Olen menossa mieheni kanssa naimisiin syksyllä, mutta suureksi ongelmaksi on nyt noussut sukunimen valinta. Mieheni mielestä tässä on vain 1 ratkaisu, se että otan hänen nimensä. En tule toimeen appiukkoni kanssa ja tiedän hänen nostavan metelin jos ottaisin heidän nimensä, enkä muutenkaan halua nimeä joka muistuttaa aina apestani. Appiukko kun ei tule toimeen yhtään kenenkään kanssa, niin koen kiusalliseksi että meidät sukunimen kautta yhdistettäisiin (heidän nimensä on hyvin harvinainen).
Olen ehdottanut kaikkia mahdollisia vaihtoehtoja: omaa nimeäni, sukulaisten sukunimiä tai että yhdistettäisiin nimemme ja keksittäisiin näin ihan oma nimi, mutta mikään näistä ei sovi miehelle. Voisin ottaa 2-osaisen nimen mutta se ei käy. Eikä liioin se että pidän oman nimeni, koska mies haluaa että postilaatikossa on jatkossa vain 1 nimi (muuten näyttää liian teiniltä).
Tilanne on siinä pisteessä, että jos en suostu ottamaan miehen nimeä, niin hän peruu häät. Tämähän sopii loistavasti miehelle, koska hän ei ole häistä euroakaan (vielä) maksanut. Minä taas olen maksanut itseni kipeäksi ja mm. hääpuku on jo minun kokooni pienennetty = ei voi palauttaa eikä saa rahoja takasin. Miehen osuudet kustannuksista taas erääntyvät vasta myöhemmin, joten jos häät nyt peruttaisiin niin minä tässä joutuisin maksumieheksi (ja vielä turhasta, mitä teen hääpuvulla tai vihkisormuksella kun ei tule häitäkään). Viime aikoina on ollut aika paljon isoja asioita joista mies on päättänyt yksin, niin jotenkin ajattelen että kai nyt sentään voin oman nimeni päättää?
Ero nyt ei tietenkään tässä kohdassa ole ratkaisu, koska menen naimisiin rakkaudesta, vaikka nyt vähän alamäkeä onkin ilmassa. Olemme olleet yhdessä 9 vuotta, enkä voi kuvitella elämää ilman miestäni.
Nyt olen yrittänyt löytää ratkaisua nimiongelmaan, mutta vähissä tuntuu olevan. Mitä jos "vaivihkaa" laitan esteettömyystutkintalomakkeeseen tulevaksi nimeksi tyttönimeni? Asia selviäisi miehelle vasta naimisiinmenon jälkeen... tuntuu huijaamiselta... ja sen jälkeen saa heittää luottamukselle hyvästit. Mielestäni kuitenkaan miehellä ei voi olla oikeuttaa päättää mielivaltaisesti minun nimestäni. En tiedä enää mitä tekisin, puhumisesta ei juuri apua, koska miehen mielestä on vain 1 ratkaisu eikä muista edes keskustella. Onko minun siis vaan alistuttava miehen tahtoon?
Sukunimiongelma
420
17681
Vastaukset
- teillä...
on vain yksi vaihtoehto ja se on ERO. Luepa uudelleen viestisi. Selität ihan tosissaan, että häitä ei voi perua, koska hääpukukin on jo hankittu ja pienennetty ja maksettu jne. Voin LUVATA, että liittonne ei tule kestämään, jos maksettu hääpuku on pienikin osa syystä, jonka takia mennään naimisiin. Lisäksi tuo, että mies ei jousta piirun vertaa sukunimiasiassa, kertoo, ettei hän arvosta sinua ollenkaan. Eihän kyse ole miehen nimestä, vaan SINUN! Ei siinä ole miehellä mitään sanavaltaa, se on yksin naisen päätös, haluaako pitää tyttönimensä. Sinä olisit vielä kaikenlisäksi valmis ottamaan myös miehen nimen. Ja mies varmasti myös tietää, minkä vuoksi et hänen nimeäsi halua. Tuo asenne miehesi puolelta on niin törkeä, että tässä on kysymys paljon muustakin kuin nimestä.
Mieti miten hölmöksi itsesi tunnet, kun viimeistään parin vuoden erotessanne mietit, että menit naimisiin, koska pukin oli jo maksettu. Nyt järki käteen! Pelkkä rakkaus ei riitä suhteessa!- fhfhfgh
Kyllä naisen "kuuluu" ottaa miehen sukunimi, tai jos joustoa halutaan, sitten molempien sukunimi!!!!!!!!
- sitähän...
fhfhfgh kirjoitti:
Kyllä naisen "kuuluu" ottaa miehen sukunimi, tai jos joustoa halutaan, sitten molempien sukunimi!!!!!!!!
aloittaja oli ehdottanutkin. Ja tiedän kyllä monia avioliitossa olevia pareja, joilla molemmilla oma nimensä.
- Gregorius
fhfhfgh kirjoitti:
Kyllä naisen "kuuluu" ottaa miehen sukunimi, tai jos joustoa halutaan, sitten molempien sukunimi!!!!!!!!
Miten niin kuuluu ottaa miehen sukunimi? Suomen lain mukaan nainen ja nykyään
myös mies saa valita avioiduttuaan, minkä nimen ottaa ja se on oikeus, johon toi-
nen osapuoli ei voi puuttua. Jos tähän ei toinen suostu, ei pitäisi mennä naimisiin
ollenkaan.
Kun menin 3 vuotta sitten naimisiin, vaimoni otti takaisin saksalaisperäisen tyttö-
nimensä, vaikka onkin aitosavolainen ja hyväksyin ratkaisun täysin. Ihailin hänen
rohkeuttaan ja olen siitä ylpeä. Joskus alussa ystävien oli vaikea ymmärtää hänen
ratkaisuaan, ettei meillä ole yhteistä sukunimeä, mutta kaikki ovat siihen tottu-
neet, sillä sehän on nykyaikaa eikä mies voi enää määrätä, mikä on avioliitossa
vaimon sukunimi. - nimi!
fhfhfgh kirjoitti:
Kyllä naisen "kuuluu" ottaa miehen sukunimi, tai jos joustoa halutaan, sitten molempien sukunimi!!!!!!!!
Yksi nimi on suomalaisessa kulttuurissa itsestäänselvyys. Se, kumman nimi otetaan on taas toinen kysymys. Koska alkup. mainitsi, että miehen nimi on harvinainen, niin senkin pitäisi olla itsestään selvää.
- anonyymi
fhfhfgh kirjoitti:
Kyllä naisen "kuuluu" ottaa miehen sukunimi, tai jos joustoa halutaan, sitten molempien sukunimi!!!!!!!!
eikä mitään ola naisen pakko ottaa miehen sukunimeä. emme elä enää kivikaudella, oli mikä perinne hyvänsä. jos on pakko saada sama nimi, niin ottakoon mies naisen nimen. tai yhteinen "yhdistelmä-nimi". en tajua sitäkään, että usein nainen ottaa yhdistelmänimen (siis oma miehen sukunimi), mutta mies pitää edelleen vain omansa. miksei mies voisi myös ottaa tuota yhdistelmänimeä?
- yhdistelmänimi
anonyymi kirjoitti:
eikä mitään ola naisen pakko ottaa miehen sukunimeä. emme elä enää kivikaudella, oli mikä perinne hyvänsä. jos on pakko saada sama nimi, niin ottakoon mies naisen nimen. tai yhteinen "yhdistelmä-nimi". en tajua sitäkään, että usein nainen ottaa yhdistelmänimen (siis oma miehen sukunimi), mutta mies pitää edelleen vain omansa. miksei mies voisi myös ottaa tuota yhdistelmänimeä?
Nykyisten nimilakien mukaan ei ole mahdollista, että molemmat käyttävät yhdistelmänimeä. Jos toinen puoliso (nainen tai mies, useimmiten kuitenkin nainen, mutta tiedän pari tapausta, joissa mies on ottanut yhdistelmän) päättää käyttää yhdistelmänimeä, toinen käyttää vain omaa vanhaa nimeään. Tai sitten molemmat puolisot pitävät omat nimensä, tai otetaan käyttöön yhteinen nimi, joka voi olla miehen tai naisen sukunimi. Yleensä edelleen käytetään miehen sukunimeä, mutta on tapauksia, joissa on otettu naisen nimi.
- uusio sinkku
Säästä puku ja etsi uusi mies.
tai
Säästä puku ja pidä nykyinen mies ilman häitä.
Jälkimmäistä vaihtoehtoa en suosittele. Silloin appesi geenit tulisivat osaksi lastesi perimää.
Oletko valmis kasvattamaan mahdollisia appesi lapsia. Kuka päättäisi lasten etu ja sukunimet? - teille tuli
Kuinka hoppu teillä on sitten niiden häiden kanssa tullut, kun ette aikaisemmin ole keksineet näistä asioista keskustella?!? Kyllä meillä on puhuttu asiasta siitä asti kun kihloihin mentiin, että sitten kun häät on, niin nimen pitää olla selvä. Kyllä olen minäkin kuullut, että osa pareista on vääntänyt kättä vielä kirkon sakastissa nimen takia, mutta eikö näistä asioista tosiaan keskustella aikaisemmin? Ehkä se naimisiin meno ei tosiaan sitten kannata, jos keskustelu on tuota luokkaa parisuhteessa...
Ja jos sinulla kerran on mielestäsi hyvä syykin, mikset miehesi nimeä ota. Eikö miehesi tiedä tästä, vai eikö todella vain välitä? Ehkä näitä asioita on hyvä todella pohtia vielä ennen kuin menee edes pappi aamenta sanomaan... - sp12345
fhfhfgh kirjoitti:
Kyllä naisen "kuuluu" ottaa miehen sukunimi, tai jos joustoa halutaan, sitten molempien sukunimi!!!!!!!!
ehdottomasti kuuluu ottaa miehen suku nimi.
- Hei haloo
nimi! kirjoitti:
Yksi nimi on suomalaisessa kulttuurissa itsestäänselvyys. Se, kumman nimi otetaan on taas toinen kysymys. Koska alkup. mainitsi, että miehen nimi on harvinainen, niin senkin pitäisi olla itsestään selvää.
Tules nyt eukko / ukko tälle vuosisadalle. Minkä hiton takia pitäisi olla yksi nimi? Avioiduttuani pidin oman nimeni (yli 10 vuotta sitten) eikä se ole eikä ollut mikään ongelma kenellekkään.
- heippadaidai
anonyymi kirjoitti:
eikä mitään ola naisen pakko ottaa miehen sukunimeä. emme elä enää kivikaudella, oli mikä perinne hyvänsä. jos on pakko saada sama nimi, niin ottakoon mies naisen nimen. tai yhteinen "yhdistelmä-nimi". en tajua sitäkään, että usein nainen ottaa yhdistelmänimen (siis oma miehen sukunimi), mutta mies pitää edelleen vain omansa. miksei mies voisi myös ottaa tuota yhdistelmänimeä?
Mielestäni ei ole merkitystä kummana osapuolen sukunimi on kyseessä. Pääasia on, että Kristitte liittonne taivaan Isän edessä. Onnellisia elämänhetkiä teille naimisiin menijät.
- menin
Hei haloo kirjoitti:
Tules nyt eukko / ukko tälle vuosisadalle. Minkä hiton takia pitäisi olla yksi nimi? Avioiduttuani pidin oman nimeni (yli 10 vuotta sitten) eikä se ole eikä ollut mikään ongelma kenellekkään.
yli 20v sitten naimisiin, enkä edes miettinyt ottavani mieheni sukunimeä. Mieheni ei myöskään voinut kuvitella ottavansa "vaimon nimeä", mutta mitään ongelmaa meillä ei asiasta syntynyt.
Silloin se oli vähän harvinaisempaa ja usein tuli kommenttia "kun ette ole edes naimisissa". Päättely oli siis sen vuoksi kun meillä oli eri sukunimet.
Pitäkää naiset puolenne jos joku VAATII nimenvaihtoon, silloin on syytä vaihtaa se ukko hiukan järkevämpään. - perusteluja?
sp12345 kirjoitti:
ehdottomasti kuuluu ottaa miehen suku nimi.
Ai niinkuin miksi?
- hyvinkin
anonyymi kirjoitti:
eikä mitään ola naisen pakko ottaa miehen sukunimeä. emme elä enää kivikaudella, oli mikä perinne hyvänsä. jos on pakko saada sama nimi, niin ottakoon mies naisen nimen. tai yhteinen "yhdistelmä-nimi". en tajua sitäkään, että usein nainen ottaa yhdistelmänimen (siis oma miehen sukunimi), mutta mies pitää edelleen vain omansa. miksei mies voisi myös ottaa tuota yhdistelmänimeä?
Kyllä mieskin voi ottaa yhdistelmä nimen. Niin ainakin meidän isäntä otti ja on ylpeä siitä! Meilläkin heti papin aamenen jälkeen appiukko luulu että nyt kaikki ollaa miehen nimen alla, mutta hämmästy ettei niin ollutkaan. Ja monille se on ollut ihmetys etten minä ottanut miehen nimeä, johtuen tosin siitä että ihmettelijät ovatkin jo hiukan iäkkäämpiä ihmisiä. Mutta nuoret ovat iloisia valinnoistamme. Ja meillä onkin yleensä tehä aina päin vastoin kuin yleensä on tapana tehä.
- olen kanssasi.
Itse peruin häät (3v sitten), enkä piiruakaan ole katunut. Molemmilla puolisoilla oli omat lapset. Mies kohteli tytärtäni kaltoin, kun omat lapset lasten äidillä ja minä työssä. Mies oli siis tyttäreni kanssa kotona. Tämän kuulin vasta erottuani. Mutta se, minkä omin silmin näin oli se, että äijä löi tytärtäni nyrkillä naamaan, tähän tuli iso mustelma. Olisi voinut pahemminkin käydä. Henkiset vammat jäi. Samana iltana molemmat jouduimme pahoinpitelyn kohteeksi. Mies, mies. . hänestä ei kyllä voi tuota nimeä käyttää.
Me ehdimme myös ennen häitä tehdä osakekaupat. Ja hääjärjestelyjä. Lopun aikaa asuimme tyttäreni kanssa niin, että jääkaapissa oli tietyt hyllyt meidän ruoille. . Sitten tuli päivä, kun saimme oman kodin. Koti oli aivan lähellä siitä, mistä muutimme, mutta siellä ei tarvinnut tyttäreni, eikä minun pelätä ja paljon tytär avautui minulle.
Mutta jos miehesi pitää tiukasti omista päätöksestään, minä sanoisin että se ei jää ainoaksi. Se äijä vielä riistää avioliitossa kaikki sinun omat mielipiteet. Mieti. . kyse on SINUN elämästä. - oi vei...
fhfhfgh kirjoitti:
Kyllä naisen "kuuluu" ottaa miehen sukunimi, tai jos joustoa halutaan, sitten molempien sukunimi!!!!!!!!
Nyt eletään jo 2000-lukua, kai nainen saa olla muutakin miehensä egon jatke?
Ja jos mennään muutaman vuosisadan taakse historiassa eivät naiset silloinkaan vaihtaneet sukunimeään, tosin silloin sukunimet olivat käytössä lähinnä aatelisten keskuudessa sukutauluissa eikä siihen aikaan ihmisiä puhuteltu sukunimen vaan isän nimen kautta eli esim. Sen ja Sen poika/tytär.
Mitä itse tuohon kysymykseen tulee miehesi vaikuttaa aika itsekkäältä jos ei edes omaa nimeä anna pitää, haluatko oikeasti olla sellaisen ihmisen kanssa? Itse en muista kuulleeni yhdestäkään tapauksesta jossa naisen oman nimen pitäminen olisi ollut ongelma. Toki monet käyttävät myös kaksoisnimiä.
Toinen vaihtoehto on, että unelmiesi prinssi haluaa perua häät joka tapauksessa minkä tahansa verukkeen varjolla. En tiedä miten asia on mutta kannattaa kysyä tarkemmin mistä kenkä puristaa.
Onko mies ajatusmaailmaltaan kovin vanhanaikainen, tai kontrollifriikki, jos näin on, teille voi tulla muitakin ongelmia jatkossa. Kannattaa siis harkita asiaa tarkkaan rahan menetyksestäkin huolimatta, onneton liitto voi tulla monella muulla tavalla kalliimmaksi. Hukkaan heitettyä elämää ei saa millään takaisin... - yhteen, pässi!
sp12345 kirjoitti:
ehdottomasti kuuluu ottaa miehen suku nimi.
Kasvata ensin itsellesi aivot ja tule sitten esittämään fiksuja mielipiteitäsi....
- Niin kerta!
sp12345 kirjoitti:
ehdottomasti kuuluu ottaa miehen suku nimi.
Taidat olla niitä vanhanaikaisia körttiläisiä joilla ei oo tietookaan 2000-luvusta...
- Sukunimi
Gregorius kirjoitti:
Miten niin kuuluu ottaa miehen sukunimi? Suomen lain mukaan nainen ja nykyään
myös mies saa valita avioiduttuaan, minkä nimen ottaa ja se on oikeus, johon toi-
nen osapuoli ei voi puuttua. Jos tähän ei toinen suostu, ei pitäisi mennä naimisiin
ollenkaan.
Kun menin 3 vuotta sitten naimisiin, vaimoni otti takaisin saksalaisperäisen tyttö-
nimensä, vaikka onkin aitosavolainen ja hyväksyin ratkaisun täysin. Ihailin hänen
rohkeuttaan ja olen siitä ylpeä. Joskus alussa ystävien oli vaikea ymmärtää hänen
ratkaisuaan, ettei meillä ole yhteistä sukunimeä, mutta kaikki ovat siihen tottu-
neet, sillä sehän on nykyaikaa eikä mies voi enää määrätä, mikä on avioliitossa
vaimon sukunimi.Joo ehdottamasti miehen sukunimi. Minusta miehen pitää myös joitakin asiota määrätä, eikä niinkuin oheisessa "tossun" alla olevan pojan tapauksessa.
Jos ei tulevalle emänälle kelpaa, niin mies voi hyvin katsella uuden emännän, joka ottaa millellään harvinaisen sukunimen. - on hyvin
nimi! kirjoitti:
Yksi nimi on suomalaisessa kulttuurissa itsestäänselvyys. Se, kumman nimi otetaan on taas toinen kysymys. Koska alkup. mainitsi, että miehen nimi on harvinainen, niin senkin pitäisi olla itsestään selvää.
nuori tapa. Se tuli käyttöön vasta 1800-luvulla ja pakolliseksi 1920-luvulla. Sitä ennen naiset aivan ikimuistoisesti pitivät oman isältään perimänsä sukunimen, jos heillä sellainen oli. Länsi-Suomessa talonpoikaisella kansalla oli vain patronyymi (tai matronyymi, jos he olivat aviottomia lapsia) eli he olivat vain sen ja sen poikia tai tyttäriä.
Lapset sen sijaan kuuluu avioliitossa panna aina isän sukunimelle, näin on ikimuistoisesti tehty, mutta eihän ap kai tätä vastustakaan. Minusta ap:n pitäisi selittää sulhaselleen, että lapset kyllä saavat tämän nimen, mutta että hän itse haluaa säilyttää isältään perimänsä sukunimen. - .
Niin kerta! kirjoitti:
Taidat olla niitä vanhanaikaisia körttiläisiä joilla ei oo tietookaan 2000-luvusta...
Jos miehesi on noin hankala, sinun ei kannata mennä naimisiin.
Mieti mistä hän alkaa naimisiin mentyänne kinaamaan !
PIDÄ OMA PÄÄSI !!! - Klokko
olen kanssasi. kirjoitti:
Itse peruin häät (3v sitten), enkä piiruakaan ole katunut. Molemmilla puolisoilla oli omat lapset. Mies kohteli tytärtäni kaltoin, kun omat lapset lasten äidillä ja minä työssä. Mies oli siis tyttäreni kanssa kotona. Tämän kuulin vasta erottuani. Mutta se, minkä omin silmin näin oli se, että äijä löi tytärtäni nyrkillä naamaan, tähän tuli iso mustelma. Olisi voinut pahemminkin käydä. Henkiset vammat jäi. Samana iltana molemmat jouduimme pahoinpitelyn kohteeksi. Mies, mies. . hänestä ei kyllä voi tuota nimeä käyttää.
Me ehdimme myös ennen häitä tehdä osakekaupat. Ja hääjärjestelyjä. Lopun aikaa asuimme tyttäreni kanssa niin, että jääkaapissa oli tietyt hyllyt meidän ruoille. . Sitten tuli päivä, kun saimme oman kodin. Koti oli aivan lähellä siitä, mistä muutimme, mutta siellä ei tarvinnut tyttäreni, eikä minun pelätä ja paljon tytär avautui minulle.
Mutta jos miehesi pitää tiukasti omista päätöksestään, minä sanoisin että se ei jää ainoaksi. Se äijä vielä riistää avioliitossa kaikki sinun omat mielipiteet. Mieti. . kyse on SINUN elämästä.Kai ilmoitit poliisille tuosta lapsen lyömisestä?
- on ihania!
fhfhfgh kirjoitti:
Kyllä naisen "kuuluu" ottaa miehen sukunimi, tai jos joustoa halutaan, sitten molempien sukunimi!!!!!!!!
He ottavat monesti itselleen tulevan vaimonsa sukunimen ;) Suomi laahaa trendien ja tasa-arvonkin suhteen vielä perässä!
- titenkin
Sukunimi kirjoitti:
Joo ehdottamasti miehen sukunimi. Minusta miehen pitää myös joitakin asiota määrätä, eikä niinkuin oheisessa "tossun" alla olevan pojan tapauksessa.
Jos ei tulevalle emänälle kelpaa, niin mies voi hyvin katsella uuden emännän, joka ottaa millellään harvinaisen sukunimen.Puhut vähän,mutta asiaa,nykyään vain toitotetaan tasa-arvoa sun muuta,ajatellaan vaan itteä ja ollaan itsepäisiä.
ilman muuta miehen sukunimi,nauraahan ne kaveritkin,että akka pakotti ottamaan hänen sukunimen.
me myös syksyllä naimisiin ja jos puolisolle ei kelpaa minun nimi niin kantapäät vastakkain,siinäpä jää hoitaan 3 lasta ja voi sitten miettiä olisko kannattanut ottaa miehen nimi? - eräs täältä jostain
titenkin kirjoitti:
Puhut vähän,mutta asiaa,nykyään vain toitotetaan tasa-arvoa sun muuta,ajatellaan vaan itteä ja ollaan itsepäisiä.
ilman muuta miehen sukunimi,nauraahan ne kaveritkin,että akka pakotti ottamaan hänen sukunimen.
me myös syksyllä naimisiin ja jos puolisolle ei kelpaa minun nimi niin kantapäät vastakkain,siinäpä jää hoitaan 3 lasta ja voi sitten miettiä olisko kannattanut ottaa miehen nimi?"Puhut vähän,mutta asiaa,nykyään vain toitotetaan tasa-arvoa sun muuta,ajatellaan vaan itteä ja ollaan itsepäisiä.
ilman muuta miehen sukunimi,nauraahan ne kaveritkin,että akka pakotti ottamaan hänen sukunimen.
me myös syksyllä naimisiin ja jos puolisolle ei kelpaa minun nimi niin kantapäät vastakkain,siinäpä jää hoitaan 3 lasta ja voi sitten miettiä olisko kannattanut ottaa miehen nimi?"
Ai nainen on itsekäs, jos haluaa pitää OMAN nimensä? Etkö sinä sitten ole, jos vaadit naista vaihtamaan nimensä??? Miksei jokainen voi pitää ihan sen oman nimensä? Minusta miehellä ei ole mitään sanomista, mitä nainen omalle nimelleen tekee. Samoin kuin ei naisella ole sanomista miehen nimen suhteen.
Hassua, että miehet tässä ketjussa vaahtoaa, että pikkujuttu naisen vaihtaa nimeä, eihän sukunimi nyt mikään kummoinen juttu ole. Silti MIEHILLE se oma nimi on kuitenkin näköjään hiton tärkeä asia sekä se, että nainen varmasti ottaa hänen ylhäisen ja arvokkaan sukunimensä.
Olen ällistynyt, että vielä nykyään miehet VAATIVAT naista ottamaan heidän nimensä. Pientä kunnioitusta naistanne kohtaan, ihan oikeasti. Mitä pahaa tasa-arvossa on? - sinusta kaiken
titenkin kirjoitti:
Puhut vähän,mutta asiaa,nykyään vain toitotetaan tasa-arvoa sun muuta,ajatellaan vaan itteä ja ollaan itsepäisiä.
ilman muuta miehen sukunimi,nauraahan ne kaveritkin,että akka pakotti ottamaan hänen sukunimen.
me myös syksyllä naimisiin ja jos puolisolle ei kelpaa minun nimi niin kantapäät vastakkain,siinäpä jää hoitaan 3 lasta ja voi sitten miettiä olisko kannattanut ottaa miehen nimi?tarpeellisen. Arvostat todella paljon vaimoasi ja lapsiasi, jotka olet valmis noin vaan jättämään vaimolle. Ja sitten vielä miehet vikisevät, että eivät saa huoltajuutta tai tavata lapsiaan! Toivottavasti morsiamesi tajuaa pitää nimensä itsellään ja lapsillaan ja neljä ihmistä pelastuu.
- vinkkinä,
Niin kerta! kirjoitti:
Taidat olla niitä vanhanaikaisia körttiläisiä joilla ei oo tietookaan 2000-luvusta...
että körttiläiset eivät yleensä ottaen ole vanhoillisia tai tiukkapipoisia. Ovat hyvinkin 2000-lukua. Yksilöllisiä poikkeuksia tietenkin löytyy, niissä piireissä kun yksilöllisyys sallitaan toisin kuin joisssakin lahkoissa.
- olla ...
suojattu sukunimi.
- Ottanut
fhfhfgh kirjoitti:
Kyllä naisen "kuuluu" ottaa miehen sukunimi, tai jos joustoa halutaan, sitten molempien sukunimi!!!!!!!!
Suomessa voi ottaamies myös vaimon sukunimen jos haluaa.Itse otin vaimon sukunimen, en siksi että vaimoni ei olisi ottanut minun nimeäni vaimoni oli ottamassa minun niemeä mutta minulle se ei käynyt..Otin vaimon sukunimen siksi että vihaan isääni ja en halua lapsieni kantavan minun isäni sukunimeä.
On sitä tosin montakertaa saanut selitellä et miksi näin mut kaikki on ymmärtäneet että en ole tossun alla sitä tehnyt. - Mies 60 v
eräs täältä jostain kirjoitti:
"Puhut vähän,mutta asiaa,nykyään vain toitotetaan tasa-arvoa sun muuta,ajatellaan vaan itteä ja ollaan itsepäisiä.
ilman muuta miehen sukunimi,nauraahan ne kaveritkin,että akka pakotti ottamaan hänen sukunimen.
me myös syksyllä naimisiin ja jos puolisolle ei kelpaa minun nimi niin kantapäät vastakkain,siinäpä jää hoitaan 3 lasta ja voi sitten miettiä olisko kannattanut ottaa miehen nimi?"
Ai nainen on itsekäs, jos haluaa pitää OMAN nimensä? Etkö sinä sitten ole, jos vaadit naista vaihtamaan nimensä??? Miksei jokainen voi pitää ihan sen oman nimensä? Minusta miehellä ei ole mitään sanomista, mitä nainen omalle nimelleen tekee. Samoin kuin ei naisella ole sanomista miehen nimen suhteen.
Hassua, että miehet tässä ketjussa vaahtoaa, että pikkujuttu naisen vaihtaa nimeä, eihän sukunimi nyt mikään kummoinen juttu ole. Silti MIEHILLE se oma nimi on kuitenkin näköjään hiton tärkeä asia sekä se, että nainen varmasti ottaa hänen ylhäisen ja arvokkaan sukunimensä.
Olen ällistynyt, että vielä nykyään miehet VAATIVAT naista ottamaan heidän nimensä. Pientä kunnioitusta naistanne kohtaan, ihan oikeasti. Mitä pahaa tasa-arvossa on?Minusta naiset saa pitää oman sukunimen, tosin tuskin siinä on kuitenkaan heidän äitiensä sukunimet mukana?
Ja tasa-arvosta sen verran, että arabimaissa (Tunisiassa) joutuu jopa nainen pitään oman sukunimen!
Elikkä ei mitään uutta auringon alla.
Erotessa sitten nainen voi saada yhteisettä omaisuudesta 1/3 osan, siis hyvässä lykyssä. Tällainen tasa-arvo sopisi minusta myös Suomeen. ;)
Et,.. ei se miestenkään sukunimi nyt niin vanha ole "Suomessa" suurimmalla osalla suomalaisista. Kun niitä ruotsalaisia sukunimiä on suomennettu.
Olen tutkinut omaa sukua isän puolelta, ja 1800-luvun alussa ovat varmasti silloiset viranomaiset (papit) muuttaneet sukunimiä, tai kuten meillä lisänneet sukunimeen, kun jälkeläisiä oli samassa perheessä paljon, ja jotenkin heidän piti saada selvää tulevista veronmaksajista. - Iita13
Olen täsmällään samaa mieltä! Ei tuossa tilanteessa ole muuta oikeaa ratkaisua kuin ERO. Miehellä ei ole mitään kunnioitusta naistaan kohtaan ja jos hän todella rakastaa naistaan, niin sitten hän keksii kompromissin. Mutta kun ei ole halua, niin ei ole rakkauttakaan. Nainen tekee itselleen todella paljon hallaa jos menee naimisiin.
- nykyaikainen nainen
fhfhfgh kirjoitti:
Kyllä naisen "kuuluu" ottaa miehen sukunimi, tai jos joustoa halutaan, sitten molempien sukunimi!!!!!!!!
naisen ei todellakaan kuulu ottaa miehen nimeä, ei mies omista naista. tämä miehen sukunimen ottaminen kuuluu sihen aikaan kun oletettiin , että nainen on miehen omaisuutta avioliitossa.
jos ei miehelle sovi mikään muu vaihtoehto, kyllä kannattaa miettiä haluatko oikesti naimisiin tuollaisen ihmisen kanssa - Haloo pahvit!
sp12345 kirjoitti:
ehdottomasti kuuluu ottaa miehen suku nimi.
Ei varmasti kuulu naisen ottaa miehen nimeä!! Mikä syy sekin muka on että pitäisi ottaa miehen nimi jos se nimi on harvinainen? Lapsellista brassailua!! Ei nimi miestä paranna... Jos ei edes yhteisestä nimestä päästä sopuu (siis pitääkö nainen omansa vai ottaako miehensä nimen, kaksoisnimen tms.), niin mitenköhän mahtaa olla niiden isompien päätösten kanssa jatkossa...? Jos sopua ei synny, on kummankin parempi pitää nimensä ja myös oma asuntonsa eli kandee perua ne häät... Näin se on!
Kun on riittävästi luettu MEnaiset ym. lehtiä elämän ohjeeksi, niin eihän suusta muuta voi tullakaan kuin vaahdon sekaista huutoa ERO ERO jne.
- Machelor
titenkin kirjoitti:
Puhut vähän,mutta asiaa,nykyään vain toitotetaan tasa-arvoa sun muuta,ajatellaan vaan itteä ja ollaan itsepäisiä.
ilman muuta miehen sukunimi,nauraahan ne kaveritkin,että akka pakotti ottamaan hänen sukunimen.
me myös syksyllä naimisiin ja jos puolisolle ei kelpaa minun nimi niin kantapäät vastakkain,siinäpä jää hoitaan 3 lasta ja voi sitten miettiä olisko kannattanut ottaa miehen nimi?Jumalauta, onko tuollaisia miehiä edelleen olemassa? Evoluutio on tainnut pysähtyä keskiaikaan. Toivottavasti tuon viestin kirjoittaja muistaa rappuja laskeutuessaan nostaa käsiään vähän ylöspäin, ettei rystyset hakkaudu verille niihin portaisiin.
Joku jo toivoikin, yhdyn täydellisesti samaan toiveeseen, että morsiamesi pitää oman nimensä ja jättää lähtiessään pussillisen Chiquita-banaaneja keittiön pöydälle. - sukunimistä
on hyvin kirjoitti:
nuori tapa. Se tuli käyttöön vasta 1800-luvulla ja pakolliseksi 1920-luvulla. Sitä ennen naiset aivan ikimuistoisesti pitivät oman isältään perimänsä sukunimen, jos heillä sellainen oli. Länsi-Suomessa talonpoikaisella kansalla oli vain patronyymi (tai matronyymi, jos he olivat aviottomia lapsia) eli he olivat vain sen ja sen poikia tai tyttäriä.
Lapset sen sijaan kuuluu avioliitossa panna aina isän sukunimelle, näin on ikimuistoisesti tehty, mutta eihän ap kai tätä vastustakaan. Minusta ap:n pitäisi selittää sulhaselleen, että lapset kyllä saavat tämän nimen, mutta että hän itse haluaa säilyttää isältään perimänsä sukunimen.Länsi-Suomessa ja erityisesti Etelä-Pohjanmaalla sukunimenä toimi talon nimi. Kun muutettiin toiseen taloon, vaihtui myös nimi.
- järjen kanssa
Eihän tuollaisen diktaattorin kanssa kannata mennä naimisiin! Raha on vain rahaa, mutta menetettyä itsekunnioitustasi ja omaa päätäntävaltaasi tuskin tulet saamaan takaisin jos tuollaisen sanelijan mukaan menet.
Vaikka sinä saatatkin rakastaa mies, mies haluaa hallita - sinua. Muista, että tuommoiset tyypit vain pahenevat ajan mittaan. Eihän tuo ukko tunnu kunnioittavan sinua laisinkaan. Anna kenkää sille. Kyllä sulla on suuremmat perusteet viheltää peli poikki kuin hänellä.- täysin...
samaa mieltä! Taitaisinpa itse vastaavassa tilanteessa nostaa kissan sun muut lemmikit pöydälle ja puhua suuni puhtaaksi: että ota tai jätä, tilanne sukunimen osalta on nyt tällainen! Ja muutenkin pitäisi selvittää noita nk yhteisiä pelisääntöjä, avioliitto on kahden kauppa eikä siitä mitään tule, jos toinen sanelee kaiken! Jossei kompromisseja ala löytyä miehesi taholta, terve menoa!
- kokemusta omaava
Jos et nyt saa keskustelemalla asioita selvitettyä niin tulevaisuudessakin herra kertoo miten asioiden kanssa edetään.
Vaikka rahaa on kulunut järjestelyihin niin mitä sitten. Omanarvontunto pitää säilyttää. Rahaa tulee ja sitä menee se on tosi asia
Todellakaan mahdollisesti tuleva aviomiehesi ei kunnioita sinua ja sinun mielipiteitäsi puupennin vertaa. Puhun kokemuksesta kun sanon että tämä on vain alkusoittoa tulevaisuuteen. Huomaat kohta olevasi kotona ja tekeväsi kaiken toisen hyvinvoinnin eteen.
Mieti plussat ja miinukset ja tee päätös ja pian - Tearcandy
täysin... kirjoitti:
samaa mieltä! Taitaisinpa itse vastaavassa tilanteessa nostaa kissan sun muut lemmikit pöydälle ja puhua suuni puhtaaksi: että ota tai jätä, tilanne sukunimen osalta on nyt tällainen! Ja muutenkin pitäisi selvittää noita nk yhteisiä pelisääntöjä, avioliitto on kahden kauppa eikä siitä mitään tule, jos toinen sanelee kaiken! Jossei kompromisseja ala löytyä miehesi taholta, terve menoa!
Sanoisin, näin naisena, että miehelle samat vaihtoehdot: joko nainen ottaa yhteisen nimen tai jättää ottamatta. Ja mies voi ottamatta jättämis-kohdassa jättää naisen viemättä vihille.
Minusta miehellä on oikeus vaatia perinteitä vaimoltaan. Ei sitä appea tässä naida, vaan se mies. Ja mies kunnioittaa omaa sukuaan, omaa perimäänsä..
Kyllä se niin on että tuommoinen nainen voi etsiä sitten miellyttävämpisukunimisen herran jos nykyinen ei kelpaa, prkl. - samaa mieltä!
Aika varmaa on, että jos mies pomottaa jo tuossa vaiheessa niin nainen saa tottua käskyttämiseen. Ja uhkailuun "jos et tee sitä niin minä en tee tätä...".
Aloittajalle sanoisin, että jos mies nojaa mielipiteessään perinteisiin niin koita kuinka vahva se perinne-mieltymys on. Sano, että jäät kotirouvaksi kun olette menneet naimisiin; perinteisestihän mies pitää huolen vaimostaan. Keksi itse lisää... ;o)
Älä suostu kenenkään kynnysmatoksi, niin suurta "rakkautta" ei pitäisikään olla. - omaa
Tearcandy kirjoitti:
Sanoisin, näin naisena, että miehelle samat vaihtoehdot: joko nainen ottaa yhteisen nimen tai jättää ottamatta. Ja mies voi ottamatta jättämis-kohdassa jättää naisen viemättä vihille.
Minusta miehellä on oikeus vaatia perinteitä vaimoltaan. Ei sitä appea tässä naida, vaan se mies. Ja mies kunnioittaa omaa sukuaan, omaa perimäänsä..
Kyllä se niin on että tuommoinen nainen voi etsiä sitten miellyttävämpisukunimisen herran jos nykyinen ei kelpaa, prkl.sukuaan kohtaan, omaa perimäänsä kohtaan? Ja miehen kunnioitus tulevaa vaimoa kohtaan?
- Tearcandy
omaa kirjoitti:
sukuaan kohtaan, omaa perimäänsä kohtaan? Ja miehen kunnioitus tulevaa vaimoa kohtaan?
Paskat siinä kunnioituksesta ole kyse, vaan vaimon uppiniskaisuudesta. Mikäli nainen haluaa naimisiin, niin kyllä mies saa vaatia ottamaan nimensä. Naisella on paljon enemmän oikeuksia kun miehellä muutenkin avioliitoissa ja eroissa.
- vuosisadalta...
Tearcandy kirjoitti:
Paskat siinä kunnioituksesta ole kyse, vaan vaimon uppiniskaisuudesta. Mikäli nainen haluaa naimisiin, niin kyllä mies saa vaatia ottamaan nimensä. Naisella on paljon enemmän oikeuksia kun miehellä muutenkin avioliitoissa ja eroissa.
sinä ja mielipiteesi tänne tipahditte???
