Bhagavadgita suomeksi

Viisaat välittivät nuotion äärellä kuiskaten tietoa, joka kykeni murtamaan pelon ja kuoleman kahleet

Anonyymi00002 kirjoitti:

Viisaat välittivät nuotion äärellä kuiskaten tietoa, joka kykeni murtamaan pelon ja kuoleman kahleet

Transkriptio.
Kuvittele, että koko elämäsi on unta. Näet unia, heräät, käyt töissä, rakastat ja kärsit. Mutta entä jos nukut yhä juuri nyt? Entä jos on olemassa joku, joka tarkkailee sinua syvän hiljaisuuden keskeltä eikä ole koskaan syntynyt eikä koskaan kuole?

Kolmetuhatta vuotta sitten Intian metsissä viisaat välittivät nuotion äärellä kuiskaten tietoa, joka kykeni murtamaan pelon ja kuoleman kahleet. He eivät rakentaneet temppeleitä, vaan etsivät sitä, joka katsoo sisimmästä.

Tämä ei ole filosofiaa. Tämä on kartta todellisesta olemuksestasi. Tervetuloa Upaniṣadeihin. Tervetuloa kotiin.

Portaali muinaisuuteen. Ääniä hiljaisuudesta.

On kysymyksiä, jotka ennemmin tai myöhemmin nousevat jokaisen ihmisen eteen riippumatta siitä, missä maassa hän on syntynyt, mitä kieltä hän puhuu tai kuinka paljon rahaa hänen pankkitilillään on. Kuka minä olen? Miksi olen täällä? Miksi elämässäni on kipua ja kärsimystä, vaikka näyttää siltä, että minulla on kaikki, mitä onnellisuuteen tarvitaan?

Mitä tapahtuu sille minälle, jota kutsun omaksi itsekseni, kun keho lakkaa hengittämästä? Nämä kysymykset eivät synny sattumalta. Ne tulevat hiljaisina hetkinä, kun olemme kahden itsemme kanssa, kun juhlat päättyvät, kun lapset kasvavat aikuisiksi, kun tavoitteet on saavutettu, mutta sisälle jää silti outo tyhjyys, jota eivät ostokset, uudet ihmissuhteet tai työpaikan vaihtaminen pysty täyttämään.

Upaniṣadit ovat ihmiskunnan vanhin tunnettu vastaus näihin kysymyksiin. Niiden vastaukset eivät kuitenkaan ole yksinkertaisia – eivät sellaisia, jotka voi lukea oppikirjasta ja unohtaa. Ne ovat vastauksia, jotka vaativat ihmiseltä rohkeutta: rohkeutta katsoa oman sisimpänsä syvimpään kuiluun kääntämättä katsettaan pois.

Kun puhumme Upaniṣadeista, on tärkeää ymmärtää yksi yksinkertainen asia. Näitä tekstejä ei kirjoitettu kirjoituspöydän ääressä kirjastojen hiljaisuudessa. Upaniṣadit syntyivät aivan toisin.

Tuhansia vuosia sitten. ...

Oli loputtomia metsiä täynnä villieläimiä. Oli jokia, jotka virtasivat Himalajalta.

Taivas muuttui öisin valtavaksi kupoliksi, joka oli täynnä miljardeja tähtiä. Ja oli ihmisiä, jotka lähtivät pois kylien hälystä näihin metsiin etsimään vastauksia.

Heitä kutsuttiin ṛṣi-viisaiksi. He istuivat puiden alla, nuotioiden äärellä ja pyhien jokien rannoilla ja alkoivat esittää kysymyksiä – eivät kirjoille eivätkä opettajille, vaan itse maailmankaikkeudelle. Ja maailmankaikkeus vastasi heille. Ei äänellä eikä taivaasta jylisevällä ukkosella, vaan sisäisellä sanattomalla tiedolla, joka äkkiä avautuu sydämessä kuin kukka.

Upaniṣadit ovat muistiinmerkittyjä keskusteluja – keskusteluja ihmisen ja äärettömyyden välillä, keskusteluja oppilaan ja opettajan välillä, opettajan, joka itsekin oli kerran ollut oppilas ja saanut tämän tiedon suoraan hiljaisuuden käsistä.

Itse sana Upaniṣad kuulostaa salaperäiseltä, mutta sen merkitys on itse asiassa hyvin yksinkertainen ja jopa koskettava. Sanskritissa upaniṣad tarkoittaa "istua lähellä". Kuvittele oppilas, joka istuutuu opettajan jalkojen juureen. Hän ei vain istu tämän vieressä, vaan istuutuu täydellisessä luottamuksessa, sydän avoinna ja valmiina luopumaan kaikista käsityksistään maailmasta voidakseen kuulla jotakin todellista.

Upaniṣadit eivät ole pelkästään tekstejä. Ne ovat itse tiedon välittämisen ilmapiiriä – tiedon siirtymistä sydämestä sydämeen. Tätä tietoa ei koskaan julistettu toreilla. Se välitettiin kuiskaten niille, jotka olivat kypsyneet, jotka olivat läpäisseet koetukset ja osoittaneet olevansa valmiita vaihtamaan kaikki maalliset nautinnot yhden ainoan totuuden löytämiseen.

Ja tänäänkin, kun luemme Upaniṣadeja tai kuuntelemme niistä, meistä tulee osa tätä ikivanhaa perinnettä, jossa istutaan opettajan jalkojen juuressa. Istumme huoneidemme hiljaisuudessa, laitamme kuulokkeet korvillemme, ja vuosituhansien halki meitä tavoittaa sama viisaiden kuiskaus, joka ei ole menettänyt voimaansa vähääkään.

Vedat ovat suunnaton muinaisen tiedon valtameri ...
... Ne ovat kuin maailmankaikkeuden käyttöohje, mutta ulkoista todellisuutta koskeva käyttöohje... ja miten tämä maailma on ulkoisesti järjestynyt.

Upaniṣadit ovat tämän valtameren syvin ydin. Ei ole sattumaa, että niitä kutsutaan Vedāntaksi, mikä tarkoittaa "Vedan loppua". Loppu ei tässä tarkoita päättymistä, vaan huippua, korkeinta kohtaa ja päämäärää. Se on tiedon osa, jossa ihminen lakkaa katsomasta ulospäin ja kääntää katseensa ensimmäistä kertaa omaan sisimpäänsä.

Rituaalit ovat hyviä, ja niillä on oma paikkansa tietyssä kehitysvaiheessa. Mutta Upaniṣadit sanovat, että ennemmin tai myöhemmin sinun on jätettävä kaikki ulkoiset tukirakenteet ja kohdattava todellisuus kasvotusten. Ja huomaat, ettei tuo todellisuus olekaan pelottava. Se osoittautuu omiksi kasvoiksesi – kasvoiksi, joita et ole koskaan ennen nähnyt, koska olet aina katsonut peiliin etkä sen silmiin, joka seisoo peilin takana.

Anonyymi00003 kirjoitti:

Transkriptio.
Kuvittele, että koko elämäsi on unta. Näet unia, heräät, käyt töissä, rakastat ja kärsit. Mutta entä jos nukut yhä juuri nyt? Entä jos on olemassa joku, joka tarkkailee sinua syvän hiljaisuuden keskeltä eikä ole koskaan syntynyt eikä koskaan kuole?

Kolmetuhatta vuotta sitten Intian metsissä viisaat välittivät nuotion äärellä kuiskaten tietoa, joka kykeni murtamaan pelon ja kuoleman kahleet. He eivät rakentaneet temppeleitä, vaan etsivät sitä, joka katsoo sisimmästä.

Tämä ei ole filosofiaa. Tämä on kartta todellisesta olemuksestasi. Tervetuloa Upaniṣadeihin. Tervetuloa kotiin.

Portaali muinaisuuteen. Ääniä hiljaisuudesta.

On kysymyksiä, jotka ennemmin tai myöhemmin nousevat jokaisen ihmisen eteen riippumatta siitä, missä maassa hän on syntynyt, mitä kieltä hän puhuu tai kuinka paljon rahaa hänen pankkitilillään on. Kuka minä olen? Miksi olen täällä? Miksi elämässäni on kipua ja kärsimystä, vaikka näyttää siltä, että minulla on kaikki, mitä onnellisuuteen tarvitaan?

Mitä tapahtuu sille minälle, jota kutsun omaksi itsekseni, kun keho lakkaa hengittämästä? Nämä kysymykset eivät synny sattumalta. Ne tulevat hiljaisina hetkinä, kun olemme kahden itsemme kanssa, kun juhlat päättyvät, kun lapset kasvavat aikuisiksi, kun tavoitteet on saavutettu, mutta sisälle jää silti outo tyhjyys, jota eivät ostokset, uudet ihmissuhteet tai työpaikan vaihtaminen pysty täyttämään.

Upaniṣadit ovat ihmiskunnan vanhin tunnettu vastaus näihin kysymyksiin. Niiden vastaukset eivät kuitenkaan ole yksinkertaisia – eivät sellaisia, jotka voi lukea oppikirjasta ja unohtaa. Ne ovat vastauksia, jotka vaativat ihmiseltä rohkeutta: rohkeutta katsoa oman sisimpänsä syvimpään kuiluun kääntämättä katsettaan pois.

Kun puhumme Upaniṣadeista, on tärkeää ymmärtää yksi yksinkertainen asia. Näitä tekstejä ei kirjoitettu kirjoituspöydän ääressä kirjastojen hiljaisuudessa. Upaniṣadit syntyivät aivan toisin.

Tuhansia vuosia sitten. ...

Oli loputtomia metsiä täynnä villieläimiä. Oli jokia, jotka virtasivat Himalajalta.

Taivas muuttui öisin valtavaksi kupoliksi, joka oli täynnä miljardeja tähtiä. Ja oli ihmisiä, jotka lähtivät pois kylien hälystä näihin metsiin etsimään vastauksia.

Heitä kutsuttiin ṛṣi-viisaiksi. He istuivat puiden alla, nuotioiden äärellä ja pyhien jokien rannoilla ja alkoivat esittää kysymyksiä – eivät kirjoille eivätkä opettajille, vaan itse maailmankaikkeudelle. Ja maailmankaikkeus vastasi heille. Ei äänellä eikä taivaasta jylisevällä ukkosella, vaan sisäisellä sanattomalla tiedolla, joka äkkiä avautuu sydämessä kuin kukka.

Upaniṣadit ovat muistiinmerkittyjä keskusteluja – keskusteluja ihmisen ja äärettömyyden välillä, keskusteluja oppilaan ja opettajan välillä, opettajan, joka itsekin oli kerran ollut oppilas ja saanut tämän tiedon suoraan hiljaisuuden käsistä.

Itse sana Upaniṣad kuulostaa salaperäiseltä, mutta sen merkitys on itse asiassa hyvin yksinkertainen ja jopa koskettava. Sanskritissa upaniṣad tarkoittaa "istua lähellä". Kuvittele oppilas, joka istuutuu opettajan jalkojen juureen. Hän ei vain istu tämän vieressä, vaan istuutuu täydellisessä luottamuksessa, sydän avoinna ja valmiina luopumaan kaikista käsityksistään maailmasta voidakseen kuulla jotakin todellista.

Upaniṣadit eivät ole pelkästään tekstejä. Ne ovat itse tiedon välittämisen ilmapiiriä – tiedon siirtymistä sydämestä sydämeen. Tätä tietoa ei koskaan julistettu toreilla. Se välitettiin kuiskaten niille, jotka olivat kypsyneet, jotka olivat läpäisseet koetukset ja osoittaneet olevansa valmiita vaihtamaan kaikki maalliset nautinnot yhden ainoan totuuden löytämiseen.

Ja tänäänkin, kun luemme Upaniṣadeja tai kuuntelemme niistä, meistä tulee osa tätä ikivanhaa perinnettä, jossa istutaan opettajan jalkojen juuressa. Istumme huoneidemme hiljaisuudessa, laitamme kuulokkeet korvillemme, ja vuosituhansien halki meitä tavoittaa sama viisaiden kuiskaus, joka ei ole menettänyt voimaansa vähääkään.

Vedat ovat suunnaton muinaisen tiedon valtameri ...
... Ne ovat kuin maailmankaikkeuden käyttöohje, mutta ulkoista todellisuutta koskeva käyttöohje... ja miten tämä maailma on ulkoisesti järjestynyt.

Upaniṣadit ovat tämän valtameren syvin ydin. Ei ole sattumaa, että niitä kutsutaan Vedāntaksi, mikä tarkoittaa "Vedan loppua". Loppu ei tässä tarkoita päättymistä, vaan huippua, korkeinta kohtaa ja päämäärää. Se on tiedon osa, jossa ihminen lakkaa katsomasta ulospäin ja kääntää katseensa ensimmäistä kertaa omaan sisimpäänsä.

Rituaalit ovat hyviä, ja niillä on oma paikkansa tietyssä kehitysvaiheessa. Mutta Upaniṣadit sanovat, että ennemmin tai myöhemmin sinun on jätettävä kaikki ulkoiset tukirakenteet ja kohdattava todellisuus kasvotusten. Ja huomaat, ettei tuo todellisuus olekaan pelottava. Se osoittautuu omiksi kasvoiksesi – kasvoiksi, joita et ole koskaan ennen nähnyt, koska olet aina katsonut peiliin etkä sen silmiin, joka seisoo peilin takana.

Lue lisää

Heidän luokseen tuli nuoria ihmisiä, jotka olivat väsyneet kylien levottomuuteen ja jotka olivat alkaneet aavistaa, että elämässä on jotakin suurempaa kuin ruoka, seksi ja turvallisuus.

Ja niin opetus alkoi. Mutta tämä opetus ei muistuttanut koulujamme eikä yliopistojamme. Upaniṣadien metsäkoulussa ei ollut oppikirjoja, arvosanoja eikä kokeita siinä merkityksessä kuin me ne tunnemme. Oli vain opettaja, oppilas ja nuotio, jonka äärellä he istuivat iltaisin.

Opettaja ei pitänyt luentoja. Hän esitti kysymyksiä, kertoi tarinoita tai oli yksinkertaisesti hiljaa. Juuri tuossa hiljaisuudessa oppilas alkoi kuulla sellaista, mitä ei voi välittää sanoin.

Anonyymi00004 kirjoitti:

Heidän luokseen tuli nuoria ihmisiä, jotka olivat väsyneet kylien levottomuuteen ja jotka olivat alkaneet aavistaa, että elämässä on jotakin suurempaa kuin ruoka, seksi ja turvallisuus.

Ja niin opetus alkoi. Mutta tämä opetus ei muistuttanut koulujamme eikä yliopistojamme. Upaniṣadien metsäkoulussa ei ollut oppikirjoja, arvosanoja eikä kokeita siinä merkityksessä kuin me ne tunnemme. Oli vain opettaja, oppilas ja nuotio, jonka äärellä he istuivat iltaisin.

Opettaja ei pitänyt luentoja. Hän esitti kysymyksiä, kertoi tarinoita tai oli yksinkertaisesti hiljaa. Juuri tuossa hiljaisuudessa oppilas alkoi kuulla sellaista, mitä ei voi välittää sanoin.

Lue lisää

Upaniṣadit ovat täynnä tällaisia hetkiä. Oppilas tulee kysymyksen kanssa, opettaja vastaa vertauksella. Oppilas ei ymmärrä, ja opettaja kertoo uuden vertauskuvan. Oppilas ei vieläkään ymmärrä. Silloin opettaja vaikenee, ja juuri tuossa hiljaisuudessa tieto siirtyy itsestään, sillä todellinen tieto ei ole sanoissa.

Sanat ovat vain sormi, joka osoittaa Kuuta. Tyhmä katsoo sormea, viisas katsoo Kuuta.

Upaniṣadit opettavat meitä olemaan takertumatta sanoihin, vaan näkemään sen, mikä on sanojen takana.

Yksi tärkeimmistä ajatuksista, jonka Upaniṣadit juurruttavat oppilaan mieleen heti alusta lähtien, on se, että elämme unessa....
...
Tavallinen tietoisuudentilamme, jossa olemme hereillä, syömme, työskentelemme, riitelemme ja sovimme, on vain yksi todellisuuden tasoista – eikä suinkaan korkein.

Anonyymi00005 kirjoitti:

Upaniṣadit ovat täynnä tällaisia hetkiä. Oppilas tulee kysymyksen kanssa, opettaja vastaa vertauksella. Oppilas ei ymmärrä, ja opettaja kertoo uuden vertauskuvan. Oppilas ei vieläkään ymmärrä. Silloin opettaja vaikenee, ja juuri tuossa hiljaisuudessa tieto siirtyy itsestään, sillä todellinen tieto ei ole sanoissa.

Sanat ovat vain sormi, joka osoittaa Kuuta. Tyhmä katsoo sormea, viisas katsoo Kuuta.

Upaniṣadit opettavat meitä olemaan takertumatta sanoihin, vaan näkemään sen, mikä on sanojen takana.

Yksi tärkeimmistä ajatuksista, jonka Upaniṣadit juurruttavat oppilaan mieleen heti alusta lähtien, on se, että elämme unessa....
...
Tavallinen tietoisuudentilamme, jossa olemme hereillä, syömme, työskentelemme, riitelemme ja sovimme, on vain yksi todellisuuden tasoista – eikä suinkaan korkein.

Lue lisää

Upaniṣadit opettavat, että on olemassa tietoisuudentiloja, jotka ovat niin paljon syvempiä, todellisempia ja täynnä olemista, että niihin verrattuna valveillaolomme on vain varjo, pelkkä uni. Mutta emme tiedä sitä, koska emme ole koskaan todella heränneet.

Kuvittele ihminen, joka on elänyt koko elämänsä pimeässä luolassa eikä ole koskaan nähnyt aurinkoa. Hän luulee, että maailma koostuu luolan seinistä ja nuotion hehkusta. Hän ei tiedä, että luolan ulkopuolella on äärettömiä niittyjä, vuoria, valtameriä ja taivas.

Upaniṣadit ovat kutsu tuosta ulkopuolisesta maailmasta. Ne ovat sen ääni, joka on astunut ulos luolasta ja palannut kertomaan muille: "Nouskaa! Siellä on aivan toisenlainen maailma. Siellä on todellinen elämä."

Ongelma on kuitenkin siinä, että luolassa olevat eivät usko. Tai vaikka uskoisivatkin, he pelkäävät lähteä ulos, sillä tuntematon pelottaa enemmän kuin tuttu pimeys.

Upaniṣadit vaativat rohkeutta – rohkeutta herätä.

Anonyymi00006 kirjoitti:

Upaniṣadit opettavat, että on olemassa tietoisuudentiloja, jotka ovat niin paljon syvempiä, todellisempia ja täynnä olemista, että niihin verrattuna valveillaolomme on vain varjo, pelkkä uni. Mutta emme tiedä sitä, koska emme ole koskaan todella heränneet.

Kuvittele ihminen, joka on elänyt koko elämänsä pimeässä luolassa eikä ole koskaan nähnyt aurinkoa. Hän luulee, että maailma koostuu luolan seinistä ja nuotion hehkusta. Hän ei tiedä, että luolan ulkopuolella on äärettömiä niittyjä, vuoria, valtameriä ja taivas.

Upaniṣadit ovat kutsu tuosta ulkopuolisesta maailmasta. Ne ovat sen ääni, joka on astunut ulos luolasta ja palannut kertomaan muille: "Nouskaa! Siellä on aivan toisenlainen maailma. Siellä on todellinen elämä."

Ongelma on kuitenkin siinä, että luolassa olevat eivät usko. Tai vaikka uskoisivatkin, he pelkäävät lähteä ulos, sillä tuntematon pelottaa enemmän kuin tuttu pimeys.

Upaniṣadit vaativat rohkeutta – rohkeutta herätä.

Lue lisää

Upaniṣadit ovat kutsu tuosta ulkopuolisesta maailmasta. Ne ovat sen ääni, joka on astunut ulos luolasta ja palannut kertomaan muille: "Nouskaa! Siellä on aivan toisenlainen maailma. Siellä on todellinen elämä."

Ongelma on kuitenkin siinä, että luolassa olevat eivät usko. Tai vaikka uskoisivatkin, he pelkäävät lähteä ulos, sillä tuntematon pelottaa enemmän kuin tuttu pimeys.

Upaniṣadit vaativat rohkeutta – rohkeutta herätä.

Anonyymi00007 kirjoitti:

Upaniṣadit ovat kutsu tuosta ulkopuolisesta maailmasta. Ne ovat sen ääni, joka on astunut ulos luolasta ja palannut kertomaan muille: "Nouskaa! Siellä on aivan toisenlainen maailma. Siellä on todellinen elämä."

Ongelma on kuitenkin siinä, että luolassa olevat eivät usko. Tai vaikka uskoisivatkin, he pelkäävät lähteä ulos, sillä tuntematon pelottaa enemmän kuin tuttu pimeys.

Upaniṣadit vaativat rohkeutta – rohkeutta herätä.

Lue lisää

Upaniṣadit vaativat rohkeutta – rohkeutta herätä.

Anonyymi00008 kirjoitti:

Upaniṣadit vaativat rohkeutta – rohkeutta herätä.

Upaniṣadit ovat muistiinmerkittyjä keskusteluja – keskusteluja ihmisen ja äärettömyyden välillä, keskusteluja oppilaan ja opettajan välillä, opettajan, joka itsekin oli kerran ollut oppilas ja saanut tämän tiedon suoraan hiljaisuuden käsistä.

Anonyymi00009 kirjoitti:

Upaniṣadit ovat muistiinmerkittyjä keskusteluja – keskusteluja ihmisen ja äärettömyyden välillä, keskusteluja oppilaan ja opettajan välillä, opettajan, joka itsekin oli kerran ollut oppilas ja saanut tämän tiedon suoraan hiljaisuuden käsistä.

Lue lisää

Upaniṣadit eivät ole pelkästään tekstejä. Ne ovat itse tiedon välittämisen ilmapiiriä – tiedon siirtymistä sydämestä sydämeen. Tätä tietoa ei koskaan julistettu toreilla. Se välitettiin kuiskaten niille, jotka olivat kypsyneet, jotka olivat läpäisseet koetukset ja osoittaneet olevansa valmiita vaihtamaan kaikki maalliset nautinnot yhden ainoan totuuden löytämiseen.

Anonyymi00010 kirjoitti:

Upaniṣadit eivät ole pelkästään tekstejä. Ne ovat itse tiedon välittämisen ilmapiiriä – tiedon siirtymistä sydämestä sydämeen. Tätä tietoa ei koskaan julistettu toreilla. Se välitettiin kuiskaten niille, jotka olivat kypsyneet, jotka olivat läpäisseet koetukset ja osoittaneet olevansa valmiita vaihtamaan kaikki maalliset nautinnot yhden ainoan totuuden löytämiseen.

Lue lisää

Vedat ovat suunnaton muinaisen tiedon valtameri ...
... Ne ovat kuin maailmankaikkeuden käyttöohje, mutta ulkoista todellisuutta koskeva käyttöohje... ja miten tämä maailma on ulkoisesti järjestynyt.

Anonyymi00011 kirjoitti:

Vedat ovat suunnaton muinaisen tiedon valtameri ...
... Ne ovat kuin maailmankaikkeuden käyttöohje, mutta ulkoista todellisuutta koskeva käyttöohje... ja miten tämä maailma on ulkoisesti järjestynyt.

Lue lisää

Rituaalit ovat hyviä, ja niillä on oma paikkansa tietyssä kehitysvaiheessa. Mutta Upaniṣadit sanovat, että ennemmin tai myöhemmin sinun on jätettävä kaikki ulkoiset tukirakenteet ja kohdattava todellisuus kasvotusten. Ja huomaat, ettei tuo todellisuus olekaan pelottava. Se osoittautuu omiksi kasvoiksesi – kasvoiksi, joita et ole koskaan ennen nähnyt, koska olet aina katsonut peiliin etkä sen silmiin, joka seisoo peilin takana.

Anonyymi00012 kirjoitti:

Rituaalit ovat hyviä, ja niillä on oma paikkansa tietyssä kehitysvaiheessa. Mutta Upaniṣadit sanovat, että ennemmin tai myöhemmin sinun on jätettävä kaikki ulkoiset tukirakenteet ja kohdattava todellisuus kasvotusten. Ja huomaat, ettei tuo todellisuus olekaan pelottava. Se osoittautuu omiksi kasvoiksesi – kasvoiksi, joita et ole koskaan ennen nähnyt, koska olet aina katsonut peiliin etkä sen silmiin, joka seisoo peilin takana.

Lue lisää

Opettaja ei pitänyt luentoja. Hän esitti kysymyksiä, kertoi tarinoita tai oli yksinkertaisesti hiljaa. Juuri tuossa hiljaisuudessa oppilas alkoi kuulla sellaista, mitä ei voi välittää sanoin.

Anonyymi00013 kirjoitti:

Opettaja ei pitänyt luentoja. Hän esitti kysymyksiä, kertoi tarinoita tai oli yksinkertaisesti hiljaa. Juuri tuossa hiljaisuudessa oppilas alkoi kuulla sellaista, mitä ei voi välittää sanoin.

Lue lisää

Upaniṣadit opettavat, että on olemassa tietoisuudentiloja, jotka ovat niin paljon syvempiä, todellisempia ja täynnä olemista, että niihin verrattuna valveillaolomme on vain varjo, pelkkä uni. Mutta emme tiedä sitä, koska emme ole koskaan todella heränneet.

Anonyymi00014 kirjoitti:

Upaniṣadit opettavat, että on olemassa tietoisuudentiloja, jotka ovat niin paljon syvempiä, todellisempia ja täynnä olemista, että niihin verrattuna valveillaolomme on vain varjo, pelkkä uni. Mutta emme tiedä sitä, koska emme ole koskaan todella heränneet.

Lue lisää

Käännösvirheet suomen kielessä.

Sri Chaitanya Saraswat Math International
https://scsmathinternational.com

--------------------------

Upaniṣadit (sanskritiksi "keskusteluja viisaiden kanssa") ovat pyhiä kirjoituksia, joissa esitetään filosofinen oppi ennen kaikkea Absoluutin kaiken läpäisevästä persoonattomasta aspektista (Brahman), sielusta (ātmā) ja Korkeimmasta Sielusta (Paramātmā), joka läpäisee koko maailmankaikkeuden sekä on läsnä jokaisen elävän olennon sydämessä ja jokaisessa atomissa. Kanoniseen kokoelmaan kuuluu sata kahdeksan Upaniṣadia. Sana Upaniṣad on substantiivi, joka on johdettu verbistä upaniṣad ja merkitsee kirjaimellisesti "istua alhaalla vieressä". Sen filosofinen merkitys on: "tieto, joka saavutetaan henkisen opettajan jalkojen juuressa nöyrän kuuntelemisen kautta".

Anonyymi00015 kirjoitti:

Käännösvirheet suomen kielessä.

Sri Chaitanya Saraswat Math International
https://scsmathinternational.com

--------------------------

Upaniṣadit (sanskritiksi "keskusteluja viisaiden kanssa") ovat pyhiä kirjoituksia, joissa esitetään filosofinen oppi ennen kaikkea Absoluutin kaiken läpäisevästä persoonattomasta aspektista (Brahman), sielusta (ātmā) ja Korkeimmasta Sielusta (Paramātmā), joka läpäisee koko maailmankaikkeuden sekä on läsnä jokaisen elävän olennon sydämessä ja jokaisessa atomissa. Kanoniseen kokoelmaan kuuluu sata kahdeksan Upaniṣadia. Sana Upaniṣad on substantiivi, joka on johdettu verbistä upaniṣad ja merkitsee kirjaimellisesti "istua alhaalla vieressä". Sen filosofinen merkitys on: "tieto, joka saavutetaan henkisen opettajan jalkojen juuressa nöyrän kuuntelemisen kautta".

Lue lisää

Käännösvirheet suomen kielessä.

Sri Chaitanya Saraswat Math International
https://scsmathinternational.com

--------------------------

Kanoniset sata kahdeksan Upaniṣadia kuuluvat neljän Vedan kokonaisuuteen, minkä vuoksi ne luetaan śruti-kirjallisuuteen ("kuultu ilmoitus"). Niiden taso on kuitenkin korkeampi kuin Vedojen rituaalisen osan (saṁhitā eli hymnien kokoelma), sillä ne edustavat "tämän maailman ulkopuolista viisautta". Lukuisten puolijumaluuksien palvontaan tähtäävät vedalaiset rituaalit kuuluvat karma-kāṇḍan piiriin, eli toimintaan, joka tuottaa vain väliaikaisia hyötyjä syntymän ja kuoleman maailmassa.


Sen sijaan Upaniṣadien ilmoitus kuuluu jñāna-kāṇḍan piiriin, eli tiedon, joka johtaa vapautumiseen aineellisesta maailmasta.

Upaniṣadeissa tarkastellaan yksinomaan filosofisia kysymyksiä. Lähtökohtana on, että brāhmaṇojen... tulee itse olla jñāna-kāṇḍan korkeammalla tasolla Upaniṣadeja tutkimalla.

Anonyymi00016 kirjoitti:

Käännösvirheet suomen kielessä.

Sri Chaitanya Saraswat Math International
https://scsmathinternational.com

--------------------------

Kanoniset sata kahdeksan Upaniṣadia kuuluvat neljän Vedan kokonaisuuteen, minkä vuoksi ne luetaan śruti-kirjallisuuteen ("kuultu ilmoitus"). Niiden taso on kuitenkin korkeampi kuin Vedojen rituaalisen osan (saṁhitā eli hymnien kokoelma), sillä ne edustavat "tämän maailman ulkopuolista viisautta". Lukuisten puolijumaluuksien palvontaan tähtäävät vedalaiset rituaalit kuuluvat karma-kāṇḍan piiriin, eli toimintaan, joka tuottaa vain väliaikaisia hyötyjä syntymän ja kuoleman maailmassa.


Sen sijaan Upaniṣadien ilmoitus kuuluu jñāna-kāṇḍan piiriin, eli tiedon, joka johtaa vapautumiseen aineellisesta maailmasta.

Upaniṣadeissa tarkastellaan yksinomaan filosofisia kysymyksiä. Lähtökohtana on, että brāhmaṇojen... tulee itse olla jñāna-kāṇḍan korkeammalla tasolla Upaniṣadeja tutkimalla.

Lue lisää

Upaniṣadeissa tarkastellaan yksinomaan filosofisia kysymyksiä. Lähtökohtana on, että brāhmaṇojen... tulee itse olla jñāna-kāṇḍan korkeammalla tasolla Upaniṣadeja tutkimalla.

Anonyymi00017 kirjoitti:

Upaniṣadeissa tarkastellaan yksinomaan filosofisia kysymyksiä. Lähtökohtana on, että brāhmaṇojen... tulee itse olla jñāna-kāṇḍan korkeammalla tasolla Upaniṣadeja tutkimalla.

Lue lisää

Käännösvirheet suomen kielessä.

Sri Chaitanya Saraswat Math International
https://scsmathinternational.com

--------------------------
Upaniṣadeja yhdessä Bhagavad-gītān ja Vedānta-sūtran kanssa kutsutaan Vedāntaksi ("Vedojen korkein viisaus"). Vedānta-sūtran aforismeissa Vedojen ja Upaniṣadien opetus on esitetty tiiviissä ja järjestelmällisessä muodossa (Bhagavad-gītā 13.5).

Kaikkien Upaniṣadien ydin on kuitenkin Kṛṣṇan esittämä Bhagavad-gītāssa, jota kutsutaan myös nimellä Gītopaniṣad. Tätä kuvataan vertauskuvallisesti seuraavasti:

Anonyymi00018 kirjoitti:

Käännösvirheet suomen kielessä.

Sri Chaitanya Saraswat Math International
https://scsmathinternational.com

--------------------------
Upaniṣadeja yhdessä Bhagavad-gītān ja Vedānta-sūtran kanssa kutsutaan Vedāntaksi ("Vedojen korkein viisaus"). Vedānta-sūtran aforismeissa Vedojen ja Upaniṣadien opetus on esitetty tiiviissä ja järjestelmällisessä muodossa (Bhagavad-gītā 13.5).

Kaikkien Upaniṣadien ydin on kuitenkin Kṛṣṇan esittämä Bhagavad-gītāssa, jota kutsutaan myös nimellä Gītopaniṣad. Tätä kuvataan vertauskuvallisesti seuraavasti:

Lue lisää

...
...
Ks. myös: Vedānta.

— Bhagavad-gītā – Idän viisauden helmi. Nimien ja termien sanasto: Upaniṣad.

Sri Chaitanya Saraswat Math International
https://scsmathinternational.com

Anonyymi00019 kirjoitti:

...
...
Ks. myös: Vedānta.

— Bhagavad-gītā – Idän viisauden helmi. Nimien ja termien sanasto: Upaniṣad.

Sri Chaitanya Saraswat Math International
https://scsmathinternational.com

Lue lisää

Śruti — 1) alkuperäiset vedalaiset pyhät kirjoitukset (Vedat ja Upaniṣadit), jotka Korkein Jumala ilmoitti ihmiskunnalle; 2) kuuntelemisen kautta omaksuttu tieto.

— Inspiraation virta / Sanasto

Viisaat eivät laadi vedisiä mantroja, vaan ainoastaan näkevät ja kokevat henkisen virran sekä tarkkailevat sitä. Śrutiin (Vedoihin) sisältyvää tietoa ei ole luonut kukaan eikä mikään. Se on ikuista. Ṛṣit vain havaitsevat sen ja merkitsevät sen muistiin. Śrutit annettiin, jotta ne paljastaisivat perustavanlaatuisen Totuuden, jonka varassa koko maailmankaikkeus lepää. Siitä huolimatta ne ovat vain pyrkimys kohti Korkeinta Todellisuutta. Millainen tuo Todellisuus on, sitä ne eivät tiedä.

—... suojelijan saarnat, osa 1 / Luku 9 / Viisaat eivät keksi mantroja

Vedaiś ca sarvair aham eva vedyaḥ — śrutibhir vimṛgyām. Śruti tarkoittaa »Jumalan ilmoittamaa totuutta».

— Śrī Caitanyadevan ääni / Pyhät keskustelut / Jumalan ilmoittama totuus

Kaikki śrutit ja ilmoitetun totuuden tuntijoiden antamat opetukset osoittavat tietyn suunnan: »Kulje tuohon suuntaan, niin ehkä löydät sen.»

— Kadonneen palvelijan rakkaudentäyteinen etsintä / Luku 5. Brahmā harhan vallassa /
Smṛtit täydentävät alkuperäisiä pyhiä kirjoituksia, śruteja.



Śruti (sanskritiksi »kuultu») ... tietoa, jonka Jumala ilmoitti viisaiden ṛṣien kautta luomakunnan aamunkoitteessa. Śruti viittaa alkuperäisiin vedalaisiin pyhiin kirjoituksiin (neljään Vedaan ja Upaniṣadeihin), joita välitettiin aluksi suullisena perimätietona ja jotka vasta myöhemmin kirjoitettiin muistiin.

— Śrī Caitanya Mahāprabhun elämä ja opetukset / Sanasto

Vedat todistavat itse oman pätevyytensä ...
...


Ks. myös: Āmnāya, tieto

Käännösvirheet suomen kielessä.

Sri Chaitanya Saraswat Math International
https://scsmathinternational.com

Anonyymi00020 kirjoitti:

Śruti — 1) alkuperäiset vedalaiset pyhät kirjoitukset (Vedat ja Upaniṣadit), jotka Korkein Jumala ilmoitti ihmiskunnalle; 2) kuuntelemisen kautta omaksuttu tieto.

— Inspiraation virta / Sanasto

Viisaat eivät laadi vedisiä mantroja, vaan ainoastaan näkevät ja kokevat henkisen virran sekä tarkkailevat sitä. Śrutiin (Vedoihin) sisältyvää tietoa ei ole luonut kukaan eikä mikään. Se on ikuista. Ṛṣit vain havaitsevat sen ja merkitsevät sen muistiin. Śrutit annettiin, jotta ne paljastaisivat perustavanlaatuisen Totuuden, jonka varassa koko maailmankaikkeus lepää. Siitä huolimatta ne ovat vain pyrkimys kohti Korkeinta Todellisuutta. Millainen tuo Todellisuus on, sitä ne eivät tiedä.

—... suojelijan saarnat, osa 1 / Luku 9 / Viisaat eivät keksi mantroja

Vedaiś ca sarvair aham eva vedyaḥ — śrutibhir vimṛgyām. Śruti tarkoittaa »Jumalan ilmoittamaa totuutta».

— Śrī Caitanyadevan ääni / Pyhät keskustelut / Jumalan ilmoittama totuus

Kaikki śrutit ja ilmoitetun totuuden tuntijoiden antamat opetukset osoittavat tietyn suunnan: »Kulje tuohon suuntaan, niin ehkä löydät sen.»

— Kadonneen palvelijan rakkaudentäyteinen etsintä / Luku 5. Brahmā harhan vallassa /
Smṛtit täydentävät alkuperäisiä pyhiä kirjoituksia, śruteja.



Śruti (sanskritiksi »kuultu») ... tietoa, jonka Jumala ilmoitti viisaiden ṛṣien kautta luomakunnan aamunkoitteessa. Śruti viittaa alkuperäisiin vedalaisiin pyhiin kirjoituksiin (neljään Vedaan ja Upaniṣadeihin), joita välitettiin aluksi suullisena perimätietona ja jotka vasta myöhemmin kirjoitettiin muistiin.

— Śrī Caitanya Mahāprabhun elämä ja opetukset / Sanasto

Vedat todistavat itse oman pätevyytensä ...
...


Ks. myös: Āmnāya, tieto

Käännösvirheet suomen kielessä.

Sri Chaitanya Saraswat Math International
https://scsmathinternational.com

Lue lisää

jnan knowledge; consciousness; calculation; speculation; the pursuit of liberation; knowledge of the soul; knowledge of Brahman; knowledge of the Supreme Lord, His energies, and their relationships (sambandha-jnan).

Anonyymi00021 kirjoitti:

jnan knowledge; consciousness; calculation; speculation; the pursuit of liberation; knowledge of the soul; knowledge of Brahman; knowledge of the Supreme Lord, His energies, and their relationships (sambandha-jnan).

Lue lisää

Jñāna — 1. Yleisessä merkityksessä »tieto» tai »tuntemus». Tätä merkitystä käytetään esimerkiksi Bhagavad-gītāssa jakeissa 9.12, 14.6 ja 18.19.

— Bhagavad-gītā – Idän viisauden helmi / Nimien ja termien sanasto:

Tiedon viisi tasoa

Näin ollen on olemassa viisi jñānaan perustuvaa tiedon tasoa: pratyakṣa, parokṣa, aparokṣa, adhokṣaja ja aprākṛta.

— Meidän opettajamme / Osa 2. Nykyajan ācāryat / Luku 3....



Tieto voidaan jakaa viiteen luokkaan.

Alin tiedon taso on se, jonka hankimme aistiemme välityksellä. Tätä kutsutaan pratyakṣaksi. Se on ensimmäinen taso.

Seuraava, korkeampi tiedon taso on tieto, jota emme ole saaneet omien aistikokemustemme kautta, vaan muiden kokemuksia hyödyntämällä. Tätä kutsutaan parokṣaksi. Esimerkiksi tiedemiehillä on omia havaintojaan, ja me saamme tietoa heidän tutkimustensa ja löytöjensä kautta.

Kolmas taso on ihmisen kokemuksen ylittävä tieto, aparokṣa. Sitä voidaan verrata syvän unen tilaan. Herättyämme sanomme: »Nukuin hyvin — uni oli todella syvä.» Mutta silloin, kun olemme syvässä unessa ilman unia, emme ole tietoisia tuosta tilasta. Herättyämme pystymme kuvailemaan kokemusta jollakin tavoin, mutta kuvaus jää hyvin epämääräiseksi. Tällainen on aparokṣa — hämärä ja epäselvä kokemus, jossa subjekti ja aineellinen kohde sulautuvat yhteen, ja aineellinen kohde häviää subjektin tietoisuuteen. Juuri tähän asti suuri impersonalismin opettaja Śaṅkarācārya kuvaa tietoisuuden asteittaista kehitystä.

Toisaalta suuri oppinut Jumalan palvoja Rāmānujācārya, samoin kuin muut vaiṣṇava-ācāryat, katsovat, että tämän yläpuolella on vielä neljäs taso. Tätä tasoa kutsutaan adhokṣajaksi — transsendentaaliseksi

Anonyymi00022 kirjoitti:

Jñāna — 1. Yleisessä merkityksessä »tieto» tai »tuntemus». Tätä merkitystä käytetään esimerkiksi Bhagavad-gītāssa jakeissa 9.12, 14.6 ja 18.19.

— Bhagavad-gītā – Idän viisauden helmi / Nimien ja termien sanasto:

Tiedon viisi tasoa

Näin ollen on olemassa viisi jñānaan perustuvaa tiedon tasoa: pratyakṣa, parokṣa, aparokṣa, adhokṣaja ja aprākṛta.

— Meidän opettajamme / Osa 2. Nykyajan ācāryat / Luku 3....



Tieto voidaan jakaa viiteen luokkaan.

Alin tiedon taso on se, jonka hankimme aistiemme välityksellä. Tätä kutsutaan pratyakṣaksi. Se on ensimmäinen taso.

Seuraava, korkeampi tiedon taso on tieto, jota emme ole saaneet omien aistikokemustemme kautta, vaan muiden kokemuksia hyödyntämällä. Tätä kutsutaan parokṣaksi. Esimerkiksi tiedemiehillä on omia havaintojaan, ja me saamme tietoa heidän tutkimustensa ja löytöjensä kautta.

Kolmas taso on ihmisen kokemuksen ylittävä tieto, aparokṣa. Sitä voidaan verrata syvän unen tilaan. Herättyämme sanomme: »Nukuin hyvin — uni oli todella syvä.» Mutta silloin, kun olemme syvässä unessa ilman unia, emme ole tietoisia tuosta tilasta. Herättyämme pystymme kuvailemaan kokemusta jollakin tavoin, mutta kuvaus jää hyvin epämääräiseksi. Tällainen on aparokṣa — hämärä ja epäselvä kokemus, jossa subjekti ja aineellinen kohde sulautuvat yhteen, ja aineellinen kohde häviää subjektin tietoisuuteen. Juuri tähän asti suuri impersonalismin opettaja Śaṅkarācārya kuvaa tietoisuuden asteittaista kehitystä.

Toisaalta suuri oppinut Jumalan palvoja Rāmānujācārya, samoin kuin muut vaiṣṇava-ācāryat, katsovat, että tämän yläpuolella on vielä neljäs taso. Tätä tasoa kutsutaan adhokṣajaksi — transsendentaaliseksi

Lue lisää

Transsendentaalinen tieto tunkeutuu vilpittömän etsijän sydämeen

https://scsmathinternational.com

Anonyymi00023 kirjoitti:

Transsendentaalinen tieto tunkeutuu vilpittömän etsijän sydämeen

https://scsmathinternational.com

Lue lisää

Śrīla Siddhānta Sarasvatī Ṭhākuran opetuksen ja käytännön ainutlaatuisuus sekä selkeys ulottuvat kaikkeen. Tätä voidaan havainnollistaa seuraavilla esimerkeillä.

