Tunnen aika vähän katolilaisuutta, joten voisiko joku valaista tässä asiassa. Jos katolilainen aloittaa papin viran, onko siitä vielä mahdollista kääntyä takaisin jos vaikka haluaakin mennä naimisiin tms? Jos katolinen pappi siis yhtäkkiä rakastuisi ja haluaisi mennä naimisiin, onko siihen tilanteeseen mitään ratkaisua? Voiko olla katolinen pappi tai edes jossakin kirkon virassa ja silti olla myös naimisissa? Tuli vain mieleen, ihan uteliaisuudesta.
Katolisen papin virasta
aukko sivistyksessä?
28
4519
Vastaukset
- usf
Katolinen pappi ei voi mennä naimisiin, ja jos yhtäkkiä sellainen hinku tulee, sitten luovutaan pappeudesta. Asia on siis hyvin yksiselitteinen.
MUTTA: on olemassa katolisia pappeja, jotka ovat perheellisiä, kunniallisesti avioliitossa ja heillä on avioliitostaan lapsia, ollen samalla myös virassaan. Historiallisista syistä katoliseen kirkkoon kuuluu ns. uniaatteja, jotka noudattavat bysanttilaista riitusta ja ko. asiassa myös kanonista oikeutta. Uniaatteja on mm. Ukrainassa, Valko-Venäjällä, Syyriassa jne.- aukko sivistyksessä
Kiitos vastauksesta.
Entä onko miehellä joka luopuu papin virasta, mitään muita uravaihtoehtoja kirkossa? Onko se suuri häpeä yhteisössä jos joku luopuu papin virasta, ja onko näin tapahtunut joillekin papeille? - same as before
aukko sivistyksessä kirjoitti:
Kiitos vastauksesta.
Entä onko miehellä joka luopuu papin virasta, mitään muita uravaihtoehtoja kirkossa? Onko se suuri häpeä yhteisössä jos joku luopuu papin virasta, ja onko näin tapahtunut joillekin papeille?Ai niin, vielä sellainen kysymys, että olen ajatellut että katolisen papin virka on "ikuinen" eikä siitä voi luopua. Mutta ilmeisesti voi? Ja miten se tapahtuu? Jälleen tulee mieleen, että kyseistä henkilöä ei varmaan katsota enää katolisessa yhteisössä kovin hyvällä?
- Hansson
same as before kirjoitti:
Ai niin, vielä sellainen kysymys, että olen ajatellut että katolisen papin virka on "ikuinen" eikä siitä voi luopua. Mutta ilmeisesti voi? Ja miten se tapahtuu? Jälleen tulee mieleen, että kyseistä henkilöä ei varmaan katsota enää katolisessa yhteisössä kovin hyvällä?
Papin tehtävistä voi luopua, pappeudesta ei ihan kokonaan. Suomessakin on tapahtunut joitakin kertoja, että pappi on luopunut tehtävästään ja perustanut perheen. Se on sitten ollut aivan tapauskohtaista, miten hyvällä tätä on katsottu seurakuntalaisten piirissä, useimmitenhan tällainen on tietysti seurakuntalaisille järkytys ja vaikea kielteinen kokemus. Niissä tapauksissa, jotka itse tiedän, on käynyt niin, että naimisiin mennyt pappi on lähes hävinnyt seurakuntalaistensa näkyvistä, joko jääden pois messuista (kirkko ei tietenkään kiellä käymästä messussa) tai muuttaen toiseen seurakuntaan tai muuttaen ulkomaille. Uusi työ ja toimeentulo on joka tapauksessa löydettävä.
Pappeudesta luopuneellakin on (sikäli kuin tiedän) äärimmäisissä tilanteissa tiettyjä velvollisuuksia, esimerkiksi hänen on pappina kuunneltava kuolemanvaarassa olevan rippiä ja annettava synninpäästö, jos tämä kuoleva sitä pyytää eikä muuta pappia ole saatavilla. - niin, mutta
nämä uniaatit ovat aika myöhään tulleet roomalais-katoliseen kirkkoon lähinnä sen imperialistisen luonteen takia, periaatteessa uniaattien pitäisi olla ortodokseja, mitä he aikaisemmin ovat olleetkin.
Mutta nyt tärkeämpään aisaan.
Voiko kukaan katolilainen olla yhtä sinisilmäinen kuin sinä olet? Onhan Länsi-Euroopassa paljon virassaan seurakuntapappeina toimivia perheellisiä katolisia pappeja, Englannissa on kuulemma pappien salaisilla vaimoilla jopa valtakunnallinen yhdistyksin. Ei ole mitenkään suuri salaisuus, että monilla katolisilla papeilla on jossain sivussa vakituinen vaimo ja hänen kasvatettavanaan liuta aviottomia papin lapsia. Näin se maailma vain menee kaikista säännöistä ja periaatteista huolimatta.
