Haluaisin kuulla muiden samassa tilanteessa olevien mielipiteitä/kokemuksia miehen reissutyöstä..
Mieheni käy eri puolilla Suomea reissuhommissa, välillä lyhempiä välillä pidempiä jaksoja. Tietysti ymmärrän että töiden perässä mennään, mutta mustasukkainen luonne kun valitettavasti olen, epäilyt kalvaa jatkuvasti ja se on äärimmäisen turhauttavaa.. Toisaalta kyllä uskon ja luotan, ettei mieheni mitään "väärää" reissuillansa tee, mutta mistä saan muuta ajateltavaa? Miten opin luottamaan? Mistä kaikki epäilyt tulevat? Ei minulla aihetta epäilyihin edes ole, mutta haluaisin vain kysellä muilta samassa tilanteessa olevilta, kuinka he selviävät ja uskovat miehensä sanaan... Meillä on pitkä suhde takana ja aikoinaan luottamus on mennyt. Sitä tässä on vuosia rakennettu uudestaan, mutta ehkä se on sitten vain niin, ettei sitä koskaan kokonaan takaisin saa :( Miestäni en mistään syytä, enkä epäilyjäni hänelle kerro. Mielestäni se ei ole oikein, enkä halua hänen mieltään pahoittaa, kun todennäköisesti mitään ei ole tapahtunut... mutta oman ajatuksenjuoksuni, vilkkaan mielikuvituksen ja turhat epäilyt haluaisin jotenkin poistaa.
Mies ja reissutyö
25
5874
Vastaukset
- Rekkamiehen vaimo
Itsekin totesit, että luottamus kun on joskus mennyt, sitä on vaikea saada takaisin..
Itse olen arkipäivät yksin, ja mies on kotona vain viikonloppuisin. Joskus seurustelun alussa muistan, miten päivittäin piinasin itseäni ajatuksilla, mitä mies mahtaa reissuillaan tehdä. Mutta niiden ajatusten kanssa ei oikeasti voi pidempään elää tulematta sekopääksi. On yksinkertaisesti vaan luotettava, tai sitten lopetettava suhde.
Mitä jos kuitenkin kertoisit miehellesi rehellisesti, että nuo ajatukset vaivaavat sinua. Siis ilman syyllistämistä. Kerrot vaan että sinulla on paha olla ja puhuisitte miehesi kanssa asiat läpi. Luulen, että se saattaisi helpottaa. Jo senkin takia neuvoisin puhumaan, koska loputtomasti et pysty pitämään epäluuloasi sisällä. Se alkaa näkymään käytöksessäsi.
Uskon, että miehesi ymmärtää. Ja aina kannattaa muistaa sekin, että myös miehesi voi miettiä mitä sinä teet kun hän on reissussa. Luottamus on siis molemminpuolinen asia.
Tsemppiä ja voimia sinulle. Kymmenen vuoden kokemuksella voin sanoa, ettei reissuleskenä aina ole helppoa olla, mutta mikään ei voita sitä hetkeä kun saa oman rakkaan ukkonsa aina lopulta syliin. Nauti niistä hetkistä täysillä! - mmmm m
Mene tonne chatin sexbaariin. Sieltä saat aivan varmasti tietoa. Siellä on jatkuvasti useita reissutyöläisiä etsimässä duunimatkoille seuraa.
- Siis haloo
Miehesi tekee pitkää päivää reissussa jotta teillä kotona leivän päälle saisi muutakin kuin ylähuulen, sinä istut kotona makaamassa ja miettimässä kaikenlaista paskaa kun miehesi raataa, häpeä perkele! Voihan hän työt lopettaa, mene sinä välillä töihin, mies makaa sohvalla ja kittaa kaljaa, sekö on parempi?
- särkynyt
... tuo kommenttisi. Ensinnäkin käyn itse myös töissä, en oleta että mies perheen elättää. Mikäli rahatilanne olisi parempi, ei minulla olisi mitään sitä vastaan että hän olisi kotona ja minä ainoastaan töissä! Sitä paitsi hän pitää työstään eikä sitä haluaisi lopettaa, näin hän on minulle kertonut. Enkä suinkaan mieti "kaikenlaista paskaa" kuten asian ilmaisit, olen vain aika usein huolissani siitä mitä hän reissuillansa näkee ja kokee ja haluaako hän kenties jossain vaiheessa elämältään jotain ihan muuta kuin minut ja lapset. Ja sekinhän on sitten hänen valintansa, enkä toivo hänelle mitään muuta kuin pelkkää hyvää, mutta luonteeni vuoksi tapanani on murehtia etukäteen asioita, jotka eivät ehkä edes koskaan tapahdu...
- tulipa mieleen
särkynyt kirjoitti:
... tuo kommenttisi. Ensinnäkin käyn itse myös töissä, en oleta että mies perheen elättää. Mikäli rahatilanne olisi parempi, ei minulla olisi mitään sitä vastaan että hän olisi kotona ja minä ainoastaan töissä! Sitä paitsi hän pitää työstään eikä sitä haluaisi lopettaa, näin hän on minulle kertonut. Enkä suinkaan mieti "kaikenlaista paskaa" kuten asian ilmaisit, olen vain aika usein huolissani siitä mitä hän reissuillansa näkee ja kokee ja haluaako hän kenties jossain vaiheessa elämältään jotain ihan muuta kuin minut ja lapset. Ja sekinhän on sitten hänen valintansa, enkä toivo hänelle mitään muuta kuin pelkkää hyvää, mutta luonteeni vuoksi tapanani on murehtia etukäteen asioita, jotka eivät ehkä edes koskaan tapahdu...
Itse olen mies ja myös reissutyössä pitkiä aikoja pois kotoa vaimon luota. Joskus menee kuukausi yhteen menoon, muutamia kertoja jopa pidempään. Sekin on meillä samankaltaista, että olen kerran pettänyt vaimoani, en tosin reissutyössä ollessani, vaan silloin kun asuimme päivittäin yhdessä. Se oli aikoinaan aivan typerä teko, enkä aio tehdä sitä toistamiseen. Varmaan vaimoni tietää sen ja luottaa nyt minuun. Tosin muutaman kerran hän on kysynyt mitä puuhailen reissuillani ja eikö minulla ole "kupla otsassa" pitkän eromme aikana? Sitten keskustelu menikin siihen, että käynkö vieraissa. Ymmärsin hänen epäluulonsa ja kiitin häntä luottamuksestaan mieskuntoani kohtaan, sillä työni on aika fyysistä ja sitä tehdään aika kovalla tahdilla. Tuskin siinä enää viitsii lähteä vieraita naisia katsastelemaan iltaisin. Keskustelu asiasta jäi siihen, koska mitäpä muuta minulla olisi antaa todisteeksi. Meillä on myös tapana soitella päivittäin toisillemme ja yleensä vastaan puhelimeen, joten sekään ei aiheuta ihmetystä ja epäilyjä.
