Onko hyötyä kandidaatintutkinnosta

Mielestäni uusi Bolognan sopimuksen mukainen tutkintosääntö on epäonnistunut. DI-tutkinto, joka oli ennen 180 ov (muut maisterit 160 ov), on nyt puristettu samaan 300 op:n muottiin. Kurssien kokoja ei kuitenkaan liiemmin muutettu, joten DI-tutkinto (ainakin TKK:lla) on tuntunut huomattavasti raskaammalta kuin muut maisteritutkinnot. Tämä ei ole oikea ratkaisu: kurssien helpottamisen sijaan niistä tulisi palkita asianmukaisella pistemäärällä, jotta DI-tutkinto säilyttäisi arvostuksensa alati kiristyvillä työmarkkinoilla. Lääkäritkään eivät olleet rähmällään Brysselin suuntaan; heillä on edelleen perustutkintona lääketieteen lisensiaatti (360 op).

Ja kuten edellinen vastaaja kirjoitti, kandityön 10 op voisi käyttää paljon järkevämmin. Kyllähän työssä oppi tiedonhakua ja tekstin jäsentämistä, mikä taas auttaa esim. diplomityön kirjallisuusosassa, mutta työn järjestelyt eivät sellaisenaan toimineet. Pakolliset luennotkin olivat melko turhia: viestinnän osuudessa kielikeskuksen luennoitsija puhui esiintymisjännityksestä, vaikka tarkoituksena oli opettaa akateemisen viestinnän taitoja.

Teekkarirenttu kirjoitti:

Mielestäni uusi Bolognan sopimuksen mukainen tutkintosääntö on epäonnistunut. DI-tutkinto, joka oli ennen 180 ov (muut maisterit 160 ov), on nyt puristettu samaan 300 op:n muottiin. Kurssien kokoja ei kuitenkaan liiemmin muutettu, joten DI-tutkinto (ainakin TKK:lla) on tuntunut huomattavasti raskaammalta kuin muut maisteritutkinnot. Tämä ei ole oikea ratkaisu: kurssien helpottamisen sijaan niistä tulisi palkita asianmukaisella pistemäärällä, jotta DI-tutkinto säilyttäisi arvostuksensa alati kiristyvillä työmarkkinoilla. Lääkäritkään eivät olleet rähmällään Brysselin suuntaan; heillä on edelleen perustutkintona lääketieteen lisensiaatti (360 op).

Ja kuten edellinen vastaaja kirjoitti, kandityön 10 op voisi käyttää paljon järkevämmin. Kyllähän työssä oppi tiedonhakua ja tekstin jäsentämistä, mikä taas auttaa esim. diplomityön kirjallisuusosassa, mutta työn järjestelyt eivät sellaisenaan toimineet. Pakolliset luennotkin olivat melko turhia: viestinnän osuudessa kielikeskuksen luennoitsija puhui esiintymisjännityksestä, vaikka tarkoituksena oli opettaa akateemisen viestinnän taitoja.

Lue lisää

Periaatteessa on ihan hyvä idea luoda "väliporras" DI-tutkintoon. Jos opinnot jäävät kesken myöhemmin, on ainakin joku paperi taskussa. Toiseen yliopistoon Suomessa tai Euroopassa on helpompi vaihtaa "kesken kaiken".

Kuitenkin. Kun tutkinnosta leikataan se 30-40op ja lisätään 10 op kandia, olisi kurssitkin pitänyt suunnitella uudestaan mitoituksen mukaan. DI-vaiheessa suunnittelu tuntuu onnistuneen paremmin; jos aikaisemmin fiktiivinen kurssi "Integrointi ja derivointi" kesti puoli vuotta ja tuotti 3ov, luennoidaan nykyään joka toinen vuosi "Integrointi ja joka toinen vuosi "Derivointi"; molemmista 5 op.

Perusopinnoissa aika harva professori on raaskinut pudottaa materiaalia pois. Tuloksena on opintopisteisiin nähden törkeän raskaita kursseja. Ongelma on kuitenkin yliopiston sisäisessä kurinpidossa, eikä prosessissa itsessään. Usein professorit tiedostavat hyvin opintojaksojen raskauden, mutteivät silti tee / halua tehdä asialle mitään. "MEnkää osastonhallintoon kertomaan, että tästä saa liian vähän noppia".

Teekkkari kirjoitti:

Periaatteessa on ihan hyvä idea luoda "väliporras" DI-tutkintoon. Jos opinnot jäävät kesken myöhemmin, on ainakin joku paperi taskussa. Toiseen yliopistoon Suomessa tai Euroopassa on helpompi vaihtaa "kesken kaiken".

Kuitenkin. Kun tutkinnosta leikataan se 30-40op ja lisätään 10 op kandia, olisi kurssitkin pitänyt suunnitella uudestaan mitoituksen mukaan. DI-vaiheessa suunnittelu tuntuu onnistuneen paremmin; jos aikaisemmin fiktiivinen kurssi "Integrointi ja derivointi" kesti puoli vuotta ja tuotti 3ov, luennoidaan nykyään joka toinen vuosi "Integrointi ja joka toinen vuosi "Derivointi"; molemmista 5 op.

Perusopinnoissa aika harva professori on raaskinut pudottaa materiaalia pois. Tuloksena on opintopisteisiin nähden törkeän raskaita kursseja. Ongelma on kuitenkin yliopiston sisäisessä kurinpidossa, eikä prosessissa itsessään. Usein professorit tiedostavat hyvin opintojaksojen raskauden, mutteivät silti tee / halua tehdä asialle mitään. "MEnkää osastonhallintoon kertomaan, että tästä saa liian vähän noppia".

Lue lisää

Olen kanssasi samaa miltä, Teekkari, tuosta opintojen keskeytymisestä ja toiseen yliopistoon vaihtamisesta. Sitä aspektia ajatellen, kanditutkinto on paikkansa ansainnut. Vaikka toisaalta esimerkiksi laitoksen vaihtaminen yliopiston sisällä onnistunee edelleen ilman kanditutkinnon papereita. Korjatkaa, jos olen väärässä?

Mutta mitä tulee mielipiteeseesi, että vika on yliopiston sisällä eikä itse uudistusprosessissa: en ole täysin samaa mieltä. Kun tällaisia uudistuksia ajetaan läpi, tulisi asioita ajatella hieman pidemmälle eikä tyytyä hymistelemään sitä, miten suomalainen järjestelmä uudistuksen jälkeen on yleiseurooppalaisempi. Nämä ovat byrokraattien ajatuksia, eikä niillä ole mitään tekemistä käytännön kanssa.

Kurssien työmäärän suhteen sitten olet taas ihan oikeassa! Siinä missä vuonna 2003 kurssista sai 3 opintoviikkoa, samasta kurssista saa vuonna 2009 3 opintopistettä. Mutta eihän tutkintouudistuksen tarkoitus kai ollutkaan, että kursseista pudotettaisiin asiasisältöä pois. Eivät yliopistot voi tinkiä opetuksensa asiasisällöstä vain tutkintouudistuksen vuoksi, mutta tutkinnon rakennetta olisi pitänyt miettiä tarkemmin, kun uudistusta alettiin suunnitella.