Karjalankarhukoiran narttupentu, puolen vuoden ikäinen, on pippurinen tapaus. Hieno kaveri niin hihnassa kadulla kuin vapaana metsässä, mutta vaatii kovaa kuria ja jatkuvaa käskemistä. Kieltoja vastaan kapinoidaan niin kauan, että on pakko ottaa niskavilloista ja antaa 'tukkapöllyä'. En tahdo kovistella koiraa fyysisesti muutoin kuin pakkotilanteessa, joten inhoan sitä, että noista pakoista on kehittynyt joka päiväinen asia. Kertokaapa hyviä vinkkejä, millä saa karhukoiran tajuamaan, ettei se pääse pykälääkään ylemmäs tämän perheen arvojärjestyksessä tuolla tajuttomalla testaamisella? Vai mikä muu syy tuohon testaamiseen voisi olla?
En usko, että on kyse auktoriteettiongelmasta siinä mielessä, ettei tajuaisi asemaansa. Jos vihastun ja mulkaisen sitä vihaisesti silmiin, se siirtyy syrjään. Se odottaa ovella omaa vuoroaan. Se ei hyökkää ruokakupille ennen kun olen antanut luvan. Lapsilta se kyllä kerjää herkkupaloja, joskus myös ottaa varovasti kädestä leipäpalan jos hoksaa, etten ole huoneessa, mutta ei se sitä röyhkeästi tee. Olen sitä sivumpaa vaivihkaa seurannut ja selvästi se tajuaa, ettei kädestä saa ottaa. Istuu nenä sentin päästä pienen lapsen leivästä ja odottaa, että lapsi huomaamattaan laskee palan alaspäin kuin ojentaisi sen koiralle. Vasta kun se kokee lapsen tarjoavan leivän, se ottaa sen suuhunsa. Tarkkailin tätä salaa siinä vaiheessa, kun epäilin sen anastavan herkut törkeästi pöydältä.
Koira on hyvin sosiaalinen. Osaa kyllä olla poissaoloajan omillaan, mutta kotiin tultuamme se on niin kiinni laumassa, ettei suostu olemaan edes ulkona yksin. Se ei suostu nukkumaan liekaan kykettynä ulkona, vaan vaatii tulla sisälle yöksi. Kertokaa nyt viisaampina tämän tiedon perusteella, mistä koiran uhoaminen mahdollisesti juontaa juurensa vai onko se vain rodulle tyypillinen piirre?
Miten saan KKK:n uskomaan hyvällä?
9
789
Vastaukset
- Hukka-Musti
Jos koira ei suostu olemaan ulkona yksikseen, sitä ei saa siihen pakottaa. Monet karhukoirat ovat luonteeltaan seurakoiramaisempia kuin toiset. Sosiaalinen koira on yleensä erityisesti seuraa kaipaava. Antakaa sen nukkua sisällä.
Ja koittakaa vaan olla edelleen määrätietoisia, mutta lempeämmällä tavalla. Asettamalla koiralle rajoja, olemalla kovassa tilanteessa pikemmin vihaisen kuin aggressiivisen/pelottavan tuntuinen sekä osoittamalla koiralle lempein keinoin olevanne sitä vahvemmille (esim ette anna koiran tehdä sellaista mitä se ei saa ja estätte koiraa tekemästä tuhmuuksia, toimitte väkisin, mutta ilman aggressiota). Mutta kiltiksi tullakseen koira vaatii myös rakkautta paljon.
Koira tarvitsee myös paljon liikuntaa ja tekemistä, muuten se turhautuu ja keksii kyllä jotain omaa, josta omistaja ei oikein pidä. Varsinkin metsästyskoirat ovat erittäin energisiä ja jaksavat liikkua ja harrastaa kuin loputtomiin.
Muutenkin koiranne on vasta murrosikää aloittamassa, jolloin on pahin vaihe sen kokeillessaan teidän rajojanne. Kyllä se siitä, kun oikein toimitte ja koira aikuistuu.- 3+KKK
Kiitos vastauksestasi!
