Olen narsisti, mitäs nyt?

Narsisti suuttuu helposti,mutta yrittää väittää että ei suutu.Narsisti on sellainen ihmislaji, joka katsoo suu ammollaan niitä,jotka uskaltavat spontaanisti itkeä,nauraa,hypellä,tanssia,..Narsisti ei siihen oikein pysty kun hänellä ei ole tunteita.Narsisti ei uskalla olla vapaa ja rento.Kaiken vapauden ja rentouden yrittää sitten väkisin eliminoida pois aidoilta ihmisiltä.Joskus narsisti matkii kun kuulee riemua täynnä olevan nauravan oikein iloisesti.Narsisti puuhaa salaa niiden selän takana,joita hän tykkää nöyryttää.Narsisti on ylin ystävä(uskottelee sitä vakuuttavalla tavalla),mutta hänen ja hänen ystäviensä aika menee suurelta osin siihen kun kauhistelevat yhteistä kohdettansa...Narsisti karttaa niitä,jotka näkevät hänen lävitsensä.Heistä narsisti myös aktiivisesti puhuu paljon ällöttävän lapsellista...Narsistin suuri elämätehtävä on levittää kaikkea pahaa tietoa erityisesti niistä,joiden hän tietää pääseen selville hänen salaisuudestansa.Narsisti voi kutsua mukaan juhliinsa,kun siellä on talo täynnä myös niitä,joille narsisti on kertonut sinusta kaiken.Jos mahdollista kiertäkää kaukaa narsistiset.Narsistilla ei tosin aitoja ystäviä montaa olekaan,..monet myös hylkäävät hänet kun väsyvät.Ehkä kaikki narsistit ei ole noin sairaita.Narsisti sanoo "mitä se skitsoot/sä taaas kuvittelet/älä taas syytä mua" kun narsistilta yrittää kysyä,miksi kerrot muiden salaisuuksia tai muuta.Narsisti kääntää kaiken päälaelleen.Jos mitenkää mahdollista häntä ei kannata kahden kesken tavata.Läsnä pitää olla sellainen joka ei vääristele totuutta.Suuri onni alkaa siitä,kun narsisti jättää rauhaan.Sitä odotellessa.

luonamme kirjoitti:

Narsisti suuttuu helposti,mutta yrittää väittää että ei suutu.Narsisti on sellainen ihmislaji, joka katsoo suu ammollaan niitä,jotka uskaltavat spontaanisti itkeä,nauraa,hypellä,tanssia,..Narsisti ei siihen oikein pysty kun hänellä ei ole tunteita.Narsisti ei uskalla olla vapaa ja rento.Kaiken vapauden ja rentouden yrittää sitten väkisin eliminoida pois aidoilta ihmisiltä.Joskus narsisti matkii kun kuulee riemua täynnä olevan nauravan oikein iloisesti.Narsisti puuhaa salaa niiden selän takana,joita hän tykkää nöyryttää.Narsisti on ylin ystävä(uskottelee sitä vakuuttavalla tavalla),mutta hänen ja hänen ystäviensä aika menee suurelta osin siihen kun kauhistelevat yhteistä kohdettansa...Narsisti karttaa niitä,jotka näkevät hänen lävitsensä.Heistä narsisti myös aktiivisesti puhuu paljon ällöttävän lapsellista...Narsistin suuri elämätehtävä on levittää kaikkea pahaa tietoa erityisesti niistä,joiden hän tietää pääseen selville hänen salaisuudestansa.Narsisti voi kutsua mukaan juhliinsa,kun siellä on talo täynnä myös niitä,joille narsisti on kertonut sinusta kaiken.Jos mahdollista kiertäkää kaukaa narsistiset.Narsistilla ei tosin aitoja ystäviä montaa olekaan,..monet myös hylkäävät hänet kun väsyvät.Ehkä kaikki narsistit ei ole noin sairaita.Narsisti sanoo "mitä se skitsoot/sä taaas kuvittelet/älä taas syytä mua" kun narsistilta yrittää kysyä,miksi kerrot muiden salaisuuksia tai muuta.Narsisti kääntää kaiken päälaelleen.Jos mitenkää mahdollista häntä ei kannata kahden kesken tavata.Läsnä pitää olla sellainen joka ei vääristele totuutta.Suuri onni alkaa siitä,kun narsisti jättää rauhaan.Sitä odotellessa.

Lue lisää

täähän kuulosti aivan minulta. Mahtavaa.

"Narsisti suuttuu helposti,mutta yrittää väittää että ei suutu.Narsisti on sellainen ihmislaji, joka katsoo suu ammollaan niitä,jotka uskaltavat spontaanisti itkeä,nauraa,hypellä,tanssia,..Narsisti ei siihen oikein pysty kun hänellä ei ole tunteita.Narsisti ei uskalla olla vapaa ja rento.Kaiken vapauden ja rentouden yrittää sitten väkisin eliminoida pois aidoilta ihmisiltä.Joskus narsisti matkii kun kuulee riemua täynnä olevan nauravan oikein iloisesti."

Ei ole hääviä elämää joutua matkimaan tunteita. Käy pitemmän päälle raskaaksi jatkuva teeskentely, kun ei itsekään ymmärrä mikä itsessä on vialla, sitä vain koittaa sopeutua. En tiedä olenko narsisti enkä edes välitä, mutta tuosta teeskentelyjutusta tunnistin kyllä itseni.
On se muiden helppoa tuomita, kun ei oo ite joutunut kokemaan kaikkea sitä sontaa elämässään, mikä nuo tunteet lamauttaa, mikäli niitä on ollutkaan. Siinä sitten koittaa selvitä niillä keinoilla miten parhaaksi näkee. Tuskin kukaan mitään persoonallisuushäiriötä on itselleen toivonut.
Itse olen pienestä asti ihmetellyt muiden tapaa elää ja toimia, se vasta teennäiseltä tuntuukin, ja sitten leikitään jotain pyhimystä, ja tuomitaan kaikki vähänkin poikkeavat. Tekeekö se sitten"paremman"ihmisen?

Niimpä niin. Miksi itseään pitäisi muuttaa. Olisiko elämä sitten helpompaa? kenties. Se olisikin ainoa syy, miksi näkisin muuttumisen tarpeelliseksi, jos näin siis olisi. Mutta miksi haluaisin nähdä peilistä kuvan joka ei ois omani, vaan jonkun ihmisen, jonka joku muu haluaa minun olevan. Ei kiitos.
Taidan pysytellä ihan omana itsenäni, kuka se sitten onkaan. Se on vielä hieman epäselvää ja vastauksia etsin parhaani mukaan.
Tiedän vain sen, että omaan kaksi puolta. Sen jonka näytän toisille ja sen jonka pidän parhaani mukaan piilossa. Ja tuota"piilopuoliskoa, varsinaista minua"en tunne itekkään niin hyvin että osaisin/minua kiinnostaisi sitä kuvailla. Jollain lailla kieroon kasvanut kun olen.

Lapsesta lähtien vain olen tuntenut olevani ja ajattelevani eri tavalla kuin toiset. Ja jossain vaiheessa opin, että ihmiset eivät pitäneet tästä tavastani ajatella, joten se täytyi piilottaa, ikään kuin selvitäkseni jokapäiväisestä elämästä.
Mitä kaikkea jännää pääni sisältä löytyiskään jos joku haluaisi tehdä"mieleni"kanssa lähempää tuttavuutta. heh heh..

"Ns. häiriöiset persoonallisuudet poikkeavat vain totutusta valtavirrasta niin paljon, että ne leimataan ja niiltä viedään ihmisarvo, joka minun mielestäni on armottominta julmuutta mitä on."

Aivan. Täsmälleen samaa mieltä.

j.o.k.u. kirjoitti:

täähän kuulosti aivan minulta. Mahtavaa.

"Narsisti suuttuu helposti,mutta yrittää väittää että ei suutu.Narsisti on sellainen ihmislaji, joka katsoo suu ammollaan niitä,jotka uskaltavat spontaanisti itkeä,nauraa,hypellä,tanssia,..Narsisti ei siihen oikein pysty kun hänellä ei ole tunteita.Narsisti ei uskalla olla vapaa ja rento.Kaiken vapauden ja rentouden yrittää sitten väkisin eliminoida pois aidoilta ihmisiltä.Joskus narsisti matkii kun kuulee riemua täynnä olevan nauravan oikein iloisesti."

Ei ole hääviä elämää joutua matkimaan tunteita. Käy pitemmän päälle raskaaksi jatkuva teeskentely, kun ei itsekään ymmärrä mikä itsessä on vialla, sitä vain koittaa sopeutua. En tiedä olenko narsisti enkä edes välitä, mutta tuosta teeskentelyjutusta tunnistin kyllä itseni.
On se muiden helppoa tuomita, kun ei oo ite joutunut kokemaan kaikkea sitä sontaa elämässään, mikä nuo tunteet lamauttaa, mikäli niitä on ollutkaan. Siinä sitten koittaa selvitä niillä keinoilla miten parhaaksi näkee. Tuskin kukaan mitään persoonallisuushäiriötä on itselleen toivonut.
Itse olen pienestä asti ihmetellyt muiden tapaa elää ja toimia, se vasta teennäiseltä tuntuukin, ja sitten leikitään jotain pyhimystä, ja tuomitaan kaikki vähänkin poikkeavat. Tekeekö se sitten"paremman"ihmisen?

Lue lisää

Narsisti siis yleensä tuijottaa ivallisen/väheksyvän näköisenä niitä,jotka uskaltavat vaikkapa pillahtaa itkuun kun siltä tuntuu.Narsisti saattaa myös alkaa osoittelemaan sormella konkreettisesti ivallinen virne kasvoillaan,kun hän haluaa viedä toisen itsetuntoa alemmas.Siis kun jos narsisti ei itse uskalla käyttäytyä spontaanisti, hän ivaa sitä joka uskaltaa käyttäytyä.Tulos se, että hän vähitellen siten sammuttaa toisen aitouden,luovuuden ja eloisuuden.Sammuttaa siksi,koska on kateellinen.Tietysti myös ujot sekä arat ihmiset voivat tuijottaa suu auki spontaanisti käyttäytyvää,mutta ei siten kuin narsisti.Vaikea selittää,se pitää itse kokea.Useimpia narsistin kanssa koettuja juttuja ei vaan pysty selittämään,ne pitää itse kokea jotta voi ymmärtää mistä on kyse.Lopuksi vielä,narsistin teennäisyys ei ole samaa kuin sellaisen teeskentely, joka teeskentelee näyttävänsä joskus iloiselta,vaikka ei hymyilyttäisikään.Narsistihan huijaa ehkä itseäänkin,kun hän pitää kiinni vain siitä fantasiastaan,kaiken pitäs mennä kuten hänen fantasiassaan.Narsisti voi esittää suurta pyhimystä ja pelkää järjettömästi kasvojensa menetystä.

Todellinen narsisti nimenomaan kuvitteelee nuo asiat itsestään. Hänellä ei ole ongelmaa sen tähden myöntään olevansa narsisisti, koska hän ei tajua itse miten tyhmä hän on, sillä hän LUULEE itsestään liikoja. Hänellä ei ole moraalitajua tai kykyä nähdä itseään oikeassa valossa. Hän itse kuvittelee olevansa jotakin erinomaisempaa kuin muut. Hänen kauneutensa ja älykkyytensä on erinomaisempaa kuin muiden. Todellisuudessa muut ovat hyvin turhautuneita hänen omahyväisyyteensä ja siihen kuviteltuun kiillottettuun kuvaan hänestä, jonka vain hän itse itsessään näkee ja on itselleen luonut.

Ihmisarvo on ihan eri asia kuin narsistinen omahyväisyys,..kaikilla kusipäilläkin se on olemassa. Narsisti vain itse omahyväisyydessään kuvittelee, että hänellä on oikeus tuoda muiden kusipäisyys esille ja kertoa miten erinomainen hän itse on. Narsistille kaikki ovat kusipäitä, jotka rohkenevat kertoa hänelle suoraan, että hän on narsisti. Hänelle kaikki, mikä koskee häntä ja ei ole mairittelevaa on hyökkäys häntä vastaan ja on narsistinen loukkaus.

Ei ketään leimata sen vuoksi, että hän on kaunis, menestyvä ja älykäs, jos hän myös sisäisesti ihmisenä on tätä kaikkea ja hän näkee toiset ihmiset myös arvokkaina. Kateus on yleensä narsistin ongelma ei tavallisten ihmisten. Narsisti näkee vain pintaa ja kadehtii ulkoisia asioita, koska ihmisen sisin on hänelle tuntematon alue.

Sielua ei suojella narsistisesti puolustamalla hyökkäävästi, vaan ymmärtämällä ihmisten erillaisuutta. "Oikeaa narsistia" ei ole olemassakaan, vaikka sinä niin haluat itsellesi uskotella. Narsisti on narsisti ja hänen persoonansa on häiriintynyt.

Uhrilla tarkoitat ilmeisesti tekstissäsi narsistia. Pidät narsistin leimaamista ja keskustelua täällä narsismin lähteenä. Näet asian vääristyneellä tavallasi, kuten juuri tuo peili, josta kerroin. Sinulle uhrit ovat narsisteja, jotka ulkoistavat omat virheensä ja pahuutensa toisiin.

Persoonallisuushäiriö diagnoosi ei ole kovin vaikeaa, eikä ollenkaan toivotonta. Jos, keskustelee puoli tuntia luonnehäiriöisen kanssa ja tekee oikeita kysymyksiä, pystyy päättelemään jo minkälainen hän on tunneälyltään.

Narsisti arvottaa itsensä aina korkeammalle automaattisesti. Hän ei ymmärrä uhrin asemaa, eikä siihen liittyvää problematiikkaa. Narsisti luulee uhrin olevan ja ajattelevan samalla tavalla, kuten hän itse. Narsisti ulkoistaa omat heikkoutensa ja pahuutensa ulkopuolelle ja luulee, että uhri toimii samoin, vaikka uhrin tarkoitus on vain saada oikeutta. Narsisti ei uhria pystykään tunnistamaan, eikä siitä mitään iloa narsistille olekaan. Narsistin on vaikea ymmärtää, että hän on se, jolla on "autismia" hahmottaessaan uhria tai uhrin maailmaa.

ap onkin sosiopaatti. sellaisella on kyky arvioida itseään tälläkin alalla. nimim

diagnosoitu sosio kirjoitti:

ap onkin sosiopaatti. sellaisella on kyky arvioida itseään tälläkin alalla. nimim

Hmm..voipi kyllä olla, vaikka paha sanoa.
Passaa niin moneen. Itselleni tuli huomionhakuinen persoona mieleen.
Itelleni tuo sosiopaatti määritelmä vois ehkä passatakin, siihen kun sisältyy
aina antisosiaalista käyttäytymistä. (ja myös narsismia)
Aloittaja sitä paitsi sanoi, ettei ole ketään vahigoittanut, eikä
arvatenkaan( en tiedä mutta luulisin )käyttäytynyt laittomasti,
se kun on yks antisosiaalisuuden merkki, josta sosiopaatti sanaakin
käytetään...En usko, että sosiopaatti sitä paitsi pyrkii joukon
tai huomion keksipisteeksi.

Valistunut nyky-narsisti tietää narsismista kaiken, minkä muutkin. Hän on erittäin hyvin perillä siitä, että "ilmoittautumalla" oma-aloitteisesti narsistiksi, vapautuu epäilyistä. Muut toteavat miltei automaattisesti, ettei ehta narsisti koskaan tunnista omaa ongelmaansa.

Narsisti on pirullisen taitava lukemaan muita ja lisäksi hän halutessaan (joissakin ympäristöissä) esittää sosiaalisten taitojen mestaria. Hän saattaa humoristisesti pyytää anteeksi "ilkeyttään" tai tilannetta keventääkseen naurahtaen mainita olevansa vaikkapa narsisti. Nämä tyypit todellakin tietävät, miten peittää pipipäisyytensä. Narsistit ovat usein hauskan ihmisen maineessa, tietävät muotitermit ja osaavat käyttää niitä. Luonnehäiriöistä puhutaan ja kirjoitetaan hyvin paljon, eivätkä narsistit itse suinkaan karttele tätä informaatiotulvaa, vaan ovat hyvin kiinnostuneita kaikesta, mikä auttaa heitä sukkuloimaan sujuvasti elämässä. Jos narsisti osuu psykologin juttusille vaikkapa työpaikkakiusaamisen tai parisuhdeongelmien vuoksi, hän aivan taatusti imee tietotaitoa itseensä tullen entistä etevämmäksi peluriksi.

Kyllä, kaikki me haluaisimme asioita, mitä emme voi saada. MUTTA normaali ihminen osaa jäsentää asiat itselleen niin, että hyväksyy tosiseikat eikä kuluta aikaansa turhan tavoitteluun, vaan keskittää energiansa johonkin muuhun hyödylliseen. Narsistit eivät lakkaa, ennen kuin saavat kaiken haluamansa. Siksi käsitys siitä, että esimerkiksi media- tai mallimaailmassa ihmiset ovat narsistisia, mutta valitettava totuushan on , että pitää olla hieman narsistinen halutakseen elämältä vain rikkautta, ulkonäköä ja haluttavuutta.
Kun se ilo on jotain aivan muuta kuin pinnallisuuksiin itsensä urhaaminen.

Ihmisellä on ongelma, jos ei ota muiden mielipiteitä huomioon. Osaako narsisti ajatella, että miksi kukaan sanoisi keskellä kirkasta päivään: Olet narsisti. Eikö tule mieleen miettiä omaa käyttäytymistään muita ihmisiä kohtaan? Jotain on pielessä ja siinä ei enää ole lainkaan kyse kateellisuudesta. Toisella ihmisellä on paha olla vuoksesi ja hän jopa mahdollisesti yrittää saada sinua maanpinnalle. Työelämässäkään ei liikaa ylpeyttä katsota hyvällä, päinvastoin nöyryys tekee ihmisestä kunnioitettavan ja aidon.

Olet itsesi mielestä löytänyt asian ytimen ja haluat kertoa sen meille muille täällä, mutta mielestäni olet täysin hakoteillä. Normaaleissa sfääreissä kulkeva narsistisuus on nimenomaan itsensä kunnioittamista ja arvostamista myös sellaisissa tilanteissa, jossa sinua yritetään nujertaa saavutustesi tai minkä hyvänsä seikan vuoksi. Sairas narsistisuus taas on pakonomaista valehtelua, kujeilua ja ihailujen vaatimista. Narsistille muilla ihmisillä ei ole mitään väliä, kaikki ovat ala-arvoisempia kuin hän.
Tästä johtopäätös: On olemassa katkeria eukkoja, jotka vierittävät syyt kumppanilleen, on myös olemassa aitoa narsistisuutta, on myös olemassa henkilöitä, joille vedetään diagnoosit liian helpolla. Etenkin Suomessa diagnooseja kirjoitetaan liukuhihnalta.
Hoitoon hakeutuukin yleensä henkilö, joka on ollut se ns. uhri.

En tiedä poikkeanko aiheesta, mutta narsistisuushan ei ole pelkkää luonteen piirrettä, on faktaa että narsisteilla on aivokuvissa havaittu etuotsalohkon epäaktiivisuutta eli toisinsanoen empatiakyky puuttuu. Samoin rikollisilla (murhaajat, raiskaajat jne.) todettu samaa. En nyt tähän hätään löydä sinulle linkkiä, mutta siitä tuli joskus TV2:lta dokumentti.

Ottakaa selvää niistä "sairauksista" ja mihin ne liittyvät, niin ette sekoita niitä tunne-elämään.

Samoin on uhrillakin ihmisarvo ja se on hänen viestinsä kusipäiselle narsistille, joka ei näe eikä kuule muita ihmisiä!

Aina narsistit perustelevat tuon saman: Entä sitten? En ole mitään rikollista tehnyt.

Mitä sitten?! Henkinen väkivalta on myös rikos (kunnianloukkaus) ja siitä voi seurata toiselle pahemmat traumat kuin mistään fyysisestä pahoinpitelystä. Hohhoijaa.

Miten sinä itse määrittelet heikkouden? Sekin on vain irrationaalista tässä irrationaalisessa maailmassa. Narsismi haluaa näköjään sitten samaistua johonkin median luomaan maailmaan ja näinollen ei hyväksy aitoja tunteita, sitä että ihminen saattaa nauraa kesken kaiken kyyneleet silmissä pelkästä ilosta, tai sitä että pillahtaa itkuun pitkän stressikauden jälkeen.
Mitä on heikkous? Oletko sinä mikään sitä määrittämään?

Asioista on olemassa aina kruuna ja klaava sekä jossittelu.
"Miksi tekisin niin, jos...?"
Niinpä, kuvittele JOS elämäsi olisikin onnellisempaa jos hakeutuisit hoitoon. Mitä menettäisit? Entä JOS saisitkin erilaisen maailmankuvan?
Älä välitä, en itsekään pidä jossittelusta.

En näe tekstisi perusteella sinua valmiiksi ihmiseksi, sellaista ei nimittäin kukaan tule koskaan olemaan. Ikä ei tuo viisautta muutakuin kokemuksista.

"Häiriöidyt persoonallisuudet" eivät mielestäni poikkea valtavirrasta mitenkään, ihmiset ovat aina olleet hyvin itsekkäitä ja jotkut lähes tunnekyvyttömiä. Itseasiassa on massaa tänäpäivänä tavoitella samaa päämäärää kuin jokainen meistä: Rikkaus, haluttavuus, raha. Entä kaipaako narsistinen ihminen rakkautta? No eipä tietenkään kun tällainen ihminen ei voi tietää mitä se on.

Voi voi kuule. Tämä keittiöpsykologiasi taso alkaa jo mennä överiksi.

On olemassa niin vallattomasti erilaisia persoonallisuuksia, ettei voi edes yleistää massaksi. Toinen tykkää jostakin samasta asiasta kuin sinä, mutta täysin eri syistä. Hän ei edes välttämättä näe asiassa samaa piirrettä kuin sinä.

Ei asioille ole aina suoranaista selitystä. Ihminen käyttäytyy niinkuin järkeä on hänelle suotu ja miten kemiat poukkoilevat päässä. Eikö narsistisuus juuri tähtää yhteen ja ainoaan käyttäytymismuotoon? Miksi ei voi olla vapaa ja tuntea kaikkia tunteita äärilaidasta toiseen vaikkapa 2 minuutin välein ja silti olla onnellinen? Kun oppii jäsentämään asiat itselleen, esimerkiksi nyt vaikkapa masennuksen, ei enää masennu.

Kaikki eivät piilota sisintään, se onkin sinulle uusi asia. Narsistit harvoin tätä ymmärtävät. Tiedän paljon aitoja tyyppejä jotka itkevät kun siltä tuntuu ja myöntävät avoimesti tunteensa, oli ne sitten mitä vain.
Myös henkilö, joka tuo itsestään liikaa julki, voi piilotella itseään jollain harvinaisen ovelalla tavalla tai sitten se on hätähuuto.

Juu päästä ei löydy mitään sen ihmeellisempää kuin aivot ja niiden suunnaton monimutkaisuus. Käsky -> vastaanotto -> reaktio -> tunne (tässä kohtaa mahdollinen trauma)/kokemus/tieto -> käyttäytyminen

j.o.k.u. kirjoitti:

Niimpä niin. Miksi itseään pitäisi muuttaa. Olisiko elämä sitten helpompaa? kenties. Se olisikin ainoa syy, miksi näkisin muuttumisen tarpeelliseksi, jos näin siis olisi. Mutta miksi haluaisin nähdä peilistä kuvan joka ei ois omani, vaan jonkun ihmisen, jonka joku muu haluaa minun olevan. Ei kiitos.
Taidan pysytellä ihan omana itsenäni, kuka se sitten onkaan. Se on vielä hieman epäselvää ja vastauksia etsin parhaani mukaan.
Tiedän vain sen, että omaan kaksi puolta. Sen jonka näytän toisille ja sen jonka pidän parhaani mukaan piilossa. Ja tuota"piilopuoliskoa, varsinaista minua"en tunne itekkään niin hyvin että osaisin/minua kiinnostaisi sitä kuvailla. Jollain lailla kieroon kasvanut kun olen.

Lapsesta lähtien vain olen tuntenut olevani ja ajattelevani eri tavalla kuin toiset. Ja jossain vaiheessa opin, että ihmiset eivät pitäneet tästä tavastani ajatella, joten se täytyi piilottaa, ikään kuin selvitäkseni jokapäiväisestä elämästä.
Mitä kaikkea jännää pääni sisältä löytyiskään jos joku haluaisi tehdä"mieleni"kanssa lähempää tuttavuutta. heh heh..

"Ns. häiriöiset persoonallisuudet poikkeavat vain totutusta valtavirrasta niin paljon, että ne leimataan ja niiltä viedään ihmisarvo, joka minun mielestäni on armottominta julmuutta mitä on."

Aivan. Täsmälleen samaa mieltä.

Lue lisää

"Niimpä niin. Miksi itseään pitäisi muuttaa. Olisiko elämä sitten helpompaa? kenties. Se olisikin ainoa syy, miksi näkisin muuttumisen tarpeelliseksi, jos näin siis olisi. Mutta miksi haluaisin nähdä peilistä kuvan joka ei ois omani, vaan jonkun ihmisen, jonka joku muu haluaa minun olevan"

Tuota olen funtsinut paljonkin....musta tuntuu, että olen elänyt jonkin väärän/harha-minän kanssa tosi pitkään ja jotenkin lytistynyt sen alle (ristiriitaisuus todellisuuden kanssa, valheellisuus), sillä se jos joku on raskasta.

Ensinnäkin se, että koettaa olla jotain muuta mitä on ja sitten se, että luulee toimivansa/ajattelevansa jollain tapaa ja uskoo siihen ihan täysin, mutta myöhemmin tajuaakin pissittäneensä itseään koko ajan. En ole se ihminen mikä kuvittelin olevani, en alkuunkaan. Se oli niiiin tekopyhää että yököttää.

Ole hyvä äiti (en edes ole), ole tunnollinen työntekijä (kaikkea muuta...huijari ja luistelija, hyväksikäyttäjä), lojaali ystävä (noh, se on nyt nähty...), empaattinen (mietin aina vain omiani ja "empatiani" on reagointia toivotulla tavalla mutta ilman mitään tunneyhteyttä), vahva ja toimelias (joo joo), rakastava ja kykenevä "rakkauteen" (en kykene välittömään rakkauteen edes lapseni kanssa) jne jne, lista olisi loputon.

Osan aikaa esittää ja tarkkailee kaikkea sekä itseään, eikä kykene mihinkään spontaaniin ja loput meni siihen, että luulin olevani ihan erilainen ihminen kuin mitä nykyään näen. Ja sen hyväksyminen on tuonut valtavan helpotuksen, siis valtavan.

