nimimerkki / Uskova_1 // Riitta Nenoselle kysymys

Miten en tietäisi omista asioistani. Heh.

Miten sinä sait Pyhän Hengen?
Kuinka se ilmeni?
Oikeastaan odotin sitä vastauksessasi.

raamatullisesti. kirjoitti:

Miten sinä sait Pyhän Hengen?
Kuinka se ilmeni?
Oikeastaan odotin sitä vastauksessasi.

Raamattu on henkilökohtaisista kokemuksista todistava kirja tässäkin asiassa. Ei raamatunvastaista tapaa
Hengellä täyttymiseen ole olemassakaan.

Luuk. 1:41
Kun Elisabet kuuli Marian tervehdyksen, hypähti lapsi hänen kohdussaan ja hän täyttyi Pyhällä Hengellä.

Liikutus ainakin kuuluu asiaan ja suunnaton riemu ja ylistys täyttää mielen.

Luuk. 1:42
Hän huusi kovalla äänellä ja sanoi: "Siunattu olet sinä, naisista siunatuin, ja siunattu sinun kohtusi hedelmä!
43 Kuinka minä saan sen kunnian, että Herrani äiti tulee minun luokseni?

ROHKAISEVIA ennsutuksia, toteutuvia, alkaa tulla sydämestä ja sanoiksi muotoutua huulilla:

44 Samalla hetkellä kun tervehdyksesi tuli korviini, lapsi hypähti riemusta kohdussani.
45 Autuas sinä, joka uskoit! Herran sinulle antama lupaus on täyttyvä!" [Ap. t. 27:25; Room. 4:20]

Tuskinpa Riitan Hengellä täyttyminen tuon kummempi on ollut, vaan tuollainen ihan tavallinen.
Lapsen hypähtämisestä kohdussa en osaa sanoa, mutta varmasti moni on ollut siunatussa tilassa
Hengellä täyttyessään ja varmasti silloin lapsikin on tuntenut jotain ihanaa.
44 Samalla hetkellä kun tervehdyksesi tuli korviini, lapsi hypähti riemusta kohdussani.

AnttiVKantola kirjoitti:

Raamattu on henkilökohtaisista kokemuksista todistava kirja tässäkin asiassa. Ei raamatunvastaista tapaa
Hengellä täyttymiseen ole olemassakaan.

Luuk. 1:41
Kun Elisabet kuuli Marian tervehdyksen, hypähti lapsi hänen kohdussaan ja hän täyttyi Pyhällä Hengellä.

Liikutus ainakin kuuluu asiaan ja suunnaton riemu ja ylistys täyttää mielen.

Luuk. 1:42
Hän huusi kovalla äänellä ja sanoi: "Siunattu olet sinä, naisista siunatuin, ja siunattu sinun kohtusi hedelmä!
43 Kuinka minä saan sen kunnian, että Herrani äiti tulee minun luokseni?

ROHKAISEVIA ennsutuksia, toteutuvia, alkaa tulla sydämestä ja sanoiksi muotoutua huulilla:

44 Samalla hetkellä kun tervehdyksesi tuli korviini, lapsi hypähti riemusta kohdussani.
45 Autuas sinä, joka uskoit! Herran sinulle antama lupaus on täyttyvä!" [Ap. t. 27:25; Room. 4:20]

Tuskinpa Riitan Hengellä täyttyminen tuon kummempi on ollut, vaan tuollainen ihan tavallinen.
Lapsen hypähtämisestä kohdussa en osaa sanoa, mutta varmasti moni on ollut siunatussa tilassa
Hengellä täyttyessään ja varmasti silloin lapsikin on tuntenut jotain ihanaa.
44 Samalla hetkellä kun tervehdyksesi tuli korviini, lapsi hypähti riemusta kohdussani.

Lue lisää

Onko sinulla Antti vaikeata?
Käsittääkseni kysymys on Riitta Nenoselle osoitettu, ei sinulle ja minä kysyin.
Miksi tulit kirjoittamaan?
Älä kirjoita vastausta, ellei sinulle ole asettu kysymystä.

raamatullisesti. kirjoitti:

Miten sinä sait Pyhän Hengen?
Kuinka se ilmeni?
Oikeastaan odotin sitä vastauksessasi.

henkilöä, jolle kysymys on heitetty.
Vaikka Riitta ei ehkä tule johdatetuksi kysymyksen suhteen, voi se vääristää ns. omaa ajatustaan.
Näen senkin, että toiselle esitetyn kysymyksen kommentointi ylenkatsoo tätä vastaajaa eli tässä tapauksessa Riittaa ja asettaa hänet vastaajan taholta vähempiarvoiseen asemaan, että tarvitsee tukea selviytyäkseen kysymyksestä, johon kuitenkaan apuvastaaja ei voi antaa mitenkään tyhjentävää vastausta.
Vältetään näitä tilanteita, ellei sitten halua jotain palstaa omaksi valoksi, minä täällä ja minä tuolla.
Se välttämättä ei ole reilua ketään kohtaan.

raamatullisesti. kirjoitti:

Miten sinä sait Pyhän Hengen?
Kuinka se ilmeni?
Oikeastaan odotin sitä vastauksessasi.

Jumala laittoi Pyhän Hengen minuun silloin, kun tulin etsikkoaikaan ja aloin tosissani miettimään elämäni tarkoitusta, syntisyyttäni, tyhjiä lupauksiani Jumalalle hädässä rukoillessani, sitä missä vietän ikuisuuteni, millainen Jumala on, tulisinko uskoon jne.

Kun sitten Suomessa kirkkoherran kanssa tunnustin syntini, pyysin Jeesusta elämäni Herraksi ja lupasin seurata Häntä maksoi mitä maksoi loppuelämäni (pitemmän kertomuksen olen täällä kirjoittanut moneen kertaan), niin Pyhä Henki uudestisynnytti minut ja jäi minun eloon vironneeseen henkeeni asumaan.

Se ei tuntunut miltään. Olin vain helpottunut siitä, että vihdoin olin pelastunut ja syntitaakka pudonnut päältäni.

Sitten eräs lapsuudesta tuttu helluntailainen nainen rukoili kanssani muutaman päivän kuluttua ja olimme polvistuneina, hän pani kätensä päälleni ja siunasi minut (ja pyysikö Pyhää Henkeä täyttämään minut, luultavasti, vaikka sitä en enää muista). Miltään ei tuntunut silloinkaan. Olin silloinkin vain helpottunut, että olin todellakin uskossa eikä siitä ollut epäilyksen häivääkään.

Sitten junassa pois tullessani ajattelin, että olen uskova, miten uskovan pitää olla ja elää. Mieleeni tuli kaikenlaisia ihmisten käsityksiä uskovista: ei meikkiä, rumat vaatteet, tekopyhä imelä iloista esittävä käytös... Mietin, että jos se on tuota, niin olen siihenkin valmis. Mutta silloin Pyhä Henki paljasti minulle, että tuo ei ole Jeesuksen tahto. Niinpä mielessäni sanoin Jumalalle, että minä en välitä ihmisten antamista painolasteista, joilla he uskovia yrittävät taakoittaa, vaan seuraan sinua Jeesus ja teen ja toimin niin kuin Sinä kulloinkin johdatat. Tuolloin täytyin Pyhällä Hengellä ja näin Jeesuksen hahmona edessäni ylhäällä. No se tuntui!

Tuntui kuin olisin koko ihminen kaikkineni yhtä Jumalan kanssa minuun virranneessa lämpö-puhtaus-kirkkaus-tuulahduksessa. Ei sitä oikein pysty tähän kuvailemaan, mutta ne tietävät, jotka ovat saman kokeneet. Se ei edes ollut hetki, vaan kesti jonkin aikaa.

No sitten Raamatun luku intoni oli suuri ja Pyhä Henki alkoi avata sieltä kohtia, mistä en ennen ollut kuullut puhuttavankaan. Esimerkiksi sen, että uskovat puhuvat uusilla kielillä (Jeesus jopa sanoi sen uskovien yhdeksi merkiksi Mark 16:17). No minä heti halusin kaiken, mitä Jumalalla oli minulle annettavana ja aloin rukoilla, että Hän antaisi minullekin tuon kielilläpuhumisen taidon.

Silloin ymmärsin, että minun pitää tehdä parannusta joistain synneistäni, ennenkuin Jumala voi sen minulle antaa. Niinpä joka päivä vetäydyin rukoilemaan ja pyytämään, että Jumala paljastaa minulle synti synniltä kaikki ja tein niistä parannusta. Sitten lopulta yhtenä päivänä tiesin sisimmässäni, että nyt puhun kielillä ja aloin puhua. Kieli ei ollut mitään tuntemaani kieltä, mutta täysin lauserakenteista ja samanlaista kuin maalliset kielet ovat noin kuunnella. Sanoja vain en ymmärrä. Voin rukoilla tuolla kielellä mielessäni, ääneen tai laulaa sillä. Sitä ei ole tarkoitettu yleiseen kokoukseen, jollei sitten paikalla ole toisen armolahjan eli kielten selittämisen armolahjan saanutta, joka tulkkaa en kokouksen osanottajien kielelle. Ja niinhän Raamattu sanookin, että kielillä kannattaa puhua paljon (Paavali) sillä siinä Pyhä Henki rukoilee ihmisen suulla. Siinäpä se onkin, että sitä voi itse suomen kielellä rukoilla vähän omaan pussiin, mutta kun antaa itsensä Pyhän Hengen käyttöön ja antaa Hänen rukoilla, niin rukoukset ovatkin Jumalalle mieleisiä. Voisin vaikka itse rukoilla, että nyt on niin paha ilma, älä nyt anna sen avun tarvitsijan soittaa tänään vaan vasta huomenna. Ja sitten rukoilenkin kielillä ja Pyhä Henki rukoilee "Kristus pistä nyt se avuntarvitsija heti soittamaan tuolle Riitalle ja auta häntä voittamaan laiskuutensa ja lähtemään saman tien avuksi".