Jos mennään tuohon sukunimiasiaan, niin muutama vuosisata taaksepäin nainen piti - sikäli kuin hänellä sellainen oli, esim aatelisilla oli - oman sukunimensä naimisiin mennessä eikä siinä ollut kenelläkään mitään kitisemistä. Nainen oli miehensä vaimo, viis sukunimestä. Joten siinä sinulle perinnettä!
Ja kerrohan, mitä oikeuksia naisella on enemmän kuin miehellä avioliitoissa ja eroissa?
Jos taas perinteitä kaivellaan, niin miehellähän oli (ja eräiden mukaan on edelleen...) oikeus vaatia ns aviollisia oikeuksiaan eli vaikka raiskata vaimonsa, jollei sovinnolla seksiä lohjennut. Miehellä oli oikeudet, vaimolla velvollisuudet.
Mutta mielenkiinnolla odotan vastaustasi...? - Tearcandy
vuosisadalta... kirjoitti:
sinä ja mielipiteesi tänne tipahditte???
Jos mennään tuohon sukunimiasiaan, niin muutama vuosisata taaksepäin nainen piti - sikäli kuin hänellä sellainen oli, esim aatelisilla oli - oman sukunimensä naimisiin mennessä eikä siinä ollut kenelläkään mitään kitisemistä. Nainen oli miehensä vaimo, viis sukunimestä. Joten siinä sinulle perinnettä!
Ja kerrohan, mitä oikeuksia naisella on enemmän kuin miehellä avioliitoissa ja eroissa?
Jos taas perinteitä kaivellaan, niin miehellähän oli (ja eräiden mukaan on edelleen...) oikeus vaatia ns aviollisia oikeuksiaan eli vaikka raiskata vaimonsa, jollei sovinnolla seksiä lohjennut. Miehellä oli oikeudet, vaimolla velvollisuudet.
Mutta mielenkiinnolla odotan vastaustasi...?Ei tässä tarvitse katsoa vuosisatoja taaksepäin minnekään aateliselämään; katsotaan ihan sitä että miten omat isovanhempammekin ovat ajatelleet.
Kyllä naisella on puolellaan yleensä se, että kun mies tienaa enemmän, mies joutuu elättämään naisen. Nainen pääsee helpommalla. Nainen on yleensä se, joka nalkuttaa kaikesta mistä suhteessa nalkutetaan, hyvin harvoin se on mies joka alkaa nipottamaan. Ja kuten sanottu; hääpäivänä nainen määrää about kaikesta.
Mielestäni se on niin, että jos sukunimiasiaan kaatuu, niin kaatukoon. Miehilläkin ON oikeuksia. Mieskin SAA vaatia. - jhgf
Tearcandy kirjoitti:
Paskat siinä kunnioituksesta ole kyse, vaan vaimon uppiniskaisuudesta. Mikäli nainen haluaa naimisiin, niin kyllä mies saa vaatia ottamaan nimensä. Naisella on paljon enemmän oikeuksia kun miehellä muutenkin avioliitoissa ja eroissa.
näin on
- terveisiä per*****
Tearcandy kirjoitti:
Ei tässä tarvitse katsoa vuosisatoja taaksepäin minnekään aateliselämään; katsotaan ihan sitä että miten omat isovanhempammekin ovat ajatelleet.
Kyllä naisella on puolellaan yleensä se, että kun mies tienaa enemmän, mies joutuu elättämään naisen. Nainen pääsee helpommalla. Nainen on yleensä se, joka nalkuttaa kaikesta mistä suhteessa nalkutetaan, hyvin harvoin se on mies joka alkaa nipottamaan. Ja kuten sanottu; hääpäivänä nainen määrää about kaikesta.
Mielestäni se on niin, että jos sukunimiasiaan kaatuu, niin kaatukoon. Miehilläkin ON oikeuksia. Mieskin SAA vaatia.Mitäs tämä itkuiikka, peräkammarin vanhapoika täällä inisee naisista ja häistä, kun mammansa kanssa saa ja joutuu elämään ja asumaan. Tuollainen sovinistiretale ei naista ole saanut, ei saa eikä edes ansaitse. Ei niin yksinkertaista naista ole koko maailmankaikkeudessa, joka tuollaisen tupauunon miehekseen kelpuuttaisi.
Hyvää ja katkeraa loppuelämää Tearcandylle! -LOL- - luulisin näin
terveisiä per***** kirjoitti:
Mitäs tämä itkuiikka, peräkammarin vanhapoika täällä inisee naisista ja häistä, kun mammansa kanssa saa ja joutuu elämään ja asumaan. Tuollainen sovinistiretale ei naista ole saanut, ei saa eikä edes ansaitse. Ei niin yksinkertaista naista ole koko maailmankaikkeudessa, joka tuollaisen tupauunon miehekseen kelpuuttaisi.
Hyvää ja katkeraa loppuelämää Tearcandylle! -LOL-Ainakin profiilin perusteella Tearcandy on NAINEN...
- Sipyli
Tearcandy kirjoitti:
Paskat siinä kunnioituksesta ole kyse, vaan vaimon uppiniskaisuudesta. Mikäli nainen haluaa naimisiin, niin kyllä mies saa vaatia ottamaan nimensä. Naisella on paljon enemmän oikeuksia kun miehellä muutenkin avioliitoissa ja eroissa.
Entäpä jos mies haluaa naimisiin? Eikös hän ole silloin uppiniskainen, jos haluaa pitää nimensä?
- tärkeä juttu
Älä ota sellaista nimeä jota et halua, sillä nimeäsi käytät päivittäin. Nimi on kuitenkin paljon tärkeämpi ja pysyvämpi juttu kuin mikään häämekko tai vihkisormus.
Mun mielestä sä tulet puolitiehen vastaan ottamalla kaksiosaisen nimen, joista toinen on sinun ja toinen miehesi sukunimi. Mieshän saa nimensä pitää, joten siinä ei pitäisi mitään ongelmaa olla. Kirjoita vaan ihan hyvällä mielellä tulevan nimesi kohtaan mitä tahdot.
Onko tuo miehen isä ainut syy miksi et kyseistä nimeä halua itsellesi? Tuo selitys kuulostaa vähän oudolta. Ethän sinä apen nimeä muutenkaan ole ottamassa vaan tulevan aviomiehesi. Joka suvusta löytyy joku mustalammas, joka on häpeäksi koko suvulle, mutta se ei tarkoita ettäkö kaikki saman sukunimen omaavat ovat samanlaisia. - turhaa on, turhaa
Joo, onnea vaan, tulee ihana avioliitto, kun mies ei nytkään ole maksanut häistä penniäkään, uhkailee erolla sukunimen takia: todella varmaan tasa-arvoinen unelmaprinssi juu... Ja sinä mietit valehtelua häissäsikin, kun ette voi rehellisesti sopia edes nimestä. Että joo, hei, alistu sä vaan, niinkun olet varmaan tehnyt tähänkin mennessä ja kyllä teistä onnellisia tulee. Sä olet joku kotiorja rakkaudesta ja varmaan mieshesi tulee tulevaisuudessakin käyttämään hyväksi havaittua keinoa saada haluamansa, eli kiristää.
Ei se ole miehesi mielestä yhtään teiniä vai? Ette te kumpikaan taida ihan se terävin veitsi siellä laatikossa olla?
Sukunimellehän se avioliitto perustuukin ja sillähän se kasassa pidetään, että kyllä kannattaa nyt vaan vaihtaa se nimi ja olla kiltisti. Tai sitten... öö... EI?! Oisko se liitto hieman muista asioista kiinni, kun miltä postilaatikko näyttää?
No ei muuta kun helvetisti onnea vaan. Älä pliis tule tänne enää miehesi päätöksistä ruikuttamaan, kun jokaista joudut tottelemaan ja jokaiseen alistumaan kuitenkin ja siis hei: ittehän valitset, että ei kiinnosta.
Ota appes nimi, mene naimisiin ja ole hiljaa. - theena
eipä se appiukko ole ainoa syy olla ottamatta miehen nimeä, se nimi ei myöskään ole kovin kaunis nimi ja lisäksi se on mahdottoman pitkä, niin kuin on etunimenikin, joten en oikein pidä tästä kahden hirvittävän pitkän nimen yhdistelmästä. Omani on paljon lyhyempi mutta toki paljon yleisempi.
Toki nimi vasta painajaiseksi muuttuukin jos ottaisin 2-osaisen, jolloin sitä ei enää jaksa kukaan sanoakaan :) mutta mieleummin 2-osainenkin kuin pelkästään tämä -ei niin kaunis- nimi.- miehella hyva nimi
Jos miehella on hyva sukunimi, niin silloin ilman muuta kannattaa ottaa se. Tai ihan normaalikin nimi kay, (ellei itsella oo joku aatelisnimi tai muuten vaan tosi hieno), niin silloin on kiva kun perheella on sama nimi. Se helpottaakin, ja ei nayta avoparilta, kun kuitenkin ollaan naimisissa. (enka tassa nyt hauku avopareja, mut onpahan kuitenkin selkeasti yksi aviopari kun ollaan vaivauduttu naimisiin asti.)
Mut jos sun miehen nimi on ruma tai muutenkin ankea, niin silloin se vaan on niin, etta sita ei oo pakko ottaa. On kylla ihmeellinen mies, etta pakottaisi sut ottaan sen nimen. Vaikuttaa tosiaan silta, et tassa on nyt jo muutenkin jotain pielessa. Ettei vaan olisi vaikutteita siita APPI-ukosta? Lapset kun usein seuraavat vanhempien jalanjaljissa, ja monet miehet eivat esim. avoliitossakaan kayttaydy samoin kuin sitten avioiduttuaan. Huonoimmat piirteet jaa joskus huomaamatta, enka osaa tarkkaan sanoa miksi.
Mun miehella on hieno ulkomaalaisperainen nimi, joka pitaa joka kaanteessa kirjain kirjaimelta selittaa, mut silti olen ylpea meidan yhteisesta nimesta. Jos sa et voi samaa tehda sun miehen nimella, niin sun tilanteessa itsekin pitaisin kynsin hampain kiinni omastani, enka edes jaksaisi tavuviivalla sita erotella. Mut mun mies oliskin antanut mun pitaa oman nimeni jos olisin halunnut. Outoa on kylla rehellisesti sanottuna. mietippa tarkkaan, etta onko muitankin halytyskelloja soinut, jotka sa oot vain sivuuttanut ja mitatoinyt? Tunnustan heti aluksi, että olen nimiasiassa vähän vanhanaikainen. Minulle tulee sellainen olo, että ensisijaisesti on mietitty eroa, kun ei ole yhteistä nimeä. Siis, ettei sitten erotessa tarvitse muuttaa nimeään tai ettei eron jälkeen nimi muistuta kiville karahtaneesta liitosta.
Kaksoisnimiä inhoan, varsinkin pitkiä nimihirviöitä. Myönnän, että tälläkin kohtaa minulla on siitä ihan oma ajatukseni. Alunperinhän kaksoisnimiä käyttivät julkkikset, tarkoituksenaan säilyttää se, että heidät tunnetaan. Siksi kaksoisnimistä tulee aina mieleeni, että mikähän toikin kuvittelee olevansa. Näin minä sen näen enkä väitä ollenkaan olevani oikeassa.
Vuosikymmeniä sitten, kun itse menin naimisiin, ei käytännössä ollut muita vaihtoehtoja kuin ottaa miehen nimi. Se kyllä sopi minulle. Mutta jos ihan rehellisiä ollaan, en pitänyt mieheni nimestä ollenkaan. En pidä siitä edelleenkään. Se on hyvä vain siksi, kun on lyhyt. En tiedä, moniko on miettinyt, miksi ajattelee toisen nimestä niin kuin ajattelee. Minä olen aivan vakuuttunut siitä, että en pidä nimestäni, siis siitä mieheni nimestä, ihan täsmälleen siitä syystä, etten pidä hänen suvustaan. Väittäisin, että useinkaan ihmiset eivät ajattele tai eivät tiedosta tai peräti eivät halua tiedostaa, miksi ajattelevat jollain tavalla. Itse tiedän syyni kuitenkin varsin tarkasti.
Voi nimi olla oikeasti rumakin, mutta useimmiten se vain tuntuu siltä tunnesiteiden vuoksi. Mutta mitä sitten. Kaikki tutut ja läheiset tietävät joka tapauksessa, kenen kanssa olet naimisissa ja millainen suku sillä puolisolla on. Nimellä ei ole näihin tietoihin mitään vaikutusta. Vieraammille nimi ei sano mitään. Heille ei nimen perusteella tule minkäänlaista mielikuvaa sen enempää kamalasta kuin hienostakaan suvusta. Jos se nimi on jollain tavalla leimaava tms., sitten ymmärrän vastustelusi. Jos se ei vain mielestäsi sovi yhteen etunimesi kanssa, sitä pidän turhana hienosteluna.
Minullehan ei oikeasti ole väliä, minkä nimen valitset. Enhän tiedä nimeäsi nyt enkä myöhemmin. Halusin vain tuoda joitakin näkäkantoja mukaan pohdiskeluusi.
- on sullakin
murheet.
Sait muutaman hyvän vastauksen ja silti jäät tänne kitisemään siitä samasta nimiasiasta.
Lue todellakin se juttusi uudelleen ja mieti toinenkin kerta, kannattaako naimisiin mennä. Voi kristus. Eikö sinulla ole omaa tahtoa ja omaa elämää ollenkaan? Valehtelua, kiristämistä, kauhea appikin siinä... Juoksisin lujaa karkuun koko suksua!- hoijaa
Akan kuuluu aina ottaa ukkonsa sukunimi., ja jos ei se sovi, niin sitten voi häähommatkin unohtaa !
- ryynis
hoijaa kirjoitti:
Akan kuuluu aina ottaa ukkonsa sukunimi., ja jos ei se sovi, niin sitten voi häähommatkin unohtaa !
Jos mies ajattelee, että nimi on tärkein, silloin on ehkä hyvä jättää avioitumatta.
Ei siksi, että "akan kuuluisi ottaa ukkonsa sukunimi" vaan koska mies on ilmeisesti vajaaälyinen. - kersantti.Karolina
hoijaa kirjoitti:
Akan kuuluu aina ottaa ukkonsa sukunimi., ja jos ei se sovi, niin sitten voi häähommatkin unohtaa !
vuosisadalla oikein elät?
- kersantti.Karolina
hoijaa kirjoitti:
Akan kuuluu aina ottaa ukkonsa sukunimi., ja jos ei se sovi, niin sitten voi häähommatkin unohtaa !
Ryynis oikees, toi mun viesti menikii sun alle eikä ton alkuperäsen.
- niin aina
hoijaa kirjoitti:
Akan kuuluu aina ottaa ukkonsa sukunimi., ja jos ei se sovi, niin sitten voi häähommatkin unohtaa !
ole mennyt,vanhaan aikaan oli perinne se että jos talon tytär nai rengin ei sukunimi tullut suinkaan miehen vaan vaimon ja talon mukaan.
Näin on perinne ,tiedän sen koska suvussani on ollut muutama tapaus. - 1700-luvulla
niin aina kirjoitti:
ole mennyt,vanhaan aikaan oli perinne se että jos talon tytär nai rengin ei sukunimi tullut suinkaan miehen vaan vaimon ja talon mukaan.
Näin on perinne ,tiedän sen koska suvussani on ollut muutama tapaus.varmaan tehtiin noin... entäs 2009?
- Diktaattoriko?
hoijaa kirjoitti:
Akan kuuluu aina ottaa ukkonsa sukunimi., ja jos ei se sovi, niin sitten voi häähommatkin unohtaa !
Ajattele nyt vähän.
Kuuntele omaa kieltäsi ja miten hyökkäävä se on. Huomaa, että olet myös mies ja valtahaluinen - ...
hoijaa kirjoitti:
Akan kuuluu aina ottaa ukkonsa sukunimi., ja jos ei se sovi, niin sitten voi häähommatkin unohtaa !
Juuri näin... ja tuollaiset miehet elävät peräkammarissa lopun ikänsä...
- sukunimi..
1700-luvulla kirjoitti:
varmaan tehtiin noin... entäs 2009?
muistutan, että sukunimilaki, jossa nainen otti miehen nimen, ei tainnut olla voimassa edes 100 vuotta. Vielä 1800-luvulla sukunimenä oli isännimi siis esim. Johanintytär/ Johaninpoika (kirkonkirjoissa ruotsinkielisenä Johansdottir/ Johansson).
Mutta tosiaan, jos näin "pienessä" asiassa ei päästä sopimukseen, mites sitten myöhemmin? Alusta saakka on tärkeää, että riidat OSATAAN SOPIA!!! - on
hoijaa kirjoitti:
Akan kuuluu aina ottaa ukkonsa sukunimi., ja jos ei se sovi, niin sitten voi häähommatkin unohtaa !
ottanut miehensä sukunimen vasta 1870-luvulta lähtien joten mikään vanha asia yhteinen nimi ei ole.
- samaste
1700-luvulla kirjoitti:
varmaan tehtiin noin... entäs 2009?
vähänpä tiedät asioista,,,, ei se suikaan ole ollut 1700-luku!!!!!
- kuullut
samaste kirjoitti:
vähänpä tiedät asioista,,,, ei se suikaan ole ollut 1700-luku!!!!!
liioittelusta tai karrikoinnista.. en sitä tarkoittanutkaan että noin olis ollut juuri 1700-luvulla.. sieltä sinä silti itse tunnut olevan... rentoudu vähän...
- mennä nyt
kuullut kirjoitti:
liioittelusta tai karrikoinnista.. en sitä tarkoittanutkaan että noin olis ollut juuri 1700-luvulla.. sieltä sinä silti itse tunnut olevan... rentoudu vähän...
kyllä tässä tosi lujaa....miten niin liioittelua,enhän minä sanotut muuta kuin miten se asia on ollut ennen. Rentoiduhan sinä itse
- Hah hah!!!!!
ryynis kirjoitti:
Jos mies ajattelee, että nimi on tärkein, silloin on ehkä hyvä jättää avioitumatta.
Ei siksi, että "akan kuuluisi ottaa ukkonsa sukunimi" vaan koska mies on ilmeisesti vajaaälyinen.Jos nainen ajattelee, että nimi on tärkein, silloin on ehkä hyvä jättää avioitumatta.
Ei siksi, että "akan ei tarvitse ottaa ukkonsa sukunimi" vaan koska nainen on ilmeisesti vajaaälyinen.
Jos ei ole femakko, voi asian nähdä näinkin...:D - perusteela
samaste kirjoitti:
vähänpä tiedät asioista,,,, ei se suikaan ole ollut 1700-luku!!!!!
en minäkään suosittele teille avioitumista. Jos haluat pitää oman sukunimesi, sillä sehän mahdollistaa helpon eron. et ole miehesi arvoinen, unohda hänet, äläkä aiheuta hänelle enää lisää mielipahaa.
Jos annat periksi annat lopun elämäsi.
Miehesi ottaa vallan jos sen nyt annat...- Temppa Hangosta.
Eihän miehesi tavallaan sinua pakota ottamaan nimeään, vaan ehdollisti asian siten että jos et ota hänen sukunimeään, niin häitä ei tule.
itse menin heinäkuun alussa naimisiin ja jos vaimoni ei olisi ottanut nimeäni, niin en olisi mennyt naimisiin. olisin varmasti hänen kanssaan vielä yhdessä ja elämäni loppuun astikin, mutta kyllähän se on tapana että mies jatkaa sukunimeään ja vaimo ottaa miehen sukunimen, se on jämpti.
Taistele appiukkoasi vastaan ja ota miehesi sukunimi. Mikä on pahinta mitä appesi tekisi?- lähteny
lätkiin, vaikka sinua on tietysti uhkailtu jo kunniamurhilla ja ties millä.
Eläköön Sharia -laki.
Pidä huntua sängyssäkin. - mielenkiinnosta kyselen
Tämä nimi asia näyttää olevan yleisempi "ongelma" kuin olen luullut. Kysyisin kuitenkin sinulta että, jos sinä ilmoitit ettet naimisiin mene ellette sinun nimeä ota niin kuinka olisi käynyt jos vaimosi olisi ilmoittanut pakkaavansa kamat ilman häitä. En nyt ole oikein puolesta enkä vastaan asiassa mutta, haluaisin tietää onko nimi oikesti niin tärkeä että kannattaa lopettaa koko suhde?
Ainii, tuosta "kyllähän se on tapana että mies jatkaa sukunimeään ja vaimo ottaa miehen sukunimen, se on jämpti" sen verran että nykyisin kai yleisempää ottaa se harvinaisempi nimi. Ihan jo siksi ettei nimi "katoa" kokonaan. Tai se kumpi korvaa enemmän parin mielestä miellyttää. - Fossiilista
Tuo mainitsemasi tapa loppui jo yli 20 vuotta sitten, etkö ole tiennyt? Tänään ei miehen nimi ole sen tärkeämpi kuin naisenkaan. Itse menin naimisiin heti kun tuo nimiasia muuttui aikoinaan ja jätin oman nimeni itselleni. Nimi on lyhyt ja naseva, eikä perheeni miehistä monikaan jatkanut miehistä sukua omalla nimellään, kun heille ei syntynyt poikalapsia, kuten taas oma poikani jatkaa isäni sukua isäni nimellä, mikä minusta on tosi hienoa, koska nimi on todella paljon kauniimpi kuin mieheni nimi.
Jos nimestä peruuntuu häät kuitenkin, eipä ole häävi syy! Miehellä on silloin huono itsetunto, jos ei anna naisensa pitää omaa nimeään. Sillä kuten esimerkilläni kerroin, eihän ole varmaa tuleeko poikalapsia jatkamaan sukua edelleen. - tapoja monia
Menin mieheni kanssa naimisiin vuosi sitten ja mieheni otti minun sukunimeni (koska on helvetisti hienompi kuin hänen :).
Mua sitten rassaa tollaset tapauskovaiset. Miksi aina pitää tehdä niin kuin on tapana, argh.
Saa ajatella myös itse. - ereryrtyrtu
tapoja monia kirjoitti:
Menin mieheni kanssa naimisiin vuosi sitten ja mieheni otti minun sukunimeni (koska on helvetisti hienompi kuin hänen :).
Mua sitten rassaa tollaset tapauskovaiset. Miksi aina pitää tehdä niin kuin on tapana, argh.
Saa ajatella myös itse.No miksi ihmeessä sitten menitte naimisiin? Kun on tapana?
- tosin oltais voitu
ereryrtyrtu kirjoitti:
No miksi ihmeessä sitten menitte naimisiin? Kun on tapana?
olla menemättäkin.
saivartelua tuollainen. - että...
ereryrtyrtu kirjoitti:
No miksi ihmeessä sitten menitte naimisiin? Kun on tapana?
ihmiset menevät naimisiin vain siksi, että saisivat yhteisen sukunimen??! Et taida olla kovin välkky.
- Totta h****tissä!
ereryrtyrtu kirjoitti:
No miksi ihmeessä sitten menitte naimisiin? Kun on tapana?
Voi tavaton mitä näsäviisastelua!
- ....
Joskus vaan on niin että tytär vie sukunimeä eteenpäin, jos pitää oman nimensä, ja saa lapsia. Oman äitini "omaasukuanimi" on kuollut sukupuuttoon mm. sukunimilain vuoksi, ja sen takia, että hänen 3 pikkuveljeään kuolivat jo lapsina, alle 10 vuotiaina (30- ja 40-luvulla) ja ainoa aikuiseksi selvinnyt veli kuoli lapsettomana. Myöskään hänen isänsä veljillä ei ollut miespuolisia perillisiä, joilta olisi jäänyt nimelle jatkaja.
Sen sijaan kaikilla neljällä tyttärellä (äitini ja 3 sisartaan) on kaikilla 2 lasta, joista 3 poikia, mutta kuten sanottu, kenelläkään ei ole tuota vanhaa sukunimeä. - veljiesi
Fossiilista kirjoitti:
Tuo mainitsemasi tapa loppui jo yli 20 vuotta sitten, etkö ole tiennyt? Tänään ei miehen nimi ole sen tärkeämpi kuin naisenkaan. Itse menin naimisiin heti kun tuo nimiasia muuttui aikoinaan ja jätin oman nimeni itselleni. Nimi on lyhyt ja naseva, eikä perheeni miehistä monikaan jatkanut miehistä sukua omalla nimellään, kun heille ei syntynyt poikalapsia, kuten taas oma poikani jatkaa isäni sukua isäni nimellä, mikä minusta on tosi hienoa, koska nimi on todella paljon kauniimpi kuin mieheni nimi.
Jos nimestä peruuntuu häät kuitenkin, eipä ole häävi syy! Miehellä on silloin huono itsetunto, jos ei anna naisensa pitää omaa nimeään. Sillä kuten esimerkilläni kerroin, eihän ole varmaa tuleeko poikalapsia jatkamaan sukua edelleen.tyttäret pitää avioituessaankin isäsi sukunimen!!
- olisi koskaan
ereryrtyrtu kirjoitti:
No miksi ihmeessä sitten menitte naimisiin? Kun on tapana?
muutettu täällä istuttais edelleen puussa syömässä banaania.
- myötä- ja?
kuin hänen nimään.Jos joku käyttäytyy noin ei hän välitä sinusta tippaakaan.
- kehno pahuus
Rikollinen tahtoo hyvä uskoisen naisen, tää tuli nyt ensinmäisenä mieleen.
Et olisi ensinmäinen! - itse lähtisin lätkimään
kyllä sinun itsesi pitää saada päättää minkä nimen haluat jatkossa itsellesi. Varmaan on jatkossa luvassa suurempia ongelmia tommosen" miehen "kanssa.
- <kohtaa<
tuossa oli se rakkaus? Siitä ei ollut tietoakaan,kannattaa kasvaa aikuisesti myös henkisesti ennen kuin alttarille aikoo.
- miehellesi
Kerroppa miehellesi, että oveen voi laittaa vain hänen sukunimensä vaikka sinä pitäisitkin omasi. Onko todellinen syy kuitenkaan siinä?
- turdus pilaris
voithan sinä sitä hääpukua käyttää,kun löydät uuden miehen jonka kanssa menee paremmin.
- Rakkautta muka...
Miksi te naiset olette niin pöljiä kuin tämän ketjun aloittaja? Tunnen monta vastaavaa tapausta, jossa mennään naimisiin, vaikka jo alusta lähtien näkyy, että jotain on pahasti pielessä, tehdään pari lastakin, mikä ei suinkaan helpota tilannetta vaan päinvastoin, ja sitten erotaan. Saadaan taas yksi eroperhe onnettomat lapset, katkera nainen ja katkera mies. Hieno juttu. Ai niin, mutta eihän teille noin käy: sinähän RAKASTAT miestäsi! (Sillä ei sitten olekaan kauheasti väliä, rakastaako mies sinua...?)
Kyllä ero viimeistään tuossa kohdassa saattaisi olla ihan oikea ratkaisu. Tietysti kannattaa yrittää keskustella ensin, muta jos keskustelu ei onnistu, sitten erotkaa. Huomauttaisin kuitenkin, että mahdollinen keskustelun sujumattomuus ei johdu yksin miehestäsi vaan myös sinusta, koska olet kuluneet yhdeksän vuotta jo viestitänyt hänelle, että sinulla ei ole omia mielipiteitä, tahdot kaikessa miellyttää ja palvella häntä, ja rakastat häntä yli kaiken, teki hän mitä hyvänsä. Olet itse osavastuussa siitä, että teillä ei oikeasti keskustella, eikä varmaan ole koskaan keskusteltukaan.
Itse siis olen mies, ja minusta mies on perheen pää, ja se on ihan hyvä malli. Mutta se ei tosiaankaan tarkoita sitä, että hupsu ja miellyttämisenhaluinen nainen tekee sokeasti, mikä miehestä on hyvä, vaan se tarkoittaa sitä, että pariskunnalla on työnjako, joka yleensä tarkoittaa miehen paneutumista "ulkosuhteisiin" ja naisen paneutumista "sisäasioihin." Eli ei mitään alistusta, vaan työnjakoa. ja kunnon mies tietenkin lukee naistaan kuin avointa kirjaa, ja tekee naisen iloksi juuri ne päätökset, joita nainen toivookin, ja kunnon nainen lukee miestään samoin, ja suorittaa "sisäasioissa" juuri ne ratkaisut, jotka miestä ilahduttavat. Ja välillä keskustellaan. Tätä kutsutaan rakastamiseksi, ei sitä, mitä sinä nyt rakkaudeksi luulet. Sinun käytöstäsi kutsutaan huonoksi itsetunnoksi ja sairaaksi miellyttämisen haluksi.- Päätös omista jutuista
..."että pariskunnalla on työnjako, joka yleensä tarkoittaa miehen paneutumista "ulkosuhteisiin" ja naisen paneutumista "sisäasioihin."
Työnjako on tietysti hyvä juttu, jos molemmat osapuolet ovat siihen tyytyväisiä. Tosin tuo sinun absoluuttisen onnen mallisi näyttää hiukka huvittavalta esimerkiksi sellaisessa tilanteessa, kun kärjistetysti nainen on vaikka töissään johtavassa asemassa tai oman yrityksen pomo tai vaikka kansanedustaja ja mies on työtön ja tekee työnjaossa koti- ja lastenhoitotyöt ja on ainut joka ehtii kakkavaipparalliin. Ilmeisesti oma työnjakonne perustuu siihen, että vaimosi on kotona?
Itsellisenä naisena kaikki, sekä "ulkoiset" että "sisäiset" ( virn :D) olen hoitanut itse, kuten jokaisen täysivaltaisen kansalaisen kuuluukin. Kukapa omillaan toimeentuleva nainen yhtäkkiä muuttuu ihmiseksi, jolta on toinen puoli aivoista lobotomioidaan henkisesti kyvyttömäksi sen takia, ettei saa hoitaa kuin jotain "sisäisiä" asioita, mitä ihmettä ne sitten lienevätkään.. Aika kummallisia tilanteita, joihin naiset vielä nykyäänkin suostuvat. Liekö kyseessä koulutuksen puute vai mikä...?? Ai pelkästään naisenko vika ne onnettomat avioliitot ja avioerolapsetkin ovat sitten? Miehethän eivät ole vastuussa asiasta näköjään. Voi kiesus.
- mitä ihmettä
"Itse siis olen mies, ja minusta mies on perheen pää, ja se on ihan hyvä malli."
miksi ihmeessä jomman kumman täytyy olla se "pää", eikö voi olla kaksi päätä yms. itse en ainakaan koskaan ottaisi miestä, joka haluaa olla perheen pää.
- eroa
liian vaikeeta ollakseen totta!!!eroa koko suvusta, ja aloita uusi ihana elämä sopuisamman suvun kanssa(jos löytyy)
- Hyi stana
Löydät paremman kun ton turbourpon
- LK
Niin minä ainakin tekisin. Nimihän on jokaiselle osa omaa identiteettiä, ja sen kanssa tulee olla sinut. Ja jos tässä asiassa annat periksi tulevalle miehellesi, niin saattaa käydä niin, että tulavaisuudessa annat periksi muissakin isoissa asioissa.
Oleko perustellut tulevalle puolisollesi, miksi et hänen sukunimeään halua ottaa?
Jos hän rakastaa sinua, niin luulisi hänen myös ymmärtävän kantasi.
Itse lupasin avopuolisolleni HARKITA sukunimen muutosta, kun hän kosi, mutta hän onneksi ymmärtää että haluan pitää oman harvinaisen sukunimeni. Eli jos joskus todella menemme naimisiin, HÄN saattaa ottaa minun sukunimeni, tai sitten pitää omansa, mutta minä en sukunimeäni muuta. - narsisti
et kait tosissaan edesw ajattele meneväsi naimisiin tuollaisen ihmisen kanssa - elämäsi tulee olemaan yhtä helvettiä, jos menet ja eroamine on sden jälkeen hankalaa
sinulta viedöään kaikki, niin nimi kuin sun oma identiteettisi, sä olet vain varjo miehestä, narsistista joka sua vie mukanaan, jos vie - tia sitten olet neljän seinän sisällä eikä sinulla saa olla ystäviä eikä kavereita etkä tehdä mitään ilman miehen lupaa
anna hankittujen asioiden mennä - ne on rahalla hankittu, ja raha ei ole tärkeämpi kuin sun elämä ja hyvinvointisi - sen rahan saat joskus takas, mutta elämääsi et koskaan
puhun kokemuksesta, vaikka itse olen siitä irti päässyt - mutta dsyvät arvet jätti se, ja ikinä en enää voi kuvitella toista ihmistä lähelleni
eli mieti - ystävä hyvä!!!- niux
Todellakin! Luepa nyt aluksi tuo oma viestisi vaikka ulkopuolisen silmin.
Sitten mieti, kannattaako mennä naimisiin, jos ja kun ette pysty tällaisestakaan sopimaan, niin mites sitten "suuremmat" asiat?? (enkä nyt yhtään vähättele sukunimiä...joka on jokaisen oma asia, eikä siitä saisi VAIN toinen päättää ja mielipiteitäkin on monia)
Ja vielä, joku kysyi, että missä se rakkaus on? Samaa ihmettelen kyllä minäkin.
Eli kaikki kiteytettynä, pidä itsesi arvoisenasi siltikin, vaikka nyt naimisiin menisitkin.
- WanhaWaari
Vaikuttaa erittäin hyvältä toimintamallilta, että Sinä sen kun pidät pääsi nimikysymyksessä ja sulhasesi hylkää Sinut, jos on sillä kannalla! Kertomasi perusteella kuulostaakin siltä, että ansaitsisit paremman sulhasen kuin tuon sukunsa kanssa jo naimisissa olevan äkkivääräläisen, joka kenties uskoo olevansa perinteen kannattaja ja suoranuottinen mies.
Hääpuvun voit laittaa talteen ja samoin sormuksen, johon voi tehdä uuden kaiverruksen sitten joskus aikanaan. Huonon suhteen päättäminen nyt tässä vaiheessa on Sinulle edullinen ratkaisu myös taloudellisesti, sillä vuosikausien kituminen huonossa aviosuhteessa ja sen jälkeinen ero se vasta kalliiksi tulisi. Arvatenkin sulhasesi olisi myös vaatimassa avioehtoa, jossa yhteydessä Sinun työsi perheessä lisäisi lähinnä Hänen omaisuuttaan.
Nimikysymyksessä paras ratkaisu olisi kokonaan uusi nimi. Mikään ei ole niin keksaliäs kuin ihminen ja se pätee myös uuden nimen keksimisen suhteen. Muistaakseni Suomalaisuuden liitto on paikka, josta saat tietoa uusien nimien löytämisestä. Jo toisten käytössä olevaa nimeähän et voi valita. Suomen kieli on erinomainen kieli myös nimiuutuuksien muotoilun kannalta. Kaiken kaikkiaan jämähtäneisyys miehesi kohdalla Hänen sukunsa vanhaan perinnenimeen osoittaa Hänen ahdastajuisuuttaan. Ei nimi ole niin tärkeä asia kuin usein asennoidutaan. Pääasia, että Sinä itse olet tyytyväinen nimeesi, joko vanhaan tai uuteen. - Pallo1
Oot tossun alla. Todella ikävää vallankäyttöä vaatia ihmisiä muuttelemaan nimiään. Nimen vaihtaminen on vanha jäänne.
- muinaaisjäänne joka
Minulla on kaksi sisarta, molemmat ovat pitäneet harvinaisen sukunimensä. Lapset ovat sitten isänsä sukunimellä. Toiselle olisi tullut eräs yleisimmistä, toiselle harvinainen mutta tunnettu.
Joittenkin vanhojen tätien joulukortit menee "yhteisellä" sukunimellä, mutta mitään muuta käytännön hankaluutta ei ole ollut. Melkoiselta virastoruljanssilta on välttynyt kun virallisia ajo- ja muita kortteja ei ole tarvinnut avioliiton takia uusia. - onneks
talipäät ei vielä hillu täällä pommeineen.
- Niin pitääkin
Fiksu mies!
- X Y-Z
Olette olleet yhdeksän vuotta yhdessä ja nyt on tällainen "este" edessä. Lapsellista uhkailua mieheltä.
Minun ratkaisuni oli, että mieheni sai vasta vihkimisen jälkeen tietää sukunimeni. Otin kaksoisnimen, koska omani on harvinainen (vain noin 30 elossa olevaa sukunimikaimaa Suomessa). Mieheni sukunimi on taas suomennettu ruotsista ja hyvin soinnukas, ja myös suojattu. Siippa kovasti nikotteli asiasta, mutta kun esikoinen syntyi, mieheni ehdotti huumassaan, että lapsellemme annetaan tämä kaksiosainen sukunimi, jonka mieheni myös otti! Ei ole kaduttu!
Neuvon Sinua olemaan lempeän päättäväinen. Miehesi ja yhdessäolonne lentää romukoppaan, jos hän lapsellisesti sanelee, että on vain yksi vaihtoehto. "Papin amenen" (vai kenties siviilivihkimisen) jälkeen näitä "vain yksi vaihtoehto, muista ei keskustella" -juttuja saattaa tulla eteen pilvin pimein. Mitenkäs suu pannaan, jos Sinä ilmoitatkin, että perutaan vaan häät ja erotaan, ja että kerrot kaikille asian todellisen syyn eli tulevan aviopuolisosi lapsellisen joustamattomuuden?
Avioliitossa on kaksi osapuolta. Teillä Sinä olet toinen niistä. Voimia Sinulle. - oma nimi on oma nimi
Älä suostu kiristykseen. Piste. Nimivalintasi on sinun itsesi valinta. Miehesi yrittää käyttää hyväkseen tilannettasi. Hääpukusi hinta ja muut ksutannukset tulevat lopulta olemaan erittäin pieni hinta siitä, että et luovu omasta päätäntävallastasi. Temppu on mieheltäsi aika häikäilemätön, mutta usko pois, sukulaisesi ja ystäväsi ymmärtävät sinua. Tässä tilanteessa miehesi tekee itsestään oikein kunnolla idioottimaisen narrin. Hän itse häpäisee itsensä. Ja anna hänen kantaa narriutensa. Älä selittele mitään hänen puolestaan.
