Jane Austen

samaa!

Kysehän on 1800-luvun alun Englannista, jossa - niin kuin Suomessakin siihen aikaan - kunniallisen naisen jokseenkin ainoa tapa elättää itsensä oli löytää mies, joka hänet elätti. Varsinkin siinä yhteiskuntaluokassa, josta Austen kirjoittaa, olisi ollut tavatonta, jos nuori nainen olisikin lähtenyt koti- tai muuksi opettajaksi tai vaikkapa postineidiksi. Se olisi ollut viimeinen pisara siinä "luokasta putoamisessa", jota Austen kuvaa. Hänen perheilleen on tärkeää elää "säädynmukaista" elämää, vaikka (yleensä isän kuoleman tai petollisten sukulaisten vuoksi) tulot ovat pudonneet murto-osaan entisestä.

Rakastan näitä romanttisia tarinoita, ja erityisesti Austenin tekemiä, koska ne eivät ole ihan hömppää. Niissä on sellaista herkullista ironiaa, jota puhtaassa hömpässä (esimerkiksi vastaavissa amerikkalaiselokuvissa) ei ole. Austenin tytöt sitä paitsi ovat aina nokkelia, itsenäisesti ajattelevia ja tarmokkaita, eivät mitään kanoja.

Britit vielä osaavat näitä epookkijuttuja tehdä, heillä on historialliset detaljit kohdallaan ja taitavia näyttelijöitä. En tosin ole Austenin kirjoja lukenut, joten en tiedä, kuinka hyvin elokuvat kirjoja vastaavat.

Jane Austen (16. joulukuuta 1775 Steventon, Hampshire – 18. heinäkuuta 1817 Winchester) oli englantilainen kirjailija.

Austenin romaanit ovat arvostettuja hyväntahtoisen ironiansa, huumorinsa ja englantilaisen maalaisaatelin elämän kuvauksen vuoksi, mutta myös erinomaisina naisten kuvauksina.

Eli aika (1700-luvun loppu ja 1800 luvun loppu) jota kirjat kuvaavat on ensin sisäistettävä.

Kyse on todella ihailemastani kirjailijasta hän itse ei koskaan avioitunut ; )

vertsidtukeaz kirjoitti:

samaa!

Vaikka Korppis kirjoittaisi mitä tahansa, olet nokkimassa AINA hänen mielipiteitään!!!
Etkö voi ohittaa, kun hän on sinulle kuin punainen vaate, härälle?
Lapsellista aikuiselta ihmiseltä.

aattelit;DDD kirjoitti:

Vaikka Korppis kirjoittaisi mitä tahansa, olet nokkimassa AINA hänen mielipiteitään!!!
Etkö voi ohittaa, kun hän on sinulle kuin punainen vaate, härälle?
Lapsellista aikuiselta ihmiseltä.

Lue lisää

olin samaa mieltä siitä että pitääkö naisen olla miehen tossun alla rahan kanssa, eikö
naisella muka saa olla omia mielipiteitä ilman miestä.
Ja mistä sinä muka tiedät että AINA muka mollaan KK.n mielipiteitä?
Kurkkaappa peiliin! Voit yllättyä.
Etkö uskalla olla eri mieltä kenenkään kanssa.
Ettei vaan tule riitaa.

Vähän sama vika, omassa päässä luotu "filmi" on yleensä omasta mielestä parempi kuin toisen näkemys.

Poikkeuksia kuitenkin on, mm. Taru Sormusten Herrasta -trilogia, jonka eka osa tulee tänään uusintana. Hahmoista varsinkin Klonkku on just sellainen kuin pitääkin.

Butternut kirjoitti:

Vähän sama vika, omassa päässä luotu "filmi" on yleensä omasta mielestä parempi kuin toisen näkemys.

Poikkeuksia kuitenkin on, mm. Taru Sormusten Herrasta -trilogia, jonka eka osa tulee tänään uusintana. Hahmoista varsinkin Klonkku on just sellainen kuin pitääkin.

Lue lisää

Olipas hyvä, kun tulin lukaasemaan, mitä palstalla on ja näin kirjotuksesi.
En muuten olisi tiennyt, että Taru Sormusten Herrasta tulee tänään tv:stä. Ei tule katsottua televisio-ohjelmia useinkaan, kun itsellä ei ole tv:tä.
Mutta tuon mainitsemasi elokuvan aijon katsoa. Poika ja perhe saavat minut tänään vieraakseen. Taidan tuumiskella jotakin herkku-herkku-ruokaa ja valmistaa sitä meille kaikille. Mukava istuskella elokuvan äärellä ja mutustella jotakin Oiiiiikein hyvää.

Klonkku, joo, on munkin mielestä juustiinsa sellanen, kuin pitääkin. Aivan mahtava.

Tradaa, meikäläiselle tulee mukava ilta. Kiitos sulle :)

Myös Mankellin "fani". Oletko lukenut "Italialaiset tanssikengät" ja vähän aikaisemmin ilmestyneen samantyylisen kirjan, en muista nimeä mutta sekin on synkkämielinen kuvaus miehestä, joka mittaa meren syvyyttä? Jos olet lukenut niin piditkö? Ne on niin erilaiset kuin ne dekkarit joita suorastaan ahmin. Nuo kaksi erilaista ovat jotenkin kiehtovia, nekin vievät mennessään. Kun aloin lukea niitä niin ajattelin ensin että olenpas haksahtanut ostamaann sian säkissä. Ostin ne nimittäin ihan siksi koska kirjailija oli Mankell. Mutta hyviä ne oli molemmat.

Luet näemmä dekkareita. Oletko lukenut Matti Röngän kirjoja? Jos et niin kannattaa lukea. Ne ovat selkeästi kirjoitettuja, juoni on mielenkiintoinen, arvaamatonkin. Yksi parhaista kotimaisista dekkarikirjailijoista on Leena Lehtolainen. Dekkarit on hyviä mutta mielestäni Lehtolaisen ehdottomasti paras teos on "Eräänä onnellisena päivänä". Se ei ole dekkari mutta on aivan huippu hyvä kirja!
Minä luen mieluummin kotimaista kuin ulkolaista kirjallisuutta. Mulla tahtoo tuottaa nuo ulkolaiset nimet ongelmia.

piive kirjoitti:

Myös Mankellin "fani". Oletko lukenut "Italialaiset tanssikengät" ja vähän aikaisemmin ilmestyneen samantyylisen kirjan, en muista nimeä mutta sekin on synkkämielinen kuvaus miehestä, joka mittaa meren syvyyttä? Jos olet lukenut niin piditkö? Ne on niin erilaiset kuin ne dekkarit joita suorastaan ahmin. Nuo kaksi erilaista ovat jotenkin kiehtovia, nekin vievät mennessään. Kun aloin lukea niitä niin ajattelin ensin että olenpas haksahtanut ostamaann sian säkissä. Ostin ne nimittäin ihan siksi koska kirjailija oli Mankell. Mutta hyviä ne oli molemmat.

