Cygnaeus ja Tilaeus

http://www.rotter.se/dalarna/eftlys02.htm
Kysymyksiä ja vastauksia *Dalarötter*->
Taulu:1316. (2 april 2002) Georgius Andreae Tilaeus Född 1614 i Torsång, död 1695 i Grangärde. Vet någon födelse och dödsdatum och vem var hans föräldrar. Han var gift med Elisabeth Arbogensis född 1623 i Arboga, död 1698 i Grangärde, kan ni hennes födelse och dödsdatum och vem var föräldrarna. Svea Björklund, Jaktvårdsgatan 17, 722 23 Västerås, 021-137822
_____________________________________________________
Cygnaeus:> _ http://kotiweb.kotiportti.fi/jim.duncker/duncker.htm
http://www.genealogia.fi/vsk/29/29_172.htm
http://www.pp.htv.fi/lkivinie/tiedemiehia/dat123.htm

Tälläisä/ netissä! kirjoitti:

http://www.rotter.se/dalarna/eftlys02.htm
Kysymyksiä ja vastauksia *Dalarötter*->
Taulu:1316. (2 april 2002) Georgius Andreae Tilaeus Född 1614 i Torsång, död 1695 i Grangärde. Vet någon födelse och dödsdatum och vem var hans föräldrar. Han var gift med Elisabeth Arbogensis född 1623 i Arboga, död 1698 i Grangärde, kan ni hennes födelse och dödsdatum och vem var föräldrarna. Svea Björklund, Jaktvårdsgatan 17, 722 23 Västerås, 021-137822
_____________________________________________________
Cygnaeus:> _ http://kotiweb.kotiportti.fi/jim.duncker/duncker.htm
http://www.genealogia.fi/vsk/29/29_172.htm
http://www.pp.htv.fi/lkivinie/tiedemiehia/dat123.htm

Lue lisää

Kts. edellinen: Ja sinä keräät potin? :))) moi!

sukuni vanhemmat kertoivat esi-isien tulleen kreikasta krimin sodan aikaan,sotamiehiä olivat kai.

Näissä pappisuvuissa on se hauska puoli, että niistä löytyy aatelisia, pappeja, talonpoikia (torpparit). Varteen otettava esimerkki on Sibeliuksen suku.

Hjalmar Handel kirjoitti:

Näissä pappisuvuissa on se hauska puoli, että niistä löytyy aatelisia, pappeja, talonpoikia (torpparit). Varteen otettava esimerkki on Sibeliuksen suku.

Onkohan Tilaeus ja Tillaeus todella sama sukunimi?

omaa sukua kirjoitti:

Onkohan Tilaeus ja Tillaeus todella sama sukunimi?

Ovat todellakin samaa sukua. Tillaeus nimi muuttui Tilaeukseksi, kun kirkkoherra on kirjoittanut nimen väärin kirkonkirjoihin, luultavasti 1860-luvulla.

Vonninen kirjoitti:

Ovat todellakin samaa sukua. Tillaeus nimi muuttui Tilaeukseksi, kun kirkkoherra on kirjoittanut nimen väärin kirkonkirjoihin, luultavasti 1860-luvulla.

Hei!

Olen sukunimeltäni Tillaeus ja olen jo vuosien ajan ollut kiinnostunut sukumme taustoista, mutta kukaan lähisuvussani ei tunnu olevan kovinkaan perillä asiasta. Tämä oli minulle ja perheelleni uutta tietoa, että Tillaeukset ja Tilaeukset ovat kuin ovatkin samaa sukua. Eräänlaista tarinaa olen kuullut siitä, kuinka Tillaeukset ovat Suomeen ja Ruotsiin tulleet, mutta en ole varma tiedon luotettavuudesta. Vonninen, tunnut olevan jonkin verran perillä sukuni taustoista, voisiko sinuun saada mitenkään yhteyttä? Olisin kovin kiitollinen, mikäli pystyisisit avaamaan minulle edes hieman sukuni historiaa.

