se on noin,että haen heiltä sääliä,en vain ole itse sitä kokenut noin enkä ymmärtänyt.
Toisaalta minulla ei ole huono itsetunto,tiedän kyllä paikkani tässä elämässä mutta,mutta,vastauksesi jotenkin tämänkin kyseenalaisti..?
Ehkä sittenkin haen huomiota,sääliäkin..
Jotain kai haen,enkä itsekkään tiedä mitä,mutta ehkä joku toinen syövän kokenut sen ymmärtää ja voi kertoa.
Että me on koettu se mitä kaikki terveet pelkää ja on selvitty siitä, se on meidän
kokemus joka oli pakko kokea.? - meidän kaikkien
Poistettu on kirjoitti:
pitää olla ilkeä??
ikioma syöpäpotilas nimeltään RASPIKURKKU kertoa mielipiteensä tähän asiaan,sellaisen puolueettoman ja kokemuksen äänen?:-))))
- sisälläni
elämässä mukana kirjoitti:
..ehkä se on noin,että haen heiltä sääliä,en vain ole itse sitä kokenut noin enkä ymmärtänyt.
Toisaalta minulla ei ole huono itsetunto,tiedän kyllä paikkani tässä elämässä mutta,mutta,vastauksesi jotenkin tämänkin kyseenalaisti..?
Ehkä sittenkin haen huomiota,sääliäkin..
Jotain kai haen,enkä itsekkään tiedä mitä,mutta ehkä joku toinen syövän kokenut sen ymmärtää ja voi kertoa.
Että me on koettu se mitä kaikki terveet pelkää ja on selvitty siitä, se on meidän
kokemus joka oli pakko kokea.?Olen kyllä sitä mieltä että syöpäläistä ymmärtää vain toinen syöpäläinen. Minä en enää edes halua puhua kenenkään kanssa sairausajastani. Yleensä puhuessani syövästäni kaikki muut olivat mielestään paljon sairaampia, heilläkin oli joskus epäilty syöpää ja sehän oli tietysti ollut kauheaa, totta kai, kyllähän minä sen tiedän. Jotenkin tuntui että minä olin päässyt heidän mielestään niin helpolla. Rintani on leikattu pois, sain sytot ja säteet, olin kalju ja karvaton. Mielestäni en ole sama ihminen kuin ennen sairauttani. Olen muuttunut fyysisesti mutta myös henkinen puoli on muuttanut muotoaan. Vaikka elänkin taas tavallista arkea ja käyn töissä eikä sairaus enää ole edes päivittäin mielessäni sisälläni on sellainen pieni suru eikä se lähde sieltä koskaan pois. Olen menettänyt jotain aivan lopullisesti.
- ajattelen ja tunnen
sisälläni kirjoitti:
Olen kyllä sitä mieltä että syöpäläistä ymmärtää vain toinen syöpäläinen. Minä en enää edes halua puhua kenenkään kanssa sairausajastani. Yleensä puhuessani syövästäni kaikki muut olivat mielestään paljon sairaampia, heilläkin oli joskus epäilty syöpää ja sehän oli tietysti ollut kauheaa, totta kai, kyllähän minä sen tiedän. Jotenkin tuntui että minä olin päässyt heidän mielestään niin helpolla. Rintani on leikattu pois, sain sytot ja säteet, olin kalju ja karvaton. Mielestäni en ole sama ihminen kuin ennen sairauttani. Olen muuttunut fyysisesti mutta myös henkinen puoli on muuttanut muotoaan. Vaikka elänkin taas tavallista arkea ja käyn töissä eikä sairaus enää ole edes päivittäin mielessäni sisälläni on sellainen pieni suru eikä se lähde sieltä koskaan pois. Olen menettänyt jotain aivan lopullisesti.
kuin sinä ja ymmärrän täysin mitä nyt kerrot.Luin täällä että täällä on näitä " LYHYT SUOLISIA" ja tuntuu että heillä on se yhteisymmärrys ja tuki.
Miksei voisi olla myös "rinnaton" tai "yksi rintainen" tai .. mikä olisi kuvaus oaspoistetulle? ja sitten "uusio rintaisille"...
Tuntuu,että me rintasyöpäpotilaat olemme jotenkin ei unohdettuja mutta ei ihan yhteisymmärryksessä eläviä?
Syöpä kuin syöpä,oli se sitten rinnassa,suolistossa - ihan missä vaan,se on kuitenkin syöpä.
Tavallista arkea minäkin elän,ja haluan elää.
En halua kertoa tästä tutuilleni,en missään tapauksessa,koska tiedän etukäteen,ettei ne sitä ymmättä,sitä jotakin,jonka vain me syövän kokeneet voimme ymmärtää.
Sehän on se ihan toinen elämä,elämä ennen syöpää:))
- Virke
Nähdäkseni meillä jokaisella tulisi olla "tilaa" kertoa kokemastamme ja tavoittaa kuulevia korvia,sillä siinä juuri on ihmisyys ja olemassaolomme tällä planeetalla. -Eihän meitä ole tarkoitettu yksin kantamaan kaikkea sitä kuormaa,mitä elämä tuo eteemme.
Ihminen,joka ei pysty kuuntelemaan toista,on järkyttävän yksinäinen omassa olemassaolossaan. Tutkitusti maailman onnellisimmat ihmiset ovet heitä,jotka osaavat ajatella toisiakin eivätkä keskity ainoastaan itseensä.
Minä olen puhunut paljonkin sairaudestani ja saanut vastakaikua,ymmärtämystä,lohdutusta,rohkaisua ja tahdon sitä samaa jakaa eteenpäin toisille,kuunnella,eläytyä toisen tilanteeseen,ymmärtää,kulkea rinnalla.
Tämä syöpään sairastuminen oli kokemus,jota ei osannut kuvitella,mitä kaikkea se sisälsikään.
Tänään bussipysäkillä eräs ystäväni alkoi kertoa,että rukoilee,ettei milloinkaan sairastuisi syöpään. Kuuntelin häntä aktiivisesti ja kun sain vuoron sanoa jotakin,kerroin,että olen itse tänä vuonna saanut syövästä diagnoosin ja koen,ettei se ole niin kauhea asia,kun tulee kohdalle,kuin sitä voisi edeltäkäsin kuvitella. -Etäältä kaikki asiat saattavat näyttää hyvin pelottavilta,mutta kun on siinä "myrskyn silmässä",on niin lähellä kuviteltua pelkoa,ettei osaakaan pelätä.-Se todellisuus on erilaista.
Tottakai pelkään tutkimuksia ajoittain.Kontrolleja tulee riittämään tulevina vuosina. Olen puhunut tunteistani avoimesti vieraillekin ihmisille ja kohdannut hyvin paljon myönteistä vastakaikua.Olen itkenytkin toisten nähden.Itkua ei voi säädellä eikä näytellä. - Sanotaan,että vain vahvat ihmiset pystyvät itkemään.
Syöpä on kuin vedenjakaja suhteessa ystäviimme.Se herättää pelkoa toisissa ja he pakenevat aihetta,mutta elämän koulussa kypsynyt ystäväsi jää lähellesi ja omaa kyvyn kuunnella. Näitä ihania myötäeläviä ihmisiä toivon Sinun lähellesi! - joyder
Minun virtaheponi, syöpä, oli nostettu olohuoneessani keskelle lattiaa ja sitä me kaikki tuijotimme.
Diagnoosi vakavasta sairaudesta, syövästä, jakaa elämän kahteen osaan, aikaan ennen ja aikaan jälkeen diagnoosin. Sen jälkeen elämä ei enää koskaan ole ennallaan. Ihminen, minä, jouduin vastakkain konkreettisesti kuoleman todellisuuden, oman elämän rajallisuuden ja katoavuuden kanssa. Kuolemattomuuden utopiaa ja harhaa on horjutettu.
Hetkessä syöpä hajotti elämäni pirstaleiksi ja tulevaisuuteni sortui. Diagnoosi tuli yllätyksenä, niin kuin se tulee aina. Siihen ei pysty varautumaan koskaan täysin, eikä ennakoimaan sen mukanaan tuomia vaikutuksia ja seurauksia.