Roomalais-katolinen kirkko on omaksunut pappien selibaatin varsin myöhään ja joutunee sitä päätöstään harkitsemaan uudelleen jo aivan lähitulevaisuudessa.
- Teilipyörä
Olen käsittänyt, että tullakseen papiksi lännen katolisessa kirkossa, he sitoutuvat selibaattiin. Jos heissä herää epäilys toimia pappina, ja haluavat elämässä perheen, niin heidän on erottava pappisvirasta. Se miten entinen pappi ja hänen kumppaninsa voivat elää, riippuu yhteisöstä. Suomessa olisi varmasti vaikeata olla kirkossa katseiden alla. Tulisi ikuinen leima vikittelijäksi ja alettaisi muitakin yksinäisiä ihmisiä haukkumaan vikittelijöiksi, mikä on koettu täällä tälläkin palstalla.
Katolinen virka on ikuinen, jos siihen haluaa sitoutua lopuksi elämäksi. Mikään maapäällinen virka ei pakkovirka. Sitä ei voi tehdä pakosta. Ketään ei pakoteta jatkamaan pappina, mutta realiteetit entisenä pappina saattaa tulla vastaan siinä maassa, missä hän on suorittanut kutsumustaan, varsinkin pienissä yhteisöissä. Jos papilla on loppututkinto muusta kuin teologiasta, esim. lääketiede, fysiikka jne. Eiköhän ura ala entisen uran jälkeenkin helposti. Se, että onnistuko tekemään uraa vielä kirkon tehtävissä, on yhteisö ratkaisevassa asemassa.
Näin minä ajattelen, siis olen olemassa.- the same
Kiitokset vastauksista!
Onkohan tästä aiheesta tehty jotain elokuvia tms? - the same
the same kirjoitti:
Kiitokset vastauksista!
Onkohan tästä aiheesta tehty jotain elokuvia tms?Ai niin, ja vielä kysyisin, miten englanniksi sanotaan "pappisvirasta luopuminen"? Onko siihen jotain tiettyä termiä?
- Toinen katkirkkolain
Piispamme Teemu Sippo on aina kannattanut pappien pakkoselibaatista luopumista, minkä takia hänen valintansa piispaksi on tässäkin suhteessa toivon merkki. Toivon ja luotan siihen, että hän tulee ottamaan asian jatkuvasti esille eri yhteyksissä ja toimimaan aktiivisesti sanojensa mukaan.
Papeiksi on valitettavasti Johannes Paavali II:n aikana hakeutunut paljon konservatiisia henkilöitä. Nyt toivon, että piispa tulee laittamaan tällekin stopin ja valikoimaan papeiksi kunnon sielunpaimenia, jotka osaavat antaa meille maallikoille paikkamme ja sananvuoromme kirkon asioista.
Kuten uusimassa Fides-lehdessä isä Adrian Borst SCJ toteaa, erityisesti Opus Dein pappien läsnäolo hiippakunnassamme on vahingollista ja seurakuntia rikkovaa. Itse toivon, että Opus Dei lähtisi Suomesta ja heidän tilalleen tulisi SCJ:n pappeja vaikkapa Hollannista tai muusta vapaasta maailmasta.- Teilipyörä
Eritoteen hollantilaisille papeille:
On jo teidän hollantilasten pappien ymmärrettävä, että kirkko on kasvanut lähinnä maahanmuuttajien ansiosta. Suomi liittyi EU-jäseneksi 1995, kuinka oletettavaa, että katolisesta maista ei olisi tullut jäseniä tänne Suomeen töihin? Kuinka oletettavaa, ettei nämä ihmiset olisi tarvinneet heille sopivia sielunhoitajia? Minä en ole liberaali, enkä myöskään konservatiivi. Käännynnäinen teidän kielellä olen eli ekumeenisesti kristitty. Minä haluan katolisen kirkon, jossa voin ottaa vastaan sen opin, joka minun uskoa ruokkii ja jonka olen ymmärtänyt kuuluvan katolilaiseen kirkkoon. Ei se, mikä kukin nyt tahtoo luoda toistemme kustannuksella.
Suomessa ekumenian räjähdyksellinen alku oli paavin tu1lessaan 1989, hän oli puolalainen. Hänen ekumeniansa oli kaikkien ihmisten hyväksyminen, kaikkien ihmisten erilaisten uskontojen hyväksyminen. Hän näki pahan Varsovan ghetoissa sotien aikana. Se taisi synnyttä halun olla ja palvella ihmisiä kutsun kautta. Hänen unelma oli auttaa kaikkia ihmisiä. Onko se perintönä, ettei Suomessa saa olla muita kuin ne, jotka haluaa olla muiden uskon yläpuolella? Minä sain kuvan hänen olevansa kaikkien puolella? Kenen puolella te tahdotte olla? Pyysikö hän täällä olleessaan estämään maahanmuuttajien ja pakolaisten tulo kirkkoon tämän tapaisesti? Ja luomaan pohjolaan ainutlaatuisen erilaisuuden kieltävän kirkon? Miten saan ajatuksiini sanan: EI. Miksi hän antoi kaikille mahdollisuuden, mutta täällä ei sitä anneta?
