Kertojana 2 henkilöä vuorotellen

chincilla@

Eli, miten teidän mielestä on paras toteuttaa seuraava. Tarinassa/romaanissa on kaksi päähenkilöä, joiden suunnittelin kertovan tarinaa vuorotellen. Olisko vastaavassa vuoropuhelu-kertomuksessa parempi, että kirjoitan molempien puhetta "minä ajattelin" muodossa vai että "hän ajatteli" muodossa?

Pitäiskö, jos kuvitellaan että kertoja vaihtuu joka toisella luvulla, kirjoittaa aina sivun/luvun alkuun henkilön nimi, joka tarinaa silloin kertoo? vai olisiko fonttimuutos tms hyvä??

12

2869

    Vastaukset

    Anonyymi (Kirjaudu / Rekisteröidy)
    5000
    • Kässäri kesken

      Eiköhän se ilmene tekstistä, kenen näkökulmasta tarinaa kerrotaan. Minulla on useampi kertoja ja kaikki on hän-muodossa. Päähenkilö tulee esiin siten, että hänen päänsä sisälle mennään syvemmälle.

      Ei lukijalle tarvi kaikkea vääntää rauta-aidasta.

      • chocol@te

        ..sinulla on yksi kertoja (hänkertoja) ja monta näkökulmaa.
        Mutta nämä ovat vain termejä. ;)


    • chocol@te

      Nii-in, siitä vain valitsemaan itsellesi sopiva vaihtoehto ja kokeilemaan.:) Voit myös kokeilla yhtä tapaa ja vähän aikaa kirjoitettuasi kokeillakin kirjoittaa teksti uudestaan uudella tavalla. Parhaan tavan löytäminen vaatii työtä.

      Lue paljon valmiita kirjoja ja katso esimerkkejä sieltä. Millaisia kertoja- ja näkökulmaratkaisuja muut ovat käyttäneet, millaista tekniikkaa?

      On mahdollista esimerkiksi jakaa koko kirja luvuiksi niin, että luvun nimenä on henkilön nimi. Siitä tietää, että luku on kyseisen henkilön näkökulmasta - ja sitten teksti on joko minäkertojan TAI hänkertojan muodossa. Jos käyttää hänkertojaa, näkökulma tulee kuitenkin selväksi, koska käytetään _fokalisaatiota_. Eli näkökulma on tietyssä henkilössä, vaikka kertoja onkin hän-muotoinen. (Esimerkiksi Harry Potterissa näkökulma on lähes aina Harryn "puolella", vaikka ei olekaan minäkertojaa. Kertoja esim. näkee Harryn ajatukset ja tunteet, mutta ei "voi" suoraan nähdä Hermionen pään sisään).

      Esimerkkejä tällaisista luvuittain jaetuista kirjoista olisi ainakin Orhan Pamukin Nimeni on punainen, Johanna Sinisalon Ennen päivänlaskua ei voi, George R.R. Martinin Tulen ja jään laulu -sarja. Myös Sofi Oksasen Puhdistuksessa vaihdellaan näkökulmaa aika lailla luvuittain, mut ei niin selkeästi nimetä lukua henkilön mukaan.

      On mahdollista myös jakaa luvut "tavallisesti", käyttää hänkertojaa ja sitten vaihdella vapaasti fokalisaatiota henkilöiden välillä. Henkilöitä voi olla 2 tai sitten tosi monta, joiden näkökulma jossain vaiheessa otetaan. Sen sijaan minäkertojaa tällaisessa tapauksessa en tiedä, onko mahdollista käyttää. Siis yleensä tekstissä voi olla kerrallaan yksi minäkertoja; siinä menee todellakin sekaisin, jos dialogissa kaksi eri henkilöä on muodossa "minä ajattelin".. :P Mutta hänkertojan ja fokalisaation avulla vaihtelua voi tehdä. Esimerkkejä tällaisista usean päähenkilön / näkökulman hänkertojaa käyttävistä kirjoista: Stravaganza - naamioiden kaupunki, Tuija Lehtisen Katuhaukat -sarja, Weis & Hickmanin Dragonlance -sarja.

      Kannattaa vilkaista myös nuortenkirja Rakas Mikael, en muista mikä kertojaratkaisu siinä oli mutta ainakin siinä on 2 päähenkilöä vuorotellen kertomassa tarinaa.

      Fonttimuutos olisi minusta aika häiritsevää kikkailua, ja ihan joka sivun alkuun henkilön nimi aika rasittavaa. Tosin voihan luvut olla vain sivun pituisia, jos haluaa. Lue enemmän ja katso mitä muut ovat tehneet. :)

      • Kässäri kesken

        Minulla voi samassa luvussakin olla monta näkökulmaa. No ei miten montaa hyvänsä, vaan yleensä kaksi. Alkaa uusi kappale/ osio tai mikä se nyt on, sanokoon taas joku oikeaoppinen, se voi alkaa esimerkiksi näkökulmaihmisen nimellä tai se nimi tulee esiin siinä aika pian tai lukija tajuaa esimerkiksi paikkakunnasta, missä ollaan.