- suzzuz
helppo on jokaisen täältä tietokoneen välityksellä arvostella toisen parisuhdetta ja sanoa etää ero on ainoa oikea ratkaisu! ihan kuin nykyään ihmiset luovuttaisivat heti kun tulee vähän ongelmia suhteessa;o
mielestäni nyt kun puhuminen ei tunnu auttavan, kannattaa kokeilla jotain ihan muuta: yritäpä naisellista vetovoimaasi, se on ihan yhtä hyvä keino kuin mikä tahansa. ihan vaan päätät yhtenä kauniina päivänä vietellä miehesi, ja sitten kun hetki on otollinen ja huomaat että herra on hieman avoimemmalla mielellä, sitten isket kiinni ujuttaen väliin jonkin ovelan kysymyksen esim. kultu, rakastatko mua vielä? haluathan sä oikeesti mennä naimisiin mun kanssa? (muista räpyttää silmiä ja esittää kysymykset mahdollisimman 'hennosti'... samalla voi vähän silitellä miehen rintaa, se pehmentää miehen kuin miehen!) näin saat avattua keskustelun, mutta jos otollista hetkeä ei satu kohdalle sitten pidät vain hauskaa miehesi kanssa, saatte vähän rentoutua yhdessä! ennen kaikkea, parisuhde on pieniä tekoja! niiden avulla saa aikaan suuria muutoksia...
;D nyt pikkurilliä metsästämään niin saat koko miehen!- niinpä kyl
Siinä kun mies taas toteaa, että hän on jo mielipiteensä sanonut, eikä asiasta enää keskustella, ei naista enää ehka huvita viettää hempeän lempeää rentoutumishetkeä tämän kanssa.
- en jaksaisi yrittää
enää kovinkaan hempeillä tavoilla vietellä tuollaisen käytöksen jälkeen. Mies on vanhanajan perusjuntti, jolla ei ole riittävän väljiä aivoja tunnustamaan, että naisellakin on omia haluja ja mielipiteitä. Älä anna periksi siitä, mitä TODELLA ITSE HALUAT, muuten annat aina tulevaisuudessa ja pikkuhiljaa näivetyt ihmisenä.
Mistä näitä juntteja vieläkin riittää, luulin, että ne jäivät jo viimeistään 1900-luvulle?
Ja muuten, minäkään en rakkautta löytänyt viestistäsi... - Lempeydellä
Miksi aina ekaks ehdotetaan...EROA; JÄTÄ; HEITÄ ULOS, ja muuta vastaavaa. lempeydellä ja pitkällä pinnalla ja huutamatta keskustellen moni asia ratkeaa parhaiten. Näin ainakin meillä. Keljut asiat voi ottaa käsittelyyn vasta sitten kun "rähähdysvaara" on ohi. Mieheni on äkkipikainen ja huutaa helposti. Heti raivon alkaessa käännän selkäni ja menen pois näkyviltä, huutakoon siellä itsekseen...kyllä se joskus loppuu. Naimisissa 40v. saman kanssa.
- miksihän
täällä valitetaan jos joku kysyy neuvoa parisuhdeasioissa?? Ap:n tekstissähän luki ettei ero ole ratkaisu ja silti 90% vastauksista neuvoo eroamaan??? HALOO! Ette kai te tiedä näiden ihmisten rakkauselämästä mitään? Vai nuo alkuperäisen tekstin n. 15 riviä tekstiä luettuanne olette täysin perillä tämän parisuhteen tilasta?
Samaan aikaan päivitellään kun erotilastot paisuu, parisuhteen eteen ei tehdä mitään ja erotaan liian helposti. Jos taas haluaisit neuvoja miten voi jatkaa yhdessä, tulee v-mäisiä vastauksia siitä miten idiootti olet, jätä se, olet tossun alla blaa blaa blaa.
Mikä teitä vaivaa? - haloo..
miksihän kirjoitti:
täällä valitetaan jos joku kysyy neuvoa parisuhdeasioissa?? Ap:n tekstissähän luki ettei ero ole ratkaisu ja silti 90% vastauksista neuvoo eroamaan??? HALOO! Ette kai te tiedä näiden ihmisten rakkauselämästä mitään? Vai nuo alkuperäisen tekstin n. 15 riviä tekstiä luettuanne olette täysin perillä tämän parisuhteen tilasta?
Samaan aikaan päivitellään kun erotilastot paisuu, parisuhteen eteen ei tehdä mitään ja erotaan liian helposti. Jos taas haluaisit neuvoja miten voi jatkaa yhdessä, tulee v-mäisiä vastauksia siitä miten idiootti olet, jätä se, olet tossun alla blaa blaa blaa.
Mikä teitä vaivaa?..vaan itsellesi! Jos jotkut ovat olleet yhdessä jo lähes kymmenen vuotta ja vasta nyt häiden alla selvitetään tärkeitä asioita, niin ei ole kyllä suhde oikein kohdillaan. Eikä myöskään miehen asenne, kun haluaa kiristää ja alistaa. Sellainen käytös ei kuulu mihinkään kunnon suhteeseen!
Avioliitto ei ole mitään häiden vaaleanpunaista pumpulihöttöä, vaan se on kahden ihmisen välinen juridinen sopimus. Jos kerran ollaan tekemässä yhteistä sopimusta, niin asiat pitää selvittää hyvin ja tarpeeksi ajoissa!
- Pepe4.6.
Eihän tässä ole kuin yksi vaihtoehto. Otat sen miehen sukunimen ja sillä siisti. Näinhän on tehty ennenkin..jos kerran akastat miestäsi, niin sen verran voit näyttää sitä rakkauttasi, että otat sn sukunimen.
- mieltä,
jos sinulle kelpaa tuo mieskin, niin miksi ei nimi.
- Pepe4.6.
Eihän tässä ole kuin yksi vaihtoehto. Otat sen miehen sukunimen ja sillä siisti. Näinhän on tehty ennenkin..jos kerran akastat miestäsi, niin sen verran voit näyttää sitä rakkauttasi, että otat sn sukunimen.
- perinteet
on se ongelma!
Meillä käytiin sama keskustelu HYVISSÄ AJOIN ENNEN HÄITÄ!
Vaihtoehdot oli samat:
Joko miehen (eli minun) sukunimi tai
Ei mennä naimisiin...
Vaimo valitsi ensimmäisen ja takana on toistakymmentä onnellista vuotta avioparina!- piilevä määräilijä
sen hääpuvun hinta on rahassa mitattuna aika pieni verrattuna siihen mitä tämä leikki tulee maksamaan sinulle jos sen kanssa ensin menet naimisiin ja sitten eroat persoonasi menetettyä avioeron vaivat ja vainot ja olet rikki oikein kunnolla. toisen kunnioittaminen on kaikkien suhteiden numero yksi. siitä lähdetään. jos hän ei kunnioita sinua et saa sitä häneltä sillä että vaihdat nimesi. seuraavaksi tulee nämä muut muuttamiset kuten vaatetus, puhe, ystävät- ketä saat tavata, miten pukeudut, kenen kanssa sopii käydä jumpassa ja ostoksilla. että olet 9 v katsellut miestä pitäisi sinulle kertoa jotain. laita itsellesi lista hänen hyvistä ja huonoista puolista ja mieti mistä olette riidelleet, niin näet varmasti, että tämä ei tule loppumaan hyvin. sitten istut sen kakaralauman kanssa siellä neljän seinän sisällä ja äijä vaatii ruokaa pöytään kun tulee kotiin telkkarin eteen. että näin. lupaan tän sulle :) joten jalat alle. äläkä koskaan sano ettet voi elää ilman jotain henkilöä. mene terapiaan hankkimaan itsellesi parempi itsetunto!!! ja parempi elämä!!!
- varma,,,
että tunne on molemminpuolinen????
- tehtiin
Me kävimme keskustelun myös hyvissä ajoin ennen häitä ( minä ilmoitin jo seurustelumme alkuaikana että kävi miten kävi, nimeni ei muutu). Kun mies (joka häitä on hinkunut) ilmoitti ettemme mene naimisiin jos en hänen nimeä ota, minä kerroin etten mene naimisiin jos en saa omaa nimeäni pitää. Toki suostun myös yhdistämään nimet, pidämme molemmat omamme tai otamme molemmat minun. Olenpa vielä tyytyväinen kun en minä naimisiin ole hingunnutkaan. Voin odottaa miehen mielen muuttumista ihan niin kauan kuin häntä huvittaa, eipä ole naimisiin mikään hinku. Niilläkin rahoilla saisin harraste autooni kaikkea mukavaa tai pääsisimme jonnekkin reissuun koko perhe.
tehtiin kirjoitti:
Me kävimme keskustelun myös hyvissä ajoin ennen häitä ( minä ilmoitin jo seurustelumme alkuaikana että kävi miten kävi, nimeni ei muutu). Kun mies (joka häitä on hinkunut) ilmoitti ettemme mene naimisiin jos en hänen nimeä ota, minä kerroin etten mene naimisiin jos en saa omaa nimeäni pitää. Toki suostun myös yhdistämään nimet, pidämme molemmat omamme tai otamme molemmat minun. Olenpa vielä tyytyväinen kun en minä naimisiin ole hingunnutkaan. Voin odottaa miehen mielen muuttumista ihan niin kauan kuin häntä huvittaa, eipä ole naimisiin mikään hinku. Niilläkin rahoilla saisin harraste autooni kaikkea mukavaa tai pääsisimme jonnekkin reissuun koko perhe.
Ei tuo kuulosta keskustelun käymiseltä. Lähinnä se kuulostaa siltä, että kumpikin ilmaisi kantansa ja asia jätettiin siihen.
- tällä palstalla
okaro kirjoitti:
Ei tuo kuulosta keskustelun käymiseltä. Lähinnä se kuulostaa siltä, että kumpikin ilmaisi kantansa ja asia jätettiin siihen.
Jos alkaisin asiasta käytyjä keskusteluja, omia perusteluja mielipiteillemme ym. tänne kirjoittamaan tuskin tila riittäisi (tai kukaan jaksaisi lukea). Lähinnä viestissäni oli tarkoituskin kertoa minkä lainen kanta meillä molemmilla on. Eikä meillä nyt tuo nimi asia ole ihan ainut syy miksi häät on vielä pitämättä. Raha, kirkko vai maistaraatti, isot vai pienet häät, kesällä vai talvella. Että näistä kun päästään yhteisymmärrykseen niin voi jotain tulla. Tähän asti voitu onneksi keskustella asioista ihan asiallisesti, mietitty keskusteluja kumpikin tahoillamme ja taas jatkettu. Paljosta ollaan jo päätetty ja paljon päättämättä. Ehkä joskus sitten.
- Nainen vm76
Aika huonolta näyttää jo nyt teidän tilanteenne jos tälläinen asia aiheuttaa riitaa.Jotain kertoo sekin ettei mies ole euroakaan häihinne laittanut.Minä en tuollaisen kontrollifriikin kanssa menisi naimisiin ollenkaan vaan sanoisin kiitos ja näkemiin tässä vaiheessa.Varmasti saat paremmankin miehen.
- hemulu
oliskohan pitänyt selvittää nimi asia ennenkuin aletaan häitä suunnitteleen.
yhdessä voi nykypäivänä olla ilman papin aamentakin, ja jos miehelle tämä ei enään 9-vuoden seurustelun jälkeen käy.. niin haloooo!!- Dhai
Miehille kaverit ovat tärkeitä. Jos et itse saa mieheesi puheyhteyttä tässä asiassa, olisiko mitenkään mahdollista jutella esimerkiksi miehen parhaan kaverin kanssa ja pyytää häntä keskustelemaan asiasta miehesi kanssa? Saisit ainakin selville, miksi asia on niin kovin tärkeä ja hän saattaisi saada miehesi miettimään asiaa laajemminkin. Ehkä ulkopuolisen kanssa keskustelu myös auttaisi miestäsi ymmärtämään, että olisi kaikkien edun mukaista, jos hän suostuisi jonkinlaiseen kompromissiin.
- ja vieläkin vau
että vaimon sukunimi on edellytys avioliitolle. vau. potkaise se idiootti mäkeen sieltä.
- Cactus-III
miehelle niin tärkeää ei tarvi tarinoida enempää, kohetelee varmaan sitten yhteielossa niinkuin kameliaan.
- vesuvius
SINUN nimesi?Eikö tulsi olla TEIDÄN nimestä kiinni? Liian itsekästä molemmin puolin, sorry...Onnea silti!:)
- jos ei taho...
Miehesi ei rakasta sinua vaan haluaa nöyryyttää sinua.
Jo se että jos miehesi on päättänyt yksin ja isoista asioista osoittaa sen, että hän haluaa valtaa ja olla perinteisesti joskus 50v sitten luotu perheen pään malli.
Jos miehesi rakastaisi sinua, hän antaisi sinunkin osallistua päätöksentekoon ja päättää omasta nimestäsi.
Tuokin tuntuu oudolle että hän maksattaa sinulla yksin yhteisen juhlanne.
Anna vain häitten peruuntua ja vedä ukko vessasta alas.
Jos tulee taloudellisesti takkiin niin ajattele että se on vain maallista ja taloudellisesta suoneniskusta selviää kyllä jaloilleen...
Löydät rinnallesi jonkun joka on arvoisesi ja rakastaa sinua. - tuleva vaimo myös
Minun mielestä todella alistavaa käytöstä mieheltäsi, tulee mieleen, että missä asioissa tulet jatkossa olemaan aivan tossun alla..?
Itse myös naimisiin menossa, reilun viikon päästä, ja myös tämä sukunimi-asia vielä auki, eihän sitä tarvitse päättää ennenkuin kirkossa! :)
Olemme seurustelleet myös pitkään, yli kymmenen vuotta, eli olemme jo valmis perhe, muuttuu sukunimemme tai ei. Olen myös kerennyt luomaan uran omalla sukunimelläni, ja eniten nimen vaihdossa mietityttääkin juuri se, että tunnistetaanko minut uudella nimellä, ja missä ajassa?
Mieheni kanssa olen keskustellut asiasta, hän ei helua omaa nimeä muuttaa, mutta ei myöskään halua minun päätökseeni puuttua, on vain sanonut olevansa otettu jos hänen nimensä otan.
Neuvomaan en asiassa ala, mutta itse varmasti toimisin seuraavasti: Ehdottaisin ihan oikeasti häiden perumista, koska nyt näyttää olevan lukkotilanne, ja jatkaisin, jos mahdollista, elämää yhdessä niinkuin tähänkin asti, omilla nimillä. Hääpuvun saa laitettua myöhemmin päälle, ja sormukseen uuden kaiverruksen, niistä ei mielestäni kannata tehdä liian isoa ongelmaa.
Salaa en missään nimessä kehottaisi omaa nimeä pitämään, luottamus menee, niinkuin kirjoititkin. On kuitenkin niin iso asia miehellesi. Ehkä se häiden peruminen kirvoittaisi miehesikin keskustelemaan asiasta.
Voimia sinulle ja toivottavasti löydätte YHTEISEN kompromissin asiaan.- Pipo kiristää?
""Neuvomaan en asiassa ala, mutta itse varmasti toimisin seuraavasti: Ehdottaisin ihan oikeasti häiden perumista, koska nyt näyttää olevan lukkotilanne, ja jatkaisin, jos mahdollista, elämää yhdessä niinkuin tähänkin asti, omilla nimillä. Hääpuvun saa laitettua myöhemmin päälle, ja sormukseen uuden kaiverruksen, niistä ei mielestäni kannata tehdä liian isoa ongelmaa.""
Tässä oli järkevä vaihtoehto... Jos ei yhteisymmärrykseen pääse pistää hää asian jäihin ja katsoo tilannetta myöhemmin uudelleen..
- tuleva vaimo myös
Minun mielestä todella alistavaa käytöstä mieheltäsi, tulee mieleen, että missä asioissa tulet jatkossa olemaan aivan tossun alla..?
Itse myös naimisiin menossa, reilun viikon päästä, ja myös tämä sukunimi-asia vielä auki, eihän sitä tarvitse päättää ennenkuin kirkossa! :)
Olemme seurustelleet myös pitkään, yli kymmenen vuotta, eli olemme jo valmis perhe, muuttuu sukunimemme tai ei. Olen myös kerennyt luomaan uran omalla sukunimelläni, ja eniten nimen vaihdossa mietityttääkin juuri se, että tunnistetaanko minut uudella nimellä, ja missä ajassa?
Mieheni kanssa olen keskustellut asiasta, hän ei helua omaa nimeä muuttaa, mutta ei myöskään halua minun päätökseeni puuttua, on vain sanonut olevansa otettu jos hänen nimensä otan.
Neuvomaan en asiassa ala, mutta itse varmasti toimisin seuraavasti: Ehdottaisin ihan oikeasti häiden perumista, koska nyt näyttää olevan lukkotilanne, ja jatkaisin, jos mahdollista, elämää yhdessä niinkuin tähänkin asti, omilla nimillä. Hääpuvun saa laitettua myöhemmin päälle, ja sormukseen uuden kaiverruksen, niistä ei mielestäni kannata tehdä liian isoa ongelmaa.
Salaa en missään nimessä kehottaisi omaa nimeä pitämään, luottamus menee, niinkuin kirjoititkin. On kuitenkin niin iso asia miehellesi. Ehkä se häiden peruminen kirvoittaisi miehesikin keskustelemaan asiasta.
Voimia sinulle ja toivottavasti löydätte YHTEISEN kompromissin asiaan. - omakin tahto
olis kannattanut puhua nimi asia selväksi ennenkuin aletaan hääpukua yms.. osteleen. nykypäivä kun voi olla yhdessä ilman papin aamentakin...olettehan olleet jo 9-vuotta! voihan siinä postilaatikossa olla vain miehes nimi, jos yhtä-äkkiä alkaa "teinimäisesti" hävettää, postit kyllä tulee niikuin tähänki asti vaik nimi puuttuu kun osoitteet on oikein. tsemppiä vaan avioonne!
- ...
Kun aikanaan postilaatikossa oli vain sukunimi (kyllä, meillä on yksi yhteinen sukunimi) rupesi Posti vaatimaan siihen myös talon ja huoneiston numeroa ja kirjainta. Ilmeisesti kaikki tulee perille pelkästään osoitteen perusteella, koska jos (taloyhtiölle osoitetussa) kirjeessä on naapurin nimi ja meidän osoite, on kirje aina meidän laatikossa.
Onkohan ketjun aloittajan oma sukunimi nyt postilaatikossa vai missä??
- Naikkonen ;)
ihan loppuun asti tuon naimisiin menemisen tämän miehen kanssa?
Jos jo tuollaisesta nimi -asiasta alkaa pomottamaan niin mitä se sitten onkaan muissa asioissa???
Pidä nimesi ja laita mies vaihtoon!!! Siinäpä on sille pikkunilkille miettimistä.- Mirjarr
Itse olen sitä mieltä, että jos mies ei kerta suostu minkäänlaiseen kompromissiin, kannattaa miettiä rakastaako hän sinua oikeasti, tai haluaako hän edes naimisiin.
Toisaalta ymmärrän miestä yhden prosentin verran..itselläni on harvinainen sukunimi, jota ei jatka kuin yksi henkilö, paitsi nyt kun olen päättänyt pitää oman sukunimeni ja avekkini on suostunut naimisiin mennessä ottamaan sukunimeni, koska ymmärtää sen merkityksen minulle. En kuitenkaan ole häntä siihen pakottanut tai uhannut etten mene naimisiin, se olisi mielestäni väärin.
Mielestäni sinun ei kannata tehdä sellaista päätöstä jota tulet aina katumaan..Ja mieti oikeasti haluaako mies kanssasi naimisiin ja rakastaako sinua oikeasti jos uhkaa häiden perumisella noinkin muodollisen asian takia kuin sukunimi, se on kuitenkin vain nimi...Kannattaisi keskustella miehen kanssa syistä miksi sukunimi asia on hänelle niin tärkeä, siihen voi olla myös joku syy...
- Jolin11
...että hän ei ole sinulle sopiva elämänkumppani. Jos hän rakastaa sinua niin hän ei tekisi niin. Yhteinen elämä on kompromissia, toisen kuuntelemista ja tukemista. Rakkaus on tekoa, ei puhetta.
Toivon että elät niin kuin itse parhaaksi näet, ei vain mitä miehesi sanoo.
Jaksamista sinulle :) - jopas on äijä
unohda äkkiä tollanen ukko! tiedä mitä se keksii muutakin tulevina vuosina...
- Pähkäilijä...
Ette sitte tuollaiseta asiasta ole taipaleenne aikana jutellu......
- amatööri_
että miehelläsi on itsetunto-ongelma tai sitten se on pohjalainen!
(näillä ei välttämättä ole mitää eroa)
Parisuhteessa ei saa alistua kiristykseen vaan asiat ovat kompromissejä.
Joskus toinen joutuu luopumaan enemmästä ja toinen vähemmän.
Ongelma muodostuu silloin jos toinen joutuu aina antamaan enemmän periksi.
Tällä elämänasenteella ja kokemuksella jota minä omaan, en taipuisi kiristykseen vaan antaisin miehen valita ottaako naisen vai hylkääkö!
Toisaalta taas sitten voisin ottaa toisen nimen jos siitä päästäisiin kompromissiin... mutta kiristykseen en taipuisi.
Kuten sinulle on aiemmin kommentoitu, niin parin tonnin sijoitukset häihin on aivan turhanpäiväistä marinaa verrattuna vuosien virheratkaisuun.
Ennustan, että menet miehen kanssa naimisiin jollain nimellä. Jos taivut miehesi tahtoon, niin et ole kovin onnellinen asian kanssa, mutta nielet sukunimen.
Vuoden parin päästä et kiinnitä asiaan mitään huomiota....
Minkä-ikäisiä muuten olette? Onko miehesi kaveripiireissään se kovaäänisin uros? Oletko ihaillut häntä vuodet kun hän on niin "karismaattinen" uhossaan. Jos tykkää alistua parisuhteessa, niin sekin on ihan ok.... älä kuitenkaan odota omaa elämää kuin vasta noin viisikymppisenä... sit onkin kovat kasvukivut kun ottaa itsenäisyyttä ja nousee miestään vasten kapinaan....
Mun mielestä tällaisiin asioihin ei muuten kannattais mielipiteitä kysellä, koska ei me ulkopuoliset osata nähdä kokonaisuutta.... - parempi kuin
ette mene naimisiin. Ne ei ole sinun rahojasi, vaan teidän yhteisiä, vai olisiko miehesi pitänyt hankkia sinun pukusi ja sinä maksat sitten loput?
En halua että meidät yhdistetään sukunimen takia yhteen. Ethän sinä mene appiukkosi kanssa naimisiin vaan miehesi kanssa.
Aikoinaan kun itse menin naimisiin vaimo otti minun sukunimeni käyttöön vaikka heillä oli paljon mukavamman kuuluinen sukunimi ja vanhempaa sukua. Meillä silloin rahat lyötiin yhteen ja vaimo maksoi pukunsa ja minä sitten juhlapaikan ruoat. On se tyhmää että alat kiukuttelemaan siitä että olet maksanut 1.20euroa häistä enemmän kuin miehesi ja vaadit sitä summaa häneltä.
Meillä vaimo maksaa ruoat ja minä asumisen. Ne rahat on yhteisiä,vaikka meillä on omat tilit.
Turhaan naimisiin menette. 2vuoden päästä te kuitenkin eroatte. - nainen 33
Ota ensin miehesi sukunimi häiden ajaksi vaan muutat sukunimesi takaisin tyttönimeksesi heti häiden jälkeen. Mies voi ennen häitä kiristää sinua kun tietää, että sulla on puvun hinta jo pelissa mutta tuskin ottaa häiden jälkeen eroa noin mitättömästä syystä. Ja jos ottaa niin antaa mennä sitten.
Älä käy vaihtamassa passia, etkä ajokorttia ihan heti niin niissäkin säilyy tyttönimesi eikä tule lisäkustannuksiakaan niin paljoa.
Mutta vakavasti ottaen. Jos tuollaisista asioista ei päästä yhetisymmärrykseen ennen avioliittoa, ihmettelen kovasti jos tuollainen liitto tulee kestämään. - kind.probable
Olet menossa naimisiin narsistin kanssa. Pelasta itsesi vielä kun voit. Hän haluaa omistaa sinut, määrätä kaikesta ja jos jokin menee pieleen, syy on taatusti sinun. Katkaise välit häneen ja pelasta itsesi, muuten itsetuntosi romahtaa kammottavassa avioliitossa ja teet selviytymistaistelua vuosia. Usko minua, olen sen helvetin kokenut. Rakkaus ei riitä, kun on sairaan yksilön kanssa tekemisissä.
- nainen 33
Ota ensin miehesi sukunimi häiden ajaksi vaan muutat sukunimesi takaisin tyttönimeksesi heti häiden jälkeen. Mies voi ennen häitä kiristää sinua kun tietää, että sulla on puvun hinta jo pelissa mutta tuskin ottaa häiden jälkeen eroa noin mitättömästä syystä. Ja jos ottaa niin antaa mennä sitten.
Älä käy vaihtamassa passia, etkä ajokorttia ihan heti niin niissäkin säilyy tyttönimesi eikä tule lisäkustannuksiakaan niin paljoa.
Mutta vakavasti ottaen. Jos tuollaisista asioista ei päästä yhetisymmärrykseen ennen avioliittoa, ihmettelen kovasti jos tuollainen liitto tulee kestämään. - nainen 33v.
Ota ensin miehesi sukunimi häiden ajaksi vaan muutat sukunimesi takaisin tyttönimeksesi heti häiden jälkeen. Mies voi ennen häitä kiristää sinua kun tietää, että sulla on puvun hinta jo pelissa mutta tuskin ottaa häiden jälkeen eroa noin mitättömästä syystä. Ja jos ottaa niin antaa mennä sitten.
Älä käy vaihtamassa passia, etkä ajokorttia ihan heti niin niissäkin säilyy tyttönimesi eikä tule lisäkustannuksiakaan niin paljoa.
Mutta vakavasti ottaen. Jos tuollaisista asioista ei päästä yhetisymmärrykseen ennen avioliittoa, ihmettelen kovasti jos tuollainen liitto tulee kestämään. - ...mutta...
ennen avioliittoa ei joudu jakamaan omaisuutta....
- Boring_o
En suosittele edes menemään naimisiin jos asiat ovat noinkin huonolla kantilla. Häitä järjestetään yhdessä eikä kenenkään tule tehdä niitä valmisteluja yksin. Ystäväni menevät naimisiin loppukuusta ja he molemmat pitävät omat sukunimensä (syynä varmasti se että ovat vielä parikymppisiä jne), eihän se sinua ihmisenä muuta vaikka sinulla pysyisikin oma sukunimesi? Miehesi on selvästikkin kunnon vanhanaikainen nyrkin ja hellan välissä- tyyppi kun ei edes pienissä asioissa voi joustaa.
Toinen asiani on että ota ihmeessa avioehto niin ei ukkosi ime sinua ihan kuiviin kun eroatte. Itse en tuollaisen sian kanssa astuisi alttarille, enkä myöskään jos en tulisi appivanhempien kanssa toimeen. Miksi sitä pitää pilaa elämänsä ja aina joulupöydässä pitäisi teeskennellä että kuinka mukavaa on viettää aikaa sukulaistensa kanssa. Harkitse hyvä nainen! Elä heitä elämääsi hukkaan pilaamalla sitä miehen takia joka ei jousta nyt, eikä KOSKAAN tulevanakaan. - Tyttönen vaan
Miksi sitten mennä ollenkaan naimisiin? Myy hääpuku ja pidä vihkisormus vaikka kihlasormuksena?
Saat pitää oman nimesi ja kaikki on kuin ennekin. Ei se avioliitto mikään pakko ole.
Jos huolestuttaa perimiskysymykset ym. niin eiköhän testamenteista ja sellaisista löydy ratkaisu. Älkää ottako lainaa yhdessä ja tehkää isot ostokset aina jommankumman nimiin, niin ei tarvi sitten arpoa mitä kumpikin saa, jos ero tulee.
- viuhkatti
Ei voi olla totta että mieheen voi niin rakastua että luopuu omasta syntymänimestään.... ajattele hyvä ihminen ennen kuin menet tekemään moisen
virheen. Ei se mies todellakaan ole sen arvoine jos moista vaatii- nimi meinaan
Jos ero tulee, entisen sukunimen voi ottaa takaisin. Sitä ihmettelen miksi mies vaatii omaa nimeään naiselle; mutta ei se välttämättä ole omistuksenhalua vaan jotain perinnettä tms joka pitää pariskunnan tarkaan keskustella läpi. Jos mitään hyvää syytä ei ole, siitä voi saada hyvän riidan pystyyn :D
Ja tottakai ihiminen voi rakastua niin että tekee mitä tahansa, sitä sattuu jokapäivä..
- ja ehkä koko mies
Vanha sanonta sanoo, että miehestä tulee sellainen kuin isänsä ja naisesta sellainen kuin äidistään. 17 vuoden liiton perusteella olen ikäväkseni joutunut toteamaan, että juuri näin siinä käy. Minäkään en ole alun perinkään tullut appiukon kanssa toimeen muuten kuin "on ilmoja pidellyt" -tasolla, ja vuosien saatossa miehestäni tuli samanlainen sanelija ja muiden ohjailija kuin isänsäkin on ollut aina. Erohan siitä tuli.
Kirjoituksessasi on monta pointtia. Et halua, että sinua yhdistetään appiukkoosi. No, hänen kanssaan et ole menossa naimisiin. Tämä ei ole hyvä syy olla ottamatta miehen nimeä.
Se, että mies ei hyväksy muuta ratkaisua, on sanelua. Ja kirjoitat, että hän on päättänyt muitakin isoja asioita viime aikoina. Haluatko mennä naimisiin sellaisen miehen kanssa? Ikä ei tuo parannusta siihen ominaisuuteen. Postilaatikossa voi toki olla vain yksi nimi, vaikka sinulla olisikin yhdysnimi.
Miksi sinä olet yksin maksanut vihkisormuksen ja pukusi? Sinäkö tässä vain olet naimisiin menossa? On halvempaa unohtaa hääpuvut ja muut kulut, kuin mennä naimisiin, maksaa loputkin, ja vielä avioerojuristit ja ositukset päälle.
Laita kova kovaa vastaan. Ilmoita, että otat oman nimesi, ja jos hän sitten peruu häät niin se on HÄNEN ratkaisunsa. Jos tuon asian takia hän peruu häät, voit vain onnitella itseäsi kun vältyit mokomalta. Jos hän siinä kohtaa on halukas neuvottelemaan, voitte jo löytää molempia tyydyttävän ratkaisun. - -
Kauhea appiukko jolla on mukava poika? Poika pakottaa ja kiristää. Kuulostaa tosi lupaavalta... :/
- täti tomera
näyttää koko juttu. Jos 9v olet rakastanut miestäsi niin eihän siinä auta muu kuin alistua ottaa hänen nimensä ja elää elämä hänen rinnallaan loppuun saakka. Ei voi muuta kuin ihmetellä että millaisissa suhteissa sitä ihmiset oikein elävätkään. Sinäkö muuten olet ostanut vihkisormuksen? Kuulostaa vähän hassulle.
- Molempia?
Ei ole kovin kummainen juttu saada "tätä vertaistukea" tuohon ruikutukseen kun kuvaa asiat yksipuolisesti ja omasta tunnevaatimuskentästään tänne palstoille.
Jos ja kun ei osaa ja kykene neuvottelemaan kahden kesken sekä saavuttamaan onnistuneita sekä kunniallisia valintoja. Tosiaan turhaa sitotua /sitouttaa muita sekä itse jatkamaan muka "rakkauden nimissä" ehdottomuutta ,itsekekskeisyyttä, peräänantamattomuutta, sopeutumattomuutta, kyvyttömyyttä ym itsessä olevia ongelmia. Myös se syyllisten etsiminen sukupolvista ja suoritetuista maksuista on vain itsensä mielen tyydyttämistä tarkoitusperissään. Eikä pyrkimystä ratkaista ongelmat.
Eroa ei voi tulla koska ette ole aviossa. Mikä on ongelma nimen saamisessa tai saamattomuudessa ? Vaikuttaa siltä että, tämä mies on pakko saada avioon jostain syystä!?- kuvitelmia
On tämän aloittajan juttu täynnä! Vertaistukea ja hyväkyntää nämä naiset omalta sukupuolelta täältä vain hakevatkin, esim. miehen perusteista ei kerrota mitää ja itse esitetään vain marttyyriä.
- Tsuumailija
Jos appesi on tuollainen, joka ei voi tulla kenenkään kanssa toimeen, niin mieti... Sun tuleva miehesi näyttää jo samoja piirteitä, tuollaisella asenteella. Mietippäs rauhassa tulevaisuuttasi ja älä missään nimessä anna periksi, vaikka ero tulisi. Miehesi pahenee pahenemistaan, isäänsä tullut! Jos nyt annat periksi, joudut antamaan aina.
- päivänselvää
että jos mies haluaa hallita sinua jo nyt tässä asiassa, se on sitä koko avioliittonne ajan. Hui hirvittää ajatuskin, en lähtisi tuon miehen matkaan...
aiemmin. Ja mitä hitsin väliä sillä nimellä on. Olette molemmat pikkumaisia, sovitte mainiosti yhteen.
Ota miehen nimi ja pidä samalla myös oma nimesi, sekin on katos mahdollista.- mietipä nyt
Viestisi kysyy asioita, joissa mietit vain miehesi tahtoa.
Mitä SINÄ haluat? Miksi miehesi tahto on tärkeämpi kuin itsesi? Miksi pitäisi mennä VAIN hänen halunsa mukaan?
Laitettu raha ym on vain tekosyy jatkaa häiden suunnittelua. Teillä on perustavaa laatua oleva ongelma suhteessanne, se kertoo, että pairsuhteessane tulee olemaan vielä paljon vaikeuksia. Miksi mennä naimisiin ennen kuin nämä asiat on selvitetty?
Älä ala miettimään mitään kepulikonsteja, koska niiden käyttö ei pureudu siihen syvimpään ja todellisimpaan ongelmaan: teillä on paha kommunikaatiokatkos, josta sukunimiasia on vain näkyvin.
Teidän on pakko selvittää tämä asia ennen häitä tai olla menemättä nyt naimisiin.
Entäs jos olisitte erillänne hetken aikaa ja pohtisitte kumpikin mitä elämältänne haluatte? Miehesi voisi myös miettiä mikä on elämässä tärkeää ja mitä hän on siihen valmis panostamaan.
Dr Phil sanoo sen aika hyvin: pahempaa kuin olla vuosi huonossa liitossa, on olla huonossa liitossa vuosi 1 päivä.
Teidän liittonne tarvitsee nyt ravistelua ja puhumista.
Muuten tulet olemaan onneton ja ehkä päädytte eroonkin. Jos joudut taipumaan miehesi tahtoo, tulet katkeroitumaan hänelle siitä, että hän pakotti sinut tähän. Jos teet vippasjuttuja, miehesi katkeroituu sinulle. Eli ainoa vaihtoehto on rehellinen keskustelu ja/tai häiden peruminen (tältä osin).
Jos et nyt pohdi asiaa kunnolla loppuun, olet onneton loppusuhteen ajan... - morsian itsekin
Jos miehesi on noin pikkumainen, että peruisi häät sukunimen takia, niin ei kannata haaskata enempää aikaa. Eikä se ole mikään syy mennä naimisiin, että on jo hääpuku ja sormus valmiina. Naimisiin mennään rakkaudesta.
- olevan tärkeintä
Hänen sukunimensä, Hänen sukunsa, Hänen postilaatikkonsa ja Hänen kontrolli Sinusta. Mutta Sinä et vaikuta tärkeältä sitten tippaakaan tai Sinun kanssasi naimisiin meno. Itse en olisi tuollaisen ihmisen kanssa, vaikka jotain rakkauden tunnetta olisikin. Mutta jos nyt et halua erota, niin ei kai se auta kuin koittaa puhua miehellesi rehellisesti miksi et halua pelkästään hänen nimeä ja koittaa ehdottaa edelleen esim. yhdistettyä nimeä, vaikka niin, että sinulla on kaksi sukunimeä ja hänellä yksi. En tunne lakia tarkkaan, että en tiedä tulisiko jokatapauksessa, mutta voit ehdottaa että mahdollisien tulevien lapsien nimi olisi pelkästään hänen sukunimensä.
Niin ja jaan muuten postia. Ei ole koskaan tullut mieleen, että kaksi nimeä postilaatikossa olisi teiniä. Varsinkin, jos edes toinen on yhdistelmä. Enemmän siitä tulee mieleen, että aikuiset ihmiset on menneet yksiin ja kumpikin on arvostanut siinä elämän vaiheessa niin omaa, kuin toisenkin nimeä.- Nimet_vaihtoon
Tehkää kompromissi, ottaakaan ihan eri sukunimi molemmat.
Keksikää oman sukunimen jona rekisteröitte. Nimen voi lisäksi suojata ettei kukaan muu sitä voi käytä jos se ole jo käytössä.
Tai sitten äitin omasukunimi (veljeni teki näin) tai ...
- Tuleva morsian itsekin
Täällä moni kehottaa sinua eroamaan, mutta ei nimiongelman takia kannata. Uskon teidän kuitenkin rakastavanne toisianne ja olevan tosissanne avioliiton suhteen. Miehestäsi tehdään täällä turhaa sovinistia ja sinua kunnioittamatonta.
Tiedän mistä puhut, koska itselläni on samankaltainen ongelma. Tosin tuleva appeni on mitä parhain appi ikinä!
Asia on niin, että mieheni sukunimi on yksinkertaisesti ruma. Omani on suht harvinainen, identiteettiini kuuluva pohjoisesta tuleva nimi, niinkuin minäkin!
Miehelleni olisi kuitenkin tärkeää että ottaisin hänen nimensä, mihin ajatukseen en ole ainakaan toistaiseksi tottunut. Kerroin hänelle että nyt eletään 2000-lukua, ja avioliitto ei ole yhtäkuin naisen nimen vaihto, vaan paljon laajempi instituutio.
Todennäköisesti tulen pitämään oman nimeni, ja mieheni saa siihen tyytyä.
Mieheni ei ole uhkaillut häiden perumisella. Hän on kaikinpuolin hellä ja kuunteleva mies, mutta ilmeisesti tämä sukunimiasia tuntuu olevan monelle miehelle niin tärkeä ja ainoa asia mihin avioliitto perustuu. Aion ehdottaa hänelle, että "herättäisimme yhdessä henkiin" hänen mummonsa erittäin kauniin nimen. Saa nähdä miten käy... - Tiedetään
Luulenpa että olet sairastunut tautiin nimeltä läheisriippuvuus. Ei ole rakkautta tuollainen.
Omapa on valintasi mutta jos nyt hetkeksi otat ne pinksut kakkulat pois nenältä ja luet oikeesti ihan rauhassa tuon kirjoituksesi uudelleen...
Tosiasioiden näkeminen/ myöntäminen ei todellakaan ole helppoa mutta se kannattaa, olen ihan itse kokenut. Ja selitellyt, justiinsa noin kun sinäkin, ja vielä pahemminkin. Kyllä ihminen osaa olla tyhmä.