Kerran Paramahaṁsa Ṭhākura kuvaili oikeaa suhtautumista Korkeimpaan Totuuteen seuraavasti:

Älä pyri paljastamaan Korkeimman Totuuden luonnetta oman mielikuvituksesi voimalla. Älä yritä käsittää tätä Totuutta tämän katoavaisen maailman kokemuksen avulla. Älä keksi omaa totuuttasi tyydyttääksesi vääriä taipumuksiasi. Älä kiirehdi pitämään totuutena sellaista, mikä vain vastaa omia mieltymyksiäsi. Älä pidä totuutena sitä, minkä sinun kaltaisesi ihmiset ovat luoneet tai minkä enemmistö heistä hyväksyy, äläkä pidä epätotena sitä, minkä valtaenemmistö hylkää. Kirjoituksissa sanotaan, että kymmenistätuhansista ihmisistä vain yksi todella palvoo tätä Korkeinta Totuutta, eikä sellaista ihmistä ole helppo löytää. Se, minkä kaikki tämän maailman ihmiset yksimielisesti hyväksyvät totuutena, voi milloin tahansa osoittautua valheeksi. Sen vuoksi älä missään tapauksessa haasta Totuutta äläkä yritä vallata sitä rynnäköllä. Sellainen ylimielinen asenne vie sinut vain kauemmas Totuudesta. Totuutta voidaan lähestyä ainoastaan täydellisen itsensä luovuttamisen hengessä. Korkeinta Totuutta on kuunneltava syvällä kunnioituksella. Totuus ilmoittaa itsensä itse ja vasta silloin, kun Se armollisesti niin haluaa. Vain silloin Korkeimman Totuuden todellinen luonto paljastuu meille — ei millään muulla tavalla.

— The Harmonist, XXV-10 / Ācāryan erityiset ominaisuudet (osa 1)



Käännösvirheet suomen kielessä.

Sri Chaitanya Saraswat Math International
https://scsmathinternational.com

--------------------------

Anonyymi00024 kirjoitti:

Śrīla Siddhānta Sarasvatī Ṭhākuran opetuksen ja käytännön ainutlaatuisuus sekä selkeys ulottuvat kaikkeen. Tätä voidaan havainnollistaa seuraavilla esimerkeillä.

Kerran Paramahaṁsa Ṭhākura kuvaili oikeaa suhtautumista Korkeimpaan Totuuteen seuraavasti:

Älä pyri paljastamaan Korkeimman Totuuden luonnetta oman mielikuvituksesi voimalla. Älä yritä käsittää tätä Totuutta tämän katoavaisen maailman kokemuksen avulla. Älä keksi omaa totuuttasi tyydyttääksesi vääriä taipumuksiasi. Älä kiirehdi pitämään totuutena sellaista, mikä vain vastaa omia mieltymyksiäsi. Älä pidä totuutena sitä, minkä sinun kaltaisesi ihmiset ovat luoneet tai minkä enemmistö heistä hyväksyy, äläkä pidä epätotena sitä, minkä valtaenemmistö hylkää. Kirjoituksissa sanotaan, että kymmenistätuhansista ihmisistä vain yksi todella palvoo tätä Korkeinta Totuutta, eikä sellaista ihmistä ole helppo löytää. Se, minkä kaikki tämän maailman ihmiset yksimielisesti hyväksyvät totuutena, voi milloin tahansa osoittautua valheeksi. Sen vuoksi älä missään tapauksessa haasta Totuutta äläkä yritä vallata sitä rynnäköllä. Sellainen ylimielinen asenne vie sinut vain kauemmas Totuudesta. Totuutta voidaan lähestyä ainoastaan täydellisen itsensä luovuttamisen hengessä. Korkeinta Totuutta on kuunneltava syvällä kunnioituksella. Totuus ilmoittaa itsensä itse ja vasta silloin, kun Se armollisesti niin haluaa. Vain silloin Korkeimman Totuuden todellinen luonto paljastuu meille — ei millään muulla tavalla.

— The Harmonist, XXV-10 / Ācāryan erityiset ominaisuudet (osa 1)



Käännösvirheet suomen kielessä.

Sri Chaitanya Saraswat Math International
https://scsmathinternational.com

--------------------------

Lue lisää

"Saadaksesi transsendentaalista tietoa lähesty itsensä toteuttanutta sielua, hyväksy hänet henkiseksi opettajaksesi ja vastaanota häneltä vihkimys. Esitä hänelle nöyrästi kysymyksiä ja palvele häntä. Itsensä toteuttaneet sielut voivat antaa sinulle tietoa, sillä he ovat nähneet Totuuden."

Anonyymi00025 kirjoitti:

"Saadaksesi transsendentaalista tietoa lähesty itsensä toteuttanutta sielua, hyväksy hänet henkiseksi opettajaksesi ja vastaanota häneltä vihkimys. Esitä hänelle nöyrästi kysymyksiä ja palvele häntä. Itsensä toteuttaneet sielut voivat antaa sinulle tietoa, sillä he ovat nähneet Totuuden."

Lue lisää

Paripraśna tarkoittaa rehellistä ja vilpitöntä kysymistä.

Meidän tulee palvella tuota korkeampaa tietoa, emmekä yrittää alistaa sitä omiin tarkoituksiimme. Muussa tapauksessa meille ei anneta pääsyä siihen ...

Anonyymi00026 kirjoitti:

Paripraśna tarkoittaa rehellistä ja vilpitöntä kysymistä.

Meidän tulee palvella tuota korkeampaa tietoa, emmekä yrittää alistaa sitä omiin tarkoituksiimme. Muussa tapauksessa meille ei anneta pääsyä siihen ...

Lue lisää

Totuuden tuntemisen menetelmä eroaa täysin siitä tavasta, jolla opitaan tuntemaan se, mikä ei ole Totuus. Ensin on petyttävä siihen, mikä ei ole totta. Siinä määrin kuin ihminen kykenee irrottautumaan epätodesta, Totuus ilmenee hänessä spontaanisti samassa määrin.

Anonyymi00027 kirjoitti:

Totuuden tuntemisen menetelmä eroaa täysin siitä tavasta, jolla opitaan tuntemaan se, mikä ei ole Totuus. Ensin on petyttävä siihen, mikä ei ole totta. Siinä määrin kuin ihminen kykenee irrottautumaan epätodesta, Totuus ilmenee hänessä spontaanisti samassa määrin.

Lue lisää

Heissä ei ole henkilökohtaisia kunnianhimoja eikä halua todistaa olevansa oikeassa. He muistuttavat itse luontoa: voimakkaita, yksinkertaisia ja äärettömän syvällisiä.

Lukiessamme Upaniṣadeja emme kosketa jonkin muinaisen ihmisen mielipidettä, vaan itse olemassaolon rakennetta. Se on kuin atomit alkaisivat yhtäkkiä puhua ja kertoisivat, kuinka maailmankaikkeus on järjestynyt, tai kuin sydämemme alkaisi yhtäkkiä laulaa laulua siitä, mitä elämä on.

Yksi Upaniṣadien suurimmista paradokseista on se, että ne puhuvat siitä, mitä ei voida ilmaista sanoin.

Kuinka kuvailisit väriä ihmiselle, joka on ollut sokea syntymästään asti? Kuinka selittäisit mangon maun ihmiselle, joka ei ole koskaan maistanut hedelmiä?

Upaniṣadit käyttävät sanoja, vertauskuvia, kertomuksia ja vuoropuheluja – kaikkea mahdollista johdattaakseen mielen tekemään hypyn mielen tuolle puolen. Ne ovat kuin ponnahduslauta. Juokset sanojen muodostamaa lautaa pitkin, mutta lopussa on hypättävä hiljaisuuteen. Jos jäät kiinni sanoihin, et ole ymmärtänyt mitään. Jos hyppäät, olet ymmärtänyt kaiken.

Siksi Upaniṣadit korostavat niin painokkaasti opettajan merkitystä.

On lähes mahdotonta saavuttaa tämä tila yksin kirjoja lukemalla. Tarvitaan joku, joka on jo tehnyt tämän hypyn ja palannut, joka tuntee tien ja voi johdattaa toisen sitä pitkin.

Upaniṣadien perinteessä opettaja ei ole luennoitsija, joka vain välittää tietoa. Hän on totuuden elävä ilmentymä. Oppilas elää opettajan läheisyydessä ja omaksuu hänen sanojensa lisäksi myös hänen hiljaisuutensa, katseensa ja hengityksensä. Vähitellen, vuosien tällaisen yhteyden myötä, myös oppilaassa alkaa herätä sisäinen näkemys.

Hänestäkin tulee oma ṛṣinsä.

Salaisuus, joka ei ole salaisuus.

Monet ajattelevat, että Upaniṣadit ovat valituille tarkoitettua esoteerista oppia – jotakin salattua, joka on vain vihittyjen saavutettavissa.

Tämä on kuitenkin totta vain osittain. Kyllä, tätä tietoa välitettiin salassa, mutta ei siksi, että sitä olisi haluttu pitää itsekkäästi omana, vaan siksi, että tämä tieto on vaarallista – vaarallista valmistautumattomalle mielelle.

Kuvittele, että annat pienelle lapselle terävän veitsen. Lapsi voi vahingoittaa sekä itseään että muita.

Samalla tavoin tieto siitä, että olet kuolematon tietoisuus, voi horjuttaa sellaisen ihmisen psyykettä, joka ei ole puhdistanut halujaan, hillinnyt mieltään eikä kehittänyt erottelukykyään.

Sellainen ihminen voi vajota ylpeyteen: "Minä olen Jumala." Tai nihilismiin: "Kaikki on kuitenkin harhaa, joten voin tehdä mitä tahansa." Tai epätoivoon: "Jos en ole keho, kuka minä sitten olen?"

Siksi Upaniṣadien opetukset annettiin aina vähitellen.

Ensin oppilaan täytyi osoittaa olevansa valmis: palvella opettajaansa, työskennellä itsensä kehittämiseksi, puhdistaa luonnettaan ja kehittää hyveitään.

Vasta kun opettaja näki oppilaan kypsyneen, hän välitti tälle suuren totuuden. Usein tämä välittäminen tapahtui yhdessä ainoassa lauseessa, yhdessä sanassa tai jopa yhdessä kosketuksessa, sillä kun oppilas on valmis, hänelle ei tarvita paljon sanoja.

Anonyymi00028 kirjoitti:

Heissä ei ole henkilökohtaisia kunnianhimoja eikä halua todistaa olevansa oikeassa. He muistuttavat itse luontoa: voimakkaita, yksinkertaisia ja äärettömän syvällisiä.

Lukiessamme Upaniṣadeja emme kosketa jonkin muinaisen ihmisen mielipidettä, vaan itse olemassaolon rakennetta. Se on kuin atomit alkaisivat yhtäkkiä puhua ja kertoisivat, kuinka maailmankaikkeus on järjestynyt, tai kuin sydämemme alkaisi yhtäkkiä laulaa laulua siitä, mitä elämä on.

Yksi Upaniṣadien suurimmista paradokseista on se, että ne puhuvat siitä, mitä ei voida ilmaista sanoin.

Kuinka kuvailisit väriä ihmiselle, joka on ollut sokea syntymästään asti? Kuinka selittäisit mangon maun ihmiselle, joka ei ole koskaan maistanut hedelmiä?

Upaniṣadit käyttävät sanoja, vertauskuvia, kertomuksia ja vuoropuheluja – kaikkea mahdollista johdattaakseen mielen tekemään hypyn mielen tuolle puolen. Ne ovat kuin ponnahduslauta. Juokset sanojen muodostamaa lautaa pitkin, mutta lopussa on hypättävä hiljaisuuteen. Jos jäät kiinni sanoihin, et ole ymmärtänyt mitään. Jos hyppäät, olet ymmärtänyt kaiken.

Siksi Upaniṣadit korostavat niin painokkaasti opettajan merkitystä.

On lähes mahdotonta saavuttaa tämä tila yksin kirjoja lukemalla. Tarvitaan joku, joka on jo tehnyt tämän hypyn ja palannut, joka tuntee tien ja voi johdattaa toisen sitä pitkin.

Upaniṣadien perinteessä opettaja ei ole luennoitsija, joka vain välittää tietoa. Hän on totuuden elävä ilmentymä. Oppilas elää opettajan läheisyydessä ja omaksuu hänen sanojensa lisäksi myös hänen hiljaisuutensa, katseensa ja hengityksensä. Vähitellen, vuosien tällaisen yhteyden myötä, myös oppilaassa alkaa herätä sisäinen näkemys.

Hänestäkin tulee oma ṛṣinsä.

Salaisuus, joka ei ole salaisuus.

Monet ajattelevat, että Upaniṣadit ovat valituille tarkoitettua esoteerista oppia – jotakin salattua, joka on vain vihittyjen saavutettavissa.

Tämä on kuitenkin totta vain osittain. Kyllä, tätä tietoa välitettiin salassa, mutta ei siksi, että sitä olisi haluttu pitää itsekkäästi omana, vaan siksi, että tämä tieto on vaarallista – vaarallista valmistautumattomalle mielelle.

Kuvittele, että annat pienelle lapselle terävän veitsen. Lapsi voi vahingoittaa sekä itseään että muita.

Samalla tavoin tieto siitä, että olet kuolematon tietoisuus, voi horjuttaa sellaisen ihmisen psyykettä, joka ei ole puhdistanut halujaan, hillinnyt mieltään eikä kehittänyt erottelukykyään.

Sellainen ihminen voi vajota ylpeyteen: "Minä olen Jumala." Tai nihilismiin: "Kaikki on kuitenkin harhaa, joten voin tehdä mitä tahansa." Tai epätoivoon: "Jos en ole keho, kuka minä sitten olen?"

Siksi Upaniṣadien opetukset annettiin aina vähitellen.

Ensin oppilaan täytyi osoittaa olevansa valmis: palvella opettajaansa, työskennellä itsensä kehittämiseksi, puhdistaa luonnettaan ja kehittää hyveitään.

Vasta kun opettaja näki oppilaan kypsyneen, hän välitti tälle suuren totuuden. Usein tämä välittäminen tapahtui yhdessä ainoassa lauseessa, yhdessä sanassa tai jopa yhdessä kosketuksessa, sillä kun oppilas on valmis, hänelle ei tarvita paljon sanoja.

Lue lisää

Tämä on kuitenkin totta vain osittain. Kyllä, tätä tietoa välitettiin salassa, mutta ei siksi, että sitä olisi haluttu pitää itsekkäästi omana, vaan siksi, että tämä tieto on vaarallista – vaarallista valmistautumattomalle mielelle.

Kuvittele, että annat pienelle lapselle terävän veitsen. Lapsi voi vahingoittaa sekä itseään että muita.

Samalla tavoin tieto siitä, että olet kuolematon tietoisuus, voi horjuttaa sellaisen ihmisen psyykettä, joka ei ole puhdistanut halujaan, hillinnyt mieltään eikä kehittänyt erottelukykyään.

Anonyymi00029 kirjoitti:

Tämä on kuitenkin totta vain osittain. Kyllä, tätä tietoa välitettiin salassa, mutta ei siksi, että sitä olisi haluttu pitää itsekkäästi omana, vaan siksi, että tämä tieto on vaarallista – vaarallista valmistautumattomalle mielelle.

Kuvittele, että annat pienelle lapselle terävän veitsen. Lapsi voi vahingoittaa sekä itseään että muita.

Samalla tavoin tieto siitä, että olet kuolematon tietoisuus, voi horjuttaa sellaisen ihmisen psyykettä, joka ei ole puhdistanut halujaan, hillinnyt mieltään eikä kehittänyt erottelukykyään.

Lue lisää

Nykyään meillä on ainutlaatuinen mahdollisuus. Upaniṣadit on käännetty monille kielille, ja ne ovat kaikkien saatavilla. Mutta tämä saavutettavuus on harhaanjohtavaa.

Voi lukea kaikki Upaniṣadit, opetella ne ulkoa, lainata niitä sanskritiksi ja silti pysyä yhtä ehdollistuneena, ahneena ja vihaisena kuin ennenkin.

Upaniṣadien tieto ei ole informaatiota – se on transformaatiota.

Se alkaa vaikuttaa vasta silloin, kun emme ainoastaan lue, vaan myös elämme sen todeksi, kun jokainen sana putoaa sydämen valmisteltuun maaperään.

Nyt me istuudumme yhdessä muinaisten ṛṣien jalkojen juureen. Seuraavien kolmen tunnin ajaksi meistä tulee oppilaita metsäkoulussa. Ympärillämme ei ole tiikereitä eikä norsuja, vaan omien huoneidemme tutut seinät. Mutta sillä ei ole merkitystä.

Tärkeää on jokin aivan muu. Olemmeko valmiita edes hetkeksi jättämään syrjään omat käsityksemme ja kyynisyytemme? Olemmeko valmiita kuulemaan sen, mikä voi mullistaa koko elämämme?

Juuri sitä Upaniṣadit tekevät.

Ne eivät tarjoa lohtua heikoille, vaan antavat voimaa vahvoille. Ne repivät pois kaikki naamiot ja näyttävät paljaan todellisuuden. Ja se, joka kestää tämän, saavuttaa jotakin sellaista, mitä eivät mitkään jumalat eikä kuolema voi häneltä riistää.



Äärettömyyden kutsu

Jokaisessa Upaniṣadissa, jokaisessa kertomuksessa ja jokaisessa vuoropuhelussa kuuluu sama kutsu.

Se on kutsu heräämiseen.

Me nukumme ja näemme painajaisia. Näemme unta siitä, että olemme pieniä, heikkoja ja kuolevaisia. Näemme unta siitä, että maailma on vihamielinen, että meidän täytyy taistella ja selviytyä.

Mutta tämän unen takana loistaa todelliset kasvomme – itse Ātmanin kasvot: puhtaat, ikuiset ja pelottomat.

Upaniṣadit ovat kuin herätyskello – hyvin ikivanha, hyvin viisas ja hyvin sinnikkäästi soiva herätyskello.

Kysymys on vain yhdestä asiasta: haluammeko herätä?

Uni voi nimittäin olla makeaa. Joskus jopa painajainen tuntuu paremmalta kuin heräämisen tuntemattomuus.

Olemme tottuneet kärsimykseemme. Siitä on tullut meille läheinen.

Pidämme kiinni ongelmistamme. Ne antavat meille tunteen siitä, että olemme merkityksellisiä.

"Kuka minä olen ilman kärsimystäni? Kuka minä olen ilman omaa tarinaani?"

Upaniṣadit vastaavat...

Anonyymi00030 kirjoitti:

Nykyään meillä on ainutlaatuinen mahdollisuus. Upaniṣadit on käännetty monille kielille, ja ne ovat kaikkien saatavilla. Mutta tämä saavutettavuus on harhaanjohtavaa.

Voi lukea kaikki Upaniṣadit, opetella ne ulkoa, lainata niitä sanskritiksi ja silti pysyä yhtä ehdollistuneena, ahneena ja vihaisena kuin ennenkin.

Upaniṣadien tieto ei ole informaatiota – se on transformaatiota.

Se alkaa vaikuttaa vasta silloin, kun emme ainoastaan lue, vaan myös elämme sen todeksi, kun jokainen sana putoaa sydämen valmisteltuun maaperään.

Nyt me istuudumme yhdessä muinaisten ṛṣien jalkojen juureen. Seuraavien kolmen tunnin ajaksi meistä tulee oppilaita metsäkoulussa. Ympärillämme ei ole tiikereitä eikä norsuja, vaan omien huoneidemme tutut seinät. Mutta sillä ei ole merkitystä.

Tärkeää on jokin aivan muu. Olemmeko valmiita edes hetkeksi jättämään syrjään omat käsityksemme ja kyynisyytemme? Olemmeko valmiita kuulemaan sen, mikä voi mullistaa koko elämämme?

Juuri sitä Upaniṣadit tekevät.

Ne eivät tarjoa lohtua heikoille, vaan antavat voimaa vahvoille. Ne repivät pois kaikki naamiot ja näyttävät paljaan todellisuuden. Ja se, joka kestää tämän, saavuttaa jotakin sellaista, mitä eivät mitkään jumalat eikä kuolema voi häneltä riistää.



Äärettömyyden kutsu

Jokaisessa Upaniṣadissa, jokaisessa kertomuksessa ja jokaisessa vuoropuhelussa kuuluu sama kutsu.

Se on kutsu heräämiseen.

Me nukumme ja näemme painajaisia. Näemme unta siitä, että olemme pieniä, heikkoja ja kuolevaisia. Näemme unta siitä, että maailma on vihamielinen, että meidän täytyy taistella ja selviytyä.

Mutta tämän unen takana loistaa todelliset kasvomme – itse Ātmanin kasvot: puhtaat, ikuiset ja pelottomat.

Upaniṣadit ovat kuin herätyskello – hyvin ikivanha, hyvin viisas ja hyvin sinnikkäästi soiva herätyskello.

Kysymys on vain yhdestä asiasta: haluammeko herätä?

Uni voi nimittäin olla makeaa. Joskus jopa painajainen tuntuu paremmalta kuin heräämisen tuntemattomuus.

Olemme tottuneet kärsimykseemme. Siitä on tullut meille läheinen.

Pidämme kiinni ongelmistamme. Ne antavat meille tunteen siitä, että olemme merkityksellisiä.

"Kuka minä olen ilman kärsimystäni? Kuka minä olen ilman omaa tarinaani?"

Upaniṣadit vastaavat...

Lue lisää

Juuri sitä Upaniṣadit tekevät.

Ne eivät tarjoa lohtua heikoille, vaan antavat voimaa vahvoille. Ne repivät pois kaikki naamiot ja näyttävät paljaan todellisuuden. Ja se, joka kestää tämän, saavuttaa jotakin sellaista, mitä eivät mitkään jumalat eikä kuolema voi häneltä riistää.

Anonyymi00031 kirjoitti:

Juuri sitä Upaniṣadit tekevät.

Ne eivät tarjoa lohtua heikoille, vaan antavat voimaa vahvoille. Ne repivät pois kaikki naamiot ja näyttävät paljaan todellisuuden. Ja se, joka kestää tämän, saavuttaa jotakin sellaista, mitä eivät mitkään jumalat eikä kuolema voi häneltä riistää.

Lue lisää

saavuttaa jotakin sellaista, mitä eivät mitkään jumalat eikä kuolema voi häneltä riistää.

Upaniṣadit ovat kuin herätyskello – hyvin ikivanha, hyvin viisas ja hyvin sinnikkäästi soiva herätyskello.

Kysymys on vain yhdestä asiasta: haluammeko herätä?

Uni voi nimittäin olla makeaa. Joskus jopa painajainen tuntuu paremmalta kuin heräämisen tuntemattomuus.

Anonyymi00032 kirjoitti:

saavuttaa jotakin sellaista, mitä eivät mitkään jumalat eikä kuolema voi häneltä riistää.

Upaniṣadit ovat kuin herätyskello – hyvin ikivanha, hyvin viisas ja hyvin sinnikkäästi soiva herätyskello.

Kysymys on vain yhdestä asiasta: haluammeko herätä?

Uni voi nimittäin olla makeaa. Joskus jopa painajainen tuntuu paremmalta kuin heräämisen tuntemattomuus.

Lue lisää

Upaniṣadit ovat kuin herätyskello – hyvin ikivanha, hyvin viisas ja hyvin sinnikkäästi soiva herätyskello.

Anonyymi00033 kirjoitti:

Upaniṣadit ovat kuin herätyskello – hyvin ikivanha, hyvin viisas ja hyvin sinnikkäästi soiva herätyskello.

Se on liian yksinkertainen ja samalla liian suurenmoinen, jotta siihen voisi vain uskoa. Se täytyy oivaltaa itse. Se täytyy kokea.

Siksi matka Upaniṣadien parissa ei ole luento eikä viihdettä – se on kutsu.

Ovi on avoinna, mutta sen kynnyksen voi ylittää vain itse. Kukaan ei voi kulkea siitä puolestasi. Mikään guru, mikään teksti eikä mikään rituaali ei voi siirtää sinua kynnyksen toiselle puolelle. Ne voivat ainoastaan osoittaa, missä ovi on. Sen jälkeen on sinun vuorosi ottaa askel.

Ja ensimmäinen askel on yksinkertaisesti kuunnella.

Ei vain korvilla, vaan koko olemuksellaan. Antaa näiden ikivanhojen värähtelyjen tunkeutua kehon soluihin.


Älä kiirehdi hyväksymään äläkä kiistämään. Ole vain avoin, kuten metsän maa on avoin sateelle, kuten oppilas on avoin opettajan sanoille ja kuten yötaivas on avoin tähdille.

Upaniṣadit alkavat hiljaisuudesta ja johdattavat hiljaisuuteen. Näiden kahden hiljaisuuden välissä avautuu tietoisuuden suuri seikkailu.

Ja me olemme aivan sen alussa.

Olemme vasta istuutuneet opettajan jalkojen juureen. Olemme vasta sulkeneet silmämme. Olemme vasta vetäneet ensimmäisen henkäyksen.

Ja seuraavan uloshengityksen aikana voi tapahtua mitä tahansa.

Voi tapahtua ihme – itsensä tunnistamisen ihme.

Voi tapahtua se, minkä vuoksi miljoonat syntymät ovat olleet merkityksellisiä.

Sillä Upaniṣadit eivät ole vain muinaisia tekstejä.

Ne ovat oma todellinen luontomme, joka puhuu meille ikuisuuden kielellä.

Ne ovat sen ṛṣin ääni, joka elää jokaisessa meissä ja odottaa omaa hetkeään.

Se on juuri se sisäinen opettaja, joka ei koskaan kuole, ei koskaan erehdy eikä koskaan petä.

Upaniṣadit vain muistuttavat meitä siitä, minkä jo tiedämme, mutta minkä olemme unohtaneet.

Ne pyyhkivät pölyn peilin pinnalta, jotta voisimme viimein nähdä todelliset kasvomme.

Ja nyt olemme täällä.

Olemmeko valmiita näkemään?

Olemmeko valmiita muistamaan?

Olemmeko valmiita päästämään irti kaikesta, mikä estää meitä, ja sukeltamaan syvyyteen?

Jos vastaus on kyllä, Upaniṣadeista tulee meille kirjan sijasta elävää vettä.

Jos vastaus on ei, ne jäävät vain mielenkiintoiseksi filosofiaksi, mielen eksoottiseksi viihdykkeeksi.

Valinta on aina meidän.

Mutta jo se, että olemme lukeneet tänne asti, että kuuntelemme ja että olemme täällä, on itsessään merkki.

Merkki siitä, että jokin sisällämme on jo vastannut tähän kutsuun. Että jossakin syvällä sisimmässämme on jo syttynyt pieni liekki, joka ei sammu ennen kuin siitä tulee kirkas tuli.

Anonyymi00034 kirjoitti:

Se on liian yksinkertainen ja samalla liian suurenmoinen, jotta siihen voisi vain uskoa. Se täytyy oivaltaa itse. Se täytyy kokea.

Siksi matka Upaniṣadien parissa ei ole luento eikä viihdettä – se on kutsu.

Ovi on avoinna, mutta sen kynnyksen voi ylittää vain itse. Kukaan ei voi kulkea siitä puolestasi. Mikään guru, mikään teksti eikä mikään rituaali ei voi siirtää sinua kynnyksen toiselle puolelle. Ne voivat ainoastaan osoittaa, missä ovi on. Sen jälkeen on sinun vuorosi ottaa askel.

Ja ensimmäinen askel on yksinkertaisesti kuunnella.

Ei vain korvilla, vaan koko olemuksellaan. Antaa näiden ikivanhojen värähtelyjen tunkeutua kehon soluihin.


Älä kiirehdi hyväksymään äläkä kiistämään. Ole vain avoin, kuten metsän maa on avoin sateelle, kuten oppilas on avoin opettajan sanoille ja kuten yötaivas on avoin tähdille.

Upaniṣadit alkavat hiljaisuudesta ja johdattavat hiljaisuuteen. Näiden kahden hiljaisuuden välissä avautuu tietoisuuden suuri seikkailu.

Ja me olemme aivan sen alussa.

Olemme vasta istuutuneet opettajan jalkojen juureen. Olemme vasta sulkeneet silmämme. Olemme vasta vetäneet ensimmäisen henkäyksen.

Ja seuraavan uloshengityksen aikana voi tapahtua mitä tahansa.

Voi tapahtua ihme – itsensä tunnistamisen ihme.

Voi tapahtua se, minkä vuoksi miljoonat syntymät ovat olleet merkityksellisiä.

Sillä Upaniṣadit eivät ole vain muinaisia tekstejä.

Ne ovat oma todellinen luontomme, joka puhuu meille ikuisuuden kielellä.

Ne ovat sen ṛṣin ääni, joka elää jokaisessa meissä ja odottaa omaa hetkeään.

Se on juuri se sisäinen opettaja, joka ei koskaan kuole, ei koskaan erehdy eikä koskaan petä.

Upaniṣadit vain muistuttavat meitä siitä, minkä jo tiedämme, mutta minkä olemme unohtaneet.

Ne pyyhkivät pölyn peilin pinnalta, jotta voisimme viimein nähdä todelliset kasvomme.

Ja nyt olemme täällä.

Olemmeko valmiita näkemään?

Olemmeko valmiita muistamaan?

Olemmeko valmiita päästämään irti kaikesta, mikä estää meitä, ja sukeltamaan syvyyteen?

Jos vastaus on kyllä, Upaniṣadeista tulee meille kirjan sijasta elävää vettä.

Jos vastaus on ei, ne jäävät vain mielenkiintoiseksi filosofiaksi, mielen eksoottiseksi viihdykkeeksi.

Valinta on aina meidän.

Mutta jo se, että olemme lukeneet tänne asti, että kuuntelemme ja että olemme täällä, on itsessään merkki.

Merkki siitä, että jokin sisällämme on jo vastannut tähän kutsuun. Että jossakin syvällä sisimmässämme on jo syttynyt pieni liekki, joka ei sammu ennen kuin siitä tulee kirkas tuli.

Lue lisää

Siksi matka Upaniṣadien parissa ei ole luento eikä viihdettä – se on kutsu.

Ovi on avoinna, mutta sen kynnyksen voi ylittää vain itse. Kukaan ei voi kulkea siitä puolestasi. Mikään guru, mikään teksti eikä mikään rituaali ei voi siirtää sinua kynnyksen toiselle puolelle. Ne voivat ainoastaan osoittaa, missä ovi on. Sen jälkeen on sinun vuorosi ottaa askel.

Ja ensimmäinen askel on yksinkertaisesti kuunnella.

Ei vain korvilla, vaan koko olemuksellaan. Antaa näiden ikivanhojen värähtelyjen tunkeutua kehon soluihin.

Anonyymi00035 kirjoitti:

Siksi matka Upaniṣadien parissa ei ole luento eikä viihdettä – se on kutsu.

Ovi on avoinna, mutta sen kynnyksen voi ylittää vain itse. Kukaan ei voi kulkea siitä puolestasi. Mikään guru, mikään teksti eikä mikään rituaali ei voi siirtää sinua kynnyksen toiselle puolelle. Ne voivat ainoastaan osoittaa, missä ovi on. Sen jälkeen on sinun vuorosi ottaa askel.

Ja ensimmäinen askel on yksinkertaisesti kuunnella.

Ei vain korvilla, vaan koko olemuksellaan. Antaa näiden ikivanhojen värähtelyjen tunkeutua kehon soluihin.

Lue lisää

Merkki siitä, että jokin sisällämme on jo vastannut tähän kutsuun. Että jossakin syvällä sisimmässämme on jo syttynyt pieni liekki, joka ei sammu ennen kuin siitä tulee kirkas tuli.

Anonyymi00036 kirjoitti:

Merkki siitä, että jokin sisällämme on jo vastannut tähän kutsuun. Että jossakin syvällä sisimmässämme on jo syttynyt pieni liekki, joka ei sammu ennen kuin siitä tulee kirkas tuli.

Lue lisää

Se tuli kasvaa liekiksi, joka polttaa pois kaiken tietämättömyyden pimeyden.

Näin Upaniṣadit alkavat.

Näin alkaa matka.

Näin alkaa paluu kotiin.

Anonyymi00037 kirjoitti:

Se tuli kasvaa liekiksi, joka polttaa pois kaiken tietämättömyyden pimeyden.

Näin Upaniṣadit alkavat.

Näin alkaa matka.

Näin alkaa paluu kotiin.

Lue lisää

Se tuli kasvaa liekiksi, joka polttaa pois kaiken tietämättömyyden pimeyden.

...
...
paljasti hänelle suurimman salaisuuden, joka tässä maailmankaikkeudessa on olemassa.

Salaisuuden, jota ei voi kertoa, mutta jonka voi välittää.

Salaisuuden, joka voidaan ilmaista vain kolmella sanalla. Mutta jos nuo sanat putoavat valmistautuneeseen sydämeen, ihminen ei ole enää koskaan entisensä.

Anonyymi00038 kirjoitti:

Se tuli kasvaa liekiksi, joka polttaa pois kaiken tietämättömyyden pimeyden.

...
...
paljasti hänelle suurimman salaisuuden, joka tässä maailmankaikkeudessa on olemassa.

Salaisuuden, jota ei voi kertoa, mutta jonka voi välittää.

Salaisuuden, joka voidaan ilmaista vain kolmella sanalla. Mutta jos nuo sanat putoavat valmistautuneeseen sydämeen, ihminen ei ole enää koskaan entisensä.

Lue lisää

Mutta jos nuo sanat putoavat valmistautuneeseen sydämeen, ihminen ei ole enää koskaan entisensä.

Anonyymi00023 kirjoitti:

Transsendentaalinen tieto tunkeutuu vilpittömän etsijän sydämeen

https://scsmathinternational.com

Lue lisää

https://scsmathinternational.com

Anonyymi00040 kirjoitti:

https://scsmathinternational.com

Hyvän ja pahan ulottuvuudet – Moraalinen universumi ja vaisnava-filosofia

Dimensions of Good and Evil – The Moral Universe and Vaisnava Philosophy
by Suhotra Swami
https://www.suhotraswami.net/library/Dimensions_of_Good_and_Evil.pdf
Ilmaiseksi netistä.

Kirja on vapaasti jaossa verkkosivulla.

Toinen kirja, myös netistä ilmaiseksi:
https://www.suhotraswami.net/library/Substance_and_Shadow.pdf

Substance and Shadow -The Vedic Method of Knowledge.

Substanssi ja Varjo – Veda-tietämyksen menetelmä"


https://www.suhotraswami.net/library/The_six_systems_of_Vedic_philosophy.pdf
Six Systems of Vedic Philosophy – compiled by Suhotra Swami
Nyaya, Vaisesika, Samkhya, Yoga, Karma-mimamsa and Vedanta.

Anonyymi00041 kirjoitti:

Hyvän ja pahan ulottuvuudet – Moraalinen universumi ja vaisnava-filosofia

Dimensions of Good and Evil – The Moral Universe and Vaisnava Philosophy
by Suhotra Swami
https://www.suhotraswami.net/library/Dimensions_of_Good_and_Evil.pdf
Ilmaiseksi netistä.

Kirja on vapaasti jaossa verkkosivulla.

Toinen kirja, myös netistä ilmaiseksi:
https://www.suhotraswami.net/library/Substance_and_Shadow.pdf

Substance and Shadow -The Vedic Method of Knowledge.

Substanssi ja Varjo – Veda-tietämyksen menetelmä"


https://www.suhotraswami.net/library/The_six_systems_of_Vedic_philosophy.pdf
Six Systems of Vedic Philosophy – compiled by Suhotra Swami
Nyaya, Vaisesika, Samkhya, Yoga, Karma-mimamsa and Vedanta.

Lue lisää

https://www.suhotraswami.net/library/Substance_and_Shadow.pdf

Substance and Shadow -The Vedic Method of Knowledge.

Substanssi ja Varjo – Veda-tietämyksen menetelmä

Kirja tarkastelee kysymystä, mikä on todellista ja mikä illuusiota — eli mikä on “substanssi” ja mikä on “varjo” elämässämme ja maailmassa. Se haastaa lukijan pohtimaan, onko se maailma, jonka koemme aistein ja mielein, todella olemassa sellaisena kuin luulemme vai onko se vain varjoa jostakin syvemmästä todellisuudesta. Filosofisesti kirja vertaa, miten ihmiset usein sekoittavat oman tietoisuutensa ja sen, mitä he näkevät ja kokevat, ajatellen että nämä kaksi ovat samaa, vaikka ne eivät välttämättä ole.

Kirjassa todetaan, että kaikki se mitä pidämme “maailmana” — mieli ja aine — voi olla kuin varjo, joka ei kerro koko totuutta.

Eri filosofiset koulukunnat ovat vastanneet tähän eri tavoin, mutta vedalainen näkemys mukaan todellinen substanssi on jotain, joka on varjon lähde, eikä itse varjo. Vertauskuvana käytetään esimerkiksi valoa ja aurinkoa: valo syntyy auringosta, mutta valo ei ole aurinko; silti ilman auringon valoa ei olisi. Samoin henkinen itse, joka on yhteydessä korkeimpaan todellisuuteen (kuten Viñëu tai Kåñëa Veda‑perinteen mukaan), on varjojen takana oleva todellinen substanssi.

Anonyymi00042 kirjoitti:

https://www.suhotraswami.net/library/Substance_and_Shadow.pdf

Substance and Shadow -The Vedic Method of Knowledge.

Substanssi ja Varjo – Veda-tietämyksen menetelmä

Kirja tarkastelee kysymystä, mikä on todellista ja mikä illuusiota — eli mikä on “substanssi” ja mikä on “varjo” elämässämme ja maailmassa. Se haastaa lukijan pohtimaan, onko se maailma, jonka koemme aistein ja mielein, todella olemassa sellaisena kuin luulemme vai onko se vain varjoa jostakin syvemmästä todellisuudesta. Filosofisesti kirja vertaa, miten ihmiset usein sekoittavat oman tietoisuutensa ja sen, mitä he näkevät ja kokevat, ajatellen että nämä kaksi ovat samaa, vaikka ne eivät välttämättä ole.

Kirjassa todetaan, että kaikki se mitä pidämme “maailmana” — mieli ja aine — voi olla kuin varjo, joka ei kerro koko totuutta.

Eri filosofiset koulukunnat ovat vastanneet tähän eri tavoin, mutta vedalainen näkemys mukaan todellinen substanssi on jotain, joka on varjon lähde, eikä itse varjo. Vertauskuvana käytetään esimerkiksi valoa ja aurinkoa: valo syntyy auringosta, mutta valo ei ole aurinko; silti ilman auringon valoa ei olisi. Samoin henkinen itse, joka on yhteydessä korkeimpaan todellisuuteen (kuten Viñëu tai Kåñëa Veda‑perinteen mukaan), on varjojen takana oleva todellinen substanssi.

Lue lisää

https://www.suhotraswami.net/library/The_six_systems_of_Vedic_philosophy.pdf
Six Systems of Vedic Philosophy – compiled by Suhotra Swami
Nyaya, Vaisesika, Samkhya, Yoga, Karma-mimamsa and Vedanta.

Kirja esittelee kuusi klassista vedalaista filosofista järjestelmää, jotka kaikki pyrkivät selittämään tiedon, todellisuuden ja ihmisen elämän tarkoituksen eri näkökulmista. Veda tarkoittaa “tietoa” ja vedalaista filosofiaa pidetään auktoriteettina, joka ei rajoitu vain aistien maailmaan vaan tähtää syvempään henkiseen ymmärrykseen ja sielun vapautumiseen materiaalisen kokemuksen kahleista. Vedan perinne syntyi kosmoksen alussa ja se on säilynyt ryhmänä opetuksia ja perinteitä, jotka koostuvat erilaisista näkemyksistä tai “darsanoista”.

Anonyymi00043 kirjoitti:

https://www.suhotraswami.net/library/The_six_systems_of_Vedic_philosophy.pdf
Six Systems of Vedic Philosophy – compiled by Suhotra Swami
Nyaya, Vaisesika, Samkhya, Yoga, Karma-mimamsa and Vedanta.

Kirja esittelee kuusi klassista vedalaista filosofista järjestelmää, jotka kaikki pyrkivät selittämään tiedon, todellisuuden ja ihmisen elämän tarkoituksen eri näkökulmista. Veda tarkoittaa “tietoa” ja vedalaista filosofiaa pidetään auktoriteettina, joka ei rajoitu vain aistien maailmaan vaan tähtää syvempään henkiseen ymmärrykseen ja sielun vapautumiseen materiaalisen kokemuksen kahleista. Vedan perinne syntyi kosmoksen alussa ja se on säilynyt ryhmänä opetuksia ja perinteitä, jotka koostuvat erilaisista näkemyksistä tai “darsanoista”.

Lue lisää

Seuraava kirja lmaiseksi luettavissa netissä:

https://www.suhotraswami.net/library/Transcendental_Personalism.pdf

Transcendental Personalism – Vedic Answers for the Human Situation
Transsendenttinen personalismi – Vedalaisia ​​vastauksia ihmistilanteeseen

Kirja pohtii syvällisesti sitä, mitä tarkoittaa olla henkilö ja miksi ihmiset kokevat elämän merkityksettömäksi, vaikka heillä saattaisi olla kaikki materialistiset edut kuten raha, asema tai perhe. Kirja lähtee siitä, että länsimainen psykologia ja yleinen filosofinen ajattelu eivät kykene antamaan kestävää vastausta elämän tarkoitukseen tai ihmisen identiteettiin, koska ne usein katselevat ihmistä vain ulkoisen toiminnan ja aistien kautta.

Anonyymi00044 kirjoitti:

Seuraava kirja lmaiseksi luettavissa netissä:

https://www.suhotraswami.net/library/Transcendental_Personalism.pdf

Transcendental Personalism – Vedic Answers for the Human Situation
Transsendenttinen personalismi – Vedalaisia ​​vastauksia ihmistilanteeseen

Kirja pohtii syvällisesti sitä, mitä tarkoittaa olla henkilö ja miksi ihmiset kokevat elämän merkityksettömäksi, vaikka heillä saattaisi olla kaikki materialistiset edut kuten raha, asema tai perhe. Kirja lähtee siitä, että länsimainen psykologia ja yleinen filosofinen ajattelu eivät kykene antamaan kestävää vastausta elämän tarkoitukseen tai ihmisen identiteettiin, koska ne usein katselevat ihmistä vain ulkoisen toiminnan ja aistien kautta.

Lue lisää

Aineellisen maailman kehityshistoriaa voi kuvata vain se, joka on sen ulkopuolella ja tarkkailee sitä ulkopuolelta. TOTUUS PALJASTUU eläville olennoille SIINÄ MÄÄRIN, KUIN NE VOIVAT HAVAITA SEN PAIKAN, AJAN JA OLOSUHTEIDEN MUKAAN. Se ILMENEE ERIASTEISESTI Raamatussa, Koraanissa, Vedoissa ja muissa kirjoituksissa. Eri ihmisillä on erilainen ajattelutapa, joten vaikuttaa siltä, että tietty ihmisryhmä voi omaksua sen. Vaikka jumalallisesti ilmoitettu Totuus ON SAMA KAIKILLE, SE SAA MUODON, joka sopii parhaiten niille, joille se on tarkoitettu.

Yksi ilmoitettu Totuus esitetään ERI VERSIOINA, jotka toisinaan vaikuttavat ristiriitaisilta. ... Täydellinen Totuus esitetään joskus tietämättömien ihmisten hyväksi tavallisen uskonnon muodossa, joka SALLII KOMPROMISSIN maallisten pyrkimysten kanssa.

Srila Bhakti Rakshak Sridhar Dev-Goswami Maharaj

***********************

Teksti


Sri Chaitanya Saraswat Math International
https://scsmathinternational.com

*****************

Käännösvirheet suomen kielellä.

Srila Bhakti Rakshak Sridhar Dev-Goswami Maharaj

Katkelma kirjasta "Tietoisuuden subjektiivinen evoluutio"

Anonyymi00039 kirjoitti:

Mutta jos nuo sanat putoavat valmistautuneeseen sydämeen, ihminen ei ole enää koskaan entisensä.

Mistä tässä oikeastaan puhutaan?

Mutta juuri tällaista kieltä Upaniṣadit käyttävät tarkoituksella. Ne haluavat murtaa tapamme takertua sanoihin ikään kuin ne olisivat lopullisia totuuksia

Anonyymi00046 kirjoitti:

Mistä tässä oikeastaan puhutaan?