Diagnoosi siirsi minut toiseen todellisuuteen. Se, mikä ennen määritti minun elämääni, muuttui, minusta terveestä ihmisestä, tuli sairas, potilas. Havaitsin rajallisuuteni ja samalla minulle todentui se minkä olin aina tiennyt; minäkään en ole kuolematon.
Tieto vakavasta sairaudestani hiipi pienin askelin todellisuuteeni ja toi mukanaan surun ja ajatuksen, että minun täytyy luopua osasta elämääni. Usein kalvava tauti ei näy, eikä runtele ulkokuorta, ei minunkaan, mutta silti se tekee ihmisen sisältöön rumia haavoja. Mihinkään ei myös katoa tarve olla lähellä ja seksuaalinen. Kun terveestä tulee sairas, hänen roolinsa muuttuu, mahdollisesti hyvin voimakkaastikin. Kehon hallinta saattaa heiketä, psyykkisiä muutoksia ilmenee, ihmisestä tulee kävelevä zombie.
Merkittävintä tässä prosessissa on se, että jouduin luopumaan tulevaisuudestani ja unelmistani. Ajattelin, kunpa kaikki olisi taas hyvin. Sairastumisen myötä muovasin koko tulevaisuuteni pala palalta uudestaan pienin askelin eteenpäin. Eikä tulevaisuuteni ole vieläkään valmis, vaan se kokee koko ajan muutoksia ajan tuomista haasteista. Se, että jouduin luopumaan unelmistani elämässäni, kun elämäni ei mennytkään niin kuinka olin suunnitellut, ei ollut pelkästään pettymys, vaan kyse oli paljon suuremmasta menetetystä asiasta ja ajasta. Olennaista on elää tässä ja nyt, selviytyä tästä hetkestä ja päivästä, vähäisin tai mieluummin ilman kipuja, huomista en vielä jaksa ajatella, kun tulevaisuutta ei ehkä enää ole ja menneet on jo elettyä aikaa.
On helppo surra menetettyä unelmaa ja itkeä sen alta paljastunutta karua todellisuutta. On aika haudata kuvitelmat ja sanoa jäähyväiset surulle. Varjo menneestä surusta seuraa mukana, mutta ei enää ole keskeinen asia elämässä. Suru on lähellä pintaa ja se antaa mahdollisuuden samaistua toiseen surevaan, mutta ei enää hukuta.
Tekosyiden keksimisen aika on ohi. Enää ei ole syytä jättää sanomatta tai tekemättä mitään. Tämän aika on nyt heti. Mitä järkeä on tuhlata enää enempää elämäänsä tyhjään ja turhanpäiväiseen tai sekundaariseen ajatukseen ja toimintaa. Jäljelle on jäänyt vain se, mikä on olennaisinta. Elämä itse.
Vaikeuksissa meitä kannattelevat pienen pienet asiat. Ne asiat saavat elämän näyttämään valoisammalta. Niistä kasvaa selviytyminen. Uskomme tulevaisuuteen ja siihen, että siellä odottaa jokin taikka joku. Vaikka elän tässä ja nyt palan halusta nähdä vielä jotain uutta ja erilaista.
Haluan katsoa kohti, sitä mitä ei vielä ole. Ottaa vastaan sellaista, mitä ei vielä ole tai mitä en ole vielä kohdannut. Tahdon heittäytyä tuulen vietäväksi. On tärkeää ympäröidä itsensä ilolla, elämänhalulla ja positiivisilla ajatuksilla. Saan uneksia uusia unelmia. Haluan tehdä uusia päämääriä, syntyä uudestaan. Antaa tilaa toivolle. Minä itse päätän miten haluan jäljellä olevan aikani käyttää.
Olen opetellut elämään itseni hyväksi ja itselleni myös toiset huomioiden, mutta lakannut elämästä elämääni toisten ihmisten kautta. Teen sen minkä jaksan ja pystyn ja loput huolet jätän muille. Koitan elää tasaista ja jokseenkin onnellista elämää ja olla kiirehtimättä mihinkään. Silti odotan mielenkiinnolla mitä elämällä on minulle tarjottavaa ja ehkä rakkauskin voisi leimahtaa elämässäni nyt kun olisin siihenkin ehkä valmis.
Tukka on kasvanut takaisin ja arvot ovat uudella tolalla, mutta vaikka sisälmyksiäni on satutettu niin olen korjaillut railojani ja olen ehkä nyt ehjempi kuin hetki sitten, terapia ja keskustelut auttavat. Toivon sinulle voimia elämässäsi ja sitä, että läheisesi ymmärtäisivät mitä olet joutunut kokemaan, mutta myös lakkaisivat ajattelemasta sinusta, että olet ollut sairas, vaan että nyt kaikki ovat hyvin ja sinäkin koitat uudelleen lentää siivilläsi sairauden jälkeen.- me kaikki syöpäpotilaat
oppisimme,elämään niin kuin JOYDER,TÄYDELLINEN IHMINEN,SITÄ VAAN ME KAIKKI SYÖPÄPOTILAAT EMME OLE.
- teoriasssa ja
me kaikki syöpäpotilaat kirjoitti:
oppisimme,elämään niin kuin JOYDER,TÄYDELLINEN IHMINEN,SITÄ VAAN ME KAIKKI SYÖPÄPOTILAAT EMME OLE.
kirjoitettuna,luettuna
se on niin helppoa,todellisuus ei ihan sellaista-
onnea ja hyvää jatkoa sinulle nimimerkki JOYDER, me kaikki ihmiset emme ole ihan yhtä vahvoja kuin sinä.
Vaikka yritämme...:-))) - me kaikki vahvoja...
teoriasssa ja kirjoitti:
kirjoitettuna,luettuna
se on niin helppoa,todellisuus ei ihan sellaista-
onnea ja hyvää jatkoa sinulle nimimerkki JOYDER, me kaikki ihmiset emme ole ihan yhtä vahvoja kuin sinä.
Vaikka yritämme...:-)))niin ei näitä IRA¤ yms.nimimerkkejä olis enää täällä kirjoittamassa
Ne vahvat pystyy unohtamaan ja elämä jatkuu...mutta entä me,jotka emme pysty? - itse ajattelen että
me kaikki vahvoja... kirjoitti:
niin ei näitä IRA¤ yms.nimimerkkejä olis enää täällä kirjoittamassa
Ne vahvat pystyy unohtamaan ja elämä jatkuu...mutta entä me,jotka emme pysty?sitten kun ene enää etsi tukea
netin syöpäpalstalta,olen henkisestikkin parantunut
Kun en enää tarvitse tätä tukea - tarvetta kertoa ja keskustella.
Syövästäni on jo aikaa,sain viimeisen hoidon keväällä,huhtikuussa - 08..
Tämä henkinen toipuminen on jäljessä ja vaikka käyn jo töissä niin aina iltaisin kaipaan syöpäpotilaitten " seuraa",töissä olen se toimihenkilö,ihan niin,en mikään syövän sairastanut.Mun on pakko olla se entinen minä,ennen syöpää.. - Joyder kirjoitti hyvin
itse ajattelen että kirjoitti:
sitten kun ene enää etsi tukea
netin syöpäpalstalta,olen henkisestikkin parantunut
Kun en enää tarvitse tätä tukea - tarvetta kertoa ja keskustella.
Syövästäni on jo aikaa,sain viimeisen hoidon keväällä,huhtikuussa - 08..
Tämä henkinen toipuminen on jäljessä ja vaikka käyn jo töissä niin aina iltaisin kaipaan syöpäpotilaitten " seuraa",töissä olen se toimihenkilö,ihan niin,en mikään syövän sairastanut.Mun on pakko olla se entinen minä,ennen syöpää..Ensiksi haluan sanoa, ettei kukaan ihminen ole koskaan täydellinen! Täydellisyys on katsojan tai lukijan silmissä.
Olen toipunut aika hyvin gynekologisesta syövästä, radikaali leikkaus, solunsalpaajahoidot käyty ja viimeinen sädetyshoito vuoden 2008 kesällä. 4kk välein kontrolli, 3. käynti tehty, kaikki ok. Tukkani on latvasta aivan kiharalla, mutta juurilta lainehtivaa.