Tämän parempia vakuutteluita en pystynyt vaimolleni antamaan. Onneksi hän ei ole mustasukkaista tyyppiä. Myös mustasukkainen toisen vahtiminen saattaa viedä suhteen perikatoon. Sitä paitsi mistäs minäkään tiedän mitä vaimoni saattaa puuhailla kotona? Yhtä hyvin minä voisin alkaa epäilemään häntä. Eli loppujen lopuksi ihmissuhteen kestämiselle ei anneta mitään takuuta, niin kuin ei anneta elämässä muutenkaan. Emme saa takuuta pitkästä ja hyvästä elämästäkään. On vain yritettävä parhaansa ja mennä päivä päivältä eteenpäin. Loppujen lopuksi minä voin vastata vain omasta puolestani suhteen jatkumisesta ja onnistumisesta.
Sen ikävän puolen olen elämässä myös huomannut, että vaikka elämältä saa niin se myös ottaa. Välillä tuntuu, että juuri kun siitä on alkanut oikein pitämään niin sitten joutuu myös toisista asioista luopumaan. Tulee vain asioita eteen tavallaan yllättäen kulman takaa mihin ei pysty millään tavalla vaikuttamaan. Eikö siis kannattaisi iloita siitä mitä nyt on, eikä murehtia kaikenlaisia asioita etukäteen, jotka eivät välttämättä koskaan edes tapahdu?
Senkin olen huomannut ettei toista ihmistä pysty kovin paljon muuttamaan mieleisekseen. Jotainhan aina opitaan kun kaksi kiveä hioutuu toistaan vasten. Mutta muuten on vain hyväksyttävä toinen sellaisena kun hän on tai sitten lähdettävä eri teille. Eli jos toinen on epäluotettavaa pettäjä tyyppiä, niin ei hän miksikään muutu vaikka miten yritettäisiin. Todettakoon nyt, että virheitä tekee jokainen, sen tiedän itse siihen syyllistyneenä. Kyllä kai niitä kiusauksia ja tilaisuuksia tulee pitkän suhteen aikana kummallekin. Kun tuntee kumppaninsa niin ei epäile häntä, eikä myöskään halua satuttaa häntä syrjähypyllä. Kun ajattelee miltä itsestä tuntuisi tulla petetyksi niin ei halua enää tehdä sitä omalle rakkaalleen. - Lillja
särkynyt kirjoitti:
... tuo kommenttisi. Ensinnäkin käyn itse myös töissä, en oleta että mies perheen elättää. Mikäli rahatilanne olisi parempi, ei minulla olisi mitään sitä vastaan että hän olisi kotona ja minä ainoastaan töissä! Sitä paitsi hän pitää työstään eikä sitä haluaisi lopettaa, näin hän on minulle kertonut. Enkä suinkaan mieti "kaikenlaista paskaa" kuten asian ilmaisit, olen vain aika usein huolissani siitä mitä hän reissuillansa näkee ja kokee ja haluaako hän kenties jossain vaiheessa elämältään jotain ihan muuta kuin minut ja lapset. Ja sekinhän on sitten hänen valintansa, enkä toivo hänelle mitään muuta kuin pelkkää hyvää, mutta luonteeni vuoksi tapanani on murehtia etukäteen asioita, jotka eivät ehkä edes koskaan tapahdu...
Itseasiassa näin ulkopuolisen korvaan kuulostaa siltä, että ongelmasi on se, että tapaat murehtia asioita etukäteen. Ja jos mitään etukäteen murehtimaasi ei koskaan tapahdu, olet kuitenkin hukannut paljon iloa, huolettomuutta ja energiaa siihen etukäteen murehtimiseen.
Mitä hyötyä siitä murehtimisesta sinusta on, vai miksi teet niin, kun siitä kuitenkin on ainakin haittaa?
Olisiko mahdollista luopua tuosta huonosta ja haitallisesta tavasta ja ottaa asiat sellaisina kuin ne tulevat? Surra sitten kun on surun aika ja iloita kun on ilon aika. - Anonyymi
tulipa mieleen kirjoitti:
Itse olen mies ja myös reissutyössä pitkiä aikoja pois kotoa vaimon luota. Joskus menee kuukausi yhteen menoon, muutamia kertoja jopa pidempään. Sekin on meillä samankaltaista, että olen kerran pettänyt vaimoani, en tosin reissutyössä ollessani, vaan silloin kun asuimme päivittäin yhdessä. Se oli aikoinaan aivan typerä teko, enkä aio tehdä sitä toistamiseen. Varmaan vaimoni tietää sen ja luottaa nyt minuun. Tosin muutaman kerran hän on kysynyt mitä puuhailen reissuillani ja eikö minulla ole "kupla otsassa" pitkän eromme aikana? Sitten keskustelu menikin siihen, että käynkö vieraissa. Ymmärsin hänen epäluulonsa ja kiitin häntä luottamuksestaan mieskuntoani kohtaan, sillä työni on aika fyysistä ja sitä tehdään aika kovalla tahdilla. Tuskin siinä enää viitsii lähteä vieraita naisia katsastelemaan iltaisin. Keskustelu asiasta jäi siihen, koska mitäpä muuta minulla olisi antaa todisteeksi. Meillä on myös tapana soitella päivittäin toisillemme ja yleensä vastaan puhelimeen, joten sekään ei aiheuta ihmetystä ja epäilyjä.
Tämän parempia vakuutteluita en pystynyt vaimolleni antamaan. Onneksi hän ei ole mustasukkaista tyyppiä. Myös mustasukkainen toisen vahtiminen saattaa viedä suhteen perikatoon. Sitä paitsi mistäs minäkään tiedän mitä vaimoni saattaa puuhailla kotona? Yhtä hyvin minä voisin alkaa epäilemään häntä. Eli loppujen lopuksi ihmissuhteen kestämiselle ei anneta mitään takuuta, niin kuin ei anneta elämässä muutenkaan. Emme saa takuuta pitkästä ja hyvästä elämästäkään. On vain yritettävä parhaansa ja mennä päivä päivältä eteenpäin. Loppujen lopuksi minä voin vastata vain omasta puolestani suhteen jatkumisesta ja onnistumisesta.