Olen kuvitellut, että koira on jotenkin poikkeuksellisen seurallinen, mutta olipa mukava kuulla, että tästä rodusta löytyy muitakin seurakoiramaisia. Se on nimittäin myös huomattavasti välittömämpi vieraiden ihmisten suhteen kuin mikään tietämäni karhukoira on ollut. Toki se tuntuu olevan hyvin laumatietoinen, muttei jää 'odottamaan' ja vahtimaan vieraiden toimia niin kuin olen havainnut tämän rodun usein tekevän. Tämä menee suoraan silitettäväksi, häntä vispaten, vailla mitään epäluuloa. Laumatietoisuus näkyy lähinnä siinä, että kiinnittää isommassa porukassa erityisen paljon huomiota minun ja lasten läsnäoloon. Vieraiden hoteisiin ei jää, vaan seuraa laumaansa.
Olen joutunutkin luopumaan ulkouttamisajatuksista ihan käytännön syistä. Se nimittäin raapii reijän oveen jos en päästä sisälle. Ei sitä voi ulos pakottaa, ellen laita juoksulankaa pihan toiseen päähän ja estä raapimista. Eikä sisällä yöpyminen oikeastaan haittaa. Pari yötä on ollut ulkona ilman suurempia älinöitä, kun olen antanut juosta vapaana. Siihen vaan en tahdo totuttaa, koska myöhemmällä iällä saadaan sitten niitä vahinkopentuja öisten juoksujen tuloksena.
Tyttö juoksee joka päivä vapaana metsässä. Yhteensä lenkkejä tulee kolme päivässä, joista useimmiten kaksi vapaana, yksi hihnassa (joskus kaksi hihnassa, yksi vapaana). Päivät se on yksin sisällä, missä sillä on leluja, puruluu ja radio päällä viihdykkeenä, eikä ole ollut minkäänlaista häiriökäytöstä. Koti pysyy siistinä, mitään ei ole revitty, koskaan en ole haukkumisesta saanut kiinni. Sen kanssa leikitään joka päivä lenkkien lisänä, eikä vaikuta kärsivän tekemisen puutteesta, vaikka senkin mahdollisuus on käynyt mielessä.
Uhmakkuus kohdistuu minuun. Lapsia vasten ei hypi, ei uhoa. Olen melko tempperamenttinen ja ärhäkkä luonne, en siedä nöyryyttä, mutta vaadin järkeä mikä edellyttää myös sääntöjen noudattamista. Tässä yksi syy, miksi päädyin tähän rotuun. Ajattelin, että karhukoira vaatii sopivasti olematta liian vaativa, sietää paskaakin keliä nurisematta, eikä pelästy vähästä. Valinta onkin osunut muuten ihan nappiin, mutta vähitellen ottaa jo aivoon, kun joudun taistelemaan samoista asioista päivä päivän jälkeen. Upea tuo on, siitä ei pääse mihinkään. Eikä se tyhmyyttään uhmaa, tuntuu olevan melko älykäs koira. Siksi tahdonkin ymmärtää, jotta mistä se uhma oikein tulee ja miksi hitossa se kohdistuu minuun, vaikka olen jämpti ja tiedän (ainakin omasta mielestäni) mitä olen tekemässä. Jos olisi kyse ihmislapsesta, ymmärtäisin tismalleen mistä nyt tuulee, mutta koiran kanssa... jaa'a. Uhmahan noillekin tulee, mutta tuo on ollut tuollainen koko pienen ikänsä. Ehkä se on vaan luonne. Ehkä sen mielestä on hauskaa haistatella. Ihan on emäntäänsä tullut. Ärsyttävää se silti on. Yritän hillitä itseäni ja säästää koiraa aggressiivisilta eleiltä. Hallitusti olen sitä niskavilloista nytkin ottanut, mutta aivan liian usein joudun sitä tekemään. Kiitos siis vastauksesta. Yritän hellemmin keinoin. - Hukka-Musti
3+KKK kirjoitti:
Kiitos vastauksestasi!
