Pekka Eric Auvisen kiusaaminen sai karmean lopun. Ovatko kiusaajat oppineet mitään? Ovatko muut oppineet mitään?
Kaksi vuotta sitten
Kysyjä eräs
291711
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 7 sääntöjenvastaista viestiä.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 29
Vanhimmat
Kiusaamisen kitkeminen estää koulusurmat.
http://www.iltalehti.fi/uutiset/2009100810393716_uu.shtml
pitää olla viestiketju, kun on vain yksi mielipide, jonka täällä voi esittää? Mikä oikeuttaa syyllistämään mystisiä kiusaajia, joiden olemassaolosta ei ole mitään faktaa?
Tässähän sitä faktaa on, kyse ei ole mielipiteistä vaan faktoista:
http://www.youtube.com/watch?v=k6Li6JQxUYg
http://www.ksml.fi/video-kuva/videot/koulusurmaajan-motiivit/110459
Onko Tuulikki Petäjäniemi joku Jumalan ääni? Samanlainen toisenkädentiedon varassa eläjä kuin me muutkin. Mistä tämä "tutkimus" viitetietoineen on saatavissa?
Tässä asiassa on se ongelma, että koska tekijä surmasi itsensä, ei voitu suorittaa sellaista tutkintaa, jossa eri viranomaisten vaitiolovelvollisuus olisi voitu murtaa. Esitutkinta ja sen jälkeiset tutkimukset ovat olleet sen tiedon varassa, mitä eri osapuolet ovat vapaaehtoisesti halunneet/pystyneet/suostuneet kertomaan.
Oletko sinä kenties kuuro?
http://www.ksml.fi/video-kuva/videot/koulusurmaajan-motiivit/110459
"Mitään yksittäistä syytä ei tutkinnassa noussut esille", sanotaan heti ensimmäisen minuutin aikana.
http://www.youtube.com/watch?v=k6Li6JQxUYg
"Varmasti jokaisen henkilön taustalla on koko hänen elämänkaarensa aina perheestä, kasvatuksesta, koulusta, eri asioista riippuen."
Kun sivuutat ne puheet kiusaamiseta täysin:
http://www.om.fi/Etusivu/1232607521073
http://www.om.fi/1232607489599
Kiusaamisen ehkäisy
"Tekijä oli kärsinyt kiusaamisesta ala-asteelta lähtien ja vielä lukiossakin. Kiusaamiseen oli koulussa jossain määrin puututtu. Tutkintalautakunnan mukaan kiusaamisilmiöitä pitää aktiivisesti torjua ennaltaehkäisevällä toiminnalla ja puuttumalla asioihin heti. Koulujen ja päiväkotien henkilöstöllä on tässä keskeinen tehtävä. Kiusaamisen kunnollinen käsittely edellyttää perheiden halua osallistua ja yhteistyökykyä."
kuin sinullakaan. Ihmisen henkiseen kasvuun ja persoonallisuuden kehittymiseen vaikuttaa muutkin tekijät kuin koulukiusaaminen. Ärsyttää, että tässä tapauksessa ei saa sanoa ääneen muuta kuin tuon yhden tekijän ikään kuin siinä olisi koko totuus. Ei tästä muuta tänään. Kynttilät palaman joukkosurman todellisten uhrien muistoksi.
Vaikka kuinka kierrät sitä.
"Ihmisen henkiseen kasvuun ja persoonallisuuden kehittymiseen vaikuttaa muutkin tekijät kuin koulukiusaaminen. Ärsyttää, että tässä tapauksessa ei saa sanoa ääneen muuta kuin tuon yhden tekijän ikään kuin siinä olisi koko totuus"
Totta kai vaikuttaa, mutta se mikä vaikuttaa kielteisesti kasvuun ja persoonallisuuteen on pitkäkestoinen kiusaaminen, jonka olemassaoloa olet kovin paljon yrittänyt kieltää. Painaako omatunto, oletko kenties kiusaajan tuttuja tai peräti itse sellainen. Myös tekijä on uhri.