Sen ikävän puolen olen elämässä myös huomannut, että vaikka elämältä saa niin se myös ottaa. Välillä tuntuu, että juuri kun siitä on alkanut oikein pitämään niin sitten joutuu myös toisista asioista luopumaan. Tulee vain asioita eteen tavallaan yllättäen kulman takaa mihin ei pysty millään tavalla vaikuttamaan. Eikö siis kannattaisi iloita siitä mitä nyt on, eikä murehtia kaikenlaisia asioita etukäteen, jotka eivät välttämättä koskaan edes tapahdu?
Senkin olen huomannut ettei toista ihmistä pysty kovin paljon muuttamaan mieleisekseen. Jotainhan aina opitaan kun kaksi kiveä hioutuu toistaan vasten. Mutta muuten on vain hyväksyttävä toinen sellaisena kun hän on tai sitten lähdettävä eri teille. Eli jos toinen on epäluotettavaa pettäjä tyyppiä, niin ei hän miksikään muutu vaikka miten yritettäisiin. Todettakoon nyt, että virheitä tekee jokainen, sen tiedän itse siihen syyllistyneenä. Kyllä kai niitä kiusauksia ja tilaisuuksia tulee pitkän suhteen aikana kummallekin. Kun tuntee kumppaninsa niin ei epäile häntä, eikä myöskään halua satuttaa häntä syrjähypyllä. Kun ajattelee miltä itsestä tuntuisi tulla petetyksi niin ei halua enää tehdä sitä omalle rakkaalleen.Todella hyvä kirjoitus 😊👍 t: reissumiehen avopuoliso
- reissussa nainen
Mulla oli 5 vuoden suhde reissutyöläisen kanssa...mua ennen pettänyt akkaansa vuosia. sanoi, ettei kotioloja muuten kestäisi. Suhde jatkuisi edelleen mutta mä väsyin niihin muihin naisiin..se kotona odottava rouva mua haitannut pätkääkään. vähän säälitti.
- petetty
Mieheni tekee reissuhommaa. Mitä nyt olen kuulostellut hänen työkavereidensa tekemisiä, niin lähes kaikki käyvät usein viihteellä ja pettävät puolisojaan. Ja näin sitten lopulta teki myös mieheni. Olin aivan varma, että hän ei sellaista koskaan tekisi, vaikka välillä työkavereiden kanssa baareissa kävi. Hänestä ei olisi koskaan uskonut eikä käytöksessä ollut mitään epäilyttävää. Vuoden verran hän oli pettänyt minua useiden naisten kanssa. Reissuhommissa ei töiden jälkeen kuulemma ollut oikein mitään muuta tekemistä vieraalla paikkakunnalla kuin lähteä työkavereiden kanssa viihteelle ja pokailla naisia...helppoa jännää seikkailua, eikä kukaan saisi kotopaikkakunnalla tietää. Kunnes satuin vahingossa löytämään yhden viestin. En ollut uskoa näkemääni! Uskomatonta, miten mieheni pystyi elämään sellaista kaksoiselämää. Kotiin tullessa hän oli aivan yhtä ihana ja rakastava, hyvä isä ja aviomies niinkuin ennenkin. Seksi sujui erittäin loistavasti ja kaikki oli hyvin....mutta silti hän teki tuollaista. En väitä, että kaikki näin tekee, tai että sinua petetään. Kerroin vain oman henkilökohtaisen kokemukseni, että näin meillä! Kieltämättä meni pikkasen usko ja luottamus ylipäätänsä kaikkiin ihmisiin. No ainakaan en ole enää mikään sinisilmäinen ihminen. Tajuan elämän realiteetit, että tällaista ikäväkyllä tapahtuu uskomattoman paljon, ja omalle kohdalle kosahti. Oman mielenrauhani takia olen päättänyt olla stressaamasta enää näitä pettämisjuttuja...meni siinä noin puolivuotta kun vatvoin tätä tapahtumaa ihan tarpeeksi! Elämänarvot ovat menneet aikalailla uusiksi. Keskityn omaan ja lapseni hyvinvointiin. Panostan liikuntaan, terveellisiin elämäntapoihin, opiskeluun ja mielekkääseen työhön. Nautin tavallisista, ihanista arkipäivän asioista. Olen onnellinen että olemme terveitä ja asiat on muuten hyvin. Ihmiset (tai ainakin iso osa ihmisistä) ovat jo aikojen alusta pettäneet ja tulevat tulevaisuudessakin pettämään tavalla tai toisella. Eihän se hyväksyttävää ole, mutta näin se vaan sattuu olemaan! Enkä minä ainakaan asialle voi yhtään mitään. Olen oppinut sen, että omaa onnellisuuttaan ei koskaan voi laskea toisen ihmisen varaan. Minusta on tullut tämän kokemuksen myötä paljon itsenäisempi ja vahvempi ihminen ja olen myös iloinen siitä, että itselläni on puhdas omatunto! Ja ei se mies välttämättä vaihtamalla parane. Jos aina pelkää petetyksi tulemista, niin se on sitten pohjaton kaivo. Turhaa energiaa menee etsiessä "sitä oikeaa....joka ei koskaan petä". Kenenkään otsaan ei ole tatuoitu tekstiä "en petä". Yhdestäkään ihmisestä ei voi varmaksi sanoa. Joten kannattaa lakata pelkäämästä petetyksi tulemista, siihen kuluu turhaa energiaa...ja loppujen lopuksi elämässä tapahtuu kamalampiakin asioita. En tarkoita, etteikö petetyksi tulemisen tunne olisi kamalaa, mutta siitä voi selvitä. Itse selvisin siitä erittäin hyvin ja olen nyt vahvempi kuin koskaan.
- Lillja
Samankaltaiset kokemukset ja ajatukset.
Reissutyö tuo mukanaan tilaisuuksia, joita sitten käyttää tai ei käytä. Ei ne työt eikä toiset naiset niitä pettämisiä aiheuta. Ja mikä oleellisinta: kyttäämällä ei ketään uskollisena pidä. Oman mielenrauhansa kyttäämällä kyllä menettää.
Ja sitten ajatuksesta toiseen: olisiko ihan mahdotonta suhtautua koko pettämiseen vähän arkipäiväisemmin? Sitä nyt kuitenkin tapahtuu joka puolella jatkuvasti. Mikä muu yleinen ja arkipäiväinen asia kohdalle osuessaan aiheuttaisi yhtä kamalaa parkua ja "elämän loppumista"?
