Olen opiskelemassa haperoita ja olen jo aika hyvin edennyt lajin tunnistamisessa. Sitä kysyisin kun niitä voi maistaa mietoisuuden varmistamiseksi, riittääkö kielellä koskettaminen? Yhdessä ohjeessa oli, että taittaa palan lakkia suuhun ja pureskelee ja tietenkin sylkäisee pois. Mutta eikö silloin, jos kyseessä on kirpeä hapero, jää suuhun kirpeä maku? Eli vaatiiko suun huuhtelun esim. vedellä?
Eilen maistoin kielellä yhtä haperoa ja tuntui miedolta. Mutta kun olin vielä epävarma sienestä, en uskaltanut ottaa mukaan. Maistamisen jälkeen vielä purskutin vettä suussa, kun haperot ovat vielä hiukan outoja. Nyt kuitenkin pänttääminen on jo niin pitkällä, että uskallan jo melko varmasti sanoa, että "tuo on hapero".
Mitä tarkoitetaan sienikirjan ohjeella, kun siinä mainitaan että haperon jalasta irtoaa juustomainen pala? Jos juustosta (Edam) taittaa palan, on se käsittääkeni sitkeähkä ja hiukan venyvä. Haperonhan jalasta lähtee palat taas haperaisesti, eli se mureentuu kuiviksi paloiksi.
Haperot
30
4508
Vastaukset
- vähintäänkin
kummallista. Ei vaivauduta vastaamaan, vaikka varmasti tietoa on. Ja joitakin viestejä luetaan satoja, jopa tuhansia kertoja, ja joitakin vaan muutamia kymmeniä.
- Reede
tuosta juustosta, silloin kun näitä ohjeita on tehty, ei vielä ollut kevytjuustoja, nehän venyy. Jalasta lohkeaa pala. Riko muidenkin sienten jalkoja niin huomaat eron. Käsittele eri-ikäisiä sieniä, nuoria vanhoja. Sateisena aikana, kuivana aikana. Katsele lakin alle, helttoja, mitä eroja muihin heltallisiin.
Siitä haperosta. Itse opettelin lohkomalla sientä, on hapras, lähtee oma ääni kun lohkoo, nuuskimalla, lämmitin palan kädessä ja nuuskin.
Pureskelin kyllä sientä ja sylkäisin pois(ei lapsen nähden/kuullen). Polttiaishaperoa ei pysty pureskelemaan, palakin polttaa suuta pitkään, ei auta vesikään. Sillihaperoita löytyy väriltään, muistaakseni kolmenlaisia. Sillihapero tuoksuu silliltä. Jos et tiedä mille silli tuoksuu, sinun on ostettava silli!
Tässä minun ohjeita, onnea sieniharrastuksellesi!- Vihdoinkin!
Olen kerännyt punikkitatteja ja niiden jaloista lähtee pitkiä suikaleita ja ovat aika sitkeitä. Olen jo muutaman kerran lohkonut haperon jalkaa ja se on tosiaan hapras. Olisin jo voinut ottaa mukaankin, mutta en vielä ole ollut täysin vakuuttunut. Ja on taas liian kuivaakin, että nekin haperot, jotka olen löytänyt ovat olleet kuivahtaneita. Se minulla on tullut mieleen, että voisiko joku myrkyllinen sieni olla haperoihin kuuluvan sienen näköinen, eli voisiko siinä erehtyä? Mutta aika varma jo olen, kunhan sitä vettä saataisiin, että pääsisi taas haperoita kunnolla tutkimaan.
Niin, ja onhan niitä muitakin sieniä. Olen kerännyt vuosien varrella karvarouskuja, kangasrouskuja, punikkitatteja, voitatteja, ja toivottavasti jo pian haperoita. Sitä vaan ihmettelen kun asun Raahessa, että en ole koskaan löytänyt herkkutatteja, mutta yhden männynherkkutatin olen löytänyt. Ja sitä ihmettelen, kun joskus tulee jonkun ihmisen kanssa puhe sienistä, niin tämä on saattanut sanoa, että en ole uskaltanut kerätä sieniä. Terve pelko on viisautta, mutta eihän niitä vauhkouteen asti tarvitse pelätä. Mutta tietoa pitää hakea ennen sieniretkella lähtöä. - asiantunkija
Vihdoinkin! kirjoitti:
Olen kerännyt punikkitatteja ja niiden jaloista lähtee pitkiä suikaleita ja ovat aika sitkeitä. Olen jo muutaman kerran lohkonut haperon jalkaa ja se on tosiaan hapras. Olisin jo voinut ottaa mukaankin, mutta en vielä ole ollut täysin vakuuttunut. Ja on taas liian kuivaakin, että nekin haperot, jotka olen löytänyt ovat olleet kuivahtaneita. Se minulla on tullut mieleen, että voisiko joku myrkyllinen sieni olla haperoihin kuuluvan sienen näköinen, eli voisiko siinä erehtyä? Mutta aika varma jo olen, kunhan sitä vettä saataisiin, että pääsisi taas haperoita kunnolla tutkimaan.
Niin, ja onhan niitä muitakin sieniä. Olen kerännyt vuosien varrella karvarouskuja, kangasrouskuja, punikkitatteja, voitatteja, ja toivottavasti jo pian haperoita. Sitä vaan ihmettelen kun asun Raahessa, että en ole koskaan löytänyt herkkutatteja, mutta yhden männynherkkutatin olen löytänyt. Ja sitä ihmettelen, kun joskus tulee jonkun ihmisen kanssa puhe sienistä, niin tämä on saattanut sanoa, että en ole uskaltanut kerätä sieniä. Terve pelko on viisautta, mutta eihän niitä vauhkouteen asti tarvitse pelätä. Mutta tietoa pitää hakea ennen sieniretkella lähtöä.päästä, minä ainakin kerään ja syön paistettuna sellaisenaan. Sekaan kelpaa herkkutatit, kangastatit, kanttarellit, suppilovahverot ainakin.