Silloin kun itsellä tuli järki päähän ja muutto, ei todellakaan kiinnostanut enää kuka on maksanut ja mitä. Pääasia kun pääsi ehjänä ja hengissä pois.
Raha kun ei kuitenkaan ole se tärkein pointti...
Kaikkea hyvää valitsemallesi tielle, olkoon se sitten mikä hyvänsä.
Ja muistetaas vielä että ihan itse henkilökohtaisesti ihminen on vastuussa elämästään ja olosuhteistaan. Vain ja ainoastaan, ei kukaan muu. - iines4
älä mene naimisiin sinäkään jos jo pelkkä nimi aiheuttaa uhkaa häiden toteutumiselle. Järki käteen jos sitä on.
- Oi oi ongelmia
Jos tällainen asia laittaa kirjoittamaan näin pitkän jutun niin PERUKAA HÄÄT!!!! Seuraava vastaantuleva vastoinkäyminen tai ongelma voi olla OIKEASTI ongelma. Jos oikeasti rakastaisit, et edes miettisi tätä asiaa. Oikeesti. Aikuisten oikeesti.
Ette ole selvästikään kypsiä avioliittoon. Tiedän, että sen myöntäminen vaatii kypsyyttä. "Ero nyt ei tietenkään tässä kohdassa ole ratkaisu.." Kuka tässä erosta nyt on puhunutkaan: aika outoa, että rakkausavioliittoa solmimassa oleva edes mainitsee sanan ero!!! Voittehan te vain olla menemättä naimisiin, jos kerta nimiasia on nyt sitten elämänne suurin ongelma.
Sääliksi käy ihmiset, jotka tekemällä tekee itselleen ongelmia!- Örkki2
Ei nimi miestä pahenna jos ei mies nimismiestä.
Kuulostaisi äkkiseltään siltä, että nimikysymyksen lisäksi taitaa olla muitakin ongelmia.
- Täti
Olette varmaan käyneet keskusteluja sukunimiasiasta moneen kertaan
ja miettineet asiaa joka kantilta,
mutta mietipä vielä sitä, että kuinka paljon tuleva miehesi todella rakastaa sinua,
jos hän on valmis perumaan häät vain(?) sen vuoksi, ettet ota hänen sukunimeään!
Ymmärrän, että ero tuntuu aika omituiselta tässä tilanteessa, kun olette jo yhdeksän vuotta olleet yhdessä,
ja hääjärjestelytkin ovat jo hyvässä vauhdissa - varsinkin, kun syynä on vain sinun sukunimivalintasi.
Minä en suostuisi miehen sukunimeen vain siitä syystä, että mies niin tahtoo.
Voi olla, että olisin jopa valmis sujauttamaan vaivihkaa estettömyystutkintalomakkeeseen tulevaksi nimekseni oman tyttönimeni (vaikka sitten vain miehen sukunimen eteen).
Kun se miehelle häiden jälkeen paljastuu, tuntuu uskomattomalta, että hän olisi valmis eroon sen vuoksi.
Toivon kuitenkin, että saatte asian ratkaistuksi rehellisin keinoin.
Onnea yritykseen :)- tekstiä
On hiukan huolestuttavaa, että mies on valmis perumaan häät tämän nimiasian vuoksi. Onko todellakin terve ja tasa-arvoinen parisuhde, jos tälläiseen jokseenkin pieneen asiaan kaikki kaatuu. Kaikkeen ei tule "tyytyä" tai suostua sen vuoksi, että takana on pitkä parisuhde, varsinkaan jos toinen osapuoli määrää tahdin.
Jos tähän miehesi vaatimukseen myönnyt, niin väkisinkin tulee mieleen, että mies voi jatkossakin painostaa sinua erilaisissa päätöksissä tekemään hänen mielen mukaan uhkauksella "muuten otan eron"...
- tsrs
Oletkos ajatellut mitä muita ns määräyksiä jatkossa tulee ja jotka vaan kuuluu olla näin??!!
Jos häät kuitenkin pidätte...sinuna ottaisin 2-osaisen nimen. Voit käyttää Virtanen-Jokinen jos haluat..tai pelkkää Virtasta tai jopa sitä Jokista. Jos se ero sitten myöhemmin tulee...voit pelkällä ilmoituksella siirtyä takaisin tyttönimesi käyttöön.
Järkiratkaisu...vähän samanlaisessa tilanteessa ollut ;=) - En aio ottaa mieheni...
...nimeä minäkään...
Nimesi on osaa identtiteettiäsi, sitä kuka olet! Sinun pitää itse nimestäsi päättää! Minä en aio ottaa avomieheni nimeä jos/kun menemme naimisiin. (Meillä on jo sormus hankittuna.) Saimme äskettäin yhteisen vauvankin, ja ilmoitin, että vauvalle tulee sukunimeni, piste. Avomiehelläni on ja erikoinen nimi, minulla ei. Hän saa otta nimeäni kun menemme naimisiin, tai pitää omansa.
Ei sinun pitäisi edes kokea, että joudut perustelemaan valintaasi, onhan kyse sinun omasta nimestäsi.
Minä näen tässä riidassa muutakin kun nimestäsi riitelyä. Miehesi haluaa suhteessanne valtaa... Hän haluaa päättää kaikesta, myös sellaisesta asiasta josta pitäisi pystyä neuvottelemaan tai joista ei ollenkaan pitäisi joutua neuvottelemaan. Tässä vaiheessa se on kyse nimestäsi, huomenna ehkä hiustyylistäsi tai vaatteistasi... "There is nothing that predicts the future behaviour as well as past behaviuor", sanoo tuttu psykologi.
Tässä on nyt hyvä tilanne näyttää kaapin paikkaa! Voit värjätä hääpukuasi ja käyttää sitä juhla-asuna ja vihkisormusta voit käyttää oikean käden sormella, vaikka juhliaksesi vahvuutesi naisena! - kaksiosainen
nimi ja jos se ei miehellesi käy, niin peru häät.
- Kokemusta on
Miksi ihmeessä vaihtaa nimeä kun menee naimisiin? Jos mihen rakkaus on kiinnin nimen vaihtamisesta, se ei ole kestävää. Kyse on vaan omistamisen halusta. Pidä kiinni omasta näkemyksestäsi - nimi on hyvin henkilökohtainen asia.
Itse menin naimisiin nuorena ja tuolloin 80-luvun alussa ei ollut mahdollista pitää omaa sukunimeään. Yhdysnimi olisii ollut liian hankala, koska minulla on pitkä etunimi ja molemmat sukunimetkin olivat kaksiosaisia ja pitkiä. Otin mieheni nimen. erosimme yli 20 vuoden avioliiton jälkeen miehen pitkäaikaisen pettämisen tultua ilmi. Yhteinen sukunimi tuntui suorastaan rienaukselta. Minua oksetti jo sen kirjoittaminenkin. En kuitenkaan halunnut ottaa tyttönimeänikään takaisin - olinhan koko aikuisen ikäni käyttänyt avioliiton kautta saamaani nimeä. Päädyin ottamaan suvussamme olleen nyt jo kadonneen nimen. Olen erittäin tyytyväinen ratkaisuuni ja kaksi aikuisista lapsistani otti myös saman sukunimen.
Jos olisin voinut aikanani pitää tyttönimeni, olisin varmaankin edelleen samanniminen.
Haluan kuitenkin sanoa kaikille naimisiin meneville naisille - älkää vaihtako nimeänne. Ei se rakkaus voi siitä olla kiinni. Jos mies ei sitä kestä, ei hän kestä sitä kaikkea muutakaan, jota avioliitto tuo mukanaa. Pohjimmiltaa kyse on huonosta itsetunnosta ja joka ei pysty rakastamaan itseään, ei voi rakastaa toista. - naimisiin?
Kuule, jos miehesi halu sitoutua sinuun avioliitossa on nimestä kiinni, niin mieti nyt hyvä ihminen vielä kerran että HALUATKO SINÄ sellaisen miehen kanssa naimisiin...?
Ei kyllä nimittäin kovin kypsältä tai vakavalta kuullosta toi miehesi vakintuumisen halu jos vain tuosta on kiinni. Jos olette olleet noin kauan yhdessä niin miksi ylipäätänsä mennä naimisiin? Olkaa yhdessä ja nauttikaa suhteesta sellaisenaan, ei se avioliitto mitän tuo tai vie mitä ei pysty lakimiehen käynillä muutenkin järjestämään eikä se tee suhdettanne "vakavammaksi" tai "turvallisemmaksi", mikäli mies joskus lähtee niin hän kyllä tekee sen olette naimisissa tai ette.
Et voita mitään menemällä naimisiin joten anna oll ja nauti suhteestanne niin kuin se on nytten! - oikeassa
"(muuten näyttää liian teiniltä)"
nimenomaan noin. no eipä siinä mitään kun miehen sukunimi kehiin ja sillä pihvi. mitä hiton väliä sillä on yhdistetäänkö sinut appiukkoon vai ei. voin olla nimittäin aika 100% varma että miehesi mielipide ei muutu, joten ei kai sitä ratkaisia tarvitse sitten pahemmin pähkäillä. - morsian-10
on tullut täällä vastaan. Esim. se että aina jokaisessa suvussa on yksi mustalammas. Tässä tapauksessa se on siis appiukkosi. Unoha se. Sinä todellakin menet miehesi kanssa naimisiin, et appiukkosi. Jos sukunimi on harvinainen, niin kannattaahan se nyt ottaa omakseen. Suhteessa kuuluu todellakin tehdä kompomisseja ja tehdä puolin ja toisin toisensa onnelliseksi. Jos mies tahtoo että otat nimen, ota se. Jos mies yhtään rakastaa sinua, hän tekee tämän jälkeen varmasti vastapalveluksen sinulle. Tosin, kuulostaa siltä että miehesi on täysurpo jos hän ei suostu edes keskustelemaan kanssasi asioista.
Itsekin tiedän monia jotka ovat pitäneet oman nimensä ja tai ottaneet 2-osaisen nimen.
Kuulostaa kyllä sen verran vaikeelta koko homma, että jos ette pysty yhdessä käymään asiaa läpi ja selvittämään tilannetta, erotkaa. Jos joku nimiasia on noin vaikea selvittää niin mitenkäs sitten kun lapsia on ja ollaan oltu jo 10 vuotta naimisissa? Viimestään sillon tulee ero sen takia, kun maito on väärällä hyllyllä jääkaapissa.
Ja puku asia ja vihkisormus. Voit pitää kummatkin vaikka eroaisittekin. Voit säilyttää niitä seuraavaan kertaan tai myydä eteenpäin. Voi hyvä ihminen oikeesti: ajattele järjelläsi tätä asiaa. - järki mukaan
Kyllä teillä nyt tuntuu olevan muitakin ongelmia. Olette asuneet 9 vuotta yhdessä ja teillä on vieläkin miehen ja sinun rahat.
Ja jos ukaasi on tuo, niin oikeasti, luuletko että miehesi sinua oikeasti rakastaa ja kunnioittaa. Näkyykö tuo dominointi jo muutenkin suhteessanne. Luulisi tulleen jo ilmi.
Jos olisin vastavassa tilanteessa ehdottaisin ensin, että otan oman sukunimeni ja tulevat lapset jaetaan molempien nimille entten-tentten. Jos tämä ei kävisi, olisi kai aika jatkaa matkaa yksin toivoen että joskus löytäisi sen oikean, TASAVEROISEN kumppanin.- muokkaus...
Kaikilla parin tulevilla lapsilla on lain mukaan oltava sama sukunimi, sitä ei voi lasten kesken vaihdella. Muuten hyvä pointti. :)
- mutta ei
mennä naimisiinkaan. Itse sanoisin tuollaiselle ukolle, että sitten jatketaan näin, jollei nimiasia selviä. Pidät pukusi siihen asti kunnes ukko heltyy ja sormuksen myös.
Toisaalta en itse kyllä jaksais tuollaista katsoa. Mieti mitä se sitten on, kun teillä on lapsia ja mies ei jousta missään. Lapsetkin saavat vielä karmaisevat nimet suvun perinteen mukaan :) - Oma tahto
Olin itse samassa tilanteessa reilut 20 vuotta sitten. Olin päättänyt että otan oman nimeni ja kerroin tästä häitä edeltävänä päivänä, tuleva puolisoni totesi minulle että häitä ei tule. Mutta me pääsimme komromissiin, otin kaksoisnimen ja se sopi myös puolisolleni.
Mutta oletko miettinyt tilannetta että menette rakkaudesta naimisiin, jos kun tuon tekstisi luin niin tuleva puolisosi on näyttänyt "kyntensä" tässä vaiheessa niin oletko miettiyt mitä se on tulevaisuudessa, kasvaako hänen määräysvaltansa ja sinä jäät tossun alle.
Itse olen tavallinen rämäpää, en alistu toisen tahtoon, teen oman valintani, vaikka tuossa sukunimessä teimme noin, mutta muuten en ole jäänyt toisen varjoon.
Kerroit että tulevalla puolisollasi on harvinainen sukunimi, oletko tullut miettineeksi että ehkä puoliso haluaa myös ottaa sinut sukuunsa sen sukunimen kautta, itselleen hän sinut ottaa eikä isälleen.
En minäkään ollut ex-anoppini (me erosimme puolisomme kanssa reilut vuosi sitten) väleissä mutta silti minulla kulki ja kulkee edelleen entisen puolisoni nimi mukana.
Kerrot meneväsi naimisiin rakkaudesta, onko tunne molemminpuolinen?
Ehkä teidän on parasta istua yhdessä pöydän ääreen ja keskustella asiasta, laittaa plussat ja miinukset paperille.
Ja noiden häiden maksamisesta, niin ehkä olisi parempi että olistitte maksaneet ne yhdessä ja tehneet sopimuksen kirjallisesti niin ei tule mitään riitoja maksamisesta. Oletko miettinyt että ehkä avioliitossa voi käydä myös niin, sinä maksat kaikki ja puoliso ei mitään, entä jos rakkaus loppuu, ja huomaat että erossa menee kaikki puoliksi, yleensä, jos ei avioehtoja tms. jolla pystyt osoittamaan että olet osallistunut suurimmaksi osaksi erilaisten kustannusten maksajaksi.
Toivon kuitenkin että pääsette asiassa yhteisymmärrykseen ja oli tulos sitten mikä on, avioliitto, jatkatte nykyistä avoliittoa tai päädytte eroon. Mutta miettikää asiaa kaikintavoin ettei käy niin että avioliiton solmittuanne huomaatte että se ei toimi. Suurempi murhe se varmaan on kun tämänhetkinen nimiongelma. Tottakai nimi, se on osa sinua ja haluat kuljettaa sitä mukanasi, eli tässä kohtaa nyt sinun ja tulevan puolisosi tahto, halu, tässä on myös jos voi sanoa alamäki joka liittyy avioliittoon.
Sinun kannattaa myös miettiä mitä haluat, haluatko tulevan puolisosi ja hänen sukunimensä ja mahd. olla tossun alla, vai haluatko selittää puolisollesi miksi haluat pitää oman nimesi ja rakastat häntä silti.
Kaikke hyvää teille - minä_73
ei oo todellista.. :(
mikä noita ukkoja vaivaa. - on Lindström
sukunimenä ja miehellä Karvonen, niin et vaihda, mutta jos olisi toisinpäin niin varmasti vaihtaisit.
Näinhän suomalaiset naiset tekevät päästäkseen eroon suomalaisesta nimestä ja ottavat hyvin nopeasti ruotsalaisen nimen.- -a
itse tein päinvastoin... mitään ei voi yleistää
- tekee
Hyvä se on ennen vihille menoa tietää, että on naimassa telaketjufeministin. Ero ja heti. Etsi itsellesi nainen parisuhteeseen, jossa saatte olla niin tyttönimisiä että......
- Eronnut.
Kun meille tuli eteen tuo nimenvalinta tai siis tulevalle vaimolleni, niin meillä kävi juuri toisinpäin. Minulle oli ihan sama minkä nimen hän ottaa tai pitäköön omansa, asialla ei ollut mitään väliä minulle. Vaimoni ryhtyi haukkumaan minua munattomaksi kun en edes saa vaimolle omaa nimeäni!!! Olimme tosin riidelleet koko ajan muutenkin ja olisinpa tajunnut tuolloin viimeistään lähteä juoksemaan karkuun. Avioliitto kesti 8 kk ja nyt on eropaperit sisällä, ei tosin nimestä johtuneet mutta kuitenkin. Ai niin..vaimoni piti sen oman nimensä eli ei tarvitse hänen vaihtaa passia ja ajokorttia kun ero astuu voimaan.
- naimisissa oleva vn 78.
Hei
Anpa sinulla pulmallinen tilanne. Mutta muistuttaisin sinua kuitenkin siitä, että olet menossa miehesi kanssa naimisiin, et hänen inhotus isänsä kanssa. Et sinä voi hänen käytökselleen mitään. Yritä unohtaa piip appesi ja keskity siihen ihanaan päivään. Kerran se vaan eletään. Ja varmasti harmittaa jälkeenpäin jos päivä on mennyt pilalle yhden asin vatkaamisen takia. Ja on varmasti ymmärrettävää jos miehesi on pahoillaan, että JOS teet oman sovelluksen sukunimestäsi hänen selän takanaan.
Eipä ne minunkaan häät menneet kuten piti. Kaasot petti lähes kaikki lupauksensa ja ohjelmia ei pahemmin ollu! Josta olin TODELLA pettynyt. Enkä minäkään nyt liioin pidä apestani. Hän on sellainen tuli ja leimaus. Aina suuttuu kaikesta. Eikä minun äitinikään taida olla maailman paras anoppi miehelleni. Silti vaihdoin ylpeänä ja onnellisena sukunimeäni häissä. Enkä kadu sitä pätkääkään. (Ja mulla oli vielä erittäin harvinainen suojattu sukunimi. jonka saa siis VAIN kun syntyy sukuun tai avioituu meidän suvun poikien kanssa)
Keskity nyt olennaiseen: Tee päivästä onnellinen ja unohtumaton!
Tsemppiä häihin.
ps. minäkin maksoin KAIKEN häissämme. (mies makso vain oman pukunsa vuokran) Tosin tämä oli etukäteen sovittu, koska mulla oli säästössä tuhansia euroja häitä varten :)
Onnea päiväännne
T: Eräs rouva ja pienen pojan onnellinen äiti 1978. - perua häät
No johan on. Kannattaisi kyllä tarkkaan harkita haluatko tuollaisen miehen kanssa ollenkaan naimisiin! Nimiasia on sinun asiasi, ei miehen tai muun suvun.
Miten hääjärjestelyt ovat jo noin pitkällä, vaikka ihan perusasiat ovat selvittämättä? Meillä ainakin puhuttiin ennen maistraattivisiittiä kaikki selväksi: että pidän oman nimeni, mahdolliset tulevat lapset voivat olla isänsä nimisiä ja että miten hoidetaan lakiasiat. Nehän nyt ensimmäiseksi selvitetään!
Missä ovat rakkaus, ymmärrys ja toisen arvostaminen? Ne ovat parisuhteen peruspilarit! Jos niitä ei suhteestanne löydy nyt, niin ei niitä tuo mikään hääjuhlakaan. Rakkautta, ymmärrystä ja arvostamista ei ole toisen lannistaminen, kiristäminen eikä epätasa-arvo!
Mies perukoon häät. Hääpuvun ja sormuksen saat myytyä ja jos mies on yhtään järkevä, hän kyllä osallistuu omalta osaltaan muihin jo maksamiisi kuluihin. - zupzup
Onnea rakkaudelle
- minä en tule
ikinä menemään naimisiin! Minulla on harvinainen sukunimi ja haluan pitää siitä kiinne ja että ko. nimi tulee myös mahdollisille lapsillemme. Tämä siksi, koska minulla ei ole siskoja eikä veljiä.. Myös nykyisellä miehelläni on kait kohtuu harvinainen sukunimi.
Ihmettelen kuitenkin, miksi jengi täällä ottaa nimiasian puheeksi ihan häiden alla vasta? Eikös tälläisistä pitäis jutella hyvissä ajoin? Niinkuin joku oli ottanut asian puheeksi häitä edeltävänä? päivänä. Älytöntä.
No itse alkuperäiseen viestiin kommentoiden niin anna sitten miehen perua häät, jos ei tälläisestä asiasta voi sopia. Halvemmaksi se varmaankin tässä vaiheessa tulee ne häät perua kuin, että paukautatte eka naimisiin ja sittte paperit vetää. Taidat olla menossa naimisiin diktaattorin kanssa.
- ripetys
Inhottava tilanne, mutta et selviä tuosta "taistosta", ellet laita kovaa kovaa vastaan. Itse saattaisin uhata erolla, mikäli mies ei edes suostu keskustelemaan noin tärkeästä asiasta. Mutta siinä on omat riskinsä, sillä sitten se ero voi ihan oikeasti tulla. Tosin sitten ainakin tiedät, ettei mies ole ollut tosissaan yhtenäkään vuonna noista yhdeksästä. Ei rakkaus noin vain sammu.
Toisaalta vähin, millä voit näyttää miehelle tympääntyneesi, on se, että teet kotinne sisällä eron mieheesi, muutat toiseen huoneeseen nukkumaan, laitat ruoan vain itsellesi, peset ainoastaan omat pyykkisi jne jne.
Mutta lapsellisiahan nämä keinot ovat. Tosin ei miehesikään ole sen fiksumpi uhkaamalla häiden peruuntumisesta, mikäli et suostu hänen sukunimeensä. Ja jos se siitä yhdestä postilaatikosta on kiinni, että siinä pitää olla vain yksi nimi, niin hommatkaa molemmat omat postilaatikkonne. Pääsette siten kaikista helpoimmalla.
Olet saanut muilta hyviä neuvoja olla pelkäämättä sitä häiden peruuntumista. Luultavasti et saa aivan kaikkia häihin tuhlaamiasi rahoja takaisin, mutta suurimman osan kyllä. Ja jos miehesi oikeasti peruu häänne, lähde pois. Siinä tapauksessa hän ei todellakaan ansaitse sinua. Sinun tehtäväsi ei ole anella häneltä armoa. Etsi itsestäsi se vahva nainen (sillä jokaisessa meistä asustaa sellainen)! - beijbbei
Jos hän todella rakastaa sinua ja haluaa naimisiiin kanssasi (rakkaudesta sitä yleensä naimisiin mennään?) niin tuskinpa pitäisi sukunimellä olla mitään vaikutusta yhtään mihinkään. Jos hän todellakin ei aio mennä kanssasi naimisiin VAIN nimen takia niin silloin pitää olla jo jossain muussakin vikaa.
""Ero nyt ei tietenkään tässä kohdassa ole ratkaisu, koska menen naimisiin rakkaudesta, vaikka nyt vähän alamäkeä onkin ilmassa. Olemme olleet yhdessä 9 vuotta, enkä voi kuvitella elämää ilman miestäni.""
Niinpä, SINÄ menet rakkaudesta naimisiin, mutta miten on miehesi laita? Sukunimen takia??
Harkitse nyt tarkoin oletteko aivan tasavertaisia suhteessanne, minulle itselleni tuli sellainen kuva suhteestanne, jossa mies päättää kaikesta tai ainakin toimii niin, että asiat menevät hänen pillin tahtiin.
Jos kumminkin käy niin, että ette pääse yhteisymmärrykseen niin älkää menkö naimisiin, eihän se sitä tarkoita, että teidän pitäisi erota kokonaan. - minäkin opin myöhemmin
Älä nyt ihmeessä mene tuollaisen kanssa naimisiin. Tuosta ei tule mitään muuta,kuin ongelmia.Jos sinä nyt alistut,saat jatkossakin varautua siihen, ettei sinulla ole mitään päätösvaltaa missään asiassa. Jos mies alistaa sinua jo ennen avioliittoa niin miten sitten kun olette naimisissa?
- tollasen äijän
kanssa naimisiin. Sillä jos menet nin kusessa olet loppuikäsi. Älä luule, että hänen määräilynsä aikaamyöten vähenee, päinvastoin, Tulevaisuudessa sun tekemisistäsi ja menemistäsi sekä kaikista muistakin asioistasi joita saat tehdä märätään. Miesystäväsi on kuin kiukutteleva pikkupoika, joka ei anna periksi omasta päätöksestään, vaikka niin tulisi tehdä jo rakkaudenkin tähden. Sitä vaan ei taida miesystävältäsi riittää sinulle, vaan vain hänelle itselleen. Mieti tarkkaan, ettei sitten jälkeenpäin harmita.
- täysi mulkku.
Onnea parisuhteelle, ellei siltä mulkulta löydy tuon vertaa joustavuutta edes omiin häihinsä.
- Tearcandy
Kyllä minä sanoisin että nainen tässä on perkeleen itsekäs.
Herrajumala: nainen valitsee varmasti hääpaikan, tarjoilun, vieraat suurelta osin, koristelut.. Nainen saa hääpäivänä olla kuningatar, mutta mies vaatii "vain" nimensä.. Jos nainen ei ole valmis sitoutumaan mieheensä siten, että ottaa tämän nimen, on aivan turha valittaa siitä että mies olisi mulkku.
Menkää helvetin feministit perkele sinne mistä tulittekin :| - -nn-
Tearcandy kirjoitti:
Kyllä minä sanoisin että nainen tässä on perkeleen itsekäs.
Herrajumala: nainen valitsee varmasti hääpaikan, tarjoilun, vieraat suurelta osin, koristelut.. Nainen saa hääpäivänä olla kuningatar, mutta mies vaatii "vain" nimensä.. Jos nainen ei ole valmis sitoutumaan mieheensä siten, että ottaa tämän nimen, on aivan turha valittaa siitä että mies olisi mulkku.
Menkää helvetin feministit perkele sinne mistä tulittekin :|15-v. teini, kun sinusta päivän juhla vastaa sitä, että ihminen vaihtaa nimensä ja samalla käytännössä identiteettinsä?
Se, että naisen kuuluisi muka ottaa miehen nimi, on perua ajalta, jolloin nainen oli miehen omaisuutta.
Nimen vieminen on yksi keino viedä ihmiseltä identiteetti, tieto siitä kuka hän on... Ja teidän mielestänne naisen tulisi suostua tähän, mutta miehen ei... Eli naiset eivät ole yhtä paljon ihmisiä kuin miehet, eivätkä tarvitse samoja oikeuksia??! - Tearcandy
-nn- kirjoitti:
15-v. teini, kun sinusta päivän juhla vastaa sitä, että ihminen vaihtaa nimensä ja samalla käytännössä identiteettinsä?
Se, että naisen kuuluisi muka ottaa miehen nimi, on perua ajalta, jolloin nainen oli miehen omaisuutta.
Nimen vieminen on yksi keino viedä ihmiseltä identiteetti, tieto siitä kuka hän on... Ja teidän mielestänne naisen tulisi suostua tähän, mutta miehen ei... Eli naiset eivät ole yhtä paljon ihmisiä kuin miehet, eivätkä tarvitse samoja oikeuksia??!Eiköhän terveellä ihmisellä sen identiteetin kuulu muuttua jo siitä että ei ole enää Sinkku tai "parisuhteessa" vaan Avioliitossa.
Nimeä ei VIEDÄ.
Se ANNETAAN.
Mies ANTAA nimensä naiselle, rakkaudesta.
Muuten, eikö profiili kerro iän? Kannattaa noin rekisteröimättömänä, anonyymina huutelijana tutustua ihan tuohon profiilin sisältämään infoon niin ei tarvitse arvailla. - niinpäniinvaan
Tearcandy kirjoitti:
Kyllä minä sanoisin että nainen tässä on perkeleen itsekäs.
Herrajumala: nainen valitsee varmasti hääpaikan, tarjoilun, vieraat suurelta osin, koristelut.. Nainen saa hääpäivänä olla kuningatar, mutta mies vaatii "vain" nimensä.. Jos nainen ei ole valmis sitoutumaan mieheensä siten, että ottaa tämän nimen, on aivan turha valittaa siitä että mies olisi mulkku.
Menkää helvetin feministit perkele sinne mistä tulittekin :|Aivan samaa mieltä,tää palsta taitaa olla,akkojen itsetunnon kohottaja.
- sen kertovat
Niin kauan kun naiset alistuvat heille tärkeissä asioissa miehen tahtoon, niin meillä Suomessa naisten pahoinpitelyt jatkuvat. En ole koskaan ymmärtänyt naisia, jotka suostuvat holhokeiksi ja miehen kontrollin alaiseksi (en myöskään ymmärrä sitä toisin päin).
Suomesta löytyy edelleen paljon miehiä, jotka oikeasti kuvittelevat hallitsevansa naisia. Kyllä avioliiton täytyy perustua tasa-arvoon ja molempien kunnioittamiseen. Turvakodit ovat täynnä alistettuja naisia, jotka vasta pitkän terapian jälkeen ymmärtävät oman arvonsa. Oletko sinä yksi heistä?Kannattaa varmaan harkita suhteen muutakin tulevaisuutta jos mies tekee tuosta jo jutun. Esim kaupassa kun käytte ja mies haluaa sika-nauta jauhelihaa ja sinä naudan jauhelihaa niin kumpi on saa tahtonsa läpi...
- Tillix
Ihan sama kumman sukunimi on. Naimisiin ei ole edes pakko mennä. Yhdessä ollaan rakkaudesta. Mutta minusta tuntuu että haluatte syyn perua häät? vai kuinka?
Vaikuttaa typerältä koko riitanne.
Joskus ihmettelen miten tyhmiä ihmiset oikein on, tehdään riitaa, vaikka sille ei olisi mitään syytä. Tai syy on muuten vaan ihan turha. Eikö yhdessäolo ja sopu olisi paljon antoisampaa...????
IHMETTELEN... - hoihoi23
Tosi hankala tilanne sulla!! Ite varmaan lähtisin. Ajattelisin, että pitäkööt sukunimensä. Pidä puolesi! Ei sinun kuulu tehdä kaikessa niin kuin muut sanovat!!
- mies vaatii
niin rakastaako hän sinua todella ehdoitta? vaikuttaa siltä, että tämä mies ei sinua rakasta vaan haluaa alistaa sinut. mieti, haluatko sitoa itsesi sellaiseen mieheen, joka vain haluaa alistaa sinut oman mielensä mukaan. jos hän ei välitä sinun mielipiteestäsi, hän ei todellakaan rakasta eikä ansaitse sinua. häiden peruminen on kuitenkin pieni hinta siitä, että joutuisit ehkä kärsimään lopun elämääsi.
- vet du
Minun mielestäni asiasta on turha ottaa suurta murhetta. Rakastat miestäsi on nimi mikä hyvänsä. Minä ottaisin sukunimen ehdottomasti, varsinkin kun se on harvinainen. Vähät appiukosta. Teiltä se ei saa nimeä eikä rakkautta pois.
- 1kukkanen16
Nyt sulla on vielä tilaisuus perääntyä. Toi on mun mielestä tosi hälyttävää käytöstä mieheltä. Jos meet naimisiin sen kanssa, paluuta ei ole. ÄLÄ ALISTU! suosittelen, että lähe lätkimään! Hääpuvun ostit turhaan, mutta se on kuitenkin pieni ongelma, verrattuna siihen mitä sulla on edessä (jos otat sen miehen).
- onse...
Ei se nimi miestä/naista pahenna ellei se nimeä....
- isompia ongelmia
Miehesi haluaa valtaa ja haluaa päättää kaikesta. Tänään nimestäsi, huomenna vaatteistasi ja kampauksestasi, ylihuomenna kavereistasi...
Tuttu psykologi on kerran sanonut: "There is nothing that predicts future beaviour as well as past behavuoir".
Värjää hääpukusi lepiväriseksi ja käytä sitä juhla-asuna. Laita sormus oikean käden sormelle ja käytä sitä symbolina siitä, että olet ihminen jonka mielipiteet ovat tärkeitä - yhtä tärkeitä kun muitten.
Minä en ikinä ottaisi avomieheni nimeä, ja olenkin sen jo ilmoittanut. Vauvakin sai nimeäni. Nimi on osaa identtiteettiäsi, ja sen takia sinun päätettävissä!
Jos miehesi uhkaa perua häät, hän ei niitä halua edes pitää, totesi avomieheni äsken.
ÄLÄ ANNA PERIKSI! - kimi B
miesten kustannuksella.
- "kaikki se kestää"
taitaa ainoastaan olla tuleva appesi.
Jos tämä nyt on edes ihan tosissaan kirjoitettu juttu... ;-)
Pelkkä sukunimikö hänestä muistuttaa...eikö tuleva miehesi, appesi poika muistuta hänestä??
Jospa miehesi on periaatteen mies ja haluaa antaa rakastamalleen naiselle, tulevalle vaimolleen oman sukunimensä, harvinaisenkin ja näin taata, että myös hänen tulevat lapsensa saavat isänsä nimen!
Ja tekee tämän vielä isäänsä uhmaten, uskoen avioliittoonne, rakkauteenne!!!
Erottaisitko myös lapsesi isoisästään???
Lisäksi tuo sukunimen valinta avioliitossa,on aika uusi asia, valtaväestön keskuudessa. Onko se niin suuri kynnyskysymys sinulle, että uhraisit jopa mahdollisen avioliittosi...ehkä ainoan tilaisuuteesi purjehtia avioliiton auvoiseen satamaan...vai haluatko uhmata...ja joutua myrskyävälle merelle...yksin seilaamaa!!
Mietippä kaksi kertaa!
Ja se toinen asia; sinun joutuminen maksumieheksi, jos häitä ei tule.
Vanha käytäntöhän on ,että morsiamen suku maksaa vaikka häät tulevat...;)
Ehkäpä myös puvulle löytyisi myöhempää käyttöä, jos häät peruuntuu siksi, että kyse on vain siitä kuka sanoo viimeisen sanan...!!!...???
Ja älä missään nimessä mene edes vihjaamaan miehelle tuosta "maksumies" asiasta!!
Ota appesi vastaan haasteena, näytä että kanssasi voi tulla toimeen...jokaisella on heikko kohtansa...heikot hetkensä...sinä varmaan pystyisit ne löytämään.Tuollaisella luonteella, jos haluaisit tosissasi?
Tietysti jos olet sulhasesi vanhemmatkin(vaimo kai täysin miehensä vallan alla) tuntenut myös kauan, olet kai osaltasi antanut itsestäsi tietyn kuvan...jota on vaikea muuttaa!
Joskus asiat ratkeavat kuin itsestään...joskus toisen on pakko joustaa!!! hei
pitäisi olla vain yksi sukunimi laillinen suomessa. Ei siis kaksoisnimiä eikä kummalla
kin oma nimi. Jos mä olisin menossa naimisiin, mä ottaisin kyllä mukisematta miehe
ni sukunimen, en ottais kaksoisnimee enkä takuulla omaa sukunimeäni.
Mun isonsiskon appiukko on kans aika tyhmä ukko, mutta ne 2 tulee hyvin toimee
n keskenään, mä vihaan siskoni miestä yli kaiken ! heillä on 3 alle kouluikäistä poi
kaa, keskimmäinen on vammainen, mutta hän vain kehtaa pahoinpidellä lapsiaan,
ja vieläpä todistajien läsnä ollessa, kukaan ei vaan tee mitään ! jos mun isäni olis
tollanen paska niin mä sanoisin itteni heti irti siitä et se olis mukamas mun isä.- Sossutäti
Siskosi mies siis pahoinpitelee lastaan??? Jätä nyt helvetissä höpötykset nimistä ja ilmoita SOSIAALIVIRANOMAISILLE että lasta pahoinpidettään!!!!
- tolokun immeinen
Tee rikosilmoitus jos näet siskosi lapsia pahoinpideltävän, tai et ole yhtään sen kummempi kuin pahoinpitelijä itse.
Ja sitä paitsi sukunimen vaihtaminen on kristillistä höpötystä. Vahva suomalainen emäntä pitää oman sukunimensä.
- kuvitella
Voin vain kuvitella millainen nimiriita teille tulee tulevaisuudessa, kun lapsia hankitte, jos tämä tilanne on jo tässä pisteessä.
Mieti itse, tahdotko oikeasti alistua. Sinulla nimittäin on myös sanavalta suhteessasi. Et ole mikään orja, joka tottelee käskyjä, ellet sitä itse tahdo. - Ota ero
Jos tuollaisesta tulee kiistaa ota ero, ei liittonne kumminkaan jatku tuonjälkeen kauaa joten turha mennä naimisiin.
- Loppuelämä on pitkä aika
Oma mielipiteeni on, että naimisiin ei kannata tuossa tilanteessa mennä. Ties mitä miehestä myöhemmin tulee ilmi, jos tilanne on nyt tuo. Kyllähän se "turha rahanmeno" harmittaa, mutta se on mielestäni pientä, jos sen rinnalla säästyy ties mieltä. Kuvauksen perusteella mies vaikuttaa tosiaan aika epäilyttävältä. Mielestäni varoituksen merkit ova ilmassa. Tämän perusteella on siis turha valittaa, jos kaikki on sitten pielessä jo lyhyen avioliiton jälkeen ja mies kontrolloi naista, mitä näyttää jo nyt tapahtuvan. Mielestäni kenenkään ei pidä mennä naimisiin, jos vähänkään epäröi. Näin säästyy paljolta tuskalta. En myöskään ymmärrä, miksi kyseisen parin tapauksessa pitää ylipäätään mennä naimisiin. Eikö nykyinen tilanne ole hyvä ? Parempi säilyttää vapaus, jos mies vähänkään epäilyttää. Toista voi rakastaa vaikka ei olisi naimisissa. Siis minusta häät pitää perua, mutta yhteiselämä voi silti jatkua nykyiseen malliin tai sitten ero.