Ja silloin tällöin tunnen noita Pyhällä Hengellä täyttymisen lämpimiä tuulahduksia, kun vaikka rauhassa seurustelen sohvassa Jeesuksen kanssa. Niitä ei itse voi mitenkään pakottaa tulemaan, vaan Jumala antaa niitä silloin kun antaa. Eikä niihin pidä jäädä takertumaan, vaan nauttia sen aikaa kun siinä tuntemuksessa saa olla ja jatkaa sitten arkista vaellustaan.

uskova_1 kirjoitti:

Jumala laittoi Pyhän Hengen minuun silloin, kun tulin etsikkoaikaan ja aloin tosissani miettimään elämäni tarkoitusta, syntisyyttäni, tyhjiä lupauksiani Jumalalle hädässä rukoillessani, sitä missä vietän ikuisuuteni, millainen Jumala on, tulisinko uskoon jne.

Kun sitten Suomessa kirkkoherran kanssa tunnustin syntini, pyysin Jeesusta elämäni Herraksi ja lupasin seurata Häntä maksoi mitä maksoi loppuelämäni (pitemmän kertomuksen olen täällä kirjoittanut moneen kertaan), niin Pyhä Henki uudestisynnytti minut ja jäi minun eloon vironneeseen henkeeni asumaan.

Se ei tuntunut miltään. Olin vain helpottunut siitä, että vihdoin olin pelastunut ja syntitaakka pudonnut päältäni.

Sitten eräs lapsuudesta tuttu helluntailainen nainen rukoili kanssani muutaman päivän kuluttua ja olimme polvistuneina, hän pani kätensä päälleni ja siunasi minut (ja pyysikö Pyhää Henkeä täyttämään minut, luultavasti, vaikka sitä en enää muista). Miltään ei tuntunut silloinkaan. Olin silloinkin vain helpottunut, että olin todellakin uskossa eikä siitä ollut epäilyksen häivääkään.

Sitten junassa pois tullessani ajattelin, että olen uskova, miten uskovan pitää olla ja elää. Mieleeni tuli kaikenlaisia ihmisten käsityksiä uskovista: ei meikkiä, rumat vaatteet, tekopyhä imelä iloista esittävä käytös... Mietin, että jos se on tuota, niin olen siihenkin valmis. Mutta silloin Pyhä Henki paljasti minulle, että tuo ei ole Jeesuksen tahto. Niinpä mielessäni sanoin Jumalalle, että minä en välitä ihmisten antamista painolasteista, joilla he uskovia yrittävät taakoittaa, vaan seuraan sinua Jeesus ja teen ja toimin niin kuin Sinä kulloinkin johdatat. Tuolloin täytyin Pyhällä Hengellä ja näin Jeesuksen hahmona edessäni ylhäällä. No se tuntui!

Tuntui kuin olisin koko ihminen kaikkineni yhtä Jumalan kanssa minuun virranneessa lämpö-puhtaus-kirkkaus-tuulahduksessa. Ei sitä oikein pysty tähän kuvailemaan, mutta ne tietävät, jotka ovat saman kokeneet. Se ei edes ollut hetki, vaan kesti jonkin aikaa.

No sitten Raamatun luku intoni oli suuri ja Pyhä Henki alkoi avata sieltä kohtia, mistä en ennen ollut kuullut puhuttavankaan. Esimerkiksi sen, että uskovat puhuvat uusilla kielillä (Jeesus jopa sanoi sen uskovien yhdeksi merkiksi Mark 16:17). No minä heti halusin kaiken, mitä Jumalalla oli minulle annettavana ja aloin rukoilla, että Hän antaisi minullekin tuon kielilläpuhumisen taidon.

Silloin ymmärsin, että minun pitää tehdä parannusta joistain synneistäni, ennenkuin Jumala voi sen minulle antaa. Niinpä joka päivä vetäydyin rukoilemaan ja pyytämään, että Jumala paljastaa minulle synti synniltä kaikki ja tein niistä parannusta. Sitten lopulta yhtenä päivänä tiesin sisimmässäni, että nyt puhun kielillä ja aloin puhua. Kieli ei ollut mitään tuntemaani kieltä, mutta täysin lauserakenteista ja samanlaista kuin maalliset kielet ovat noin kuunnella. Sanoja vain en ymmärrä. Voin rukoilla tuolla kielellä mielessäni, ääneen tai laulaa sillä. Sitä ei ole tarkoitettu yleiseen kokoukseen, jollei sitten paikalla ole toisen armolahjan eli kielten selittämisen armolahjan saanutta, joka tulkkaa en kokouksen osanottajien kielelle. Ja niinhän Raamattu sanookin, että kielillä kannattaa puhua paljon (Paavali) sillä siinä Pyhä Henki rukoilee ihmisen suulla. Siinäpä se onkin, että sitä voi itse suomen kielellä rukoilla vähän omaan pussiin, mutta kun antaa itsensä Pyhän Hengen käyttöön ja antaa Hänen rukoilla, niin rukoukset ovatkin Jumalalle mieleisiä. Voisin vaikka itse rukoilla, että nyt on niin paha ilma, älä nyt anna sen avun tarvitsijan soittaa tänään vaan vasta huomenna. Ja sitten rukoilenkin kielillä ja Pyhä Henki rukoilee "Kristus pistä nyt se avuntarvitsija heti soittamaan tuolle Riitalle ja auta häntä voittamaan laiskuutensa ja lähtemään saman tien avuksi".

Ja silloin tällöin tunnen noita Pyhällä Hengellä täyttymisen lämpimiä tuulahduksia, kun vaikka rauhassa seurustelen sohvassa Jeesuksen kanssa. Niitä ei itse voi mitenkään pakottaa tulemaan, vaan Jumala antaa niitä silloin kun antaa. Eikä niihin pidä jäädä takertumaan, vaan nauttia sen aikaa kun siinä tuntemuksessa saa olla ja jatkaa sitten arkista vaellustaan.

Lue lisää

uskovan elämässä. Tulee uskoon eli uudestisyntyy ja myös täyttyy Pyhällä Hengellä, tosin ei kaikki puhu kielillä, mutta sinä olet sen kokenut. Henkilökohtaisesti janotessani Pyhän Hengen täyteyttä uskossa ollessani, Jumala laittoi minut polvilleen aamulla 5.10 janoni keskellä 1974 luvulla ja siinä vuoteeni vieressä täytettiin oikein väkevästi tämän Hengen voiteluun ja sain kyllä itse henkilökohtaisesti kielilläpuhumisen armolahjan.
Vältän sen käyttöä seurakunnassa, mutta joskus jonkun väkevän tilanteen kohdatessa, en estä vaan ylistän Herraa kielillä.

Moni on uskossa, mutta kukaan ei ole opettanut, että ei pidä lähteä (Jerusalemista), ennekuin on täyttynyt.
Ei kirjanoppineena voi julistaa kuin sanoja, mutta kun Henki yhtyy sanomaan, se voi viestittää, "kultaa ja hopeaa minulla ei ole, mutta Jeesuksen nimessä nouse ja käy".

Mutta tuota vastaustasi odotin, jonka täydensit nyt.

Aika on henkilökohtaisesti kortilla, 6 tuntia meni, kävin KS- kirurgilla ja vanhaikodilla.
Tapasin uskovan sisaren, joka oli onnettomuuden jälkeen maannut 6 viikkoa täysin tietämättä ajasta ja paikasta, sekä nyt tätä paranemista pidetään ihmeenä, pidettiinhän häntä jo oikeastaan kuolleena aivojen vahingoittumisen takia. Mutta ei siihen enempiä.

/////
Teen sinulle Riitta lisäkysymystä, mennen ahtaalle portille.

Pelastus Kristuksessa, sehän on selvä, mutta kuinka tämä ahdasportti näkemys on sinulla?

Vaikka se on kaikille sama, niin pelastus ei kaikille ole samanlainen ja tästä tulemme sitten näkemään varmasti monennäköistä johtopäätöstä.

Otsikoi ahdasportti, niin löydän sen paremmin. En kirjaudu, koska välillä kone tunnistaa välillä ei, vika tietysti minussa, enkä ota paineita siitä.

nm. W-A

raamatullisesti. kirjoitti:

uskovan elämässä. Tulee uskoon eli uudestisyntyy ja myös täyttyy Pyhällä Hengellä, tosin ei kaikki puhu kielillä, mutta sinä olet sen kokenut. Henkilökohtaisesti janotessani Pyhän Hengen täyteyttä uskossa ollessani, Jumala laittoi minut polvilleen aamulla 5.10 janoni keskellä 1974 luvulla ja siinä vuoteeni vieressä täytettiin oikein väkevästi tämän Hengen voiteluun ja sain kyllä itse henkilökohtaisesti kielilläpuhumisen armolahjan.
Vältän sen käyttöä seurakunnassa, mutta joskus jonkun väkevän tilanteen kohdatessa, en estä vaan ylistän Herraa kielillä.

