Milloin ollaan oikeasti uskossa?

Jeesus sanoi olevansa Jumalan Poika. Jeesus paransi sairaita. Jeesus puhui kansanjoukoille. Jeesus ristiinnaulittiin, kuoli ja haudattiin - nousi kolmantena päivänä kuolleista. Istuu Isän Jumalan oikealla puolella ja sieltä tuleva tuomitsemaan elävät ja kuolleet. Mietipä mitä Jeesus oli ja on. Eiköhän se ole siinä!

Jos tältä palstalta etsit vastausta, niin saat kahdenlaisia, vl-vastauksia ja ei-vl-vastauksia ja ehkä kolmannenkin sorttisia eli asiattomia vastauksia. Minä annan sinulle ei-vl-vastauksen.

Ihminen, joka uskoo, että Jeesus on Kristus, herra, Israelin kansan luvattu Messias, joka on ottanut kantaakseen meidän syntisyytemme ja syntiemme takia kärsi kuoleman ristillä, on uskovainen.
Sydämen usko ja suun tunnustus riittävät.

Mikä sitten on riittävää uskoa käytännössä? Siihen ei tarvita vl-ihmisen synninpäästöä, sellaista ei lue missään päin Raamattua. Eikä mitään vl-perinnäissääntöjen noudattamista, ne eivät perustu Raamattuun. Sen sijaan uskovaisen ihmisen tunnustaa hedelmistään, kuten Jeesuskin sanoo: "Hedelmistä te heidät tunnette". Paavali kertoo korinttolaiskirjeessään Hengen hedelmistä: Rakkaus, ilo, rauha, pitkämielisyys, kärsivällisyys, hyvyys jne.

Jeesuskin kertoo viimeisten aikojen kuvauksessa millaisia oikeat uskovaiset ovat: "Minkä te teette yhdelle näistä minunvähimmistä veljistäni, sen te teette minulle. Kun minä olin janoinen, te annoitte minun juoda, kun minä olin nälkäinen, te annoitte minun syödä, kun minä olin alaston, te vaatetitte minut, jne" Oikea usko saa aikaan ihmisessä laupeuden ja halun auttaa muita ihmisiä, niitä Jeesuksen vähimpiä veljiä.

Siinä se, ratkaisevaa ei todellakaan ole mikään seurakunta tai sen jäsenyys. Eikä sellaisen puute.

””Olen paljon mietiskellyt mikä on oikeaa ja riittävää uskomista.”

Tälläistä voi pohtia vain lahkolaisen, ja käsittääkseni sinä olet lestadiolainen, joten kysymys kuuluukin, OLENKO OIKEASTI LESTADIOLIANEN?

Saulkin oli oikeasti uskomassa Isään Jumalaan, jota te rukoilette ja saatte Häneltä kaiken,,, leikisti. Käytännössä Hän ei edes kuule teitä saatikka puhu teille, eikä myös vastaa rukouksiin.

Mutta kun puhutaan kristityistä, meille se on helppoa, kun tunnustamme Hänet Herraksi, käymme kasteella ja saamme uudestisyntyä ylhäältä, Jeesusta seuraten, KYSEISTÄ KYSYMYSTÄ EI TARVISTE EDES ESITTÄÄ. Asia on sillä selvä.

Tiliä ei tarvitse tehdä seurakunnalle, ei myöskään lähimmäiselle, kuten SRK vaatii.

””Olen jutellut asiasta useamman uskovan ystäväni kanssa. He kaikki ovat kertoneet toisinaan epäilevänsä vl-oppia ja uskontoa yleensäkin.** Uskontoa Heillä ei ole kompetenssia arvostella, mutta ihmisten tekemää lahkoa, SRK;ta, siihen on kyllä aihetta, kysyen, - kirkastaako lahko Kristusta, tunnustaako He Kristuksen Jeesuksen Herrakseen.

Minä epäilen joka päivä, enkä oikeastaan koskaan voi olla varma asiasta. ** Niin se on, epävarmaa jengiä. Mutta etsi jostain kristillisestä seurakunnasta Jeesus, niin tulee varmuus, missä iankaikkisuuden vietät.

Mielestäni tällainen uskominen ei voi olla riittävää. Jos ihan aidosti on uskossa ei pitäisi olla epäilyksen häivääkään. Ei voi olla niin, että taivaspaikan voi lunastaa teeskentelemällä uskovaista. ** Ei olekaan, aidossa uskossa Kristukseen.

