minne mennä

lisätään vielä omaan tekstiini. Tämä olisi siis E-Amerikasta. Väli-Amerikka on myös upea kokemus, 4kk ei kuitenkaan riitä kummankin yhdistämiseen, jos ei halua vain lennellä paikasta toiseen ja kertoa, että kävinpä sielläkin.
Eli toinen vaihtoehto on lähteä Meksiko Citystä etelään päin rannikolle, sieltä sitten muihin maihin Costa Ricaan asti. Se on kuitenkin eri tarina.

edelliseen kirjoitti:

lisätään vielä omaan tekstiini. Tämä olisi siis E-Amerikasta. Väli-Amerikka on myös upea kokemus, 4kk ei kuitenkaan riitä kummankin yhdistämiseen, jos ei halua vain lennellä paikasta toiseen ja kertoa, että kävinpä sielläkin.
Eli toinen vaihtoehto on lähteä Meksiko Citystä etelään päin rannikolle, sieltä sitten muihin maihin Costa Ricaan asti. Se on kuitenkin eri tarina.

Lue lisää

Olen samaa mieltä edellisen kirjoittajan kanssa ja suosittelen Perua ja Ecuadoria. Niissä on paljon nähtävää, jo pelkästään luonnon vuoksi, koska niissä on useita aivan erilaisia ilmastovyöhykkeitä: rannikko ja saaret, sen jälkeen hiekkaerämaa, sitten Andien vuuorijonot ja lopuksi Amazonasin sademetsäalue.

Edellisen kirjoittajan suosittamien Titicacan, Cuzcon ja Machu Picchun lisäksi suosittelisin Perussa Paracasin aluetta (Isla Ballesta on todella mielenkiintoinen lintu- ja merileijona-saari), Nazcaa, jossa on kuuluisat maahan kaiverretut linjat, Arequipaa (ja jos aikaa riittää niin Colca Canyon, jonne asti en itse on päässyt). Ajomatka Nazcasta Arequipaan on luonnon puolesta huimaavaa: periaatteessa pelkkää hiekkaerämaata, mutta hiekkaa ja kiveä on kymmeniä eri värejä ja tuuli on muodostanut niistä mitä mielikuvituksellimpia kuvioita ja välissä vihreitä laaksoja, joita Andeilta tulevat joet kastelevat.

Cuzcon ja Machu Picchun välisessä alueella on useita mielenkiintoisia quechua-intiaanien kyliä. Amazonasiin pääsee Perussa tutustumaan esimerkiksi etelässä Puerto Maldonadon kaupungista tai pohjoisessa Iquitosista. Myös Ecuadorin puolella tehdään viidakkoretkiä.

Ecuadorissa on Andien alueen suurimmat intiaanimarkkinat Otavalossa, Cuencan kaupunki oli viehähtävä siirtomaa-ajan tyyliin rakennettu ja pääkaupunki Quito on mielenkiintoinen. Sitä on viime aikoina kovasti siivottu ja korjattu, joten se on nyt siisti ja suhteellisen turvallinen.

Suosittelen myös matkustamista junan katolla Riobambasta Alausíin tai aina Nariz del Diabloon asti. Tämä museojuna kulkee lähinnä turistien tarpeita varten, mutta katolla on todella tunnelmaa. Myös Ecuadorissa on saaria. Jos Galapagosin retki on liian kallis, kannattaa mennä Isla de la Plataan. Se on pieni saari Machalillan kansallispuiston alueella Puerto Lópezin kaupungin lähistöllä, mutta siellä näkee paljon erilaisia lintuja ja kesällä myös ryhävalaita.

http://www.sakarikauppinen.com/matkat.html

Sakari kirjoitti:

Olen samaa mieltä edellisen kirjoittajan kanssa ja suosittelen Perua ja Ecuadoria. Niissä on paljon nähtävää, jo pelkästään luonnon vuoksi, koska niissä on useita aivan erilaisia ilmastovyöhykkeitä: rannikko ja saaret, sen jälkeen hiekkaerämaa, sitten Andien vuuorijonot ja lopuksi Amazonasin sademetsäalue.

Edellisen kirjoittajan suosittamien Titicacan, Cuzcon ja Machu Picchun lisäksi suosittelisin Perussa Paracasin aluetta (Isla Ballesta on todella mielenkiintoinen lintu- ja merileijona-saari), Nazcaa, jossa on kuuluisat maahan kaiverretut linjat, Arequipaa (ja jos aikaa riittää niin Colca Canyon, jonne asti en itse on päässyt). Ajomatka Nazcasta Arequipaan on luonnon puolesta huimaavaa: periaatteessa pelkkää hiekkaerämaata, mutta hiekkaa ja kiveä on kymmeniä eri värejä ja tuuli on muodostanut niistä mitä mielikuvituksellimpia kuvioita ja välissä vihreitä laaksoja, joita Andeilta tulevat joet kastelevat.

Cuzcon ja Machu Picchun välisessä alueella on useita mielenkiintoisia quechua-intiaanien kyliä. Amazonasiin pääsee Perussa tutustumaan esimerkiksi etelässä Puerto Maldonadon kaupungista tai pohjoisessa Iquitosista. Myös Ecuadorin puolella tehdään viidakkoretkiä.

Ecuadorissa on Andien alueen suurimmat intiaanimarkkinat Otavalossa, Cuencan kaupunki oli viehähtävä siirtomaa-ajan tyyliin rakennettu ja pääkaupunki Quito on mielenkiintoinen. Sitä on viime aikoina kovasti siivottu ja korjattu, joten se on nyt siisti ja suhteellisen turvallinen.

Suosittelen myös matkustamista junan katolla Riobambasta Alausíin tai aina Nariz del Diabloon asti. Tämä museojuna kulkee lähinnä turistien tarpeita varten, mutta katolla on todella tunnelmaa. Myös Ecuadorissa on saaria. Jos Galapagosin retki on liian kallis, kannattaa mennä Isla de la Plataan. Se on pieni saari Machalillan kansallispuiston alueella Puerto Lópezin kaupungin lähistöllä, mutta siellä näkee paljon erilaisia lintuja ja kesällä myös ryhävalaita.

http://www.sakarikauppinen.com/matkat.html

Lue lisää

Vielä yksi lisäys:
Jos pidät junalla matkustamisesta, aja junalla Punosta, Titicacan rannalta (voit nousta junaan myös Juliacasta) Cuzcoon. Tämä on yksi maailman legendaarisia junamatkoja. Se kestää koko päivän ja maisemat ovat upeat. Rata kulkee aluksi ylätasangon halki, nousee sitten yli 4000 metrin korkeuteen Andeille ja laskeutuu lopuksi Urubamba-joen rantaa pitkin Cuzcoon. Varaudu kuitenkin siihen, että rataa ei ole juuri korjattu sen jälkeen kun se rakennettiin 1920-luvulla, joten vauhti on hiljainen ja juna pomppii välillä aika lailla.

Junamatkoista kiinnostuneille suosittelen myös paluuta junalla Machu Picchusta Cuzcoon asti. Viimeinen väli juuri ennen Cuzcoa on yksi insinööritieteen erikoisuuksia. Andien alueella kehitettiin nimittäin tekniikka, jonka avulla juna nousee vuorelle serpentiinimäistä rataa pitkin ja koska juna ei pääse kääntymään, se vaihtaa kulkusuuntaa aina serpentiinin päässä. Tällainen toteutus on Cuzco-Machu Picchu-radalla, toinen samanlainen paikka on Nariz del Diablo Ecuadorissa.