Yllämainitun syöpäpotilaan kommentin koen oikeaksi ajatukseksi. Henkisesti en kai ole toipunut koska joskus vierailen tässä palstassa.
Eilen tapasin erään syöpäpotilaan jolla on toisen kerran syöpä. Hän oli ihmeellisen positiivinen ja ystävällinen vaikka onkin solunsalpaajanhoidossa. Oikein tsemppasin häntä ymmärtäen ex-syöpäpotilaana.
Elämä jatkuu kaikesta huolimatta! Kesää on vielä jäljellä! :) - joyder
me kaikki syöpäpotilaat kirjoitti:
oppisimme,elämään niin kuin JOYDER,TÄYDELLINEN IHMINEN,SITÄ VAAN ME KAIKKI SYÖPÄPOTILAAT EMME OLE.
Olet nyt kyllä ymmärtänyt ihan väärin. En koskaan tulee enää olemaan täydellinen jos joskus olinkin, sisältäni puuttuu toinen munasarja ja pätkä umpisuolta, mistä olen elämälleni katkera, sekä minulla on pirun rumat arvet ja eräs niistä solisluun päällä jonka näen joka kerta kun katson peiliin itseäni, että kyllä se syöpä minuakin muistuttaa joka ikinen päivä ja kävisinkö täällä aika ajoin kiireiltäni, jos tuntisin olevani täysin terve ja kertoisinko kuulumisiani ja ottaisinko osaa keskusteluun edelleen. Jokainen voi miettiä kohdallaan.
Uskon, että sinua voi ärsyttää, että olen pukenut tunteeni kirjalliseen muotoon, mutta tähän olen päässyt kirjoittamalla viimeiset viisi vuotta päiväkirjaa sairastamisestani ja tutkimalla kirjoja erityisesti suosittelen Pirkko Siltalan tai Juhani Rekolan tuotantoa jos haluaa asiatietoa sairastamisesta ja sairastumisesta.
Helpolla minäkään en ole tähän asti päässyt. Olen opiskellut kahta erikoistumis opintoa sosiaali- ja terveyspuolelta sekä valmistun joulukuussa uuteen sosiaali- ja terveyspuolen ammattiin sen takia, koska minusta tuntui, että henkinen puoleni unohdettiin prosessissani ja halusin tietää miksi näin on. Näiden seikkojen ansiosta koen, että voin joskus suuni aukaista vaikka, joka kerta ilmeisesti aiheutan närää. - joyder
teoriasssa ja kirjoitti:
kirjoitettuna,luettuna
se on niin helppoa,todellisuus ei ihan sellaista-
onnea ja hyvää jatkoa sinulle nimimerkki JOYDER, me kaikki ihmiset emme ole ihan yhtä vahvoja kuin sinä.
Vaikka yritämme...:-)))Todellisuus ei ole ollut helppoa minullekaan v. 2004 kaljuna, haamuna kieriskellyt sängyssäni keuhkopistoissani ja kaikissa muissa oireissani sytojen jälkeen ja oksentanut hulluna ja ajatellut kuolevani. Maannut päiväkausia migreenissä vessan lattialla ja mitä muuta kaikkes olen saanut palkaksi syto-kuureista en viitsi edes luetella.
En ole ollut vahva, mutta sisukas kyllä. Isoäitini oppien mukaan en ole periksi antanut, enkä anna vieläkään. Helpolla en halua elämästäni luovuttaa. Enkä senkään vuoksi, kun näin kuinka Isoäitini lipui elämästä äkkiseltään pari vuotta sitten. Sitä sisua toivon teilla muillekin. - Virke
Osasitpa selkeästi kuvailla syöpään sairastumisen prosessiasi!
Luen vielä uudelleen pariin kertaan....
Muutamilla on taito ilmaista ajatuksiaan ja meidän toisten on helppoa sitten yhtyä siihen. - Ira¤
Virke kirjoitti:
Osasitpa selkeästi kuvailla syöpään sairastumisen prosessiasi!
Luen vielä uudelleen pariin kertaan....
Muutamilla on taito ilmaista ajatuksiaan ja meidän toisten on helppoa sitten yhtyä siihen.syövän sairastamisen jälkeen.Joka aamusta saa olla kiitollinen kun herää uuteen päivään,ja jollei kipuja ole kovin paljoa.Kipukynnys on kyllä noussut aivan pienestä ei valittamaan lähde.
- s## a
Ira¤ kirjoitti:
syövän sairastamisen jälkeen.Joka aamusta saa olla kiitollinen kun herää uuteen päivään,ja jollei kipuja ole kovin paljoa.Kipukynnys on kyllä noussut aivan pienestä ei valittamaan lähde.
sinun syöpäsi parantumatona? Mikä syöpä sinulla on ja eikö hoidot tehoneet ,valitat että sinulla on kipuja.
Kai saat kivunlievitys lääkityksen ette tarvitse kärsiä ainakaan niistä kivuista - Ira¤
s## a kirjoitti:
sinun syöpäsi parantumatona? Mikä syöpä sinulla on ja eikö hoidot tehoneet ,valitat että sinulla on kipuja.
Kai saat kivunlievitys lääkityksen ette tarvitse kärsiä ainakaan niistä kivuistasärkee jatkuvasti.Olen saanut tulehduskipulääkkeitä Voltaren,mutta ei niistä apua ola,joskus kun oikein kovin jalkoja särkee otan Tenoxin jotta saan nukuttua,
Vatsassa on polyyppeja ja on kuin olisi ilmaa pumpattu litra kaupalla,mutta mitäs sitä nyt valittamaan,kunhan saa olla kotona,eilen olin töissä,ja hiki virtasi solkenaan,onneksi sinne ei joka päivä tarvitse mennä. - enää syöpää,
Ira¤ kirjoitti:
särkee jatkuvasti.Olen saanut tulehduskipulääkkeitä Voltaren,mutta ei niistä apua ola,joskus kun oikein kovin jalkoja särkee otan Tenoxin jotta saan nukuttua,
Vatsassa on polyyppeja ja on kuin olisi ilmaa pumpattu litra kaupalla,mutta mitäs sitä nyt valittamaan,kunhan saa olla kotona,eilen olin töissä,ja hiki virtasi solkenaan,onneksi sinne ei joka päivä tarvitse mennä.onneksi, siitähän olet parantunut. Sitäpä taisi ed.kysyjä tarkoittaa.
Särkysi johtuvat muusta kuin syövästä. Kuten olet täällä aiemmin kertonut.
Etkös sinä sairastanut v-07 syövän? - Ira¤
enää syöpää, kirjoitti:
onneksi, siitähän olet parantunut. Sitäpä taisi ed.kysyjä tarkoittaa.
Särkysi johtuvat muusta kuin syövästä. Kuten olet täällä aiemmin kertonut.
Etkös sinä sairastanut v-07 syövän?2.2.07ja saanut hoidot.Syöpä oli levinnyt kainaloon,ja tehnyt sinne oman verisuonistonsa,sen vuoksi jouduin käymään kaikki läpi keuhkoröntgenin TT_kuvauksen kaulanvaltimon nykyisen tilan ym.ym.Hyvänlaatuisia polyyppeja on vatsassa,jos ne kasvavat leikkaavat pois,tai jos muuttuvat pahanlaisiksi.Rinta poistettiin kainakosta imusolmukkeita.Syövän jälkeen ei montaa tervettä päivää ole ollut.En epäile sen uusiintuneen,paitsi nuo kipeät jalat tuo mieleeni olisikohan levinnyt luustoon?No katsotaan nyt koveneeko kivut,vai jos hellittäisivät.
- levinneisyyskartoitus,
Ira¤ kirjoitti:
2.2.07ja saanut hoidot.Syöpä oli levinnyt kainaloon,ja tehnyt sinne oman verisuonistonsa,sen vuoksi jouduin käymään kaikki läpi keuhkoröntgenin TT_kuvauksen kaulanvaltimon nykyisen tilan ym.ym.Hyvänlaatuisia polyyppeja on vatsassa,jos ne kasvavat leikkaavat pois,tai jos muuttuvat pahanlaisiksi.Rinta poistettiin kainakosta imusolmukkeita.Syövän jälkeen ei montaa tervettä päivää ole ollut.En epäile sen uusiintuneen,paitsi nuo kipeät jalat tuo mieleeni olisikohan levinnyt luustoon?No katsotaan nyt koveneeko kivut,vai jos hellittäisivät.
ilman muuta.