Erilaisuus pitää hyväksyä ihan luonnollisena poikkeamanakin eikä pelkkänä häiriönä. Miten ihmiset tai eläimet voisivat koskaan olla samaa massaa, ilman poikkeuksia kasvuympäristö ja perintötekijät totta maar huomioiden.

tarkennusta kirjoitti:

Narsisti siis yleensä tuijottaa ivallisen/väheksyvän näköisenä niitä,jotka uskaltavat vaikkapa pillahtaa itkuun kun siltä tuntuu.Narsisti saattaa myös alkaa osoittelemaan sormella konkreettisesti ivallinen virne kasvoillaan,kun hän haluaa viedä toisen itsetuntoa alemmas.Siis kun jos narsisti ei itse uskalla käyttäytyä spontaanisti, hän ivaa sitä joka uskaltaa käyttäytyä.Tulos se, että hän vähitellen siten sammuttaa toisen aitouden,luovuuden ja eloisuuden.Sammuttaa siksi,koska on kateellinen.Tietysti myös ujot sekä arat ihmiset voivat tuijottaa suu auki spontaanisti käyttäytyvää,mutta ei siten kuin narsisti.Vaikea selittää,se pitää itse kokea.Useimpia narsistin kanssa koettuja juttuja ei vaan pysty selittämään,ne pitää itse kokea jotta voi ymmärtää mistä on kyse.Lopuksi vielä,narsistin teennäisyys ei ole samaa kuin sellaisen teeskentely, joka teeskentelee näyttävänsä joskus iloiselta,vaikka ei hymyilyttäisikään.Narsistihan huijaa ehkä itseäänkin,kun hän pitää kiinni vain siitä fantasiastaan,kaiken pitäs mennä kuten hänen fantasiassaan.Narsisti voi esittää suurta pyhimystä ja pelkää järjettömästi kasvojensa menetystä.

Lue lisää

Jos on hyvä ennustamaan ja kaikki menee niin kuin on ennustanut niin kyllä sitä tuntee itsensä narsistiseksi ja ei voi olla olematta ylpeä kun on ollut oikeassa.
Toiset vain katsoo kieroon kun hölmöyksissään tuo tietonsa julki.

luonamme kirjoitti:

Narsisti suuttuu helposti,mutta yrittää väittää että ei suutu.Narsisti on sellainen ihmislaji, joka katsoo suu ammollaan niitä,jotka uskaltavat spontaanisti itkeä,nauraa,hypellä,tanssia,..Narsisti ei siihen oikein pysty kun hänellä ei ole tunteita.Narsisti ei uskalla olla vapaa ja rento.Kaiken vapauden ja rentouden yrittää sitten väkisin eliminoida pois aidoilta ihmisiltä.Joskus narsisti matkii kun kuulee riemua täynnä olevan nauravan oikein iloisesti.Narsisti puuhaa salaa niiden selän takana,joita hän tykkää nöyryttää.Narsisti on ylin ystävä(uskottelee sitä vakuuttavalla tavalla),mutta hänen ja hänen ystäviensä aika menee suurelta osin siihen kun kauhistelevat yhteistä kohdettansa...Narsisti karttaa niitä,jotka näkevät hänen lävitsensä.Heistä narsisti myös aktiivisesti puhuu paljon ällöttävän lapsellista...Narsistin suuri elämätehtävä on levittää kaikkea pahaa tietoa erityisesti niistä,joiden hän tietää pääseen selville hänen salaisuudestansa.Narsisti voi kutsua mukaan juhliinsa,kun siellä on talo täynnä myös niitä,joille narsisti on kertonut sinusta kaiken.Jos mahdollista kiertäkää kaukaa narsistiset.Narsistilla ei tosin aitoja ystäviä montaa olekaan,..monet myös hylkäävät hänet kun väsyvät.Ehkä kaikki narsistit ei ole noin sairaita.Narsisti sanoo "mitä se skitsoot/sä taaas kuvittelet/älä taas syytä mua" kun narsistilta yrittää kysyä,miksi kerrot muiden salaisuuksia tai muuta.Narsisti kääntää kaiken päälaelleen.Jos mitenkää mahdollista häntä ei kannata kahden kesken tavata.Läsnä pitää olla sellainen joka ei vääristele totuutta.Suuri onni alkaa siitä,kun narsisti jättää rauhaan.Sitä odotellessa.

Lue lisää

Vain narsistilta kuulee niin valtavasti tekonaurua,
että kukaan toinen ei siihen pystyisi.
Alkaa aina sättimään kun ollaan kahdestaan.
Ei pysty mitenkään reagoimaan ystävään,
joka on vakavasti sairas.
Puhuu, mutta kuin ventovieraasta.

Juuri noin "Temppuilija". Myös j.o.k.u kirjoitti hyvin. Sain tietää vasta aikuisiässä olevani n. 13v ikäisen henkisellä tasolla.
Syynä geneettinen aivojen kehityshäiriö. Nuo 'tuomioseurakunnan' pasuunat pysyvät jykevästi ja todisesti todisesti syyttäjän rooleissaan.

Suotakoon se heille.

ollakkin provo,tiedä häntä. Mutta aloittajalta löytyy edes hitusen verran empaattisuutta muita ihmisiä. jota narsistilla ei ole pätkän vertaa. Tunnistan narsistin, itselläni vuosikymmenien helvetti takana.

Kuulostat noilta osin täsmälleen minulta. Enkä itsekään tiedä mikä olen. En minäkään pidä itseäni kateellisena, miksi minä muita kadehtisin, kun itellä on jo riittävästi kaikkea ja mitä ei ole, sen voi aina hommata tai sitten sitä ei vain yksinkertasesti tarvitse.
Sen sijaan ympärilläni näen jatkuvasti toisiaan kadehtivia ihmisiä, enkä voi ymmärtää heitä. Jotkut jopa myöntävät olevansa kateellisia, mikä olisi viimeinen asia maailmassa mitä minä sanoisin ääneen. ( tai edes ajattelisin mielessäni. )
Kateus on turhaa...

Myöskään tuota narsismiin kuuluvaa patologista valehtelua en allekirjoita, tai en ainakaan olisi allekirjoittanut ennen... Olen aina ollut mielestäni ylirehellinen ihminen. Jopa niin rehellinen että olen joutunut sen takia moniin ongelmiin, mutta jostain syystä en juurikaan ole muiden mielestä kovin luotettava. Mahdoton yhtälökö? Siihenkin keksin ratkaisun sattumalta...

Kerran jotain pitkää persoonallisuustestiä tehdessä alkoi suunnattomasti ärsyttää kun tajusin että joka kohtaan olisi voinut vastata melkein mitä vain, enkä itekään tiennyt mikä olisi lähimpänä sitä oikeaa vastausta. Huomasin saavani erilaisia tuloksia ihan sen mukaan millä mielialalla milloinkin olin, mutta tajusin tässä erään toisenkin asian. Että ollessani hyvällä tuulella, vastasin kysymyksiin, niin että antaisin itsestäni mahdollisimman edustavan kuvan, enkä sen mukaan mikä olisi totta. Sillä hetkellä luulin ja ajattelin sen olevan totta joten oli pieni yllätys kun tajusin valehdelleeni koko testin ajan täysin tiedostamatta. ( meni kauan aikaa ennenkuin tajusin koko asiaa..enkä vieläkään oikein voi käsittää sitä. )

Aloin tämän jälkeen kelata elämääni taaksepäin ja syy muiden vähäiseen luottamukseenkin alkoi pikkuhiljaa selviämään. Muiden kanssa ollessani, siis automaattisesti olin sellainen kuin sen hetkinen ihminen ehkä toivoi minun olevan. Ja se kaikki tapahtuu niin luonnostaan etten edes huomaa esittäväni (yleensä). Tai tiedän kyllä pitävän itseni osittain piilossa muilta, mutta se kaikki puhuminen ja ne asiat, oletin niiden kuitenkin olevan totta. Ja jos joskus huomaankin puhuvani asioissa ristiin, niin se on helppo selittää sillä, että olen vain luonteeltani tällainen, asioista vähän kaikkea mieltä, riippuen ihan mielialasta. Joten jos joku tulee väittämään että olen eilen valehdellut, koska tänään puhun erilailla jostain asiasta, niin eihän se ole totta mielestäni, koska oikeasti ajattelin olleeni täysin rehellinen.

Menipäs hankalaksi selittää...No joka tapauksessa tunnen toisinsanoen omaavani niin monta puolta, kun on vain ihmisiä, ja jokaisen seurassa mukaudun ajattelemaan tietyllä lailla jopa niin, että uskon olevani sellainen ihminen. Jälkeenpäin kun olen yksin, ehkä tajuan esittäneeni välillä, mutten mielestäni ole valehdellut yms.kertaakaan. Tässä hiljattain olen alkanut tajuamaan ettei se ehkä olekaan ollut niin kuin olen ajatellut, jollain tasolla olen tajunnut sen ennenkin, mutta asian myöntäminen itselleen onkin sitten jo toinen juttu.

En tiedä vastaako tämä kenenkään kuvaa narsismista, mutta narsistihan en ole edes sanonut olevani. Tänne narsismipalstallekin eksyin, koska tunsin alun pitäen olleeni vain uhri, ja opinkin sitten yllättäen itsestäni jotain ihan uusia puolia...

"Minulla on myös omatunto, joka välillä huomauttaa että toinen taas teki jotain vain koska minä halusin, mutta silti teen aina uudestaan ja uudestaan samalla tavalla..."

Sama, sama..enkä tiedä onko se sitten lopulta piittaamattomuuta, vai sadistisuutta omalla kohdallani. Vai kaikkea sitä sekaisin. Silloin ku teen samaa uudestaan( eli jollain lailla"käytän" toista ) saattaa joku hetkellinen omantunnon pilkahdus käydä, mutta se saa minut ainakin vain vihaiseksi, tuntuu niinkuin se olisi toisen syy, kun on minut siihen tilanteeseen saattanut, että joudun tekemään asioita jotka ovat vastoin jotain..(niin mitä? moraaliako?) ja koska sisimmissäni tiedän välillä, että näin ei ole, se turhauttaa ja pistää olon sekaisin ainakin minulla.

Paitsi että silloin kun minun ei tarvitse esittää mitään, voi olla hetkiä jolloin tuo omatunto ottaa hatkat kokonaan. Tiedän omaavani puolia jotka eivät tunne tippaakaan myötätuntoa, mutta onko tämä sitä varsinaista minua, en todellakaan osaa sanoa, vai olenko silloin enemmän oma itseni, kun juttelen muiden kanssa, piilotellen tuota"jotain"...Mistä sen voi tietää jos en en aina edes huomaa valehtelevani, tai edes tunne itseäni?
Huomasin tätä kirjottaessani olevani taas sekopäisempi kuin luulinkaan.. ;)

mm..Kohtele kaikkia ihmisiä, myös itseäsi, ikään kuin he olisivat päämäärä sinällänsä, älä koskaan pelkkinä välineinä.

Voithan aina ajatella, ettet ole ilkeä ihminen, mutta narsistille tyypilleseen tapaan tapasi elää on hyvin psykologis-egoistinen, eikä siitä paljon toisille iloa ole. Sinun ei kannata aliarvioida muiden huomiokykyä, vaikka luulet olevasi turvassa ja pitäväsi itsesi salassa .Aina on olemassa hyvin tarkkasilmäisiä ihmisiä, jotka näkevät lävitsesi. Luultavasti harhaluuloasi on myös tuo manipuloinnin taitosi. Ihmiset eivät useinkaan ala vain väittelemään narsistin kanssa ja antavat hänen ymmärtää olevansa samaa mieltä asioista, koska haluavat välttää kiusallisen vänkäämisen narksun kanssa.

Näin se peili sinulle valehtelee.

j.o.k.u. kirjoitti:

Kuulostat noilta osin täsmälleen minulta. Enkä itsekään tiedä mikä olen. En minäkään pidä itseäni kateellisena, miksi minä muita kadehtisin, kun itellä on jo riittävästi kaikkea ja mitä ei ole, sen voi aina hommata tai sitten sitä ei vain yksinkertasesti tarvitse.
Sen sijaan ympärilläni näen jatkuvasti toisiaan kadehtivia ihmisiä, enkä voi ymmärtää heitä. Jotkut jopa myöntävät olevansa kateellisia, mikä olisi viimeinen asia maailmassa mitä minä sanoisin ääneen. ( tai edes ajattelisin mielessäni. )
Kateus on turhaa...

Myöskään tuota narsismiin kuuluvaa patologista valehtelua en allekirjoita, tai en ainakaan olisi allekirjoittanut ennen... Olen aina ollut mielestäni ylirehellinen ihminen. Jopa niin rehellinen että olen joutunut sen takia moniin ongelmiin, mutta jostain syystä en juurikaan ole muiden mielestä kovin luotettava. Mahdoton yhtälökö? Siihenkin keksin ratkaisun sattumalta...

Kerran jotain pitkää persoonallisuustestiä tehdessä alkoi suunnattomasti ärsyttää kun tajusin että joka kohtaan olisi voinut vastata melkein mitä vain, enkä itekään tiennyt mikä olisi lähimpänä sitä oikeaa vastausta. Huomasin saavani erilaisia tuloksia ihan sen mukaan millä mielialalla milloinkin olin, mutta tajusin tässä erään toisenkin asian. Että ollessani hyvällä tuulella, vastasin kysymyksiin, niin että antaisin itsestäni mahdollisimman edustavan kuvan, enkä sen mukaan mikä olisi totta. Sillä hetkellä luulin ja ajattelin sen olevan totta joten oli pieni yllätys kun tajusin valehdelleeni koko testin ajan täysin tiedostamatta. ( meni kauan aikaa ennenkuin tajusin koko asiaa..enkä vieläkään oikein voi käsittää sitä. )

Aloin tämän jälkeen kelata elämääni taaksepäin ja syy muiden vähäiseen luottamukseenkin alkoi pikkuhiljaa selviämään. Muiden kanssa ollessani, siis automaattisesti olin sellainen kuin sen hetkinen ihminen ehkä toivoi minun olevan. Ja se kaikki tapahtuu niin luonnostaan etten edes huomaa esittäväni (yleensä). Tai tiedän kyllä pitävän itseni osittain piilossa muilta, mutta se kaikki puhuminen ja ne asiat, oletin niiden kuitenkin olevan totta. Ja jos joskus huomaankin puhuvani asioissa ristiin, niin se on helppo selittää sillä, että olen vain luonteeltani tällainen, asioista vähän kaikkea mieltä, riippuen ihan mielialasta. Joten jos joku tulee väittämään että olen eilen valehdellut, koska tänään puhun erilailla jostain asiasta, niin eihän se ole totta mielestäni, koska oikeasti ajattelin olleeni täysin rehellinen.

Menipäs hankalaksi selittää...No joka tapauksessa tunnen toisinsanoen omaavani niin monta puolta, kun on vain ihmisiä, ja jokaisen seurassa mukaudun ajattelemaan tietyllä lailla jopa niin, että uskon olevani sellainen ihminen. Jälkeenpäin kun olen yksin, ehkä tajuan esittäneeni välillä, mutten mielestäni ole valehdellut yms.kertaakaan. Tässä hiljattain olen alkanut tajuamaan ettei se ehkä olekaan ollut niin kuin olen ajatellut, jollain tasolla olen tajunnut sen ennenkin, mutta asian myöntäminen itselleen onkin sitten jo toinen juttu.

En tiedä vastaako tämä kenenkään kuvaa narsismista, mutta narsistihan en ole edes sanonut olevani. Tänne narsismipalstallekin eksyin, koska tunsin alun pitäen olleeni vain uhri, ja opinkin sitten yllättäen itsestäni jotain ihan uusia puolia...

"Minulla on myös omatunto, joka välillä huomauttaa että toinen taas teki jotain vain koska minä halusin, mutta silti teen aina uudestaan ja uudestaan samalla tavalla..."

Sama, sama..enkä tiedä onko se sitten lopulta piittaamattomuuta, vai sadistisuutta omalla kohdallani. Vai kaikkea sitä sekaisin. Silloin ku teen samaa uudestaan( eli jollain lailla"käytän" toista ) saattaa joku hetkellinen omantunnon pilkahdus käydä, mutta se saa minut ainakin vain vihaiseksi, tuntuu niinkuin se olisi toisen syy, kun on minut siihen tilanteeseen saattanut, että joudun tekemään asioita jotka ovat vastoin jotain..(niin mitä? moraaliako?) ja koska sisimmissäni tiedän välillä, että näin ei ole, se turhauttaa ja pistää olon sekaisin ainakin minulla.

Paitsi että silloin kun minun ei tarvitse esittää mitään, voi olla hetkiä jolloin tuo omatunto ottaa hatkat kokonaan. Tiedän omaavani puolia jotka eivät tunne tippaakaan myötätuntoa, mutta onko tämä sitä varsinaista minua, en todellakaan osaa sanoa, vai olenko silloin enemmän oma itseni, kun juttelen muiden kanssa, piilotellen tuota"jotain"...Mistä sen voi tietää jos en en aina edes huomaa valehtelevani, tai edes tunne itseäni?
Huomasin tätä kirjottaessani olevani taas sekopäisempi kuin luulinkaan.. ;)

Lue lisää

Pitkä teksti enkä jaksa kaikkea kommentoida mutta kateus, sitä pitää olla. Kyllä jokaisen kuuluu olla jossain määrin kade, se on erinomainen voimavara itsensä kehittämiseen. Jos kateus ajaa tuhoamaan muita, hävittämään kateuden aiheita tai rypemään katkeruudessa niin sitten ollaan väärillä vesillä.

Narsisti on nimenomaa kade ja haluaa tuohota sen takia. Narsisti toki väittää ettei kadehdi, häntä vain kadehditaan mutta totuus on jotakin ihan muuta. Narsisti kadehtii kaikkia ja kaikkea. Narsisti kadehtii niin satunnaista tuttavuutta kuin omaa lastaan. Narsisti kadehtii rahaa, omaisuutta, valtaa, menestystä, ystävyyssuhteita, perhesuhteita, onnellisuutta, kauneutta, tietoa ja taitoa. Vaikka sairauttasi jolla saat huomiota. Siis kaikkea mahdollista ja mahdotonta mitä ikinä voi keksiä. Narsisti vähättelee, nolaa, juoruaa, heittätyy uhriksi, huutaa lujempaa, järjestää draamaa jne. Saadakseen sinulta pois kadehtimansa asiat, tai ainakin viedäkseen siitä huomion pois. Itseensä.

Narsisti kuvittelee että muut kadehtivat samalla tavalla ja kuvittelee ruokkivansa tätä kateutta luomalla kulisseja, liioittelemalla, valehtelemalla jne. Monet näkevät tuon esityksen taakse ja nauravat mielessään narsistille. Koska useimmat ihmiset eivät halua joutavanpäiväiseen konfliktiin narsistin kanssa he esittävät kuin eivät huomaisi mitään, ovat muka kiinnostuneita ja uskoisivat. No, tekivät he mitä tahansa niin narsisti tulkitsee sen vain merkiksi kateudesta. Jos narsisti oikeasti tietäisi kuinka naurettavana häntä pidetään niin hänen maailmansa hajoaisi. Narsistin maailma on vai hyvin joustava. Sen voi aina muokata narsistin mielen mukaiseksi. Narsistin mieli muokkaa, poistaa ja lisää kunnes lopputulos miellyttää. Narsisti on hyvä manipuloimaan mutta erityisesti itseään.

Terveesti kade kirjoitti:

Pitkä teksti enkä jaksa kaikkea kommentoida mutta kateus, sitä pitää olla. Kyllä jokaisen kuuluu olla jossain määrin kade, se on erinomainen voimavara itsensä kehittämiseen. Jos kateus ajaa tuhoamaan muita, hävittämään kateuden aiheita tai rypemään katkeruudessa niin sitten ollaan väärillä vesillä.

Narsisti on nimenomaa kade ja haluaa tuohota sen takia. Narsisti toki väittää ettei kadehdi, häntä vain kadehditaan mutta totuus on jotakin ihan muuta. Narsisti kadehtii kaikkia ja kaikkea. Narsisti kadehtii niin satunnaista tuttavuutta kuin omaa lastaan. Narsisti kadehtii rahaa, omaisuutta, valtaa, menestystä, ystävyyssuhteita, perhesuhteita, onnellisuutta, kauneutta, tietoa ja taitoa. Vaikka sairauttasi jolla saat huomiota. Siis kaikkea mahdollista ja mahdotonta mitä ikinä voi keksiä. Narsisti vähättelee, nolaa, juoruaa, heittätyy uhriksi, huutaa lujempaa, järjestää draamaa jne. Saadakseen sinulta pois kadehtimansa asiat, tai ainakin viedäkseen siitä huomion pois. Itseensä.

Narsisti kuvittelee että muut kadehtivat samalla tavalla ja kuvittelee ruokkivansa tätä kateutta luomalla kulisseja, liioittelemalla, valehtelemalla jne. Monet näkevät tuon esityksen taakse ja nauravat mielessään narsistille. Koska useimmat ihmiset eivät halua joutavanpäiväiseen konfliktiin narsistin kanssa he esittävät kuin eivät huomaisi mitään, ovat muka kiinnostuneita ja uskoisivat. No, tekivät he mitä tahansa niin narsisti tulkitsee sen vain merkiksi kateudesta. Jos narsisti oikeasti tietäisi kuinka naurettavana häntä pidetään niin hänen maailmansa hajoaisi. Narsistin maailma on vai hyvin joustava. Sen voi aina muokata narsistin mielen mukaiseksi. Narsistin mieli muokkaa, poistaa ja lisää kunnes lopputulos miellyttää. Narsisti on hyvä manipuloimaan mutta erityisesti itseään.

Lue lisää

"Narsistin mieli muokkaa, poistaa ja lisää kunnes lopputulos miellyttää."

Tämä lause jotenkin pomppas merkittävällä tavalla esiin.
Huomaan muokkaavani maailmaani mieleisekseni, poistamalla siitä asioita joista en pidä, oli sitten kyse ihmisistä joista en pidä tai mistä vaan. Ajattelen sen olevan vain tapani selviytyä. Eikös se ole helpompi elää maailmassa jossa ei ole rasittavia häiriötekijöitä, jotka vaan tekee elämästä hankalampaa. Mikäköhän tässä olisi se oikeampi tapa toimia, en tiedä. Onko sellaista? Eikö tätä harrasta kaikki...
Empä tuota oman maailmani muokkaamista ole ennen ajatellut, mutta nyt kun sanoit tajusin sen niin olevan.

Edelleenkään en ymmärrä mitä hyötyä kateudesta on, tai miksi pitäisi olla kateellinen. Eikö voi vain olla tyytyväinen siihen mitä jo itsellä on. Jos se ei riitä, voi aina pyrkiä eteenpäin, mutta miksi verrata itseään muihin? Ei se minulta ole mitään pois jos jollain on jotain mitä minulla ei.
Miksi itseään pitäisi jatkuvasti kehittää tai tavoitella kuuta taivaalta, kun voi olla tyytyväinen ihan sen hetkiseen tilanteeseensa?

j.o.k.u. kirjoitti:

"Narsistin mieli muokkaa, poistaa ja lisää kunnes lopputulos miellyttää."

Tämä lause jotenkin pomppas merkittävällä tavalla esiin.
Huomaan muokkaavani maailmaani mieleisekseni, poistamalla siitä asioita joista en pidä, oli sitten kyse ihmisistä joista en pidä tai mistä vaan. Ajattelen sen olevan vain tapani selviytyä. Eikös se ole helpompi elää maailmassa jossa ei ole rasittavia häiriötekijöitä, jotka vaan tekee elämästä hankalampaa. Mikäköhän tässä olisi se oikeampi tapa toimia, en tiedä. Onko sellaista? Eikö tätä harrasta kaikki...
Empä tuota oman maailmani muokkaamista ole ennen ajatellut, mutta nyt kun sanoit tajusin sen niin olevan.

Edelleenkään en ymmärrä mitä hyötyä kateudesta on, tai miksi pitäisi olla kateellinen. Eikö voi vain olla tyytyväinen siihen mitä jo itsellä on. Jos se ei riitä, voi aina pyrkiä eteenpäin, mutta miksi verrata itseään muihin? Ei se minulta ole mitään pois jos jollain on jotain mitä minulla ei.
Miksi itseään pitäisi jatkuvasti kehittää tai tavoitella kuuta taivaalta, kun voi olla tyytyväinen ihan sen hetkiseen tilanteeseensa?

Lue lisää

Olen täysin samaa mieltä tuosta kateusjutusta kanssasi... ja monista muistakin jutuistasi. :) Eli sinulla on varmasti melko samanlainen ajatusmaailma kuin minullakin, vaikka kuvittelin ettei se ole mahdollistakaan.

"terve mieli" kirjoitti:

mm..Kohtele kaikkia ihmisiä, myös itseäsi, ikään kuin he olisivat päämäärä sinällänsä, älä koskaan pelkkinä välineinä.

Voithan aina ajatella, ettet ole ilkeä ihminen, mutta narsistille tyypilleseen tapaan tapasi elää on hyvin psykologis-egoistinen, eikä siitä paljon toisille iloa ole. Sinun ei kannata aliarvioida muiden huomiokykyä, vaikka luulet olevasi turvassa ja pitäväsi itsesi salassa .Aina on olemassa hyvin tarkkasilmäisiä ihmisiä, jotka näkevät lävitsesi. Luultavasti harhaluuloasi on myös tuo manipuloinnin taitosi. Ihmiset eivät useinkaan ala vain väittelemään narsistin kanssa ja antavat hänen ymmärtää olevansa samaa mieltä asioista, koska haluavat välttää kiusallisen vänkäämisen narksun kanssa.

Näin se peili sinulle valehtelee.

Lue lisää

Narsisti kuvittelee yleensä itsestään ihan liikaa. Luulee että voi tehdä mitä vaan eikä kukaan estä eikä kukaan näe mitä ihmistyyppii hän oikeesti edustaa. Se haluu hinnalla millä hyvänsä saada jostain sitä narsistista tyydytystä, mut jos ihmiset näkee sen läpi, niin se ei saa sitä tyydytystä. NPH pelkää aivan sairaasti just sitä, että sen manipuloinnit ei enää toimi eikä se saa mistään enää tyydytystä. Jotkut kertoo että kun se tyydytys vähenee, niin sitte narsisti paljastaa luonteen muutoksilla millanen todellisesti on.

Polkumme eräs yhtymäkohta :O

" "En tiedä vastaako tämä kenenkään kuvaa narsismista, mutta narsistihan en ole edes sanonut olevani. Tänne narsismipalstallekin eksyin, koska tunsin alun pitäen olleeni vain uhri, ja opinkin sitten yllättäen itsestäni jotain ihan uusia puolia... " "

"Kuin omasta elämästäni."