Moni on uskossa, mutta kukaan ei ole opettanut, että ei pidä lähteä (Jerusalemista), ennekuin on täyttynyt.
Ei kirjanoppineena voi julistaa kuin sanoja, mutta kun Henki yhtyy sanomaan, se voi viestittää, "kultaa ja hopeaa minulla ei ole, mutta Jeesuksen nimessä nouse ja käy".

Mutta tuota vastaustasi odotin, jonka täydensit nyt.

Aika on henkilökohtaisesti kortilla, 6 tuntia meni, kävin KS- kirurgilla ja vanhaikodilla.
Tapasin uskovan sisaren, joka oli onnettomuuden jälkeen maannut 6 viikkoa täysin tietämättä ajasta ja paikasta, sekä nyt tätä paranemista pidetään ihmeenä, pidettiinhän häntä jo oikeastaan kuolleena aivojen vahingoittumisen takia. Mutta ei siihen enempiä.

/////
Teen sinulle Riitta lisäkysymystä, mennen ahtaalle portille.

Pelastus Kristuksessa, sehän on selvä, mutta kuinka tämä ahdasportti näkemys on sinulla?

Vaikka se on kaikille sama, niin pelastus ei kaikille ole samanlainen ja tästä tulemme sitten näkemään varmasti monennäköistä johtopäätöstä.

Otsikoi ahdasportti, niin löydän sen paremmin. En kirjaudu, koska välillä kone tunnistaa välillä ei, vika tietysti minussa, enkä ota paineita siitä.

nm. W-A

Lue lisää

Niin, ihminenhän ei voi tulla uskoon koska vaan eikä omin voimin. Ihminen on läpeensä niin paha.

Portin/oven on tultava ihmisen luo ja samoin siitä alkavan kapean tien (Mat 7:13-14, Joh 14:6), se on ainoastaan Jumalan armoa. Eli tarkemmin sanottuna Jumala antaa ihmiselle etsikkoajan, vain silloin hän voi tulla uskoon ja lähteä Jeesustielle, pois lavealta oman tahdon tieltä.

Siispä tulin etsikkoaikaan minäkin. Nimittäin murrosiässä. Ja mietin, että lähdenkö seuraamaan Jeesusta vai en. Omat haluni kuitenkin voittivat ja toisaalta ihmispelko, eli että tulee koulussa pilkatuksi uskon takia.

Jumalalla ei ollut mitään pakkoa antaa minulle uutta etsikkoaikaa, mutta Hänpä armossaan niin teki.

Selvää oli, että Jeesuksen ristinkuolemaan on uskottava, Jeesukseen Jumalana ja ihmisenä uskottava, synnit anteeksi pyydettävä, pyydettävä Jeesusta pesemään synnit verellään ja pelastamaan ansaitsemaltani helvetin tieltä taivaaseen. No tuo jo sinänsä oli tietyllä tavalla nöyryyttävää myöntää, että on niin saastainen ja että toisen on tarvinnut kärsiä ja kuolla minun takiani. Sitähän halusi olla sankari, joka kärsii toisten puolesta eikä noin päin, että on se raukka, jonka puolesta toinen on koko elämänsä joutunut antamaan.

Mutta varsinainen ahtaus oli sitten siinä, että olinko valmis kestämän sen pilkan, minkä tiesin uskoville tulevan. Olinhan itsekin pilkannut murrosikäisenä uskovia, vaikka sen jälkeen en sitä Jumalan rangaistuksen pelossa uskaltanut tehdä suoraan, vain selän takana, mikä tietysti oli vielä halveksittavampaa.

Kun olin ottanut tarkempaa selvää uskoon tulemisesta ja miettinyt sitä (olen siitä täällä kirjoitellut monet kerrat tarkemminkin) niin tulin sitten siihen pisteeseen, että nyt minun on tehtävä päätös ennenkuin Jumala ottaa etsikkoajan pois ja sitä tuskin sitten enää kolmatta kertaa tulen elämäni aikana saamaan.

Koska olin nähnyt suurimman osan uskovista luopuvan uskostaan ja vain aniharvojen pysyvän uskossa koko elämänsä, en halunnut tehdä tuollaista hälläväliä päätöstä (tyyliin kokeilenpa Jeesusta), joka ei kestä.

Niinpä punnitsin tarkasti mielessäni, mitä uskoon tuleminen ja uskossa eläminen tulee minulle maksamaan. Olin yrittäjänä, jota olin aina halunnutkin – menkööt yritykset ja johtajan tittelit, jos se on Jumalan tahto. Asuin Amerikassa, jota olin aina halunnutkin – menkööt Amerikan asumiset, jos se on Jumalan tahto. Olin kihloissa ja rakastunut – menkööt mies, jos se on Jumalan tahto. Minulla oli ystäviä ja kiinteät välit sukulaisiin – menkööt ystävät ja sukulaiset, jos se on Jumalan tahto. Minulla oli taloudellisesti mukavaa, autoja, matkoja sun muuta – menkööt rahat, autot ja kaikki omaisuus – jos se on Jumalan tahto. No sitten vielä minulla oli terveys ja elämäkin edessä – ottakoot ihmiset minut kiinni ja viekööt eduskuntatalon eteen ja tv-kameroiden edessä pilkatkoot ystävät, sukulaiset, oudot ja kaikki minua hulluna hihhulina ja käskekööt sanoutua irti Jeesuksesta perinteiseen uskonnollisuuteen ja heittäkööt kiviä niin, että lihan palat ja silmät lohkeilevat ruumiistani ja pilkkahuutojen myötä kivittäkööt minut kuoliaaksi, mutta minä en Jeesuksesta luovu.

Tuon päätöksen kun sain tehtyä - raskaan päätöksen - niin silloin tiesin, että voin ja minun pitää tulla uskoon.

Ja niinpä sitten etsimällä etsin kuin heinäsuovasta Suomen luterilaisen kirkon papeista ja diakonissoista uskovaa, joka osaisi rukoilla kanssani ja johdattaa minut uskoon. Hirveän määrän Helsingin seudun pappeja ja diakonissoja soittelin läpi eikä kukaan ollut uskossa eikä tiennyt miten uskoon pitää tulla. Sanoivat vain, että rukoile, lue Raamattua ja käy kirkossa. No, sitä olin tehnyt koko elämäni – varsinkin sitä rukoilupuolta useita kertoja päivässä ja tiesin, ettei se pelasta. No löytyihän se uskova kirkon työntekijä lopulta ja ratkaisun teko onnistui.

Mutta yhtäkaikki tuo ahdas portti, mistä kyselit, oli minulla itseni kokonaan kadottaminen, kaiken oman määräämisvaltani, suunnitelmieni ja halujeni pois antaminen ja Jeesuksen Herrakseni (hallitsijakseni) ottaminen joka elämäni alueella. Koko elämäni antaminen Hänen käsiinsä ja kokonaan heittäytyminen Hänen varaansa, niin tässä maallisessa vaelluksessa kuin ruumiin kuoleman jälkeisessä.

No niinpä olen sitten tuota kaitaa tietä kulkenut, Jeesustietä ja tulen kulkemaan taivaaseen asti.

uskova_1 kirjoitti:

Niin, ihminenhän ei voi tulla uskoon koska vaan eikä omin voimin. Ihminen on läpeensä niin paha.

Portin/oven on tultava ihmisen luo ja samoin siitä alkavan kapean tien (Mat 7:13-14, Joh 14:6), se on ainoastaan Jumalan armoa. Eli tarkemmin sanottuna Jumala antaa ihmiselle etsikkoajan, vain silloin hän voi tulla uskoon ja lähteä Jeesustielle, pois lavealta oman tahdon tieltä.

Siispä tulin etsikkoaikaan minäkin. Nimittäin murrosiässä. Ja mietin, että lähdenkö seuraamaan Jeesusta vai en. Omat haluni kuitenkin voittivat ja toisaalta ihmispelko, eli että tulee koulussa pilkatuksi uskon takia.

Jumalalla ei ollut mitään pakkoa antaa minulle uutta etsikkoaikaa, mutta Hänpä armossaan niin teki.

Selvää oli, että Jeesuksen ristinkuolemaan on uskottava, Jeesukseen Jumalana ja ihmisenä uskottava, synnit anteeksi pyydettävä, pyydettävä Jeesusta pesemään synnit verellään ja pelastamaan ansaitsemaltani helvetin tieltä taivaaseen. No tuo jo sinänsä oli tietyllä tavalla nöyryyttävää myöntää, että on niin saastainen ja että toisen on tarvinnut kärsiä ja kuolla minun takiani. Sitähän halusi olla sankari, joka kärsii toisten puolesta eikä noin päin, että on se raukka, jonka puolesta toinen on koko elämänsä joutunut antamaan.

Mutta varsinainen ahtaus oli sitten siinä, että olinko valmis kestämän sen pilkan, minkä tiesin uskoville tulevan. Olinhan itsekin pilkannut murrosikäisenä uskovia, vaikka sen jälkeen en sitä Jumalan rangaistuksen pelossa uskaltanut tehdä suoraan, vain selän takana, mikä tietysti oli vielä halveksittavampaa.

