Ajatuksia avioehdosta

jepples

Eikö avioliittoon mennä sen takia että eletään yhdessä loppuun asti antaen itsensä toiselle ja kestäen myötä kuin vastoinkäymiset. Riitoja tulee ja menee ja riitojen kautta ihminen hioo toista. Toista ihmistä ei voi muuttaa vaan on opeteltava elämään yhdessä ja hyväksymään toinen sellaisenaan kuin hän on. Pitää opetella rakastamaan.
Seurusteluvaiheessa on hyvä tutustua ja tehdä päätös että haluanko tämän kanssa vielttää loppuelämäni.

Avioehto taas on sitä että ei halua antaa itseään täysin avioliittoon vain vaan osan itsestään. Itsensä antamiseen kuuluu kyllä että myös omaisuus on yhteistä. Kuka haluaa tälläisiä "luteita" omaan avioliittoonsa?

Ei avioliitto ole kauppatavaraa, se on loppuelämää varjostava päätös. Avioeron jälkeen jää aina ihmisen sisälle osa siittä toisesta ja osa itseään toiseen. Sitä osaa ihminen kantaa lopun elämäänsä vaikka avioituisi uudelleen.

53

3554

Äänestä

    Vastaukset

    Anonyymi (Kirjaudu / Rekisteröidy)
    5000
    • JuupaJoki

      Kirjoituksessasi on järkeä ja siitä löytyy se pointti mihinkä vanha kantaisesti ollaan aina pyritty. Mielestäni se on kuitenkin nykyään sinisilmäistä ja vanhentunutta ajattelua.

      Nykypäivänä eletään muuttuneessa ja nopeasti muuttuvassa yhteiskunnassa ja ainakin itselläni on taipumus ajatella asioita pitkällä tähtäimellä, eikä puhtaalla tunteella.

      Avioehdolla turvaan omaa tulevaisuuttani, mahdollisia perintöjäni ja sitä kautta lapseni tulevaisuutta.

    • karviaispensas

      "Itsensä antamiseen kuuluu kyllä että myös omaisuus on yhteistä."

      Avioehto tai sen puuttuminen ei vaikuta siihen, kenen omaisuus on avioliiton aikana. Avioliitosta huolimatta molemmat säilyttävät oman omaisuutensa ja yhteistä on vain se, mikä erikseen yhteisiin nimiin on hankittu tai saatu. Avioehto tai -ehdottomuus vaikuttaa vain siihen, miten puolisoiden omaisuutta käsitellään avioliiton päättyessä, joko eroon tai kuolemaan.

      Itse olen silti pääasiassa samoilla linjoilla kanssasi. Minun lähtökohtani on, että avioliittoon mennään, jotta se kestäisi, ja jos se sitten kuitenkin päättyisi eroon, pitäisi kyetä sopimaan asioista aikuismaiseen tapaan ilman mitään ennakolta allekirjoitettuja papereita. Mutta minun näkemykseni pohjautuukin siihen, ettei mennä ensimmäisessä rakkaudenhuumassa naimisiin, vaan opetellaan kaikessa rauhassa tuntemaan toinen vaikka vuosienkin ajan, niin että kun tahtomiset sitten vaihdetaan, niin voidaan olla jo paljon paremmin vakuuttuneita siitä, millaiselle ihmiselle lupauksiaan antaa.

      Avioliittolain muutoshanke näiltä osin näyttää kaatuneen, enkä itse ole siitä pahoillani. Mutta jos avioehto joskus on hyvä vaihtoehto, niin ehkäpä se pitäisi olla oletusarvo sellaisissa liitoissa, jotka solmitaan kovin lyhyen tuntemisen jälkeen (mittarina vaikkapa avoliitossa eletty aika), tai jos avioliitto päättyy kovin lyhyeen (kuten nyt voidaan ottaa huomioon, jos haetaan osituksen sovittelua).

      "Ei avioliitto ole kauppatavaraa, se on loppuelämää varjostava päätös."

      Toivottavasti ei sentään pelkästään varjostava! ;-) Toivottavasti se useimmiten on kuitenkin elämään sisältöä antava ja rikastuttava päätös!

    • avioehdollinen

      Kannattaa muistaa, että avioliitto päättyy aina jossain vaiheessa. Joko avioeroon tai puolison kuolemaan. Miksi ei siis voisi tehdä päätöksiä avioon astuessa/avioliitossa puolison kanssa ollessa raha-asioiden hoitamisesta siinä tapauksessa kun jompikumpi edellä mainituista tapahtuu.

      Itse olen ollut nyt aviopuolisoni kanssa yhteensä kahdeksan vuotta yhdessä ja siitä vuoden naimisissa. Teimme avioehdon naimisiin mennessämme. Meistä naimisiin mennessä on kyettävä keskustelemaan kaikista mahdollisista tulevaisuuteen liittyvistä asioista. Mieheni tienaa huomattavasti paremmin kuin minä, mutta minä tulen saamaan aikanaan isomman perinnön vanhemmiltani.

      Tällä hetkellä rakastan miestäni valtavasti ja hän minua, mutta en voi luvata että rakastan häntä viiden tai kymmenen vuoden päästä, eikä hänkään voi luvata niin minulle. Olemme menneet naimisiin koska rakastamme toisiamme ja haluamme elää pitkään yhdessä ja saada joskus lapsia.. avioehto ei vähennä yhtään tätä rakkautta eikä vaikuta meidän arkielämään millään tavalla.

    • mie vaan

      "kunnes kuolema meidät erottaa".. tottakai tämä on lähtökohta kun avioliittoon mennnään. Mielestäni avioehdon tekemättä jättäminen on tyhmyyttä siinä tapauksessa, että lähtökohdat aviopuolisoilla on erilaiset (esim toisella omistusasunto ja toisella ei mitään).

      Itse vaadin avioehdon kun naimisiin mennään.. Syynä tähän on, että minulla on omistusasunto, mutta mieheni on vastavalmistunut ja vasta astunut työelämään, eikä siis mitään omaisuutta. Miksi minun pitäisi hänelle antaa puolet asunnostani avioeron sattuessa? Tottakai yhdessä olon aikana se maksaa laskut kenellä rahaa on.. eli avioliiton aikana omaisuutta käytetään yhdessä.

      Avioehtoon saa myös ehdon, että avioehto pätee vain erotilanteessa, mutta ei jos toinen kuolee. Tämä on minusta reilua. jos mies lähtee 50-kriisissään nuoremman eukon mukaan, minulle jää asuntoni. Mutta jos minä kuolen ensin hän saa pitää asuntoni.

      • mie vaan

        Tottakai avioehdossa olisi hyvä myös huomioida mahdollisesti se, että jos toinen puolisoista jää kotiin, jotta toinen voi edetä urallaan.

        Ajatallaan nyt esimerkiksi ulkomaan komennuksia. On kohtuutonta vaatia, että toinen puoliso jättää hyväpalkkaisen työn kotimaassa, jotta toinen saa edetä urallaan mutta joka johtaisi siihen, että avioliiton päättyessä hän jäisi puille paljaille. Koti-isän tai koti-äidin panostus pitäisi huomioida jotenkin. eli jos molemmat on töissä niin avioehdto pätee, mutta jos toinen on kotona niin avioehtoa kohtuullistetaan niin, että kotona olleelle jää kohtuullinen taloudellinen turva eron sattuessa.