Mutta juuri tällaista kieltä Upaniṣadit käyttävät tarkoituksella. Ne haluavat murtaa tapamme takertua sanoihin ikään kuin ne olisivat lopullisia totuuksia

Lue lisää

Chāndogya Upaniṣad sisältää kenties kuuluisimman kertomuksen, joka havainnollistaa tätä totuutta.

Se kertoo viisaasta Uddālakasta ja hänen pojastaan Śvetaketusta.

Śvetaketu oli hyvästä perheestä oleva poika, ja hänen isänsä lähetti hänet opiskelemaan.

Hän vietti kaksitoista vuotta koulussa, opiskeli kaikki Vedat, kaikki pyhät tekstit ja kaikki rituaalit, ja palasi kotiin hyvin ylpeänä.

Hän oli oppinut mies. Hän uskoi tietävänsä kaiken.

Hän kantoi oppineisuuttaan kuin kallisarvoista vaatetta ja katsoi muita ylhäältä päin.

Uddālaka katseli poikaansa ja näki, mitä oli tapahtunut.

Poika oli kerännyt paljon tietoa, mutta hänen viisautensa ei ollut kasvanut.

Hän oli tullut tiedosta raskaammaksi, aivan kuin ihminen, joka on syönyt itsensä kylläiseksi mutta ei ole tullut yhtään

Anonyymi00047 kirjoitti:

Chāndogya Upaniṣad sisältää kenties kuuluisimman kertomuksen, joka havainnollistaa tätä totuutta.

Se kertoo viisaasta Uddālakasta ja hänen pojastaan Śvetaketusta.

Śvetaketu oli hyvästä perheestä oleva poika, ja hänen isänsä lähetti hänet opiskelemaan.

Hän vietti kaksitoista vuotta koulussa, opiskeli kaikki Vedat, kaikki pyhät tekstit ja kaikki rituaalit, ja palasi kotiin hyvin ylpeänä.

Hän oli oppinut mies. Hän uskoi tietävänsä kaiken.

Hän kantoi oppineisuuttaan kuin kallisarvoista vaatetta ja katsoi muita ylhäältä päin.

Uddālaka katseli poikaansa ja näki, mitä oli tapahtunut.

Poika oli kerännyt paljon tietoa, mutta hänen viisautensa ei ollut kasvanut.

Hän oli tullut tiedosta raskaammaksi, aivan kuin ihminen, joka on syönyt itsensä kylläiseksi mutta ei ole tullut yhtään

Lue lisää

...
...
Hän oli tullut tiedosta raskaammaksi, aivan kuin ihminen, joka on syönyt itsensä kylläiseksi mutta ei ole tullut yhtään vahvemmaksi.

Silloin Uddālaka päätti käydä hänen kanssaan keskustelun, joka on jäänyt historiaan yhtenä kaikkien aikojen suurimmista opetuksen mestariteoksista.

Uddālaka kysyi:

"Poikani, olet oppinut kaiken sen, mitä voidaan opettaa. Mutta oletko oppinut sen, mitä ei voida opettaa? Oletko tullut tuntemaan sen, minkä tuntemalla kaikki muu tulee tunnetuksi?"

Śvetaketu hämmästyi.

Kuinka on mahdollista tuntea kaikki oppimalla vain yksi asia?

Se kuulosti järjettömältä.

Mutta hänen isänsä oli täysin vakava.

Niinpä Uddālaka alkoi kertoa kuuluisia vertauksiaan. Jokainen niistä kohdistui samaan harhakäsitykseen – erillisyyden illuusioon.

Ensimmäinen vertaus koski savea.

"Poikani, jos tunnet saven, tunnet kaiken, mikä on tehty savesta.

Kaikki ruukut, kupit, maljakot ja patsaat ovat vain savea, joka on saanut erilaisia muotoja."

Anonyymi00048 kirjoitti:

...
...
Hän oli tullut tiedosta raskaammaksi, aivan kuin ihminen, joka on syönyt itsensä kylläiseksi mutta ei ole tullut yhtään vahvemmaksi.

Silloin Uddālaka päätti käydä hänen kanssaan keskustelun, joka on jäänyt historiaan yhtenä kaikkien aikojen suurimmista opetuksen mestariteoksista.

Uddālaka kysyi:

"Poikani, olet oppinut kaiken sen, mitä voidaan opettaa. Mutta oletko oppinut sen, mitä ei voida opettaa? Oletko tullut tuntemaan sen, minkä tuntemalla kaikki muu tulee tunnetuksi?"

Śvetaketu hämmästyi.

Kuinka on mahdollista tuntea kaikki oppimalla vain yksi asia?

Se kuulosti järjettömältä.

Mutta hänen isänsä oli täysin vakava.

Niinpä Uddālaka alkoi kertoa kuuluisia vertauksiaan. Jokainen niistä kohdistui samaan harhakäsitykseen – erillisyyden illuusioon.

Ensimmäinen vertaus koski savea.

"Poikani, jos tunnet saven, tunnet kaiken, mikä on tehty savesta.

Kaikki ruukut, kupit, maljakot ja patsaat ovat vain savea, joka on saanut erilaisia muotoja."

Lue lisää

Muodot voivat muuttua ja nimet voivat olla erilaisia, mutta olemus on yksi.

Samoin on tämän maailman laita. On olemassa yksi todellisuus, joka ilmenee äärettömän moninaisin muodoin.

Opi näkemään todellisuus, älä pelkästään sen muotoja.

Toinen vertaus kertoi kullasta.

"Jos tunnet kultaharkon, tunnet kaikki korut, jotka siitä voidaan valmistaa – korvakorut, rannekorut, kaulakorut ja kruunut. Ne kaikki ovat kultaa.

Nimet ja muodot voivat johtaa harhaan, mutta kulta on todellinen."

Kolmas vertaus käsitteli rautaa.

Ajatus oli sama: työkaluja on monenlaisia, mutta materiaali on yksi.

Śvetaketu kuunteli ja alkoi vähitellen ymmärtää, mutta hänen ymmärryksensä oli vielä vain älyllistä.

Silloin Uddālaka siirtyi kaikkein tärkeimpään.

Hän sanoi:

"Tuo minulle hedelmä tuosta puusta."

Śvetaketu toi hedelmän.

"Halkaise se. Mitä näet sen sisällä?"

"Pieniä siemeniä, isä."

"Halkaise yksi siemen. Mitä sen sisällä on?"

"Ei mitään, isä."

Silloin Uddālaka lausui sanat, jotka ovat kaikuneet vuosisatojen halki:

"Juuri tuossa 'ei missään', jota et kykene näkemään, piilee koko tuon valtavan puun voima.

Hieno, näkymätön olemus läpäisee koko siemenen, ja juuri tästä hienosta olemuksesta kasvaa koko puu.

Samoin, poikani, tämä hienovarainen olemus läpäisee kaiken olemassa olevan.

Se on todellisuus.

Se on Ātman.

...
...

Tämä oli totuuden hetki.

Śvetaketu ei enää pelkästään kuullut sanoja – jokin värähti hänen sydämessään.

Mutta isä ei pysähtynyt siihen.

Hän tiesi, ettei vanha tapa samaistaa itsensä kehoon ja mieleen häviä yhden ainoan vertauksen avulla.

Niinpä hän sanoi:

...
...

Poika, joka oli opiskellut kaksitoista vuotta, opetellut tekstejä ulkoa ja väitellyt rituaalien hienouksista, ymmärsi yhtäkkiä, että hän oli koko ajan etsinyt väärästä paikasta.

Hän oli etsinyt kirjoista, mutta totuus oli ollut hänen omassa sisimmässään.

Hän oli etsinyt sanoista, mutta totuus oli ollut sanojen välisessä hiljaisuudessa.

Hän oli etsinyt Jumalaa jostakin taivaasta, mutta...

Tämä oivallus ei ollut pelkkä ajatus.

Se ravisteli hänen koko olemustaan.

Se oli herääminen.

...
...

Nämä sanat ovat koko vedalaisen viisauden ydin.

Niiden pohjalta on kirjoitettu tuhansia kommentaareja, ja niiden merkityksestä on keskusteltu vuosituhansien ajan.

Anonyymi00049 kirjoitti:

Muodot voivat muuttua ja nimet voivat olla erilaisia, mutta olemus on yksi.

Samoin on tämän maailman laita. On olemassa yksi todellisuus, joka ilmenee äärettömän moninaisin muodoin.

Opi näkemään todellisuus, älä pelkästään sen muotoja.

Toinen vertaus kertoi kullasta.

"Jos tunnet kultaharkon, tunnet kaikki korut, jotka siitä voidaan valmistaa – korvakorut, rannekorut, kaulakorut ja kruunut. Ne kaikki ovat kultaa.

Nimet ja muodot voivat johtaa harhaan, mutta kulta on todellinen."

Kolmas vertaus käsitteli rautaa.

Ajatus oli sama: työkaluja on monenlaisia, mutta materiaali on yksi.

Śvetaketu kuunteli ja alkoi vähitellen ymmärtää, mutta hänen ymmärryksensä oli vielä vain älyllistä.

Silloin Uddālaka siirtyi kaikkein tärkeimpään.

Hän sanoi:

"Tuo minulle hedelmä tuosta puusta."

Śvetaketu toi hedelmän.

"Halkaise se. Mitä näet sen sisällä?"

"Pieniä siemeniä, isä."

"Halkaise yksi siemen. Mitä sen sisällä on?"

"Ei mitään, isä."

Silloin Uddālaka lausui sanat, jotka ovat kaikuneet vuosisatojen halki:

"Juuri tuossa 'ei missään', jota et kykene näkemään, piilee koko tuon valtavan puun voima.

Hieno, näkymätön olemus läpäisee koko siemenen, ja juuri tästä hienosta olemuksesta kasvaa koko puu.

Samoin, poikani, tämä hienovarainen olemus läpäisee kaiken olemassa olevan.

Se on todellisuus.

Se on Ātman.

...
...

Tämä oli totuuden hetki.

Śvetaketu ei enää pelkästään kuullut sanoja – jokin värähti hänen sydämessään.

Mutta isä ei pysähtynyt siihen.

Hän tiesi, ettei vanha tapa samaistaa itsensä kehoon ja mieleen häviä yhden ainoan vertauksen avulla.

Niinpä hän sanoi:

...
...

Poika, joka oli opiskellut kaksitoista vuotta, opetellut tekstejä ulkoa ja väitellyt rituaalien hienouksista, ymmärsi yhtäkkiä, että hän oli koko ajan etsinyt väärästä paikasta.

Hän oli etsinyt kirjoista, mutta totuus oli ollut hänen omassa sisimmässään.

Hän oli etsinyt sanoista, mutta totuus oli ollut sanojen välisessä hiljaisuudessa.

Hän oli etsinyt Jumalaa jostakin taivaasta, mutta...

Tämä oivallus ei ollut pelkkä ajatus.

Se ravisteli hänen koko olemustaan.

Se oli herääminen.

...
...

Nämä sanat ovat koko vedalaisen viisauden ydin.

Niiden pohjalta on kirjoitettu tuhansia kommentaareja, ja niiden merkityksestä on keskusteltu vuosituhansien ajan.

Lue lisää

Et ole se, miksi itseäsi luulet.

Sinä olet ääretön tietoisuus, joka leikkii rajallisuuden leikkiä.

Sinä olet valtameri, joka on ottanut aallon muodon.

Sinä olet aurinko, joka on piiloutunut pilven taakse ja unohtanut olevansa aurinko.

Anonyymi00050 kirjoitti:

Et ole se, miksi itseäsi luulet.

Sinä olet ääretön tietoisuus, joka leikkii rajallisuuden leikkiä.

Sinä olet valtameri, joka on ottanut aallon muodon.

Sinä olet aurinko, joka on piiloutunut pilven taakse ja unohtanut olevansa aurinko.

Lue lisää

Todellinen minä on se, joka katsoo tätä koko elokuvaa ja tietää sen olevan vain elokuva.

Kuvittele, että istut pimeässä elokuvateatterissa katsomassa kauhuelokuvaa.

Valkokankaalla murhaaja ajaa takaa uhriaan.

Painaudut tuoliisi.

Sydän hakkaa ja kämmenet hikoavat.

Mutta jos hetkeksi muistat, että kyseessä on vain valkokangas ja valon heijastus, että todellisuudessa olet täysin turvassa, jännitys hellittää.

Jatkat elokuvan katsomista, mutta et enää kärsi samalla tavalla.

Juuri tähän Upaniṣadit meitä kutsuvat.

Muistamaan, että elämä on kuin elokuva.

Elämään sitä vilpittömästi, mutta tietäen, että se on leikkiä.

Olemaan maailmassa, mutta olematta maailman sitoma.

Anonyymi00051 kirjoitti:

Todellinen minä on se, joka katsoo tätä koko elokuvaa ja tietää sen olevan vain elokuva.

Kuvittele, että istut pimeässä elokuvateatterissa katsomassa kauhuelokuvaa.

Valkokankaalla murhaaja ajaa takaa uhriaan.

Painaudut tuoliisi.

Sydän hakkaa ja kämmenet hikoavat.

Mutta jos hetkeksi muistat, että kyseessä on vain valkokangas ja valon heijastus, että todellisuudessa olet täysin turvassa, jännitys hellittää.

Jatkat elokuvan katsomista, mutta et enää kärsi samalla tavalla.

Juuri tähän Upaniṣadit meitä kutsuvat.

Muistamaan, että elämä on kuin elokuva.

Elämään sitä vilpittömästi, mutta tietäen, että se on leikkiä.

Olemaan maailmassa, mutta olematta maailman sitoma.

Lue lisää

Māyā – suuri harha

Miksi sitten unohdamme, keitä todella olemme?

Miksi tämä elokuva tuntuu niin todelliselta?

Upaniṣadit esittelevät käsitteen, josta on tullut yksi koko filosofian tunnetuimmista mutta myös väärinymmärretyimmistä käsitteistä.

Se on Māyā.

Yleensä Māyā käännetään sanalla illuusio, mutta tämä synnyttää helposti väärän käsityksen.

Monet ajattelevat, että Upaniṣadit opettavat maailman olevan olematon – pelkkä harha tai hallusinaatio – ikään kuin voisi kävellä seinien läpi tai jättää nälän huomiotta.

Näin ei kuitenkaan ole.


Māyā on se, mikä peittää todellisuuden näkyvistämme, aivan kuten pilvi peittää auringon.

Aurinko on olemassa silloinkin, kun taivas on pilvessä.

Se ei katoa minnekään.

Me emme vain näe sitä.

Anonyymi00052 kirjoitti:

Māyā – suuri harha

Miksi sitten unohdamme, keitä todella olemme?

Miksi tämä elokuva tuntuu niin todelliselta?

Upaniṣadit esittelevät käsitteen, josta on tullut yksi koko filosofian tunnetuimmista mutta myös väärinymmärretyimmistä käsitteistä.

Se on Māyā.

Yleensä Māyā käännetään sanalla illuusio, mutta tämä synnyttää helposti väärän käsityksen.

Monet ajattelevat, että Upaniṣadit opettavat maailman olevan olematon – pelkkä harha tai hallusinaatio – ikään kuin voisi kävellä seinien läpi tai jättää nälän huomiotta.

Näin ei kuitenkaan ole.


Māyā on se, mikä peittää todellisuuden näkyvistämme, aivan kuten pilvi peittää auringon.

Aurinko on olemassa silloinkin, kun taivas on pilvessä.

Se ei katoa minnekään.

Me emme vain näe sitä.

Lue lisää

...
Se on mekanismi, joka saa ykseyden näyttämään moninaisuudelta.

Ja Māyān tärkein väline on mielemme.

Juuri mieli erottaa, luokittelee ja arvioi.

Se sanoo:

"Tämä olen minä, tuo en ole minä."

"Tämä on minun, tuo kuuluu jollekin toiselle."

"Tämä on hyvää, tuo on pahaa."

Näin mieli luo kaksinaisuuden.

Ja siellä missä on kaksinaisuus, siellä on väistämättä myös kärsimystä.

Kaikella, millä on alku, on myös loppu.

Kaikki, mikä syntyy, kuolee.

Kaiken, mitä omistamme, voimme myös menettää.

Kun mieli takertuu kaksinaisuuden toiseen puoleen, se pelkää jatkuvasti sen menettämistä ja vastakohdan kohtaamista.

Upaniṣadit selittävät Māyān hyvin yksinkertaisella mutta nerokkaalla vertauksella.

Kuvittele köysi, joka makaa hämärässä tiellä.

Kuljet ohi ja luulet näkeväsi käärmeen.

Sydämesi pysähtyy hetkeksi.

Jähmetyt paikallesi.

Kylmä hiki nousee pintaan.

Kauhu valtaa mielesi.

Sitten joku tulee paikalle lyhdyn kanssa, valaisee köyden, ja huomaat:

"Se ei ollutkaan käärme. Se on vain köysi."

Oliko käärme todellinen?

Sinun kokemuksessasi kyllä.

Näit sen.

Pelkäsit sitä.

Kehosi reagoi siihen aivan todellisesti.

Mutta objektiivisesti katsottuna käärmettä ei ollut koskaan olemassakaan.

Oli vain köysi, jonka mieli tulkitsi väärin.

Samoin on maailman laita.

Muotojen maailma on käärme, jonka tietämättömyys saa meidät näkemään.

Se näyttää todelliselta.

Se synnyttää todellista kärsimystä.

Anonyymi00053 kirjoitti:

...
Se on mekanismi, joka saa ykseyden näyttämään moninaisuudelta.

Ja Māyān tärkein väline on mielemme.

Juuri mieli erottaa, luokittelee ja arvioi.

Se sanoo:

"Tämä olen minä, tuo en ole minä."

"Tämä on minun, tuo kuuluu jollekin toiselle."

"Tämä on hyvää, tuo on pahaa."

Näin mieli luo kaksinaisuuden.

Ja siellä missä on kaksinaisuus, siellä on väistämättä myös kärsimystä.

Kaikella, millä on alku, on myös loppu.

Kaikki, mikä syntyy, kuolee.

Kaiken, mitä omistamme, voimme myös menettää.

Kun mieli takertuu kaksinaisuuden toiseen puoleen, se pelkää jatkuvasti sen menettämistä ja vastakohdan kohtaamista.

Upaniṣadit selittävät Māyān hyvin yksinkertaisella mutta nerokkaalla vertauksella.

Kuvittele köysi, joka makaa hämärässä tiellä.

Kuljet ohi ja luulet näkeväsi käärmeen.

Sydämesi pysähtyy hetkeksi.

Jähmetyt paikallesi.

Kylmä hiki nousee pintaan.

Kauhu valtaa mielesi.

Sitten joku tulee paikalle lyhdyn kanssa, valaisee köyden, ja huomaat:

"Se ei ollutkaan käärme. Se on vain köysi."

Oliko käärme todellinen?

Sinun kokemuksessasi kyllä.

Näit sen.

Pelkäsit sitä.

Kehosi reagoi siihen aivan todellisesti.

Mutta objektiivisesti katsottuna käärmettä ei ollut koskaan olemassakaan.

Oli vain köysi, jonka mieli tulkitsi väärin.

Samoin on maailman laita.

Muotojen maailma on käärme, jonka tietämättömyys saa meidät näkemään.

Se näyttää todelliselta.

Se synnyttää todellista kärsimystä.

Lue lisää

Mutta kun tiedon valo syttyy, käärme katoaa ja köysi jää jäljelle.

Tämä ei tarkoita, että maailma katoaisi valaistuneelle ihmiselle.

Hän näkee edelleen muodot, mutta tietää niiden olevan vain muotoja.

Hän näkee käärmeen, mutta muistaa sen olevan köysi.

Hän osallistuu elämän leikkiin, mutta ei enää erehdy pitämään sitä lopullisena todellisuutena.

Hän syö, mutta tietää, ettei todellinen Itse syö – keho syö.

Hän ajattelee, mutta tietää ajatusten tulevan ja menevän tietoisuuden avaruudessa koskematta itse tietoisuuteen.

Hän elää täyttä elämää.

Silti hänen sisimmässään vallitsee täydellinen hiljaisuus.

Tätä kutsutaan vapautumiseksi jo tämän elämän aikana.

Sitä kutsutaan nimellä jīvanmukta.

Upaniṣadit menevät vielä pidemmälle ja selittävät, kuinka Māyā kutoo verkkonsa.

Ne puhuvat kolmesta guṇasta– luonnon kolmesta perusominaisuudesta, joista koko ilmennyt maailma koostuu.

Ne ovat:

sattva– puhtaus, tasapaino, harmonia ja valo;
rajas – intohimo, liike ja toiminta;
tamas – hitaus, pimeys ja tietämättömyys.

Kuvittele, että todellisuus on valtameri ja guṇat ovat samanaikaisesti sen aallot, virtaukset ja syvyys.

Kaikki, mitä tässä maailmassa näemme, on näiden kolmen voiman erilainen yhdistelmä.

Kivi ilmentää lähes puhdasta tamasta.

Tuli puolestaan ilmentää ennen kaikkea rajasta.

Anonyymi00054 kirjoitti:

Mutta kun tiedon valo syttyy, käärme katoaa ja köysi jää jäljelle.

Tämä ei tarkoita, että maailma katoaisi valaistuneelle ihmiselle.

Hän näkee edelleen muodot, mutta tietää niiden olevan vain muotoja.

Hän näkee käärmeen, mutta muistaa sen olevan köysi.

Hän osallistuu elämän leikkiin, mutta ei enää erehdy pitämään sitä lopullisena todellisuutena.

Hän syö, mutta tietää, ettei todellinen Itse syö – keho syö.

Hän ajattelee, mutta tietää ajatusten tulevan ja menevän tietoisuuden avaruudessa koskematta itse tietoisuuteen.

Hän elää täyttä elämää.

Silti hänen sisimmässään vallitsee täydellinen hiljaisuus.

Tätä kutsutaan vapautumiseksi jo tämän elämän aikana.

Sitä kutsutaan nimellä jīvanmukta.

Upaniṣadit menevät vielä pidemmälle ja selittävät, kuinka Māyā kutoo verkkonsa.

Ne puhuvat kolmesta guṇasta– luonnon kolmesta perusominaisuudesta, joista koko ilmennyt maailma koostuu.

Ne ovat:

sattva– puhtaus, tasapaino, harmonia ja valo;
rajas – intohimo, liike ja toiminta;
tamas – hitaus, pimeys ja tietämättömyys.

Kuvittele, että todellisuus on valtameri ja guṇat ovat samanaikaisesti sen aallot, virtaukset ja syvyys.

Kaikki, mitä tässä maailmassa näemme, on näiden kolmen voiman erilainen yhdistelmä.

Kivi ilmentää lähes puhdasta tamasta.

Tuli puolestaan ilmentää ennen kaikkea rajasta.

Lue lisää

Hän osallistuu elämän leikkiin, mutta ei enää erehdy pitämään sitä lopullisena todellisuutena.

Hän syö, mutta tietää, ettei todellinen Itse syö – keho syö.

Hän ajattelee, mutta tietää ajatusten tulevan ja menevän tietoisuuden avaruudessa koskematta itse tietoisuuteen.

Anonyymi00055 kirjoitti:

Hän osallistuu elämän leikkiin, mutta ei enää erehdy pitämään sitä lopullisena todellisuutena.

Hän syö, mutta tietää, ettei todellinen Itse syö – keho syö.

Hän ajattelee, mutta tietää ajatusten tulevan ja menevän tietoisuuden avaruudessa koskematta itse tietoisuuteen.

Lue lisää

Todellisuuden neljä tasoa
Auttaakseen meitä ymmärtämään tämän olemassaolon hienovaraisen rakenteen Upaniṣadit esittävät hämmästyttävän tietoisuuden kartan.
Tämä opetus löytyy Māṇḍūkya Upaniṣadista, joka on yksi lyhyimmistä mutta samalla yksi voimakkaimmista Upaniṣadeista.
Siinä kuvataan neljä tietoisuuden tilaa – neljä todellisuuden tasoa, joiden kautta jokainen elävä olento kulkee.
Ensimmäinen tila on valveillaolo.
Juuri nyt olemme tässä tilassa.
Aistimme ovat avoinna ulkoiselle maailmalle.
Näemme, kuulemme ja tunnemme.
Olemme vuorovaikutuksessa ympäristömme kanssa.
Syömme, juomme, kävelemme ja työskentelemme.
Tässä tilassa vietämme noin kolmanneksen elämästämme.

Anonyymi00056 kirjoitti:

Todellisuuden neljä tasoa
Auttaakseen meitä ymmärtämään tämän olemassaolon hienovaraisen rakenteen Upaniṣadit esittävät hämmästyttävän tietoisuuden kartan.
Tämä opetus löytyy Māṇḍūkya Upaniṣadista, joka on yksi lyhyimmistä mutta samalla yksi voimakkaimmista Upaniṣadeista.
Siinä kuvataan neljä tietoisuuden tilaa – neljä todellisuuden tasoa, joiden kautta jokainen elävä olento kulkee.
Ensimmäinen tila on valveillaolo.
Juuri nyt olemme tässä tilassa.
Aistimme ovat avoinna ulkoiselle maailmalle.
Näemme, kuulemme ja tunnemme.
Olemme vuorovaikutuksessa ympäristömme kanssa.
Syömme, juomme, kävelemme ja työskentelemme.
Tässä tilassa vietämme noin kolmanneksen elämästämme.

Lue lisää

Hyvän ja pahan ulottuvuudet – Moraalinen universumi ja vaisnava-filosofia

Dimensions of Good and Evil – The Moral Universe and Vaisnava Philosophy
by Suhotra Swami
https://www.suhotraswami.net/library/Dimensions_of_Good_and_Evil.pdf
Ilmaiseksi netistä.

Kirja on vapaasti jaossa verkkosivulla.

Anonyymi00057 kirjoitti:

Hyvän ja pahan ulottuvuudet – Moraalinen universumi ja vaisnava-filosofia

Dimensions of Good and Evil – The Moral Universe and Vaisnava Philosophy
by Suhotra Swami
https://www.suhotraswami.net/library/Dimensions_of_Good_and_Evil.pdf
Ilmaiseksi netistä.

Kirja on vapaasti jaossa verkkosivulla.

Lue lisää

Muisto meistä säilyy aina jälkeläisten sydämissä, ja muut mikrobit muistavat meidät aina.


Nyt muutamasta lause B:n Maharajan luennosta, eri paikoista, erittäin paljon käännösvirheitä suomen kielessä.


Meidän maailmankaikkeutemme on kuin pieni elektroni

Ainoat asiat, jotka omistatte, ovat illuusioita, harhoja ja itsepetoksia, niitä teillä on annettava, ja loput... ette omista mitään. Edes kehomme ei kuulu meille, luulemme sen olevan meidän kehomme, mutta itse asiassa sitä asuttavat lukemattomat elävät organismit. Yrittäkää todistaa niille, että se on teidän kehonne. Mikrobit ja muut luulevat, että se on heidän kehonsa. Mutta me luulemme, että jokin kuuluu meille, ihminen haluaa tulla Jumalaksi, siksi ihminen pyrkii kosmokseen. Mitä enemmän laajennamme tietämyksemme rajoja, mitä enemmän laajennamme maailmamme rajoja, pystymme jopa louhimaan plutoniumia, uraania, käyttämään auringon energiaa jo Marsissa. Mutta yleisesti ottaen, jotta meillä olisi selkeät käsitykset itsestämme, me karkeasti ottaen asumme...

Meidän maailmankaikkeutemme on kuin pieni elektroni, koko maailmankaikkeus, ja kuvitelkaa meidän kokomme. Ja me olemme pienessä elektronissa, otamme esiin teleskoopin tai Chandra-teleskoopin...

Ja me ajattelemme: "Niin, maailmankaikkeus" ja piirrämme, mistä se on tullut, mistä se koostuu.

Itse asiassa me emme asu vain elektronissa, meidän maailmankaikkeutemme on pieni elektroni, ja koko keho, ehkä se on jonkinlainen elävä organismi. Kaikki nämä universumit, galaksit ja niin edelleen, ehkä ne ovat jonkinlainen elävä organismi.

Vedat sanoo, että on olemassa Universaali Keho, Universaali Muoto. On varsin todennäköistä, että kyseessä on jokin jättimäinen organismi, jolla on oma, kuten kreikkalaiset sanoivat, Maailman Sielu. Vaishnava-perinteessä Häntä kutsutaan Ylisieluksi, Paramatmaksi. Hän läpäisee tietoisuudellaan kaikki universumit. Hän on jokaisessa atomissa ja koko universumissa samanaikaisesti.

Mutta edes sellaista lukua ei voi löytää, sitä ei yksinkertaisesti ole olemassa - sitä asemaa, jossa me olemme.

Mutta samaan aikaan ajattelemme, että maailmankaikkeus on jonkinlainen pyörivä pallo, galakseja, pyörteitä.

Se on kuin jotkut mikrobit vatsassani alkaisivat miettiä, kuka olen, mitä luin, mitä söin illalliseksi tänä iltana. Asemamme on sellainen, ja silti kunnianhimomme on suurempi kuin ...
...
Haluamme vallata kaiken ylipäätään, koko maailmankaikkeuden.

Kun ymmärrämme todellisen asemamme, että olemme mikrobeja, silloin meille saattaa tulla mieleen, että emme omista täällä mitään, olemme kerjäläisiä hengessä. Ainoat asiat, joita omistamme, ovat omat harhakuvitelmamme tai käsityksemme siitä, miten maailma toimii ja mikä on paikkamme maailmassa. Omistamme käsityksen omasta paikastamme tässä maailmassa, siitä, keitä me olemme. Me todella omistamme sen. Ja yleensä tämä mielipide perustuu siihen, että edustan jotain merkittävää.

JA ELÄMÄMME IHANTEENA ON, ETTÄ MUISTO MEISTÄ SÄILYY AINA JÄLKELÄISTEN SYDÄMISSÄ JA ETTÄ MUUT MIKROBIT MUISTAVAT MEIDÄT AINA.

Se on sellainen ihanne.

Ja parhaassa tapauksessa nimemme kaiverretaan jonnekin marmorilaattaan, jossa sanotaan, että TÄSSÄ TALOSSA ASUI USEIDEN VUOSIEN AJAN SE JA SE MIKROBI, JA HÄNEN NIMENSÄ OLI SE JA SE.

Ja tuhansia vuosia myöhemmin joku nuori pariskunta kävelee ja näkee jonkun nimen marmorilaatassa, ja me uskomme, että he muistavat meidät. He näkevät vain marmorilaatan. Kyllä, mutta heidän ensimmäinen ajatuksensa on repiä laatta irti, pyyhkiä se pois jyrsimellä ja jättää oma nimensä jälkipolville.

Sri Chaitanya Saraswat Math International
https://scsmathinternational.com

Anonyymi00058 kirjoitti:

Muisto meistä säilyy aina jälkeläisten sydämissä, ja muut mikrobit muistavat meidät aina.


Nyt muutamasta lause B:n Maharajan luennosta, eri paikoista, erittäin paljon käännösvirheitä suomen kielessä.


Meidän maailmankaikkeutemme on kuin pieni elektroni

Ainoat asiat, jotka omistatte, ovat illuusioita, harhoja ja itsepetoksia, niitä teillä on annettava, ja loput... ette omista mitään. Edes kehomme ei kuulu meille, luulemme sen olevan meidän kehomme, mutta itse asiassa sitä asuttavat lukemattomat elävät organismit. Yrittäkää todistaa niille, että se on teidän kehonne. Mikrobit ja muut luulevat, että se on heidän kehonsa. Mutta me luulemme, että jokin kuuluu meille, ihminen haluaa tulla Jumalaksi, siksi ihminen pyrkii kosmokseen. Mitä enemmän laajennamme tietämyksemme rajoja, mitä enemmän laajennamme maailmamme rajoja, pystymme jopa louhimaan plutoniumia, uraania, käyttämään auringon energiaa jo Marsissa. Mutta yleisesti ottaen, jotta meillä olisi selkeät käsitykset itsestämme, me karkeasti ottaen asumme...

Meidän maailmankaikkeutemme on kuin pieni elektroni, koko maailmankaikkeus, ja kuvitelkaa meidän kokomme. Ja me olemme pienessä elektronissa, otamme esiin teleskoopin tai Chandra-teleskoopin...

Ja me ajattelemme: "Niin, maailmankaikkeus" ja piirrämme, mistä se on tullut, mistä se koostuu.

Itse asiassa me emme asu vain elektronissa, meidän maailmankaikkeutemme on pieni elektroni, ja koko keho, ehkä se on jonkinlainen elävä organismi. Kaikki nämä universumit, galaksit ja niin edelleen, ehkä ne ovat jonkinlainen elävä organismi.

Vedat sanoo, että on olemassa Universaali Keho, Universaali Muoto. On varsin todennäköistä, että kyseessä on jokin jättimäinen organismi, jolla on oma, kuten kreikkalaiset sanoivat, Maailman Sielu. Vaishnava-perinteessä Häntä kutsutaan Ylisieluksi, Paramatmaksi. Hän läpäisee tietoisuudellaan kaikki universumit. Hän on jokaisessa atomissa ja koko universumissa samanaikaisesti.

Mutta edes sellaista lukua ei voi löytää, sitä ei yksinkertaisesti ole olemassa - sitä asemaa, jossa me olemme.

Mutta samaan aikaan ajattelemme, että maailmankaikkeus on jonkinlainen pyörivä pallo, galakseja, pyörteitä.

Se on kuin jotkut mikrobit vatsassani alkaisivat miettiä, kuka olen, mitä luin, mitä söin illalliseksi tänä iltana. Asemamme on sellainen, ja silti kunnianhimomme on suurempi kuin ...
...
Haluamme vallata kaiken ylipäätään, koko maailmankaikkeuden.

Kun ymmärrämme todellisen asemamme, että olemme mikrobeja, silloin meille saattaa tulla mieleen, että emme omista täällä mitään, olemme kerjäläisiä hengessä. Ainoat asiat, joita omistamme, ovat omat harhakuvitelmamme tai käsityksemme siitä, miten maailma toimii ja mikä on paikkamme maailmassa. Omistamme käsityksen omasta paikastamme tässä maailmassa, siitä, keitä me olemme. Me todella omistamme sen. Ja yleensä tämä mielipide perustuu siihen, että edustan jotain merkittävää.

JA ELÄMÄMME IHANTEENA ON, ETTÄ MUISTO MEISTÄ SÄILYY AINA JÄLKELÄISTEN SYDÄMISSÄ JA ETTÄ MUUT MIKROBIT MUISTAVAT MEIDÄT AINA.

Se on sellainen ihanne.

Ja parhaassa tapauksessa nimemme kaiverretaan jonnekin marmorilaattaan, jossa sanotaan, että TÄSSÄ TALOSSA ASUI USEIDEN VUOSIEN AJAN SE JA SE MIKROBI, JA HÄNEN NIMENSÄ OLI SE JA SE.

Ja tuhansia vuosia myöhemmin joku nuori pariskunta kävelee ja näkee jonkun nimen marmorilaatassa, ja me uskomme, että he muistavat meidät. He näkevät vain marmorilaatan. Kyllä, mutta heidän ensimmäinen ajatuksensa on repiä laatta irti, pyyhkiä se pois jyrsimellä ja jättää oma nimensä jälkipolville.

Sri Chaitanya Saraswat Math International
https://scsmathinternational.com

Lue lisää

https://www.suhotraswami.net/library/Dimensions_of_Good_and_Evil.pdf

Anonyymi00059 kirjoitti:

https://www.suhotraswami.net/library/Dimensions_of_Good_and_Evil.pdf

Lue lisää

Hyvä kirja!

Anonyymi00060 kirjoitti:

Hyvä kirja!

https://hansadutta.com/ART_WSP/transmigration.html

Anonyymi00061 kirjoitti:

https://hansadutta.com/ART_WSP/transmigration.html

https://hansadutta.com/ART_WSP/transmigration.html
Transmigration of Souls
Nimananda das Adhikary

The following essay was originally published in The Harmonist (Sree Sajjanatoshani), Vol 25, No 10, March 1928.

Anonyymi00062 kirjoitti:

https://hansadutta.com/ART_WSP/transmigration.html
Transmigration of Souls
Nimananda das Adhikary

The following essay was originally published in The Harmonist (Sree Sajjanatoshani), Vol 25, No 10, March 1928.

Lue lisää

https://hansadutta.com/ART_WSP/transmigration.html

Again, the Mahomedan rhoo and the Christian soul are not the true equivalents of the Hindu jiva. The jiva, as has been said before, is a distinct and specialised part of God and is completely free from matter, which under no condition, not even when it seemed to be bound down to this physical world by the shackles of Maya, can enter into its composition, and once elevated to that eternal region, the Vaikuntha, it ceases to respond to the impacts of nature. The rhoo or the soul, on the other hand (the rhoo and the soul are the same thing), although a distinct entity, differs from God, its Creator, not only in quantity but also in quality; and carrying as it does the impressions of its mundane existence as a human being even after resurrection, it must be said to have in its composition the element of matter which only can receive and carry such impressions. The hold of matter on the rhoo or the soul is distinct up to the behest and the dajak or the heaven and the hell where the latter is made to enjoy or suffer according as it did good or bad actions in this physical plane. And beyond these regions—there being no other region of pure consciousenss—an existence of a pure, unalloyed soul is out of question. And if so, a soul can never be expected to approach and meet God in His plane of pure existence and render Him pure and unalloyed service as His eternal associate and servant.

Anonyymi00063 kirjoitti:

https://hansadutta.com/ART_WSP/transmigration.html

Again, the Mahomedan rhoo and the Christian soul are not the true equivalents of the Hindu jiva. The jiva, as has been said before, is a distinct and specialised part of God and is completely free from matter, which under no condition, not even when it seemed to be bound down to this physical world by the shackles of Maya, can enter into its composition, and once elevated to that eternal region, the Vaikuntha, it ceases to respond to the impacts of nature. The rhoo or the soul, on the other hand (the rhoo and the soul are the same thing), although a distinct entity, differs from God, its Creator, not only in quantity but also in quality; and carrying as it does the impressions of its mundane existence as a human being even after resurrection, it must be said to have in its composition the element of matter which only can receive and carry such impressions. The hold of matter on the rhoo or the soul is distinct up to the behest and the dajak or the heaven and the hell where the latter is made to enjoy or suffer according as it did good or bad actions in this physical plane. And beyond these regions—there being no other region of pure consciousenss—an existence of a pure, unalloyed soul is out of question. And if so, a soul can never be expected to approach and meet God in His plane of pure existence and render Him pure and unalloyed service as His eternal associate and servant.

Lue lisää

https://hansadutta.com/ART_WSP/transmigration.html

Again, the Mahomedan rhoo and the Christian soul are not the true equivalents of the Hindu jiva.

Anonyymi00064 kirjoitti:

https://hansadutta.com/ART_WSP/transmigration.html

Again, the Mahomedan rhoo and the Christian soul are not the true equivalents of the Hindu jiva.

Lue lisää

Nimananda Das Adhicary
Transmigration of Souls
(part 1)
Journal ‘The Harmonist’
Edited by
Shrila Bhaktisiddhanta Saraswati Thakur

(No. 10, Vol. XXV, March 1928)

Anonyymi00066 kirjoitti:

Nimananda Das Adhicary
Transmigration of Souls
(part 1)
Journal ‘The Harmonist’
Edited by
Shrila Bhaktisiddhanta Saraswati Thakur

(No. 10, Vol. XXV, March 1928)

Lue lisää

Käännän nyt muutaman katkelman täältä, katkelmia eri paikoista, erittäin paljon käännösvirheitä suomen kielellä.

--------------------
Chaitanya Saraswat Math International
https://scsmathinternational.com/

Nimānanda Dāsa Adhikārī
Sielunvaellus
(Osa 1)
Artikkeli The Harmonist -lehdestä,
jota julkaistiin Śrīla Bhaktisiddhānta Sarasvatī Ṭhākuran toimituksella 1920–1930-luvuilla.
(XXV vuosikerta, nro 10, maaliskuu 1928)

…
...
Koska sielunvaelluksen ymmärtäminen liittyy erottamattomasti itse sielun olemukseen, tarkastelkaamme ensin, mikä sielu todellisuudessa on.
Monet tämän maailman filosofit ovat turhaan vaivanneet mieltään yrittäessään ratkaista tätä suurta arvoitusta. Lukemattomien tutkimusten tuloksena on kuitenkin syntynyt ainoastaan hämmennystä ja sekavuutta. Kukin on pyrkinyt ymmärtämään ja selittämään tätä aihetta omien aistiensa välityksellä saadun tiedon pohjalta ottamatta lainkaan huomioon pyhien kirjoitusten ilmoitusta tästä asiasta. Kun yritämme tunkeutua alueelle, jota järkemme ei kykene tavoittamaan, seurauksena on väistämättä vain hämmennys ja epäselvyys. Kaikki tällaiset yritykset johtavat samaan lopputulokseen. Menetämme lujan perustan jalkojemme alta ja alamme jahdata pelkkää varjoa.

Anonyymi00067 kirjoitti:

Käännän nyt muutaman katkelman täältä, katkelmia eri paikoista, erittäin paljon käännösvirheitä suomen kielellä.

--------------------
Chaitanya Saraswat Math International
https://scsmathinternational.com/

Nimānanda Dāsa Adhikārī
Sielunvaellus
(Osa 1)
Artikkeli The Harmonist -lehdestä,
jota julkaistiin Śrīla Bhaktisiddhānta Sarasvatī Ṭhākuran toimituksella 1920–1930-luvuilla.
(XXV vuosikerta, nro 10, maaliskuu 1928)

…
...
Koska sielunvaelluksen ymmärtäminen liittyy erottamattomasti itse sielun olemukseen, tarkastelkaamme ensin, mikä sielu todellisuudessa on.
Monet tämän maailman filosofit ovat turhaan vaivanneet mieltään yrittäessään ratkaista tätä suurta arvoitusta. Lukemattomien tutkimusten tuloksena on kuitenkin syntynyt ainoastaan hämmennystä ja sekavuutta. Kukin on pyrkinyt ymmärtämään ja selittämään tätä aihetta omien aistiensa välityksellä saadun tiedon pohjalta ottamatta lainkaan huomioon pyhien kirjoitusten ilmoitusta tästä asiasta. Kun yritämme tunkeutua alueelle, jota järkemme ei kykene tavoittamaan, seurauksena on väistämättä vain hämmennys ja epäselvyys. Kaikki tällaiset yritykset johtavat samaan lopputulokseen. Menetämme lujan perustan jalkojemme alta ja alamme jahdata pelkkää varjoa.

Lue lisää

...
...
Sen sijaan se, minkä virheellisesti käsitämme omaksi itseksemme – keho ja mieli – kuuluu acit-prakṛtiin, alempaan energiaan, joka on cit-prakṛtin vääristynyt heijastus.

Edellinen on ikuinen ja henkinen, jälkimmäinen puolestaan aineellinen. Näiden kahden Jumalan energian välillä vallitsee niin perustavanlaatuinen ero, että on vaikea edes käsittää, kuinka ne voisivat toimia yhdessä.

Anonyymi00068 kirjoitti:

...
...
Sen sijaan se, minkä virheellisesti käsitämme omaksi itseksemme – keho ja mieli – kuuluu acit-prakṛtiin, alempaan energiaan, joka on cit-prakṛtin vääristynyt heijastus.

Edellinen on ikuinen ja henkinen, jälkimmäinen puolestaan aineellinen. Näiden kahden Jumalan energian välillä vallitsee niin perustavanlaatuinen ero, että on vaikea edes käsittää, kuinka ne voisivat toimia yhdessä.

Lue lisää

Cit- ja acit-energiat yhdistyvät elävässä olennossa ja toimivat ikään kuin yhtenä kokonaisuutena. Tämä ei kuitenkaan poista niiden välistä olennaista eroa.