Tillaeus kirjoitti:

Hei!

Olen sukunimeltäni Tillaeus ja olen jo vuosien ajan ollut kiinnostunut sukumme taustoista, mutta kukaan lähisuvussani ei tunnu olevan kovinkaan perillä asiasta. Tämä oli minulle ja perheelleni uutta tietoa, että Tillaeukset ja Tilaeukset ovat kuin ovatkin samaa sukua. Eräänlaista tarinaa olen kuullut siitä, kuinka Tillaeukset ovat Suomeen ja Ruotsiin tulleet, mutta en ole varma tiedon luotettavuudesta. Vonninen, tunnut olevan jonkin verran perillä sukuni taustoista, voisiko sinuun saada mitenkään yhteyttä? Olisin kovin kiitollinen, mikäli pystyisisit avaamaan minulle edes hieman sukuni historiaa.

Lue lisää

Ettäs kehtaat tunnustaa, jos olet ko. sukua ja et tunne etkä mitään tiedä? Saisit hävetä, tai pidät kommetoijia pilkkanasi!
Aloittaja haluaa 'selvittää tuttavilleen' sukujen vaiheita ja alkuperää! Mutta jos me kerromme sen, hän omii tietomme ja ottaa kaiken kunnian, ja pahimmassa tapauksessa rahat"!? ehhehehh :)

Mutta sanotaan, ei mitään valmiina- siinähän koko tutkimuksen jännitys, ja ideakin on!
Mutta kaikkialla on tietoa ja paljon, jos aidosti etsii! Netissä ja sen kautta jo valmiissa tutkimustiedoissa jne.

Tillaeus kirjoitti:

Hei!

Olen sukunimeltäni Tillaeus ja olen jo vuosien ajan ollut kiinnostunut sukumme taustoista, mutta kukaan lähisuvussani ei tunnu olevan kovinkaan perillä asiasta. Tämä oli minulle ja perheelleni uutta tietoa, että Tillaeukset ja Tilaeukset ovat kuin ovatkin samaa sukua. Eräänlaista tarinaa olen kuullut siitä, kuinka Tillaeukset ovat Suomeen ja Ruotsiin tulleet, mutta en ole varma tiedon luotettavuudesta. Vonninen, tunnut olevan jonkin verran perillä sukuni taustoista, voisiko sinuun saada mitenkään yhteyttä? Olisin kovin kiitollinen, mikäli pystyisisit avaamaan minulle edes hieman sukuni historiaa.

Lue lisää

Tillaeus suku polveutuu ruotsalaisesta talonpoikaistaustaisesta Georgius Perssonista, joka opiskeli Saksassa itsensä kirkkoherraksi ja sai Tillaeus -sukunimen kaupan päälle. Minun tutkimukseni mukaan Johannes Tillaeuksen poika matkasi Suomeen Rantasalmelle kirkkoherraksi. Koska silloin ei ollut papistolla järin hyvät oltavat saati rahat, vain perheen vanhin poika saatiin koulutettua. Muista lapsista tuli sitten pappilan torppareita tai torppareiden vaimoja, jotkut pääsivät isompiin taloihin kotivävyiksi ja niin. Paljon aatelista verta myös löytyy suvusta, joka tulee kirkkoherrojen vaimojen kautta. Muutama nimi mainitakseni: von Konow, Horn af Åminne, Alopaeus, Nordenswan, Sibelius ja Järnefelt. Mutta nykyään taitaa näiden ikivanhojen ja hienojen pappis/aatelissukujen vesat olevan aivan tavallisia kaduntallaajia sekä duunareita.