Kun olin ottanut tarkempaa selvää uskoon tulemisesta ja miettinyt sitä (olen siitä täällä kirjoitellut monet kerrat tarkemminkin) niin tulin sitten siihen pisteeseen, että nyt minun on tehtävä päätös ennenkuin Jumala ottaa etsikkoajan pois ja sitä tuskin sitten enää kolmatta kertaa tulen elämäni aikana saamaan.

Koska olin nähnyt suurimman osan uskovista luopuvan uskostaan ja vain aniharvojen pysyvän uskossa koko elämänsä, en halunnut tehdä tuollaista hälläväliä päätöstä (tyyliin kokeilenpa Jeesusta), joka ei kestä.

Niinpä punnitsin tarkasti mielessäni, mitä uskoon tuleminen ja uskossa eläminen tulee minulle maksamaan. Olin yrittäjänä, jota olin aina halunnutkin – menkööt yritykset ja johtajan tittelit, jos se on Jumalan tahto. Asuin Amerikassa, jota olin aina halunnutkin – menkööt Amerikan asumiset, jos se on Jumalan tahto. Olin kihloissa ja rakastunut – menkööt mies, jos se on Jumalan tahto. Minulla oli ystäviä ja kiinteät välit sukulaisiin – menkööt ystävät ja sukulaiset, jos se on Jumalan tahto. Minulla oli taloudellisesti mukavaa, autoja, matkoja sun muuta – menkööt rahat, autot ja kaikki omaisuus – jos se on Jumalan tahto. No sitten vielä minulla oli terveys ja elämäkin edessä – ottakoot ihmiset minut kiinni ja viekööt eduskuntatalon eteen ja tv-kameroiden edessä pilkatkoot ystävät, sukulaiset, oudot ja kaikki minua hulluna hihhulina ja käskekööt sanoutua irti Jeesuksesta perinteiseen uskonnollisuuteen ja heittäkööt kiviä niin, että lihan palat ja silmät lohkeilevat ruumiistani ja pilkkahuutojen myötä kivittäkööt minut kuoliaaksi, mutta minä en Jeesuksesta luovu.

Tuon päätöksen kun sain tehtyä - raskaan päätöksen - niin silloin tiesin, että voin ja minun pitää tulla uskoon.

Ja niinpä sitten etsimällä etsin kuin heinäsuovasta Suomen luterilaisen kirkon papeista ja diakonissoista uskovaa, joka osaisi rukoilla kanssani ja johdattaa minut uskoon. Hirveän määrän Helsingin seudun pappeja ja diakonissoja soittelin läpi eikä kukaan ollut uskossa eikä tiennyt miten uskoon pitää tulla. Sanoivat vain, että rukoile, lue Raamattua ja käy kirkossa. No, sitä olin tehnyt koko elämäni – varsinkin sitä rukoilupuolta useita kertoja päivässä ja tiesin, ettei se pelasta. No löytyihän se uskova kirkon työntekijä lopulta ja ratkaisun teko onnistui.

Mutta yhtäkaikki tuo ahdas portti, mistä kyselit, oli minulla itseni kokonaan kadottaminen, kaiken oman määräämisvaltani, suunnitelmieni ja halujeni pois antaminen ja Jeesuksen Herrakseni (hallitsijakseni) ottaminen joka elämäni alueella. Koko elämäni antaminen Hänen käsiinsä ja kokonaan heittäytyminen Hänen varaansa, niin tässä maallisessa vaelluksessa kuin ruumiin kuoleman jälkeisessä.

No niinpä olen sitten tuota kaitaa tietä kulkenut, Jeesustietä ja tulen kulkemaan taivaaseen asti.

Lue lisää

Olemme todella vaikean määriteltävän portin edessä, kun puhutaan ahtaasta portista.

Se uudestisyntyminenhän on kyseessä, mistä kirjoitit, mutta toisin tähän ajatuksena mielikuvaan suppilon.
Ihminen kun kuulee evankeliumin ja ymmärtää syntisyytensä, ollaan siinä ahtaan portin avarimmalla kohdalla.
ts. Jumala puhuu niin, että ihminen astuu sisälle elämän kilvoitteluradalle, eli tulee uskoon.
Ehkä jonkun kohdalla ollaan niin ahtaalla siinä kohti, että rusentava kuolema voisi kuvata syntymähetkeä, mutta toinen, hän pakenisi Jumalaa samassa tilanteessa ja Jumalan työ tapahtuu toisella tavalla, Jumala hellästi kutsuu, tule ja tuosta sinun on hyvä luopua itsesi tähden, -mutta lopputulos on sama, Jumalan valtakunta.
Tässä kilparadalla joutuu itsekukin riisuttavaksi. Alkufanffaareissa ollaan esim. kuin häissä, juhlissa, ikionnellisia, syntymälapsia, mutta kun aika etenee, meidän on kasvettava ja tie käy kunkin kohdalla eritavalla eteenpäin, kilvoitteluun voittopalkintoa kohti.
Ehkä wirrensanoin, "käyn aina kohti kuolemaa".

Mitä tästä johtopäätöksenä sanoisin, "ennekuin menen maate puolisoni viereen", on vaikea mennä sanomaan kenenkään kohdalla, missä hän elämässsään menee, koska pelastava työ on Jumalan Pyhän Hengen työ.
Ainut, että kysyy, "Oletko uskossa, tahi uskomassa Jeesukseen", avaa keskusteluyhteyden suhteessa Sanaan, mutta se on kylvötyötä ja niittäjät kulkee perässä, kun Jumala on antanut kasvun.

Ahdasportti, se on hyvin yksilöllinen, koska se on Jumalan työ, itsekunkin kohdalla pelastukseksi, täällä ajassa.

Hyvää yötä, jos Herra suo huomen illalla katson viestiä.

raamatullisesti.. w-a kirjoitti:

Olemme todella vaikean määriteltävän portin edessä, kun puhutaan ahtaasta portista.

Se uudestisyntyminenhän on kyseessä, mistä kirjoitit, mutta toisin tähän ajatuksena mielikuvaan suppilon.
Ihminen kun kuulee evankeliumin ja ymmärtää syntisyytensä, ollaan siinä ahtaan portin avarimmalla kohdalla.
ts. Jumala puhuu niin, että ihminen astuu sisälle elämän kilvoitteluradalle, eli tulee uskoon.
Ehkä jonkun kohdalla ollaan niin ahtaalla siinä kohti, että rusentava kuolema voisi kuvata syntymähetkeä, mutta toinen, hän pakenisi Jumalaa samassa tilanteessa ja Jumalan työ tapahtuu toisella tavalla, Jumala hellästi kutsuu, tule ja tuosta sinun on hyvä luopua itsesi tähden, -mutta lopputulos on sama, Jumalan valtakunta.
Tässä kilparadalla joutuu itsekukin riisuttavaksi. Alkufanffaareissa ollaan esim. kuin häissä, juhlissa, ikionnellisia, syntymälapsia, mutta kun aika etenee, meidän on kasvettava ja tie käy kunkin kohdalla eritavalla eteenpäin, kilvoitteluun voittopalkintoa kohti.
Ehkä wirrensanoin, "käyn aina kohti kuolemaa".

Mitä tästä johtopäätöksenä sanoisin, "ennekuin menen maate puolisoni viereen", on vaikea mennä sanomaan kenenkään kohdalla, missä hän elämässsään menee, koska pelastava työ on Jumalan Pyhän Hengen työ.
Ainut, että kysyy, "Oletko uskossa, tahi uskomassa Jeesukseen", avaa keskusteluyhteyden suhteessa Sanaan, mutta se on kylvötyötä ja niittäjät kulkee perässä, kun Jumala on antanut kasvun.

Ahdasportti, se on hyvin yksilöllinen, koska se on Jumalan työ, itsekunkin kohdalla pelastukseksi, täällä ajassa.

Hyvää yötä, jos Herra suo huomen illalla katson viestiä.

Lue lisää

Tekstisi oli erittäin sekavaa ja sen viesti kokonaisuudessaan oli se, että kukaan ei voi tietää, miten tullaan uskoon tai miten uskossa eletään - että ne olisivat jotenkin niin vaikeita asioita, että minä tai kukaan uskova ei niitä voi ymmärtää ja on väärin esittää niistä selvää käsitystään. Mutta uskovile sekä uskoontuleminen että uskonelämä ovat selkeitä ja todellisia, ei mitään epämääräisiä.

Ja ilmeisesti vieläpä luulet, että olen jossain uskon alkuhuumassa, mutta olen ollut uskossa jo elokuusta - 81.

Luepas tuolta blogistani, miten uskoon tullaan:

http://uskonasioita.blogspot.com/2008/11/miten-voit-pelastua.html

vastausta""!! kirjoitti:

Onko sinulla Antti vaikeata?
Käsittääkseni kysymys on Riitta Nenoselle osoitettu, ei sinulle ja minä kysyin.
Miksi tulit kirjoittamaan?
Älä kirjoita vastausta, ellei sinulle ole asettu kysymystä.

