Kiellettävä: "Teet jonkun perheen onnelliseksi"

Tosi Kyllästynyt

Lapsen adoptioon luovuttamista miettiville kerrotaan usein, että antamalla lapsen adoptioon voi tehdä jonkun lasta odottavan perheen tai pariskunnan onnelliseksi. Mielestäni tuon kertominen pitäisi kieltää esimerkiksi adoptioneuvontaa antavilta sossuilta ja muilta mahdollisilta virkamiehiltä. Samoin asian jatkuvan toitottamisen täällä keskustelupalstalla voisi lopettaa. Se on epäasiatonta tunteisiin vetoamista, jonka voi jossain tilanteissa tulkita syyllistämiseksikin. Ihmiset, joilla on stressaava kriisitilanne lapsensa tai tulevan lapsen elämän suhteen, ovat herkässä psyykkisessä tilassa. Stressitilanteessa he eivät kaipaa viranomaisilta eivätkä nettikirjoittelijoilta näiden tunteisiin vetoavia mielipiteitä.

- lapsen biologisella äidillä ja/tai isällä ei ole velvollisuutta tehdä kenestäkään onnellista
- adoptiolapsella ei ole velvollisuutta tehdä kenestäkään onnellista
- adoptiolasta odottavien pariskuntien onnettomuus tai onnellisuus on täysin epäoleellinen seikka, kun mietitään, mikä olisi lapsen ja lapsen biovanhempien tulevaisuuden kannalta parasta
- tärkeintä on löytää paras mahdollinen ratkaisu lapsen tulevaisuuden kannalta niin, että myös lapsen biologiset vanhemmat voivat jatkaa elämäänsä sen ratkaisun kanssa

Jos edellä mainittujen kohtien ratkettua ratkaisu ilahduttaa myös muita esim. adoptiolasta odottavia pariskuntia, on se onnekas yhteensattuma. Ilahduttaminen ja onnellistuttaminen eivät kuitenkaan kuulu biovanhempien tai adoptiolasten velvollisuuksiin.

16

635

    Vastaukset

    Anonyymi (Kirjaudu / Rekisteröidy)
    5000
    • 1soPekka

      No saahan siitä lohtua, että lapsi on kauan odotettu, ja suurella ilolla otetaan vastaan. Ja aivan varmasti he hoitavat lapsen hyvin.
      Ja silloin ado lapsi tekee uudet vanhempansa onnellisiksi.

      • millamatleena

        Voihan se onnelliseksi tekemisen korostaminen (onko sitä oikeasti?) aiheuttaa paineita ainakin sellaiselle (bio) äidille, jolla on takanaan lapsuudenkoti missä on pitänyt huolehtia enemmän vanhempien toiveiden täyttämisestä kuin omien tunteiden ja tarpeiden esiintuomisesta. Ihminen, joka on joutunut turvautumaan haasteellisessa kasvuympäristössä miellyttämiseen jotta tulisi hyväksytyksi, helposti kokee velvollisuudekseen auttaa muita (adoptiota haluavia), jos itse epäröi yhtään omaa kykyään toimia lapsensa kasvattajana ja vanhempana. Osa lapsensa adoptioon antavista on itse aika heikoilla henkisesti juuri oman traumaattisen lapsuutensa seurauksena. Ei kuitenkaan tietenkään kaikki.


      • 29348902
        millamatleena kirjoitti:

        Voihan se onnelliseksi tekemisen korostaminen (onko sitä oikeasti?) aiheuttaa paineita ainakin sellaiselle (bio) äidille, jolla on takanaan lapsuudenkoti missä on pitänyt huolehtia enemmän vanhempien toiveiden täyttämisestä kuin omien tunteiden ja tarpeiden esiintuomisesta. Ihminen, joka on joutunut turvautumaan haasteellisessa kasvuympäristössä miellyttämiseen jotta tulisi hyväksytyksi, helposti kokee velvollisuudekseen auttaa muita (adoptiota haluavia), jos itse epäröi yhtään omaa kykyään toimia lapsensa kasvattajana ja vanhempana. Osa lapsensa adoptioon antavista on itse aika heikoilla henkisesti juuri oman traumaattisen lapsuutensa seurauksena. Ei kuitenkaan tietenkään kaikki.