Tämä on palstan mielipide nimimerkillä Katkirkko, mutta tiedän ajatusmaailman lähteneen teiltä. Olen ymmärtänyt, ettei tänne ole haluttu äärivanhoillisia, enemmänkin pienen hiippakunnan takia. Sain myös käsityksen, että tässä kirkossa pelättiin käännynnäisten ryntäystä paavin takia, mutta teidän onneksi ei tullut. Rahakin oli vähän. Mutta hyvin tiedätte, ettei aika pysy paikallaan, ja maailma muuttuu. Nämä 20 vuotta on olleet harppauksellisia. Hämmentäviä kaikille. Me kaikki jarrutamme ja haluamme vaikuttaa tapahtuviin asioita, jotta olomme olisi mahdollisemman turvallinen. Tuskin ekumenia mihinkään sammuu, jos sanoisimme, että tässä kirkossa on kaikille tilaa uskoa katolisen kirkon opeilla sisältäen ne muutokset, jotka paavimme tulee julistamaan oppimme. Nyt olisi aika hyväksyä kaikki tulijat, eikö vain? Menneisyyteen ei kannata jäädä. - Kuin ruoho kasvaa
Pappisselibaatin poistuminen on Pyhän Istuimen asia, sitä ei piispa ratkaise. Pidetään nyt kuitenkin mielessä että olemme Katolinen kirkko Suomessa, emme Suomen Katolinen kirkko. Siksi ei ole järkevää tuhlata kovin paljon ruutia koko kysymykseen.
Uskon kyllä itsekin, että ajan kanssa pappisselibaatti poistuu ainakin pääosin, mutta siihen menee aikaa. Opillisia esteitä ei ole, taloudellisia kylläkin. - näinpä näin
Kuin ruoho kasvaa kirjoitti:
Pappisselibaatin poistuminen on Pyhän Istuimen asia, sitä ei piispa ratkaise. Pidetään nyt kuitenkin mielessä että olemme Katolinen kirkko Suomessa, emme Suomen Katolinen kirkko. Siksi ei ole järkevää tuhlata kovin paljon ruutia koko kysymykseen.
Uskon kyllä itsekin, että ajan kanssa pappisselibaatti poistuu ainakin pääosin, mutta siihen menee aikaa. Opillisia esteitä ei ole, taloudellisia kylläkin.Nyyisin seminaariin menevät miehet ovat aivan eri kamaa uin joskus 60-luvulla. He ovat vahvoja, tukevat paavia sekä ovat nimen omaan selibaatin kannalla. Lisäksi tällä hetkellä moniin hyvii seminaareihin on jonoa. Jos joku siis luulee että tilanne on sama kuin lähemenneisyydessä, ei ole tutustunut lainkaan tämänhetkiseen tilanteeseen.
Paavihan on itse sanonut, että lauma pienenee... Itse jatkaisin tähän, että se tulee olemaan uskollisempi ja sitä tulevat johtamaan papit isolla P:llä. Sellaiset, jotka aivat oikeasti haluavat parasta sieluille ja ovat valmiita uhrauksiin. Itse olen nähnyt tämän suuntauksen jo useammassa maassa. Samaa näyttää olevan tapahtumassa myös Suomessa. Kukaan ei anna elämäänsä kirkolle, jos kokee sen olevan väärässä tai jokseenkin yhdentekevä. Vielä aiemmin oli niitä, jotka rupesivat papiksi ajatellen, että kaikki muuttuu. Ei enää. Tämä on se edellisen paavimme mainitsema kevätaika... - Esperanrto
näinpä näin kirjoitti:
Nyyisin seminaariin menevät miehet ovat aivan eri kamaa uin joskus 60-luvulla. He ovat vahvoja, tukevat paavia sekä ovat nimen omaan selibaatin kannalla. Lisäksi tällä hetkellä moniin hyvii seminaareihin on jonoa. Jos joku siis luulee että tilanne on sama kuin lähemenneisyydessä, ei ole tutustunut lainkaan tämänhetkiseen tilanteeseen.
Paavihan on itse sanonut, että lauma pienenee... Itse jatkaisin tähän, että se tulee olemaan uskollisempi ja sitä tulevat johtamaan papit isolla P:llä. Sellaiset, jotka aivat oikeasti haluavat parasta sieluille ja ovat valmiita uhrauksiin. Itse olen nähnyt tämän suuntauksen jo useammassa maassa. Samaa näyttää olevan tapahtumassa myös Suomessa. Kukaan ei anna elämäänsä kirkolle, jos kokee sen olevan väärässä tai jokseenkin yhdentekevä. Vielä aiemmin oli niitä, jotka rupesivat papiksi ajatellen, että kaikki muuttuu. Ei enää. Tämä on se edellisen paavimme mainitsema kevätaika...Tämä selvä. Jos siis olet oikeassa, Suomessa ja muualla tuskailtu pappispula poistuu muutamassa vuodessa. Jos pula jatkuu, olet väärässä.
