Elikkä otan riskin leimautua sovinistisiaksi, ja kysyn, olisiko mitään hienovaraista tapaa saada nainen taas pitämään itsestään huolta vai onko syytä pistää daami vaihtoon?
Onko liikaa vaadittu, että kun itse pidän ulkonäöstäni ja kunnostani huolta, niin myös nainen tekisi saman myös suhteen edetessä? En vaadi liikoja, mutta jos toinen on oikeasti päästänyt itsensä sellaiseen kuntoon, että viettely-yritykset nostattavat ainoastaan oksennuksen kurkkuun.
Seurustelun alkuvaiheessa nainen oli mallinvartaloinen, meikkasi,laittoi hiuksensa ja pukeutui tyylikkäästi, mutta nykyään tulen kotiin sohvalla verkkareissa röhnöttävän maa-sian luokse. Olen vakavasti miettinyt suhteen katkaisemista, mutta ajattelin silti täältä kysäistä, olisiko mitään keinoa saada muija ottamaan itseään niskasta kiinni?
Miten saada nainen laihduttamaan?
52
6771
Vastaukset
- Vain sirpaleita
on meillä. Laihdutin ja laihdutan edelleen, mutta se ei riitä. Pidän itsestäni minulle sopivasti huolta, ulkoilen, meikkaan, pukeudun töihin siististi ) kotona rennommin ) sekä huolehdin karvoitukseni asialliseksi. Silti...minä kuulema vaan lihoan enkä pidä itsestäni huolta. En usko, että se on todellinen syy.
Pakko myöntää, että järkytyin hänen kommentista, että olen lihava ja lihoan vaan, koska eipä tuo kämppis ( nykyään kun ei ole mitään läheisyyttä ) itsestään huolehdi. Toisaalta seksiä ei ole ollut ikuisuuksiin enkä toisaalta kestäisikään sitä, koska mies haisee vanhalta ukolta vaikka on minua nuorempi. Kuvottaa kun hän tulee töistä kotiin ja nostaa kädet ylös pään päälle niin pitää vähän aikaa pidättää hengitystä kunnes hajua ei enää huomaa. Hän selittää sen johtuvan hormoneista. Hampaat pesee kun muistaa, joten pusut jäivät jo aikoja sitten kun en kestänyt kaatiksen hajua. Lapseni ovatkin jo asiasta huomauttaneet, mutta olen monesti vaientanut heidät, jottei turhaan loukkaisi häntä.
Hän kulkee mauttomissa vaatteissa eikä ymmärrä nykytyylistä mitään. Itse olen muotiin liittyvällä alalla enkä tiedä mitä hän oikein ajattelee. Olenkin tullut siihen tulokseen, että hänellä ei ole haju- tai makuaistia. Näköaistista voikin sitten pohtia muuta kun ei peilistä huomaa ulkonäköään. Katselen itseäni peilistä ja tiedän, että vielä muutama kilo. En ole koskaan ollut kuntosalihirmu vaan liikkunut omaksi iloksi, joten en ole koskaan ollut kiinteä tai trimmattu, mutta siisti ja normaalimittataulukon mitoissa kuten nyt.
Onpa erikoista ettei naisesi pidä itsestään huolta. Oletko itse kuitenkaan ihan kohdallaan? Viime kesänä lomalla pukeuduin ja olin kuin kämppikseni eikä tuo sanonut mitään...onkohan tyhmäkin vielä. Hän työskenteli ennen useita päiviä kotoa käsin etänä ja suorastaan maatui relaks-tuolille. Kulki uskomattomissa vaatteissa eikä tietysti suihkua..apua. Vuoden seurusteltuamme sairastuin, joten jouduin ottamaan hieman kevyemmin. Painoa kertyi ja olikin mukava olla kotona kuten hän. Hän saattaa huomaamattaan vetäistä pussillisen sipsejä ja sitten muutaman oluen. Hoikka kroppa, joten painoa ei kerry. Eikä hänkään harrasta mitään liikuntaa. No, minä hölmö huomasin muuttavani tapoja hänen tavoilleen ja laiskistuin sohvalle. Pakkohan siitä oli nousta ja ottaa itseään niskasta kiinni. Vielä on matkaa, mutta aion vetää korsetit ja sukkanauhat päälleni jouluun mennessä kuten aiemminkin. Mutta saa nähdä kuka niitä silloin availee. En nimittäin usko, että hän.
Kyllä nainen pitää itsestään huolta jos "pitää itsestään". Onko tapahtunut jotain töissä, kotona tai ystävien kanssa? Onko hän kuten sinä...eli liikutteko te yhdessä...syöttekö yhdessä..huomioitko häntä positiivisesti...entä se seksi...alastonkin nainen haluaa terveenä olla kaunis....ja oman miehensä mieluinen.
Sinulla sohvakammo ja minulla hajukammo...pakko kai sitä on toisesta eroon päästä jos ei enää miellytä, eikö? Mikäs pitää vielä yhdessä?- Plläösö
tai väärä nainen, ei kun vaihtoon vaan. Kyllä sinä uuden sohvaperunan vierellesi löydät.
Ei tartte miettiä että loukkaantuuko mies jos sanoo asiasta jos hygienia on ala-arvoisella tasolla ja niin edelleen. Sanot vain suoraan että mies haisee kuin vanha deeku tai rankkitynnyri ja tehostaaksesi sanomaasi niin toteat jos ei muutosta tapahdu niin otat avioeron. Jos miehesi ei tästä muuta tapojaan ja peseydy riittävän usein niin pitää sinua itsestäänselvyytenä ja on jo ukkoutunut jos ei seksi enää kiinnosta.
Hienovaraisempi tapa on että viettelet miehesi suihkuun ja kerran näytät itse että olisi mukavaa jos olisit aina suihkun raikkaana. Miehesi voi myös olla sellaisesta lapsuuden kodista missä pidettiin miestä liian hienostuneenä kun pesee liikaa. Valitse näistä kumpi on parempi tapa. Itselläni kyllä puolisoni sanoo aika suoraan jos olen likainen tai hampaat pesemättä mutta minulla riittää siihen huumorin taju ja käyn muutenkin joka aamu suihkussa ennen töihin lähtöä.
- 2+6
Tällaiset jutut saa minut lähinnä säälimään ihmisiä. Oli sitten mies tai nainen, niin eikö se olisi helpointa puhua siinä vaiheessa, kun huomaa että toisen elämäntyyli onkin muuttunut? Kun alkaa mennä sipsipusseja ja olutta. Ennen kuin toinen näyttää rantautuneelta ryhävalaalta. Mutta ei. Ja se kertookin sen, miksi teillä menee päin persettä. Ette osaa ettekä pysty keskustelemaan ainakaan oikeista asioista. Terveys on yksi tärkeimpiä asioita elämässä ja kuuluu mun mielestä asioihin, josta pitää pystyä puhumaan oman kumppaninsa kanssa. Mutta kun ollaan vittumaisia eikä puhuta edes terveydestä vaan siitä, että kun MINÄ sitä niin sinunkin. Eli ei minkäänlaista oikeaa empatiaa eikä oikeaa välittämistä. Jos aidosti välittää niin sitä herää siinä vaiheessa kun toiselle kertyy muutama kilo ja avaa keskustelun. Mutta suhteissa, missä ei voida puhua ja kaikki perustuu just ulkokultaisuuteen niin mun mielestä on parempi oikeasti erota. Kun se suhteen perusta ei ei kestä mitään oikeaa ongelmaa kun mistään ei pystytä puhumaan. Lisäksi kun tää aihe on kaluttu palstoilla ihan puhki ja haulla löytää ketjuja vaikka kuinka niin mun mielestä nämä on ihan tyhjäpäiden narinaa ja sen väistelyä, että suhteessa ei kyetä puhumaan oikeista asioista rakentavasti.
- painetta päässä
...niin varmasti laihtuu jo siitä onnesta että pääsee vapaaksi!
Olen seurannut omani lisäksi lähipiirissä kahta perhettä, missä vaimot on lihoneet paljon parisuhteen aikana. Ja molemmat vaimot ovat ainakin omien kännipuheidensa perusteella todella pettyneitä parisuhteeseensa. Siis ovat onnettomia ja väsyneitä pyörittämään perhettä. Ja molemmat ovat sanoneet että jos lapsia ei olisi, olisivat jo varmasti lähteneet.
Ja täytyy tunnustaa, että tällä on sama tilanne. Syön ikävääni. Olen siis parisuhteessa, mutta tunnen olevani totaalisen yksin.
Mieti onko teillä sama juttu? Niin kovalta kuin se kuulostaakin, saatat olla itse syypää vaimosi surkeuteen ja liikalihavuuteen. Et osaa kannustaa ja motivoida, ja pidät häntä itsestään selvänä. Tai sitten yksinkertaisesti rakkaus on hänen kohdaltaan LOPPU, mutta hän ei vaan osaa lähteä ja parantua.- minä vaiN
Kun parisuhteessa toinen ei anna mitään positiivista palautetta, ei kunnioita eikä ole mihinkään tekemääni tyytyväinen.... alan syödä suruuni / pahaan olooni :(
Näin oli entisessä suhteessa ja nykyisessäkin.