        Jostain syystä minua ärsyttää tuo, että annetaan luvuille nimiä tyyliin Mikko vuonna 1962 Oslossa, Mooses vuonna 2006 New Yörkissa. Antakaa lukijan löytää itse.


      • peregr
        Kässäri kesken kirjoitti:

        Minulla voi samassa luvussakin olla monta näkökulmaa. No ei miten montaa hyvänsä, vaan yleensä kaksi. Alkaa uusi kappale/ osio tai mikä se nyt on, sanokoon taas joku oikeaoppinen, se voi alkaa esimerkiksi näkökulmaihmisen nimellä tai se nimi tulee esiin siinä aika pian tai lukija tajuaa esimerkiksi paikkakunnasta, missä ollaan.

        Jostain syystä minua ärsyttää tuo, että annetaan luvuille nimiä tyyliin Mikko vuonna 1962 Oslossa, Mooses vuonna 2006 New Yörkissa. Antakaa lukijan löytää itse.

        Minä kirjoitin romaanikässärini ensin hän-kertojalla kolmesta näkökulmasta (yksi näkökulma/luku). Toisella kirjoituskerralla muutin kokonaan minä-kertojaan, edelleen kolmesta näkökulmasta yksi näkökulma/luku. Kolmannella kirjoituskerralla palasin hän-kertojaan.

        Työtähän tuossa oli, mutta ei turhaa; minä-kertojalla onnistuin paremmin menemään henkilöhahmojeni pään sisään ja sain purettua paremmin heidän sielunelämäänsä sanoiksi. Sitten hän-kertojaan palatessa tuon sisällön pystyi säilyttämään, mutta ainakin itselleni oli helpompi saada nuo ajatukset mukaan käsikirjoitukseen minä-kertojan kautta.

        Hän-kertojalla puolestaan sain paremmin kuvattua henkilöhahmojeni toimintaa. Minä-muodossa oli välillä hölmön tuntuista kertoa, että "Minä juon kahvikupin tyhjäksi.", ei tuntunut luontevalta, että joku raportoisi tekemisiään niin tarkasti. Sama hän-kertojalla tuntui sopivan paremmin.


      • vinkkiä...

        Seuraavissa kirjoissa myös kaksi kertojaa.

        Enni Mustonen (eli Kirsti Manninen): Verenpisara ikkunalla, Ruiskukkaseppele, Kielon jäähyväiset, Metsäkukkia asvaltilla, Unikkoja ikkunassa

        Kirsti Manninen ja Markku Onttonen: Kun taivas repeää, Taivas sinivalkoinen.

        Lähinnä viihdekategoriaan sijoittuvia, mutta kaikissa on mukana myös runsaasti historiaa.

        Enni Mustosen Järjen ja tunteen tarinoita -sarjassa oli myös kaksi kertojaa, kirjojen nimiä en muista enkä ehdi nyt etsiä. Kannattaa kuitenkin lukea, sarjassa kuvataan ainakin ensimmäisiä eduskuntavaaleja ja eduskunnan toimintaa.


      • Marmeladimies
        vinkkiä... kirjoitti:

        Seuraavissa kirjoissa myös kaksi kertojaa.

        Enni Mustonen (eli Kirsti Manninen): Verenpisara ikkunalla, Ruiskukkaseppele, Kielon jäähyväiset, Metsäkukkia asvaltilla, Unikkoja ikkunassa

        Kirsti Manninen ja Markku Onttonen: Kun taivas repeää, Taivas sinivalkoinen.

        Lähinnä viihdekategoriaan sijoittuvia, mutta kaikissa on mukana myös runsaasti historiaa.

        Enni Mustosen Järjen ja tunteen tarinoita -sarjassa oli myös kaksi kertojaa, kirjojen nimiä en muista enkä ehdi nyt etsiä. Kannattaa kuitenkin lukea, sarjassa kuvataan ainakin ensimmäisiä eduskuntavaaleja ja eduskunnan toimintaa.

        Älä, aloittaja, nyt ainakaan fonttien kanssa ala säätää.

        Chocol@te, vanhana kirjallisuudenopiskelijana nyt on pakko kyllä huudella täältä kulisseista. Kertojan kaltaiset käsitteet ovat tietysti määritelmänvaraisia, mutta yleisesti käytetyssä merkityksessä kertojia voi kyllä olla monta samassa tekstissä.