Rouskujen kanssa olen joskus kiehauttanut ja suolaa sekaan. Kaipa ne jotkut hienommat ihmiset maustaa niitä enemmän.
Mielestäni parhaimpia haperoita on silli-, kelta- ja viinihaperot. Kangashapero, koivu- ja isohaperot on myös hyviä.
Kymmenkunta vuotta sitten vilkaisin sienikirjaa ja hengissä ollaan. - Jutun aloittaja
asiantunkija kirjoitti:
päästä, minä ainakin kerään ja syön paistettuna sellaisenaan. Sekaan kelpaa herkkutatit, kangastatit, kanttarellit, suppilovahverot ainakin.
Rouskujen kanssa olen joskus kiehauttanut ja suolaa sekaan. Kaipa ne jotkut hienommat ihmiset maustaa niitä enemmän.
Mielestäni parhaimpia haperoita on silli-, kelta- ja viinihaperot. Kangashapero, koivu- ja isohaperot on myös hyviä.
Kymmenkunta vuotta sitten vilkaisin sienikirjaa ja hengissä ollaan.Kun tutkii haperoita ja käsittelee muitakin sieniä saadakseen tuntuman haperoiden ja muiden rakenteesta, olisiko syytä pesaista käden esim. ennen kahvin juomista, vaikkapa jossain ojassa? Haperoita en niinkään tässä epäile, mutta jos seassa olisi jokin kavalampi sieni, niin teoriassa voivi mennä jotain eväitten mukana vatsaan. Taitaa olla tosiaan kuitenkin melko teoriittista tuo "uhka".
- pelätä,
Jutun aloittaja kirjoitti:
Kun tutkii haperoita ja käsittelee muitakin sieniä saadakseen tuntuman haperoiden ja muiden rakenteesta, olisiko syytä pesaista käden esim. ennen kahvin juomista, vaikkapa jossain ojassa? Haperoita en niinkään tässä epäile, mutta jos seassa olisi jokin kavalampi sieni, niin teoriassa voivi mennä jotain eväitten mukana vatsaan. Taitaa olla tosiaan kuitenkin melko teoriittista tuo "uhka".
mutta voihan ne kädet varmuuden vuoksi putsata silti.
Minulla on tapana tutkailla vähän kaikenlaisia sieniä metsässä ollessani. Kahvinjuontia en pelkäisi, mutta ennen leivän tms syömistä pyyhkisin käsiä kosteuspyyhkeellä. Otan niitä varmuuden vuoksi aina metsään mukaan. Ne ei maksa kovinkaan paljoa ja niille löytyy tarvetta yllättävän usein muutenkin. =)
Mutta en siis todellakaan usko, että mitään sen kummempia riskejä lieväänkään myrkytykseen olisi, vaikka käsiä ei puhdistaisikaan. On epätodennäköistä, että mitään niin myrkyllistä sientä koskisit, että niin olemattoman pieni määrä myrkkyä, kuin käsissäsi ehkä olisi, voisi aiheuttaa mitään ongelmia. =) - ^0^
pelätä, kirjoitti:
mutta voihan ne kädet varmuuden vuoksi putsata silti.
Minulla on tapana tutkailla vähän kaikenlaisia sieniä metsässä ollessani. Kahvinjuontia en pelkäisi, mutta ennen leivän tms syömistä pyyhkisin käsiä kosteuspyyhkeellä. Otan niitä varmuuden vuoksi aina metsään mukaan. Ne ei maksa kovinkaan paljoa ja niille löytyy tarvetta yllättävän usein muutenkin. =)
Mutta en siis todellakaan usko, että mitään sen kummempia riskejä lieväänkään myrkytykseen olisi, vaikka käsiä ei puhdistaisikaan. On epätodennäköistä, että mitään niin myrkyllistä sientä koskisit, että niin olemattoman pieni määrä myrkkyä, kuin käsissäsi ehkä olisi, voisi aiheuttaa mitään ongelmia. =)Saataa tuntua joistakin naurettavalta kysyä tälläisiä, mutta kun on haperoissa aloittelija, saattaa liikkua mielessä vaikka mitä. Kun olin koiran kanssa lenkillä, löytyi yksi hapero, melko varmasti koivuhapero. Sen lakki oli vihertävä ja kasvoi koivun lähellä. Taittelin sen jalkaa ja lakkia, maistoinkin kielelläkin, en purrut, oli mieto ja jäi suuhun vähäksi aikaa lievä kirpeä maku, mutta ei polttavan kirpeä. Tietenkin kotona purskutin vedellä, mutta tuskin olisi tarvinnut. Opissa se on variksen poikakin tuulessa!
Vielä haperoista, kun olen muutamia tarkastellut, niin jalan poisottamisen jälkeen olen huomannut joittenkin lakin helttojen alla olevan ötököitä, ilmeisesti toukkia. Jos on ollut tateissa toukkia, olen usein poistanut pillikerroston, mutta tarvitseeko haperoilta poistaa jotakin? Tämän päiväinen oli puhdas toukista, en kuitenkaaan ottanut mukaan, oli vielä "harjoittuskappale". Niukasti muutenkin haperoita kuivuuden takia, mutta viikon puolessa välissä pitäisi sataa.
