Millaisia kokemuksia yhteydenotosta bioäitiin?

Voisit lukea kirjan nimeltä "Kenen lapsi" siinä on useita kertomuksia joissa henkilöt ovat selvitelleet taustoja. En muista kirjoittajaa. Myös sellainen kirja kuin "Minä - adoptoitu" voisi olla ihan hyvä.

Onko kyseessä kotimaan vaiko ulkomaan adoptio?

Minulle kävi sillä tavalla että sain eräänä päivänä postista kirjeen jossa Pelastakaan Lapset ry:n sos.työntekijä lähestyi minua yhteydenottopyynnöllä. Ymmärsin kirjeen perusteella, että menisin tutustumaan asiakirja-aineistoon ja juttelemaan sos.työntekijän kanssa asioista kahden kesken mutta paikalla olikin bioäitini. Olin aivan järkyttynyt enkä oikein osannut kysyä mitään menneisyyteeni liittyvää.
Tapasin bioäitiäni myös sen jälkeen, mutta valitettavasti kommunikointi ei sujunut. Kai minulla on niin kova trauma siitä hylkäyskokemuksesta etten oikein osannut suhtautua bioäitiini oikein.

Bioäitini oli jostain saanut selville adoptiovanhempieni puhelinnumeron ja oli soitellut sinne, mutta adoptiovanhempani eivät antaneet hänen puhua kanssani. Ajattelivat että järkytys olisi minulle liian suuri ja että yhteydenottohalun täytyy tapahtua minun aloitteestani. Heti täytettyäni 18 vuotta minulla olisi ollut mahdollisuus selvittää taustojani mutta en halunnut.

Adoptiovanhemmillani oli negatiivinen suhtautuminen bioäitiini (heidän mielestään lapsensa hylkäävä nainen on "huono"). Adovanhempieni asenne vaikutti myös minun suhtautumiseeni bioäitiin ja se harmittaa näin jälkeenpäin, koska bioäitini on nyt kuollut emmekä voi enää jutella mistään.
Siis adovanhempieni mielestä bioäitini oli hylännyt minut koska ei halunnut minua ja bioäitini taas koki että hän joutui luopumaan minusta. En tiedä mikä on totuus asiassa.

Eli älä puhu yhteydenotostasi biovanhempiisi adoptiovanhempien kanssa, koska he voivat olla negatiivisia ja mustasukkaisia kuten minun tapauksessani. Etenkin jos he itse kärsivät lapsettomuudesta.

Varaudu myös siihen että bioäitisi tai isäsi ei halua tavata sinua. Minun bioäitini halusi tavata, koska hänellä ei ollut uutta perhettä.

Nyt bioäitini on kuollut ja olen aivan musertunut asiasta.

Perinnölliset sairaudet on yksi syy selvitää taustoja. Bioäidilläni ei onneksi ollut mitään sairauksia eli en ole perinyt mitään sairauksia. Se oli tietysti hyvä uutinen.

Muuten voin sanoa että asia on minulle niin arka ja herkkä etten oikein osaa puhua siitä kenenkään kanssa. Eli tästä syystä en kyennyt kommunikoimaan bioäitini kanssa. En koskaan kerro kenellekään asiasta jollei se ole aivan pakko.