Luet näemmä dekkareita. Oletko lukenut Matti Röngän kirjoja? Jos et niin kannattaa lukea. Ne ovat selkeästi kirjoitettuja, juoni on mielenkiintoinen, arvaamatonkin. Yksi parhaista kotimaisista dekkarikirjailijoista on Leena Lehtolainen. Dekkarit on hyviä mutta mielestäni Lehtolaisen ehdottomasti paras teos on "Eräänä onnellisena päivänä". Se ei ole dekkari mutta on aivan huippu hyvä kirja!
Minä luen mieluummin kotimaista kuin ulkolaista kirjallisuutta. Mulla tahtoo tuottaa nuo ulkolaiset nimet ongelmia.

Lue lisää

Karamazovin veljeksiä.
Pää solmussa yritin pysyä niissä nimissä mukana...siihen jäi. Seitsemän sivua vissiin jaksoin pitää sitä porukkaa ojennuksessa päässäni! ;D

piive kirjoitti:

Myös Mankellin "fani". Oletko lukenut "Italialaiset tanssikengät" ja vähän aikaisemmin ilmestyneen samantyylisen kirjan, en muista nimeä mutta sekin on synkkämielinen kuvaus miehestä, joka mittaa meren syvyyttä? Jos olet lukenut niin piditkö? Ne on niin erilaiset kuin ne dekkarit joita suorastaan ahmin. Nuo kaksi erilaista ovat jotenkin kiehtovia, nekin vievät mennessään. Kun aloin lukea niitä niin ajattelin ensin että olenpas haksahtanut ostamaann sian säkissä. Ostin ne nimittäin ihan siksi koska kirjailija oli Mankell. Mutta hyviä ne oli molemmat.

Luet näemmä dekkareita. Oletko lukenut Matti Röngän kirjoja? Jos et niin kannattaa lukea. Ne ovat selkeästi kirjoitettuja, juoni on mielenkiintoinen, arvaamatonkin. Yksi parhaista kotimaisista dekkarikirjailijoista on Leena Lehtolainen. Dekkarit on hyviä mutta mielestäni Lehtolaisen ehdottomasti paras teos on "Eräänä onnellisena päivänä". Se ei ole dekkari mutta on aivan huippu hyvä kirja!
Minä luen mieluummin kotimaista kuin ulkolaista kirjallisuutta. Mulla tahtoo tuottaa nuo ulkolaiset nimet ongelmia.

Lue lisää

Lukenut tuota kirjaa vielä. Kirjastosta nuo Mankellin kirjat ovat melkein aina lainassa.
Tuo meren syvyyksiä mitaava kirja on Syvyys nimeltään, ja sen olen lukenut. Oli vähän raskas kirja.
Ajan rannalla ja Tuulten poika olen lukenut, ja yhden vielä mutta kirjan nimeä en muista.

Lehtolaisen kirjoista olen lukenut Kuoleman spiraali ja Rivo Satakieli.
Mä en tajua, mutta minuun ei jotenkin ne kirjat iskeneet. En ole lukenut Röngän kirjoja. Suomalaiset dekkarit..siis ne mitä joskus oon lukenut ovat niin paikoillaan junnaavia.
Nyt täytyy kehua naapurimaata sen verran, että ruotsalaiset osaavat tehdä aika hyviä dekkareita.

Minulla tahtoo vaan usein käydä niin, että ei muista mitä kirjoja vuosien saatossa on lukenut, ja lainaakin usein samoja kirjoa. Sellaista kun vähän matkaa lukee, alkaa juoni tuntumaan tutulta. Sitten miettii, onko nähnyt sellaisen elokuvan, vai onko lukenut jo kirjan :=))
Pitäis laittaa aina lukemansa kirjan nimet ylös.

Yxitypy kirjoitti:

Lukenut tuota kirjaa vielä. Kirjastosta nuo Mankellin kirjat ovat melkein aina lainassa.
Tuo meren syvyyksiä mitaava kirja on Syvyys nimeltään, ja sen olen lukenut. Oli vähän raskas kirja.
Ajan rannalla ja Tuulten poika olen lukenut, ja yhden vielä mutta kirjan nimeä en muista.

Lehtolaisen kirjoista olen lukenut Kuoleman spiraali ja Rivo Satakieli.
Mä en tajua, mutta minuun ei jotenkin ne kirjat iskeneet. En ole lukenut Röngän kirjoja. Suomalaiset dekkarit..siis ne mitä joskus oon lukenut ovat niin paikoillaan junnaavia.
Nyt täytyy kehua naapurimaata sen verran, että ruotsalaiset osaavat tehdä aika hyviä dekkareita.

Minulla tahtoo vaan usein käydä niin, että ei muista mitä kirjoja vuosien saatossa on lukenut, ja lainaakin usein samoja kirjoa. Sellaista kun vähän matkaa lukee, alkaa juoni tuntumaan tutulta. Sitten miettii, onko nähnyt sellaisen elokuvan, vai onko lukenut jo kirjan :=))
Pitäis laittaa aina lukemansa kirjan nimet ylös.

Lue lisää

Sehän sen nimi oli! Joo raskas kirja se oli mutta jokin siinä kuitenkin kiehtoi...
Samaten täällä nuo Mankellin kirjat on melkein kaikki aina lainassa. Olen saanut joitakin lahjaksi ja joitain olen ostanut itse.
Ensimmäinen Mankellin kirja jonka luin, oli nimeltään "Kasvoton kuolema" ja se jysähti heti kympillä! Tiesin heti että tämä on minun mieleinen kirjailija.

No ehkä tuo mieltymys Lehtolaisen kirjoihin selittyy sillä että ollaan kasvettu samassa kaupungissa ja meillä on muutama yhteinen tuttava vaikka en häntä ihan henkilökohtaisesti tunne. Jutellut olen muutaman kerran.