Itse koen itseni niin nollaksi... milläköhän taas nostaisi itsensä suosta pois.
Rakastan miestäni , mutta se ei riitä haluan myös vastarakkautta
Voimia kaikille kanssa sisarille. - ole jo
minä vaiN kirjoitti:
Kun parisuhteessa toinen ei anna mitään positiivista palautetta, ei kunnioita eikä ole mihinkään tekemääni tyytyväinen.... alan syödä suruuni / pahaan olooni :(
Näin oli entisessä suhteessa ja nykyisessäkin.
Itse koen itseni niin nollaksi... milläköhän taas nostaisi itsensä suosta pois.
Rakastan miestäni , mutta se ei riitä haluan myös vastarakkautta
Voimia kaikille kanssa sisarille.korkea aika katsoa peiliin jos joka suhteessa käy näin?
Aina on jonkun muun syy jos itse vetää sipsejä. Kukaan ei ole minuun tyytyväinen plaa plaa valivali.
Aikuistukaa hyvänen aika ja tehkää asialle jotain! - Anonyymi
minä vaiN kirjoitti:
Kun parisuhteessa toinen ei anna mitään positiivista palautetta, ei kunnioita eikä ole mihinkään tekemääni tyytyväinen.... alan syödä suruuni / pahaan olooni :(
Näin oli entisessä suhteessa ja nykyisessäkin.
Itse koen itseni niin nollaksi... milläköhän taas nostaisi itsensä suosta pois.
Rakastan miestäni , mutta se ei riitä haluan myös vastarakkautta
Voimia kaikille kanssa sisarille.Niin just että se on aina miehen vika
- kukkaislapsi...
Kysymyksesi kertoo paljon. Jos lähtökohta on se, että naisen on pidettävä itsestään huolta tai pistät hänet vaihtoon, niin toivo on jo mennyttä. Sinun osaltasi.
Jokainen huolehtii ensisijaisesti itsestään eli oikein hienovaraista konstia toisen patistelemiseen laihdutuskuurille ei ole. Varsinkin, kun niin moni nainen nykyään on jo viimeistäään teini-iässä omaksunut vääristyneet malli-ihanteet ja sitten, kun ei niissä mitoissa pysy, niin masentuu siitäkin, jos ei muusta. Mutta sehän ei sinun päällimmäisin huolesi olekaan, koska lähdet siitä, että kun itse pidät itsestäsi huolta, niin jonkinlaiseksi vastineeksi pitäisi eukonkin niin tehdä. Viestistäsi kuultaa hyvin selvästi, että mikäli sinulla on joskus jotain tunnepuolta naista kohtaan ollut, niin siitä ei ole enää tietoakaan (muistat kyllä mainita hänen menneen mallivartalonsa, mutta pihaustakaan ei kuulu mahdollisista rakkaudentunteistasi häntä kohtaan). Ja kun homma on tuossa jamassa, niin kannattaa miettiä, oletko ollenkaan parisuhdetyyppiä, koska parisuhteessa oikeasti pitäisi hyväksyä ne ylä- ja alamäet, mutta pelkkä kilojen laskeminen ei siihen oikein kuulu. Joten, jos joku on teidän parisuhteessanne pielessä, niin parhaiten löydät ongelmakohdan kurkkaamalla aamulla partaa ajaessa peiliin.- Aprova
näinhän sen pitäisi olla...mutta onko tänä päivänä kun kaikki on niin materialistisen ulkokultaista.
- <3 <3
ABC -lehdes oli hyvä kolumni aiheesta ja oon lukenu joskus netistäkin vastaavan tutkimuksen, en oo vain pistäny sitä juttua muistiin :/ mutta siinä lehdes otsikko oli tällänen: Vaimot kuntoon kehumalla, siinä oli seuraavanlainen dieettiohje, Ohje on kohdistettu miehille, ja se kuuluu näin: "Kehu päivittäin vaimoasi siitä, kuinka kaunis hän on. Kerro hänelle, miten upealta hän näyttää puvussaan. Huomaa, kun hän on käynyt kampaajalla. Ihaile hänen hyvin hoidettuja kynsiään. Kun vaimosi vaihtaa yöpuvun, kerro hänelle, että hän näyttää lumoavalta (ja pidä huoli siitä, että suljet television ennen sitä)." Toimiva hoito vaatii vähintään 5 tosissaan sanottua kehumista päivässä. Vaimo alkaa toteuttaa sitä mielikuvaa, jonka hänelle luot. Se voi viedä viikkoja mutta toimii varmasti. Kun alat kertoa hänelle, että hän näyttää hoikalta, hän oikeasti alkaa toimia sen mukaan. Miksi vaimot sitten keräävät massaa ympärilleen? Se useimmiten johtuu piittaamattomasta puolisosta. Jos näet vaimon, joka on päästänyt painonsa riistäytymään hallinnasta, käännä katseesi hänen mieheensä. Monet miesten laiminlyömät naiset ovat eroottisesti masentuneita. Miehet eivät halaa heitä, eivät suutele, eivät rakastele eivätkä edes kosketa heitä. Tutkimusten mukaan naimisissa olevat naiset painavat 20 prosenttia enemmän kuin naimattomat. Se johtuu siitä, että naimattomat naiset tulevat kotiin, katsovat, mitä jääkaapissa on ja menevät sänkyyn. Naimisissa olevat naiset puolestaan katsovat´, mitä on sängyssä ja menevät jääkaapille. Naista ei inspiroi mikään muu niin paljon kuin se, että hän voi näyttää hyvältä rakastamansa henkilön silmissä. Hän ei halua olla rakastunut itseensä vaan mieheen. Jos mies alkaa pettämään vaimoaan, sen huomaa yleensä jostakin ilmeisestä munauksesta, kuten siitä, että hänellä on huulipunaa poskessa tai hän saapuu kotiin rakastajattaren alushousut kaulassa. Nainen puolestaan alkaa samanlaisessa tilanteessa pitää itsestään huolta; hän antaa hiustensa kasvaa, ostaa uusia alusvaatteita, ylipäätään hän hoikistuu ja kaunistuu. Joku on kertonut hänelle, miltä hän oikeasti näyttää. Siinä vaiheessa peli on yleensä menetetty. Mutta niin ei tarvitse käydä. Vaimon hoito kotona kannattaa aloittaa ennen sitä.
Tämän kirjoitin siis lehdestä hieman lyhentäen. Omasta mielestä tos jutus on järkee ja kannattaa varmasti kokeilla sen toimivuutta :)- voivoi vitsit
Positiivisessa mielessä! Miehet, käyttäkää tätä! Jos ei muuta niin seksiä irtoo taatusti enemmän ja arkenne on antoisampaa! Ongelman halijalle voisin ehdottaa, että ottaisit naisesi mukaan vaikka lenkille. Mikäs sen mukavampaa kuin kävellä/juosta raikkaassa ulkoilmassa. Mutta älä ihmeessä mene kommentoimaan negatiivisesti mahdollista huonoa kuntoa. Jos naisesi näyttää hengästyneeltä niin vaihda itse tahti välillä kävelyyn jotta naisesi saa hengähtää. Älä tästäkään mainitse muuten kuin että haluat itse kävellä. Anna siis naisen määrätä tahti lenkillä. Näin et loukkaa häntä, etkä alenna mahdollista huonontunutta itsetuntoa, joka saattaa tapahtua kilojen kerääntyessä. Kaikkihan on tosi tapauskohtaista ja naisesi saattaa olla ihan onnellinen kuoressaan. Harvemmin niitä kyllä oikeesti on. Alkakaa yhdessä myös parantaa ruokavaliota. Voit itse kauppareissulla valita sen kevyemmän vaihtoehdon kärryyn. Edellyttäen tietty, että käyt kaupassa. Monet miehet jättävät tämän askareen täysin naisen varaan, hyi teitä! Hyllyllä sanot, että haluat itse keventää, jolloin nainen ei taaskaan voi syyttää sinua arvostelusta. Tätä voi soveltaa kaikkeen. Hiukan menee manipuloimiseksi, mutta kaikista pitäisi tulla tyytyväisiä.