Lue lisää

Jos ei muut saa katsella viestejösi, niin voithan kirjoittaa Riitalle tai meilata tai keskustella kahdestaan hänen
kotisivustonsa kautta (blogin). Mutta täällä täysin yleiselllä pastalla sopii kaikkien lukijain ottaa osaa
keskusteluun ilman että huomauttelet tuon tuostakin, että vain me kaksi. Jokainen jolal nimimerkki on -
ei kun mukaan vaan. Kysymykset on asetettu kaikille lukijoille, kun ne kysymykset tällä palstalla ovat.

Sanot: minä kysyin. Niin, kuka sinä, haloo? Ja entä miksikö tulin kirjoittamaan? Kun on mitä antaa, niin ei pidä
kynttilää vakan alla pitää eikä lamppua sammutettuna ja öljyä lopussa. Leivisköistä joutuu vastuuseen:

Matt. 13:12
Sillä sille, jolla on, annetaan, ja hänellä on oleva yltäkyllin; mutta siltä, jolla ei ole, otetaan pois sekin, mikä hänellä on.

Matt. 25:29
Sillä jokaiselle, jolla on, annetaan, ja hänellä on oleva yltäkyllin; mutta jolla ei ole, siltä otetaan pois sekin, mikä hänellä on.

Tämän vuoksi tänne tulin kirjoittamaan ja luulenpa että Riittakin paljolti samaisesta syystä, paljon tietävänä:

Matt. 25:26-28
26 Mutta hänen herransa vastasi ja sanoi hänelle: 'Sinä paha ja laiska palvelija! Sinä tiesit minun leikkaavan sieltä, mihin en ole kylvänyt, ja kokoavan sieltä, missä en ole viskannut.
27 Sinun olisi siis pitänyt jättää minun rahani rahanvaihtajille, niin minä tultuani olisin saanut omani takaisin korkoineen.
28 Ottakaa sentähden leiviskä häneltä pois ja antakaa sille, jolla on kymmenen leiviskää.

uskova_1 kirjoitti:

Jumala laittoi Pyhän Hengen minuun silloin, kun tulin etsikkoaikaan ja aloin tosissani miettimään elämäni tarkoitusta, syntisyyttäni, tyhjiä lupauksiani Jumalalle hädässä rukoillessani, sitä missä vietän ikuisuuteni, millainen Jumala on, tulisinko uskoon jne.

Kun sitten Suomessa kirkkoherran kanssa tunnustin syntini, pyysin Jeesusta elämäni Herraksi ja lupasin seurata Häntä maksoi mitä maksoi loppuelämäni (pitemmän kertomuksen olen täällä kirjoittanut moneen kertaan), niin Pyhä Henki uudestisynnytti minut ja jäi minun eloon vironneeseen henkeeni asumaan.

Se ei tuntunut miltään. Olin vain helpottunut siitä, että vihdoin olin pelastunut ja syntitaakka pudonnut päältäni.

Sitten eräs lapsuudesta tuttu helluntailainen nainen rukoili kanssani muutaman päivän kuluttua ja olimme polvistuneina, hän pani kätensä päälleni ja siunasi minut (ja pyysikö Pyhää Henkeä täyttämään minut, luultavasti, vaikka sitä en enää muista). Miltään ei tuntunut silloinkaan. Olin silloinkin vain helpottunut, että olin todellakin uskossa eikä siitä ollut epäilyksen häivääkään.

Sitten junassa pois tullessani ajattelin, että olen uskova, miten uskovan pitää olla ja elää. Mieleeni tuli kaikenlaisia ihmisten käsityksiä uskovista: ei meikkiä, rumat vaatteet, tekopyhä imelä iloista esittävä käytös... Mietin, että jos se on tuota, niin olen siihenkin valmis. Mutta silloin Pyhä Henki paljasti minulle, että tuo ei ole Jeesuksen tahto. Niinpä mielessäni sanoin Jumalalle, että minä en välitä ihmisten antamista painolasteista, joilla he uskovia yrittävät taakoittaa, vaan seuraan sinua Jeesus ja teen ja toimin niin kuin Sinä kulloinkin johdatat. Tuolloin täytyin Pyhällä Hengellä ja näin Jeesuksen hahmona edessäni ylhäällä. No se tuntui!

Tuntui kuin olisin koko ihminen kaikkineni yhtä Jumalan kanssa minuun virranneessa lämpö-puhtaus-kirkkaus-tuulahduksessa. Ei sitä oikein pysty tähän kuvailemaan, mutta ne tietävät, jotka ovat saman kokeneet. Se ei edes ollut hetki, vaan kesti jonkin aikaa.

No sitten Raamatun luku intoni oli suuri ja Pyhä Henki alkoi avata sieltä kohtia, mistä en ennen ollut kuullut puhuttavankaan. Esimerkiksi sen, että uskovat puhuvat uusilla kielillä (Jeesus jopa sanoi sen uskovien yhdeksi merkiksi Mark 16:17). No minä heti halusin kaiken, mitä Jumalalla oli minulle annettavana ja aloin rukoilla, että Hän antaisi minullekin tuon kielilläpuhumisen taidon.

Silloin ymmärsin, että minun pitää tehdä parannusta joistain synneistäni, ennenkuin Jumala voi sen minulle antaa. Niinpä joka päivä vetäydyin rukoilemaan ja pyytämään, että Jumala paljastaa minulle synti synniltä kaikki ja tein niistä parannusta. Sitten lopulta yhtenä päivänä tiesin sisimmässäni, että nyt puhun kielillä ja aloin puhua. Kieli ei ollut mitään tuntemaani kieltä, mutta täysin lauserakenteista ja samanlaista kuin maalliset kielet ovat noin kuunnella. Sanoja vain en ymmärrä. Voin rukoilla tuolla kielellä mielessäni, ääneen tai laulaa sillä. Sitä ei ole tarkoitettu yleiseen kokoukseen, jollei sitten paikalla ole toisen armolahjan eli kielten selittämisen armolahjan saanutta, joka tulkkaa en kokouksen osanottajien kielelle. Ja niinhän Raamattu sanookin, että kielillä kannattaa puhua paljon (Paavali) sillä siinä Pyhä Henki rukoilee ihmisen suulla. Siinäpä se onkin, että sitä voi itse suomen kielellä rukoilla vähän omaan pussiin, mutta kun antaa itsensä Pyhän Hengen käyttöön ja antaa Hänen rukoilla, niin rukoukset ovatkin Jumalalle mieleisiä. Voisin vaikka itse rukoilla, että nyt on niin paha ilma, älä nyt anna sen avun tarvitsijan soittaa tänään vaan vasta huomenna. Ja sitten rukoilenkin kielillä ja Pyhä Henki rukoilee "Kristus pistä nyt se avuntarvitsija heti soittamaan tuolle Riitalle ja auta häntä voittamaan laiskuutensa ja lähtemään saman tien avuksi".

Ja silloin tällöin tunnen noita Pyhällä Hengellä täyttymisen lämpimiä tuulahduksia, kun vaikka rauhassa seurustelen sohvassa Jeesuksen kanssa. Niitä ei itse voi mitenkään pakottaa tulemaan, vaan Jumala antaa niitä silloin kun antaa. Eikä niihin pidä jäädä takertumaan, vaan nauttia sen aikaa kun siinä tuntemuksessa saa olla ja jatkaa sitten arkista vaellustaan.

Lue lisää

### Sitten eräs lapsuudesta tuttu helluntailainen nainen rukoili kanssani muutaman päivän kuluttua ja olimme polvistuneina, hän pani kätensä päälleni ja siunasi minut (ja pyysikö Pyhää Henkeä täyttämään minut, luultavasti, vaikka sitä en enää muista). Miltään ei tuntunut silloinkaan. Olin silloinkin vain helpottunut, että olin todellakin uskossa eikä siitä ollut epäilyksen häivääkään. ###

"Miltäään ei tuntunut" - se on varsin yleistä ja tunnekuohu voiisikin helposti ohjata vääränlaiseen painotukseen.
Minun lapsuudenuskoni, pyhäkoulu-usko, vaati jatkoksi selvän ratkaisun tekemistä ja sen sitten teinkin
Kalevi Lehtisen toiminnan puitteissa. Pyhällä Hengellä täyttymseeni siinä tilanteessa en uskonut, vaikka sitäkin
rukoiltiin ja toinen pappi, Tapio Aaltonen, vakuutti, että täyttynyt olet.

Jäi kuitenkin etsintä päälle ja pelastusvarmuus oli vähän niin ja näin. Vasta helluntailaisten teltassa tuli sellainen
läpimeno ja Pyhällä Hengellä täyttyminen sitten helluntailaisten Raamattuopistossa. Pelastusvarmuus lienee
suurin ilonaihe minun kohdallani Hengellä täyttymisessä.
Kielilläphuminen oli aluksi lainomaista ja työlästä, mutta vähitellen siitä tuli jonkinlainen latautumisen lähdekin.