Vonninen kirjoitti:

Tillaeus suku polveutuu ruotsalaisesta talonpoikaistaustaisesta Georgius Perssonista, joka opiskeli Saksassa itsensä kirkkoherraksi ja sai Tillaeus -sukunimen kaupan päälle. Minun tutkimukseni mukaan Johannes Tillaeuksen poika matkasi Suomeen Rantasalmelle kirkkoherraksi. Koska silloin ei ollut papistolla järin hyvät oltavat saati rahat, vain perheen vanhin poika saatiin koulutettua. Muista lapsista tuli sitten pappilan torppareita tai torppareiden vaimoja, jotkut pääsivät isompiin taloihin kotivävyiksi ja niin. Paljon aatelista verta myös löytyy suvusta, joka tulee kirkkoherrojen vaimojen kautta. Muutama nimi mainitakseni: von Konow, Horn af Åminne, Alopaeus, Nordenswan, Sibelius ja Järnefelt. Mutta nykyään taitaa näiden ikivanhojen ja hienojen pappis/aatelissukujen vesat olevan aivan tavallisia kaduntallaajia sekä duunareita.

Lue lisää

Että ollaan 'tavallista' väkeä mutta esipolvissa huomattavia henkilöitä ja sukuja!?
Itsekin olen varsin tavallinen, ja sukulinjani pitkään jo, vaikka yhdenkin sukulinjan kautta avautuu skandinaaviset ylimystöt ( viking-aikaiset), Baltian (saksalaiset), Venäjän 'perustaja'-sukuja (variageja), Länsi-Rooman ja Saksan keisari-sukuja pitkät ja laajat linjat, aina Bysanttia edeltäviin aikoihin kauas idän maille, Englannin ylimystöjä jne. Mukaan lukien suomalaiset juurevat talonpojat ja pappejakin iso liuta jne. aina sotamiestä ja torpparia ja renkiä myöten!
Itsekin ihan 'tavallinen' - suomalainen silti! Sallinette...

2010 ajassa. kirjoitti:

Että ollaan 'tavallista' väkeä mutta esipolvissa huomattavia henkilöitä ja sukuja!?
Itsekin olen varsin tavallinen, ja sukulinjani pitkään jo, vaikka yhdenkin sukulinjan kautta avautuu skandinaaviset ylimystöt ( viking-aikaiset), Baltian (saksalaiset), Venäjän 'perustaja'-sukuja (variageja), Länsi-Rooman ja Saksan keisari-sukuja pitkät ja laajat linjat, aina Bysanttia edeltäviin aikoihin kauas idän maille, Englannin ylimystöjä jne. Mukaan lukien suomalaiset juurevat talonpojat ja pappejakin iso liuta jne. aina sotamiestä ja torpparia ja renkiä myöten!
Itsekin ihan 'tavallinen' - suomalainen silti! Sallinette...

Lue lisää

Tarkoituksenani ei ollut loukata, ei missään tapauksessa. Vain tarkoitin sitä, että nykyaikana näiden ns. ''hienojen'' sukujen jälkeläiset eivät poikkea muista ihmisistä kuin korkeintaan sukunimen kautta. Me emme elä näes enää keskiajalla, joten syy lienee siinä. Tuskin nyt vieläkään ymmärsit asian pointtia.

http://kaikki.nettihotelli.net/2w/dat7917.htm

Tuon Suomeen tulleen Otto Tillaeuksen äitihän siis on Maria Fahlander, jonka esivanhempia ovat mm. Åkerbergit, joiden kautta päästään Unoniuksiin ja sitten vasta Sibeliukseen. En ole sukua tarkemmin tutkinut, mutta tämän Sibelius -kuvion tiesin kyllä. Mutta jos sukututkimusta tehdään oikein tarkasti, niin kaikilta löytyy yhteys johonkin suurmieheen.

Georgius Andreae Tillaeuksen isä oli Anders Persson -niminen suuren ja varakkaan ratsutilan isäntä.Hän oli myös Torsångin kaupungin raatimies. Tillaeusten kantatilan nimi oli Tylla, ja voidaan huomata että Georgius otti opiskeltuaan nimen ajan tavan mukaan sukutalostaan. Tillaeus-suku on nimetty ainakin Ruotsin papistoon aatelisena sukuna, Suomen papistosta en ole niinkään varma.