- Morsiushuntu
Parisuhde ei ole pelkkää haihattelua kun aloitetaan elämän kestävä parisuhde siinä pitää jomman kumman mieluiten tietenkin molempien yhteistuumien edetä eteenpäin
ja nyt näyttäisi sinun mielipiteesi jääneen vaille riittäävää painoarvoa yhteisissä asioiden valinnoissa. Tuleva miehesi edustaa suomalisittain ja miksei maailman laajuisesti mennyttä kuin nykyistäkin maailmaa joten asia lienee ihan normaali. Parisuhteessa ei liene pahitteeksi jommankumman puolisoista olevan sen jolla ns. kykyä ilmaista "kaapinpaikan" joten sinä voit miettiä asian merkitystä asiaa kantiltasi kannattaako jatkaa ja valita tilalle muunlainen ihanne miesi jolla ei ole vahvaa selkänojaa johon nojata elämän myrskyissä. Valinnan teet sinä sillä myöhemmin asian merkitys lienee selvinnyt sinulle miksi hän ei näe asiaa niin kuin sinä näet. Mieleeni tulvii kaikenlaisia ajatuksia esim. miten pitkään olette seurustellut kun asioiden nykyinen sukunimi asia ryöpsähtää seinänä eteesi näin tärkeäksi tälläisellä hetkellä vaa an kieleksi liekö tapasi toimia näin tärkeissä asioissa? Millainen olikaan se ihanne kumppanisi... - öööööööö
Jos miestä ei kiinnosta sinun mielipiteesi ei hän ole sinun arvoisesi. Sano miehellesi että hänen pitää ryhtyä ajattelemaan sinua tai muuten et voi elää hänen kanssaan. Minäkään en aio vaihtaa sukunimeäni kun sitten joskus menen naimisiiin. Kuinka paljon miehesi rakastaa sinua jos sukunimi on hänelle tärkeämpi kuin sinä. Tiedän että pitkän parisuhteen lopettaminen on vaikeaa ja aluksi raskasta, mutta kannatan silti eroa jollei miehesi tule järkiinsä. Hääpuvun voit pitää itselläsi odottamassa tai myydä.
- xxxxxxxxxxxxxxxx
kun vielä voit!! Jos nyt todellakin aiot viettää ne häät, niin tee edes avioehto, että voit sitten vuoden päästä erota helpommin. Hääpuvusta saat saman rahan nyt tai häiden jälkeen, joten sillä ei ole mitään väliä. Vähän kun vielä odottelet, niin kuvioihin tulee mukaan uhkailu, jos ei se tehoa, niin saatatpa vielä saada nyrkistäkin.
- Pekka Vaan.
Jos appiukko on mielestäsi sietämätön, niin en suosittele avioliittoa. Miehesi on nimittäin saanut käyttäytymismallinsa isältään, tottakai. Ja aikaa myöten hän varmaankin muuttuu yhä enemmän isänsä kaltaiseksi.
Jos hän rakastaa sinua, nimellä ei ole väliä. - Sama ongelma
Hei,
Meillä keskusteltiin pitkään ja hartaasti samasta asiasta viime kesänä ennen omia häitämme.
Mieheni mielestä perheellä pitää olla yksi nimi,mielummin miehen.Minä kuitenkin pidin pääni,ja pidin oman nimeni.
Sain mieheni kuitenkin rauhoittumaan asiassa lupaamalla,että lapset saavat hänen nimensä.
Kysy sinäkin,mitä mieltä hän tälläisesta mahtaisi olla.Oma nimi on jokaisen henkilökohtainen valinta,mutta pelkääkö hän ehkä sukunsa nimen sammuvan? - evermind
voit olla varma, etteivät ongelmat tähän lopu. Ja uhkaaminen tuolla tavoin kertoo jätkän luonteesta. Ansaitset paljon parempaa, älä suostu kiristykseen ja pidä pääsi, koska se on sinun oikeutesi. Jos äijä ei sitä tajua, hän ei sinua ansaitse. Muutenkin merkit alistajasta ovat pelottavan selvät. Älä mene naimisiin tuon kanssa, ei kannata!
- Tsimpelix
...naimisiin? Tai haluaako miehesi? Tässä olisi oiva tekosyy perua häät ja sinä saisit syyt niskoillesi. Entä yhdistelmänimi sinulle? Voit sitten sopivan tilaisuuden tullen tipauttaa miehesi nimen pois.
Kävimme aikoinaan samaa keskustelua, otin yhdistelmän. Komentteihin, että eikö miehen nimi kelvannut, totesin vain, että kelpasihan, tuossahan se perässä roikkuu =)
Kyllä nainen itse päättää nimestään. - mustikkametsä
Mä nyt luulen,että tämän kirjoittaja on vitsinä laittanu tollasen viestin.Ei kukaan nyt mee naimisiin hääpuvun takia....Mutta hyvä oli vitsi =) Mä oikeen nauroin tolle jutulle :D
Itse olen aikoinaan ottanut mieheni sukunimen ja siten kaikilla on nyt sama sukunimi. Olen tästä oikein tyytyväinen että lapseni on myös samalla sukunimellä. Olen jopa ajatellut että jos ero tulisi en vaihtaisi tyttönimelleni vaan pitäisin sen sukunimen joka avioliiton myötä tuli. Haluan olla lasteni kanssa samalla sukunimellä. Älä tee hätiköityä päätöstä. Siirrä vaikka avioon menoa jos on tarvis.
- Öllerö
No ihan ensimmäiseksi toivoisin teidän molempien menevän
leikkauksiin joilla estetään lisääntymisenne. - QwertyMies
Naisen kuuluukin ottaa miehen nimi. Lastenkin kannalta asia on paljon yksinkertaisempaa, kun vanhemmilla on sama nimi. En minäkään olisi koskaan mennyt naimisiin, jos eukkoni olisi halunnut pitää oman nimensä.
Avioliitto on sopimus, josta vain nainen hyötyy. Kyllä miestä näyryytetään rankasti, jos hänen vielä pitää antaa eukkonsa pitää nimensä.
Ei. - pahalta näyttää
Voi rakas ystävä, lue pariin kertaan mitä olet kirjoittanut... Miksi haluat tuon miehen kanssa naimisiin, ehkä olet tottunut häneen etkä oikein ymmärrä miten huonosti asiat ovat. Haluaako mies edes naimisiin? Onko se vain sinun haaveesi? Et sanallakaan mainitse mitään hyvää miehestä. Tuossa vaiheessa kaiken pitäisi olla ruusuista ja ihanaa...
Ota nyt järki käteen, jos sinun nimesi ei hänelle kelpaa niin täytyy olla muutakin pielessä. Jos ei muualla niin luonnevikainen mies ainakin vaikuttaa olevan. Miksi muuten sinä joudut maksamaan kaiken häihin liittyvän? Miksi mies saa tehdä mainitsemiasi isoja päätöksiä yksin?
Peru sinä häät. Äläkä nyt valita rahan menosta kun olet tuohon pisteeseen asiat päästänyt. Se tuntuu pahalta, mutta selvittäkää hyvät ihmiset asianne ensin edes jollekin mallilleen ennen naimisiin menoa. Eroaminen se vasta kurjaa on, kokemuksesta tiedän.- pahalta näyttää tuokin
miehellä siis on luonnevika jos ei halua naisen sukunimeä??? naisellahan sitä ei koskaan ole...
- 4567890234
vakaan mielipiteen. Jos mies ei alistu kaikkeen mikä naista huvittaa, niin hän on mielenvikainen. Juuri näin. Tältä pohjalta on hyvä jatkaa...
- noin ollut!
pahalta näyttää tuokin kirjoitti:
miehellä siis on luonnevika jos ei halua naisen sukunimeä??? naisellahan sitä ei koskaan ole...
Kyllä minunkin mielestäni aloittajan sulhasella on jonkinlainen ongelma itsensä kanssa.
Eihän kysymys ole siitä, että tämän miehen pitäisi ottaa vaimonsa nimi, vaan siitä, että morsiamella on OIKEUS itse päättää nimestään. Koitetaanpa muistaa mistä keskustellaan, eikä muuteta aihetta(ainakaan syyttelemällä muita omasta lukiongelmasta).
Itse menin naimisiin yli 20v sitten ja pidin oman sukuni nimen, en ottanut edes yhdistelmänimeä. Täytyy sanoa, etten niin moukkaa ukkoa olisi edes nainut, joka olisi kyseenalaistanut päätäntäkykyni tässä asiassa.
- eräs avoliitossa
aina pitämään oman nimeni,menimme sitten naimisiin tai emme,meillä on lapsi jolla on isänsä sukunimi,mutta itse henkilökohtaisesti aion aina tulla pitämään oman nimeni,se ei tule muuttumaan,vaikka suku pyörittelisi kuinka silmiään,minä olen minä enkä kukaan muu!!!sitäpaitsi pidän nimestäni,ja en tahdo kenenkään toisen suvun nimeä etunimen jatkoksi!
- menetys...
Jos pakotat hänet menettämään kasvonsa, niin tässä on eron siemen. Vaikka hän jostain syystä nyt taipuisikin tai onnistuisit huijaamaan häntä. Sinä et naisena ymmärrä asiaa ja jos jatkat typerää "kaikki ovat tasa-arvoisia ja laki on puolellani" jankkausta, niin asia on loppu.
Joskus on annettava miehen olla mies ja tyytyä olemaan nainen. Vastaavasti miehesi tulee antaa periksi jossain muissa, sinun kasvojesi kannalta tärkeissä asioissa asioissa, periksi.
Koska haet täältä tukea jankkauksellesi, niin pahaa pelkään eronne olevan edessä jo ennen häitä. Olet suomalaisen yltiöfeminismin säälittävä uhri. Tällaiset kirjoitukset saavat helposti ymmärtämään, miksi suomalaiset miehet ihailevat venäläisiä, thaimaalaisia, unkarilaisia jne. naisia, jotka on kasvatettu perinteiseen naisen rooliin.- vastata
Asian voi yhtä hyvin kääntää aloittajasta katsottuna toisinpäin:
Voidaan olettaa että morsian on vaatimassa että nimiasia (ja häiden järjestely ja talous jne. lopulta kaikki asiat) hoidetaan näin ja näin.
Todellisena pohjatrendinä voikin olla aviopuolison suvun lyöminen, joka jatkuu avioliitossa. Ensin alistetaan ja lyödään suomalaisen yltiöfeminismin avulla ja tuella mies ja sitten sen jälkeen miehen suku. Näin se Suomessa menee.
Vähintäänkin alkuperäisen kirjoituksen pohjalta huomaa, ettei tämäkään aloittaja ole kasvanut aitoon tasa-arvoon - oma, NAISEN näkemys on ainoa oikea totuus.
T. Suomalaisen yltiöfeminismin yksi uhri - mistä se kertoo?
Haluaisin perusteluja tuolle väitteelle, että on normaalia mielestäsi miettiä kasvojen menetystä. Meneeko kukaan naimisiin kasvojen takia :) Eikö naimisiin mennä yleensä rakkaudesta puolisoa kohtaan?
Mietipä uudelleen motiivejasi.
Kenelle täällä eletään? Ja jos se kasvojen 'kohotus' on niin tärkeää naimisiinmenolla, niin mitä se kertoo ihmisestä?
huh, rupes oikein ahdistaan :) - feminismin uhri
mistä se kertoo? kirjoitti:
Haluaisin perusteluja tuolle väitteelle, että on normaalia mielestäsi miettiä kasvojen menetystä. Meneeko kukaan naimisiin kasvojen takia :) Eikö naimisiin mennä yleensä rakkaudesta puolisoa kohtaan?
Mietipä uudelleen motiivejasi.
Kenelle täällä eletään? Ja jos se kasvojen 'kohotus' on niin tärkeää naimisiinmenolla, niin mitä se kertoo ihmisestä?
huh, rupes oikein ahdistaan :)Tasa-arvoiseen avioliittoon mennään tasa-arvoisina, ei siten, että YKSI (lue vaimo) suunnittelee, päättää ja rahoittaa häät, sitten (tai jo etukäteen) suunnittelee ja päättää kodissa kaikki asiat, päättää mitä puetaan päälle, ja päättää milloin rakastellaan ja milloin ei, päättää milloin tulee lapsia vai tuleeko, ja kun rakennetaan päättää millainen talo, millainen sisustus ja millainen piha, ja mahdollisesti millainen auto, vai kuljetaanko pyörällä ja yleisillä, jotta luonto ei saastu, ja lisäksi päättää kenen kanssa kyläillään ja miehen kavereitahan ei talossa saa näkyä.
Jos sitten mies vähän hihkaisee että olis kyllä edes pieni rakkauden osoitus, jos tämän kaiken ohessa vaimo osoittais rakkautta edes sen verran että ottais edes hänen nimensä, niin se jyrätään tällaisella äärifeminismisellä paatoksella jota suomi24ssa saa lukea päivästä toiseen... Miettikää hyvänen aika motiivejanne itse. Kenelle täällä eletään siis. Ahdistajaa saa ahdistaakin, jotta huomaisi millaista itsekkyyttä edustaa eläessään vain itselleen. - on mitään
feminismin uhri kirjoitti:
Tasa-arvoiseen avioliittoon mennään tasa-arvoisina, ei siten, että YKSI (lue vaimo) suunnittelee, päättää ja rahoittaa häät, sitten (tai jo etukäteen) suunnittelee ja päättää kodissa kaikki asiat, päättää mitä puetaan päälle, ja päättää milloin rakastellaan ja milloin ei, päättää milloin tulee lapsia vai tuleeko, ja kun rakennetaan päättää millainen talo, millainen sisustus ja millainen piha, ja mahdollisesti millainen auto, vai kuljetaanko pyörällä ja yleisillä, jotta luonto ei saastu, ja lisäksi päättää kenen kanssa kyläillään ja miehen kavereitahan ei talossa saa näkyä.
Jos sitten mies vähän hihkaisee että olis kyllä edes pieni rakkauden osoitus, jos tämän kaiken ohessa vaimo osoittais rakkautta edes sen verran että ottais edes hänen nimensä, niin se jyrätään tällaisella äärifeminismisellä paatoksella jota suomi24ssa saa lukea päivästä toiseen... Miettikää hyvänen aika motiivejanne itse. Kenelle täällä eletään siis. Ahdistajaa saa ahdistaakin, jotta huomaisi millaista itsekkyyttä edustaa eläessään vain itselleen.puhunut? heh, puhuitko nyt itsestäsi ja omasta nössöydestäsi :)
minä puhuin vain kasvojen menetyksen merkityksestä.
se osapuoli (mies tai nainen) joka antaa alistaan itseään, on ongelma, väärässä ja syyllinen.
ja toinen asia. tiedätkö mitä feminismi tarkoittaa? katsopa vaikka wikipediasta. feminismi EI tarkoita miesten alistamista toisin kuin sovinismi on naisen alistamista. nämä käsitteet eivät ole toistensa vastakohtia. feminismi tarkoittaa TASA-ARVOA miehen ja naisen välillä. - nässä
on mitään kirjoitti:
puhunut? heh, puhuitko nyt itsestäsi ja omasta nössöydestäsi :)
minä puhuin vain kasvojen menetyksen merkityksestä.
se osapuoli (mies tai nainen) joka antaa alistaan itseään, on ongelma, väärässä ja syyllinen.
ja toinen asia. tiedätkö mitä feminismi tarkoittaa? katsopa vaikka wikipediasta. feminismi EI tarkoita miesten alistamista toisin kuin sovinismi on naisen alistamista. nämä käsitteet eivät ole toistensa vastakohtia. feminismi tarkoittaa TASA-ARVOA miehen ja naisen välillä.Nyt tulee valhetta valheen perään. Ilmeisesti haluat valheilla tukea "feminismiäsi". Luin wikipediasta - luepa itsekin, feminismi tarkoittaa naisen aseman parantamista ja perinteisten sukupuoliroolien muuttamista. Alunperin (1700-1800 -luvuilla) liike haki naisille poliittiseen l. yhteiskunnalliseen vaikuttamiseen tasa-arvoa, joka toteutui Suomessa 1900-luvun alussa.
Lisäksi syyllistyt rasistiseen ja alistavaan/alentavaan kielenkäyttöön haukkumalla minua nössöksi, kun olen joutunut feminismin uhriksi.
Juuri tätä on miehen kasvojen menetys.
Ja tuo syyllistäminen, kirjoitit näin "se osapuoli joka antaa alistaan itseään, on ongelma, väärässä ja syyllinen".
Feminismiä pa(r)h(ai)immillaan. - kohtaa siellä
nässä kirjoitti:
Nyt tulee valhetta valheen perään. Ilmeisesti haluat valheilla tukea "feminismiäsi". Luin wikipediasta - luepa itsekin, feminismi tarkoittaa naisen aseman parantamista ja perinteisten sukupuoliroolien muuttamista. Alunperin (1700-1800 -luvuilla) liike haki naisille poliittiseen l. yhteiskunnalliseen vaikuttamiseen tasa-arvoa, joka toteutui Suomessa 1900-luvun alussa.
Lisäksi syyllistyt rasistiseen ja alistavaan/alentavaan kielenkäyttöön haukkumalla minua nössöksi, kun olen joutunut feminismin uhriksi.
Juuri tätä on miehen kasvojen menetys.
Ja tuo syyllistäminen, kirjoitit näin "se osapuoli joka antaa alistaan itseään, on ongelma, väärässä ja syyllinen".
Feminismiä pa(r)h(ai)immillaan.mainittiin miesten alistaminen? Olet oikeassa, feminismi tarkoittaa naisen aseman parantamista. Mieti mikä on ollut lähtökohta.
Olen pahoillani, että olet joutunut uhriksi. Mutta sinä itse olet vastuussa omasta elämästäsi, ei kukaan muu. Ei sinun silti tarvitse haukkua alistajaasi feministiksi, sillä silloin puhutaan eri asioista, ei saa sotkea käsitteitä.
Sinun ylpeytesi on saanut kolauksen. Tunnista ja tunnusta se ja jatka matkaasi, äläkä syytä muita vaikeuksistasi. Kenenkään ei tarvitse elää hullun tyrannin kanssa, sitä tässä alkuperäisellekin ehdottaisin. - maahanpoljettu
kohtaa siellä kirjoitti:
mainittiin miesten alistaminen? Olet oikeassa, feminismi tarkoittaa naisen aseman parantamista. Mieti mikä on ollut lähtökohta.
Olen pahoillani, että olet joutunut uhriksi. Mutta sinä itse olet vastuussa omasta elämästäsi, ei kukaan muu. Ei sinun silti tarvitse haukkua alistajaasi feministiksi, sillä silloin puhutaan eri asioista, ei saa sotkea käsitteitä.
Sinun ylpeytesi on saanut kolauksen. Tunnista ja tunnusta se ja jatka matkaasi, äläkä syytä muita vaikeuksistasi. Kenenkään ei tarvitse elää hullun tyrannin kanssa, sitä tässä alkuperäisellekin ehdottaisin.Sanot "älä syytä muita vaikeuksistasi", feminismi iskee juuri siihen että kun naisella on vaikeuksia, ne on aiheuttanut mies(esim. tasa-arvo, huonompi palkka, jne. tai kuten tässä MIES haluaisi oman nimensä vaimolleen - mikä ongelma!!!), kuten näistäkin kommenteista voi lukea. Feminismi myös antaa samalla vastauksen, kun miehellä on vaikeuksia, syy on miehessä itsessään. Feminismin mukaan siis aina kaikki syy kaikkeen pahaan on miehessä. Feminismin ajatusmallit, joita edellä luettelin ovat aiheuttanut sen tosiasian että Suomessa tutkimusten mukaan 40% perheväkivallasta on vaimon aiheuttamaa ja vain 20% miehen. Ja tällaiset palstat vain ruokkivat näitä malleja. Tämän palstan miesviha ja naisen jumalaksi korottaminen lisäävät suomalaisten kotien ja lasten pahoinvointia merkittävästi.
- taas joku
maahanpoljettu kirjoitti:
Sanot "älä syytä muita vaikeuksistasi", feminismi iskee juuri siihen että kun naisella on vaikeuksia, ne on aiheuttanut mies(esim. tasa-arvo, huonompi palkka, jne. tai kuten tässä MIES haluaisi oman nimensä vaimolleen - mikä ongelma!!!), kuten näistäkin kommenteista voi lukea. Feminismi myös antaa samalla vastauksen, kun miehellä on vaikeuksia, syy on miehessä itsessään. Feminismin mukaan siis aina kaikki syy kaikkeen pahaan on miehessä. Feminismin ajatusmallit, joita edellä luettelin ovat aiheuttanut sen tosiasian että Suomessa tutkimusten mukaan 40% perheväkivallasta on vaimon aiheuttamaa ja vain 20% miehen. Ja tällaiset palstat vain ruokkivat näitä malleja. Tämän palstan miesviha ja naisen jumalaksi korottaminen lisäävät suomalaisten kotien ja lasten pahoinvointia merkittävästi.
katkeroitunut nyhverö valittaa, kun ei ole pystynyt klaaraamaan elämäänsä, niin sehän on tietysti naisten syy, eikä hänen itsensä... Joo ja synti on saatanan syy ja työttömyys afriikan nälkäänäkevien... Just just joooooooooooo...
- vastuussa
maahanpoljettu kirjoitti:
Sanot "älä syytä muita vaikeuksistasi", feminismi iskee juuri siihen että kun naisella on vaikeuksia, ne on aiheuttanut mies(esim. tasa-arvo, huonompi palkka, jne. tai kuten tässä MIES haluaisi oman nimensä vaimolleen - mikä ongelma!!!), kuten näistäkin kommenteista voi lukea. Feminismi myös antaa samalla vastauksen, kun miehellä on vaikeuksia, syy on miehessä itsessään. Feminismin mukaan siis aina kaikki syy kaikkeen pahaan on miehessä. Feminismin ajatusmallit, joita edellä luettelin ovat aiheuttanut sen tosiasian että Suomessa tutkimusten mukaan 40% perheväkivallasta on vaimon aiheuttamaa ja vain 20% miehen. Ja tällaiset palstat vain ruokkivat näitä malleja. Tämän palstan miesviha ja naisen jumalaksi korottaminen lisäävät suomalaisten kotien ja lasten pahoinvointia merkittävästi.
omasta elämästään oli sitten kyseessä mies tai nainen.
Ei tämä niin vaikeaa ole.
- tätivanhus...
mietippä, mikä on päätäntävaltasi omissa asioissasi jatkossa.
Juokse karkuun, kun vielä voit. Hääpuku ja sormus ovat pieni hinta vapaudestasi.- feminismin uhri
nainen Suomessa menee avioliittoon PÄÄTTÄMÄÄN ja HALLITSEMAAN. Vähintäänkin taistelemaan kuka päättää ja hallitsee. Ja sitten, jos sattuu mies, joka tähän alistuu, sitä haukutaan nössöksi tuulipuku suomalaiseksi, jota sitten voi käydä miehen hiellä ja vaivalla hankkimilla rahoilla pettämässä Välimeren adonisten kanssa...
- jantteripatteri
mikä teitä vaivaaaaa??????????????????????? naimisiin mennään RAKKAUDESTA!
- heitit
hahahahahahaha!!!!!
- morsmaikku 19.9.
Mitenkä se ny on noin hankalaa? Tuollaiset asiat pitäisi puhua pikkaisen aiemmin. Jättäkää menemättä naimisiin. Ei tarvii miettiä nimiä eikä kukaan huijaa ketään. Ja jos ukko ottaa lippahivokat sen tähen niin passaa mennä. Eikä mene kenenkään rahat. Puvun voi myydän. Jos on ukkokin hankala niin tuntuu tuo morsmaikkukin osaavan kaivaa tikuamisen aihetta. Ei kovin pitkäikäinen ehkä ole liitto jos se nyt solmittua tulee. Mutta jos nyt kellot kilisee syssymmällä niin kovasti onnea !
- sijoitusneuvoja_
ja sitten heti perään ero, jossa omaisuus tasataan. Fifty-fifty tilanteessa voi harkita avioitumista saman miehen kanssa uudestaan, jos hän suostuu osallistumaan hääpuvun kustannuksiin.
- Minun mielipire
Ota miehen nimi se on osa raukkautesi osoitusta häntä kohtaan,mies tuntee kuin sinä haluat olla yhtä hänen kanssa.Pieni myönnytys sinulle mutta iso juttu hänelle.Ja tämä sinun paha appiukko käyttäisi sitä todennäköisesti sinua vastaan myöhemmin,ET OTTANUT EDES MEIDÄN NIMEE.Niin ja kun se avioliitto tulee myöhemmingin ole yhtä kompromissien tekoa,hyvä alottaa tästä helpommasta päästä.
- Heinäkuu
Minun mielestäni ihmisen pitää kunnioittaa omia, biologisia sukujuuriaan ja pitää se sukunimi, jonka on syntymässään saanut / mihin sukuun on syntynyt. Veri on vettä sakeampaa. Lapsi perii aina isänsä sukunimen, koska sitähän pellossakin kasvaa, mitä sinne kylvetään.
- kun ei osaa
Jos rakastaa niin täytyy osata tehdä kompromissejä.
Älä hyvä ihminen mene naimisiin tuolaisen juipin kanssa. Aiot selvästi jäädä alistetuksi.
Kerran omissakin piireissä eräs sukulais nainen meni naimisiin samankaltaisen tyrannin kanssa. Häät meinasivat pariin otteeseen peruuntua, mutta eivät silti peruuntunut. Mutta kun astuivat avioon, niin nainen oli nyrkin ja hellan välissä ja mies uhkasi tappaa koko perheen lapset mukaanlukien jos eroaisivat. Naisenkin yritti niitata kerran autolla ja sai vain ehdollista siitä.
Lopussa noin 5 vuoden jälkeen ero tuli, mutta mies kävi silti naisen kotona rikkoi talon oven ikkunan ja auton ikkunat ja kävi aina riehmussa ja uhkasi lasten ja naisen ja omaa henkeä. Vasta nyt kun noin vuosi kulunut erosta tilanne on rauhoittunut.
Eli mieti nyt mitä teet. Sulla on sen kaltainen ukko, että ei hyvä seuraa jos avioon astutte. Jos jo sukunimi aiheuttaa näin ison melun eikä mies kykene joustamaan missään asiassa niin ja jos nyt alistut sille, niin alistut aina jatkossakin ja tulet olemaan avioliitossa nyrkin ja hellan välissä.
Se on sinun valintasi jos haluat leikkiä päivän morsianta ja elää sen jälkeen helevetissä niin ok. Kannattaa silti miettiä että voi tulla loppu elämässä halvemmaksi jättää tuo ihminen ja perua ne häät vaikka olisi maksanutkin osan. Sitäkin olisi kannattanut miettiä aikaisemmin ja tutustua tarkemmin ennen kuin ryntää suinpäin häitä tilamaan. - <eikä>
Eikö nuo nimiasiat pitäisi hoitaa jo siinä vaiheessa, kun aletaan häitä puuhaamaan? Meillä ainakin puhuttiin ja mies aikoo ottaa minun nimeni, koska se on harvinaisempi eikä hän ole erityisen sukurakas.
Nimet ovat muutenkin tärkeitä asioita (minun mielestäni) ja jos Sinusta, aloittaja, tuntuu että se on sinulle tärkeä asia, rahanmenosta ei kannata välittää. Hääpuvun voi myydä eteenpäin ja sormuksen pitää vaikka toisessa sormessa. Kun ajoissa perutte, saatte ehkä osan mm. pitopalvelun rahoista takaisin.
Neuvoni on, että sanot nyt miehellesi, että nimiasia on sinulle tärkeä ja jos häntä ei kiinnosta sinulle tärkeät asiat, voitte peruuttaa naimisiinmenon. Et arvostane myöskään kiristystä, joten mainitse heti se hänelle.
Pelasta itsesi, tämä maa on täynnä hienoja miehiä ja jos olet jo yhden saanut, ei voi olla hankaluuksia löytää toista. - 34136576
Entä jos ottaisit nyt miehen nimen ja muuttaisitte sen myöhemmin? Häitä edeltävä aika on rajallinen ja stressaava, mikä voi vaikuttaa myös miehen päätöksiin. Myöhemmin voisit ehkä pehmittää häntä ja totuttaa esim. siihen kaksiosaisen nimen ajatukseen.
Tällä tavalla häät voitaisiin pitää matalalla profiililla ja ilman riitoja, mutta itse "ongelmat" ratkaista myöhemmin, kun siitä seuraa vähemmän draamaa. - tilanne...
Kylläpäs on itsepäinen mies sulla. Sen mielestä mennään naimisiin vain, jotta saadaan naiselle sama sukunimi= hänen. Muuten ei naimisiin siis tarvitse mennä?
Älä anna periksi tässä asiassa! Se on sinun nimesi ja sinä saat sen päättää, eikä tosiaan pakottamalla sellaista nimeä jota et missään tapauksessa halua. Mikä ihme siinäkin nyt sitten muka on??? Vaikuttaa teiniltä, just joo...
Olet ehkä turhan ajoissa hankkinut hääpuvun ja sormuksen, kun tämmöinen iso asia on sopimatta.
Minkä ikäinen miehesi on? Tuntuu vaan jotenkin ehkäpä jopa lapselliselta, ettei tämmösestä asiasta pysty edes puhumaan. Vai pitääkö hän sinua itsestäänselvyytenä?
Luuletko, että miehellesi olisi ihan sama, vaikka te eroaisitte mieluummin? Jotenkin tuntuu, että sinä tässä häitä olet halunnut ja miehesi vaan suostuu niihin yhdellä ehdolla? Pitkäänhän te toki yhdessä olette olleet.
Et voi salaakaan tota nimeä papereihin laittaa, mitkä muistot niistä häistä sitten jäisi? Aika paha maku molempien suuhun, eikä se varmaan kauas kanna...
Perukaa häät, jos et saa nimeä itse valita. Menkää sitteen naimisiin, kun miehesi on aikuistunut sen verran, että antaa sinulle edes tässä asiassa päätösvaltaa.
Ja onnea tulevaisuuteen! - Loule
Mielestäni "yksi nimi postilaatikossa" on huono kriteeri nimen valintaan. Mielestäni On hauskaa että postilaatikossamme on neljä nimeä. Vanhempani erosivat ja äiti otti tyttönimensä takaisin, ja tässä vaiheessa postilaatikossa on Äitini tyttönimi, isäpuoleni nimi, minun nimeni joka on isäni, ja sisareni nimi, jonka hän vaihtoi täysi-ikäiseksi tultuaan sukumme alkuperäiseksi nimeksi. Ei näissä asioissa kannata täysi tiukkapipo olla.
- ......
ÄLÄ IHMEESSÄ ALISTU MIEHESTI TAHTOON!! ÄLÄ MISSÄÄN NIMESSÄ TEE SITÄ!
Ja jos ja kun miehesri rakastaa/(rakastaisi sinua ihmisenä) hänelle olisi samantekevää minkä nimen otat tai jos haluat pitää oman tyttönimesi! Ei voi olla oikeesti mistään nimestä kiinni tämä homma, usko!
Miehesi on näköjään tyyppiä, että haluaa alistaa sinua tuossa asiassa, hyvin todennäköistä on että hän alistaa muutoinkin eteenpäinkin, ja mahdollisten häiden jälkeenkin!
Ei kuulosta kuule hyvältä, tuo nimiasia antaa hyvin jo "osviittaa"! Eikä salassa jos teet sen, että pidät tyttönimesi, niin siitä tulee iso riita jälkeenpäin kun miehesi saa tietää! Kaiken tulee tapahtua puhumalla etukäteen! Jos miehesi ei suostu siihen, jos haluat pitää oman nimesi, itse en jäisi tuollaiseen suhteeseen! Vaikeuksia on tiedossa jatkossa..... Kaikkea hyvää sinulle! Mutta ÄLÄ ANNA MIEHESI ALISTAA SINUA!!! "Olen menossa mieheni kanssa naimisiin syksyllä, mutta suureksi ongelmaksi on nyt noussut sukunimen valinta. Mieheni mielestä tässä on vain 1 ratkaisu, se että otan hänen nimensä. En tule toimeen appiukkoni kanssa ja tiedän hänen nostavan metelin jos ottaisin heidän nimensä, enkä muutenkaan halua nimeä joka muistuttaa aina apestani. Appiukko kun ei tule toimeen yhtään kenenkään kanssa, niin koen kiusalliseksi että meidät sukunimen kautta yhdistettäisiin (heidän nimensä on hyvin harvinainen)."
"1 ratkaisu." Miehesi siis kiristää sinua uhkavaatimuksella: "Jos et tee niin kuin minä haluan, saat kärsiä." Se ei ole kunnioittavaa, välittämistä eikä rakkautta. Se kertoo miehesi itsekeskeisyydestä, empatiakyvyttömyydestä ja siitä, että hän haluaa vain alistaa sinut valtaansa.
"Olen ehdottanut kaikkia mahdollisia vaihtoehtoja: omaa nimeäni, sukulaisten sukunimiä tai että yhdistettäisiin nimemme ja keksittäisiin näin ihan oma nimi, mutta mikään näistä ei sovi miehelle." "Eikä liioin se että pidän oman nimeni, koska mies haluaa että postilaatikossa on jatkossa vain 1 nimi (muuten näyttää liian teiniltä)."
Hänelle ei käy mikään koska se tulee sinun suustasi. Jos hän myöntyisi sinun ehdotukseesi, hän antaisi vallan sinulle. Mikä ei käy päinsä.
Teiniltä näyttäminen on taas merkki häneltä siitä kuinka sinun tahtosi on väärin ja sitä ei voi missään nimessä toteuttaa (pönkittää itseään).
"Tilanne on siinä pisteessä, että jos en suostu ottamaan miehen nimeä, niin hän peruu häät. Tämähän sopii loistavasti miehelle, koska hän ei ole häistä euroakaan (vielä) maksanut."
Miksi annat hänelle niin suuren päätösvallan? Entä jos sinä jättäisit hänet, koska hän ei kykene edes minkäänlaiseen kompromissiin tästä nimiasiasta? Sehän kuvastaa vain tulevaisuutta, hän tulee vastaisen varalla päättämään kaikesta yksin ja näyttää sinulle kaapin paikan uhkailemalla & kertomalla kuinka huono sinun tapasi hoitaa asia olisi.
Terve parisuhde on kommunikointia ja kompromissien tekemistä. Ei toisen pakottamista omaan tahtoon, tavalla taikka toisella.
"Viime aikoina on ollut aika paljon isoja asioita joista mies on päättänyt yksin, niin jotenkin ajattelen että kai nyt sentään voin oman nimeni päättää?"
Kyllä, sinä itse päätät oman nimesi. Ja sen haluatko todella naimisiin tällaisen ihmisen kanssa? Onko suhde hänen puoleltaan rakkautta? Onko se mielestäsi rakkautta, että alistaa toisen? Tuleeko siitä sinulle hyvä olo, että sinut mitätöidään?
"Ero nyt ei tietenkään tässä kohdassa ole ratkaisu, koska menen naimisiin rakkaudesta, vaikka nyt vähän alamäkeä onkin ilmassa. Olemme olleet yhdessä 9 vuotta, enkä voi kuvitella elämää ilman miestäni."
Miksi ei olisi?
Ehkä sinä rakastat häntä. Ehkä hän osaa ajoittain olla todella mukava, hurmaava ja unelma. Ja kukaan ei hänestä ulospäin uskoisi millainen hän voi olla, neljän seinän sisällä. Ehkä hän on narsisti, joka osaa tämän pelin täydellisesti?
Minä olin 10 vuotta narsistin kanssa ja ainoa mitä tein, oli se että haaskasin kaiken energiani, hukkasin itseni täysin ja jouduin kokemaan mitä kamalimpia hirveyksiä hänen taholtaan.
"Nyt olen yrittänyt löytää ratkaisua nimiongelmaan, mutta vähissä tuntuu olevan. Mitä jos "vaivihkaa" laitan esteettömyystutkintalomakkeeseen tulevaksi nimeksi tyttönimeni? Asia selviäisi miehelle vasta naimisiinmenon jälkeen... tuntuu huijaamiselta... ja sen jälkeen saa heittää luottamukselle hyvästit. Mielestäni kuitenkaan miehellä ei voi olla oikeuttaa päättää mielivaltaisesti minun nimestäni. En tiedä enää mitä tekisin, puhumisesta ei juuri apua, koska miehen mielestä on vain 1 ratkaisu eikä muista edes keskustella. Onko minun siis vaan alistuttava miehen tahtoon?"
On eräs ratkaisu. Nimittäin tällaisten pelien lopettaminen. Ala yhtä pinnalliseksi kuin miehesi. Hän ei tunnu välittävän sinun tunteistasi yhtään. Miksi sinunkaan silloin pitäisi välittää?
Hän ei kuuntele sinua. Kommunikointia ei ole, jos toinen ei suostu sitä vastaanottamaan. Häntä ei siis kiinnosta kuunnella sinua, etkä ole tärkeä hänelle.
Vaikka et haluaisi jättää, älä mene naimisiin. Hanki oma elämä, harrastuksia, ystäviä. Sillä omaa tekemistä ja muita ihmisiä tarvitset kipeästi jos tämän miehen kanssa aiot olla. Jos hän on narsisti, hän tekee elämästäsi helvetin.
http://www.narsistienuhrientuki.info/index.php?alasivu=180&valikko=2- tuo naimisiin meno
ilmeisestikään miehesi ei sinua arvosta saatikka kunnioita, kerta tuollaisella asialla pitää uhata. rakkaudesta on tokikin hyvä mennä naimisiin, mutta nyt tuntuu olevan perusteet ihan muut kuin rakkaus. miehelläsi ei todellakaan ole oikeutta nimestäsi päättää, sinun nimihän se on. kannattaa vielä yrittää miehen kanssa puhua asiasta, ja mikäli ei onnistu, sano vain kylmän viileästi että nyt on valinnan paikka, nimi vai sinä. mikäli sinä, sinä päätät itse nimesi, mikäli nimi, lähde menemään.
- hetkeksi en sulle rupia
Niin, todellakin sinun kannattaisi lukea uudestaan mitä kirjoitit.
Minä en näe minkäänlaista rakkautta, en sinun puolelta, en myöskään miehesi puolelta. Näen alistujan ja alistajan.
Toisaalta tulet varmasti etsimään samantyyppistä uutta miestä jos jostain syystä ette nyt alttarille astele.
Mutta luulempa että astelette, mutta toivottavasti ymmärrät, että sinun mielipidettäsi ei sitten jatkossakaan kysellä eikä arvosteta. Sitä saa mitä tilaa!
Entä sitten kun saatte lapsia?
Itsetunto ongelmiin ja läheisriippuvuuteen varmasti on saatavilla apua. Itsekseen voisi miettiä, että onko omassa lapsuudessaan kokenut jotain sellaista, että ei koe ansaitsevansa rakkautta aikuisena. Niin ja onko lapsuudessa perhemalli ollut sellainen että "naiset seurakunnassa vaietkoon."
Toista ihmistä ei voi muuttaa, mutta itseään voi kehittää.
Jos nyt jostain syystä et mene naimisiin hänen kanssaan, niin opettele tunnistamaan tuon tyyppiset miehet ja ymmärtämään että vedät heitä puoleesi.