- Ira¤
levinneisyyskartoitus, kirjoitti:
ilman muuta.
leikkauksen jälkeen sanoi jottei hyvältä näytä.
- rauhoitu jo..
Ira¤ kirjoitti:
leikkauksen jälkeen sanoi jottei hyvältä näytä.
ei sinulla ole yhtään sen huonommin kuin meillä muillakaan rintasyöpäpotilailla.
Minulla syöpä on levinnyt keuhkoihin
Vuosi leikkauksen jälkeen löydettiin etäpesäkkeet.
Siitä huolimatta kukaan dosentti ei ole sanonut minulle noin, välillä
tuntuu - anteeksi vaan - että sinä ira¤ liijoittelet kaikkia vaivojasi.
Kun tosi on kysymyksessä tuollainen jää, ei ole tarvetta liijoitella.
Käyn joskus täällä lukemassa mutta cancerilla on enemmän kohtalotovereita. - Ira¤
rauhoitu jo.. kirjoitti:
ei sinulla ole yhtään sen huonommin kuin meillä muillakaan rintasyöpäpotilailla.
Minulla syöpä on levinnyt keuhkoihin
Vuosi leikkauksen jälkeen löydettiin etäpesäkkeet.
Siitä huolimatta kukaan dosentti ei ole sanonut minulle noin, välillä
tuntuu - anteeksi vaan - että sinä ira¤ liijoittelet kaikkia vaivojasi.
Kun tosi on kysymyksessä tuollainen jää, ei ole tarvetta liijoitella.
Käyn joskus täällä lukemassa mutta cancerilla on enemmän kohtalotovereita.tämä on pirullinen tauti,kun aina saa jännittää puolen vuoden välein onko se pirulainen taas jossakin.Odotan vain mistä se puskee,en epäilekkään ettei jostain työntyisi.Niin monelle on käynyt niin.2 kaveriani kuoli alle 2v syöpäleikkauksesta.
- PeeHoo.
Ira¤ kirjoitti:
tämä on pirullinen tauti,kun aina saa jännittää puolen vuoden välein onko se pirulainen taas jossakin.Odotan vain mistä se puskee,en epäilekkään ettei jostain työntyisi.Niin monelle on käynyt niin.2 kaveriani kuoli alle 2v syöpäleikkauksesta.
Ira, älä käytä aikaasi odottamiseen vaan käytä kaikki aikasi elämiseen. Jos vaikka et enää sairastukaan menee paljon päiviä ihan hukkaan.
- ei tehty
levinneisyyskartoitus, kirjoitti:
ilman muuta.
levinneisyyskartoitusta, vaikka asiasta kysyinkin.
- luustokipuja
ei tehty kirjoitti:
levinneisyyskartoitusta, vaikka asiasta kysyinkin.
niin ilman muuta kartoitus tehdään
- siitä syystä että
ei tehty kirjoitti:
levinneisyyskartoitusta, vaikka asiasta kysyinkin.
oli levinnyt kainaloon 6.imusolmukkeeseen.
- hänen kirjoituksistaan..
luustokipuja kirjoitti:
niin ilman muuta kartoitus tehdään
että on ollut näitä luustokipuja jo pitkälti toista vuotta..
Luulisi että olisi jo tutkittu ajat sitten jos olisi syöpä epäilystä kysymys. - ajattelematon
luustokipuja kirjoitti:
niin ilman muuta kartoitus tehdään
ja ajattelin asiaa vain omalta kohdaltani...anteeksi.
Minulla todettiin rintasyöpä 01/08 ja leikattiin ja sytot tiputettiin sädehoitoa unohtamatta. Syopä oli jäänyt paikalliseksi, vain yhteen vartijaan yhteys joka poistettiin ja patologi totesi sen puhtaaksi. Ensviikolla kuitenkin lääkäri soittaa mulle, koska sairaassa rinnassa on ollut epämääräistä kipua ja pistelyä, itse epäilen arpea ja rinnassa olevaa arkikudosta, sillä bikinien yläosa ei ole tarpeeksi rintaa tukeva....ainakaan mulla...siis epäilen, että painovoimalla on osuutensa asiaan ja arvet aiheuttaa nuo tuntemukset, mutta varmuuden vuoksi kuitenkin lääkärin kanssa asiasta juttelen.
Minä kysyin tuosta kartoituksesta ja minulle vastattiin, että ei ole tarpeellinen toimen pide.
Olen siis terve, kunnes toisin todetaan, mutta epäilen ja pelkään, että niin hyvä onni minulla ei ole, etteikö uusinta kierrosta jossain vaiheessa käytäisi. - leikkausta
ajattelematon kirjoitti:
ja ajattelin asiaa vain omalta kohdaltani...anteeksi.
Minulla todettiin rintasyöpä 01/08 ja leikattiin ja sytot tiputettiin sädehoitoa unohtamatta. Syopä oli jäänyt paikalliseksi, vain yhteen vartijaan yhteys joka poistettiin ja patologi totesi sen puhtaaksi. Ensviikolla kuitenkin lääkäri soittaa mulle, koska sairaassa rinnassa on ollut epämääräistä kipua ja pistelyä, itse epäilen arpea ja rinnassa olevaa arkikudosta, sillä bikinien yläosa ei ole tarpeeksi rintaa tukeva....ainakaan mulla...siis epäilen, että painovoimalla on osuutensa asiaan ja arvet aiheuttaa nuo tuntemukset, mutta varmuuden vuoksi kuitenkin lääkärin kanssa asiasta juttelen.
Minä kysyin tuosta kartoituksesta ja minulle vastattiin, että ei ole tarpeellinen toimen pide.
Olen siis terve, kunnes toisin todetaan, mutta epäilen ja pelkään, että niin hyvä onni minulla ei ole, etteikö uusinta kierrosta jossain vaiheessa käytäisi.Minulle tehtiin luustokartoitus jo ennen leikkausta. Siinä vaiheessa tiedettiin, että kainalon imusolmukkeissa oli syöpää. Muualle nämä pirulaiset eivät onneksi olleet vielä ehtineetkään.
- tehtiin luustokartoitus
leikkausta kirjoitti:
Minulle tehtiin luustokartoitus jo ennen leikkausta. Siinä vaiheessa tiedettiin, että kainalon imusolmukkeissa oli syöpää. Muualle nämä pirulaiset eivät onneksi olleet vielä ehtineetkään.
kokovartalo kuvaus leikkauksen jälkeen, kainalon levinneisyys selvisi leikkauksessa.
Kuvauksia ei todennäköisesti olisi tehty,jos ei olisi ollut kainaloon levinnyt.
- sanoin
heti alussä, kun syöpä diagnoosin sain, että olen sairastunut syöpään ja leikkaus edessä, sillä yleensähän udellaan tavatessa, että mitä kuuluu?
Siinä vaiheessa erottui jyvät akanoista, paljastui ne tosi ystävät, akanat lakaisin pois elämästäni.
Minusta oli paljon kätevämpää sanoa asia heti alussa, ei tarvinnut kummankaan miettiä, että tietääköhän tuo mun sairastumisesta?...tai tietääköhän tuo, että minä tiedän?
Itseasiassa minulta on kyselty paljon syöpähoidoista, sytostaateista ja sädehoidosta itse leikkausta unohtamatta, on kyselty tuntemuksia yms. ja tarjottu apua kun on ollut hoidoista väsynyt unohtamatta sitä lohduttavaa olkapäätä, jota vasten painautua ja kertoa omasta itsestään ja voinnistaan.
Toisaalta on ihmisiä, joille syöpä on kuolemantuomio, eivät siis halua kuulla, mutta juoruavat ja supattelevat selän takana...mut tää joukkio onkin niitä akanoita.- yhteiskunnalle
Olen jo pari eri kertaa törmännyt siihen että ihmiset päivittelevät sitä kuinka kalliiksi hoidot tulevat ja että yhteiskunta joutuu heidän verorahoistaan maksamaan sen. Se myös aiheuttaa kummastusta että joudun käymään kontrolleissa 4 kuukauden välein ja he tietysti joutuvat taas maksumiehiksi. No toiselle huomautin että käyhän hänkin tosi useasti mittauttamassa verenpaineen ja yllätys, yllätys, senkin maksaa veronmaksajat. Näiden valittajienkin tulisi kyllä muistaa että jonain päivänä he itsekin voivat sairastua syöpään tai johonkin muuhun kallista hoitoa vaativaan sairauteen. Minä olen palannut jo töihin ja yritän maksaa velkaani yhteiskunnalle ihan hyvällä veroprosentilla.