Onnistuit tuomaan esille jokseenkin toiseksi ärsyttävimmän asian tässä yhteydessä ja se on se, että asia-argumenttien loppuessa vastapuoli pyritään leimaamaan kiusaajaksi tai kiusaajan vanhemmaksi/tutuksi. En ole mitään niistä, mutta olen itsekin ollut koulukiusattu.
http://www.om.fi/Etusivu/1232607521073
"Jokelan koulusurmien tekijän syrjäytyminen oli erityislaatuista, mikä oli seurausta useista
osatekijöistä. "
Siis, "seurausta useista osatekijöistä."
http://www.om.fi/1232607489599
"Jokelassa tapahtui 7.11.2007 surmatyö, jossa lukiolainen ampui koulukeskuksessa kahdeksan henkilöä ja itsensä. Koulusurmat olivat monisyinen ja monipolvinen tapahtuma ja samalla tahallinen rikollinen teko, joka oli murhan tunnusmerkistössä tarkoitetulla tavalla suunnitelmallinen. Koulusurmien tekijän syrjäytyminen oli erityislaatuista, mikä oli seurausta useista osatekijöistä."
Siis, "Seurausta useista osatekijöistä"
Tekijän koulukiusaamiseen liittyvät kokemukset ovat vain yksi syy monien joukossa. Ne eivät ole ainoa syy eikä edes ensisijainen syy tekoon. Raportissa ei myöskään väitetä, että tekijän mielenterveyden häiriöt olisivat olleet seurausta koulukiusaamisesta. On takaperoista ajattelua päätellä, että teon mielettömyys kertoisi jotain kiusaamisen rankkuudesta. Olisiko 100 ihmisen surmaaminen todistanut, että kiusaaminen olisi ollut vielä pahempaa? Ehdoton enemmistö vakavasti koulukiusatuista ei ryhdy ollenkaan siihen mihin tekijä tässä tapauksessa ryhtyi.
Tutkintalautakunta on perehtynyt tekijästä laadittuun rekonstruktiiviseen psykologiseen tutkimukseen sekä tekijän saamaan hoitoon. Siitä huolimatta lautakunta ei raportissa sano, että koulukiusaaminen olisi ollut syy tekijän mielenterveydentilaan. Kyllä näin merkittävä asia olisi kirjattu raporttiin, jos se olisi tullut tosiasioiden kautta esille. Ehkä rekonstruktiivisessa psykologisessa tutkimuksessa ilmeni muita syitä, joiden takia se on salattu.
jatkuu...
Mitä tulee tekijän kiusaamiseen, itse raportissa sitä käsitellään luvussa 2.2 sivulla 47. Tässä on lautakunnan tietoon tulleet asiat:
"Kiusaaminen
Tekijän vanhemmat ovat kertoneet, että tekijää alettiin kiusata ala-asteella neljännellä luokalla
ja että kiusaaminen paheni viidennellä ja kuudennella luokalla. Viidennellä luokalla
tekijä oli itse vastannut terveyskyselyssä, että kiusaus on ärsyttävää. Äiti oli ala-asteen aikana
toistuvasti yhteydessä kouluun siellä sovellettavien kasvatustapojen vuoksi. Perhe katsoi,
että koulussa sallittiin liikaa kiroilua, huonoa käytöstä ja kiusaamista. Koulun mukaan tekijää
ei ala-asteella erityisesti kiusattu. Koulussa katsottiin, että pojalle asetettiin kotona sellaisia
perinteisiä käytösnormeja, jotka eivät olleet enää nykynuorison käytössä. Sen katsottiin
vaikeuttavan pärjäämistä muiden poikien joukossa ala-asteella. Perhe otti myös muiden oppilaiden vanhempiin yhteyttä moittien heidän lastensa käytöstä. Näitä yhteydenottoja pidettiin kiusallisina ja jotkut vanhemmat kehottivat lapsiaan välttämään tekijän seuraa. Kiusaamisasiaa ei käsitelty ala-asteen aikana oppilashuoltoryhmässä eikä koulun ja perheen välille
syntynyt yhteistä näkemystä tilanteesta. Vanhemmista äiti osallistui ala-asteella vanhempainiltoihin, mutta ei enää yläasteen ja lukion aikana.