Kysy seuraavassa kokouksessa puhujalta ääneen seurapenkistä.

- Onko Jeesus meidän Herramme.
- Sovittiko todella Jeesus kaikki meidän syntimme ristillä? ( Jos vastaa, että sovitti, kysy mitä sinä sitten niitä pidättelet tai jaat anteeksi, eikö homma ole selvä )
- Teemmekö me lähetystyötä ihmisille, jotka eivät ole nähneetkään Raamattua.

Vastuksen saatuasi on helppo päätellä missä istut.

Shalom.

Olen pari-kolme kertaa käynyt lestadiolaispalstalla ja saanut joka kerta tylyn vastauksen kun olen todistanut omasta uskostani. "Emme usko sillä tavalla" jne. Minun uskoni ei siis ole vl-uskoa, vaikka mielestäni kyllä uskomme samaan Jeesukseen ja hänen sovitustyöhönsä Golgatan ristillä. Joitain muitakin eroja on, joten en ole konkreettisesti tullut joukkoonne vaan perääntynyt portistanne takaisin muille laitumille. Uskaltaudun täällä vielä kerran, koska pidän teitä "tuhlaajapojan isoveljenä".

Olen saanut uskoni suoraan Jumalalta uudestisyntymisessä kuten Joh.3:3-7 opettaa. Siinä mainitaan myös Jumalan valtakunta! Siitä minulle teiltä ensi lähestymisessäni huomautettiin ettei Jumalan valtakuntaan saa juosta. Sillä kai tarkoitettiin sitä että olin rynnistänyt "portista sisään" ilman tosiuskovaisen antamaa synninpäästöä. Teillähän pitää olla aina joku ihminen porttivahtina saarnaamassa synnit anteeksi. Onhan se tarpeen ainakin silloin jos on rikkonut juuri sitä ihmistä vastaan, mutta eikö Jeesus ole eksyneiden lammasten ovi?
Tämä uskoontulo ei ole minun omaa keksintöäni, koko yliluonnollinen tapahtuma oli täydellinen yllätys. Itse asiassa en halunnut tulla uskoon, mutta en onneksi saanut rauhaa vaan piti pohtia "uskonasioita".
Pohdin niitä ja luin lehdistä ihmisten todistuksista, mihinkään seuroihin minua ei olisi silloin saatu.
Avainlause oli siis Joh.3:6. Lue siis Raamattua!

Uskoin yhtäkkiä Jeesukseen henkilökohtaisesti minunkin syntieni sovittajana. Silloin sain Pyhän Hengen niin kuin Hes 36:26-27 opettaa. Jumalan Sana tuli minulle aivan elävänä kokemuksena. Uskoontulon saa siis todella kokemuksena! Ilmankos Apostolien teoissa noita Simon tarjosi rahaakin saadakseen Pyhän Hengen kun näki miten Pyhä Henki toimii. Minun kohdallani ei tapahtunut kielilläpuhumista eikä mitään muitakaan asioita mitä Apostoleille tapahtui, mutta tunsin Jumalan pelottavan pyhyyden ja suuren rakkauden, se on Pyhän Hengen ominaisuus. Hän on hiljainen kuin tuuli, väkevä kuin tuli, raikas kuin vesi, Hän tuo Jeesuksen henkilönä sinun omaksesi ja Isän rakkauden.
Olin muutaman päivän ajan tuulissa ja pilvissä, täynnä rakkautta kaikkia ihmisiä kohtaan! Maailma näytti uudelta. Kuulemani kirosanat olivat kauhistavia vaikka ennen sitä olin kironnut itsekin.
Olin sisäisesti täysin uusi ihminen, arvomaailmani muuttui. Opin tuntemaan Jeesuksen sydämessäni.
Tosin tätä tilaa ei kauan kestänyt. Vanha syntinen minä ei ollutkaan kuollut, olin sama ihminen kuin ennen mutta minussa oli nyt myös uusi minä joka luki innokkaasti Raamattua ja rukoili. Lähti arkana jopa luterilaiseen jumalanpalvelukseen, koska se oli se tuttu kotikirkko ja rippikoulussa opettanut pappi saarnasi. Kas ne rippikouluopetuksetkin palasivat mieleeni elävinä! Sitäkin Pyhä Henki tekee.