        Ainahan niitä naisia on painostettu antamaan lapsensa pois. Ei kukaan sitä onnella tee.


    • ..on tärkein

      "tärkeintä on löytää paras mahdollinen ratkaisu lapsen tulevaisuuden kannalta niin, että myös lapsen biologiset vanhemmat voivat jatkaa elämäänsä sen ratkaisun kanssa."

      Tärkeintä on lapsi, sillä on kyse lapsen koko loppuelämästä.
      Jos lapsen biologinen vanhempi ei halua tai pysty antamaan lapselleen kaikkea lapsen tarvitsemaan turvallisuutta, rakkautta ja hoivaa niin on lapsen parasta että lapsi saa uuden perheen itselleen. Lapsi ei saa pysyvää perhettä jos hänet joudutaan: huostaanottamaan, laittamaan lastenkotiin, sijaiskotiin tai jos lapsi joutuu muuttamaan näiden paikkojen välillä.
      Lapsi tarvitsee pysyvyyttä. Lapsen kehityksen kannalta on tärkeää että hän saa kaiken tarvitsemansa yhdeltä perheeltä eikä viranomaisten eri tahoilta.

      Jos lapsi saa kaiken tarvitsemansa biologisilta vanhemmilta ja vanhemmat haluavat sen antaa niin se on ihanne. Ja silloin vanhempien tulee hoitaa tehtävänsä. Mutta vanhempia on erilaisissa tilanteissa ja silloin voi olla rakkautta luovuttaa lapsi pois. Adoptiossa ei ole kyse adoptioperheestä vaan lapsesta ja hänen biologisten vanhempiensa voimavaroista.

      • Samusirkka

        Adoptiossa on kyse kaikkien osapuolten loppuelämästä. Tiedän adoptioäidin, joka masentui pitkäksi ajaksi kuultuaan, että hänen adoptiolapsensa oli adoptoitu puoliväkisin tämän teini-ikäiseltä bioäidiltä. Myöhemmin adoptiolapselle asian kuuleminen oli hyvin rankka paikka ja psyykkisistä oireista hänkin on kärsinyt vuosia. En tiedä, miten bioäiti on pärjännyt, mutta pelkään ettei hänkään ole päässyt helpolla.

        Kuka mahtoi olla se viisas sossu, joka tällaisessa tilanteessa tiesi ja näki pitkälle tulevaisuuteen nämä kaikki ilmiöt? Vastasyntyneelle vauvalle ihanimmalta näyttävä vaihtoehto ei aina olekaan paras ratkaisu pitkällä tähtäimellä.

        Lapsen etu on totta kai tärkein, mutta parhaan ratkaisun löytäminen ei ole helppo ratkaisu. Vastasyntyneellä vauvalla on noin 20 vuotta lapsuutta ja nuoruutta edessään, joten tulevaisuutta suunniteltaessa on mietittävä aikaa eteenpäin eikä vain tuijotettava yksityiskohtia.


    • Helinä-keiju3

      " Vauvasi tekee jonkun perheen onnelliseksi".

      Vauvan omasta onnellisuudesta ei silti ole takeita, toivoa vain.

      • yhden menettänyt

        Miksi täytyy synnyttää lapsi, jos tietää ettei pysty elämään sen lapsen vanhempana, vaan se on annettava pois ? Ei kai abortti ole mikään huono vaihtoehto, vai mitä ? Ei siinä kannata ajatella että on tappanut lapsen, eihän se ole kuin alkio kun se abortoidaan. Itse olen kokenut abortin nuorena 23-vuotiaana. Tulin raskaaksi rakastamalleni miehelle, joka totesi että tuhoan hänen elämänsä jos teen sen lapsen. Okei, en halunnut tuhota hänen enkä lapsen elämää, puhumattakaan omastani. Siis abortti, jota en ole päivääkään katunut. Sapetti vaan, että olin niin typerä etten ehkäissyt kun luotin tähän mieheen. Nyt olen kahden ihanan tytön äiti ja pikkuisen lapsenlapsen mummi. Olisi kurjaa ajatella että jossain maailmassa on minun lapseni jonkun muun kasvatettavana. En haluaisi onnellistuttaa ketään oman onnellisuuteni hinnalla. Kyllä sitä miettisi aina, että missä on minun lapseni.