Vuonna 2002 kiusaaminen nousi esiin koululääkärin ja terveydenhoitajan arvioissa sekä
vanhempien täyttämässä huoltajan lomakkeessa. Tuolloin tekijä itse oli vastannut myöntävästi
kysymykseen ”kiusataanko/syrjitäänkö/ärsytetäänkö sinua luokassa?”. Yläasteella tekijällä
ei ollut kavereita. Opettajien keskuudessa syntyi epäilyjä häneen kohdistuvasta kiusaamisesta.
Oppilashuoltoryhmä käsitteli tekijän kiusaamista todennäköisesti kahdesti, mutta
muistiinpanot ja muistikuvat asiasta ovat niukkoja. Erään oppilaan mukaan lähes kaikki luokan
pojat oli seitsemännellä luokalla kutsuttu kuraattorin luokse keskustelutilaisuuteen, jonka
aiheena oli tekijän kiusaaminen.
Jotkut oppilaat ja opettajat ovat kertoneet havainneensa tekijään kohdistunutta kiusaamista
myös lukiossa. Heidän mukaansa tekijää kiusattiin erityisesti verbaalisesti naljailemalla ja
huutelemalla muun muassa, koska hän pukeutui tavallista siistimmin, toi omia äärimielipiteitään
esiin ja hänen kiinnostuksensa kohteet olivat erilaiset kuin muilla nuorilla. Tekijää kiusattiin
myös jännittämisestä ja punastelusta, josta hän kärsi. Lukion ensimmäisen vuoden
keväällä lääkäri totesi tekijän käynnin yhteydessä, että koulukiusaaminen on jatkunut vielä
lukiossakin. Vuonna 2006 tehdyssä koulukiusaamiskyselyssä yksi oppilas vastasi, että tekijää
kiusataan ja keskusteli asiasta myös opettajansa kanssa. Kiusaaminen oli oppilaan mukaan
jatkunut vuosia.
Lukion opiskelijahuoltoryhmässä tekijän kiusaaminen nousi lukion ensimmäisellä luokalla
esiin ja asiaan puututtiin. Toisella kertaa todettiin, että asia on hoidossa. Yhdessä tönimistapauksessa rehtori keskusteli kiusaamisesta sekä tekijän että kiusaajan kanssa. Rehtorille kuten myös eräille opettajille tekijä kiisti silloin kiusaamisen eikä toivonut asiaa nostettavan esiin. Yhden opettajan kysyttyä opettamaltaan ryhmältä, kiusaavatko he tekijää, ryhmän vastaus oli kieltävä. Ryhmän sisäinen huumori oli ollut nokittelevaa. Muutoinkin osa opettajista ja oppilaista on sitä mieltä, että tekijää ei varsinaisesti kiusattu."
Jokainen voi oman selektiivisen lukutaitonsa mukaan päätellä tuosta, mitkä seikat johtivat kiusaamiseen ja sen jatkumiseen. Raportin perusteella osa ihmisistä oli sitä mieltä, että tekijää on kiusattu ja osa on ollut sitä mieltä, että tekijää ei kiusattu.
Minun selektiivinen lukutaitoni nostaa esiin esim. seuraavanlaisia kohtia:
- "Koulun mukaan tekijää ei ala-asteella erityisesti kiusattu."
- "Muutoinkin osa opettajista ja oppilaista on sitä mieltä, että tekijää ei varsinaisesti kiusattu."
Puhutaan vuosien kiusaamisesta, mutta ei ole mitään tietoa siitä, tapahtuiko oletettua kiusaamista pari kertaa lukukaudessa vai päivittäin. Tekijä kykeni kuitenkin käymään koulua eikä katsottu tarpeelliseksi siirtää häntä toiseen kouluun hänen mielenterveytensä turvaamiseksi.