Ihmiset on ihmisiä ja tekevät väärin itselleen ja toisilleen. Jos ei kestä sitä että kumppani on vain ihminen, pitäisi rakastua esimerkiksi patsaaseen tai mielikuvitusolentoon.
Mikä siinä petetyksi tulemisessa oikeasti on niin traagista ja kamalaa? Se, että sinulle valehdeltiin? Se, että kumppanin genitaalit koskettivat jonkun toisen ihmisen genitaaleja? Se, että sinä luotit johonkuhun, joka ei ollut luottamisen arvoinen?
Sellaista sattuu.
Itseäni auttoi kun ajattelin, ettei tässä nyt kuinkaan käynyt. Ei tullut ruumiita ja kukaan ei edes vammautunut. Minun, petetyn, ylpeys ja sinisilmäisyys tosin saivat aika kolauksen, mutta tokko tuo nyt niin traagista sittenkään lienee. - petetty
Lillja kirjoitti:
Samankaltaiset kokemukset ja ajatukset.
Reissutyö tuo mukanaan tilaisuuksia, joita sitten käyttää tai ei käytä. Ei ne työt eikä toiset naiset niitä pettämisiä aiheuta. Ja mikä oleellisinta: kyttäämällä ei ketään uskollisena pidä. Oman mielenrauhansa kyttäämällä kyllä menettää.
Ja sitten ajatuksesta toiseen: olisiko ihan mahdotonta suhtautua koko pettämiseen vähän arkipäiväisemmin? Sitä nyt kuitenkin tapahtuu joka puolella jatkuvasti. Mikä muu yleinen ja arkipäiväinen asia kohdalle osuessaan aiheuttaisi yhtä kamalaa parkua ja "elämän loppumista"?
Ihmiset on ihmisiä ja tekevät väärin itselleen ja toisilleen. Jos ei kestä sitä että kumppani on vain ihminen, pitäisi rakastua esimerkiksi patsaaseen tai mielikuvitusolentoon.
Mikä siinä petetyksi tulemisessa oikeasti on niin traagista ja kamalaa? Se, että sinulle valehdeltiin? Se, että kumppanin genitaalit koskettivat jonkun toisen ihmisen genitaaleja? Se, että sinä luotit johonkuhun, joka ei ollut luottamisen arvoinen?
Sellaista sattuu.
Itseäni auttoi kun ajattelin, ettei tässä nyt kuinkaan käynyt. Ei tullut ruumiita ja kukaan ei edes vammautunut. Minun, petetyn, ylpeys ja sinisilmäisyys tosin saivat aika kolauksen, mutta tokko tuo nyt niin traagista sittenkään lienee.Hyvin sanottu! Tosiaan, samanlaiset aatokset myös minulla. Toki petetyksi tulemisen tunne on varmasti enemmän tai vähemmän kamalaa, sitä en kiellä. Itsellenikin se oli aluksi aikamoinen kolaus. Mutta onneksi pystyin kääntämään tämän ikävän elämänkokemuksen "ns. positiiviseksi". Itseluottamus ja itsetunto kasvoivat paljon...outoa sinänsä, että usein itseluottamus murenee lopullisesti tällaisen kokemuksen jälkeen, mutta minulle kävi loppuviimein päinvastoin. Ehkä siksi, että opin sen, että jokainen on oman onnensa seppä. Opin huolehtimaan ja välittämään itsestäni paljon enemmän (kuka muukaan, jos et sinä itse?), seisomaan omilla jaloillani ja minusta tuli vahvempi ja viisaampi ihminen. Tajusin elämän realiteetit ja tiedän, että enää en putoa koskaan yhtä korkealta maahan! Lakkasin stressaamasta asioita, joille en mitään mahda. Jälkeenpäin viisaampana hymähdän äidillisesti itselleni ja sille dramaattiselle reaktiolleni, jonka pettäminen sai aikaan. Miksi reagoin niin? Mikä siinä sitten oli niin traagista ja kamalaa, kuten edellinen kirjoituksessaan kysyi? Loppujen lopuksi se, että minua petettiin ja onnellisesti olin siitä vuoden verran tietämätön, se ei ollut minulta mistään pois...Mieheni oli kotiin tullessaan aivan yhtä ihana kuin ennenkin, hän ei koskaan kohdellut minua kaltoin. Ei riidelty oikeastaan koskaan, meillä oli todella hauskaa yhdessä... Hän kohteli minua aina hyvin, kunnioittavasti ja arvostavasti...vaikkakin vähän vähemmän kunnioittavaa oli se, mitä hän selkäni takana teki, mutta en minä siitä kärsinyt kun mitään en tiennyt. Mutta toisaalta, onneksi nyt tiedän. Irtosuhteiden harrastamisessa on kuitenkin ihan oikeitakin vaaroja olemassa!
