Katoavat sanat

Kahden kerroksen väkeä,
se tuli mielleni tuosta runostasi.
On kuin pitäisit eri ihmistä esillä eri tilanteissa,
varmaan tuttua kaikille.
Onko se jotenkin syvempi olemus joka pidetään piilossa,
päivittäisten ihmisten seurassa.
Vai onko niin vain helpompi elää,
ei tarvitse selitellä kaikkia mielensä liikkeitä.
Kirjoittaessaan runoja.
Voi käsitellä omia ajatuksiaan rauhassa,
voi jopa havaita että onkin valmis olemaan sitä "päivä itseään" vastaan ja
arvostelemaan sitä.
Sen pinnallisuutta ja äkkiväärää olemusta.
Mutta onko se silti lähempänä "totuutta"
ja jalompaa itseä ????

Kauheesti tuli mietittävää ; ])
Kiitti että kirjoitit.
muuten mihin katosivat nuo pari muuta viestiäsi?

Bonobo kirjoitti:

Kahden kerroksen väkeä,
se tuli mielleni tuosta runostasi.
On kuin pitäisit eri ihmistä esillä eri tilanteissa,
varmaan tuttua kaikille.
Onko se jotenkin syvempi olemus joka pidetään piilossa,
päivittäisten ihmisten seurassa.
Vai onko niin vain helpompi elää,
ei tarvitse selitellä kaikkia mielensä liikkeitä.
Kirjoittaessaan runoja.
Voi käsitellä omia ajatuksiaan rauhassa,
voi jopa havaita että onkin valmis olemaan sitä "päivä itseään" vastaan ja
arvostelemaan sitä.
Sen pinnallisuutta ja äkkiväärää olemusta.
Mutta onko se silti lähempänä "totuutta"
ja jalompaa itseä ????

Kauheesti tuli mietittävää ; ])
Kiitti että kirjoitit.
muuten mihin katosivat nuo pari muuta viestiäsi?

Lue lisää

Vähintään kahden kerroksen väkeä, omasta mielestäni kerroksia on kyllä hivenen enempi. Mutta vähintään kuitenkin kahden kerroksen verran.

Itseäni raivostuttaa sangen suuresti väki, joka edessäpäin esittää jotain täysin vastaistaan. Peräkammarissahan monen jutun juuri kuitenkin ihan oikeasti pohditaan. Syitä sitten voinee kukin tahollansa ihan itsekseen pohtia.

Eli tätä taustaa vasten ajateltuna tulkintasi olikin täysin oikea. Samaa pätee myös omalla kohdallani, valitettavasti, koska tietyt etiketit tätä jopa vaativat tai edellyttävät. Tosin aika monessa jutussa ei sitten ole enää mitään väliä, vaikka sen oman itsensä paljastaakin (eikä nyt kyseessä ole mikään vaateriepu -juttu!).

Mutta kuten lausut, ihmisen tulisi omata kykyä arvostella tätä omaa sisäistä maailmaansa. Ja ymmärtääkseni kaikki paperille kirjoitettu pohdinta on kaikkein helpoin ja sisällöltään kaikkein totuusarvoisin. Eikä tässä kohtaa pidä unohtaa maalareita, kuvanveistäjiä eikä ketään, joka tietyn taiteenlajin taitajana haluaa itseään ilmaista.

Mutta otaksun, että täysi totuus löytyy ihmisestä itsestään, kirjoittamisen kautta. Mutta jalous? Vierastan vähän tuota sanaa, koska siihen mielestäni sisältyy sivumakuna muun muassa sellainen käsite kuin ’uhrautuminen’. Ja toisaalta jalous saattaa toimia vain kilpenä peitsen edessä!

Ja nuo poistoni? Ne eivät olleet puoleltani turhaan lausuttuja sanoja, eikä lauseita. Eli vallan hyvin olisin ne voinut vaikka paikallensa jättääkin. En vain halunnut loukata ketään, vaikka tämäkin tai nimenomaan tämäkin oli todella huono peruste, tässä totuuden etsinnässä!!

Ps. Ja minäkin taisin tulkita runoasi vain ja pelkästään omasta näkökulmastani!

Tähtis98 kirjoitti:

Vähintään kahden kerroksen väkeä, omasta mielestäni kerroksia on kyllä hivenen enempi. Mutta vähintään kuitenkin kahden kerroksen verran.

Itseäni raivostuttaa sangen suuresti väki, joka edessäpäin esittää jotain täysin vastaistaan. Peräkammarissahan monen jutun juuri kuitenkin ihan oikeasti pohditaan. Syitä sitten voinee kukin tahollansa ihan itsekseen pohtia.

Eli tätä taustaa vasten ajateltuna tulkintasi olikin täysin oikea. Samaa pätee myös omalla kohdallani, valitettavasti, koska tietyt etiketit tätä jopa vaativat tai edellyttävät. Tosin aika monessa jutussa ei sitten ole enää mitään väliä, vaikka sen oman itsensä paljastaakin (eikä nyt kyseessä ole mikään vaateriepu -juttu!).

Mutta kuten lausut, ihmisen tulisi omata kykyä arvostella tätä omaa sisäistä maailmaansa. Ja ymmärtääkseni kaikki paperille kirjoitettu pohdinta on kaikkein helpoin ja sisällöltään kaikkein totuusarvoisin. Eikä tässä kohtaa pidä unohtaa maalareita, kuvanveistäjiä eikä ketään, joka tietyn taiteenlajin taitajana haluaa itseään ilmaista.