Eikös Anna Janssonkin ole Ruotsalainen dekkarikirjailija? Hänen kirjojaan olen muutaman lukenut ja pidin kovasti.

Entäpä Christie!!! Nuorena luin ihan kaikki hänen kirjansa jotka vain sain käsiini! Hän on ehdoton ykkönen vaikka en ole lukenut enää yhtään hänen kirjaansa kymmeniin vuosiin. Pitääköhän mennä kirjastoon ja aloittaa urakka alusta? On siellä varmaan sellaisiakin jotka jo jääneet lukematta. Parhaita ovat "Kymmenen pientä neekeripoikaa" ja "Idän pikajunan arvoitus".

piive kirjoitti:

Sehän sen nimi oli! Joo raskas kirja se oli mutta jokin siinä kuitenkin kiehtoi...
Samaten täällä nuo Mankellin kirjat on melkein kaikki aina lainassa. Olen saanut joitakin lahjaksi ja joitain olen ostanut itse.
Ensimmäinen Mankellin kirja jonka luin, oli nimeltään "Kasvoton kuolema" ja se jysähti heti kympillä! Tiesin heti että tämä on minun mieleinen kirjailija.

No ehkä tuo mieltymys Lehtolaisen kirjoihin selittyy sillä että ollaan kasvettu samassa kaupungissa ja meillä on muutama yhteinen tuttava vaikka en häntä ihan henkilökohtaisesti tunne. Jutellut olen muutaman kerran.

Eikös Anna Janssonkin ole Ruotsalainen dekkarikirjailija? Hänen kirjojaan olen muutaman lukenut ja pidin kovasti.

Entäpä Christie!!! Nuorena luin ihan kaikki hänen kirjansa jotka vain sain käsiini! Hän on ehdoton ykkönen vaikka en ole lukenut enää yhtään hänen kirjaansa kymmeniin vuosiin. Pitääköhän mennä kirjastoon ja aloittaa urakka alusta? On siellä varmaan sellaisiakin jotka jo jääneet lukematta. Parhaita ovat "Kymmenen pientä neekeripoikaa" ja "Idän pikajunan arvoitus".

Lue lisää

tuosta Mankellin "Italialaisista kengistä", se oli erilainen, mielenkiintoinen kirja häneltä. Sitten oli "Daisy Sisters", en muista mikä se oli suomeksi, oletko sen lukenut?
Mankellin dekkarit olen lukenut kaikki, joskus ovat ehkä hieman turhan pitkiä.
Esim. "Kiinalainen" oli tosi pitkä ja sivuja hirveän paljon. Ihan hyvä kirja kuitenkin.

Ruotsalainen Camilla Löckberg kirjoittaa myös hyviä dekkareita, niitä on suomeksi käännetty kolme kirjaa.
Uusimmista kirjailijoista olen lukenut Mari Jungstetin dekkareita.

Suomalaisista pidän Seppo Jokisen dekkareista ja vanhoista Matti Yrjänä Joensuun teoksista.

Olen lukenut suomennettuja Austenin kirjoja en tosin kaikkia niistä, mutta kaikki eteeni tulleet elokuvat olen katsonut.

Olen päättänyt aloittaa lukemaan Sense and Sensibility eli Järki ja tunteet enlanninkielisenä. Peter on innostanut sillä hän tuntee kirjat kuin omat taskunsa. Kieli jota Austen käyttää on kaunista, helposti luettavaa, lyhyitä lauseita, teräviä keskusteluja. Lukunautintoja ja kieliharjoittelua samanaikaisesti.

Peterin kirjasto on englannikielinen, joten luettavaa riittäisi sadepäiville.

Olen lukenut Kaari Utriota. Hän kuvaa elämää naisen näkökulmasta. Naisen huono asema historiallisina aikoina tulee korostetusti esille. Toisaalta Utriolla on romaneissaan vahvoja naishahmoja, kuten Austeinillakin naisia, jotka pystyvät saavuttamaan itselleen hyvän aseman rohkeutensa ja rakkautens avulla.

Täytyy kokeilla ehdottamaasi Sidney Sheldonia.

paapuuri kirjoitti:

tuosta Mankellin "Italialaisista kengistä", se oli erilainen, mielenkiintoinen kirja häneltä. Sitten oli "Daisy Sisters", en muista mikä se oli suomeksi, oletko sen lukenut?
Mankellin dekkarit olen lukenut kaikki, joskus ovat ehkä hieman turhan pitkiä.
Esim. "Kiinalainen" oli tosi pitkä ja sivuja hirveän paljon. Ihan hyvä kirja kuitenkin.

Ruotsalainen Camilla Löckberg kirjoittaa myös hyviä dekkareita, niitä on suomeksi käännetty kolme kirjaa.
Uusimmista kirjailijoista olen lukenut Mari Jungstetin dekkareita.

Suomalaisista pidän Seppo Jokisen dekkareista ja vanhoista Matti Yrjänä Joensuun teoksista.

Lue lisää

Oli hyvä kirja, olen likenut. Totta on että oli pitkä ja muitakin pitkiä kirjoja on mutta silti ne ei ole tylsiä. Daisy sisters, en ehkä ole lukenut, ei ainakaan kuulosta tutulta.

Matti-Yrjänä Joensuun kirjoja olen lukenut muutaman ja ne olivat mielestäni hyviä. Niidenkin lukemisesta on jo aikaa ja olin unohtanut koko miehen, hyvä kun muistutit! Pitää käydä kirjastosta katsomassa mitä sieltä löytyy.
Seppo Jokinen ja nuo mainitsemasi Ruotsalaiset ovat minulle tuntemattomia mutta pitääpä tehdä tuttavuutta!

korpikirjailija kirjoitti:

Olen lukenut suomennettuja Austenin kirjoja en tosin kaikkia niistä, mutta kaikki eteeni tulleet elokuvat olen katsonut.

Olen päättänyt aloittaa lukemaan Sense and Sensibility eli Järki ja tunteet enlanninkielisenä. Peter on innostanut sillä hän tuntee kirjat kuin omat taskunsa. Kieli jota Austen käyttää on kaunista, helposti luettavaa, lyhyitä lauseita, teräviä keskusteluja. Lukunautintoja ja kieliharjoittelua samanaikaisesti.

Peterin kirjasto on englannikielinen, joten luettavaa riittäisi sadepäiville.