Georgiuksen poika Johannes oli taas Falunin seurakunnan tuomirovasti ja sijaisti menestyksekkäästi myös piispaa. Hänellä oli vain kaksi lasta, Elisabet ja Otto Wilhelm. Otto opiskeli Uppsalan yliopistossa teologiksi, ja saikin 1721 tai 1722 tuomikapitulilta määräyksen siirtyä Suomeen. Hän haki Rantasalmelta kappalaisen paikkaa ja saapuikin sinne. Kuitenkin jostain syystä hän ei toiminut kappalaisena tai minään muunakaan. Osti Rantasalmen kirkkoherra Anders Henricilta ns. ''Pikkupappilan'' tilan Ahvensalmen kylältä. Pikkupappila muutettiin sitten rustholliksi. Tillaeuksen lapsenlapsiakin kohdeltiin kuin ylhäisiä säätyläisiä, koska heidän isoisänsä oli ollut pappi.

Mutta väite, että nimi Tillaeus muuttui Tilaeukseksi vasta 1800-luvulla ei pidä kylläkään paikkaansa. Otto Wilhelmin pojanpojanpoika Anders Fredrikin rippikirjasta huomataan, että nimi on muuttunut Tillaeuksesta Tilaeukseksi jo vuonna 1773. Mutta kyseessä on ilman muuta sama suku. Syy miksi joillakin sukuhaaroilla on säilynyt sukunimen alkuperäinen muoto johtuu siitä, että on siirrytty eri paikkakunnille – ihan simppeliä. Hiskissä oleviin tietoihin on syytä suhtautua varauksella – ensinäkin siellä on vielä kirkonkirjoja suurempia virheitä ja on saattanut joku pudota säädystään tms.

Itse asiassa rusthollari ei ole säätyläinen, mutta periaatteessa on. Rusthollaria säätyläiseksi lähentää sukutausta. Tässä tapauksessa kyseessä on kuitenkin vanha ylhäinen pappissuku, jonka vuoksi heidän jälkeläisiään voidaan pitää säätyläisinä. Mitä itse olen tutkinut, niin 1600- ja 1700-luvulla papit hankkivat omistukseensa rustholleja. Rusthollin hankkiminen oli hyvä tapa turvata perheen asema siinä tapauksessa että pappi ei saa virkaa tai kuolee. Varsinkin Ruotsista tulleet papit olivat varakkaita, ja heillä oli asiat paremmin kuin suomalaisilla papeilla, monellakin tapaa.

Itse löysin tällaisen Rantasalmen kirkonkirjoista, merkintä on vuodelta 1722, sisäänmuuttaneiden luettelosta.

''Theol.doct. Otto Wilhelm Tillæus''

Rusthollarisukuinen kirjoitti:

Itse asiassa rusthollari ei ole säätyläinen, mutta periaatteessa on. Rusthollaria säätyläiseksi lähentää sukutausta. Tässä tapauksessa kyseessä on kuitenkin vanha ylhäinen pappissuku, jonka vuoksi heidän jälkeläisiään voidaan pitää säätyläisinä. Mitä itse olen tutkinut, niin 1600- ja 1700-luvulla papit hankkivat omistukseensa rustholleja. Rusthollin hankkiminen oli hyvä tapa turvata perheen asema siinä tapauksessa että pappi ei saa virkaa tai kuolee. Varsinkin Ruotsista tulleet papit olivat varakkaita, ja heillä oli asiat paremmin kuin suomalaisilla papeilla, monellakin tapaa.

Itse löysin tällaisen Rantasalmen kirkonkirjoista, merkintä on vuodelta 1722, sisäänmuuttaneiden luettelosta.

''Theol.doct. Otto Wilhelm Tillæus''

Lue lisää

Edellinen merkintä ei ole sisäänmuuttaneiden luettelosta, vaan vihittyjen luettelosta. Vuosi oli kylläkin oikea.