Niin, miksi ei pettämiseen voisi suhtautua jotenkin hieman arkipäiväisemmin? Hyvä kysymys. On huolestuttavaa, miten pettäminen on saanut aikaan aivan järkyttäviä asioita ja tekoja...lieviä psyykkisiä häiriöitä tai vakavia psyykkisiä sairauksia, väkivallan tekoja, tappoja, itsemurhia, lasten kärsimystä...jne...Ja
kaikenlaista tämän kaltaista VAIN pettämisen vuoksi? Itse olen oppinut sen, että maailmassa ihan oikeasti tapahtuu todella paljon vakavampiakin asioita, esim. Sairaalloista perheväkivaltaa, vakavia sairastumisia, äkillisiä onnettomuuksia, oman perheenjäsenen traagisia menetyksiä, työttömyyttä, taloudellista ahdinkoa, kodittomuutta, yksinäisyyttä, ja muualla maailmassa sotia/nälänhätää ym. Mitä minä onnellinen ihminen nyt ruikuttamaan yhdestä ylpeyden ja sinisilmäisyyden menetyksestä...Sinisilmäisyyden menetin, enkä haluakaan sitä takaisin, mutta terveen ylpeyteni ja itsetuntoni olen saanut tuplasti takaisin, sekä roimasti enemmän elämänviisautta ja kykyä nauttia elämän pienistä ja suurista arkipäivän asioista. Elämänarvot ovat nyt hieman fiksummassa järjestyksessä kuin ennen... - ollaan juu
petetty kirjoitti:
Hyvin sanottu! Tosiaan, samanlaiset aatokset myös minulla. Toki petetyksi tulemisen tunne on varmasti enemmän tai vähemmän kamalaa, sitä en kiellä. Itsellenikin se oli aluksi aikamoinen kolaus. Mutta onneksi pystyin kääntämään tämän ikävän elämänkokemuksen "ns. positiiviseksi". Itseluottamus ja itsetunto kasvoivat paljon...outoa sinänsä, että usein itseluottamus murenee lopullisesti tällaisen kokemuksen jälkeen, mutta minulle kävi loppuviimein päinvastoin. Ehkä siksi, että opin sen, että jokainen on oman onnensa seppä. Opin huolehtimaan ja välittämään itsestäni paljon enemmän (kuka muukaan, jos et sinä itse?), seisomaan omilla jaloillani ja minusta tuli vahvempi ja viisaampi ihminen. Tajusin elämän realiteetit ja tiedän, että enää en putoa koskaan yhtä korkealta maahan! Lakkasin stressaamasta asioita, joille en mitään mahda. Jälkeenpäin viisaampana hymähdän äidillisesti itselleni ja sille dramaattiselle reaktiolleni, jonka pettäminen sai aikaan. Miksi reagoin niin? Mikä siinä sitten oli niin traagista ja kamalaa, kuten edellinen kirjoituksessaan kysyi? Loppujen lopuksi se, että minua petettiin ja onnellisesti olin siitä vuoden verran tietämätön, se ei ollut minulta mistään pois...Mieheni oli kotiin tullessaan aivan yhtä ihana kuin ennenkin, hän ei koskaan kohdellut minua kaltoin. Ei riidelty oikeastaan koskaan, meillä oli todella hauskaa yhdessä... Hän kohteli minua aina hyvin, kunnioittavasti ja arvostavasti...vaikkakin vähän vähemmän kunnioittavaa oli se, mitä hän selkäni takana teki, mutta en minä siitä kärsinyt kun mitään en tiennyt. Mutta toisaalta, onneksi nyt tiedän. Irtosuhteiden harrastamisessa on kuitenkin ihan oikeitakin vaaroja olemassa!
Niin, miksi ei pettämiseen voisi suhtautua jotenkin hieman arkipäiväisemmin? Hyvä kysymys. On huolestuttavaa, miten pettäminen on saanut aikaan aivan järkyttäviä asioita ja tekoja...lieviä psyykkisiä häiriöitä tai vakavia psyykkisiä sairauksia, väkivallan tekoja, tappoja, itsemurhia, lasten kärsimystä...jne...Ja
kaikenlaista tämän kaltaista VAIN pettämisen vuoksi? Itse olen oppinut sen, että maailmassa ihan oikeasti tapahtuu todella paljon vakavampiakin asioita, esim. Sairaalloista perheväkivaltaa, vakavia sairastumisia, äkillisiä onnettomuuksia, oman perheenjäsenen traagisia menetyksiä, työttömyyttä, taloudellista ahdinkoa, kodittomuutta, yksinäisyyttä, ja muualla maailmassa sotia/nälänhätää ym. Mitä minä onnellinen ihminen nyt ruikuttamaan yhdestä ylpeyden ja sinisilmäisyyden menetyksestä...Sinisilmäisyyden menetin, enkä haluakaan sitä takaisin, mutta terveen ylpeyteni ja itsetuntoni olen saanut tuplasti takaisin, sekä roimasti enemmän elämänviisautta ja kykyä nauttia elämän pienistä ja suurista arkipäivän asioista. Elämänarvot ovat nyt hieman fiksummassa järjestyksessä kuin ennen...Monessa tekstissä täällä sanotaan että pettäminen on pahinta mitä voi toiselle tehdä. Tästä ajatuksesta voi päätellä että ihminen on elänyt melkoisen suojattua elämää, eikä ole nähnyt mitä kaikkea ihminen voi toiselle tehdä.
Tottakai se nyt pahalta tuntuu kun toinen valehtelee ja pettää luottamuksen, mutta on melkoisen ylidramatisoitua puhua pettämisestä kuin maailmanlopusta.
Todellakin pettämisen aiheuttamat vammat kun liittyvät niihin tunteisiin, ylpeyden saama kolaus, luottamuksen menetys ja itsetunnon hetkellinen romahtaminen ja niinhän tuolla yhdessä pitkässä ketjussa velvoitettiin ihmiset säätelemään tunteitaan. kaipa se kehoitus tunteiden säätelemisestä ja ohjailemisesta koskee myös petettyjä. - realismia hiukan
ollaan juu kirjoitti:
Monessa tekstissä täällä sanotaan että pettäminen on pahinta mitä voi toiselle tehdä. Tästä ajatuksesta voi päätellä että ihminen on elänyt melkoisen suojattua elämää, eikä ole nähnyt mitä kaikkea ihminen voi toiselle tehdä.
Tottakai se nyt pahalta tuntuu kun toinen valehtelee ja pettää luottamuksen, mutta on melkoisen ylidramatisoitua puhua pettämisestä kuin maailmanlopusta.
Todellakin pettämisen aiheuttamat vammat kun liittyvät niihin tunteisiin, ylpeyden saama kolaus, luottamuksen menetys ja itsetunnon hetkellinen romahtaminen ja niinhän tuolla yhdessä pitkässä ketjussa velvoitettiin ihmiset säätelemään tunteitaan. kaipa se kehoitus tunteiden säätelemisestä ja ohjailemisesta koskee myös petettyjä.olet nyt parempi ihminen kun miehesi petti? Ihan sait elämän takaisin ja olet niiiin onnellinen. Voit nauttia pienistä asioista, eihän sun nyt kannataakaan haaveilla isommista, olethan kynnysmatto. Iloitse vaikka puhtaista tiskeistä, siinä sulle kylliksi. Voi helvetti mitä typeryyttä. Äijä vonkaa vierasta ja nai muita ja sinä keräät sädekehää pääsi päälle. On ukko osannut sut kouluttaa. Nythän se voi sanoa että rakas, lähden tästä köyrimään että saat taas lisää itsetuntoa. Voimekin sitten leikkiä taas onnellista perhettä missä toinen on marttyyri ja toinen pettäjäluuseri. Ihanaa....