Olen lukenut Kaari Utriota. Hän kuvaa elämää naisen näkökulmasta. Naisen huono asema historiallisina aikoina tulee korostetusti esille. Toisaalta Utriolla on romaneissaan vahvoja naishahmoja, kuten Austeinillakin naisia, jotka pystyvät saavuttamaan itselleen hyvän aseman rohkeutensa ja rakkautens avulla.

Täytyy kokeilla ehdottamaasi Sidney Sheldonia.

Lue lisää

tulevan muuten ykköseltä Austenin Kasvattitytön tarina klo 21.35.

Mulla sen verran huono englanninkielen taito, että kirjan lukemisesta ei taitas tulla mitään..Tai tulis sanakirjan kans, mutta lukeminen kestäis varmaan melko kauan :=))

Sheldonin kirjat ovat selkotekstistä luettavaa. Niitä on helppo lukea. Oikein hyvää luettavaa sängyssä ennen nukkumaanmenoa :=))

piive kirjoitti:

Sehän sen nimi oli! Joo raskas kirja se oli mutta jokin siinä kuitenkin kiehtoi...
Samaten täällä nuo Mankellin kirjat on melkein kaikki aina lainassa. Olen saanut joitakin lahjaksi ja joitain olen ostanut itse.
Ensimmäinen Mankellin kirja jonka luin, oli nimeltään "Kasvoton kuolema" ja se jysähti heti kympillä! Tiesin heti että tämä on minun mieleinen kirjailija.

No ehkä tuo mieltymys Lehtolaisen kirjoihin selittyy sillä että ollaan kasvettu samassa kaupungissa ja meillä on muutama yhteinen tuttava vaikka en häntä ihan henkilökohtaisesti tunne. Jutellut olen muutaman kerran.

Eikös Anna Janssonkin ole Ruotsalainen dekkarikirjailija? Hänen kirjojaan olen muutaman lukenut ja pidin kovasti.

Entäpä Christie!!! Nuorena luin ihan kaikki hänen kirjansa jotka vain sain käsiini! Hän on ehdoton ykkönen vaikka en ole lukenut enää yhtään hänen kirjaansa kymmeniin vuosiin. Pitääköhän mennä kirjastoon ja aloittaa urakka alusta? On siellä varmaan sellaisiakin jotka jo jääneet lukematta. Parhaita ovat "Kymmenen pientä neekeripoikaa" ja "Idän pikajunan arvoitus".

Lue lisää

Agatha Christien kirjat ovat myös suosikkejani koska ne käsittelevät älykkäitä mystisiä tarinoita. Onneksi niistä on tehty myös hyviä elokuvia.

Nyt on mennyt televisiossa etsivä Hercule Poirotin uusintoja sekä neiti Marplen teräviä havaintoja kudelmapuikkojen takaa. Nokkani liimautuu välittömästi television ruutuun kun kyseiset hahmot alkavat seulomaan salaperäisyyden vyyhtejä..

korpikirjailija kirjoitti:

Agatha Christien kirjat ovat myös suosikkejani koska ne käsittelevät älykkäitä mystisiä tarinoita. Onneksi niistä on tehty myös hyviä elokuvia.

Nyt on mennyt televisiossa etsivä Hercule Poirotin uusintoja sekä neiti Marplen teräviä havaintoja kudelmapuikkojen takaa. Nokkani liimautuu välittömästi television ruutuun kun kyseiset hahmot alkavat seulomaan salaperäisyyden vyyhtejä..

Lue lisää

Hercule Poirot tekee murhan??? Oletko lukenut sen kirjan?

Neiti Marple on aivan ihan vanha mummeli. Luulisi että on ihan "harmiton" mutta pää leikkaa kuin partaveitsi.

Yxitypy kirjoitti:

tulevan muuten ykköseltä Austenin Kasvattitytön tarina klo 21.35.

Mulla sen verran huono englanninkielen taito, että kirjan lukemisesta ei taitas tulla mitään..Tai tulis sanakirjan kans, mutta lukeminen kestäis varmaan melko kauan :=))

Sheldonin kirjat ovat selkotekstistä luettavaa. Niitä on helppo lukea. Oikein hyvää luettavaa sängyssä ennen nukkumaanmenoa :=))

Lue lisää

..sillä en ole huomannut tarkistaa telkkuohjelmaa. Olemme näet lähdössä korpimökille ja siellä ei ole näitä mukavuuksia. Pitää nauhottaa! Mutta nyt ruokia pakkaamaan ; )

Hyvää päivän jatkoa kaikille, hyvien kirjojen ja elokuvien parissa ; )

Mandi

piive kirjoitti:

Oli hyvä kirja, olen likenut. Totta on että oli pitkä ja muitakin pitkiä kirjoja on mutta silti ne ei ole tylsiä. Daisy sisters, en ehkä ole lukenut, ei ainakaan kuulosta tutulta.

Matti-Yrjänä Joensuun kirjoja olen lukenut muutaman ja ne olivat mielestäni hyviä. Niidenkin lukemisesta on jo aikaa ja olin unohtanut koko miehen, hyvä kun muistutit! Pitää käydä kirjastosta katsomassa mitä sieltä löytyy.
Seppo Jokinen ja nuo mainitsemasi Ruotsalaiset ovat minulle tuntemattomia mutta pitääpä tehdä tuttavuutta!

Lue lisää

viestini tietoja, sillä tämä Mankellin kirja on nimeltään "Daisy Sisters", ei sillä mitään muuta nimeä ole suomeksikaan.
Sitten tuo Mari on sukunimeltään Jungstedt, taisi olla yhden kirjaimen puutos.
Camillasta en muista kirjoitinko Läckberg, niin se muistaakseni on oikein.

Kiireessä kun soheltaa, niin tulee virheitä, anteeksi :))

Oletko lukenut Jodi Picoultin kirjoja, niistä pidän kovasti. Nyt juuri on menossa "Yhdeksäntoista minuuttia", kertoo koulukiusaamisen järkyttävistä seurauksista.
Myös Picoultin kirja "Sisareni puolesta" on mielenkiintoinen, syöpää sairastavalle lapselle tehdään tilaustyönä sisar, jonka elimistöä käytetään tavallaan varaosina.
Yhden kirjan nimeä en muista, mutta se kertoo Amish-yhteisöstä.

piive kirjoitti:

Hercule Poirot tekee murhan??? Oletko lukenut sen kirjan?

Neiti Marple on aivan ihan vanha mummeli. Luulisi että on ihan "harmiton" mutta pää leikkaa kuin partaveitsi.