Toivon, että olet oikeassa.
- Yksi käännynnäinen
Kyllä tuosta papin selibaattisäännöksestä on poikkeus, nimittäin on sellaisia pappeja, jotka ovat käännynnäisiä ja ovat ensin menneet naimisiin, ja vasta sitten kääntyneet katolilaisiksi ja halunneet papeiksi. Heidän tapauksessaan avioliittoa voi jatkaa ja myös toimia pappina. Nämä papit ovat tosin pääsääntöisesti olleet jo pappeja vanhassa kirkossaan (esim. luterilaisessa) ja heillä on jo kääntyessään tutkinto teologiasta. Tällaisia pappeja on esim. Saksassa. Tosin hekään eivät voi enää mennä uudelleen naimisiin, mikäli puoliso kuolisi tai häipyisi.
- Locutus
Tiedän että naapurissa löytyy jotkut ent. luterilaisia jotka ovat nyt katolilaisia ja pappeja, ja joilla on perhe. Niitä löytyy sekä Amerikassa että Englannissakin (työkaveri esitteli minut viime matkalla Lontoseen entiseen anglikaani pappiin joka on juuri nyt valmistumassa opinnoisaan seminaarissa). Suomessakin on yks tai kaks jotka voisivat hyvinkin olla sopivia saadakseen samankaltainen vastanotto.
- Blue Eye
Minusta tämä on omituista. Papiksi vihkiminenhän on sakramentti kuten avioliittoon vihkiminenkin. En ymmärrä miten avioliittoon vihitty mies voi sitten saada myös pappisvihkimyksen. Sehän on sama asia kuin hän solmisi uuden avioliiton. Ja sama juttu toisinpäin. Jos on saanut pappisvihkimyksen, niin miten voidaan sama mies vihkiä sitten vielä myös avioliittoon? Jos pappina TOIMIMINEN ei vaan enää maistu, niin sen voi kait jättää, mutta eihän se sitä sakramenttia pura. Sen enempää kuin puolisonkaan jättäminen purkaa avioliiton sakramenttia.
- Teilipyörä
Blue Eye kirjoitti:
Minusta tämä on omituista. Papiksi vihkiminenhän on sakramentti kuten avioliittoon vihkiminenkin. En ymmärrä miten avioliittoon vihitty mies voi sitten saada myös pappisvihkimyksen. Sehän on sama asia kuin hän solmisi uuden avioliiton. Ja sama juttu toisinpäin. Jos on saanut pappisvihkimyksen, niin miten voidaan sama mies vihkiä sitten vielä myös avioliittoon? Jos pappina TOIMIMINEN ei vaan enää maistu, niin sen voi kait jättää, mutta eihän se sitä sakramenttia pura. Sen enempää kuin puolisonkaan jättäminen purkaa avioliiton sakramenttia.
Anglikaaniset papit kääntyessään katolilaiseksi voivat hakea erikoisluvan, mutta en ole kuullut virallisesten tietä pitkin muista uskonnonkunnista. Jos luterilainen on saanut tällaisen erikoisluvan, niin sekin on Vatikaanin myöntämä lupa.
- kysyvä...
Teilipyörä kirjoitti:
Anglikaaniset papit kääntyessään katolilaiseksi voivat hakea erikoisluvan, mutta en ole kuullut virallisesten tietä pitkin muista uskonnonkunnista. Jos luterilainen on saanut tällaisen erikoisluvan, niin sekin on Vatikaanin myöntämä lupa.
Mihin oikeastaan perustu ajatus että papin on sitouduttava selibaattiin? Onko se jokin henkinen juttu, että pyhien asioiden kanssa tekemisissä oleva ei saa olla naimisissa?
- vastaava...
kysyvä... kirjoitti:
Mihin oikeastaan perustu ajatus että papin on sitouduttava selibaattiin? Onko se jokin henkinen juttu, että pyhien asioiden kanssa tekemisissä oleva ei saa olla naimisissa?
Kaipa tuo perustuu ajatukseen, että papin on pyhitettävä elämänsä Kirkolle, seurakunnalle, ja uskonnolliselle yhteisölleen. Pappi on lisäksi melkeinpä 24/7 töissä, joten aikaa perheelle on paljon vähemmän, kuin vaikkapa luterilaisella papilla, jonka virka jo tarjoaa hänelle lakisääteisen työajan, vapaat, lomat jne.
Mutta näistä sakramenteista vielä sellasta, että ottaahan maallikkokin useita sakramentteja vastaan.. Kristitty on ihan ekaks kastettu, sitten hän on kasvanut sisään yhteisöön ja ottaa osaa ripille, käy ottamassa osaa eukaristiaan jne. Miksi siis luterilainen pappi ei voisi kääntyä katoliseksi ja ottaa vastaan pappeuden sakramentin, siitä huolimatta, että hänet on vihitty myös avioliittoon. Ne ovat kaksi sakramenttia, mutta miksi niiden pitäisi sotia toisiaan vastaan, sitä en tajua?