Rikostoimittaja Jarkko Sipilä kirjoitti 18.4.2008 osuvasti otsikolla "Jokela ja motiivi":
http://blogit.mtv3.fi/elinkautinen/2008/04/18/jokela-ja-motiivi/
Mika Sivulan kirjoitus: "Katainen ja Kauhajoki":
http://www.mikasivula.fi/blogi/2008/09/30/6
Mikä on niiden ihmisten motiivi ja agenda, jotka haluavat, että kiusaamisen uskotaan olevan ainoa tai merkittävin syy tekoon? Työtä koulukiusaamisen kitkemiseksi voi tehdä muutenkin kuin takertumalla Jokelan ja Kauhajoen koulusurmiin keppihevosena.
Haluaako koulukiusatut ihmiset, että heidät kaikki leimataan kahden henkilön tekojen takia
potentiaalisiksi psykopaateiksi? Samalla tavalla kuin kasvottomat koulukiusaajat leimataan
ihmishirviöiksi, niin kasvottomat kiusatut leimataan potentiaalisiksi psykopaateiksi. Onko kukaan missään pysähtynyt edes puoleksi minuutiksi ajattelemaan, mitä tämä kaikki merkitsee kiusattujen maineelle? Kehtaako kukaan enää julkisesti myöntää olevansa koulukiusattu?
"- "Koulun mukaan tekijää ei ala-asteella erityisesti kiusattu."
- "Muutoinkin osa opettajista ja oppilaista on sitä mieltä, että tekijää ei varsinaisesti kiusattu."
Puhutaan vuosien kiusaamisesta, mutta ei ole mitään tietoa siitä, tapahtuiko oletettua kiusaamista pari kertaa lukukaudessa vai päivittäin. Tekijä kykeni kuitenkin käymään koulua eikä katsottu tarpeelliseksi siirtää häntä toiseen kouluun hänen mielenterveytensä turvaamiseksi."
Toki koulu selittää omalta näkökannaltaan sopivimmalla tavalla. Ja varsinkin oppilaat jotka ovat olleet mukana kiusaamisessa. Tuossahan todetaan, että osa oppilaista ja mikä sen helpompaa kuin tietää, että ketkä niin ovat sanoneet, sehän kävi jo ilmi saman päivän haastatteluista.
Ja sitten vielä, koita nyt ymmärtää mitä olet lukemassa:
"Tekijän vanhemmat ovat kertoneet, että tekijää alettiin kiusata ala-asteella neljännellä luokalla ja että kiusaaminen paheni viidennellä ja kuudennella luokalla. Viidennellä luokalla
tekijä oli itse vastannut terveyskyselyssä, että kiusaus on ärsyttävää. Äiti oli ala-asteen aikana
toistuvasti yhteydessä kouluun siellä sovellettavien kasvatustapojen vuoksi. Perhe katsoi,
että koulussa sallittiin liikaa kiroilua, huonoa käytöstä ja kiusaamista. Koulun mukaan tekijää
ei ala-asteella erityisesti kiusattu. Koulussa katsottiin, että pojalle asetettiin kotona sellaisia
perinteisiä käytösnormeja, jotka eivät olleet enää nykynuorison käytössä. Sen katsottiin
vaikeuttavan pärjäämistä muiden poikien joukossa ala-asteella. Perhe otti myös muiden oppilaiden vanhempiin yhteyttä moittien heidän lastensa käytöstä. Näitä yhteydenottoja pidettiin kiusallisina ja jotkut vanhemmat kehottivat lapsiaan välttämään tekijän seuraa. Kiusaamisasiaa ei käsitelty ala-asteen aikana oppilashuoltoryhmässä eikä koulun ja perheen välille syntynyt yhteistä näkemystä tilanteesta"
Siitten on vielä :
http://www.youtube.com/watch?v=2Pkylzqyhd8&feature=related
http://www.youtube.com/watch?v=IstAzoT60wc&feature=related
Vähättelysi antaa entistä enemmän sen vaikutelman että olet läheisessä kontaktissa kiusaajan tai kiusaajan perheen kanssa tai sitten olet itse kiusaajan isä tai äiti tai peräti kiusaaja.