- Hubaaaaaa
voivoi vitsit kirjoitti:
Positiivisessa mielessä! Miehet, käyttäkää tätä! Jos ei muuta niin seksiä irtoo taatusti enemmän ja arkenne on antoisampaa! Ongelman halijalle voisin ehdottaa, että ottaisit naisesi mukaan vaikka lenkille. Mikäs sen mukavampaa kuin kävellä/juosta raikkaassa ulkoilmassa. Mutta älä ihmeessä mene kommentoimaan negatiivisesti mahdollista huonoa kuntoa. Jos naisesi näyttää hengästyneeltä niin vaihda itse tahti välillä kävelyyn jotta naisesi saa hengähtää. Älä tästäkään mainitse muuten kuin että haluat itse kävellä. Anna siis naisen määrätä tahti lenkillä. Näin et loukkaa häntä, etkä alenna mahdollista huonontunutta itsetuntoa, joka saattaa tapahtua kilojen kerääntyessä. Kaikkihan on tosi tapauskohtaista ja naisesi saattaa olla ihan onnellinen kuoressaan. Harvemmin niitä kyllä oikeesti on. Alkakaa yhdessä myös parantaa ruokavaliota. Voit itse kauppareissulla valita sen kevyemmän vaihtoehdon kärryyn. Edellyttäen tietty, että käyt kaupassa. Monet miehet jättävät tämän askareen täysin naisen varaan, hyi teitä! Hyllyllä sanot, että haluat itse keventää, jolloin nainen ei taaskaan voi syyttää sinua arvostelusta. Tätä voi soveltaa kaikkeen. Hiukan menee manipuloimiseksi, mutta kaikista pitäisi tulla tyytyväisiä.
vaihtaisin heti...
- Pani kurissa
Kehumalla saa nainen hyvän mielen ja petoksen missä LUULEE miehen pitävän röhnöttävästä läskistä.
Hyi helvetti, tulee sitten yllätyksenä kun mies jättää niiden makkaroiden vuoksi....
Tuon teorian mukaan nainen ei rakasta koska näyttää HIRVEÄLTÄ eikä halua näyttää nätiltä...... joten vaimon vaihto taitaa sun mukaan olla edessä....
PS vaimo yleensä lihoo ja rupsahtaa kun LUULEE miehen olevan varma nakki....
- tiitu_24
Hankala tilanne. Itselläni on tosin päinvastainen. Minä olen se, joka pitää huolta kunnostaan ja itsestään, kun taas mies vain lihoo ja makaa sohvalla piereskellen. Mutta miten tälle voisi siitä vihjaista, että lähdeppäs kulta joskus matkaan juoksemaan? Huono homma tässä on se, että mies ei pidä liikunnasta yhtään ja itse harrastan sitä useita tunteja päivässä. Kyllä elämäntapamme ovat niin erilaiset, että olen tosissani miettinyt eroamista.
- jos ei halua itse
Johan on kumma kun ihmissuhdekin ostetaan ns. "takuulla" - kaikki on ja pysyy kuten joskus silloin ennen. Hei, missä te oikein elätte?
- Edes yrittää
Meilläkin mies lihoo helpommin, mutta tosissaan taistelee painonsa kanssa.
Väliilä harmittelee kun paino nousee joka tapauksessa.
Liikuntaa on sopivasti, mutta ruoka ja herkut maistuu liikaa.
Plus hidas aineenvaihdunta.
- naisen silmin
Jos naisessa on vähäänkään sellaista mistä pidät kerro se naisellesi! Kyllä toiselle saa pahan mielen vaikka, ett sanoisikaan ett laihduta nyt jne, pelkkä katse, kosketuksen puute, ilmeet teot jne kertovat jo sen, ettei nainen ole sinun silmissäsi kiinnostava, uskon, että hännen itsetuntonsa on niin alamaissa ettei jaksa yrittää enää pitää kunnostaan huolta.
Onko kyse nyt vaan vaimon ulkonäöstä, mieti, auttaako pelkkä ulkonäön siistiminen, tai onko peli muutenkin jo menetetty? Häiritseekö sinua pelkkä ulkonäkökö vai muitakin asioita? Mieti omia tunteitasi
Hankkikaa koira jos mahdollista
Miten jos menisitte vaikka kylpylään ja varaisit hänelle hoidon, ostaisin lahjakortin johonkin hoitoon, katsot miten hän suhtautuu siihen, sitten ehkä lahjakortin jonnekkin kosmetologille, kemikaaliliikkeeseen, kampaajalle ym...ei kannata heti suoraan kauneuteen liittyvää koska, nainen voi ottaa sen loukkauksena.
Innosta häntä mukaasi kuntoilemaan ja pidä mölyt mahassa, kehu kuinka kivaa on että hän lähti, Ei tämä tekee sinulle hyvää, esitä asiat positiivisesti! Kuntosali kortin ostamisenkin voi ottaa loukkauksena, Voit myös sanoa, että haluaisit ostaa hänelle jotain mukavaa, esim alusvaatteet tai jonkun vaatteen, korun ym, hemmottele naistasi, niin hän herää kukkaan. Menen mukaan ostamaan hänelle vaatteita, älä marise vaan kehu ja ehdota mikä voisi sopia, tämän voisin tehdä esim kylpyläkäynnin jälkeen. Hermoja sinulta vaditaan, mutta mikään ei tapahdu vahingossa.
Mieti miten näytit rakkauttasi seurustelunne alussa ja kokeile samoja keinoja. Hemmottele, koske, kanusta, innosta, kehu, ne ovat avainsanoja onnistuneeseen suhteeseen. Oma mieheni tekee kaikkia näitä ja jaksan joka päivä meikata, käydä kampaajalla ja pidän kunnostani huolta ja saan kehuja muiltakin miehiltä ja ne ei edes tunnu miltään oman miehein kehujen rinnalla, se on se rakkain joka saa toisen tuntemaan itsensä joko todella kauniiksi ja jaksaa nähdä vaivaa tai sitten päin vaston ja se satuttaa kaikista maailman ihmisistä eniten. - sinusta?
Hienovarainen keino on kehua ja kannustaa, sekä ottaa se puoliso mukaan liikunnallisiin harrastuksiin, ja vaikka kokata hänelle jotain kevyempää.
Mutta....ihan ensiksi kannattaisi varmasti yhdessä pohtia, mistä toisen haluttomuus tehdä mitään johtuu. Onko naisesi masentunut? Vai mikä tuohon tilaan on ohjannut? Ja jos ja kun otat asian puheeksi...niin kehoitan äärimmäiseen varovaisuuteen.
Hiukan kyllä epäilen onko tunteesi aidot naistasi kohtaan noin muutenkaan, eipä kukaan rakastava mies kai kutsu naistaan maa-siaksi tai muijaksi. En tiedä...olisko vaan parempi että pääsisi eroon sinusta. Jos vaikka on onneton, kun on selvinnyt mikä moukka oikein olet. Voi vaikka nousta vielä kukoistukseen ilman alentavaa seuraasi. Mietihän sitäkin.- Hehheheheee
"En tiedä...olisko vaan parempi että pääsisi eroon sinusta. Jos vaikka on onneton, kun on selvinnyt mikä moukka"
Jos lihominen johtuu vaikka e-pillereistä, niin aivan varmasti sen naisen fiilikset nousevat kattoon kun mies dumppaa sen!
- Yöks
Kyllä se maasika lähtee matkaansa ihan itse kun menet sanomaan hänelle kaiken tuon mitä kirjoitit tänne.
Missä on toisen kunnioitus? Ehkä daamisi ei kunnioita sinua, kun ei pidä itsestään huolta, mutta et sinäkään häntä! Vaikka daamisi... anteeksi muijasi ulkonäkö olisi sinulle paha paikka niin miksi kirjoitat hänestä niin ikävästi? Ikinä en kirjoittaisi rakkaasta kumppanistani noin vaikka hän lihoisi!
Oletko yrittänyt ehdottaa jotain yhteistä liikuntaharrastusta? - Läskitohtori
En jaksanut lukea vastauksia yhtään, mutta itse olen kannattanut sellaista linjaa, että ottaa naista mukaan aluksi kävelylenkeille ja myöhemmin ehkä juoksulenkeille, jos innostuu. Aloin itse osallistumaan ruoanlaittoon, ja puhelin vähähiilihydraattisesta safkasta. Sehän ei paljon auta, jos vähän kävelee ja sitten päälle safkaa hirvittävät määrät sipsejä ja ranskalaisia. Itse harrastan jonkin verran liikuntaa, niin muistin tietysti aina esim. rullaluistelulenkiltä tullessani kehua mahtavia fiilareita.
Eli esimerkillä ja hienovaraisella ohjailulla läskit vähemmäksi!- FeliFel
Ei ainakaan kannata mennä sanomaan: olet ruma, laihduta. Vetoa mieluummin siihen, että olet huolissasi kultasi terveydestä ja elintavoista; että olisi mukavaa, jos hän söisi terveellisemmin ja liikkuisi enemmän jne. Se olisi paljon kohteliaampi ja kunnioittavampi tapa, ja osoittaisi naisellesi, että välität hänestä.