Sitten löytyi yksi nuori tatti ja oli ihmeen ehjä. Pilleissä oli joitakin reikiä, mutta ei yhtään hyönteistä, ja sen otin mukaan. Kuumennin mikrossa paloittelun jälkeen täydellä teholla 2-3 minuuttia ja jäähdyttyä laitan kastikkeeseen. Punikkitatit menevät monesti kuumennuskäsittelyn jälkeen lähes mustaksi, mutta tämä ei mennyt. Olisiko ollut sitten lehmäntatti? - kirljaudusisäänlähetä
^0^ kirjoitti:
Saataa tuntua joistakin naurettavalta kysyä tälläisiä, mutta kun on haperoissa aloittelija, saattaa liikkua mielessä vaikka mitä. Kun olin koiran kanssa lenkillä, löytyi yksi hapero, melko varmasti koivuhapero. Sen lakki oli vihertävä ja kasvoi koivun lähellä. Taittelin sen jalkaa ja lakkia, maistoinkin kielelläkin, en purrut, oli mieto ja jäi suuhun vähäksi aikaa lievä kirpeä maku, mutta ei polttavan kirpeä. Tietenkin kotona purskutin vedellä, mutta tuskin olisi tarvinnut. Opissa se on variksen poikakin tuulessa!
Vielä haperoista, kun olen muutamia tarkastellut, niin jalan poisottamisen jälkeen olen huomannut joittenkin lakin helttojen alla olevan ötököitä, ilmeisesti toukkia. Jos on ollut tateissa toukkia, olen usein poistanut pillikerroston, mutta tarvitseeko haperoilta poistaa jotakin? Tämän päiväinen oli puhdas toukista, en kuitenkaaan ottanut mukaan, oli vielä "harjoittuskappale". Niukasti muutenkin haperoita kuivuuden takia, mutta viikon puolessa välissä pitäisi sataa.
Sitten löytyi yksi nuori tatti ja oli ihmeen ehjä. Pilleissä oli joitakin reikiä, mutta ei yhtään hyönteistä, ja sen otin mukaan. Kuumennin mikrossa paloittelun jälkeen täydellä teholla 2-3 minuuttia ja jäähdyttyä laitan kastikkeeseen. Punikkitatit menevät monesti kuumennuskäsittelyn jälkeen lähes mustaksi, mutta tämä ei mennyt. Olisiko ollut sitten lehmäntatti?sappitatti, joka pilaa sapuskan jos erehtyy niitä keräämään. Voi maistaa kun sylkäisee pois, pahan makuinen. Lehmäntatin kaltainen, pillistö vähän vaalean violetin tai lilan suuntaan.
Mulla punikkitatista tulee vatsan väänteitä, enkä kerää enään eikähän makukaan ole häävi. Ei kuitenkaan myrkyllinen ole.
Herkkutatti, kangastatti, voitatti ovat hyviä, minun mielestä. - varmasti
kirljaudusisäänlähetä kirjoitti:
sappitatti, joka pilaa sapuskan jos erehtyy niitä keräämään. Voi maistaa kun sylkäisee pois, pahan makuinen. Lehmäntatin kaltainen, pillistö vähän vaalean violetin tai lilan suuntaan.
Mulla punikkitatista tulee vatsan väänteitä, enkä kerää enään eikähän makukaan ole häävi. Ei kuitenkaan myrkyllinen ole.
Herkkutatti, kangastatti, voitatti ovat hyviä, minun mielestä.ainakaan tämä ollut sappitatti. Tatti oli puistoalueella ja sappitatti kasvaa esimerkiksi muurahaispesässä ja kannoissa, on lahottajasieni, jos oikein muistan.
Punikkitatit pitää kunnolla kypsyttää, muuten tulee vatsanväänteitä. Olen syönyt punikkitatteja tänä kesänä aika useasti ja ei kertaakaan ole vatsa oireillut. - Reede
pelätä, kirjoitti:
mutta voihan ne kädet varmuuden vuoksi putsata silti.
Minulla on tapana tutkailla vähän kaikenlaisia sieniä metsässä ollessani. Kahvinjuontia en pelkäisi, mutta ennen leivän tms syömistä pyyhkisin käsiä kosteuspyyhkeellä. Otan niitä varmuuden vuoksi aina metsään mukaan. Ne ei maksa kovinkaan paljoa ja niille löytyy tarvetta yllättävän usein muutenkin. =)
Mutta en siis todellakaan usko, että mitään sen kummempia riskejä lieväänkään myrkytykseen olisi, vaikka käsiä ei puhdistaisikaan. On epätodennäköistä, että mitään niin myrkyllistä sientä koskisit, että niin olemattoman pieni määrä myrkkyä, kuin käsissäsi ehkä olisi, voisi aiheuttaa mitään ongelmia. =)Olen jo vuosia ostanut näitä vauvoille tarkoitettuja hajustamattomia kosteuspyyhkeitä,. Iso halvin paketti ja siitä minikrip pussiin metsään mukaan, aina pyyhkimistä löytyy.
- Reede
^0^ kirjoitti:
Saataa tuntua joistakin naurettavalta kysyä tälläisiä, mutta kun on haperoissa aloittelija, saattaa liikkua mielessä vaikka mitä. Kun olin koiran kanssa lenkillä, löytyi yksi hapero, melko varmasti koivuhapero. Sen lakki oli vihertävä ja kasvoi koivun lähellä. Taittelin sen jalkaa ja lakkia, maistoinkin kielelläkin, en purrut, oli mieto ja jäi suuhun vähäksi aikaa lievä kirpeä maku, mutta ei polttavan kirpeä. Tietenkin kotona purskutin vedellä, mutta tuskin olisi tarvinnut. Opissa se on variksen poikakin tuulessa!
Vielä haperoista, kun olen muutamia tarkastellut, niin jalan poisottamisen jälkeen olen huomannut joittenkin lakin helttojen alla olevan ötököitä, ilmeisesti toukkia. Jos on ollut tateissa toukkia, olen usein poistanut pillikerroston, mutta tarvitseeko haperoilta poistaa jotakin? Tämän päiväinen oli puhdas toukista, en kuitenkaaan ottanut mukaan, oli vielä "harjoittuskappale". Niukasti muutenkin haperoita kuivuuden takia, mutta viikon puolessa välissä pitäisi sataa.