Anonyymi00069 kirjoitti:

Cit- ja acit-energiat yhdistyvät elävässä olennossa ja toimivat ikään kuin yhtenä kokonaisuutena. Tämä ei kuitenkaan poista niiden välistä olennaista eroa.

Kun todellinen minä omasta tahdostaan ilmenee tässä acit-maailmassa, sen on pukeuduttava kahteen katoavaan verhokerrokseen: karkeaan (fyysinen keho) ja hienovaraiseen (mieli ja äly). Näin māyān lamaannuttama jīva ei enää kykene toimimaan cit-maailmassa, vaan aloittaa vaelluksensa acit-maailmassa avuttomana olentona, joka näyttää vaihtavan kehoa loputtomassa syntymien ja kuolemien ketjussa. Unohtaessaan oman henkisen luontonsa jīva tavoittelee aineellisia saavutuksia, jotka lakkaamatta houkuttelevat ja viettelevät sitä. Vaikka se saavuttaisikin ne, se ei kykene löytämään pysyvää tyydytystä.
Mutta siirtyykö sielu todella uuteen kehoon? Ei. Se ei siirry, sillä sillä ei ole kykyä liikkua tässä maailmassa. Svarūpe sabāra haya Golokete sthiti — "Jokaisen jīvan todellinen olemus sijaitsee cit-maailmassa, Golokassa."
Jīva-sielu on ikuisesti muuttumaton, eivätkä sellaiset muutokset kuin syntymä ja kuolema kosketa sitä. Mitkään tässä katoavaisessa maailmassa tapahtuvat muutokset eivät voi vaikuttaa jīvan henkiseen luontoon.
Ajatelkaamme esimerkiksi junassa matkustavaa ihmistä. Sanomme hänen siirtyvän paikasta toiseen. Todellisuudessa hän voi kuitenkin istua koko matkan täysin liikkumatta. Liikkeessä on juna, mutta liike luetaan ihmisen ominaisuudeksi. Samalla tavoin liike luetaan virheellisesti myös sielulle, todelliselle minällemme. Kaikki muutokset, kuten syntymä ja kuolema, liitetään sieluun vain näennäisesti, vaikka todellisuudessa niillä ei ole mitään tekemistä sen kanssa.
Tällainen harhakäsitys johtuu tietämättömyydestämme. Māyān harhauttamina unohdamme todellisen minämme ja petämme itseämme sanomalla: "Minä siirryn, hän siirtyy. Tuo jīva siirtyi kissan, puun tai jonkin muun olennon kehoon."

Anonyymi00070 kirjoitti:

Kun todellinen minä omasta tahdostaan ilmenee tässä acit-maailmassa, sen on pukeuduttava kahteen katoavaan verhokerrokseen: karkeaan (fyysinen keho) ja hienovaraiseen (mieli ja äly). Näin māyān lamaannuttama jīva ei enää kykene toimimaan cit-maailmassa, vaan aloittaa vaelluksensa acit-maailmassa avuttomana olentona, joka näyttää vaihtavan kehoa loputtomassa syntymien ja kuolemien ketjussa. Unohtaessaan oman henkisen luontonsa jīva tavoittelee aineellisia saavutuksia, jotka lakkaamatta houkuttelevat ja viettelevät sitä. Vaikka se saavuttaisikin ne, se ei kykene löytämään pysyvää tyydytystä.
Mutta siirtyykö sielu todella uuteen kehoon? Ei. Se ei siirry, sillä sillä ei ole kykyä liikkua tässä maailmassa. Svarūpe sabāra haya Golokete sthiti — "Jokaisen jīvan todellinen olemus sijaitsee cit-maailmassa, Golokassa."
Jīva-sielu on ikuisesti muuttumaton, eivätkä sellaiset muutokset kuin syntymä ja kuolema kosketa sitä. Mitkään tässä katoavaisessa maailmassa tapahtuvat muutokset eivät voi vaikuttaa jīvan henkiseen luontoon.
Ajatelkaamme esimerkiksi junassa matkustavaa ihmistä. Sanomme hänen siirtyvän paikasta toiseen. Todellisuudessa hän voi kuitenkin istua koko matkan täysin liikkumatta. Liikkeessä on juna, mutta liike luetaan ihmisen ominaisuudeksi. Samalla tavoin liike luetaan virheellisesti myös sielulle, todelliselle minällemme. Kaikki muutokset, kuten syntymä ja kuolema, liitetään sieluun vain näennäisesti, vaikka todellisuudessa niillä ei ole mitään tekemistä sen kanssa.
Tällainen harhakäsitys johtuu tietämättömyydestämme. Māyān harhauttamina unohdamme todellisen minämme ja petämme itseämme sanomalla: "Minä siirryn, hän siirtyy. Tuo jīva siirtyi kissan, puun tai jonkin muun olennon kehoon."

Lue lisää

Mutta siirtyykö sielu todella uuteen kehoon? Ei. Se ei siirry, sillä sillä ei ole kykyä liikkua tässä maailmassa. Svarūpe sabāra haya Golokete sthiti — "Jokaisen jīvan todellinen olemus sijaitsee cit-maailmassa, Golokassa."
Jīva-sielu on ikuisesti muuttumaton, eivätkä sellaiset muutokset kuin syntymä ja kuolema kosketa sitä. Mitkään tässä katoavaisessa maailmassa tapahtuvat muutokset eivät voi vaikuttaa jīvan henkiseen luontoon.

Anonyymi00071 kirjoitti:

Mutta siirtyykö sielu todella uuteen kehoon? Ei. Se ei siirry, sillä sillä ei ole kykyä liikkua tässä maailmassa. Svarūpe sabāra haya Golokete sthiti — "Jokaisen jīvan todellinen olemus sijaitsee cit-maailmassa, Golokassa."
Jīva-sielu on ikuisesti muuttumaton, eivätkä sellaiset muutokset kuin syntymä ja kuolema kosketa sitä. Mitkään tässä katoavaisessa maailmassa tapahtuvat muutokset eivät voi vaikuttaa jīvan henkiseen luontoon.

Lue lisää

Mutta siirtyykö sielu todella uuteen kehoon? Ei. Se ei siirry, sillä sillä ei ole kykyä liikkua tässä maailmassa.

Anonyymi00072 kirjoitti:

Mutta siirtyykö sielu todella uuteen kehoon? Ei. Se ei siirry, sillä sillä ei ole kykyä liikkua tässä maailmassa.

Jīva-sielu on ikuisesti muuttumaton, eivätkä sellaiset muutokset kuin syntymä ja kuolema kosketa sitä. Mitkään tässä katoavaisessa maailmassa tapahtuvat muutokset eivät voi vaikuttaa jīvan henkiseen luontoon.

Anonyymi00073 kirjoitti:

Jīva-sielu on ikuisesti muuttumaton, eivätkä sellaiset muutokset kuin syntymä ja kuolema kosketa sitä. Mitkään tässä katoavaisessa maailmassa tapahtuvat muutokset eivät voi vaikuttaa jīvan henkiseen luontoon.

Lue lisää

Samalla emme kuitenkaan voi kieltää sellaisten ilmiöiden kuin syntymän ja kuoleman olemassaoloa. Meidän on myönnettävä, että siirrymme uuteen kehoon. Mutta jos todellinen minämme ei siirry kehosta toiseen, silloin siirtyjänä täytyy olla jokin muu. Mikä tuo jokin sitten on? Se on näennäinen minämme. Juuri näennäinen minä siirtyy kehosta toiseen, vaikka virheellisesti pidämmekin sitä todellisen minämme toimintana.
Kaiken, mitä teemme miehenä tai naisena, hinduna tai muslimina...
...
... tekee näennäinen minämme. Todellinen minämme sitä vastoin ei osallistu näihin toimintoihin lainkaan.
Mutta mitä tämä näennäinen minä oikeastaan on? Vaikka māyā ulottaa vaikutuksensa baddha-jīvan ( māyān sitoman jīvan ) todelliseen minään, se ei kykene koskettamaan sen henkistä olemusta. Sen sijaan näennäinen minä – tai tarkemmin sanottuna sen osatekijät, nykyinen keho ja mieli – ovat māyān luomia ja siten aineellisia.
Kuinka siis keho ja mieli, jotka ovat jaḍa eli acit – alun perin täysin elottomia – näyttävät olevan eläviä? Mistä niissä ilmenevä elämä on peräisin?
Todellisuudessa ne ovat itsessään elottomia. Elämän ilmeneminen johtuu yksinomaan todellisen minän läheisyydestä. Niin kauan kuin todellinen minä on läsnä kehossa ja mielessä, niissä ilmenee elämää.
Voimme havainnollistaa tätä esimerkillä. Jos kirkas kristalli asetetaan ruusun viereen, se näyttää saavan ruusun värin. Mutta heti kun ruusu poistetaan, kristalli palaa omaan alkuperäiseen väriinsä. Samalla tavoin sielun eli todellisen minän elämä läpäisee kehon ja mielen, saaden ne näyttämään eläviltä. Näin syntyy vaikutelma yksilöllisestä olennosta, jolla näyttää olevan oma erillinen persoonallisuutensa.

Anonyymi00074 kirjoitti:

Samalla emme kuitenkaan voi kieltää sellaisten ilmiöiden kuin syntymän ja kuoleman olemassaoloa. Meidän on myönnettävä, että siirrymme uuteen kehoon. Mutta jos todellinen minämme ei siirry kehosta toiseen, silloin siirtyjänä täytyy olla jokin muu. Mikä tuo jokin sitten on? Se on näennäinen minämme. Juuri näennäinen minä siirtyy kehosta toiseen, vaikka virheellisesti pidämmekin sitä todellisen minämme toimintana.
Kaiken, mitä teemme miehenä tai naisena, hinduna tai muslimina...
...
... tekee näennäinen minämme. Todellinen minämme sitä vastoin ei osallistu näihin toimintoihin lainkaan.
Mutta mitä tämä näennäinen minä oikeastaan on? Vaikka māyā ulottaa vaikutuksensa baddha-jīvan ( māyān sitoman jīvan ) todelliseen minään, se ei kykene koskettamaan sen henkistä olemusta. Sen sijaan näennäinen minä – tai tarkemmin sanottuna sen osatekijät, nykyinen keho ja mieli – ovat māyān luomia ja siten aineellisia.
Kuinka siis keho ja mieli, jotka ovat jaḍa eli acit – alun perin täysin elottomia – näyttävät olevan eläviä? Mistä niissä ilmenevä elämä on peräisin?
Todellisuudessa ne ovat itsessään elottomia. Elämän ilmeneminen johtuu yksinomaan todellisen minän läheisyydestä. Niin kauan kuin todellinen minä on läsnä kehossa ja mielessä, niissä ilmenee elämää.
Voimme havainnollistaa tätä esimerkillä. Jos kirkas kristalli asetetaan ruusun viereen, se näyttää saavan ruusun värin. Mutta heti kun ruusu poistetaan, kristalli palaa omaan alkuperäiseen väriinsä. Samalla tavoin sielun eli todellisen minän elämä läpäisee kehon ja mielen, saaden ne näyttämään eläviltä. Näin syntyy vaikutelma yksilöllisestä olennosta, jolla näyttää olevan oma erillinen persoonallisuutensa.

Lue lisää

Samalla emme kuitenkaan voi kieltää sellaisten ilmiöiden kuin syntymän ja kuoleman olemassaoloa. Meidän on myönnettävä, että siirrymme uuteen kehoon. Mutta jos todellinen minämme ei siirry kehosta toiseen, silloin siirtyjänä täytyy olla jokin muu. Mikä tuo jokin sitten on? Se on näennäinen minämme. Juuri näennäinen minä siirtyy kehosta toiseen, vaikka virheellisesti pidämmekin sitä todellisen minämme toimintana.
Kaiken, mitä teemme miehenä tai naisena, hinduna tai muslimina...
...
... tekee näennäinen minämme. Todellinen minämme sitä vastoin ei osallistu näihin toimintoihin lainkaan.

Anonyymi00075 kirjoitti:

Samalla emme kuitenkaan voi kieltää sellaisten ilmiöiden kuin syntymän ja kuoleman olemassaoloa. Meidän on myönnettävä, että siirrymme uuteen kehoon. Mutta jos todellinen minämme ei siirry kehosta toiseen, silloin siirtyjänä täytyy olla jokin muu. Mikä tuo jokin sitten on? Se on näennäinen minämme. Juuri näennäinen minä siirtyy kehosta toiseen, vaikka virheellisesti pidämmekin sitä todellisen minämme toimintana.
Kaiken, mitä teemme miehenä tai naisena, hinduna tai muslimina...
...
... tekee näennäinen minämme. Todellinen minämme sitä vastoin ei osallistu näihin toimintoihin lainkaan.

Lue lisää

Mutta mitä tämä näennäinen minä oikeastaan on? Vaikka māyā ulottaa vaikutuksensa baddha-jīvan ( māyān sitoman jīvan ) todelliseen minään, se ei kykene koskettamaan sen henkistä olemusta. Sen sijaan näennäinen minä – tai tarkemmin sanottuna sen osatekijät, nykyinen keho ja mieli – ovat māyān luomia ja siten aineellisia.
Kuinka siis keho ja mieli, jotka ovat jaḍa eli acit – alun perin täysin elottomia – näyttävät olevan eläviä? Mistä niissä ilmenevä elämä on peräisin?
Todellisuudessa ne ovat itsessään elottomia. Elämän ilmeneminen johtuu yksinomaan todellisen minän läheisyydestä. Niin kauan kuin todellinen minä on läsnä kehossa ja mielessä, niissä ilmenee elämää.

Anonyymi00076 kirjoitti:

Mutta mitä tämä näennäinen minä oikeastaan on? Vaikka māyā ulottaa vaikutuksensa baddha-jīvan ( māyān sitoman jīvan ) todelliseen minään, se ei kykene koskettamaan sen henkistä olemusta. Sen sijaan näennäinen minä – tai tarkemmin sanottuna sen osatekijät, nykyinen keho ja mieli – ovat māyān luomia ja siten aineellisia.
Kuinka siis keho ja mieli, jotka ovat jaḍa eli acit – alun perin täysin elottomia – näyttävät olevan eläviä? Mistä niissä ilmenevä elämä on peräisin?
Todellisuudessa ne ovat itsessään elottomia. Elämän ilmeneminen johtuu yksinomaan todellisen minän läheisyydestä. Niin kauan kuin todellinen minä on läsnä kehossa ja mielessä, niissä ilmenee elämää.

Lue lisää

Heti kun sielu poistuu kehosta, keho palaa välittömästi elottomaan tilaansa. Tarkempi tarkastelu paljastaa lisäksi, että keho on ainoastaan väline, jota mieli ohjaa. Ilman mieltä keho ei kykene toimimaan tässä fyysisessä maailmassa. Sielun läsnäolo elävöittää mielen, ja juuri mielestä tulee se näennäinen minä, joka siirtyy uuteen kehoon.
Kuinka tämä siirtyminen sitten tapahtuu?
Liikkeellepanevana voimana on jīvan toiminta eli karma. Koska näennäinen minä on māyān luomus, se joutuu helposti sen houkutusten uhriksi. Näiden houkutusten ohjaamat teot synnyttävät vastavaikutuksia, jotka puolestaan johtavat uusiin tekoihin. Näiden seurausten toteutuminen edellyttää uusia syntymiä. Näin teot synnyttävät uusia tekoja, ja syntymä johtaa aina uusiin syntymiin. Tällä tavoin jīva näyttää vaeltavan lakkaamatta syntymän ja kuoleman kiertokulussa.
Se jīva, joka on nyt saanut ihmiskehon, voi tekojensa seurauksena syntyä seuraavaksi kissan kehoon, ja samoin kissa voi syntyä ihmiseksi. Jokainen syntymä määrää seuraavan karman mukaisesti.
Tämä on luonnon laki, joka säätelee kaikkia ruumiillistumisiamme tässä aineellisessa maailmassa. Sitä ei voida muuttaa eikä sitä voi väistää. Se on ehdoton ja vastustamaton. Kaikki ovat tämän luonnonlain alaisia – kaikkein suurimmasta ihmisestä kaikkein pienimpään elävään olentoon.

Anonyymi00077 kirjoitti:

Heti kun sielu poistuu kehosta, keho palaa välittömästi elottomaan tilaansa. Tarkempi tarkastelu paljastaa lisäksi, että keho on ainoastaan väline, jota mieli ohjaa. Ilman mieltä keho ei kykene toimimaan tässä fyysisessä maailmassa. Sielun läsnäolo elävöittää mielen, ja juuri mielestä tulee se näennäinen minä, joka siirtyy uuteen kehoon.
Kuinka tämä siirtyminen sitten tapahtuu?
Liikkeellepanevana voimana on jīvan toiminta eli karma. Koska näennäinen minä on māyān luomus, se joutuu helposti sen houkutusten uhriksi. Näiden houkutusten ohjaamat teot synnyttävät vastavaikutuksia, jotka puolestaan johtavat uusiin tekoihin. Näiden seurausten toteutuminen edellyttää uusia syntymiä. Näin teot synnyttävät uusia tekoja, ja syntymä johtaa aina uusiin syntymiin. Tällä tavoin jīva näyttää vaeltavan lakkaamatta syntymän ja kuoleman kiertokulussa.
Se jīva, joka on nyt saanut ihmiskehon, voi tekojensa seurauksena syntyä seuraavaksi kissan kehoon, ja samoin kissa voi syntyä ihmiseksi. Jokainen syntymä määrää seuraavan karman mukaisesti.
Tämä on luonnon laki, joka säätelee kaikkia ruumiillistumisiamme tässä aineellisessa maailmassa. Sitä ei voida muuttaa eikä sitä voi väistää. Se on ehdoton ja vastustamaton. Kaikki ovat tämän luonnonlain alaisia – kaikkein suurimmasta ihmisestä kaikkein pienimpään elävään olentoon.

Lue lisää

Heti kun sielu poistuu kehosta, keho palaa välittömästi elottomaan tilaansa. Tarkempi tarkastelu paljastaa lisäksi, että keho on ainoastaan väline, jota mieli ohjaa. Ilman mieltä keho ei kykene toimimaan tässä fyysisessä maailmassa. Sielun läsnäolo elävöittää mielen, ja juuri mielestä tulee se näennäinen minä, joka siirtyy uuteen kehoon.
Kuinka tämä siirtyminen sitten tapahtuu?
Liikkeellepanevana voimana on jīvan toiminta eli karma. Koska näennäinen minä on māyān luomus, se joutuu helposti sen houkutusten uhriksi. Näiden houkutusten ohjaamat teot synnyttävät vastavaikutuksia, jotka puolestaan johtavat uusiin tekoihin. Näiden seurausten toteutuminen edellyttää uusia syntymiä.

Anonyymi00078 kirjoitti:

Heti kun sielu poistuu kehosta, keho palaa välittömästi elottomaan tilaansa. Tarkempi tarkastelu paljastaa lisäksi, että keho on ainoastaan väline, jota mieli ohjaa. Ilman mieltä keho ei kykene toimimaan tässä fyysisessä maailmassa. Sielun läsnäolo elävöittää mielen, ja juuri mielestä tulee se näennäinen minä, joka siirtyy uuteen kehoon.
Kuinka tämä siirtyminen sitten tapahtuu?
Liikkeellepanevana voimana on jīvan toiminta eli karma. Koska näennäinen minä on māyān luomus, se joutuu helposti sen houkutusten uhriksi. Näiden houkutusten ohjaamat teot synnyttävät vastavaikutuksia, jotka puolestaan johtavat uusiin tekoihin. Näiden seurausten toteutuminen edellyttää uusia syntymiä.

Lue lisää

Mieleemme voi luonnollisesti nousta kysymys: millaista karmāa sielu suoritti ennen aineelliseen maailmaan joutumistaan, ja mikä rikkomus johti sen lankeamiseen tähän surun ja kärsimyksen maailmaan?
On ymmärrettävä, että olemassaolo kuuluu sielun omaan olemukseen, ja että taipumus toimia väärin on täysin vastoin sen ehdotonta puhtautta. Silti syyn täytyy olla sielussa itsessään. Siinä on eräs synnynnäinen ominaisuus, joka ei millään tavoin johdu ulkoisista olosuhteista eikä liity kehosta toiseen siirtymiseen. Se kuuluu yksinomaan cit-periaatteeseen, itse ātman luontoon, joka on vapaa kaikista aineellisista epäpuhtauksista.
Yksilöllinen sielu on aṇu-cit – äärettömän pieni citin osanen. Tulesta irtoavan kipinän tavoin sillä on sen vähäisestä koosta johtuva luonnollinen rajoittuneisuus. Tämän pysyvän ominaisuuden vuoksi sielu voi omasta vapaasta tahdostaan langeta māyān eli acit-maailman houkutuksiin.
Samoin se voi halutessaan astua cit-maailmaan...
...
... jīvaa kuvataan sanalla taṭastha, mikä tarkoittaa, että sillä on mahdollisuus suuntautua joko cit-maailmaan tai acit-maailmaan. Sen alkutila on näiden kahden alueen rajalla, missä sillä on mahdollisuus valita, kumman niistä se haluaa.
Jos jīva valitsee aineellisen nautinnon, se joutuu māyān orjuuteen. ...
...
...
...

Anonyymi00079 kirjoitti:

Mieleemme voi luonnollisesti nousta kysymys: millaista karmāa sielu suoritti ennen aineelliseen maailmaan joutumistaan, ja mikä rikkomus johti sen lankeamiseen tähän surun ja kärsimyksen maailmaan?
On ymmärrettävä, että olemassaolo kuuluu sielun omaan olemukseen, ja että taipumus toimia väärin on täysin vastoin sen ehdotonta puhtautta. Silti syyn täytyy olla sielussa itsessään. Siinä on eräs synnynnäinen ominaisuus, joka ei millään tavoin johdu ulkoisista olosuhteista eikä liity kehosta toiseen siirtymiseen. Se kuuluu yksinomaan cit-periaatteeseen, itse ātman luontoon, joka on vapaa kaikista aineellisista epäpuhtauksista.
Yksilöllinen sielu on aṇu-cit – äärettömän pieni citin osanen. Tulesta irtoavan kipinän tavoin sillä on sen vähäisestä koosta johtuva luonnollinen rajoittuneisuus. Tämän pysyvän ominaisuuden vuoksi sielu voi omasta vapaasta tahdostaan langeta māyān eli acit-maailman houkutuksiin.
Samoin se voi halutessaan astua cit-maailmaan...
...
... jīvaa kuvataan sanalla taṭastha, mikä tarkoittaa, että sillä on mahdollisuus suuntautua joko cit-maailmaan tai acit-maailmaan. Sen alkutila on näiden kahden alueen rajalla, missä sillä on mahdollisuus valita, kumman niistä se haluaa.
Jos jīva valitsee aineellisen nautinnon, se joutuu māyān orjuuteen. ...
...
...
...

Lue lisää

Kuinka näennäinen minä sitten siirtyy uuteen kehoon?
Edellä on jo selvästi selitetty, että näennäinen minä, jota vääristyneen egon itsekkäät vaikuttimet ohjaavat, muodostaa epäoikeutetun suhteen aineeseen ja pitää itseään sen nauttijana. Tämän askeleen seuraukset sitovat elävän olennon. Kuten sananlaskussa sanotaan: "Mitä kylvät, sitä niität."
Karma eli yhden syntymän toiminta muodostaa ja ohjaa seuraavaa ruumiillistumaa. Psyykkinen keho eli mieli säilyttää toiminnan siemenet hienovaraisessa muodossa ja kuljettaa ne seuraavaan ruumiillistumaan.
Nämä toiminnan siemenet eivät kuitenkaan ole ratkaiseva tekijä, joka määrittäisi näennäisen minän kehon tyypin seuraavassa syntymässä. Ne ainoastaan hahmottavat uuden toimintalinjan, jota elävä olento tulee seuraavassa ruumiillistumassaan noudattamaan.
Näin toiminta johtaa uuteen ruumiillistumaan, ja syntymä puolestaan muodostuu uuden toiminnan syyksi. Tämän vuoksi ei ole loppua syntymien ja kuolemien katkeamattomalle ketjulle, joka on kuin aaltojen liike tässä lakkaamattomassa toiminnan virrassa. Tällainen on muuttumaton ja väistämätön karman laki.
Kuitenkin tämä näennäisesti loputon toiminnan ketju katkeaa, kun jīva löytää todellisen itsensä ...
...
...kaikkia houkutuksia ja seurata uutta toimintalinjaa, jossa ilmenee kaksi uutta ominaisuutta:
ensinnäkin se ei enää johda uusiin syntymiin, ja toiseksi se heikentää aikaisempien ruumiillistumien toimintojen voimaa.
Tätä kutsutaan vapautumiseksi.
Se tarkoittaa yhtäältä sielun irtautumista materialistisista taipumuksista, mikä johtaa kaikkien aineellisten nautintojen etsimisen täydelliseen lakkaamiseen. ...
...

-------------------
Muutaman katkelman täältä, katkelmia eri paikoista, erittäin paljon käännösvirheitä suomen kielellä.

--------------------
Chaitanya Saraswat Math International
https://scsmathinternational.com/

Nimānanda Dāsa Adhikārī
Sielunvaellus
(Osa 1)
Artikkeli The Harmonist -lehdestä,
jota julkaistiin Śrīla Bhaktisiddhānta Sarasvatī Ṭhākuran toimituksella 1920–1930-luvuilla.
(XXV vuosikerta, nro 10, maaliskuu 1928)

jatkuu...

Anonyymi00080 kirjoitti:

Kuinka näennäinen minä sitten siirtyy uuteen kehoon?
Edellä on jo selvästi selitetty, että näennäinen minä, jota vääristyneen egon itsekkäät vaikuttimet ohjaavat, muodostaa epäoikeutetun suhteen aineeseen ja pitää itseään sen nauttijana. Tämän askeleen seuraukset sitovat elävän olennon. Kuten sananlaskussa sanotaan: "Mitä kylvät, sitä niität."
Karma eli yhden syntymän toiminta muodostaa ja ohjaa seuraavaa ruumiillistumaa. Psyykkinen keho eli mieli säilyttää toiminnan siemenet hienovaraisessa muodossa ja kuljettaa ne seuraavaan ruumiillistumaan.
Nämä toiminnan siemenet eivät kuitenkaan ole ratkaiseva tekijä, joka määrittäisi näennäisen minän kehon tyypin seuraavassa syntymässä. Ne ainoastaan hahmottavat uuden toimintalinjan, jota elävä olento tulee seuraavassa ruumiillistumassaan noudattamaan.
Näin toiminta johtaa uuteen ruumiillistumaan, ja syntymä puolestaan muodostuu uuden toiminnan syyksi. Tämän vuoksi ei ole loppua syntymien ja kuolemien katkeamattomalle ketjulle, joka on kuin aaltojen liike tässä lakkaamattomassa toiminnan virrassa. Tällainen on muuttumaton ja väistämätön karman laki.
Kuitenkin tämä näennäisesti loputon toiminnan ketju katkeaa, kun jīva löytää todellisen itsensä ...
...
...kaikkia houkutuksia ja seurata uutta toimintalinjaa, jossa ilmenee kaksi uutta ominaisuutta:
ensinnäkin se ei enää johda uusiin syntymiin, ja toiseksi se heikentää aikaisempien ruumiillistumien toimintojen voimaa.
Tätä kutsutaan vapautumiseksi.
Se tarkoittaa yhtäältä sielun irtautumista materialistisista taipumuksista, mikä johtaa kaikkien aineellisten nautintojen etsimisen täydelliseen lakkaamiseen. ...
...

-------------------
Muutaman katkelman täältä, katkelmia eri paikoista, erittäin paljon käännösvirheitä suomen kielellä.

--------------------
Chaitanya Saraswat Math International
https://scsmathinternational.com/

Nimānanda Dāsa Adhikārī
Sielunvaellus
(Osa 1)
Artikkeli The Harmonist -lehdestä,
jota julkaistiin Śrīla Bhaktisiddhānta Sarasvatī Ṭhākuran toimituksella 1920–1930-luvuilla.
(XXV vuosikerta, nro 10, maaliskuu 1928)

jatkuu...

Lue lisää

Jīva-sielu on ikuisesti muuttumaton, eivätkä sellaiset muutokset kuin syntymä ja kuolema kosketa sitä.

Anonyymi00081 kirjoitti:

Jīva-sielu on ikuisesti muuttumaton, eivätkä sellaiset muutokset kuin syntymä ja kuolema kosketa sitä.

"Siis tässä on vastakkaiset näkemykset:
Raamatun mukaan elävä ihminen tai eläin ON sielu, kun taas hindu-uskomuksen mukaan ihmiseLLÄ on sielu!"


Aiotko alkaa opettaa meille omaa filosofiaamme?

Tekoäly ja wikipedia eivät voi tietää mitään Vedoista eikä "hindulaisudesta" koska ennen kuin voit edes alkaa oppia Vedoista ja hindulaisuudsta, sinun on käytävä läpi 6 edellistä vaihetta, muuten ei ymmärrä mitään Vedoista


TEKSTIT OVAT KOODATTUJA, ne ei avaudu jokaiselle.

Wikipedian kirjoittaja ei osaa sanskritia.

Kaikki riippu myös kääntäjästä. Sanskritia on kovin vaikea kääntää


Jopa aineellisessa tietämyksessä on tiettyjä porrastuksia sen mukaan, mistä osa-alueesta olet kiinnostunut.

Dharma Shastra kuuluu Vedanga-katogoriaan.

Yksi kuudesta Vedangasta. Juuri Kalpa Vedanga.

Kuusi Vedangaa ovat ne kuusi tieteenalaa, aihetta, haaraa, jotka ihmisen on opittava ennen kuin hän edes aloittaa Vedojen opiskelun.

Henkilö ei voi edes opiskella Vedoja, jos hän ei ole oppinut Vedangoja. On mahdotonta ymmärtää Vedoja, jos ei ole opiskellut Vedangoja.

Koska ennen kuin edes alkaa opiskella Vedoja, on tutkittava, mitä äänteitä ja vivahteita on olemassa ja miten ne eroavat toisistaan.

Kuten tiedämme, Shastra ja erityisesti Shruti välitettiin suullisesti. Ja siksi, jotta shastroja voi oppia, vastaanottaa ja jopa välittää oikein, on ensin kuultava ääntäminen ja äänteet oikein.


Joku, joka ei tunne ääntämystä, fonetiikkaa, hän ei voi vastaanottaa Vedoja edes kuulemalla niitä.

Ensimmäinen on shiksha, joka opetetaan, miten lausutaan, äännetään oikein (sanskritin sanat, tavut jne.).

Kun oppilas on oppinut Shiksan, hän opiskelee Chandasta.

Sanojen ja tavujen painotus, ääntäminen, sillä jos sanaa äännettäessä painotetaan sanan väärää osaa, koko sanan merkitys voi muuttua kokonaan.

Kun oppilas on jo oppinut Chandasan, hänen tulisi aloittaa Niruktan oppiminen.

Nirutka - oppia, mitä sanat tarkoittavat.

Sen jälkeen hänen tulisi oppia Vyakaranaa, kielioppi.
Itse asiassa Vyakarana tulee ennen Niruktaa.
Vyakarana, sanskritin kieliopin oppimiseen kuluu 12 vuotta, pelkän kieliopin oppimiseen, 12 vuotta intensiivistä opiskelua, hyvin vaikea kieli.

Sanskritin kielen kieliopin oppimisen jälkeen on aloitettava Nirukta, eli on tunnettava etymologia jne.

KUN OPPILAS ON JO OPISKELLUT NIRUKTAN, VOI JO ALOITTAA VEDALAISTEN PYHIEN TEKSTIEN TUTKIMISEN.

TÄSSÄ VAIHEESSA HÄNEN ON PEREHDYTTÄVÄ KALPA VEDANGAAN UUDELLEEN.

"Siis tässä on vastakkaiset näkemykset:
Raamatun mukaan elävä ihminen tai eläin ON sielu, kun taas hindu-uskomuksen mukaan ihmiseLLÄ on sielu!"


Aiotko alkaa opettaa meille omaa filosofiaamme? Siihen menee yli 20 vuottaa lähes tauotonta opiskelua!

Tekoäly ja wikipedia eivät voi tietää mitään Vedoista eikä "hindulaisudesta" koska ennen kuin voit edes alkaa oppia Vedoista ja hindulaisuudsta, sinun on käytävä läpi 6 edellistä vaihetta, muuten ei ymmärrä mitään Vedoista

koska ennen kuin voit edes alkaa oppia Vedoista ja hindulaisuudsta, sinun on käytävä läpi 6 edellistä vaihetta, muuten ei ymmärrä mitään Vedoista

Eli ennen,kun edes aloittaa tutkimuksen, menne yli 20 vuotta!

Osaako kristinuskoon pakottaja täydellisesti sanskritia? Tekoäly ei pysty ymmärtämään sanskritia, kääntää sen väärin, tutkittu ja todistettu.


"Reinkarnaatio on uskomus, jonka mukaan ihmisen kuollessa hänen henkensä siirtyy toiseen ruumiiseen ja syntyy vauvana uudelleen maailmaan"

"Siis tässä on vastakkaiset näkemykset:
Raamatun mukaan elävä ihminen tai eläin ON sielu, kun taas hindu-uskomuksen mukaan ihmiseLLÄ on sielu!"

Ilmoita teksti sanskritin kielellä, ja anna se teksti, jossa se on kirjoitettu, ilmoita myös jakeen numero ja tekstin nimi sekä se, mistä ”totuus on otettu”.

NIIN TAPAHTUU, JOS LUOTTAA TEKOÄLYYN JA VÄÄRIIN KÄÄNNÖKSIIN.


PÄINVASTOIN, HINDUJEN MUKAAN (MITÄ IKINÄ SANA HINDU TARKOITTAAKAAN) ELÄVÄ OLENTO ON ITSE SIELU, JA SIELULLA ON FYYSISEN KEHO

HINDUIJEN MUKAAN IHMISELLÄ EI OLE SIELUA, MUTTA SIELULLA ON IHMISRUUMIS.´


Kaiken tämän lisäksi sielu ei ole edes tässä ulottuvuudessa, sielu on kokonaan toisessa ulottuvuudessa, ja se heijastuu toisesta ulottuvuudesta sydömen alueelle, se ei edes ole fyysisessä sydämessä, vaan metafyysisessä.


Tekoälyn vastaukset Vedoista ovat vääriä


On todella hämmästyttävää, miten kaikki kommentoivat Vedoja, tietämättä niistä yhtään mitään. Myös Wikipedian raportti Vedoista on suurilta osin väärä. Mielenkiinnosta testasin Tekoälyä ja esitin erilaisia kysymyksiä Vedoista. Joka ikinen vastaus oli väärä. Jotkut vastaukset olivat suorastaan päinvastaisia kuin Vedat. Ja mitä se voisikaan tietää, koska Vedat eivät koske vain maapalloa eivätkä vain meidän maailmankaikkeuttamme, vaan kaikkia lukemattomia maailmankaikkeuksia kaikkina aikoina. Eivätkä Vedat koske ainoastaan ihmiskuntaa vaan myös muita elämänmuotoja muissa universumeissa.

Anonyymi00082 kirjoitti:

"Siis tässä on vastakkaiset näkemykset:
Raamatun mukaan elävä ihminen tai eläin ON sielu, kun taas hindu-uskomuksen mukaan ihmiseLLÄ on sielu!"


Aiotko alkaa opettaa meille omaa filosofiaamme?

Tekoäly ja wikipedia eivät voi tietää mitään Vedoista eikä "hindulaisudesta" koska ennen kuin voit edes alkaa oppia Vedoista ja hindulaisuudsta, sinun on käytävä läpi 6 edellistä vaihetta, muuten ei ymmärrä mitään Vedoista


TEKSTIT OVAT KOODATTUJA, ne ei avaudu jokaiselle.

Wikipedian kirjoittaja ei osaa sanskritia.

Kaikki riippu myös kääntäjästä. Sanskritia on kovin vaikea kääntää


Jopa aineellisessa tietämyksessä on tiettyjä porrastuksia sen mukaan, mistä osa-alueesta olet kiinnostunut.

Dharma Shastra kuuluu Vedanga-katogoriaan.

Yksi kuudesta Vedangasta. Juuri Kalpa Vedanga.

Kuusi Vedangaa ovat ne kuusi tieteenalaa, aihetta, haaraa, jotka ihmisen on opittava ennen kuin hän edes aloittaa Vedojen opiskelun.

Henkilö ei voi edes opiskella Vedoja, jos hän ei ole oppinut Vedangoja. On mahdotonta ymmärtää Vedoja, jos ei ole opiskellut Vedangoja.

Koska ennen kuin edes alkaa opiskella Vedoja, on tutkittava, mitä äänteitä ja vivahteita on olemassa ja miten ne eroavat toisistaan.

Kuten tiedämme, Shastra ja erityisesti Shruti välitettiin suullisesti. Ja siksi, jotta shastroja voi oppia, vastaanottaa ja jopa välittää oikein, on ensin kuultava ääntäminen ja äänteet oikein.


Joku, joka ei tunne ääntämystä, fonetiikkaa, hän ei voi vastaanottaa Vedoja edes kuulemalla niitä.

Ensimmäinen on shiksha, joka opetetaan, miten lausutaan, äännetään oikein (sanskritin sanat, tavut jne.).

Kun oppilas on oppinut Shiksan, hän opiskelee Chandasta.

Sanojen ja tavujen painotus, ääntäminen, sillä jos sanaa äännettäessä painotetaan sanan väärää osaa, koko sanan merkitys voi muuttua kokonaan.

Kun oppilas on jo oppinut Chandasan, hänen tulisi aloittaa Niruktan oppiminen.

Nirutka - oppia, mitä sanat tarkoittavat.

Sen jälkeen hänen tulisi oppia Vyakaranaa, kielioppi.
Itse asiassa Vyakarana tulee ennen Niruktaa.
Vyakarana, sanskritin kieliopin oppimiseen kuluu 12 vuotta, pelkän kieliopin oppimiseen, 12 vuotta intensiivistä opiskelua, hyvin vaikea kieli.

Sanskritin kielen kieliopin oppimisen jälkeen on aloitettava Nirukta, eli on tunnettava etymologia jne.

KUN OPPILAS ON JO OPISKELLUT NIRUKTAN, VOI JO ALOITTAA VEDALAISTEN PYHIEN TEKSTIEN TUTKIMISEN.

TÄSSÄ VAIHEESSA HÄNEN ON PEREHDYTTÄVÄ KALPA VEDANGAAN UUDELLEEN.

"Siis tässä on vastakkaiset näkemykset:
Raamatun mukaan elävä ihminen tai eläin ON sielu, kun taas hindu-uskomuksen mukaan ihmiseLLÄ on sielu!"


Aiotko alkaa opettaa meille omaa filosofiaamme? Siihen menee yli 20 vuottaa lähes tauotonta opiskelua!

Tekoäly ja wikipedia eivät voi tietää mitään Vedoista eikä "hindulaisudesta" koska ennen kuin voit edes alkaa oppia Vedoista ja hindulaisuudsta, sinun on käytävä läpi 6 edellistä vaihetta, muuten ei ymmärrä mitään Vedoista

koska ennen kuin voit edes alkaa oppia Vedoista ja hindulaisuudsta, sinun on käytävä läpi 6 edellistä vaihetta, muuten ei ymmärrä mitään Vedoista

Eli ennen,kun edes aloittaa tutkimuksen, menne yli 20 vuotta!

Osaako kristinuskoon pakottaja täydellisesti sanskritia? Tekoäly ei pysty ymmärtämään sanskritia, kääntää sen väärin, tutkittu ja todistettu.


"Reinkarnaatio on uskomus, jonka mukaan ihmisen kuollessa hänen henkensä siirtyy toiseen ruumiiseen ja syntyy vauvana uudelleen maailmaan"

"Siis tässä on vastakkaiset näkemykset:
Raamatun mukaan elävä ihminen tai eläin ON sielu, kun taas hindu-uskomuksen mukaan ihmiseLLÄ on sielu!"

Ilmoita teksti sanskritin kielellä, ja anna se teksti, jossa se on kirjoitettu, ilmoita myös jakeen numero ja tekstin nimi sekä se, mistä ”totuus on otettu”.

NIIN TAPAHTUU, JOS LUOTTAA TEKOÄLYYN JA VÄÄRIIN KÄÄNNÖKSIIN.


PÄINVASTOIN, HINDUJEN MUKAAN (MITÄ IKINÄ SANA HINDU TARKOITTAAKAAN) ELÄVÄ OLENTO ON ITSE SIELU, JA SIELULLA ON FYYSISEN KEHO

HINDUIJEN MUKAAN IHMISELLÄ EI OLE SIELUA, MUTTA SIELULLA ON IHMISRUUMIS.´


Kaiken tämän lisäksi sielu ei ole edes tässä ulottuvuudessa, sielu on kokonaan toisessa ulottuvuudessa, ja se heijastuu toisesta ulottuvuudesta sydömen alueelle, se ei edes ole fyysisessä sydämessä, vaan metafyysisessä.


Tekoälyn vastaukset Vedoista ovat vääriä


On todella hämmästyttävää, miten kaikki kommentoivat Vedoja, tietämättä niistä yhtään mitään. Myös Wikipedian raportti Vedoista on suurilta osin väärä. Mielenkiinnosta testasin Tekoälyä ja esitin erilaisia kysymyksiä Vedoista. Joka ikinen vastaus oli väärä. Jotkut vastaukset olivat suorastaan päinvastaisia kuin Vedat. Ja mitä se voisikaan tietää, koska Vedat eivät koske vain maapalloa eivätkä vain meidän maailmankaikkeuttamme, vaan kaikkia lukemattomia maailmankaikkeuksia kaikkina aikoina. Eivätkä Vedat koske ainoastaan ihmiskuntaa vaan myös muita elämänmuotoja muissa universumeissa.

Lue lisää

Minkä tahansa uskonnollisen perinteen tutkimisessa on ensimmäiseksi otettava huomioon uskonnollisen hermeneutiikan menetelmät. Hermeneutiikka on tulkinnan taidetta, teoriaa tekstien, myös pyhien kirjoitusten tekstien, tulkinnasta ja ymmärtämisestä.

Tutkiessaan mitä tahansa pyhää teosta tutkija kohtaa väistämättä ongelman sen oikeasta tulkinnasta ja ymmärtämisestä.

Tämä ongelma on erityisen akuutti, kun luetaan Vedalaisia jne. tekstejä.

Esimerkiksi sanskritin kielessä, jolla Veda-kirjat on kirjoitettu, jokaisella sanalla voi olla yhdeksästä neljäänkymmeneen jne. eri merkitystä, ja vastaavasti jokainen shloka (”jae”) voidaan lukea eri tavoin.

Näin ollen ei ole helppoa ymmärtää tiettyyn tekstiin sisältyvää tarkkaa merkitystä. Tämä tehtävä olisi mahdoton ratkaista, jos Veda ei alun perin sisältäisi vihjeitä.

Veda-tekstien lukemiseen on Vedoissa menetelmä, joka auttaa ymmärtämään vedalaisten kirjoitusten suoran merkityksen ja välttämään väärintulkintoja .

Tämä tehtävä olisi ollut ratkaisematon, elleivät Vedat itse olisi alun perin sisältäneet avainta ratkaisuun.

Pyhien tekstien tulkintaongelma on läsnä myös muissa uskonnoissa.

Pyhien tekstien semanttista moninaisuutta hyväksikäyttäen ihmiset tulkitsevat näitä kirjoja usein omien tarpeidensa ja intressiensä mukaan.

Tämä tarina havainnollistaa, miten ilmeisetkin tekstit voidaan tulkita omalla tavalla, jos halutaan. Entä kirjoitusten esoteerisemmat osat? Valitettavasti ihmisillä on usein taipumus tulkita pyhien kirjojen ohjeita väärin, jotta asiat pysyisivät ”yksinkertaisina”.

