Ammattikoulu vs. yliopisto?

Kyylä mua kiinnostaa toi merkonomitukinto, vaikka tietysti on pari ainetta josta en kauheasti pidä. Pahimmat ainaat eli fysiikan, kemian ja matematiikan luultavasti saisin hyväksiluettua. Äidin mielestä mä en selviäisi mm. kotiläksyjen paljoudesta, mutta jos mä olen tottunut oppimaan asioita yliopistotason tentteihin, niin luulisi että amiksen oppimäärät tuntuisivat lasten leikiltä...

Kismittää suunnattomasti toi äidin epäusko minuun, siis että en saisi edes KOKEILLA amisopintoja kevätlukukautta. Eihän se mitään haittaa jos ne jää keskeen. Tai ei ainakaan minua haittaa, joltain toiselta se veisi tietysti opiskelupaikan¨. Tosin niin huonosti pääsykokeissa menestyneeltä että hänkin olisi ehkä jättänyt kesken.

Siis hän haluaa että keskittyisin ensi kesän yliopiston pääsykokeeseen. Mutta opintotuen takia joudun joka tapauksessa opiskelemaan jotakin edes vähän (jollen jonkin ihmeen kautta saa sitä työpaikkaa), joko amiksessa tai sitten tiettyjä yliopiston tai avoimen yliopiston kursseja.

Ja mitä jos en pääse tuonne yliopistoon. Se nyt olisi pahin kaikista jos olisin ensi syksynä kokonaan ilman opiskelupaikkaa. Minulla on osa-aikainen työ joka ei oikein riitä elämiseen, ja lisätöitä ei saa eikä näemmä uutta työpaikkaakaan ihan helpolla (yhteen haastatteluun asti olen päässyt puolen vuoden sisällä).

Minulla on ollut mielenterveysongelmia ja äiti pelkää että amisopiskelu on niin paljon yliopisto-opiskelua rankempaa, että palaisin heti loppuun. Mutta en ymmärrä, voiko se olla todella niin rankkaa, ettei sitä uskalla edes kokeilla yhtä kevättä.

Läsnäolopakko vähän pelottaa, vaikka onhan se joissain yliopistonkin kursseissakin ainakin osittain. Ja työpaikalla nyt ainakin olisi "läsnäolopakko".

amis vai yo? kirjoitti:

Siis hän haluaa että keskittyisin ensi kesän yliopiston pääsykokeeseen. Mutta opintotuen takia joudun joka tapauksessa opiskelemaan jotakin edes vähän (jollen jonkin ihmeen kautta saa sitä työpaikkaa), joko amiksessa tai sitten tiettyjä yliopiston tai avoimen yliopiston kursseja.

Ja mitä jos en pääse tuonne yliopistoon. Se nyt olisi pahin kaikista jos olisin ensi syksynä kokonaan ilman opiskelupaikkaa. Minulla on osa-aikainen työ joka ei oikein riitä elämiseen, ja lisätöitä ei saa eikä näemmä uutta työpaikkaakaan ihan helpolla (yhteen haastatteluun asti olen päässyt puolen vuoden sisällä).

Minulla on ollut mielenterveysongelmia ja äiti pelkää että amisopiskelu on niin paljon yliopisto-opiskelua rankempaa, että palaisin heti loppuun. Mutta en ymmärrä, voiko se olla todella niin rankkaa, ettei sitä uskalla edes kokeilla yhtä kevättä.

Läsnäolopakko vähän pelottaa, vaikka onhan se joissain yliopistonkin kursseissakin ainakin osittain. Ja työpaikalla nyt ainakin olisi "läsnäolopakko".

Lue lisää

Jos sulla on ongelmia tuon ryhmässä olemisen kanssa, niin sitten amis voi olla raskaampi. Opinnot ovat helpompia (yllätys yllätys) ja niistä pääsee maalaisjärjelläkin läpi. Mutta tosiaan läsnäolo on pakollista ja opintoihin monesti kuuluu ryhmätöitä todella paljon. Yliopistossa voi luovia oikeastaan ilman mitään kontakteja toisiin, jos valitsee alansa oikein.

9i9i9i9ii kirjoitti:

Jos sulla on ongelmia tuon ryhmässä olemisen kanssa, niin sitten amis voi olla raskaampi. Opinnot ovat helpompia (yllätys yllätys) ja niistä pääsee maalaisjärjelläkin läpi. Mutta tosiaan läsnäolo on pakollista ja opintoihin monesti kuuluu ryhmätöitä todella paljon. Yliopistossa voi luovia oikeastaan ilman mitään kontakteja toisiin, jos valitsee alansa oikein.

