Perunasta puhe

Semmoista lomaa ,en ole kuullutkaan olevan..Peruna on hyvää,voittaa riisit ja makaroonit,mennen tullen..
Aina,kun kuorii perunoita,tekee mieli syödä niitä raakana.. Jotkut ovat ihania,valkosia,roiskuu oikein hampaissa..Jotkut perunat ovat kellertäviä,eivätkä maistu niin hyvältä..Uudet perunat,eivät kesällä kaupoissa ,ole yhtään hyviä. Varmaan ,ihan eriasia,jos omasta maasta,voi niitä käydä kaivamassa..Ovatko hyviä?
Peruna on varmaan ,meidän suomalaisten,perus-elintarvike..tulee vatsa täyteen,vaikka ei muuta söisikään.
Kerran vävy-poika kaupassa,osti perunoita...kassalla,pisti parit perunat tiskille ja sanoi: "Eikö potut ,yleensä makseta pottuina". Oli huumorintajuinen kassa,nauroi vaan.. Taidankin mennä keittämään pottuja,kun tuli puheeksi.. Moi..t.Irkku

Muistan sen perunaloman. Asuin kouluaikana kauppalassa ja siellä oli syyskuun lopulla perunaloma. Jos itsellä ei ollut perunamaata, niin koulusta osoitettiin johonkin kauppalanlaidalla oleviin maataloihin. sai itselleenkin pienen perunapussin.
Siihen aikaan opettajilla oli pieni puutarha koulun takapihalla. Jälki-istuntoja suoritettiin usein rikkaruohojen keralla. Oppi tytöt ja pojat juurikasmaan perkuuta. Opetusmielessä tietenkin. Tulihan opettajan porkkanamaa perattua.

Olihan se perunaloma meillä ja hyvin se käytettiin hyödyksi.
Kotona kuokittiin sen minkä ehdittiin, mitään hevosta meillä kun ei ollut.
Sillä viikolla varmaan otettiin koko kylän perunat ylös
ja silloin käytettiin lapsityövoimaa surutta hyväksi, ainakin yläluokilla ollessa käytiin perunamailla ja saatiin sitä tervetullutta omaa rahaa. Eikä se ollut mitenkään vastentahtoistakaan, raha houkutti.
Hevosvetoinen perunannostokone nosti sänki kerrallaan ja heitteli perunat pisin peltoa.
Parittain olivat noukkijat ja sekös kiukutti, jos joku pari oli hitaampi.
Mitähän sanoisi nykyajan mukulat, jos joutuisivat syyslomansa perunamaalla viettämään.

Nykyään on pienemmissäkin paikoissa kone, joka nostaa perunat riviin ja isot perunapellot ajetaan isoilla perunapuimureilla.
Niin paljon on maailma minunkin aikanani muuttunut, että jos sama jatkuu, mitä näkeekään seuraava sukupolvi.

Nyt kaipaan esikatselumahdollisuutta, mutta sitähän ei ole, joten antaa mennä vaan.

Laitoskeittiöihin tuodaan vacumpakattua perunaa Puolasta asti.
Sekö on sitä lähiruokaa, jota pitäisi kannattaa?

Ministeri Sirkka-Liisa Anttila oli asiasta vallan hämmästynyt.

http://www.iltalehti.fi/uutiset/2009090310187216_uu.shtml

.

Lapissa, hyvässä hiekkamaassa kasvatettua perunaa ei mielestäni voita maukkaudessa mikään. No.
Länsiuusimaan äijä viljeli Lapin puikulaa hyvässä perunamaassa. Perunat oli pieniä. Niiden makukaan ollut lappilaisen perunan veroista.

terveellisiä juureksia ja mukulakasveja.

Tänään tuli tehtyä illansuussa kaalikeittoa,johon pilkoin van Gogh-perunaa useita kappaleita mukaan.Lisäksi paloittelin porkkanan ja oikein ihanan mehevän sellaisen.Mutta se pieni puolikas valkosipulia,hyvää ja terveellistä ja antaa vielä lisämakua.(valkosipuli on herkkuani,mistä nyt ei pääse mihinkään).Lisäksi kuivattua persiljaa,kasvisliemikuutio,pikkuriikkisen verran jauhelijaa ja se yksi tomaatti pieniksi paloiksi pilkottuna niin vesi herahtaa kielelle.Mitäs muuta siihen kaalilihakeittoon tulee,jos siitä haluaa oikein terveellistä valmistaa ja niin,ettei tule liikaa niitä kalorioita?

Ennen muinoin oli isännillä varaa palkata meitä koululaisia pellolle rikkaruohoja kitkemään. Muistan yhtenä kesänä kitkeneeni perunapellolla rikkaruohoja käsin. Itsekin silloin ihmettelin sitä työtä, sillä ei siellä monta rikkaruohoa ollut, mutta kaikki vaot läpi käytiin. Siellä kyyryssä pitkien perunan varsien joukossa harvoja rikkakasveja jahdattiin. Ei hullumpaa hommaa, palkka vaan oli minimaalinen.

Onko kukaan kasvattanut perunaa parvekkeella. Olen kuullut, että ämpärissä joku on perunoita saanut kasvatetuksi.