- juttu ---------------
yhteiskunnalle kirjoitti:
Olen jo pari eri kertaa törmännyt siihen että ihmiset päivittelevät sitä kuinka kalliiksi hoidot tulevat ja että yhteiskunta joutuu heidän verorahoistaan maksamaan sen. Se myös aiheuttaa kummastusta että joudun käymään kontrolleissa 4 kuukauden välein ja he tietysti joutuvat taas maksumiehiksi. No toiselle huomautin että käyhän hänkin tosi useasti mittauttamassa verenpaineen ja yllätys, yllätys, senkin maksaa veronmaksajat. Näiden valittajienkin tulisi kyllä muistaa että jonain päivänä he itsekin voivat sairastua syöpään tai johonkin muuhun kallista hoitoa vaativaan sairauteen. Minä olen palannut jo töihin ja yritän maksaa velkaani yhteiskunnalle ihan hyvällä veroprosentilla.
täällä, työelämässä ollaan ja loistavasti pärjätty viimevuoden "koulutuksesta" huolimatta, sillä oon huomannut itsestäni sen, että en viitsi enää nipottaa pienistä ja yleensäkin elämänkatsomus on muuttunut. Mulla muuten seuraava kontrolli 2 vuoden päästä!!!!!! apuva!
Aivan yhtä hyvin voisi päivitellä sitä, että paljonko yhteiskunnalle tulee maksamaan tupakasta ja alkoholista johtuvat sairaudet sekä mielenterveyspotilaat!!!! Laitan tähän perään heti kommentin mielenterveyspotilaista, en halveksi heitä millään tavoin sillä tämä nyky-yhteiskunta on vaan niin kova ja vaativa, että sitä ei kaikki jaksa. - kenenkään
juttu --------------- kirjoitti:
täällä, työelämässä ollaan ja loistavasti pärjätty viimevuoden "koulutuksesta" huolimatta, sillä oon huomannut itsestäni sen, että en viitsi enää nipottaa pienistä ja yleensäkin elämänkatsomus on muuttunut. Mulla muuten seuraava kontrolli 2 vuoden päästä!!!!!! apuva!
Aivan yhtä hyvin voisi päivitellä sitä, että paljonko yhteiskunnalle tulee maksamaan tupakasta ja alkoholista johtuvat sairaudet sekä mielenterveyspotilaat!!!! Laitan tähän perään heti kommentin mielenterveyspotilaista, en halveksi heitä millään tavoin sillä tämä nyky-yhteiskunta on vaan niin kova ja vaativa, että sitä ei kaikki jaksa.in turha valittaa syöpähoitojen kalliudesta, sillä joka 3.s sairastuu elämänsä aikana syöpään ja valitettavasti syopälääkärini mielestä ihan lähi tulevaisuudessa joka toinen......tämä sairaus ei kysy lupaa eikä valitettavasti ilmoita olemassaolostaan kuin vasta sitten, kun on levinnyt...
Itse olen sanonut, että joka ikisessä ihmisessä on syöpäsoluja, mutta joillain se mekanismi pettää ja se syöpäsolu alkaa jakaantumaan, solusta puuttuu se "itsemurha" geeni. - maksaa....
juttu --------------- kirjoitti:
täällä, työelämässä ollaan ja loistavasti pärjätty viimevuoden "koulutuksesta" huolimatta, sillä oon huomannut itsestäni sen, että en viitsi enää nipottaa pienistä ja yleensäkin elämänkatsomus on muuttunut. Mulla muuten seuraava kontrolli 2 vuoden päästä!!!!!! apuva!
Aivan yhtä hyvin voisi päivitellä sitä, että paljonko yhteiskunnalle tulee maksamaan tupakasta ja alkoholista johtuvat sairaudet sekä mielenterveyspotilaat!!!! Laitan tähän perään heti kommentin mielenterveyspotilaista, en halveksi heitä millään tavoin sillä tämä nyky-yhteiskunta on vaan niin kova ja vaativa, että sitä ei kaikki jaksa.toinen näistä minun tuttavistani opiskelee jo neljätta ammattia ja saa tietysti kaikki opiskelijoiden edut. Hänellä oli aivan hyvä ammatti ja hyvä työpaikka mutta nyt hän päätti vaihtaa alaa ja opiskelu kestää 3,5 vuotta. Hän teki ammatinvaihtopäätöksen ihan vapaaehtoisesti, minulta ei kysytty haluanko sairastua ja siten rasittaa yhteiskuntaa. En tarkoita etteikö edut opiskelijoille kuulukin, totta kai kuuluu mutta joku nekin maksaa.
- ei multakaan
maksaa.... kirjoitti:
toinen näistä minun tuttavistani opiskelee jo neljätta ammattia ja saa tietysti kaikki opiskelijoiden edut. Hänellä oli aivan hyvä ammatti ja hyvä työpaikka mutta nyt hän päätti vaihtaa alaa ja opiskelu kestää 3,5 vuotta. Hän teki ammatinvaihtopäätöksen ihan vapaaehtoisesti, minulta ei kysytty haluanko sairastua ja siten rasittaa yhteiskuntaa. En tarkoita etteikö edut opiskelijoille kuulukin, totta kai kuuluu mutta joku nekin maksaa.
kysytty, että haluanko sairastua syöpään.
Käsittämätöntä toisaalta tuo ihmisten lyhytnäköisyys, kaikki käyttää verorahoja tavalla tai toisella, mutta syöpäpotilaisiin helposti osoitetaan se syyttävä sormi.
Mut mites sellaiset, jotka valmistuvat ammattiin tavoitteena kortisto? ei siis minkäänlaista halua hakea / etsiä työpaikkaa, soppalaan viedään laskut ja kuitenkin hyvin voivat. Yksinhuoltajat ovat taas lujilla, sillä välillä tuntuu, että työtönkin saa paremmat tuet kuin yksinhuoltaja!!! - ole kovin kummoisia,
kenenkään kirjoitti:
in turha valittaa syöpähoitojen kalliudesta, sillä joka 3.s sairastuu elämänsä aikana syöpään ja valitettavasti syopälääkärini mielestä ihan lähi tulevaisuudessa joka toinen......tämä sairaus ei kysy lupaa eikä valitettavasti ilmoita olemassaolostaan kuin vasta sitten, kun on levinnyt...
Itse olen sanonut, että joka ikisessä ihmisessä on syöpäsoluja, mutta joillain se mekanismi pettää ja se syöpäsolu alkaa jakaantumaan, solusta puuttuu se "itsemurha" geeni.opintotuki on matala ja laina, lainaa toki saa mutta totta kai se on maksettava pois!
Kysyhän seuraavan kerran paljonko maksaa yksi sytokerta, siinä on monen vuoden opintotuet..
Miksi pitää verrata kahta täysin erillaista asiaa. Ja eikö ole hyvä että' ihminen opiskelee haluamallaan alalla! - anteeksi...
ole kovin kummoisia, kirjoitti:
opintotuki on matala ja laina, lainaa toki saa mutta totta kai se on maksettava pois!
Kysyhän seuraavan kerran paljonko maksaa yksi sytokerta, siinä on monen vuoden opintotuet..
Miksi pitää verrata kahta täysin erillaista asiaa. Ja eikö ole hyvä että' ihminen opiskelee haluamallaan alalla!Anteeksi ei ollut tarkoitus loukata ketään ja opiskelijoille kuuluu se vähäinen etu. Kaikkihan lähti siitä että tämä aikuisopikelija arvosteli kuinka kalliiksi minun syöpähoidot tulevat veronmaksajille. Minäkö se tässä tyhmä olinkin kun uskalsin sanoa mielipiteeni tällä palstalla. Ystävääni olen tukenut ja kannustanut opiskeluissa ja muissakin vaikeuksissa enkä koskaan ole arvostellut hänen valintojaan. Minä en edes itse saanut valita, tämä tauti tuli ihan tilaamatta. Päätän keskustelun tästä aiheesta tähän.