Lue lisää

En tiennyt kirjasta ; ) jaa pitää tsekata.

Tänä iltana tulee telkusta ihana neiti Marple. Arvaa kenen nenu on ruudussa kiinni ; )

Austenin tuotanton ei yllä kioskikirjalliuudenkaan tasolle.

Joo, ei ainakaan silloin, jos puhutaan vahvoista naisista, hehee.

Olisiko ihmisen käsityskyvyn pienuutta, ellei kykene ajattelemaan tuon ajan elämää?
Sinä tuskin yllät arvostelemaan edes kioskikirjallisuutta, joten piähän mölyt mahassasi.
Sinua ärsyttää vain korpikirjailijan kirjoitukset, oli ne mitä tahansa, kuten joitakin muitakin, puskahuutelijoiksi niitä kutsun!

kirjat ja ellut,.,. kirjoitti:

Olisiko ihmisen käsityskyvyn pienuutta, ellei kykene ajattelemaan tuon ajan elämää?
Sinä tuskin yllät arvostelemaan edes kioskikirjallisuutta, joten piähän mölyt mahassasi.
Sinua ärsyttää vain korpikirjailijan kirjoitukset, oli ne mitä tahansa, kuten joitakin muitakin, puskahuutelijoiksi niitä kutsun!

Lue lisää

Olisiko ihmisen käsityskyvyn pienuutta, ettei kykene ymmärtämään, että kaikilla ei ole samanlaista makua kirjallisuuteen, eikä elokuviin.
Miksi tällä palstalla vaaditaan samanlaista näkökantaa kaikilta?
Ei siitä keskustelua synny.

Anna-Liisa K. kirjoitti:

Olisiko ihmisen käsityskyvyn pienuutta, ettei kykene ymmärtämään, että kaikilla ei ole samanlaista makua kirjallisuuteen, eikä elokuviin.
Miksi tällä palstalla vaaditaan samanlaista näkökantaa kaikilta?
Ei siitä keskustelua synny.

Lue lisää

asiasta ei saisi olla eri mieltä, pitäs vaan pysyy joojoo porukassa.
Aikoinaan olin mukana "Kaljaa ärrälle" kapinassa, no, tuloksista voin nyt olla eri mieltä, mutta silloin ahisti se paimentamiskulttuuri. "kaljaa yheksältä, ja leivän kanssa, 18v saa baarissa yhen keskarin, sit ulos...nelosta viinakaupasta sitten kun olet 20v!...."
Mitään ei koskaan synny jos kaikki on samaa mieltä kaikesta.
Kaikki pysyy samana.
Nimim. toinen anarkisti

kritisoin, mistään kirjoitti:

asiasta ei saisi olla eri mieltä, pitäs vaan pysyy joojoo porukassa.
Aikoinaan olin mukana "Kaljaa ärrälle" kapinassa, no, tuloksista voin nyt olla eri mieltä, mutta silloin ahisti se paimentamiskulttuuri. "kaljaa yheksältä, ja leivän kanssa, 18v saa baarissa yhen keskarin, sit ulos...nelosta viinakaupasta sitten kun olet 20v!...."
Mitään ei koskaan synny jos kaikki on samaa mieltä kaikesta.
Kaikki pysyy samana.
Nimim. toinen anarkisti

Lue lisää

Paimentamiskulttuuri olikin moraalin vaalimista! Nyt kun sitä kaljaa saa jo ärrältäkin ja melkein mistä vaan, on yleinen moraali mennyt ihan pohjamutiin. Kesken kasvuiset kantaa mäyräkoiraa, teinit istuu keskellä puistoa ja jou siideriä, aikuiset kävelee pullo kädessä ja lastenvaunujen lokerot, jotka on kai tarkoitettu tuttipulloille tai ruokapurkeille, survotaan täyteen keljapurkkeja!

Joo olen eri mieltä siitä saako kaljaa myydä missä vaan ja saako sitä ryystää julkisella paikalla! Olen varmaan kalkkis mutta tässä asiassa olen oikeassa! Kun ei paimenneta niin eletään kuin viimeistä päivää ja veräjät auki!

Anna-Liisa K. kirjoitti:

Olisiko ihmisen käsityskyvyn pienuutta, ettei kykene ymmärtämään, että kaikilla ei ole samanlaista makua kirjallisuuteen, eikä elokuviin.
Miksi tällä palstalla vaaditaan samanlaista näkökantaa kaikilta?
Ei siitä keskustelua synny.

Lue lisää

pakko vain yhteen mielipiteeseen.
Ihmeellistä "keskustelua", jos vain yksi mielipide sallitaan.

Tunnen hyvin Austenin tuotannon, olen lukenut, osan useaankin kertaan.
Eri versioita olen myös nähnyt niihin perustuvista elokuvista.
Ehkä kirjailija elää niissä mielikuvituksessaan, siinä vähässä, jos mahdollista, osakseen saamassa rakkaudessa. Usein tuntuu, että juuri sen puutteessa, jota hän kompensoi kirjoittamisessaan. Kuin myös kirjojen useintoistuva surumielisyys, lie hänen omien aivoitustensa aikaansaamaa.
Ihan mielelläni niitä katson, tietyssä romanttisessa vireessä.

Vahinko, että hänen aikansa rahvaan naisen elämää kuvataan hyvin vähän, vain rikkaitten, siistien kartanoista kaukana elävänä roskasakkina, jossa ihmisiä kuolee tauteihin ja ruo'an puutteeseen, kuin torakoita.
Onko tehty yhtään ihmiskuvaa naisesta, ihmisenä, ei lauman likaisena jäsenenä?
Iltapuvut tanssiaisineen olivat yhtä kaukana, kuin itä lännestä sen ajan suurimman väestönosan elämästä.

Ilman William Shakespearea puuttuisi kirjallisuudesta vähintäänkin puolet, kuin myös näyttämö-, ja elokuvataiteesta. Hänen tuotannossaan on kaikki elämän, ja kuolemankin aspektit.

sukeltaja5 kirjoitti:

Paimentamiskulttuuri olikin moraalin vaalimista! Nyt kun sitä kaljaa saa jo ärrältäkin ja melkein mistä vaan, on yleinen moraali mennyt ihan pohjamutiin. Kesken kasvuiset kantaa mäyräkoiraa, teinit istuu keskellä puistoa ja jou siideriä, aikuiset kävelee pullo kädessä ja lastenvaunujen lokerot, jotka on kai tarkoitettu tuttipulloille tai ruokapurkeille, survotaan täyteen keljapurkkeja!