Eipä päästetä perunajuttua näin vähällä. Kertokaas, miten laitettuna peruna on parasta. Tampereella sanotaan, että "ei pernavoita mikään voita".

Juu, kyllä sellainen oli, perunannostoloma, maalaiskoululaisilla silloin meidän aikanamme. Ensiksi talkoilla nostettiin opettajan perunat ja sen jälkeenn päästiin kotiin omia kaivelemaan.

Mitä noihin "uusiin perunoihin" tulee, ne eivät siedä lainkaan valoa. Siis eivät yhtään valoa!! Uusia perunoita voi ostaa vain myyjältä, jonka tietää säilyttäneen perunansa täysin pimeässä. Niihin kuorettomiin perunoihin tulee kitkerä maku, jos ne saavat hiukankin päivän valoa. Parasta tietysti olisi, jos pääsisi itse kaivamann pottunsa suoraan kattilaan. Ja siihen sivulle vähän uutta rasvasilliä. Voisko parempaa olla?!

Peruna on suomalaisille sama kuin pasta italialaisille tai riisi kiinalaisille.

Kun peruna vapautettiin hintasäännöstelystä, sen laatu parani hyväksi, jopa erinomaiseksi.

Hintasäännöstelyn aikaan saatiin myyntiin lähes rehuperunaa. Viljelijälle merkittävää oli vain suuri määrä.
Nyt saa perunasta ottaa laadun mukaan ja kilpailu pitää hinnat kurissa. Näin on hyvä!

Perunannostosta: Varret niitettiin ja korjattiin pois. Hevosvetoisella avattiin vaot, jolloin osa perunoista tuli esiin. Erityisellä, perunakuopalla kuokittiin loput esiin ja kerättiin suurten ja pienten perunoiden koreihin. "Kuokan" nimi oli perunakratta tai pelkkä kratta. arvatenkin ruotsalaiperäinen.

Perunannostokoneita ei nuoruudessani ollut, istutuskoneista puhumattakaan. Istutus tapahtui em. auralla tehtyihin vakoihin, johon perunat pantiin n. 25cm:n välein. Kun varret jo olivat pinnalla, perunamaa mullitettiin, arvatenkin rikkaruohojen torjumiseksi. Perunan varsistohan on rehevä ja kauniskin, peittää kyllä rikkaruohoilta auringonvalon.

Olen minäkin perunoita nostanut ja tehnyt sonninpäiviäkin. Luitte kyllä oikein. Lehmät astutettiin "sonnitilalla" ja joka käynnistä tehtiin sonninpäivä.

Nykyäänhän on kravattisonnit. Voi kuinka epäeläimellistä! Ei ihme, että yksi lehmä puski kravattisonnin auton silloin alkuajoilla. Nykylehmäthän eivät kunnon mitään tiedäkään, eivät sonnitkaan.

Kyllä suomalainen perunanviljelijä oli lyhytnokkainen, kun aikanaan 80-luvun alussa kasvatti väkilannoitteilla rehuperunaa ja myi sen 2 kg:n umpinaisessa paperipussissa. Jokaisessa pussissa oli aina yksi mätä mukula, joka tartutti toiset, ja ne perunat, jotka pääsivät kattilaan, kelluivat veden pinnalla.
Muistan, kun valitin kerran kauppiaalle ja tämä rämähti nauruun ja huusi, ettei kukaan ole tähän mennessä PERUNASTA valittanut. Jos on mätä, heitä pois.

No opimmehan syömään riisiä ja makaroonia, jota ei siihen aikaan vielä "pastaksi" haukuttu.
Olin siihen aikaan asti ollut iloinen, kun sain ostaa mailta säkillisen perunaa, josta riitti 2-3 kk:ksi. Lakkasin ostamasta, koska huomasin, että ilman perunaa tulee varsin hyvin toimeen. Opin valikoimaan pusillisen irtoperunaa kaksi pottua henkeä kohden per ateria. Erilaiset juurekset ja vihanneskeitot alkoivat syrjäyttää perunan ja ruskean kastikkeen. Lasagne ja risotto alkoivat olla arkipäivää.
Ruokamme varmaan monipuolistui monissa huusholleissa perunoiden kurjan laadun takia.

Tänäkin päivänä katson jääkaapin vihanneslokeroon ja huomaan, että vielä on 4 perunaa jäljellä, ei kannata ostaa uusia.

Onhan perunan kasvatukseen sittemmin kiinnitetty huomiota ja eri lajikkeita myydään pestyinä ja kauniina omista laareistaan. - Peseminen hävittää perunasta maut, mutta ovatpahan sivistyneemmän näköisiä.
Ja mitäpä se enää auttaa? Perunantuottajat halveksivat asiakkaitaan juuri niin kauan, että menettivät heidän luottamuksensa. Nyt sopii sitten tarjota Timoa ja Van Goghia laatutakuulla.
Kansa ostaa ne kaksi per syöjä, ja valitse ne itse joka pottua pyöritellen. Mädät saavat jäädä kauppaan.

Ja kuka muistaa syöneensä ihania uusia perunoita, voinokareen, tilliä ja Saukon silliä! Missä ovat ne maut nyt?