Olen kuvitellut, että koira on jotenkin poikkeuksellisen seurallinen, mutta olipa mukava kuulla, että tästä rodusta löytyy muitakin seurakoiramaisia. Se on nimittäin myös huomattavasti välittömämpi vieraiden ihmisten suhteen kuin mikään tietämäni karhukoira on ollut. Toki se tuntuu olevan hyvin laumatietoinen, muttei jää 'odottamaan' ja vahtimaan vieraiden toimia niin kuin olen havainnut tämän rodun usein tekevän. Tämä menee suoraan silitettäväksi, häntä vispaten, vailla mitään epäluuloa. Laumatietoisuus näkyy lähinnä siinä, että kiinnittää isommassa porukassa erityisen paljon huomiota minun ja lasten läsnäoloon. Vieraiden hoteisiin ei jää, vaan seuraa laumaansa.
Olen joutunutkin luopumaan ulkouttamisajatuksista ihan käytännön syistä. Se nimittäin raapii reijän oveen jos en päästä sisälle. Ei sitä voi ulos pakottaa, ellen laita juoksulankaa pihan toiseen päähän ja estä raapimista. Eikä sisällä yöpyminen oikeastaan haittaa. Pari yötä on ollut ulkona ilman suurempia älinöitä, kun olen antanut juosta vapaana. Siihen vaan en tahdo totuttaa, koska myöhemmällä iällä saadaan sitten niitä vahinkopentuja öisten juoksujen tuloksena.
Tyttö juoksee joka päivä vapaana metsässä. Yhteensä lenkkejä tulee kolme päivässä, joista useimmiten kaksi vapaana, yksi hihnassa (joskus kaksi hihnassa, yksi vapaana). Päivät se on yksin sisällä, missä sillä on leluja, puruluu ja radio päällä viihdykkeenä, eikä ole ollut minkäänlaista häiriökäytöstä. Koti pysyy siistinä, mitään ei ole revitty, koskaan en ole haukkumisesta saanut kiinni. Sen kanssa leikitään joka päivä lenkkien lisänä, eikä vaikuta kärsivän tekemisen puutteesta, vaikka senkin mahdollisuus on käynyt mielessä.
Uhmakkuus kohdistuu minuun. Lapsia vasten ei hypi, ei uhoa. Olen melko tempperamenttinen ja ärhäkkä luonne, en siedä nöyryyttä, mutta vaadin järkeä mikä edellyttää myös sääntöjen noudattamista. Tässä yksi syy, miksi päädyin tähän rotuun. Ajattelin, että karhukoira vaatii sopivasti olematta liian vaativa, sietää paskaakin keliä nurisematta, eikä pelästy vähästä. Valinta onkin osunut muuten ihan nappiin, mutta vähitellen ottaa jo aivoon, kun joudun taistelemaan samoista asioista päivä päivän jälkeen. Upea tuo on, siitä ei pääse mihinkään. Eikä se tyhmyyttään uhmaa, tuntuu olevan melko älykäs koira. Siksi tahdonkin ymmärtää, jotta mistä se uhma oikein tulee ja miksi hitossa se kohdistuu minuun, vaikka olen jämpti ja tiedän (ainakin omasta mielestäni) mitä olen tekemässä. Jos olisi kyse ihmislapsesta, ymmärtäisin tismalleen mistä nyt tuulee, mutta koiran kanssa... jaa'a. Uhmahan noillekin tulee, mutta tuo on ollut tuollainen koko pienen ikänsä. Ehkä se on vaan luonne. Ehkä sen mielestä on hauskaa haistatella. Ihan on emäntäänsä tullut. Ärsyttävää se silti on. Yritän hillitä itseäni ja säästää koiraa aggressiivisilta eleiltä. Hallitusti olen sitä niskavilloista nytkin ottanut, mutta aivan liian usein joudun sitä tekemään. Kiitos siis vastauksesta. Yritän hellemmin keinoin.Koiranne koittaa näköjään yrittää hallita sinua, eli ottaa paikkaa arvojärjetyksessä yläpuoleltasi. Mutta valtataistelussa et pärjää sillä, että otat niskasta kiinni. Koira ei näe siinä sinulla olevan vahvaa persoonaa, vaan katsoo sen pikemminkin vain tappelun yllyttyksenä tai