Sitten löytyi yksi nuori tatti ja oli ihmeen ehjä. Pilleissä oli joitakin reikiä, mutta ei yhtään hyönteistä, ja sen otin mukaan. Kuumennin mikrossa paloittelun jälkeen täydellä teholla 2-3 minuuttia ja jäähdyttyä laitan kastikkeeseen. Punikkitatit menevät monesti kuumennuskäsittelyn jälkeen lähes mustaksi, mutta tämä ei mennyt. Olisiko ollut sitten lehmäntatti?sienisääski(olikohan nimi oikea), lentävä ötökkä, munii sieneen ja niistä sitten kehittyy sieneen toukat. Tämän lentävän jälkiä on ne mustat käytävät siellä sienessä. Toukat on valkoisia mustapäisiä, syövät sientä. Herkkutateissa on myös keltainen kova toukka, saman sepäntoukan voi tavata myös kasvimaalla. Jättää tatin jalkaan keltaisen jäljen.
Sienistä en poista kun multaiset osat ja toikkaiset tai muuten huonot kohdat.
Punikki menee mustaksi kuumennettaessa ja koivunpunikki jo käsittelyn yhteydessä muuttaa väriä.
Lehmäntatti on hyvin ohut maltoinen/lihainen, varmaan tummuu kuumennettaessa, en tosin ole koskaan kokeillut. - kaiketi on.
Reede kirjoitti:
sienisääski(olikohan nimi oikea), lentävä ötökkä, munii sieneen ja niistä sitten kehittyy sieneen toukat. Tämän lentävän jälkiä on ne mustat käytävät siellä sienessä. Toukat on valkoisia mustapäisiä, syövät sientä. Herkkutateissa on myös keltainen kova toukka, saman sepäntoukan voi tavata myös kasvimaalla. Jättää tatin jalkaan keltaisen jäljen.
Sienistä en poista kun multaiset osat ja toikkaiset tai muuten huonot kohdat.
Punikki menee mustaksi kuumennettaessa ja koivunpunikki jo käsittelyn yhteydessä muuttaa väriä.
Lehmäntatti on hyvin ohut maltoinen/lihainen, varmaan tummuu kuumennettaessa, en tosin ole koskaan kokeillut.Kun olen kerännyt punikkitatteja, niin laitan ne muovisankoon. Kun kuljen koiran kanssa ja katson välillä sankoon, vilisee sen pohjalla pieniä, mustia kiemurtelevia ötököitä. En tiedä ovatko nämä sienisääskiä, mutta ei niillä kylläkään siipiä ole. Kumoan aina välillä sankon ylösalaisin ja tyhjennän sisällön ötököistä. Monesti myös kopistelen tatin lakkiin ja sanon, että tulkaahan ulos sieltä. Joskus sienestä tulee ahtaasti kaivauten ulos hyöteinen, varmaankin sienisääski.
- reede*
kaiketi on. kirjoitti:
Kun olen kerännyt punikkitatteja, niin laitan ne muovisankoon. Kun kuljen koiran kanssa ja katson välillä sankoon, vilisee sen pohjalla pieniä, mustia kiemurtelevia ötököitä. En tiedä ovatko nämä sienisääskiä, mutta ei niillä kylläkään siipiä ole. Kumoan aina välillä sankon ylösalaisin ja tyhjennän sisällön ötököistä. Monesti myös kopistelen tatin lakkiin ja sanon, että tulkaahan ulos sieltä. Joskus sienestä tulee ahtaasti kaivauten ulos hyöteinen, varmaankin sienisääski.
en muistanutkaan niitä tummia luikertelijoita. Täytyy tarkistaa jostakin mitä ne on, ne mustat käytävätkin taitaa olla niiden tekemiä.
Eräänä kauniina kuumana kesä oli näitä sienisääskiä(lentävät) herkkutateissa valtavasti. Kun otti tatin maasta niin tupsahti parvi ötököitä lentoon. - juhky
kaiketi on. kirjoitti:
Kun olen kerännyt punikkitatteja, niin laitan ne muovisankoon. Kun kuljen koiran kanssa ja katson välillä sankoon, vilisee sen pohjalla pieniä, mustia kiemurtelevia ötököitä. En tiedä ovatko nämä sienisääskiä, mutta ei niillä kylläkään siipiä ole. Kumoan aina välillä sankon ylösalaisin ja tyhjennän sisällön ötököistä. Monesti myös kopistelen tatin lakkiin ja sanon, että tulkaahan ulos sieltä. Joskus sienestä tulee ahtaasti kaivauten ulos hyöteinen, varmaankin sienisääski.
ovat ripsiäisiä tai lyhytsiipisiä. Ne saa heltoista pois napauttamalla sormilla voimakkaasti (helttapuoli alaspäin) lakin pintaa, niin niiden ote irtoaa ja ne putoavat pois
- juhky
asiantunkija kirjoitti:
päästä, minä ainakin kerään ja syön paistettuna sellaisenaan. Sekaan kelpaa herkkutatit, kangastatit, kanttarellit, suppilovahverot ainakin.
Rouskujen kanssa olen joskus kiehauttanut ja suolaa sekaan. Kaipa ne jotkut hienommat ihmiset maustaa niitä enemmän.
Mielestäni parhaimpia haperoita on silli-, kelta- ja viinihaperot. Kangashapero, koivu- ja isohaperot on myös hyviä.
Kymmenkunta vuotta sitten vilkaisin sienikirjaa ja hengissä ollaan.sikurirousku, on yksi parhaista sienistä. Eikä tarvi keittää!