1. Kor. 14:2
Sillä kielillä puhuva ei puhu ihmisille, vaan Jumalalle; ei häntä näet kukaan ymmärrä, sillä hän puhuu salaisuuksia hengessä.

raamatullisesti. kirjoitti:

uskovan elämässä. Tulee uskoon eli uudestisyntyy ja myös täyttyy Pyhällä Hengellä, tosin ei kaikki puhu kielillä, mutta sinä olet sen kokenut. Henkilökohtaisesti janotessani Pyhän Hengen täyteyttä uskossa ollessani, Jumala laittoi minut polvilleen aamulla 5.10 janoni keskellä 1974 luvulla ja siinä vuoteeni vieressä täytettiin oikein väkevästi tämän Hengen voiteluun ja sain kyllä itse henkilökohtaisesti kielilläpuhumisen armolahjan.
Vältän sen käyttöä seurakunnassa, mutta joskus jonkun väkevän tilanteen kohdatessa, en estä vaan ylistän Herraa kielillä.

Moni on uskossa, mutta kukaan ei ole opettanut, että ei pidä lähteä (Jerusalemista), ennekuin on täyttynyt.
Ei kirjanoppineena voi julistaa kuin sanoja, mutta kun Henki yhtyy sanomaan, se voi viestittää, "kultaa ja hopeaa minulla ei ole, mutta Jeesuksen nimessä nouse ja käy".

Mutta tuota vastaustasi odotin, jonka täydensit nyt.

Aika on henkilökohtaisesti kortilla, 6 tuntia meni, kävin KS- kirurgilla ja vanhaikodilla.
Tapasin uskovan sisaren, joka oli onnettomuuden jälkeen maannut 6 viikkoa täysin tietämättä ajasta ja paikasta, sekä nyt tätä paranemista pidetään ihmeenä, pidettiinhän häntä jo oikeastaan kuolleena aivojen vahingoittumisen takia. Mutta ei siihen enempiä.

/////
Teen sinulle Riitta lisäkysymystä, mennen ahtaalle portille.

Pelastus Kristuksessa, sehän on selvä, mutta kuinka tämä ahdasportti näkemys on sinulla?

Vaikka se on kaikille sama, niin pelastus ei kaikille ole samanlainen ja tästä tulemme sitten näkemään varmasti monennäköistä johtopäätöstä.

Otsikoi ahdasportti, niin löydän sen paremmin. En kirjaudu, koska välillä kone tunnistaa välillä ei, vika tietysti minussa, enkä ota paineita siitä.

nm. W-A

Lue lisää

""Moni on uskossa, mutta kukaan ei ole opettanut, että ei pidä lähteä (Jerusalemista), ennekuin on täyttynyt.""

Jos Hengellä täyttyminen on sinulle niin tärkeä asia kuin annat ymmärtää, niin kyllä sinä samala myönnät, että
Hengellä täyttyminen on se ahdas portti. Jos ei saa lähteä todistamaan Jeesuksestakaan ennen sitä.

Minä kyllä neuvoisin lähtemään liikkeelle, eikä jäämään kaipailemaan Hengen täyteyttä loppuiäkseen ehkä jopa.
Työ pitää lämpimänä ja uskohan on uskon askeleiden ottamista. Moni ei edes tiedä olevansa jo Hengen voitelussa.
Ensimmäisen helluntain tilanne oli erilainen ja piti odotella sitä ainutkertaista tapahtumaa, kun Jeesus tuo sen
Pyhän Hengen ja järjestää siitä tapahtumasta ikimuistoisen kaikkialta maailmasta Jerusalemiin asioilleen
matkanneille. Uudestisyntyminen Hengestä riittää valtuudeksi toimia Herran nimessä ja Henkeä annetaan sen
mukaan kuin tilanteet vaativat. Eivät kaikki aktiiviset kristityt tiedä että Pyhää Henkeä on olemassakaan.


Apt. 19:1
Kun Apollos oli Korintossa, tuli Paavali, kuljettuaan läpi ylämaakuntien, Efesoon ja tapasi siellä muutamia opetuslapsia.
2
Ja hän sanoi heille: "Saitteko Pyhän Hengen silloin, kun te tulitte uskoon?"
Niin he sanoivat hänelle:
"Emme ole edes kuulleet, että Pyhää Henkeä on olemassakaan".
-
6 Ja kun Paavali pani kätensä heidän päälleen, tuli heidän päällensä Pyhä Henki, ja he puhuivat kielillä ja ennustivat.
7 Heitä oli kaikkiaan noin kaksitoista miestä.

raamatullisesti.. w-a kirjoitti:

Olemme todella vaikean määriteltävän portin edessä, kun puhutaan ahtaasta portista.

Se uudestisyntyminenhän on kyseessä, mistä kirjoitit, mutta toisin tähän ajatuksena mielikuvaan suppilon.
Ihminen kun kuulee evankeliumin ja ymmärtää syntisyytensä, ollaan siinä ahtaan portin avarimmalla kohdalla.
ts. Jumala puhuu niin, että ihminen astuu sisälle elämän kilvoitteluradalle, eli tulee uskoon.
Ehkä jonkun kohdalla ollaan niin ahtaalla siinä kohti, että rusentava kuolema voisi kuvata syntymähetkeä, mutta toinen, hän pakenisi Jumalaa samassa tilanteessa ja Jumalan työ tapahtuu toisella tavalla, Jumala hellästi kutsuu, tule ja tuosta sinun on hyvä luopua itsesi tähden, -mutta lopputulos on sama, Jumalan valtakunta.
Tässä kilparadalla joutuu itsekukin riisuttavaksi. Alkufanffaareissa ollaan esim. kuin häissä, juhlissa, ikionnellisia, syntymälapsia, mutta kun aika etenee, meidän on kasvettava ja tie käy kunkin kohdalla eritavalla eteenpäin, kilvoitteluun voittopalkintoa kohti.
Ehkä wirrensanoin, "käyn aina kohti kuolemaa".

Mitä tästä johtopäätöksenä sanoisin, "ennekuin menen maate puolisoni viereen", on vaikea mennä sanomaan kenenkään kohdalla, missä hän elämässsään menee, koska pelastava työ on Jumalan Pyhän Hengen työ.
Ainut, että kysyy, "Oletko uskossa, tahi uskomassa Jeesukseen", avaa keskusteluyhteyden suhteessa Sanaan, mutta se on kylvötyötä ja niittäjät kulkee perässä, kun Jumala on antanut kasvun.

Ahdasportti, se on hyvin yksilöllinen, koska se on Jumalan työ, itsekunkin kohdalla pelastukseksi, täällä ajassa.

Hyvää yötä, jos Herra suo huomen illalla katson viestiä.

Lue lisää

"" Olemme todella vaikean määriteltävän portin edessä, kun puhutaan ahtaasta portista. ""

Mutta kristityt eivät ole suppilovahveroita, vaan avaralle paikalle Herra saattaa!

Ps. 18:19
(18:20) Hän toi minut avaraan paikkaan, hän vapautti minut, sillä hän oli mielistynyt minuun.

Ps. 118:5
Ahdistuksessani minä huusin Herraa, Herra vastasi minulle ja asetti minut avaraan paikkaan.

2. Kor. 6:13
Antakaa vastalahja -- puhun kuin lapsilleni -- avartukaa tekin!

2. Kor. 6:12
Ei ole teillä ahdasta meidän sydämessämme, mutta ahdas on teidän oma sydämenne.

Ahdas portti oli ainakin Jeesuksen päivinä siinä, että lainoppineet tahtoivat osoittaa olevansa vanhurskaita,
mutta eivät tahtoneet silti rakastaa lähimmäistään saatikka vihollista.

Luuk. 10:26-29

26 Niin hän sanoi hänelle: "Mitä laissa on kirjoitettuna? Kuinkas luet?"
27 Hän vastasi ja sanoi: "Rakasta Herraa, sinun Jumalaasi, kaikesta sydämestäsi ja kaikesta sielustasi ja kaikesta voimastasi ja kaikesta mielestäsi, ja lähimmäistäsi niinkuin itseäsi".
28 Hän sanoi hänelle: "Oikein vastasit; tee se, niin sinä saat elää".
29 Mutta hän tahtoi näyttää olevansa vanhurskas ja sanoi Jeesukselle: "Kuka sitten on minun lähimmäiseni?"
30 Jeesus vastasi ja sanoi: "Eräs mies vaelsi Jerusalemista alas Jerikoon ja joutui ryövärien käsiin, ...

Olisit, wanha aatu, voinut kirjoittaa ilman esipuheita tuon irrallisen loppuväittämäsi:
"" Ahdasportti, se on hyvin yksilöllinen, koska se on Jumalan työ, itsekunkin kohdalla pelastukseksi, täällä ajassa.""

Mutta ei ole mitään "ahdasporttia", vaan Jeesus on "lammasten ovi". Koska Hän sanoo portti olevansa, niin
ahtaus tarkoittaa sitä, että "rikkaan on vaikea päästä sisälle" elikkä että joudumme kaikki kuvittelemamme
omat ansiot tai hyveet tai luoonteen kehityskuvitelmat heittämään pois, jotta mahtuisimme Jeesus-portista.

""se on kylvötyötä ja niittäjät kulkee perässä, kun Jumala on antanut kasvun.""

Saattaa hyvinkin olal että adventismi leikkaa joiltakin tähkäpäät pois, kun ovat uskon tiellä hetken vaeltaneet.
Mutta ei Jeesus tarkoittanut viikatemiehellä sitä että "kasvaminen uskossa kielletty". Ahdistakaa porttia yhä.
Vaan kyllä Jeesus tarkoitti sanoa että menkää kaikkeen maailmaan ja saarnatkaa ihmiset ratkaisun paikalle ja
korjatkaa elovainioilta satoa Jumalan valtakuntaan. Siellä sitten kasvetaan uskonvaelluksessa, jotkut enemmän minä vähemmän.