Pettäminen on aina loukkaus toista kohtaan ja usein se ei edes jää siihen. Pettäjä hakee aina uutta eikä petetty voi olla enää varma mistään, ei yhteisestä tulevaisuudesta. Odottaa vaan kunnes se mulkku löytää sen uuden petettävän. Jatkaa sitten sen kanssa ja marttyyrivaimo jää kiillottamaan sädekehäänsä. Hyvä äijät, hienosti toimittu. Näin ne muijat aivopestään. - Elämä on
realismia hiukan kirjoitti:
olet nyt parempi ihminen kun miehesi petti? Ihan sait elämän takaisin ja olet niiiin onnellinen. Voit nauttia pienistä asioista, eihän sun nyt kannataakaan haaveilla isommista, olethan kynnysmatto. Iloitse vaikka puhtaista tiskeistä, siinä sulle kylliksi. Voi helvetti mitä typeryyttä. Äijä vonkaa vierasta ja nai muita ja sinä keräät sädekehää pääsi päälle. On ukko osannut sut kouluttaa. Nythän se voi sanoa että rakas, lähden tästä köyrimään että saat taas lisää itsetuntoa. Voimekin sitten leikkiä taas onnellista perhettä missä toinen on marttyyri ja toinen pettäjäluuseri. Ihanaa....
Pettäminen on aina loukkaus toista kohtaan ja usein se ei edes jää siihen. Pettäjä hakee aina uutta eikä petetty voi olla enää varma mistään, ei yhteisestä tulevaisuudesta. Odottaa vaan kunnes se mulkku löytää sen uuden petettävän. Jatkaa sitten sen kanssa ja marttyyrivaimo jää kiillottamaan sädekehäänsä. Hyvä äijät, hienosti toimittu. Näin ne muijat aivopestään.piehtaroida koko loppuelämänsä itsesäälissä, katkeruudessa ja vihassa? No voihan sen tietysti niinkin tehdä, mutta voittaako sillä jotain? Tuleeko siitä itselleen parempi olo? Jokainen käsittelee vaikeat asiat omalla tavallaan. Mielestäni on hienoa, jos joku kykenee selviämään elämän vaikeista kokemuksista (kuten petetyksi tulemisesta) ja olen onnellinen sellaisten ihmisten puolesta. Jotkut eroavat, jotkut jäävät parisuhteeseen. Mutta "helvetin typeräksi kynnysmatoksi" haukkuminen kielii pahasta vihasta ja katkeruudesta, ja ehkä kateudesta siitä, että toinen osaa käsitellä järkevästi näitä asioita ja selvitä niistä.
No, jokainen tavallaan. - Niin se vain on
Miehellä on miehen tarpeet, jos sitä nyt ukko käy jotain jakorasiaa painamassa niin ei siitä nyt kannata pultteja ottaa! Silloin pettäminen on törkeää jos näkee vaimonsa joka päivä mutta kyllä reissumiehen vieraissa käyminen on aivan eri juttu.
- realismia hiukan
Niin se vain on kirjoitti:
Miehellä on miehen tarpeet, jos sitä nyt ukko käy jotain jakorasiaa painamassa niin ei siitä nyt kannata pultteja ottaa! Silloin pettäminen on törkeää jos näkee vaimonsa joka päivä mutta kyllä reissumiehen vieraissa käyminen on aivan eri juttu.
..kun se mies siellä reissullaan viipyy, naisen tarpeet kasvaa. Eikä se pahasta ole jos jonkun mulkun ottaa vatkaamaan. Aika pikkumaista jos siitä haloo nousee.
- Petetty mies
realismia hiukan kirjoitti:
..kun se mies siellä reissullaan viipyy, naisen tarpeet kasvaa. Eikä se pahasta ole jos jonkun mulkun ottaa vatkaamaan. Aika pikkumaista jos siitä haloo nousee.
Sama toimii molemmin päin. Itse en tarvitse huoria paineiden purkamiseen.
Eri asia, jos ei pysty olemaan ilman mulkkua tai pillua esim. kuukautta, niin sitten on vain pakko pettää, ei siinä muu auta. Itse pystyn olemaan ilman. Pano ei ole minulle pelkää panoa. Haluan olla haluttu muunkin kuin rahojeni takia. - _särkynyt
Ja palasin jälleen tänne, koska epäilyni osoittautuivat todeksi. En ikinä olisi uskonut mieheni tekevän sitä, koska todellakaan hänen käytöksestään en osannut "lukea" mitään. Mutta pakkohan hänen oli asia myöntää, kun lääkärissä karu totuus paljastui. Ja vielä tämä tapa, jolla asiasta sain tietää, oli aika karmaiseva kokemus. Eihän vuosikymmenen rakkautta noin vain pyyhitä pois, mutta nyt olenkin vaikeiden kysymysten edessä, kuinka voin tästä jatkaa? En siedä häntä lähelläni tällä hetkellä, enkä voi tietää muuttuuko tunne koskaan...:( Monet täällä kirjoittelevat, ettei pettäminen ole maailmanloppu, eikä todellakaan olekaan. Meilläkun sattuu vaan olemaan perhe ja lisää tulossa, niin aikamoinen shokki tämä oli. Haluaisin kyetä antamaan anteeksi, mutta en tiedä pystynkö siihen ja jos niin koska. En minäkään usko että tilanne paranee yhtään miestä vaihtamalla, mutta olisiko lasten ja oman hyvänvoinnin kannalta järkevämpää olla sitten kokonaan ilman parisuhdetta? Minä kun en pettämistä hyväksy ollenkaan. Enkä ala sitä myöskään katselemaan. Kiitos kaikille monista kommenteista ja kertokaa omia kokemuksia, kuinka tästä eteenpäin. Mukavaa joulua kaikille ja kiitos miehelleni ikimuistoisesta "joululahjasta"....
- No voi sun
_särkynyt kirjoitti:
Ja palasin jälleen tänne, koska epäilyni osoittautuivat todeksi. En ikinä olisi uskonut mieheni tekevän sitä, koska todellakaan hänen käytöksestään en osannut "lukea" mitään. Mutta pakkohan hänen oli asia myöntää, kun lääkärissä karu totuus paljastui. Ja vielä tämä tapa, jolla asiasta sain tietää, oli aika karmaiseva kokemus. Eihän vuosikymmenen rakkautta noin vain pyyhitä pois, mutta nyt olenkin vaikeiden kysymysten edessä, kuinka voin tästä jatkaa? En siedä häntä lähelläni tällä hetkellä, enkä voi tietää muuttuuko tunne koskaan...:( Monet täällä kirjoittelevat, ettei pettäminen ole maailmanloppu, eikä todellakaan olekaan. Meilläkun sattuu vaan olemaan perhe ja lisää tulossa, niin aikamoinen shokki tämä oli. Haluaisin kyetä antamaan anteeksi, mutta en tiedä pystynkö siihen ja jos niin koska. En minäkään usko että tilanne paranee yhtään miestä vaihtamalla, mutta olisiko lasten ja oman hyvänvoinnin kannalta järkevämpää olla sitten kokonaan ilman parisuhdetta? Minä kun en pettämistä hyväksy ollenkaan. Enkä ala sitä myöskään katselemaan. Kiitos kaikille monista kommenteista ja kertokaa omia kokemuksia, kuinka tästä eteenpäin. Mukavaa joulua kaikille ja kiitos miehelleni ikimuistoisesta "joululahjasta"....