Katolinen traditio ei uskoakseni kuole siitä, että papit olisivat naimisissa, mutta sen sijaan se voisi tuoda jotakin hyvääkin mukanaan.. Muistan lukeneeni, että Puolassa tehdyn tutkimuksen mukaan moni papeista myönsi elävänsä naispuolisen ystävän kanssa "salasuhteessa" lisäksi moni olisi valmis menemään naimisiin jos saisi. Onko sekään oikein, että mieheltä viedään oikeus toteuttaa pappiskutsumusta, jos hän haluaa myös vaimon, perheen, lapsia... Mielestäni jokaisella pitäisi olla oikeus perheeseen!
Ehkä läntisen kirkon pitäisi jo seurata itäisen ort.kirkon esimerkkiä ja antaa pappien mennä naimisiin. Piispa on sitten eri asia, ilmeisesti ort. kirkossa piispa ei voi olla naimisissa, näin olen ymmärtänyt. - lukija...
vastaava... kirjoitti:
Kaipa tuo perustuu ajatukseen, että papin on pyhitettävä elämänsä Kirkolle, seurakunnalle, ja uskonnolliselle yhteisölleen. Pappi on lisäksi melkeinpä 24/7 töissä, joten aikaa perheelle on paljon vähemmän, kuin vaikkapa luterilaisella papilla, jonka virka jo tarjoaa hänelle lakisääteisen työajan, vapaat, lomat jne.
Mutta näistä sakramenteista vielä sellasta, että ottaahan maallikkokin useita sakramentteja vastaan.. Kristitty on ihan ekaks kastettu, sitten hän on kasvanut sisään yhteisöön ja ottaa osaa ripille, käy ottamassa osaa eukaristiaan jne. Miksi siis luterilainen pappi ei voisi kääntyä katoliseksi ja ottaa vastaan pappeuden sakramentin, siitä huolimatta, että hänet on vihitty myös avioliittoon. Ne ovat kaksi sakramenttia, mutta miksi niiden pitäisi sotia toisiaan vastaan, sitä en tajua?
Katolinen traditio ei uskoakseni kuole siitä, että papit olisivat naimisissa, mutta sen sijaan se voisi tuoda jotakin hyvääkin mukanaan.. Muistan lukeneeni, että Puolassa tehdyn tutkimuksen mukaan moni papeista myönsi elävänsä naispuolisen ystävän kanssa "salasuhteessa" lisäksi moni olisi valmis menemään naimisiin jos saisi. Onko sekään oikein, että mieheltä viedään oikeus toteuttaa pappiskutsumusta, jos hän haluaa myös vaimon, perheen, lapsia... Mielestäni jokaisella pitäisi olla oikeus perheeseen!
Ehkä läntisen kirkon pitäisi jo seurata itäisen ort.kirkon esimerkkiä ja antaa pappien mennä naimisiin. Piispa on sitten eri asia, ilmeisesti ort. kirkossa piispa ei voi olla naimisissa, näin olen ymmärtänyt.Kiitos vastauksesta. Eli kyseessä on siis enemmän traditio kuin "henkinen juttu"?
- Blue Eye
vastaava... kirjoitti:
Kaipa tuo perustuu ajatukseen, että papin on pyhitettävä elämänsä Kirkolle, seurakunnalle, ja uskonnolliselle yhteisölleen. Pappi on lisäksi melkeinpä 24/7 töissä, joten aikaa perheelle on paljon vähemmän, kuin vaikkapa luterilaisella papilla, jonka virka jo tarjoaa hänelle lakisääteisen työajan, vapaat, lomat jne.
Mutta näistä sakramenteista vielä sellasta, että ottaahan maallikkokin useita sakramentteja vastaan.. Kristitty on ihan ekaks kastettu, sitten hän on kasvanut sisään yhteisöön ja ottaa osaa ripille, käy ottamassa osaa eukaristiaan jne. Miksi siis luterilainen pappi ei voisi kääntyä katoliseksi ja ottaa vastaan pappeuden sakramentin, siitä huolimatta, että hänet on vihitty myös avioliittoon. Ne ovat kaksi sakramenttia, mutta miksi niiden pitäisi sotia toisiaan vastaan, sitä en tajua?
Katolinen traditio ei uskoakseni kuole siitä, että papit olisivat naimisissa, mutta sen sijaan se voisi tuoda jotakin hyvääkin mukanaan.. Muistan lukeneeni, että Puolassa tehdyn tutkimuksen mukaan moni papeista myönsi elävänsä naispuolisen ystävän kanssa "salasuhteessa" lisäksi moni olisi valmis menemään naimisiin jos saisi. Onko sekään oikein, että mieheltä viedään oikeus toteuttaa pappiskutsumusta, jos hän haluaa myös vaimon, perheen, lapsia... Mielestäni jokaisella pitäisi olla oikeus perheeseen!