- Reede
juhky kirjoitti:
ovat ripsiäisiä tai lyhytsiipisiä. Ne saa heltoista pois napauttamalla sormilla voimakkaasti (helttapuoli alaspäin) lakin pintaa, niin niiden ote irtoaa ja ne putoavat pois
ripsiäiset/lyhytsiipiset niitä tummia käytäviä sieneen, tiedätkö?
- RitaMay
Jutun aloittaja kirjoitti:
Kun tutkii haperoita ja käsittelee muitakin sieniä saadakseen tuntuman haperoiden ja muiden rakenteesta, olisiko syytä pesaista käden esim. ennen kahvin juomista, vaikkapa jossain ojassa? Haperoita en niinkään tässä epäile, mutta jos seassa olisi jokin kavalampi sieni, niin teoriassa voivi mennä jotain eväitten mukana vatsaan. Taitaa olla tosiaan kuitenkin melko teoriittista tuo "uhka".
Uhka on tosiaan teoreettista.En usko/muista, että niin vaarallista sientä olisi muita kuin lähinnä nämä Amanitat, valkoinen kärpässieni ja vain Ahvenanmaalla ja lounaismmassa Suomessa tavattu kavala kärpässieni, joita ei saa niellä palaakaan, eli käsistä et sentään voi saada myrkytystä.
Mutta haperoihin: "juustomaisuus" on huono tunnusmerkki - ellet ajattele fetajuustoa! Sitä se lohkeava, hauras rakenne muistuttaa. Ja heltat "hiutaloituvat" kuin mantelilastuiksi.
Ja lajeja riittää satoja, ja aina vain löytyy uusia! Sillihaperot ovat syksyinen, hyvä alalajiryhmä, jotka tunnistaa hajusta. Vaiika et söisi silliä, sinun täytyy nyt ostaa sillipurkki! Maussa ei ole mitään silliä muistuttavaa.
Haperot ovat valitettavan usein ötökkäkansan herkkua. Löydän usein puhtaita haperoita tonkimalla aluskasvillisuutta isomman itiöemän vierestä. "Vauvat", jotka ovat vasta nousemassa pintaan, ovat usein aivan puhtaita. - huh huh
^0^ kirjoitti:
Saataa tuntua joistakin naurettavalta kysyä tälläisiä, mutta kun on haperoissa aloittelija, saattaa liikkua mielessä vaikka mitä. Kun olin koiran kanssa lenkillä, löytyi yksi hapero, melko varmasti koivuhapero. Sen lakki oli vihertävä ja kasvoi koivun lähellä. Taittelin sen jalkaa ja lakkia, maistoinkin kielelläkin, en purrut, oli mieto ja jäi suuhun vähäksi aikaa lievä kirpeä maku, mutta ei polttavan kirpeä. Tietenkin kotona purskutin vedellä, mutta tuskin olisi tarvinnut. Opissa se on variksen poikakin tuulessa!
Vielä haperoista, kun olen muutamia tarkastellut, niin jalan poisottamisen jälkeen olen huomannut joittenkin lakin helttojen alla olevan ötököitä, ilmeisesti toukkia. Jos on ollut tateissa toukkia, olen usein poistanut pillikerroston, mutta tarvitseeko haperoilta poistaa jotakin? Tämän päiväinen oli puhdas toukista, en kuitenkaaan ottanut mukaan, oli vielä "harjoittuskappale". Niukasti muutenkin haperoita kuivuuden takia, mutta viikon puolessa välissä pitäisi sataa.
Sitten löytyi yksi nuori tatti ja oli ihmeen ehjä. Pilleissä oli joitakin reikiä, mutta ei yhtään hyönteistä, ja sen otin mukaan. Kuumennin mikrossa paloittelun jälkeen täydellä teholla 2-3 minuuttia ja jäähdyttyä laitan kastikkeeseen. Punikkitatit menevät monesti kuumennuskäsittelyn jälkeen lähes mustaksi, mutta tämä ei mennyt. Olisiko ollut sitten lehmäntatti?Ei voi olla mahdotonta laittaa sieniä paistinpannuun ja kuumentaa siinä sipulin ja öljyn tai voin kanssa. Se hyöty mitä saat metsäsieniä kerätessä, että menet tappamaan kaikki ravintoaineet jollakin mikroaaltouunilla, on kerta kaikkiaan järkyttävää. Älä raiskaa hyviä sieniä mikroaaltouunilla!
- varmistakaa löytönne
^0^ kirjoitti:
Saataa tuntua joistakin naurettavalta kysyä tälläisiä, mutta kun on haperoissa aloittelija, saattaa liikkua mielessä vaikka mitä. Kun olin koiran kanssa lenkillä, löytyi yksi hapero, melko varmasti koivuhapero. Sen lakki oli vihertävä ja kasvoi koivun lähellä. Taittelin sen jalkaa ja lakkia, maistoinkin kielelläkin, en purrut, oli mieto ja jäi suuhun vähäksi aikaa lievä kirpeä maku, mutta ei polttavan kirpeä. Tietenkin kotona purskutin vedellä, mutta tuskin olisi tarvinnut. Opissa se on variksen poikakin tuulessa!
Vielä haperoista, kun olen muutamia tarkastellut, niin jalan poisottamisen jälkeen olen huomannut joittenkin lakin helttojen alla olevan ötököitä, ilmeisesti toukkia. Jos on ollut tateissa toukkia, olen usein poistanut pillikerroston, mutta tarvitseeko haperoilta poistaa jotakin? Tämän päiväinen oli puhdas toukista, en kuitenkaaan ottanut mukaan, oli vielä "harjoittuskappale". Niukasti muutenkin haperoita kuivuuden takia, mutta viikon puolessa välissä pitäisi sataa.
