Ylitsepääsemätön ajopelko

Tiedän, miltä sinusta tuntuu, vaikka itselläni ei oma ajopelko ollut aivan sinun pelkosi luokkaa. Jännitin kuitenkin tilanteita, ja pelkkä tieto että joutuisin pian auton rattiin sai pulssin nousemaan. En ollut huono kuski, osasin erityisen hyvin ottaa muun liikenteen huomioon ja pystyin käsittelemään autoa myös monenlaisissa tilanteissa, kuten ruuhkissa ja pienissä parkkihalleissa.

En oikein ensin hahmottanut, miksi minua kaikesta huolimatta pelotti. Hävetti suuresti, että nuorempi siskoni oli paljon parempi kuski kuin minä, ja erityisesti hänen ollessa samassa autossa minua hävetti ajaa -> jännitys oli valtaisa. Ryhdyin miettimään siis pelkäämisen syitä ja tulin tulokseen, että yksinkertaisesti auton hallinta ei ollut sitä luokkaa, että olisin ollut varma auton käyttäjä. Eli erityisesti minua jännitti mm. mäkilähdöt, taskuparkkeeraukset, parkkipaikat, parkkitalot ja kaikenmoiset tilanteet, joissa vaaditaan auton ulkoisten mittojen hallintaa tai auton laitteiston käyttöä.

Jouduin kesätöihin, jossa minun oli pakko ajaa autoa molempiin suuntiin, ihan yksin. Sain auton käyttööni isältäni, ja ajelin joka aamu ja iltapäivä ruuhkissa sillä. Auto tuli tutuksi, ja opin hallitsemaan sitä erityisen hyvin.

Tätä ennen olin ajellut lähestulkoon joka kerta eri autolla. Mikään auto ei tullut erityisen tutuksi, ja erityisen inhottavaa oli ajaa uudella autolla, ne kun ovat niin herkkiä ja täynnä vaikka mitä vimpaimia, joita pitäisi ajon aikana hallita. Ajoin niin automaattivaihteisilla kuin manuaaleillakin, ja autojen litania oli pitkä. Ajattelin, että se on vain hyvää kokemusta, mutta päin vastoin! Se sekoitti, sillä en saanut yhtään autoa tutuksi itselleni. Suurin ongelma oli siis vain käyttäjän varmuus, joka tuli kokemuksen myötä.

Nytkin menneenä viikonloppuna olimme pidemmällä reissulla, ja kuskimme ajoi useamman kymmenen kilometriä harhaan. Kun tajusimme asian, hän oli lopen uupunut ja harmissaan, joten hyppäsin sitten vieraan auton rattiin tuosta vaan. Ei noussut pulssi, auto kulki ja ajoin lopun matkaa ihan moitteetta. Tietysti aluksi oli hieman hakemista, mutta vain aluksi.

Eli niin ärsyttävältä kuin se tuntuukin (minustakin tuntui); niin kannattaa uskoa vieraiden neuvoa siitä, että ajamalla se taito vahvistuu ja pelko poistuu. Sinulla on onni, että voit harjoitella ajamista hieman hiljaisemmalla kylällä. Itse asun suurkaupungissa :) Kannattaa nyt siis vain ottaa yksi auto käyttöön, ja päättää, että ajat sillä joka päivä. Olkoon se sitten varttitunti tai tunti, kunhan ajat! Siitä se lähtee, usko pois! Itselläni oli tuo pelko vielä melkein kakkosvaiheen lähestyessäkin, mutta senkin suoritin ihan moitteetta, kuten myös siihen kuuluvan arvioivan ajon :) Kannattaa sitä ennen siis varata käyttöön auto, joka on sinulle tuttu: voit sitten siellä radalla kurvailla sillä tutulla autolla, eikä tarvitse opetella uuden auton kujeita kun muutenkin jännittää "suoritusajo".

Tsemppiä!

olet vaarallinen liikenteessä. Kuljettajan pitää tarkkailla liikennettä ja ennakoida mitä hetken kuluttua tapahtuu.
Jos kaiken aikaa pelkää ja tutkii omia pelkojaan, ajatukset eivät ole liikenteen seuraamisessa. Kuljettaja ei saa pelätä. Varovainen pitää olla, mutta pelko estää järkevää ajattelua.
Kun on todennäköistä, että aiheutat onnettomuuksia, parasta olisi, että pysyisit poissa liikenteestä.