Antti

uskova_1 kirjoitti:

Niin, ihminenhän ei voi tulla uskoon koska vaan eikä omin voimin. Ihminen on läpeensä niin paha.

Portin/oven on tultava ihmisen luo ja samoin siitä alkavan kapean tien (Mat 7:13-14, Joh 14:6), se on ainoastaan Jumalan armoa. Eli tarkemmin sanottuna Jumala antaa ihmiselle etsikkoajan, vain silloin hän voi tulla uskoon ja lähteä Jeesustielle, pois lavealta oman tahdon tieltä.

Siispä tulin etsikkoaikaan minäkin. Nimittäin murrosiässä. Ja mietin, että lähdenkö seuraamaan Jeesusta vai en. Omat haluni kuitenkin voittivat ja toisaalta ihmispelko, eli että tulee koulussa pilkatuksi uskon takia.

Jumalalla ei ollut mitään pakkoa antaa minulle uutta etsikkoaikaa, mutta Hänpä armossaan niin teki.

Selvää oli, että Jeesuksen ristinkuolemaan on uskottava, Jeesukseen Jumalana ja ihmisenä uskottava, synnit anteeksi pyydettävä, pyydettävä Jeesusta pesemään synnit verellään ja pelastamaan ansaitsemaltani helvetin tieltä taivaaseen. No tuo jo sinänsä oli tietyllä tavalla nöyryyttävää myöntää, että on niin saastainen ja että toisen on tarvinnut kärsiä ja kuolla minun takiani. Sitähän halusi olla sankari, joka kärsii toisten puolesta eikä noin päin, että on se raukka, jonka puolesta toinen on koko elämänsä joutunut antamaan.

Mutta varsinainen ahtaus oli sitten siinä, että olinko valmis kestämän sen pilkan, minkä tiesin uskoville tulevan. Olinhan itsekin pilkannut murrosikäisenä uskovia, vaikka sen jälkeen en sitä Jumalan rangaistuksen pelossa uskaltanut tehdä suoraan, vain selän takana, mikä tietysti oli vielä halveksittavampaa.

Kun olin ottanut tarkempaa selvää uskoon tulemisesta ja miettinyt sitä (olen siitä täällä kirjoitellut monet kerrat tarkemminkin) niin tulin sitten siihen pisteeseen, että nyt minun on tehtävä päätös ennenkuin Jumala ottaa etsikkoajan pois ja sitä tuskin sitten enää kolmatta kertaa tulen elämäni aikana saamaan.

Koska olin nähnyt suurimman osan uskovista luopuvan uskostaan ja vain aniharvojen pysyvän uskossa koko elämänsä, en halunnut tehdä tuollaista hälläväliä päätöstä (tyyliin kokeilenpa Jeesusta), joka ei kestä.

Niinpä punnitsin tarkasti mielessäni, mitä uskoon tuleminen ja uskossa eläminen tulee minulle maksamaan. Olin yrittäjänä, jota olin aina halunnutkin – menkööt yritykset ja johtajan tittelit, jos se on Jumalan tahto. Asuin Amerikassa, jota olin aina halunnutkin – menkööt Amerikan asumiset, jos se on Jumalan tahto. Olin kihloissa ja rakastunut – menkööt mies, jos se on Jumalan tahto. Minulla oli ystäviä ja kiinteät välit sukulaisiin – menkööt ystävät ja sukulaiset, jos se on Jumalan tahto. Minulla oli taloudellisesti mukavaa, autoja, matkoja sun muuta – menkööt rahat, autot ja kaikki omaisuus – jos se on Jumalan tahto. No sitten vielä minulla oli terveys ja elämäkin edessä – ottakoot ihmiset minut kiinni ja viekööt eduskuntatalon eteen ja tv-kameroiden edessä pilkatkoot ystävät, sukulaiset, oudot ja kaikki minua hulluna hihhulina ja käskekööt sanoutua irti Jeesuksesta perinteiseen uskonnollisuuteen ja heittäkööt kiviä niin, että lihan palat ja silmät lohkeilevat ruumiistani ja pilkkahuutojen myötä kivittäkööt minut kuoliaaksi, mutta minä en Jeesuksesta luovu.

Tuon päätöksen kun sain tehtyä - raskaan päätöksen - niin silloin tiesin, että voin ja minun pitää tulla uskoon.

Ja niinpä sitten etsimällä etsin kuin heinäsuovasta Suomen luterilaisen kirkon papeista ja diakonissoista uskovaa, joka osaisi rukoilla kanssani ja johdattaa minut uskoon. Hirveän määrän Helsingin seudun pappeja ja diakonissoja soittelin läpi eikä kukaan ollut uskossa eikä tiennyt miten uskoon pitää tulla. Sanoivat vain, että rukoile, lue Raamattua ja käy kirkossa. No, sitä olin tehnyt koko elämäni – varsinkin sitä rukoilupuolta useita kertoja päivässä ja tiesin, ettei se pelasta. No löytyihän se uskova kirkon työntekijä lopulta ja ratkaisun teko onnistui.

Mutta yhtäkaikki tuo ahdas portti, mistä kyselit, oli minulla itseni kokonaan kadottaminen, kaiken oman määräämisvaltani, suunnitelmieni ja halujeni pois antaminen ja Jeesuksen Herrakseni (hallitsijakseni) ottaminen joka elämäni alueella. Koko elämäni antaminen Hänen käsiinsä ja kokonaan heittäytyminen Hänen varaansa, niin tässä maallisessa vaelluksessa kuin ruumiin kuoleman jälkeisessä.

No niinpä olen sitten tuota kaitaa tietä kulkenut, Jeesustietä ja tulen kulkemaan taivaaseen asti.

Lue lisää

"Jumalalla ei ollut mitään pakkoa antaa minulle uutta etsikkoaikaa, mutta Hänpä armossaan niin teki."

Room. 9:15
Sillä Moosekselle hän sanoo: "Minä olen armollinen, kenelle olen armollinen, ja armahdan, ketä armahdan".

AnttiVKantola kirjoitti:

""Moni on uskossa, mutta kukaan ei ole opettanut, että ei pidä lähteä (Jerusalemista), ennekuin on täyttynyt.""

Jos Hengellä täyttyminen on sinulle niin tärkeä asia kuin annat ymmärtää, niin kyllä sinä samala myönnät, että
Hengellä täyttyminen on se ahdas portti. Jos ei saa lähteä todistamaan Jeesuksestakaan ennen sitä.

Minä kyllä neuvoisin lähtemään liikkeelle, eikä jäämään kaipailemaan Hengen täyteyttä loppuiäkseen ehkä jopa.
Työ pitää lämpimänä ja uskohan on uskon askeleiden ottamista. Moni ei edes tiedä olevansa jo Hengen voitelussa.
Ensimmäisen helluntain tilanne oli erilainen ja piti odotella sitä ainutkertaista tapahtumaa, kun Jeesus tuo sen
Pyhän Hengen ja järjestää siitä tapahtumasta ikimuistoisen kaikkialta maailmasta Jerusalemiin asioilleen
matkanneille. Uudestisyntyminen Hengestä riittää valtuudeksi toimia Herran nimessä ja Henkeä annetaan sen
mukaan kuin tilanteet vaativat. Eivät kaikki aktiiviset kristityt tiedä että Pyhää Henkeä on olemassakaan.


Apt. 19:1
Kun Apollos oli Korintossa, tuli Paavali, kuljettuaan läpi ylämaakuntien, Efesoon ja tapasi siellä muutamia opetuslapsia.
2
Ja hän sanoi heille: "Saitteko Pyhän Hengen silloin, kun te tulitte uskoon?"
Niin he sanoivat hänelle:
"Emme ole edes kuulleet, että Pyhää Henkeä on olemassakaan".
-
6 Ja kun Paavali pani kätensä heidän päälleen, tuli heidän päällensä Pyhä Henki, ja he puhuivat kielillä ja ennustivat.
7 Heitä oli kaikkiaan noin kaksitoista miestä.

Lue lisää

Luuk. 12:48
Sitä taas, joka ei tiennyt, mutta teki semmoista, mikä lyöntejä ansaitsee, rangaistaan vain muutamilla lyönneillä. Sillä jokaiselta, jolle on paljon annettu, myös paljon vaaditaan; ja jolle on paljon uskottu, siltä sitä enemmän kysytään.

AnttiVKantola kirjoitti:

### Sitten eräs lapsuudesta tuttu helluntailainen nainen rukoili kanssani muutaman päivän kuluttua ja olimme polvistuneina, hän pani kätensä päälleni ja siunasi minut (ja pyysikö Pyhää Henkeä täyttämään minut, luultavasti, vaikka sitä en enää muista). Miltään ei tuntunut silloinkaan. Olin silloinkin vain helpottunut, että olin todellakin uskossa eikä siitä ollut epäilyksen häivääkään. ###

"Miltäään ei tuntunut" - se on varsin yleistä ja tunnekuohu voiisikin helposti ohjata vääränlaiseen painotukseen.
Minun lapsuudenuskoni, pyhäkoulu-usko, vaati jatkoksi selvän ratkaisun tekemistä ja sen sitten teinkin
Kalevi Lehtisen toiminnan puitteissa. Pyhällä Hengellä täyttymseeni siinä tilanteessa en uskonut, vaikka sitäkin
rukoiltiin ja toinen pappi, Tapio Aaltonen, vakuutti, että täyttynyt olet.