Kuin omasta elämästäni

"Tunnistan itselläni myös paljon erilaisia rooleja eri viitekehyksissä. Joskus minua hämäsi, jos olin samassa paikassa eri rooleja edustavien ihmisten kanssa, mikä olisi minulla se rooli, joka minun pitäisi silloin ottaa? Siispä useimmiten otin pellen roolin ;-)"

Mun don Quijoten rooli, hmm.. 8-)

"Ainut mitä noista en allekirjoita itselleni on tuo kateus, koska ihan oikeasti kuvittelen olevani parempi kuin suurinosa ihmisistä, joten ei ole tarvetta olla kenellekään kateellinen."

narsisti on äärimmäisen kateellinen kun joku jota hän pitää itseään vähäpätöisempänä saa yhtäkkistä rahallista/urallista/etc. menestystä. kutsuu tätä mielellään epäoikeudenmukaisuudeksi, eikä kykene kokemaan minkäänlaista iloa toisen puolesta.

Jussi______ kirjoitti:

"Ainut mitä noista en allekirjoita itselleni on tuo kateus, koska ihan oikeasti kuvittelen olevani parempi kuin suurinosa ihmisistä, joten ei ole tarvetta olla kenellekään kateellinen."

narsisti on äärimmäisen kateellinen kun joku jota hän pitää itseään vähäpätöisempänä saa yhtäkkistä rahallista/urallista/etc. menestystä. kutsuu tätä mielellään epäoikeudenmukaisuudeksi, eikä kykene kokemaan minkäänlaista iloa toisen puolesta.

Lue lisää

Millainen tarina sulla on 'jussi'?

Mulle ainakin on ihan sama vaikka joku tunnistaisikin sillä mitään salattavaa ei enää ole. Irti häpeästä. Kaikki jotka voivat minut tunnistaa, eivät varmasti ylläty.

j.o.k.u. kirjoitti:

Kuulostat noilta osin täsmälleen minulta. Enkä itsekään tiedä mikä olen. En minäkään pidä itseäni kateellisena, miksi minä muita kadehtisin, kun itellä on jo riittävästi kaikkea ja mitä ei ole, sen voi aina hommata tai sitten sitä ei vain yksinkertasesti tarvitse.
Sen sijaan ympärilläni näen jatkuvasti toisiaan kadehtivia ihmisiä, enkä voi ymmärtää heitä. Jotkut jopa myöntävät olevansa kateellisia, mikä olisi viimeinen asia maailmassa mitä minä sanoisin ääneen. ( tai edes ajattelisin mielessäni. )
Kateus on turhaa...

Myöskään tuota narsismiin kuuluvaa patologista valehtelua en allekirjoita, tai en ainakaan olisi allekirjoittanut ennen... Olen aina ollut mielestäni ylirehellinen ihminen. Jopa niin rehellinen että olen joutunut sen takia moniin ongelmiin, mutta jostain syystä en juurikaan ole muiden mielestä kovin luotettava. Mahdoton yhtälökö? Siihenkin keksin ratkaisun sattumalta...

Kerran jotain pitkää persoonallisuustestiä tehdessä alkoi suunnattomasti ärsyttää kun tajusin että joka kohtaan olisi voinut vastata melkein mitä vain, enkä itekään tiennyt mikä olisi lähimpänä sitä oikeaa vastausta. Huomasin saavani erilaisia tuloksia ihan sen mukaan millä mielialalla milloinkin olin, mutta tajusin tässä erään toisenkin asian. Että ollessani hyvällä tuulella, vastasin kysymyksiin, niin että antaisin itsestäni mahdollisimman edustavan kuvan, enkä sen mukaan mikä olisi totta. Sillä hetkellä luulin ja ajattelin sen olevan totta joten oli pieni yllätys kun tajusin valehdelleeni koko testin ajan täysin tiedostamatta. ( meni kauan aikaa ennenkuin tajusin koko asiaa..enkä vieläkään oikein voi käsittää sitä. )

Aloin tämän jälkeen kelata elämääni taaksepäin ja syy muiden vähäiseen luottamukseenkin alkoi pikkuhiljaa selviämään. Muiden kanssa ollessani, siis automaattisesti olin sellainen kuin sen hetkinen ihminen ehkä toivoi minun olevan. Ja se kaikki tapahtuu niin luonnostaan etten edes huomaa esittäväni (yleensä). Tai tiedän kyllä pitävän itseni osittain piilossa muilta, mutta se kaikki puhuminen ja ne asiat, oletin niiden kuitenkin olevan totta. Ja jos joskus huomaankin puhuvani asioissa ristiin, niin se on helppo selittää sillä, että olen vain luonteeltani tällainen, asioista vähän kaikkea mieltä, riippuen ihan mielialasta. Joten jos joku tulee väittämään että olen eilen valehdellut, koska tänään puhun erilailla jostain asiasta, niin eihän se ole totta mielestäni, koska oikeasti ajattelin olleeni täysin rehellinen.

Menipäs hankalaksi selittää...No joka tapauksessa tunnen toisinsanoen omaavani niin monta puolta, kun on vain ihmisiä, ja jokaisen seurassa mukaudun ajattelemaan tietyllä lailla jopa niin, että uskon olevani sellainen ihminen. Jälkeenpäin kun olen yksin, ehkä tajuan esittäneeni välillä, mutten mielestäni ole valehdellut yms.kertaakaan. Tässä hiljattain olen alkanut tajuamaan ettei se ehkä olekaan ollut niin kuin olen ajatellut, jollain tasolla olen tajunnut sen ennenkin, mutta asian myöntäminen itselleen onkin sitten jo toinen juttu.

En tiedä vastaako tämä kenenkään kuvaa narsismista, mutta narsistihan en ole edes sanonut olevani. Tänne narsismipalstallekin eksyin, koska tunsin alun pitäen olleeni vain uhri, ja opinkin sitten yllättäen itsestäni jotain ihan uusia puolia...

"Minulla on myös omatunto, joka välillä huomauttaa että toinen taas teki jotain vain koska minä halusin, mutta silti teen aina uudestaan ja uudestaan samalla tavalla..."

Sama, sama..enkä tiedä onko se sitten lopulta piittaamattomuuta, vai sadistisuutta omalla kohdallani. Vai kaikkea sitä sekaisin. Silloin ku teen samaa uudestaan( eli jollain lailla"käytän" toista ) saattaa joku hetkellinen omantunnon pilkahdus käydä, mutta se saa minut ainakin vain vihaiseksi, tuntuu niinkuin se olisi toisen syy, kun on minut siihen tilanteeseen saattanut, että joudun tekemään asioita jotka ovat vastoin jotain..(niin mitä? moraaliako?) ja koska sisimmissäni tiedän välillä, että näin ei ole, se turhauttaa ja pistää olon sekaisin ainakin minulla.

Paitsi että silloin kun minun ei tarvitse esittää mitään, voi olla hetkiä jolloin tuo omatunto ottaa hatkat kokonaan. Tiedän omaavani puolia jotka eivät tunne tippaakaan myötätuntoa, mutta onko tämä sitä varsinaista minua, en todellakaan osaa sanoa, vai olenko silloin enemmän oma itseni, kun juttelen muiden kanssa, piilotellen tuota"jotain"...Mistä sen voi tietää jos en en aina edes huomaa valehtelevani, tai edes tunne itseäni?
Huomasin tätä kirjottaessani olevani taas sekopäisempi kuin luulinkaan.. ;)

Lue lisää

Sama.

LK kirjoitti:

Sama.

j.o.k.u.=minä. Nämä on jotain aivan ensimmäisiä kommenttejani tällä palstalla...

dizel kirjoitti:

j.o.k.u.=minä. Nämä on jotain aivan ensimmäisiä kommenttejani tällä palstalla...

Mikäli siis vastasit j.o.k.u:lle. Tästä systeemistä, kun ei aina ota selvää.

"terve mieli" kirjoitti:

mm..Kohtele kaikkia ihmisiä, myös itseäsi, ikään kuin he olisivat päämäärä sinällänsä, älä koskaan pelkkinä välineinä.

Voithan aina ajatella, ettet ole ilkeä ihminen, mutta narsistille tyypilleseen tapaan tapasi elää on hyvin psykologis-egoistinen, eikä siitä paljon toisille iloa ole. Sinun ei kannata aliarvioida muiden huomiokykyä, vaikka luulet olevasi turvassa ja pitäväsi itsesi salassa .Aina on olemassa hyvin tarkkasilmäisiä ihmisiä, jotka näkevät lävitsesi. Luultavasti harhaluuloasi on myös tuo manipuloinnin taitosi. Ihmiset eivät useinkaan ala vain väittelemään narsistin kanssa ja antavat hänen ymmärtää olevansa samaa mieltä asioista, koska haluavat välttää kiusallisen vänkäämisen narksun kanssa.

Näin se peili sinulle valehtelee.

Lue lisää

Voi kuvitella olevansa hyvä manipuloimaan vaikka ei ole, tai sitten voi olla hyvä manipuloimaan. Oikeasti on olemassa niin hyviä ihmisiä siinä pelissä että heidän on erittäin vaikea paljastua.

Ja "ei hyödytä muita" on eri asia kuin "ilkeys". Ei tarvitse olla ilkeä ollakseen hyödytön eikä tarvitse olla hyödytön ollakseen ilkeä.

Jussi______ kirjoitti:

"Ainut mitä noista en allekirjoita itselleni on tuo kateus, koska ihan oikeasti kuvittelen olevani parempi kuin suurinosa ihmisistä, joten ei ole tarvetta olla kenellekään kateellinen."

narsisti on äärimmäisen kateellinen kun joku jota hän pitää itseään vähäpätöisempänä saa yhtäkkistä rahallista/urallista/etc. menestystä. kutsuu tätä mielellään epäoikeudenmukaisuudeksi, eikä kykene kokemaan minkäänlaista iloa toisen puolesta.

Lue lisää

Ei kaikki narsistit ole.

Eli jos ei ole ilkeä ja kateellinen, ei voi olla narsisti? Sitten mielestäni tuo listaus, jonka aiemmin laitoin ei pidä paikkansa...
Minulla ei vain ole tarvetta panetella, vähätellä tai uhkailla muita, koska koen JO olevani heitä parempi. Jos vaikka näen itseäni kauniimman tai yhtä kauniin naisen, niin ei minun tarvitse olla kateellinen koska joka tapauksessa olemme molemmat kauniita! Ja sillä että olen monessa asiassa parempi kuin muut, ei tarkoita, että minun pitäisi heidät painaa matalaksi vaan teen itse enemmän asian eteen jotta olen parempi. Eli teen kyllä töitä sen eteen, että olen parempi ja paras!
Sitten en kyllä tiedä jos joku alkaisi vastustaa minua jossain asiassa, mitä tekisin, koska näin ei toistaiseksi ole koskaan vielä tapahtunut. Alkaisinko ehkä alistamaan kyseistä henkilöä, en tiedä? Ainakin jos huomaan jonkun toisen saavan enempi huomiota ja ihailua kuin minä jossain asiassa, niin hyvinkin pian käännän asian niin että huomio ja ihailu kohdistuu taas minuun, en kuitenkaan halventamalla tätä toista vaan tekemällä jotain itse!

Niin jos se sitten luokitellaan kateudeksi, etten anna kenenkään muun loistaa liian kauaa minua enemmän. Mutta en kyllä välttämättä halua sitä mitä sillä toisella on, vaan tuon esille sen kuinka olen hyvä jossain toisessa asiassa ja vielä niin paljon parempi ettei kukaan enää kiinnitä huomiota siihen toiseen. Tämä on ehkä hieman lapsellista käytöstä, mutta en voi sille mitään! Minun pitää olla se ihailluin ja parhain! Saatan jopa itsekin olla ensimmäisten joukossa kehumassa kuinka hyvin se toinen on jotain tehnyt ja olen jopa aidosti sitä mieltä. Lopulta huomio palautuu kuitenkin minuun.

narsistiko kirjoitti:

Eli jos ei ole ilkeä ja kateellinen, ei voi olla narsisti? Sitten mielestäni tuo listaus, jonka aiemmin laitoin ei pidä paikkansa...
Minulla ei vain ole tarvetta panetella, vähätellä tai uhkailla muita, koska koen JO olevani heitä parempi. Jos vaikka näen itseäni kauniimman tai yhtä kauniin naisen, niin ei minun tarvitse olla kateellinen koska joka tapauksessa olemme molemmat kauniita! Ja sillä että olen monessa asiassa parempi kuin muut, ei tarkoita, että minun pitäisi heidät painaa matalaksi vaan teen itse enemmän asian eteen jotta olen parempi. Eli teen kyllä töitä sen eteen, että olen parempi ja paras!
Sitten en kyllä tiedä jos joku alkaisi vastustaa minua jossain asiassa, mitä tekisin, koska näin ei toistaiseksi ole koskaan vielä tapahtunut. Alkaisinko ehkä alistamaan kyseistä henkilöä, en tiedä? Ainakin jos huomaan jonkun toisen saavan enempi huomiota ja ihailua kuin minä jossain asiassa, niin hyvinkin pian käännän asian niin että huomio ja ihailu kohdistuu taas minuun, en kuitenkaan halventamalla tätä toista vaan tekemällä jotain itse!

Lue lisää

Pitkässä parisuhteessa sen viimeistään ainakin huomaa onko"alistaja"tyyppiä vai ei...Tai ei huomaa oikeastaan silloinkaan, jos ei ite halua myöntää asiaa itselleen.

Itse ainakin tiedän olevani erittäin dominoiva tapaus, ainakin parisuhteessa. Vaikka eksälläni kaikki narsistin piirteet täyttyivätkin niin myönnän olevani se määräilevämpi osapuoli, jota oli parempi totella. ;) Tai niin se oli ainakin ennen. En tiedä käyttäisinkö samaa taktiikkaa enää toistamiseen, se kun ei johtanut oikein mihinkään pitemmän päälle ajateltuna. Ja silloin en edes voinut kuvitella että syytä olisi minussakin, kuten aiemmin mainitsin..

Itse en juurikaan etsiydy huomion keskipisteeksi. Olen pikemminkin se hiljainen sivusta seuraaja. Huomion keskipisteenä olemisessa kun on juuri se vaara saattaa itsensä naurunalaiseksi yms.
Sitä paitsi pienemmässä porukassa ei ole niin vaaraa, että muut näkisivät ns.todellisen luontoni. Toisin kuin jos keikkuisin kaikkien edessä. Joskus harvoin on kyllä mukavaa olla keskipisteenä, mutta harvemmin siihen pyrin. En tunne tarvetta saada hyväksyntää muilta..tai ainakaan en sitä myönnä...
Olen enemmänkin tällainen yksinäinen susi. ( mikä ei kyllä mielestäni vastaa tyypillistä kuvaa narsismista.)

Tuo itsensä nolaaminen jo valmiiksi kuulostaa kyllä tutulta. Pienemmässä porukassa se toimiikin yleensä, mutta isommassa ne ulkopuoliset tahtovat nähdä sen esityksen läpi. Ja nykyisessä tilanteessani on parempi pitää hieman matalaa profiilia vähän aikaa...
Kuten itsekin tuolla aikaisemmin mainitsit, että joskus ei vain jaksa vetää mitään roolia, niin sama homma on ollut nykyään vähän itsellänikin. Sillä seurauksella, että alkaa nuo kaverit ympäriltä pikkuhiljaa kaikkoamaan tai ainakin loittonemaan. Ilmeisesti perusolemukseni ei ollutkaan tarpeeksi miellyttävä... ;)

Oudommassa porukassa otan tuon tarkkailijan roolin, mutta lähimpien ihmisten kesken, siinä tapauksessa ettei muita ole juurikaan ympärillä saatankin kyllä vetää pelleilyksi koko touhun. Lähimmät ihmiset ovat kyllä näihin minun kummallisuuksiin jo tottuneet. Huomion keskipisteenä kuitenkin olen harvoin, yleensä koitan keskittyä yhteen ihmiseen kerrallaan. Reippaan alkoholin juonnin jälkeen ei sekään kyllä ole ongelma. Mutta se onkin jo eri tarina. ;)
Mutta jos ajatellaan toimintaa ihan selvinpäin, niin harvoin olen se, joka on äänessä, tai keskipisteenä missään tilanteessa.

narsistiko kirjoitti:

Eli jos ei ole ilkeä ja kateellinen, ei voi olla narsisti? Sitten mielestäni tuo listaus, jonka aiemmin laitoin ei pidä paikkansa...
Minulla ei vain ole tarvetta panetella, vähätellä tai uhkailla muita, koska koen JO olevani heitä parempi. Jos vaikka näen itseäni kauniimman tai yhtä kauniin naisen, niin ei minun tarvitse olla kateellinen koska joka tapauksessa olemme molemmat kauniita! Ja sillä että olen monessa asiassa parempi kuin muut, ei tarkoita, että minun pitäisi heidät painaa matalaksi vaan teen itse enemmän asian eteen jotta olen parempi. Eli teen kyllä töitä sen eteen, että olen parempi ja paras!
Sitten en kyllä tiedä jos joku alkaisi vastustaa minua jossain asiassa, mitä tekisin, koska näin ei toistaiseksi ole koskaan vielä tapahtunut. Alkaisinko ehkä alistamaan kyseistä henkilöä, en tiedä? Ainakin jos huomaan jonkun toisen saavan enempi huomiota ja ihailua kuin minä jossain asiassa, niin hyvinkin pian käännän asian niin että huomio ja ihailu kohdistuu taas minuun, en kuitenkaan halventamalla tätä toista vaan tekemällä jotain itse!

Lue lisää

Kuvaamasi tapa toimia ei ole sairaalla tavalla narsistinen vaan ihan normaalia ns. tervettä narsismia. Pohjimmiltaan sairaalloisesti narsistinen pelkää olevansa tyhmä ja ruma, mitättömyys. Tuosta pelosta kumpuaa se pohjaton kateus joka ohjaa narsistin toimia. Narsisti tuhoaa, painaa matalaksi, nolaa, mollaa. Narsisti ei näe vaivaa ollakseen paras, narsisti näkee vaivaaa vaikuttaakseen parhaalta, ja se on ihan eri asia.

Itse käyttäydyn juuri kuten j.o.k.u. isommassa porukassa. Yleensä olen hiljaa ja tarkkailen muita. Pienessä porukassa olen kyllä sitten enempi äänessä. Esiintyminen on sitten ihan toinen tilanne. Tykkään siitä kun kaikki keskittyvät vain minuun ja esim. joku esitelmien pito ei tuota minulle mitään ongelmia. Eli jossain kahvipöydässä isossa porukassa olen hyvinkin hiljaa, mutta jos pidän esitelmän vaikka kuinka monelle ihmiselle, niin heti kuvittelen jotenkin että kaikki ihailee kuinka hyvä ja fiksu olen. Eli tykkään olla se keskipiste, mutta minun pitää olla se ainoa keskipiste, kahvipöytä ym. keskusteluissa on aina useampia huomion kohteita, jolloin itse vetäydyn täysin.
Parisuhteessa olen se joka määrää kaikesta. Itsekin kuvittelin aiemmin, että puoliso on se narsisti, mutta kyllä se minä taidan kuitenkin olla.

narsistiko kirjoitti:

Itse käyttäydyn juuri kuten j.o.k.u. isommassa porukassa. Yleensä olen hiljaa ja tarkkailen muita. Pienessä porukassa olen kyllä sitten enempi äänessä. Esiintyminen on sitten ihan toinen tilanne. Tykkään siitä kun kaikki keskittyvät vain minuun ja esim. joku esitelmien pito ei tuota minulle mitään ongelmia. Eli jossain kahvipöydässä isossa porukassa olen hyvinkin hiljaa, mutta jos pidän esitelmän vaikka kuinka monelle ihmiselle, niin heti kuvittelen jotenkin että kaikki ihailee kuinka hyvä ja fiksu olen. Eli tykkään olla se keskipiste, mutta minun pitää olla se ainoa keskipiste, kahvipöytä ym. keskusteluissa on aina useampia huomion kohteita, jolloin itse vetäydyn täysin.
Parisuhteessa olen se joka määrää kaikesta. Itsekin kuvittelin aiemmin, että puoliso on se narsisti, mutta kyllä se minä taidan kuitenkin olla.

Lue lisää

"Temppuilija", "narsistiko" ja "j.o.k.u" ovat nyt saaneet selvästi sisältöä elämäänsä keksimällä että he ovat narsisteja. Saattaahan tuo olla provoilua mutta jotenkin niin lapsenomaisen innoissaan he ovat asiasta että ehkä ei sittenkaan. En kyllä löydän teidän kirjoituksista mitään todelliseen narsismiin viittaavaa, lähinnä niitä samoja oivalluksia itsestään mitä ihmiset yleensäkin tekevät jos vähän viitsivät miettiä.

Tehän voisitte jatkaa omassa ketjussa otsikolla "mitäs me narsistit" niin me muut, jotka haluamme keskustella narsistisesta persoonallisuushäiriöstä, tiedämme pysyä poissa.

M.i.n.ä. kirjoitti:

"Temppuilija", "narsistiko" ja "j.o.k.u" ovat nyt saaneet selvästi sisältöä elämäänsä keksimällä että he ovat narsisteja. Saattaahan tuo olla provoilua mutta jotenkin niin lapsenomaisen innoissaan he ovat asiasta että ehkä ei sittenkaan. En kyllä löydän teidän kirjoituksista mitään todelliseen narsismiin viittaavaa, lähinnä niitä samoja oivalluksia itsestään mitä ihmiset yleensäkin tekevät jos vähän viitsivät miettiä.

Tehän voisitte jatkaa omassa ketjussa otsikolla "mitäs me narsistit" niin me muut, jotka haluamme keskustella narsistisesta persoonallisuushäiriöstä, tiedämme pysyä poissa.

Lue lisää

En edes aikonut koko viestiin vastata, mutta alkoi niin naurattaa niin oli pakko.

"jotka haluamme keskustella narsistisesta persoonallisuushäiriöstä"

Mistä täällä juuri keskustellaan?

"Tehän voisitte jatkaa omassa ketjussa otsikolla "mitäs me narsistit""

Mikä tuossa otsikossa" Olen narsisti, mitäs nyt? "on epäselvää?

Vähän sama kuin joku uskovainen menis ateismi-palstalle jeesustelemaan, että" pistäkää oma otsikko, ku me halutaan täällä puhua ateismista( tai siis sen"huonoista"vaikutuksista ja haukkua heitä siinä samal..)"

"En kyllä löydän teidän kirjoituksista mitään todelliseen narsismiin viittaavaa, lähinnä niitä samoja oivalluksia itsestään mitä ihmiset yleensäkin tekevät jos vähän viitsivät miettiä."

Ehkä siksi, että narsistikin ON ihminen, vaikka sen sanominen tällä palstalla tuntuu olevan lähinnä joku kirosana. Ihmisiä on erilaisia, eikä kaikilla narsismi ole niin näkyvää...muutenhan heidät/(meidät) oiski helppo tunnistaa, ja se ei olis mukavaa ei... ;)

Kerroin asiat omasta näkökulmasta, jos se ei vastaa jonkun näkemystä narsismista johtuu ehkä siitä että se( saattaa olla )narsistin kirjoittama, eikä narsistin uhrin( uhrihan olen myös mutta nyt ei puhuttu siitä ) tai psykiatrin. Ei minulla ole mitään hajua siitä miten muut minut mahdollisesti kokee, tai millaisena. Jotenkin vaikuttaisi, että monet heistä pitävät jotain"luovaa"etäisyyttä, mikä on lähinnä naurettavaa. Mitään en ole heille tehnyt, mutta narsistieksäni levittämien juttujen takia minua pidetään ihan yleisesti...hmm...miten sen nyt sanois. Arvaamattomana...?( vaikka jos tässä joku arvaamaton on niin se on kyllä eksäni. No...en ole katkera, jollain omituisella tavalla jopa ymmärrän häntä.)

narsistiko kirjoitti:

Itse käyttäydyn juuri kuten j.o.k.u. isommassa porukassa. Yleensä olen hiljaa ja tarkkailen muita. Pienessä porukassa olen kyllä sitten enempi äänessä. Esiintyminen on sitten ihan toinen tilanne. Tykkään siitä kun kaikki keskittyvät vain minuun ja esim. joku esitelmien pito ei tuota minulle mitään ongelmia. Eli jossain kahvipöydässä isossa porukassa olen hyvinkin hiljaa, mutta jos pidän esitelmän vaikka kuinka monelle ihmiselle, niin heti kuvittelen jotenkin että kaikki ihailee kuinka hyvä ja fiksu olen. Eli tykkään olla se keskipiste, mutta minun pitää olla se ainoa keskipiste, kahvipöytä ym. keskusteluissa on aina useampia huomion kohteita, jolloin itse vetäydyn täysin.
Parisuhteessa olen se joka määrää kaikesta. Itsekin kuvittelin aiemmin, että puoliso on se narsisti, mutta kyllä se minä taidan kuitenkin olla.

Lue lisää

No nuo esiintymiset ja sen sellaiset on kyllä asioita missä on mukava loistaa.
Unelma-ammattini olisi joku näyttelijä. Olisin luonnonlahjakkuus. ;)

M.i.n.ä. kirjoitti:

"Temppuilija", "narsistiko" ja "j.o.k.u" ovat nyt saaneet selvästi sisältöä elämäänsä keksimällä että he ovat narsisteja. Saattaahan tuo olla provoilua mutta jotenkin niin lapsenomaisen innoissaan he ovat asiasta että ehkä ei sittenkaan. En kyllä löydän teidän kirjoituksista mitään todelliseen narsismiin viittaavaa, lähinnä niitä samoja oivalluksia itsestään mitä ihmiset yleensäkin tekevät jos vähän viitsivät miettiä.

Tehän voisitte jatkaa omassa ketjussa otsikolla "mitäs me narsistit" niin me muut, jotka haluamme keskustella narsistisesta persoonallisuushäiriöstä, tiedämme pysyä poissa.

Lue lisää

Miksi muuten valitsit juuri minun nimimerkin mitä matkia?
Onko sinulla kenties jotain minua vastaan..? ;)

Mistäs tiedät ettet itse ole narsisti? Osoitathan tuossa olevasi jotenkin meidän
yläpuolellamme ja yrität saada meidät pilaamasta sinun täydellistä elämää
sullomalla meidät johonkin nurkkaan missä meistä ei ole kenellekään( varsinkaan
sinulle )harmia...Oikein otsikonkin valitsit meille jo valmiiksi. ;)

Ehkä sinun pitäisikin tulla tänne keskustelemaan kanssamme sen sijaan että kiellät
itsesi. ;)

Aivan.
Ilmeisesti jokin meidän kirjoituksissamme sai m.i.n.ä.:n suojautumisvaiston heräämään. Mikä muukaan se olisi kuin epävarmuus omasta itsestään?
Ehkä hän on vain kateellinen, eikä halua herätä todellisuuteen myöntääkseen ongelmiaan, sen sijaan hän päättää lakaista ongelman( joka muistuttaa hänestä itsestään ) maton alle...
Tuollainen musta-valko-ajattelu voi olla vain merkki vaikeuksista käsitellä asioita...Valtaosa näkemistäni ihmisistä tuntuu ajattelevan tuolla tavalla. Yhtä kapeakatseisesti.

narsistiko kirjoitti:

Niin jos se sitten luokitellaan kateudeksi, etten anna kenenkään muun loistaa liian kauaa minua enemmän. Mutta en kyllä välttämättä halua sitä mitä sillä toisella on, vaan tuon esille sen kuinka olen hyvä jossain toisessa asiassa ja vielä niin paljon parempi ettei kukaan enää kiinnitä huomiota siihen toiseen. Tämä on ehkä hieman lapsellista käytöstä, mutta en voi sille mitään! Minun pitää olla se ihailluin ja parhain! Saatan jopa itsekin olla ensimmäisten joukossa kehumassa kuinka hyvin se toinen on jotain tehnyt ja olen jopa aidosti sitä mieltä. Lopulta huomio palautuu kuitenkin minuun.