        Siteeraan Y. Hosiaisluoman yleisesitystä Kirjallisuuden sanakirja (WSOY, 2003):
        "Kertojat voivat olla keskenään samalla kerronnallisella tasolla (kuten usein kirjeromaaneissa) tai asettua hierarkkiseen järjestykseen."

        Tuo fokalisaation käsite oli hyvä tuoda mukaan.

        Minusta hyvä tapa merkata kertojan vaihtumista voisi olla juuri uuden luvun aloittaminen esim. henkilön nimellä (kuten muistelen esim. Hotakaisen tekevän). Tämä sopii luonnollisesti parhaiten monien minäkertojien käyttöön.


      • Lokalisaatiolollo
        Marmeladimies kirjoitti:

        Älä, aloittaja, nyt ainakaan fonttien kanssa ala säätää.

        Chocol@te, vanhana kirjallisuudenopiskelijana nyt on pakko kyllä huudella täältä kulisseista. Kertojan kaltaiset käsitteet ovat tietysti määritelmänvaraisia, mutta yleisesti käytetyssä merkityksessä kertojia voi kyllä olla monta samassa tekstissä.

        Siteeraan Y. Hosiaisluoman yleisesitystä Kirjallisuuden sanakirja (WSOY, 2003):
        "Kertojat voivat olla keskenään samalla kerronnallisella tasolla (kuten usein kirjeromaaneissa) tai asettua hierarkkiseen järjestykseen."

        Tuo fokalisaation käsite oli hyvä tuoda mukaan.

        Minusta hyvä tapa merkata kertojan vaihtumista voisi olla juuri uuden luvun aloittaminen esim. henkilön nimellä (kuten muistelen esim. Hotakaisen tekevän). Tämä sopii luonnollisesti parhaiten monien minäkertojien käyttöön.

        Älkää brassailko hienoilla termneillä, vaan puhukaa asiasta. Vittuako mua kiinnostaa, onko mulla foka- vai lokalisaatio, kunhan se teksti toimii ja myös se, että on useampi kertoja.


      • scarabaeus
        Lokalisaatiolollo kirjoitti:

        Älkää brassailko hienoilla termneillä, vaan puhukaa asiasta. Vittuako mua kiinnostaa, onko mulla foka- vai lokalisaatio, kunhan se teksti toimii ja myös se, että on useampi kertoja.

        ...no Wikipediasta kopsasin tän nyt ##”&%# Sinulle, ole hyvä:

        " Kerronnalliset tilanteet
        Fiktio pystyy irtautumaan historiankirjoitukselle ominaisesta persoonattomasta kerronnasta sellaiseen kerronnan muotoon, jossa tarina ikään kuin suodattuu jonkun henkilöhahmon näkökulmasta. Historiallinen kertomus puolestaan ei pysty esittämään menneitä tapahtumia kyseisen kertomuksen historiallisen hahmon näkökulmasta vaan ainoastaan kertojan retrospektiivisestä näkökulmasta. Tätä näkökulmaa kutsutaan fokalisaatioksi.
        Fokalisaatio tarkoittaa siis tarinan esittämistä jonkin henkilöhahmon perspektiivistä. Kertoja kertoo tarina tästä nimenomaisesta näkökulmasta, joka ei kuitenkaan ole hänen omansa. Fokalisaatio voi suodattua yhden tai useamman kertomuksen henkilön tai pelkästään kertojan kautta. Ulkoisessa fokalisaatiossa perspektiivi on tarinan tapahtumiin osallistumattoman henkilön, useimmiten kertojan. Sisäisestä fokalisaatiosta on kyse silloin, kun tarina suodattuu jonkun kertomuksessa oleellisena osana toimivan henkilöhahmon kautta."

        … jaksoitko lukea? Onko nyt hyvä mieli sulla, ja paree olis siivota suus saippualla!


      • Lokalisaatiolollo
        scarabaeus kirjoitti:

        ...no Wikipediasta kopsasin tän nyt ##”&%# Sinulle, ole hyvä:

        " Kerronnalliset tilanteet
        Fiktio pystyy irtautumaan historiankirjoitukselle ominaisesta persoonattomasta kerronnasta sellaiseen kerronnan muotoon, jossa tarina ikään kuin suodattuu jonkun henkilöhahmon näkökulmasta. Historiallinen kertomus puolestaan ei pysty esittämään menneitä tapahtumia kyseisen kertomuksen historiallisen hahmon näkökulmasta vaan ainoastaan kertojan retrospektiivisestä näkökulmasta. Tätä näkökulmaa kutsutaan fokalisaatioksi.
        Fokalisaatio tarkoittaa siis tarinan esittämistä jonkin henkilöhahmon perspektiivistä. Kertoja kertoo tarina tästä nimenomaisesta näkökulmasta, joka ei kuitenkaan ole hänen omansa. Fokalisaatio voi suodattua yhden tai useamman kertomuksen henkilön tai pelkästään kertojan kautta. Ulkoisessa fokalisaatiossa perspektiivi on tarinan tapahtumiin osallistumattoman henkilön, useimmiten kertojan. Sisäisestä fokalisaatiosta on kyse silloin, kun tarina suodattuu jonkun kertomuksessa oleellisena osana toimivan henkilöhahmon kautta."