Niinpä tekstin oikean, väärentämättömän ymmärtämisen tiede on kaiken henkisen harjoittelun perusta.

Se on eräänlainen avain, jonka puuttuminen mitätöi kaikki yrityksemme ymmärtää pyhiä tutkielmia.


Sanskritin ymmärtäminen ei tarkoita ainoastaan sanojen kääntämistä toiselle kielelle, vaan myös kieliopin, käsitteiden, filosofisen taustan ja perinteisten merkityskerrostumien tuntemista.
Vedalaisessa filosofiassa puhutaan yleisesti kuudesta pääkoulukunnasta, joilla kullakin on omat tulkintamenetelmänsä ja filosofiset lähtökohtansa. Vaikka nämä koulukunnat perustuvat samoihin pyhiin teksteihin ja lukevat samoja sanskritinkielisiä lähteitä, ne voivat päätyä hyvin erilaisiin johtopäätöksiin.
Tämä osoittaa, kuinka hienovarainen ja haastava sanskritin ymmärtäminen on. Pienikin ero sanan merkityksen, kieliopillisen rakenteen tai asiayhteyden tulkinnassa voi johtaa täysin erilaiseen filosofiseen näkemykseen.
Tarkastelemme siis sitä, kuinka totuutta käsittelevistä teksteistä voidaan päätyä virheellisiin johtopäätöksiin. Tämä ei johdu välttämättä itse tekstistä, vaan usein siitä, että lukijan ymmärrys, menetelmät tai ennakko-oletukset vaikuttavat tulkintaan.
Nykymaailmassa monilla ei ole syvällistä sanskritin kielen tuntemusta eikä pitkäaikaista perehtymistä vedalaiseen ajatteluperinteeseen. Tämän vuoksi samaa alkuperäistä lähdettä voidaan lukea eri tavoin, ja eri tulkitsijat voivat päätyä jopa vastakkaisiin näkemyksiin.
Sanskrit ei ole pelkästään kieli, vaan kokonainen tiedon ja filosofisen ajattelun järjestelmä, jonka täydellinen ymmärtäminen edellyttää sekä kielellistä että henkistä perehtyneisyyttä.

Anonyymi00083 kirjoitti:

Minkä tahansa uskonnollisen perinteen tutkimisessa on ensimmäiseksi otettava huomioon uskonnollisen hermeneutiikan menetelmät. Hermeneutiikka on tulkinnan taidetta, teoriaa tekstien, myös pyhien kirjoitusten tekstien, tulkinnasta ja ymmärtämisestä.

Tutkiessaan mitä tahansa pyhää teosta tutkija kohtaa väistämättä ongelman sen oikeasta tulkinnasta ja ymmärtämisestä.

Tämä ongelma on erityisen akuutti, kun luetaan Vedalaisia jne. tekstejä.

Esimerkiksi sanskritin kielessä, jolla Veda-kirjat on kirjoitettu, jokaisella sanalla voi olla yhdeksästä neljäänkymmeneen jne. eri merkitystä, ja vastaavasti jokainen shloka (”jae”) voidaan lukea eri tavoin.

Näin ollen ei ole helppoa ymmärtää tiettyyn tekstiin sisältyvää tarkkaa merkitystä. Tämä tehtävä olisi mahdoton ratkaista, jos Veda ei alun perin sisältäisi vihjeitä.

Veda-tekstien lukemiseen on Vedoissa menetelmä, joka auttaa ymmärtämään vedalaisten kirjoitusten suoran merkityksen ja välttämään väärintulkintoja .

Tämä tehtävä olisi ollut ratkaisematon, elleivät Vedat itse olisi alun perin sisältäneet avainta ratkaisuun.

Pyhien tekstien tulkintaongelma on läsnä myös muissa uskonnoissa.

Pyhien tekstien semanttista moninaisuutta hyväksikäyttäen ihmiset tulkitsevat näitä kirjoja usein omien tarpeidensa ja intressiensä mukaan.

Tämä tarina havainnollistaa, miten ilmeisetkin tekstit voidaan tulkita omalla tavalla, jos halutaan. Entä kirjoitusten esoteerisemmat osat? Valitettavasti ihmisillä on usein taipumus tulkita pyhien kirjojen ohjeita väärin, jotta asiat pysyisivät ”yksinkertaisina”.

Niinpä tekstin oikean, väärentämättömän ymmärtämisen tiede on kaiken henkisen harjoittelun perusta.

Se on eräänlainen avain, jonka puuttuminen mitätöi kaikki yrityksemme ymmärtää pyhiä tutkielmia.


Sanskritin ymmärtäminen ei tarkoita ainoastaan sanojen kääntämistä toiselle kielelle, vaan myös kieliopin, käsitteiden, filosofisen taustan ja perinteisten merkityskerrostumien tuntemista.
Vedalaisessa filosofiassa puhutaan yleisesti kuudesta pääkoulukunnasta, joilla kullakin on omat tulkintamenetelmänsä ja filosofiset lähtökohtansa. Vaikka nämä koulukunnat perustuvat samoihin pyhiin teksteihin ja lukevat samoja sanskritinkielisiä lähteitä, ne voivat päätyä hyvin erilaisiin johtopäätöksiin.
Tämä osoittaa, kuinka hienovarainen ja haastava sanskritin ymmärtäminen on. Pienikin ero sanan merkityksen, kieliopillisen rakenteen tai asiayhteyden tulkinnassa voi johtaa täysin erilaiseen filosofiseen näkemykseen.
Tarkastelemme siis sitä, kuinka totuutta käsittelevistä teksteistä voidaan päätyä virheellisiin johtopäätöksiin. Tämä ei johdu välttämättä itse tekstistä, vaan usein siitä, että lukijan ymmärrys, menetelmät tai ennakko-oletukset vaikuttavat tulkintaan.
Nykymaailmassa monilla ei ole syvällistä sanskritin kielen tuntemusta eikä pitkäaikaista perehtymistä vedalaiseen ajatteluperinteeseen. Tämän vuoksi samaa alkuperäistä lähdettä voidaan lukea eri tavoin, ja eri tulkitsijat voivat päätyä jopa vastakkaisiin näkemyksiin.
Sanskrit ei ole pelkästään kieli, vaan kokonainen tiedon ja filosofisen ajattelun järjestelmä, jonka täydellinen ymmärtäminen edellyttää sekä kielellistä että henkistä perehtyneisyyttä.

Lue lisää

"Reinkarnaatio on uskomus, jonka mukaan ihmisen kuollessa hänen henkensä siirtyy toiseen ruumiiseen ja syntyy vauvana uudelleen maailmaan"

"Siis tässä on vastakkaiset näkemykset:
Raamatun mukaan elävä ihminen tai eläin ON sielu, kun taas hindu-uskomuksen mukaan ihmiseLLÄ on sielu!"

Ilmoita teksti sanskritin kielellä, ja anna se teksti, jossa se on kirjoitettu, ilmoita myös jakeen numero ja tekstin nimi sekä se, mistä ”totuus on otettu”.

NIIN TAPAHTUU, JOS LUOTTAA TEKOÄLYYN JA VÄÄRIIN KÄÄNNÖKSIIN.


PÄINVASTOIN, HINDUJEN MUKAAN (MITÄ IKINÄ SANA HINDU TARKOITTAAKAAN) ELÄVÄ OLENTO ON ITSE SIELU, JA SIELULLA ON FYYSISEN KEHO

HINDUIJEN MUKAAN IHMISELLÄ EI OLE SIELUA, MUTTA SIELULLA ON IHMISRUUMIS.´


Kaiken tämän lisäksi sielu ei ole edes tässä ulottuvuudessa, sielu on kokonaan toisessa ulottuvuudessa, ja se heijastuu toisesta ulottuvuudesta sydömen alueelle, se ei edes ole fyysisessä sydämessä, vaan metafyysisessä.

Anonyymi00084 kirjoitti:

"Reinkarnaatio on uskomus, jonka mukaan ihmisen kuollessa hänen henkensä siirtyy toiseen ruumiiseen ja syntyy vauvana uudelleen maailmaan"

"Siis tässä on vastakkaiset näkemykset:
Raamatun mukaan elävä ihminen tai eläin ON sielu, kun taas hindu-uskomuksen mukaan ihmiseLLÄ on sielu!"

Ilmoita teksti sanskritin kielellä, ja anna se teksti, jossa se on kirjoitettu, ilmoita myös jakeen numero ja tekstin nimi sekä se, mistä ”totuus on otettu”.

NIIN TAPAHTUU, JOS LUOTTAA TEKOÄLYYN JA VÄÄRIIN KÄÄNNÖKSIIN.


PÄINVASTOIN, HINDUJEN MUKAAN (MITÄ IKINÄ SANA HINDU TARKOITTAAKAAN) ELÄVÄ OLENTO ON ITSE SIELU, JA SIELULLA ON FYYSISEN KEHO

HINDUIJEN MUKAAN IHMISELLÄ EI OLE SIELUA, MUTTA SIELULLA ON IHMISRUUMIS.´


Kaiken tämän lisäksi sielu ei ole edes tässä ulottuvuudessa, sielu on kokonaan toisessa ulottuvuudessa, ja se heijastuu toisesta ulottuvuudesta sydömen alueelle, se ei edes ole fyysisessä sydämessä, vaan metafyysisessä.

Lue lisää

Kaiken tämän lisäksi sielu ei ole edes tässä ulottuvuudessa, sielu on kokonaan toisessa ulottuvuudessa, ja se heijastuu toisesta ulottuvuudesta sydömen alueelle, se ei edes ole fyysisessä sydämessä, vaan metafyysisessä.

Anonyymi00085 kirjoitti:

Kaiken tämän lisäksi sielu ei ole edes tässä ulottuvuudessa, sielu on kokonaan toisessa ulottuvuudessa, ja se heijastuu toisesta ulottuvuudesta sydömen alueelle, se ei edes ole fyysisessä sydämessä, vaan metafyysisessä.

Lue lisää

Vedalainen antropologia. Vedalainen opetus ihmisestä

Seuraavaksi esittelen transkriptioita luennoista ja videoista. Olen poiminut mukaan vain muutamia katkelmia eri kohdista, joten transkriptio ei ole täysin tarkka. Sanskritin kääntäminen on vaikeaa, koska hän siteeraa välillä myös sanskritia.
Lähde:
Sri Chaitanya Saraswat Math International
https://scsmathinternational.com

S. Prabhu- on filosofi ja orientalistisen tutkimuksen asiantuntija, professori. Hänen keskeisiä tutkimusalojaan ovat indoeurooppalaisten sivilisaatio, vedinen kulttuuri ja maailmankuva sekä kulttuurien keskinäinen vuorovaikutus. Luennoillaan hän esittää monipuolista havainnollistavaa aineistoa, hypoteesien tarkastelusta ja päätyen jälleensyntymisoppiin maailman uskonnoissa. Muinainen vedinen kulttuuria - kaikkien maapallon kulttuurien perusta.

Transkriptio luennosta:

---------------------------


Olemme alkaneet käsitellä sitä, että sielu ei todellisuudessa ole kaikkein ilmeisin todellisuus. Sielu on kiistanalainen aihe, koska Bhagavad-gītā sanoo, että joku kykenee näkemään sielun, joku vain kuulee sielusta, ja joku puhuu sielusta suurimpana ihmeenä. Mutta on myös niitä, jotka kuultuaankaan eivät pysty uskomaan sen olemassaoloon.

Kun puhumme sielusta, tunnemme luonnostaan, että se on jotakin ylevää, jotakin ikuista. Silti koemme itsemme kuolevaisiksi emmekä kuolemattomiksi. Koemme itsemme ehdollistuneiksi olennoiksi, emme aineellisen maailman vaikutuksista vapaiksi.

Siksi perustavanlaatuinen kysymys, jonka vedat asettavat, on seuraava: miten ja miksi kuolematon ja autuas – eli sellainen, jonka ominaisuuksia sielulla on – joutuu kosketuksiin aineen kanssa, vaikka se on vapaa aineellisesta maailmasta?

Aine on tässä mielessä itsenäistä; se ei ole osa korkeinta autuutta, mutta silti se voi tarjota jonkinlaista onnellisuutta. Näin herää kysymys: miten ikuinen, kuolematon tietoisuuden hiukkanen kuitenkin uppoutuu aineeseen? Tästä perustavasta kohdasta voimme aloittaa.

Sielusta on kiistelty toistuvasti: onko se olemassa ja millä tavoin? Kuten jo mainitsin, on jopa väitelty siitä, onko eläimillä sielu. René Descartes esimerkiksi kutsui eläviä olentoja mekaanisiksi järjestelmiksi. On myös käyty keskusteluja siitä, onko naisilla sielu.

Anonyymi00086 kirjoitti:

Vedalainen antropologia. Vedalainen opetus ihmisestä

Seuraavaksi esittelen transkriptioita luennoista ja videoista. Olen poiminut mukaan vain muutamia katkelmia eri kohdista, joten transkriptio ei ole täysin tarkka. Sanskritin kääntäminen on vaikeaa, koska hän siteeraa välillä myös sanskritia.
Lähde:
Sri Chaitanya Saraswat Math International
https://scsmathinternational.com

S. Prabhu- on filosofi ja orientalistisen tutkimuksen asiantuntija, professori. Hänen keskeisiä tutkimusalojaan ovat indoeurooppalaisten sivilisaatio, vedinen kulttuuri ja maailmankuva sekä kulttuurien keskinäinen vuorovaikutus. Luennoillaan hän esittää monipuolista havainnollistavaa aineistoa, hypoteesien tarkastelusta ja päätyen jälleensyntymisoppiin maailman uskonnoissa. Muinainen vedinen kulttuuria - kaikkien maapallon kulttuurien perusta.

Transkriptio luennosta:

---------------------------


Olemme alkaneet käsitellä sitä, että sielu ei todellisuudessa ole kaikkein ilmeisin todellisuus. Sielu on kiistanalainen aihe, koska Bhagavad-gītā sanoo, että joku kykenee näkemään sielun, joku vain kuulee sielusta, ja joku puhuu sielusta suurimpana ihmeenä. Mutta on myös niitä, jotka kuultuaankaan eivät pysty uskomaan sen olemassaoloon.

Kun puhumme sielusta, tunnemme luonnostaan, että se on jotakin ylevää, jotakin ikuista. Silti koemme itsemme kuolevaisiksi emmekä kuolemattomiksi. Koemme itsemme ehdollistuneiksi olennoiksi, emme aineellisen maailman vaikutuksista vapaiksi.

Siksi perustavanlaatuinen kysymys, jonka vedat asettavat, on seuraava: miten ja miksi kuolematon ja autuas – eli sellainen, jonka ominaisuuksia sielulla on – joutuu kosketuksiin aineen kanssa, vaikka se on vapaa aineellisesta maailmasta?

Aine on tässä mielessä itsenäistä; se ei ole osa korkeinta autuutta, mutta silti se voi tarjota jonkinlaista onnellisuutta. Näin herää kysymys: miten ikuinen, kuolematon tietoisuuden hiukkanen kuitenkin uppoutuu aineeseen? Tästä perustavasta kohdasta voimme aloittaa.

Sielusta on kiistelty toistuvasti: onko se olemassa ja millä tavoin? Kuten jo mainitsin, on jopa väitelty siitä, onko eläimillä sielu. René Descartes esimerkiksi kutsui eläviä olentoja mekaanisiksi järjestelmiksi. On myös käyty keskusteluja siitä, onko naisilla sielu.

Lue lisää

Sielusta on kiistelty toistuvasti: onko se olemassa ja millä tavoin? Kuten jo mainitsin, on jopa väitelty siitä, onko eläimillä sielu. René Descartes esimerkiksi kutsui eläviä olentoja mekaanisiksi järjestelmiksi. On myös käyty keskusteluja siitä, onko naisilla sielu.

... vuonna 585 pidettiin pieni piispojen kokous, jossa pohdittiin, onko naisilla sielu. Yhden äänen enemmistöllä voitti näkemys, että naisilla on sielu. Voimme pitää tätä iloisena tapahtumana.

Kun puhe siirtyy kasveihin, epäilykset ovat vielä suurempia. Tiedämme kuitenkin, että kasvit reagoivat ympäristöönsä: ne kurottuvat kohti valoa ja niin edelleen. Siksi vedat sanovat, että siellä missä on havaittavissa tietoisuuden ja elämän merkkejä, siellä on myös sielu.

Sanskritissa on useita sanoja, jotka tarkoittavat sielua. Kaksi yleisintä ovat jīva ja ātman. Sana jīva kuuluu indoeurooppalaiseen sanastoon ja liittyy moniin samankaltaisiin sanoihin.

Anonyymi00087 kirjoitti:

Sielusta on kiistelty toistuvasti: onko se olemassa ja millä tavoin? Kuten jo mainitsin, on jopa väitelty siitä, onko eläimillä sielu. René Descartes esimerkiksi kutsui eläviä olentoja mekaanisiksi järjestelmiksi. On myös käyty keskusteluja siitä, onko naisilla sielu.

... vuonna 585 pidettiin pieni piispojen kokous, jossa pohdittiin, onko naisilla sielu. Yhden äänen enemmistöllä voitti näkemys, että naisilla on sielu. Voimme pitää tätä iloisena tapahtumana.

Kun puhe siirtyy kasveihin, epäilykset ovat vielä suurempia. Tiedämme kuitenkin, että kasvit reagoivat ympäristöönsä: ne kurottuvat kohti valoa ja niin edelleen. Siksi vedat sanovat, että siellä missä on havaittavissa tietoisuuden ja elämän merkkejä, siellä on myös sielu.

Sanskritissa on useita sanoja, jotka tarkoittavat sielua. Kaksi yleisintä ovat jīva ja ātman. Sana jīva kuuluu indoeurooppalaiseen sanastoon ja liittyy moniin samankaltaisiin sanoihin.

Lue lisää

Sanskritissa on itse asiassa useita sanoja sielulle. Kaksi yleisintä ovat jīva ja ātman. Sana jīva on indoeurooppalaista alkuperää ja liittyy esimerkiksi slaavilaisiin sanoihin kuten “elämä” ja “elää”. Näin jīva viittaa sieluun elämän hiukkasena, elävänä periaatteena.

Toinen nimitys sielulle on ātman. Se tarkoittaa itseyttä – “minää”. Ātman viittaa itsetietoisuuteen, kokemukseen “minä olen, minä olen olemassa”. Se on olemuksemme ydin, persoonallisuutemme syvin keskus.

Ne elämät, joita elämme jälleensyntymien eli reinkarnaation kautta, ovat kuin lukemattomia unia, joita sielu näkee. Tästä herää kysymys: kuka jää, kuka näkee nämä unet? Juuri sana ātman viittaa tähän kaikkein syvimpään, rakkaimpaan osaan meissä – todelliseen minään.

Anonyymi00088 kirjoitti:

Sanskritissa on itse asiassa useita sanoja sielulle. Kaksi yleisintä ovat jīva ja ātman. Sana jīva on indoeurooppalaista alkuperää ja liittyy esimerkiksi slaavilaisiin sanoihin kuten “elämä” ja “elää”. Näin jīva viittaa sieluun elämän hiukkasena, elävänä periaatteena.

Toinen nimitys sielulle on ātman. Se tarkoittaa itseyttä – “minää”. Ātman viittaa itsetietoisuuteen, kokemukseen “minä olen, minä olen olemassa”. Se on olemuksemme ydin, persoonallisuutemme syvin keskus.

Ne elämät, joita elämme jälleensyntymien eli reinkarnaation kautta, ovat kuin lukemattomia unia, joita sielu näkee. Tästä herää kysymys: kuka jää, kuka näkee nämä unet? Juuri sana ātman viittaa tähän kaikkein syvimpään, rakkaimpaan osaan meissä – todelliseen minään.

Lue lisää

Vedisen maailmankuvan mukaan sielu, ātman, on pyhä keskuksemme, sisin olemuksemme. Sen sanotaan sijaitsevan sydämessä – ei fyysisessä sydämessä, johon tehdään leikkauksia, vaan eräänlaisessa mystisessä keskuksessa olemuksemme sisällä.

Siksi monissa muinaisissa kulttuureissa sanotaan: ei “minulla on pää kipeä sinun takiasi”, vaan “sydämeni särkee sinun vuoksesi”. Tämä viittaa siihen, että sielu sijaitsee sydämessä.

Anonyymi00089 kirjoitti:

Vedisen maailmankuvan mukaan sielu, ātman, on pyhä keskuksemme, sisin olemuksemme. Sen sanotaan sijaitsevan sydämessä – ei fyysisessä sydämessä, johon tehdään leikkauksia, vaan eräänlaisessa mystisessä keskuksessa olemuksemme sisällä.

Siksi monissa muinaisissa kulttuureissa sanotaan: ei “minulla on pää kipeä sinun takiasi”, vaan “sydämeni särkee sinun vuoksesi”. Tämä viittaa siihen, että sielu sijaitsee sydämessä.

Lue lisää

. Sen sanotaan sijaitsevan sydämessä – ei fyysisessä sydämessä, johon tehdään leikkauksia, vaan eräänlaisessa mystisessä keskuksessa olemuksemme sisällä.

Anonyymi00090 kirjoitti:

. Sen sanotaan sijaitsevan sydämessä – ei fyysisessä sydämessä, johon tehdään leikkauksia, vaan eräänlaisessa mystisessä keskuksessa olemuksemme sisällä.

Tämä samaistumisen mekanismi on hyvin voimakas. Sielu on tietoisuuden hiukkanen. Filosofisesta näkökulmasta, aivan kuten fotonit ovat auringonvalon osasia, samoin koko maailmankaikkeus on universaalin henkisen periaatteen läpäisemä, jota kutsutaan Brahmaniksi. Yksilöllinen sielu on tämän Brahmanin kipinä – kuin säteilyä hohtava yksittäinen tietoisuuden hiukkanen.

Jos fotoni on osa auringonvaloa, samoin sielu on osa tietoisuuden valoa. Siksi sielu on tietoisuuden hiukkanen, ja tietoisuuden ominaisuus on, että se on kuolematon. Lisäksi tietoisuudelle on ominaista se, että se samaistuu siihen todellisuuteen, jossa se kulloinkin sijaitsee.

Anonyymi00091 kirjoitti:

Tämä samaistumisen mekanismi on hyvin voimakas. Sielu on tietoisuuden hiukkanen. Filosofisesta näkökulmasta, aivan kuten fotonit ovat auringonvalon osasia, samoin koko maailmankaikkeus on universaalin henkisen periaatteen läpäisemä, jota kutsutaan Brahmaniksi. Yksilöllinen sielu on tämän Brahmanin kipinä – kuin säteilyä hohtava yksittäinen tietoisuuden hiukkanen.

Jos fotoni on osa auringonvaloa, samoin sielu on osa tietoisuuden valoa. Siksi sielu on tietoisuuden hiukkanen, ja tietoisuuden ominaisuus on, että se on kuolematon. Lisäksi tietoisuudelle on ominaista se, että se samaistuu siihen todellisuuteen, jossa se kulloinkin sijaitsee.

Lue lisää

Tämä samaistumisen mekanismi on hyvin voimakas. Sielu on tietoisuuden hiukkanen. Filosofisesta näkökulmasta, aivan kuten fotonit ovat auringonvalon osasia, samoin koko maailmankaikkeus on universaalin henkisen periaatteen läpäisemä, jota kutsutaan Brahmaniksi. Yksilöllinen sielu on tämän Brahmanin kipinä – kuin säteilyä hohtava yksittäinen tietoisuuden hiukkanen.

Jos fotoni on osa auringonvaloa, samoin sielu on osa tietoisuuden valoa. Siksi sielu on tietoisuuden hiukkanen, ja tietoisuuden ominaisuus on, että se on kuolematon. Lisäksi tietoisuudelle on ominaista se, että se samaistuu siihen todellisuuteen, jossa se kulloinkin sijaitsee.

-------------------------

Edellä muutama katkelma eri paikoista:



Vedalainen antropologia. Vedalainen opetus ihmisestä

esittelen transkriptioita luennoista ja videoista. Olen poiminut mukaan vain muutamia katkelmia eri kohdista, joten transkriptio ei ole täysin tarkka. Sanskritin kääntäminen on vaikeaa, koska hän siteeraa välillä myös sanskritia.
Lähde:
Sri Chaitanya Saraswat Math International
https://scsmathinternational.com

S. Prabhu- on filosofi ja orientalistisen tutkimuksen asiantuntija, professori. Hänen keskeisiä tutkimusalojaan ovat indoeurooppalaisten sivilisaatio, vedinen kulttuuri ja maailmankuva sekä kulttuurien keskinäinen vuorovaikutus. Luennoillaan hän esittää monipuolista havainnollistavaa aineistoa, hypoteesien tarkastelusta ja päätyen jälleensyntymisoppiin maailman uskonnoissa. Muinainen vedinen kulttuuria - kaikkien maapallon kulttuurien perusta.

Anonyymi00092 kirjoitti:

Tämä samaistumisen mekanismi on hyvin voimakas. Sielu on tietoisuuden hiukkanen. Filosofisesta näkökulmasta, aivan kuten fotonit ovat auringonvalon osasia, samoin koko maailmankaikkeus on universaalin henkisen periaatteen läpäisemä, jota kutsutaan Brahmaniksi. Yksilöllinen sielu on tämän Brahmanin kipinä – kuin säteilyä hohtava yksittäinen tietoisuuden hiukkanen.

Jos fotoni on osa auringonvaloa, samoin sielu on osa tietoisuuden valoa. Siksi sielu on tietoisuuden hiukkanen, ja tietoisuuden ominaisuus on, että se on kuolematon. Lisäksi tietoisuudelle on ominaista se, että se samaistuu siihen todellisuuteen, jossa se kulloinkin sijaitsee.

-------------------------

Edellä muutama katkelma eri paikoista:



Vedalainen antropologia. Vedalainen opetus ihmisestä

esittelen transkriptioita luennoista ja videoista. Olen poiminut mukaan vain muutamia katkelmia eri kohdista, joten transkriptio ei ole täysin tarkka. Sanskritin kääntäminen on vaikeaa, koska hän siteeraa välillä myös sanskritia.
Lähde:
Sri Chaitanya Saraswat Math International
https://scsmathinternational.com

S. Prabhu- on filosofi ja orientalistisen tutkimuksen asiantuntija, professori. Hänen keskeisiä tutkimusalojaan ovat indoeurooppalaisten sivilisaatio, vedinen kulttuuri ja maailmankuva sekä kulttuurien keskinäinen vuorovaikutus. Luennoillaan hän esittää monipuolista havainnollistavaa aineistoa, hypoteesien tarkastelusta ja päätyen jälleensyntymisoppiin maailman uskonnoissa. Muinainen vedinen kulttuuria - kaikkien maapallon kulttuurien perusta.

Lue lisää

Voitte itse lukea jos kiinnostaa:

https://hansadutta.com/ART_WSP/transmigration.html
And beyond these regions—there being no other region of pure consciousenss—an existence of a pure, unalloyed soul is out of question. And if so, a soul can never be expected to approach and meet God in His plane of pure existence and render Him pure and unalloyed service as His eternal associate and servant.

Anonyymi00093 kirjoitti:

Voitte itse lukea jos kiinnostaa:

https://hansadutta.com/ART_WSP/transmigration.html
And beyond these regions—there being no other region of pure consciousenss—an existence of a pure, unalloyed soul is out of question. And if so, a soul can never be expected to approach and meet God in His plane of pure existence and render Him pure and unalloyed service as His eternal associate and servant.

Lue lisää

"Reinkarnaatio on uskomus, jonka mukaan ihmisen kuollessa hänen henkensä siirtyy toiseen ruumiiseen ja syntyy vauvana uudelleen maailmaan"

"Siis tässä on vastakkaiset näkemykset:
Raamatun mukaan elävä ihminen tai eläin ON sielu, kun taas hindu-uskomuksen mukaan ihmiseLLÄ on sielu!"

Ilmoita teksti sanskritin kielellä, ja anna se teksti, jossa se on kirjoitettu, ilmoita myös jakeen numero ja tekstin nimi sekä se, mistä ”totuus on otettu”.

NIIN TAPAHTUU, JOS LUOTTAA TEKOÄLYYN JA VÄÄRIIN KÄÄNNÖKSIIN.

Anonyymi00094 kirjoitti:

"Reinkarnaatio on uskomus, jonka mukaan ihmisen kuollessa hänen henkensä siirtyy toiseen ruumiiseen ja syntyy vauvana uudelleen maailmaan"

"Siis tässä on vastakkaiset näkemykset:
Raamatun mukaan elävä ihminen tai eläin ON sielu, kun taas hindu-uskomuksen mukaan ihmiseLLÄ on sielu!"

Ilmoita teksti sanskritin kielellä, ja anna se teksti, jossa se on kirjoitettu, ilmoita myös jakeen numero ja tekstin nimi sekä se, mistä ”totuus on otettu”.

NIIN TAPAHTUU, JOS LUOTTAA TEKOÄLYYN JA VÄÄRIIN KÄÄNNÖKSIIN.

Lue lisää

"Reinkarnaatio on uskomus, jonka mukaan ihmisen kuollessa hänen henkensä siirtyy toiseen ruumiiseen ja syntyy vauvana uudelleen maailmaan"

Ilmoita teksti sanskritin kielellä, ja anna se teksti, jossa se on kirjoitettu, ilmoita myös jakeen numero ja tekstin nimi sekä se, mistä ”totuus on otettu”.

Anonyymi00095 kirjoitti:

"Reinkarnaatio on uskomus, jonka mukaan ihmisen kuollessa hänen henkensä siirtyy toiseen ruumiiseen ja syntyy vauvana uudelleen maailmaan"

Ilmoita teksti sanskritin kielellä, ja anna se teksti, jossa se on kirjoitettu, ilmoita myös jakeen numero ja tekstin nimi sekä se, mistä ”totuus on otettu”.

Lue lisää

"siirtyy toiseen ruumiiseen"


Ilmoita teksti sanskritin kielellä, ja anna se teksti, jossa se on kirjoitettu, ilmoita myös jakeen numero ja tekstin nimi sekä se, mistä ”totuus on otettu”.

Todellisuudessa ei siirry:

Mutta siirtyykö sielu todella uuteen kehoon? Ei. Se ei siirry, sillä sillä ei ole kykyä liikkua tässä maailmassa

Anonyymi00096 kirjoitti:

"siirtyy toiseen ruumiiseen"


Ilmoita teksti sanskritin kielellä, ja anna se teksti, jossa se on kirjoitettu, ilmoita myös jakeen numero ja tekstin nimi sekä se, mistä ”totuus on otettu”.

Todellisuudessa ei siirry:

Mutta siirtyykö sielu todella uuteen kehoon? Ei. Se ei siirry, sillä sillä ei ole kykyä liikkua tässä maailmassa

Lue lisää

Todellisuudessa ei siirry:

Mutta siirtyykö sielu todella uuteen kehoon? Ei. Se ei siirry, sillä sillä ei ole kykyä liikkua tässä maailmassa

Anonyymi00097 kirjoitti:

Todellisuudessa ei siirry:

Mutta siirtyykö sielu todella uuteen kehoon? Ei. Se ei siirry, sillä sillä ei ole kykyä liikkua tässä maailmassa

"siirtyy toiseen ruumiiseen"


Ilmoita teksti sanskritin kielellä, ja anna se teksti, jossa se on kirjoitettu, ilmoita myös jakeen numero ja tekstin nimi sekä se, mistä ”totuus on otettu”.

Todellisuudessa ei siirry:

Mutta siirtyykö sielu todella uuteen kehoon? Ei. Se ei siirry, sillä sillä ei ole kykyä liikkua tässä maailmassa



Kaiken tämän lisäksi sielu ei ole edes tässä ulottuvuudessa, sielu on kokonaan toisessa ulottuvuudessa, ja se heijastuu toisesta ulottuvuudesta sydömen alueelle, se ei edes ole fyysisessä sydämessä, vaan metafyysisessä.

Anonyymi00098 kirjoitti:

"siirtyy toiseen ruumiiseen"


Ilmoita teksti sanskritin kielellä, ja anna se teksti, jossa se on kirjoitettu, ilmoita myös jakeen numero ja tekstin nimi sekä se, mistä ”totuus on otettu”.

Todellisuudessa ei siirry:

Mutta siirtyykö sielu todella uuteen kehoon? Ei. Se ei siirry, sillä sillä ei ole kykyä liikkua tässä maailmassa



Kaiken tämän lisäksi sielu ei ole edes tässä ulottuvuudessa, sielu on kokonaan toisessa ulottuvuudessa, ja se heijastuu toisesta ulottuvuudesta sydömen alueelle, se ei edes ole fyysisessä sydämessä, vaan metafyysisessä.

Lue lisää

Linkit on edellä annettu, voitte itse lukea ja ottaa selvää!

Anonyymi00099 kirjoitti:

Linkit on edellä annettu, voitte itse lukea ja ottaa selvää!

NIIN TAPAHTUU, JOS LUOTTAA TEKOÄLYYN JA VÄÄRIIN KÄÄNNÖKSIIN.


PÄINVASTOIN, HINDUJEN MUKAAN (MITÄ IKINÄ SANA HINDU TARKOITTAAKAAN) ELÄVÄ OLENTO ON ITSE SIELU, JA SIELULLA ON FYYSISEN KEHO

HINDUIJEN MUKAAN IHMISELLÄ EI OLE SIELUA, MUTTA SIELULLA ON IHMISRUUMIS.´

Anonyymi00100 kirjoitti:

NIIN TAPAHTUU, JOS LUOTTAA TEKOÄLYYN JA VÄÄRIIN KÄÄNNÖKSIIN.


PÄINVASTOIN, HINDUJEN MUKAAN (MITÄ IKINÄ SANA HINDU TARKOITTAAKAAN) ELÄVÄ OLENTO ON ITSE SIELU, JA SIELULLA ON FYYSISEN KEHO

HINDUIJEN MUKAAN IHMISELLÄ EI OLE SIELUA, MUTTA SIELULLA ON IHMISRUUMIS.´

Lue lisää

HINDUIJEN MUKAAN IHMISELLÄ EI OLE SIELUA, MUTTA SIELULLA ON IHMISRUUMIS.´

Anonyymi00101 kirjoitti:

HINDUIJEN MUKAAN IHMISELLÄ EI OLE SIELUA, MUTTA SIELULLA ON IHMISRUUMIS.´

Ihmisellä on sielu. Niin sanotaan, kun puhutaan alkeellisemmalle yleisölle, jotta he edes alkaisivat ymmärtää jotakin.

Sen jälkeen, kun ymmärrys kehittyy, annetaan lisää tietoa.

Todellisuudessa ihmisellä ei ole sielua, vaan sielu eli jiva eli elävä olento, käyttää ihmiskehoa.

Anonyymi00102 kirjoitti:

Ihmisellä on sielu. Niin sanotaan, kun puhutaan alkeellisemmalle yleisölle, jotta he edes alkaisivat ymmärtää jotakin.

Sen jälkeen, kun ymmärrys kehittyy, annetaan lisää tietoa.

Todellisuudessa ihmisellä ei ole sielua, vaan sielu eli jiva eli elävä olento, käyttää ihmiskehoa.

Lue lisää

Tekoäly ei pysty ymmärtämään sanskritia, kääntää sen väärin, tutkittu ja todistettu.

Anonyymi00103 kirjoitti:

Tekoäly ei pysty ymmärtämään sanskritia, kääntää sen väärin, tutkittu ja todistettu.

Todellisuudessa ihmisellä ei ole sielua, vaan sielu eli jiva eli elävä olento, käyttää ihmiskehoa.

Anonyymi00104 kirjoitti:

Todellisuudessa ihmisellä ei ole sielua, vaan sielu eli jiva eli elävä olento, käyttää ihmiskehoa.

Yksikään ”hindu” ei koskaan kamppaile ”uskonsa” vuoksi.
Koska ”hindulaisessa” ajattelussa ei nähdä mitään erillistä "pelastettavaa", ei myöskään ole perusteita pyrkiä käännyttämään ketään niin sanottuun ”oikeaan uskoon”.

Emme ole koskaan edes väittäneet, että meidän polkumme olisi ainoa oikea, että olisi olemassa vain yksi oikea tie.

Päinvastoin, henkiseen kasvuun johtavia polkuja on lukemattomia. Jokainen voi valita itselleen sopivan polun oman ymmärryksensä, elämäntilanteensa ja henkisen kehityksensä mukaisesti.

Tämän vuoksi niin sanottuun hindulaisuuteen – mitä tämä sana sitten tarkalleen ottaen tarkoittaakaan – ei lähtökohtaisesti kuulu ajatus siitä, että kaikkien tulisi omaksua sama ajatusmalli, usko tai kulkea yhtä ainoaa polkua.

Anonyymi00105 kirjoitti:

Yksikään ”hindu” ei koskaan kamppaile ”uskonsa” vuoksi.
Koska ”hindulaisessa” ajattelussa ei nähdä mitään erillistä "pelastettavaa", ei myöskään ole perusteita pyrkiä käännyttämään ketään niin sanottuun ”oikeaan uskoon”.

Emme ole koskaan edes väittäneet, että meidän polkumme olisi ainoa oikea, että olisi olemassa vain yksi oikea tie.

Päinvastoin, henkiseen kasvuun johtavia polkuja on lukemattomia. Jokainen voi valita itselleen sopivan polun oman ymmärryksensä, elämäntilanteensa ja henkisen kehityksensä mukaisesti.

Tämän vuoksi niin sanottuun hindulaisuuteen – mitä tämä sana sitten tarkalleen ottaen tarkoittaakaan – ei lähtökohtaisesti kuulu ajatus siitä, että kaikkien tulisi omaksua sama ajatusmalli, usko tai kulkea yhtä ainoaa polkua.

Lue lisää

Koska mitään "pelastettavaa" ei ole, ei ole myöskään mitään järkeä pakottaa ketään "oikeaan uskoon".

Anonyymi00106 kirjoitti:

Koska mitään "pelastettavaa" ei ole, ei ole myöskään mitään järkeä pakottaa ketään "oikeaan uskoon".

Mikään uskonto ei voi perustellusti vaatia itselleen yksinoikeutta hengelliseen viisauteen.

Ihmisen uskonnollinen näkemys heijastaa hänen senhetkistä tietoisuuttaan ja kehitysvaihettaan. Jos uskonnollinen käsitys on yksinkertainen tai alkeellinen, se ei välttämättä merkitse mitään muuta kuin sitä, että ihminen ei vielä kykene omaksumaan syvempää ymmärrystä. Kehitys on asteittaista, ja jokainen vaihe voi olla omalla tavallaan tarpeellinen.

Ongelma syntyy silloin, kun tähän kehitysvaiheeseen liitetään ehdoton dogmaattisuus – usko siihen, että oma käsitys on ainoa oikea ja lopullinen. Tällöin henkinen kasvu voi pysähtyä ja kääntyä jopa taantumukseksi.

Jos ihmisen käsitys hengellisyydestä rajoittuu esimerkiksi taivaan tai paratiisin tavoitteluun aineellisine palkintoineen, ja se vastaa hänen nykyistä ymmärryksen tasoaan, se on hänen tämänhetkinen lähtökohtansa. Myös itsekkäät motiivit voivat olla osa ihmisen kehitystä, ennen kuin hän on valmis ottamaan seuraavan askeleen kohti laajempaa tietoisuutta ja pyyteettömämpää ymmärrystä.

Vedalaisuus ei perustu uskonnollisiin dogmeihin, vaan tiedon, kokemuksen, tutkimisen ja oivalluksen merkitykseen henkisen kehityksen perustana.

Anonyymi00107 kirjoitti:

Mikään uskonto ei voi perustellusti vaatia itselleen yksinoikeutta hengelliseen viisauteen.

Ihmisen uskonnollinen näkemys heijastaa hänen senhetkistä tietoisuuttaan ja kehitysvaihettaan. Jos uskonnollinen käsitys on yksinkertainen tai alkeellinen, se ei välttämättä merkitse mitään muuta kuin sitä, että ihminen ei vielä kykene omaksumaan syvempää ymmärrystä. Kehitys on asteittaista, ja jokainen vaihe voi olla omalla tavallaan tarpeellinen.

Ongelma syntyy silloin, kun tähän kehitysvaiheeseen liitetään ehdoton dogmaattisuus – usko siihen, että oma käsitys on ainoa oikea ja lopullinen. Tällöin henkinen kasvu voi pysähtyä ja kääntyä jopa taantumukseksi.

Jos ihmisen käsitys hengellisyydestä rajoittuu esimerkiksi taivaan tai paratiisin tavoitteluun aineellisine palkintoineen, ja se vastaa hänen nykyistä ymmärryksen tasoaan, se on hänen tämänhetkinen lähtökohtansa. Myös itsekkäät motiivit voivat olla osa ihmisen kehitystä, ennen kuin hän on valmis ottamaan seuraavan askeleen kohti laajempaa tietoisuutta ja pyyteettömämpää ymmärrystä.

Vedalaisuus ei perustu uskonnollisiin dogmeihin, vaan tiedon, kokemuksen, tutkimisen ja oivalluksen merkitykseen henkisen kehityksen perustana.

Lue lisää

Emme ole koskaan edes väittäneet, että meidän polkumme olisi ainoa oikea, että olisi olemassa vain yksi oikea tie.

Päinvastoin, henkiseen kasvuun johtavia polkuja on lukemattomia.

Anonyymi00093 kirjoitti:

Voitte itse lukea jos kiinnostaa:

https://hansadutta.com/ART_WSP/transmigration.html
And beyond these regions—there being no other region of pure consciousenss—an existence of a pure, unalloyed soul is out of question. And if so, a soul can never be expected to approach and meet God in His plane of pure existence and render Him pure and unalloyed service as His eternal associate and servant.

Lue lisää

Käännän nyt muutaman katkelman täältä, katkelmia eri paikoista, erittäin paljon käännösvirheitä suomen kielellä. Vain muutaman katkelman

--------------------
Chaitanya Saraswat Math International
https://scsmathinternational.com/

Nimānanda Dāsa Adhikārī
Sielunvaellus
(osa 2)
Artikkeli aikakauslehdestä The Harmonist,
jonka julkaisi Śrīla Bhaktisiddhānta Sarasvatī Ṭhākuran toimituksella 1920–30-luvuilla.
(XXV vuosikerran kymmenennestä numerosta, maaliskuu 1928)
…
...
Tällainen yleisesti kristittyjen ja muslimien keskuudessa vallitseva uskomus on ristiriidassa tämän opin kanssa. Useimmat heistä uskovat, että Jumala loi tämän maailman kerran ja lopullisesti. Kaikki näkyvä moninaisuus syntyi samanaikaisesti Hänen tahdostaan. Jīvojen toiminta alkaa vasta niiden synnyttyä tähän maailmaan. Ne kerryttävät vain tässä elämässä suorittamiensa tekojen seuraukset. Tuomiopäivänä ne asetetaan Jumalan eteen vastaamaan kaikista tämän maallisen elämän aikana tekemistään teoista. Tämän perusteella ne saavat palkinnon tai rangaistuksen niistä hyvistä tai syntisistä teoista, joita ne ovat tehneet maan päällä.
Mutta jos tämä olisi totta, se antaisi aihetta moniin kysymyksiin Jumalan oikeudenmukaisuudesta. Oikeudenmukaisuuden laki edellyttää, että kaikilla jīvoilla olisi yhtäläiset mahdollisuudet saavuttaa aineelliset tavoitteensa sekä suotuisa mahdollisuus täyttää Jumalan käskyt ennen kuin ne yhdessä kutsutaan Jumalan tuomioistuimen eteen, jossa niille annetaan niiden kaikkien rikkomusten mukainen seuraamus.
Lisäksi islamin rūḥ ja kristinuskon sielu eivät täysin vastaa hindulaisuuden käsitettä jīva. Kuten edellä todettiin, jīva on Jumalan yksilöllinen ja ainutlaatuinen osanen, joka on kaikissa olosuhteissa täysin aineesta erillinen. Vaikka näyttää siltä, että se on tämän aineellisen maailman orjuuttama ja māyān kahleissa, se voi silti jonakin päivänä saavuttaa Vaikuṇṭhan ikuisen maailman ja vapautua täydellisesti aineellisen luonnon vaikutuksesta. Sen sijaan rūḥ (islamissa) ja sielu (kristinuskossa) ovat jotakin, mikä eroaa Jumalasta, Luojasta, ei ainoastaan määrällisesti vaan myös laadullisesti. Niillä säilyy aineellisen olemassaolon kokeminen ihmisen tavoin myös ylösnousemuksen jälkeen, ja siksi niihin täytyy kuulua jokin aineellinen osatekijä, joka kykenee vastaanottamaan ja säilyttämään tällaisen kokemuksen. Tämä aineellinen osatekijä on erottamattomasti yhteydessä rūḥiin eli sieluun kaikissa aineellisissa maailmoissa, mukaan lukien paratiisi ja helvetti, joissa elävä olento nauttii tai kärsii tämän fyysisen olemassaolon tason hurskaiden tai syntisten tekojensa mukaisesti. Tämän käsityksen mukaan ei myöskään ole olemassa maailmoja, joissa hallitsisi puhdas tietoisuus ja joissa puhdas ja virheetön sielu voisi olla olemassa. Jos näin on, sielulla ei ole mitään mahdollisuutta …
…

Siksi meidän tulee päätellä, että kyseessä on joko epätäydellinen ilmoitus, virheellinen tulkinta tai molemmat. Todellisuudessa kumpikin vaihtoehto on mahdollinen. Ensinnäkin Jumalan viisauden ilmoitus on aina suhteessa niiden henkisen ymmärryksen tasoon, joille se annetaan.