Lue lisää

Hmm...koitin tässä pohtia miten ite käyttäytyisin vastaavassa tilanteessa.

Yleensä jos näen jonkun hehkuttavan erinomaisuuttaan, katselen etäällä, ja mietin mielessäni mitä nyt muut muka tuossakin näkee. Itse tekisin homman paljon paremmin. Ja jos on tilaisuus osoittaa se, niin näytän sen myös. Kunhan se ei näytä siltä, että väen vängällä koittaisin osoittaa paremmuuttani. ( Ärsyttää vain jos muut eivät näe tätä päivän selvää asiaa. )
Yleensä jätän tuollaiset omaan arvoonsa. Jos joku on porukan keskipisteenä niin mietin vain, että ompas siinä säälittävä yms. tapaus, ja että mitä jotku tuollaisessa näkee. Saatan miettiä miten muut ovat idiootteja kun huomioivat noin mitätöntä tapausta yms. Ei se kateutta ole mielestäni, vaikka siltä vaikuttaa. Koska tunnen olevani aidosti sitä mieltä, ja monesti asia on sellainen missä TIEDÄN olevani parempi, yleensä joku selkeästi todistettavissa oleva asia. Minulle riittää että minä tiedän miten asia on, enkä koita sitä muille vakuuttaa. Jos muut eivät tajua se on heidän vikaa ja tyhmyyttään. Heh...Kuulosti aika pahalta näin kirjoitettuna.

Toisin kuin sinä, en ole koskaan kehunut ketään mistään, yksinkertaisesti koska ei ole asiaa, missä en voisi itseäni kehittämällä olevani parempi, tiedän sen. Olenhan varsinainen monilahjakkuus. ;)

En ole koskaan koittanut sabotoida kenenkään suoritusta tai mitään, että loistaisin ylitse muiden. Enkä myöskään ole puhunut kenestäkään paskaa tästä syystä...ainakaan muistaakseni. Sehän olisi säälittävää ja kateellisen touhua, eikö totta? Mielummin annan heidän itse huomata, että ovat palvoneet väärä kohdetta. Siihen asti saatan mieltää tällaiset tyypit vastenmielisiksi ja ehkä myös vihata heitä hieman...

Huhhuh...alkoi tuntumaan että valehtelin tässä itselleni ehkä pikkuriikkisen, mutta järki sanoo muuta. Ja itsepäisenä tapauksena en asiaa ainakaan myönnä. ;)

j.o.k.u. kirjoitti:

Hmm...koitin tässä pohtia miten ite käyttäytyisin vastaavassa tilanteessa.

Yleensä jos näen jonkun hehkuttavan erinomaisuuttaan, katselen etäällä, ja mietin mielessäni mitä nyt muut muka tuossakin näkee. Itse tekisin homman paljon paremmin. Ja jos on tilaisuus osoittaa se, niin näytän sen myös. Kunhan se ei näytä siltä, että väen vängällä koittaisin osoittaa paremmuuttani. ( Ärsyttää vain jos muut eivät näe tätä päivän selvää asiaa. )
Yleensä jätän tuollaiset omaan arvoonsa. Jos joku on porukan keskipisteenä niin mietin vain, että ompas siinä säälittävä yms. tapaus, ja että mitä jotku tuollaisessa näkee. Saatan miettiä miten muut ovat idiootteja kun huomioivat noin mitätöntä tapausta yms. Ei se kateutta ole mielestäni, vaikka siltä vaikuttaa. Koska tunnen olevani aidosti sitä mieltä, ja monesti asia on sellainen missä TIEDÄN olevani parempi, yleensä joku selkeästi todistettavissa oleva asia. Minulle riittää että minä tiedän miten asia on, enkä koita sitä muille vakuuttaa. Jos muut eivät tajua se on heidän vikaa ja tyhmyyttään. Heh...Kuulosti aika pahalta näin kirjoitettuna.

Toisin kuin sinä, en ole koskaan kehunut ketään mistään, yksinkertaisesti koska ei ole asiaa, missä en voisi itseäni kehittämällä olevani parempi, tiedän sen. Olenhan varsinainen monilahjakkuus. ;)

En ole koskaan koittanut sabotoida kenenkään suoritusta tai mitään, että loistaisin ylitse muiden. Enkä myöskään ole puhunut kenestäkään paskaa tästä syystä...ainakaan muistaakseni. Sehän olisi säälittävää ja kateellisen touhua, eikö totta? Mielummin annan heidän itse huomata, että ovat palvoneet väärä kohdetta. Siihen asti saatan mieltää tällaiset tyypit vastenmielisiksi ja ehkä myös vihata heitä hieman...

Huhhuh...alkoi tuntumaan että valehtelin tässä itselleni ehkä pikkuriikkisen, mutta järki sanoo muuta. Ja itsepäisenä tapauksena en asiaa ainakaan myönnä. ;)

Lue lisää

Tässä vielä kun asiaa aloin pohtimaan niin voisin vielä perustella lisää miksi tuo ei mielestäni ole kateutta. Ensinnäkin vihani kohdistuu lähinnä niihin, jotka tätä tyyppiä ihannoi ja ylistää, eikä henkilöön itsessään( ellei kyseinen henkilö ala ylistämään itseään ). Minusta muiden ihannointi on typerää, kun voisi sen sijaan itse koittaa päästää kyseiseen tavoitteeseen.
Käsittämätöntä miten jotku ihailee henkilöä, joka on esimerkiksi harrastanut monta vuotta jotain asiaa...olkoon se nyt vaikka esim. jonglöörausta. Sitten katsotaan vieressä suu auki, että miten joku voikin olla noin taitava. Käsittämätöntä.
Luulisi nyt tyhmänkin tajuavan, että jos itse harjoittelisi samaa asiaa vuosikausia olisi itsekin yhtä taitava kyseisessä asiassa. Tästä syystä kateus on mielestäni turhaa...Ja toisia ihmisiä ihailevat ihmiset idiootteja. ;)

Tuo aikaisempi tekstini sai taas miettimään asioita lisää. Yllätys...
Jostain syystä mitä enemmän kirjoitin sitä enemmän ahdistuin, ja tuli jollain tapaa ristiriitainen olo aivan kuin en itsekään ymmärtäisi tuota omaa tekstiäni. En tiedä mistä tämä pakonomainen rehellisyyden tarve oikein kumpuaa, sen vain tiedän että tuo tekstini vei minut niin sanotusti jonnekin rajalle minkä taakse en halua nähdä, peläten mitä sen takaa löytäisin.

Vaikeaa tai oikeastaan mahdotonta kuitenkaan nähdä asioita kokonaisuutena. Jotenkin vain näen mielessäni jonkun tilanteen ja mietin tuntemuksiani sen aikana. Mutta en hyvällä tahdollakaan tiedä miten yleisesti noissa tilanteissa toimin. Siihen osaa vain ulkopuoliset vastata, luulisin.
Tämä itsetutkiskeluni vain saa minut näkemään irrallisia palasia siellä täällä, mutta mitään selkeyttä en asioiden yhteydessä näe.

Persoonallisuushäiriöstä en osaa sanoa, ennen olisin vain kieltänyt koko asian. Jotenkin näen kuitenkin itsessäni ja tavoissani toimia samaa, kuin esimerkiksi epävakaassa ja narsismissa. ( mitä tahansa tapauksia lukee, missä toisella avo/aviokumppanilla on jokin persoonallisuushäiriö näen samaa omissa tavoissani toimia, kun ennen taas olisin ollut piittaamatta ja asettunut uhrin asemaan ja ihmetellyt mitä tästä nyt puuttuu...kyllä. Olen tehnyt elämässäni pahoja, pahoja asioita, mutta jospa sitä jotenkin oppisin muuttumaankin ehkä. Enkä toistaisi enää samoja asioita tulevaisuudessa, vaikka mistäpä sen tietää, kun en edes huomaa toimivani väärin, enkä sillä hetkellä edes välitä...jälkikäteenkin yleensä huitaisen asian vain syrjään, miettimättä sen kummemmin.) Omituista miten palapelin palaset ovat alkaneet jotenkin loksahdella kohdilleen sen jälkeen kun aloin asiaan perehtyä...mutta yhä etsin vastauksia...

Voihan olla että olen muuten vain kylmä ja piittaamaton ihminen, mutta eikö se ole silloin samaa kuin persoonallisuushäiriö jos muut joutuvat kärsimään vaikeasta luonteestani?

Heh...Tämä saa olla kyllä viimeinen avautumiseni tällä palstalla.

Tästä aiheestahan melkein voisi aloittaa uuden keskustelun:
"Miten kusipäisyys eroaa persoonallisuushäiriöstä/muista psyykkistä"ongelmista"?"
Persoonallisuushäiriöä ei voi valita, mutta voiko kusipäisyyden sitten..?
Jotku menneisyyden tapahtumathan siihenkin ajaa, ja jos perustellaan että kusipäät vain tekevät asioita huvikseen, niin eikö siinäkin ole jo tarpeeksi viitteitä jostain syvemmästä psyykkisestä ongelmasta, joille voitaisiin antaa monia nimiä. Vai voitaisiinko tässä puhua terveestä narsismista, sillä kusipäähän on aina jossain määrin itserakas. Ei kyllä sekään kovin terveeltä kuulosta, mutta sittenhän se meneekin jo sairauden puolelle. Hmm...yksittäisissä tapauksissa ehkä riittäisi tuon kusipäisyyden määritelmä, mutta jos ajatellaan pitkäkestoista samaa toistavaa kusipäisyyttä, niin eikö se mene jo persoonallisuushäiriön puolelle..
Tässäpä pähkinä purtavaksi. Pitääkin kysästä asiaa psykiatrilta mikäli jossain vaiheessa sellaiseen satun törmäämään. ;) Alkaa vaikuttaa että se on vain ajan kysymys milloin...

Ja tämä ei ollut edes tarkoitettu vitsiksi. Jos tässä kohtaa miellän yksinkertaisesti olevani kusipää, niin täytyyhän minun silloinkin tietää mistä se asia on lähtöisin. Syyt ja seuraukset(tarkat sellaiset). Olisihan se varmasti yksinkertaisempaa vain todeta että asia on niin, mutta eikö se olisi vähän itsensä huijaamista, eikä johtaisi oikein mihinkään syvempään itsetutkiskeluun. Toisaalta voisihan silloin myös ajatella olevani normaali, mutta ei kai sitä silloinkaan tarvitsisi nähdä vaivaa pohtiakseen asioita koska tietää yksinkertaisesti olevansa ns."terve".
Säästäisi kyllä minulta huomattavasti aikaa...Toisaalta alkaa tuntua että tämä itsensä tutkiskelu alkaa olla vähän liian turhauttavaa touhua minulle, kun minne tahansa suunnistan törmään pää edellä tiiliseinään. Taidampas vain diagnosoida itseni "kummajaiseksi, kusipäisin piirtein" niin pääsempähän vähemmällä...

Mielenkiintoinen teksti...

Huomasin tuossa suhteessani usein omivani toisen tapoja tehdä ja ajatella, mutta vastavuoroisesti hän omi minun tapojani. Se oli kuin jatkuvaa vuorottelua, jossa välillä toinen oli alistaja ja toinen alistettava. Kumpi siinä oli sitten se pahempi...vaikea sanoa.
Nimittäin alussa samaistuin vanhemmiltani opittuun( epämääräiseen )tapaan toimia epämiellyttävissä tilanteissa, kunnes tämä toinen osapuoli samaistui minuun.
Näin siinä omien tekojeni vaikutukset ja olinkin yhtäkkiä toisen roolissa, kunnes vuoro taas vaihtui. Loppua kohden alkoi tuntumaan että kumpikin samaistui"hyökkääjän"rooliin, ja varsinainen parisuhdehelvetti oli valmis. Yhtä itsepäisiä kun olimme, eikä kumpikaan suostunut jäämään poljettavaksi.

Kumpi tässä oli sitten se pahempi osapuoli...vaikea sanoa, ja onkohan sillä edes lopulta niin väliä. Molemmat käytti alussa lapsuudessaan opittuja tapoja, kunnes se sai aivan uusia piirteitä, ja molemmat omaksui näitä uusia piirteitä itseensä.( Kun aikaisemmat keinot eivät toimineet, piti kehitellä uusia. )

En voi sanoa, että pelkäsin tässä suhteessa kertaakaan. Vaikka monien uhrien kokemuksia lukiessa se on se yhteinen piirre. Pikemminkin vastasin hyökkäykseen aina vastahyökkäyksellä omaan itsepäiseen ja ei-alistuvaan tapaani.

Välillä tuntuikin, että tämän suhteen jälkeen juuri tuo asennoitumiseni uhrin rooliin oli sitä samaistumistani toiseen henkilöön, mutta vasta hiljattain olen nähnyt myös oman roolini tässä suhteessa.

Kumpi oli uhri, kumpi ei...luulen että molemmat olimme uhreja, sekä siinä suhteessa, että lapsuudessamme. Ja purimme omia patoutumiamme toisiimme.

Tiedän itse ainakin jatkavani ja toistavani näitä samoja vanhemmiltani opittuja( suhteessa uusia piirteitä )saaneita keinoja, purkamalla niitä keneen nyt ikinä satunkin törmäämään, heti jos joku keksii sanoa/tehdä jotain mikä ei miellytä.
Ja jos joku sattuu asiasta sanomaan, sanon sen olevan yksinkertaisesti toisen syy, vaikka järjellä ajateltuna se ei ihan niinkään ole, mutta asioiden myöntäminen itselleen muutenkin kuin näin pintapuolisesti onkin jo eri juttu. Ja vaikka kuinka asioita mietinkin, perustelen itselleni, että toinen yksikertaisesti teki väärin.

Tulipa taas pitkä tarina...

Laitoin viestin sheriffille ;-) Kysyin Suomi24:n politiikkaa nimimerkeistä. Katsotaan vaivautuvatko vastailemaan.

Jaahas...Eikö ole vain hyvä kuulla välillä muidenkin mielipiteitä asioista, kuin näiden jotka kutsuvat itseään"normaaleiksi"ihmisiksi.
Ei ketään voi tuomita kuulematta molempia osapuolia, aivan kuin yrittäsit kertoa ettei persoonallisuushäriöisillä olisi ihmisarvoa ollenkaan, että voisi kertoa omista näkemyksistään(sananvapaus). Vai olenko väärässä?
Täällähän vain pohditaan omia näkemyksiä, enkä näe siinä mitään väärää.
Tuon sun nimimerkinkin voisi käsittää jokinnäköiseksi rasismiksi...hmm...

j.o.k.u. kirjoitti:

Jaahas...Eikö ole vain hyvä kuulla välillä muidenkin mielipiteitä asioista, kuin näiden jotka kutsuvat itseään"normaaleiksi"ihmisiksi.
Ei ketään voi tuomita kuulematta molempia osapuolia, aivan kuin yrittäsit kertoa ettei persoonallisuushäriöisillä olisi ihmisarvoa ollenkaan, että voisi kertoa omista näkemyksistään(sananvapaus). Vai olenko väärässä?
Täällähän vain pohditaan omia näkemyksiä, enkä näe siinä mitään väärää.
Tuon sun nimimerkinkin voisi käsittää jokinnäköiseksi rasismiksi...hmm...

Lue lisää

Siinä missä me tähän topiciiin kirjoittaneet emme ummista silmiämme siltä mahdollisuudelta itsessämme, tuo 'narsut kyykkyyn' -tyyppi on vielä niin kovasti vihassaan kiinni, ettei suo sitä mahdollisuutta itselleen. Kaikki aikanaan.

Tulee päivä, kun hänellekin valkenee toimintansa narsistisuus ;-)

temppuilija kirjoitti:

Laitoin viestin sheriffille ;-) Kysyin Suomi24:n politiikkaa nimimerkeistä. Katsotaan vaivautuvatko vastailemaan.

Olkaa hyvä vaan...meikä keksii hyviä nimimerkkejä lisää ja minä seison aina sanojeni takana toisin kuin narsut!

j.o.k.u. kirjoitti:

Jaahas...Eikö ole vain hyvä kuulla välillä muidenkin mielipiteitä asioista, kuin näiden jotka kutsuvat itseään"normaaleiksi"ihmisiksi.
Ei ketään voi tuomita kuulematta molempia osapuolia, aivan kuin yrittäsit kertoa ettei persoonallisuushäriöisillä olisi ihmisarvoa ollenkaan, että voisi kertoa omista näkemyksistään(sananvapaus). Vai olenko väärässä?
Täällähän vain pohditaan omia näkemyksiä, enkä näe siinä mitään väärää.
Tuon sun nimimerkinkin voisi käsittää jokinnäköiseksi rasismiksi...hmm...

Lue lisää

Kun tuot noin runsaasti omat näkemykset esiin;P
Sitte mitä me normaalit täällä teemme? No ensinnäkin olemme varoittamassa muita etteivät olis tekemässä samoja virhetä tavatessaan narsun.
Kun näyttää siltä että se on todellinen ongelma kun siitä täällä keksutellaan.
Toivon voimia naristien uhreille jaksamista!!!!!

En minä ainakaan ole huomannut, että täällä olisi mitenkään keskustelua tukahdutettu. Minusta on hyvä, että narsistitkin voivat täällä säätää omiaan, miksi heidät pitäisi pistää kyykkyyn? Sillonhan vasta keskustelu tyrehtyisikin. Uhrien tuki palsta on niille, jotka tahtovat keksustella enemmänkin toisten uhrien kanssa, sieltä voit saada paremmin tukea.

Tämä on yleinen keskustelufoorumi narsismista, ei urien, eikä narskujen tukipalsta. Täällä pohditaan asiaa monenlaisilta kannoilta. Minusta ei tarvita palstajan valjojia puuttumaan, kun mitään väärinkäytöstä ei ole tapahtunut. Ota ihan iisisti, kyllä me kaikki mahdumme tänne, eikö?

Mihin mahtoi viestini mennä? Hei haloo! Miksi viestejä sensuroidaan, vaikka niissä ei ole mitään mitä pitäisi poistaa? Aika omituista?

Kerroin vain, että sitten vasta täällä keskustelu tyrehtyy, jos narsistit ajetaan pois. Ota ihan rauhallisesti:

"terve mieli" kirjoitti:

Mihin mahtoi viestini mennä? Hei haloo! Miksi viestejä sensuroidaan, vaikka niissä ei ole mitään mitä pitäisi poistaa? Aika omituista?

Kerroin vain, että sitten vasta täällä keskustelu tyrehtyy, jos narsistit ajetaan pois. Ota ihan rauhallisesti:

Lue lisää

Tämä kone, kun sekoilee? Mietin jo, että Temppuilijalla seriffinä on näppinsä pelissä, mutta näyttää tää pelaavan taas, sorry.

"terve mieli" kirjoitti:

Tämä kone, kun sekoilee? Mietin jo, että Temppuilijalla seriffinä on näppinsä pelissä, mutta näyttää tää pelaavan taas, sorry.

Olen huomannut tuon, että välillä ne viestit jää jonnekin puskuriin ... tulee pienellä viiveellä tänne.

En muuten ole sheriffi, jos sitä mietit. Sheriffeillä näkyy tietääkseni tähtimerkki nimimerkin vieressä. Toisaalta kamppailen sen kanssa, josko pyytäisin itselleni sellaista statusta .. hmm..., enpä taida.

Mihin me täällä sheriffiä tarttettais?

temppuilija kirjoitti:

Olen huomannut tuon, että välillä ne viestit jää jonnekin puskuriin ... tulee pienellä viiveellä tänne.

En muuten ole sheriffi, jos sitä mietit. Sheriffeillä näkyy tietääkseni tähtimerkki nimimerkin vieressä. Toisaalta kamppailen sen kanssa, josko pyytäisin itselleni sellaista statusta .. hmm..., enpä taida.

Mihin me täällä sheriffiä tarttettais?

Lue lisää

Käyt narsistista kamppailuako? Niin, tää palsta on niin kuollut, että haudankaivajaa tänne tarvitaan, eikä mitään seriffiä. Voisiko sellaseen saada sitten ristin rintapieleensä? Kuinka tärkeä juttu tuo status mahtaa muuten narskuille olla? Pitääkö sitä päästä paikassa kuin paikassa pätemään? Narsisti saa siitä tietysti egoonsa lisää sulkia hattuunsa, mutta onhan se tavallisellekin immeiselle tärkeää.

Muuten ootko ollut persoonallisuustestissä koskaan? Miten arvioisit oman persoonallisuutesi...Sovittelija, riidankylväjä, innovaattori, myötäilijä, kiltti, vihamielinen...jne..

Pidätkö itseäsi narsistina? uhrina?, tai vaan ihan normaalina sekarotuisena ihmisrodun tallaajana?

"terve mieli" kirjoitti:

Käyt narsistista kamppailuako? Niin, tää palsta on niin kuollut, että haudankaivajaa tänne tarvitaan, eikä mitään seriffiä. Voisiko sellaseen saada sitten ristin rintapieleensä? Kuinka tärkeä juttu tuo status mahtaa muuten narskuille olla? Pitääkö sitä päästä paikassa kuin paikassa pätemään? Narsisti saa siitä tietysti egoonsa lisää sulkia hattuunsa, mutta onhan se tavallisellekin immeiselle tärkeää.

Muuten ootko ollut persoonallisuustestissä koskaan? Miten arvioisit oman persoonallisuutesi...Sovittelija, riidankylväjä, innovaattori, myötäilijä, kiltti, vihamielinen...jne..

Pidätkö itseäsi narsistina? uhrina?, tai vaan ihan normaalina sekarotuisena ihmisrodun tallaajana?

Lue lisää

Hmm.. haudankaivaja ei olisi huono ammatti ollenkaan.

Eikös ne ylempiään nuolevat pikkuhitlerit olekin sheriffejä? Voin puhua vain omasta puolestani: minä en sellaisesta mitään saa. Mutta ainahan voi hetken punnita ajatusta, ennen kuin sen hylkää. Olisi siinä tiettyä ironiaa kuitenkin, narsisti sheriffinä :-)

Olet oikeassa: tämä on kuollut palsta.

Ilmeisesti nutin porukka halusi jonkun paikan kesällä, kun siellä oli modet lomalla ja tää palveli niitä aikansa. Samaan saumaan taisi olla tukari myös pois käytöstä, niin sieltäkin eksy tyyppejä tänne sekoileen ... se oli hyvä soppa se. Tää on vähän kuin toissaviikon kylmää soppaa hämmentelis.

Tylsää.

temppuilija kirjoitti:

Hmm.. haudankaivaja ei olisi huono ammatti ollenkaan.

Eikös ne ylempiään nuolevat pikkuhitlerit olekin sheriffejä? Voin puhua vain omasta puolestani: minä en sellaisesta mitään saa. Mutta ainahan voi hetken punnita ajatusta, ennen kuin sen hylkää. Olisi siinä tiettyä ironiaa kuitenkin, narsisti sheriffinä :-)

Olet oikeassa: tämä on kuollut palsta.

Ilmeisesti nutin porukka halusi jonkun paikan kesällä, kun siellä oli modet lomalla ja tää palveli niitä aikansa. Samaan saumaan taisi olla tukari myös pois käytöstä, niin sieltäkin eksy tyyppejä tänne sekoileen ... se oli hyvä soppa se. Tää on vähän kuin toissaviikon kylmää soppaa hämmentelis.

Tylsää.

Lue lisää

Ei haudankaivajan ammatti huono ole, mutta ei taida ihan sopia narsistille. Siinä ei kai pääse pätemistään näyttämään kenellekään ja sehän siinä se pointti onkin. Pitää olla hovi ympärillä, joka palvoo, mutta mieti millainen hovi narsistin ympärillä hautausmaalla olisi, aika hiljanen porukka vai mitä? Ei tulisi kehuja, mutta ei haukkujakaan ja taitaisi jäädä saamatta narsistinen huomio.

Saako narsisti seriffinäkään olemisesta mitään?, en usko, ehkä hetken? Kai narsistin pitää olla näkyvällä paikalla, päästä ihan julkisesti toimimaan ja näyttämään muille paremmuuttaan.

Niin, narsistien uhrit eivät täällä viihdy ja itse narsistit taas viihtyvät muilla palstoilla. Minulle narsisti on niin tuttu juttu, etten edes tiedä millainen normaalin kumppanin pitäisi olla, joten minua ei narsistien olo täällä haittaa. Narsistiakin ymmärtää, kun tarpeeksi kauan sen kanssa elää. Ainoa oikea suhtautumistapa narsistiin on asiallisuus. Narsisti on mustavalkoinen persoona, eikä häntä kannata kovin tunnevaltaisesti kohdata.

En ole vähään aikaan seurannut tätä palstaa, mutta mitään uutta ei näy tapahtunneen. Uhrien on kai vaikea tulla tälle palstalle, jos he kokevat, että narsistit jyräävät heidät. M.I.N.Ä. ehdotti, että narsistit voisivat perustaa oman heille tarkoitetun palstan, mutta sellainenhan on jo, nimittäin Miesten logiikka palsta on täynnä narsisteja, jotka jokainen kilpaillen haluavat loistaa kuin tähdet taivaalla tyyliin...galuppi; kuka on viisain, kaunein, suosituin jne. Nasrkut jaksaa päivät pitkät siellä tätä kissa- hiirileikkiään pitää, eikä sitä kauan jaksaisi normaali ihminen katsella, kun jo sekoaisi.

Kysyit Suomi 24.n politiikkaa nimimerkeistä, miksi ? ja mitä sillä tarkoitit?

"terve mieli" kirjoitti:

Ei haudankaivajan ammatti huono ole, mutta ei taida ihan sopia narsistille. Siinä ei kai pääse pätemistään näyttämään kenellekään ja sehän siinä se pointti onkin. Pitää olla hovi ympärillä, joka palvoo, mutta mieti millainen hovi narsistin ympärillä hautausmaalla olisi, aika hiljanen porukka vai mitä? Ei tulisi kehuja, mutta ei haukkujakaan ja taitaisi jäädä saamatta narsistinen huomio.