- opiskelijat.
ole kovin kummoisia, kirjoitti:
opintotuki on matala ja laina, lainaa toki saa mutta totta kai se on maksettava pois!
Kysyhän seuraavan kerran paljonko maksaa yksi sytokerta, siinä on monen vuoden opintotuet..
Miksi pitää verrata kahta täysin erillaista asiaa. Ja eikö ole hyvä että' ihminen opiskelee haluamallaan alalla!Kyllä nämä ikuiset opiskelijat voisivat joskus tehdä töitäkin ja ikäänkuin ennakkoon maksaa tulevia syöpähoitojaan. Monet nyt vaan eivät tule työpaikalla toimeen toisten työntekijöiden kanssa ja luulevat että kaikki muuttuu kun opiskelee muutaman vuoden ja vaihtaa alaa mutta näköjään samat vaikeudet tulee uudessakin paikassa.
- tulee----------
ole kovin kummoisia, kirjoitti:
opintotuki on matala ja laina, lainaa toki saa mutta totta kai se on maksettava pois!
Kysyhän seuraavan kerran paljonko maksaa yksi sytokerta, siinä on monen vuoden opintotuet..
Miksi pitää verrata kahta täysin erillaista asiaa. Ja eikö ole hyvä että' ihminen opiskelee haluamallaan alalla!ekana mieleen se, että on oikeus opiskella, mutta ei saada hoitoa sairauteen, jota kukaan ei vapaaehtoisesti halua, mutta varmastikkaan et sitä tarkoittanut.
Tietysti on hyvä asia, että opiskelee alalle jonka tuntee oikeaksi itselleen, niinhän minäkin olen tehnyt!!! Samalla suunnitellut elämäni melkeimpä eläkepäiviin asti, mutta tämä syövän pekele laittoi pakan uusiksi, siis tarkoitan sitä, että en todellakaan halunnut sairastua tähän viheliäiseen tautiin ja tiedän että hoidot ovat kalliita, mutta vaihtoehtoina on kuolema tai hoito.
Mut sitä en ymmärrä, että opiskellaan kerta toisensa jälkeen eri ammatteihin, mut se on taas ok, että on valinnut tietyn itselleen sopivan alan ja haluaa opiskella, miten sen nyt sanois....siis että pätevyyttä olisi enemmän ja tavallaan "korkeammassa" asemassa....nyt voi tulla väärinkäsityksiä tuosta edellisestä, mut eipä tässä parempaa selitystä tullut mieleen......... - joyder
opiskelijat. kirjoitti:
Kyllä nämä ikuiset opiskelijat voisivat joskus tehdä töitäkin ja ikäänkuin ennakkoon maksaa tulevia syöpähoitojaan. Monet nyt vaan eivät tule työpaikalla toimeen toisten työntekijöiden kanssa ja luulevat että kaikki muuttuu kun opiskelee muutaman vuoden ja vaihtaa alaa mutta näköjään samat vaikeudet tulee uudessakin paikassa.
Itse opiskelen ammatteja numerot 7 ja 8, mutta kerronpa sinulle jotain opiskelijan arjesta tai ainakin omasta arjestani.
Syövän saatuani totesin lääkärin kanssa käydyissä keskuteluissa, että nykyinen ammattini ei ole minulle hyväksi vaikka olin siihen opiskellut ja tehnyt töitä ko. alalla jo pitkään. Sairausoloaikanani opiskelin yhden vuoden kestävät erikoistumisopinnot ja maksoin kustannukset itse.
Olin nuorena opiskellut yhden ammatin ikäänkuin takataskuun tulevaisuutta varten, kun en tiennyt silloin miksi haluaisin isona. Tämä ammatti tuli kuvaan syövän aikana. Päästyäni sairaslomalta sovin silloisen työnantajani kanssa, että voisin samalla aloittaa 2,5 vuotta kestävät erikoistumisopinnot. Tein puoltapäivää työpaikassani ja samalla opiskelin. Tein 5 näyttöä ko. tutkintoon, joita kaikkia edelsin 8 vkon työharjoittelu l. yht. 40 vkoa, jotka suoritin erilaisissa sosiaali- ja terveysalan laitoksissa ja joista minulle ei maksettu penniäkään palkkaa. Tähän tutkintoon en käyttänyt yhtään yhteiskunnan rahoja vaan päinvastoin annoin yhteiskunnalle 40 vkon työpanokseni. Samalla koko ajan maksoin veroja toisesta tekemästäni työstä jolla itseni elätin.
Nyt opiskelen kokopäiväisesti ja nosta opintotukea asumislisää yhteiskunnalta kokonaiset 462€ ja sillä minun pitäisi hoitaa talouteni. Ei onnistu. Opiskeluni on toisella paikkakunnalla ja jo matkustuskustannukset ja yöpymiset haukkaavat ison osan tuista. Siksi teen edelleen töitä opiskeluni ohella silloinkin, kun muut nauttivat kesälomastaan ja näinollen taas maksan veroja yhteiskunnalle palkastani.
Tilanteestani toki en valita, koska opiskeluni olen itse valinnut ja onnellinen siitä, että vihdoinkin saan tehdä jotain mikä tuntuu minusta minulle oikealta. Kuitenkaan syöpiäni en valinnut. Katson kuitenkin, että kun olen veroja maksanut 15 vuotiaasta asti yhteiskunnalle työnteosta, että jos käytän yhteiskuntaa hieman opintotukeen ja kahden syöpäni hoitoon niin se minulle sallittakoon.
Mitäs kaikki nämä pummit, jotka käyttävät työkseen sossua ja vedättävät yhteiskuntaa, kun eivät viitsi lähteä kotoa edes etsimään töitä tai toimeentuloa? Sen toki ymmärrän alalla työssä olevana, että jokaiselle ihmiselle voi tulla tilanteita, että on pakko turvautua yhteiskuntaa ja on hyvä, että meillä on sellainen yhteiskunta, että se pystyy hädän tullen auttamaan tietyissa raja-aidoissa. Silloin kun ihminen itse ei voi tilanteelleen mitään.
No jokainen voi tutkiskella sydäntään tässä kohtaa, nämä olivat minun ajatukseni. - aloittavat
ei multakaan kirjoitti:
kysytty, että haluanko sairastua syöpään.
Käsittämätöntä toisaalta tuo ihmisten lyhytnäköisyys, kaikki käyttää verorahoja tavalla tai toisella, mutta syöpäpotilaisiin helposti osoitetaan se syyttävä sormi.
Mut mites sellaiset, jotka valmistuvat ammattiin tavoitteena kortisto? ei siis minkäänlaista halua hakea / etsiä työpaikkaa, soppalaan viedään laskut ja kuitenkin hyvin voivat. Yksinhuoltajat ovat taas lujilla, sillä välillä tuntuu, että työtönkin saa paremmat tuet kuin yksinhuoltaja!!!työelämässä jo 13v.ja toiset 33vuotiaina,ennättää sitä veroa maksamaan aikalailla-
- näköjään..
aloittavat kirjoitti:
työelämässä jo 13v.ja toiset 33vuotiaina,ennättää sitä veroa maksamaan aikalailla-
me 40 -50.luvulla syntyneet olemme aloittaneet työnteon lapsina
mutta miksi sitä koko ajan tuoda esille?
Se oli sitä aikaa se,nyt on työnteko jopa kielletty lapsilta..
Eletäänpäs tässä ajassa,eikä menneisyydessä..
Olen edelleen töissä,lopetan kun täytän 63v ja olen tyytyväinen,että töitä on ollut.
Läheskään kaikki eivät nykymaailmassa saa töitä
ei ainakaan 13.vuotiaana:)) - vaikka
näköjään.. kirjoitti:
me 40 -50.luvulla syntyneet olemme aloittaneet työnteon lapsina
mutta miksi sitä koko ajan tuoda esille?
Se oli sitä aikaa se,nyt on työnteko jopa kielletty lapsilta..