      • vai mahdottomia?
        mie vaan kirjoitti:

        Tottakai avioehdossa olisi hyvä myös huomioida mahdollisesti se, että jos toinen puolisoista jää kotiin, jotta toinen voi edetä urallaan.

        Ajatallaan nyt esimerkiksi ulkomaan komennuksia. On kohtuutonta vaatia, että toinen puoliso jättää hyväpalkkaisen työn kotimaassa, jotta toinen saa edetä urallaan mutta joka johtaisi siihen, että avioliiton päättyessä hän jäisi puille paljaille. Koti-isän tai koti-äidin panostus pitäisi huomioida jotenkin. eli jos molemmat on töissä niin avioehdto pätee, mutta jos toinen on kotona niin avioehtoa kohtuullistetaan niin, että kotona olleelle jää kohtuullinen taloudellinen turva eron sattuessa.

        Enpä tiedä, onko tuollaiset lisäehdot avioehtoon mahdollisia. Peruskaava lain mukaan menee

        "...avioehtosopimuksessa voivat kihlakumppanit tai puolisot määrätä, että avio-oikeutta ei ole sellaiseen omaisuuteen, joka jommallakummalla heistä on tai jonka hän myöhemmin saa. Samassa järjestyksessä voidaan sopia siitä, että puolisolla on avio-oikeus omaisuuteen, johon hänellä aikaisemmin tehdyn avioehtosopimuksen perusteella ei olisi sellaista oikeutta" (Avioliittolaki, 41§).

        Jos tiukkaan tulkitaan, niin poikkeukset ja poikkeuksen poikkeukset eivät ehkä olisi päteviä. Enemmän perustan näkemykseni kuitenkin siihen, että yleensä keskustelussa on oltu aika ehdottomia, avio-oikeus joko on tai sitä ei ole, mutta en ole nähnyt pidetyn mahdollisena, että sitä ei ole, paitsi jos sittenkin... Tällaisissa tilanteissa kai olisi pätevä vaihtoehto tehdä etukäteen osituksen esisopimus, vaikka aika kiemuraiseksi sekin voisi ehdottamillasi rajauksilla mennä. Ja kuten itsekin huomasit, sekä avio-oikeus että avioehto ovat hankalia juuri siksi, että ne ovat niin ehdottomia, mitä elämä useinkaan ei ole, vaan on monia asioita, jotka oikeastaan pitäisi huomioida... Toki avioehdossakin voidaan sopia, onko ehto voimassa vain eron vai myös kuoleman sattuessa. No, ollaanpa huoleti, nixnax kohta korjannee, jos tulkintani on väärä. :)

      • kohtuullisuuspykälä
        vai mahdottomia? kirjoitti:

        Enpä tiedä, onko tuollaiset lisäehdot avioehtoon mahdollisia. Peruskaava lain mukaan menee

        "...avioehtosopimuksessa voivat kihlakumppanit tai puolisot määrätä, että avio-oikeutta ei ole sellaiseen omaisuuteen, joka jommallakummalla heistä on tai jonka hän myöhemmin saa. Samassa järjestyksessä voidaan sopia siitä, että puolisolla on avio-oikeus omaisuuteen, johon hänellä aikaisemmin tehdyn avioehtosopimuksen perusteella ei olisi sellaista oikeutta" (Avioliittolaki, 41§).

        Jos tiukkaan tulkitaan, niin poikkeukset ja poikkeuksen poikkeukset eivät ehkä olisi päteviä. Enemmän perustan näkemykseni kuitenkin siihen, että yleensä keskustelussa on oltu aika ehdottomia, avio-oikeus joko on tai sitä ei ole, mutta en ole nähnyt pidetyn mahdollisena, että sitä ei ole, paitsi jos sittenkin... Tällaisissa tilanteissa kai olisi pätevä vaihtoehto tehdä etukäteen osituksen esisopimus, vaikka aika kiemuraiseksi sekin voisi ehdottamillasi rajauksilla mennä. Ja kuten itsekin huomasit, sekä avio-oikeus että avioehto ovat hankalia juuri siksi, että ne ovat niin ehdottomia, mitä elämä useinkaan ei ole, vaan on monia asioita, jotka oikeastaan pitäisi huomioida... Toki avioehdossakin voidaan sopia, onko ehto voimassa vain eron vai myös kuoleman sattuessa. No, ollaanpa huoleti, nixnax kohta korjannee, jos tulkintani on väärä. :)

        avioehtoa ei tietenkään noteerata avioerossa, jos se johtaa siihen että 10v. työttömänä ollut mies jäisi puille paljaille ja toimitusjohtaja vaimo kääräisisi miljoonansa ja häipyisi. Tai vastaavasti jos kotiäitinä ollut vaimo jäisi suurinpiirtein kadulle heitteille ja työssäkäyvä mies saisi pitää kaiken omistamansa.

        Tässä kohtaa käytetään kohtuullisuusperiaatetta, eli se työtön mies/ kotiäiti vaimo saa osan miehen/vaimonsa omaisuudesta, avioehdosta huolimatta, koska olisi kohtuutonta paiskata toinen -kotia vuosia yksin hoitanut- puoliso rahatta kadulle.

      • poikkeuksista kirjoitin
        kohtuullisuuspykälä kirjoitti:

        avioehtoa ei tietenkään noteerata avioerossa, jos se johtaa siihen että 10v. työttömänä ollut mies jäisi puille paljaille ja toimitusjohtaja vaimo kääräisisi miljoonansa ja häipyisi. Tai vastaavasti jos kotiäitinä ollut vaimo jäisi suurinpiirtein kadulle heitteille ja työssäkäyvä mies saisi pitää kaiken omistamansa.

        Tässä kohtaa käytetään kohtuullisuusperiaatetta, eli se työtön mies/ kotiäiti vaimo saa osan miehen/vaimonsa omaisuudesta, avioehdosta huolimatta, koska olisi kohtuutonta paiskata toinen -kotia vuosia yksin hoitanut- puoliso rahatta kadulle.

        Tarkennan sen verran, että en tietenkään tarkoittanut, etteikö osituksen sovittelu olisi mahdollinen, jos toinen osapuoli sitä hakee. Mutta onko niitä erilaisia varauksia erilaisten elämäntilanteiden varalle mahdollista kirjata avioehtoon, kuten nimimerkki "mie vaan" hahmotteli. Siitä oli kyse minun viestissäni.

      • nix nax

        >>Avioehtoon saa myös ehdon, että avioehto pätee vain erotilanteessa, mutta ei jos toinen kuolee. Tämä on minusta reilua. jos mies lähtee 50-kriisissään nuoremman eukon mukaan, minulle jää asuntoni. Mutta jos minä kuolen ensin hän saa pitää asuntoni.

      • nix nax
        mie vaan kirjoitti:

        Tottakai avioehdossa olisi hyvä myös huomioida mahdollisesti se, että jos toinen puolisoista jää kotiin, jotta toinen voi edetä urallaan.