Saako narsisti seriffinäkään olemisesta mitään?, en usko, ehkä hetken? Kai narsistin pitää olla näkyvällä paikalla, päästä ihan julkisesti toimimaan ja näyttämään muille paremmuuttaan.

Niin, narsistien uhrit eivät täällä viihdy ja itse narsistit taas viihtyvät muilla palstoilla. Minulle narsisti on niin tuttu juttu, etten edes tiedä millainen normaalin kumppanin pitäisi olla, joten minua ei narsistien olo täällä haittaa. Narsistiakin ymmärtää, kun tarpeeksi kauan sen kanssa elää. Ainoa oikea suhtautumistapa narsistiin on asiallisuus. Narsisti on mustavalkoinen persoona, eikä häntä kannata kovin tunnevaltaisesti kohdata.

En ole vähään aikaan seurannut tätä palstaa, mutta mitään uutta ei näy tapahtunneen. Uhrien on kai vaikea tulla tälle palstalle, jos he kokevat, että narsistit jyräävät heidät. M.I.N.Ä. ehdotti, että narsistit voisivat perustaa oman heille tarkoitetun palstan, mutta sellainenhan on jo, nimittäin Miesten logiikka palsta on täynnä narsisteja, jotka jokainen kilpaillen haluavat loistaa kuin tähdet taivaalla tyyliin...galuppi; kuka on viisain, kaunein, suosituin jne. Nasrkut jaksaa päivät pitkät siellä tätä kissa- hiirileikkiään pitää, eikä sitä kauan jaksaisi normaali ihminen katsella, kun jo sekoaisi.

Kysyit Suomi 24.n politiikkaa nimimerkeistä, miksi ? ja mitä sillä tarkoitit?

Lue lisää

Hmm.. pitääpä tutustua tuohon miesten logiikka -palstaan ;-)

Kysyin tuon yhden kirjoittajan nimimerkistä, onko se asiallinen vai ei. Kun ei täällä kukaan muu ole käyttänyt loikkaavaksi tai rasistiseksi luokiteltavaa nimimerkkiä ... ilmeisesti S24:n politiikka on, että jos ei tule riittävästi palautetta, siihen ei puututa. Eli yksi inisijä jos inisee, mitään ei tapahdu, kymmenen inisee, jotain tapahtuu. Elän sen kanssa - ok.

Näkisin kyllä, että narsisti, jolla on lähteet kunnossa, voisi toimia myös haudankaivajana ... tuossa tapauksessa itse työ tuksin olisi se ensisijainen lähde. Peilit puuttuu sieltä. Minun veikkaukseni potentiaalisesta ammatista on tarjoilija, baarimikko, konduktööri, asunnonvälittäjä, pankkivirkailija .. kaikki sellaisia, joissa on vain pinnallisia kosketuksia ihmisiin ja ammattiin sisältyy tunne siitä, että on ihmisten yläpuolella, omalla toiminnallaan voi vaikuttaa toisiin, manipuloida ihmisiä, hommat on suhteellisen helppo oppia jne...

temppuilija kirjoitti:

Hmm.. pitääpä tutustua tuohon miesten logiikka -palstaan ;-)

Kysyin tuon yhden kirjoittajan nimimerkistä, onko se asiallinen vai ei. Kun ei täällä kukaan muu ole käyttänyt loikkaavaksi tai rasistiseksi luokiteltavaa nimimerkkiä ... ilmeisesti S24:n politiikka on, että jos ei tule riittävästi palautetta, siihen ei puututa. Eli yksi inisijä jos inisee, mitään ei tapahdu, kymmenen inisee, jotain tapahtuu. Elän sen kanssa - ok.

Näkisin kyllä, että narsisti, jolla on lähteet kunnossa, voisi toimia myös haudankaivajana ... tuossa tapauksessa itse työ tuksin olisi se ensisijainen lähde. Peilit puuttuu sieltä. Minun veikkaukseni potentiaalisesta ammatista on tarjoilija, baarimikko, konduktööri, asunnonvälittäjä, pankkivirkailija .. kaikki sellaisia, joissa on vain pinnallisia kosketuksia ihmisiin ja ammattiin sisältyy tunne siitä, että on ihmisten yläpuolella, omalla toiminnallaan voi vaikuttaa toisiin, manipuloida ihmisiä, hommat on suhteellisen helppo oppia jne...

Lue lisää

Tarjoilijasta en tiedä, on vähän kuin uhri reppana piikomassa narsisteille sapuskaa. Poliisin ammatti on erittäin hyvä esimerkki siitä, missä narsistiset luonteet voivat toteuttaa unelmaansa.Ah, olen niin yläpuolella sinun, et voi minulle mitään. Siinä ammatissa voi kyykyttää. Kaikki johtotehtävät myös ovat narsistien unelma-ammatteja. Mieti, kun narsisiti pääsee käyttämään valtaansa, eikä ole yhteistyötaitoinen, empaattinen, myötäeläjä, vaan: NIIN, TEHDÄÄN, KUN MINÄ SANON!

Sairaanhoitajajissa on äärettömän paljon narsisteja. Sen ammattikuva mielletään jotenkin hyvin tärkeäksi ja on kosketuksissa ihmisten kanssa. Sairaanhoitajan ammattikuva on muuttunut paljon sen alkuajoilta. Siihen kuuluva empatia ja myötätunto potilaita kohtaan, joka oli tavallaan jo itsestään selvää ja monille kutsumus, on karissut kylmän teoreettiseen käytäntöön ja ihmisen käsittelemiseen numerona, esineenä ja yhtenä keissinä.

Ai, onko täällä ollut ihan rasisteja? Tarkoitat varmasti narsistirasisteja. Aikas huvittavaa, jos narsisti loukkaantuu tuollaisesta Suomi24.n narsismipalstalla, hah. Minut sait kippurassa nauramaan. Minä uskon Temppuilija, että vain aito narsisti reakoi tuollaiseen siten kuin sinä. Taidat olla palstan johtaja narsisti (kingi), joka heti ottaa ohjat käsiinsä ja ryhtyy puolustamaan heikkoja narsisteja uhrien rasistisia hyökkäyksiä vastaan.:)

Olet hauska ihan tietämättäsi. Monet narsistit on.

"teve mieli" kirjoitti:

Tarjoilijasta en tiedä, on vähän kuin uhri reppana piikomassa narsisteille sapuskaa. Poliisin ammatti on erittäin hyvä esimerkki siitä, missä narsistiset luonteet voivat toteuttaa unelmaansa.Ah, olen niin yläpuolella sinun, et voi minulle mitään. Siinä ammatissa voi kyykyttää. Kaikki johtotehtävät myös ovat narsistien unelma-ammatteja. Mieti, kun narsisiti pääsee käyttämään valtaansa, eikä ole yhteistyötaitoinen, empaattinen, myötäeläjä, vaan: NIIN, TEHDÄÄN, KUN MINÄ SANON!

Sairaanhoitajajissa on äärettömän paljon narsisteja. Sen ammattikuva mielletään jotenkin hyvin tärkeäksi ja on kosketuksissa ihmisten kanssa. Sairaanhoitajan ammattikuva on muuttunut paljon sen alkuajoilta. Siihen kuuluva empatia ja myötätunto potilaita kohtaan, joka oli tavallaan jo itsestään selvää ja monille kutsumus, on karissut kylmän teoreettiseen käytäntöön ja ihmisen käsittelemiseen numerona, esineenä ja yhtenä keissinä.

Ai, onko täällä ollut ihan rasisteja? Tarkoitat varmasti narsistirasisteja. Aikas huvittavaa, jos narsisti loukkaantuu tuollaisesta Suomi24.n narsismipalstalla, hah. Minut sait kippurassa nauramaan. Minä uskon Temppuilija, että vain aito narsisti reakoi tuollaiseen siten kuin sinä. Taidat olla palstan johtaja narsisti (kingi), joka heti ottaa ohjat käsiinsä ja ryhtyy puolustamaan heikkoja narsisteja uhrien rasistisia hyökkäyksiä vastaan.:)

Olet hauska ihan tietämättäsi. Monet narsistit on.

Lue lisää

Tuntemani poliisit eivät ole persoonallisuushäiriöisiä. Sen sijaan tunnen monta poliisikouluun yrittänyttä persoonallisuushäiriöistä, jotka ovat kelvanneet kantahenkilökunnaksio pv:n organisaatioon ... eli en ihan allekirjoita poliiisien narsistisuutta. Toki siellä joukossa joitakin on, mutta ne tapaukset tuttavapiirissäni, jotka sinne ovat päätyneet töihin, ovat keskiverto kaduntallaajia...

Sairaanhoitajille ei liene mitään persoonallisuustestejä vielä. Oletusajatushan on, että se on kutsumusammatti, jonne hakeutuu empaattisia ihmisiä. Vähän kuin palomiehet.

Ehkä loukkaannuin, en tiedä, tunnistin lähinnä ärtymyksen siitä, että voidaan yhtä ihmisryhmää nimitellä ja haukkua vapaasti, mutta sille ryhmälle, johon moni kuuluu ilman omia todellisia ansioitaan, ei anneta mitään mahdollisuuksia. Eikö tuo ole uhrien puolelta aika narsistista toimintaa? Jolloin tulemme taas siihen, että narsistikin voi olla narsistin uhri ;-)

temppuilija kirjoitti:

Tuntemani poliisit eivät ole persoonallisuushäiriöisiä. Sen sijaan tunnen monta poliisikouluun yrittänyttä persoonallisuushäiriöistä, jotka ovat kelvanneet kantahenkilökunnaksio pv:n organisaatioon ... eli en ihan allekirjoita poliiisien narsistisuutta. Toki siellä joukossa joitakin on, mutta ne tapaukset tuttavapiirissäni, jotka sinne ovat päätyneet töihin, ovat keskiverto kaduntallaajia...

Sairaanhoitajille ei liene mitään persoonallisuustestejä vielä. Oletusajatushan on, että se on kutsumusammatti, jonne hakeutuu empaattisia ihmisiä. Vähän kuin palomiehet.

Ehkä loukkaannuin, en tiedä, tunnistin lähinnä ärtymyksen siitä, että voidaan yhtä ihmisryhmää nimitellä ja haukkua vapaasti, mutta sille ryhmälle, johon moni kuuluu ilman omia todellisia ansioitaan, ei anneta mitään mahdollisuuksia. Eikö tuo ole uhrien puolelta aika narsistista toimintaa? Jolloin tulemme taas siihen, että narsistikin voi olla narsistin uhri ;-)

Lue lisää

Joukkoon mahtuu niin monenlaista, poliiseissakin. Psykologin testit ovat olleet käytössä aina hoitoalalle pyrittäessä, mutta ne eivät estä persoonallisuushäiriöisiä valikoitumasta alalle, koska testissä tälläinen häiriö ei välttämättä näy.

Niin, itseasiassa olet oikeassa, varsin asiatontahan on nimitellä ja haukkua täällä ketään. Narsistinen ihminen ei ole osaansa valinnut. Oletko varma, että narsistirasismin takaa löytyvät aidot uhrit? Minusta tuollainen vaikuttaisi enemmänkin sellaisen tyypin sekoilulta, joka tahtoo mustamaalata uhreja, tekeytymällä itse uhriksi, jotta saa vähän vettä myllyyn ja pääse nauttimaan tekosistaan. Epäilen näitä Miesten logiikka palstan hörhöjä, joilla aina aika ajoin on tapana käydä hämmentelemässä näitä keitoksia.

Sinun pitää vain Temppuilija kyetä huomaan, onko kyseessä aitoa närkästymistä ja narsistirasismia, vai jonkun provokaatiota, jolla saa sinut reakoimaan ja hermostumaan. Katsos, niitä sairaita on niin moneen junaan.

Voiko narsisti olla narsistin uhri....hmm. Jos, narsisti tapaa toisen narsistin ja heidän käyttäytymisensä on samankaltaista, voidaanko silloin puhua uhrista? Narsisti ei mielestäni ole kenenkään uhri. Hän voi kokea loukkaavana, jos hänen tapaansa toimia arvostellaan, eikä siitä pidetä, mutta hänen oma loukkaantumisensa saa hänet tuntemaan itsensä uhriksi, vaikka tuo arvostelu pitäisi ottaa itsensä tutkimiseksi ja opiksi.

Narsisti ei kestä kritiikkiä.

"terve mieli" kirjoitti:

Joukkoon mahtuu niin monenlaista, poliiseissakin. Psykologin testit ovat olleet käytössä aina hoitoalalle pyrittäessä, mutta ne eivät estä persoonallisuushäiriöisiä valikoitumasta alalle, koska testissä tälläinen häiriö ei välttämättä näy.

Niin, itseasiassa olet oikeassa, varsin asiatontahan on nimitellä ja haukkua täällä ketään. Narsistinen ihminen ei ole osaansa valinnut. Oletko varma, että narsistirasismin takaa löytyvät aidot uhrit? Minusta tuollainen vaikuttaisi enemmänkin sellaisen tyypin sekoilulta, joka tahtoo mustamaalata uhreja, tekeytymällä itse uhriksi, jotta saa vähän vettä myllyyn ja pääse nauttimaan tekosistaan. Epäilen näitä Miesten logiikka palstan hörhöjä, joilla aina aika ajoin on tapana käydä hämmentelemässä näitä keitoksia.

Sinun pitää vain Temppuilija kyetä huomaan, onko kyseessä aitoa närkästymistä ja narsistirasismia, vai jonkun provokaatiota, jolla saa sinut reakoimaan ja hermostumaan. Katsos, niitä sairaita on niin moneen junaan.

Voiko narsisti olla narsistin uhri....hmm. Jos, narsisti tapaa toisen narsistin ja heidän käyttäytymisensä on samankaltaista, voidaanko silloin puhua uhrista? Narsisti ei mielestäni ole kenenkään uhri. Hän voi kokea loukkaavana, jos hänen tapaansa toimia arvostellaan, eikä siitä pidetä, mutta hänen oma loukkaantumisensa saa hänet tuntemaan itsensä uhriksi, vaikka tuo arvostelu pitäisi ottaa itsensä tutkimiseksi ja opiksi.

Narsisti ei kestä kritiikkiä.

Lue lisää

Juuri niin,narsisti ei siedä kritiikkiä se on monesti koettu eri mediois.
Siks heitä onki niin mukavaa härnätä.

"terve mieli" kirjoitti:

Joukkoon mahtuu niin monenlaista, poliiseissakin. Psykologin testit ovat olleet käytössä aina hoitoalalle pyrittäessä, mutta ne eivät estä persoonallisuushäiriöisiä valikoitumasta alalle, koska testissä tälläinen häiriö ei välttämättä näy.

Niin, itseasiassa olet oikeassa, varsin asiatontahan on nimitellä ja haukkua täällä ketään. Narsistinen ihminen ei ole osaansa valinnut. Oletko varma, että narsistirasismin takaa löytyvät aidot uhrit? Minusta tuollainen vaikuttaisi enemmänkin sellaisen tyypin sekoilulta, joka tahtoo mustamaalata uhreja, tekeytymällä itse uhriksi, jotta saa vähän vettä myllyyn ja pääse nauttimaan tekosistaan. Epäilen näitä Miesten logiikka palstan hörhöjä, joilla aina aika ajoin on tapana käydä hämmentelemässä näitä keitoksia.

Sinun pitää vain Temppuilija kyetä huomaan, onko kyseessä aitoa närkästymistä ja narsistirasismia, vai jonkun provokaatiota, jolla saa sinut reakoimaan ja hermostumaan. Katsos, niitä sairaita on niin moneen junaan.

Voiko narsisti olla narsistin uhri....hmm. Jos, narsisti tapaa toisen narsistin ja heidän käyttäytymisensä on samankaltaista, voidaanko silloin puhua uhrista? Narsisti ei mielestäni ole kenenkään uhri. Hän voi kokea loukkaavana, jos hänen tapaansa toimia arvostellaan, eikä siitä pidetä, mutta hänen oma loukkaantumisensa saa hänet tuntemaan itsensä uhriksi, vaikka tuo arvostelu pitäisi ottaa itsensä tutkimiseksi ja opiksi.

Narsisti ei kestä kritiikkiä.

Lue lisää

Kaikki ei aina ole sitä miltä näyttää. Mutta en oikein tiedä miten muuten kommentteihin suhtautuisin. Tavallaan yksinkertainen lähestymistapa on olettaa, että kirjoittaja on tosissaan, vaikka laittaisi leikillisen tai provokatiivisen aloituksen. Vähän kuin tämän ketjun aloitus. Yleensä siihen liittyy jokin pointti, mitä itse ainakaan en ole huomannut. Juttua voi alkaa vääntämään niin monesta kulmasta.

Taitava manipujoija saa toimivan narsistin toimimaan haluamallaan tavalla -- vaikkapa rikollisesti. Toimiva narsisti jää kiinni, saa rangaistuksen ja manipuloiva jatkaa manipulointiaan. Siis, on se mahdollista. Narsisti voi olla toisen uhri.

jonninjoutavat kirjoitti:

Juuri niin,narsisti ei siedä kritiikkiä se on monesti koettu eri mediois.
Siks heitä onki niin mukavaa härnätä.

Sellaisen tarkoituksellisen härnäämisen läpi vain monesti näkee, enkä ite ainakaan reagoi sellaiseen millään lailla. Jos näen että toinen yrittää ärsyttää saatan vain hymyillä, eikä toinen enää saa sitä sadistista tyydytystä mitä on lähtenyt hakemaan, osat kääntyvät näin toisinpäin, ja härnääjästä tulee härnättävä. ;) Voin jatkaa tällaista vaikka loputtomiin. Ja aina se on se toinen joka siinä lopulta häviää. Kannattaa ottaa myös huomioon, että on ihmisiä jotka saattavat vain nauttia kaikenlaisesta riidanhaastamisesta, sehän on vähä niinkuin haaste. Ja helppo tapa saada toinen kiemurtelemaan. Nöyryytystä toiselle lisää vielä se, että on itse aloittanut koko homman, joten siinä on vain, haluaako ottaa sitä riskiä. Syykin kaatuu näin luonnollisesti riidanhaastajan niskaan.
Hmm.. Miten näissä ns. terveissä ihmisissä onkin niin paljon sadistisia piirteitä. Alkaa vähän miettimään...

Aikaisempaan keskusteluun: Itselläni ainakin nuo ammattihaaveet on sellaisia missä pääsis vaikuttamaan, kuten vaikkapa poliisi, tai vastaava...Tosiasiassa en jaksa miettiä asioita tätä päivää pitemmälle eikä opiskelu ja töissäkäyntikään juuri nappaa...Ehkäpä syynä on se, etten kestä määräilyä, enkä halua olla kenenkään orja.

j.o.k.u. kirjoitti:

Sellaisen tarkoituksellisen härnäämisen läpi vain monesti näkee, enkä ite ainakaan reagoi sellaiseen millään lailla. Jos näen että toinen yrittää ärsyttää saatan vain hymyillä, eikä toinen enää saa sitä sadistista tyydytystä mitä on lähtenyt hakemaan, osat kääntyvät näin toisinpäin, ja härnääjästä tulee härnättävä. ;) Voin jatkaa tällaista vaikka loputtomiin. Ja aina se on se toinen joka siinä lopulta häviää. Kannattaa ottaa myös huomioon, että on ihmisiä jotka saattavat vain nauttia kaikenlaisesta riidanhaastamisesta, sehän on vähä niinkuin haaste. Ja helppo tapa saada toinen kiemurtelemaan. Nöyryytystä toiselle lisää vielä se, että on itse aloittanut koko homman, joten siinä on vain, haluaako ottaa sitä riskiä. Syykin kaatuu näin luonnollisesti riidanhaastajan niskaan.
Hmm.. Miten näissä ns. terveissä ihmisissä onkin niin paljon sadistisia piirteitä. Alkaa vähän miettimään...

Aikaisempaan keskusteluun: Itselläni ainakin nuo ammattihaaveet on sellaisia missä pääsis vaikuttamaan, kuten vaikkapa poliisi, tai vastaava...Tosiasiassa en jaksa miettiä asioita tätä päivää pitemmälle eikä opiskelu ja töissäkäyntikään juuri nappaa...Ehkäpä syynä on se, etten kestä määräilyä, enkä halua olla kenenkään orja.

Lue lisää

Eihän sellaiset ammattihaaveet ole ollenkaan huonoja, joissa pääsee vaikuttamaan. Yhteiskunta ja ihmiset tarvitsevat keulakuvia, joihin samaistua. Ja ketkä muut siellä keulilla ovat, ellei narsistit ? Se on rumaa peliä, jota pelataan kulisseissa, kameran edessä pitää pokan pitää, oli mikä juttu tahansa. Poliitikkoja on hauska seurata. Monella ilmekään ei värähtä, vaikka kuinka jutut osuu. Huonomuistista sakkia. Itse hoitaisin hommat paljon paremmin ;-)

Tuosta kommenttien provokatiivisuudesta ... jos provo johtaa vuorovaikutukseen, eikä rajoitu vain puskasta huuteluun ie p*skan heittelyyn nimettömänä, minusta se ajaa silloin tarkoituksensa. Toki mieluummin sitä on vuorovaikutuksessa jonkun kanssa :-) josta on jonkinlainen mielikuva.

Minun mielestäni me olemme kaikki orjia. Ahneus, himo, rakkauden kaipuu, viha, laiskuus .. mikä kenetkin sitten orjuuttaa? Kykeneekö kukaan katsomaan itseään niin rehellisesti, että tunnustaa itselleen mikä hänet orjuuttaa? Enpä usko.

j.o.k.u. kirjoitti:

Sellaisen tarkoituksellisen härnäämisen läpi vain monesti näkee, enkä ite ainakaan reagoi sellaiseen millään lailla. Jos näen että toinen yrittää ärsyttää saatan vain hymyillä, eikä toinen enää saa sitä sadistista tyydytystä mitä on lähtenyt hakemaan, osat kääntyvät näin toisinpäin, ja härnääjästä tulee härnättävä. ;) Voin jatkaa tällaista vaikka loputtomiin. Ja aina se on se toinen joka siinä lopulta häviää. Kannattaa ottaa myös huomioon, että on ihmisiä jotka saattavat vain nauttia kaikenlaisesta riidanhaastamisesta, sehän on vähä niinkuin haaste. Ja helppo tapa saada toinen kiemurtelemaan. Nöyryytystä toiselle lisää vielä se, että on itse aloittanut koko homman, joten siinä on vain, haluaako ottaa sitä riskiä. Syykin kaatuu näin luonnollisesti riidanhaastajan niskaan.
Hmm.. Miten näissä ns. terveissä ihmisissä onkin niin paljon sadistisia piirteitä. Alkaa vähän miettimään...

Aikaisempaan keskusteluun: Itselläni ainakin nuo ammattihaaveet on sellaisia missä pääsis vaikuttamaan, kuten vaikkapa poliisi, tai vastaava...Tosiasiassa en jaksa miettiä asioita tätä päivää pitemmälle eikä opiskelu ja töissäkäyntikään juuri nappaa...Ehkäpä syynä on se, etten kestä määräilyä, enkä halua olla kenenkään orja.

Lue lisää

Kyllä heidät erottaa. Eivät he kuule terveitä ihmisiä ole, jos sitä luulet. Älä turhaan mieti. Monet heistä haluavat vain tulla huomioiduiksi, mutta eivät osaa oikein muun kuin provon kautta sen taidon.

"terve mieli" kirjoitti:

Kyllä heidät erottaa. Eivät he kuule terveitä ihmisiä ole, jos sitä luulet. Älä turhaan mieti. Monet heistä haluavat vain tulla huomioiduiksi, mutta eivät osaa oikein muun kuin provon kautta sen taidon.

Lue lisää

Introverttejä nörttejä siis. :-D

temppuilija kirjoitti:

Introverttejä nörttejä siis. :-D

Nimenomaan.

temppuilija kirjoitti:

Kaikki ei aina ole sitä miltä näyttää. Mutta en oikein tiedä miten muuten kommentteihin suhtautuisin. Tavallaan yksinkertainen lähestymistapa on olettaa, että kirjoittaja on tosissaan, vaikka laittaisi leikillisen tai provokatiivisen aloituksen. Vähän kuin tämän ketjun aloitus. Yleensä siihen liittyy jokin pointti, mitä itse ainakaan en ole huomannut. Juttua voi alkaa vääntämään niin monesta kulmasta.

Taitava manipujoija saa toimivan narsistin toimimaan haluamallaan tavalla -- vaikkapa rikollisesti. Toimiva narsisti jää kiinni, saa rangaistuksen ja manipuloiva jatkaa manipulointiaan. Siis, on se mahdollista. Narsisti voi olla toisen uhri.

Lue lisää

Mutta, noinhan voi käydä ihan tavallisillekin ihmisille, joista toinen luottaa toiseen ja toinen pettää. Kuka vaan voi olla kenen vaan uhri. Ei kai uhrin asemaa tällä palstalla voida kuitenkaan verrata tavalliseen manipulointiin tavallisessa elämässä, jota voi sattua ihan kenelle vaan. Uhritkin voivat toimia toisiansa vastaan noin, olematta narsisteja. Ymmärrätkös?

Narsistin uhrina olemisen seuraus on toisenlainen kokemus. Sen kokemus on enemmänkin henkinen kuin kongreettisesti mitattavissa oleva.

Aito narsisti ei voi olla uhri, mutta narsistisen luonteensa kautta hän kokee olevansa toisen vääryyden uhri. Näin sen itse näkisin.

"terve mieli" kirjoitti:

Mutta, noinhan voi käydä ihan tavallisillekin ihmisille, joista toinen luottaa toiseen ja toinen pettää. Kuka vaan voi olla kenen vaan uhri. Ei kai uhrin asemaa tällä palstalla voida kuitenkaan verrata tavalliseen manipulointiin tavallisessa elämässä, jota voi sattua ihan kenelle vaan. Uhritkin voivat toimia toisiansa vastaan noin, olematta narsisteja. Ymmärrätkös?

Narsistin uhrina olemisen seuraus on toisenlainen kokemus. Sen kokemus on enemmänkin henkinen kuin kongreettisesti mitattavissa oleva.

Aito narsisti ei voi olla uhri, mutta narsistisen luonteensa kautta hän kokee olevansa toisen vääryyden uhri. Näin sen itse näkisin.

Lue lisää

Hei, tottakai voidaan verrata tavallisen ihmisen tekemää petosta narsistin tekemään.

Molemmat voivat toimia samalla tavalla. Ja tässä tehdään minusta suuri vääryys narsisteille !!

Koska niin moni ns. tavallinen persoonallisuus _valitsee_ toimia samoin, kuin narsistinen persoonallisuushäiriöinen. Samoin moni narsisti _valitsee_ toimia samoin, kuin ns. normaali ihminen.

Miten siis erottaa nämä toisistaan? Itsekäs kusipää narsistista? Kerroppas mulle se.

temppuilija kirjoitti:

Hei, tottakai voidaan verrata tavallisen ihmisen tekemää petosta narsistin tekemään.