Ehkä läntisen kirkon pitäisi jo seurata itäisen ort.kirkon esimerkkiä ja antaa pappien mennä naimisiin. Piispa on sitten eri asia, ilmeisesti ort. kirkossa piispa ei voi olla naimisissa, näin olen ymmärtänyt." Mutta näistä sakramenteista vielä sellasta, että ottaahan maallikkokin useita sakramentteja vastaan.. Kristitty on ihan ekaks kastettu, sitten hän on kasvanut sisään yhteisöön ja ottaa osaa ripille, käy ottamassa osaa eukaristiaan jne. Miksi siis luterilainen pappi ei voisi kääntyä katoliseksi ja ottaa vastaan pappeuden sakramentin, siitä huolimatta, että hänet on vihitty myös avioliittoon. Ne ovat kaksi sakramenttia, mutta miksi niiden pitäisi sotia toisiaan vastaan, sitä en tajua? "
Pappeuden sakramenttiin sisältyy selibaatti ja avioliiton sakramenttiin sisältyy seksin harjoittaminen puolison kanssa. Siten ne sotivat toisiaan vastaan. Luterilainen pappi voi toki kääntyä katolilaiseksi, mutta en ymmärrä miksi hänen pitäisi ryhtyä papiksi. Luterilaiselle pappeus on ammatinvalinta ja "kutsumus" korkeintaan samalla tavoin kuin sairaanhoitajaksi ryhtyminen on. En mitenkään näe, että luterilainen pappiskutsumus kääntymisen yhteydessä muuttuisi katoliseksi pappiskutsumukseksi. Ainakaan automaattisesti. Jos muuttuu, niin seuraava kysymys on kyllä silloin, että entäpä luterilainen naispappi, joka kääntyy katolilaiseksi..? Onko hänen "luterilainen pappiskutsumuksensa" sitten jotenkin vähempiarvoinen kuin luterilaisen miespapin?
Mitä tulee selibaattiin, niin ymmärtääkseni ensimmäiset kristityt tai Jeesuksen seuraajat nimenomaan suosivat tätä avioliiton kustannuksella. Sieltä ihan alunperin lienee peräisin ajatus, että vähintään piispojen ja pappien tulisi elää selibaatissa. - Teilipyörä
Blue Eye kirjoitti:
" Mutta näistä sakramenteista vielä sellasta, että ottaahan maallikkokin useita sakramentteja vastaan.. Kristitty on ihan ekaks kastettu, sitten hän on kasvanut sisään yhteisöön ja ottaa osaa ripille, käy ottamassa osaa eukaristiaan jne. Miksi siis luterilainen pappi ei voisi kääntyä katoliseksi ja ottaa vastaan pappeuden sakramentin, siitä huolimatta, että hänet on vihitty myös avioliittoon. Ne ovat kaksi sakramenttia, mutta miksi niiden pitäisi sotia toisiaan vastaan, sitä en tajua? "
Pappeuden sakramenttiin sisältyy selibaatti ja avioliiton sakramenttiin sisältyy seksin harjoittaminen puolison kanssa. Siten ne sotivat toisiaan vastaan. Luterilainen pappi voi toki kääntyä katolilaiseksi, mutta en ymmärrä miksi hänen pitäisi ryhtyä papiksi. Luterilaiselle pappeus on ammatinvalinta ja "kutsumus" korkeintaan samalla tavoin kuin sairaanhoitajaksi ryhtyminen on. En mitenkään näe, että luterilainen pappiskutsumus kääntymisen yhteydessä muuttuisi katoliseksi pappiskutsumukseksi. Ainakaan automaattisesti. Jos muuttuu, niin seuraava kysymys on kyllä silloin, että entäpä luterilainen naispappi, joka kääntyy katolilaiseksi..? Onko hänen "luterilainen pappiskutsumuksensa" sitten jotenkin vähempiarvoinen kuin luterilaisen miespapin?
Mitä tulee selibaattiin, niin ymmärtääkseni ensimmäiset kristityt tai Jeesuksen seuraajat nimenomaan suosivat tätä avioliiton kustannuksella. Sieltä ihan alunperin lienee peräisin ajatus, että vähintään piispojen ja pappien tulisi elää selibaatissa.Luterilainen, kuten
- Teilipyörä
Teilipyörä kirjoitti:
Luterilainen, kuten
No niin mihin se teksti kälpäsi?... Luterilaisen teologikoulutuksen saanut pappi voi toimia pappina katolisessa kirkossa. Jos luterilainen pappi on naimisissa sillä hetkellä kun hän vaihtaa hiippakuntaa ja kääntyy katoliseksi, hän voi saada Vatikaanilta luvan toimia pappina. En tiedä sitten tarvitaanko täydennyskoulutusta. Jos luterilainen pappi kääntyy katoliseksi ja menee sen jälkeen naimisiin, niin silloin hän ei voi toimia pappina. Sakramentti on silloin täydellinen ja joutuu elää selibaatissa. Jos jollakin on lisättävää, niin tarkennatkoon.