        Ajatallaan nyt esimerkiksi ulkomaan komennuksia. On kohtuutonta vaatia, että toinen puoliso jättää hyväpalkkaisen työn kotimaassa, jotta toinen saa edetä urallaan mutta joka johtaisi siihen, että avioliiton päättyessä hän jäisi puille paljaille. Koti-isän tai koti-äidin panostus pitäisi huomioida jotenkin. eli jos molemmat on töissä niin avioehdto pätee, mutta jos toinen on kotona niin avioehtoa kohtuullistetaan niin, että kotona olleelle jää kohtuullinen taloudellinen turva eron sattuessa.

        >>Koti-isän tai koti-äidin panostus pitäisi huomioida jotenkin. eli jos molemmat on töissä niin avioehdto pätee, mutta jos toinen on kotona niin avioehtoa kohtuullistetaan niin, että kotona olleelle jää kohtuullinen taloudellinen turva eron sattuessa.

      • perimiseen
        nix nax kirjoitti:

        >>Avioehtoon saa myös ehdon, että avioehto pätee vain erotilanteessa, mutta ei jos toinen kuolee. Tämä on minusta reilua. jos mies lähtee 50-kriisissään nuoremman eukon mukaan, minulle jää asuntoni. Mutta jos minä kuolen ensin hän saa pitää asuntoni.

        "Jos kuolet lapsettomana, mies perii sinut (ellet ole testamentissa muuta määrännyt) aivan siitä riippumatta, onko välillänne avioehto vai eikö ole"

        Ei muuten pidä paikkaansa - lapsettomalla avioparilla pitää olla keskinäinen testamentti, jotta mies perisi vaimonsa täydellä omistus- ja hallintaoikeudella. Mikäli testamenttia ei ole, saa jäljelle jäänyt puoliso hallintaoikeuden koko omaisuuteen, mutta kuolleen "toissijaiset perilliset"= vanhemmat, sisarukset, isovanhemmat jäävät odottamaan osaansa eli puolta kaikesta. Tuon puolikkaansa he saavat toisenkin puolison kuoltua... mutta voivat tehdä monta asiaa kimurantiksi niin halutessaan tälle jäljelle jääneelle puolisolle.

        Tuo perimisasia on usein väärin ymmärretty ja tulkittaan juuri tuolla tavoin väärin, kun edellä oleva kirjoittaja tekee. Noin se ei kuitenkaan mene (vaimo kuolee, mies perii, kun ei ole lapsia), vaan tuolla kuvaamallani tavalla.

        Keskinäinen testamentti on siis lapsettomalle parille ainakin yhtä tärkeä paperi kuin avioehto ja kannattaa laatia saman tien - liian monelta se valitettavasti puuttuu ja sitten tulee ikäviä yllätyksiä.

      • muallikko
        perimiseen kirjoitti:

        "Jos kuolet lapsettomana, mies perii sinut (ellet ole testamentissa muuta määrännyt) aivan siitä riippumatta, onko välillänne avioehto vai eikö ole"

        Ei muuten pidä paikkaansa - lapsettomalla avioparilla pitää olla keskinäinen testamentti, jotta mies perisi vaimonsa täydellä omistus- ja hallintaoikeudella. Mikäli testamenttia ei ole, saa jäljelle jäänyt puoliso hallintaoikeuden koko omaisuuteen, mutta kuolleen "toissijaiset perilliset"= vanhemmat, sisarukset, isovanhemmat jäävät odottamaan osaansa eli puolta kaikesta. Tuon puolikkaansa he saavat toisenkin puolison kuoltua... mutta voivat tehdä monta asiaa kimurantiksi niin halutessaan tälle jäljelle jääneelle puolisolle.

        Tuo perimisasia on usein väärin ymmärretty ja tulkittaan juuri tuolla tavoin väärin, kun edellä oleva kirjoittaja tekee. Noin se ei kuitenkaan mene (vaimo kuolee, mies perii, kun ei ole lapsia), vaan tuolla kuvaamallani tavalla.

        Keskinäinen testamentti on siis lapsettomalle parille ainakin yhtä tärkeä paperi kuin avioehto ja kannattaa laatia saman tien - liian monelta se valitettavasti puuttuu ja sitten tulee ikäviä yllätyksiä.

        Kerroppa lakitekstiä lapsettoman lesken hallintaoikeudesta. Kyllä leski perii ja voi hummailla koko pesän tyhjäksi. Vain testamenttaus on kielletty puolisolta jääneen perinnön osalta.

      • nix nax
        perimiseen kirjoitti:

        "Jos kuolet lapsettomana, mies perii sinut (ellet ole testamentissa muuta määrännyt) aivan siitä riippumatta, onko välillänne avioehto vai eikö ole"

        Ei muuten pidä paikkaansa - lapsettomalla avioparilla pitää olla keskinäinen testamentti, jotta mies perisi vaimonsa täydellä omistus- ja hallintaoikeudella. Mikäli testamenttia ei ole, saa jäljelle jäänyt puoliso hallintaoikeuden koko omaisuuteen, mutta kuolleen "toissijaiset perilliset"= vanhemmat, sisarukset, isovanhemmat jäävät odottamaan osaansa eli puolta kaikesta. Tuon puolikkaansa he saavat toisenkin puolison kuoltua... mutta voivat tehdä monta asiaa kimurantiksi niin halutessaan tälle jäljelle jääneelle puolisolle.

        Tuo perimisasia on usein väärin ymmärretty ja tulkittaan juuri tuolla tavoin väärin, kun edellä oleva kirjoittaja tekee. Noin se ei kuitenkaan mene (vaimo kuolee, mies perii, kun ei ole lapsia), vaan tuolla kuvaamallani tavalla.

        Keskinäinen testamentti on siis lapsettomalle parille ainakin yhtä tärkeä paperi kuin avioehto ja kannattaa laatia saman tien - liian monelta se valitettavasti puuttuu ja sitten tulee ikäviä yllätyksiä.

        **"Jos kuolet lapsettomana, mies perii sinut (ellet ole testamentissa muuta määrännyt) aivan siitä riippumatta, onko välillänne avioehto vai eikö ole"**

        >>Ei muuten pidä paikkaansa - lapsettomalla avioparilla pitää olla keskinäinen testamentti, jotta mies perisi vaimonsa täydellä omistus- ja hallintaoikeudella.>Mikäli testamenttia ei ole, saa jäljelle jäänyt puoliso hallintaoikeuden koko omaisuuteen>kuolleen "toissijaiset perilliset"= vanhemmat, sisarukset, isovanhemmat jäävät odottamaan osaansa eli puolta kaikesta. Tuon puolikkaansa he saavat toisenkin puolison kuoltua>... mutta voivat tehdä monta asiaa kimurantiksi niin halutessaan tälle jäljelle jääneelle puolisolle.

      • nix nax
        nix nax kirjoitti:

        **"Jos kuolet lapsettomana, mies perii sinut (ellet ole testamentissa muuta määrännyt) aivan siitä riippumatta, onko välillänne avioehto vai eikö ole"**

        >>Ei muuten pidä paikkaansa - lapsettomalla avioparilla pitää olla keskinäinen testamentti, jotta mies perisi vaimonsa täydellä omistus- ja hallintaoikeudella.>Mikäli testamenttia ei ole, saa jäljelle jäänyt puoliso hallintaoikeuden koko omaisuuteen>kuolleen "toissijaiset perilliset"= vanhemmat, sisarukset, isovanhemmat jäävät odottamaan osaansa eli puolta kaikesta. Tuon puolikkaansa he saavat toisenkin puolison kuoltua>... mutta voivat tehdä monta asiaa kimurantiksi niin halutessaan tälle jäljelle jääneelle puolisolle.