Molemmat voivat toimia samalla tavalla. Ja tässä tehdään minusta suuri vääryys narsisteille !!

Koska niin moni ns. tavallinen persoonallisuus _valitsee_ toimia samoin, kuin narsistinen persoonallisuushäiriöinen. Samoin moni narsisti _valitsee_ toimia samoin, kuin ns. normaali ihminen.

Miten siis erottaa nämä toisistaan? Itsekäs kusipää narsistista? Kerroppas mulle se.

Lue lisää

En nyt puhu mistään rikoksista, joita tekee sekä narsistit, että tavallisetkin ihmiset ja oikeudellisesti ovat siis samalla viivalla. Jos, puhutaan parisuhteesta ja siinä tapahtuvasta uhrin osasta, niin narsisti ei valitse useinkaan toimiaan ja suhtautumistapaansa uhriaan kohtaan, vaan hänen luontainen ominaisuutensa ja tapansa toimia on lähes automaattista.

Itsekäs kusipää valitsee tekonsa, hänellä on kyky säädellä toimiaan ja hän kykenee kyllä myötäelämään, jos vain tahtoo. Narsistille se on lähes mahdotonta. Hän manipuloi, syyttää, syyllistää, vaatii, komentaa, mököttää, se on hänelle luontaista. Narsisti kykenee valitsemaan kongreettisia asioita, mutta tunnepohjalta tehtyjä ratkaisuja hän ei kykene tekemään, eikä käsittelemään.

Siksi molemmat eivät toimi samalla tavalla, ymmärätkös. Maailma on paljon muutakin kuin: Otanko kinkkua vai juustoa leivän päälle tänään-valintoja, siihen narsisti kykenee. Miksi toimit tuolla tavalla?, tai miksi sanoit noin?, on jo vaikeampi juttu narsistille. Hänen on vaikea käsitellä tunneperäisiä asioita, koska hänellä ei ole siihen tarvittavaa tunneälyä.

Itsekäs kusipää kykenee aidosti kohtaamaan riitatilanteessakin vastapuolensa ja ottamaan hänet huomioon. Narsisti ei.

Kyllä,.. narsistit voivat kokea olevansa väärinymmärrettyjä, mutta he ovat meille muukalaisia, joita vain harva pysytyy ymmärtämään.

"terve mieli" kirjoitti:

En nyt puhu mistään rikoksista, joita tekee sekä narsistit, että tavallisetkin ihmiset ja oikeudellisesti ovat siis samalla viivalla. Jos, puhutaan parisuhteesta ja siinä tapahtuvasta uhrin osasta, niin narsisti ei valitse useinkaan toimiaan ja suhtautumistapaansa uhriaan kohtaan, vaan hänen luontainen ominaisuutensa ja tapansa toimia on lähes automaattista.

Itsekäs kusipää valitsee tekonsa, hänellä on kyky säädellä toimiaan ja hän kykenee kyllä myötäelämään, jos vain tahtoo. Narsistille se on lähes mahdotonta. Hän manipuloi, syyttää, syyllistää, vaatii, komentaa, mököttää, se on hänelle luontaista. Narsisti kykenee valitsemaan kongreettisia asioita, mutta tunnepohjalta tehtyjä ratkaisuja hän ei kykene tekemään, eikä käsittelemään.

Siksi molemmat eivät toimi samalla tavalla, ymmärätkös. Maailma on paljon muutakin kuin: Otanko kinkkua vai juustoa leivän päälle tänään-valintoja, siihen narsisti kykenee. Miksi toimit tuolla tavalla?, tai miksi sanoit noin?, on jo vaikeampi juttu narsistille. Hänen on vaikea käsitellä tunneperäisiä asioita, koska hänellä ei ole siihen tarvittavaa tunneälyä.

Itsekäs kusipää kykenee aidosti kohtaamaan riitatilanteessakin vastapuolensa ja ottamaan hänet huomioon. Narsisti ei.

Kyllä,.. narsistit voivat kokea olevansa väärinymmärrettyjä, mutta he ovat meille muukalaisia, joita vain harva pysytyy ymmärtämään.

Lue lisää

Kykeneekö itsekäs kusipää oikeasti ottamaan riitatilanteessa huomioon muuta kuin itsensä ?

Minun mielestäni itsekäs kusipää pettää, valehtelee ja rikkoo siinä missä narsistikin. Kuvailit hienosti motiivien erot. Narsistilla ei ole yliminää - siis puuttuu kokonaan moraalin luova mekanismi mielestä, tai sen kehitys on jäänyt vajaaksi. Tällöin ajattelu on tietyillä alueilla kuin eläimillä - jolloin valintoihin johtavat tekijät oikeastaan ovat anteeksiannettavia ennemminkin, kuin tuomittavia. Eli kun ei ole moraalia, sisäistä käsitystä oikeasta tai väärästä, valinnatkin ovat sen mukaisia. Tässä ja nyt. Mitä minä tästä saan? Kusipää punnitsee ja tekee tietoisen valinnan, tiedostaen seuraukset. Narsisti ei ajattele seurauksia. Niitä vain ei ole. Ennen kuin narsisti kävelee päin punaisia ja jää auton alle !! Siperia opettaa.

Eli samoilla linjoilla ollaan. On vain yksilöstä kiinni kuinka kasvukokemuksensa ottaa. Kusipää voi ottaa opikseen, kun on kerran saanut turpaan. Tai sitten ei. Sama pätee narsistiin.

Ero näiden kahden valintoja tekevän ihmisen välillä on tietenkin psykopatologiassa. Mutta lopulta voi olla tilanne, jossa persoonallisuushäiriöinen kasvaa kusipään ohi, niin moraalisesti kuin muillakin henkisillä alueilla. Kusipää kun yleensä on suhteellisen tyhmä - ajattelematon. (Ehkä narsisti hänkin ... hmm.)

temppuilija kirjoitti:

Kykeneekö itsekäs kusipää oikeasti ottamaan riitatilanteessa huomioon muuta kuin itsensä ?

Minun mielestäni itsekäs kusipää pettää, valehtelee ja rikkoo siinä missä narsistikin. Kuvailit hienosti motiivien erot. Narsistilla ei ole yliminää - siis puuttuu kokonaan moraalin luova mekanismi mielestä, tai sen kehitys on jäänyt vajaaksi. Tällöin ajattelu on tietyillä alueilla kuin eläimillä - jolloin valintoihin johtavat tekijät oikeastaan ovat anteeksiannettavia ennemminkin, kuin tuomittavia. Eli kun ei ole moraalia, sisäistä käsitystä oikeasta tai väärästä, valinnatkin ovat sen mukaisia. Tässä ja nyt. Mitä minä tästä saan? Kusipää punnitsee ja tekee tietoisen valinnan, tiedostaen seuraukset. Narsisti ei ajattele seurauksia. Niitä vain ei ole. Ennen kuin narsisti kävelee päin punaisia ja jää auton alle !! Siperia opettaa.

Eli samoilla linjoilla ollaan. On vain yksilöstä kiinni kuinka kasvukokemuksensa ottaa. Kusipää voi ottaa opikseen, kun on kerran saanut turpaan. Tai sitten ei. Sama pätee narsistiin.

Ero näiden kahden valintoja tekevän ihmisen välillä on tietenkin psykopatologiassa. Mutta lopulta voi olla tilanne, jossa persoonallisuushäiriöinen kasvaa kusipään ohi, niin moraalisesti kuin muillakin henkisillä alueilla. Kusipää kun yleensä on suhteellisen tyhmä - ajattelematon. (Ehkä narsisti hänkin ... hmm.)

Lue lisää

Itsekkäällä kusipäällä on kyky siihen, että pystyy kuuntelemaan ja ottamaan vastapuolen huomioon, narsistilta sitä on turha edes odottaa. Kusipääkin yleensä heltyy, kun toinen purkahtaa itkuun, mutta arvaappas miten narsisti siihen reakoi? Kusipää yleensä katuu ja häpeää ja osaa pyytää anteeksi, jos ei ihan siltä istumalta, niin hetken mietittyään. Arvaa tekeekö narsisti koskaan sitä?

Itsekäs kusipää tekee ihan samoja järjettömiä asioita kuin narsisti, vain sillä erolla, että hänellä on edellytykset kantansa tarkistamiseen, muutoksen tekoon, nöyrtymiseen, toisen ihmisen huomioimisen arvostamiseen ja kantamaan vastuunsa.

Ei, Tempuilija, emme edelleenkään ole samoilla linjoilla. Siperia ei opeta narsistia. Tullaan tämän ratkaisun avainkysymykseen. Siinä missä kusipää oppii kantapään kautta, että punaista päin ei kannata mennä, niin narsisti ei opi, koska hän on "värisokea". Sama ei todellakaan päde narsistiin. Kusipäällä on kyky oppia virheistään, jos hänen asenteensa sen vain sallii. Narsistin kyky on off-tilassa. Out of control.

Kyllä, ero on psykopatolgiassa. Näin ei voi olla Temppuilija, että persoonallisuushäiriöinen kasvaa kusipään ohi moraalisesti. Kusipäälle voidaan opettaa, häntä voidaan ohjata, hänen suhtautumistaan asioihin voidaan auttaa näyttämällä esimerkkejä, miten ihminen voi itse vaikuttaa asioiden kulkuun ja hän voi valita. Kusipää voi olla tyhmä ja ajattelematon, nämä eivät silti ole esteitä moraalioppimiselle, sillä hän voi olla empattinen, mutta empatia voi olla kadoksissa ihan jostain muusta syystä kuin persoonallisuushäiriön takia.

Narsisti voi olla älykäs, mutta tunteeton ja kylmä. Hän ei ymmärrä toista ihmistä tunnetasolla, käytönnöntasolla kuitenkin. Narsistille moraalin saarnaaminen on.. waste of time.

"terve mieli" kirjoitti:

Itsekkäällä kusipäällä on kyky siihen, että pystyy kuuntelemaan ja ottamaan vastapuolen huomioon, narsistilta sitä on turha edes odottaa. Kusipääkin yleensä heltyy, kun toinen purkahtaa itkuun, mutta arvaappas miten narsisti siihen reakoi? Kusipää yleensä katuu ja häpeää ja osaa pyytää anteeksi, jos ei ihan siltä istumalta, niin hetken mietittyään. Arvaa tekeekö narsisti koskaan sitä?

Itsekäs kusipää tekee ihan samoja järjettömiä asioita kuin narsisti, vain sillä erolla, että hänellä on edellytykset kantansa tarkistamiseen, muutoksen tekoon, nöyrtymiseen, toisen ihmisen huomioimisen arvostamiseen ja kantamaan vastuunsa.

Ei, Tempuilija, emme edelleenkään ole samoilla linjoilla. Siperia ei opeta narsistia. Tullaan tämän ratkaisun avainkysymykseen. Siinä missä kusipää oppii kantapään kautta, että punaista päin ei kannata mennä, niin narsisti ei opi, koska hän on "värisokea". Sama ei todellakaan päde narsistiin. Kusipäällä on kyky oppia virheistään, jos hänen asenteensa sen vain sallii. Narsistin kyky on off-tilassa. Out of control.

Kyllä, ero on psykopatolgiassa. Näin ei voi olla Temppuilija, että persoonallisuushäiriöinen kasvaa kusipään ohi moraalisesti. Kusipäälle voidaan opettaa, häntä voidaan ohjata, hänen suhtautumistaan asioihin voidaan auttaa näyttämällä esimerkkejä, miten ihminen voi itse vaikuttaa asioiden kulkuun ja hän voi valita. Kusipää voi olla tyhmä ja ajattelematon, nämä eivät silti ole esteitä moraalioppimiselle, sillä hän voi olla empattinen, mutta empatia voi olla kadoksissa ihan jostain muusta syystä kuin persoonallisuushäiriön takia.

Narsisti voi olla älykäs, mutta tunteeton ja kylmä. Hän ei ymmärrä toista ihmistä tunnetasolla, käytönnöntasolla kuitenkin. Narsistille moraalin saarnaaminen on.. waste of time.

Lue lisää

Vastaa kyyneliin nauramalla tai sanotaanko sitä hihittelyks ja alkaa sylkemään törkyä lisää.

narsunkyykyttäjä kirjoitti:

Vastaa kyyneliin nauramalla tai sanotaanko sitä hihittelyks ja alkaa sylkemään törkyä lisää.

Noinko itse valitset toimia em tilanteissa? Ne ihmiset, joiden tulkitset olevan alapuolellasi saavatkin mennä kyykkyyn ja kun kyykyssä ovat, hihittelet siihen sitten päälle? Eikö sellainen ole hmm... normaalia?

"terve mieli" kirjoitti:

Itsekkäällä kusipäällä on kyky siihen, että pystyy kuuntelemaan ja ottamaan vastapuolen huomioon, narsistilta sitä on turha edes odottaa. Kusipääkin yleensä heltyy, kun toinen purkahtaa itkuun, mutta arvaappas miten narsisti siihen reakoi? Kusipää yleensä katuu ja häpeää ja osaa pyytää anteeksi, jos ei ihan siltä istumalta, niin hetken mietittyään. Arvaa tekeekö narsisti koskaan sitä?

Itsekäs kusipää tekee ihan samoja järjettömiä asioita kuin narsisti, vain sillä erolla, että hänellä on edellytykset kantansa tarkistamiseen, muutoksen tekoon, nöyrtymiseen, toisen ihmisen huomioimisen arvostamiseen ja kantamaan vastuunsa.

Ei, Tempuilija, emme edelleenkään ole samoilla linjoilla. Siperia ei opeta narsistia. Tullaan tämän ratkaisun avainkysymykseen. Siinä missä kusipää oppii kantapään kautta, että punaista päin ei kannata mennä, niin narsisti ei opi, koska hän on "värisokea". Sama ei todellakaan päde narsistiin. Kusipäällä on kyky oppia virheistään, jos hänen asenteensa sen vain sallii. Narsistin kyky on off-tilassa. Out of control.

Kyllä, ero on psykopatolgiassa. Näin ei voi olla Temppuilija, että persoonallisuushäiriöinen kasvaa kusipään ohi moraalisesti. Kusipäälle voidaan opettaa, häntä voidaan ohjata, hänen suhtautumistaan asioihin voidaan auttaa näyttämällä esimerkkejä, miten ihminen voi itse vaikuttaa asioiden kulkuun ja hän voi valita. Kusipää voi olla tyhmä ja ajattelematon, nämä eivät silti ole esteitä moraalioppimiselle, sillä hän voi olla empattinen, mutta empatia voi olla kadoksissa ihan jostain muusta syystä kuin persoonallisuushäiriön takia.

Narsisti voi olla älykäs, mutta tunteeton ja kylmä. Hän ei ymmärrä toista ihmistä tunnetasolla, käytönnöntasolla kuitenkin. Narsistille moraalin saarnaaminen on.. waste of time.

Lue lisää

Ensinnäkin nykymaailmassa moraalisaarnat voi heittää romukoppaan. Katso ympärillesi ja herää unestasi, prinsessa R.

Olen ehdottoman vakuuttunut siitä, että narsistisesti vammautunut ihminen kykenee kasvuun siinä missä normityypitkin. Ensisijainen ajatus rehellisyydestä itselle on se mikä pitää löytää -- se on vain ajan ja SIPERIAN kysymys. "En voi kävellä enää päin punaisia, kun jo kolme kertaa on auto ajanut ylitseni. Miksi tämä elämä on niin vaikeaa?" Siitä se lähtee. Ja jonain päivänä tulee valaistunut ajatus -- sen sijaan, että kysyisin miksi, minun pitää kysyä, "Minkä vuoksi?"

Tarvitaan todellinen pohjakokemus, joka pysäyttää ihmisen.

Keski-iässä ihmisillä tulee myös jo luonnollisten kasvumekanismien vuoksi persoonallisuuden introversio, jolloin aikaisemmin tärkeät asiat eivät enää olekaan niin tärkeitä ... todistettu ja dokumentoitu juttu, joka on nähdävissä jopa psykopaateilla.

Kyllähän sokeakin pärjää tässä yhteiskunnassa, jos hänellä on oikeat apuvälineet ja hän hyväksyy vammansa. Toki ajatukseni edellyttää senlaatuista vammautumista, että tuo itsensä havainnointi ylipäänsä on jossain elämänvaiheessa mahdollista. Näyttäisi siltä, että kaikille se vain ei ole. :-(

temppuilija kirjoitti:

Ensinnäkin nykymaailmassa moraalisaarnat voi heittää romukoppaan. Katso ympärillesi ja herää unestasi, prinsessa R.

Olen ehdottoman vakuuttunut siitä, että narsistisesti vammautunut ihminen kykenee kasvuun siinä missä normityypitkin. Ensisijainen ajatus rehellisyydestä itselle on se mikä pitää löytää -- se on vain ajan ja SIPERIAN kysymys. "En voi kävellä enää päin punaisia, kun jo kolme kertaa on auto ajanut ylitseni. Miksi tämä elämä on niin vaikeaa?" Siitä se lähtee. Ja jonain päivänä tulee valaistunut ajatus -- sen sijaan, että kysyisin miksi, minun pitää kysyä, "Minkä vuoksi?"

Tarvitaan todellinen pohjakokemus, joka pysäyttää ihmisen.

Keski-iässä ihmisillä tulee myös jo luonnollisten kasvumekanismien vuoksi persoonallisuuden introversio, jolloin aikaisemmin tärkeät asiat eivät enää olekaan niin tärkeitä ... todistettu ja dokumentoitu juttu, joka on nähdävissä jopa psykopaateilla.

Kyllähän sokeakin pärjää tässä yhteiskunnassa, jos hänellä on oikeat apuvälineet ja hän hyväksyy vammansa. Toki ajatukseni edellyttää senlaatuista vammautumista, että tuo itsensä havainnointi ylipäänsä on jossain elämänvaiheessa mahdollista. Näyttäisi siltä, että kaikille se vain ei ole. :-(

Lue lisää

Keskustelemmeko me narsistisesta persoonallisuushäiriöstä, vai puhutko sinä aivan tavallisesta narsistisesta vammasta varhaislapuudessa? Traumoista, joita voidaan kyllä joissain määrin hyvinkin hoitaa ja auttaa? Nimittäin en ole varma käymmekö keskustelua nyt samasta asiasta, minä puhun narsistisesta persoonallisuushäiriöstä, sinä ehkä jostain muusta. Voisitko selventää.

Täällä moni käsittää, että keskustelua käydään nimenomaan narsistisesta persoonallisuushäiriöstä, jonka uhreja useat täällä ovat, eivät narsistisesti vammautuneen uhreja, miten on?

Jutuissasi on perää, jos keskustelet varhaislapsuuden traumoista. Silloinhan juttusi pitävät paikkansa.

"terve mieli" kirjoitti:

Keskustelemmeko me narsistisesta persoonallisuushäiriöstä, vai puhutko sinä aivan tavallisesta narsistisesta vammasta varhaislapuudessa? Traumoista, joita voidaan kyllä joissain määrin hyvinkin hoitaa ja auttaa? Nimittäin en ole varma käymmekö keskustelua nyt samasta asiasta, minä puhun narsistisesta persoonallisuushäiriöstä, sinä ehkä jostain muusta. Voisitko selventää.

Täällä moni käsittää, että keskustelua käydään nimenomaan narsistisesta persoonallisuushäiriöstä, jonka uhreja useat täällä ovat, eivät narsistisesti vammautuneen uhreja, miten on?

Jutuissasi on perää, jos keskustelet varhaislapsuuden traumoista. Silloinhan juttusi pitävät paikkansa.

Lue lisää

Mustavalkoinen ajattelu on narsistista ajattelua, eikö vain, "terve mieli"?

Ihminen, jolla on näkövamma, on sokea? Eikö totta?
Minulla on silmälasit, olen näkövammainen, siis olen sokea.

Vamma-asteet, hyvä ystäväni, vamma-asteet. Kuvittele niitä ihmisiä, joilla on silmälasit ja heidät sitten järjestelmällisesti luokiteltaisiin sokeiksi, vain sen vuoksi, että täyttävät ne näkövammaisten piirteet ?

temppuilija kirjoitti:

Noinko itse valitset toimia em tilanteissa? Ne ihmiset, joiden tulkitset olevan alapuolellasi saavatkin mennä kyykkyyn ja kun kyykyssä ovat, hihittelet siihen sitten päälle? Eikö sellainen ole hmm... normaalia?

Lue lisää

Mutta tiedän narsistiolemuksen tarkkaan ja toimivat juuri noin ja lopuks käyttävät lyötyä uhria jalkarättinä.
Nauravat vielä sen jälkkeenki pirullista hihittelyään:)

temppuilija kirjoitti:

Ensinnäkin nykymaailmassa moraalisaarnat voi heittää romukoppaan. Katso ympärillesi ja herää unestasi, prinsessa R.

Olen ehdottoman vakuuttunut siitä, että narsistisesti vammautunut ihminen kykenee kasvuun siinä missä normityypitkin. Ensisijainen ajatus rehellisyydestä itselle on se mikä pitää löytää -- se on vain ajan ja SIPERIAN kysymys. "En voi kävellä enää päin punaisia, kun jo kolme kertaa on auto ajanut ylitseni. Miksi tämä elämä on niin vaikeaa?" Siitä se lähtee. Ja jonain päivänä tulee valaistunut ajatus -- sen sijaan, että kysyisin miksi, minun pitää kysyä, "Minkä vuoksi?"

Tarvitaan todellinen pohjakokemus, joka pysäyttää ihmisen.

Keski-iässä ihmisillä tulee myös jo luonnollisten kasvumekanismien vuoksi persoonallisuuden introversio, jolloin aikaisemmin tärkeät asiat eivät enää olekaan niin tärkeitä ... todistettu ja dokumentoitu juttu, joka on nähdävissä jopa psykopaateilla.

Kyllähän sokeakin pärjää tässä yhteiskunnassa, jos hänellä on oikeat apuvälineet ja hän hyväksyy vammansa. Toki ajatukseni edellyttää senlaatuista vammautumista, että tuo itsensä havainnointi ylipäänsä on jossain elämänvaiheessa mahdollista. Näyttäisi siltä, että kaikille se vain ei ole. :-(

Lue lisää

No, päätit selittää asian Jeesuksen tyyliin vertauskuvilla. Miten tuon nyt sitten pitäisi ottaa? Siispä siirryn tähän sinun edelliseen tekstiisi joka kuvaa keski-ikään tulleen itsekeskeisen, lapsena traumatisoituneen ihmisen ajatusmaailmaa, ja jolla ei ole mitään tekemistä narsistisen persoonallisuushäiriön kanssa.

Minusta kuvailet tavallisen ihmisen normaalia tilitystä elämästään. Pettymys, joka elämässä on ollut kirpaiseva ja jonka on nähnyt vain toisen osapuolen aiheuttamana, onkin ajan kuluessa ja kuvien tarkentuessa saanut iän myötä uudenlaista näkökulmaa.( Oppia ikä kaikki ). Luuetko tosiaan, että luonnehäiriöinen kykenisi keski-iässäkään tekemään itsestään ja elämästään täysin realistista tilitystä, saati siitä jotakin oppia?

Eli, sinä et mielestäni ole alunperinkään keskustellut narsistisesta persoonallisuushäiriöstä, vaan eri asteisista narsistista vammoista, joita löytyy varmasti jokaisen ihmisen elämästä ja, jotka vaikuttavat meidän jokaisen elämässä joskus enemmän tai vähemmän. Sinulla niitä voi olla kovastikin, en tiedä?

Narsistisesti vammautunut voikin kyetä kasvuun siinä missä tavallinenkin terve ihminen, mutta persoonallisuushäiriöinen ei. Lapsuuden traumat ovat eri juttu, kun peritty persoonallisuushäiriö.

Aito narsisti on täysin kyyninen tapaus.Tottakai hän pärjää. Ei tarvitse kenestäkään välittää, ei ottaa vastuuta tekemisistään, on aina oikeassa, eikä neuvottele. Hän pärjää yhteiskunnassa omilla ehdoillaan, jossa apuvälineet ovat toisen ihmisen tunteeton kohtelu ja omien etujen ajaminen.

Persoonan kehitystä ja seestymistä tapahtuu kyllä keski-iässä, toisille enempi toisille vähempi. Kehittymätöntä tunneälyä se ei kuitenkaan pysty kenellekään kehittämään.

Sehän olisi hieno juttu, jos keski-iässä kaikki psykopaatit ja luonnehäiriöiset olisivat luonnollisen kasvumekanismin vuoksi tulleet normaaleiksi.

"terve mieli" kirjoitti:

No, päätit selittää asian Jeesuksen tyyliin vertauskuvilla. Miten tuon nyt sitten pitäisi ottaa? Siispä siirryn tähän sinun edelliseen tekstiisi joka kuvaa keski-ikään tulleen itsekeskeisen, lapsena traumatisoituneen ihmisen ajatusmaailmaa, ja jolla ei ole mitään tekemistä narsistisen persoonallisuushäiriön kanssa.

Minusta kuvailet tavallisen ihmisen normaalia tilitystä elämästään. Pettymys, joka elämässä on ollut kirpaiseva ja jonka on nähnyt vain toisen osapuolen aiheuttamana, onkin ajan kuluessa ja kuvien tarkentuessa saanut iän myötä uudenlaista näkökulmaa.( Oppia ikä kaikki ). Luuetko tosiaan, että luonnehäiriöinen kykenisi keski-iässäkään tekemään itsestään ja elämästään täysin realistista tilitystä, saati siitä jotakin oppia?

Eli, sinä et mielestäni ole alunperinkään keskustellut narsistisesta persoonallisuushäiriöstä, vaan eri asteisista narsistista vammoista, joita löytyy varmasti jokaisen ihmisen elämästä ja, jotka vaikuttavat meidän jokaisen elämässä joskus enemmän tai vähemmän. Sinulla niitä voi olla kovastikin, en tiedä?

Narsistisesti vammautunut voikin kyetä kasvuun siinä missä tavallinenkin terve ihminen, mutta persoonallisuushäiriöinen ei. Lapsuuden traumat ovat eri juttu, kun peritty persoonallisuushäiriö.

Aito narsisti on täysin kyyninen tapaus.Tottakai hän pärjää. Ei tarvitse kenestäkään välittää, ei ottaa vastuuta tekemisistään, on aina oikeassa, eikä neuvottele. Hän pärjää yhteiskunnassa omilla ehdoillaan, jossa apuvälineet ovat toisen ihmisen tunteeton kohtelu ja omien etujen ajaminen.

Persoonan kehitystä ja seestymistä tapahtuu kyllä keski-iässä, toisille enempi toisille vähempi. Kehittymätöntä tunneälyä se ei kuitenkaan pysty kenellekään kehittämään.

Sehän olisi hieno juttu, jos keski-iässä kaikki psykopaatit ja luonnehäiriöiset olisivat luonnollisen kasvumekanismin vuoksi tulleet normaaleiksi.