Sitten löytyi yksi nuori tatti ja oli ihmeen ehjä. Pilleissä oli joitakin reikiä, mutta ei yhtään hyönteistä, ja sen otin mukaan. Kuumennin mikrossa paloittelun jälkeen täydellä teholla 2-3 minuuttia ja jäähdyttyä laitan kastikkeeseen. Punikkitatit menevät monesti kuumennuskäsittelyn jälkeen lähes mustaksi, mutta tämä ei mennyt. Olisiko ollut sitten lehmäntatti?Nyt, kun luonharrastus on kovaa, mutta ei ole mummoa, äitiä, isää, tätiä tai muuta kädestä pitäen opastajaa, sienestys on suorastaan vaarallista. Sieniä jo kovastikin harrastanut naisihminen tuli iloissaan näyttämään saalistaan: korin täydeltä sappitatteja! Nehän ovat tosi kauniita ja muistuttavat joskus paljon herkkutattia. Ovat vaaleita, kun herkkutatti on tavallisesti ruskealakkinen. Heti venhetessaan pillikerros pullistuu ja punertuu. Lehmäntatinkin pillistö pullahtaa, mutta on harmahtava. Haperoissa on joinakin vuosina varsinkin asutuksen lähellä mahtavat määrät esim. haisuhaperoa, joka pilaa koko sienisadon, jos sitä ottaa mukaan. Ne on isoja lötysköitä. Samoin asutuksen liepeillä on mahottomasti pulkkosientä, joka on myrkyllinen. Ostakaa montakin sienikirjaa ja jättäkää kaikki kokeilut metsään, jos ei ole taatusti sieniä tuntevaa mukana. Itsekin ihan monen kirjan mukaisesti tunnistin viinihaperoita suuren määrän erään maännikön läheltä. Onneksi paistoin ne erikseen, olivat aivan polttavia. Eivär olleet niitä kirkkaanpunaisia, jotka voi ryöpäten käyttääkin. Eli kokeneellekin sattuu ja varoa pitää. Keski-Euroopassa kerrotaan kuolevan sienimyrkytyksiin jopa satoja henkilöitä vuodessa. Siellä ei ole jokamiehen oikeutta, joten ihmiset ottavat tarkemmin kaikki sienet talteen. Jossain on esim. kiintiöt. Vaikkapa pari kiloa saa poimia, näin olen kuullut. Netissäkin on vain tekstejä, pitäisi olla sivustoja, missä on tarkat valokuvat sienistä. Näin, ennenkuin lisää ikäviä sieniuutisia luetaan.
Minusta EVIRAn tai kenen viranomaisen kontolle kuuluu, olisi velvollisuus informoida netissä ihmisiä. Senkin vuoksi, että sienikirjoissa on väärää ja vanhentunutta tietoa. Esimerkkinä pulkkosieni ja korvasienen käsittelyohjeet. Neuvot ovat vanhentuneita niistä monissa kirjoissa. Pulkkosientä olen kuullut poimittavan Karjalassa ja Saksassa. Lakritsirouskua kerää vielä moni j.n.e.
Kantarelli on siitä hyvä, että sen tunnistaminen on helppoa. Sekin tulee kypsentää kunnolla. Tosin se ei maultaan vedä vertoja monille muille sienille, mutta on niin kamalan kiva löytää! - Varmistakaa löytönne
varmistakaa löytönne kirjoitti:
Nyt, kun luonharrastus on kovaa, mutta ei ole mummoa, äitiä, isää, tätiä tai muuta kädestä pitäen opastajaa, sienestys on suorastaan vaarallista. Sieniä jo kovastikin harrastanut naisihminen tuli iloissaan näyttämään saalistaan: korin täydeltä sappitatteja! Nehän ovat tosi kauniita ja muistuttavat joskus paljon herkkutattia. Ovat vaaleita, kun herkkutatti on tavallisesti ruskealakkinen. Heti venhetessaan pillikerros pullistuu ja punertuu. Lehmäntatinkin pillistö pullahtaa, mutta on harmahtava. Haperoissa on joinakin vuosina varsinkin asutuksen lähellä mahtavat määrät esim. haisuhaperoa, joka pilaa koko sienisadon, jos sitä ottaa mukaan. Ne on isoja lötysköitä. Samoin asutuksen liepeillä on mahottomasti pulkkosientä, joka on myrkyllinen. Ostakaa montakin sienikirjaa ja jättäkää kaikki kokeilut metsään, jos ei ole taatusti sieniä tuntevaa mukana. Itsekin ihan monen kirjan mukaisesti tunnistin viinihaperoita suuren määrän erään maännikön läheltä. Onneksi paistoin ne erikseen, olivat aivan polttavia. Eivär olleet niitä kirkkaanpunaisia, jotka voi ryöpäten käyttääkin. Eli kokeneellekin sattuu ja varoa pitää. Keski-Euroopassa kerrotaan kuolevan sienimyrkytyksiin jopa satoja henkilöitä vuodessa. Siellä ei ole jokamiehen oikeutta, joten ihmiset ottavat tarkemmin kaikki sienet talteen. Jossain on esim. kiintiöt. Vaikkapa pari kiloa saa poimia, näin olen kuullut. Netissäkin on vain tekstejä, pitäisi olla sivustoja, missä on tarkat valokuvat sienistä. Näin, ennenkuin lisää ikäviä sieniuutisia luetaan.
Minusta EVIRAn tai kenen viranomaisen kontolle kuuluu, olisi velvollisuus informoida netissä ihmisiä. Senkin vuoksi, että sienikirjoissa on väärää ja vanhentunutta tietoa. Esimerkkinä pulkkosieni ja korvasienen käsittelyohjeet. Neuvot ovat vanhentuneita niistä monissa kirjoissa. Pulkkosientä olen kuullut poimittavan Karjalassa ja Saksassa. Lakritsirouskua kerää vielä moni j.n.e.