- Läskitohtori
FeliFel kirjoitti:
Ei ainakaan kannata mennä sanomaan: olet ruma, laihduta. Vetoa mieluummin siihen, että olet huolissasi kultasi terveydestä ja elintavoista; että olisi mukavaa, jos hän söisi terveellisemmin ja liikkuisi enemmän jne. Se olisi paljon kohteliaampi ja kunnioittavampi tapa, ja osoittaisi naisellesi, että välität hänestä.
Tähän ehkä voisi heittää tarkennuksen, että tuo oma naisen laihdutusprojektini sinänsä onnistui hyvin, mutta lopetin suhteen myöhemmin muista syistä.
- piab
Läskitohtori kirjoitti:
Tähän ehkä voisi heittää tarkennuksen, että tuo oma naisen laihdutusprojektini sinänsä onnistui hyvin, mutta lopetin suhteen myöhemmin muista syistä.
meillä molemmilla tuli hieman kiloja kun aloimme seurustelemaan. minä päätin tehdä asialle jotain, ja olenkin hieman laihtunut. mieskin tiedostaa kuntonsa, puhuu siitä, mutta ei tee mitään asialle, syö vaan.
mä ainakin haluan näyttää hyvältä mieheni silmissä, ettei tarvitse vieraita naisia katsella ja harrastaa seksiö silmät kiinni ajatellen toista
- Naisia erilaisia
jos et arvosta ja rakasta häntä sellaisena mitä hän on ,niin kannattaisko etsiä uusi tyttöystävä? Kyllä hänkin varmaan saa sellaisen joka ei kirjoittele palstoille tuollaisia mitä sinä kirjoittelet ja mieti miten saa tyttöystävänsä laihduttamaan.hei haloo...
- Rakastava puoliso
Oisko joku kiva yhteinen liikuntaharrastus mahdollinen? Lajeja on paljon, luulisi löytyvän jokin mieleinen. Ja yhdessä kokkailu voi olla hauskaa, kokkailette jotain kevyttä (etsi ohjeita vaikka netistä). Yhdessä tekemisestä on muutakin iloa, kuin laihtuminen.
Maasika ja muija nimityksesi ei anna kovin fiksua kuvaa sinusta, miettisivät vähän. - Hra Hermanni
Ikävä kyllä naiset tuppaavat lihomaan parisuhteessa. Omakin avovaimoni on lihonut aika paljon. Yritän kannustaa häntä laihtumaan, mutta ei kovin hyvälle näytä.
- jConstantine
Oma naiseni on ollut reilusti ylipainoinen jo vuosia ennen kuin hänet edes tapasin.
Mitään merkkejä paremmasta ei kuitenkaan ole odotettavissa, koska kaiket päivät (niin arjet kuin viikonloputkin) menevät sohvannurkassa sipsipussin, limsapullon ja suklaalevyn seurassa telkkaria ja tietokonetta hilpatessa, vaikka ennen vuodenvaihdetta sain pyhät lupaukset siitä, että elämä lähtee raiteilleen.
Ylipaino ei ole ainoa ongelma, mutta sen itsensä ohella suuri tekijä moneen muuhun, eli huonoon itsetuntoon ja yleiseen henkiseen jaksamiseen. Tätä kirjoitettaessa vaimoke on ollut hereillä vuorokaudesta noin 8 h, ulkoillut sen verran, että kävimme postissa ja kaupassa, mutta loppuaika onkin kulunut vuoron perään peiton alla ja sohvalla telkkaria katsomassa. Suostui rutinan kautta tiskaamaan, kun minä pyysin lähtiessäni harjoituksiin.
Ei tällaisia asioita tarvitsisi pyytää, vaan jokaisen kunnon ihmisen kuuluisi huomata ne ja ryhtyä tuumasta toimeen, varsinkin, kun on yksin kotona ollessa pitkä aika. Minä siis käyn välillä jossakin, esimerkiksi harrastuksen lisäksi koulussa, eikä sillä välin tapahdu mitään kodin siisteyden tai minkään muunkaan eteen. En ole sitten kouluttamassa vaimokkeesta mitään kotiapulaista vaan haluan asioiden tapahtuvan kuin itsestään ja tasa-arvoisesti. Minä olen yksinkertaisesti oikeassa väittäessäni, että kodin siivouksen pitää tapahtua kuin sormia napsauttaen, eli ilman, että joku toinen erikseen sormella näyttää, missä villakoira on.
Ylipaino vaikuttaa tietenkin samoin myös fyysiseen jaksamiseen. Kuten jo ylhäällä kirjoitin, niin jokainen pienistäkin pienin jokapäiväinen askare, joka täällä suoritetaan, on minun aloitteestani. Toinen märäntyisi sohvan nurkassa niin pitkään kunnes netti katkeaa, ellen se ole minä, joka huomauttaa lattian olevan imuroinnin tarpeessa, paremman puoliskoni asemapaikan olevan roskilla, kuten karkkipapereilla ja -paketeilla, vuorattu tai tiskivuoren kohta katon korkuinen. Tällöin alkaa työnjako, eli tuumasta toimeen tarttumista ei vielä ole odotettavissa.
Tavaksi on muodostunut odotella aina pari päivää toiveikkaana sitä, että jospa nyt vihdoin viimein tuo kaverikin avaisi silmänsä ja tajuaisi keittiössä käydessään, että hei - likaisia astioita - niistä pääsee eroon vain yhdellä keinolla, eli tiskaamalla. Oma-aloitteisuus, missä olet sinä aikuisten ihmisten ominaisuus? Tällä haavaa minä olen käytännössä joka kerta se, joka saa tehtäviä jakaa. Muutoin teen itse kaiken tai sitten ne jää tekemättä. Usein toinen yhtyy puuhaan silloin, kun näkee minun alkavan ahertaa kodin askareiden parissa, joka on toki ihan mukava asia.
Silti on käsittämätöntä, että miten toista ihmistä ei häiritse skeida lattialla ja ne halvatun suklaakääreet pitkin sohvia, vaikka roskakorin olen sijoittanut tarkoituksella metrin-parin päähän. Tai, then again, voivathan ne häiritä, mutta imurointi on niin raskasta ja plää plää.
Muijalla menee usein vuorokaudet läpeensä kotosalla yöpaidassa, eli oikein viimeisen päälle saamattoman näköisenä. Sitten saan kuulla itkunsekaista valitusta siitä, kun en halua seksiä. Mikähän mahtaisi olla syynä, kun kumppani röhnöttää sohvalla mättämässä karkkia, ei harrasta mitään liikuntaa vaikka se painolle toden totta terää tekisi, eikä osallistu mihinkään kotitöihin, ellei erikseen pyydä sekä maanittele, ja silloinkin usein erillisen rutinan kautta. Seksuaaliset haluni, jotka ovat normaali yläpuolella, saisi herätettyä aika pienellä vaivalla - alkamalla elää kuten normaalit, siistit ja täsmälliset aikuiset ihmiset.
Kaikkein ikävintä, tähän lopuksi siis, on se, kuinka huonon itsetunnon omaavien ja ylipainoisten ihmisten kanssa tahtoo olla avun tarjoaminen. Mistään ei saa sanoa mitään (aivan sama, kuinka kauniisti asian ilmaisee), kun alkaa kauhea itkeminen, marttyyriksi heittäytyminen, osittain hyökkäävä asenne huomattaujaa vastaan ja muutenkin sellainen show, että lopulta minä saan olla se, joka lähestyy niskavillat pystyssä anteeksipyynnön merkeissä.
Oli pakko päästä purkautumaan, koska en tiedä jaksanko tällaista ikuisesti. Kuten yllä mainitsin, on asiaan hankala vaikuttaa, vaikka tiedänkin olevani oikeassa, koska reaktio on poikkeuksetta tuota marttyri-itku-osastoa ja säälittäväksi reppanaksi heittäytymistä, joka saa minun sydämeni heltymään ja joka saa minut unohtamaan rakentavat keskustelut (ja jatkamaan 75 % kodin asioiden hoitoa edelleenkin.) - innis
jConstantine kirjoitti:
Oma naiseni on ollut reilusti ylipainoinen jo vuosia ennen kuin hänet edes tapasin.
Mitään merkkejä paremmasta ei kuitenkaan ole odotettavissa, koska kaiket päivät (niin arjet kuin viikonloputkin) menevät sohvannurkassa sipsipussin, limsapullon ja suklaalevyn seurassa telkkaria ja tietokonetta hilpatessa, vaikka ennen vuodenvaihdetta sain pyhät lupaukset siitä, että elämä lähtee raiteilleen.
Ylipaino ei ole ainoa ongelma, mutta sen itsensä ohella suuri tekijä moneen muuhun, eli huonoon itsetuntoon ja yleiseen henkiseen jaksamiseen. Tätä kirjoitettaessa vaimoke on ollut hereillä vuorokaudesta noin 8 h, ulkoillut sen verran, että kävimme postissa ja kaupassa, mutta loppuaika onkin kulunut vuoron perään peiton alla ja sohvalla telkkaria katsomassa. Suostui rutinan kautta tiskaamaan, kun minä pyysin lähtiessäni harjoituksiin.