- kysyv'ä..
Teilipyörä kirjoitti:
No niin mihin se teksti kälpäsi?... Luterilaisen teologikoulutuksen saanut pappi voi toimia pappina katolisessa kirkossa. Jos luterilainen pappi on naimisissa sillä hetkellä kun hän vaihtaa hiippakuntaa ja kääntyy katoliseksi, hän voi saada Vatikaanilta luvan toimia pappina. En tiedä sitten tarvitaanko täydennyskoulutusta. Jos luterilainen pappi kääntyy katoliseksi ja menee sen jälkeen naimisiin, niin silloin hän ei voi toimia pappina. Sakramentti on silloin täydellinen ja joutuu elää selibaatissa. Jos jollakin on lisättävää, niin tarkennatkoon.
Jos seuraa sarjaa Emmerdale, niin siellä on pappi (katolinen??) joka on menossa naimisiin.
"Ashley Thomas
Ashley on kylän pappi. Hän on pienen Gabriellen isä, ja on kihloissa Laurelin kanssa. Hän hylkäsi papin uran saadakseen mennä naimisiin Laurelin kanssa, mutta ottikin työn takaisin. Nyt he odottavat, että piispa antaa heille luvan mennä naimisiin. Ashley on työnsä kautta mukana monissa kyläläisten tärkeissä hetkissä, huolehtii usein seurakuntalaistensa ongelmista, ja lähes kaikki pitävät hänestä. Ashley on mukava ja huumorintajuinen ihminen."
Miten tämä sitten selittyy? Onko se vain fiktiota? - Teilipyörä
kysyv'ä.. kirjoitti:
Jos seuraa sarjaa Emmerdale, niin siellä on pappi (katolinen??) joka on menossa naimisiin.
"Ashley Thomas
Ashley on kylän pappi. Hän on pienen Gabriellen isä, ja on kihloissa Laurelin kanssa. Hän hylkäsi papin uran saadakseen mennä naimisiin Laurelin kanssa, mutta ottikin työn takaisin. Nyt he odottavat, että piispa antaa heille luvan mennä naimisiin. Ashley on työnsä kautta mukana monissa kyläläisten tärkeissä hetkissä, huolehtii usein seurakuntalaistensa ongelmista, ja lähes kaikki pitävät hänestä. Ashley on mukava ja huumorintajuinen ihminen."
Miten tämä sitten selittyy? Onko se vain fiktiota?Emmerdale on fiktiivinen sarja. Elokuvassa pappi voi olla mitä halutaan sen olevan. Näissä tavallaan avataan tietä pohdinnoille, joissa pyritään varovasti vihjailla esimerkiksi: "jokos teidänkin on aika mennä naimisiin". Aina tulee elokuvia tai tv-sarjoja, jotka halutaan tietoisesti ihmisten mieleen ja esittämään filosofisia kysymyksiä. Joskus tällaiset vihjailut onnistuvat raivamaan tietä uusille tavoille. Yleensä ne tapahtuu ajakohtaisissa hetkinä, jolloin on esimerkiksi jokin epäkohta tullut esille. Suomessa Emerdale tulee tv:stä myöhemmin, mitä on Brittein saarilla se on näytetty.
Toki, maailmassa voi olla katolisia kirkkoja, jotka vihkivät papiksi myös naisia. Mutta onko katolisia pappeja, joka toimivat vastoin pappissakramenttia ilman lupaa, en ole vielä tosielämässä kohdannut tällaiseen huhunkaan. Ja onko ne kirkot paavin alaisuudessa, mene ja tiedä? Tähän naimisiin menevä pappiin en voi vastata täydellisesti juuta taikka jaata, ennen kuin tutkin asiaa. Jos joku muu tietää paremmin, niin antaa palaa. - hmm..
Teilipyörä kirjoitti:
Emmerdale on fiktiivinen sarja. Elokuvassa pappi voi olla mitä halutaan sen olevan. Näissä tavallaan avataan tietä pohdinnoille, joissa pyritään varovasti vihjailla esimerkiksi: "jokos teidänkin on aika mennä naimisiin". Aina tulee elokuvia tai tv-sarjoja, jotka halutaan tietoisesti ihmisten mieleen ja esittämään filosofisia kysymyksiä. Joskus tällaiset vihjailut onnistuvat raivamaan tietä uusille tavoille. Yleensä ne tapahtuu ajakohtaisissa hetkinä, jolloin on esimerkiksi jokin epäkohta tullut esille. Suomessa Emerdale tulee tv:stä myöhemmin, mitä on Brittein saarilla se on näytetty.