      • Helinä-keiju3
        yhden menettänyt kirjoitti:

        Miksi täytyy synnyttää lapsi, jos tietää ettei pysty elämään sen lapsen vanhempana, vaan se on annettava pois ? Ei kai abortti ole mikään huono vaihtoehto, vai mitä ? Ei siinä kannata ajatella että on tappanut lapsen, eihän se ole kuin alkio kun se abortoidaan. Itse olen kokenut abortin nuorena 23-vuotiaana. Tulin raskaaksi rakastamalleni miehelle, joka totesi että tuhoan hänen elämänsä jos teen sen lapsen. Okei, en halunnut tuhota hänen enkä lapsen elämää, puhumattakaan omastani. Siis abortti, jota en ole päivääkään katunut. Sapetti vaan, että olin niin typerä etten ehkäissyt kun luotin tähän mieheen. Nyt olen kahden ihanan tytön äiti ja pikkuisen lapsenlapsen mummi. Olisi kurjaa ajatella että jossain maailmassa on minun lapseni jonkun muun kasvatettavana. En haluaisi onnellistuttaa ketään oman onnellisuuteni hinnalla. Kyllä sitä miettisi aina, että missä on minun lapseni.

        Tuohon ei ole mitään lisättävää.


      • Kanssasi.
        yhden menettänyt kirjoitti:

        Miksi täytyy synnyttää lapsi, jos tietää ettei pysty elämään sen lapsen vanhempana, vaan se on annettava pois ? Ei kai abortti ole mikään huono vaihtoehto, vai mitä ? Ei siinä kannata ajatella että on tappanut lapsen, eihän se ole kuin alkio kun se abortoidaan. Itse olen kokenut abortin nuorena 23-vuotiaana. Tulin raskaaksi rakastamalleni miehelle, joka totesi että tuhoan hänen elämänsä jos teen sen lapsen. Okei, en halunnut tuhota hänen enkä lapsen elämää, puhumattakaan omastani. Siis abortti, jota en ole päivääkään katunut. Sapetti vaan, että olin niin typerä etten ehkäissyt kun luotin tähän mieheen. Nyt olen kahden ihanan tytön äiti ja pikkuisen lapsenlapsen mummi. Olisi kurjaa ajatella että jossain maailmassa on minun lapseni jonkun muun kasvatettavana. En haluaisi onnellistuttaa ketään oman onnellisuuteni hinnalla. Kyllä sitä miettisi aina, että missä on minun lapseni.

        Mutta otan osaa että kohdallasi sattui noin ikävä mies. Mutta ei kai sillä väliä kun itse olit myös tyytyväinen päätökseesi. Minä en olisi kyennyt lopettamaan...


      • 78923894

        "Vauvan omasta onnellisuudesta ei silti ole takeita, toivoa vain. "
        No tottakai vauvalla menee hyvin. On suunniteltu lapsi, kovasti toivottu, ado vanhemmille se ainoa lapsi jonka voivat koskaan saada. Ja aivan varmasti he pitävät tästä lapsesta hyvää huolta

        Tarinat karusta ado lapsuudesta ovat enemmän legendaa kuin totta


      • en ole samaa mieltä
        78923894 kirjoitti:

        "Vauvan omasta onnellisuudesta ei silti ole takeita, toivoa vain. "
        No tottakai vauvalla menee hyvin. On suunniteltu lapsi, kovasti toivottu, ado vanhemmille se ainoa lapsi jonka voivat koskaan saada. Ja aivan varmasti he pitävät tästä lapsesta hyvää huolta