Ei tällaisia asioita tarvitsisi pyytää, vaan jokaisen kunnon ihmisen kuuluisi huomata ne ja ryhtyä tuumasta toimeen, varsinkin, kun on yksin kotona ollessa pitkä aika. Minä siis käyn välillä jossakin, esimerkiksi harrastuksen lisäksi koulussa, eikä sillä välin tapahdu mitään kodin siisteyden tai minkään muunkaan eteen. En ole sitten kouluttamassa vaimokkeesta mitään kotiapulaista vaan haluan asioiden tapahtuvan kuin itsestään ja tasa-arvoisesti. Minä olen yksinkertaisesti oikeassa väittäessäni, että kodin siivouksen pitää tapahtua kuin sormia napsauttaen, eli ilman, että joku toinen erikseen sormella näyttää, missä villakoira on.
Ylipaino vaikuttaa tietenkin samoin myös fyysiseen jaksamiseen. Kuten jo ylhäällä kirjoitin, niin jokainen pienistäkin pienin jokapäiväinen askare, joka täällä suoritetaan, on minun aloitteestani. Toinen märäntyisi sohvan nurkassa niin pitkään kunnes netti katkeaa, ellen se ole minä, joka huomauttaa lattian olevan imuroinnin tarpeessa, paremman puoliskoni asemapaikan olevan roskilla, kuten karkkipapereilla ja -paketeilla, vuorattu tai tiskivuoren kohta katon korkuinen. Tällöin alkaa työnjako, eli tuumasta toimeen tarttumista ei vielä ole odotettavissa.
Tavaksi on muodostunut odotella aina pari päivää toiveikkaana sitä, että jospa nyt vihdoin viimein tuo kaverikin avaisi silmänsä ja tajuaisi keittiössä käydessään, että hei - likaisia astioita - niistä pääsee eroon vain yhdellä keinolla, eli tiskaamalla. Oma-aloitteisuus, missä olet sinä aikuisten ihmisten ominaisuus? Tällä haavaa minä olen käytännössä joka kerta se, joka saa tehtäviä jakaa. Muutoin teen itse kaiken tai sitten ne jää tekemättä. Usein toinen yhtyy puuhaan silloin, kun näkee minun alkavan ahertaa kodin askareiden parissa, joka on toki ihan mukava asia.
Silti on käsittämätöntä, että miten toista ihmistä ei häiritse skeida lattialla ja ne halvatun suklaakääreet pitkin sohvia, vaikka roskakorin olen sijoittanut tarkoituksella metrin-parin päähän. Tai, then again, voivathan ne häiritä, mutta imurointi on niin raskasta ja plää plää.
Muijalla menee usein vuorokaudet läpeensä kotosalla yöpaidassa, eli oikein viimeisen päälle saamattoman näköisenä. Sitten saan kuulla itkunsekaista valitusta siitä, kun en halua seksiä. Mikähän mahtaisi olla syynä, kun kumppani röhnöttää sohvalla mättämässä karkkia, ei harrasta mitään liikuntaa vaikka se painolle toden totta terää tekisi, eikä osallistu mihinkään kotitöihin, ellei erikseen pyydä sekä maanittele, ja silloinkin usein erillisen rutinan kautta. Seksuaaliset haluni, jotka ovat normaali yläpuolella, saisi herätettyä aika pienellä vaivalla - alkamalla elää kuten normaalit, siistit ja täsmälliset aikuiset ihmiset.
Kaikkein ikävintä, tähän lopuksi siis, on se, kuinka huonon itsetunnon omaavien ja ylipainoisten ihmisten kanssa tahtoo olla avun tarjoaminen. Mistään ei saa sanoa mitään (aivan sama, kuinka kauniisti asian ilmaisee), kun alkaa kauhea itkeminen, marttyyriksi heittäytyminen, osittain hyökkäävä asenne huomattaujaa vastaan ja muutenkin sellainen show, että lopulta minä saan olla se, joka lähestyy niskavillat pystyssä anteeksipyynnön merkeissä.
Oli pakko päästä purkautumaan, koska en tiedä jaksanko tällaista ikuisesti. Kuten yllä mainitsin, on asiaan hankala vaikuttaa, vaikka tiedänkin olevani oikeassa, koska reaktio on poikkeuksetta tuota marttyri-itku-osastoa ja säälittäväksi reppanaksi heittäytymistä, joka saa minun sydämeni heltymään ja joka saa minut unohtamaan rakentavat keskustelut (ja jatkamaan 75 % kodin asioiden hoitoa edelleenkin.)Edelliselle: kuulostaa siltä, että tyttöystäväsi pienin ongelma on lihavuus ja sen varmasti tiedätkin. Lihavuus on sitten ehkä seurausta muista jutuista, seuraa itsetunnon alenemista ja noidankehä on valmis. Onko tyttöystävälläsi masennusta? Käykö hän koulussa/onko työelämässä? Voisiko hän hankkia jonkin harrastuksen, joka saisi hänet liikkeelle (eikä sen aluksi tarvitsisi olla edes liikuntaharrastus, kunhan innostaa häntä poistumaan sohvalta)? Jos alkaisitte vaikka yhdessä harrastaa jotakin?
Tilanne kuulostaa kamalalta, voimia molemmille. Yritä puhua asiasta tyttöystäväsi kanssa, muuten ei tapahdu mitään... - *kokemusta*
jConstantine kirjoitti:
Oma naiseni on ollut reilusti ylipainoinen jo vuosia ennen kuin hänet edes tapasin.
Mitään merkkejä paremmasta ei kuitenkaan ole odotettavissa, koska kaiket päivät (niin arjet kuin viikonloputkin) menevät sohvannurkassa sipsipussin, limsapullon ja suklaalevyn seurassa telkkaria ja tietokonetta hilpatessa, vaikka ennen vuodenvaihdetta sain pyhät lupaukset siitä, että elämä lähtee raiteilleen.
Ylipaino ei ole ainoa ongelma, mutta sen itsensä ohella suuri tekijä moneen muuhun, eli huonoon itsetuntoon ja yleiseen henkiseen jaksamiseen. Tätä kirjoitettaessa vaimoke on ollut hereillä vuorokaudesta noin 8 h, ulkoillut sen verran, että kävimme postissa ja kaupassa, mutta loppuaika onkin kulunut vuoron perään peiton alla ja sohvalla telkkaria katsomassa. Suostui rutinan kautta tiskaamaan, kun minä pyysin lähtiessäni harjoituksiin.
Ei tällaisia asioita tarvitsisi pyytää, vaan jokaisen kunnon ihmisen kuuluisi huomata ne ja ryhtyä tuumasta toimeen, varsinkin, kun on yksin kotona ollessa pitkä aika. Minä siis käyn välillä jossakin, esimerkiksi harrastuksen lisäksi koulussa, eikä sillä välin tapahdu mitään kodin siisteyden tai minkään muunkaan eteen. En ole sitten kouluttamassa vaimokkeesta mitään kotiapulaista vaan haluan asioiden tapahtuvan kuin itsestään ja tasa-arvoisesti. Minä olen yksinkertaisesti oikeassa väittäessäni, että kodin siivouksen pitää tapahtua kuin sormia napsauttaen, eli ilman, että joku toinen erikseen sormella näyttää, missä villakoira on.
Ylipaino vaikuttaa tietenkin samoin myös fyysiseen jaksamiseen. Kuten jo ylhäällä kirjoitin, niin jokainen pienistäkin pienin jokapäiväinen askare, joka täällä suoritetaan, on minun aloitteestani. Toinen märäntyisi sohvan nurkassa niin pitkään kunnes netti katkeaa, ellen se ole minä, joka huomauttaa lattian olevan imuroinnin tarpeessa, paremman puoliskoni asemapaikan olevan roskilla, kuten karkkipapereilla ja -paketeilla, vuorattu tai tiskivuoren kohta katon korkuinen. Tällöin alkaa työnjako, eli tuumasta toimeen tarttumista ei vielä ole odotettavissa.
Tavaksi on muodostunut odotella aina pari päivää toiveikkaana sitä, että jospa nyt vihdoin viimein tuo kaverikin avaisi silmänsä ja tajuaisi keittiössä käydessään, että hei - likaisia astioita - niistä pääsee eroon vain yhdellä keinolla, eli tiskaamalla. Oma-aloitteisuus, missä olet sinä aikuisten ihmisten ominaisuus? Tällä haavaa minä olen käytännössä joka kerta se, joka saa tehtäviä jakaa. Muutoin teen itse kaiken tai sitten ne jää tekemättä. Usein toinen yhtyy puuhaan silloin, kun näkee minun alkavan ahertaa kodin askareiden parissa, joka on toki ihan mukava asia.