Tiedetään, että Jeesus Kristus ja Muḥammad sanoivat seuraajilleen monta kertaa, että tieto, jota he eivät vielä olleet paljastaneet, on paljon laajempi ja syvempi kuin se, minkä he olivat jo ilmoittaneet. Toiseksi vain ne, joilla on syvällisin henkinen ymmärrys ja jotka kykenevät välittömästi kohtaamaan Jumalan ja tuntemaan Jumalan tiet, pystyvät tulkitsemaan oikein pyhiä kirjoituksia, jotka ilmentävät Jumalan käskyjä.
Kaikkien uskontojen seuraajat jakautuvat kahteen ryhmään: niihin, jotka ovat ymmärtäneet niiden sisäisen ja salatun merkityksen, ja niihin, joiden ymmärrys jää pinnalliseksi. Ensimmäinen ryhmä on hyvin pieni, ja siihen kuuluvat syvimmän henkisen tason saavuttaneet henkilöt (profeetat ja gurut). Ajan kuluessa heidän lukumääränsä vähenee yhä enemmän, kunnes se lopulta häviää kokonaan. Samalla kun henkinen ymmärrys heikkenee, vääristely lisääntyy ja peittää lopulta totuuden kokonaan, muuttaen uskonnon jumalattomuudeksi. Tämän seurauksena ihmiset alkavat taistella ennen kaikkea uskonnon nimen puolesta sen sijaan, että puolustaisivat sen opettamia totuuksia. Näin he taistelevat enemmänkin kuvitelman kuin todellisen olemuksen puolesta. He alkavat tarkoituksellisesti vääristää pyhien kirjoitusten syvällisiä opetuksia, tavoitella itsekkäitä päämääriään ja yrittää johtaa niistä merkityksiä, joita niissä ei ole eikä voi olla.
Suurin osa niistä hämmästyttävistä ja oikeudettomista rituaaleista, joita nykyään esitetään oman uskontomme nimissä, ei ole mitään muuta kuin seurausta räikeästä poikkeamisesta pyhien kirjoitusten opetuksista. Vastuu tästä kuuluu nykyajan niin sanotuille guruille, jotka todellisuudessa ovat vain uskonnollisia tyhjänpuhujia ja suunpieksäjiä.

Anonyymi00109 kirjoitti:

Käännän nyt muutaman katkelman täältä, katkelmia eri paikoista, erittäin paljon käännösvirheitä suomen kielellä. Vain muutaman katkelman

--------------------
Chaitanya Saraswat Math International
https://scsmathinternational.com/

Nimānanda Dāsa Adhikārī
Sielunvaellus
(osa 2)
Artikkeli aikakauslehdestä The Harmonist,
jonka julkaisi Śrīla Bhaktisiddhānta Sarasvatī Ṭhākuran toimituksella 1920–30-luvuilla.
(XXV vuosikerran kymmenennestä numerosta, maaliskuu 1928)
…
...
Tällainen yleisesti kristittyjen ja muslimien keskuudessa vallitseva uskomus on ristiriidassa tämän opin kanssa. Useimmat heistä uskovat, että Jumala loi tämän maailman kerran ja lopullisesti. Kaikki näkyvä moninaisuus syntyi samanaikaisesti Hänen tahdostaan. Jīvojen toiminta alkaa vasta niiden synnyttyä tähän maailmaan. Ne kerryttävät vain tässä elämässä suorittamiensa tekojen seuraukset. Tuomiopäivänä ne asetetaan Jumalan eteen vastaamaan kaikista tämän maallisen elämän aikana tekemistään teoista. Tämän perusteella ne saavat palkinnon tai rangaistuksen niistä hyvistä tai syntisistä teoista, joita ne ovat tehneet maan päällä.
Mutta jos tämä olisi totta, se antaisi aihetta moniin kysymyksiin Jumalan oikeudenmukaisuudesta. Oikeudenmukaisuuden laki edellyttää, että kaikilla jīvoilla olisi yhtäläiset mahdollisuudet saavuttaa aineelliset tavoitteensa sekä suotuisa mahdollisuus täyttää Jumalan käskyt ennen kuin ne yhdessä kutsutaan Jumalan tuomioistuimen eteen, jossa niille annetaan niiden kaikkien rikkomusten mukainen seuraamus.
Lisäksi islamin rūḥ ja kristinuskon sielu eivät täysin vastaa hindulaisuuden käsitettä jīva. Kuten edellä todettiin, jīva on Jumalan yksilöllinen ja ainutlaatuinen osanen, joka on kaikissa olosuhteissa täysin aineesta erillinen. Vaikka näyttää siltä, että se on tämän aineellisen maailman orjuuttama ja māyān kahleissa, se voi silti jonakin päivänä saavuttaa Vaikuṇṭhan ikuisen maailman ja vapautua täydellisesti aineellisen luonnon vaikutuksesta. Sen sijaan rūḥ (islamissa) ja sielu (kristinuskossa) ovat jotakin, mikä eroaa Jumalasta, Luojasta, ei ainoastaan määrällisesti vaan myös laadullisesti. Niillä säilyy aineellisen olemassaolon kokeminen ihmisen tavoin myös ylösnousemuksen jälkeen, ja siksi niihin täytyy kuulua jokin aineellinen osatekijä, joka kykenee vastaanottamaan ja säilyttämään tällaisen kokemuksen. Tämä aineellinen osatekijä on erottamattomasti yhteydessä rūḥiin eli sieluun kaikissa aineellisissa maailmoissa, mukaan lukien paratiisi ja helvetti, joissa elävä olento nauttii tai kärsii tämän fyysisen olemassaolon tason hurskaiden tai syntisten tekojensa mukaisesti. Tämän käsityksen mukaan ei myöskään ole olemassa maailmoja, joissa hallitsisi puhdas tietoisuus ja joissa puhdas ja virheetön sielu voisi olla olemassa. Jos näin on, sielulla ei ole mitään mahdollisuutta …
…

Siksi meidän tulee päätellä, että kyseessä on joko epätäydellinen ilmoitus, virheellinen tulkinta tai molemmat. Todellisuudessa kumpikin vaihtoehto on mahdollinen. Ensinnäkin Jumalan viisauden ilmoitus on aina suhteessa niiden henkisen ymmärryksen tasoon, joille se annetaan.

Tiedetään, että Jeesus Kristus ja Muḥammad sanoivat seuraajilleen monta kertaa, että tieto, jota he eivät vielä olleet paljastaneet, on paljon laajempi ja syvempi kuin se, minkä he olivat jo ilmoittaneet. Toiseksi vain ne, joilla on syvällisin henkinen ymmärrys ja jotka kykenevät välittömästi kohtaamaan Jumalan ja tuntemaan Jumalan tiet, pystyvät tulkitsemaan oikein pyhiä kirjoituksia, jotka ilmentävät Jumalan käskyjä.
Kaikkien uskontojen seuraajat jakautuvat kahteen ryhmään: niihin, jotka ovat ymmärtäneet niiden sisäisen ja salatun merkityksen, ja niihin, joiden ymmärrys jää pinnalliseksi. Ensimmäinen ryhmä on hyvin pieni, ja siihen kuuluvat syvimmän henkisen tason saavuttaneet henkilöt (profeetat ja gurut). Ajan kuluessa heidän lukumääränsä vähenee yhä enemmän, kunnes se lopulta häviää kokonaan. Samalla kun henkinen ymmärrys heikkenee, vääristely lisääntyy ja peittää lopulta totuuden kokonaan, muuttaen uskonnon jumalattomuudeksi. Tämän seurauksena ihmiset alkavat taistella ennen kaikkea uskonnon nimen puolesta sen sijaan, että puolustaisivat sen opettamia totuuksia. Näin he taistelevat enemmänkin kuvitelman kuin todellisen olemuksen puolesta. He alkavat tarkoituksellisesti vääristää pyhien kirjoitusten syvällisiä opetuksia, tavoitella itsekkäitä päämääriään ja yrittää johtaa niistä merkityksiä, joita niissä ei ole eikä voi olla.
Suurin osa niistä hämmästyttävistä ja oikeudettomista rituaaleista, joita nykyään esitetään oman uskontomme nimissä, ei ole mitään muuta kuin seurausta räikeästä poikkeamisesta pyhien kirjoitusten opetuksista. Vastuu tästä kuuluu nykyajan niin sanotuille guruille, jotka todellisuudessa ovat vain uskonnollisia tyhjänpuhujia ja suunpieksäjiä.

Lue lisää

Ensinnäkin Jumalan viisauden ilmoitus on aina suhteessa niiden henkisen ymmärryksen tasoon, joille se annetaan.

Tiedetään, että Jeesus Kristus ja Muḥammad sanoivat seuraajilleen monta kertaa, että tieto, jota he eivät vielä olleet paljastaneet, on paljon laajempi ja syvempi kuin se, minkä he olivat jo ilmoittaneet.

Anonyymi00110 kirjoitti:

Ensinnäkin Jumalan viisauden ilmoitus on aina suhteessa niiden henkisen ymmärryksen tasoon, joille se annetaan.

Tiedetään, että Jeesus Kristus ja Muḥammad sanoivat seuraajilleen monta kertaa, että tieto, jota he eivät vielä olleet paljastaneet, on paljon laajempi ja syvempi kuin se, minkä he olivat jo ilmoittaneet.

Lue lisää

Väärän identiteetin tapaus

Vaeltaako sielu?

Vastaus on: ei.

Sielu ei vaella eikä voikaan vaeltaa.

Todellisena itsenään jokainen sielu on aina olemassa chit-maailmassa, Golokassa, Korkeimman Jumalpersoonan, Krishnan, asuinsijassa. Todellinen sielu on muuttumaton eikä siihen voi kohdistua sellaisia muutoksia kuin syntymä tai kuolema. Ne eivät voi muuttaa sen hengellistä olemusta.

Ajatelkaamme esimerkiksi junassa matkustavaa ihmistä. Sanomme hänen matkustavan paikasta toiseen. Todellisuudessa ihminen ei itse liiku; juna liikkuu. Matka kuitenkin luetaan hänen hyväkseen.

Samalla tavoin on todellisen sielumme laita. Syntymien ja kuolemien aiheuttamat muutokset liitetään sieluun, vaikka sielulla itsellään ei ole niiden kanssa mitään tekemistä. Tämän virheellisen käsityksen syynä on tietämättömyytemme.
https://hansadutta.com/ART_WSP/transmigration.html

Anonyymi00111 kirjoitti:

Väärän identiteetin tapaus

Vaeltaako sielu?

Vastaus on: ei.

Sielu ei vaella eikä voikaan vaeltaa.

Todellisena itsenään jokainen sielu on aina olemassa chit-maailmassa, Golokassa, Korkeimman Jumalpersoonan, Krishnan, asuinsijassa. Todellinen sielu on muuttumaton eikä siihen voi kohdistua sellaisia muutoksia kuin syntymä tai kuolema. Ne eivät voi muuttaa sen hengellistä olemusta.

Ajatelkaamme esimerkiksi junassa matkustavaa ihmistä. Sanomme hänen matkustavan paikasta toiseen. Todellisuudessa ihminen ei itse liiku; juna liikkuu. Matka kuitenkin luetaan hänen hyväkseen.

Samalla tavoin on todellisen sielumme laita. Syntymien ja kuolemien aiheuttamat muutokset liitetään sieluun, vaikka sielulla itsellään ei ole niiden kanssa mitään tekemistä. Tämän virheellisen käsityksen syynä on tietämättömyytemme.
https://hansadutta.com/ART_WSP/transmigration.html

Lue lisää

Väärän identiteetin tapaus

Vaeltaako sielu?

Vastaus on: ei.

Sielu ei vaella eikä voikaan vaeltaa.

Anonyymi00112 kirjoitti:

Väärän identiteetin tapaus

Vaeltaako sielu?

Vastaus on: ei.

Sielu ei vaella eikä voikaan vaeltaa.

Fanatismi ja uskonnon kuolema

Jokaisen uskonnon seuraajat jakautuvat kahteen ryhmään: esoteerisiin ja eksoteerisiin.

Esoteerinen ryhmä on riittävän hengellistynyt ymmärtääkseen profeettaa tai gurua, mutta heidän lukumääränsä on hyvin pieni. Ajan kuluessa heidän määränsä vähenee yhä enemmän, kunnes heitä ei lopulta enää ole lainkaan.

Samalla kun heidän määränsä vähenee, hengellinen turmeltuminen lisääntyy, kunnes totuus katoaa kokonaan näkyvistä ja uskonnosta tulee epäuskonnollinen.
https://chatgpt.com/c/6a67606b-7d50-83ea-ae0a-a1c3b07ac20d?utm_source=google&utm_medium=paidsearch_brand&utm_campaign=GOOG_C_SEM_GBR_Core_CHT_BAU_ACQ_PER_MIX_ALL_EMEA_FI_FI_050925&utm_term=chatgpt&utm_content=180447534629&utm_ad=757637149082&utm_match=e&gclid=CjwKCAjwjffHBhBuEiwAKMb8pO95SZNnNk6VQsfPE9g2wA_EJpWzdrlp67Jzs0wJwNt8MotKxXNESRoCpCoQAvD_BwE

Anonyymi00113 kirjoitti:

Fanatismi ja uskonnon kuolema

Jokaisen uskonnon seuraajat jakautuvat kahteen ryhmään: esoteerisiin ja eksoteerisiin.

Esoteerinen ryhmä on riittävän hengellistynyt ymmärtääkseen profeettaa tai gurua, mutta heidän lukumääränsä on hyvin pieni. Ajan kuluessa heidän määränsä vähenee yhä enemmän, kunnes heitä ei lopulta enää ole lainkaan.

Samalla kun heidän määränsä vähenee, hengellinen turmeltuminen lisääntyy, kunnes totuus katoaa kokonaan näkyvistä ja uskonnosta tulee epäuskonnollinen.
https://chatgpt.com/c/6a67606b-7d50-83ea-ae0a-a1c3b07ac20d?utm_source=google&utm_medium=paidsearch_brand&utm_campaign=GOOG_C_SEM_GBR_Core_CHT_BAU_ACQ_PER_MIX_ALL_EMEA_FI_FI_050925&utm_term=chatgpt&utm_content=180447534629&utm_ad=757637149082&utm_match=e&gclid=CjwKCAjwjffHBhBuEiwAKMb8pO95SZNnNk6VQsfPE9g2wA_EJpWzdrlp67Jzs0wJwNt8MotKxXNESRoCpCoQAvD_BwE

Lue lisää

Käytän tekstien kääntämisessä tekoälyä.

Sanskritia se ei kuitenkaan osaa kääntää.

Linkki on annettu tarkistettavaksi. Voitte itse yrittää kääntää.

Anonyymi00113 kirjoitti:

Fanatismi ja uskonnon kuolema

Jokaisen uskonnon seuraajat jakautuvat kahteen ryhmään: esoteerisiin ja eksoteerisiin.

Esoteerinen ryhmä on riittävän hengellistynyt ymmärtääkseen profeettaa tai gurua, mutta heidän lukumääränsä on hyvin pieni. Ajan kuluessa heidän määränsä vähenee yhä enemmän, kunnes heitä ei lopulta enää ole lainkaan.

Samalla kun heidän määränsä vähenee, hengellinen turmeltuminen lisääntyy, kunnes totuus katoaa kokonaan näkyvistä ja uskonnosta tulee epäuskonnollinen.
https://chatgpt.com/c/6a67606b-7d50-83ea-ae0a-a1c3b07ac20d?utm_source=google&utm_medium=paidsearch_brand&utm_campaign=GOOG_C_SEM_GBR_Core_CHT_BAU_ACQ_PER_MIX_ALL_EMEA_FI_FI_050925&utm_term=chatgpt&utm_content=180447534629&utm_ad=757637149082&utm_match=e&gclid=CjwKCAjwjffHBhBuEiwAKMb8pO95SZNnNk6VQsfPE9g2wA_EJpWzdrlp67Jzs0wJwNt8MotKxXNESRoCpCoQAvD_BwE

Lue lisää

Fanatismi ja uskonnon kuolema

Jokaisen uskonnon seuraajat jakautuvat kahteen ryhmään: esoteerisiin ja eksoteerisiin.

Anonyymi00114 kirjoitti:

Käytän tekstien kääntämisessä tekoälyä.

Sanskritia se ei kuitenkaan osaa kääntää.

Linkki on annettu tarkistettavaksi. Voitte itse yrittää kääntää.

https://hansadutta.com/ART_WSP/transmigration.html

Sanskritia se ei kuitenkaan osaa kääntää.

Linkki on annettu tarkistettavaksi. Voitte itse yrittää kääntää.

Anonyymi00112 kirjoitti:

Väärän identiteetin tapaus

Vaeltaako sielu?

Vastaus on: ei.

Sielu ei vaella eikä voikaan vaeltaa.

Olemmeko eläneet aiemmin?
Unohtunut identiteetti

Kṛṣṇa sanoo Arjunalle:

"Sinä ja Minä olemme kulkeneet läpi lukemattomia syntymiä. Minä muistan ne kaikki, mutta sinä et."
(Bhagavad-gītā 4.5)

https://hansadutta.com/ART_WSP/life.html

Anonyymi00117 kirjoitti:

Olemmeko eläneet aiemmin?
Unohtunut identiteetti

Kṛṣṇa sanoo Arjunalle:

"Sinä ja Minä olemme kulkeneet läpi lukemattomia syntymiä. Minä muistan ne kaikki, mutta sinä et."
(Bhagavad-gītā 4.5)

https://hansadutta.com/ART_WSP/life.html

Lue lisää

Olemme hämmentyneitä, koska samaistumme erilaisiin kehoihin. Kun ihminen nukkuu, hänen karkea kehonsa makaa vuoteessa, mutta unessa hän samaistuu hienovaraiseen kehoon ja unohtaa täysin karkean kehonsa. Vaikka hän nukkuu, hän näkee unta olevansa hereillä ja toimii siinä kehossa, jonka hänen mielensä on unessa luonut.

Aineellinen olemassaolo on juuri tällaista. Todelliselta olemukseltamme olemme puhtaita henkisiä sieluja, eikä meillä ole mitään tekemistä aineellisten kehojen kanssa. Mutta māyān (harhan) vaikutuksesta olemme omaksuneet kehoja aistinautintoa varten ja toimimme monin tavoin unohtaen todellisen identiteettimme. Samoin kuin vuoteessa makaava ihminen näkee unta, me lepäämme aineellisen luonnon sylissä ja unohdamme todellisen itsemme.

Jumalan ja äärettömän pienen elävän olennon välinen ero on siinä, että Jumala ei vaihda kehoaan, eikä siksi koskaan unohda. Meidän kehomme sen sijaan muuttuvat joka hetki, minkä vuoksi tietomme on vajavaista. Kṛṣṇa ei muutu, joten Hänellä on täydellinen tieto. Hän sanoo Bhagavad-gītāssa (7.26):
https://hansadutta.com/ART_WSP/life.html

Anonyymi00118 kirjoitti:

Olemme hämmentyneitä, koska samaistumme erilaisiin kehoihin. Kun ihminen nukkuu, hänen karkea kehonsa makaa vuoteessa, mutta unessa hän samaistuu hienovaraiseen kehoon ja unohtaa täysin karkean kehonsa. Vaikka hän nukkuu, hän näkee unta olevansa hereillä ja toimii siinä kehossa, jonka hänen mielensä on unessa luonut.

Aineellinen olemassaolo on juuri tällaista. Todelliselta olemukseltamme olemme puhtaita henkisiä sieluja, eikä meillä ole mitään tekemistä aineellisten kehojen kanssa. Mutta māyān (harhan) vaikutuksesta olemme omaksuneet kehoja aistinautintoa varten ja toimimme monin tavoin unohtaen todellisen identiteettimme. Samoin kuin vuoteessa makaava ihminen näkee unta, me lepäämme aineellisen luonnon sylissä ja unohdamme todellisen itsemme.

Jumalan ja äärettömän pienen elävän olennon välinen ero on siinä, että Jumala ei vaihda kehoaan, eikä siksi koskaan unohda. Meidän kehomme sen sijaan muuttuvat joka hetki, minkä vuoksi tietomme on vajavaista. Kṛṣṇa ei muutu, joten Hänellä on täydellinen tieto. Hän sanoo Bhagavad-gītāssa (7.26):
https://hansadutta.com/ART_WSP/life.html

Lue lisää

Keho on aina kuollut

Elävä olento ei ole aineen tuote. Elävä olento on se voima, joka saa aineellisen maailman ilmenemään, samalla tavoin kuin arkkitehti tai insinööri on se elävä voima, joka yhdistää rakennusaineet talon rakentamiseksi, tai räätäli on se elävä voima, joka kokoaa kankaan paidaksi tai housuiksi. Elävä voima saa aineellisen kehon ilmenemään.

Aineellinen keho ei ole elävä olento, vaan elävä olento on tämän kehon sisällä ja levittää vaikutuksensa koko kehoon tietoisuuden välityksellä. Tietoisuus on merkki sielun läsnäolosta.

Henki ja aine ovat olemukseltaan kaksi täysin erilaista todellisuutta. Toinen on tietoinen, toinen ei. Aineella ei ole tietoisuutta; se on elotonta, ja siksi sitä kutsutaan Jumalan alemmaksi energiaksi. Aineella ei ole kykyä järjestäytyä itsenäisesti, aivan kuten rakennus ei voi rakentua itsestään. Insinööri kokoaa rakennusaineet ja antaa niille muodon. Samoin keho, joka koostuu elottomista aineksista, kuten maasta, vedestä, tulesta ja ilmasta, ei muodostu itsestään. Elävä voima eli sielu (jīvātmā) yhdistää aineelliset ainekset ja antaa niille muodon sielun omien toiveiden mukaisesti.
Sielun vaellus

Sielu omaksuu monenlaisia kehoja. Elämänmuotoja eli erilaisia kehoja on 8 400 000.

Tavaratalossa on tarjolla monenlaisia vaatteita, ja ostamme vaatekerran sen mukaan, mihin meillä on varaa. Jos maksukykymme on hyvä, ostamme laadukkaan puvun. Muussa tapauksessa saatamme hankkia käytettyjä vaatteita kierrätysmyymälästä. Samalla tavoin on olemassa korkeamman ja alemman tason kehoja. Ihmiskeho edustaa sielun kehityksen eli alempien elämänmuotojen kautta tapahtuvan vaelluksen huippuvaihetta.

--------------------

https://hansadutta.com/ART_WSP/life.html

Katkelmia. Käännösvirheet suomen kielessä.

Anonyymi00119 kirjoitti:

Keho on aina kuollut

Elävä olento ei ole aineen tuote. Elävä olento on se voima, joka saa aineellisen maailman ilmenemään, samalla tavoin kuin arkkitehti tai insinööri on se elävä voima, joka yhdistää rakennusaineet talon rakentamiseksi, tai räätäli on se elävä voima, joka kokoaa kankaan paidaksi tai housuiksi. Elävä voima saa aineellisen kehon ilmenemään.

Aineellinen keho ei ole elävä olento, vaan elävä olento on tämän kehon sisällä ja levittää vaikutuksensa koko kehoon tietoisuuden välityksellä. Tietoisuus on merkki sielun läsnäolosta.

Henki ja aine ovat olemukseltaan kaksi täysin erilaista todellisuutta. Toinen on tietoinen, toinen ei. Aineella ei ole tietoisuutta; se on elotonta, ja siksi sitä kutsutaan Jumalan alemmaksi energiaksi. Aineella ei ole kykyä järjestäytyä itsenäisesti, aivan kuten rakennus ei voi rakentua itsestään. Insinööri kokoaa rakennusaineet ja antaa niille muodon. Samoin keho, joka koostuu elottomista aineksista, kuten maasta, vedestä, tulesta ja ilmasta, ei muodostu itsestään. Elävä voima eli sielu (jīvātmā) yhdistää aineelliset ainekset ja antaa niille muodon sielun omien toiveiden mukaisesti.
Sielun vaellus

Sielu omaksuu monenlaisia kehoja. Elämänmuotoja eli erilaisia kehoja on 8 400 000.

Tavaratalossa on tarjolla monenlaisia vaatteita, ja ostamme vaatekerran sen mukaan, mihin meillä on varaa. Jos maksukykymme on hyvä, ostamme laadukkaan puvun. Muussa tapauksessa saatamme hankkia käytettyjä vaatteita kierrätysmyymälästä. Samalla tavoin on olemassa korkeamman ja alemman tason kehoja. Ihmiskeho edustaa sielun kehityksen eli alempien elämänmuotojen kautta tapahtuvan vaelluksen huippuvaihetta.

--------------------

https://hansadutta.com/ART_WSP/life.html

Katkelmia. Käännösvirheet suomen kielessä.

Lue lisää

Samalla tavoin on olemassa korkeamman ja alemman tason kehoja. Ihmiskeho edustaa sielun kehityksen eli alempien elämänmuotojen kautta tapahtuvan vaelluksen huippuvaihetta.

--------------------

https://hansadutta.com/ART_WSP/life.html

Katkelmia. Käännösvirheet suomen kielessä.

Anonyymi00119 kirjoitti:

Keho on aina kuollut

Elävä olento ei ole aineen tuote. Elävä olento on se voima, joka saa aineellisen maailman ilmenemään, samalla tavoin kuin arkkitehti tai insinööri on se elävä voima, joka yhdistää rakennusaineet talon rakentamiseksi, tai räätäli on se elävä voima, joka kokoaa kankaan paidaksi tai housuiksi. Elävä voima saa aineellisen kehon ilmenemään.

Aineellinen keho ei ole elävä olento, vaan elävä olento on tämän kehon sisällä ja levittää vaikutuksensa koko kehoon tietoisuuden välityksellä. Tietoisuus on merkki sielun läsnäolosta.

Henki ja aine ovat olemukseltaan kaksi täysin erilaista todellisuutta. Toinen on tietoinen, toinen ei. Aineella ei ole tietoisuutta; se on elotonta, ja siksi sitä kutsutaan Jumalan alemmaksi energiaksi. Aineella ei ole kykyä järjestäytyä itsenäisesti, aivan kuten rakennus ei voi rakentua itsestään. Insinööri kokoaa rakennusaineet ja antaa niille muodon. Samoin keho, joka koostuu elottomista aineksista, kuten maasta, vedestä, tulesta ja ilmasta, ei muodostu itsestään. Elävä voima eli sielu (jīvātmā) yhdistää aineelliset ainekset ja antaa niille muodon sielun omien toiveiden mukaisesti.
Sielun vaellus

Sielu omaksuu monenlaisia kehoja. Elämänmuotoja eli erilaisia kehoja on 8 400 000.

Tavaratalossa on tarjolla monenlaisia vaatteita, ja ostamme vaatekerran sen mukaan, mihin meillä on varaa. Jos maksukykymme on hyvä, ostamme laadukkaan puvun. Muussa tapauksessa saatamme hankkia käytettyjä vaatteita kierrätysmyymälästä. Samalla tavoin on olemassa korkeamman ja alemman tason kehoja. Ihmiskeho edustaa sielun kehityksen eli alempien elämänmuotojen kautta tapahtuvan vaelluksen huippuvaihetta.

--------------------

https://hansadutta.com/ART_WSP/life.html

Katkelmia. Käännösvirheet suomen kielessä.

Lue lisää

Keho on aina kuollut

Elävä olento ei ole aineen tuote. Elävä olento on se voima, joka saa aineellisen maailman ilmenemään, samalla tavoin kuin arkkitehti tai insinööri on se elävä voima, joka yhdistää rakennusaineet talon rakentamiseksi, tai räätäli on se elävä voima, joka kokoaa kankaan paidaksi tai housuiksi. Elävä voima saa aineellisen kehon ilmenemään.

Aineellinen keho ei ole elävä olento, vaan elävä olento on tämän kehon sisällä ja levittää vaikutuksensa koko kehoon tietoisuuden välityksellä. Tietoisuus on merkki sielun läsnäolosta.

--------------------

https://hansadutta.com/ART_WSP/life.html

Katkelmia. Käännösvirheet suomen kielessä.

Anonyymi00121 kirjoitti:

Keho on aina kuollut

Elävä olento ei ole aineen tuote. Elävä olento on se voima, joka saa aineellisen maailman ilmenemään, samalla tavoin kuin arkkitehti tai insinööri on se elävä voima, joka yhdistää rakennusaineet talon rakentamiseksi, tai räätäli on se elävä voima, joka kokoaa kankaan paidaksi tai housuiksi. Elävä voima saa aineellisen kehon ilmenemään.

Aineellinen keho ei ole elävä olento, vaan elävä olento on tämän kehon sisällä ja levittää vaikutuksensa koko kehoon tietoisuuden välityksellä. Tietoisuus on merkki sielun läsnäolosta.

--------------------

https://hansadutta.com/ART_WSP/life.html

Katkelmia. Käännösvirheet suomen kielessä.

Lue lisää

Aineellinen keho ei ole elävä olento, vaan elävä olento on tämän kehon sisällä ja levittää vaikutuksensa koko kehoon tietoisuuden välityksellä. Tietoisuus on merkki sielun läsnäolosta.

--------------------

https://hansadutta.com/ART_WSP/life.html

Katkelmia. Käännösvirheet suomen kielessä.

Anonyymi00122 kirjoitti:

Aineellinen keho ei ole elävä olento, vaan elävä olento on tämän kehon sisällä ja levittää vaikutuksensa koko kehoon tietoisuuden välityksellä. Tietoisuus on merkki sielun läsnäolosta.

--------------------

https://hansadutta.com/ART_WSP/life.html

Katkelmia. Käännösvirheet suomen kielessä.

Lue lisää

Väärän identiteetin tapaus

Vaeltaako sielu?

Vastaus on: ei.

Sielu ei vaella eikä voikaan vaeltaa.

------------------
"siirtyy toiseen ruumiiseen"


Ilmoita teksti sanskritin kielellä, ja anna se teksti, jossa se on kirjoitettu, ilmoita myös jakeen numero ja tekstin nimi sekä se, mistä ”totuus on otettu”.

Todellisuudessa ei siirry:

Mutta siirtyykö sielu todella uuteen kehoon? Ei. Se ei siirry, sillä sillä ei ole kykyä liikkua tässä maailmassa



Kaiken tämän lisäksi sielu ei ole edes tässä ulottuvuudessa, sielu on kokonaan toisessa ulottuvuudessa, ja se heijastuu toisesta ulottuvuudesta sydömen alueelle, se ei edes ole fyysisessä sydämessä, vaan metafyysisessä.

-------------------

NIIN TAPAHTUU, JOS LUOTTAA TEKOÄLYYN JA VÄÄRIIN KÄÄNNÖKSIIN.


PÄINVASTOIN, HINDUJEN MUKAAN (MITÄ IKINÄ SANA HINDU TARKOITTAAKAAN) ELÄVÄ OLENTO ON ITSE SIELU, JA SIELULLA ON FYYSISEN KEHO

HINDUIJEN MUKAAN IHMISELLÄ EI OLE SIELUA, MUTTA SIELULLA ON IHMISRUUMIS.´

-----------------------
Ihmisellä on sielu. Niin sanotaan, kun puhutaan alkeellisemmalle yleisölle, jotta he edes alkaisivat ymmärtää jotakin.

Sen jälkeen, kun ymmärrys kehittyy, annetaan lisää tietoa.

Todellisuudessa ihmisellä ei ole sielua, vaan sielu eli jiva eli elävä olento, käyttää ihmiskehoa.

Anonyymi00123 kirjoitti:

Väärän identiteetin tapaus

Vaeltaako sielu?

Vastaus on: ei.

Sielu ei vaella eikä voikaan vaeltaa.

------------------
"siirtyy toiseen ruumiiseen"


Ilmoita teksti sanskritin kielellä, ja anna se teksti, jossa se on kirjoitettu, ilmoita myös jakeen numero ja tekstin nimi sekä se, mistä ”totuus on otettu”.

Todellisuudessa ei siirry:

Mutta siirtyykö sielu todella uuteen kehoon? Ei. Se ei siirry, sillä sillä ei ole kykyä liikkua tässä maailmassa



Kaiken tämän lisäksi sielu ei ole edes tässä ulottuvuudessa, sielu on kokonaan toisessa ulottuvuudessa, ja se heijastuu toisesta ulottuvuudesta sydömen alueelle, se ei edes ole fyysisessä sydämessä, vaan metafyysisessä.

-------------------

NIIN TAPAHTUU, JOS LUOTTAA TEKOÄLYYN JA VÄÄRIIN KÄÄNNÖKSIIN.


PÄINVASTOIN, HINDUJEN MUKAAN (MITÄ IKINÄ SANA HINDU TARKOITTAAKAAN) ELÄVÄ OLENTO ON ITSE SIELU, JA SIELULLA ON FYYSISEN KEHO

HINDUIJEN MUKAAN IHMISELLÄ EI OLE SIELUA, MUTTA SIELULLA ON IHMISRUUMIS.´

-----------------------
Ihmisellä on sielu. Niin sanotaan, kun puhutaan alkeellisemmalle yleisölle, jotta he edes alkaisivat ymmärtää jotakin.

Sen jälkeen, kun ymmärrys kehittyy, annetaan lisää tietoa.

Todellisuudessa ihmisellä ei ole sielua, vaan sielu eli jiva eli elävä olento, käyttää ihmiskehoa.

Lue lisää

Repetitio est mater studiorum


Yksikään ”hindu” ei koskaan kamppaile ”uskonsa” vuoksi.
Koska ”hindulaisessa” ajattelussa ei nähdä mitään erillistä "pelastettavaa", ei myöskään ole perusteita pyrkiä käännyttämään ketään niin sanottuun ”oikeaan uskoon”.

Emme ole koskaan edes väittäneet, että meidän polkumme olisi ainoa oikea, että olisi olemassa vain yksi oikea tie.

Päinvastoin, henkiseen kasvuun johtavia polkuja on lukemattomia. Jokainen voi valita itselleen sopivan polun oman ymmärryksensä, elämäntilanteensa ja henkisen kehityksensä mukaisesti.

Tämän vuoksi niin sanottuun hindulaisuuteen – mitä tämä sana sitten tarkalleen ottaen tarkoittaakaan – ei lähtökohtaisesti kuulu ajatus siitä, että kaikkien tulisi omaksua sama ajatusmalli, usko tai kulkea yhtä ainoaa polkua.

Koska mitään "pelastettavaa" ei ole, ei ole myöskään mitään järkeä pakottaa ketään "oikeaan uskoon".


Mikään uskonto ei voi perustellusti vaatia itselleen yksinoikeutta hengelliseen viisauteen.

Ihmisen uskonnollinen näkemys heijastaa hänen senhetkistä tietoisuuttaan ja kehitysvaihettaan. Jos uskonnollinen käsitys on yksinkertainen tai alkeellinen, se ei välttämättä merkitse mitään muuta kuin sitä, että ihminen ei vielä kykene omaksumaan syvempää ymmärrystä. Kehitys on asteittaista, ja jokainen vaihe voi olla omalla tavallaan tarpeellinen.

Ongelma syntyy silloin, kun tähän kehitysvaiheeseen liitetään ehdoton dogmaattisuus – usko siihen, että oma käsitys on ainoa oikea ja lopullinen. Tällöin henkinen kasvu voi pysähtyä ja kääntyä jopa taantumukseksi.

Jos ihmisen käsitys hengellisyydestä rajoittuu esimerkiksi taivaan tai paratiisin tavoitteluun aineellisine palkintoineen, ja se vastaa hänen nykyistä ymmärryksen tasoaan, se on hänen tämänhetkinen lähtökohtansa. Myös itsekkäät motiivit voivat olla osa ihmisen kehitystä, ennen kuin hän on valmis ottamaan seuraavan askeleen kohti laajempaa tietoisuutta ja pyyteettömämpää ymmärrystä.

Vedalaisuus ei perustu uskonnollisiin dogmeihin, vaan tiedon, kokemuksen, tutkimisen ja oivalluksen merkitykseen henkisen kehityksen perustana.


Emme ole koskaan edes väittäneet, että meidän polkumme olisi ainoa oikea, että olisi olemassa vain yksi oikea tie.

Päinvastoin, henkiseen kasvuun johtavia polkuja on lukemattomia.

-------------------

Repetitio est mater studiorum

Anonyymi00056 kirjoitti:

Todellisuuden neljä tasoa
Auttaakseen meitä ymmärtämään tämän olemassaolon hienovaraisen rakenteen Upaniṣadit esittävät hämmästyttävän tietoisuuden kartan.
Tämä opetus löytyy Māṇḍūkya Upaniṣadista, joka on yksi lyhyimmistä mutta samalla yksi voimakkaimmista Upaniṣadeista.
Siinä kuvataan neljä tietoisuuden tilaa – neljä todellisuuden tasoa, joiden kautta jokainen elävä olento kulkee.
Ensimmäinen tila on valveillaolo.
Juuri nyt olemme tässä tilassa.
Aistimme ovat avoinna ulkoiselle maailmalle.
Näemme, kuulemme ja tunnemme.
Olemme vuorovaikutuksessa ympäristömme kanssa.
Syömme, juomme, kävelemme ja työskentelemme.
Tässä tilassa vietämme noin kolmanneksen elämästämme.

Lue lisää

Valvetilassa samaistumme kehoon ja mieleen.
Pidämme maailmaa kiinteänä ja todellisena.
Upaniṣadit kutsuvat tätä tilaa nimellä Vaiśvānara, universaali ihminen.
Tässä tilassa tietoisuus on suuntautunut ulospäin.
Toinen tila on unennäkö.
Joka yö siirrymme siihen.
Keho nukkuu.
Aistit ovat vetäytyneet lepoon.
Silti sisäinen elämä jatkuu.
Näemme kokonaisia maailmoja, kohtaamme ihmisiä ja koemme tapahtumia, jotka tuntuvat unen aikana täysin todellisilta.
Voimme lentää.
Voimme pudota.
Voimme kohdata edesmenneitä läheisiämme.
Voimme tuntea pelkoa tai iloa.

Anonyymi00125 kirjoitti:

Valvetilassa samaistumme kehoon ja mieleen.
Pidämme maailmaa kiinteänä ja todellisena.
Upaniṣadit kutsuvat tätä tilaa nimellä Vaiśvānara, universaali ihminen.
Tässä tilassa tietoisuus on suuntautunut ulospäin.
Toinen tila on unennäkö.
Joka yö siirrymme siihen.
Keho nukkuu.
Aistit ovat vetäytyneet lepoon.
Silti sisäinen elämä jatkuu.
Näemme kokonaisia maailmoja, kohtaamme ihmisiä ja koemme tapahtumia, jotka tuntuvat unen aikana täysin todellisilta.
Voimme lentää.
Voimme pudota.
Voimme kohdata edesmenneitä läheisiämme.
Voimme tuntea pelkoa tai iloa.

Lue lisää

Voimme kohdata edesmenneitä läheisiämme.
Voimme tuntea pelkoa tai iloa.
Unessa ei ole aurinkoa, mutta näemme valoa.
Siellä ei ole fyysisiä esineitä, mutta voimme silti koskettaa niitä.
Mistä tämä maailma syntyy?
Se syntyy mielestämme – päivän aikana kertyneistä vaikutelmista, toiveista, peloista ja muistoista.



Syvä uni ilman unia
Kolmas tila on syvä uni ilman unia.
Se on tila, johon vaivumme joka yö ja josta heräämme virkistyneinä.
Siinä ei ole ulkoisen maailman kohteita eikä sisäisiä mielikuvia.
Ei haluja, ei pelkoja, ei ajatuksia.
On vain puhdas autuus ja rauha.
Emme ole tietoisia itsestämme tässä tilassa.
Emme voi sanoa: “Nukuin syvästi ja olin onnellinen”, vaan tämän sanomme vasta heräämisen jälkeen muistellen kärsimyksen puuttumista.
Silti juuri tästä tilasta ammennamme voimaa.
Upaniṣadit kutsuvat tätä tilaa nimellä prajña – syvä tietoisuus tai autuuden tietoisuus.




Neljäs tila – Turiya
Ja nyt tulee kaikkein mielenkiintoisin kohta.
Upaniṣadit puhuvat neljännestä tilasta.
Sitä kutsutaan turiyaksi – yksinkertaisesti “neljäs”.
Se ei muistuta kolmea muuta tilaa, koska se ei vaihdu niiden kanssa.
Turiya on tausta, jolla kaikki kolme tilaa tapahtuvat.
Se on todistaja, joka on nähnyt sekä valveen, unennäön että syvän unen – mutta ei ole itse muuttunut.
Olet sama henkilö, olitpa hereillä, unessa tai syvässä unessa.
Jokin on aina havainnut nämä tilat ja pysynyt muuttumattomana.
Juuri tämä “jokin” on turiya.



Juuri tämä “jokin” on turiya.
Se on puhdasta tietoisuutta, joka ei riipu mistään tilasta, ei mistään kohteista – aina läsnä, aina tietoinen itsestään.
Pysähdy hetkeksi.
Olet elänyt kymmeniä tuhansia päiviä ja öitä.
Joka yö olet kulkenut näiden kolmen tilan läpi.
Ja kaikissa näissä tiloissa on ollut jokin yhteinen tekijä: sinun “minäsi”.
Tämä minä ei herää eikä nukahda.
Se vain on.
Se on elämäsi ainoa pysyvä tekijä.




Se on elämäsi ainoa pysyvä tekijä.
Kaikki muu muuttuu: keho, ajatukset, tunteet, olosuhteet.
Mutta tämä “minä” pysyy.
Upaniṣadit kehottavat:
“Kiinnitä huomiosi tähän minään.”
Ei siihen minään, joka sanoo “olen väsynyt” tai “olen onnellinen”, vaan siihen minään, joka tietää olevansa tietoinen väsymyksestä ja onnellisuudesta.
Tämä on Ātman.
Tämä on turiya.
Tämä olet sinä.