Joo olen eri mieltä siitä saako kaljaa myydä missä vaan ja saako sitä ryystää julkisella paikalla! Olen varmaan kalkkis mutta tässä asiassa olen oikeassa! Kun ei paimenneta niin eletään kuin viimeistä päivää ja veräjät auki!

Lue lisää

mutta nuoruuden hurjuudella, ei silloin ajatella aivoilla vaan että mikä on kivaa....

tuntuu olavan kirjoitti:

pakko vain yhteen mielipiteeseen.
Ihmeellistä "keskustelua", jos vain yksi mielipide sallitaan.

Tunnen hyvin Austenin tuotannon, olen lukenut, osan useaankin kertaan.
Eri versioita olen myös nähnyt niihin perustuvista elokuvista.
Ehkä kirjailija elää niissä mielikuvituksessaan, siinä vähässä, jos mahdollista, osakseen saamassa rakkaudessa. Usein tuntuu, että juuri sen puutteessa, jota hän kompensoi kirjoittamisessaan. Kuin myös kirjojen useintoistuva surumielisyys, lie hänen omien aivoitustensa aikaansaamaa.
Ihan mielelläni niitä katson, tietyssä romanttisessa vireessä.

Vahinko, että hänen aikansa rahvaan naisen elämää kuvataan hyvin vähän, vain rikkaitten, siistien kartanoista kaukana elävänä roskasakkina, jossa ihmisiä kuolee tauteihin ja ruo'an puutteeseen, kuin torakoita.
Onko tehty yhtään ihmiskuvaa naisesta, ihmisenä, ei lauman likaisena jäsenenä?
Iltapuvut tanssiaisineen olivat yhtä kaukana, kuin itä lännestä sen ajan suurimman väestönosan elämästä.

Ilman William Shakespearea puuttuisi kirjallisuudesta vähintäänkin puolet, kuin myös näyttämö-, ja elokuvataiteesta. Hänen tuotannossaan on kaikki elämän, ja kuolemankin aspektit.

Lue lisää

Venetsian kauppiaat (Al Pacino/Jeremy Irons) tuli äskettäin tv.stä. En tiedä mihin teokseen pohjautuu mutta näyttelijäsuoritukset olivat loistavia, käsikirjoitus ja ohjaus toivat alkavan barokkiajan tapakulttuurin hienosti esiin. Nuoret naiset olivat tarinan ratkaisijoita. Vääryydellä hyödyn tavoittelu vei huipulta tuhoon, tosin pikku huijauksen kautta, rakkauden nimissä.
Luin nuorempana joitakin Kaari Utrion kirjoja ja kyllästyin jokaisen teoksen juonen samankaltaisuuteen. Ursula Pohjolan-Pirhonen sensijaan kiehtoi tarinoillaan enemmin. Ketjussa mainitut dekkaristit ovat kaikki tuttuja ja oikein hyviä.
Aleksander McCall-Smith sijoittaa minimalistiset dekkarinsa Botswanaan jossa mma Ramotswe ratkoo ongelmia. Ehkä se on elämäntapa joka niissä kirjoissa on tärkeintä, tietty tunnelma.
Ihan hyviä: Mia Berner Tyrnimarja, Bo Carpelan, Kesän varjot
Ai niin Kummisetä kirjana ja elokuvana natsaa oikein hienosti...

kawe kirjoitti:

Venetsian kauppiaat (Al Pacino/Jeremy Irons) tuli äskettäin tv.stä. En tiedä mihin teokseen pohjautuu mutta näyttelijäsuoritukset olivat loistavia, käsikirjoitus ja ohjaus toivat alkavan barokkiajan tapakulttuurin hienosti esiin. Nuoret naiset olivat tarinan ratkaisijoita. Vääryydellä hyödyn tavoittelu vei huipulta tuhoon, tosin pikku huijauksen kautta, rakkauden nimissä.
Luin nuorempana joitakin Kaari Utrion kirjoja ja kyllästyin jokaisen teoksen juonen samankaltaisuuteen. Ursula Pohjolan-Pirhonen sensijaan kiehtoi tarinoillaan enemmin. Ketjussa mainitut dekkaristit ovat kaikki tuttuja ja oikein hyviä.
Aleksander McCall-Smith sijoittaa minimalistiset dekkarinsa Botswanaan jossa mma Ramotswe ratkoo ongelmia. Ehkä se on elämäntapa joka niissä kirjoissa on tärkeintä, tietty tunnelma.
Ihan hyviä: Mia Berner Tyrnimarja, Bo Carpelan, Kesän varjot
Ai niin Kummisetä kirjana ja elokuvana natsaa oikein hienosti...

Lue lisää

jos muistan, katson telkkarista ohjelman 10 kirjaa rakkaudesta, tänään Romeo ja Julia. TV1 Klo: 21.05 Pvm: 30.07.2009.

Aika harvaa tämän päivän teosta taidetaan yli 400 vuoden päästä muistella, saati kuinka paljon se vielä ihmisiä liikuttaa.

Omassa kirjallisuudessamme on paljon opuksia, jotka tuovat esille suomalaista vähäosaisuutta, kurjuutta ja ehkä hetken kuvitelmaakin noususta ylöspäin elämän aallokossa, yhtenä esimerkkinä upea Ilmari Kiannon Punainen Viiva. Minusta siitä tehty elokuvakin on todella onnistunut.

Kurjallistolle agitaattorit lupaavat paremman huomisen, mökkiläinen vaimoineen hetkeksti röyhistää rintaansa, kokee kuin korkeamman koston, toinen toisensa jälkeen.
Lopussa kaikki päättyy paljon alkua surkeampiin olosuhteisiin.

tuntuu olavan kirjoitti:

pakko vain yhteen mielipiteeseen.
Ihmeellistä "keskustelua", jos vain yksi mielipide sallitaan.

Tunnen hyvin Austenin tuotannon, olen lukenut, osan useaankin kertaan.
Eri versioita olen myös nähnyt niihin perustuvista elokuvista.
Ehkä kirjailija elää niissä mielikuvituksessaan, siinä vähässä, jos mahdollista, osakseen saamassa rakkaudessa. Usein tuntuu, että juuri sen puutteessa, jota hän kompensoi kirjoittamisessaan. Kuin myös kirjojen useintoistuva surumielisyys, lie hänen omien aivoitustensa aikaansaamaa.
Ihan mielelläni niitä katson, tietyssä romanttisessa vireessä.