''Theol.doct. Otto Wilhelm Tillæus''
''H,h. Katarina Forsxxx'' (epäselvää; Forsman tai Forsten)

Tarkennatko hiukan? Mistä päättelet mainitsemasi henkilön saaneen aatelisarvon? Lainauksessasi ei sitä mainita. Hänen äitinsä näyttäisi olleen aatelisetuoikeuksia nauttineen henkilön tytär ja tämän veljet aateloitiin, mutta kuten tiedetään, aateluus ei periydy naisen kautta. Siten vielä näiden todisteiden perusteella tämä Tillaeus/Tillée ei saanut aateluutta. Ehkä sinulla on jotain tarkempaa tietoa?

Katsos kun tuohon aikaan, tullin johtajilla oli erioikeuksia verovapauksineen. Joten en ainakaan mitään löytänyt tähän aatelisarvoon tukevaa. Sinulla on väärää tietoa, sinäänsä.

Fredrik Tilléen äidistä:
http://wc.rootsweb.ancestry.com/cgi-bin/igm.cgi?op=GET&db=janeur&id=I29518

Hilda Maria luultavasti on Joroisessa olevan Tillaeus-suvun haarauman jälkeläisiä, talollisen tytär.

Vastaan kaksi ja puoli vuotta myöhemmin kyselyysi, ehkä olet jo saanut vastauksen.

Hilda Maria Tillaeuksen vanhemmat olivat Adolf Tillaeus ja Hilda Maria Koponen Leppävirralta. Tämä suku on myöhemmin siirtynyt Etelä- ja Pohjois-Karjalaan.

Voisitko selventää? Suomessa tuskin on enää yhtään säätyläissukua, johon ei olisi sekoittunut ''alempaa'' verta. Ja toisekseen on suotavaakin, että nämä vanhat sisäsiittoiset sukuihin liittyy näitä torpparien perillisiä - että veri saadaan laimennettua, sukupolvia kestänyt sisäsiitos kun tuo usein ikäviä ongelmia sukuun kuten mielisairauksia sun muita. Yleensä tämä ''junttiutuminen'' on lähtöjään kyllä aivan omasta takaa, sisäsiitos on suurin junttiutuminen aiheuttaja näissä aatelis- ja pappissuvuissa. Aatelisto- ja papisto kun naivat innokkaasti keskenään ja jälkeläiset jatkoivat tätä perinnettä. Joten itse en hurraahuutoa aatelis- ja pappissuvuille ehdottaisi - teeskentelevää 'mielinkielin' yläluokkaa.

Hohoo! kirjoitti:

Voisitko selventää? Suomessa tuskin on enää yhtään säätyläissukua, johon ei olisi sekoittunut ''alempaa'' verta. Ja toisekseen on suotavaakin, että nämä vanhat sisäsiittoiset sukuihin liittyy näitä torpparien perillisiä - että veri saadaan laimennettua, sukupolvia kestänyt sisäsiitos kun tuo usein ikäviä ongelmia sukuun kuten mielisairauksia sun muita. Yleensä tämä ''junttiutuminen'' on lähtöjään kyllä aivan omasta takaa, sisäsiitos on suurin junttiutuminen aiheuttaja näissä aatelis- ja pappissuvuissa. Aatelisto- ja papisto kun naivat innokkaasti keskenään ja jälkeläiset jatkoivat tätä perinnettä. Joten itse en hurraahuutoa aatelis- ja pappissuvuille ehdottaisi - teeskentelevää 'mielinkielin' yläluokkaa.

Lue lisää

Hyvähän sehän on että uutta verta tulee noihin sukuihin. Se on kuitenkin määrän suhde ja siksi jotkut suvut jo aikoja sitten talonpoikaistuneita.