Upaniṣadien näkemyksessä meditaatio ei ole keskittymistä objektiin, vaan vähittäistä samaistumista tähän todistajaan.
Ensin opimme olemaan kehon todistaja.
Tarkkailemme hengitystä ja tuntemuksia ja ymmärrämme: “En ole keho, vaan se joka havaitsee kehon.”
Sitten opimme olemaan ajatusten todistaja.
Näemme ajatusten tulevan ja menevän ja ymmärrämme: “En ole mieli, vaan se joka havaitsee mielen.”
Sitten opimme olemaan jopa todistajan todistaja.
Tämä kuulostaa vaikealta, mutta se on seuraava askel.
Lopulta huomaamme, ettei ole erillistä todistajaa lainkaan.
On vain puhdas todistaminen.


On vain tietoisuuden valo, joka valaisee kaiken, mutta ei itse ole mikään valaistuista kohteista.
Tämä on turiya.
Tämä on Upaniṣadien päämäärä.

Anonyymi00126 kirjoitti:

Voimme kohdata edesmenneitä läheisiämme.
Voimme tuntea pelkoa tai iloa.
Unessa ei ole aurinkoa, mutta näemme valoa.
Siellä ei ole fyysisiä esineitä, mutta voimme silti koskettaa niitä.
Mistä tämä maailma syntyy?
Se syntyy mielestämme – päivän aikana kertyneistä vaikutelmista, toiveista, peloista ja muistoista.



Syvä uni ilman unia
Kolmas tila on syvä uni ilman unia.
Se on tila, johon vaivumme joka yö ja josta heräämme virkistyneinä.
Siinä ei ole ulkoisen maailman kohteita eikä sisäisiä mielikuvia.
Ei haluja, ei pelkoja, ei ajatuksia.
On vain puhdas autuus ja rauha.
Emme ole tietoisia itsestämme tässä tilassa.
Emme voi sanoa: “Nukuin syvästi ja olin onnellinen”, vaan tämän sanomme vasta heräämisen jälkeen muistellen kärsimyksen puuttumista.
Silti juuri tästä tilasta ammennamme voimaa.
Upaniṣadit kutsuvat tätä tilaa nimellä prajña – syvä tietoisuus tai autuuden tietoisuus.




Neljäs tila – Turiya
Ja nyt tulee kaikkein mielenkiintoisin kohta.
Upaniṣadit puhuvat neljännestä tilasta.
Sitä kutsutaan turiyaksi – yksinkertaisesti “neljäs”.
Se ei muistuta kolmea muuta tilaa, koska se ei vaihdu niiden kanssa.
Turiya on tausta, jolla kaikki kolme tilaa tapahtuvat.
Se on todistaja, joka on nähnyt sekä valveen, unennäön että syvän unen – mutta ei ole itse muuttunut.
Olet sama henkilö, olitpa hereillä, unessa tai syvässä unessa.
Jokin on aina havainnut nämä tilat ja pysynyt muuttumattomana.
Juuri tämä “jokin” on turiya.



Juuri tämä “jokin” on turiya.
Se on puhdasta tietoisuutta, joka ei riipu mistään tilasta, ei mistään kohteista – aina läsnä, aina tietoinen itsestään.
Pysähdy hetkeksi.
Olet elänyt kymmeniä tuhansia päiviä ja öitä.
Joka yö olet kulkenut näiden kolmen tilan läpi.
Ja kaikissa näissä tiloissa on ollut jokin yhteinen tekijä: sinun “minäsi”.
Tämä minä ei herää eikä nukahda.
Se vain on.
Se on elämäsi ainoa pysyvä tekijä.




Se on elämäsi ainoa pysyvä tekijä.
Kaikki muu muuttuu: keho, ajatukset, tunteet, olosuhteet.
Mutta tämä “minä” pysyy.
Upaniṣadit kehottavat:
“Kiinnitä huomiosi tähän minään.”
Ei siihen minään, joka sanoo “olen väsynyt” tai “olen onnellinen”, vaan siihen minään, joka tietää olevansa tietoinen väsymyksestä ja onnellisuudesta.
Tämä on Ātman.
Tämä on turiya.
Tämä olet sinä.



Upaniṣadien näkemyksessä meditaatio ei ole keskittymistä objektiin, vaan vähittäistä samaistumista tähän todistajaan.
Ensin opimme olemaan kehon todistaja.
Tarkkailemme hengitystä ja tuntemuksia ja ymmärrämme: “En ole keho, vaan se joka havaitsee kehon.”
Sitten opimme olemaan ajatusten todistaja.
Näemme ajatusten tulevan ja menevän ja ymmärrämme: “En ole mieli, vaan se joka havaitsee mielen.”
Sitten opimme olemaan jopa todistajan todistaja.
Tämä kuulostaa vaikealta, mutta se on seuraava askel.
Lopulta huomaamme, ettei ole erillistä todistajaa lainkaan.
On vain puhdas todistaminen.


On vain tietoisuuden valo, joka valaisee kaiken, mutta ei itse ole mikään valaistuista kohteista.
Tämä on turiya.
Tämä on Upaniṣadien päämäärä.

Lue lisää

Kosminen leikki
Kun alamme ymmärtää tätä todellisuuden rakennetta, avautuu hämmästyttävä näkymä.
Koko tämä valtava kosmos galakseineen, tähtiensä, planeettoineen, elämän ja kuoleman kiertokulkuineen, evoluutioineen ja involuutioineen – on vain tietoisuuden leikkiä.
Brahman leikkii piilosta itsensä kanssa.
Se unohtaa itsensä voidakseen nauttia muistamisesta.
Se muuttuu moninaisuudeksi voidakseen kokea ykseyden.
Se “putoaa” voidakseen nousta.
Se kärsii voidakseen tuntea autuuden.
Tässä yhteydessä Upaniṣadit selittävät jälleensyntymisen ilmiön.
Ne eivät opeta, että jokin sielu matkustaa kuoleman jälkeen taivaaseen tai helvettiin ikuisesti.
Tämä olisi niille liian karkea käsitys.
Ne puhuvat hienovaraisemmasta mekanismista.
On olemassa niin kutsuttu sūkṣma śarīra – hienovarainen keho.



Tässä yhteydessä Upaniṣadit selittävät jälleensyntymisen ilmiön.
Ne eivät opeta, että jokin sielu matkustaa kuoleman jälkeen taivaaseen tai helvettiin ikuisesti.
Tämä olisi niille liian karkea käsitys.
Ne puhuvat hienovaraisemmasta mekanismista.
On olemassa niin kutsuttu sūkṣma śarīra – hienovarainen keho.



On olemassa niin kutsuttu sūkṣma śarīra – hienovarainen keho.
Se ei ole fyysinen kuori, vaan kokoelma vaikutelmia, haluja ja taipumuksia, joita olemme keränneet elämän aikana.
Sanskritiksi niitä kutsutaan vāsanoiksi.
Kuvittele tietokone.
Fyysinen keho on laitteisto – prosessori, muisti ja niin edelleen.
Hienovarainen keho on ohjelmisto: tiedostot, järjestelmä ja data.
Kun tietokone hajoaa – kun keho kuolee – tiedostot eli vāsanat eivät katoa.
Ne etsivät uuden “laitteiston”, uuden kehon, jossa jatkaa toimintaansa.
Ja tässä on olennainen kysymys:
Minne tämä hienovarainen keho päätyy kuoleman jälkeen?
Upaniṣadit vastaavat:
Sinne, minne vāsanat sitä vetävät.




Upaniṣadit vastaavat:
Sinne, minne vāsanat sitä vetävät.
Jos ihminen on elänyt elämänsä rahan, ahneuden ja voitontavoittelun täyttämänä, hänen mielensä on ladattu näillä taipumuksilla.
Kuoleman jälkeen hän vetäytyy olosuhteisiin, joissa nämä samat teemat voivat jatkua.
Jos taas ihminen on elänyt hengellisen kaipuun ja taivaallisen onnen toivossa, hänen vāsanansa vievät hänet kokemaan näitä tiloja.
Mutta molemmat ovat väliaikaisia.
Sekä rikkaus että taivaalliset maailmat loppuvat aikanaan.
Silloin hienovarainen keho etsii jälleen uutta syntymää jatkaakseen matkaansa.
Tämä on jälleensyntymisen pyörä…

Anonyymi00127 kirjoitti:

Kosminen leikki
Kun alamme ymmärtää tätä todellisuuden rakennetta, avautuu hämmästyttävä näkymä.
Koko tämä valtava kosmos galakseineen, tähtiensä, planeettoineen, elämän ja kuoleman kiertokulkuineen, evoluutioineen ja involuutioineen – on vain tietoisuuden leikkiä.
Brahman leikkii piilosta itsensä kanssa.
Se unohtaa itsensä voidakseen nauttia muistamisesta.
Se muuttuu moninaisuudeksi voidakseen kokea ykseyden.
Se “putoaa” voidakseen nousta.
Se kärsii voidakseen tuntea autuuden.
Tässä yhteydessä Upaniṣadit selittävät jälleensyntymisen ilmiön.
Ne eivät opeta, että jokin sielu matkustaa kuoleman jälkeen taivaaseen tai helvettiin ikuisesti.
Tämä olisi niille liian karkea käsitys.
Ne puhuvat hienovaraisemmasta mekanismista.
On olemassa niin kutsuttu sūkṣma śarīra – hienovarainen keho.



Tässä yhteydessä Upaniṣadit selittävät jälleensyntymisen ilmiön.
Ne eivät opeta, että jokin sielu matkustaa kuoleman jälkeen taivaaseen tai helvettiin ikuisesti.
Tämä olisi niille liian karkea käsitys.
Ne puhuvat hienovaraisemmasta mekanismista.
On olemassa niin kutsuttu sūkṣma śarīra – hienovarainen keho.



On olemassa niin kutsuttu sūkṣma śarīra – hienovarainen keho.
Se ei ole fyysinen kuori, vaan kokoelma vaikutelmia, haluja ja taipumuksia, joita olemme keränneet elämän aikana.
Sanskritiksi niitä kutsutaan vāsanoiksi.
Kuvittele tietokone.
Fyysinen keho on laitteisto – prosessori, muisti ja niin edelleen.
Hienovarainen keho on ohjelmisto: tiedostot, järjestelmä ja data.
Kun tietokone hajoaa – kun keho kuolee – tiedostot eli vāsanat eivät katoa.
Ne etsivät uuden “laitteiston”, uuden kehon, jossa jatkaa toimintaansa.
Ja tässä on olennainen kysymys:
Minne tämä hienovarainen keho päätyy kuoleman jälkeen?
Upaniṣadit vastaavat:
Sinne, minne vāsanat sitä vetävät.




Upaniṣadit vastaavat:
Sinne, minne vāsanat sitä vetävät.
Jos ihminen on elänyt elämänsä rahan, ahneuden ja voitontavoittelun täyttämänä, hänen mielensä on ladattu näillä taipumuksilla.
Kuoleman jälkeen hän vetäytyy olosuhteisiin, joissa nämä samat teemat voivat jatkua.
Jos taas ihminen on elänyt hengellisen kaipuun ja taivaallisen onnen toivossa, hänen vāsanansa vievät hänet kokemaan näitä tiloja.
Mutta molemmat ovat väliaikaisia.
Sekä rikkaus että taivaalliset maailmat loppuvat aikanaan.
Silloin hienovarainen keho etsii jälleen uutta syntymää jatkaakseen matkaansa.
Tämä on jälleensyntymisen pyörä…

Lue lisää

…niillä on vanhentumisaika. Ja silloin hienovarainen keho etsii jälleen inkarnaatiota maan päällä jatkaakseen matkaansa. Tätä kiertokulkua kutsutaan samsaraksi.
Se pyörii loputtomasti niin kauan kuin on vāsanoita, niin kauan kuin on halua ja niin kauan kuin on tietämättömyyttä omasta todellisesta luonnosta.
Ihminen voi syntyä rikkaaksi ja sitten köyhäksi, sitten puolijumalaksi ja niin edelleen, sitten kuninkaaksi ja sitten kerjäläiseksi.
Ja kaikki tämä tapahtuu vain, jotta hän voisi tyydyttää loputtomia halujaan.
Mutta mikään halu ei voi tulla lopullisesti tyydytetyksi, koska yhden halun täyttyminen synnyttää kymmenen uutta.
Se on kuin joisi suolaista vettä – jano vain kasvaa.
Ja tässä kohtaa Upaniṣadit tarjoavat ainoan todellisen ulospääsyn: ei sitä, että yrittäisi parantaa karmaansa, kerätä hyviä tekoja tai rukoilla parempaa seuraavaa elämää, vaan että poistuu koko pyörästä.
Ja siitä voi astua ulos vain yhdellä tavalla: ymmärtämällä, kuka todella olet.



Ja tässä kohtaa Upaniṣadit tarjoavat ainoan todellisen ulospääsyn: ei sitä, että yrittäisi parantaa karmaansa, kerätä hyviä tekoja tai rukoilla parempaa seuraavaa elämää, vaan että poistuu koko pyörästä.
Ja siitä voi astua ulos vain yhdellä tavalla: ymmärtämällä, kuka todella olet

Anonyymi00128 kirjoitti:

…niillä on vanhentumisaika. Ja silloin hienovarainen keho etsii jälleen inkarnaatiota maan päällä jatkaakseen matkaansa. Tätä kiertokulkua kutsutaan samsaraksi.
Se pyörii loputtomasti niin kauan kuin on vāsanoita, niin kauan kuin on halua ja niin kauan kuin on tietämättömyyttä omasta todellisesta luonnosta.
Ihminen voi syntyä rikkaaksi ja sitten köyhäksi, sitten puolijumalaksi ja niin edelleen, sitten kuninkaaksi ja sitten kerjäläiseksi.
Ja kaikki tämä tapahtuu vain, jotta hän voisi tyydyttää loputtomia halujaan.
Mutta mikään halu ei voi tulla lopullisesti tyydytetyksi, koska yhden halun täyttyminen synnyttää kymmenen uutta.
Se on kuin joisi suolaista vettä – jano vain kasvaa.
Ja tässä kohtaa Upaniṣadit tarjoavat ainoan todellisen ulospääsyn: ei sitä, että yrittäisi parantaa karmaansa, kerätä hyviä tekoja tai rukoilla parempaa seuraavaa elämää, vaan että poistuu koko pyörästä.
Ja siitä voi astua ulos vain yhdellä tavalla: ymmärtämällä, kuka todella olet.



Ja tässä kohtaa Upaniṣadit tarjoavat ainoan todellisen ulospääsyn: ei sitä, että yrittäisi parantaa karmaansa, kerätä hyviä tekoja tai rukoilla parempaa seuraavaa elämää, vaan että poistuu koko pyörästä.
Ja siitä voi astua ulos vain yhdellä tavalla: ymmärtämällä, kuka todella olet

Lue lisää

Ja tässä kohtaa Upaniṣadit tarjoavat ainoan todellisen ulospääsyn: ei sitä, että yrittäisi parantaa karmaansa, kerätä hyviä tekoja tai rukoilla parempaa seuraavaa elämää, vaan että poistuu koko pyörästä.
Ja siitä voi astua ulos vain yhdellä tavalla: ymmärtämällä, kuka todella olet.
Kun oivallat itsesi Ātmaniksi, kun näet että et ole keho, et mieli, et vāsanat etkä hienovarainen keho, vaan puhdas, kuolematon tietoisuus – silloin ei ole enää ketään, joka syntyisi tai kuolisi.
Vāsanat palavat tiedon tulessa kuin kuivat lehdet.
Halu menettää voimansa, koska käy ilmeiseksi, että se mitä etsin ulkopuolelta on jo valmiiksi sisälläni.
Ja silloin pyörä pysähtyy.
Tämä on mokša, vapautuminen.

Anonyymi00129 kirjoitti:

Ja tässä kohtaa Upaniṣadit tarjoavat ainoan todellisen ulospääsyn: ei sitä, että yrittäisi parantaa karmaansa, kerätä hyviä tekoja tai rukoilla parempaa seuraavaa elämää, vaan että poistuu koko pyörästä.
Ja siitä voi astua ulos vain yhdellä tavalla: ymmärtämällä, kuka todella olet.
Kun oivallat itsesi Ātmaniksi, kun näet että et ole keho, et mieli, et vāsanat etkä hienovarainen keho, vaan puhdas, kuolematon tietoisuus – silloin ei ole enää ketään, joka syntyisi tai kuolisi.
Vāsanat palavat tiedon tulessa kuin kuivat lehdet.
Halu menettää voimansa, koska käy ilmeiseksi, että se mitä etsin ulkopuolelta on jo valmiiksi sisälläni.
Ja silloin pyörä pysähtyy.
Tämä on mokša, vapautuminen.

Lue lisää

Ja tässä on Upaniṣadien suurin paradoksi ja samalla niiden syvin huumori:

Me etsimme sitä, mitä jo olemme.

Juoksemme sen perässä, josta emme ole koskaan olleet erossa.

Yritämme tulla siksi, mitä olemme aina olleet.

Se on kuin kala, joka etsii valtamerta uiden siinä koko ajan.



Me etsimme sitä, mitä jo olemme.

Juoksemme sen perässä, josta emme ole koskaan olleet erossa.

Yritämme tulla siksi, mitä olemme aina olleet.




Se on kuin kala, joka etsii valtamerta uiden siinä koko ajan.

…ja syntyy itsestään. Jos tiedät, ettet ole keho, lakkaat paniikissa pelkäämästä kuolemaa. Jos tiedät, ettet ole mieli, lakkaat kärsimästä ajatuksista. Jos tiedät, että olet puhdas tietoisuus, alat elää tästä tiedosta käsin.

Ja kaikkein yllättävintä on se, ettei tätä varten tarvitse lisätä mitään siihen, mitä jo olet.

Ei tarvitse tulla paremmaksi, puhtaammaksi, älykkäämmäksi tai arvokkaammaksi.

Tarvitsee vain poistaa se, mitä et ole.

Anonyymi00130 kirjoitti:

Ja tässä on Upaniṣadien suurin paradoksi ja samalla niiden syvin huumori:

Me etsimme sitä, mitä jo olemme.

Juoksemme sen perässä, josta emme ole koskaan olleet erossa.

Yritämme tulla siksi, mitä olemme aina olleet.

Se on kuin kala, joka etsii valtamerta uiden siinä koko ajan.



Me etsimme sitä, mitä jo olemme.

Juoksemme sen perässä, josta emme ole koskaan olleet erossa.

Yritämme tulla siksi, mitä olemme aina olleet.




Se on kuin kala, joka etsii valtamerta uiden siinä koko ajan.

…ja syntyy itsestään. Jos tiedät, ettet ole keho, lakkaat paniikissa pelkäämästä kuolemaa. Jos tiedät, ettet ole mieli, lakkaat kärsimästä ajatuksista. Jos tiedät, että olet puhdas tietoisuus, alat elää tästä tiedosta käsin.

Ja kaikkein yllättävintä on se, ettei tätä varten tarvitse lisätä mitään siihen, mitä jo olet.

Ei tarvitse tulla paremmaksi, puhtaammaksi, älykkäämmäksi tai arvokkaammaksi.

Tarvitsee vain poistaa se, mitä et ole.

Lue lisää

Täytyy irrottautua monimutkaisista samaistumisista.

Täytyy lakata uskomasta siihen pieneen tarinaan, jonka olet itsestäsi kertonut.

Ja silloin se, mikä jää jäljelle, on todellinen sinä.

Ja jäljelle jää puhdas oleminen.

Jäljelle jää valo.

Jäljelle jää rakkaus.

Jäljelle jää se, mitä Upaniṣadit kutsuvat: sat–cit–ānanda– oleminen, tietoisuus ja autuus.

Tämä ei ole kaukainen tavoite.

Tämä ei ole palkinto hyvästä käyttäytymisestä.

Tämä on sinun todellinen luontosi juuri nyt.



Kuinka tämä toimii elämässä: kuninkaan ja viisaiden kohtaaminen
*Bṛhadāraṇyaka Upaniṣadon yksi laajimmista ja syvimmistä koko vedalaisessa

Se on kuin valtameri, johon on koottu kaikki vedalaisen viisauden helmet.

Siinä on poikkeuksellinen kertomus, joka avautuu kuin jännittävä älyllinen trilleri – kuin titaanien ajattelun kaksintaistelu, totuuden taistelu, jossa panoksena on enemmän kuin elämä ja kuolema.

Kyse on kuningas Janakasta ja viisaasta Yājñavalkyasta.

Anonyymi00131 kirjoitti:

Täytyy irrottautua monimutkaisista samaistumisista.

Täytyy lakata uskomasta siihen pieneen tarinaan, jonka olet itsestäsi kertonut.

Ja silloin se, mikä jää jäljelle, on todellinen sinä.

Ja jäljelle jää puhdas oleminen.

Jäljelle jää valo.

Jäljelle jää rakkaus.

Jäljelle jää se, mitä Upaniṣadit kutsuvat: sat–cit–ānanda– oleminen, tietoisuus ja autuus.

Tämä ei ole kaukainen tavoite.

Tämä ei ole palkinto hyvästä käyttäytymisestä.

Tämä on sinun todellinen luontosi juuri nyt.



Kuinka tämä toimii elämässä: kuninkaan ja viisaiden kohtaaminen
*Bṛhadāraṇyaka Upaniṣadon yksi laajimmista ja syvimmistä koko vedalaisessa

Se on kuin valtameri, johon on koottu kaikki vedalaisen viisauden helmet.

Siinä on poikkeuksellinen kertomus, joka avautuu kuin jännittävä älyllinen trilleri – kuin titaanien ajattelun kaksintaistelu, totuuden taistelu, jossa panoksena on enemmän kuin elämä ja kuolema.

Kyse on kuningas Janakasta ja viisaasta Yājñavalkyasta.

Lue lisää

"Kaikki tämä on vain vanhoja tarinoita, spekulaatioita ja uskomuksista muokattua uskoa, jolla ei lopultakaan ole mitään todisteita.
"Kukin tulkoon uskollaan autuaaksi", niinkö?"


Upanishadit eivät rakenna järjestelmää, jossa ihmisen kohtalo määräytyisi sen perusteella, mihin hän uskoo tai mitä hän tunnustaa. Niissä ei esitetä ajatusta, että väärä uskomus johtaisi ikuiseen rangaistukseen tai että oikea uskomus olisi pelastumisen ehto. Ne eivät perustu uskontunnustukseen vaan tutkimiseen.


Minusta koko keskustelu "uskosta" menee tässä hieman ohi aiheen. En oikein ymmärrä, miksi siitä ylipäätään tehdään Upanishadien kohdalla keskeinen kysymys.

Missä Upanishadeissa ihmistä vaaditaan uskomaan johonkin rangaistuksen uhalla? Missä niissä sanotaan, että pelastuminen riippuu tunnustuksesta tai että epäilevä ihminen olisi tuomittu? Sellaista opetusta niistä ei yksinkertaisesti löydy.

Upanishadit eivät ole uskontunnustus vaan tutkimusmatka tietoisuuteen.

Niiden menetelmä perustuu kolmeen vaiheeseen: kuuntelemiseen (śravaṇa), kriittiseen pohdintaan (manana) sekä syvään kontemplaatioon (nididhyāsana). Jo tämä rakenne osoittaa, ettei sokea uskominen ole päämäärä. Jos pelkkä usko riittäisi, miksi korostettaisiin järkiperäistä tutkimista ja henkilökohtaista oivallusta?

Itse asiassa Upanishadit lähtevät siitä, että toisen kokemus ei voi korvata omaa ymmärrystä. Opettaja voi osoittaa suunnan, mutta hän ei voi siirtää oivallusta toiselle. Siksi ne eivät pyri tuottamaan uskovia vaan ymmärtäviä ihmisiä.

Tästä seuraa myös toinen tärkeä asia. Totuus ei riipu siitä, uskooko siihen kukaan. Jos jokin on totta, se on totta riippumatta ihmisten mielipiteistä. Jos taas jokin ei ole totta, siihen uskominen ei tee siitä totta. Tässä mielessä usko ei ole Upanishadeissa totuuden mittari. Totuus on olemassa ihmisistä ja uskost ja uskonnostaiippumatta.

Kukin tulkoon uskollaan autuaaksi - tuntuu siltä, että tähän tuodaan ajatusmalli, joka kuuluu vain KRISTINUSKOON – ÄLÄ SEKOITA KRISTINUSKOA JA UPANISHADEJA TOISIINSA. Upanishadien näkökulmasta olennaisempaa olisi sanoa: "Kukin tutkikoon itse." Siinä ei ole pakkoa uskoa eikä pakkoa olla uskomatta. On vain kehotus tutkia.

Rehellinen epäily ei ole Upanishadeissa synti vaan usein tutkimisen alku. Kysyminen ei ole ongelma, vaan välttämätön osa tiedon syntyä. Siksi ateisti, agnostikko tai uskova voivat kaikki lähestyä Upanishadeja samalla tavalla: lukemalla, pohtimalla ja arvioimalla niiden argumentteja. Ketään ei suljeta ulos eikä ketään vaadita lausumaan uskontunnustusta.

Ehkä juuri tässä on niiden radikaalein piirre. Ne eivät pyri lisäämään uskomuksia vaan purkamaan niitä. Niiden mukaan ihmisen perimmäinen ongelma ei ole "väärä uskonto" vaan tietämättömyys (avidyā ). Vapautuminen (mokṣa) ei tapahdu siksi, että ihminen alkaa uskoa "oikein", vaan siksi, että hän näkee asian sellaisena kuin se on.

Siksi minusta olisi hedelmällisempää keskustella siitä, ovatko Upanishadien argumentit vakuuttavia tai ovatko niiden tietoisuutta koskevat analyysit perusteltuja. Pelkkä toteamus "se on vain uskoa" ei vielä kohtaa sitä, mitä tekstit itse väittävät. Kritiikki on aina tervetullutta, mutta sen olisi hyvä kohdistua siihen, mitä Upanishadit todella opettavat, eikä siihen, mitä niiden oletetaan opettavan.

Anonyymi00132 kirjoitti:

"Kaikki tämä on vain vanhoja tarinoita, spekulaatioita ja uskomuksista muokattua uskoa, jolla ei lopultakaan ole mitään todisteita.
"Kukin tulkoon uskollaan autuaaksi", niinkö?"


Upanishadit eivät rakenna järjestelmää, jossa ihmisen kohtalo määräytyisi sen perusteella, mihin hän uskoo tai mitä hän tunnustaa. Niissä ei esitetä ajatusta, että väärä uskomus johtaisi ikuiseen rangaistukseen tai että oikea uskomus olisi pelastumisen ehto. Ne eivät perustu uskontunnustukseen vaan tutkimiseen.


Minusta koko keskustelu "uskosta" menee tässä hieman ohi aiheen. En oikein ymmärrä, miksi siitä ylipäätään tehdään Upanishadien kohdalla keskeinen kysymys.

Missä Upanishadeissa ihmistä vaaditaan uskomaan johonkin rangaistuksen uhalla? Missä niissä sanotaan, että pelastuminen riippuu tunnustuksesta tai että epäilevä ihminen olisi tuomittu? Sellaista opetusta niistä ei yksinkertaisesti löydy.

Upanishadit eivät ole uskontunnustus vaan tutkimusmatka tietoisuuteen.

Niiden menetelmä perustuu kolmeen vaiheeseen: kuuntelemiseen (śravaṇa), kriittiseen pohdintaan (manana) sekä syvään kontemplaatioon (nididhyāsana). Jo tämä rakenne osoittaa, ettei sokea uskominen ole päämäärä. Jos pelkkä usko riittäisi, miksi korostettaisiin järkiperäistä tutkimista ja henkilökohtaista oivallusta?

Itse asiassa Upanishadit lähtevät siitä, että toisen kokemus ei voi korvata omaa ymmärrystä. Opettaja voi osoittaa suunnan, mutta hän ei voi siirtää oivallusta toiselle. Siksi ne eivät pyri tuottamaan uskovia vaan ymmärtäviä ihmisiä.

Tästä seuraa myös toinen tärkeä asia. Totuus ei riipu siitä, uskooko siihen kukaan. Jos jokin on totta, se on totta riippumatta ihmisten mielipiteistä. Jos taas jokin ei ole totta, siihen uskominen ei tee siitä totta. Tässä mielessä usko ei ole Upanishadeissa totuuden mittari. Totuus on olemassa ihmisistä ja uskost ja uskonnostaiippumatta.

Kukin tulkoon uskollaan autuaaksi - tuntuu siltä, että tähän tuodaan ajatusmalli, joka kuuluu vain KRISTINUSKOON – ÄLÄ SEKOITA KRISTINUSKOA JA UPANISHADEJA TOISIINSA. Upanishadien näkökulmasta olennaisempaa olisi sanoa: "Kukin tutkikoon itse." Siinä ei ole pakkoa uskoa eikä pakkoa olla uskomatta. On vain kehotus tutkia.

Rehellinen epäily ei ole Upanishadeissa synti vaan usein tutkimisen alku. Kysyminen ei ole ongelma, vaan välttämätön osa tiedon syntyä. Siksi ateisti, agnostikko tai uskova voivat kaikki lähestyä Upanishadeja samalla tavalla: lukemalla, pohtimalla ja arvioimalla niiden argumentteja. Ketään ei suljeta ulos eikä ketään vaadita lausumaan uskontunnustusta.

Ehkä juuri tässä on niiden radikaalein piirre. Ne eivät pyri lisäämään uskomuksia vaan purkamaan niitä. Niiden mukaan ihmisen perimmäinen ongelma ei ole "väärä uskonto" vaan tietämättömyys (avidyā ). Vapautuminen (mokṣa) ei tapahdu siksi, että ihminen alkaa uskoa "oikein", vaan siksi, että hän näkee asian sellaisena kuin se on.

Siksi minusta olisi hedelmällisempää keskustella siitä, ovatko Upanishadien argumentit vakuuttavia tai ovatko niiden tietoisuutta koskevat analyysit perusteltuja. Pelkkä toteamus "se on vain uskoa" ei vielä kohtaa sitä, mitä tekstit itse väittävät. Kritiikki on aina tervetullutta, mutta sen olisi hyvä kohdistua siihen, mitä Upanishadit todella opettavat, eikä siihen, mitä niiden oletetaan opettavan.

Lue lisää

"Kaikki tämä on vain vanhoja tarinoita, spekulaatioita ja uskomuksista muokattua uskoa, jolla ei lopultakaan ole mitään todisteita.
"Kukin tulkoon uskollaan autuaaksi", niinkö?"


Upanishadit eivät rakenna järjestelmää, jossa ihmisen kohtalo määräytyisi sen perusteella, mihin hän uskoo tai mitä hän tunnustaa. Niissä ei esitetä ajatusta, että väärä uskomus johtaisi ikuiseen rangaistukseen tai että oikea uskomus olisi pelastumisen ehto. Ne eivät perustu uskontunnustukseen vaan tutkimiseen.


Minusta koko kysymys uskosta tuntuu tässä vieraalta. En oikein ymmärrä, miksi keskustelu ylipäätään kehystetään uskomisen ympärille.

Miksi oletetaan, että ihmisen pitäisi omaksua jokin oikea uskomus? Miksi ajatellaan, että totuus riippuisi siitä, mitä ihminen tunnustaa uskovansa?

Upanishadien näkökulmasta tämä on väärä lähtökohta.


Siksi usko ei ole niiden mukaan totuuden lähde. Parhaimmillaan usko voi olla väliaikainen työskentelyhypoteesi, joka motivoi tutkimaan. Lopullinen päämäärä ei kuitenkaan ole uskoa enemmän, vaan ymmärtää paremmin.

Tästä syystä Upanishadit eivät rakenna järjestelmää, jossa ihminen jaettaisiin oikeauskoisiin ja vääräuskoisiin. Niissä ei ole oppia, jonka mukaan väärä vakaumus johtaisi ikuiseen rangaistukseen tai oikea vakaumus automaattisesti pelastaisi. Se olisi ristiriidassa koko niiden tutkimuksellisen lähtökohdan kanssa.


Tästä seuraa myös tärkeä filosofinen ero tiedon (jñāna) ja uskomuksen välillä. Uskomus voi olla oikea tai väärä, mutta se on silti uskomus.

Siksi on hieman harhaanjohtavaa väittää, että Upanishadit vaatisivat uskomaan. Ne pikemminkin pyrkivät tekemään uskomisesta tarpeetonta. Jos jokin todella ymmärretään, sitä ei enää "uskota" samassa merkityksessä kuin ennen – se tiedetään omasta kokemuksesta. Tämä muistuttaa arkista eroa sen välillä, että uskoo hunajan olevan makeaa ja sen välillä, että maistaa hunajaa itse. Maistamisen jälkeen kyse ei enää ole uskosta vaan kokemuksesta.

Ehkä juuri siksi en oikein tunnista ajatusta, että pitäisi "uskoa oikein". Se ei ole Upanishadien keskeinen kysymys. Niiden kysymys on paljon perustavampi.
Jos vastaus löytyy vain siksi, että joku käskee uskomaan, Upanishadien näkökulmasta tutkimus ei ole vielä päättynyt. Jos taas vastaus löytyy oman tutkimisen ja oivalluksen kautta, usko ei enää ole keskiössä lainkaan. Keskiössä on ymmärrys.

Anonyymi00133 kirjoitti:

"Kaikki tämä on vain vanhoja tarinoita, spekulaatioita ja uskomuksista muokattua uskoa, jolla ei lopultakaan ole mitään todisteita.
"Kukin tulkoon uskollaan autuaaksi", niinkö?"


Upanishadit eivät rakenna järjestelmää, jossa ihmisen kohtalo määräytyisi sen perusteella, mihin hän uskoo tai mitä hän tunnustaa. Niissä ei esitetä ajatusta, että väärä uskomus johtaisi ikuiseen rangaistukseen tai että oikea uskomus olisi pelastumisen ehto. Ne eivät perustu uskontunnustukseen vaan tutkimiseen.


Minusta koko kysymys uskosta tuntuu tässä vieraalta. En oikein ymmärrä, miksi keskustelu ylipäätään kehystetään uskomisen ympärille.

Miksi oletetaan, että ihmisen pitäisi omaksua jokin oikea uskomus? Miksi ajatellaan, että totuus riippuisi siitä, mitä ihminen tunnustaa uskovansa?

Upanishadien näkökulmasta tämä on väärä lähtökohta.


Siksi usko ei ole niiden mukaan totuuden lähde. Parhaimmillaan usko voi olla väliaikainen työskentelyhypoteesi, joka motivoi tutkimaan. Lopullinen päämäärä ei kuitenkaan ole uskoa enemmän, vaan ymmärtää paremmin.

Tästä syystä Upanishadit eivät rakenna järjestelmää, jossa ihminen jaettaisiin oikeauskoisiin ja vääräuskoisiin. Niissä ei ole oppia, jonka mukaan väärä vakaumus johtaisi ikuiseen rangaistukseen tai oikea vakaumus automaattisesti pelastaisi. Se olisi ristiriidassa koko niiden tutkimuksellisen lähtökohdan kanssa.


Tästä seuraa myös tärkeä filosofinen ero tiedon (jñāna) ja uskomuksen välillä. Uskomus voi olla oikea tai väärä, mutta se on silti uskomus.

Siksi on hieman harhaanjohtavaa väittää, että Upanishadit vaatisivat uskomaan. Ne pikemminkin pyrkivät tekemään uskomisesta tarpeetonta. Jos jokin todella ymmärretään, sitä ei enää "uskota" samassa merkityksessä kuin ennen – se tiedetään omasta kokemuksesta. Tämä muistuttaa arkista eroa sen välillä, että uskoo hunajan olevan makeaa ja sen välillä, että maistaa hunajaa itse. Maistamisen jälkeen kyse ei enää ole uskosta vaan kokemuksesta.

Ehkä juuri siksi en oikein tunnista ajatusta, että pitäisi "uskoa oikein". Se ei ole Upanishadien keskeinen kysymys. Niiden kysymys on paljon perustavampi.
Jos vastaus löytyy vain siksi, että joku käskee uskomaan, Upanishadien näkökulmasta tutkimus ei ole vielä päättynyt. Jos taas vastaus löytyy oman tutkimisen ja oivalluksen kautta, usko ei enää ole keskiössä lainkaan. Keskiössä on ymmärrys.

Lue lisää

Siksi usko ei ole niiden mukaan totuuden lähde. Parhaimmillaan usko voi olla väliaikainen työskentelyhypoteesi, joka motivoi tutkimaan. Lopullinen päämäärä ei kuitenkaan ole uskoa enemmän, vaan ymmärtää paremmin

Anonyymi00134 kirjoitti:

Siksi usko ei ole niiden mukaan totuuden lähde. Parhaimmillaan usko voi olla väliaikainen työskentelyhypoteesi, joka motivoi tutkimaan. Lopullinen päämäärä ei kuitenkaan ole uskoa enemmän, vaan ymmärtää paremmin

Lue lisää

"Kaikki tämä on vain vanhoja tarinoita, spekulaatioita ja uskomuksista muokattua uskoa, jolla ei lopultakaan ole mitään todisteita.
"Kukin tulkoon uskollaan autuaaksi", niinkö?"


Tästä seuraa myös tärkeä filosofinen ero tiedon (jñāna) ja uskomuksen välillä. Uskomus voi olla oikea tai väärä, mutta se on silti uskomus.

Siksi on hieman harhaanjohtavaa väittää, että Upanishadit vaatisivat uskomaan. Ne pikemminkin pyrkivät tekemään uskomisesta tarpeetonta.

Anonyymi00135 kirjoitti:

"Kaikki tämä on vain vanhoja tarinoita, spekulaatioita ja uskomuksista muokattua uskoa, jolla ei lopultakaan ole mitään todisteita.
"Kukin tulkoon uskollaan autuaaksi", niinkö?"


Tästä seuraa myös tärkeä filosofinen ero tiedon (jñāna) ja uskomuksen välillä. Uskomus voi olla oikea tai väärä, mutta se on silti uskomus.

Siksi on hieman harhaanjohtavaa väittää, että Upanishadit vaatisivat uskomaan. Ne pikemminkin pyrkivät tekemään uskomisesta tarpeetonta.

Lue lisää

"Kaikki tämä on vain vanhoja tarinoita, spekulaatioita ja uskomuksista muokattua uskoa, jolla ei lopultakaan ole mitään todisteita.
"Kukin tulkoon uskollaan autuaaksi", niinkö?"


Tästä seuraa yksi Upanishadien keskeisimmistä filosofisista erotteluista: ero uskomuksen ja tiedon välillä.

Uskomus on mielen hyväksymä väite. Se voi olla oikea tai väärä, hyvin perusteltu tai huonosti perusteltu, mutta se on silti käsitys todellisuudesta. Se kuuluu ajattelun alueelle. Tieto sen sijaan ei Upanishadien mukaan ole pelkkä käsitys tai mielipide, vaan oivallus, jossa todellisuus nähdään sellaisena kuin se on.

Tämän vuoksi Upanishadit eivät pidä uskoa päämääränä. Jos jokin jää pelkäksi uskomukseksi, tutkimus on niiden näkökulmasta vielä kesken.

Ajatellaan yksinkertaista esimerkkiä. Voin uskoa, että aurinko on olemassa, mutta kun katson taivaalle kirkkaana päivänä, en enää usko siinä merkityksessä kuin ennen – havaitsen sen. Voin uskoa, että tuli polttaa, mutta kun kosketan kuumaa pintaa, asia muuttuu välittömäksi kokemukseksi. Kokemus ei enää lepää uskomuksen varassa.

Upanishadit väittävät, että myös tietoisuuden perimmäinen luonne kuuluu tähän jälkimmäiseen kategoriaan.
Tässä mielessä uskomus on vain väline, ei päämäärä. Se voi toimia alustavana hypoteesina, jonka perusteella ihminen alkaa tutkia itseään ja tietoisuuttaan. Mutta hypoteesin tarkoitus ei ole jäädä pysyväksi vakaumukseksi. Sen tarkoitus on joko vahvistua ymmärrykseksi tai osoittautua virheelliseksi. Molemmat lopputulokset ovat tutkimuksen kannalta hyväksyttäviä.

Tästä syystä Upanishadit eivät pyydä ihmistä uskomaan auktoriteetin vuoksi. Päinvastoin, ne suhtautuvat pelkkään toistettuun uskoon varauksella. Toisen ihmisen sanat, olivatpa ne kuinka arvovaltaisia tahansa, eivät voi korvata omaa oivallusta.


Siksi on hieman harhaanjohtavaa sanoa, että Upanishadit vaativat uskomaan. Niiden varsinainen pyrkimys on tehdä pelkästä uskomisesta tarpeetonta. Niiden mukaan todellinen tieto ei ole uskomuksen voimakkuutta vaan uskomuksen ylittämistä. Kun jokin ymmärretään välittömästi, sitä ei enää pidetä totena siksi, että siihen uskotaan, vaan siksi, että se on tullut ilmeiseksi omassa kokemuksessa.

Tässä mielessä Upanishadit eivät pyri lisäämään uskomusten määrää vaan vähentämään niiden tarvetta.

Oikea kysymys ei ole uskon sisältö vaan tiedon laatu. Voiko väite jäädä vain käsitteelliseksi uskomukseksi, vai voiko se muuttua välittömäksi ymmärrykseksi? Upanishadien vastaus on, että ilman tällaista ymmärrystä vapauttavaa tietoa (jñāna) ei synny – ja juuri siksi pelkkä uskominen ei ole niiden päämäärä.

Anonyymi00136 kirjoitti:

"Kaikki tämä on vain vanhoja tarinoita, spekulaatioita ja uskomuksista muokattua uskoa, jolla ei lopultakaan ole mitään todisteita.
"Kukin tulkoon uskollaan autuaaksi", niinkö?"


Tästä seuraa yksi Upanishadien keskeisimmistä filosofisista erotteluista: ero uskomuksen ja tiedon välillä.

Uskomus on mielen hyväksymä väite. Se voi olla oikea tai väärä, hyvin perusteltu tai huonosti perusteltu, mutta se on silti käsitys todellisuudesta. Se kuuluu ajattelun alueelle. Tieto sen sijaan ei Upanishadien mukaan ole pelkkä käsitys tai mielipide, vaan oivallus, jossa todellisuus nähdään sellaisena kuin se on.

Tämän vuoksi Upanishadit eivät pidä uskoa päämääränä. Jos jokin jää pelkäksi uskomukseksi, tutkimus on niiden näkökulmasta vielä kesken.

Ajatellaan yksinkertaista esimerkkiä. Voin uskoa, että aurinko on olemassa, mutta kun katson taivaalle kirkkaana päivänä, en enää usko siinä merkityksessä kuin ennen – havaitsen sen. Voin uskoa, että tuli polttaa, mutta kun kosketan kuumaa pintaa, asia muuttuu välittömäksi kokemukseksi. Kokemus ei enää lepää uskomuksen varassa.

Upanishadit väittävät, että myös tietoisuuden perimmäinen luonne kuuluu tähän jälkimmäiseen kategoriaan.
Tässä mielessä uskomus on vain väline, ei päämäärä. Se voi toimia alustavana hypoteesina, jonka perusteella ihminen alkaa tutkia itseään ja tietoisuuttaan. Mutta hypoteesin tarkoitus ei ole jäädä pysyväksi vakaumukseksi. Sen tarkoitus on joko vahvistua ymmärrykseksi tai osoittautua virheelliseksi. Molemmat lopputulokset ovat tutkimuksen kannalta hyväksyttäviä.

Tästä syystä Upanishadit eivät pyydä ihmistä uskomaan auktoriteetin vuoksi. Päinvastoin, ne suhtautuvat pelkkään toistettuun uskoon varauksella. Toisen ihmisen sanat, olivatpa ne kuinka arvovaltaisia tahansa, eivät voi korvata omaa oivallusta.