No voi paska. Ikävältä kuulostaa. Voimia ja jaksamisia sinulle, ja hyvät joulut!
- realismia hiukan
_särkynyt kirjoitti:
Ja palasin jälleen tänne, koska epäilyni osoittautuivat todeksi. En ikinä olisi uskonut mieheni tekevän sitä, koska todellakaan hänen käytöksestään en osannut "lukea" mitään. Mutta pakkohan hänen oli asia myöntää, kun lääkärissä karu totuus paljastui. Ja vielä tämä tapa, jolla asiasta sain tietää, oli aika karmaiseva kokemus. Eihän vuosikymmenen rakkautta noin vain pyyhitä pois, mutta nyt olenkin vaikeiden kysymysten edessä, kuinka voin tästä jatkaa? En siedä häntä lähelläni tällä hetkellä, enkä voi tietää muuttuuko tunne koskaan...:( Monet täällä kirjoittelevat, ettei pettäminen ole maailmanloppu, eikä todellakaan olekaan. Meilläkun sattuu vaan olemaan perhe ja lisää tulossa, niin aikamoinen shokki tämä oli. Haluaisin kyetä antamaan anteeksi, mutta en tiedä pystynkö siihen ja jos niin koska. En minäkään usko että tilanne paranee yhtään miestä vaihtamalla, mutta olisiko lasten ja oman hyvänvoinnin kannalta järkevämpää olla sitten kokonaan ilman parisuhdetta? Minä kun en pettämistä hyväksy ollenkaan. Enkä ala sitä myöskään katselemaan. Kiitos kaikille monista kommenteista ja kertokaa omia kokemuksia, kuinka tästä eteenpäin. Mukavaa joulua kaikille ja kiitos miehelleni ikimuistoisesta "joululahjasta"....
Siinä nähdään, luota aina itseesi ja vaistoosi. Se on yleensä oikeassa
- totuus ja selitykset
Olin tässä muutaman vuoden ns miehistöhotellissa töissä ja siellä näki ja kuuli kaikenlaista.
Kuule niitä miehiä on joka lähtöön, mutta tilaisuus tekee aika monesta varkaan mutta ei kaikista.
Ison ongelma on teillä se että vaikka kuinka päättää antaa anteeksi unohdusta se ei tuo. Luottamus meni joskus aikoja sitten mutta paluuta viattomaan täydelliseen luottamukseen ei ole eikä koskaan tule olemaan.
Juuri siksi sanotaan että pettäminen särkee jotakin lopullisesti eikä niistä arvista koskaan pääse vaikka sen kanssa oppii elämään.
Viheenä työajan ulkopuolella voi soittaa mitä yllättävämpinä aikoina tai pyörähtää sattumalta ( toki tästä voi sopia jopa etukäteen että toisella on oikeus tulla jos siltä tuntuu ) jos miehelle tämä on kättelyssä ok ja hän tuntuu jopa ilahtuvan toisen yllätys visiitistä on miehellä puhtaat jauhot pussissa ja nämä häntäveikot jotka vain näyttelevät uskollista kotona ottavat pelkästä ehdotuksesta herneen nenään. Yleesä puhuvat aiheettomasta mustasukkaisuudesta. ( niin eihän se yks tai muutaman kerta anna oikeutta sen luottamuksen menetykseen, yleisin selitys muuten näille reissu-pukeille) Pelkkä tietoisuus sinulle että vaikka tekisit yllätysiskun miestäsi tämä ei haittaa rauhoittaa ja myös muuten laittaa miestä laskemaan että reissupanoistakin voi jäädä kiinni.
Oli kuitenkin hienoa nähdä myös niitä miehiä joita ei todellakaan kiinostannut ryyppäys tai vieraat naiset, vaan tekivät aidosti siellä töitä. Valitettavan usein nämä miehet harvemmin pitävät pitkässä juoksussa ns reissuhommista.- _särkynyt
.. vastailee jälleen.. Tällä hetkellä meillä tilanne ok, edelleen mietin asioita, mut laitan silti perheeni kaiken edelle ja koetan kaikkeni, jotta perheeni pysyisi kasassa. Mieheeni en luota edelleenkään, mutta turhahan sitä on joka risauksesta epäilläkään,... ajanhukkaa. Jos yhdessä aijomme pysyä ja olla, on luotettava -edes jollain lailla-. Ja sitä haluankin. Tyttäremme syntyi maaliskuussa ja sai mieheni täysin pauloihinsa :) Tämä on edelleen vain niin vaikeaa.. kuinka taas oppia luottamaan? en halua perhettäni menettää, enkä turhasta niuhottaa.. mutta kuten aiemmat epäilykseni kävivät toteen, kuinka voisin luottaa nyt? Onko ainoa vaihtoehto ero? Kertokaa, joilla kokemuksia on. Turhia kommentteja en välitä kuunnella...
- jaksamista
_särkynyt kirjoitti:
.. vastailee jälleen.. Tällä hetkellä meillä tilanne ok, edelleen mietin asioita, mut laitan silti perheeni kaiken edelle ja koetan kaikkeni, jotta perheeni pysyisi kasassa. Mieheeni en luota edelleenkään, mutta turhahan sitä on joka risauksesta epäilläkään,... ajanhukkaa. Jos yhdessä aijomme pysyä ja olla, on luotettava -edes jollain lailla-. Ja sitä haluankin. Tyttäremme syntyi maaliskuussa ja sai mieheni täysin pauloihinsa :) Tämä on edelleen vain niin vaikeaa.. kuinka taas oppia luottamaan? en halua perhettäni menettää, enkä turhasta niuhottaa.. mutta kuten aiemmat epäilykseni kävivät toteen, kuinka voisin luottaa nyt? Onko ainoa vaihtoehto ero? Kertokaa, joilla kokemuksia on. Turhia kommentteja en välitä kuunnella...