rangaistuksena. Omistaja osoittaa koiralle vahvuutensa juuri sillain, että ei luovuta ennen koiraa, muttei ole aggressiivinen. Opeta koira istumaan ja tekemään muita koulutettuja asioita, jossa se joutuu noudattamaan sinun sanojasi. Siihen asti pyydät/käsket koiraa niin tekemään, kunnes se tekee. Sillain koira näkee jo jotain sinun vahvuuksistasi, eli et anna periksi ennen koiraa, eikä siinä tarvita minkään laista aggressiota. Samoin pistät koiralle rajoja, kuten kiellät sitä tekemästä sellaista mitä se ei sinusta saa, mutta siinäkin juuri >>kiellät>>, etkä >>rankaise>>. kiellät siihen asti, kunnes koira oppii ja tottelee. Sillä lailla koira näkee, että ei pärjää sinulle, eli on sinua alempana arvojärjestyksessä. Aggressiivinen koulutus ja kasvatus yleensä vain lisää koirankin aggressiota. Kun omistaja on liian kova, koira katsoo itsekin tarpeekseen olla riittävän kova pärjätäkseen vastaan.
Mutta minusta koiran olisi annatteva nukkua sisällä, jos se itse haluaa. Siinä asiassa on minusta omistajan pystyttävä joustamaan. Koira tarvitsee paljon rakkautta, jotta pystyy jakamaan sitä muillekin (tosin mainitsitkin teidän koiran pystyvän), ja myös perheen läheisyys on sitä. Koirien luonne ei ole kiinni vain rodusta, vaan myös yksilöstä ja vanhempiensa luonteesta. Jotkut kasvattajat tekevät koiriensä verestä sosiaalisempaa ja vähemmän itsenäistä kuin toiset. - näin on
Hukka-Musti kirjoitti:
Koiranne koittaa näköjään yrittää hallita sinua, eli ottaa paikkaa arvojärjetyksessä yläpuoleltasi. Mutta valtataistelussa et pärjää sillä, että otat niskasta kiinni. Koira ei näe siinä sinulla olevan vahvaa persoonaa, vaan katsoo sen pikemminkin vain tappelun yllyttyksenä tai rangaistuksena. Omistaja osoittaa koiralle vahvuutensa juuri sillain, että ei luovuta ennen koiraa, muttei ole aggressiivinen. Opeta koira istumaan ja tekemään muita koulutettuja asioita, jossa se joutuu noudattamaan sinun sanojasi. Siihen asti pyydät/käsket koiraa niin tekemään, kunnes se tekee. Sillain koira näkee jo jotain sinun vahvuuksistasi, eli et anna periksi ennen koiraa, eikä siinä tarvita minkään laista aggressiota. Samoin pistät koiralle rajoja, kuten kiellät sitä tekemästä sellaista mitä se ei sinusta saa, mutta siinäkin juuri >>kiellät>>, etkä >>rankaise>>. kiellät siihen asti, kunnes koira oppii ja tottelee. Sillä lailla koira näkee, että ei pärjää sinulle, eli on sinua alempana arvojärjestyksessä. Aggressiivinen koulutus ja kasvatus yleensä vain lisää koirankin aggressiota. Kun omistaja on liian kova, koira katsoo itsekin tarpeekseen olla riittävän kova pärjätäkseen vastaan.
Mutta minusta koiran olisi annatteva nukkua sisällä, jos se itse haluaa. Siinä asiassa on minusta omistajan pystyttävä joustamaan. Koira tarvitsee paljon rakkautta, jotta pystyy jakamaan sitä muillekin (tosin mainitsitkin teidän koiran pystyvän), ja myös perheen läheisyys on sitä. Koirien luonne ei ole kiinni vain rodusta, vaan myös yksilöstä ja vanhempiensa luonteesta. Jotkut kasvattajat tekevät koiriensä verestä sosiaalisempaa ja vähemmän itsenäistä kuin toiset.Aggressiivinen koulutus ja kasvatus yleensä vain lisää koirankin aggressiota. Kun omistaja on liian kova, koira katsoo itsekin tarpeekseen olla riittävän kova pärjätäkseen vastaan.
