Venäjän ruhtinas-suvun yksi kantaäiti (keisarinna) Katarina 1. Pietari Suuren 2. pso. Kiistelty hahmo ja mm. Suomeen oletetaan hänen juurensa juontavan sukututkija Argillanderin tutkielmien mukaan, tässä linkki lehti-artikkeliin Savossa. Katarina 2. olikin jo saksalainen prinsessa, ja omalla tavallaan kiistelty hänkin... jonka juuret juontavat Ruotsiin ja Kustaa 1. Vaasaan (Gustaf 1. Vasa) kuten useitten Euroopan monarkkien juurissa myös pohjoista (aatelista) perimää, kaukaa ja vielä etäämpää!
__________________________________________________________________________________________
http://www.iisalmensanomat.fi/uutiset/yla-savo/iisalmen-seudulla-elää-katariina-in-sukulaisia/174909
http://fi.wikipedia.org/wiki/Katariina_I_(Venäjä)
___________________________________________________________________________________________
__________________________________________________________________________________________
http://www.iisalmensanomat.fi/uutiset/yla-savo/iisalmen-seudulla-elää-katariina-in-sukulaisia/174909
http://fi.wikipedia.org/wiki/Katariina_I_(Venäjä)
___________________________________________________________________________________________
Vastaukset 6
Vanhimmat
Täyttä Huttua tällaiset "tutkimukset"
Jaa, hellpoahan on sanoa vaikka mitä, mihin oma kyky ja aivot riitä tajuamaan! Helpoin tapa on siinäkin mielessä 'hutuuttaa' kaikkien muittenkin tutkimus ja työ!
Tätä ja vastaavaa asennetta oli jo Suomen Sukututkimusseuran toimiinanjohtaja ja kirjastomies edesmenneen Leif Metherin asenteessa, - ja ihmetytti ja edelleen kin, - miksi mies oli hakeutunut asianomaiseen tehtävään jos ei luota siihen mitä mm. oman kirjaston valikoimissa on tarjolla!
Puhumattakaan että 'epäsi' jopa ja kyseenalaisti vastaavia tutkimuksia ja kiinnostusta kirjaston käyttäjien taholta! Kun ei edes tiennyt mistä on kyse ja miksi joku hakee tai kysyy - vastaaviin tutkimuksiin ja aineistoon liittyää materiaalia!
Joten avatkoon suunsa ja mielensä-tämä negatiivinen turhautujakin, vasta jos kyse on hänen maatiais-juuriensa epäselvyyksistä yms. Jess.
Katariina-tutkimuksesta en sano mitään, koska en ole asiaan perehtynyt. Enkä ota edes Leif Mether -asiaan kantaa, koska en tiedä siitäkään. Mutta tämä pisti silmään: "miksi mies oli hakeutunut asianomaiseen tehtävään jos ei luota siihen mitä mm. oman kirjaston valikoimissa on tarjolla". Kirjastonhoitajan hyvyyttä ei onneksi mitata sen mukaan, luottaako hän kirjastonsa valikoimiin. Kirjastonhoitaja on se, joka pitää paikan järjestyksessä. Ei sellainen, joka toimii kaikkien kirjojensa oikeellisuuden takuumiehenä - jätetään se puuha papeille ja muille uskontomiehille.
Tällaisista ja muistakin tutkimuksista yleisesti pitäisi jokaisen muistaa, että se, mitä ei ole pystytty mitenkään todistamaan, on siis tarua. Se voi todisteiden puutteesta huolimatta siltikin olla totta, mutta ilman jotain muuta kuin halua uskoa kivoihin tarinoihin, sitä ei pitäisi sanoa todeksi vaan teoriaksi, siis parhaimmillaankin.
Hyvä niin, - mutta kun kaikki esim. sukututkimuksen taito ja tietokaan ei asu meillä!Oli SSS, kirjastoa tai ei, vaikka laajat kokoelmat oli myös edesmennyt Osmo Durchmann sinne lahjoittanut, - ei satukirjoiksi vaan todenperäisenä usein alkuperäisenä kirjallisena dokumenttina, johon monet mm. netissä olevat talleenteet pohjaa!
Muualla Euroopassa on laajoja ja toisiaan täydentäviä sukututkimus-teoksia ja kirjoja yms. sekä sukujen omia aarteita taltioituina kansallisiin arkistoihin. Tämä tietenkin pätee vuosisataiseen ylhäisön, aatelisten ja kuninkaitten sukuihin liittyen. Tavallisella kansalla on harvoin omiin sukuihin liittyvää tietoa, jotka meilläkin saatavilla vaan n. 1500-luvun talolliseen väkeen! Muita kun ei juuri ollutkaan, pienen aatelisen ja rälssisukujen lisäksi koko Ruotsi-Suomessa.
Mutta kirjaston hoitajasta; -Kyllä ao. henkilö valitsi itsekin mitä hankittiin, useimmat kuitenkin lahjoitettuja mitä löytyy siellä!? Mutta aika turhauttavaa, kun ihminen oli miten oli... uusien innokkaiden tutkijoiden lannistaminen ja kiinnostuksen mitätöiminen oli tämän tapa, mutta nyt olkoon - mitä oli! Se siitä!