Vahinko, että hänen aikansa rahvaan naisen elämää kuvataan hyvin vähän, vain rikkaitten, siistien kartanoista kaukana elävänä roskasakkina, jossa ihmisiä kuolee tauteihin ja ruo'an puutteeseen, kuin torakoita.
Onko tehty yhtään ihmiskuvaa naisesta, ihmisenä, ei lauman likaisena jäsenenä?
Iltapuvut tanssiaisineen olivat yhtä kaukana, kuin itä lännestä sen ajan suurimman väestönosan elämästä.

Ilman William Shakespearea puuttuisi kirjallisuudesta vähintäänkin puolet, kuin myös näyttämö-, ja elokuvataiteesta. Hänen tuotannossaan on kaikki elämän, ja kuolemankin aspektit.

Lue lisää

Jos halutaan kukea kurjuutta ja rahvaan arkea, löytyy hyviä kirjoja niitä kaipaaville. Venäläiset kirjailijat olivat huippuja kuvaamaan kurjuutta ja nöyryytyksiä.

Paraikaa pyörii televisiossa sarja Elenan kohtalo. Riipaiseva kertomus kahdesta venäläistä juutalaisperheen tyttäristä, joista toinen onnistuu pakenemaan vallankumouksen vainoista. Jakso on edennyt pakomatkaan. Upea historian valossa etenevä tarina, jossa aidot dokumenttikuvat ja filmit sodasta, vuoroin punaisten ja vuoroin valkoisten tekemistä hirmuteoista, vuorottelevat loiston ja kurjuuden keskellä.

Oliver Twist on englantilaisen Charles Dickensin vuonna 1838 kirjoittama tarina pienestä orpopojasta. Vaikka kertomus on pienestä pojasta tarinassa on mukana totuutta siitä kurjuudesta johon naiset joutuivat eläessään rikollisuuden ja köyhyyden keskellä.


Kehoittaisin tutustumaan myös Austeinin omaan elämäntarinaan, elämään papin tyttärenä, elämään joka päättyi suhteellisen nuorena sairauteen. En ole huomannut teoksissa katkeruutta kohtalolle vaan optimististä elämänkuvaa.

Shekespearea en ole lukenut ja täytyy sanoa se vähän, jota tunnen ei ole iskenyt meikäläiseen ; )

korpikirjailija kirjoitti:

Jos halutaan kukea kurjuutta ja rahvaan arkea, löytyy hyviä kirjoja niitä kaipaaville. Venäläiset kirjailijat olivat huippuja kuvaamaan kurjuutta ja nöyryytyksiä.

Paraikaa pyörii televisiossa sarja Elenan kohtalo. Riipaiseva kertomus kahdesta venäläistä juutalaisperheen tyttäristä, joista toinen onnistuu pakenemaan vallankumouksen vainoista. Jakso on edennyt pakomatkaan. Upea historian valossa etenevä tarina, jossa aidot dokumenttikuvat ja filmit sodasta, vuoroin punaisten ja vuoroin valkoisten tekemistä hirmuteoista, vuorottelevat loiston ja kurjuuden keskellä.

Oliver Twist on englantilaisen Charles Dickensin vuonna 1838 kirjoittama tarina pienestä orpopojasta. Vaikka kertomus on pienestä pojasta tarinassa on mukana totuutta siitä kurjuudesta johon naiset joutuivat eläessään rikollisuuden ja köyhyyden keskellä.


Kehoittaisin tutustumaan myös Austeinin omaan elämäntarinaan, elämään papin tyttärenä, elämään joka päättyi suhteellisen nuorena sairauteen. En ole huomannut teoksissa katkeruutta kohtalolle vaan optimististä elämänkuvaa.

Shekespearea en ole lukenut ja täytyy sanoa se vähän, jota tunnen ei ole iskenyt meikäläiseen ; )

Lue lisää

ole mikään maisen murheen maksimoija, kirjoista etsin iloa, surua, onnea, epätoivoa, kaikkea, mistä elämänkirja on kirjoitettu.

Itse olen seurannut näinä viikkoina Charles Dickensin Kolea talo-teoksesta filmattua hienoa sarjaa. Ensi sunnuntaina on jo viimeinen jakso, saapa nähdä, miten Estherille ja kumppaneille käy.
Venäläiseni luin aikoinaan, kun se oli tehtävä, niihin tuskin palaan.
Toki on Austeninkin kohtalo tullut tutuksi. Ihmeellisen tarkkanäköinen, sivistynyt nainen, joka teki mahtavan kirjallisen työn.

Maailmankirjallisuuteen mahtuu lukemattomia teoksia, toisista pitää, toisista pitää vielä enemmän. Kaikille on omansa, ihailla voi, vaikkei rakastakaan.

Pakko vielä mainita oma Arto Paasilinnamme. Hänen hykerryttäviä kirjoja lukiessaan nauraa kerran, jos toisenkin. Niistä tehdyt elokuvatkin ovat mainioita, silti ei leffa koskaan nouse kirjan tasolle.

tuntuu olevan kirjoitti:

ole mikään maisen murheen maksimoija, kirjoista etsin iloa, surua, onnea, epätoivoa, kaikkea, mistä elämänkirja on kirjoitettu.

Itse olen seurannut näinä viikkoina Charles Dickensin Kolea talo-teoksesta filmattua hienoa sarjaa. Ensi sunnuntaina on jo viimeinen jakso, saapa nähdä, miten Estherille ja kumppaneille käy.
Venäläiseni luin aikoinaan, kun se oli tehtävä, niihin tuskin palaan.
Toki on Austeninkin kohtalo tullut tutuksi. Ihmeellisen tarkkanäköinen, sivistynyt nainen, joka teki mahtavan kirjallisen työn.

Maailmankirjallisuuteen mahtuu lukemattomia teoksia, toisista pitää, toisista pitää vielä enemmän. Kaikille on omansa, ihailla voi, vaikkei rakastakaan.

Pakko vielä mainita oma Arto Paasilinnamme. Hänen hykerryttäviä kirjoja lukiessaan nauraa kerran, jos toisenkin. Niistä tehdyt elokuvatkin ovat mainioita, silti ei leffa koskaan nouse kirjan tasolle.

Lue lisää

Minulla on tapana lukea kirja ja jos mahdollista katsoa elokuva sen jälkeen. Arto Paasilinnan teoksista pidän kovasti. Mieheni luki vastikään Ulvovan myllärin. Kirja löytyi englannin kielisenä käännöksenä. Hän piti lukemastaan. Onnellinen mies on yksi suosikeistani.

