Ihan vaan tuli tuossa mieleen.. Että mulla on tällä hetkellä kaks dobberia (uros ja narttu) ja ensi kesänä tulee Italian tuonti narttu.. Ja sitten tästä mun kaverit on vetäny jonkinlaisen herneen nokkaan ja manailee, että en löydä ikinä miestä ihtelle ko mulla on nuo koirat ja ne on niin pelottavia ja plaa plaa.. No ehkä se on jollain tasolla totta, kun koira ihminen sattuu olemaan niin ei ne kaikki huithapelit kelepaakkaan..
Mutta siis haluaisin nyt kokemuksia ihmisiltä jotka on olleet sinkkuja ja kenties löytäny parisuhteen noista kauheista tappajakoirista huolimatta.. Ko tuntuu, että miehet ei ymmärrä koiria tai niiden kanssa elämistä ollenkaan..
Tack :)
Ahdasmielistä(kö)?
Miss.Red
12
456
Vastaukset
- Dirk
Saattaa olla vaikea löytää pidemmäksi aikaa kumppania. Minua ainakin ärsyttäisi köyriessä, jos olisi muriseva kuono persiissä kiinni.
Kolme koiraa vie myös sen verran aikaa, että yhteinen laatuaika jäisi vähiin.
Kaikki on toki mahdollista jos löydät samanlaisen koiraihmisen.- Miss.Red
Mutta onhan se yhteinen laatuaika sitäkin, että harrastaa koirien kanssa :) Niin siis taas olettaen, että toinen on myös koiraihminen, koska kun vasten tahtoa jos lähtee koirien kanssa lenkille tai muuta harrastamaan niin ei se sekään oikeen ole..
Niin ja tuosta köyrimishommasta, että kyllä ne koirat saa olla makkuuhuoneesta poies sillon ko emännällä on herkät hetket käynnissä ;) - Dirk
Miss.Red kirjoitti:
Mutta onhan se yhteinen laatuaika sitäkin, että harrastaa koirien kanssa :) Niin siis taas olettaen, että toinen on myös koiraihminen, koska kun vasten tahtoa jos lähtee koirien kanssa lenkille tai muuta harrastamaan niin ei se sekään oikeen ole..
Niin ja tuosta köyrimishommasta, että kyllä ne koirat saa olla makkuuhuoneesta poies sillon ko emännällä on herkät hetket käynnissä ;)Juu, kaikki on mahdollista, mutta sellainen kaveri joka kestää kylkiäisinä kolme koiraa rodusta riippumatta on harvinaisuus. Tuskin kuitenkaan vielä sukupuutossa.
- Miss.Red
Dirk kirjoitti:
Juu, kaikki on mahdollista, mutta sellainen kaveri joka kestää kylkiäisinä kolme koiraa rodusta riippumatta on harvinaisuus. Tuskin kuitenkaan vielä sukupuutossa.
Pidän sormet ja varpaat ristissä :P Toivon kyllä, että semmoset miehet ei ois ihan sukupuuttoon kuolleita :D Että mulle saa semmoset kyllä ilmottautua :D
Niin ja eihän mulla vielä oo kolmea koiraa ko kaks vasta :P - zyrs
Miss.Red kirjoitti:
Pidän sormet ja varpaat ristissä :P Toivon kyllä, että semmoset miehet ei ois ihan sukupuuttoon kuolleita :D Että mulle saa semmoset kyllä ilmottautua :D
Niin ja eihän mulla vielä oo kolmea koiraa ko kaks vasta :PNo jos muuten kiinnostusta on, niin mikä ihmeen este voi kaksi koiraa olla...
Kyllä mullekkin kumppani löytyi, vaikka on kaksi koiraa(tosin rotikoita).
- Cavecanem80
Minun miehelläni on noita dobsuja ollut lapsuudenkodistaan asti, ollaan nyt taas
kerran oltu yhdessä pari kuukautta...sitä ennen parin vuoden tauko.
Olemme myös olleet naimisissa ennen kaikkea tätä. :)
Itse olen ollut hyvinkin koirakammoinen ihminen, mutta nuo kaksi on sulattanut
sydämeni täydellisesti, 7 vuotias tyty & vuoden vanha poju-toope.
Olemmehan me tavanneet, kun samalla alueella asumme ja aina on ollut
niin ihana pusujen sävyttämä kohtaaminen koiran/nyt pennun puolesta!
Sen olen huomannut, että tuo tyttö on leimaantunut isäntäänsä kaikissa
asioissa, mutta jos mä ulkoilutan sitä, niin se on suojelevampi mua kohtaan...