Varmasti sinulla on paljon rakkautta anettavana sille kunnon miehelle joka arvostaa sinua ja ei anna sinun uhrautua liikaa. - tuo naimisiin meno
ilmeisestikään miehesi ei sinua arvosta saatikka kunnioita, kerta tuollaisella asialla pitää uhata. rakkaudesta on tokikin hyvä mennä naimisiin, mutta nyt tuntuu olevan perusteet ihan muut kuin rakkaus. miehelläsi ei todellakaan ole oikeutta nimestäsi päättää, sinun nimihän se on. kannattaa vielä yrittää miehen kanssa puhua asiasta, ja mikäli ei onnistu, sano vain kylmän viileästi että nyt on valinnan paikka, nimi vai sinä. mikäli sinä, sinä päätät itse nimesi, mikäli nimi, lähde menemään. ja tuon hääpuvun ja sormuksen voi aina myydä pois.
- qwertypå
Vaikuttaa siltä, että noin ison ja stressaavan tapahtuman alla alkaa paljastua myös jotain aitoa ja todellista miehesi luonteesta, hän haluaa omistaa sinut nimeään myöten. Voit vain kysyä itseltäsi, mistä muusta tärkeästä asiasta annat miehesi päättää puolestasi, jos sukunimiasia on sinulle tärkeä?
Postinjakajana voin näin sivuhuomautuksena sanoa, että kaksi sukunimeä postiluukussa tai -laatikossa ei todellakaan estä postin perillemenoa. Aika monella pariskunnalla on ovessaan kaksiosainen tai kaksi sukunimeä. Ja jos postiluukun esteettisyys on miehellesi jotenkin tärkeää, niin voi sen sukunimen jättää pois. Pelkkä numero riittää.
En tiedä, miten teidän kuuluu tai pitäisi riitanne ratkaista, mutta tällaisissahan tilanteissa punnitaan se, minkälaiset ovat kummankin osapuolen riitely- ja kommunikointitaidot. Jos miehesi ei olisi niin teinix, niin varmasti hän suostuisi jonkinlaiseen kompromissiin eikä olisi niin ehdoton ja joustamaton vaatimuksessaan.
No mutta, ennen kuin sanot tahdon, yritä tarkastella asiaa vähän etäämmältä. Onko nimiriidan takana jotain muuta kuin pelkkä sukunimi? - ei näin
Jos miehesi on valmis jättämään sinut jonkun typerän nimen takia niin sinun kannattaisi jättää hänet.
- toisinkinpäin
Teet miehellesi palveluksen eroamalla, kun et sitten enää alista häntä ja hänen sukuaan oman hallintasi ja ehdottoman ainoan oikean tahtosi alle joka ikisessä pikkuseikassa, kuten nyt näytät tekevän.
- vitun
uusimies minä muka olen!!!!
- ja kaikki
vitun kirjoitti:
uusimies minä muka olen!!!!
mikä ihme teitä vaivaa koko aja nais mies vastakkais asetteluuu!
jumankauta tansseihi vaa ja kyl siel joku aina löyy.
ja jossehi löydy ,nii voi niitä makkaroita muutenki kärystellä.
asenteet on kyl ihan perästä. osasha ne luolameihetki jo hommansa.
eihä meit ees olis. koittakaa ny viel ....
- pdhfsfh
No ehkä sää meet naimisiin rakkaudesta, mutta entä miehes? Ei oikeen kuulosta normaalilta, että yks peruu häät jossei ainoastaan hänen sukunimensä loista postiluukussa. Miehesi kuulostaa varsin sovinistiselta ja lapselliselta ihmiseltä.
Lisäksi sanoit; "Tilanne on siinä pisteessä, että jos en suostu ottamaan miehen nimeä, niin hän peruu häät. Tämähän sopii loistavasti miehelle, koska hän ei ole häistä euroakaan (vielä) maksanut"
Eli miestäsikö ei harmittaisi häiden peruuntuminen ollenkaan, koska hän ei ole maksanut niistä mitään. Entäpä avioituminen rakastamansa ihmisen kanssa? Yhteinen tulevaisuus? Eikö näillä ole miehellesi mitään merkitystä?
Kannattaisi ehkä vähän miettiä millaisen tyypin kanssa aiot loppuelämäsi viettää. - chowie
Jopas teillä on ilkeä ongelma tullut eteen. Mieleeni tuli, että voisiko olla mahdollista, että mies on niin ehdoton tuon nimen kanssa, koska se merkitsee hänelle sitä että sinä avioidut hänen kanssaan (etkä esim. hänen isänsä) ja yhteisellä sukunimellä hänen mielestään osoitat osaltasi sitoutumista häneen? Oletko kysynyt puolisoltasi, että mitä sukunimi edustaa hänelle?
- yksivaan
Et paljon tukea ole saanut tältä palstalta, erokehotuksia sitäkin enemmän. Minun mielestäni tässä nimijutussa on kyseessä vain jäävuoren huippu, se edustaa kaikkia muita mahdollisia ongelmakohtia suhteessanne.
Ei sitä siltä erota tarvitse heti, tai naimisiin mennä. Yksi vaihtoehto on siirtää häitä eteenpäin ja etsiä sinua tyydyttävä ratkaisu nimiasialle. Ei mene pukukaan pieneksi. Ja mies saattaa ymmärtää että asia on sinulle tärkeä.
Tärkeintä kuitenkin on, että teet ratkaisun oman ratkaisun. Jos erouhka on jatkuvasti yllä ja rakkauden menettäminen pelottaa, voi kysyä että onko tämä sitä oikeaa rakkautta. - huomioija
Melko kummallinen perustelu olla ottamatta miehen nimeä kun muistuttaa apesta - kuinka olet jaksanut miestä tähän asti katsella, onhan hänelläkin sama nimi? Tästä syystä kuulostaa myös oudolta että yhdistelmänimen ottaisit muttet omaasi - kuulostaako Tiina Möttönen-Persreikä muka paremmalta kuin pelkkä jälkimmäinen, jos sitä niin kovin inhoaa?
Tuosta syystä tuntuu vähän lapsellisilta molemmat osapuolet, vaikea keskustella jos kummallakaan ei ole perustelut mitenkään järkeviä ja kykyä tulla vastaan.
Tämä on näitä pariskunnan arvojenkohtaamisasioita joiden perusteella yhteen yleensäkin mennään. Jotkut käy vaan nämä keskustelut ajoissa seurusteluaikana, ja jotkut ei. Lapset, naimisiinmeno, nimi, asumisasiat, kirkkohäät, kaste jne. Onko niin että teillä on kaikesta muusta yksimielisyys muttei nimestä? - huomioija2
Melko kummallinen perustelu olla ottamatta miehen nimeä kun muistuttaa apesta - kuinka olet jaksanut miestä tähän asti katsella, onhan hänelläkin sama nimi? Tästä syystä kuulostaa myös oudolta että yhdistelmänimen ottaisit muttet omaasi - kuulostaako Tiina Möttönen-Persreikä muka paremmalta kuin pelkkä jälkimmäinen, jos sitä niin kovin inhoaa?
Tuosta syystä tuntuu vähän lapsellisilta molemmat osapuolet, vaikea keskustella jos kummallakaan ei ole perustelut mitenkään järkeviä ja kykyä tulla vastaan.
Tämä on näitä pariskunnan arvojenkohtaamisasioita joiden perusteella yhteen yleensäkin mennään. Jotkut käy vaan nämä keskustelut ajoissa seurusteluaikana, ja jotkut ei. Lapset, naimisiinmeno, nimi, asumisasiat, kirkkohäät, kaste jne. Onko niin että teillä on kaikesta muusta yksimielisyys muttei nimestä? - hedukki
Ei olla vielä naimisiin menossa, mutta kihloissa ollaan. Nimi asiata ollaan kumminkin puhuttu jo pitkään... itsekkään EN halua miesystäväni nimeä kun en oikein pidä apestani ja en halua "hänen sukuun".. miehelleni se on ok. Ei häntäkään innosta minun nimeni. Häntä kyllä vähän ahdistaa kertoa mummolleen että saattaa ottaa toisen sukunimen, jos naimisiin menemme. Olemme yhdessä miettineet toisiakin nimiä, sukulaisten, oma sukunimi jne jne... varmaan kumpikin pitää omansa
liitossa pitää ottaa toinen huomioon ja tukea toista mikä tahansa päätös onkin. Kerta teillä ei näin menee niin elä nyt hyvä ihmin en mene naimisiin, et saa enää ikinä päättää mistään asiasta itse!!
ja mikä ihmeen kaksi nimeä näyttää liian teiniltä.. HEKO HEKO!!! huono tekosyy! Teetä häämekosta biletysmekko ja siirrä sormus toiseen käteen ja eikun ulos baanalle! Löydät varmasti rinnallesi kunnollisen, sinua arvostavan ja rakastavan kumppanin nopeammin kuin luulitkaan. Avaa silmät ja katsele ympärillesi, uskalla rakastaa ja nauttia elämästä ilman alistumista! Onnea jatkoon!
- kgfjlölä
nosta kytkintä ellet saa itse päättää omasta nimestäsi. Aika hataralta pohjalta tuntuu teidänkin liittonne alkavan. Harkitsisin todella vakavasti alkaisinko ollenkaan, jos olisin samassa tilanteessa.
- pömooö
onhan toikii tapaus,,,
- mysteerio123
naisen ei pakko ottaa miehen sukunimi...niin ainakin on muslimi uskonnossa
Ei omalle kohdalle ole tullut ongelmaa tuosta. Sanoin vaimolle, että pidät oman nimesi ja sillä hyvä. Meillä mahtuu postilaatikkoon ja ovikellon alle hyvin kaksi nimeä.
Älkää missään nimessä hankkiko lapsia. Niille nimien antaminen aiheuttaa luultavasti ydinsodan.- halusta
olette näemmä menossa naimisiin! Kuten sinulle jo suositeltiin, luepa oma viestisti, sen pitäisi herättää sinut.
Ei ihme että erotilastot kasvavat jos tässä on yksi syy avioliiton solmimisille!? - terapeutti.....
Taitaa olla kysymys ihan muusta kuin nimestä...pohjimmiltaan. Joko pariterapiaan tai ero.
Avioliitto on lupaus komppromisseihin ja menossa on uskomaton valtapeli, jossa kummallakin lusikka sopassa. Ei hyvää lupaa vaan kannattaisi ihan oikeasti pysähtyä mietttimään tilannetta.- ei opeteta
oikeinkirjoitusta?
- yhdistelmänimi
Vähän oli sama ongelma kaksi vuotta sitten kun menimme naimisiin. Päädyin kompromissiin, koska asia oli miehelleni todella vaikea. Otin yhdistelmänimen, mutta varsinaisesti käytän vain omaa sukunimeäni esitellessä itseäni ym tilanteissa. Mieheni jupisi aluksi mutta on ollut hänenkin vain pakko sopeutua. Kyse on sentään minun nimestäni ja myös sinun!! Älä anna periksi näin tärkeässä asiassa, itseäni hieman harmittaa tämä kömpelö yhdistelmänimi, mutta tehty mikä tehty. Omat vanhempani osoittautuivat lopulta kiihkeimmiksi tuon sukunimen suhteen. Laittaesssaan postia minulle se tulee mieheni sukunimellä, ei yhdistelmällä. Häitä edeltävänä iltana äitini huusi minulle kuinka naisen TULEE ottaa miehensä nimi...
- Appiukko heikoin lenkki?
Olette olleet suhteessa jo aika kauan, ja hyväksyt appiukkosi vaikka et hänen kanssaan tule toimeen. Omakohtaiset kokemukset on, että jos appivanhemmat on nyt sinulle taakka on siittä ainakin keskusteltava miehesi kanssa. Mikäli appiukko ei hyväksy sinua tai ei alkuunkaan tule kenenkään kanssa toimeen, on sinun jatkossakin hyvin vaikeaa suhtautua henkisesti hyväksyttynä henkilönä hänen läsnä. Varmaan tulet kohtaamaan useimminkin jatkossa appiukon kohtelua otat tai jätät ottamatta sukunimen. Kysymys kuuluukin että jaksatko sinä parisuhteessa jossa ei ole hyvä olla läheisimpien ihmisten kanssa?
- Ymmärrän morsianta...
Neiti Saarnivuori on menossa naimisiin Herra Mälkin kanssa...haluaako tuleva rouva kenties pitää oman nimensä??? VARMASTI HALUAA SANON MINÄ!
Itsekästä mieheltä vaatia naista luopumaan kauniista nimestään! MÄLKKI MÄLKKI MÄLKKI...siinä on morsiolla nimessä maistelemista ja totuttelemista....huhhhuh! - Amanda48
Heips arvosta toki itseäsi ,ja tee pesäero moisesta otuksesta .Pitäähän noin pienestä asiasta voida joustaa ja neuvotella ? aika tyränni se mies .Ota toinen onhan noita pilvin pimein jotka ottaa sinut huomioon . Pitkässä juoksussa saat aina olla luutturätti ja joustaa ,sitten kun sinulla on pienetkin mitä tulee ottaa huomioon .Vai oletko niin minätön olento ? ja sitten alkaa juosta vieraissa ja ei auta kuin kestää ja kärsiä sitä lurjusta . Tee itse itselesi oma itsenäinen elämä .
- miehen tahto?
Jos et pääse tästä asiasta itseäsi tyydyttävään ratkaisuun niin mietihän haluatko oikeasti naimisiin tämän miehen kanssa. Jos otat miehen sukunimen vastoin tahtoasi, asia kaivelee ja vaivaa sinua jatkuvasti. Voithan tietysti ottaa miehesi sukunimen ja sitten häiden jälkeen ilmoitat maistraattiin ottavasi oman nimesi takaisin:).
- Bastrado
miehesi jymähtänyt viimevuosisadalle.....todennäköisesti. Pistä tuollainen muinaisjäänne kiertoon tai alistu sitten hänen tahtoon.Valinta on sinun.
- olisin,,,
perunut häät jos ei meikäläisen nimi olisi kelvannut. Miehesi on oikeassa.
- tietää
vallankäyttöä ja kiristystä jo suhteen tässä vaiheessa...voit vaan kuvitella mitä jatko tuo tullessaan!!!!päästä äkkiä irti, potku persiisiin ja liitä kädet yhteen ja kiitä, että et isompaa erehdystä ehtinyt tehdä!
- jutuista kiinni
tuo teidän suhe. Hääpuku, raha jne.
Siis oletteko menossa naimisiin? Miten ajattelit että ukkeli pompottelee sinua naimisissa ollessa jos terrorisoi nyt tuolla tavalla?
> Tilanne on siinä pisteessä, että jos en suostu ottamaan miehen nimeä, niin hän peruu häät.
AQinakin tiedät nyt perheen marssijärjestyksen! Sinulla ei ole sananvaltaa missään!- kyse läheisriippuvuudest
Eikös olekin hyvä, että se selvisi ENNEN häitä, eikä vasta niiden jälkeen?
Läheisriippuvuus on suhde, jossa toinen haluaa dominoida toisen ajatuksia, tunteita, uskomuksia ja päätöksiä. Se on jatkuvaa taistelua siitä, kumpi voittaa ja kumpi häviää. Sinä olisit se teidän suhteen luuseri ja kun väistämätön avioero joskus tapahtuu, itsetuntosi ja identiteettisi on täysin nollilla. - vihitään
Pidät oman nimesi.Rakkauden on kestettävä postilaatikossa olevat 2 sukunimeä.En näe sitä metenkään outona tapauksena.
Eikä se ole mikään epäluottamuslause miehellesi. - yhdeksän vuotta liikaa
Kannattaisi varmaan kirjoittaa ylös kaikki ne asiat, joissa mies ei ole edes kysynyt mielipidettäsi. Ja samalla vaikka kymmenen syytä miksi haluat jatkaa kuitenkin suhteessa. Se ei riitä syyksi, ettei voi kuvitella elävänsä ilman toista. Se kertoo vain tottumuksesta, ei rakkaudesta sinänsä. Ei ainakaan molemminpuolisesta.
Ei varmaan ole ensimmäinen tämä nimijuttu jossa olet joutunut joustamaan ja antamaan periksi. Joko miehelle tai appiukolle. Säästä hääpuku parempia aikoja ja miestä varten.
Tuntuu muutenkin, että niin paljon satsataan häihin, ettei sillä ole edes väliä miten avioliitto sujuu, mutta sinulla sentään on yhdeksän vuoden kokemus miehestä.
Kävele pois niin kauan kuin sinusta itsestäsi ja itsetunnostasi on vielä jotain jäljellä. Tuollainen käytös mieheltäsi ei ole kaukana henkisestä väkivallasta, eikä mikään liitto voi kestää, jos pitää vaivihkaa tehdä asioita.
Voimia sinulle tehdessäsi oikean päätöksen. - ihan oikein
Naisen tulee ottaa miehen sukunimi ja sillä siisti. Tuollainen feministinen käytös on naurettavaa. Aviopuolisoilla pitää olla yhteinen nimi ja naisen kuuluu ja pitää ottaa miehen nimi. Näin se on.
Ikinä en huolisi sellaista feministi akkaa joka ei halua ottaa nimeäni.
Hyvänen aika näitä nykyajan feministi lesboja...- Vaimo73
Kuules sovinistihomo, menimme juuri naimisiin ja mieheni otti omasta tahdostaan MINUN nimeni. Ei koskaan ole minkäänlaista ongelmaa ollut nimiasiasta. Oli kuulemma päättänyt jo teininä että ottaa sitten vaimon nimen kun aika tulee...:)) Voisit sinäkin herätä jo 2000-luvulle...
- suumanni
olet tyhmä sovinistiurpo!
- voisit ottaa
appiukon nimen, jos tämä kerran nostaisi metelin? Mitä se miehesi siihen sanoo, oletko kysynyt?
Jos miehelle sopii loistavasti häiden peruminen, niin ota ja lähde! - voisit ottaa
appiukon nimen, jos tämä kerran nostaisi metelin? Mitä se miehesi siihen sanoo, oletko kysynyt?
Jos miehelle sopii loistavasti häiden peruminen, niin ota ja lähde! - cacatuidae
Hassua kuinka ihmiset saa tämmöisistä asioista tehtyä niin suuria esteitä itsellensä. Jos on oikeasti rakkautta ilmassa nimet ja muut ei paljoa paina kunhan saa olla yhdessä. Tälläisissä asioissa ei kannata antaa ulkopuolisten(sukulaisten tai muiden) vaikuttaa, vaan ne päättävät joita asia koskee eli sinä ja miehesi.
- millu
Kyllä se on sellainen juttu, että jos tossa vaiheessa yhdessäoloa mies sanelee mitä vaimo tekee. Niin mitä se avioliitto on tulevaisuudessa. Narsistinen mies joka haluaa pitää ohjat käsissä. Tulevaisuus tulee olemaan todella rankka ja jossain vaiheessa huomaat että sinulla ei ole paljon sanomista yhteisistä tekemisistä, eikä paljon omistakaan. Hän haluaa alistaa sinut ja kontrolloi tekemisiäsi ja valintojasi. Mitäs siinä jos valitsee sen tien, mutta jos avioliitto on nimestä kiinni. Niin kannattaa kyllä harkita tarkkaan, meneekö naimisiin. Hääpuku ja sormus on pieni raha siinä, mitä tulevaisuus tulee olemaan. Ei eletä keskiajalla, missä mies määräsi tahdin. Ole itsenäinen nainen ja pidä pääsi. Jos hän todella haluaa kanssasi naimisiin, hän kyllä hyväksyy valintasi.
- Sarah 25
Olen itse mennyt naimisiin noin 1v sitten ja keskustelimme pitkään mieheni kanssa asiasta(mieheni toivoi että otan hänen sukunimen),lupulta otin mieheni sukunimen ja näin jälkikäteen en ole sitä katunut. Jos kuitenkin mieheni olisi vaatinut minua ottamaan hänen sukunimen tai häät olisi muuten peruuntuneet, silloin olisin perunut häät. Pitkässä parisuhteessa tulee ns.riippuvaiseksi toisesta, mutta jos mies on noin ehdoton näinkin pienessä asiassa niin kannattaa miettiä mitä vaatimuksia jatkossa tulee....
- 25 Aurinko
Olen itse mennyt naimisiin noin 1v sitten ja keskustelimme pitkään mieheni kanssa asiasta(mieheni toivoi että otan hänen sukunimen),lupulta otin mieheni sukunimen ja näin jälkikäteen en ole sitä katunut. Jos kuitenkin mieheni olisi vaatinut minua ottamaan hänen sukunimen tai häät olisi muuten peruuntuneet, silloin olisin perunut häät. Pitkässä parisuhteessa tulee ns.riippuvaiseksi toisesta, mutta jos mies on noin ehdoton näinkin pienessä asiassa niin kannattaa miettiä mitä vaatimuksia jatkossa tulee....
- avioituneena
miehenä voin tuohon todeta että ei oo heteroilla helppoo ei.
Voi tsiisös näitä etusivun keskustelun aiheita.
Pystytte vielä säästämään yhteisen taloutenne rahoja,
kun lykkäätte häitä. Vaikka hamaan ikuisuuteen.- tiennyt
Minä myös voi taata jos menet tollaisen ääliön kanssa naimisiin niin liitto ei kesta kauvan kyllä joustosn täytyy löytyä myös miehen puolelta. Hän ei arvosta sinua ja mielipidettäsi ollenkaan. unohda koko jätkä.
- pinja123
Jos olette tosiaan ollut jo 9 vuotta yhdessä ja vielä siltikin rakastat miestäsi ja haluat naimisiin niin huijaa ihmeessä jos haluat, koska sinulla on moraalinen oikeus tehdä niin. Ihan naurettavaa vaatia että ottaisit hänen nimensä, jos et kerran halua, oli se syy sitten mikä tahansa.
Tietty sitten kun sille paljastuu että piditkin omasi niin saattaa vähän suuttua ja kostaa sen sulle tavalla tai toisella tai ainakin luulisi että asia jäisi jotenkin kaivelemaan sitä. Toisaalta jos joudut perumaan häät asia jää varmasti harmittamaan sua ja sä taas saat(at) kostaa sille, puhumattakaan siitä jos taivutkin ottamaan sen nimen.
Mitä luulet, bluffaakohan se? Kumpi teistä haluaa enemmän naimisiin, miehet ainakin tuntuu olettavan että naisille se merkkaa enemmän? Olisko se oikeasti valmis perumaan häät? Onko se tyyppiä "mitähän nyt toiset sanoo", kummalle häiden peruuntuminen ois nolompaa? Voisin ainakin kuvitella että enemmistö ihmisistä pitäisi miestäsi idiottiina jos tuosta syystä häät peruu.
Tietty yksi "kiva" keino olisi kertoa se sille alttarilla tai maistraatissa, koska sitten se ei varmaan kehtaa enää perääntyä ystävien ja sukulaisten edessa. Sitä vaan vähän pelkään että meneekö ne juhlat sitten ihan pilalle? Miehesi vaikuttaa aika jästipäältä joten saattaako alkaa sitten hankalaksi ja pilaa kaiken koska sen naurettava miehinen kunnia on jotenkin tahrattu? - TIETÄÄÄ!!
mä haluan kyllä tietää mihin ratkaisuun tässä on loppujen lopuksi päädytty!!!!!!!!!!!!!! :) kerro kun olette päättäneet : perutaanko häät vai oletteko päässeet yhteisymmärrykseen!!!
- Theena
Tekstistäni voi varmasti saada alistaja-alistettu-vaikutelman, joskaan se ei ollut tarkoitukseni. Tuo teksti varmasti kuvastaa enemmän sen hetkistä tunnetilaani kuin parisuhdettamme:) Kieltämättä tästä asiasta on ihan kiitettävästi väännetty ja se voi heijastua kielteisesti kirjoitukseeni. En kuitenkaan tarkoita saattaa sillä miestäni huonoon valoon, alistajaksi. Päinvastoin, enhän minä huonoa ottais! Miksi edes suunnittelisin avioliittoa huonon kumppanin kanssa? Toki vastaukset toivat ihan oikeasti miettimisen aiheita ennen häitä... ja eihän se tosiaan ole mikään pakko mennä naimisiin voisi sitä näinkin jatkaa kun hyvä on.
Tämä asia ei ole uusi vaan siitä on puhuttu aika ajoin. Uskoin ajan pehmentävän mieheni kantaa tähän asiaan. Lapset tulevat saamaan isänsä nimen, mutta mies haluaa että koko perheellä olisi sama nimi. Ihan ymmärrettävää toisaalta. Miehen mielestä appiukko ei ole ongelma, saa hänen puolestaan olla mitä mieltä tykkää. Mieskään ei erityisemmin välitä olla tekemisissä isänsä kanssa (ollaan kyllä silti, velvollisuudesta?), eivätkä he ole YHTÄÄN samankaltaisia, joten EI mieheni ei muistuta isäänsä yhtään, nimi kylläkin muistuttaa:)
Olen maksanut häistä tähän mennessä kaiken, koska ole meistä se moottori joka saa kaiken aikaan. Toki mieskin maksaa osansa, mutta myöhemmin. Jos järjestelyt ja hankinnat olisi jäänyt miehen harteille, saisi häitä varmaan odotella ensi vuonnakin vielä. Ja en ole ollut tyrannina päättämässä kaikkea häihin liittyvää, enemminkin päinvastoin. Olisin halunnut suuret häät, koska sukuni on suuri, mutta mies ei tunne oloaan kovin kotoisaksi suuressa väkijoukossa, joka koostuisi suurimmaksi osaksi minun suvusta, niinpä rajasimme häät hyvin pieniksi, lähinnä miehen tahdosta.
Mutta takaisin asiaan: ei auta kuin ottaa asia 1000:n kerran puheeksi ja yrittää päästä sopuratkaisuun mikä ikinä se onkin. Osoitanko rakkautta ottamalla miehen nimen? Vai päädynkö yltiöfemakoksi pitämällä omani? Tuo kokonaan uuden nimen keksiminen jäi kiinnostamaan vaihtoehtona...- kertonut miehellesi,
että ihmisen sukunimi ei todellakaan ole 'vain' nimi, vaan nimi on osa ihmisen identiteettiä? Haluaako hän todella, että luovut omasta identiteetistäsi ja olet sen jälkeen vain tietyn, miehesi nimisen perheen rouva/äiti? Kaikki, mitä olet tehnyt nykyisellä nimellä, olisi voinut tehdä joku muu, kukaan joka ei tunne sinua ennestää ei osaa yhdistää sinua entiseen nimeesi ja identiteettiisi.
Tee itsellesi ajatusleikki: mieti, miltä sinusta tuntuisi, jos 10 vuoden päästä eroaisitte esim. miehen pettämisen takia, tuntuisiko sinusta pahalta kantaa miehen nimeä ja ottaisiko sinua silloin päähän, että joudut kaiken muun lisäksi vielä nimirumbankin hoitamaan? Jos vastaus on kyllä, niin miksi luopuisit omasta nimestäsi alunperinkään? - Plah
kertonut miehellesi, kirjoitti:
että ihmisen sukunimi ei todellakaan ole 'vain' nimi, vaan nimi on osa ihmisen identiteettiä? Haluaako hän todella, että luovut omasta identiteetistäsi ja olet sen jälkeen vain tietyn, miehesi nimisen perheen rouva/äiti? Kaikki, mitä olet tehnyt nykyisellä nimellä, olisi voinut tehdä joku muu, kukaan joka ei tunne sinua ennestää ei osaa yhdistää sinua entiseen nimeesi ja identiteettiisi.
Tee itsellesi ajatusleikki: mieti, miltä sinusta tuntuisi, jos 10 vuoden päästä eroaisitte esim. miehen pettämisen takia, tuntuisiko sinusta pahalta kantaa miehen nimeä ja ottaisiko sinua silloin päähän, että joudut kaiken muun lisäksi vielä nimirumbankin hoitamaan? Jos vastaus on kyllä, niin miksi luopuisit omasta nimestäsi alunperinkään?Nimirumba on hyvin pieni projekti jos sen haluaa vaihtaa. Eli tuollainen ajatusleikki on turhaa asian pyörittelemistä
- niin mutku
Lue nyt vaikka ensin juuri kirjoittamastasi tekstistä allaoleva kappale uudestaan, mieti sitä ja mieti sitten vähän lisää.
"Olen maksanut häistä tähän mennessä kaiken, koska ole meistä se moottori joka saa kaiken aikaan. Toki mieskin maksaa osansa, mutta myöhemmin. Jos järjestelyt ja hankinnat olisi jäänyt miehen harteille, saisi häitä varmaan odotella ensi vuonnakin vielä. Ja en ole ollut tyrannina päättämässä kaikkea häihin liittyvää, enemminkin päinvastoin. Olisin halunnut suuret häät, koska sukuni on suuri, mutta mies ei tunne oloaan kovin kotoisaksi suuressa väkijoukossa, joka koostuisi suurimmaksi osaksi minun suvusta, niinpä rajasimme häät hyvin pieniksi, lähinnä miehen tahdosta. " - tyhmä?
Plah kirjoitti:
Nimirumba on hyvin pieni projekti jos sen haluaa vaihtaa. Eli tuollainen ajatusleikki on turhaa asian pyörittelemistä
Ihmisellä, myös naisella (jos et ole tullut ajatelleeksi, niin nainenkin on ihminen) voi olla vuosikymmenien aikana luotu ura jollain tietyllä nimellä.
Silloin pelkkä nimenvaihdos voi aiheuttaa sen, etteivät työkontaktit enää pelaa, keikkoja ei enää tulekaan, kun ulkomaiset yhteydet eivät löydä ihmistä uudella nimellä, jne.
Nimi on osa identiteettiä. Se ei ole "vain" nimi.
- Idioottihan olisit!
Viisainta mitä voit tehdä, on perua häät. Teillä eivät ole ne syyt olemassa joidenka vuoksi naimisiin mennään, vaan ihan muut syyt.
Eroatte vain.
Etsi uusi tasapainoinen suhde, ja mene sitten vasta naimisiin. - jäbä, ja nopeasti
Miehesi ei ilmeisesti rakasta sinua kun ei valita asiasta, joka on sinulle tärkeä. Ja mitä siihen pukuun tulee: en jättänyt entistä poikaystävääni ajoissa, koska yhteinen matka oli jo maksettu. Ero tuli kuitenkin myöhemmin. Niin teidänkin tulee todennäköisesti käymään.
- vaikuttaa
musta tuntuu siltä että se sun appiukko on aivopessyt sun miehes sen nimi asian kanssa.taitaa olla jotain sun sukua vastaan on tullut itsellä eteen sama juttu mutta onneksi vaimoni on järkevä ihminen ja appi hieman pyllystä
jutelkaa (luultavasti oottekin jutellut)miehes kanssa siitä appiukosta ja kysy että painostaako se sun miestäs vai onko miehelläs jotain sun sukua vastaan joku mielipide tai joku tyyppi suvussa josta se ei pidä koittakaa selvitä!!!!- et saa päättää
omasta sukunimestäsi ja toiseksi et saa haluamisiasi isoja häitä,koska mies ei niitä halua...mitä vielä odotat...mies tuskin haluaa vierailla tulevaisuudessakaan suuren sukusi luona tai olla ylipäätään heidän kanssaan missään tekemisissä ja näinkin miehesi vielä tulee rajoittamaan teidän elämäänne..kuulostaa jotenkin narsistiselta tyypiltä...ja tuntuupa olevan yhtä jyrkkä mielipiteissään niinkuin isänsäkin...ja loppujen lopuksi vanhemmiten miehet alkavat muistuttaa yhä enemmän isiään ja heidän tapojaan...harkitse tarkkaan...sitä on itse usein niin asioiden keskipisteessä ettei näe ns.metsää puilta...
- Elämänkirjo
Jos jo tässä vaiheessa väännätte noin pienestä asiasta peistä, mitähän se tulee olemaan tulevien, isompien ja paljon merkittävimpien asioiden kanssa? Mitä väliä sillä on, millä nimellä sitä kulkee ???
Ja, jos tuo sun miehesi - tuleva armaasi - on noin musta-valkoinen ja joustamaton, saat olla hallelujaa, että tulee sitä olemaan kaikessa muussakin. Ilmeisesti perinyt oman isänsä - sinun appiukkosi piirteet.
Lopputuloksena on, et jos tuohon systeemiin itsesi sidot, olet korviasi myöten suossa, ahtaalla, myyt nahkasi eikä sulla tasan tule olemaan mitään muuta tietä kuin joustaa. Sinä joustat! Muuten asiat eivät suju, koska sun ukkosi ei tule joustamaan.
Ja eron syyt ovat näkyvissä jo ennen papin aamenta, ja teillä se tulee olemaan teidän joustamattomuus tehdä kompromisseja. Muista tää!- nimiasiaan
ollenkaan...saavathan mahdolliset lapsesi myös ukkinsa nimen!
Jotenkin hölmö ajatus tuo appiukko siellä!
Mitä väliä sillä on, mitä appi sinusta ajattelee, ethän sen kanssa naimisiin mene.
Ja jos tuo sukunimi ahistaa, luulen, että se on pelkkä tekosyy!
Jotain muuta on vialla, mitä!
Jos rakastaa, ei ajattele sukunimeä!
Mun ukkoni halusi myös, että koko perhe on samalla nimellä. Olisin halunnut pitää omani, mutta sitten ajattelin lasta. Isä halusi lapsen omalle nimelleen (synt. ennen häitä, mun nimellä) ja mut myös! "perheelle sama nimi"
Kiletämättä kun kuuntelee noita, joissa on kolmekin sukunimeä samassa perheessä...hieman koomista.
SIIS...olet hänen vaimonsa, ei sillä sukunimellä ole virkaa muuta kuin virallisissa asioissa!
Vai kun soitat kaverillesi..."Hintsukan Memmu täs moi..." - Zonttu
nimiasiaan kirjoitti:
ollenkaan...saavathan mahdolliset lapsesi myös ukkinsa nimen!
Jotenkin hölmö ajatus tuo appiukko siellä!
Mitä väliä sillä on, mitä appi sinusta ajattelee, ethän sen kanssa naimisiin mene.
Ja jos tuo sukunimi ahistaa, luulen, että se on pelkkä tekosyy!
Jotain muuta on vialla, mitä!
Jos rakastaa, ei ajattele sukunimeä!
Mun ukkoni halusi myös, että koko perhe on samalla nimellä. Olisin halunnut pitää omani, mutta sitten ajattelin lasta. Isä halusi lapsen omalle nimelleen (synt. ennen häitä, mun nimellä) ja mut myös! "perheelle sama nimi"
Kiletämättä kun kuuntelee noita, joissa on kolmekin sukunimeä samassa perheessä...hieman koomista.
SIIS...olet hänen vaimonsa, ei sillä sukunimellä ole virkaa muuta kuin virallisissa asioissa!
Vai kun soitat kaverillesi..."Hintsukan Memmu täs moi..."MITEN NÄIN TYHMÄSTÄ AIHEESTA KAIKKI RUPEE PÄPÄTTÄÄÄN??????????????
- theena
nimiasiaan kirjoitti:
ollenkaan...saavathan mahdolliset lapsesi myös ukkinsa nimen!
Jotenkin hölmö ajatus tuo appiukko siellä!
Mitä väliä sillä on, mitä appi sinusta ajattelee, ethän sen kanssa naimisiin mene.
Ja jos tuo sukunimi ahistaa, luulen, että se on pelkkä tekosyy!
Jotain muuta on vialla, mitä!
Jos rakastaa, ei ajattele sukunimeä!
Mun ukkoni halusi myös, että koko perhe on samalla nimellä. Olisin halunnut pitää omani, mutta sitten ajattelin lasta. Isä halusi lapsen omalle nimelleen (synt. ennen häitä, mun nimellä) ja mut myös! "perheelle sama nimi"
Kiletämättä kun kuuntelee noita, joissa on kolmekin sukunimeä samassa perheessä...hieman koomista.
SIIS...olet hänen vaimonsa, ei sillä sukunimellä ole virkaa muuta kuin virallisissa asioissa!
Vai kun soitat kaverillesi..."Hintsukan Memmu täs moi..."En suhtaudu sukunimeen tai yleensäkään nimiin noin, "se on vaan nimi, ei väliä". Se on osa identiteettiä.
Jos miehesi sukunimi on Alakarvala-kökkö, vaihtaisitko oman Widenbergisi siihen?
Sullakin vaikuttaa aika diktaattori kotona olevan: "Mun ukkoni halusi myös, että koko perhe on samalla nimellä. Olisin halunnut pitää omani, mutta..." - Eräs lukija
nimiasiaan kirjoitti:
ollenkaan...saavathan mahdolliset lapsesi myös ukkinsa nimen!
Jotenkin hölmö ajatus tuo appiukko siellä!
Mitä väliä sillä on, mitä appi sinusta ajattelee, ethän sen kanssa naimisiin mene.
Ja jos tuo sukunimi ahistaa, luulen, että se on pelkkä tekosyy!
Jotain muuta on vialla, mitä!
Jos rakastaa, ei ajattele sukunimeä!
Mun ukkoni halusi myös, että koko perhe on samalla nimellä. Olisin halunnut pitää omani, mutta sitten ajattelin lasta. Isä halusi lapsen omalle nimelleen (synt. ennen häitä, mun nimellä) ja mut myös! "perheelle sama nimi"
Kiletämättä kun kuuntelee noita, joissa on kolmekin sukunimeä samassa perheessä...hieman koomista.
SIIS...olet hänen vaimonsa, ei sillä sukunimellä ole virkaa muuta kuin virallisissa asioissa!
Vai kun soitat kaverillesi..."Hintsukan Memmu täs moi..."Jos sillä sukunimellä ei ole mitään väliä niin miksi sillä kuitenkin tuntuu olevan niin perkeleesti väliä joillekin miehille? Vai menikö se sittenkin niin, että naisen nimellä ei ole väliä, vain miehen? Käsitätkö kuinka ristiriitaiselta viestisi kuulostaa?
- kuullutkaan naisista,
nimiasiaan kirjoitti:
ollenkaan...saavathan mahdolliset lapsesi myös ukkinsa nimen!
Jotenkin hölmö ajatus tuo appiukko siellä!
Mitä väliä sillä on, mitä appi sinusta ajattelee, ethän sen kanssa naimisiin mene.
Ja jos tuo sukunimi ahistaa, luulen, että se on pelkkä tekosyy!
Jotain muuta on vialla, mitä!
Jos rakastaa, ei ajattele sukunimeä!
Mun ukkoni halusi myös, että koko perhe on samalla nimellä. Olisin halunnut pitää omani, mutta sitten ajattelin lasta. Isä halusi lapsen omalle nimelleen (synt. ennen häitä, mun nimellä) ja mut myös! "perheelle sama nimi"
Kiletämättä kun kuuntelee noita, joissa on kolmekin sukunimeä samassa perheessä...hieman koomista.
SIIS...olet hänen vaimonsa, ei sillä sukunimellä ole virkaa muuta kuin virallisissa asioissa!