Olet kovin varma asiasta, josta sinulla ei kuitenkaan ole mitään todisteita, pikemminkin päin vastoin. Käännytystyösi on aivan turhaa, koska kaikki ihmiset eivät ole kiusaamisen kannattajia kuten sinä.
Kiusaaminen ehkä suurin syy
20.3.2009 19:07 (Päivitetty 20.8.2009 09:35) STT
Kauhajoen kouluampujan äiti uskoo, että hänen poikansa teon taustalla painoi kiusatuksi tuleminen.
– Jos aikuinen mies tulee itkien koulusta kotiin, niin kyllä se aika paljon on, Riitta Saari kuvaa illalla esitettävän Yleisradion A-zoom-ohjelman haastattelussa. Haastattelun ekstrapaloja on nähtävissä myös netissä.
Äidin mukaan muutamat koulutoverit muun muassa sylkivät Matin kasvoille ja myös pojan mopo uhattiin särkeä, jos hän menee sillä kouluun.
– Matti myi sitten mopon pois, Riitta Saari kertoo.
Lukioaikaan uhkailijoina oli useampi poika. Äiti arvioi, että kiusaamisen taustalla vaikutti se, ettei Mattia tunnettu.
Viime vuoden syyskuussa 22-vuotias Matti Saari meni aseen kanssa tuolloiseen opinahjoonsa Kauhajoen palvelualojen oppilaitokseen ja surmasi siellä opettajan, yhdeksän oppilasta ja itsensä. Riitta Saaren mukaan ampuminen oli täydellinen yllätys.
– Viimeiseen asti luulin tai odotin, että Matti on ollut siellä aseen toisella puolella.
Matti Saari oli ennen koulusurmia elokuussa hakenut äitinsä mukaan apua Kauhajoen mielenterveystoimistosta.
http://www.hs.fi/kaupunki/artikkeli/Pekka-Eric Auvinen koulukiusatumpi kuin on luultu/1135235641465
JUURI NYT ›
Pekka-Eric Auvinen koulukiusatumpi kuin on luultu
"17.4.2008 10:13
Merituuli Ahola
Helsingin Sanomat
KRP
Jokelan kouluampuja Pekka-Eric Auvinen
Jokelan kouluampuja Pekka-Eric Auvinen
Esitutkintamateriaalin mukaan Jokelan koulusurmaaja Pekka-Eric Auvinen oli koulukiusatumpi kuin aiemmin on tiedetty.
Poliisin tutkinnassa on käynyt ilmi, että Auvinen oli joutunut koulukiusaamisen kohteeksi noin 10-vuotiaasta lähtien. Esitutkintamateriaalin mukaan Auvinen oli myöhemmin alkanut kärsiä jännittämisestä ja punastelusta erityisesti luokkatilanteissa siinä määrin, että ominaisuudet olivat alkaneet häiritä koulumenestystä.
Lisäksi Auvinen kärsi unensaantivaikeuksista, yksinäisyydestä ja ystävien puutteesta. Auviselle oli myös todettu paniikkihäiriö, minkä takia hänelle määrättiin mielialalääkitys.
Pekka-Eric Auvisen äiti halusi valottaa poliisille poikansa ajatusmaailmaan. Äidin mukaan Pekka-Eric Auvinen yritti löytää elämäänsä suuntaa filosofian, politiikan ja aatteiden kautta.
Äidin mukaan hänen poikansa koulukiusaaminen alkoi ala-asteen neljännellä luokalla ja paheni myöhemmin. Vanhemmat olivat puuttuneet kiusaamiseen, mikä oli lisännyt sitä. Poliisin mukaan yhdestä Auvisen kiusaajasta oli tullut kuitenkin myöhemmin tämän hyvä ystävä.
Äidin mukaan Auvinen kiinnostui jo ala-asteella politiikasta ja tilasi itselleen vuoden ajan muun muassa Keskustapuoluetta kannattavan lehden. Sittemmin Auvisen kiinnostus siirtyi sosiaalidemokraatteihin, vasemmistoliittoon ja Suomen kommunistiseen puolueeseen.