Ian McEwan Sovitus oli kirjana mukaansa tempaava, jota suorastaan ahmin. Myöhemmin katsomani elokuva yllätti, koska se mukaili hyvin moniuloitteisesti kirjoitettua kirjaa, mutta onneksi julmat sotakohtaukset oli jätetty pois.

luin iltapuhteina tällä viikolla.
En jaksa marklundeja henkellejä, luen enimmäkseen omituisia muinaisjäänteitä, joissa kuu nousee metsän takaa, leikotaan sirpillä kauraa ja köyhä tyttö käy kerjuulla.
No, tämä Mats Traat on ihan hyvä kuvaus elämästä virossa eri vallan pitäjien alla.

..että Austen tuotanto kuului (en ole varma kuuluuko enää) oleellisena osana kirjallisuuden opintoihin Englantilaisissa yliopistoissa.

Kaari Utrio tuntee historiankirjat ja osaa laittaa pieniä yksityiskohtia myöten tietämyksensä kirjojensa naishahmoihin. Tietämys perustuu menneen ajan tapojen sekä ihmiskuvan tulkintaan tässä ajassa. Austen kirjoitti omaa aikaansa.
Hienoja kirjailijoita molemmat. Kummallakaan ei ole ollut omassa elämässään henkilökohtaista kosketuspintaa köyhyyteen.

Pienenä tyttönä joka joulu löytyi lahjojen joukosta Tiina kirja.

Teininä sitten kiinnostuin Angelika kirjoista. Muisten kun istuin junassa ja luin kirjaa liekö ollut Angelika ja merirosvo, edessäni istuva vanhempi mies oli hyvin vaivautunut ja lopuksi huomautti, kuinka noin nuori tyttö lukee pornokirjallisuutta. Ällistyin, sillä kirjat olivat mielestäni ihanan romanttisia. No, se oli sitä aikaa.

naimissi,ja prinssi uljas rohkea ratsullaan tulee ja pelastaa.
Sama kun lukee Reginaa tai Nyyrikkiä, ihan samaa sheissea.
Lukekaa Minna Canthia tai Niskavuoria ja ottakaa oppia vahvoista naisista, naisista jotka nousivat miehen sortovallan alta.
Tai vaikka Lenitaa ja mikä se nyt on se Marimekko-täti...heissäkin on enemmän roolimallia kuin nois pyrkyreissä.

Voisitko kertoa omat intohimosi. Luen paljon ja eilaista kirjallisuutta, Austein on yksi mielestäni hienoimmista ihmisten maneerien kuvaajista. Kuka on sinun suosikkisi?

päästä rikkaisiin kirjoitti:

naimissi,ja prinssi uljas rohkea ratsullaan tulee ja pelastaa.
Sama kun lukee Reginaa tai Nyyrikkiä, ihan samaa sheissea.
Lukekaa Minna Canthia tai Niskavuoria ja ottakaa oppia vahvoista naisista, naisista jotka nousivat miehen sortovallan alta.
Tai vaikka Lenitaa ja mikä se nyt on se Marimekko-täti...heissäkin on enemmän roolimallia kuin nois pyrkyreissä.

Lue lisää

Luet Reginaa ja Nyyrikkiä, minä en, joten en voi kommentoda enepää ; )

korpikirjailija kirjoitti:

Luet Reginaa ja Nyyrikkiä, minä en, joten en voi kommentoda enepää ; )

jo lehtihyllyllä otsikoissa miotä ne pitää sisällään. Tiedänhän mitä miestenlehdetkin on täynnä, enkä niitä lue. Autoja ja sitä muuta, varsinkin sitä...muuta.

korpikirjailija kirjoitti:

Voisitko kertoa omat intohimosi. Luen paljon ja eilaista kirjallisuutta, Austein on yksi mielestäni hienoimmista ihmisten maneerien kuvaajista. Kuka on sinun suosikkisi?

on tällä hetkellä erityispedagogiikka ja varhaiskasvatus.

intohimoni kun kirjoitti:

on tällä hetkellä erityispedagogiikka ja varhaiskasvatus.

Olen lukenut kasvatustieteitä ja suorittanut appron aikuiskasvatuksessa. Nyt minulla on aikaa paneutua kevyempään lukemiseen. Mieheni on erityispedagoni ja johtanut vammaisten erityiskoulua aktiivi työurallaan. Eli samoja kirjoja ollaan luettu sinä nyt ja minä aikoinaan. Mielenkiintoinen alue kasvatustiede, paljon psykologista funtsattavaa ja erikoistermistöä. Meikäläinen meni tutkintoon vaadittavat kirjatentit toisella yrittämällään läpi kun eka yritys pomppas, mutta menihän ne läpi ja hyvät kokonaisarvosanat sain lopuksi.

Iloa opiskeluusi ; )

korpikirjailija kirjoitti:

Olen lukenut kasvatustieteitä ja suorittanut appron aikuiskasvatuksessa. Nyt minulla on aikaa paneutua kevyempään lukemiseen. Mieheni on erityispedagoni ja johtanut vammaisten erityiskoulua aktiivi työurallaan. Eli samoja kirjoja ollaan luettu sinä nyt ja minä aikoinaan. Mielenkiintoinen alue kasvatustiede, paljon psykologista funtsattavaa ja erikoistermistöä. Meikäläinen meni tutkintoon vaadittavat kirjatentit toisella yrittämällään läpi kun eka yritys pomppas, mutta menihän ne läpi ja hyvät kokonaisarvosanat sain lopuksi.

Iloa opiskeluusi ; )

Lue lisää

ja Virn :D

intohimoni kun kirjoitti:

on tällä hetkellä erityispedagogiikka ja varhaiskasvatus.

Kyllähän minäkin aikanaan sain ex-mieheltäni päätäpudistelevia kommentteja kun lainasin kirjastosta kasan romaaneja ja tietokirjallisuutta. Romaanit jäi lukematta mutta sen sijaan suorastaan ahmin neuropsykologiaa käsittelevän kirjan ja muuta psykologista ym. tietokirjallisuutta kirjallisuutta vaikka ei mitään henkilökohtaisia siihen suuntaan viittaavia ongelmia olekaan. Mutta tiede vain kiinnostaa jostain syystä enemmän kuin fiktiiviset kirjat.