Vai kun soitat kaverillesi..."Hintsukan Memmu täs moi..."jotka käyvät töissä ja harrastuksissa kodin ulkopuolella, ja joilla saattaa olla jopa IHAN OMA URA, jonka perusteella ovat tulleet tunnetuiksi?
Voi herranjestas millaisia ihmisiä vielä elää 2000-luvulla... XP
- madame.Alexandra.F
sentään. Ettäkö oman isukin nimi se sitten päihittää tulevan miehen nimen?
Toivottavasti mies peruu häät, koska noin itsekästä ihmistä en osaa kuvitellakaan. Jos miehesi nimi ei sulle kelpaa niin mitä varten sitten edes ehdottelet kaksiosaista sukunimeä??? Ja lopuksi mietit 'vilunkia' jotta saat mieheltä kukkaronnyörit aukeamaan (rahasta näyt kovasti huolissasi olevan, tulevasta luottamuspulasta et niinkään)
Jos olet tosiaan valmis 'puukottamaan selkään' miestäsi tyttönimesi takia niin kyllä sulla on prioriteetit aika hukassa. Hyhheijaa...- sinkku.
Sen sanon et jos minä joskus naimisiin meen niin mulle ainaki o ihan vitun sama mikä nimi on kunhan vaan saa olla onnellisina yhdes! ja molemmat rakastaa toisiaan.
- Eräs lukija
"Voi pyhä lehmä sentään. Ettäkö oman isukin(/äitylin) nimi se sitten päihittää tulevan vaimon nimen?
Toivottavasti nainen peruu häät, koska noin itsekästä ihmistä en osaa kuvitellakaan. Jos naisesi nimi ei sulle kelpaa niin mitä varten sitten edes ehdottelet kaksiosaista sukunimeä??? Ja lopuksi mietit 'vilunkia' jotta saat naiselta kukkaronnyörit aukeamaan (rahasta näyt kovasti huolissasi olevan, tulevasta luottamuspulasta et niinkään)
Jos olet tosiaan valmis 'puukottamaan selkään' naistasi poikanimesi takia niin kyllä sulla on prioriteetit aika hukassa. Hyhheijaa..."
Mitäs piditte? Suosittelen että yllä olevan kaltaiset kirjoittajat lukevat tuon variaation kertaan jos pariinkin, ja sitten kääntävät aivonsa on-asentoon. En voi käsittää että Suomessa elää 2000-luvulla ihmisiä joiden mielestä naisen kuuluu olla lähinnä miehen egon jatke jolla ei ole oikeutta omaan identiteettiin, johon oma nimi ehdottomasti kuuluu, ja kaiken lisäksi naisen tulisi ne hääpippalotkin maksaa yksin omasta pussistaan (avioliitto ei ilmeisesti olekaan "kahden kauppa"). Hohhoijakkaa. Luuseriäijien/pikkurouvien ego taitaa saada kolauksen kun joku nainen uskaltaa toimia toisin?
- rose18
menemättä naimisiin.
rahaa palaa hukkaa, ei sitä sais valehdella.
rahaa saa aina lisää mutta luottamus jos menee, niin parisuhde on kovaa koettelusta täynnä, jota saa kokoajan yrittää korjata tai menettää parisuhteen sille tiellle.
JOS PARISUHDE ON TÄYDELLINEN ILMAN NIMI RIITAA, EN UHRAIS TAI OTTAISI RISKIÄ ETTÄ EROTTAIS.
P.S mutta muista myös mainita, jos ette mene naimisiin ollenkaan, niin annatte sit teini kuvaa loppu elämän kun ovessa lukee kaksi nimee..- hhgfvjhj
Mielestäni millään muulla ei ole väliä kun sillä et tosiaan rakastaa toisiaan tosissaan.
- ----
hhgfvjhj kirjoitti:
Mielestäni millään muulla ei ole väliä kun sillä et tosiaan rakastaa toisiaan tosissaan.
Jos olet kerran menossa naimisiin ja aiot sen miehen itsellesi ottaa, niin tottakai otat myös sen nimen.
Se on pelkkää pelleilyä, että ollaan naimisissa ja silti on monta nimeä - piru vie, se yhteinen nimihän on se, mistä tietää, että olette tosissanne, avioliitossa ja se yhteinen nimi erottaa teidät kaiken maailman susipareista!!!
Jos se ei kelpaa, jatkakaa avoliitossa äläkä kysele tyhmiä.
Ja vielä se, että miehellä on harvinainen nimi ja silti mietit, voi luoja.
Minä oikein odotan sitä, että saan mieheni nimen, joka on kyllä kieltämättä harvinainen, mutta enemmän sillä on minulle symbolista merkitystä. Se tarkoittaa, että olen rouva ja enkä kuole vanhana piikana... tyttönimelläsi kun olet sitä joillekin kuolessasi joka tapauksessa, olit sitten ollut naimisissa tai ei.
Ja lapsi - sillä on oikeus naimisissa oleviin vanhempiin - myös nimellään naimisissa oleviin. - oli tietenkin
---- kirjoitti:
Jos olet kerran menossa naimisiin ja aiot sen miehen itsellesi ottaa, niin tottakai otat myös sen nimen.
Se on pelkkää pelleilyä, että ollaan naimisissa ja silti on monta nimeä - piru vie, se yhteinen nimihän on se, mistä tietää, että olette tosissanne, avioliitossa ja se yhteinen nimi erottaa teidät kaiken maailman susipareista!!!
Jos se ei kelpaa, jatkakaa avoliitossa äläkä kysele tyhmiä.
Ja vielä se, että miehellä on harvinainen nimi ja silti mietit, voi luoja.
Minä oikein odotan sitä, että saan mieheni nimen, joka on kyllä kieltämättä harvinainen, mutta enemmän sillä on minulle symbolista merkitystä. Se tarkoittaa, että olen rouva ja enkä kuole vanhana piikana... tyttönimelläsi kun olet sitä joillekin kuolessasi joka tapauksessa, olit sitten ollut naimisissa tai ei.
Ja lapsi - sillä on oikeus naimisissa oleviin vanhempiin - myös nimellään naimisissa oleviin.provo. ei ihmiset tosissaan tuollaisia ajattele.
- miesten kainaloon!
oli tietenkin kirjoitti:
provo. ei ihmiset tosissaan tuollaisia ajattele.
Kuule, kyllä niitä riittää naispuolisissakin ihan yllin kyllin sellaisia kanasia, jotka hinkuvat miehen nimelle, etteivät näytä "vanhoiltapiioilta", jotka pitävät petturimiehen nimen eron jälkeenkin, kun "haluavat olla lasten kanssa samalla nimellä" (mikä selviö se sitten on, että lapset ovat isän nimellä?), ja joiden mielestä vain miespappi on oikea pappi jne jne. Mua oikein ällötti, kun kälyni keskenään sirkuttelivat veljentyttönsä häissä, että "on se niin ihanaa, kun Millamaijakin otti miehensä nimen" (varmaan v-uilivat minulle, joka itsekkäänä ihmisenä halusin pitää oman nimeni!). MITÄ ihanaa ne siinä näkivät, kun oman suvun nimi sittemmin on kuoleentumassa kokonaan??
- rose18
hhgfvjhj kirjoitti:
Mielestäni millään muulla ei ole väliä kun sillä et tosiaan rakastaa toisiaan tosissaan.
jos on, siis normaali parisuhde. 8)
- Kriisisuklaa
Voivoi, pitäisi kovasti saada ne ihanat suunnitellut pidettyä, eikä mitään väliä siitä, minkälainen arki on nyt ja tulevaisuudessa. Et varmasti pysty katsomaan ulkokohtaisesti omaa suhdettasi, kun olet siihen tottunut 9 vuoden ajan ja kaikki ne teidät jutut tuntuvat normaaleilta, mutta koita nyt tarkkaan miettiä, onko teidän suhteessa asiat niin hyvin, että voitte olla yhdessä muutavan vuoden kuluttua - yhden tai kahden sukunimen kanssa. Kaksi sukunimeä postilaatikossa on kaikkea muuta kuin teiniä. Nimi on iso osa identiteettiä ja itselleni ainakin tulee vaikutelma, että tässä asuu kaksi aikuista ja itsenäistä ihmistä yhdessä.
Monille tuntuu naimisiinmeno olevan pelkkää hössötystä, epärealististen toiveiden täyttöpäivä ja näytön paikka, eikä ajatella kunnolla sitä, että se on vain yksi päivä koko elämän ja parisuhteen aikana. Paljon tärkeämpää on se jokapäiväinen suhde ja kumppani siinä vierellä kuin teemavärit ja hääohjelma yhtenä päivänä. - on samanlainen
juttu....vaimo ei halunnut ottaa miehensä niemeä miehen sukulaisten takia....hänellä on oma sukunimi ja postilaatikossa lukee vain miehen nimi. Ei mitään esteitä...
- äksäri
"vaimo ei halunnut ottaa miehensä niemeä miehen sukulaisten takia....hänellä on oma sukunimi ja postilaatikossa lukee vain miehen nimi. Ei mitään esteitä..."
Postilaatikossa pitää lukea kaikkien osoitteessa asuvien sukunimet, eli jos tällä vaimolla on VAIN tyttönimensä, ei yhdistelmänimeä, niin se tyttönimi pitää olla postilaatikossa.
Joillain jotka ovat ottaneet yhdistelmänimen, on postilaatikossa vain se yhteinen nimi esim. korhonen, vaikka toinen olisi virtanen-korhonen. En tiedä miten tämäkään on mahdollista, koska periaatteessahan se virtanenkin pitäisi ovessa lukea, koska se on yhden osoitteessa asuvan nimi.
- joo....
"Eikä liioin se että pidän oman nimeni, koska mies haluaa että postilaatikossa on jatkossa vain 1 nimi (muuten näyttää liian teiniltä)."
Eiköhän tämä kerro jo kaiken. Suosittelen perumaan häät tuollaisen urpon kanssa. "Muuten näyttää liian teiniltä", ei jumalauta! :D - ...ja hiljalleen
Käytännönehdotus: mänkää naimisiin, ota miehen nimi MUTTA muuta sukunimesi sitten maistraatissa takaisin omaksesi jokseenkin välittömästi. Toisin sanoen, Kela-kortti ehkä ehtii tulla uudella nimelläsi, mutta esim. ajokorttia ei tarvitse ihan heti uusia, joten ehdit vaihtaa nimen takaisin, ennen kuin tarvitsee tehdä mitään virallisia ilmoituksia mihinkään suuntaan.
Jos ukko älähtää postilaatikon nimestä, muuta osoitteeksesi co-osoite:
Etunimesi Omasukunimesi co. Miehensukunimi
Jokukatu 21
00800 KAUPUNKI
Näin posti tulee varmasti oikeaan osoitteeseen vaikkei luukussa nimeäsi lukisikaan.
Kunhan olette naimissa, SINULLA on jälleen VALTA, mies ei voi enää uhkailla peruvansa häitä! Jos mies oikeasti on valmis tekemään välirikon mokoman asian takia, niin hakekoon eroa, jos kantti kestää... veikkaisin, että ei ole valmis/halukas kuitenkaan menemään niin pitkälle ;)
Periaatteessa molemmat saavat tahtonsa läpi, tosin mies loppujen lopuksi jää kyllä kakkoseksi, kun vaihdat nimesi takaisin :D - Pikkupate
...sinulla ei ole oikeuksia valita edes nimeäsi, niin mitä muita oikeuksia luulet sinulla olevan. Arvaan: kodin ja lasten huoltoa sekä ketarat levällään makaamista. Siinäpä ne. Ei millään pahalla mutta heikosti sinun käy kun tuollaisesta asiasta tulee jo ero.
- u241
Oikeusministeriön sivuilla:
http://www.om.fi/Etusivu/Julkaisut/Esitteet/Puolisonsukunimijalapsensukunimi/Puolisoidensukunimiavioliittoasolmittaessa
Sanotaan näin:
Henkilökohtaisessa käytössä oleva nimi
Puoliso, jonka sukunimi tulee muuttumaan sen johdosta, että puolisot ottavat yhteisen sukunimen, voi ottaa henkilökohtaiseen käyttöönsä sen sukunimen, joka hänellä viimeksi oli naimattomana ollessaan, tai sukunimen, joka hänellä on avioliittoon mennessään. Henkilökohtaista sukunimeä käytetään yhteisen sukunimen edellä.
esim:
Maija Meikäläinen
Matti Teikäläinen
Maija ottaa yhteisen nimen, näin:
Maija Meikäläinen-Teikäläinen
Matti on edelleen Teikäläinen.
(mahdollisista lapsista tulee Teikäläisiä)
... missään ei tosin mainita mitä tämä 'henkilökohtaisessa käytössä' -termi tarkoittaa...
mut jottei suurempaa murhetta tulisi: juttusi lukeneena, tarusi on lyhyt ton kaprpaasin kanssa - oli nimi mikä vain. Siis: "Hajaantukaa yhden ryhmiin!", niinku entinen poliisi sanoi... - Ex-miehen ja poliisin va
Minulla oli samanlainen appiukko ja ex- mies. Oli pakko ottaa heidän nimi, että varmasti muistaa harvinaista sukunimeä kirjoittaessaan, minkä virheen teki. Voi myös olla, ettei miehesi koskaan maksa osuuttaan häistä. Sitten hän ottaa velkaa "häiden kustannuksiin, remonttiin ja arvopaperikauppaan (n. 60 000€ / rahoituslaitos) ja pelaa rahat pörssissä (ja osa saattaa kadota sukanvarteenkin).Kun hän ei suostu esittämään arvo-osuustiliään on pakko uskoa hänen vain hävinneen pörssiuhkapelissä ja sitten makseletkin koko loppuelämäsi hänen velkojaan.
Minua pitää ex-miehen sukunimessä vielä se, että hän tekee minusta rikosilmoituksia ja niin kauan kun hän saa nautintoa siitä, että näkee minut edes oikeussalissa. ei kannata vaihtaa nimeä, kun oikeuden papereihin tulee näkyviin nimi ja osoite. Nykysin nimensä saa vaihtaa vain suvussaan olleeseen nimeen ja kun omassa suvussani on vain harvinaisia nimiä ainoa keino päästä tuntemattomaksi on ottaa uusi ukko. Näillä kokemuksilla ehdotan, että vaadi avioehtoa, jos hän ei suostu peru häät pääset ainankin pienemmillä kustannuksilla. - eräz naizhenkilö
Ihmettelen, että vieläkin NIIN moni nainen ottaa miehensä sukunimen. Eikö nimi ole teille osa identiteettiänne? Minä olen tiennyt jo vuosia, että pidän oman nimeni. Miten edes voisin muuttaa sitä? Se on osa minua. On ollut jo kauan. Minusta ei ainakaan tule miehen omaisuutta tai pikku statussymbolia.
Hämmästyin myös, kuinka moni MIES puuttuu naisen nimenvalintaan. Se on naisen oma asia. Se on hänen nimensä, ei miehen! Miettikää itse miehet, jos teitä kiristettäisiin muuttamaan nimenne, jota olette kantaneet koko ikänne ja joka on osa teitä. Eikö naisen identiteetillä ole teille mitään merkitystä?
Jos mies alkaisi kiristää minua, että minun on otettava hänen nimensä, se olisi suhteen loppu. Mies ei arvostaisi minua. Tulisi tunne, että hän haluaisi alistaa minua ja pitäisi itseään jotenkin ylempiarvoisena. Minä ja minun nimeni olemme AIVAN yhtä arvokkaita kuin mies ja hänen nimensä. Kukin puoliso päättäköön ITSE, mitä nimellään tekee. Niin mies kuin nainen.
Aloittajalle: jos alistut tuossa asiassa miehen tahtoon, niin mitä hän seuraavaksi keksii vaatia? - Yritän auttaa
Lainaus:
["että jos en suostu ottamaan miehen nimeä, niin hän peruu häät. Tämähän sopii loistavasti miehelle, koska hän ei ole häistä euroakaan (vielä) maksanut..."]
Miehelle on nimiasia häitä (avioliittoa) tärkeämpi. Avioliiton solmimatta jättäminen sopii miehelle LOISTAVASTI (?), mitä ihmettä?
_________
[ "Ero nyt ei tietenkään tässä kohdassa ole ratkaisu, koska menen naimisiin rakkaudesta, vaikka nyt vähän alamäkeä onkin ilmassa. Olemme olleet yhdessä 9 vuotta, enkä voi kuvitella elämää ilman miestäni."]
Puhut itsestäsi. Eikö miehesi mene naimisiin rakkaudesta? Voiko hän kuvitella elämää ilman sinua? Nimiongelma ei voi aiheuttaa erouhkauksia!
_________
[ "Viime aikoina on ollut aika paljon isoja asioita joista mies on päättänyt yksin, niin jotenkin ajattelen että kai nyt sentään voin oman nimeni päättää?"]
Ei pitäisi olla näin. Pari päättää isot ja jopa pienetkin asiat yhteisesti. Sinua kalvaa kuitenkin epävarmuus omasta ja miehesi päätösvoimasta, et taida olla ihan varma, mitä saat parisuhteessa päättää?
_________
["Mitä jos "vaivihkaa" laitan esteettömyystutkintalomakkeeseen tulevaksi nimeksi tyttönimeni? Asia selviäisi miehelle vasta naimisiinmenon jälkeen... tuntuu huijaamiselta... ja sen jälkeen saa heittää luottamukselle hyvästit."]
Ei hyvä. Ei näin. Tiedät sen hyvin itsekin.
_________
["Mielestäni kuitenkaan miehellä ei voi olla oikeuttaa päättää mielivaltaisesti minun nimestäni. En tiedä enää mitä tekisin, puhumisesta ei juuri apua, koska miehen mielestä on vain 1 ratkaisu eikä muista edes keskustella. Onko minun siis vaan alistuttava miehen tahtoon?"]
Miehelläsi ei ole oikeutta päättää sinun nimestäsi. Hän voi tietenkin yrittää neuvotella SINUN kanssasi, mutta missään tapauksessa sinä et alistu miehen tahtoon. Hän tietenkin voi perustella omaa kantaansa, ja sinä voit tietenkin taipua hänen kannalleen, jos HALUAT.
__________
Minä olen kyllä samaa mieltä, mitä useat tässä ketjussa kirjoittavat - onko parisuhteenne kuitenkaan kovin kestävällä pohjalla? Jos miehesi edes puoliksi vitsillä uhkaa perua häät nimiasian vuoksi, se on jo vakavaa.
Hän tekee isoja päätöksiä sinulta kysymättä - tuliko siitä ongelmia? Mitä, jos sinä olisit tehnyt vastaavia päätöksiä häneltä kysymättä, olisiko kaikki ollut ok? Tuntuiko nämä päätökset sinusta epäreilulta, että sinulta ei kysytty? Jos vastaat kyllä, teillä on kommunikaatio- ja päätöksenteko-ongelma. Onko avioliitto järkevää tässä tapauksessa?
Näillä eväillä ero on edessä muutaman vuoden kuluttua viimeistään. Parisuhdeterapia tms. voi auttaa, mutta se vaatii mieheltäsi hiukan nöyryyttä ja tahtoa keskustella.
Toivon sinulle kaikkea hyvää päätöksenteossa, niissä vaikeissakin!- yksi.
tunnusmerkki on,että kykenee tekemään itsenäisiä päätöksiä,kyselemättä neuvoja netistä.
- omat nimenne
Heips,
En jaksnut koko ketjua lukea kun en vaan jaksanut :) Minulle tärkeää säilyttää oma nimeni koska haluan että myös lapsuuden aikaiset ystävät löytävät minut, jes tosi tyhmää säilyttää oma identiteettinsä, mistä kaikki muistavat, eikä ottaa miehen nimeä ja kadota.. Meillä järjestettiin luokkakokousta ja kas kummaa naisia ei löydetty, miehet kyllä... Kyllä se vaan niin on että nimi on aina nimi!- rva eksä
Mutta ei sillä kai väliä myöskään ettei löydetä kun eri sukunimi nyt, mut en vaan pidä siitä että naiset ovat aina kakkosluokan kansalaisia jos tekevät kuten tahtovat tai jos heille joku (mies, puoliso?) tekee kuten tahtoo ja vääryydellä. Jos naiset saavat lapsia he ovat 2.lk, jos he ovat sinkkuja he ovat 2. lk, jos he eroavat he ovat 2.lk kansaa, jos he vanhenevat ja rumenevat, ovat 3.lk. eivätkä pysty enää edes elättämään itseään koska potevat ikärasisimia sekä puoliskon että uran suunnilta. Jos he hoitavat yksin lapsensa, he ovat 3.lk kansaa. Mistäkö tämän kaiken tiedän? Luen muun muassa näitä hitsin keskustelupalstoja! Naista tuskin arvostetaan käsitteellisessä mielessä, mutta kyllä silti aina suurimpana mielenkiinnon kohteena säilyy, hyvässä ja pahassa. Ja silti meistä jokainen syntyy naisesta, äidistä, jota siksi kuuluu arvostaa ja kunnioittaa, ainakin teoriassa. Jopa tässä keskustelussa voidaan lähteä naisen mielipiteen kunnioittamisesta.
- mentävä mukaan
kun tätini kuoli ja kartanonsa jäi meille, vänkää vaimoni, että meidän pitäisi ottaa tädin aatelisnimi käyttöön. Kannattaako nykyään leikkiä kartanonherraa.
- laittaa
Salaa omaa nimeä esteetömyys todistukseen,saatta sulla mies samantien ottaa avioeron?
Mekin ollaan menossa naimisiin ja epäilen,että puoliso laittaa kanssa salaa oman nimen.
otan saman tien eron ja lähen käveleen,akka saa lapset ja talon- heihei-89
Aika lapsellistahan se on tommonen.. Joidenki sukulaisten ja appiukon takia ei voi oottaa miehen sukunimeä. Kannattais ryhdistäytyä ehkä vähän. Oot menossa miehes kans naimisiin, et appiukkos! Minä ainaki haluan mieheni sukunimen, me ollaan sen jälkeen yhtä, ja haluan että TOTTAKAI sukunimi on sama.. Me ollaan loppuelämä yhdessä! ( mikä ei nykyään oo muotia ) Muistakaapa tää : Jos teillä on avioero vaihtoehto, te ette oo toisiinne sitoutuneita täysin, eikä koskaan voi olla täydellistä yhteyttä ja läheisyyttä. Miten se voiki olla mahollista että ihmiset noin helposti jättää kaiken, tuntuu että kaikki pelleilee avioliitolla.. kauheeta.
- olevaan vaan
menossa naimisiin sukunimen kanssa??? itselläni oli tänä kesä häät ja pidin oman sukunimen ja siihen perään sit mieheni sukunimen! ja sanoin et näin aijon tehdä mieheni hyväksyi sen täysin! johtuneen siitä ettei hän menny sukunimen kanssa naimisiin vaan minun!! sinä voit ihan itse päättää sukunimestäsi minkä otat ja jos miehesi ei sitä hyväksy niin kysy mikä siinä on sit ettei hyväksy!! asioista pitää osata puhua ennen kuin naimiseen menee.
- ellebelle
Et ehkä edes lue tätä. Haluaisin kuitenkin tukea sinua tässä vaikeassa asiassa. Miehesi vaatimus on aivan kohtuuton ja sinun on mielestäni syy perua häät. Niin kuin monet muut jo ovat tänne kirjoittaneet, raha ei ole mitään verrattuna arvokkuuteesi ihmisenä. Olet ainutlaatuinen eikä kukaan saa päättää asioistasi tuolla tavoin. Mikäli miehesi asettaa tuollaisia vaatimuksia jo ennen häitä, voin vain kuvitella mitä hän tulee vaatimaan sinulta tulevaisuudessa. Vaikuttaa siltä, että miehen käytös on 9 seurusteluvuoden jälkeen kärjistynyt ja nyt sinun olisi aika lähteä. Tässä ei ole kyse nimestä vaan miehesi halusta kontrolloida sinua ja olla vallassa. Vaatimus nimestä EI VOI olla noin ehdoton jos todella rakastaa ja kunnioitta toista. Miehesi ei siis edes välitä häidenne toteutumisesta ja jo siitä syystä ne olisi syytä perua.
Sinun on varmasti vaikea nähdä kuvio kun olet itse siinä sisällä. Miehesi on ehkä mielestäsi maailman kiltein. Kertomasi kielii kuitenkin jostain aivan muusta. Todennäköisesti (ja ihan ymmärrettävästi) et pysty jättämään miestäsi välittömästi. Peru häät, mieti asiaa ja kerää rohkeutta mahdollisilta ystäviltäsi. Ehkä olet siten jonain päivänä vapaa nykyisestä suhteestasi. Pelästyin kun luin tekstisi. Älä anna miehesi tuhota elämääsi! Pyydän.- minä itte
Kun miehesi on tähänkin asti ollut sinun kanssa tuon nimisienä, niin miksi ihmeessä sinun nyt väen vängällä pitäisi ottaa hänen nimensä. Mielestäni ongelma onkin lähiennä se, että miten tuollaisesta asiasta voi tulla niin iso ongelma....ei niinkään varsinainen nimiasia. Kai miehesi tajuaa, että lapsillenne ( oleten, ettei niitä vielä ole) voidaan antaa hänen nimensä, jos se on hänelle tärkeää.
Nuo yhteiset nimet on lähinnä maalaisten ja junttien juttu. Kuka oikeasti tänä päivänä on sitä mieltä, että "kyllä ny yhteinenn nimi pitää perheellä olla". Huhhuh! Useissa perheessä ei edes 2 nimeä riitä. Jos naisella on ex-liitosta isänsä nimellä oleva lapsi, itsellä oma tyttönimi, uusi mies ja vielä miehen lapsi, jolla on äitinsä nimi, niin siinä on heti jo 4 nimeä ovessa.
Itselleni ei kyllä tullut mieleenkään vaihtaa nimeä eikä miehelleni ollut mitään intohimoja asian suhteen, ei puoleen tai toiseen. - minä itte
Kun miehesi on tähänkin asti ollut sinun kanssa tuon nimisienä, niin miksi ihmeessä sinun nyt väen vängällä pitäisi ottaa hänen nimensä. Mielestäni ongelma onkin lähiennä se, että miten tuollaisesta asiasta voi tulla niin iso ongelma....ei niinkään varsinainen nimiasia. Kai miehesi tajuaa, että lapsillenne ( oleten, ettei niitä vielä ole) voidaan antaa hänen nimensä, jos se on hänelle tärkeää.
Nuo yhteiset nimet on lähinnä maalaisten ja junttien juttu. Kuka oikeasti tänä päivänä on sitä mieltä, että "kyllä ny yhteinenn nimi pitää perheellä olla". Huhhuh! Useissa perheessä ei edes 2 nimeä riitä. Jos naisella on ex-liitosta isänsä nimellä oleva lapsi, itsellä oma tyttönimi, uusi mies ja vielä miehen lapsi, jolla on äitinsä nimi, niin siinä on heti jo 4 nimeä ovessa.
Itselleni ei kyllä tullut mieleenkään vaihtaa nimeä eikä miehelleni ollut mitään intohimoja asian suhteen, ei puoleen tai toiseen.
- Butternut
... häitä vuodella, kunnes sukunimiongelma on saatu yhteiseen päätökseen.
Älä alistu! Jos alistut tässä, alistut muissakin asioissa. - pikkumaista niuhottamist
Jos miehen ego on kiinni siitä, mikä sinun sukunimesi naimisiin menon jälkeen on, unohda koko ukko. Nykypäivänä ON VAPAUS VALITA.
Itse en vaihtanut nimeäni naimisiin mennessäni ihan käytännön syistä. kallista ja rasittavaa alkaa ilmoittamaan nimenmuutoksesta pankkia ja laskuttajia myöten sukulaisille, töihin jne. Lisäksi ajokortinkin uusiminen maksaa, enkä halua luopua vanhasta pahvisestani :-).
Miehelleni on aivan sama, mitä sukunimeä käytän. Itse asiassa tuttavapiirissämme suurinmmalla osa AVIOliitossa olevilla on omat sukunimet, eli ilmeisesti olemme valistunutta porukkaa.
tulevan lapsemme sukunimiasia on vielä auki, mutta koska minulla on ennestään tytär minun nimelläni ja miehelläni ei lapsia, tuleva tytär tulee minun nimelleni ja mahdollinen poika mieheni nimelle. Hassua tapa sekin, mutta meille sopiva.- ttttttttttttt
että jos teille tulee ensin tytär, joka tulee sinun nimellesi, niin seuraavat lapset -myös pojat- tulee sinun nimellesi. Ja päinvastoin, jos eka lapsenne on poika, tulee hän ja mahdolliset seuraavat lapset miehesi nimelle.
Yhteisten lasten sukunimiä kun ei voi 'jakaa' mulle-sulle, koska nimilaki sanoo, että täyssisaruksilla pitää olla sama sukunimi. - kyllä sen
ttttttttttttt kirjoitti:
että jos teille tulee ensin tytär, joka tulee sinun nimellesi, niin seuraavat lapset -myös pojat- tulee sinun nimellesi. Ja päinvastoin, jos eka lapsenne on poika, tulee hän ja mahdolliset seuraavat lapset miehesi nimelle.
Yhteisten lasten sukunimiä kun ei voi 'jakaa' mulle-sulle, koska nimilaki sanoo, että täyssisaruksilla pitää olla sama sukunimi.mutta meille ei tulekaan kuin yksi yhteinen
- mielipiteeni:
Minulla on sukunimi, joita on olemassa vain viisi. Nimi on kaunis. Mieheni sukunimi taas on mallia "Meikäläinen", joka ei ole erityisen kaunis eikä miehenikään siitä pidä. Emme ole vielä menneet naimisiin, mutta olemme jo parisuhteen alkuaikoina miettineet tulevat nimiasiat valmiiksi. Tulevien lastenkin nimet on mietitty valmiiksi. Eikö jokainen vastarakastunut pari tee niin?
Olen aina ajatellut niin, että oma nimeni on minun omani, se määrittelee osaltaan kuka minä olen. En ole kenenkään omaisuutta, joten en ala vaihtamaan sukunimeäni vain siksi, että se on "tapana". En muutu toiseksi ihmiseksi heti häiden jälkeen. Olen aina ollut tämän niminen ja tulen olemaan. Kenelläkään ei onneksi ole ollut ongelmia asian kanssa.
Kun aikanamme menen mieheni kanssa naimisiin, hän pitää oman nimensä ja minä omani. Mahdolliset lapset saavat minun sukunimeni, mutta vain siksi että olemme yhdessä mieheni kanssa niin päättäneet.
Toivottavasti alkuperäinen kirjoittaja todella menee naimisiin oikeasta rakkaudesta, sillä muuta syytä en keksi. Rakkaus ei ole alistumista, pakottamista, huijaamista eikä valehtelemista. - ttttttoooo
Ilman muuta miehen sukunimi. Jos vaimo ei olisi sitä suostunut ottamaan niin häät olisi jäänyt meillä pitämättä. Se on perinne jota ei ole tarvis muuttaa. Töis oon huomannut sellaisten naisten jotka ovat pitäneet tyttönimensä tai ottaneet kaksiosaisen sukunimen, olevan monesti paljon hankalampia.
- no mie se vuan tiällä
Se ei ole edes vanha perinne Suomessa. Puhumattakaan muusta maailmasta. Se ei ole mikään maailmanlaajuinen ikivanha perinne ja kiveen kirjoitettu totuus, että totta kai naisen on otettava miehen sukunimi. Ihmeen vanhanaikaisia asenteita täällä ihmisillä. Yllätyin!
Ja juu, se sukunimihän naisesta vaikean tekee, eli siksi tosiaan kantsii ottaa miehen nimi. Se nääs suojaa naista olemasta hankala. Hohhoijaa.
Minä ainakin pidän ylpeänä oman nimeni. Ja mies saa pitää omansa. Nimi on osa minua.
Onko miehen arvo tosiaan vielä nykyäänkin siitä kiinni, että vaimo ottaa tämän nimen? Ja häät perutaaan, jos vaimo ei suostu. HUH HUH!!! Missä rakkaus ja aito kumppanin kunnioitus?
Minä en ainakaan näe miehen nimeä mitenkään arvokkaampana kuin naisen nimeä.
- melkein olikin
jo vastattu, mutta jos miehen mielestä näyttää liian "teiniltä" että ovessa on 2 nimeä, kysy josko ottaisit kaksoisnimen (omasi - miehen), oveen tulisi vain tuo teidän yhteinen nimenne? Eräällä ystävälläni on kaksoisnimi mutta virallisesti (töissä, ajokorttikin! yms.) hän käyttää vain toista nimeä, mutta miehen mieliksi ovessa lukee vain tuo yhteinen.
- nooooo huh huh!
Miehen mieliksi ovessa lukee vain (hänen tai siis) yhteinen nimi? Onko suomalaisen miehen itsetunto tosiaan NÄIN huono kuin nämä sukunimivaatimukset antavat ymmärtää? Onko miehen itsetunto naisen nimivalinnasta kiinni?
- theena
virallisesti vain tyttönimeään, vaikka on oikeasti 2-osainen sukunimi?
Mitenhän ajokortin ja passin ym. korttien kanssa, kuvittelin että niissäkin olisi sitten pakko olla se piiiiitkä yhdysnimi, jos sellaisen on valinnut. Helpompaahan se olisi jos se noin menisi, ei tarvitsisi muuttaa kortteja. Missä hän sitä yhdysnimeä käyttää, jos virallisesti on joka paikassa vain toisella sukunimellään?
Ihan vaan mielenkiinnosta utelen, kun eri vaihtoehtoja mietiskelen :)
- äåpölo
Tänään kävin kaverilla kylässä ja päätin kävellä kerrostalon rappuset ylös, kun sun kirjoituksen oli lukenut ja arvaa mitä?? Aika monessa ovessa oli 2 nimeä ja ei siinä talossa pelkkiä teinejä asu vaan ikähaitaria löytyy. Että kyllä 2 nimeä ovessa on nykypäivänä aika yleinen. Ei kaikki ole teinejä vaan kyllä niitä uusio perheitä löytyy.
- theena
meilläkin asuu naapureina muutama vanhempi pariskunta, joilla on 2 nimeä ovessa. Niin että ei se aina "teiniydestä" kerro. Miehellä on tässä asiassa mielipide jäänyt kivikaudelle ;) Vaikka aavistuksen on alkanut näkyä pehmenemistä sen mielipiteessä.
- yhdistelmänimi
theena kirjoitti:
meilläkin asuu naapureina muutama vanhempi pariskunta, joilla on 2 nimeä ovessa. Niin että ei se aina "teiniydestä" kerro. Miehellä on tässä asiassa mielipide jäänyt kivikaudelle ;) Vaikka aavistuksen on alkanut näkyä pehmenemistä sen mielipiteessä.
oma sukunimi- miehen sukunimi..pikkasen oudon kuuloinen mutta eipä oo ainakaan ketään samannimistä kuin mä oon.. hyvin on pärjätty..mitä nyt joutuu esim. terveyskeskukses tankata nimeään monta kertaa..ja että siin on viiva välis jne.. ota säkin tämmönen sano miehes mitä vaan! :)
- Saturainen
theena kirjoitti:
meilläkin asuu naapureina muutama vanhempi pariskunta, joilla on 2 nimeä ovessa. Niin että ei se aina "teiniydestä" kerro. Miehellä on tässä asiassa mielipide jäänyt kivikaudelle ;) Vaikka aavistuksen on alkanut näkyä pehmenemistä sen mielipiteessä.
Yksi asia mietityttää nimijaarittelun ulkopuolelta: ymmärrettävästi olet ollut häiden primus motor, mutta eihän se sitä tarkoita, että sinun pitäisi kaikki maksaa? Voihan sitä toinen järjestää ja kulut jakaa keskenään.
Jos otat kaksoisnimen, virallisissa papereissa tietysti sitten on se nimi, epävirallisesti voit käyttää mitä haluat. Eli se edellyttää saman nimenmuutosruljanssin kuin kokonaan uudenkin nimen ottaminen (Itselläni on kaksoisnimi).
En sano pahalla, mutta en minäkään ole erityisemmin aitoa rakkautta löytänyt teidän jutusta.
- sukututkija
Suomalaiset sukunimet ovat alun perin tulleet kansan keskuuteen talojen nimien myötä. Se tarkoittaa siis sitä, että niistä muodostui myöhemmin 1800-luvulla sukunimi, kenen /minkä nimisessä talossa asuttiin ja sittemmin, kenen talonisännän jälkeläisiä oltiin. Ellei tätä käytäntöä olisi ja sitä niin tulkittaisi, olisi aika mahdotonta selvittää kuka oli kuka, koska parisataa vuotta taaksepäin varsinaiset sukunimet olivat harvinaisia. Oli pitäjä, kylä ja TALO, jolla oli se nimi josta muodostui sukunimi sittemmin kun sellainen päätettiin ottaa kaikille. Ja oli sen ja sen tytär tai poika.
Joten, tämä hokema yhden sukunimen vaatimuksesta ei ole suinkaan mikään muinaisaikainen perinne, joten miksihän sitä pitää kynsin hampain vaalia? Eikö se mies oikein osaa ajatella? Kerro nyt vielä hänelle, miksi haluat tehdä kuin haluat. Laitahan ukkosi kuriin, ettei tuosta enää pahene. Taitaa olla aika taipumatonta lajia, mutta eihän se aina pahasta ole.
Mutta nakkaa häämekko naulaan ja laita myyntiin jos alkaa merkit pahalta näyttää, ties missä nousee seinä vastaan vielä. Mutta onnea joka tapauksessa, päädyittepä sitten mihin ratkaisuun vain.- Mamma Maria
"Suomalaiset sukunimet ovat alun perin tulleet kansan keskuuteen talojen nimien myötä. Se tarkoittaa siis sitä, että niistä muodostui myöhemmin 1800-luvulla sukunimi, kenen /minkä nimisessä talossa asuttiin ja sittemmin, kenen talonisännän jälkeläisiä oltiin."
Ei pidä paikkaansa. Suomessa on ollut sukunimiä käytössä jo 1500 -luvulla. Itä-Suomessa on ollut kaikilla sukunimet, sopii tutkia kirkonkirjoja. Nimenomaan monet "nen-aateliston" nimet ovat perua jo tuolta ajalta. Omat esi-isäni löytyvät kirkonkirjoista sukunimellään kaikki monta sataa vuotta taaksepäin. Ja talonnimien kanssa niillä ei yleensä ole mitään tekemistä.