Silti on käsittämätöntä, että miten toista ihmistä ei häiritse skeida lattialla ja ne halvatun suklaakääreet pitkin sohvia, vaikka roskakorin olen sijoittanut tarkoituksella metrin-parin päähän. Tai, then again, voivathan ne häiritä, mutta imurointi on niin raskasta ja plää plää.
Muijalla menee usein vuorokaudet läpeensä kotosalla yöpaidassa, eli oikein viimeisen päälle saamattoman näköisenä. Sitten saan kuulla itkunsekaista valitusta siitä, kun en halua seksiä. Mikähän mahtaisi olla syynä, kun kumppani röhnöttää sohvalla mättämässä karkkia, ei harrasta mitään liikuntaa vaikka se painolle toden totta terää tekisi, eikä osallistu mihinkään kotitöihin, ellei erikseen pyydä sekä maanittele, ja silloinkin usein erillisen rutinan kautta. Seksuaaliset haluni, jotka ovat normaali yläpuolella, saisi herätettyä aika pienellä vaivalla - alkamalla elää kuten normaalit, siistit ja täsmälliset aikuiset ihmiset.
Kaikkein ikävintä, tähän lopuksi siis, on se, kuinka huonon itsetunnon omaavien ja ylipainoisten ihmisten kanssa tahtoo olla avun tarjoaminen. Mistään ei saa sanoa mitään (aivan sama, kuinka kauniisti asian ilmaisee), kun alkaa kauhea itkeminen, marttyyriksi heittäytyminen, osittain hyökkäävä asenne huomattaujaa vastaan ja muutenkin sellainen show, että lopulta minä saan olla se, joka lähestyy niskavillat pystyssä anteeksipyynnön merkeissä.
Oli pakko päästä purkautumaan, koska en tiedä jaksanko tällaista ikuisesti. Kuten yllä mainitsin, on asiaan hankala vaikuttaa, vaikka tiedänkin olevani oikeassa, koska reaktio on poikkeuksetta tuota marttyri-itku-osastoa ja säälittäväksi reppanaksi heittäytymistä, joka saa minun sydämeni heltymään ja joka saa minut unohtamaan rakentavat keskustelut (ja jatkamaan 75 % kodin asioiden hoitoa edelleenkin.)myös neuvon että miettisit vakavasti mikä tilanteessanne mahtaa olla se perimmäinen ongelma. Puolisosi on selvästi onneton. Siihen voi olla monia eri syitä mutta villi arvaukseni olisi kyllä masennus. Nukkuminen, liikasyöminen (tai syömättömyss joissakin tapauksissa), aloitekyvyttömyys, voimattomuus, huono itsetunto, aggressiivisuus (sekä hyökkäävä että passiivinen), itkuisuus, ym. kuvailemasi kuuluvat masennuksen peruspalettiin.
Sinulla on toiveena että puolisosi "alkaisi elää kuten normaalit, siistit ja täsmälliset aikuiset ihmiset." Sinusta se tuntuu yksinkertaiselta toteuttaa. Jos puolisosi on esim. masentunut, hänelle se voi olla täysin mahdotonta vaikka hän haluaisikin. Mielestäni tekisit hyvin, jos puhuisit puolisosi kanssa et siitä näkökulmasta, että hän ei kohta enää kelpaa sinulle sellaisena kun hän tällä hetkellä on, vaan siitä näkökulmasta, että olet tosissasi huolissasi hänen terveydestään ja onnestaan. Ehdota hänelle että varaa ajan vaikka terveyskeskuksesta ja lähtee sinne juttelemaan. Apua vielä nykyään saa, kun sitä osaa vaatia. Puolisosi saattaa lopulta olla hyvinkin kiitollinen siitä että olet huomannut hänen hätänsä ja lähtee ihan mielellään hoitamaan itseään jos sinä autat häntä.
Jos puolisosi ei itse ymmärrä omaa tilannettaan ja/tai on niin passivoitunut, että hänellä ei ole enää kykyä lähteä liikkeelle, kaikki syyllistys ja painostus on turhaa. Vain tukemisen ja myötäelämisen kautta voit häntä ja suhdettanne auttaa jos niin itse haluat ja valitset tehdä niin. Tämä kuitenkaan ei tarkoita, että sinun pitäisi hyväksyä kaikki vääryys mitä hän ehkä tekee tai suostua siihen, että alat koko loppuelämäksi hänen "holhoojakseen." Sinulla on oikeus esittää toiveita ja vaatimuksia, mutta kannattaa esittää niitä sitä mukaa kun toinen pystyy niihin vastaamaan. Jos puolisosi kieltäytyy hoidosta eikä suostu tulemaan yhtään vastaan, sinun on laitettava hoitoon lähtö suhteen jatkumisen ehdoksi. Se on sinun oikeutesi.
- ...
en kattelis päivääkään tuommosta ukkoa :D
- mie vaan
Kyllä munkin miesystävä on lihonnut siitä kun alettiin seurustelemaan mutta ei kyllä tulis kuuloonkaan tulla tänne haukkumaan häntä ties millä nimillä..siis se et jos nyt on kilon-pari lihavampi ei todellakaan ole syy ruveta kellekään päätään noin tylysti aukomaan. Ja jos noin on asiat niin eikö silloin olisi parempi että eroat siis kaikki täällä ketkä puolisoitaan haukkuu niin miehet kuin naisetkin??
Kuitenkin mun mielestä rakkaus on niin voimakas tunne (ainakin mulla) et siinä ei muutaman kilon lihoaminen tee yhtään mitään. Ja toisaalta oon huomannu senkin et vaikka mun mies onkin lihonnut jonkun kilon niin musta hän on nyt paljon parempi kuin silloin todellakin hoikkana..ei ota luut kiinni kun koskee. :) ja seksielämän puutetta meillä ei todellakaan ole eikä oo koskaan ollu ja tuskin koskaan tulee olemaankaan..ehkäpä tää on just sitä rakkaansa oikeanlaista arvostamista mistä täällä näköjään kovinkaan moni ei tiedä näköjään yhtään mitään!!
Ja vaikka en itsekään ole mikään hoikka niin ei mun miesystävä ole missään vaiheessa sanonut mitään sen suuntaistakaan et pitäis ruveta laihduttamaan ( olin tosin pyöree jo ennen seurustelun aloittamistakin) ja en varmaan kuuntelis tuota jos mulle noin sanois ni se ois sillo kengän kuva persuksiin!! Siis toi on niin törkeetä toisen materialisointia että..siis ei me olla mitään esineitä, me ollaan kaikki tuntevia ihmisiä, muistakaa se!! Ja aito rakkaus ei kyllä katso kiloja, näin se vaan on!!! - jConstantine
mie vaan kirjoitti:
Kyllä munkin miesystävä on lihonnut siitä kun alettiin seurustelemaan mutta ei kyllä tulis kuuloonkaan tulla tänne haukkumaan häntä ties millä nimillä..siis se et jos nyt on kilon-pari lihavampi ei todellakaan ole syy ruveta kellekään päätään noin tylysti aukomaan. Ja jos noin on asiat niin eikö silloin olisi parempi että eroat siis kaikki täällä ketkä puolisoitaan haukkuu niin miehet kuin naisetkin??
Kuitenkin mun mielestä rakkaus on niin voimakas tunne (ainakin mulla) et siinä ei muutaman kilon lihoaminen tee yhtään mitään. Ja toisaalta oon huomannu senkin et vaikka mun mies onkin lihonnut jonkun kilon niin musta hän on nyt paljon parempi kuin silloin todellakin hoikkana..ei ota luut kiinni kun koskee. :) ja seksielämän puutetta meillä ei todellakaan ole eikä oo koskaan ollu ja tuskin koskaan tulee olemaankaan..ehkäpä tää on just sitä rakkaansa oikeanlaista arvostamista mistä täällä näköjään kovinkaan moni ei tiedä näköjään yhtään mitään!!
Ja vaikka en itsekään ole mikään hoikka niin ei mun miesystävä ole missään vaiheessa sanonut mitään sen suuntaistakaan et pitäis ruveta laihduttamaan ( olin tosin pyöree jo ennen seurustelun aloittamistakin) ja en varmaan kuuntelis tuota jos mulle noin sanois ni se ois sillo kengän kuva persuksiin!! Siis toi on niin törkeetä toisen materialisointia että..siis ei me olla mitään esineitä, me ollaan kaikki tuntevia ihmisiä, muistakaa se!! Ja aito rakkaus ei kyllä katso kiloja, näin se vaan on!!!Tämä ei varmaankaan (toivottavasti) ollut minulle osoitettu viesti, mutta olen silti täysin samaa mieltä. Kyllä aloituksesta tulee mieleen, että "mallivartalo" on paisunut ainoastaan kilon tai pari ja terveen järjen mukaan tuollaiset haukkumanimet ovat aivan törkeitä. Omassa viestissäni aihealue oli kenties huonosti valittu, koska painoasiat suoranaisesti eivät ole minun suurin ongelma. Oma elopainoni ei ole noussut moneen vuoteen, vaikka elintavoissa olisikin petraamista. Pääpointtini oli se, että henkilökohtaisesti toivon parisuhteen molemmilta osapuolilta yhtä paljon osallistumista kodin asioihin. Rakastan tyttöystävääni todella syvästi!