Jäi kuitenkin etsintä päälle ja pelastusvarmuus oli vähän niin ja näin. Vasta helluntailaisten teltassa tuli sellainen
läpimeno ja Pyhällä Hengellä täyttyminen sitten helluntailaisten Raamattuopistossa. Pelastusvarmuus lienee
suurin ilonaihe minun kohdallani Hengellä täyttymisessä.
Kielilläphuminen oli aluksi lainomaista ja työlästä, mutta vähitellen siitä tuli jonkinlainen latautumisen lähdekin.

1. Kor. 14:2
Sillä kielillä puhuva ei puhu ihmisille, vaan Jumalalle; ei häntä näet kukaan ymmärrä, sillä hän puhuu salaisuuksia hengessä.

Lue lisää

Luuk. 11:13

Jos siis te, jotka olette pahoja, osaatte antaa lapsillenne hyviä lahjoja, kuinka paljoa ennemmin taivaallinen Isä antaa Pyhän Hengen niille, jotka sitä häneltä anovat!"

pahat tapasi ja lankeemuksesi muihin ("pieni kitka sisällä"). Asia onkin siis niin, että haukkuessasi ja solvatessasi adventisteja kuvaatkin omaa pahaa sisintäsi.

uskova_1 kirjoitti:

Jumala laittoi Pyhän Hengen minuun silloin, kun tulin etsikkoaikaan ja aloin tosissani miettimään elämäni tarkoitusta, syntisyyttäni, tyhjiä lupauksiani Jumalalle hädässä rukoillessani, sitä missä vietän ikuisuuteni, millainen Jumala on, tulisinko uskoon jne.

Kun sitten Suomessa kirkkoherran kanssa tunnustin syntini, pyysin Jeesusta elämäni Herraksi ja lupasin seurata Häntä maksoi mitä maksoi loppuelämäni (pitemmän kertomuksen olen täällä kirjoittanut moneen kertaan), niin Pyhä Henki uudestisynnytti minut ja jäi minun eloon vironneeseen henkeeni asumaan.

Se ei tuntunut miltään. Olin vain helpottunut siitä, että vihdoin olin pelastunut ja syntitaakka pudonnut päältäni.

Sitten eräs lapsuudesta tuttu helluntailainen nainen rukoili kanssani muutaman päivän kuluttua ja olimme polvistuneina, hän pani kätensä päälleni ja siunasi minut (ja pyysikö Pyhää Henkeä täyttämään minut, luultavasti, vaikka sitä en enää muista). Miltään ei tuntunut silloinkaan. Olin silloinkin vain helpottunut, että olin todellakin uskossa eikä siitä ollut epäilyksen häivääkään.

Sitten junassa pois tullessani ajattelin, että olen uskova, miten uskovan pitää olla ja elää. Mieleeni tuli kaikenlaisia ihmisten käsityksiä uskovista: ei meikkiä, rumat vaatteet, tekopyhä imelä iloista esittävä käytös... Mietin, että jos se on tuota, niin olen siihenkin valmis. Mutta silloin Pyhä Henki paljasti minulle, että tuo ei ole Jeesuksen tahto. Niinpä mielessäni sanoin Jumalalle, että minä en välitä ihmisten antamista painolasteista, joilla he uskovia yrittävät taakoittaa, vaan seuraan sinua Jeesus ja teen ja toimin niin kuin Sinä kulloinkin johdatat. Tuolloin täytyin Pyhällä Hengellä ja näin Jeesuksen hahmona edessäni ylhäällä. No se tuntui!

Tuntui kuin olisin koko ihminen kaikkineni yhtä Jumalan kanssa minuun virranneessa lämpö-puhtaus-kirkkaus-tuulahduksessa. Ei sitä oikein pysty tähän kuvailemaan, mutta ne tietävät, jotka ovat saman kokeneet. Se ei edes ollut hetki, vaan kesti jonkin aikaa.

No sitten Raamatun luku intoni oli suuri ja Pyhä Henki alkoi avata sieltä kohtia, mistä en ennen ollut kuullut puhuttavankaan. Esimerkiksi sen, että uskovat puhuvat uusilla kielillä (Jeesus jopa sanoi sen uskovien yhdeksi merkiksi Mark 16:17). No minä heti halusin kaiken, mitä Jumalalla oli minulle annettavana ja aloin rukoilla, että Hän antaisi minullekin tuon kielilläpuhumisen taidon.

Silloin ymmärsin, että minun pitää tehdä parannusta joistain synneistäni, ennenkuin Jumala voi sen minulle antaa. Niinpä joka päivä vetäydyin rukoilemaan ja pyytämään, että Jumala paljastaa minulle synti synniltä kaikki ja tein niistä parannusta. Sitten lopulta yhtenä päivänä tiesin sisimmässäni, että nyt puhun kielillä ja aloin puhua. Kieli ei ollut mitään tuntemaani kieltä, mutta täysin lauserakenteista ja samanlaista kuin maalliset kielet ovat noin kuunnella. Sanoja vain en ymmärrä. Voin rukoilla tuolla kielellä mielessäni, ääneen tai laulaa sillä. Sitä ei ole tarkoitettu yleiseen kokoukseen, jollei sitten paikalla ole toisen armolahjan eli kielten selittämisen armolahjan saanutta, joka tulkkaa en kokouksen osanottajien kielelle. Ja niinhän Raamattu sanookin, että kielillä kannattaa puhua paljon (Paavali) sillä siinä Pyhä Henki rukoilee ihmisen suulla. Siinäpä se onkin, että sitä voi itse suomen kielellä rukoilla vähän omaan pussiin, mutta kun antaa itsensä Pyhän Hengen käyttöön ja antaa Hänen rukoilla, niin rukoukset ovatkin Jumalalle mieleisiä. Voisin vaikka itse rukoilla, että nyt on niin paha ilma, älä nyt anna sen avun tarvitsijan soittaa tänään vaan vasta huomenna. Ja sitten rukoilenkin kielillä ja Pyhä Henki rukoilee "Kristus pistä nyt se avuntarvitsija heti soittamaan tuolle Riitalle ja auta häntä voittamaan laiskuutensa ja lähtemään saman tien avuksi".

Ja silloin tällöin tunnen noita Pyhällä Hengellä täyttymisen lämpimiä tuulahduksia, kun vaikka rauhassa seurustelen sohvassa Jeesuksen kanssa. Niitä ei itse voi mitenkään pakottaa tulemaan, vaan Jumala antaa niitä silloin kun antaa. Eikä niihin pidä jäädä takertumaan, vaan nauttia sen aikaa kun siinä tuntemuksessa saa olla ja jatkaa sitten arkista vaellustaan.

Lue lisää

tuota, kun kirjoitit Pyhän Hengen ilmoittaneen sinulle, ettei ole Jeesuksen tahto olla ilman meikkiä, rumissa vaatteissa ja iloista esittävä käytös. En ole koskaan ymmärtänyt Jeesuksen haluavan, että minun pitäisi korostaa ulkonäköäni meikillä ja hienoilla vaatteilla. Samoin minua ei ole koskaan kiehtonut keinotekoinen ulkoinen kauneus toisissa ihmisissä. Sisäinen kauneus kyllä heijastuu ulospäin, vaikka ihminen olisi ulkonäöltään kuin riihen seinästä repäisty.

Toinen asia on tuo oudolla kielellä puhuminen. Eikö Jumala ymmärrä suomenkieltä? Luuletko, että rukoukseni, pyyntöni ja kiitokseni eivät mene perille kun soperran ne suomeksi? Silloin ainakin tiedän, mitä olen sanonut. Mutta jollakin kielellä, mitä ei itse ymmärrä???? Eihän sitä silloin tiedä, vaikka ylistäisi saatanaa ja kiroaisi Jumalan. Jokaisesta sanasta meidät tuomitaan, mutta olisi kai se hyvä tietää, mitä on sanonut, vai mitä.

Sellainen kielilläpuhuminen vielä jotenkin mahtuu päähäni, jos haluaa evankelioida jollekin ihmiselle, joka ei ymmärrä minun kieltäni ja Pyhä Henki antaisi minun puhua hänen omaa kieltään. Mutta, Jumalan ja minun kesken kahdestaan??? Miksi Jumala haluaisi minun kommunikoivan hänen kanssaan niin, että vain hän ymmärtää mitä sanon?

Jos uskova puhuu kielillä, hengenlahjana on kyse armolahjasta.
Se tapahtuu myös siksi, että ei naapurin välttämättä tarvitse tietää, mitä minun henkeni puhuu Jumalalle, mutta armolahjalla on oma sijansa rukouskammioonkin.

Mutta on myös kielilläpuhumista niinkin, että osaamattomalle annetaan ymmärrettävä kieli, millä hän evankelioi kohdettaan Pyhässä Hengessä.

Ei kaikki puhu kielillä, mutta voi tavoitella tätäkin armolahjaa, täytyy vain varoa, ettei ylenkatso Pyhän Hengen armolahjaa tältä alueelta jos sitä ei ymmärrä.