Eletäänpäs tässä ajassa,eikä menneisyydessä..
Olen edelleen töissä,lopetan kun täytän 63v ja olen tyytyväinen,että töitä on ollut.
Läheskään kaikki eivät nykymaailmassa saa töitä
ei ainakaan 13.vuotiaana:))saisvatkin töitä, niin se ei sovi fysiikalle :-))
Nojoo, huoni vitsi, mutta on todella paljon sellaisia, jotka eivät viitsi opiskella itselleen ammattia ja eivät ota työtä vastaan, vaikka työpaikka olisi tarjolla.
Meistä kukaan ei voi tietää edeltäkäsin, että mitä elämä tuo tullessaan, syöpä on todellakin sairaus, jossa työnteko voi olla mahdotonta hoitojen jälkeen ja toiset joutuvat pakon sanelemana vaihtamaan alaa.
Itse opiskelin työn ohella oppisopimuksella itselleni paremman osaamisen ja pätevyyden ja kuojalle kiitos, pystyn syöpähoidot läpikäytyäni jatkamaan samalla alalla ja samassa työpisteesä.
Eiköhän olisi viisainta lopettaa kinastelu asiasta, jokainen tekee niinkuin parhaaksi itselleen sopii ja se ei vältytämättä ole toisten mielestä hyvä. Tämä jankkaaminen asiasta aiheuttaa vaan mielipahaa sellaisille, jotka todella joutuvat opiskelemaan uuden alan syövän takia. - jos ei kykene
vaikka kirjoitti:
saisvatkin töitä, niin se ei sovi fysiikalle :-))
Nojoo, huoni vitsi, mutta on todella paljon sellaisia, jotka eivät viitsi opiskella itselleen ammattia ja eivät ota työtä vastaan, vaikka työpaikka olisi tarjolla.
Meistä kukaan ei voi tietää edeltäkäsin, että mitä elämä tuo tullessaan, syöpä on todellakin sairaus, jossa työnteko voi olla mahdotonta hoitojen jälkeen ja toiset joutuvat pakon sanelemana vaihtamaan alaa.
Itse opiskelin työn ohella oppisopimuksella itselleni paremman osaamisen ja pätevyyden ja kuojalle kiitos, pystyn syöpähoidot läpikäytyäni jatkamaan samalla alalla ja samassa työpisteesä.
Eiköhän olisi viisainta lopettaa kinastelu asiasta, jokainen tekee niinkuin parhaaksi itselleen sopii ja se ei vältytämättä ole toisten mielestä hyvä. Tämä jankkaaminen asiasta aiheuttaa vaan mielipahaa sellaisille, jotka todella joutuvat opiskelemaan uuden alan syövän takia.samaan työhön mitä teki ennen syöpää kannatta opiskella ammattitutkinto sellaiseen työhön,mitä kykenee ja pystyy tekemään.
Sossun varaaan ei tarvitse jäädä ellei sitä itse halua. - sanonpa vaan..
joyder kirjoitti:
Itse opiskelen ammatteja numerot 7 ja 8, mutta kerronpa sinulle jotain opiskelijan arjesta tai ainakin omasta arjestani.
Syövän saatuani totesin lääkärin kanssa käydyissä keskuteluissa, että nykyinen ammattini ei ole minulle hyväksi vaikka olin siihen opiskellut ja tehnyt töitä ko. alalla jo pitkään. Sairausoloaikanani opiskelin yhden vuoden kestävät erikoistumisopinnot ja maksoin kustannukset itse.
Olin nuorena opiskellut yhden ammatin ikäänkuin takataskuun tulevaisuutta varten, kun en tiennyt silloin miksi haluaisin isona. Tämä ammatti tuli kuvaan syövän aikana. Päästyäni sairaslomalta sovin silloisen työnantajani kanssa, että voisin samalla aloittaa 2,5 vuotta kestävät erikoistumisopinnot. Tein puoltapäivää työpaikassani ja samalla opiskelin. Tein 5 näyttöä ko. tutkintoon, joita kaikkia edelsin 8 vkon työharjoittelu l. yht. 40 vkoa, jotka suoritin erilaisissa sosiaali- ja terveysalan laitoksissa ja joista minulle ei maksettu penniäkään palkkaa. Tähän tutkintoon en käyttänyt yhtään yhteiskunnan rahoja vaan päinvastoin annoin yhteiskunnalle 40 vkon työpanokseni. Samalla koko ajan maksoin veroja toisesta tekemästäni työstä jolla itseni elätin.
Nyt opiskelen kokopäiväisesti ja nosta opintotukea asumislisää yhteiskunnalta kokonaiset 462€ ja sillä minun pitäisi hoitaa talouteni. Ei onnistu. Opiskeluni on toisella paikkakunnalla ja jo matkustuskustannukset ja yöpymiset haukkaavat ison osan tuista. Siksi teen edelleen töitä opiskeluni ohella silloinkin, kun muut nauttivat kesälomastaan ja näinollen taas maksan veroja yhteiskunnalle palkastani.
Tilanteestani toki en valita, koska opiskeluni olen itse valinnut ja onnellinen siitä, että vihdoinkin saan tehdä jotain mikä tuntuu minusta minulle oikealta. Kuitenkaan syöpiäni en valinnut. Katson kuitenkin, että kun olen veroja maksanut 15 vuotiaasta asti yhteiskunnalle työnteosta, että jos käytän yhteiskuntaa hieman opintotukeen ja kahden syöpäni hoitoon niin se minulle sallittakoon.
Mitäs kaikki nämä pummit, jotka käyttävät työkseen sossua ja vedättävät yhteiskuntaa, kun eivät viitsi lähteä kotoa edes etsimään töitä tai toimeentuloa? Sen toki ymmärrän alalla työssä olevana, että jokaiselle ihmiselle voi tulla tilanteita, että on pakko turvautua yhteiskuntaa ja on hyvä, että meillä on sellainen yhteiskunta, että se pystyy hädän tullen auttamaan tietyissa raja-aidoissa. Silloin kun ihminen itse ei voi tilanteelleen mitään.
No jokainen voi tutkiskella sydäntään tässä kohtaa, nämä olivat minun ajatukseni.että moni jo luovuttaisi,ei jaksaisi samaa kuin sinä.
Opiskelu aika on rankkaa, tiedän kokemuksesta,pennin venyttämistä ja raatamista - mutta myöhemmin huomaa,että kannatti kuitenkin:) - Ira¤
näköjään.. kirjoitti:
me 40 -50.luvulla syntyneet olemme aloittaneet työnteon lapsina
mutta miksi sitä koko ajan tuoda esille?
Se oli sitä aikaa se,nyt on työnteko jopa kielletty lapsilta..
Eletäänpäs tässä ajassa,eikä menneisyydessä..
Olen edelleen töissä,lopetan kun täytän 63v ja olen tyytyväinen,että töitä on ollut.
Läheskään kaikki eivät nykymaailmassa saa töitä
ei ainakaan 13.vuotiaana:))tötyöt myös 13v, yksityisellä yrityksessä,ei siellä välitetty minkä ikäinen oli kunhan hulluna huhki töitä,hänen ystävänsä opiskelevat vieläkin monta vuotta,On siinä veroja maksettu 20v, kauemmin kun kaverit.
- ja muilla lomilla
Ira¤ kirjoitti:
tötyöt myös 13v, yksityisellä yrityksessä,ei siellä välitetty minkä ikäinen oli kunhan hulluna huhki töitä,hänen ystävänsä opiskelevat vieläkin monta vuotta,On siinä veroja maksettu 20v, kauemmin kun kaverit.
ja iltaisin opiskelupäivän jälkeen tekevät opiskelijatkin töitä nuoresta alkaen
ja harvoin opiskellaan kolmekymppiseksi,
minä valmistuin 21.vuotiaana ja siitä sitten töissä vakituiseen.