- mie vaan
jConstantine kirjoitti:
Tämä ei varmaankaan (toivottavasti) ollut minulle osoitettu viesti, mutta olen silti täysin samaa mieltä. Kyllä aloituksesta tulee mieleen, että "mallivartalo" on paisunut ainoastaan kilon tai pari ja terveen järjen mukaan tuollaiset haukkumanimet ovat aivan törkeitä. Omassa viestissäni aihealue oli kenties huonosti valittu, koska painoasiat suoranaisesti eivät ole minun suurin ongelma. Oma elopainoni ei ole noussut moneen vuoteen, vaikka elintavoissa olisikin petraamista. Pääpointtini oli se, että henkilökohtaisesti toivon parisuhteen molemmilta osapuolilta yhtä paljon osallistumista kodin asioihin. Rakastan tyttöystävääni todella syvästi!
Ei todellakaan ollut sinulle tarkoitettu viesti vaan tuolla aloittajalle. Toki ymmärsin tuosta sinunkin viestistäsi että naisesi tietysti olisi syytä jo oman terveytensäkin takia lopettaa tuo epäterveellinen ruokavalio ja lisätä siihen roimasti kasviksia ym mukaan. Mut itse voin sanoa omasta kokemuksestani että ei ole laihduttaminenkaan ihan helppoa jos oleet ollut lapsesta saakka pyöreävartaloinen. Itselläkin tuntuu et siinä ajassa missä laihtuu kilon ni nousee paino jo moninkertaisesti takaisin. JA tätä jojoliua ainakin itse tritän välttää, sillä olen nyt ottanut pitkän ajan tähtäimen että muutan yhden asian kerralllaan ruokavaliosta ja sitä kautta hyvin hitaasti (mutta järkevästi) painoa vähin erin alas.
On suorastaan törkeetä haukkua ihmisiä maasioiks pelkästään jonkun painon takia! Ja aito rakkaus ei painoa katso, sori vaan. Tommonen ukko sais kenkää kyllä justiinsa jos mulle alkais tommosia aukomaan!
Eikös parisuhde ole molemminpuolista kunnioitusta eikä siinä painolla ole väliä! Ja jos aloittajalle tuo paino ja meikkaaminen on nyt niin tarkeitä asioita ni koitappas ettii itelles toinen (meikkaava pissis joka varmasti huolehtii painostaankin) nainen!!
- Naisenelämänerot
Hei Pinnallinen, kirjoituksesi todellakin antaa sinusta pinnallisen ihmisen käsityksen vaikka toisaalta ymmärränkin sinua. Kuvaankin sinulle "lantin" toista puolta. Olen itse jo 45-vuotias ja painon kanssa taistellut lasten syntymän jälkeen vuodesta -95. Heti molempien lasteni syntymän jälkeen jäi molemmista 1-2 kg. muun mössön sain pois pelkästään ruokavaliota muuttaamalla. Kun avioliitossa sitten meni huonosti, en välittänyt itsestäni ja ulkonäöstäni. Ex-mieheni nimittelikin, omasta mielestään leikkillisesti, kodinkoneeksi. Ongelmat kasaantuivat ja ero helpotti elämääni. Tietysti siinä uudistusmis-näyttämis-puuskassa laihduin 11 kg. Ulkonäköni tietysti siistiytyi kokonaisuudessaan. Löytyi taas elämisen- ja nautinnonhalu. Se tuntui hienolta.
Vuodet vierivät, muutama suhde takana ja nyt 2010. Olen juuri puolen vuoden aikana laihduttanut 5 kg ruokavaliota muuttamalla. Vielä 2 kiloa jäljellä tavoitepainoon. En ole koskaan kaivannut negatiiviisia kommentteja itsestäni, koska ajatuksissani "ruoskin" itseäni aivan varmasti liikaakin. Arjen, kodin, työn ( olen hallinnon esimiestehtävissä ) ja yksityiselämän hauskuuden yhdistäminen ottaa välille koville. Aina olen selvinnyt. Minut ainakin saa tekemään muutoksen tai kuten nyt asian esiin otat, kohentamaan ulkonäköäni kehumalla ja kannustamalla. Ei kyttäämällä, komentelemalla ja vahtimalla. Kun laihdutuksen aloitan, en kaipaa kommentteja tai neuvoja. Olenhan sen jo muutaman kerran kokenut ja tunnen kehoni.
Lisäksi iän karttuessa huomaan laihdutuksen olevan vaikeampaa, joten elämäntapamuutos viime kesänä olikin paikallaan. Nyt pikkuhiljaa huomaan taas saavani itseni oikeisiin mittoihin, mutta en kuitenkaan yhtä timmiin kuntoon kuin vuosia sitten. Silti olen tyytyväinen saavutuksiini ja niistä, mielestäsi ehkä pienistäkin, otan mielelläni positiivista palautetta vastaan. Se saa minut taas jaksamaan. Ei haittaa kerran kuukaudessa oleva turvotus, vartaloni muodon muuttuminen sitten 25v.
Kehu, kannusta ja huomioi. Keksi yhteinen liikuntamuoto tai harrastakaa sitä perinteistä uusin tavoin useammin. Aivan varmasti paino putoaa. Ja on hauskempaakin.
Toisaalta, jos toisen elämäntavat eivät miellytä, et voi päättää niiden muutoksesta hänen puolestaan. Onko aika nostaa kissa pöydälle keskustellen, mutta onko keskustelun aiheena sitten laihdutus vai ero, sehän on suhteestanne kiinni.
Kaikkea hyvää teilla.- penisPali
Sano sille, että voit harkita suhteen jatkoa jos saat panna jonkun hyvännäköisen muijan kanssa. Ei niitä maasikoja kukaan tervejärkinen mies jaksa kattella!
- Porsastelua
penisPali kirjoitti:
Sano sille, että voit harkita suhteen jatkoa jos saat panna jonkun hyvännäköisen muijan kanssa. Ei niitä maasikoja kukaan tervejärkinen mies jaksa kattella!
"Tervejärkinen" ? Missä kohtaa se tulee esille kommentissasi ? Sika on puhdas eläin laisiisi verrattuna.
- bööpöti
Vaihda eukkoa, kun olet pinnallinen persoona. Kenenkään ei pitäisi laihduttaa toisen takia, vaan itsensä. Toivottavasti naisesi löytää kiloineen päivineen paremman miehen =) Tsemppiä vaimolle.
- realistinen mies
Et mitenkään voi edes vihjaista laihtumieseen ilman kolmatta maailman sotaa. Jos nainen haluaisi nähdä vaivaa niin hän näkisi, mutta koska hänellä on vakkari suhden niin ei koe siihen mitään tarvetta.
Ja jokainen nainen on juuri sen näköinen kun itse haluaa.
Joten mieti miksi sitten olet daamin kanssa joka tuo oksenuksen kurkuun, oletko masokisti? Typerä kysymys, jos et ole tyytyväinen niin yleesä silloin vaihdetaan tai laitetaa roskikseen oli kyse sitten naisesta tai siitä paidasta. Miksi edes yrität nähdä vaivaa, varsinkin kun se on toivotonta. Sun mielipide ei ole naiselle niin merkittävä että se sen takia laihtuisi, sillä jos olisi niin olisi myös pitänyt sen ulkonäön kurssissa- kylma totuus
jos toinen oksettaa,on parasta kertoa suoraan,et ei halua olla enää yhdessä.
Turha odotella,et kaikki muuttuu jos kemiat ei pelaa.
Kun on toiselle se oikea,ei haittaa,vaikka olis minkä näkönen tai hajunen.
- juuuh
syyt luultavasti on aivan jossain muualla. Ja jos toista rakastat, ei ne lisäkilot noin vain rupea oksettamaan.
Mutta kerta hinovaraista vinkkiä kaipasit, niin mikset koittaisi keksiä teille jotain yhteistä liikunnallista harrastusta. Kokeilkaa erilaisia lajeja/liikuntamuotoja. Siinä saatte yhteistä aikaa mielenkiintoista tekemistä, kilot karisee ja suhde paranee. Toki homman on oltava sellainen mistä molemmat ovat innoissaan :) - Yöäk !
"Maasika", "oksentelu" ? - Kysymyksesi kertoo hyvin asenteesi, ei siis mikään ihme, että toinen on luovuttanut. Sika olet sinä, ja toinen kertoo sen sinulle välinpitämättömyydellään. Hän luultavasti laihtuu ja muuttuu entiseksi ihanaksi itsekseen, kun sinä häivyt. Tee se nopeasti.