Mutta otaksun, että täysi totuus löytyy ihmisestä itsestään, kirjoittamisen kautta. Mutta jalous? Vierastan vähän tuota sanaa, koska siihen mielestäni sisältyy sivumakuna muun muassa sellainen käsite kuin ’uhrautuminen’. Ja toisaalta jalous saattaa toimia vain kilpenä peitsen edessä!

Ja nuo poistoni? Ne eivät olleet puoleltani turhaan lausuttuja sanoja, eikä lauseita. Eli vallan hyvin olisin ne voinut vaikka paikallensa jättääkin. En vain halunnut loukata ketään, vaikka tämäkin tai nimenomaan tämäkin oli todella huono peruste, tässä totuuden etsinnässä!!

Ps. Ja minäkin taisin tulkita runoasi vain ja pelkästään omasta näkökulmastani!

Lue lisää

Tämä taitaa olla sitä "tänne "kuulumatonta keskustelua,
jota voisi monien mielestä käydä jossain ihan muissa sivuissa/sivuilla.
Mutta miksi pitäisi,
sillä ainakin minä osaan olla lukematta, ja ottamatta itseeni,
niitä kommenteja jotka selväsi on tarkoitettu jollekkin muulle,
Vaikka ketjun aloittajalla tuleekin olla oikeus kommentoida kaikkia ketjun "osasia"(lenkkejä).

Mutta itse viestiisi.
On luonnollista että tulkitsit runoani,
pelkästään omasta näkökulmastasi,
niin sen tulee ollakkin.
Runot puhutteleevat, siis jos yleensä sitä tekeevät,
meitä jokaista hieman eri tavalla,
se on runojen tarkoituskin.
Runot ovat "avaimia" meidän sisällämme olevien "ovien" aukaisuun.
Jos joku runo puhuttelee sinua,
se on ollut silloin sinulle tarpeellinen.
Mitä henkilökohtaisemmin se sinua puhuttelee,
sen enemmän sen osuminen kohdallesi on ollut sinulle tarpeen.
Kuten olet havainnut kaikki runot eivät ole kauniita,
sinitaivaita ja kultareunaiseten pilvien tulkaamista,
jotkut suorastaan satuttaavat ja saattaavat jopa suututtaa.
Jos ne ovat niin tehneet, olematta kuitenkaan selvästi sinun tunteman ihmisen,
solvaamista.
Ne toimivat "moukarin" tavoin ja lyövät pirstaleiksi,
sinun sisälläsi olevia tuki /suoja muureja.
Niitä joiden taakse olet piiloutunut ja joiden olemassa ololle olet luonut oikeuden,
vaikka tiedät että ne vain suojaavat sinua itseltäsi.
Kauniit ja herkät runot,
puhuteleevat hieman toisin,
vaikka ne usein luovat meille harhan jossa,
me kuvittelemme, että muut eläisivät parempaa ja
seesteisempää elämää.
Tahdomme niin uskoa.

Mutta jos runot tai sanat yleensä eivät puhuttele mitenkään,
niin ne tavallaan on turhaan lausuttuja tai kirjoitettuja.(Hukattuja sanoja)
Sillä kuten olet huomannut,
me pyrimme "poimimaan" tuolta runojen joukosta sellaisia joiden "puutosta"
me podemme.
Tahdon kiittää sinua niistä runoistasi ja kommenteista joita olet minullekkin suonut,
ne ovat usein avanneet monia ovia sisälläni ja ovat tehneet minulle hyvää.

Ei ole mahdottoman korrektia tämä selittely
ap:n runon kirjoittajan ketjussa, mutta teen sen nyt silti.

"Otan esiin sanaimurini ja siivoan jälkesi:) "?
Tuo lause tarkoitti juuri sitä, mitä siinä kirjoitin.
Ne sanat, joita en voi kopittaa jne imuroin ne talteen,
ettei yksikään katoaisi ja lopussa hymiö
siksi, että olen iloinen siivooja.
Toisen roska, voi olla toisen aarre:)

KapteenskaK kirjoitti:

Ei ole mahdottoman korrektia tämä selittely
ap:n runon kirjoittajan ketjussa, mutta teen sen nyt silti.

"Otan esiin sanaimurini ja siivoan jälkesi:) "?
Tuo lause tarkoitti juuri sitä, mitä siinä kirjoitin.
Ne sanat, joita en voi kopittaa jne imuroin ne talteen,
ettei yksikään katoaisi ja lopussa hymiö
siksi, että olen iloinen siivooja.
Toisen roska, voi olla toisen aarre:)

Lue lisää

Sitä en kiellä ; )

Koitin kertoa tuolla runollani,
miten sanojen "voima" katoaa,
jos niitä ei ymmärretä.
Kuten puhuttaessa kieltä jota ei ymmäretä
tai kirjoittaa runo,
joka menee ohi, yli tai ali.ym ym
Tai saarnoja pappien,
jotka eivät itsekkään usko sanojaan,
tai politiikkojen jotka puhuuvat vain,
täytteeksi.

Sanojen merkitys katoaa,
myös silloin kun niillä yrittää,
todistella olevansa muita parempi,
joukkoon kuulumaton.
Pahinta on jos heittää hukkaan sanoja joita ei tuo esille ensinkään.


säilöö ne itseensä tai hiljaa mutisee,
vieden sanojen sanoman voiman,
muidenkin sanoilta.(Käytäväpuhujat)

Sinun sanoillasi on merkitystä ja niissä on voimaa,
ne eivät katoa, vaan muovaavat,
kuin aura peltoa,
Kiitos KapteenskaK