        Tarinat karusta ado lapsuudesta ovat enemmän legendaa kuin totta

        Voi kuule, on olemassa vaikka kuinka paljon niitä adoptiolapsia, joiden elämä adoptioperheessä on ollut enemmän tai vähemmän piikikästä. Kaikki kotimaasta adoptoivat pariskunnat kärsivät lapsettomuudesta. Poikkeustilanteissa voi olla esimerkiksi vaimolla jokin sellainen sairaus, että synnyttäminen tai raskaana olo ei ole terveydellisistä syistä suositeltua. Tämä tarkoittaa sitä, että nämä pariskunnat olisivat lähes jokaisessa tapauksessa toivoneet ensisijaisesti biologista lasta. Se on suuri kriisin ja surun paikka. Osa pariskunnista pystyy aika hyvin käsittelemään tuon massiivisen surun, pyyhkimään pöydän ja aloittamaan adoptio-odotuksen sekä myöhemmin adoptioperhe-elämän. Eivät kuitenkaan läheskään kaikki. Asiaa vaikeuttaa se, että nykyään kotimaista adoptiolasta odottavat joutuvat odottamaan jopa yli 5 vuotta epämääräisesti ilman väliaikatietoja ja varmuutta siitä, että joku päivä heistä tulee adoptiovanhempia. Se on kiduttavaa aikaa ja vaikuttaa useimpien psyykeen jotenkin.


      • Äitix2
        en ole samaa mieltä kirjoitti:

        Voi kuule, on olemassa vaikka kuinka paljon niitä adoptiolapsia, joiden elämä adoptioperheessä on ollut enemmän tai vähemmän piikikästä. Kaikki kotimaasta adoptoivat pariskunnat kärsivät lapsettomuudesta. Poikkeustilanteissa voi olla esimerkiksi vaimolla jokin sellainen sairaus, että synnyttäminen tai raskaana olo ei ole terveydellisistä syistä suositeltua. Tämä tarkoittaa sitä, että nämä pariskunnat olisivat lähes jokaisessa tapauksessa toivoneet ensisijaisesti biologista lasta. Se on suuri kriisin ja surun paikka. Osa pariskunnista pystyy aika hyvin käsittelemään tuon massiivisen surun, pyyhkimään pöydän ja aloittamaan adoptio-odotuksen sekä myöhemmin adoptioperhe-elämän. Eivät kuitenkaan läheskään kaikki. Asiaa vaikeuttaa se, että nykyään kotimaista adoptiolasta odottavat joutuvat odottamaan jopa yli 5 vuotta epämääräisesti ilman väliaikatietoja ja varmuutta siitä, että joku päivä heistä tulee adoptiovanhempia. Se on kiduttavaa aikaa ja vaikuttaa useimpien psyykeen jotenkin.

        Adoptio todella monelle vain se viimeinen tapa saada lapsi.


      • 78923894
        en ole samaa mieltä kirjoitti:

        Voi kuule, on olemassa vaikka kuinka paljon niitä adoptiolapsia, joiden elämä adoptioperheessä on ollut enemmän tai vähemmän piikikästä. Kaikki kotimaasta adoptoivat pariskunnat kärsivät lapsettomuudesta. Poikkeustilanteissa voi olla esimerkiksi vaimolla jokin sellainen sairaus, että synnyttäminen tai raskaana olo ei ole terveydellisistä syistä suositeltua. Tämä tarkoittaa sitä, että nämä pariskunnat olisivat lähes jokaisessa tapauksessa toivoneet ensisijaisesti biologista lasta. Se on suuri kriisin ja surun paikka. Osa pariskunnista pystyy aika hyvin käsittelemään tuon massiivisen surun, pyyhkimään pöydän ja aloittamaan adoptio-odotuksen sekä myöhemmin adoptioperhe-elämän. Eivät kuitenkaan läheskään kaikki. Asiaa vaikeuttaa se, että nykyään kotimaista adoptiolasta odottavat joutuvat odottamaan jopa yli 5 vuotta epämääräisesti ilman väliaikatietoja ja varmuutta siitä, että joku päivä heistä tulee adoptiovanhempia. Se on kiduttavaa aikaa ja vaikuttaa useimpien psyykeen jotenkin.

        "Voi kuule, on olemassa vaikka kuinka paljon niitä adoptiolapsia, joiden elämä adoptioperheessä on ollut enemmän tai vähemmän piikikästä."