Lue lisää

Noinhan se juuri on. Ei mitään lisättävää. Hyvin kuvattu ja kirjoitettu, ystäväni.

Näen narsismin vähän kuin näkökyvyn. Toiset näkevät tunteita paremmin kuin toiset. Jotkin ovat sokeita. Opeta sokea näkemään... sokeutunut ymmärtää mitä värit ovat, mutta syntymäsokea ei niitä voi koskaan ymmärtää. Ellei sittenkään .. tämä on minun ongelmani, mutta minusta syntymäsokeakin voi oppia ymmärtämään värien merkityksen filosofisella tasolla ..

Mutta lähtökohtaisesti, keskimäärin ... ei.

temppuilija kirjoitti:

Noinhan se juuri on. Ei mitään lisättävää. Hyvin kuvattu ja kirjoitettu, ystäväni.

Näen narsismin vähän kuin näkökyvyn. Toiset näkevät tunteita paremmin kuin toiset. Jotkin ovat sokeita. Opeta sokea näkemään... sokeutunut ymmärtää mitä värit ovat, mutta syntymäsokea ei niitä voi koskaan ymmärtää. Ellei sittenkään .. tämä on minun ongelmani, mutta minusta syntymäsokeakin voi oppia ymmärtämään värien merkityksen filosofisella tasolla ..

Mutta lähtökohtaisesti, keskimäärin ... ei.

Lue lisää

teemppuilijatervemieli luuraa kun ei ole itsekseen seukkaamas tääl?
Itsekseenpuhuminen tulkittu ennen mielen häiriöks.

Narsunkyykyttäjä kirjoitti:

teemppuilijatervemieli luuraa kun ei ole itsekseen seukkaamas tääl?
Itsekseenpuhuminen tulkittu ennen mielen häiriöks.

Kato "kyykky". Mitäs me, laitoin ton mun multinickin vähäksi aikaa hyllylle ja päätin käyttää tota ilkikurimusta sen sijaan. Mietin vielä, josko kirjoittaisin tänään vaikka captn.cöpenickinäkin ... hmm... enpä taida.

Mitä mielessä? Eiks tää ookin kuollu palsta? Mietin sitä tossa, kun paistelin kanaa ja kasviksia.

Narsunkyykyttäjä kirjoitti:

teemppuilijatervemieli luuraa kun ei ole itsekseen seukkaamas tääl?
Itsekseenpuhuminen tulkittu ennen mielen häiriöks.

Joko minustakin on narsisti leivottu?, vai olenko Temppuilijan jaa.a kuinkahan mones sivuperoona, no en jaksa niitä enää laskea.

Mitäs Narsunkyykyttäjä tuumaat ollaanko yksi ja sama peroona, vai härö, joka päänsä pyörällä miettii, kukahan noista minä mahdan olla?

temppuilija kirjoitti:

Kato "kyykky". Mitäs me, laitoin ton mun multinickin vähäksi aikaa hyllylle ja päätin käyttää tota ilkikurimusta sen sijaan. Mietin vielä, josko kirjoittaisin tänään vaikka captn.cöpenickinäkin ... hmm... enpä taida.

Mitä mielessä? Eiks tää ookin kuollu palsta? Mietin sitä tossa, kun paistelin kanaa ja kasviksia.

Lue lisää

Sitä samaa söin minäkin äsken, ai niin meillähän on sama suu, hi.

"terve mieli" kirjoitti:

Joko minustakin on narsisti leivottu?, vai olenko Temppuilijan jaa.a kuinkahan mones sivuperoona, no en jaksa niitä enää laskea.

Mitäs Narsunkyykyttäjä tuumaat ollaanko yksi ja sama peroona, vai härö, joka päänsä pyörällä miettii, kukahan noista minä mahdan olla?

Lue lisää

Onnea animani, manihani, olit sadas kirjoittaja tähän ketjuun !!! Cheers for that!
Mä oon saanu tänne aika hyvää sisältöö itsekseni aikaiseksi. Johan tässä menee polla sekasin, että mikä rooli nyt pitikään ottaa ... mutta sikäli olette oikeilla jäljillä, että temppuilija ei halua asettua mihinkään muottiin tai ottaa mitään vakituista kantaa tai lähestymistapaa, joka sinänsä on aika absurdia, sillä jos siinä pysyy, sekin jo sellaisenaan on lähestymistapa - kun sitä ei ole, tai on päättänyt vaihdella sitä. Ilveilijä oli varattu, joten piti tyytyä toiseksi parhaaseen nikkiin. Kun elämä olisi täydellistä. Omani on! :-)

narusnkyykyttäjä kirjoitti:

Mutta tiedän narsistiolemuksen tarkkaan ja toimivat juuri noin ja lopuks käyttävät lyötyä uhria jalkarättinä.
Nauravat vielä sen jälkkeenki pirullista hihittelyään:)

Suhtaudun aina pienellä epäilyksellä varmuudella esitettyihin ajatuksiin. Ilman epäilyksen siementä ajatuksessa, se ei oikein voi olla täydellinen :-)

Mikähän lienee "kyykky" tarkan tietosi lähde?

Hyvä minä kirjoitti:

Kuvaamasi tapa toimia ei ole sairaalla tavalla narsistinen vaan ihan normaalia ns. tervettä narsismia. Pohjimmiltaan sairaalloisesti narsistinen pelkää olevansa tyhmä ja ruma, mitättömyys. Tuosta pelosta kumpuaa se pohjaton kateus joka ohjaa narsistin toimia. Narsisti tuhoaa, painaa matalaksi, nolaa, mollaa. Narsisti ei näe vaivaa ollakseen paras, narsisti näkee vaivaaa vaikuttaakseen parhaalta, ja se on ihan eri asia.

Lue lisää

Kaikki jotka kieltävät olevansa narsisteja ovat sellaisia

MInä, minä! Ai, en vai?

lottamari_1 kirjoitti:

MInä, minä! Ai, en vai?

Sä oot mun ykkönen nyt ja aina. Tiedät sen.

temppuilija kirjoitti:

Sä oot mun ykkönen nyt ja aina. Tiedät sen.

Joo, eiköhän se ole selvä :) Samoin sinä olet kaikkien ykkönen

Njääh... ei pidä lähteä tuhoamaan sitä mitä toisella on vaan tehdä se paremmin ja "vaatimattomasti". Se on tie mille helposti lähtee mutta ei sekään tyytyväisyyttä takaa, vaan aina pitää saaha enempi ja enempi.

Joka harrastus jossa olen ollut, on johtanut siihen, että piilotettu kateuteni ajaa minut haastamaan lajin auktoriteetit joille näyttäydyn vain vaatimattomana. Se päivä kun valmista on, on upea.

Sitä paitsi kateudesta, ahneudesta jne...nehän ovat kaikki ihmisen perisyntejä niin sanoakseni ja koskevat jokaista. Muun väittäminen on outoa. Kateus esim ei välttämättä tunnu "siltä" vaan saattaa mm herättää kilpailunhalun tms.

Hyvä minä kirjoitti:

Kuvaamasi tapa toimia ei ole sairaalla tavalla narsistinen vaan ihan normaalia ns. tervettä narsismia. Pohjimmiltaan sairaalloisesti narsistinen pelkää olevansa tyhmä ja ruma, mitättömyys. Tuosta pelosta kumpuaa se pohjaton kateus joka ohjaa narsistin toimia. Narsisti tuhoaa, painaa matalaksi, nolaa, mollaa. Narsisti ei näe vaivaa ollakseen paras, narsisti näkee vaivaaa vaikuttaakseen parhaalta, ja se on ihan eri asia.

Lue lisää

Tunnistan itseäni tuosta viestistä. Käytän ihmisiä hyväksi, ja tunnen ylimielisyyttä ja paremmuutta juuri niitä ihmisiä kohtaan, jotka minusta välittävät ja täydellisesti hyväksyvät: äitiäni, ystäviäni, tyttöystävääni (entistä).. en ole koskaan tyytyväinen niihin ihmisiin joiden kanssa juuri silloin olen, vaan pyrin aina johonkin parempaan, hienompaan..minusta tuntuu että olen voimakkaasti narsistinen. En kuitenkaan suoranaisesti satuta ihmisiä mollaamalla, mutta minulla oli tapana olla eri mieltä lähes kaikesta juuri läheisimpien ihmisten kanssa, yleensä.
Hirveää kirjoittaa tällaista.

narsistiko kirjoitti:

Eli jos ei ole ilkeä ja kateellinen, ei voi olla narsisti? Sitten mielestäni tuo listaus, jonka aiemmin laitoin ei pidä paikkansa...
Minulla ei vain ole tarvetta panetella, vähätellä tai uhkailla muita, koska koen JO olevani heitä parempi. Jos vaikka näen itseäni kauniimman tai yhtä kauniin naisen, niin ei minun tarvitse olla kateellinen koska joka tapauksessa olemme molemmat kauniita! Ja sillä että olen monessa asiassa parempi kuin muut, ei tarkoita, että minun pitäisi heidät painaa matalaksi vaan teen itse enemmän asian eteen jotta olen parempi. Eli teen kyllä töitä sen eteen, että olen parempi ja paras!
Sitten en kyllä tiedä jos joku alkaisi vastustaa minua jossain asiassa, mitä tekisin, koska näin ei toistaiseksi ole koskaan vielä tapahtunut. Alkaisinko ehkä alistamaan kyseistä henkilöä, en tiedä? Ainakin jos huomaan jonkun toisen saavan enempi huomiota ja ihailua kuin minä jossain asiassa, niin hyvinkin pian käännän asian niin että huomio ja ihailu kohdistuu taas minuun, en kuitenkaan halventamalla tätä toista vaan tekemällä jotain itse!

Lue lisää

Kymmenien vuosien kokemuksella narsistista ja hänen suvustaan täytyy todeta;
että " jos ei ole ilkeä ja kateellinen,"ja " ei vain ole tarvetta panetella, vähätellä tai uhkailla muita"

- Et ole aito narsisti, koska narsisti ei voi elää ilman uhriensa alistamista.
Omasta paremmuudesta tietäminen ei tee narsistia.
Eivät kaikki maalilmanmestarit ole narsisteja.

Ärsyttää kun niin monet täällä sanovat olevansa narsisteja. Olette vain tylsistyneitä ihmisiä jotka eivät ole pystyneet luomaan aitoa ystävyys suhdetta keneenkään ja nyt vihaatte muita ihmisiä. Teitä myös sattuu se etette ole saanut aitoja ystäviä joten puolustaudutte ajattelemalla että olette vain erillaisia.

Tiedän pari narsistia eivätkä nämä hae itselleen väkisellä erillaisuuden tunnetta. He pitävät itseään täydellisinä eivätkä todellakaan myönnä sairastavansa narsistisuutta niinkuin te teette.

Aika valovoimaiselta tyypiltä vaikutat :-) Tervetuloa joukkoon vain.

Mutta että oikein persoonallisuushäiriö ... jos jutskailet tässä meidän kanssa aikasi, ehkä ne häiriöt sieltä tulee esiin.. tai mä luulen, et jos mun kanssa jutskailee vähän aikaa, muuttuu häiriöiseksi ihan vain sen vuoksi :-P

Eli en osaa sanoa sinusta oletko lintu vain kala. Mutta kuka osaisi, siinäpä kysymys? Puska hereillä?

Mielestäni on niin, että jos on oikeasti huolissaan omassa mielenterveydestään, ja arvelee että voisiko kyse olla jopa persoonallisuushäiristöstä, kannattaa kääntyä jonnekin muualle kuin tällaisen keskustelupalstan puoleen. Tällaisia diagnooseja ei maallikot voi tehdä, vaan psykiatrit. Toki keskustelupalstoilta saa jonkinlaista alustavaa tietoa, voi lukea esim. tuolta narsistien tuki sivustolta kokemuksia, mutta itse en ainakaan kuvauksesi perusteella voi arvioida enkä lähtisi arvioimaan narsistisuuttasi.

Mutta tietysti on hyvä pysähtyä miettimään omaa käyttäytymistä, jos siitä on haittaa itselle tai toiselle. Viimeinen kommenttisi siitä, ettet jaksa kuunnella aina toisia, jäi itseäni mietityttämään. Kuuntelu ja kuulluksi tuleminen on hirveän tärkeää ihmissuhteissa, ja jos tämän taidon puutetta epäilet itselläsi, voit tietysti pysähtyä miettimään mistä se voisi johtua.. Ja voit kysyä läheisiltäsi, onko kanssasi helppo keskustella, kokevatko he tulevan kuulluksi jne. Ja toisaalta, eihän kukaan aina jaksa kuunnella toisia, vaikkapa väsyneenä (kuten sanoit), täydellisiä emme ole. Mutta jos kyse on toistuvasta käyttäytymisestä, josta on haittaa, silloin olisi syytä käyttäytymisen arvioimiseen ja muutokseen.

temppuilija kirjoitti:

Aika valovoimaiselta tyypiltä vaikutat :-) Tervetuloa joukkoon vain.

Mutta että oikein persoonallisuushäiriö ... jos jutskailet tässä meidän kanssa aikasi, ehkä ne häiriöt sieltä tulee esiin.. tai mä luulen, et jos mun kanssa jutskailee vähän aikaa, muuttuu häiriöiseksi ihan vain sen vuoksi :-P

Eli en osaa sanoa sinusta oletko lintu vain kala. Mutta kuka osaisi, siinäpä kysymys? Puska hereillä?

Lue lisää

tuompa minäkin korteni tähän keskusteluun.
Olen melko varma että henkilö joka itse kysyy, että olenko narsisti kun teen sitä tai tätä ja olen tällainen, ei tosiaankaan ole narsisti koska narsisti ei koskaan tunnusta tehneensä mitään väärrä koskaan, missään.
Narsu inttää mustankin valkoiseksi. Hälle toiset ihmiset ovat pelinappuloita joita pyörittelee täysin tahtonsa mukaan, eikä hänellä ole omaatuntoa.

MAnipuloinnin mestari, ilman empatiaa, hyväksikäyttäjä, tunteeton valehtelija polkee toiset jalkoihinsa seurauksista välittämättä. Vaattii ehdotonta ihalilua ja siksi hällä on hovi jota pyörittää oman määränpäänsä saavuttamiseksi. Hälle uhri on voimanlähde josta imee itselleen kaiken minkä irti saa ja sen jälkeen heittää menemään.
Kokemusta on

Ajatuksia äskeisestä kirjoitti:

Mielestäni on niin, että jos on oikeasti huolissaan omassa mielenterveydestään, ja arvelee että voisiko kyse olla jopa persoonallisuushäiristöstä, kannattaa kääntyä jonnekin muualle kuin tällaisen keskustelupalstan puoleen. Tällaisia diagnooseja ei maallikot voi tehdä, vaan psykiatrit. Toki keskustelupalstoilta saa jonkinlaista alustavaa tietoa, voi lukea esim. tuolta narsistien tuki sivustolta kokemuksia, mutta itse en ainakaan kuvauksesi perusteella voi arvioida enkä lähtisi arvioimaan narsistisuuttasi.

Mutta tietysti on hyvä pysähtyä miettimään omaa käyttäytymistä, jos siitä on haittaa itselle tai toiselle. Viimeinen kommenttisi siitä, ettet jaksa kuunnella aina toisia, jäi itseäni mietityttämään. Kuuntelu ja kuulluksi tuleminen on hirveän tärkeää ihmissuhteissa, ja jos tämän taidon puutetta epäilet itselläsi, voit tietysti pysähtyä miettimään mistä se voisi johtua.. Ja voit kysyä läheisiltäsi, onko kanssasi helppo keskustella, kokevatko he tulevan kuulluksi jne. Ja toisaalta, eihän kukaan aina jaksa kuunnella toisia, vaikkapa väsyneenä (kuten sanoit), täydellisiä emme ole. Mutta jos kyse on toistuvasta käyttäytymisestä, josta on haittaa, silloin olisi syytä käyttäytymisen arvioimiseen ja muutokseen.

Lue lisää

Niin totta, ajatuksia äskeisetä. Olen samaa mieltä. On henkilöitä jotka ovat hankalia luonnostaa ilman että ovat narsuja. Eikä tuollaista diagnoosia voi tehdä tallaisilla keskustelupalstoilla.
Se että ei jaksa kuunnella toisia ei ole narsismia vaan saatta johtua ihan muusta ja syy siihen kannattaa tutkia.

hengissä selvinnyt kirjoitti:

Niin totta, ajatuksia äskeisetä. Olen samaa mieltä. On henkilöitä jotka ovat hankalia luonnostaa ilman että ovat narsuja. Eikä tuollaista diagnoosia voi tehdä tallaisilla keskustelupalstoilla.
Se että ei jaksa kuunnella toisia ei ole narsismia vaan saatta johtua ihan muusta ja syy siihen kannattaa tutkia.

Lue lisää

Anteeksi jos sotkin aihetta.
Ajattelin vain kysyä josko teillä olisi parempaa kokemusta asiasta.

En itse osaa sanoa. Olen kyllä lääkärillä käynyt ja diagnoosin saanut, mutta en tunne että tämä olisi oikeanlainen diagnoosi minulle. Tai sitten olen vain sairaudentunnoton. Jonkin sortin epävakaa persoonallisuus minulla ainakin on. Enkä välttämättä ole millään tavalla sairas, haluan vain oppia tuntemaan itseni.
Ei ole välttämättä mielialastakaan kiinni miten reagoin johonkin asiaan.
Olen hankala. Voinko muuttua ilman, että en tunne oloani kotoisaksi?

Tämäkin asia on minulle vaike myöntää, mutta kyllä sellainen minä olen. Rehellisyys maan perii!

Usein olen kuuntelijan roolissa juurikin sen vuoksi, että en omaa suutani uskalla avata tai en kehtaa loukata toista jos olen asiassa täysin eri aaltopituudella.
En pidä ihmisten loukkaamisesta, mutta jos minulle ollaan ilkeitä niin saavat kyllä tuntea minunkin ilkeyteni. Miksi olisin ystävällinen ihmiselle, joka ei sitä kaipaa?

Olen joskus kuullut, että liika kiltteyskin voi kääntyä päinvastaiseksi kun uupuu sellaiseen. Silloin ajattelee vain omaa napaa eikä jaksa keskittyä muihin.

Hengissä selvinnyt kirjoitti:

tuompa minäkin korteni tähän keskusteluun.
Olen melko varma että henkilö joka itse kysyy, että olenko narsisti kun teen sitä tai tätä ja olen tällainen, ei tosiaankaan ole narsisti koska narsisti ei koskaan tunnusta tehneensä mitään väärrä koskaan, missään.
Narsu inttää mustankin valkoiseksi. Hälle toiset ihmiset ovat pelinappuloita joita pyörittelee täysin tahtonsa mukaan, eikä hänellä ole omaatuntoa.

MAnipuloinnin mestari, ilman empatiaa, hyväksikäyttäjä, tunteeton valehtelija polkee toiset jalkoihinsa seurauksista välittämättä. Vaattii ehdotonta ihalilua ja siksi hällä on hovi jota pyörittää oman määränpäänsä saavuttamiseksi. Hälle uhri on voimanlähde josta imee itselleen kaiken minkä irti saa ja sen jälkeen heittää menemään.
Kokemusta on

Lue lisää

Minusta on vaarallista rajata kaikki jotka kyselevät mitä vikaa minussa on automaattisesti ns. normaaleiksi.
Kyllä narsistikin kykenee itsetutkiskeluun. Se on vain ajan kysymys, kun narsisti alkaa ihmettelemään, että kyllä minussakin pitää olla jotain vikaa.

Sikäli olen samaa mieltä kanssasi, että niin kauan, kuin ihmisen elämä menee suunnitelmien mukaan, edes ns. normaalien ihmisten ei tarvitse kääntyä sisäänpäin ihmettelemään, josko itsessä olis mitään vikaa.

Itsetutkiskelu ei rajaa pois persoonallisuushäiriöitä.

Entä tunne puoli? Se, että tekee sitä ja tätä, ei vielä tee sinusta narsistia. Mielestäni olen erinomainen kuski ja minuakin todella harmittaa kaikenmaailman huonot ja törtöt kuskit, jotka eivät osaa vilkuttaa, eivät ryhmittyä, ajavat madellen, tekevät yhtä sun toista typerää liikenteessä. Olen huomannut, että liikenteessä käyttäydyn narsistisesti, enkä tosiaan voi sietää törttöilijöitä ja huonoja kuskeja. Silti se ei tee minusta vielä narsistia, vaan olen kärsimätön sielu, odotan, että ihmiset osaavat liikennesäännöt ja osaavat ottaa muutkin huomioon. Olen tosiaan miettinyt, että onkohan ne itsekkäästi ajavat kaikki narsisteja vai minä, joka en siedä niitä törttöilijöitä liikenteessä?

Eli vaikka meillä hermot palaa, kun olemme väsyneitä tai liikenteessä turhautuneita, niin se on ihan normaalia ihmisen reakointitapaa. Mitään narsistiseen viittaavaan en näe käyttäytymisessäsi, ehkä hieman lapsellista ajattelua ja turhamaisuutta, mutta sitähän meissä kaikissa on enemmän tai vähemmän. Ainoa mistä kannattaa olla huolissaan on tunteettomuus. Voit arvioida onko sinulla tunneälyä, miten reakoit esimerkiksi toisen surullisuuteen tai itkuun. Jos, et tunne myötätuntoa ja halua lohduttaa, niin se ei ole normaalia. Tunneälyltään normaali ihminen eläytyy toisen ihmisen hätään ja pyrkii lohduttamaan ja auttamaan ja lievittämään toisen tuskaa ja kärsimystä. Narsistille on ihan yksi lysti mitä toiselle tapahtuu, hän ei vaivaudu tai ymmärrä auttaa.

Mikä siinä diagnoosissa ei tunnu omalta? Jos olet saanut epävakaan diagnoosin, niin minusta se voi hyvinkin olla oikea diagnoosi sinulle.

minä narsisti(ko)? kirjoitti:

Anteeksi jos sotkin aihetta.
Ajattelin vain kysyä josko teillä olisi parempaa kokemusta asiasta.

En itse osaa sanoa. Olen kyllä lääkärillä käynyt ja diagnoosin saanut, mutta en tunne että tämä olisi oikeanlainen diagnoosi minulle. Tai sitten olen vain sairaudentunnoton. Jonkin sortin epävakaa persoonallisuus minulla ainakin on. Enkä välttämättä ole millään tavalla sairas, haluan vain oppia tuntemaan itseni.
Ei ole välttämättä mielialastakaan kiinni miten reagoin johonkin asiaan.
Olen hankala. Voinko muuttua ilman, että en tunne oloani kotoisaksi?

Tämäkin asia on minulle vaike myöntää, mutta kyllä sellainen minä olen. Rehellisyys maan perii!

Usein olen kuuntelijan roolissa juurikin sen vuoksi, että en omaa suutani uskalla avata tai en kehtaa loukata toista jos olen asiassa täysin eri aaltopituudella.
En pidä ihmisten loukkaamisesta, mutta jos minulle ollaan ilkeitä niin saavat kyllä tuntea minunkin ilkeyteni. Miksi olisin ystävällinen ihmiselle, joka ei sitä kaipaa?

Olen joskus kuullut, että liika kiltteyskin voi kääntyä päinvastaiseksi kun uupuu sellaiseen. Silloin ajattelee vain omaa napaa eikä jaksa keskittyä muihin.

Lue lisää

Vastaan lyhyesti, kun on jo kiire muualle. Mainitsit, että olit jo käynyt psykiatrilla. Eli jos sinulla on mahdollisuus jatkossakin käydä psykiatrin/psykologin tms kanssa keskusteluja, niin se varmaan olisi hyväksi tuossa itsetuntemuksen kehittymisessä, mitä toivoit (että oppisit tuntemaan itsesi). Eli kokemuksesta voin sanoa, että jos ylipäänsä pääsee terapiaan, se on pitkä matka ja työ, mutta se on myös mielenkiintoista. Eli siellä juuri oppii tuntemaan itseään. Ja eihän se ole helppoa myöntää vaikka joitakin ns. huonoja piirteitä itsestään. Toinen seikka on se, että vasta ajan myötä voi oppia näkemään itsessään asioita, joista ei ole ollut tietoinen.. Ja on niinkin, että ei kaikista vaikeista taipumuksistaan pääse välttämättä eroon, mutta ne piirteet voivat helpottaa ajan ja terapian myötä. - Hei, tämä kommenttini saattoi mennä jo vähän asian ohi, mutta tuli siis mieleeni kannustaa sinua itsetutkiskeluun/terapiaan ym, jos siihen on mahdollisuus. En tiedä voiko saamasi diagnoosi myöhemmin muuttua/jäsentyä uudelleen, olen muistaakseni tällaisestakin kuullut. Nimittäin häiriöillähän on päällekkäisyyksiä.

Toinen joka kommentistasi nousi mieleen, oli se että tunnistan itsessänikin joskus tuon ettei uskalla sanoa toiselle mielipidettään, varsinkin nuorempana.. Tätäkin on joutunut opettelemaan, eli että voi sanoa mielipiteensä, mutta samalla kunnioittaa toista.. Helpompi tietenkin on sanoa mielipiteensä seurassa, jossa on tilaa ajatuksille, eikä tule hirveitä valtataisteluita siitä kuka on oikeassa. Tällainen keskusteluilmapiiri kyllä helposti jäädyttää keskusteluinnon/oman mielipiteen sanomisen.

Tsemppiä sulle, tässä joitain ajatuksia taas aiheesta.

"terve mieli" kirjoitti:

Entä tunne puoli? Se, että tekee sitä ja tätä, ei vielä tee sinusta narsistia. Mielestäni olen erinomainen kuski ja minuakin todella harmittaa kaikenmaailman huonot ja törtöt kuskit, jotka eivät osaa vilkuttaa, eivät ryhmittyä, ajavat madellen, tekevät yhtä sun toista typerää liikenteessä. Olen huomannut, että liikenteessä käyttäydyn narsistisesti, enkä tosiaan voi sietää törttöilijöitä ja huonoja kuskeja. Silti se ei tee minusta vielä narsistia, vaan olen kärsimätön sielu, odotan, että ihmiset osaavat liikennesäännöt ja osaavat ottaa muutkin huomioon. Olen tosiaan miettinyt, että onkohan ne itsekkäästi ajavat kaikki narsisteja vai minä, joka en siedä niitä törttöilijöitä liikenteessä?

Eli vaikka meillä hermot palaa, kun olemme väsyneitä tai liikenteessä turhautuneita, niin se on ihan normaalia ihmisen reakointitapaa. Mitään narsistiseen viittaavaan en näe käyttäytymisessäsi, ehkä hieman lapsellista ajattelua ja turhamaisuutta, mutta sitähän meissä kaikissa on enemmän tai vähemmän. Ainoa mistä kannattaa olla huolissaan on tunteettomuus. Voit arvioida onko sinulla tunneälyä, miten reakoit esimerkiksi toisen surullisuuteen tai itkuun. Jos, et tunne myötätuntoa ja halua lohduttaa, niin se ei ole normaalia. Tunneälyltään normaali ihminen eläytyy toisen ihmisen hätään ja pyrkii lohduttamaan ja auttamaan ja lievittämään toisen tuskaa ja kärsimystä. Narsistille on ihan yksi lysti mitä toiselle tapahtuu, hän ei vaivaudu tai ymmärrä auttaa.