- toimisko
Jos vaikka ihailevasti sanoisit hänelle aina silloin tällöin että sinä oletkin aina pitänyt tuommoisesta pyöreämmästä lyylistä - on mistä ottaa kiinni eikä jää piiloon ihan pienen tolpan taakse. Tarjoat vähän lisää suklaata ja sanot: Kyllä sinuun mahtuu vielä, kultseni.
Kuitenkin katselet suurinta pudottajaa telkusta ja naisten liikunta/jumppaohjelmia ja kaupungilla unohdut välillä tiiraamaan jotain keskikokoista pitkän. Älä vilkoile liikaa laiheliinejä, se antaisi väärän viestin - mutta vähän hoikempia kuin naisesi.- parisuhteessa
Siis meillä tää menee melkein toisinpäin. Minä touhotan urheilusta ja terveellisestä ruokavaliosta ja miehelle olen sanonutkin,että ois kiva jos hänkin kävisi salilla ja vähän reenaisi kun minäkin pidän itsestäni huolta ja liikun miltei joka päivä. Aerobiccia, salia ja juoksua..ja kylläpä se ehkä kannattaakin, sillä mies kehuu että on huippu kroppa!:) siis itse ajattelen niin, että haluan pysyä kunnossa (jo itsenikin takia, parempi olo ku näyttää paremmalta..) ja ennen kaikkea että oisin miehenki silmissä edelleen valloittava ja haluttava. Siksi myös joskus yllättän miehen jossain häntä kiihottavassa asussa ym. Kyllä siitä suhteen kipinästäkin kannattaa huolta pitää ja en ymmärrä miksi vakisuhde saisi luopumaan itsensä huolehtimisesta. Pakko myöntää, että itse olen ollut aina hoikka ja urheilullinen, enkä voisi muuta ajatellakaan ja yksinkertaisesti tykkään näyttää hyvältä!:):) Parisen vuotta on oltu yhessä ja vuosi asuttu kimpassa ja välillä harrastetaan seksiäkin joka päivä..eli ei ole intohimo ainakaan vielä laantunut:D:D
- ftfjds
parisuhteessa kirjoitti:
Siis meillä tää menee melkein toisinpäin. Minä touhotan urheilusta ja terveellisestä ruokavaliosta ja miehelle olen sanonutkin,että ois kiva jos hänkin kävisi salilla ja vähän reenaisi kun minäkin pidän itsestäni huolta ja liikun miltei joka päivä. Aerobiccia, salia ja juoksua..ja kylläpä se ehkä kannattaakin, sillä mies kehuu että on huippu kroppa!:) siis itse ajattelen niin, että haluan pysyä kunnossa (jo itsenikin takia, parempi olo ku näyttää paremmalta..) ja ennen kaikkea että oisin miehenki silmissä edelleen valloittava ja haluttava. Siksi myös joskus yllättän miehen jossain häntä kiihottavassa asussa ym. Kyllä siitä suhteen kipinästäkin kannattaa huolta pitää ja en ymmärrä miksi vakisuhde saisi luopumaan itsensä huolehtimisesta. Pakko myöntää, että itse olen ollut aina hoikka ja urheilullinen, enkä voisi muuta ajatellakaan ja yksinkertaisesti tykkään näyttää hyvältä!:):) Parisen vuotta on oltu yhessä ja vuosi asuttu kimpassa ja välillä harrastetaan seksiäkin joka päivä..eli ei ole intohimo ainakaan vielä laantunut:D:D
Onneksi kaltaisiasi naisia (isolla N:llä) vielä löytyy! Miehesi ona varmasti sinusta hyvin ylpeä.
Haluan nyt kiinnittää huomion siihen, miten nimim. "parisuhteessa" vihjailee miehelleen: "...ois kiva jos hänkin kävisi salilla ja vähän reenaisi kun minäkin pidän itsestäni huolta ja liikun miltei joka päivä". Palstan kommentteja lukiessani jos mies sanoo naiselleen vastaavasti, hän on tökeä ja pinnallinen sovinisti. Miksi näin?
- ffffffffffffffffffff
Jos naisesi on ruvennut ihan oikeasti kokonaan laiminlyömään ulkonäköään, liikuntaa ja mussuttaa illat pitkät enemmän ruokaa kuin ennen... voisit ensinnäkin kysellä rouvaltasi onko hän kenties hieman surullinen, tylsistynyt tai kyllästynyt elämäänsä. Oma avomieheni alkoi lihoa ja pian olikin jo masennustilanne päällä... Tuo lihominen unihäiriön ohella oli ensioireita sairaudesta.
- Anonyymi
Hauku sitä läski ja tuo ilmi miten vastenmielisiä hän on, katsele muita naiset. Minä olen erkki länsimaailman suurin sovinisti
- Anonyymi
Nää Suomi naiset ovat pääsääntöisesti lihavia maitovalaita. Eivät rusketus kesälläkään, hikipisarat ohimolla ähkivät ja hielle haisevat. Vyörymällä liikkuvat. Ei tällainen urheilullinen hoikka mies moista mätisäkkiä huolisi. Toin kapean kaunottaren Brasiliasta. Kaikki kateellisia mutta ei haittaa
Kielii masennuksesta monesti tuollainen muutos ihmisessä. Siinä onkin melkoinen tahtojen taistelu ja elämäntaparemontti edessä. Jos siitä haluaa pois. Eikä ketään voi ulkopuolelta siihen käskeä. Sen muutoksen täytyy lähteä kokonaan omasta halusta. Ja jos sitä halua ei ole, niin sitten voi miettiä koko suhteen mielekkyyttä uudestaan.
- Anonyymi
Se on kumma juttu monella ihmisellä, varsinkin naisilla, suhde kun alkaa niin ei tarvii enää panostaa itseensä, siinä vaiheessa varmaan ajatus on se että nyt se on kiedottu sormen ympärille niin ei tarvii enää nähdä vaivaa. Mitään ei saa tosiaan sanoo kun oot sovinisti sikapaska jos niin teet mutta sit ihmetellään kun seksielämä kuihtuu ja kaikki muukin yhteinen kun aina pitää maata sohvalla. Ja pahimmat tapaukset vielä kontrolloi kumppaniensa harrastuksia mäkättämällä salilla käymisestä yms. Tuleeko siinä sitten pelko että se hakee seksikkäämmän naisen jostain? Vai pitäskö havahtua ite? Enkä itsekään mitään mallinmitoissa olevaa halua mutta terve sopusuhtaisuus ja jokainen joka pystyy terveydestään huolehtimaan niin pitäisi olla itsestään selvyys
- Anonyymi
Ihmiset, ei saa jäädä tuleen makaamaan; jos homma kusee, pyritte selvittämään sen asiallisesti, jos ei selviä, nostatte kytkintä.
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Kiitos nainen
Kuitenkin. Olet sitten ajanmerkkinä. Tuskin enää sinua näen ja huomasitko, että olit siinä viimeisen kerran samassa paik185573- 162975
MTV: Kirkossa saarnan pitänyt Jyrki 69 koki yllätyksen - Paljastaa: "Se mikä oli hyvin erikoista..."
Jyrki Linnankivi alias Jyrki 69 on rokkari ja kirkonmies. Teologiaa opiskeleva Linnankivi piti elämänsä ensimmäisen saar1192886Hyväksytkö sinä sen että päättäjämme ei rakenna rauhaa Venäjän kanssa?
Vielä kun sota ehkäpä voitaisiin välttää rauhanponnisteluilla niin millä verukkeella voidaan sanoa että on hyvä asia kun6232127Kirjoita yhdellä sanalla
Joku meihin liittyvä asia, mitä muut ei tiedä. Sen jälkeen laitan sulle wappiviestin1451974Olet hyvin erilainen
Herkempi, ajattelevaisempi. Toisaalta taas hyvin varma siitä mitä haluat. Et anna yhtään periksi. Osaat myös ilkeillä ja701392Yksi syy nainen miksi sinusta pidän
on se, että tykkään luomusta. Olet luonnollinen, ihana ja kaunis. Ja luonne, no, en ole tavannut vielä sellaista, joka s421375Paljastavat kuvat Selviytyjät Suomi kulisseista - 1 päivä vs 36 päivää viidakossa - Katso tästä!
Ohhoh! Yli kuukausi viidakossa voi muuttaa ulkonäköä perusarkeen aika rajusti. Kuka mielestäsi muuttui eniten: Mia Mill31158Veda uskonto vs. muut uskonnot
Mitenkähän tuo Veda(Krisha)uskonto loppujen lopuksi eroaa muista niin sanotuista ilmoitus uskonnoista? Siinäkin vedotaan4061106Hyvää Joulua mies!
Toivottavasti kaikki on hyvin siellä. Anteeksi että olen hieman lisännyt taakkaasi ymmärtämättä kunnolla tilannettasi, o641077