jere aina sanoo, että koiran ei tarvitse suojella ihmistä, vaan ihmisen koiraa,
mutta onhan toi tavallaan liikuttavaakin, että se hyväksyy mut taas, vaikka
oltiin erossakin. Vuotias poika taas on niin sählääjä, ettei siitä vielä mitään
sanottavaa mulla ole kotioloissa, jerehän koirilla harrastaa, minulle ne on vain ihania samettiturkkisia lemmikkejä. Mies on kyllä ehdoton isäntä ja mä yritän nyt
olla siinä kakkosena, mutta huomaan kyllä jos mies ei ole paikalla, niin
kyllä tuo 7 vuotias yrittää suojella laumaansa, vaikkei sen niin pitäisi olla,
että koira tekee päätöksiä, miten suhtaudutaan vieraisiin ihmisiin ja eläimiin...- Miss.Red
No valitettavasti kovin moni joka on mun elämään on sattunu tulemaan niin ei yksinkertasesti oo ymmärtäny sitä, että miten elämä voi pyöriä niin paljon koirien ympärillä.. Mulla kun kuitenki on semmonen periaate, etttä ku koiran on ottanu niin kyllä siitä on huolehdittava parhaalla mahollisella tavalla.. Voihan se tietty olla, että mulle ei oo ikinä vaan sattunu koiraihmistä kohdalle :(
- mr Knowhow
Miss.Red kirjoitti:
No valitettavasti kovin moni joka on mun elämään on sattunu tulemaan niin ei yksinkertasesti oo ymmärtäny sitä, että miten elämä voi pyöriä niin paljon koirien ympärillä.. Mulla kun kuitenki on semmonen periaate, etttä ku koiran on ottanu niin kyllä siitä on huolehdittava parhaalla mahollisella tavalla.. Voihan se tietty olla, että mulle ei oo ikinä vaan sattunu koiraihmistä kohdalle :(
Hyvä periaate tuo on, kyllä ainakin omalla kohdallani tilanne on se, että ei arkisin meinaa muuta vapaa-aikaa niin hirveästi jäädä oman koirani lenkittämisen jälkeen, vaikken urospuolisen laumanvartijani kanssa mitään sen erityisempää harrastakaan, mutta tykkään liikkua luonnossa, joten nuo lenkit tuppaa välillä vähän venähtämään;)
Omalla kohdallani ongelmia saattaa teettää koiran iso koko, vaikka lempeähkö onkin laumanvartijaksi, ja myös se, että mikäli alkaisin tapailemaan toista koiranomistajaa (naispuolista!), ei omani ja hänen koirien "kemioiden" kohtaaminen ole aivan itsestäänselvyys. - Doobelainen
Miss.Red kirjoitti:
No valitettavasti kovin moni joka on mun elämään on sattunu tulemaan niin ei yksinkertasesti oo ymmärtäny sitä, että miten elämä voi pyöriä niin paljon koirien ympärillä.. Mulla kun kuitenki on semmonen periaate, etttä ku koiran on ottanu niin kyllä siitä on huolehdittava parhaalla mahollisella tavalla.. Voihan se tietty olla, että mulle ei oo ikinä vaan sattunu koiraihmistä kohdalle :(
..se oma kultsu sieltä tulee sit,ku on tullakseen. :) Toihan o hyvä miehenmittariki,joka karsii kaikki turhat vellipöksyt pois. ;) Itse olen mies ja ei tulis mieleenkään,et koirulit jotenkin mun seurustelu kriteeriini vaikuttais. Tarpeeks,ku tykkää,ni sopeutuukin mihin vaan. Meillä o itellä nattu dobberi,joten ehkä o "hieman" puolueellinen kyllä tässä asiassa,mut sanoipahan mielipiteeni kuiteski. :)
- plölojhgv
Kyllä niitä miehiä löytyy koirallisillekkin naisille!
Omani löysin koirienkoulutuskentältä:) Edelleen yhdessä ja onnellisia:) - :-)
Mulla on 3 dobberia ja mies sietää ne leikiten. Jopa tykkää jokaisesta mammanmussukasta, vaikka ei tää koiralauma varmaan tuon ukon tulevaisuudenhaavelistalla ollut ennen kun minut tapasi! Nyt sanoo jo, että elämä olisi tylsää ilman dobbereita ja jos joskus meille ero tulisi, niin ensimmäinen hankinta olisi kuulemma ihan ikioma dobermann!
Liekö mulla sitten se ainoa hyvä mies koko maassa? Pakko kai niitä enemmänkin on olla? - sarg
Minä tapasin mieheni kun sillä oli näitä dobbereita, rotu ei ollut minulle aivan vieras, siskollani aikoinaan oli ollut, lapseni kanssa muutimme tuotapikaa, eikä mitään ongelmia ollut, nyt meillä on erirotuinen koira, mutta dobberit ovat vielä lähellä sydäntä, et joku päivä meillä kyllä sellainen vielä on.
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Ikävöin sinua kokoyön!
En halua odottaa, että voisin näyttää sinulle kuinka paljon rakastan sinua. Toivon, että uskot, että olen varsin hullun614358KALAJOEN UIMAVALVONTA
https://www.kalajokiseutu.fi/artikkeli/ei-tulisi-mieleenkaan-jattaa-pienta-yksinaan-hiekkasarkkien-valvomattomalla-uimar1443120Jos sinä olisit pyrkimässä elämääni takaisin
Arvelisin sen johtuvan siitä, että olisit taas polttanut jonkun sillan takanasi. Ei taida löytyä enää kyliltä naista, jo472428Kadonnut poika hukkunut lietteeseen mitä kalajoella nyt on?
Jätelautta ajautunut merelle ja lapsi uponnut jätelautan alle?462343- 981985
- 241883
- 281596
- 221584
- 1501411
- 341233