olisiko koskaan ennen
minussa näin myrskynnyt
lainehtinut on ennenkin
pientä tuulostakin
vastaan tullut
nyt myllertää ja kääntää
nousee ja laskee
ihmisen mieli
sydänkin rinnassa
pusertuu pieneksi kiveksi
joka itkee vetensä suonissani
katseesi satuttaa
kätesi ei enää kosketa
käännyit minusta pois
jätit kaiken
lähdit luotani
suruni kasvaa
murheeni nousee
olen yhtä raivosäätä
kipinöin
piiskaan sateeni
voimalla sinua
ajatuksistani pois
annan aitojen kaatua
muurien sortua
puiden taipua
auringon pimennän
sinun vuoksesi
sinua ilman
en voi hengittää
ei saata myrskyni laantua
ei vielä tänään
minussa näin myrskynnyt
lainehtinut on ennenkin
pientä tuulostakin
vastaan tullut
nyt myllertää ja kääntää
nousee ja laskee
ihmisen mieli
sydänkin rinnassa
pusertuu pieneksi kiveksi
joka itkee vetensä suonissani
katseesi satuttaa
kätesi ei enää kosketa
käännyit minusta pois
jätit kaiken
lähdit luotani
suruni kasvaa
murheeni nousee
olen yhtä raivosäätä
kipinöin
piiskaan sateeni
voimalla sinua
ajatuksistani pois
annan aitojen kaatua
muurien sortua
puiden taipua
auringon pimennän
sinun vuoksesi
sinua ilman
en voi hengittää
ei saata myrskyni laantua
ei vielä tänään
Vastaukset 6
Vanhimmat
Täysosuma runo! Noin juuri olisin sanonut, jos olisin osannut! Kiitos!
no mutta,ole hyvä vain :)
kiitos kannustavasta kommentista sinulle!
todella vahva ja riipova runo tuntemuksiltaan,
oikea kivun kiteytymä - huh !
Pitämättä ei voinut olla.
no,tämmöistä tuli tällä kertaa..
kiitänpä kovasti sinua linda sanoistasi
ja toivotan mukavaa perjantaita :)
Oikeen mukava tunnekuohuinen runo sulta kauris-62, mukavaa päivänjatkoo toivottelee runosakari
kiitos sinulle ja mukavaa lauantaipäivää