        Omituista: ainakin minun koneellani edellä oleva kommenttini näkyy yhtenä pötkönä, vaikka olin sen jakanut useaan kappaleeseen. Nyt kun tätä kirjoitan, vastattava viestini kyllä näkyy kappaleisiin jaoteltuna.

        Uusi kappale. Missähän vika?

      • Amy Campbell
        mie vaan kirjoitti:

        Tottakai avioehdossa olisi hyvä myös huomioida mahdollisesti se, että jos toinen puolisoista jää kotiin, jotta toinen voi edetä urallaan.

        Ajatallaan nyt esimerkiksi ulkomaan komennuksia. On kohtuutonta vaatia, että toinen puoliso jättää hyväpalkkaisen työn kotimaassa, jotta toinen saa edetä urallaan mutta joka johtaisi siihen, että avioliiton päättyessä hän jäisi puille paljaille. Koti-isän tai koti-äidin panostus pitäisi huomioida jotenkin. eli jos molemmat on töissä niin avioehdto pätee, mutta jos toinen on kotona niin avioehtoa kohtuullistetaan niin, että kotona olleelle jää kohtuullinen taloudellinen turva eron sattuessa.

        Don

      • xjotblowjh
        vai mahdottomia? kirjoitti:

        Enpä tiedä, onko tuollaiset lisäehdot avioehtoon mahdollisia. Peruskaava lain mukaan menee

        "...avioehtosopimuksessa voivat kihlakumppanit tai puolisot määrätä, että avio-oikeutta ei ole sellaiseen omaisuuteen, joka jommallakummalla heistä on tai jonka hän myöhemmin saa. Samassa järjestyksessä voidaan sopia siitä, että puolisolla on avio-oikeus omaisuuteen, johon hänellä aikaisemmin tehdyn avioehtosopimuksen perusteella ei olisi sellaista oikeutta" (Avioliittolaki, 41§).

        Jos tiukkaan tulkitaan, niin poikkeukset ja poikkeuksen poikkeukset eivät ehkä olisi päteviä. Enemmän perustan näkemykseni kuitenkin siihen, että yleensä keskustelussa on oltu aika ehdottomia, avio-oikeus joko on tai sitä ei ole, mutta en ole nähnyt pidetyn mahdollisena, että sitä ei ole, paitsi jos sittenkin... Tällaisissa tilanteissa kai olisi pätevä vaihtoehto tehdä etukäteen osituksen esisopimus, vaikka aika kiemuraiseksi sekin voisi ehdottamillasi rajauksilla mennä. Ja kuten itsekin huomasit, sekä avio-oikeus että avioehto ovat hankalia juuri siksi, että ne ovat niin ehdottomia, mitä elämä useinkaan ei ole, vaan on monia asioita, jotka oikeastaan pitäisi huomioida... Toki avioehdossakin voidaan sopia, onko ehto voimassa vain eron vai myös kuoleman sattuessa. No, ollaanpa huoleti, nixnax kohta korjannee, jos tulkintani on väärä. :)

        o6v6I2 llnicaaebioh, [url=http://lahjamtyogdl.com/]lahjamtyogdl[/url], [link=http://izyqmpvhnshf.com/]izyqmpvhnshf[/link], http://vrlwnkimiybv.com/

      • xutnwxgplo
        nix nax kirjoitti:

        Omituista: ainakin minun koneellani edellä oleva kommenttini näkyy yhtenä pötkönä, vaikka olin sen jakanut useaan kappaleeseen. Nyt kun tätä kirjoitan, vastattava viestini kyllä näkyy kappaleisiin jaoteltuna.

        Uusi kappale. Missähän vika?

        oRAnHe tekhkczxatfn, [url=http://zadwvotqpvls.com/]zadwvotqpvls[/url], [link=http://lmeogtmpsapp.com/]lmeogtmpsapp[/link], http://fbfzswoaexlp.com/

      • prgylax
        perimiseen kirjoitti:

        "Jos kuolet lapsettomana, mies perii sinut (ellet ole testamentissa muuta määrännyt) aivan siitä riippumatta, onko välillänne avioehto vai eikö ole"

        Ei muuten pidä paikkaansa - lapsettomalla avioparilla pitää olla keskinäinen testamentti, jotta mies perisi vaimonsa täydellä omistus- ja hallintaoikeudella. Mikäli testamenttia ei ole, saa jäljelle jäänyt puoliso hallintaoikeuden koko omaisuuteen, mutta kuolleen "toissijaiset perilliset"= vanhemmat, sisarukset, isovanhemmat jäävät odottamaan osaansa eli puolta kaikesta. Tuon puolikkaansa he saavat toisenkin puolison kuoltua... mutta voivat tehdä monta asiaa kimurantiksi niin halutessaan tälle jäljelle jääneelle puolisolle.

        Tuo perimisasia on usein väärin ymmärretty ja tulkittaan juuri tuolla tavoin väärin, kun edellä oleva kirjoittaja tekee. Noin se ei kuitenkaan mene (vaimo kuolee, mies perii, kun ei ole lapsia), vaan tuolla kuvaamallani tavalla.

        Keskinäinen testamentti on siis lapsettomalle parille ainakin yhtä tärkeä paperi kuin avioehto ja kannattaa laatia saman tien - liian monelta se valitettavasti puuttuu ja sitten tulee ikäviä yllätyksiä.

        XawjP6 jzrysggaxnxi, [url=http://gucqhbzomqzw.com/]gucqhbzomqzw[/url], [link=http://lximonqoqkbp.com/]lximonqoqkbp[/link], http://yyyupecmryvi.com/

      • azklzqy
        mie vaan kirjoitti:

        Tottakai avioehdossa olisi hyvä myös huomioida mahdollisesti se, että jos toinen puolisoista jää kotiin, jotta toinen voi edetä urallaan.

        Ajatallaan nyt esimerkiksi ulkomaan komennuksia. On kohtuutonta vaatia, että toinen puoliso jättää hyväpalkkaisen työn kotimaassa, jotta toinen saa edetä urallaan mutta joka johtaisi siihen, että avioliiton päättyessä hän jäisi puille paljaille. Koti-isän tai koti-äidin panostus pitäisi huomioida jotenkin. eli jos molemmat on töissä niin avioehdto pätee, mutta jos toinen on kotona niin avioehtoa kohtuullistetaan niin, että kotona olleelle jää kohtuullinen taloudellinen turva eron sattuessa.

        aHrQ1F hqkhwihhpbfo, [url=http://jplrqfkmqtvh.com/]jplrqfkmqtvh[/url], [link=http://gicvaccfpwki.com/]gicvaccfpwki[/link], http://eeoozztqgsie.com/

    • fgsfjf

      Onko sinulla samanlaiset ajatukset myös esim. kotivakuutuksesta tai vaikka autovakuutuksesta? Eihän sitä kukaan koskaan suunnittele tulipaloa kotiinsa tai ajavansa kolaria, mutta elämää ei voi hallita täysin, ei myöskään avioliittoa.

      • JuupaJoki

        Loistava vertauskuva.

    • karviala

      200 luvulla, EIHÄN?

