Hei!
Olen 2kk vaavelin äippä ja olen huomannut, että nyt muutamien viikkojen aikana olen ollut hirveän masentuneen oloinen ja ahdistunut.
Välillä tuntuu että on hyvin raskas hengittää. On ollut monia unettomia yöitäkin.. Oireet ovat juuri kuin masennuksesta ja ahdistuksesta..
Säikähdin itse todella kun juttelin siskoni kanssa asiasta ja huomasin, että tämä voisi olla synnytyksen jälkeistä masennusta.
Jotenki tuntuu että koko asia hävettää minua suunnattoman paljon. Huomenna ajattelin kuitenkin ottaa ja soittaa äitiysneuvolaan ja puhua asiasta, mutta pakko myöntää kuitenkin että tunnen siitä hirveää syyllisyyttä ja häpeää..
On jotenkin niin syyllinen olo.. Olen yrittänyt ajatella toisin, mutta turhaan.. Välillä on hyvä olla ja välillä tulee oikeinkin tukala olo.. Ja siihen liittyy sitten masennuksen ja ahdistuksen oireet. Enemmän ahdistusta. :/ Ja asiaa ei edesauta tämänhetkinen H1N1 pandemia.. Heti kun kuulen tai näen jutunkaan aiheesta henki alkaa kulkemaan raskaasti jne...
Toivoisinkin saavani täältä ns. "terapia mielessä" juttu seuraa, ettei tarvitse yksin jäädä tämän asian kanssa. Puolisoni kyllä kuuntelee minua, mutta jotenki se on mukava puhua jollekkin ihan tuntemattomallekkin.. :)
Välillä tuntuu, että seinät kaatuvat niskaan.. Ja kuten aiemmin sanoin, niin minua hävettää suunnattomasti soittaa neuvolaan ja puhua asiasta..
Masentunut ja ahdistunut olo.. :(
8
1004
Vastaukset
- yxäiti
mitään häpeämistä ole. Synnytyksenjälkeinen masennus on yleinen vaiva. Minäkin olen sen aikoinani kokenut. Silloin sitä ei vielä tunnettu eikä ymmärretty, enkä saanut siihen mitään apua enkä osannut oikein etsikään. Ohi se meni aikanaan.
Minun maallikkomainen käsitykseni on, että se johtuu hormoneista, ja että luonto on tarkoittanut, että pikkuvauvan äiti on aina valppaana ja varuillaan. Katselepa vaikka kissa- ja koiraemoja! Nykyihmisellä se vain menee joskus överiksi, vähän kuin allergia. Sitä alkaa pelätä kaikkea ja olla aina huolissaan.
Masennuksesi menee kyllä ohi. Yritä sinnitellä siihen asti ja hanki apua, jos saat. Totut vähitellen lapseesi ja äitinä olemiseen, lapsi kasvaa ja pian sinulla on niin paljon juoksemista sen perässä, ettet enää ehdi olla masentunut. Ensimmäiset kuukaudet pikkuvauvan kanssa, joka on salaperäinen ja arvaamaton ja tutkimaton, tuntuvat vaikeilta.
Sen neuvon annan, että yritä säilyttää suhteesi mieheesi hyvänä. Se on tärkeää hänelle, sinulle ja vauvalle.- syyllinen olo:(
.... Jotenki niin rohkasevia sanoja:)
- kiitos niistä - - yxäiti
syyllinen olo:( kirjoitti:
.... Jotenki niin rohkasevia sanoja:)
- kiitos niistä -jos rohkaisivat.
Elämä muuttuu radikaalisti ensimmäisen lapsen syntyessä. Harvapa siihen osaa kylmän rauhallisesti suhtautua, ja olisiko se hyväkään. Lisäksi hormonit myllertävät, fyysinen kunto on heikko jne. Syyllisyyttä ei pidä tuntea. Ja kuten sanoin, se on ohimenevää.
Näin jälkeenpäin ajatellen tulee mieleen, että isää olisi pitänyt ehkä huomioida enemmän. Hänkin on uuden tilanteen edessä ja tuntee itsensä avuttomaksi ja onkin avuton. Kunpa te osaisitte lohduttaa toinen toistanne. Kunpa jaksaisit kertoa miehellesi, että hän on sinun tukesi ja turvasi ja että rakastat häntä yhä, vaikka sydämesi onkin valloittanut uusi pikkuihminen. Uskon, että se auttaisi häntä omaksumaan uuden roolinsa, ja siitä olisi paljon iloa myös sinulle.
Pari käytännön neuvoa: suursiivoukset, leipomiset, matkustelu, kaikki isot projektit kannattaa nyt unohtaa toistaiseksi. Käytä kaikki mahdollinen aika lepäämiseen, mukavaan oleiluun miehesi kanssa tai johonkin harrastukseesi, esim. lukemiseen tms. Viettäkää tänä vuonna erilainen, stressitön joulu. Tämä on viimeinen rauhallinen joulunne moneen vuoteen!
- oioioioi
Itselläni ei ennen synnytystä käynyt mielessäkään, että voisin masentua. Muut ehkä kyllä, mutten minä, ajattelin. Kuvittelin osaavani suhtautua asioihin järkeillen. Mutta toisin kävi. Mielessäni heräsi jopa kysymys siitä, oliko vauva virheratkaisu vaikka niin kovin toivottu olikin. En kokenut itseäni äidiksi. Koin myös syyllisyyttä siitä, että kaikki muut olivat mielestäni aina niin pakahtua onnesta, kun olivat tulleet vanhemmiksi, itse en tällaista onnellisuutta kokenut.