Sen jälkeen, minä ikuinen jahkailija ja epävarma huonon itsetunnon omistava, en ole koskaan omaa uskossa olemistani ja Pyhän Hengen asumista ihmisessä voinut epäillä. Enkä ole voinut enää kysellä mitä tarkoitusta minun vaatimattomalla elämälläni on. Jeesus antaa elämälle tarkoituksen.
Monta ihmisten oppia ja seurakuntaa kahlasin läpi, mutta palasin aina Jeesukseen ja olen sen kokenut turvaksi kaikissa opintuulissa.
Lue Raamattua, pyydä rukouksessa Pyhää Henkeä. Tarvitset Häntä todistajaksi ja puolustajaksesi.
Jeesus käskee meitä anomaan Pyhää Henkeä ja lupaa sen lähettää Isän luota. Pyhä Henki toimii vain Raamatun Sanassa, siitä Hänen aitoutensa tuntee, ja Pyhyydestä, Rakkaudesta ja Jeesuksesta. Jos ajatteletkaan Pyhää Henkeä, ajatuksesi kääntyvät Jeesukseen. Näin hän kirkastaa meille Jeesusta. Valitettavasti myös omaa syntisyyttämme, mutta se on hyvin terveellistä ja tarpeellista vaikka se satuttaa kipeästi omaan minäämme. Se saa pysymään Jeesuksessa ja tarvitsemaan Häntä.

Esitit erittäin hyvän ja syvältä luotaavan kysymyksen. Myös minä olen tuota asiaa paljon miettinyt viime vuosien aikana. Mitä enemmän olen uskon asioita ajatellut ja pohtinut, vl-terminologisesti ehkä lähennellyt järkeillyä, sitä enemmän olen päässyt tasapainoon, rauhaan ja tyyneiteen uskossani Jumalaan. Kun olen päässyt etääntymään vl-tapakristillisyydestä, olen saavuttanut omakohtaisen suhteeni Jumalaan ja hänen poikaansa. Tätä prosessia on edesauttanut Raamatun selailu ja keskustelut sekä livenä että netissä. Vanhoillislestadiolaisuus hengellisenä yhteisönä sinänsä on hyvä pohja uskossani elämiseen.

Vastaisin sinulle, että uskossa oleminen on omakohtaista kokemista Jumalaan uskomisesta. Se on myös tietoutta ja tunnetta Jumalan olemassaolosta ja luottamusta Jumalan johdatukseen omassa elämässä sekä uskomista Jeesuksen sovitustyöhön. Tämä on minulle riittävää uskomista. Ei siihen tarvita sen suurempia tekoja tai hampaat irvessä kilvoittelemista. Kunhan vaalii vain itsessään uskoa ja luottamusta meitä korkeampaan. Meitä on monenlaisia ihmisiä, ja jokaisen on tunnusteltava omalla kohdallaan, mitä se usko juuri minulla on ja mikä tukee minun uskoani. Toisille sopii heittäytyminen lapsen paikalle lapsen uskoon. Itselleni tällainen uskominen käy raskaaksi, se sotii luonnettani vastaan. Haluan itse nähdä ja kokea asioita uskoni kautta, en heittäytyä vain lapsen asemaan "uskomaan sokeasti". Esim. seuraavat Raamatun kohdat ovat vapauttaneet minua uskomaan omakohtaisesti:
"Veljet, älkää olko ajatuksiltanne lapsia. Pahuudessa olkaa kehittymättömiä, ajattelussanne aikuisia."
(1 Kor. 14:20)
"Älkää olko järjettömiä, vaan ymmärtäkää, mikä on Herran tahto." (Ef. 5:17 )
"Jumalan valtakunta ei ole syömistä eikä juomista, vaan vanhurskautta, rauhaa ja iloa, jotka Pyhä Henki antaa." (Room. 14:17)

Tämä ei varmasti ollut tyhjentävä tai kaiken kattava vastaus, mutta ehkä muut palstalaiset täydentävä omilla uskonkokemuksillaan. Lähtökohtani on, että ei ole oikesti tai väärästi uskomista, vahvempaa tai heikompaa uskoa, arvokkaampaa tai epäarvokkaampaa uskomista. Riittää, että on omakohtainen usko Jumalaan ja Jeesukseen Kristukseen ja halu vaeltaa Raamatun julistamassa opissa. Sinä yksin tulet kohtaamaan Jumalan tilinteon hetkellä.

Olen entinen vanhoillislestadiolainen. Nykyisin ateisti. Kielsin uskoni eli lopetin vanhoillislestadiolaisena olemisen, kun olin tarpeeksi epäillyt vl-oppia ja uskontoa yleensäkin.