      Eipä tulisi mieleenkään mennä naimisiin nykypäivänä ilman avioehtoa. Liitukaudella olis eri kun silloin ei ollut soveliasta/ kehdattu erota, mutta nykypäivän kertakäyttömaailmassa ei avioehdotta ikimaailmassa.

      Tottakai minäkin ajattelen suhteestani, että tämä on se vuosisadan rakkaustarina, emme eroa ikinä yms. mutta IKINÄ ei kuitenkaan voi olla ihan 100% varma toisesta ihmisestä. Luvata voi ummet ja lammet. Ja koska ehto ei kuitenkaan vaikuta avioliiton aikana mitään ( edes rakkautta vähentävästi;) niin en näe mitään syytä olla tekemättä avioehtoa.

      • kaviala

        eikä 200 luvulla :D

      • obrncammhn
    • tasa-arvo.......

      Juuri avioehdon tekeminen poistaa mahdollisuuden olla lude toiselle. Jos käy huonommin, omat varat pysyvät omina ja kumpikin siis omavaraisina.

      Jos taas käykin hyvin, niin kuka sitä katsoo, mikä on kenenkin nimissä, kun kaikesta kuitenkin yhdessä iloitaan ja hyödytään.

      Nykymaailmassa on ainoastaan typerää olla tekemättä avioehtoa. Vaikka kuinka vakaalta pohjalta suhteisiinkin mentäisiin, tänä päivänä ei voi koskaan tietää mitä vaikkapa ikäkriisit tuovat tullessaan. Olispa se sitten suloisen katkeraa jäädä toisen viidenkympin villityksen uhriksi, vanhana ihmisenä ilman mitään, parikymppisen kaiken ensimmäistä kertaa aloittavan ihmisen elämäntilanteeseen, vaikka kaiken olisi jo kertaalleen ikäisensä elintasoksi koonnut.

    • mikko_n_75

      On muistettava, että kaavamainen avio-oikeus puolison omaisuuteen voi olla myös ongelmallinen. Jos avioehdon mahdollisuutta ei olisi, nähtäisiin entistä enemmän sitä, että avosuhteissa pysyttäisiin ja papin aamenta kartettaisiin kuin ruttoa. Toinen ongelma koskee aviorikoksia - nykytilanteessa avioliittoaan pettänyt ja siten eron provosoinut, tai avioeron muuten vireille laittanut osapuoli saattaa saada sellaista omaisuudellista hyötyä, joka ei vastaa useimpien oikeustajua.

      Avio-oikeus nykymuodossaan on jäänne ajalta, jolloin oli etukäteen selvää, että mies joutuu hoitamaan varainhankinnan ja nainen perhetyöt. Tässä tapauksessa naiselle koitunut taloudellinen haitta tuli kompensoida kuoleman tai avioeron varalta.

      Koska tämä ei nykyään ole useimmiten tilanne, tulisi avio-oikeuden merkitystä säätää vastaamaan nykyajan haasteita. Käyttökelpoisia keinoja siihen olisi mielestäni tasinkominimi joka riippuisi avioliiton kestosta ja lasten lukumääristä ja iästä, ja joka maksatettaisiin vähintään, vaikka avioehto pienempää summaa edellyttäisi ja tasinkomaksimi, joka voisi olla kiinteä summa, jota ei tarvitsisi tasingon maksamisessa ylittää, vaikka avioehto puuttuisi.

      Lisäkeinona voisi edelleen olla avioeroissa mahdollinen, muttei pakollinen syyllisyyskysymyksen selvittäminen. Avioeroon syylliseksi tuomittaisiin yksin avioeron vireillepannut, jos näyttöä aviorikoksesta ei olisi, muussa tapauksessa aviorikokseen syyllistynyt. Syylliseksi toteaminen mitätöisi syyllisen osapuolen avio-oikeuden, paitsi siltä osin, mikä olisi painavista syistä välttämätöntä esimerkiksi lasten oikeuksien turvaamiseksi.

      • Keskiaika takaisin

        >>Avio-oikeus nykymuodossaan on jäänne ajalta, jolloin oli etukäteen selvää, että mies joutuu hoitamaan varainhankinnan ja nainen perhetyöt. Tässä tapauksessa naiselle koitunut taloudellinen haitta tuli kompensoida kuoleman tai avioeron varalta.
        Koska tämä ei nykyään ole useimmiten tilanne, tulisi avio-oikeuden merkitystä säätää vastaamaan nykyajan haasteita.>Käyttökelpoisia keinoja siihen olisi mielestäni tasinkominimi joka riippuisi avioliiton kestosta ja lasten lukumääristä ja iästä, ja joka maksatettaisiin vähintään, vaikka avioehto pienempää summaa edellyttäisi>ja tasinkomaksimi, joka voisi olla kiinteä summa, jota ei tarvitsisi tasingon maksamisessa ylittää, vaikka avioehto puuttuisi.>Lisäkeinona voisi edelleen olla avioeroissa mahdollinen, muttei pakollinen syyllisyyskysymyksen selvittäminen. Avioeroon syylliseksi tuomittaisiin yksin avioeron vireillepannut, jos näyttöä aviorikoksesta ei olisi, muussa tapauksessa aviorikokseen syyllistynyt.

      • kommentoisin
        Keskiaika takaisin kirjoitti:

        >>Avio-oikeus nykymuodossaan on jäänne ajalta, jolloin oli etukäteen selvää, että mies joutuu hoitamaan varainhankinnan ja nainen perhetyöt. Tässä tapauksessa naiselle koitunut taloudellinen haitta tuli kompensoida kuoleman tai avioeron varalta.
        Koska tämä ei nykyään ole useimmiten tilanne, tulisi avio-oikeuden merkitystä säätää vastaamaan nykyajan haasteita.>Käyttökelpoisia keinoja siihen olisi mielestäni tasinkominimi joka riippuisi avioliiton kestosta ja lasten lukumääristä ja iästä, ja joka maksatettaisiin vähintään, vaikka avioehto pienempää summaa edellyttäisi>ja tasinkomaksimi, joka voisi olla kiinteä summa, jota ei tarvitsisi tasingon maksamisessa ylittää, vaikka avioehto puuttuisi.>Lisäkeinona voisi edelleen olla avioeroissa mahdollinen, muttei pakollinen syyllisyyskysymyksen selvittäminen. Avioeroon syylliseksi tuomittaisiin yksin avioeron vireillepannut, jos näyttöä aviorikoksesta ei olisi, muussa tapauksessa aviorikokseen syyllistynyt.

        sen verran, että jos liitto on vi...nen ja syytä tietty molemmissa, niin sillon EROTAAN eikä mennä , kostoksi vieraisiin ja sitte vasta erotaan, niin sillon myrkytetään vielä enempi sitä vi,,,maista olemista ja se aiheuttaa hyvin katkeran ja riitaisan eron.
        Mikään ei oikeuta pettämään, koska ei liitossa ole pakko olla, ja yksinkin voi eron hakea.