        No kuule, seuraavan kerran kun saat tietää jonkun saaneen adoption kautta perheen, muista mennä heille ja kertoa että he nyt ovat pilanneet tuon lapsen elämän ja heidän lapsella on karu lapsuus edessä juuri noiden ado vanhempien takia


    • sanottu

      "Teet jonkun perheen onnelliseksi"-kolikon toinen puoli on "olet hylännyt oman lapsesi".

      Minusta aborttikin on eettisesti oikeampi ratkaisu, siinä ei lasta vielä ole edes kehittynyt.

      • Minä elän

        Ei lapsen elämän päättämistä voi verrata siihen että jatkaa lapsen elämää.

        Minä olen täysin vahinkolapsi. Ja olen siitä saanut myös kuulla ja kärsiä.
        Mutta kun toinen vaihtoehto oli että minut olisi abortoitu, niin olen todella onnellinen että sain elää!

        Tosin olen katkera äidilleni että hän ei antanut minua pois. Olisin halunnut vanhemman joka olisi rakastanut minua siksi että olen lapsi.


      • momx2
        Minä elän kirjoitti:

        Ei lapsen elämän päättämistä voi verrata siihen että jatkaa lapsen elämää.

        Minä olen täysin vahinkolapsi. Ja olen siitä saanut myös kuulla ja kärsiä.
        Mutta kun toinen vaihtoehto oli että minut olisi abortoitu, niin olen todella onnellinen että sain elää!

        Tosin olen katkera äidilleni että hän ei antanut minua pois. Olisin halunnut vanhemman joka olisi rakastanut minua siksi että olen lapsi.

        Voimia ja halauksia sinulle :)


    Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.

    Luetuimmat keskustelut

    1. Heikki Silvennoinen petti vaimoaan vuosien ajan

      Viiden lapsen isä Heikki kehuu kirjassaan kuinka paljon on pettänyt vaimoaan vuosien varrella.
      Kotimaiset julkkisjuorut
      150
      2451
    2. Taasko se show alkaa

      Koo osottaa taas mieltään
      Ikävä
      27
      1968
    3. Miksi ihmeessä nainen seurustelit kanssani joskus

      Olin ruma silloin ja nykyisin vielä rumempi En voi kuin miettiä että miksi Olitko vain rikki edellisestä suhteesta ja ha
      Ikävä
      23
      1948
    4. Persut nimittivät kummeli-hahmon valtiosihteeriksi!

      Persujen riveistä löytyi taas uusi törkyturpa valtiosihteeriksi! Jutun perusteella järjenjuoksu on kuin sketsihahmolla.
      Perussuomalaiset
      88
      1759
    5. Onko ministeri Juuso epäkelpo ministerin tehtäviensä hoitamiseen?

      Eikö hänellä ole kompetenttia hoitaa sosiaali- ja terveysministetin toimialalle kuuluvia ministerin tehtäviä?
      Perussuomalaiset
      67
      1520
    6. Sakarjan kirjan 6. luku

      Jolla korva on, se kuulkoon. Sain profetian 22.4.2023. Sen sisältö oli seuraava: Suomeen tulee nälänhätä niin, että se
      Profetiat
      20
      1296
    7. Avaa sydämesi mulle

      ❤ ❤❤ Tahdon pelkkää hyvää sulle Sillä ilmeisesti puhumalla Avoimesti välillämme Kaikki taas selviää Kerro kaikki, tahdo
      Ikävä
      38
      1200
    8. Söpö lutunen oot

      Kaipaan aina vaan, vaikkakin sitten yksipuolisesti.
      Ikävä
      11
      1188
    9. Elia tulee vielä

      Johannes Kastaja oli Elia, mutta Jeesus sanoi, että Elia tulee vielä. Malakian kirjan profetia Eliasta toteutuu kokonaan
      Helluntailaisuus
      36
      1188
    10. Nellietä Emmaa ja Amandaa stressaa

      Ukkii minnuu Emmaa ja Amandaa stressaa ihan sikana joten voidaanko me koko kolmikko hypätä ukin kainaloon ja syleilyyn k
      Isovanhempien jutut
      10
      1167
    Aihe