Toki, maailmassa voi olla katolisia kirkkoja, jotka vihkivät papiksi myös naisia. Mutta onko katolisia pappeja, joka toimivat vastoin pappissakramenttia ilman lupaa, en ole vielä tosielämässä kohdannut tällaiseen huhunkaan. Ja onko ne kirkot paavin alaisuudessa, mene ja tiedä? Tähän naimisiin menevä pappiin en voi vastata täydellisesti juuta taikka jaata, ennen kuin tutkin asiaa. Jos joku muu tietää paremmin, niin antaa palaa.Tästä keskustelusta tuli vielä mieleen, että jos pappisvirasta luopunut mies haluaa sitten virallisesti mennä naimisiin, eikä pitää salavaimoa (onko tuo tosiaankin yleistä?... eikö se sodi katolisen kirkon monia oppeja vastaan), niin saako hän kuitenkin katolisessa kirkossa mennä naimisiin? Jostain kuulin, että sellaisessa tapauksessa saa mennä naimisiin, mutta ei enää katolisessa kirkossa eikä katolisia häitä.
- T. Ollo
kysyv'ä.. kirjoitti:
Jos seuraa sarjaa Emmerdale, niin siellä on pappi (katolinen??) joka on menossa naimisiin.
"Ashley Thomas
Ashley on kylän pappi. Hän on pienen Gabriellen isä, ja on kihloissa Laurelin kanssa. Hän hylkäsi papin uran saadakseen mennä naimisiin Laurelin kanssa, mutta ottikin työn takaisin. Nyt he odottavat, että piispa antaa heille luvan mennä naimisiin. Ashley on työnsä kautta mukana monissa kyläläisten tärkeissä hetkissä, huolehtii usein seurakuntalaistensa ongelmista, ja lähes kaikki pitävät hänestä. Ashley on mukava ja huumorintajuinen ihminen."
Miten tämä sitten selittyy? Onko se vain fiktiota?tämä Ashley onkin anglikaanisen kirkon pappi? Olaanko me niin tolloja, ettei katolista pappia anglikaanisesta eroteta?
- Teilipyörä
hmm.. kirjoitti:
Tästä keskustelusta tuli vielä mieleen, että jos pappisvirasta luopunut mies haluaa sitten virallisesti mennä naimisiin, eikä pitää salavaimoa (onko tuo tosiaankin yleistä?... eikö se sodi katolisen kirkon monia oppeja vastaan), niin saako hän kuitenkin katolisessa kirkossa mennä naimisiin? Jostain kuulin, että sellaisessa tapauksessa saa mennä naimisiin, mutta ei enää katolisessa kirkossa eikä katolisia häitä.
Eikö virasta luopunut pappi olisi silloin normaali katolilainen jäsen? Mikä estäisi menemästä naimisiin kirkossa? Jos on ollut sen kirkon pappi, ja haluaa mennä samaisessa seurakunnassa naimisiin, on monista seurakunnan jäsenien suvaitsevaisuudesta kiinni, haluako niin tehdä tässä seurakunnassa. Ei pappisvirasta luopumista minun mielestä tarkoita katolisesta uskosta luopumista. Niin? Jos pappisvihkimystä verrataan avioliittoon, tästä en osaa sanoa, onko näin. Että papinvirasta eronnutta ei saisi vihkiä tavalliseen avioliittoon katolisessa kirkossa. Mutta uskoisin järjellä ajattelen, että papista tulee tavallinen katolinen rivijäsen, joka voi mennä katolisessa kirkossa naimisiin.
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Kansalla on oikeus tietää miksi persut pettävät
Koko kulunut hallituskausi on kysytty persuilta, minkä vuoksi he ovat pettäneet käytännössä jokaisen vaalilupauksen, ain597482Venäjän armeijan evp-upseeri: Armeija surkeassa tilassa, jonka läpäisee kaiken kattava
valehtelu. Venäläiset alkaneet pohtia julkisesti maan todellisia tappioita. Z-bloggari ja 3. luokan kapteeni (evp.) Mak1232906- 1421756
Kansalla on oikeus tietää mikä on SDP:n talousohjelma jolla maan talous
saadaan nousuun? Miksi puolue piilottelee sitä, vai eikö sitä ole? Tähän asti olemme vaan saaneet kuulla hallituksen ha651639Ammattiliitto 900 euroa/vuosi - Työttömyyskassa 72 euroa/vuosi
Ammattiliitosta eroamalla voi säästää jopa 800 euroa vuodessa. Mitä enemmän tienaat, sitä enemmän maksat liitolle. Esim1151448Miten voit olla niin tyhmä
että et tajunnut että sua vedätettiin? Tietäisitpä miten hyvät naurut on saatu. Naiselle1671394- 1291116
- 73817
Kyriake=Kirkko
Kirkko, Kyriake Kirkko-sana tulee kreikankielen sanasta Kyriake=Herran omat, Kristuksen omaksi kastettujen suuri joukko47802- 51707