Ajattelin nimenomaan niin, ettei sitä taivaspaikkaa ansaita teeskentelemällä uskovaista. Enkä lopulta voinut teeskennellä, joten ilmoitin ratkaisustani jättää ry-touhut. Uskoni Jumalaan katosi jo ennen "uskon kieltoa".

Miksi esittää uskovaista jos ei ole? Miksi "tunnustaa suullaan", jos ei koe, että olisi "sydämen uskoa"? Näitä pohdin ja tein ratkaisuni, johon olen päivä päivältä tyytyväisempi.

Avauksesi on mielenkiintoinen. Omia kommenttejani.

"Olen paljon mietiskellyt mikä on oikeaa ja riittävää uskomista. Olen jutellut asiasta useamman uskovan ystäväni kanssa. He kaikki ovat kertoneet toisinaan epäilevänsä vl-oppia ja uskontoa yleensäkin. Minä epäilen joka päivä, enkä oikeastaan koskaan voi olla varma asiasta."

Minulla on itselläni vähän samanlaiset tuntemukset. Olen itse VL taustainen henkilö, tosin en allekirjoita kaikkia SRK:n tulkintoja. Raamattu on minulle kristinopillisissa kysymyksissä ensisijainen auktoriteetti, osittain siksi että parempaakaan lähdettä ei ole ja osittain varmaan siksi, että etnisenä VL:nä en oikein osaa muutenkaan ajatella. Mutta Raamatussakin on paljon sellaista mitä en ymmärrä tai mitä saatan epäilläkin. Joskus tuntuu että en ole varma oikein mistään.

"Mielestäni tällainen uskominen ei voi olla riittävää. Jos ihan aidosti on uskossa ei pitäisi olla epäilyksen häivääkään."

Tuollainen vaatimus, että uskon pitäisi olla fundamentalista, ehdottoman varmaa ja kyseenalaistamatonta, on kuin vaatisi synnittömyyttä ja täydellisyyttä. Ei siihen kukaan pysty, uskovainenkaan, ainakaan kukaan täysjärkinen, ehkä joitain lapsenmielisiä lukuunottamatta. Tuollaisella logiikalla ainakaan itselläni ei ole mitään mahdollisuutta pelastua.

Toisaalta uskon ja luotan siihen, että oletuksesi on väärä. Esimerkiksi Jeesus vertasi uskoa sinapinsiemeneen ja Johannes Kastaja epäili vankeudessa, mahtoiko Jeesus sittenkään olla messias. Ja kuitenkin Johanneskin oli "ihan aidosti uskossa".

Minusta pelastuksessa ei ole olennaista se, olenko tehnyt hyviä töitä tai olenko uskossani vahva, vaan se, että saa luottaa siihen, että saa synnit armosta anteeksi Kristuksen ansion tähden.

"Ei voi olla niin, että taivaspaikan voi lunastaa teeskentelemällä uskovaista."

Ei minun tarvitse teeskennellä uskovaista. Minä olen se mikä olen, oma itseni, en mikään pyhimys, mutta ei tarvitsekaan.

Itse Jumalan olemassaoloa ei kukaan vl varmaan jatkuvasti epäile vaan sitä, että vaatiiko Jumala ihan oikeasti minua väsymään ja tämän pakkoynnyttämisen taakan alle?

"Epäilyksiä" vl-uskovaiselle aiheuttavat ainoastaan SRK:n monisyiset ja monimutkaiset syntilistat, joita on pakko noudattaa säilyttääkseen uskovaisen statuksen vl-yhteisössä.

Silloin ollaan oikeasti uskossa, kun uskotaan ristiinnaulittuun ja ylösnousseeseen Jeesukseen. Uskon kohteena pitää olla Jeesuksen persoona eikä oppi tai uskonto.

Ihmisen oma usko on aina riittämätöntä. Ei pidäkään uskoa omaan uskoonsa vaan Jeesukseen. Hänellä on uskoa ja hän antaa sitä ihmiselle. Epäileminen ei ole ongelma, koska Jeesus on suurempi kuin epäilykset.

Osoitteessa www.helmimedia.com on myytävänä Peter Youngrenin saarna-CD:itä ja kirjoja (etenkin Helmiä-niminen kirja on hyvä). Hänen opetuksensa ovat erittäin hyödyllsiä lakihenkisen vl-opin hämmentämälle ihmiselle.