Tämä on totta mitä hukka-musti tuossa kirjoitti! Karhukoira vastaa kyllä helpolla samalla mitalla joten koulutuksessa pitäisi olla hyvin rauhallinen ja taistelua välttävä kuitenkin pitäen pomon paikan itsellä.Olet jo huomannutkin että kkk osaa olla melko viisas joten oppi kyllä menee perille niin hyvä kuin pahakin. Taistelutahtoa niillä tahtoo vain olla riittävästi joten sen vain kun saa suunnattua oikein niin hyvin menee!
- tutustunut.
Cesar Milan on julkaissut ainakin kaksi kirjaa; Koirakuiskaaja ja Laumanjohtaja, kirjastosta löytyy. Mies on julkaissut myös neljän DVD:n kokoelman, jossa näytetään miten ongelmatilanteissa toimitaan. Olen lukenut molemmat kirjat ja katsonut DVD:t. Kaikkeen mitä lukee tai näkee, ei tietenkään kannata sokeasti uskoa, mutta omia aivoja käyttämällä käteen jää varmasti jotain. Cesar Milan paneutuu kirjoissaan juuri tähän laumanjohtajuuteen ja miten laumanjohtajuus luodaan, temppujen opettamisen hän jättää muille.
- Nuori metsästäjä
Itselläni on 3kk vanha kkk narttu. Hyvin samankuuloisia ongelmia on näköjään muillakin. Pentuni on hyvin jääräpää jos sitä oikeasti haluaa. Aluksi itsekkin jouduin niskavilloista ottamaan kun meno meni vallattomaksi mutta sitten hölläsin pikkuisen koska pentu haluaa tutkia rajoja. Siirryin alistamis "tekniikkaan". Jos meno menee yli niin menen matalaksi ja painan sen maahan ja sanon EI. Se on tepsinyt paljon paremmin. Niskasta kun otti kiinni niin pakkasi vain villiintymään lisää. Yhden omistajan koira, seuraa vessaan ja suihkuun perässä. Jos menen toiseen huoneeseen ja laitan oven kiinni niin raapii vaikka oveen reijän että pääsee luokseni. Ulkona on välillä irti ja välillä narussa. Tarpeilleen päästetään ulos yksin. Tottelee ulkona irti kohtalaisen hyvin. Tietenkin meno vietti on kova nuin nuorella mutta aina pikku reissuiltaan tulee takaisin kun odotan sitä. Palkitsen sen aina luokse tulosta, kehittää luottamusta. Turvautuu minuun jos pelottaa, harvoin kuitenkin koska ei ujostele vähääkään.
Nuinkin pienestä jo näkee että metsästystä varten koira on. Vanha sekarotuinen narttu on aina irti pihallamme ja kun se leikkii sen kanssa niin pysyy etupuolella ja haukkuu niinkuin yrittäisi pysäyttää. Käväisi se avannossakin uimassa ja tuli itse pois. Taistelijan luonnetta. On saanut 3-8 viikon iässä "karhukoulutuksen". Lihaa,luita,verta ja taljaa. Naapurissa saman ikäinen uros ja on paljon tottelevampi ja arempi. Se on kiinni paljon yksilöistäkin. - Korpi-Jaakko
Mielestäni koirasi ei oikein ole vielä selvillä arvoasemastaan ja koira alkaa olla siinä iässä, että alkaa olla viimoiset vaiheet palauttaa se "maanpinnalle".
Pienikin urahtelu komennettaessa on merkki arvoaseman koettelusta. Niskavilloista nostelu, remmin heiluttelu, "tukkapölly" (mitä se ikinä koiralle tarkoittaakaan) ei auta, jos retuutat koiraa ja lasket sen sitten menemään on koiralle voitto!!!