Lue lisää

Ei se ryhmässä ole vaan se että on pakko raahautua tunnille, vaikka olis esim. edellisen yön pyöriny unettomana sängyssä tai masentais muuten vaan tosi paljon...

amis vai yo? kirjoitti:

Ei se ryhmässä ole vaan se että on pakko raahautua tunnille, vaikka olis esim. edellisen yön pyöriny unettomana sängyssä tai masentais muuten vaan tosi paljon...

Tehdäänkö noi ryhmätyöt omalla ajalla vai tunnilla?

amis vai yo? kirjoitti:

Siis hän haluaa että keskittyisin ensi kesän yliopiston pääsykokeeseen. Mutta opintotuen takia joudun joka tapauksessa opiskelemaan jotakin edes vähän (jollen jonkin ihmeen kautta saa sitä työpaikkaa), joko amiksessa tai sitten tiettyjä yliopiston tai avoimen yliopiston kursseja.

Ja mitä jos en pääse tuonne yliopistoon. Se nyt olisi pahin kaikista jos olisin ensi syksynä kokonaan ilman opiskelupaikkaa. Minulla on osa-aikainen työ joka ei oikein riitä elämiseen, ja lisätöitä ei saa eikä näemmä uutta työpaikkaakaan ihan helpolla (yhteen haastatteluun asti olen päässyt puolen vuoden sisällä).

Minulla on ollut mielenterveysongelmia ja äiti pelkää että amisopiskelu on niin paljon yliopisto-opiskelua rankempaa, että palaisin heti loppuun. Mutta en ymmärrä, voiko se olla todella niin rankkaa, ettei sitä uskalla edes kokeilla yhtä kevättä.

Läsnäolopakko vähän pelottaa, vaikka onhan se joissain yliopistonkin kursseissakin ainakin osittain. Ja työpaikalla nyt ainakin olisi "läsnäolopakko".

Lue lisää

Minulla on ollut mielenterveysongelmia ja äiti pelkää että amisopiskelu on niin paljon yliopisto-opiskelua rankempaa, että palaisin heti loppuun

-Jos et ole kunnossa, niin sinun varmasti vaikea pärjätä missään koulussa, jos suoraan sanotaan. Ongelma ei ole se koulu vaan se, jos sinulla ei ole riittävästi voimavaroja sen suorittamiseen juuri nyt.Ja onhan se selvää, että mitä ylemmäksi mennään niin sen vaativammaksi opiskelut käy ja samoin tehtävät ja kaikki koulutukset on tietyssämäärin työläitä. Kyllähän yliopisto on vaativampi ja riski että se jää kesken on suurempi. Tietysti se, että opintoja voi suorittaa hitaasti voi helpottaa, mutta olethan sinä senkin vaihtoehdon kokeillut ja kesken jättänyt.

amis vai yo? kirjoitti:

Tehdäänkö noi ryhmätyöt omalla ajalla vai tunnilla?

-sekä että. Tunneilla ja omalla ajalla. Jokainen voi itsenäisesti hankkia tietoa kun työt jaetaan ryhmässä ja sitten porukalla kasataan välillä työtä ja tehdään eteenpäin. Ammattikoulussa on "vapaaehtoinen läsnäolopakko". Poissa saa olla, mutta työläitä lisätehtäviä voi napsahtaa jo yhdestä poissaolokerrasta per kurssi. Jos olet väsynyt ja uneton, niin pahoin pelkään että palat loppuun puolessa vuodessa. Kyllä se on ainoa keino, että yrität saada itsesi hyvään kuntoon, ennenkuin menet opiskelmaan. Väsyneenä ja masentuneena et suoraansanoen selviä missään pitemmän päälle. Helppoa koulua ei ole, ja opiskelu vie helvetisti voimia terveeltäkin ja stressaa. Minusta se läsnäolopakon puuttuminenkaan ei pelasta riittävästi, koska työtä on kuitenkin niin paljon jokapaikassa ettei sitä puolikuntoinen jaksa. Olen itse ollut vuosia sitten keskivaikeasti masentunut ja luulen kokemuksta tietäväni mitä se on, jos opiskelee samaan aikaan.

"Kyllä se on ainoa keino, että yrität saada itsesi hyvään kuntoon, ennenkuin menet opiskelmaan."

Tämä ei ole todellinen vaihtoehto, koska tämän parempaan kuntoon en itseäni saa, ainakaan ennen kuin saan elämäni perusasiat kuntoon, joihin kuuluu juuri ammatti ja parempi työ. Joten mun on PAKKO yrittää pyristellä eteenpäin näine voimavaroineni. En voi odottaa että tulisi paremmat ajat opiskella.

Noi omalla-ajalla tehtävät ryhmätyöt kuulostavat kyllä pahalta, lähinnä koska liikenevää vapaa-aikaa on vain viikonloppuisin. Arki-iltaisin olen töissä.

amis vai yo? kirjoitti:

"Kyllä se on ainoa keino, että yrität saada itsesi hyvään kuntoon, ennenkuin menet opiskelmaan."