Nykyäänkin opiskelijoiden on tehtävä töitä opiskelun aikana,ei opintotuella pärjää ellei ole
varakkaasta perheestä josta saa rahallista apua. - sirius67
yhteiskunnalle kirjoitti:
Olen jo pari eri kertaa törmännyt siihen että ihmiset päivittelevät sitä kuinka kalliiksi hoidot tulevat ja että yhteiskunta joutuu heidän verorahoistaan maksamaan sen. Se myös aiheuttaa kummastusta että joudun käymään kontrolleissa 4 kuukauden välein ja he tietysti joutuvat taas maksumiehiksi. No toiselle huomautin että käyhän hänkin tosi useasti mittauttamassa verenpaineen ja yllätys, yllätys, senkin maksaa veronmaksajat. Näiden valittajienkin tulisi kyllä muistaa että jonain päivänä he itsekin voivat sairastua syöpään tai johonkin muuhun kallista hoitoa vaativaan sairauteen. Minä olen palannut jo töihin ja yritän maksaa velkaani yhteiskunnalle ihan hyvällä veroprosentilla.
miten niin yhteiskunta maksaa? ainakin minä maksoin laskut itse, yhteensä noin 1000 euroa syöpäklinikan hoidoistani. ja pääsin varmaan vähemmällä kuin moni muu.
ovathan ne tietysti loppujen lopuksi (että siis yhteiskuntakin varasti osansa niistä maksaa) kalliimmat kuin tuo 1000 euroa, mutta ei niitä ymmärtääkseni kukaan ilmaiseksi saa.
mitähän maksumiesraukat olisivat mieltä sitten jos itse sairastuisivat...
- seri52
Vanha keskustelu, mutta varmaan niin monille ajankohtainen vieläkin.
Minäkin syöpää sairastanut olen kuullut juuri nuo samat jos kerroin jotain syövästä mitä sairastin,, haet huomiota, ole nyt hiljaa.... jne. sitä tämä suomalainen yhteiskunta on täynnä.
Ei ihmistä tässä yhteiskunnassa haluta huomioida. Kysynkin nyt onko suomalainen yhteiskunta enää vain rappeuma.
Kun muunmaalaiset tulevat ja syövät meidät ja kun eduskunta sille vielä antaa mahdollisuuden
.En siltikään ole rasisti jos vain on omasta ja läheisten hyvinvoinnista kii. - -ra
Syöpä on kuin aikapommi joka muhii ja iskee milloin minnekkin päin,ei tietty kaikille ja hyvä niin.
- -ra
Jotenkin yrittää unohtaa sairastumisensa ja jatkaa arkea.
- jaa....
"-ra
7.5.2011 09:36
-1
Avaa Sulje
Jotenkin yrittää unohtaa sairastumisensa ja jatkaa arkea. " Siis sinäkö? Ei uskoisi kun lukee viestejäsi, niin nyt kuin vuosien takaa, elämme kevättä 2011 eli sairastumisestasi on jo tovi... - 5+11
ira on tutkimus potilas ja käy kontrolleissa joka 3 kk.syöpä on uusiutunut monesti.
- -ran kiusaajalle
Olet siis jo aamusta kiusaamassa nimimerkki -ra:a.
- hoh,hoijakkaaaaaaa
Kyseisen nimimerkin syöpä EI ole, onneksi, uusiutunut kertaakaan.
- HillaHuu.
Tänään tulee 4 vuotta siitä kun minulta poistettiin rinta syövän vuoksi. Sain kaikki hoidot, palasin töihin ja elämä on jatkunut samanlaisena kuin ennen sairastumista. No, ehkä se on muuttunut, että tänään osaan nauttia jokaisesta terveestä päivästä aivan uudella tavalla. Syöpä on taka-alalla ja tällä palstallakin vierailen tänään 4-vuotispäivän johdosta.
- rit43
minulla todettu rinta syöpä olen kohta menossa hoitoon mä pelkään ja tuntuu ahdistaa tosi paljon toivon että menis kaikki hyvin .
- 2x rintasyöpä
Älä pelkää, Meitä on niin monta, jotka ovat käyneet läpi saman. Kyllä sinä selviät. Voimia tuleviin hoitoihin.
- -ra
Olen alkanut viettää normaalia arkea.Vaivoja on mutta eiköhän ne hoidettua tulee,hyvä jotta saa elää tätä päivää.
- Sp elämää
Kiinostava ja mielenkiintoinen ketju.
- vuonna 2009
Mitäköhän näille syöpää sairastavillle kuuluu tänä päivänä? Silloin palsta oli parhaillaan,moni syöpää sairastava kertoi kokemuksistaan sairaana olessaan,asialisesti,sitä kaipaan tälle palstalle takisin
- Syöpis
Ei lopullisesti syövän mutta leikkausten jälkeen.
2011 kesäkuussa poistettiin loppuklemmarin yläpuolelta pakoputkeani 30cm ja lokakuussa suljettiin avanne.
Normaali elämänmeno muutti siinä määrin että olihan tuttavien kysymyksiin vastattava jotain.
Eniten muutos herätti kysymyksiä kuntosalilla kun 6krt/viikko käynyt 67-vuotias ukko oli poissa useita kuukausia.
Yritin käydä avannepussin kanssa suorittamassa aerobisia herjoitteita mutta sekin johti polikliniikareisuun.
Normaalit levytankotrenit olivat vaihtuneet jumputuksiin.
En tehnyt asiasta numeroa enkä kohdannut mitään säälittelyä ja kanssaihmisteni "kevyt" asenne heijasti ehkä omaa suhtautumistani.
Avanteen sulkemisen jälkeen oli toinen, muutaman kuukauden tauko koska revitty vatsani ei juurikaan sietänyt ponnisteluja.
Tietysti kaverit katsoivat, mutta nyt syyn ymmärtäen, kun taannoinen 180kg:n maastavetäjä aloitteli 6-kympillä mutta kukaan ei puhunut mitään.
Vasta sitten kun pystyin tekemään "yleisen mittapuun" mukaan rankempia vatsatreenejä lausui joku ääneen onnittelunsa kehityksestäni.
Salituttuni ovat molempia sukupuolia ja minua nuorempia.
Omaisistani vaimo oli tietenkin huolestunut mutta siihen mennessä itsekin 9-vuotta sytostaatteja "nauttineena" osasi asennoitus luontevasti.
Tehdään se mikä pystytään eikä murehdita muusta.
Kaikki valmistelut olimme tehneet jo vaimon sairastuttua.
Elämän rytmi tietenkin muuttui kaikilta osin eikä silloin intiimin kanssakäymisen häiriö ollut niitä pahimpia haittoja.
Ilmeiseti vaimoni syövän vaikutuksesta lapsemme suhtautuivat erittäin luontevasti.
Eikä kukaan tuttavammekaan osoittanut poikkeavan suhtautumisen merkkejä.
Edellinen tähystys oli marraskuussa. Seuraava on elokuussa joten jotain voi jo suunnitella etukäteenkin.
Salilla olen käynyt jo muutaman kuukauden 6krt/viikko.
Entisiä tehoja en tule koskaan saavuttamaan mutta toistaiseksi kaikki elintoiminnot ovat vähintäänkin riittävässä kunnossa.
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Aikakone-yhtyeestä tuttu Maki Kolehmainen kuollut
Kuoli tänään aamuyöstä nopeasti edenneeseen sairauteen. Hän oli 58-vuotias.1318191Rokote otti taas omansa. Maki Kolehmainen kuollut.
RIP Maki. Muusikko, tuottaja ja säveltäjä Maki Kolehmainen on kuollut. Asiasta uutisoi ensimmäisenä Yle. Kolehmainen k964409Se viime kohtaaminen
Oli naine vähän sellainen kohmea. Nopeasti yritin etsiä merkkejä sinusta mutta en saanut mitään ilmi. Ajattelin että ny681353Ihan rakentavassa mielessä
Haluaisin nainen kysyä sinulta ja myös itseltäni että mitä me oikein odotellaan? Olisiko aika jo käydä edes treffeillä?761135- 571082
- 941037
Kuinka paljon merkkaa naisen ulkonäkö
Parisuhteessa ykeensä kysynnvaan Onko kaunis nainen oarempi vaihtoehto kun tavis136924Olen sinusta nainen
Oikeasti tosi ylpeä. Tunnen sen miten kehity ja opit säätelemään omia tunteitasi. Se on aina hieno piirre ihmisessä.37758- 102755
Pitäisikö alkaa
Treenaamaan että sulla tippuu silmät päästä kun näet minut ensi kerralla, nainen. 🤔43741