Kantarelli on siitä hyvä, että sen tunnistaminen on helppoa. Sekin tulee kypsentää kunnolla. Tosin se ei maultaan vedä vertoja monille muille sienille, mutta on niin kamalan kiva löytää!Painovirhekin tuossa on, mutta haitanneeko: siin luontoharrastus.
Mutta tarkennus sappitattiin: Siis sappitatin pillistö punertuu ja pullistuu.
Herkkutatin pillistö vanhetessaan kellastuu. - Älä osko vanhaan tietoon
RitaMay kirjoitti:
Uhka on tosiaan teoreettista.En usko/muista, että niin vaarallista sientä olisi muita kuin lähinnä nämä Amanitat, valkoinen kärpässieni ja vain Ahvenanmaalla ja lounaismmassa Suomessa tavattu kavala kärpässieni, joita ei saa niellä palaakaan, eli käsistä et sentään voi saada myrkytystä.
Mutta haperoihin: "juustomaisuus" on huono tunnusmerkki - ellet ajattele fetajuustoa! Sitä se lohkeava, hauras rakenne muistuttaa. Ja heltat "hiutaloituvat" kuin mantelilastuiksi.
Ja lajeja riittää satoja, ja aina vain löytyy uusia! Sillihaperot ovat syksyinen, hyvä alalajiryhmä, jotka tunnistaa hajusta. Vaiika et söisi silliä, sinun täytyy nyt ostaa sillipurkki! Maussa ei ole mitään silliä muistuttavaa.
Haperot ovat valitettavan usein ötökkäkansan herkkua. Löydän usein puhtaita haperoita tonkimalla aluskasvillisuutta isomman itiöemän vierestä. "Vauvat", jotka ovat vasta nousemassa pintaan, ovat usein aivan puhtaita.Tuo luulo, että "vain lounaisimmassa Suomessa ja Ahvenanmaalla" löytyy niitä ja näitä hyvin vaarallisia sieniä, ei ikävä kyllä pidä paikaansa tänä päivänä. Sienet ovat levittäytyneet aika laajalle jo.
Kavalaa kärpässientä näin Helsingin seudulla eräänä syksynä aika paljonkin. Tai sitten olivat serkkujansa.
Mitä tehnee sekin, kun uudenlaisia muiden maiden puita ja eteläisempiä lehtipuulajeja istutetaan pihoihin ja puistoihin. Nekin siementävät ja levittäytyvät tuulten ja eläinten mukana kuten sienten itiöt mullam mukana. Sienethän elävät symbioosissa puiden kanssa. - RitaMay
Älä osko vanhaan tietoon kirjoitti:
Tuo luulo, että "vain lounaisimmassa Suomessa ja Ahvenanmaalla" löytyy niitä ja näitä hyvin vaarallisia sieniä, ei ikävä kyllä pidä paikaansa tänä päivänä. Sienet ovat levittäytyneet aika laajalle jo.
Kavalaa kärpässientä näin Helsingin seudulla eräänä syksynä aika paljonkin. Tai sitten olivat serkkujansa.
Mitä tehnee sekin, kun uudenlaisia muiden maiden puita ja eteläisempiä lehtipuulajeja istutetaan pihoihin ja puistoihin. Nekin siementävät ja levittäytyvät tuulten ja eläinten mukana kuten sienten itiöt mullam mukana. Sienethän elävät symbioosissa puiden kanssa.Jos näit kavalaa kärpässientä Helsingin seudulla, kannattaisiko sinun ilmoittaa Suomen sieniseuralle? Olisivat varmaan kiitollisia havainnosta. Oma tietoni on peräisin ihan uudesta sienioppaasta, mutta ainahan ne laahaavat vähän jäljessä. Uusien puulajien myötähän uudet sienilajitkin tosiaan leviävät nopeasti.
- Sienisilppuri
Katso perkele sienikirjasta tai kysy äidiltä/isiltä mikä on hapero, nimikin kertoo jo paljon. Toinen hyvä vaihtoehto on mennä Marttojen sienikursseille.
Lukiessani noita kysymyksiä ja kannanottoja revin hiuksia päästäni, arvostan toki nuoria jotka haluavat oppia sienestämään mutta juttunne ovat todella käsittämättömiä.- Buranaa
Ja mee nukkumaan ettei hiukset lopu. Huomenna heräät uuteen päivään paremmalla tuulella.
- Ruma mies
"... Lukiessani noita kysymyksiä ja kannanottoja revin hiuksia päästäni, arvostan toki nuoria jotka haluavat oppia sienestämään mutta juttunne ovat todella käsittämättömiä."
Ehkä Sienisilppurin kannattaisi jättää lukematta sellaiset viestit, jotka ovat hänen mielestään käsittämättömiä. Tulisi mukavampi olo sekä Sienisilppurille itselleen, että kaikille muillekin. - s. 1958
Ruma mies kirjoitti:
"... Lukiessani noita kysymyksiä ja kannanottoja revin hiuksia päästäni, arvostan toki nuoria jotka haluavat oppia sienestämään mutta juttunne ovat todella käsittämättömiä."
Ehkä Sienisilppurin kannattaisi jättää lukematta sellaiset viestit, jotka ovat hänen mielestään käsittämättömiä. Tulisi mukavampi olo sekä Sienisilppurille itselleen, että kaikille muillekin.Minä olen tänä kesänä täyttänyt 51 vuotta, eli en mikään nuori ole. Ja olen jo kerännyt haperoita aika paljon, ja syönytkin niitä. Isältä ja äidiltä on vähän vaikea kysellä mitään, kun ovat kuolleet jo kauan sitten.
- Samaa mieltä
Olen kyllä samaa mieltä. Ahdistus tulee, kun kirjoituksia lukee. Ottakaa nyt oikein varovaisesti tuolla sienimetsällä ja jättäkää omatoimiset koekeräilyt sikseen. Metsässä on muutakin myrkyllistä. Monet marjatkin. Maassa ja pensaissa.