    • maake60

      Eihän kukaan halu lahjoitta omaisuuttaan ilmaiseksi kenellekkään. Jos toisella puolisolla on paljon omaisuutta naimisiin mennessä niin kannattaa tehdä avioehto että se omaisuus mikä yhdessä hankitaan kuuluu avioliitytolain piirriin ja se omaisuus mikä on hankittu yksin ei kuulu. Toiseksi jos on tiedossa että saa tulevaisuudessa vaikka vähän suuremman perinnön niin kanatta tehdä avioehto joka rájaa ettei perintö kuulu avio-oikeuden piiriin mahdollisen eron tulleessa.
      Itse olen avoliitossa ollut jo noin 20 vuotta ja siinä on se hyvä puoli että se mikä on henkilön omissa nimissä on hanen mahdollisen avoeron tullessa mutta ei ole näköpiirissä elikkä jakoon menisi se omaisuus mikä on yhteistä.

      • vahvistaa

        Hei. Muistakaa, että avioehto pitää vahvistaa oikeudessa. Ei siis riitä että tehdään paperi ja pannaan nimet alle. Testamentti ei tällaista vahvistusta kaipaa.

        Jos olet vähnkin epävarma muotoseikoista, käänny juristin puoleen. Ei tällaisten asioiden hoitaminen maksa paljon ja juristi voi hoitaa tuon avioehdon vahvistamisen oikekudessa.

        Erityisesti silloin kun jommalla kummalla puolisolla on lapsia edellisestä liitosta, avioehto on todella järkevä teko. Testamentilla voi sitten testamentata sen puolisonsa lapsille, minkä haluaa. Puolison lapset edellisestä avioliitosta kun eivät muuten peri senttiäkään kuollessasi, mikä ei välttämättä ole tahtosi.

      • jfoymscqi
    • ...vieläkin rakastunut.

      Avioehto turvaa omaisuutta myös perheen ulkoapäin tulevia "saamisia" kohtaan. Kun asiat ovat hyvin, avioehtoa ei tarvitse sen kummemmin miettiä. Mutta mutta... mitä sitten kun aletaan riitelemään tai tulee omalle kontolle takausvelkoja tms. korvausasioita kolmansille osapuolille. Ainakin osa omaisuudesta on avioehdon myötä turvassa. Näihin asioihin on turha sekoittaa tunnepuolta vaan ottaa järki käteen ja katsoa tosiasioita. Me olemme tehneet avioehdon sulkien puolisot suvun kautta tulleeseen omaisuuteen sekä testamentin puolisoiden hyväksi sulkien pois lapset niinkauan kuin jompikumpi elää. Jokainen luo oman elämänsä ja omaisuutensa. Miksi esimerkiksi lasten pitäisi alkaa jakamaan pesää vielä silloin kun vanhemmat ovat elossa. Paljon on tuhoisia esimerkkejä sisarusvälien katkeamisesta jako-asioiden takia. Testamentilla sen voi estää.

      • kunkin oma valinta

        "tulee omalle kontolle takausvelkoja tms. korvausasioita kolmansille osapuolille. Ainakin osa omaisuudesta on avioehdon myötä turvassa."

        Miten tuo liittyy avioehtoon? Ei toisen velkoja toisen omaisuudesta kuitata, oli avioehtoa tai ei. Omaisuus on avioliitossa omaa ja velat ovat omia. Ja jos toinen onnistuu hommautumaan konkurssiin asti, niin toinen voi silloin poistaa kummankin avio-oikeuden (avioliittolaki, 35§). Avioehto ja -oikeus liittyvät vain puolisoiden väliseen omaisuudenjakoon ja tasinkoon liiton päättyessä, siis avioeroon tai kuolemaan. Jokainen tehköön kuinka omalle kohdalle parhaiten sopii, mutta parempi tehdä se tietäen asiat oikein eikä luulotellen jotain, mikä ei pidä paikkaansa.

    • Benny123

      Minua on askarruttanut se, että olen hyvätuloinen ja omaisuuttakin on, omalla työllä tienattua. Aristelen mennä naimisiin, koska tavallaan häviän aina. Naistuttuni ovat olleet tuhlaavaisia, huonopalkkaisia ilman omaisuutta ja meinaavat että tosirakkaus ei vaadi avioehtoa. No olkoon, saisin ehkä avioehdon läpi, mutta silti odottavat että hyvätuloisen kanssa heillä helpompi elämä ja kyllä mies laskut hoitaa kun omat varat on tuhlailtu itteensä. Joutuuko rikas mies tavallaan aina maksumieheksi jos menee naimisiin köyhemmän naisen kanssa? Ja jos pitää rahahanoista kiinni luokitellaan "pihiksi".

      • Raha ja rakkaus

        >>Joutuuko rikas mies tavallaan aina maksumieheksi jos menee naimisiin köyhemmän naisen kanssa? Ja jos pitää rahahanoista kiinni luokitellaan "pihiksi".

    • Aina avioehto

      Päinvastoin. Jos kerran rakastaa toista ja haluaa elää toisen kanssa, avioehto on ehdoton.
      Sillä poissuljetaan onnen onkijat, vanhoja rikkaita miehiä hyväksikäyttävät nuoret tyttöset. Sillä estetään täysin omaisuudeltaan epäsuhdat erot.

      Miksi parin vuoden avioliiton jälkeen pitäisi antaa sille rahattomalle puolet vaikkapa oman suvun omaisuudesta. Omaisuudesta, johon tällä ex-siipalla ei ole osaa eikä arpaa. Niiden parin vuoden aikana kerätty yhteinen omaisuus kahtia ja jokin kohtuullinen korvaus vuosien mukaan riittää. varsinkin jos ei ole lapsia.

      Jos on yhteisiä lapsia ja vaikka toinen uhrannut 30v kodin ja lasten hoitoon ja sitten ukko häipyy, lapsille ja ex puolisolle pitää taata elanto ja eläke vuosien mukaan. Eli maksu siitä ilmaisesta työstä,jonka ansiosta toinen on vonut kerryttää omaisuuttaan, joka on yksin hänen nimissään.

      Eli avioehto on 100% järkeä. Joka ei siihen suostu, en menisi naimisiin. Siksi kannattaa ennemmin elää avoliitossa, jossa omaisuutta ei jaeta.

      • puhutaan rahasta

        Jos rakastaa toista...

        Tuo on ehkä käytetyin argumentti puhuipa joku avioehdon puolesta tai sitä vastaan. Jos rakastaa, niin suostuu avioehtoon - jos rakastaa, niin ei vaadi avioehtoa.

        Löpinät sikseen ja rehellisyyttä kehiin. Avioehdolla ei ole mitään tekemistä rakkauden kanssa. Eihän sillä voikaan olla, koska siinä sovitaan vain omaisuusasioista, ei ollenkaan mistään tunnemaailman jutuista. Sillä on tekemistä vain rahan eli omaisuuden kanssa. Ja sellaisenaan sillä on tekemistä epävarmuuden kanssa. Aikooko tuo rahastaa minut / Aikooko tuo jättää minut puille paljaille? Epävarmuuden kääntöpuoli on luottamus. Ei niin, että jommankumman pitäisi osoittaa luotettavuutensa allekirjoittamalla avioehto tai olemalla vaatimatta sitä. Vaan niin, että jokaisen pitäisi miettiä, uskaltaako itse luottaa. Uskaltaako ottaa riskin tunteidensa lisäksi vielä omaisuutensakin kanssa! Sinä olit ainakin rehellinen, et menisi ilman avioehtoa.

    • ...

      Kaunis ajatus mutta jos toisen ainoa asunto-osake häipyy toisen matkaan (esim puolet), ja henkilö joutuu vuokralle lähiöön eron tullessa. Ja rahat menevät suureksi osaksi asumiseen. Niin en suosittele... Elämänlaatu voisi laskea olemattomiin.