Minulla oli ajopelko ja sen takia ajaminen jäi moneksi vuodeksi. Halusin kuitenkin päästä pelosta ja saada liikkumavapautta, joten ostin automaattivaihteisen auton. Toisten autoilla satunnainen ajaminen oli ihan tuskaa ja hädintuskin pysyin tiellä. Aluksi omalla autolla ajaminenkin aiheutti paniikkihäiriöitä,painajaisia,vapinaa ja hikoilua. Ensin ajoin sunnuntaiaamuisin tuttuja reittejä. Lopulta se alkoi sujumaan ja sain itseluottamusta. Edelleen olen varovainen kuski ja mielelläni lähden töihin aikaisin aamulla välttääkseni moottoritien ruuhkat kun toiset vaan änkee kolmion takaa eteen tai melkeen kylkeen. Itse pyrin huomioimaan toiset ja antamaan tilaa, koskaan ei ole niin kiire. Toinen vaihtoehto on, että et aja, ei kaikkien tarvitse osaa ajaa ja silti pärjää elämässä ja joukkoliikenne kulkee.

tuo homma,niin anna olla.Jos sitten ajattelet et olisi kivakin ajella autoa,niin apua sinun tulisi hakea.Terapia tai vastaava.Mutta nytkin olet sitten ulkomailla paljon ja sielläkin pärjäät ilman autoa,niin miksi sinun olisi pakko ajaa autoa.????En ymmärrä.

Autot on nyt sellanen hullu juttu täällä maailmassa muutenkin ja saastuttavat ja ihmishenkiä menee joka ikinen päivä.Kun käytät linja-autoja ja junia ja lennät niin on paljon turvallisempaa.Suosittelen.

Minä olin kerran vähällä ajaa moottoritiellä päin kalliota.Autoni ohjautui hiekkareunalle.Tilanne oli kauhistuttava ja nopeutta minulla oli silloin noin 90kilsaa tunnissa.Siihen päätin lopettaa ajamiseni,vaikka kuinka paljon olin siihen asti ajanut,niin enää en aja.Päätin pysyä hengissä.Olen todella tyytyväinen eikä verenpainekaan moisen auton takia pääse nousemaan.Terapiassa kävin,jotta ajelisin uatolla,mutta ei auttanut terapiakaan,sillä kun lähden ajamaan autoa,niin ei tunnu ollenkaan mukavalta.En osaa nauttia autoilusta.Se siitä ja nyt olen nauttinut ilman autoa kymmenen vuotta.

Jokaiselle se kai on ensin ollut vaikeaa. Mutta vaikeinta se ehkä on silloin, jos mopoilu on jäänyt väliin, ja autoon siirrytään vain polkupyöräily/jalankulkukokemuksella. Mopolla oppii kuitenkin liikenteessä ajamista, ja sitä, miten moottoriajoneuvo toimii ja käyttäytyy.

Minäkään en ajanut ennen autokoulua juuri yhtään autolla, vaikka peltoautoilu olisi kyllä ollut mahdollista. Siinä suhteessa varmaan maalla asuvaksi miespuoliseksi poikkeuksellinen.

Itselle oli ensin vaikeinta peruuttaa, sekä tottua jalkakytkimeen ja jalkakaasuun, kun mopossa ne ovat käsillä hoidettavia.

Autokoulussa tuntui ensin 80km/h:kin kovalta vauhdilta, vaikka viritetyllä mopolla olin sitä vauhtia ennenkin ajanut. Auto oli vain niin erilainen ajoneuvo.

Siitä voisit lähteä, että hankkisi automaattivaihteisen auton, ja opettelisi ensin muun ajamisen, sen jälkeen voisit sitten ryhtyä opettelemaan manuaalilla ajamista. Tosin automaatti voi liukkaalla olla hankalampikin kuin manuaali, kun kytkin puuttuu. En ole tosin itse ajanut automaatilla.

Joskus tietysti on vain niin, että kaikki eivät opi kaikkia asioita. Silloin jos autoilua kohtaan kokee mielenkiintoa, silloin ajamisenkin yleensä oppii.

Täytyy tietysti sanoa, että en minäkään haluaisi ajaa isossa kaupungissa, vaikka olenkin ajanut jo pitkään. Maaseudulla kuitenkin vain. Ei ole tarvinnut mennä kaupunkeihin oikein mistään syystä, kun asuu maaseudulla.