Teillä on niin pieni vauvakin, että yrittäisin jatkaa liitossasi. Mutta jos jatkuvasti tunnet itsesi petetyksi etkä voi luottaa mieheesi, ja se tekee sinut onnettomaksi, niin sitten harkitsisin vakavasti eroa. Lapset kyllä näkee ja vaistoaa, jos vanhemmat eivät ole onnellisia. Olisitko parempi vanhempi sinkkuäitinä? Vai petettynä, ja peläten uudelleen petetyksi tuloa? Lapsesi tarvitsee onnellisen ja tasapainoisen äidin ja isän.
Itse pienten lasten vuoksi jäin avioliittoon, vaikka mies petti. Ja petti monesti. Mutta kun ne olivat vain satunnaisia panoja, oli jotenkin helpompi se sulattaa. Mutta tiesin koko ajan, että kun lapset kasvaa minä lähden. Ja niin tein. Lopulta mitta täyttyi, enkä jaksanut enään lastenkaan vuoksi yrittää pitää perhettä kasassa. Ja itseni takaisin löytäneenä olen onnellinen ja tasapainoinen äiti lapsilleni, varmasti parempi kuin se epäluuloinen ja surullinen äiti, mikä olin avioliitossa pettävän miehen kanssa. Ei pettämistä voi unohtaa eikä anteeksikaan antaa. Kyllä se niin iso luottamuksen menetys on. Ainakin minulle. - Anna takaisin
jaksamista kirjoitti:
Teillä on niin pieni vauvakin, että yrittäisin jatkaa liitossasi. Mutta jos jatkuvasti tunnet itsesi petetyksi etkä voi luottaa mieheesi, ja se tekee sinut onnettomaksi, niin sitten harkitsisin vakavasti eroa. Lapset kyllä näkee ja vaistoaa, jos vanhemmat eivät ole onnellisia. Olisitko parempi vanhempi sinkkuäitinä? Vai petettynä, ja peläten uudelleen petetyksi tuloa? Lapsesi tarvitsee onnellisen ja tasapainoisen äidin ja isän.
Itse pienten lasten vuoksi jäin avioliittoon, vaikka mies petti. Ja petti monesti. Mutta kun ne olivat vain satunnaisia panoja, oli jotenkin helpompi se sulattaa. Mutta tiesin koko ajan, että kun lapset kasvaa minä lähden. Ja niin tein. Lopulta mitta täyttyi, enkä jaksanut enään lastenkaan vuoksi yrittää pitää perhettä kasassa. Ja itseni takaisin löytäneenä olen onnellinen ja tasapainoinen äiti lapsilleni, varmasti parempi kuin se epäluuloinen ja surullinen äiti, mikä olin avioliitossa pettävän miehen kanssa. Ei pettämistä voi unohtaa eikä anteeksikaan antaa. Kyllä se niin iso luottamuksen menetys on. Ainakin minulle.Maksa petturiukollesi potut pottuina. Mene sinäkin vieraisiin. Onhan sinulla tilaisuus, kun ukkosi on pitkiä aikoja poissa. Minä tein aikoinani niin ja häpeilemättä tunnustan, että nautin tilanteesta. Ja vielä enemmän nautin, kun kerroin síitä myöhemmin ukolleni. Hän tietenkin raivostui suunnattomasti. Hassua, että vaikka hänellä itsellään oli ollut syrjähyppyjä, niin minun syrjähyppyni oli hänelle silti kuin maailmanloppu.
- raivostuu
Anna takaisin kirjoitti:
Maksa petturiukollesi potut pottuina. Mene sinäkin vieraisiin. Onhan sinulla tilaisuus, kun ukkosi on pitkiä aikoja poissa. Minä tein aikoinani niin ja häpeilemättä tunnustan, että nautin tilanteesta. Ja vielä enemmän nautin, kun kerroin síitä myöhemmin ukolleni. Hän tietenkin raivostui suunnattomasti. Hassua, että vaikka hänellä itsellään oli ollut syrjähyppyjä, niin minun syrjähyppyni oli hänelle silti kuin maailmanloppu.
Tottakai mies raivostuu. Vaimo on madonna, kakkonen on huora. Ja sitten vaimokin on sellanen.
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Istuva kansanedustaja epäiltynä pahoinpitelystä ja ampuma-aserikoksesta
Seiskan tietojen mukaan Timo Vornanen on epäiltynä pahoinpitelystä ja ampuma-aserikoksesta eikä kenellekään taatusti tul4523304Tollokin tajuaa että Timo Vornanen
oli joutunut äärimmäiseen tilanteeseen ampuessaa yhden laukauksen katuun. Ei poliisi tee tuollaista hetken mielijohteest4172975Timo Vornanen kilahti
Mikähän sille kansanedustajalle polisiisi miehelle on noin pahasti mennyt hermot , että tulevaisuudensa pilasi totaalise1272819Pullonpalautusjärjestelmä muuttuu - paluu menneisyyteen
EU suuressa viisaudessaan on päättänyt, että pulloja pitää kierrättää. Jos oikein ymmärsin, nykyisen järjestelmänmme ti1642182Sininen farmari - Ford Focus- YFB-842 on poliisilta kadoksissa Kauhajärvellä
https://alibi.fi/uutiset/poliisilta-poikkeuksellinen-vihjepyynto-autossa-oleva-henkilo-on-avuntarpeessa/?shared=29255-2d82010- 1761390
Onko oikeudenmukaista? Yhdellä taholla yllättävä valta-asema Tähdet, tähdet -voittajan valinnassa!
Näinpä, onko sinusta tämä oikein? Viime jaksossakin voittaja selvisi vain yhden äänen erolla ja tänä sunnuntaina ensimm231347No kerros nyt nainen
Kumpi mielestäsi oli se joka väärinkäsitti kaiken? Nyt voi olla jo rehellinen kun koko tilanne on jo lähes haihtunut.971216Persukansanedustaja Timo Vornanen ammuskellut Helsingissä
Poliisi siviiliammatiltaan, luvallinen ase mukana baarissa tällä hemmetin valopääpersulla. Meni eduskunnasta suoraan baa791190Nainen, mietit miten minä jaksan
En voi hyvin. Nykyään elämäni on lähinnä selviytymistä tunnista ja päivästä toiseen. Usein tulee epävarma olo, että mite891040