"ei satukirjoiksi vaan todenperäisenä usein alkuperäisenä kirjallisena dokumenttina"
Alkuperäisiä kirjallisia dokumentteja ovat esim. kirkonkirjat, perukirjat, erilaiset sopimukset jne. Niiden säilytyspaikka on useimmiten arkisto, ei kirjasto. Kirjallisten teosten teksti voi pohjautua alkuperäisiin dokumentteihin, tai sitten ei, valinnan on tehnyt kirjallisen teoksen tekijä. Alkuperäiset dokumentit ovat siltä ajalta, jolloin kulloinkin kyseessä ollut henkilö eli ja monissa tapauksissa myös näiden itsensä tekemiä, ainakin kun puhutaan korkeampiarvoisista henkilöistä. Rahvaan tapauksessa alkuperäisetkin dokumentit kuvastavat useimmiten pappien tai muiden (esim. käräjäkirjureiden) näkemystä asiasta, ja niissä valitettavasti on usein virheitä. Myös alkuperäisdokumentteja pitää pystyä arvioimaan mm. sen kannalta, mitä ne kertovat siitä ajasta, jolloin ne on tehty, kuka ne on tehnyt ja mikä on ollut tekijän tarkoitus (näin esim. erilaiset vanhat sukupuut). Se, että jokin dokumentti on vanha, ei tee siitä automaattisesti todenmukaista, sillä ihmisillä saattoi olla totuuden kertomista vähemmän jaloja motiiveja myös historian kuluessa, ei siis vain nykyaikana. Kirjastomateriaali, erilaiset historiikit, sukututkimukset jne., niitä pitää arvioida vähintäänkin samoin perustein, mutta lisäksi pitää huomata, että jos tekijä ei ole elänyt kuvaamallaan ajalla, hänellä itsellään ei voi olla aikalaistietoa kirjoittamastaan aiheesta.
"johon monet mm. netissä olevat talleenteet pohjaa"
Tämä ei ole mikään muu kuin surullinen peruste. Se, että netissä vilisee toivorikkaita satuja myös sukututkimuksen osalta, ei tee saduista yhtään sen oikeampia eikä edes se, että miljoona kärpästä kopioi omiin "tutkimuksiinsa" niitä satuja. Jos jotakin kirjoitetaan juorulehdessä, se ei takaa, että asia on täsmälleen tai lainkaan niin.
"Mutta kirjaston hoitajasta; -Kyllä ao. henkilö valitsi itsekin mitä hankittiin, useimmat kuitenkin lahjoitettuja mitä löytyy siellä"
En edelleenkään ota kantaa tiettyyn kirjastonhoitajaan, vaan kirjastonhoitajien tehtävään yleisesti. Kirjastonhoitajat valitsevat nykyäänkin teoksia määrärahojensa puitteissa kirjastoihinsa, mutta heidän ei tarvitse tietää kaikista teoksista, ovatko ne ehdottoman oikeassa siinä aiheessa, josta ne on kirjoittettu. Eikä kirjastonhoitajien tarvitse itse uskoa kaikkea, mita heidän kirjastoonsa valittaviin teoksiin on präntätty.
"uusien innokkaiden tutkijoiden lannistaminen ja kiinnostuksen mitätöiminen oli tämän tapa"
En tiedä, mihin viittaat. Mutta jos lannistamista on se, että muistutetaan lähdekritiikin tarpeellisuudesta - olkoon todellakin niin. Jos lähdekritiikkiä ei harrasteta, tuloksena on juuri sitä, mitä kuvasit, netti pullollaan "tutkimuksia" joissa sukupuut johdetaan valinnan mukaan Kaarle Suureen, viikinkikuninkaisiin, islamilaisessa maailmassa sikäläisiin suuruuksiin jne. Siis "tutkimusta" jolla ei ole sen enempää virkaa kuin hömppäromaaneilla, viihdyttäviä kenties, mutta vain kultareunaisia satuja.
Täyttä huttua on esimerkiksi tuossa sanomalehtikirjoituksessa haastatellun henkilön esittämä käsitys että Romanovien luista otetuista dna-näytteistä voisi jotenkin varmistaa tämän huttu-uutisen oikeellisuutta.
Muistaakseni Romanovien luista saatiin ainoastaan sirpaleita mt-DNAsta, siis jälkiä puhtaasta äitilinjasta. Ei sen puoleen että apua olisi ollut mieslinjan Y-kromosomin DNA:stakaan, sillä tekstissä mainitaan Katariinan olleen tyttären pojan tytär....
Valitan, mutta näitä vastaavia tarinoita tunnetaan vaikka kuinka paljon mutta aniharva niistä voidaan varmistaa paikkansapitäväksi.
Jos kirjoittaja haluaa löytää itselleen lisää vastaavia kuuluisia sukulaisia hänen kannattaa rekisteröityä www.geni.com -palveluun ja rakentaa omaa sukupuutaan sinne. Tämän palvelun kautta saat sukuyhteyden helposti vaikkapa Abraham Lincolniin, Martin Luther Kingiin ja Paavi Benedictus II-een.