        … jaksoitko lukea? Onko nyt hyvä mieli sulla, ja paree olis siivota suus saippualla!

        Kiitos, Scara.

        Mitä se mun tekstiä parantaa, jos tiedän, että se tai tuo termi tarkoittaa sitä tai tätä ja voin todeta: ahaa, mulla on tollanenkin mun kässärissä, kuulostaa tosi siistiltä, kyllä mun tekstin tarvii toimia, kun siellä on semmosta, jota kuvaa noin pitkä ja hieno sana.

        Kuulutko sinäkin ikäpolveen, jota kasvatettiin sanomalla että pese suu saippialla, kun puhuit rumia? Minä kuuluin, paitsi semmoinen pikkujuttu, että minua itseäni ei kasvatettu niin eikä yhtään mitenkään. Ollu paljo kasvattajia, tiedä tänä päivänäkään paljoa vanhemmista, isiä ollu vissiin useita.


    • motvalls

      Lue se, siinä on lukujen alussa aina kertovan henkilön nimi.

    • yks ja sama

      on tämä, että kyllä se olis hyvä tehdä selväksi lukijallekin kuka minä milloinkin kertoo jos on monta. Luin yhden kirjan joka oli musta tosi tylsä kun en tajunnut,että kertojia oli kaksi. Etenkin silloin kun tarkoitus on että on kaksi eri kertojaa eikä kertojien ääntä erota toisistaan kuitenkaan mikään. Kyllä kahden ihmisen täytyy kertoa asiat eri tavoin oli näkökulma mikä tahansa, muutenhan on vain yksi kertoja ja monta eri näkökulmaa.

    Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.

    Luetuimmat keskustelut

    1. Moikka rakas

      Oon miettinyt meidän välistä yhteyttä viime aikoina. En ihan osaa pukea sanoiksi, mitä kaikkea tunnen, mutta halusin vaa
      Ikävä
      65
      17003
    2. Mitä tapahtunut

      Poliiseja monta autoa+panssariauto Porista kpäähän päin tänään klo n.20 kuka hurjistunut ?
      Kankaanpää
      41
      4734
    3. HS: Kuka vielä uskaltaa mennä sairaalan ensiapuun?

      https://www.hs.fi/mielipide/art-2000011212025.html Tässä on hyvin ajankohtainen mielipidekirjoitus koskien Malmin sairaa
      Maailman menoa
      298
      2676
    4. Gallup: kaivattusi syntymävuosi

      Minä vuonna kaipaamasi henkilö on syntynyt?
      Ikävä
      140
      1969
    5. Ökyrikas Kurkilahti mussuttaa veroistaan

      Pakeni aikoinaan veroja Portugaliin mutta joutui palaamaan takaisin kun Suomi teki verotussopimuksen Portugalin kanssa.
      Maailman menoa
      132
      1579
    6. Yhdysvalloissa työllisyys paranee, Suomessa työttömyys kasvaa, missä vika?

      Miten tämä on mahdollista että 177 000 uutta työllistä tuli USAssa yhdessä kuukaudessa, vaikka Trump on ruorissa? Orpon
      Maailman menoa
      396
      1512
    7. Missäpäin,,,

      Lapuaa tapettu ihminen viime yönä ? Hurjaa touhua nykymeno täällä...
      Lapua
      16
      1449
    8. Jos tämän vaan sulkee ja avaa 5 vuoden päästä

      Täällä on luultavasti edelleen näitä ihan samoja juttuja. On kuin kauniit ja rohkeat samat jutut junnaa. Heips. 👋🏻 E
      Ikävä
      10
      1293
    9. Lakea konkurssiin. Asukkaat menettävät asuntonsa

      Kuntarahoitus on tänään jättänyt konkurssihakemuksen lakean kaikista kiinteistö osakeyhtiöistä. Kassa on tyhjä, kaikki
      Seinäjoki
      20
      1194
    10. mahdollista, että olet ollut iltavuorossa

      Ja kotiin päästyäsi tulit palstalle etsimään merkkiä minusta, jos kaipaat yhtään minua niin kuin minä sinua Ei mennyt k
      Ikävä
      10
      1109
    Aihe