Mikä siinä diagnoosissa ei tunnu omalta? Jos olet saanut epävakaan diagnoosin, niin minusta se voi hyvinkin olla oikea diagnoosi sinulle.

Lue lisää

seurustelin, satumainen haavemaailma, ero, rakkaan pahat piirteet tulevat esille, uhrin asema, uhrina oleminen, henkinen väkivalta murtaa itsetunnon, riippuvuus säilyy en lähtenyt pakoon, riitaa puoli vuotta, sairaimpaakin sairaampaa, taukoja, riitaa riitaa, väänsin sanan narsisti hänen korvaan, raivostuu, en osaa selittää sitä hänelle, hän ottaa siitä selvän, murtaa muurini vaikka olin uhrin asemassa, havahduin omaan narsistisuuteen, tiedon etsintä, tyttöystäväni on pahimman luokan, minä epästabiili, eli olimme molemmat narsisteja, minä löysin itseni, oman sisimmän, mitä minä olen,ei tarvitse esittää enää, olimme toistemme uhreja, sovinto, hän ei myönnä omaa sairauttaan, syyttää minua edelleen narsistiksi. opin lukemaan häntä, en pidä siitä että joutuu miettimään että tulee toimeen, kuukauden ystävyys, vihdoin, kolmas osapuoli liittyy seuraan, unohdun, olen roskaa, pistän vastaan, saan paskaa, pistän takasin koska osaan käsitellä narkkumieltä, muihin en kohdista tätä tiedostavaa kanssakäymistä, muiden seurassa olen aito, hänen kanssaan pakko ajatella, hän ei sitä tiedä, olen riippuvainen hänestä, sai minut hulluuteen, onko aika paeta parempana ihmisenä? kun pistän takaisin, pistän lujaa, saan omantunnontuskia, kykenen empatiaan, sympatiaan ja rakkauteen, olin epästabiili tiedostamattani vuosia, eli loin egoa joka ei ollu minä muiden seurassa. nyt olen minä, narsistin uhri, uhrin narsisti. voin kertoa että hullua toimintaa, olen tunneriippuvainen hänestä, olen pistänyt oman elämän huonoon jamaan vain sen takia että saisin hänen ihanaa lähdettä, en haluaisi, koska se satuttaa mua, imee kuiviin, kuivana olen roskakorissa kunnes olen taas kierrätetty uudeksi, jonka elinvoiman uhraan tietoisesti. oravanpyörä, älkää helvetissä jääkö narsistin luo, ellet saa häntä tajuamaan tilaansa, narsistit on viisaita, jos sattumalta saa hänen heikkonahetkenä murtumaan ja tiedostamaan julmuutensa, viisaus myös parantaa kun maailmankuva muuttuu todelliseksi. mut on poljettu maahan, rikottu liian monta kertaa katseessani tyhjää en voi periksi antaa! uhrista voi tulla narsisti, uhri voi olla myös narsisti niinkuin olen "olin" mutta sympaattinen epästabiili, mutta riippuvainen ensisiaisesta lähteestä, toisen ja kolmannen lähteen voi muuttaa, tai ne muuttuu ajan jaksojen väillä, koska kyllästyn nopeasti, paitsi ensisiaiseen. tää nyt o hullu teksti, yirtän taiteilla jotain :D tää on faktaa, narsistit ei tule toimeen keskenään, mutta epästabiili ja vakavinmuoto tulee toimeen, viha rakkaus suhde, armotonta kamppailua. jouduin käymää läpi helvetin että sain pääni kasaan "oppimalla" opit itestäs ja nöyryyttäjästäs, jos nyt haluat hänen kanssaan välttämättä olla. sota narsistin kanssa ei koskaan lopu, suhde on upeaa niin kauan kunnes jompi kumppi näyttää heikkouden, asian joka johtaa eroon. siitä se soppa alkaa. kysynki teiltä, mitä mieltä ootte jos en olisi kännissä mennyt sekoomaan toisen naisen kanssa, olisinko viellä yhdessä hänen kanssaan? miksi menin, hän delekoi, menin ansaan. eli uskon edelleen että meitä olisi viellä kaksi, ja tekoni on suurin taakka ja aihettaa suurimman syylisyyden tunteen itsessäni, jonka takia rääkkään itseäni hänen silmissään, mutta kun ajattelen järjellä nytten, tuntuu että se ei olisi kestänyt koska olin heikompi, minun piilevä narsistisuus ja tyhmyys, epätietoisuus, asioita mitä tiedän nyt puuttui silloin. jos olisin minä nyt, ja siellä mikä olen nyt, sillon se olis saattanu toimia, mutta silti en anna itelleni anteeksi, ruoskin se on päähänpinttymä!

epästabiiliuhri kirjoitti:

seurustelin, satumainen haavemaailma, ero, rakkaan pahat piirteet tulevat esille, uhrin asema, uhrina oleminen, henkinen väkivalta murtaa itsetunnon, riippuvuus säilyy en lähtenyt pakoon, riitaa puoli vuotta, sairaimpaakin sairaampaa, taukoja, riitaa riitaa, väänsin sanan narsisti hänen korvaan, raivostuu, en osaa selittää sitä hänelle, hän ottaa siitä selvän, murtaa muurini vaikka olin uhrin asemassa, havahduin omaan narsistisuuteen, tiedon etsintä, tyttöystäväni on pahimman luokan, minä epästabiili, eli olimme molemmat narsisteja, minä löysin itseni, oman sisimmän, mitä minä olen,ei tarvitse esittää enää, olimme toistemme uhreja, sovinto, hän ei myönnä omaa sairauttaan, syyttää minua edelleen narsistiksi. opin lukemaan häntä, en pidä siitä että joutuu miettimään että tulee toimeen, kuukauden ystävyys, vihdoin, kolmas osapuoli liittyy seuraan, unohdun, olen roskaa, pistän vastaan, saan paskaa, pistän takasin koska osaan käsitellä narkkumieltä, muihin en kohdista tätä tiedostavaa kanssakäymistä, muiden seurassa olen aito, hänen kanssaan pakko ajatella, hän ei sitä tiedä, olen riippuvainen hänestä, sai minut hulluuteen, onko aika paeta parempana ihmisenä? kun pistän takaisin, pistän lujaa, saan omantunnontuskia, kykenen empatiaan, sympatiaan ja rakkauteen, olin epästabiili tiedostamattani vuosia, eli loin egoa joka ei ollu minä muiden seurassa. nyt olen minä, narsistin uhri, uhrin narsisti. voin kertoa että hullua toimintaa, olen tunneriippuvainen hänestä, olen pistänyt oman elämän huonoon jamaan vain sen takia että saisin hänen ihanaa lähdettä, en haluaisi, koska se satuttaa mua, imee kuiviin, kuivana olen roskakorissa kunnes olen taas kierrätetty uudeksi, jonka elinvoiman uhraan tietoisesti. oravanpyörä, älkää helvetissä jääkö narsistin luo, ellet saa häntä tajuamaan tilaansa, narsistit on viisaita, jos sattumalta saa hänen heikkonahetkenä murtumaan ja tiedostamaan julmuutensa, viisaus myös parantaa kun maailmankuva muuttuu todelliseksi. mut on poljettu maahan, rikottu liian monta kertaa katseessani tyhjää en voi periksi antaa! uhrista voi tulla narsisti, uhri voi olla myös narsisti niinkuin olen "olin" mutta sympaattinen epästabiili, mutta riippuvainen ensisiaisesta lähteestä, toisen ja kolmannen lähteen voi muuttaa, tai ne muuttuu ajan jaksojen väillä, koska kyllästyn nopeasti, paitsi ensisiaiseen. tää nyt o hullu teksti, yirtän taiteilla jotain :D tää on faktaa, narsistit ei tule toimeen keskenään, mutta epästabiili ja vakavinmuoto tulee toimeen, viha rakkaus suhde, armotonta kamppailua. jouduin käymää läpi helvetin että sain pääni kasaan "oppimalla" opit itestäs ja nöyryyttäjästäs, jos nyt haluat hänen kanssaan välttämättä olla. sota narsistin kanssa ei koskaan lopu, suhde on upeaa niin kauan kunnes jompi kumppi näyttää heikkouden, asian joka johtaa eroon. siitä se soppa alkaa. kysynki teiltä, mitä mieltä ootte jos en olisi kännissä mennyt sekoomaan toisen naisen kanssa, olisinko viellä yhdessä hänen kanssaan? miksi menin, hän delekoi, menin ansaan. eli uskon edelleen että meitä olisi viellä kaksi, ja tekoni on suurin taakka ja aihettaa suurimman syylisyyden tunteen itsessäni, jonka takia rääkkään itseäni hänen silmissään, mutta kun ajattelen järjellä nytten, tuntuu että se ei olisi kestänyt koska olin heikompi, minun piilevä narsistisuus ja tyhmyys, epätietoisuus, asioita mitä tiedän nyt puuttui silloin. jos olisin minä nyt, ja siellä mikä olen nyt, sillon se olis saattanu toimia, mutta silti en anna itelleni anteeksi, ruoskin se on päähänpinttymä!

Lue lisää

Voi, kuule tuossa on kaikki huonon liiton ainekset ollut jo heti ensi hetkestä lähtien, älä ollenkaan syytä itseäsi siitä, että liitto ei kestänyt. Se olisi kaatunut joka tapauksessa vaikka et olisi, tai olisit tehnyt mitä tahansa, se olisi ollut väistämätöntä ja vain ajan kysymys.

Exäsi narsistiset piirteet hallitsivat koko suhdettanne ja sinä olit kaikessa myötäilijä, sovittelija ja narsitin uhri. Tuollainen suhde on aina riippuvuus suhde, sillä narsisti kykenee voimakkaaseen manipulointiin ja uskottelemaan olevansa toiselle ainutkertainen ihminen, jota ilman tämä ei tulisi toimeen. Olet siinä tunnekoukussa vieläkin. Tuo tunnekoukku on uskomattoman vahva, jos itse on vielä syvästi tunteva-empaattinen luonne, joka yrittää kaikkensa, jotta saisi pidettyä toisen ja olla hänen "omaisuuttaan". Täydellinen riippuvuussuhde, joka ei ole terveellä pohjalla ollenkaan, vaan siinä vahvempi käyttää valtaa omien tarpeittensa tyydyttämiseen.

Pahinta on juuri tuo, että vielä erottuaankin jää narsistin omaisuudeksi ja sallii hänen hallita elämääsi miten vain tahtoo. Riippuvuussuhde jatkuu niin kauan, kun itse tuntee tarvitsevansa narsistia oman itsensä jatkeena, oma itse pitäisi löytää ja vahvistua niin, että irtaantuminen pysyvästi on mahdollista. Jatkuva yhteydenpito ei salli omien rajojen pitävyyttä, narsisti murtaa ne hetkessä. Siksi mahdollisimman vähäinen kanssakäyminen narsistin kanssa on välttämätöntä, että oma identiteetti pääsee vahvistumaan ja kasvamaan irti tuosta sairaasta suhteesta ja ihmisestä.

Vaikka asiat tiedostaa ja tunnistaa, sekä itse on omasta mielestään vahva, niin narsistin ote ja valta ei koskaan hellitä, jos välejä ei kertakaikkisesti vaan katkaise häneen. Joidenkin narsistien kanssa yhteydenpito sujuu, mutta mitä pahempi tapaus sen dramaattisemmat vaikutukset narsistilla on pilata toisen koko elämä.

Anna itsellesi anteeksi sillä tuo liitto ei olisi tullut kestämään vaikka olisit tehnyt mitä, usko pois. Sinun on turha kantaa syyllisyyttä asiasta, johon et yksin ole syypää, etkä ole voinut vaikuttaa juuri mitenkään. Olisit joka tapauksessa uuvuttanut itsesi siihen kuntoon jatkaessasi yrittämistä, että sinusta ei olisi enää ihmistä saanut.

Vaputa itsesi kaikista itsesyytöksistä ja ajattele miltä kaikelta vältyit tuon ansan ansiosta...

epästabiiliuhri kirjoitti:

seurustelin, satumainen haavemaailma, ero, rakkaan pahat piirteet tulevat esille, uhrin asema, uhrina oleminen, henkinen väkivalta murtaa itsetunnon, riippuvuus säilyy en lähtenyt pakoon, riitaa puoli vuotta, sairaimpaakin sairaampaa, taukoja, riitaa riitaa, väänsin sanan narsisti hänen korvaan, raivostuu, en osaa selittää sitä hänelle, hän ottaa siitä selvän, murtaa muurini vaikka olin uhrin asemassa, havahduin omaan narsistisuuteen, tiedon etsintä, tyttöystäväni on pahimman luokan, minä epästabiili, eli olimme molemmat narsisteja, minä löysin itseni, oman sisimmän, mitä minä olen,ei tarvitse esittää enää, olimme toistemme uhreja, sovinto, hän ei myönnä omaa sairauttaan, syyttää minua edelleen narsistiksi. opin lukemaan häntä, en pidä siitä että joutuu miettimään että tulee toimeen, kuukauden ystävyys, vihdoin, kolmas osapuoli liittyy seuraan, unohdun, olen roskaa, pistän vastaan, saan paskaa, pistän takasin koska osaan käsitellä narkkumieltä, muihin en kohdista tätä tiedostavaa kanssakäymistä, muiden seurassa olen aito, hänen kanssaan pakko ajatella, hän ei sitä tiedä, olen riippuvainen hänestä, sai minut hulluuteen, onko aika paeta parempana ihmisenä? kun pistän takaisin, pistän lujaa, saan omantunnontuskia, kykenen empatiaan, sympatiaan ja rakkauteen, olin epästabiili tiedostamattani vuosia, eli loin egoa joka ei ollu minä muiden seurassa. nyt olen minä, narsistin uhri, uhrin narsisti. voin kertoa että hullua toimintaa, olen tunneriippuvainen hänestä, olen pistänyt oman elämän huonoon jamaan vain sen takia että saisin hänen ihanaa lähdettä, en haluaisi, koska se satuttaa mua, imee kuiviin, kuivana olen roskakorissa kunnes olen taas kierrätetty uudeksi, jonka elinvoiman uhraan tietoisesti. oravanpyörä, älkää helvetissä jääkö narsistin luo, ellet saa häntä tajuamaan tilaansa, narsistit on viisaita, jos sattumalta saa hänen heikkonahetkenä murtumaan ja tiedostamaan julmuutensa, viisaus myös parantaa kun maailmankuva muuttuu todelliseksi. mut on poljettu maahan, rikottu liian monta kertaa katseessani tyhjää en voi periksi antaa! uhrista voi tulla narsisti, uhri voi olla myös narsisti niinkuin olen "olin" mutta sympaattinen epästabiili, mutta riippuvainen ensisiaisesta lähteestä, toisen ja kolmannen lähteen voi muuttaa, tai ne muuttuu ajan jaksojen väillä, koska kyllästyn nopeasti, paitsi ensisiaiseen. tää nyt o hullu teksti, yirtän taiteilla jotain :D tää on faktaa, narsistit ei tule toimeen keskenään, mutta epästabiili ja vakavinmuoto tulee toimeen, viha rakkaus suhde, armotonta kamppailua. jouduin käymää läpi helvetin että sain pääni kasaan "oppimalla" opit itestäs ja nöyryyttäjästäs, jos nyt haluat hänen kanssaan välttämättä olla. sota narsistin kanssa ei koskaan lopu, suhde on upeaa niin kauan kunnes jompi kumppi näyttää heikkouden, asian joka johtaa eroon. siitä se soppa alkaa. kysynki teiltä, mitä mieltä ootte jos en olisi kännissä mennyt sekoomaan toisen naisen kanssa, olisinko viellä yhdessä hänen kanssaan? miksi menin, hän delekoi, menin ansaan. eli uskon edelleen että meitä olisi viellä kaksi, ja tekoni on suurin taakka ja aihettaa suurimman syylisyyden tunteen itsessäni, jonka takia rääkkään itseäni hänen silmissään, mutta kun ajattelen järjellä nytten, tuntuu että se ei olisi kestänyt koska olin heikompi, minun piilevä narsistisuus ja tyhmyys, epätietoisuus, asioita mitä tiedän nyt puuttui silloin. jos olisin minä nyt, ja siellä mikä olen nyt, sillon se olis saattanu toimia, mutta silti en anna itelleni anteeksi, ruoskin se on päähänpinttymä!

Lue lisää

Kiitos avoimuudestasi! Heikkous, ansaan meno, tappiolle jääminen, provosoiduksi joutuminen tuntuvat ensin kamalilta tajuta mutta kun aikaa kuluu niin niiden kautta hajoamisesta ihmisestä kasvaa vahvempi!

Olet elänyt voimakkaassa kietoutuneessa suhteessa, ja (sattuneesta syystä) tiedän mitä tunnekuohuja se aiheuttaa. Älä siis ruoski itseäsi vaan kulje kohti uutta elämää. Missään tapauksessa älä laita päätä takaisin kusiaispesään, vaikka susta tuntuu että tietämys ja oma kestävyytes olisi parentunut. Vastapeluri tuskin on muuttunut, ja sun siipes palaa vaan uudelleen.

Tsemppiä!

epästabiiliuhri kirjoitti:

seurustelin, satumainen haavemaailma, ero, rakkaan pahat piirteet tulevat esille, uhrin asema, uhrina oleminen, henkinen väkivalta murtaa itsetunnon, riippuvuus säilyy en lähtenyt pakoon, riitaa puoli vuotta, sairaimpaakin sairaampaa, taukoja, riitaa riitaa, väänsin sanan narsisti hänen korvaan, raivostuu, en osaa selittää sitä hänelle, hän ottaa siitä selvän, murtaa muurini vaikka olin uhrin asemassa, havahduin omaan narsistisuuteen, tiedon etsintä, tyttöystäväni on pahimman luokan, minä epästabiili, eli olimme molemmat narsisteja, minä löysin itseni, oman sisimmän, mitä minä olen,ei tarvitse esittää enää, olimme toistemme uhreja, sovinto, hän ei myönnä omaa sairauttaan, syyttää minua edelleen narsistiksi. opin lukemaan häntä, en pidä siitä että joutuu miettimään että tulee toimeen, kuukauden ystävyys, vihdoin, kolmas osapuoli liittyy seuraan, unohdun, olen roskaa, pistän vastaan, saan paskaa, pistän takasin koska osaan käsitellä narkkumieltä, muihin en kohdista tätä tiedostavaa kanssakäymistä, muiden seurassa olen aito, hänen kanssaan pakko ajatella, hän ei sitä tiedä, olen riippuvainen hänestä, sai minut hulluuteen, onko aika paeta parempana ihmisenä? kun pistän takaisin, pistän lujaa, saan omantunnontuskia, kykenen empatiaan, sympatiaan ja rakkauteen, olin epästabiili tiedostamattani vuosia, eli loin egoa joka ei ollu minä muiden seurassa. nyt olen minä, narsistin uhri, uhrin narsisti. voin kertoa että hullua toimintaa, olen tunneriippuvainen hänestä, olen pistänyt oman elämän huonoon jamaan vain sen takia että saisin hänen ihanaa lähdettä, en haluaisi, koska se satuttaa mua, imee kuiviin, kuivana olen roskakorissa kunnes olen taas kierrätetty uudeksi, jonka elinvoiman uhraan tietoisesti. oravanpyörä, älkää helvetissä jääkö narsistin luo, ellet saa häntä tajuamaan tilaansa, narsistit on viisaita, jos sattumalta saa hänen heikkonahetkenä murtumaan ja tiedostamaan julmuutensa, viisaus myös parantaa kun maailmankuva muuttuu todelliseksi. mut on poljettu maahan, rikottu liian monta kertaa katseessani tyhjää en voi periksi antaa! uhrista voi tulla narsisti, uhri voi olla myös narsisti niinkuin olen "olin" mutta sympaattinen epästabiili, mutta riippuvainen ensisiaisesta lähteestä, toisen ja kolmannen lähteen voi muuttaa, tai ne muuttuu ajan jaksojen väillä, koska kyllästyn nopeasti, paitsi ensisiaiseen. tää nyt o hullu teksti, yirtän taiteilla jotain :D tää on faktaa, narsistit ei tule toimeen keskenään, mutta epästabiili ja vakavinmuoto tulee toimeen, viha rakkaus suhde, armotonta kamppailua. jouduin käymää läpi helvetin että sain pääni kasaan "oppimalla" opit itestäs ja nöyryyttäjästäs, jos nyt haluat hänen kanssaan välttämättä olla. sota narsistin kanssa ei koskaan lopu, suhde on upeaa niin kauan kunnes jompi kumppi näyttää heikkouden, asian joka johtaa eroon. siitä se soppa alkaa. kysynki teiltä, mitä mieltä ootte jos en olisi kännissä mennyt sekoomaan toisen naisen kanssa, olisinko viellä yhdessä hänen kanssaan? miksi menin, hän delekoi, menin ansaan. eli uskon edelleen että meitä olisi viellä kaksi, ja tekoni on suurin taakka ja aihettaa suurimman syylisyyden tunteen itsessäni, jonka takia rääkkään itseäni hänen silmissään, mutta kun ajattelen järjellä nytten, tuntuu että se ei olisi kestänyt koska olin heikompi, minun piilevä narsistisuus ja tyhmyys, epätietoisuus, asioita mitä tiedän nyt puuttui silloin. jos olisin minä nyt, ja siellä mikä olen nyt, sillon se olis saattanu toimia, mutta silti en anna itelleni anteeksi, ruoskin se on päähänpinttymä!

Lue lisää

Olet ansainnut jotain muuta elämääsi. Laita narttu kiertoon ja kattele jotain muuta tilalle. Turhaan kannat syyllisyyttä valinnoistasi. Parisuhde on aina suhteellinen kahden välinen monimutkainen sopimus, kauppa.

Et ole narsisti, mutta hyvä kun nostit tämän ketjun olin tätä jo tovin etsiskellytkin...

Kaukana narsistista...mutta tämähän olikin varmasti vain provo.

dizel kirjoitti:

Kaukana narsistista...mutta tämähän olikin varmasti vain provo.

No ihan varmasti ei ollut. olen vaan ihan niin hukassa. ja niin itun yksin.

yksinpuussa kirjoitti:

No ihan varmasti ei ollut. olen vaan ihan niin hukassa. ja niin itun yksin.

Sinuna lähtisin hoitamaan masennustasi, en mitään narsismia, sillä se taitaa olla vain jotain täytettä elämääsi aivan, kuten nuo mielikuvituskaverisi.
Hyväksy se, että elämä on pitkäveteistä ja kaukana täydellisestä, aivan toisin kuin joissain saippuasarjoissa ehkä annetaan ymmärtää...
Masennukseen löytyy kyllä lääkkeet.

Periaattees ei ole lääkettä, koska vahvistaa sun epätodellista yliminää vaa enemmän. Näin mulle kävi ssri lääkkeiden kanssa.. Bentsot aiheuttaa vaa vitutusta ja reikä "sielussa" vaan kasvaa.. Tämä kaikki siis sen jälkeen kun olen oman narsistisuuden ymmärtäny.. Tätä ennen kyl maistu kaikki päihteet.. Varsinki sellaset mitkä vaa boostasi itsevarmuutta.. Mitä ei todellisuudes ole ollenkaan. Tunneälyä ei ole ollut ikinä. Toisten tunteet kyllä otan itseeni, kuin henkilökohtaisina loukkauksina. Jos kumppanilla kiukutti, niin se oli mun murhe ja vitutus. Jos hän sattui olemaan hyvällä tuulella, alko vituttaa ja tavallani halusin lopettaa toisen hymyilyn. Mikään ei ole ikinä riittänyt, kaikki on paskaa. Patologinen valehtelu, vasta illasta saatan tajuta, että oho (siis nykyään)
Nyt olen jossai vitun limbossa ja huhuilen minää.. Samalla kun epätodellinen yliminä kuristaa mua hengiltä.

Vihaan eläimiä yli kaiken.. Ihmisistä, minä itse mukaan lukien puhumattakaan.
Kun aloin tunnelukkojani työstämään.. Oksensin.. Pelkistä tunteista lensi laatta.
Olen aina kuullut kumppaneilta, et kun mun kanssa ei ole onnellista tasaisuutta olemassa.. No en enään ihmettele en nii yhtään. Hyväksikäyttänyt omalla tavallani, oikeuttanu ja ollut potematta syyllisyyttä.. Jos jään jostain kiinni.. Kuten pettämisyritykset.. Lähinnä harmittaa se että jäin kiinni.. Miten toimisin etten jäisi.

Onneksi on internet minne sanoa nämä, onneksi tajusin omat heikkoudet. Olen niin itserakas etten voisi itseä tappaa.. Koska noh.. Tavallani olen kaikkien yläpuolella, ihan vitun ylimielinen ihminen. Älykkyyttä en muista onko mitattu, mutta luen ja mietin mustia-aukkoja ja sitä, että elämä ei muualla voisi muodostua ja universumi laajentu vain sen takia kun se syntyi tapahtumahorisontin takana. Välillä mietin ihmisiä kuin muurahaisia.. Ihailen ja osaan arvostaa älykkyyttä, mutta olen tyhmien ihmisten ympäröimä kun saa itseni tuntemaan vielä älykkäämmäksi.

Huhhuh.. Siinä oliki melkomen ajausten purkautuminen.. Ei olisi 3v sitten onnistunu.

Olisit nyt ensin kirjoituskiihkossasi katsonut, kuinka vanhaan viestiin vastasit.

Anonyymi kirjoitti:

Olisit nyt ensin kirjoituskiihkossasi katsonut, kuinka vanhaan viestiin vastasit.

Miksi? Mitä väliä sillä on, milloin teksti on kirjoitettu? Se joka pohtii samoja asioita päätyy tänne lukemaan näitä kirjoituksia.. Ei aikaa oikeasti ole olemassa.

Oho ...hahah... 9v sinne tänne. Kiitos internetin kaikki on ikuista, suuri datapankki.
Onnea tuleville sukupolville, tuleeha ne olee sekasi

Anonyymi kirjoitti:

Miksi? Mitä väliä sillä on, milloin teksti on kirjoitettu? Se joka pohtii samoja asioita päätyy tänne lukemaan näitä kirjoituksia.. Ei aikaa oikeasti ole olemassa.

Oho ...hahah... 9v sinne tänne. Kiitos internetin kaikki on ikuista, suuri datapankki.
Onnea tuleville sukupolville, tuleeha ne olee sekasi

Lue lisää

Tuskinpa hän, kelle neuvojasi annoit on enää tämän keskustelun parissa.