Mitä itse alkuperäiseen tilanteeseen tulee, en voi ymmärtää, miten jollakulla olisi oikeus päättää toisen ihmisen nimestä. Kummallakaan puolisolla ei ole toiseen omistusoikeutta eikä määräysvaltaa. Nykyaikana onneksi vallitsee tasa-arvo. Olen suorastaan hämmästynyt siitä, millaisia luolamiehiä täälläkin kirjoittelee. Itselläni on onnekseni fiksu mies. - Ei tietenkään
Mamma Maria kirjoitti:
"Suomalaiset sukunimet ovat alun perin tulleet kansan keskuuteen talojen nimien myötä. Se tarkoittaa siis sitä, että niistä muodostui myöhemmin 1800-luvulla sukunimi, kenen /minkä nimisessä talossa asuttiin ja sittemmin, kenen talonisännän jälkeläisiä oltiin."
Ei pidä paikkaansa. Suomessa on ollut sukunimiä käytössä jo 1500 -luvulla. Itä-Suomessa on ollut kaikilla sukunimet, sopii tutkia kirkonkirjoja. Nimenomaan monet "nen-aateliston" nimet ovat perua jo tuolta ajalta. Omat esi-isäni löytyvät kirkonkirjoista sukunimellään kaikki monta sataa vuotta taaksepäin. Ja talonnimien kanssa niillä ei yleensä ole mitään tekemistä.
Mitä itse alkuperäiseen tilanteeseen tulee, en voi ymmärtää, miten jollakulla olisi oikeus päättää toisen ihmisen nimestä. Kummallakaan puolisolla ei ole toiseen omistusoikeutta eikä määräysvaltaa. Nykyaikana onneksi vallitsee tasa-arvo. Olen suorastaan hämmästynyt siitä, millaisia luolamiehiä täälläkin kirjoittelee. Itselläni on onnekseni fiksu mies.Itä-Suomessa, koska nämä "nen-aateliston" nimet ovat tulleet Venäjältä/Karjalan Laatokan kautta Savon!
Länsi-Suomessa taas papit antoi ja vaihtoi niin nimet kuin muut oikeudet.
Nykyään tuota tekevät nuo "nen-aatelisto" vuodesta 1808 lähtien.
- Peruu häät!
Siis jumalauta! Minkälaisten ihmisten kans elät! Eihän se ole kuin nimi. Vittu ottakaa joku muu nimi ja se siitä. Teidän elämähän se on eikä appenne tai kenenkään muunkaan. Itse päätätte. Jos alkaa siitä sanomaan häissä, voitte sanoo et lähe käveleen jos ei kiinnosta.
- Peruu häät!
Siis jumalauta! Minkälaisten ihmisten kans elät! Eihän se ole kuin nimi. Vittu ottakaa joku muu nimi ja se siitä. Teidän elämähän se on eikä appenne tai kenenkään muunkaan. Itse päätätte. Jos alkaa siitä sanomaan häissä, voitte sanoo et lähe käveleen jos ei kiinnosta.
- tyuklö
lapsen aseteella oleva teini. Juuri tuollaista käytöstä kaivataan... Huh huh!!
- asldi
Ei ole todellakaan miehesi asia sanella sinulle nimeäsi - joka on suuri osa identiteettiäsi.
Jos tällaisesta asiasta muodostuu kynnyskysymys, jota ette ole 9 vuodessa aiemmin käsitelleet tai saaneet sovittua, niin onko suhteenne ongelmanratkaisukyky muutenkaan kovin korkealla tasolla. Miten miehesi voi perustella 9 vuoden jälkeen että "kaksi nimeä näyttää liian teiniltä"
Asutteko jossain patavanhoillisella pikkupaikkakunnalla, vai mistä miehesi jurottaminen asian suhteen johtuu?
Häät voi ja pitää perua, jos toinen on täysin kykenemätön keskustelemaan kyseisestä asiasta - osoittaahan se taipumusta muutenkin sovittelemattomaan luonteeseen.
Ettei vain olisi 9 jälkeen tullut väsymys toiseen/suhteeseen ja häät olisi viimeinen yritys piristää nuupahtanutta suhdetta?(Ei tarkoitus provota, olen vain huomannut tuttavapiirissä vastaavaa käytöstä) - Neuvoja.
että olen sitä mieltä että sinun pitäisi ottaa tulevan miehesi sukunimi,
varsinkin jos se on harvinainen, miehesikin vuoksi. Olet kyllä aika itsekäs jos ajattelet vain itseäsi. Hän varmaankin haluaa että hänen sukunimensä jatkuu, etkä sinä taida ymmärtää tätä lainkaan. Alan epäillä oletko hänelle edes oikea kirjoituksesi perusteella. Hän haluaa varmaan myös että hänen lapsillaan on hänen sukunimensä, eikä ihan mikä vaan sukunimi, jonka sinä olisit valmis ottamaan?!
En ymmärrä lainkaan, miten voit edes ehdottaa mitä vain sukunimeä tilalle?
Olet loukannut häntä aika pahasti, en ihmettele jos hän peruisi häät.- lapset voi olla
isän nimellä ja jos ei lapsia tule ,ei jatku vaik nainen kui ottas miehen nimen
- JYRÄÄ.........
Jos et pysty antamaan periksi tässä pikkuasiassa, niin et rakasta miestäsi. Miksi vain hänen pitäisi antaa periksi. Ainoa ratkaisu on siis erota. Olet suomalaisen femakko-kasvatuksen surkea uhri... Säälittävää!!!
Pahinta on katsoa suomi-femakoiden kirjoituksia täällä. Ihan kaameita juttuja. En ihmettele yhtään, että suomalaiset hakevat oikeita naisia ulkomailta. Itse asiassa ihmettelen miksi ei haeta laajemmassa määrin.
Suomi-femakolle oma valta on kaikki kaikessa ja miehen pitää alistua. Ja juuri tässä on ongelmien siemen kaikkiin eroihin! Kuka haluaisi katsella käskevää femakkoa kotonaan? Vaikka samalla joutuisi luopumaan lapsistaan ja jättämään heidät feminismin uhreiksi. Paha noidankehä!!!- una persona
Onko sovinismi sitten hyvä asia? Ja mitä feminismiä siinä on, että MOLEMMAT pitävät oman nimensä? Miten se on mieheltä pois? Eihän hänen ole pakko nimelleen mitään tehdä. Miksi vain naisen pitää antaa periksi ja alistua vaihtamalla nimensä? Silloinhan kukaan ei alistu, jos molemmat säilyttävät oman nimensä, kuten tähän asti tuo pariskunta on elänyt.
Minä taas en kestä miehiä, joiden pitää pönkittää egoaan vaatimalla naista ottamaan sukunimensä. Tai miehiä, jotka aina haukkuvat femakoiksi naisia, jotka ovat eri mieltä heidän kanssaan. Taidanpa minäkin hakea hyvän itsetunnon omaavan miehen ulkomailta :) - Ellanenkin tietää sen
una persona kirjoitti:
Onko sovinismi sitten hyvä asia? Ja mitä feminismiä siinä on, että MOLEMMAT pitävät oman nimensä? Miten se on mieheltä pois? Eihän hänen ole pakko nimelleen mitään tehdä. Miksi vain naisen pitää antaa periksi ja alistua vaihtamalla nimensä? Silloinhan kukaan ei alistu, jos molemmat säilyttävät oman nimensä, kuten tähän asti tuo pariskunta on elänyt.
Minä taas en kestä miehiä, joiden pitää pönkittää egoaan vaatimalla naista ottamaan sukunimensä. Tai miehiä, jotka aina haukkuvat femakoiksi naisia, jotka ovat eri mieltä heidän kanssaan. Taidanpa minäkin hakea hyvän itsetunnon omaavan miehen ulkomailta :)Minä en aio naimisiin mennessäni ottaa mieheni sukunimeä, eikä hänenkään tarvitse ottaa minun nimeäni. En halua muutta etunimeänikään, joten miksi muuttaisin sukunimeni. Onhan sekin osa minua ja minuuttani. Todella outoa ja vanhanaikaista tuollainen sukunimestä tappelu.
- una persona
Juuri tuota tarkoitin, olen siis mielestäsi "pikkufemakko". Ja piti vielä mennä henkilökohtaisuuksiin. Ei uskoisi, että minun valintani jotakuta miestä noin nyppii :)
Olen kyllä asunut ulkomailla pariinkin otteeseen (en Pohjoismaissa). Elämää on muuallakin kuin täällä Suomessa, suomimiesten hauraan egon kannattelijana :) Välillä ihmetyttää, että missä täällä Suomessa se paljon puhuttu tasa-arvo näkyy. Ei ainakaan ihmisten asenteissa. Sen näkee jo tästä ketjusta. - Vuosikausia54678
una persona kirjoitti:
Juuri tuota tarkoitin, olen siis mielestäsi "pikkufemakko". Ja piti vielä mennä henkilökohtaisuuksiin. Ei uskoisi, että minun valintani jotakuta miestä noin nyppii :)
Olen kyllä asunut ulkomailla pariinkin otteeseen (en Pohjoismaissa). Elämää on muuallakin kuin täällä Suomessa, suomimiesten hauraan egon kannattelijana :) Välillä ihmetyttää, että missä täällä Suomessa se paljon puhuttu tasa-arvo näkyy. Ei ainakaan ihmisten asenteissa. Sen näkee jo tästä ketjusta.Niin olet. Luulet kaikkien asiaa kommentoineiden olevan jostain peräkylästä ja koko ikänsä siellä asuneita. Ehkä silmät avautuvat tähän suomi-femakko-fasismiin vasta useiden vuosien ulkomailla asumisen jälkeen. Kun asuu maissa, joissa roolit ovat kohdallaan ja meikäläiselle telaketjufeminismille hymyillään...
Myönnettäköön että olen asunut vain Euroopassa, Mutta maissa joita Suomessa ihaillaan korkean elintason sivistysmaina. Naiset ovat edelleen naisia ja miehetkin voivat paremmin kuin Suomessa.
Suomalaisten poikien pahoinvointi johtuu suurelta osin telaketjufemakoista, joita suuri osa naispuolisista vastaajista täällä edustaa. Toivon poikani löytävän entisen asuinmaani edustajan puolisokseen. Asiaa voin tietenkin auttaa lähettämällä hänet sinne opiskelemaan... :D - itkunsekaista naurua
Vuosikausia54678 kirjoitti:
Niin olet. Luulet kaikkien asiaa kommentoineiden olevan jostain peräkylästä ja koko ikänsä siellä asuneita. Ehkä silmät avautuvat tähän suomi-femakko-fasismiin vasta useiden vuosien ulkomailla asumisen jälkeen. Kun asuu maissa, joissa roolit ovat kohdallaan ja meikäläiselle telaketjufeminismille hymyillään...
Myönnettäköön että olen asunut vain Euroopassa, Mutta maissa joita Suomessa ihaillaan korkean elintason sivistysmaina. Naiset ovat edelleen naisia ja miehetkin voivat paremmin kuin Suomessa.
Suomalaisten poikien pahoinvointi johtuu suurelta osin telaketjufemakoista, joita suuri osa naispuolisista vastaajista täällä edustaa. Toivon poikani löytävän entisen asuinmaani edustajan puolisokseen. Asiaa voin tietenkin auttaa lähettämällä hänet sinne opiskelemaan... :DTätä viestiketjua olen huvittuneena seurannut, mutta en mitään ennen kirjoittanut. Nyt tyypit alkaa vauhkoaan, kuinka kamalaa se feminismi on kun molemmat saisivat päättää omasta nimestään! Niin, se kai siinä aatteessa lienee tarkoitus, tasa-arvo...äärifeministit ja -sovinistit lienee sitten asia erikseen.
Aloittajalle... Itse olen mielestäni tasa-arvoisessa parisuhteessa, jossa minun ei koskaan tarvisi miettiä noin absurdia kysymystä: otanko mieheni sukunimen vaikka en sitä tahdo, vai eroanko. Puistattaa ajatellakin, että joutuisin jakamaan elämäni ihmisen kanssa, joka ensinnäkin on noin vanhanaikainen ja tyly ja toiseksi valmis jättämään minut jos en _tottele_ häntä. Siinä on mielestäni kunnioitus kaukana. Yritän ymmärtää, että olette luultavasti molemmat erilaisia ihmisiä kuin minä ja siksi yhteen kai joskus päätyneetkin. Itse en vaatisi miehetäni oman sukunimeni ottamista, eikä hänkään minun.
Siksipä en voi oikein verrata suhteitamme, mutta sanon kuitenkin tämän. Itse en voisi jäädä suhteeseen, jossa minua uhkaillaan erolla. Oli asia mikä hyvänsä, ei se oli toimivan, tasa-arvoisen ja toisia kunnioittavan parisuhteen merkki. Minä en sitä henkisesti kestäisi, eikä itsetuntoni sitä, että en kelpaa omana itsenäni, vain jos toimin kuten toinen tahtoo minun toimivan.
Ymmärrän, että monet näistä ihmisistä jotka ketjuun ovat kirjoittaneet eivät näe asiaa näin. Yritän ymmärtää heidän näkökulmaansa ja he kaikin mokomin voivat pitää miehensä nimen. Samalla tavalla heidän tulee ymmärtää, että kaikki eivät näin tahdo tehdä. Ei ole mikään puolustus sanoa, että "olen niin vanhanaikainen että minusta naisen tulee ottaa mihensä nimi". Olkaa toki, mikäs siinä. Mutta ei sovi olettaa että kaikki muut ovat.
Ja heille, jotka uhkaavat hakea naisensa ulkomailta. Ihan oikeasti, järki käteen. Luuleeko joku todella, että se on menetys kenellekään täällä, joka arvostaa sitä, että voi ihan itse päättää omista asioistaan. Siis todella, vitsi kun harmittaa kun en saa varmaan elämääni nyt ihmistä joka jakaa täysin erilaisen maailmankuvan kuin minä itse. Sama kun minä uhkailisin, että varokaa vain tai haen mieheni Ruotsista tai Norjasta, jotka molemmat varmaan ovat avarakatseisempia tällaisten asioiden suhteen. Pelottaako?! Niin, tuskinpa vain.
En tiedä miten aloittajan tulisi toimia, koska en voi ymmärtää koko tilannetta. Itse en tuollaiseen uhkailuun suostuisi. Ja kuten joku aikaisemmin sanoi, yllättävää, että vihaamasi appiukon poika käyttäytyy näin... Time out? - vähän logiikka
sekaisin... Lähtökohta on se, että kumpikin pitää oman nimensä. Siinä ei ole vielä mitään periksiantamista puolin eikä toisin.
Sitten se, joka nimens ehkä vaihtaa, antaa periksi.
Suurimman osan tämän ketjun kommentoijista voisi toivottaa logiikan peruskurssille...
- : O
Jos miehesi ei suostu menemään naimisiin jos et ota hänen sukunimeä (eikä hän edes menettäisi siinä mitään) Ota hänen sukunimensä *leikillä* ja jätä hänet hänet häiden jälkeen niin hänkin joutuu maksamaan osansa
- kirkonkirja
Sukunimet ovat usein muuttuneet.
Niitä on kirjoitettu vaihtelevasti ja virheellisestikin aikojen kuluessa.
Itse etsin kolmannesta maasta alkuperäisen sukunimen.
Meillä oli harvinainen suomalainen nimi, joka oli muutettu ruotsinkielisestä.
Siellä kolmannessa maassa se oli neljännen maan kielinen, josta olimme tulleet.
Se on nyt alkuperäisessä muodossaan meillä käytössa. Aito suvun nimi.
Eikä muilla ole kuin ihmettelemistä. Heillä kun on väärentynyt nimi.
Sukunimen voi helposti korjata 5 sukupolvea taaksepäin.
Sukututkija töihin.- juttu!
Menimme naimisiin muutama vuosi sitten rakastuneina ihan sen takia että teemme "liiton" jolla on nimi ja kaikki ymmärtävät että olemme naimisissa (3v. seurustelun jälkeen). Lapsille kapsahti sitten myös sama nimi ja täytyy sanoa että asiasta ei keskusteltu muuta kuin että "ihana mennä naimisiin ja pistää perhe kasaan saman nimen alle.
Miksi mennä naimisiin jos ei edes halua kantaa yhteistä nimeä ? Jatkossa varmaan feministit sanovat seuraavasti:
"Miksi naisen /vaimon tulisi asua miehen asunnossa tai alistua hänen kanssaan jakamaan saman sängyn, tasa-arvon nimissä vaimolla pitäisi olla oikeus asua ihan omassa kämpässä ja nukkua itsekseen jne."
Elkää menkö naimisiin jos sen pääteema on juhlia kivassa puvussa ja kinata jo alusta lähtien nimistä. Silloin on parempi jatkaa seurustelua ja pysyä turvallisesti "tasa-arvoisena". M39 - nimenomaan naisen
juttu! kirjoitti:
Menimme naimisiin muutama vuosi sitten rakastuneina ihan sen takia että teemme "liiton" jolla on nimi ja kaikki ymmärtävät että olemme naimisissa (3v. seurustelun jälkeen). Lapsille kapsahti sitten myös sama nimi ja täytyy sanoa että asiasta ei keskusteltu muuta kuin että "ihana mennä naimisiin ja pistää perhe kasaan saman nimen alle.
Miksi mennä naimisiin jos ei edes halua kantaa yhteistä nimeä ? Jatkossa varmaan feministit sanovat seuraavasti:
"Miksi naisen /vaimon tulisi asua miehen asunnossa tai alistua hänen kanssaan jakamaan saman sängyn, tasa-arvon nimissä vaimolla pitäisi olla oikeus asua ihan omassa kämpässä ja nukkua itsekseen jne."
Elkää menkö naimisiin jos sen pääteema on juhlia kivassa puvussa ja kinata jo alusta lähtien nimistä. Silloin on parempi jatkaa seurustelua ja pysyä turvallisesti "tasa-arvoisena". M39pitäisi luopua identiteetistään miehen hyväksi?
- voi apua.....
Anteeksi nyt vaan, mutta miehellesi tiedoksi, että vaikka postilaatikossa olisi vain yksi nimi, niin teidän meininkinne kuulostaa teinien touhulta...
Miksi muuten olettekaan menossa naimisiin???? Tuntuiko, että nyt on jo korkea aika mennä naimisiin, kun kaikki kaveritkin on jo naimisissa ja kun tässä on yhdessä oltu näin kauan, ja sukulaisetkin jo toivoo häitä, ja oishan se kiva kun sais sen prinsessamekonkin...?
Halvemmalla pääsette ja helpommalla tuon nimiasiankin suhteen, kun pysytte avoparina. Ei voi olla noin lapsellista touhua... Ja jos miehesi oikeasti näkee eron ainoana vaihtoehtona hänen nimensä ottamiselle, niin eroa ihmeessä - niin lapsellisesta miehestä ei ole pitemmän päälle muuta kuin harmia! Tässä häittenjärjestelyhommassa sen jo olet huomannutkin? - Ritarata
Jopas on ongelma. Kandee tässä vaiheessa tehdä loppu. Ei hyvältä näytä.
- theena
Kirkonkirja: Sukututkimukset on tehty molempien suvuille ja molempien "aidot" sukunimet on selvitetty (molempien sukunimet ovat vaihtuneet jossain vaiheessa asuinmaan vaihtuessa). Tuo oli kyllä hyvä idea ottaa tavallaan se "aito" sukunimi!
- vaikka
Perlusconi, olisi erikoinen jne. : kun riittävän kauan penkoo sukua niin eiköhän kaikki olla sukua toisillemme, täh!
Kesäterveisin : Perse-Erkki
- sillä
ei tarvitse olla suurikaan ennustaja nähdäkseen että eroatte jo kolmen vuoden sisällä.
Mutta ettei rahasi mene hukkaan, mene naimisiin, ota miehesi nimi ja jos ei tunnu hyvältä jatkossa, ota vanha nimesi takaisin. Jos miehesi lähtee menemään tuosta syystä, anna mennä! Elämähän on sarja valintoja. Alistava mies on kyllä huono valinta. Jos ei appiukkoa olisi, ottaisitko sitten miehesi nimen?? - Mitä tapahtuu
kun hankitte lapsia. Silloin se parisuhde punnitaan! Jos Sinulla ei nyt ole sanavaltaa, ei sitä ole ainakaan suhteessa tuleviin lapsiisi! Parasta, mitä voit lapsillesi antaa, on hyvä parisuhde. Nyt sitä ei ole näköpiirissä, jos miehesi ei pysty neuvottelemaan edes sukunimiasiasta.
Ikävä kyllä, mies tulee isäänsä ja nainen äitiinsä. Jos et nyt tule toimeen appesi kanssa, voipi olla huono ennuste avioliitollesi. Taitaa olla aika kuvitella elämää ilman miestäsi... - vaimovm04
Et sinä appiukkosi kanssa ole menossa naimisiin, muista se! Sinun miehesi on se ihana ja rakastettava ihminen jonka kanssa aiot jakaa lopun elämäsi ja tämä sukunimi on myös hänen. Ajattele enemmän sitä kuinka paljon rakastat miestäsi kuin sitä kuinka ilkeä ihminen appesi on! Tsemppiä... kyllä kaikki vielä järjestyy
- 2- osaisen nimen
joku muu tossa on kun että liian teiniltä näyttäs postilaatikossa..
- en minäkään
Sinulla on hieman erilainen ongelma kuin minulla, ex-mieheni vaatii minua vaihtamaan harvinaisen sukunimensä tyttönimeksi:)
"elämä on" - rooperomu
Miksi kehittelet tekosyitä nimiasiaan (sukulaiset, appi) vaikka et itse halua sitä sukunimeä?
- ei pidä luovuttaa
Otat miehesi nimen ja sillä selvä, sanoipa appi sitten mitä hyvänsä! Ei se appi mikään jumala ole, jonka jokainen oikku pitäisi teidän toteuttaa. Tämä on kuitenkin se ratkaisu, josta HYÖTYY useampi ja kärsii ainoastaan appesi. Jos kerran kyseinen henkilö ei tule kenenkään muunkaan kanssa toimeen, niin mistä ihmeestä olet saanut päähäsi että hänen pitäisi tulla teidän (tai sinun) kanssakaan toimeen? Jättäkää omaan arvoonne.
Ja sitten noista vastauksista joissa ehdotetaan eroa yms. Eroaminen on luuserin ratkaisu, ihmiset jotka eroavat tällaisten pikkujuttujen takia ovat luovuttajia, jotka eivät tule koskaan elämässään saavuttamaan mitään. Elettyään tällaista onnetonta elämää he sitten ehdottelevat samaa kaikille muillekin, vaikka luovuttaminen ei ole koskaan se oikea ratkaisu.
Rakkaus ei luovuta, kirkossakin sanotaan että kaikki se kestää. Eli varsinkin se kestää yhden v-mäisen appiukon, joka ei tule kenekään muunkaan kanssa toimeen.- theena
allekirjoitan viestisi ihan täysin!
Kirjoitin jo heti alkuviestissä, että ero ei ole ratkaisu (miksi siis moni täällä ehdottaa sitä??), siksi että minunkin mielestäni ihmiset nykyään luovuttavat liian helposti ja parisuhteet on kertakäyttökamaa. itselle ei tulisi mieleenkään luovuttaa tälläisen asian vuoksi. Hyvänen aika kun ei ihmiset kestä nykyään yhtään vastoinkäymisiä. Onneksi joukossa on asiallisiakin vastauksia :) - hei!!!
theena kirjoitti:
allekirjoitan viestisi ihan täysin!
Kirjoitin jo heti alkuviestissä, että ero ei ole ratkaisu (miksi siis moni täällä ehdottaa sitä??), siksi että minunkin mielestäni ihmiset nykyään luovuttavat liian helposti ja parisuhteet on kertakäyttökamaa. itselle ei tulisi mieleenkään luovuttaa tälläisen asian vuoksi. Hyvänen aika kun ei ihmiset kestä nykyään yhtään vastoinkäymisiä. Onneksi joukossa on asiallisiakin vastauksia :)Miksi sitten kysyit, jos ei neuvot kelpaa? Näennäisesti kyse on nimestä. Mutta: minusta vaikuttaa, että nimiasia toi vain esille miehesi tarpeen määräillä sinua. Itse en voisi ikinä elää miehen kanssa, joka ei kunnioittaisi minua edes sen vertaa, että antaisi minun ITSE päättää, mitä sukunimelleni tekisin. Kysehän ei ole hänen nimestään, vaan sinun. Hän saa jatkaa elelyään kuten tähänkin asti omalla nimellään. Miksi sinä et saisi?
Mutta sinun ratkaisusihan se on. Ei ole minulta pois, jos päätät mennä naimisiin tuon miehen kanssa. Ihmettelen vain, että hän on valmis perumaan häät, jos et suostu hänen vaatimukseensa. Eivätkö avioliitto ja SINÄ tosiaan merkitse hänelle sen enempää? Ei pahalla, mutta tuli vain mieleen... - näinpäin
Niin etthän sinä appiukon kanssa mene naimisiin?jos rakastat miestäsi ja se on muutoin kunnollinen ja asiallinen eikä yleensä alista tai yksin päätä asiosta,
Toki omasta mielestä tulevilla lapsilla olisi hyvä olla sama sukunimi?
Kaksi pitkää sukunimeä peräkkäin on tosi idiootimaista.
olisi siinä lapsillakin kirjoittamista kun kummankin sukunimi pitäisi kirjoittaa?
Itse ottaisin mieheni sukunimen,kunhan se kerkiää kosia.
- mielipiteeni...
Yllä on minusta erittäinkin asiattomia kommentteja.
Vaikka naisen "kuuluisi" ottaa miehen sukunimi, se ei kuitenkaan velvoita tekemään niin!
Jos keskustelunne eivät tuota tulosta suosittlisin että menisitt yhdessä keskustelemaan ammattilaisen kanssa.
Hän osaa puolueettomasti auttaa teitä molempia ja ehkä saisi miehesikin vähän joustamaan tuossa.
Yhdessä oleminen vaatii molemmilta jostamista ja sitä että tulee asiossa edes puolitiehen vastaan.
Eihän siitä mitään tule jos toinen saa aina päättää kaikesta.- Peku66
Kyllä nykyaikana 1. lähtökohta on että molemmat pitää oman nimensä. Jos tämä vaihtehto ei kelpaa niin on parempi perua häät nyt suosiolla.
Jos nykyinen nimi ei tyydytä tai toisen nimi on erityisen hieno / kaunis tms. niin sitten voi vaihdella. Nimi on osa identiteettiä jota toivottavasti avioliitto ei murenna.
Eukko otti 15 v sitten minun nimen. Nyt vaihdos tuntuu typerältä. - verto
Peku66 kirjoitti:
Kyllä nykyaikana 1. lähtökohta on että molemmat pitää oman nimensä. Jos tämä vaihtehto ei kelpaa niin on parempi perua häät nyt suosiolla.
Jos nykyinen nimi ei tyydytä tai toisen nimi on erityisen hieno / kaunis tms. niin sitten voi vaihdella. Nimi on osa identiteettiä jota toivottavasti avioliitto ei murenna.
Eukko otti 15 v sitten minun nimen. Nyt vaihdos tuntuu typerältä.Jos ei kumpikaan halua luopua sukunimestään niin sitten joko kumpikin pitää omansa taikka keksitään joku ihan uusi, yhteinen sukunimi. Sukunimen vaihtaminen on iso asia, mutta niin on naimisiin meneminenkin. Jos ei kantti kestä niin kannattaa miettiä onko valmis koko avioliittoon.
Yhdistelmänimet ovat mielestäni surkuhupaisa kompromissi joka osoittaa ettei pari osaa tehdä yhteisiä päätöksiä.
- Peppi*
Eiköhän sukunimi ole yhdentekevää tuossa kohdassa. Kyllä itsellä ei ollut epäselvyyttä, kun menin naimisiin. Jotenkin kuulostaa tuota kirjoitusta lukiessa, että olisi ehkä pieni itseensä menemisen paikka. Ajatella asiaa, mitä sukunimi todellisuudessa merkitsee arjessa. Jos menee naimisiin niin uskoisin, että monet haluaa ikäänkuin liimautua toisiinsa ja heidät tunnistetaan samasta sukunimestä ja samasta osoitteesta. Jos otat tällaisen asian liian isona asiana niin ehkä on parempi miettiä naimisiin menon perimmäistä tarkoitusta paremmin.
Löydät tämän hetkistä tilanteesta vain negatiivisen puolen. Mitä jos elämä tästä heittää vielä enemmän härän pyllyä niin miten sitten käy. Mun mielestä tuo sukunimi-asia pitää pystyä keskustelemaan avoimesti ja tehdä yhteinen päätös. Ei kai tuollaisesta kannata riitelemään alkaa. Asenne kohdalleen. Kyllähän se on aito rakkaus, joka ohjaa yhteisen elämän päätöksissä.
Itse olen ollut kohta kakskytvuotta naimisissa. Tuollainen asia kuulostaa lähes naurettavalta. Jos suoraan sanon niin on sulla paljon vielä tältä elämältä opittavaa. Sen minkä neuvon voin antaa niin osaa nöyrtyä tarpeen tullen ja anna/pyydä anteeksi. Ja muista kiittää siitä pienestäkin asiasta, mitä saat. Uskoisin, että elämä on paljon parempi kaikille elää sen jälkeen.- posilo
todellakin,, joo. kalastus parempi vaihtoehto!
- meija
posilo kirjoitti:
todellakin,, joo. kalastus parempi vaihtoehto!
En ymmärrä miksi se sukunimi pitää vaihtaa. Monessa Keski-Euroopan maassa on hyvin tavallista, että vaimo pitää oman sukunimensä.
- HUHUUUUUUUU
meija kirjoitti:
En ymmärrä miksi se sukunimi pitää vaihtaa. Monessa Keski-Euroopan maassa on hyvin tavallista, että vaimo pitää oman sukunimensä.
Nyt herää jo!! Jos mies on tuollainen tyranni niin ERO on ainoa ratkaisu.
Kuulostaa siltä että ei ole kyse pelkästään sukunimestä vaan mies haluaa alistaa/tulee alistamaan sinua koko loppuelämäsi!
JUOKSE niin kauan kuin mahdollista. Ei tuo enää ole rakkautta miehen puolelta. - naurunsekaista itkua
Jos sukunimi on yhdentekevää, niin miksi hemmetissä se mies haluaa erota, jos nainen ei ota hänen nimeään??
Siinä kai se ongelma on! Ja siinä, ettei nainen näe sitä ja tuollainen uhkailu nyt vain on osa hänen viehättävän miehensä persoonallisuutta. Joo, olen ihan liian moterni tähän keskusteluun.
Mielestäni sukunimi ei ole yhdentekevä, ei myöskään kynnyskysymys. Kynnyskysymys tulee tässä tarinassa jostain ihan muualta.
- fdglfdkflklflkö
" Eikä liioin se että pidän oman nimeni, koska mies haluaa että postilaatikossa on jatkossa vain 1 nimi (muuten näyttää liian teiniltä)". Laittakaa vain miehen nimi siihen ja tietysti tarkka talonnumero. Ei näytä teiniltä eikä siltä, että "akka on omavaltainen", mikä lienee miehesi todellinen peruste. Jos näyttää siltä, että sun kirjeet ei tule oikeaan laatikkoon, niin asian voi myöhemmin muuttaa ;)
Miehesi nyt vaan yrittää painostaa, ole tyyni ja pidä pääsi ja jatka häiden järjestelyä. (rahanmenon takia tai häpeänkään takia ei kyllä kannata mennä naimisiin, jos varoituskellot soi päässä) Itse en ottanut mieheni nimeä ja saan siitä aika ajoin kuulla, nykyään harvemmin. Ja voithan sitten muuttaa nimesi myöhemmin, jos on aivan sietämätöntä... Pidä nyt vain rauhallisesti oma kantasi, sitä tietysti kun perustelet joudut väistämättä sanomaan loukkaavia asioita miehesi suvusta, ja se varmasti lisää miehesi jukupäisyyttä. Siksi kannattaisi lopettaa perustelu, ja vain todeta pidän oman nimeni.
Minkä ikäinen miehesi muuten on?- theena
"Itse en ottanut mieheni nimeä ja saan siitä aika ajoin kuulla, "
saako udella mistä taholta olet saanut tuosta asiasta kuulla?
Noin eräs työkaverinikin neuvoi, että ota miehen sukunimi myöhemmin, sitten kun appea ei enää ole. jotenkin se nimenvaihtaminen tuntuu vielä hankalammalta myöhemmin, alkaa sitten vuosien päästä ihmisille selittämään miksi se sukunimi NYT vaihtui.
Mieheni on hilkkua vajaa 30v.
- pitäähän sitä miettiä!
Meillä oli aikanaan vähän samantyypinen tilanne, ikävä sukulainen ei ollut appiukko vaan appiukon vanhemmat ja vanha sukuriita. Ajattelin itse niin, että jos on "pahoja" tämännimisiä ihmisiä, niin ollaan me sitten miehen kanssa niitä "hyviä". Että ei se nimi tee meistä samanlaisia ihmisiä, me voidaan jotenkin puhdistaa se nimi, tavallaan. :) Tsemppiä valintaan. Onhan se tärkeä päätös, ei ole nykyään itsestäänselvyys että nainen ottaa miehensä nimen, hyvä sitä on miettiä. Sitten kun olet varma asiasta ei harmita myöhemmin.
- theena
eli häitä ei peruttu, niitä tanssitaan ensi vkolla. Sukunimiasia ratkesi siten, että otan mieheni sukunimen. Saan kuulemma vaihtaa tyttönimen takasin jos en millään totu uuteen nimeen :)
No siitä nyt olisi ihan liikaa riesaa, vaihtaa passit, kortit ym. kahteen kertaan, joten kyllä se vaan nyt on pakko tottua. Muutama ulkopuolinen on jo kommentoinut päätöstäni "kamala miten pitkä nimi sulle tulee".
Jotenkin nyt päätöksen jälkeen toi koko asia tuntuu aika vähäpätöiseltä :) miksi siitä omasta nimestä piti pitää niin kovin kiinni, sama se on mikä se nimi on. Kai se oli jotain luopumisen tuskaa. Nyt tuo nimenvaihtoajatus tuntuu aika kivaltakin, huomaapahan kaikki että ollaan yhtä. Ei jää missään arvoitukseksi olenko naimisissa vai en. Appiukon reaktiota asiaan odotellessa... - hande-56
Miun mielestä ihan sama mitkä on vaimon sukunimi,tottahan se on vanhastaan ollut miehen sukunimi mutta nykyaika on sitä että voi pitää oman nimensä ja mulle ainakin on ihan sama. Nyky aikana uusperheellisten akakautena on niin monta nimeä yhdessä perheessä että ei lukua muista. niin meillä.
Sitä kun ei muorena ole vielä varma itsestään "ukkosi" kai tuleva ? niin kaikin tavoin koitaa kaapin paikaa sössiä,tälleen vanhempana huomannu että kyllä se kaapin paikka vaihtelee.
Että kyllä se siitä.- tosi-äijä
Toivottavasti erositte. Mieti nyt itsekin. Miehesi mieluummin eroaa sinusta kuin antaa sun olla ottamatta hänen nimeään? No hänpä tosiaan taitaa rakastaa ja arvostaa sua. Tsiisus, mitä porukkaa.
- krts
Kiristystä. En mene kanssasi naimisiin, jos et täytä tätä ehtoa. Mies on siis varma, että sinä haluat tätä avioliittoa enemmän kuin hän ja täten suostut mihin tahansa. Itselleni tulisi kyllä kiusaus kokeilla, kuinka vankasti hän seisoo sanojensa takana. Kenellekään ei ole vain yhtä ihmistä tarkoitettu. Plenty of fish in the sea, niinkuin meilläpäin sanottaisiin.
Ihan jännä keskustelu kuitenkin, kun on mielenkiintoista nähdä millaisia mielipiteitä sitä vain on vielä sitkeästi elossa. Itse kun en tavallisesti ole tekemisissä kovin vanhanaikaisten ihmisten kanssa ja luulin tällaisten asioiden pohdiskelun olevan jo histuuriaa näin tasa-arvon aikaan.
Minä olen miettinyt omalla kohdallani tuota nimiasiaa vain sen takia, kun asun ulkomailla ja ottamalla mieheni nimen pääsisin eroon jatkuvasta sukunimeni tavaamisesta. Toisaalta en haluaisi menettää suomalaista nimeäkään. Sen lisäksi miehellä on erittäin lyhyt, tosin aika harvinainen sukunimi, mikä tekisi etunimi-sukunimi kombinaatiostani todella lyhyen, vain kahdeksan kirjainta! Se olisi kyllä ryoväystä. Aika ponteva se nimi kyllä sitten olisi.
Hauskoja nuo kommentit miehestä elättäjänä. Meillä ainakin emäntä eli minä tienaan enemmän. Mies heitti juuri pari viikkoa sitten, että hän kyllä mielellään käyttää minun rahojani, mutta että ottaisi minun nimeni, ei tule kuuloonkaan. Siis vitsillä.
Ketjusta on poistettu 12 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
- 663025
Sinä saat minut kuohuksiin
Pitäisiköhän meidän naida? Mielestäni pitäisi . Tämä värinä ja jännite meidän välillä alkaa olla sietämätöntä. Haluai252113Minä en ala kenenkään perässä juoksemaan
Voin jopa rakastaa sinua ja kääntää silti tunteeni pois. Tunteetkin hälvenevät aikanaan, poissa silmistä poissa mielestä671699Loukkaantunut lapsi on yhä kriittisessä tilassa
Seinäjoella Pohjan valtatiellä perjantaina sattuneessa liikenneonnettomuudessa loukkaantunut lapsi on yhä kriittisessä t241560- 281301
Tiedän, että emme yritä mitään
Jos kohtaamme joskus ja tilaisuus on sopiva, voimme jutella jne. Mutta kumpikaan ei aio tehdä muuta konkreettista asian161297Näin pitkästä aikaa unta sinusta
Oltiin yllättäen jossain julkisessa saunassa ja istuttiin vierekkäin, siellä oli muitakin. Pahoittelin jotain itsessäni61206Mitä, kuka, hä .....
Mikähän sota keskustassa on kun poliiseja on liikkeellä kuin vilkkilässä kissoja281170Taisit sä sit kuiteski
Vihjata hieman ettei se kaikki ollutkaan totta ❤️ mutta silti sanoit kyllä vielä uudelleen sen myöhemmin 😔 ei tässä oik101127Noh joko sä nainen oot lopettanut sen
miehen kaipailun jota sulla EI ole lupa kaivata. Ja teistä ei koskaan tule mitään. ÄLÄ KOSKAAN SYÖ KUORMASTA JNE! Tutu621011