Äidin mukaan Pekka-Eric Auvinen oli kertonut, että hän voi hyväksyä väkivallan tietyissä tilanteissa.
Auvisen äidin mukaan pojan masennukseen johti se, ettei Pekka-Eric löytänyt itselleen sopivaa aatetta."
Äiti sitä ja äiti tätä. Kuinkahan objektiivinen tietolähde rikoksentekijän äiti on tässä tai missään rikosasiassa?
Olen koulukiusattu itsekin. Pitääkö vääntää rautalangasta ja huutaa?
Sinun kaltaiset itseään selvännäkijöinä pitävät ihmiset osoittautuvat tarkemmassa tarkastelussa yleensä vain paranoideiksi.
En ole käännyttämässä ketään. Sinunkin USKOSI on niin vahva, ettei siihen rationaaliset perusteet vaikuta mitenkään.
Lautakunnan tutkimuksesta:
"Tekijä ja hänen vanhempansa ovat kokeneet, että tekijää on kiusattu ala-asteelta lähtien ja
vielä lukiossakin. Myös jotkut oppilaat ja opettajat ovat kertoneet kiusaamista tapahtuneen ja kiusaamisesta tiesivät myös terveydenhoitaja ja koululääkäri. Tekijän vanhemmat olivat olleet asiasta huolissaan ja lukuisia kertoja yhteydessä kouluun. Vanhempien ja koulun välille
ei kuitenkaan ollut syntynyt tilanteesta yhteistä näkemystä ja asia ei ollut korjaantunut. Kiusaaminen oli tekijälle vaikea asia, joka heikensi yhteenkuuluvaisuuden tunnetta ja aiheutti
paineita."
liiankin kanssa. Miksi sitä yritetään kiistää....?
Että kiusaajat(osasyylliset) eivät olisi saaneet mitään sanktioita. Ilmeisesti johtuu siitä että olivat "hyvistä" perheistä?..
Tämä on suoraan raportista, analyysi osuudesta.
"Kiusaaminen
Tekijä ja hänen vanhempansa ovat kokeneet, että tekijää on kiusattu ala-asteelta lähtien ja
vielä lukiossakin. Myös jotkut oppilaat ja opettajat ovat kertoneet kiusaamista tapahtuneen ja
kiusaamisesta tiesivät myös terveydenhoitaja ja koululääkäri. Tekijän vanhemmat olivat olleet
asiasta huolissaan ja lukuisia kertoja yhteydessä kouluun. Vanhempien ja koulun välille
ei kuitenkaan ollut syntynyt tilanteesta yhteistä näkemystä ja asia ei ollut korjaantunut. Kiusaaminen
oli tekijälle vaikea asia, joka heikensi yhteenkuuluvaisuuden tunnetta ja aiheutti
paineita.
Kiusaamisilmiöt ovat monisyisiä ongelmia, joiden taustat voivat sekä kiusaajilla että kiusatuilla
olla lähtöisin perheistä ja lapsuudesta. Ongelmaa pitää aktiivisesti torjua erityisesti ennaltaehkäisevällä
toiminnalla, puuttumalla heti jo tapahtuneeseen kiusaamiseen tai kiusaamisepäilyyn
ja järjestämällä seuranta niin, että kiusaaminen loppuu. Koulujen ja päiväkotien
henkilöstöllä on tässä keskeinen tehtävä, sillä niissä paikalla ovat kiusaajat, kiusatut sekä
opettajat ja muu ammattihenkilöstö. Kiusaamisen kunnollinen käsittely edellyttää perheiden
halua osallistua ja yhteistyökykyä.
Johtopäätös 10
Tekijä oli kärsinyt kiusaamisesta useita vuosia ja siihen oli jossain määrin puututtu. Kiusaamista
tulee määrätietoisesti ennaltaehkäistä ja vähäpätöiseltäkin tuntuvaan kiusaamiseen
tulee välittömästi puuttua. Esimerkki tällaisesta lähestymistavasta on KiVa-koulu -toimenpidekokonaisuus.