      Avioehto on tärkeä asia tehdä.

      Eli riippuu tapauksestakin että onko toinen rahakas ja onko varaa sellaiseen. Ilman ehtojakin voi auttaa toista jos toinen on vaikeuksissa.

      Mutta toki toivoisi että avioliitto ja toinen ihminen olisi tärkeä..

      Tosin muistaa voi auervaaratkin.

      • ...

        "Eli riippuu tapauksestakin että onko toinen rahakas ja onko varaa sellaiseen. Ilman ehtojakin voi auttaa toista jos toinen on vaikeuksissa."

        Niin siis tarkoitin että joku sikarikas eron koittaessa varmaan olisi edelleen rikas ilman ehtoakin, mutta eipä kukaan juuri nykyaikana niinkään tee mitään hyväntekeväisyyttä.

        Piti kirjoittaa ehdon kanssa (eikä ilman ehtoa), voi auttaa toista muutenkin.

    • Santeri X

      Mikäli mies on varakas ja nainen köyhä, ei tietenkään avioehtoa.
      Mikäli nainen on varakas ja mies köyhä, tietysti avioehto.

      Näin ajattelee naiset tässä maassa, pitäähän heidän tavarastaan rahallinen korvaus saada. Mies on pelkkä kertakäyttöinen hyödyke, helposti vaihdettavissa, vaihdon syyksi riittää mainiosti olohuoneen uudet verhot johon sopiikin vaikka tummilla hiuksilla varustettu mies (edellinen oli vaaleahiuksinen ja rikkoo väritasapainon huoneessa).

      Ilman avioehtoa en mene naimisiin koskaan. Mikäli vosu yrittää yrittää kiristää suhteen katkaisemisella, ellen suostu vaatimukseen...saa lähteä samantien euroja metsästämään jonnekkin muualle.

      • itsestään selvää

        jos joskus nykyisen avokkini kanssa alttarille astelisin. Miehellä on perittyä omaisuutta isänsä kuoltua (itse olen meidän suhteessa se varaton ja velkainen) ja toivottavasti tämän paperin allekirjoittamalla voin näyttää ihmisille sen etten ole maallisen mammonan vaan ainoastaan hyvän ja tasapuolisen parisuhteen perään mikä meillä on ja jonka kruunaa kohta syntyvä yhteinen lapsemme.

      • kuitenkin
        itsestään selvää kirjoitti:

        jos joskus nykyisen avokkini kanssa alttarille astelisin. Miehellä on perittyä omaisuutta isänsä kuoltua (itse olen meidän suhteessa se varaton ja velkainen) ja toivottavasti tämän paperin allekirjoittamalla voin näyttää ihmisille sen etten ole maallisen mammonan vaan ainoastaan hyvän ja tasapuolisen parisuhteen perään mikä meillä on ja jonka kruunaa kohta syntyvä yhteinen lapsemme.

        tuon lapsen kautta ilmanmuuta. Jos siippasi potkaisee tyhjää, niin lapsi perii ja todennäköisesti sinä valvot perintöä. Moni pesä on tyhjätty tuolla tavoin ja kun lapsi/lapset ovat täysiikäisiä on perinnöstä jäljellä muisto vain. Tietysti jos miehesi ymmärtää tehdä testamentin, jossa on maininta ulkopuolisesta edunvalvojasta tälläinen on estettävissä.

    • eräs tytär

      meillä ainakin toivoisin äitini tekevän avioehdon uuden aviomiehensä kanssa, mikä turvaisi minun ja sisarusteni aseman äitini kuoltua. nyt ilman avioehtoa sukumme perintötilaa ovat jakamassa myös äidin uuden miehen lapset aikaisemmasta avioliitosta. ei paljoa naurata

    • onninen 13

      tottakai hevetisä avioehto päälle jos meinaat ämmän kanssa dyylata.oot köyhä kuin kirkon rotta jos sota tulee ja tuleehanse.ei nöihin ämmiin oo mitään luottamista.

      • on parasta

        tehä avioehto,nykyaikana akat huoraa jatkuvasti ja oma uskollinen ukko on puutteessa...mä ainakin avioehon teetän satavarmasti, perintöä on tulossa miljoonia euroja lähivuosina.....sit nautin elämästä,taloudellisesta riippumattomuudesta...matkustelusta ja naisistakin toden teolla.....

      • avotalo
        on parasta kirjoitti:

        tehä avioehto,nykyaikana akat huoraa jatkuvasti ja oma uskollinen ukko on puutteessa...mä ainakin avioehon teetän satavarmasti, perintöä on tulossa miljoonia euroja lähivuosina.....sit nautin elämästä,taloudellisesta riippumattomuudesta...matkustelusta ja naisistakin toden teolla.....

        Kyllä tässä mun tapaukses kävi, että ukko pihtas, jopa vuoskaudet, ja jopa valehteli. Ja sit alko huorata itse. Kaikki "hyvä" oli tarjolla ja yritin olla rehellinen ja sanoin senki, etten jaksa olla enää hellyyden ja seksin puutteessa, mut toinen ei pystynyt avoimeen asioiden käsittelyyn. Minulta ei rakkaus loppunut, häneltä kuulemma oli loppunut jo 5 v aikasemmin. Olis se ollu kiva tietää aiemmin, ei olis tarvinnu vuosikausia itkeä ja syyttää itseään. Emme olleet naimisissa. Onneksi. Mielenkiintoinen ja raastava tilanne tulossa, kun yhteinen "firma" ja työpaikka molemmilla siinä.

    • kamaralla

      Ihminen muuttuu iän myötä. Rakkaus ei välttämättä riitä kun nämä muutokset koettelevat ihmistä ja parisuhdetta. Tottakai parisuhteessa sovitaan yhteisistä rahallisista hankinnoista. Eron hetkellä tulee mieleen jokaisella oma pärjääminen.

    • olla yhteistä

      Omaisuus ei ole avioliitossa lainkaan mukaan yhteistä. Vasta toisen kuollessa tai avioerossa voi olla avio-oikeus toisen omaisuuteen. On jokaisen parin oma-asia onko heillä esim. eri tilit jne. Jotkut jopa asuu erillään. Jos homma toimii niin mikäpä siinä. Tietysti elatusvelvollisuus on, joten tavallaan rahat on yhteisiä.

      Avioliitossa ei välttämättä ole yhtään mitään vikaa vaikka omaisuus ei ole yhteistä!

    • ölöhfiwuehgoi

      Kyllä se mieli muuttuu sitten ekan avioeron myötä. Silloin viimeistään herää tajuamaan miksi avioehtoja tehdään.

    • Ex-miehen vainoama

      Ex- mieheni oli ilmeisesti tietämättäni avioliiton aikana useita vuosia peliriippuvainen pörssipeliin. Hävittyään hän "sijoitti" aina vain isompia summia ja pankkit antoivat lainaa arvopaperikaupaan. Sitten alkoi "masennus" ja monet miehet ovat kuulema masentuneina aggressiivisia. Hän pahoinpteli minut useita kertoja. Avioerossa velatkin jaetaan tai niistä saa tasinkoa.