Tämä ei ole todellinen vaihtoehto, koska tämän parempaan kuntoon en itseäni saa, ainakaan ennen kuin saan elämäni perusasiat kuntoon, joihin kuuluu juuri ammatti ja parempi työ. Joten mun on PAKKO yrittää pyristellä eteenpäin näine voimavaroineni. En voi odottaa että tulisi paremmat ajat opiskella.

Noi omalla-ajalla tehtävät ryhmätyöt kuulostavat kyllä pahalta, lähinnä koska liikenevää vapaa-aikaa on vain viikonloppuisin. Arki-iltaisin olen töissä.

Lue lisää

Tämä ei ole todellinen vaihtoehto, koska tämän parempaan kuntoon en itseäni saa

-Sinähän olet oman tilanteesi asiantuntija. Jos ei ole järkevää ajatella, että olisit paremmassa kunnossa esim jonkin kohtuullisen ajan kuluessa tai tilanne olisi ohimenevä, niin silloin sinun täytyy yrittää selvitä niillä voimavaroilla mitä on. Kyllä se sitten kannattaa yrittää nyt, jos ei ole oikeasti järkeviä vaihtoehtoja. Ja kerran ammattikoulu tuntuu sinusta hyvältä, niin kokeile sitä. Se on hyvä asia että yrittää, ja jos ei onnistu, niin parhaasi olet tilanteessasi tehnyt.

-Tilanteesi on hankala, koska jos perusasiat ei ole kunnossa esim ammatti, työ... niin elämä ei ole helppoa. Töitä ei löydy eikä rahaa saa. Jos nämä puuttuu niin sekin on merkittävä heikkous elämän perusasioissa ja henkisestikin raskasta. Yksi ammatti pitäisi saada.

Noi omalla-ajalla tehtävät ryhmätyöt kuulostavat kyllä pahalta, lähinnä koska liikenevää vapaa-aikaa on vain viikonloppuisin. Arki-iltaisin olen töissä.

-Ryhmätyöt eivät ole kuin pieni olematon jäävuoden huippu kaikesta siitä työmäärästä minkä joudut tekemään. Omalla ajalla tehtäviä tehtäviä on kauhea määrä. Suurinosa kursseista arvostellaan tekemällä niistä jonkinlainen tehtävä. Itse olin ammattiopistossa viimeksi viimevuonna. Vuoden aikana tehtiin varmaan kymmeniä tehtäviä, joita ei voi tehdä muuten kuin omalla ajalla. Osaan kursseista saattoi liittyä parikin tehtävää. Kaikki 3-5 sivua pitkiä. Olin aivan uupunut, ja töihin pääsin silloin tällöin kerran kaksi kuukaudessa sunnuntaisin väsyneenä. Ei pystynyt enempään eikä jaksanut. Jos yhtäaikaa teonalla on 6-8 tehtävää ja ne pitäisi saada esim parissa kuukaudessa hoidettua, niin aikaa olla töissä ei yksinkertaisesti ole, ei minulla ainakaan.Tehtävät vaativat paneutumista, ne eivät synny tunnissa parissa. Lisäksi kaikista opintokokonaisuuksista on näytöt. Näyttösuunnitelmat ja viikot kaikkine tehtävineen on tosi työläitä juttuja viedä läpi. Jos sulla on aikaa vain viikonloppuisin niin milloin teet tehtävät? Tai milloin levähdät? Tunnit loppuvat vuorokaudesta kesken ja tuollainen pakkotahtinen arki uuvuttaa äkkiä. Jos olet koulussa pitkiä päiviä, niin kuinka jaksat mennä illalla töihin kun tulet väsyneenä ja varsinkaan jokapäivä? Opiskelun ongelma on se, että työt seuraa kokoajan kotiin.Ei voi helposti siirtyä koulun jälkeen työhön tai vapaaaikaan, koska hommaa on niin paljon ja ne pyörii mielessä.Jostain otettava aikaa, välillä useita tunteja päivässä. Työssä on helppoa verrattuna opiskeluun koska kaikki on ohi, kun työpaikanoven sulkee... Sekin olisi jo kova saavutus, että selviää kaikesta tekemättä yhtään työtä lisäksi. Mutta sitten on taas käytännön pakolliset syyt, kun ilman mitään rahaa ei pysty elämään. Jos tutkinnot olisivat sellaisia, että niistä selviäisi esim. lähinnä viikonloppuisin vähän opiskelemalla ja tekemällä, niin nehän olisivat ihan läpihuutojuttuja suorittaa. Itsekin olin keväällä tosi uupunut ja väsynyt, kevään aikana jaksoin ja ehdin olla töissä vain muutaman päivän. En halua lannistaa, mutta omakohtaiseen kokemukseen perustuen haluan kertoa millaista oli.