Jossakin vaiheessa ehkä hormonit hellittivät ja aloin kokea itseni äidiksi ja olla onnellinen vauvasta. Toki silti mieltä toisinaan hiertää ahdistus, koska sitä on kuitenkin niin sidottu kotiin ja vauvaan.
En halunnut puhua asiasta kuin miehelleni, muille pidin kulisseja yllä. Pikkuvauva-ajan työläyttä pähkäillessäni ei auttanut, vaikka sanoivat sen menevän todella nopeasti ohi. Sillä hetkellä se kun tuntui kestävän ikuisuuden. - Lukija maalta
Lyhyesti vain haluaisin sinulle sanoa, että kertoisit äidillesi väsymyksestäsi. Jos oma tyttäreni olisi väsynyt, toivoisin, että hän kertoisi siitä minulle. Äitisi (tai joku muu läheinen aikuinen) varmaan mielellään hoitaa vauvaa välillä, että sinä saat levätä. Ei siinä ole mitään hävettävää. On vain oikein, että huolehtii itsestä. Se koituu myös vauvan ja koko perheen parhaaksi. Voimia sinulle ja rohkeutta kertoa väsymyksestä.
- hakeudu lääkäriin
Mulla on myös ollut raskauden aikaista masennusta. Toisinaan olo on ollut kuin paniikki kohtauksessa. Varsinkin jos on yksin lapsen kanssa. Silloin auttaa jos voi vaikka soittaa jollekin. Tänä vuonna kävi kuitenkin hiukan huonommin. Jouduin kiusatuksi työpaikalla, puoliso sairastui, lapsella täitä. jne listaa voisi jatkaa vaikka kuinka. Loppujen lopuksi sairastuin henkisesti, jonka jälkeen sain lääkityksen. Eli jos on toistuvia loppuun palamisia ja masennusta on ehkä hyväkin hakea apua lääkkeistä. Lääkkeet oikeasti poistavat masennuksen ja nopeasti. Iselläni auttoi temesta. Lisäsi syön Sepramia. Ja tenox on hyvä unilääke, ei jää yhtään pökkelö olo aamuisin.
- ripirip
Itse olen saanut neuvolapsykologilta apua pariinkin otteeseen,siellä ei tarvitse tuntea itseään hölmöksi juttujensa kanssa.
- hipo
oli raskausaikana kaikki paremmin kuin hyvin,kun lapsi syntyi koin olevani huono äiti,imetys ei onnistunut ja sitä piti koko ajan yrittämässä uudestaan vaikken halunnut.Kuvittelin olevani kamalan lihava raskauden jäljiltä jne..lopulta aloin saamaan pahoja paniikkikohtauksia,riitti kun mies sanoi vaan sanan "pitäisköhän"..En edes jälkitarkastuksessa saanut sanaa suusta kunnes terveydenhoitaja kysyi olenko masentunut..itku kurkussa vastasin että kyllä kai.Vaikken mitenkään tuntenut olevani masentunut vaan peloissani(pelkäsin jälkitarkastusta niin että meinasin oksentaa odotushuoneeseen) Lääkäri määräsi sepramia koska olin ennenkin käyttänyt vastaavaa lääkettä.Otin lääkkeen,en nukkunut viikkoon en uskaltanut edes ulos talosta saatika syödä..jätin lääkeet ja siirryin kalaöljyyn..vielä on hiukan ahdistunut olo mutta paniikkikohtaukset on hävinnyt kokonaan.olen pistänyt pahan olon hormoneiden piikkiin koska viimeisimmän paniikkikohtauksen sain kun heräsin yöllä kuukautiskipuun 3kk sitten..
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Heikki Silvennoinen petti vaimoaan vuosien ajan
Viiden lapsen isä Heikki kehuu kirjassaan kuinka paljon on pettänyt vaimoaan vuosien varrella.1682891Miksi ihmeessä nainen seurustelit kanssani joskus
Olin ruma silloin ja nykyisin vielä rumempi En voi kuin miettiä että miksi Olitko vain rikki edellisestä suhteesta ja ha222051- 232024
Persut nimittivät kummeli-hahmon valtiosihteeriksi!
Persujen riveistä löytyi taas uusi törkyturpa valtiosihteeriksi! Jutun perusteella järjenjuoksu on kuin sketsihahmolla.891835Onko ministeri Juuso epäkelpo ministerin tehtäviensä hoitamiseen?
Eikö hänellä ole kompetenttia hoitaa sosiaali- ja terveysministetin toimialalle kuuluvia ministerin tehtäviä?691567Sakarjan kirjan 6. luku
Jolla korva on, se kuulkoon. Sain profetian 22.4.2023. Sen sisältö oli seuraava: Suomeen tulee nälänhätä niin, että se191323Avaa sydämesi mulle
❤ ❤❤ Tahdon pelkkää hyvää sulle Sillä ilmeisesti puhumalla Avoimesti välillämme Kaikki taas selviää Kerro kaikki, tahdo371222- 101211
Elia tulee vielä
Johannes Kastaja oli Elia, mutta Jeesus sanoi, että Elia tulee vielä. Malakian kirjan profetia Eliasta toteutuu kokonaan351193Nellietä Emmaa ja Amandaa stressaa
Ukkii minnuu Emmaa ja Amandaa stressaa ihan sikana joten voidaanko me koko kolmikko hypätä ukin kainaloon ja syleilyyn k91181