      • maake60

        Avioerossa ei velkoja jaeta vaan velka on sen jonka nimissä se velka ja ne eivät mene puoliksi jos tulee avioero. Mutta jos yhteinen omaisuus on velkojen panttina niin sem on eri juttu. Kannattaa pitää huolisiitä että omapuolisko vaikka asunnosta ei ole lainojen panttina niin saa ainakin oman puolensa ja eikä tarvitse maksaa toisten velkoja.

    • Miksi avioon?

      Vanhanaikaisia ovat ajatuksesi, jepples. Et kuitenkaan ole ainoa, sillä itse olen pohdiskellut saman suuntaisia. Tässä ajatuksia.

      Ennen naimisiin mentiin Jumalan edessä ilman ehtoja yhdistyen vaimoksi ja mieheksi erottamattomasti ja ikuisesti. Silloin oli paljon yleisempää uskoa Jumalaan ja etsiä elämän totuutta hänen kauttaan. Liittoa määrittelevät kassakaappisopimukset olisivat olleet jotain ennenkuulumatonta ja kamalaa, suoranaista jumalanpilkkaa.

      Ajat ovat radikaalisti muuttuneet, ja nykyään avioliitto tosin yleisesti solmitaan kirkossa, mutta ei suinkaan Jumalan vaan kauniin perinteen takia. Järki on voittanut, sanovat jotkut, toisten mielestä taas elämän vakaumuksellinen perusta on murtunut. Oli miten oli, avioliitto ei enää ole "pyhä" siinä mielessä kuin ennen, jolloin pyhyyden loi Jumalalan edessä annettu lupaus. Avioliitosta tulee enenevässä määrin juridinen järjestely, jossa motiiveina ovat omaisuuden hallintaan liittyvät asiat eri muodoissaan. Liiton sinetöivät pappi ja juristi nykypäivälle tyypilliseen tapaan sulassa sovussa.

      Olisiko kaikkien osapuolten kannalta rehellisintä, että liitto solmittaisiin sen esivallan edessä, jota kunnioitetaan? Käytännössä siis pappi siunaisi vanhanaikaiset avioliitot ja maallisen esivallan edustaja ne liitot, joissa avioliiton taustaehdot vahvistetaan maistraatissa. Molemmissa tapauksissa käytännön vihkiseremonia voisi tapahtua kirkossa, metroasemalla tai ihan missä tahansa.

      Rakkauden määrään avioliiton arjessa tuskin liiton solmimistapa vaikuttaisi, mutta olisipa peli ainakin rehellístä.

      • Näin se on!

        Avioehto on aina perusteltu ja järkevä asia. Avioerot ovat yleensä aivan tarpeeksi vaikeita jo ilman rahasta tappeluakin. Itsellä 1 ero takana ja kiitän luojaani, että ehto laadittiin ennen liittoa.
        Mun oikeustajun mukaan homma menee niin, että kaikki liitossa yhdessä hankittu omaisuus jaetaan tasan ( esim. yhdessä maksetut talot, autot jne...). Taloudellinen tasa-arvo ja solidaarisuus vallitkoon liitossa pullein purjein. Se maksaa, jolla sattuu tarpeen tullen rahaa olemaan.

        Eron sattuessa tilanne muuttuu. En näe mitään järjellä perusteltavaa syytä miksi minun olisi pitänyt antaa exälleni senttiäkään omaisuudesta, jonka olen perinyt tai osuutta yrityksestä, jonka olen yksin pershiellä rakentanut. Omaisuuden jako oli helppo ja ainoa asia mistä erotessa riidelty!

        Varoittava toisenlainen esimerkki:

        Ystäväni erosi 2 vuoden liiton jälkeen. Vaimon piti saada vierasta lekaa. Ehtoa ei oltu laadittu. Vaimo halusi puolet kaikesta myös ystäväni aiemmin hankkimasta omaisuudesta. Juristien kanssa riitely kesti 2 vuotta. Riidan tiimellyksessä vaimo päätti vielä vetää 2v lapsen riidan välikappaleeksi ja pelinappulaksi saadakseen tahtonsa läpi. Lapsi traumatisoitui vaikeasti ja seuraukset näkyvät edelleen suurina lapsen sosiaalisina ongelmina. Syyllisiksi ei enää nykyään tuomita vaikka voitaisiinkin osoittaa tapahtunut aviorikos yms. Molemmat polttivat huomattavat summat rahaa tappeluun, jossa lopputulos oli se, että liitto katsottiin lyhyeksi ja tästä syystä osituksessa lähtöomaisuus otettiin huomioon. Tämä ja juristien palkkio huomioiden vaimo hävisi ison tukun rahaa. Mun mielestä ehto suojaa myös eron viattomia uhreja eli mahdollisia lapsia. Jotkut kun vihan vimmoissa ovat vaan niin ahneita, että eivät kaihda mitään keinoja. Rahasta ei kannata tapella.

        Itse olen nyt toisessa avioliitossa ( onnellisessa sellaisessa). Avioehto laadittin ennen naimisiin menoa sulassa sovussa.

    Ketjusta on poistettu 7 sääntöjenvastaista viestiä.

    Takaisin ylös

    Luetuimmat keskustelut

    1. Tärkeä kysymys!

      Haluatko sinä, mies, minut?
      Ikävä
      92
      1713

    2. Asiallinen lähestyminen

      Mitä on asiallinen lähestyminen?? Tietääkö tai tajuaako kukaan, varsinkaan miehet??? Eilen NELJÄNNEN kerran jouduin isk
      Sinkut
      175
      1340

    3. Jennika Vikman avoimena - Isosisko Erika Vikman ohjeisti napakasti Tähdet, tähdet -kisaan: "Älä.."

      Jennika ja Erika - niin ovat kuin kaksi marjaa! Ilmeiltään, ääneltään ja eleiltään hyvinkin samanlaiset - toinen on kyll
      Suomalaiset julkkikset
      16
      1138

    4. En tiedä..

      Yhtään minkälainen miesmaku sinulla on. itse arvioin sinua moneenkin otteeseen ja joka kerta päädyin samaan lopputulokse
      Ikävä
      105
      1128

    5. Mitäs nainen

      Meinaat tehdä viikonloppuna.
      Ikävä
      87
      956

    6. Milloin viimeksi näit ikäväsi kohteen?

      Oliko helppo tunnistaa hänet? Millaisia tunteita tuo näkeminen herätti sinussa?
      Ikävä
      52
      949

    7. Suhde asiaa

      Miksi et halua suhdetta kanssani?
      Ikävä
      71
      907

    8. Kirjoita nainen meistä jotain tänne

      tai minusta, ihan mitä haluat. Niinkin voi kirjoittaa, etteivät muut tunnista, esim. meidän kahdenkeskisistä jutuista. K
      Ikävä
      65
      860

    9. Vedalainen metafysiikka

      Termi ”metafysiikka” kuuluu Aristoteleelle. Metafysiikka tarkoittaa ”fysiikan jälkeen” eli tietoa siitä, mikä on tavalli
      Hindulaisuus
      289
      783

    10. Ai jaa sinä oletkin ahnas

      Ja romanttinen luonne, nyt vasta hiffasin että olet naarastiikeri. Parempi myöhään kuin ei milloinkaan.
      Ikävä
      107
      758
    Aihe
    TietosuojaselosteKäyttöehdotEvästeasetuksetSäännöt