Itse olen tehnyt pennulle heti selväksi missä mennään, kun pentukoiralla on tapana kokeilla hampaitaan joka paikkaan. Paras keino on edelleen ollut sama, mitä "äitee" tekee pennuilleen. Jos olet vähänkään seurannut pentuja ja emoa, niin niskoitteleven pennun emo selättää ja ottaa kurkusta kiinni. Tällä samalla tavalla olen omatkin koirat alistanut ja ei tarvitse telkuta ja taistella.
Kaulassa on sen verran löysää, että siitä saa purra kunnolla, kuhan ei itse karvoihin tukehdu ja koirakaan ei taistele niin paljon vastaan. Purentaoteen voi päästää, kun koira veltostuu (rentoutuu) eli luovuttaa. Pahin virhe minkä voit tehdä on luovuttaa tilanteessa, kun koira vinkuu, ulvoo, rimpuilee, .... jos tässä tilanteessa päästät irti on ajan kysymys milloin seuraava taistelu on edessä.
Ehkä tämä toimenpide kuulostaa joistakin hullulta tai raa-alta, mutta tässä ei piestä eikä vahingoiteta koiraa, ainoastaan näytetään mikä on koiran paikka laumassa.- Meilläkin käytetty
"Mitä äitee tekee pennuilleen" on oikein hyvä koulutustapa, kun sen muistaa tehdä kasvatusmielessä ja rakkaudella =)
- Ymmäl'lään
3 KKK; et oikein kertonut sen tarkemmin missä on ongelmaa... Ulkona ei suostu olemaan öitä, se tuskin on ongelma koska olette tähänkin asti voineet ottaa sen sisään nukkumaan. Tekstisi perusteella koirasi uskoo sinua jo pelkällä mulkaisulla, ja on lapsiakin kohtaa kiltti. Vai kapinoiko koirasi ihan kaikesta? Periaatteessa tuo puhumalla kouluttaminen / kieltäminen on ihmisen tapa kasvattaa koiraansa. Laumoissa koira kurittaa toveriaan tuolla "tukkapöllyllä". Ei se tietenkään mukavaa ole jos sellaista joutuu itse tekemään, ja varsinkin noin usein. Sanot, että haluaisit koiran tajuavan ettei se tule pääsemään pykälääkään ylemmäs arvojäjrestyksessä. Vähän ajan päästä toteat, ettet usko etteikö se tajuaisi asemaansa.
Voitko antaa esimerkin tapauksesta, jossa teillä menee sukset ristiin?
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Marin on ehkä maailman kaunein "Nelikymppinen"
Marinin julkaisu on saanut yli 68 500 tykkäystä. Postauksen kommenttikentässä ylistetään paljon Marinin kauneutta, jota3352941Vernu Vasunta
On mahotonta miten marjanpoimijoita on kohdeltu! Eikö paremmalla kohtelulla olisi saanut paremman tuloksen?1072214En kelpaa sinulle
Varattuna - olen sinulle ongelma. Eroaminen vuoksesi voi olla turhaa, sillä me ei puhuta, kun olen varattu ja kumpikin v1201640Taidat vanhempi nainen
Haluta sen tien itsellesi. juokse vaan karkuun ! Pahentaa vaan asiaa.Pitäs toimia ihan toisin päin731164- 721057
- 611003
Voi nainen...
Kun luovutit meistä liian aikaisin, just kun aloin oppimaan sinua. Jos oisin alussa jo lukenut aiheesta oisin voinut toi41960Venäjä aikoo yksipuolisesti muuttaa rajalinjauksia Suomenlahden itäosassa
Venäjä aikoo muuttaa rajalinjauksia Suomenlahden itäosassa Venäjän saarten eteläpuolella. Ylen jutussa kerrotaan mm.148944Suomi lähettää tarkkailijoita merialueelle
Venäjä on ilmoittanut aikovansa ylittää Suomen merialueen rajat kysymättä lupaa kertomalla että Suomen merialueen raj290852- 41773