- Vanhaa oppia
Edesmennyt Toivo Rautavaara, jota muuten arvostan tosi paljon, sanoi maistavansa sientä, vain haperoa, kirpeydn tunnistamiseksi. Hän sentään tunsi ymmärtäätkseni takuuvarmasti, mikä on hapero! Tuota maisteluaan hänen ei olisi kuitenkaan nähtävästi pitänyt kertoa.
Nykyisin ei suositella sienten maistelua poimittaessa. Eihän tarvita kuin hitunen
vaikkapa valkoista kärpässientä, niin peli on menetetty. Valkokärpässienikin voi ihan pienenä näyttää juuri maasta nousevalta haperolta. Älkää maistelko. Olen kerännyt ikäni kaiken sieniä, mutta maistelmaan en rupea. Tiedän, että kirkkaanpunainen, alta läpikuultavan jopa vetisen valkea hapero on kirpea, mitä sitä maistelemaan. -Muuten itse poimin niitä suolta ja ryöppään. Ne ovat sillä tavoin oikein hyviä.
Jos en ole ihan satavarma haperoistani kotiin tultuani, laitan ne ryöppäykseen rouskujen mukana ja suolasieniksi. En poimikaan kyllä selvästi epäilyttäviä.
Isohapero, joulunpunalakkinen on perushapero rakenteeltaan, kasvaa suurikokoiseksi ja on herkullinen paistosieni.- tuntemattomat
Aivan totta, ettei kannata "maistella sieniä". Tuo on vanha tapa, mutta voi koitua kohtalokkaaksi erehdyksi joillakin ihmisillä.
Parempi olla lajimääritykset kohdalla muilla tavoilla. Kannattaa myös poimia yleensä ns. täysikasvuisia sieniä ettei ota ihan pieniä sieniä mukaan (joita ei pysty kunnolla tunnistamaan). Kasvoipa sitten vieressä vaikka kuinka paljon samoja sieniä... Eli aina 100% lajitunnistus ennen kuin ottaa sienen. Tai sitten kannattaa kerätä eri koriin ne sienet joita haluaa tunnistaa myöhemmin vaikka sienikirjasta...
- haperovaroituksen
Sama teksti on toisessakin haperoketjussa, mutta pakko laittaa tähänkin: Jos tulet Etelä-Suomesta / Sienestät Hämeenlinnan eteläpuolella, tai ylipäätään etkä tunne vihertävän harmaata haperon näköistä sientä varmasti haperoksi, ÄLÄ MAISTA SITÄ! Kaikki hieman oliivinvihertävänkellertävänrusehtavat kannattaa jättää paikalleen, ellet todella tunne haperoita.
Joka tapauksessa tarkista poimimalla sieni kokonaan varsineen kaikkineen, ettei jalan juuressa ole tuppea. Eteläisimmässä Suomessa (ja ilmaston lämpenemisen seuraksena varmaan jossakin vaiheessa pohjoisemmassakin) kasvaa valkoista kärpässientä vastaava kavala kärpässieni, joka aiheuttaa Keski-Euroopassa eniten kuolemia sientenkeräilijöiden keskuudessa.
Kavala kärpässieni saattaa näyttää täsmälleen samalta kuin esim. koivuhapero, vihertävänkellertävä sillihapero tai jokin muu haperoihin lukeutuva sieni. Päältä eroa ei pysty juurikaan näkemään ja nuoren kavalan kärpässienen varressa ei välttämättä ole verkkokuviointia eikä helttaa vaan se näyttää todella samalta kuin valkojalkainen vihertävälakkinen hapero. Ainoat erot ovat jalan juuressa oleva tuppi, joka voi kätkeytyä täysin sammaleen sisään ja se, että hapero on todella haperomaisen mureneva, kun sen lakin taittaa.
En missään nimessä tahdo lietsoa pelkoa, mutta maalaisjärjellä ajateltuna, sieniä, joita ei tunne, ei pidä poimia, vaikka mieli tekisi!
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Voitasko leikkiä jotain tunnisteleikkiä?
Tietäisi ketä täällä käy kaipaamassa.. kerro jotain mikä liittyy sinuun ja häneen eikä muut tiedä. Vastaan itsekin kohta781805Tietysti jokainen ansaitsee
Hän varmasti ansaitsee vain parasta ja sopivinta tietenkin, suon sen onnen hänelle enemmän kuin mielelläni. Aika on nyt181689- 161504
50+ naiset kyl
Lemottaa sillille mut myös niitte kaka lemottaa pahlle ku kävin naiste veskis nuuhiin191193En voi sille mitään
Tulen niin pahalle tuulelle tästä paikasta nykyisin. Nähnyt ja lukenut jo kaiken ja teidän juttu on samaa illasta toisee121184Välitän sinusta mies
Kaikki mitä yritin kertoa tänään ei mennyt ihan putkeen..Joka jäi jälkeenpäin ajateltuna suoraan sanottuna harmittaa aiv61182hieman diabetes...
Kävin eilen kaverin kanssa keskusapteekissa kun on muutama kuukausi sitten tullut suomesta ja oli diabetes insuliinit lo121136Annetaanko olla vaan
Siinä se, tavallaan kysymys ja toteamuskin. Niin turhaa, niin rikkovaa. On niin äärettömän tärkeä, ja rakas olo.. N291131Miten joku voi käyttää koko elämänsä
siihen että nostelee täällä vanhoja ketjuja ja troIIaa niihin jotain linkkiä mitä kukaan ei avaa? Ihmisellä ei ole mitää61119Pakkoruotsi on leikkikieli, jota ei ole tarkoituskaan osata
Pakkoruotsi on leikkikieli. Ennen leikkikieltä sanottiin siansaksaksi, sitten keksittiin tilalle pakkoruotsi. Pakkoruot71104