Kiusaamisen nollatoleranssi tulisi olla käytössä päiväkodeista aikuisikään
saakka."
"Tekijän syrjäytyminen
Jokelan koulusurmat olivat henkirikoksena monilta osin epätyypillisiä. Tekijä ei ollut tiettävästi
syyllistynyt aiemmin väkivalta- tai muihin rikoksiin. Hän ei ollut tekoa tehdessään humalassa
eikä ollut päihteiden väärinkäyttäjä. Tekijä ei ollut perusluonteeltaan aggressiivinen.
Tekijä kävi lukiota, jossa hän pärjäsi kohtalaisesti, eikä poissaoloja ollut paljon. Tyypillistä
sen sijaan oli se, että tekijä oli mieshenkilö.
Vanhemmat eivät olleet eronneet eikä perhe ollut ollut lastensuojelutoimenpiteiden kohteena
kuten useissa henkirikostapauksissa. Asuinympäristö oli rauhallista pientaloaluetta ja toisensa
tuntevaa naapurustoa oli läheisyydessä runsaasti. Tekijällä ei ollut montaa kaveria ja hänellä
oli vaikeuksia kanssakäymisessä toisten ihmisten kanssa. Tekijän vanhemmat olivat
huolehtivaisia. Kasvatusperiaatteissaan ja hyvän käytöksen vaatimuksissaan he olivat tarkkoja
ja melko ehdottomia. Puuttuminen muiden oppilaiden käytökseen aiheutti varauksellisuutta
tekijää ja hänen perhettään kohtaan ja rajoitti ikätoverien kanssakäymistä tekijän kanssa.
Johtopäätös 12
Jokelan koulusurmat erosivat huomattavasti tyypillisestä nuorten väkivaltarikollisuudesta.
Tekijän syrjäytymisen kuva oli toisenlainen kuin syrjäytymisessä yleensä. Yhtymäkohtia ulkomaisiin
koulusurmiin on runsaasti."
Johtuu siitä, ettei ole mitään yksittäisiä kiusaajia, jotka olisivat vastuussa.
Toimenpiteet kiusaamisen ehkäisemiseksi ovat alimitoitettuja. Tässäkin ketjussa on ihmetelty, miksi kiusattu ei vaihtanut koulua. Minun logiikkani mukaan kiusaajat olisi pitänyt erottaa koulusta määräajaksi, tai laittaa tarkkailuluokalle. Yleensä kiusaamiseen syyllistyvät muutenkin häiriötä aiheuttavat koululaiset.
Opettajien välinpitämättömyys on myöskin yksi osatekijä vammauttamassa ilmapiiriä kouluissa ja sallimassa kaikenlaiset väärinkäytökset koulutovereita ja myöskin opettajia kohtaan. Se, että yksikään kiusaaja ilmottautuisi vastaamaan teoistaan, on näiltä raukkamaisilta ihmisenkuvatuksilta ja pelkureilta liikaa vaadittu.
lapsen etua eikä pitää jääräpäisesti kiinni logiikasta ja periaatteista. Ei tulisi mieleenkään uhrata omaa lastani periaatteiden vuoksi.
on vastuuttomuus. Millään kun ei ole mitään väliä. Kaikki on sallittua. Enkä usko, että tekijänkään vanhemmat uhrausta ajattelivat kun hyviä tapoja pojalleen opettivat. Näitä päinvastaisen "kasvatuksen" kukkasia on kauppojen kulmat tulvillaan.
Koko koulua ei voi pyörittää yksittäisten perheitten arvomaailmojen mukaan vaan yhteiskunnassa vallitsevien normien mukaan.