Siksi on hieman harhaanjohtavaa sanoa, että Upanishadit vaativat uskomaan. Niiden varsinainen pyrkimys on tehdä pelkästä uskomisesta tarpeetonta. Niiden mukaan todellinen tieto ei ole uskomuksen voimakkuutta vaan uskomuksen ylittämistä. Kun jokin ymmärretään välittömästi, sitä ei enää pidetä totena siksi, että siihen uskotaan, vaan siksi, että se on tullut ilmeiseksi omassa kokemuksessa.

Tässä mielessä Upanishadit eivät pyri lisäämään uskomusten määrää vaan vähentämään niiden tarvetta.

Oikea kysymys ei ole uskon sisältö vaan tiedon laatu. Voiko väite jäädä vain käsitteelliseksi uskomukseksi, vai voiko se muuttua välittömäksi ymmärrykseksi? Upanishadien vastaus on, että ilman tällaista ymmärrystä vapauttavaa tietoa (jñāna) ei synny – ja juuri siksi pelkkä uskominen ei ole niiden päämäärä.

Lue lisää

Siksi on hieman harhaanjohtavaa sanoa, että Upanishadit vaativat uskomaan. Niiden varsinainen pyrkimys on tehdä pelkästä uskomisesta tarpeetonta.

Upanishadit eivät pidä uskoa päämääränä

Anonyymi00137 kirjoitti:

Siksi on hieman harhaanjohtavaa sanoa, että Upanishadit vaativat uskomaan. Niiden varsinainen pyrkimys on tehdä pelkästä uskomisesta tarpeetonta.

Upanishadit eivät pidä uskoa päämääränä

Lue lisää

Kukin tulkoon uskollaan autuaaksi - tuntuu siltä, että tähän tuodaan ajatusmalli, joka kuuluu vain KRISTINUSKOON – ÄLÄ SEKOITA KRISTINUSKOA JA UPANISHADEJA TOISIINSA.

Tämä on tärkeä filosofinen ero.

Jos totuus todella on totta, sen ei pitäisi tarvita tuekseen pelottelua. Jos jokin näkemys on oikea, sen pitäisi kestää tutkimista, kysymyksiä, epäilyä ja kriittistä pohdintaa. Upaniṣadit lähtevät juuri tästä


Ne eivät pyri vaientamaan kysymyksiä vaan herättämään niitä.


Niiden opettajat eivät sano: "Usko, tai sinut tuomitaan." Sen sijaan he kysyvät: "Kuka sinä olet? Mikä on tietoisuuden luonne? Mikä on muuttumatonta kaiken muutoksen keskellä?" Oppilasta ei vaadita luopumaan ajattelustaan, vaan käyttämään sitä mahdollisimman syvällisesti.


Tästä syystä Upaniṣadien menetelmä perustuu kuuntelemiseen (śravaṇa), järkiperäiseen pohdintaan (manana) ja syvään sisäiseen oivallukseen (nididhyāsana). Pelkkä uskominen ei riitä. Opetus saa täyden merkityksensä vasta silloin, kun ihminen ymmärtää sen itse.

Anonyymi00138 kirjoitti:

Kukin tulkoon uskollaan autuaaksi - tuntuu siltä, että tähän tuodaan ajatusmalli, joka kuuluu vain KRISTINUSKOON – ÄLÄ SEKOITA KRISTINUSKOA JA UPANISHADEJA TOISIINSA.

Tämä on tärkeä filosofinen ero.

Jos totuus todella on totta, sen ei pitäisi tarvita tuekseen pelottelua. Jos jokin näkemys on oikea, sen pitäisi kestää tutkimista, kysymyksiä, epäilyä ja kriittistä pohdintaa. Upaniṣadit lähtevät juuri tästä


Ne eivät pyri vaientamaan kysymyksiä vaan herättämään niitä.


Niiden opettajat eivät sano: "Usko, tai sinut tuomitaan." Sen sijaan he kysyvät: "Kuka sinä olet? Mikä on tietoisuuden luonne? Mikä on muuttumatonta kaiken muutoksen keskellä?" Oppilasta ei vaadita luopumaan ajattelustaan, vaan käyttämään sitä mahdollisimman syvällisesti.


Tästä syystä Upaniṣadien menetelmä perustuu kuuntelemiseen (śravaṇa), järkiperäiseen pohdintaan (manana) ja syvään sisäiseen oivallukseen (nididhyāsana). Pelkkä uskominen ei riitä. Opetus saa täyden merkityksensä vasta silloin, kun ihminen ymmärtää sen itse.

Lue lisää

Jos totuus todella on totta, sen ei pitäisi tarvita tuekseen pelottelua. Jos jokin näkemys on oikea, sen pitäisi kestää tutkimista, kysymyksiä, epäilyä ja kriittistä pohdintaa. Upaniṣadit lähtevät juuri tästä


Ne eivät pyri vaientamaan kysymyksiä vaan herättämään niitä.

Anonyymi00139 kirjoitti:

Jos totuus todella on totta, sen ei pitäisi tarvita tuekseen pelottelua. Jos jokin näkemys on oikea, sen pitäisi kestää tutkimista, kysymyksiä, epäilyä ja kriittistä pohdintaa. Upaniṣadit lähtevät juuri tästä


Ne eivät pyri vaientamaan kysymyksiä vaan herättämään niitä.

Lue lisää

On huomionarvoista, ettei Upaniṣadeissa löydy opetusta, jonka mukaan ihminen joutuisi ikuiseen rangaistukseen siksi, että hän ei hyväksy niiden opetuksia. Niissä ei esitetä, että rehellinen epäily olisi synti tai että kriittinen ajattelu olisi vaarallista. Päinvastoin, kysymykset ja tutkiminen ovat olennainen osa tiedon tietä.


Tästä syystä Upaniṣadit eivät pyri ensisijaisesti lisäämään uskomuksia vaan poistamaan tietämättömyyttä. Ne eivät vetoa pelkoon vaan ymmärrykseen. Ne eivät pyydä ihmistä hyväksymään väitteitä siksi, että niiden hylkäämisestä seuraisi ikuinen rangaistus, vaan kutsuvat tutkimaan, ovatko niiden väitteet tosia.
Juuri siksi niiden keskeinen kysymys ei ole: "Uskotko oikein?" vaan: "Näetkö todellisuuden sellaisena kuin se on?" Tämä on perustavanlaatuinen ero. Totuus ei Upaniṣadien mukaan riipu siitä, kuinka voimakkaasti siihen uskotaan, vaan siitä, voidaanko se oivaltaa suorassa kokemuksessa.


Upaniṣadit eivät pyri vaientamaan kysymyksiä vaan herättämään niitä.


Niissä ei esiinny ajatusta: "Usko äläkä kysele, tai joudut ikuiseen helvettiin."


Päinvastoin, oppilasta rohkaistaan kysymään, pohtimaan ja oivaltamaan itse.

Upaniṣadit eivät puhu "pelastuksesta" samassa merkityksessä kuin ikuisen kidutuksen uskonto (sensuroinnin jälkeinen).

Ongelma ei ole ātmanissa vaan tietämättömyydessä (avidyā). Ihminen samaistaa itsensä kehoon, mieleen ja muuttuvaan persoonallisuuteen eikä tunnista todellista luontoaan. Siksi Upaniṣadien mukaan vapautuminen (mokṣa) ei tarkoita sitä, että jokin pelastettaisiin tuholta tai ikuiselta rangaistukselta, vaan sitä, että tietämättömyys väistyy tiedon (jñāna) myötä.

Anonyymi00140 kirjoitti:

On huomionarvoista, ettei Upaniṣadeissa löydy opetusta, jonka mukaan ihminen joutuisi ikuiseen rangaistukseen siksi, että hän ei hyväksy niiden opetuksia. Niissä ei esitetä, että rehellinen epäily olisi synti tai että kriittinen ajattelu olisi vaarallista. Päinvastoin, kysymykset ja tutkiminen ovat olennainen osa tiedon tietä.


Tästä syystä Upaniṣadit eivät pyri ensisijaisesti lisäämään uskomuksia vaan poistamaan tietämättömyyttä. Ne eivät vetoa pelkoon vaan ymmärrykseen. Ne eivät pyydä ihmistä hyväksymään väitteitä siksi, että niiden hylkäämisestä seuraisi ikuinen rangaistus, vaan kutsuvat tutkimaan, ovatko niiden väitteet tosia.
Juuri siksi niiden keskeinen kysymys ei ole: "Uskotko oikein?" vaan: "Näetkö todellisuuden sellaisena kuin se on?" Tämä on perustavanlaatuinen ero. Totuus ei Upaniṣadien mukaan riipu siitä, kuinka voimakkaasti siihen uskotaan, vaan siitä, voidaanko se oivaltaa suorassa kokemuksessa.


Upaniṣadit eivät pyri vaientamaan kysymyksiä vaan herättämään niitä.


Niissä ei esiinny ajatusta: "Usko äläkä kysele, tai joudut ikuiseen helvettiin."


Päinvastoin, oppilasta rohkaistaan kysymään, pohtimaan ja oivaltamaan itse.

Upaniṣadit eivät puhu "pelastuksesta" samassa merkityksessä kuin ikuisen kidutuksen uskonto (sensuroinnin jälkeinen).

Ongelma ei ole ātmanissa vaan tietämättömyydessä (avidyā). Ihminen samaistaa itsensä kehoon, mieleen ja muuttuvaan persoonallisuuteen eikä tunnista todellista luontoaan. Siksi Upaniṣadien mukaan vapautuminen (mokṣa) ei tarkoita sitä, että jokin pelastettaisiin tuholta tai ikuiselta rangaistukselta, vaan sitä, että tietämättömyys väistyy tiedon (jñāna) myötä.

Lue lisää

Upaniṣadit eivät puhu "pelastuksesta" samassa merkityksessä kuin ikuisen kidutuksen uskonto (sensuroinnin jälkeinen).

Tästä syystä Upaniṣadit eivät pyri pelastamaan ihmistä ikuiselta helvetiltä eivätkä pakota ketään uskomaan pelastuakseen.


Ne kutsuvat tutkimaan, oivaltamaan ja vapautumaan tietämättömyydestä. Vapautuminen ei ole palkinto oikeasta uskomuksesta, vaan seuraus siitä, että todellisuus nähdään sellaisena kuin se on.


Upaniṣadit eivät puhu "pelastuksesta" samassa merkityksessä kuin ikuisen kidutuksen uskonto (sensuroinnin jälkeinen).

Tästä syystä Upaniṣadit eivät pyri pelastamaan ihmistä ikuiselta helvetiltä eivätkä pakota ketään uskomaan pelastuakseen.


Ne kutsuvat tutkimaan, oivaltamaan ja vapautumaan tietämättömyydestä. Vapautuminen ei ole palkinto oikeasta uskomuksesta, vaan seuraus siitä, että todellisuus nähdään sellaisena kuin se on.

Anonyymi00141 kirjoitti:

Upaniṣadit eivät puhu "pelastuksesta" samassa merkityksessä kuin ikuisen kidutuksen uskonto (sensuroinnin jälkeinen).

Tästä syystä Upaniṣadit eivät pyri pelastamaan ihmistä ikuiselta helvetiltä eivätkä pakota ketään uskomaan pelastuakseen.


Ne kutsuvat tutkimaan, oivaltamaan ja vapautumaan tietämättömyydestä. Vapautuminen ei ole palkinto oikeasta uskomuksesta, vaan seuraus siitä, että todellisuus nähdään sellaisena kuin se on.


Upaniṣadit eivät puhu "pelastuksesta" samassa merkityksessä kuin ikuisen kidutuksen uskonto (sensuroinnin jälkeinen).

Tästä syystä Upaniṣadit eivät pyri pelastamaan ihmistä ikuiselta helvetiltä eivätkä pakota ketään uskomaan pelastuakseen.


Ne kutsuvat tutkimaan, oivaltamaan ja vapautumaan tietämättömyydestä. Vapautuminen ei ole palkinto oikeasta uskomuksesta, vaan seuraus siitä, että todellisuus nähdään sellaisena kuin se on.

Lue lisää

Upaniṣadien sanoma ei perustu pelkoon. Niissä ei sanota: "Usko äläkä kyseenalaista, tai sinua odottaa ikuinen kidutus, koska Taivaan Isukki on niin hyvä".

Sen sijaan ne kutsuvat ihmistä tutkimaan, kysymään, pohtimaan ja oivaltamaan.
Tämä ei ole sattumaa, vaan seuraa niiden koko tietokäsityksestä. Totuutta ei pidetä asiana, joka syntyy uskomalla, vaan asiana, joka voidaan oivaltaa. Siksi kysymykset eivät ole uhka vaan välttämätön osa tiedon syntymistä.


Rehellinen epäily ei ole vihollinen, vaan usein ensimmäinen askel syvempään ymmärrykseen.




Jos jokin on totta, sen ei tarvitse suojautua kysymyksiltä eikä turvautua pelotteluun.

Totuus kestää tutkimisen.

Se ei muutu epätodeksi siksi, että sitä epäillään, eikä todeksi siksi, että siihen uskotaan.


Siksi Upaniṣadit eivät pyri pakottamaan ketään uskomaan. Ne kutsuvat jokaista tutkimaan itse. Opettaja voi osoittaa suunnan, mutta oivallusta ei voi korvata auktoriteetilla eikä uskontunnustuksella. Totuus on jokaisen löydettävä itse.


Upaniṣadien lähtökohta on, että totuus ei tarvitse suojakseen pelkoa eikä dogmeja.

Se kutsuu tutkimaan itseään. Totuus ei muutu epätodeksi siksi, että sitä epäillään, eikä todeksi siksi, että siihen uskotaan. Jos se on totta, se kestää rehellisen tutkimisen ja voi lopulta tulla oivalletuksi omassa kokemuksessa.



Upanishadit eivät jaa ihmisiä oikeauskoisiin ja vääräuskoisiin.

Toisin kuin ikuisen kidutuksen uskonnossa, jossa "pelastuminen" sidotaan "oikeaan" uskoon, Upanishadit eivät opeta, että väärä vakaumus johtaisi ikuiseen helvettiin. Niiden painopiste on tiedossa, itsetutkiskelussa ja oivalluksessa, ei uskontunnustuksessa.

Anonyymi00142 kirjoitti:

Upaniṣadien sanoma ei perustu pelkoon. Niissä ei sanota: "Usko äläkä kyseenalaista, tai sinua odottaa ikuinen kidutus, koska Taivaan Isukki on niin hyvä".

Sen sijaan ne kutsuvat ihmistä tutkimaan, kysymään, pohtimaan ja oivaltamaan.
Tämä ei ole sattumaa, vaan seuraa niiden koko tietokäsityksestä. Totuutta ei pidetä asiana, joka syntyy uskomalla, vaan asiana, joka voidaan oivaltaa. Siksi kysymykset eivät ole uhka vaan välttämätön osa tiedon syntymistä.


Rehellinen epäily ei ole vihollinen, vaan usein ensimmäinen askel syvempään ymmärrykseen.




Jos jokin on totta, sen ei tarvitse suojautua kysymyksiltä eikä turvautua pelotteluun.

Totuus kestää tutkimisen.

Se ei muutu epätodeksi siksi, että sitä epäillään, eikä todeksi siksi, että siihen uskotaan.


Siksi Upaniṣadit eivät pyri pakottamaan ketään uskomaan. Ne kutsuvat jokaista tutkimaan itse. Opettaja voi osoittaa suunnan, mutta oivallusta ei voi korvata auktoriteetilla eikä uskontunnustuksella. Totuus on jokaisen löydettävä itse.


Upaniṣadien lähtökohta on, että totuus ei tarvitse suojakseen pelkoa eikä dogmeja.

Se kutsuu tutkimaan itseään. Totuus ei muutu epätodeksi siksi, että sitä epäillään, eikä todeksi siksi, että siihen uskotaan. Jos se on totta, se kestää rehellisen tutkimisen ja voi lopulta tulla oivalletuksi omassa kokemuksessa.



Upanishadit eivät jaa ihmisiä oikeauskoisiin ja vääräuskoisiin.

Toisin kuin ikuisen kidutuksen uskonnossa, jossa "pelastuminen" sidotaan "oikeaan" uskoon, Upanishadit eivät opeta, että väärä vakaumus johtaisi ikuiseen helvettiin. Niiden painopiste on tiedossa, itsetutkiskelussa ja oivalluksessa, ei uskontunnustuksessa.

Lue lisää

Kysyit:

"onko hindu tieto täydellistä, tutkittua kokonaan?

lisääkö luonnontiede uutta vanhaan tietoon?

soveltaako oppinut bhakta vanhaa tietoa?
saako hän keksiä uutta tai soveltaa vanhan vain?

luoko luonnontiede paineita hindun opeille?
kun vertaa kristinuskon paineille, jota luonnontiede synnytti"


Vastaus:

"luoko luonnontiede paineita hindun opeille?
kun vertaa kristinuskon paineille, jota luonnontiede synnytti"

Ei minkäänlaisia paineita.
Olemme myös siinä mielessä erilaisia, ettemme ole koskaan edes väittäneet, että vain meidän polkumme on ainoa oikea.
Toisin kuin kristinuskossa, emme pakota ketään uskomaan mitään. Jokaisen oma asia on, uskooko mihinkään vai ei, kun kerran mitään pelastettavaa ei edes ole.

"Saako hän keksiä uutta vai ainoastaan soveltaa vanhaa?"
Kyllä, hän voi olla luova, kehittää uusia sovelluksia ja esittää uusia oivalluksia, koska kaikki tieto on perimmäisessä mielessä jo Vedoissa läsnä, vaikka sitä ei aina ilmaista samoilla käsitteillä tai termeillä kuin nykyään. Siksi uudet ideat ovat vain olemassa olevan tiedon uusia sovelluksina tai ilmentyminä, eivät edes esiinny täysin uutena tietona.

Veda ei ole pelkästään kokoelma muinaisia tekstejä, vaan kaiken tiedon alkuperäinen lähde (sarva-jñāna-maya). Siksi uudet tieteelliset löydöt eivät lainkiaan kumoa Vedaa, vaan voivat korkeintaan vahvistaa, havainnollistaa tai auttaa ymmärtämään sitä, mitä Veda on jo ilmaissut omalla kielellään ja omilla käsitteillään.
"Saako hän keksiä uutta vai ainoastaan soveltaa vanhaa?"

Saa.

Vedalaisen epistemologian mukaan todellinen tieto on ikuista. Ihminen ei varsinaisesti luo uutta tietoa, vaan löytää tai palauttaa mieleensä sellaista, mikä on aina ollut olemassa. Tieteelliset löydöt ovat tässä mielessä uusia ihmiselle, mutta eivät todellisuudelle itselleen. Veda nähdään tämän ikuisen tiedon ilmoitettuna lähteenä, minkä vuoksi uusia havaintoja voidaan pitää saman totuuden myöhempinä ilmentyminä tai sovelluksina.
"Soveltaako oppinut bhakta vanhaa tietoa?"

Oppinut bhakta ei ole sidottu pelkkään vanhan toistamiseen. Hän voi kehittää uusia selitysmalleja, sovelluksia ja opetustapoja, kunhan ne ovat sopusoinnussa vedalaisen tiedon periaatteiden kanssa. Luovuus ei tarkoita totuuden muuttamista, vaan ikuisen tiedon ilmaisemista tavalla, joka puhuttelee kulloistakin aikaa, kulttuuria ja ymmärrystä.
Veda on apauruṣeya, minkä vuoksi se jo sisältää kaiken todellista tietoa koskevan perustan. Tieto ei synny ontologisesti (olemassaolon tasolla) uutena, vaan tulee vähitellen ihmisen tietoisuuteen epistemologisen (tiedon saavuttamista koskevan) prosessin kautta. Tieteelliset löydöt eivät siis luo uusia luonnonlakeja tai totuuksia, vaan empiirisesti (havaintoon ja kokeeseen perustuen) paljastavat sellaisia rakenteita ja periaatteita, jotka ovat aina olleet olemassa.
"Soveltaako oppinut bhakta vanhaa tietoa?"

Paramparamme filosofiassa todellisuus nähdään objektiivisena ja järjestyneenä systeeminä, jota ylläpitää ṛta (universaali järjestys) ja dharma (todellisuuden sisäinen laki ja tarkoituksenmukainen järjestys). Moderni tiede tutkii tätä järjestystä induktiivisella (havaintojen pohjalta yleistävällä), deduktiivisella (yleisestä yksittäiseen päättelevällä) ja hypoteettis-deduktiivisella (hypoteesien testaamiseen perustuvalla) menetelmällä. Vedalaisen näkemyksen mukaan nämä menetelmät eivät luo totuutta, vaan ainoastaan lähestyvät sitä asteittain.

Tästä syystä oppinut bhakta voi soveltaa vedalaista tietoa uusiin tilanteisiin, kehittää uusia käsitteellisiä malleja (teoreettisia jäsennyksiä), analogioita (vastaavuuksia), pedagogisia menetelmiä (opetustapoja) ja jopa uusia teknologisia sovelluksia, kunhan ne säilyttävät epistemisen koherenssin (sisäisen tiedollisen johdonmukaisuuden) śāstran jne. kanssa. Luovuus ei tällöin merkitse uusien absoluuttisten totuuksien tuottamista, vaan ikuisen tiedon kontekstualisointia (sovittamista uuteen historialliseen, kulttuuriseen tai tieteelliseen kontekstiin) ja hermeneuttista (tulkinnallista) syventämistä.

Vedalaisesta näkökulmasta kaikki autenttinen tiede on viime kädessä todellisuuden järjestyksen dekoodaamista (rakenteen ja lainalaisuuksien paljastamista), ei sen keksimistä. Tässä mielessä tieteellinen innovaatio voidaan ymmärtää heuristisena (uutta oivallusta synnyttävänä) prosessina, jossa aiemmin implisiittinen (piilevä) tieto muuttuu eksplisiittiseksi (selkeästi ilmaistavaksi). Vedan katsotaan sisältävän tämän tiedon siemenmuodossa (bīja-rūpa), kun taas ihmiskunnan tutkimus avaa sitä vähitellen historiallisessa ajassa.
Kaikki uusi on vain vanhaa, joka on jo kauan sitten unohdettu.

Kaikki tiede on jo olemassa Vedoissa.


”Aina kun pidän luennon kvanttifysiikasta, minusta tuntuu kuin puhuisin Vedantasta!” - Hans Peter Dürr.

Anonyymi00123 kirjoitti:

Väärän identiteetin tapaus

Vaeltaako sielu?

Vastaus on: ei.

Sielu ei vaella eikä voikaan vaeltaa.

------------------
"siirtyy toiseen ruumiiseen"


Ilmoita teksti sanskritin kielellä, ja anna se teksti, jossa se on kirjoitettu, ilmoita myös jakeen numero ja tekstin nimi sekä se, mistä ”totuus on otettu”.

Todellisuudessa ei siirry:

Mutta siirtyykö sielu todella uuteen kehoon? Ei. Se ei siirry, sillä sillä ei ole kykyä liikkua tässä maailmassa



Kaiken tämän lisäksi sielu ei ole edes tässä ulottuvuudessa, sielu on kokonaan toisessa ulottuvuudessa, ja se heijastuu toisesta ulottuvuudesta sydömen alueelle, se ei edes ole fyysisessä sydämessä, vaan metafyysisessä.

-------------------

NIIN TAPAHTUU, JOS LUOTTAA TEKOÄLYYN JA VÄÄRIIN KÄÄNNÖKSIIN.


PÄINVASTOIN, HINDUJEN MUKAAN (MITÄ IKINÄ SANA HINDU TARKOITTAAKAAN) ELÄVÄ OLENTO ON ITSE SIELU, JA SIELULLA ON FYYSISEN KEHO

HINDUIJEN MUKAAN IHMISELLÄ EI OLE SIELUA, MUTTA SIELULLA ON IHMISRUUMIS.´

-----------------------
Ihmisellä on sielu. Niin sanotaan, kun puhutaan alkeellisemmalle yleisölle, jotta he edes alkaisivat ymmärtää jotakin.

Sen jälkeen, kun ymmärrys kehittyy, annetaan lisää tietoa.

Todellisuudessa ihmisellä ei ole sielua, vaan sielu eli jiva eli elävä olento, käyttää ihmiskehoa.

Lue lisää

Tärkeää!

Anonyymi00142 kirjoitti:

Upaniṣadien sanoma ei perustu pelkoon. Niissä ei sanota: "Usko äläkä kyseenalaista, tai sinua odottaa ikuinen kidutus, koska Taivaan Isukki on niin hyvä".

Sen sijaan ne kutsuvat ihmistä tutkimaan, kysymään, pohtimaan ja oivaltamaan.
Tämä ei ole sattumaa, vaan seuraa niiden koko tietokäsityksestä. Totuutta ei pidetä asiana, joka syntyy uskomalla, vaan asiana, joka voidaan oivaltaa. Siksi kysymykset eivät ole uhka vaan välttämätön osa tiedon syntymistä.


Rehellinen epäily ei ole vihollinen, vaan usein ensimmäinen askel syvempään ymmärrykseen.




Jos jokin on totta, sen ei tarvitse suojautua kysymyksiltä eikä turvautua pelotteluun.

Totuus kestää tutkimisen.

Se ei muutu epätodeksi siksi, että sitä epäillään, eikä todeksi siksi, että siihen uskotaan.


Siksi Upaniṣadit eivät pyri pakottamaan ketään uskomaan. Ne kutsuvat jokaista tutkimaan itse. Opettaja voi osoittaa suunnan, mutta oivallusta ei voi korvata auktoriteetilla eikä uskontunnustuksella. Totuus on jokaisen löydettävä itse.


Upaniṣadien lähtökohta on, että totuus ei tarvitse suojakseen pelkoa eikä dogmeja.

Se kutsuu tutkimaan itseään. Totuus ei muutu epätodeksi siksi, että sitä epäillään, eikä todeksi siksi, että siihen uskotaan. Jos se on totta, se kestää rehellisen tutkimisen ja voi lopulta tulla oivalletuksi omassa kokemuksessa.



Upanishadit eivät jaa ihmisiä oikeauskoisiin ja vääräuskoisiin.

Toisin kuin ikuisen kidutuksen uskonnossa, jossa "pelastuminen" sidotaan "oikeaan" uskoon, Upanishadit eivät opeta, että väärä vakaumus johtaisi ikuiseen helvettiin. Niiden painopiste on tiedossa, itsetutkiskelussa ja oivalluksessa, ei uskontunnustuksessa.

Lue lisää

Jännää!

Anonyymi00124 kirjoitti:

Repetitio est mater studiorum


Yksikään ”hindu” ei koskaan kamppaile ”uskonsa” vuoksi.
Koska ”hindulaisessa” ajattelussa ei nähdä mitään erillistä "pelastettavaa", ei myöskään ole perusteita pyrkiä käännyttämään ketään niin sanottuun ”oikeaan uskoon”.

Emme ole koskaan edes väittäneet, että meidän polkumme olisi ainoa oikea, että olisi olemassa vain yksi oikea tie.

Päinvastoin, henkiseen kasvuun johtavia polkuja on lukemattomia. Jokainen voi valita itselleen sopivan polun oman ymmärryksensä, elämäntilanteensa ja henkisen kehityksensä mukaisesti.

Tämän vuoksi niin sanottuun hindulaisuuteen – mitä tämä sana sitten tarkalleen ottaen tarkoittaakaan – ei lähtökohtaisesti kuulu ajatus siitä, että kaikkien tulisi omaksua sama ajatusmalli, usko tai kulkea yhtä ainoaa polkua.

Koska mitään "pelastettavaa" ei ole, ei ole myöskään mitään järkeä pakottaa ketään "oikeaan uskoon".


Mikään uskonto ei voi perustellusti vaatia itselleen yksinoikeutta hengelliseen viisauteen.

Ihmisen uskonnollinen näkemys heijastaa hänen senhetkistä tietoisuuttaan ja kehitysvaihettaan. Jos uskonnollinen käsitys on yksinkertainen tai alkeellinen, se ei välttämättä merkitse mitään muuta kuin sitä, että ihminen ei vielä kykene omaksumaan syvempää ymmärrystä. Kehitys on asteittaista, ja jokainen vaihe voi olla omalla tavallaan tarpeellinen.

Ongelma syntyy silloin, kun tähän kehitysvaiheeseen liitetään ehdoton dogmaattisuus – usko siihen, että oma käsitys on ainoa oikea ja lopullinen. Tällöin henkinen kasvu voi pysähtyä ja kääntyä jopa taantumukseksi.

Jos ihmisen käsitys hengellisyydestä rajoittuu esimerkiksi taivaan tai paratiisin tavoitteluun aineellisine palkintoineen, ja se vastaa hänen nykyistä ymmärryksen tasoaan, se on hänen tämänhetkinen lähtökohtansa. Myös itsekkäät motiivit voivat olla osa ihmisen kehitystä, ennen kuin hän on valmis ottamaan seuraavan askeleen kohti laajempaa tietoisuutta ja pyyteettömämpää ymmärrystä.

Vedalaisuus ei perustu uskonnollisiin dogmeihin, vaan tiedon, kokemuksen, tutkimisen ja oivalluksen merkitykseen henkisen kehityksen perustana.


Emme ole koskaan edes väittäneet, että meidän polkumme olisi ainoa oikea, että olisi olemassa vain yksi oikea tie.

Päinvastoin, henkiseen kasvuun johtavia polkuja on lukemattomia.

-------------------

Repetitio est mater studiorum

Lue lisää

https://www.youtube.com/watch?v=vOlQcqwI0ks
Tässä on video upanishadien viisaudesta. Voitte halutessanne laittaa automaattisen käännöksen päälle videon asetuksista. Käännös ei kuitenkaan ole kovin hyvä.

Toinen vaihtoehto on laittaa videoon translitterointi päälle ja kääntää teksti erillisellä käännösohjelmalla. Omasta mielestäni Google Kääntäjä on maailman heikoin kääntäjä, joten suosittelen käyttämään jotakin muuta käännösohjelmaa.

Anonyymi00146 kirjoitti:

https://www.youtube.com/watch?v=vOlQcqwI0ks
Tässä on video upanishadien viisaudesta. Voitte halutessanne laittaa automaattisen käännöksen päälle videon asetuksista. Käännös ei kuitenkaan ole kovin hyvä.

Toinen vaihtoehto on laittaa videoon translitterointi päälle ja kääntää teksti erillisellä käännösohjelmalla. Omasta mielestäni Google Kääntäjä on maailman heikoin kääntäjä, joten suosittelen käyttämään jotakin muuta käännösohjelmaa.

Lue lisää

Upanishadit antavat vastauksen kysymykseen 'Kuka minä olen?' – Sanskriitin salaisuudet, jotka mullistavat käsityksesi todellisuudesta!
https://www.youtube.com/watch?v=vOlQcqwI0ks

Anonyymi00147 kirjoitti:

Upanishadit antavat vastauksen kysymykseen 'Kuka minä olen?' – Sanskriitin salaisuudet, jotka mullistavat käsityksesi todellisuudesta!
https://www.youtube.com/watch?v=vOlQcqwI0ks

Lue lisää

Tässä videoissa puhutaan juuri siitä, mistä olen itsekin puhunut täällä. Otin näihin myös translitteraation, ja niitä löytyy useilla eri kielillä netistä.
https://www.youtube.com/watch?v=vOlQcqwI0ks

Anonyymi00148 kirjoitti:

Tässä videoissa puhutaan juuri siitä, mistä olen itsekin puhunut täällä. Otin näihin myös translitteraation, ja niitä löytyy useilla eri kielillä netistä.
https://www.youtube.com/watch?v=vOlQcqwI0ks

Lue lisää

Vedat eivät ole yksinomaan intialainen perintö, vaan niillä on kosminen ja universaali alkuperä.

Vedat ovat olemassa riippumatta mistään maasta, kansasta tai historiallisesta aikakaudesta. Niiden yhteys Intiaan johtuu siitä, että juuri muinaisen Intian alueella tämä tieto säilytettiin, järjesteltiin ja välitettiin ihmiskunnalle.

Anonyymi00149 kirjoitti:

Vedat eivät ole yksinomaan intialainen perintö, vaan niillä on kosminen ja universaali alkuperä.

Vedat ovat olemassa riippumatta mistään maasta, kansasta tai historiallisesta aikakaudesta. Niiden yhteys Intiaan johtuu siitä, että juuri muinaisen Intian alueella tämä tieto säilytettiin, järjesteltiin ja välitettiin ihmiskunnalle.

Lue lisää

Tärkeää!

Upaniṣadit käsittelevät pääasiassa henkistä tietoa Absoluutin persoonattomasta aspektista.

Kuitenkin jotkin Upaniṣadit (esimerkiksi Isha Upanishad) sekä yksittäiset säkeet niissä käsittelevät Jumalan persoonallista olemusta ja bhaktia.



Lisäksi itse Bhagavad Gitaa kutsutaan usein nimillä Gītopaniṣad tai Yoga-upaniṣad, mikä korostaa sen asemaa Upaniṣadina ja sen kuulumista Vedānta-perinteeseen.

Upaniṣadien ja Vedanta Sutran ohella Bhagavad Gītā on yksi Vedāntan kolmesta perustekstistä.

Anonyymi00150 kirjoitti:

Tärkeää!

Upaniṣadit käsittelevät pääasiassa henkistä tietoa Absoluutin persoonattomasta aspektista.

Kuitenkin jotkin Upaniṣadit (esimerkiksi Isha Upanishad) sekä yksittäiset säkeet niissä käsittelevät Jumalan persoonallista olemusta ja bhaktia.



Lisäksi itse Bhagavad Gitaa kutsutaan usein nimillä Gītopaniṣad tai Yoga-upaniṣad, mikä korostaa sen asemaa Upaniṣadina ja sen kuulumista Vedānta-perinteeseen.

Upaniṣadien ja Vedanta Sutran ohella Bhagavad Gītā on yksi Vedāntan kolmesta perustekstistä.

Lue lisää

Upaniṣadit käsittelevät pääasiassa henkistä tietoa Absoluutin persoonattomasta aspektista.

Kuitenkin jotkin Upaniṣadit (esimerkiksi Isha Upanishad) sekä yksittäiset säkeet niissä käsittelevät Jumalan persoonallista olemusta ja bhaktia.



Brahman on Jumalan persoonaton säteily eli Hänen rajaton henkinen olemuksensa. Se on todellinen, mutta se ei ole Jumalan täydellisin ilmenemismuoto.


Persoonallinen Jumala on Krishna (Kṛṣṇa), jolla on ikuinen persoona, tahto, ominaisuudet.

Bhagavad Gītāssa Kṛṣṇa opettaa sekä Brahmanista että omasta asemastaan persoonallisena Jumalana. Hän ilmoittaa myös olevansa Brahmanin perusta (Bhagavad Gītā 14.27).

Anonyymi00151 kirjoitti:

Upaniṣadit käsittelevät pääasiassa henkistä tietoa Absoluutin persoonattomasta aspektista.

Kuitenkin jotkin Upaniṣadit (esimerkiksi Isha Upanishad) sekä yksittäiset säkeet niissä käsittelevät Jumalan persoonallista olemusta ja bhaktia.



Brahman on Jumalan persoonaton säteily eli Hänen rajaton henkinen olemuksensa. Se on todellinen, mutta se ei ole Jumalan täydellisin ilmenemismuoto.


Persoonallinen Jumala on Krishna (Kṛṣṇa), jolla on ikuinen persoona, tahto, ominaisuudet.

Bhagavad Gītāssa Kṛṣṇa opettaa sekä Brahmanista että omasta asemastaan persoonallisena Jumalana. Hän ilmoittaa myös olevansa Brahmanin perusta (Bhagavad Gītā 14.27).

Lue lisää

Tämän vuoksi :


Brahmanin oivaltaminen on yksi henkisen ymmärryksen taso.

Korkein oivallus on tuntea Kṛṣṇa persoonallisena Jumalana.

Bhakti on korkein.

Anonyymi00152 kirjoitti:

Tämän vuoksi :


Brahmanin oivaltaminen on yksi henkisen ymmärryksen taso.

Korkein oivallus on tuntea Kṛṣṇa persoonallisena Jumalana.

Bhakti on korkein.

Lue lisää

https://vedabase.io/fi/library/tqk/4/

Kṛṣṇalla, alkuperäisellä henkilöllä, on kolme aspektia: Jumaluuden Ylin Persoonallisuus, kaikkialla vallitseva Paramātma (Ylisielu) ja persoonaton Brahmanin sädehohto. Bhakti-yogasta kiinnostuneet eivät välitä Brahmanin persoonattomasta sädehohdosta. Se on ominaisempaa tavanomaisille ihmisille. Niille jotka asuvat auringossa, auringonvalo ei ole mitenkään mielenkiintoista. Heille se on merkityksetöntä. Vastaavasti henkisesti edistyneitä ei kiinnosta persoonaton Brahmanin sädehohto. He ovat kiinnostuneempia puruṣasta, Ylimmästä Henkilöstä, Vāsudevasta. Bhagavad-gītāssa todetaan, että oivallus Ylimmästä Henkilöstä saavutetaan monien, monien elämien jälkeen (bahūnāṁ janmanām ante). Jñānīt, persoonattomuusfilosofit, joita viehättää persoonattoman Brahmanin sädehohto, yrittävät tietonsa voimalla ymmärtää Absoluuttisen Totuuden, mutta he eivät ymmärrä, että heidän tietonsa on epätäydellistä ja rajallista, kun taas Kṛṣṇa, Absoluuttinen Totuus, on rajaton. Emme voi saavuttaa rajatonta rajallisella tiedollamme. Se ei ole mahdollista.

Anonyymi00153 kirjoitti:

https://vedabase.io/fi/library/tqk/4/

Kṛṣṇalla, alkuperäisellä henkilöllä, on kolme aspektia: Jumaluuden Ylin Persoonallisuus, kaikkialla vallitseva Paramātma (Ylisielu) ja persoonaton Brahmanin sädehohto. Bhakti-yogasta kiinnostuneet eivät välitä Brahmanin persoonattomasta sädehohdosta. Se on ominaisempaa tavanomaisille ihmisille. Niille jotka asuvat auringossa, auringonvalo ei ole mitenkään mielenkiintoista. Heille se on merkityksetöntä. Vastaavasti henkisesti edistyneitä ei kiinnosta persoonaton Brahmanin sädehohto. He ovat kiinnostuneempia puruṣasta, Ylimmästä Henkilöstä, Vāsudevasta. Bhagavad-gītāssa todetaan, että oivallus Ylimmästä Henkilöstä saavutetaan monien, monien elämien jälkeen (bahūnāṁ janmanām ante). Jñānīt, persoonattomuusfilosofit, joita viehättää persoonattoman Brahmanin sädehohto, yrittävät tietonsa voimalla ymmärtää Absoluuttisen Totuuden, mutta he eivät ymmärrä, että heidän tietonsa on epätäydellistä ja rajallista, kun taas Kṛṣṇa, Absoluuttinen Totuus, on rajaton. Emme voi saavuttaa rajatonta rajallisella tiedollamme. Se ei ole mahdollista.

Lue lisää

https://vedabase.io/fi/library/tqk/4/

Kṛṣṇalla, alkuperäisellä henkilöllä, on kolme aspektia: Jumaluuden Ylin Persoonallisuus, kaikkialla vallitseva Paramātma (Ylisielu) ja persoonaton Brahmanin sädehohto.

Anonyymi00154 kirjoitti:

https://vedabase.io/fi/library/tqk/4/

Kṛṣṇalla, alkuperäisellä henkilöllä, on kolme aspektia: Jumaluuden Ylin Persoonallisuus, kaikkialla vallitseva Paramātma (Ylisielu) ja persoonaton Brahmanin sädehohto.

Lue lisää

Bhagavad Gītāssa Kṛṣṇa opettaa sekä Brahmanista että omasta asemastaan persoonallisena Jumalana. Hän ilmoittaa myös olevansa Brahmanin perusta (Bhagavad Gītā 14.27).

Anonyymi00155 kirjoitti:

Bhagavad Gītāssa Kṛṣṇa opettaa sekä Brahmanista että omasta asemastaan persoonallisena Jumalana. Hän ilmoittaa myös olevansa Brahmanin perusta (Bhagavad Gītā 14.27).

https://vedabase.io/en/library/bg/14/27/

And I am the basis of the impersonal Brahman, which is immortal, imperishable and eternal and is the constitutional position of ultimate happiness.

Anonyymi00156 kirjoitti:

https://vedabase.io/en/library/bg/14/27/

And I am the basis of the impersonal Brahman, which is immortal, imperishable and eternal and is the constitutional position of ultimate happiness.

Lue lisää

Bhagavad-gītā As It Is

https://vedabase.io/en/library/bg/14/27/


14.27

Ja Minä olen persoonattoman Brahmanin perusta – Brahmanin, joka on kuolematon, häviämätön ja ikuinen sekä lopullisen autuuden luonnollinen olemisen tila.**

Selitys

Brahmanin ominaisluonne on kuolemattomuus, häviämättömyys, ikuisuus ja autuus. Brahman on henkisen oivalluksen ensimmäinen taso. Paramātmā, Ylisielu, on henkisen oivalluksen toinen, keskimmäinen taso, ja Korkein Jumaluuden Persoona on Absoluuttisen Totuuden lopullinen oivallus. Siksi sekä Paramātmā että persoonaton Brahman sisältyvät Korkeimpaan Persoonaan.
...
...
...
https://vedabase.io/en/library/bg/14/27/

Anonyymi00157 kirjoitti:

Bhagavad-gītā As It Is

https://vedabase.io/en/library/bg/14/27/


14.27

Ja Minä olen persoonattoman Brahmanin perusta – Brahmanin, joka on kuolematon, häviämätön ja ikuinen sekä lopullisen autuuden luonnollinen olemisen tila.**

Selitys

Brahmanin ominaisluonne on kuolemattomuus, häviämättömyys, ikuisuus ja autuus. Brahman on henkisen oivalluksen ensimmäinen taso. Paramātmā, Ylisielu, on henkisen oivalluksen toinen, keskimmäinen taso, ja Korkein Jumaluuden Persoona on Absoluuttisen Totuuden lopullinen oivallus. Siksi sekä Paramātmā että persoonaton Brahman sisältyvät Korkeimpaan Persoonaan.
...
...
...
https://vedabase.io/en/library/bg/14/27/

Lue lisää

Brahman on Jumalan persoonaton säteily eli Hänen rajaton henkinen olemuksensa, joka on todellinen, mutta ei ole Jumalan täydellisin ilmenemismuoto.

Anonyymi00158 kirjoitti:

Brahman on Jumalan persoonaton säteily eli Hänen rajaton henkinen olemuksensa, joka on todellinen, mutta ei ole Jumalan täydellisin ilmenemismuoto.

Näin sekä Paramātmā että persoonaton Brahman ilmenevät Korkeimmassa Jumaluuden Persoonassa.

Anonyymi00159 kirjoitti:

Näin sekä Paramātmā että persoonaton Brahman ilmenevät Korkeimmassa Jumaluuden Persoonassa.

https://www.youtube.com/watch?v=vOlQcqwI0ks


Toinen vaihtoehto on laittaa videoon translitterointi päälle ja kääntää teksti erillisellä käännösohjelmalla. Omasta mielestäni Google Kääntäjä on maailman heikoin kääntäjä, joten suosittelen käyttämään jotakin muuta käännösohjelmaa.

Anonyymi00160 kirjoitti:

https://www.youtube.com/watch?v=vOlQcqwI0ks


Toinen vaihtoehto on laittaa videoon translitterointi päälle ja kääntää teksti erillisellä käännösohjelmalla. Omasta mielestäni Google Kääntäjä on maailman heikoin kääntäjä, joten suosittelen käyttämään jotakin muuta käännösohjelmaa.

Lue lisää

Brahman on Jumalan persoonaton säteily eli Hänen rajaton henkinen olemuksensa. Se on todellinen, mutta se ei ole Jumalan täydellisin ilmenemismuoto.


Brahmanin oivaltaminen on yksi henkisen ymmärryksen taso.