"Äiti oli ala-asteen aikana toistuvasti yhteydessä kouluun siellä sovellettavien kasvatustapojen vuoksi. Perhe katsoi, että koulussa sallittiin liikaa kiroilua, huonoa käytöstä ja kiusaamista. Koulun mukaan tekijää ei ala-asteella erityisesti kiusattu. Koulussa katsottiin, että pojalle asetettiin kotona sellaisia
perinteisiä käytösnormeja, jotka eivät olleet enää nykynuorison käytössä."
näkyy nykynuorisossa. Minkäänlaista opiskelurauhaa ei kouluissa ole ja kaikenlainen ilkivalta ja suunsoitto on kunniassa. Kaikki eivät tästä suinkaan pidä, niinkuin sinä joka vimmalla puolustat kiusaajien kunniaa. Onko huono käytös tavoiteltavaa? Ja kiusaaminen? Mielestäsi ne ovat normikirjoituksesi mukaan. Mikäli kaikki ajattelevat niinkuin sinä, niin tulevaisuus ei ole kovinkaan valoisa.
sen sijaan, että laitat sanoja toisen suuhun. Ei voi kuin ihmetellä moista. Olet niin sokean vihan vallassa, että kai sinun on sitten parempi vihata minuakin, jos se jotenkin oloasi helpottaa.
Mitähän iloa tässäkin koulusurmassa oli tekijän 18 vuoden hyvästä käytöksestä? Uhreja tuskin kiinnosti, tulivatko hyvätapaisesti tapetuksi.
Muistakaa ihmiset, että on olemassa myös koulukiusattuja, jotka kykenevät kriittiseen ajatteluun ja asioiden objektiiviseen tarkasteluun. Kaikki kiusatut eivät ole sokean vihan vallassa vaatimassa kasvottomia kiusaajia "lynkattavaksi".
myöntää, että kiusaaminen on yksi merkittävä tekijä tapahtuneessa. Hyvin merkittävä, kenties merkittävin, muiden seikkojen ohella. Mutta sitähän sinä kiusaajana et pysty myöntämään. Hyvätapaisuuden kytkeminen tähän esittämälläsi tavalla on mautonta. Tiedät kyllä missä mennään, mutta olet kyvytön myöntämään muuta kuin oman itsepäisen ajatuksesi. Tämä tästä keskustelusta, kun kerran objektiivisuutesi on olematonta. Hyvää loppuelämää kiusaamisen merkeissä.
Vuonna 2002 kiusaaminen nousi esiin koululääkärin ja terveydenhoitajan arvioissa sekä
vanhempien täyttämässä huoltajan lomakkeessa. Tuolloin tekijä itse oli vastannut myöntävästi kysymykseen ”kiusataanko/syrjitäänkö/ärsytetäänkö sinua luokassa?”. Yläasteella tekijällä ei ollut kavereita. Opettajien keskuudessa syntyi epäilyjä häneen kohdistuvasta kiusaamisesta.
Oppilashuoltoryhmä käsitteli tekijän kiusaamista todennäköisesti kahdesti, mutta
muistiinpanot ja muistikuvat asiasta ovat niukkoja. Erään oppilaan mukaan lähes kaikki luokan
pojat oli seitsemännellä luokalla kutsuttu kuraattorin luokse keskustelutilaisuuteen, jonka
aiheena oli tekijän kiusaaminen.
Jotkut oppilaat ja opettajat ovat kertoneet havainneensa tekijään kohdistunutta kiusaamista myös lukiossa. Heidän mukaansa tekijää kiusattiin erityisesti verbaalisesti naljailemalla ja huutelemalla muun muassa, koska hän pukeutui tavallista siistimmin, toi omia äärimielipiteitään esiin ja hänen kiinnostuksensa kohteet olivat erilaiset kuin muilla nuorilla. Tekijää kiusattiin myös jännittämisestä ja punastelusta, josta hän kärsi. Lukion ensimmäisen vuoden keväällä lääkäri totesi tekijän käynnin yhteydessä, että koulukiusaaminen on jatkunut vielä lukiossakin. Vuonna 2006 tehdyssä koulukiusaamiskyselyssä yksi oppilas vastasi, että tekijää kiusataan ja keskusteli asiasta myös opettajansa kanssa. Kiusaaminen oli oppilaan mukaan jatkunut vuosia.