Se että vouhotetaan talojen ja muiden kulttuurihistoriallisten esineiden suojelusta ja niiden säilyttämisestä alkuperäisessä kunnossa on pikku juttu. Suvut ja niihin kuuluvat henkilöt jotka ovat luoneet nämä yllä mainitut asiat, ovat myös suojelun tarpeessa. Vähemmistö kulttuureja ja muita erikoisuuksia valtio tukee, miksi sitten ei tiettyjä perinne luokkia (niin kuin Englannin National Trust joka mahdollistaa kovan verotuksen kohteeksi joutuneita elämään suvun kantakodissa).

Eri perinteet ja yhteiskuntaluokat heijastavat usein erilaisia arvoja. Se joka edustaa esimerkiksi jonkun maalaistalon perinnettä Savosta ja muuttaa Helsinkiin sulautuu vääjäämättä valtaväestöön (niin kuin enemmistö tapauksissa). Suuri osa ihmisistä ovat sosiaalisia eläimiä jotka ilman sosiaalista painetta tai perinteen kartoittamaa tietä sulautuvat .

Säätyläissuvut jotka säilyttivät ruotsinkielen ovat paremmin säilyneet kuin esimerkiksi suomenkielistyneet jotka ovat sulautuneet helpommin valtaväestöön. Sen asian huomaan esimerkiksi isoäitini suvussa jossa hänen sukuhaara suomenkielistyi ja meni naimisiin henkilöiden kanssa jolle se sosiaalinen perinne ja verkko ei mitään merkinnyt. Ne ruotsinkieliset kaukaiset sukulaiset jota olen joskus tavannut ovat huomattavasti paremmin säilyttäneet elävän perinteen ja jossa kaikki von, af , ius suvut tunnetaan niin kuin aina ennen.

Eihän se sulautuminen välttämättä ole huonoa egalitaariselta näkökannalta, mutta kyllä jos haluaa säilyttää perinteitä ja hieman erillaisia arvoja.

von Junttius kirjoitti:

Hyvähän sehän on että uutta verta tulee noihin sukuihin. Se on kuitenkin määrän suhde ja siksi jotkut suvut jo aikoja sitten talonpoikaistuneita.

Se että vouhotetaan talojen ja muiden kulttuurihistoriallisten esineiden suojelusta ja niiden säilyttämisestä alkuperäisessä kunnossa on pikku juttu. Suvut ja niihin kuuluvat henkilöt jotka ovat luoneet nämä yllä mainitut asiat, ovat myös suojelun tarpeessa. Vähemmistö kulttuureja ja muita erikoisuuksia valtio tukee, miksi sitten ei tiettyjä perinne luokkia (niin kuin Englannin National Trust joka mahdollistaa kovan verotuksen kohteeksi joutuneita elämään suvun kantakodissa).

Eri perinteet ja yhteiskuntaluokat heijastavat usein erilaisia arvoja. Se joka edustaa esimerkiksi jonkun maalaistalon perinnettä Savosta ja muuttaa Helsinkiin sulautuu vääjäämättä valtaväestöön (niin kuin enemmistö tapauksissa). Suuri osa ihmisistä ovat sosiaalisia eläimiä jotka ilman sosiaalista painetta tai perinteen kartoittamaa tietä sulautuvat .

Säätyläissuvut jotka säilyttivät ruotsinkielen ovat paremmin säilyneet kuin esimerkiksi suomenkielistyneet jotka ovat sulautuneet helpommin valtaväestöön. Sen asian huomaan esimerkiksi isoäitini suvussa jossa hänen sukuhaara suomenkielistyi ja meni naimisiin henkilöiden kanssa jolle se sosiaalinen perinne ja verkko ei mitään merkinnyt. Ne ruotsinkieliset kaukaiset sukulaiset jota olen joskus tavannut ovat huomattavasti paremmin säilyttäneet elävän perinteen ja jossa kaikki von, af , ius suvut tunnetaan niin kuin aina ennen.

Eihän se sulautuminen välttämättä ole huonoa egalitaariselta näkökannalta, mutta kyllä jos haluaa säilyttää perinteitä ja hieman erillaisia arvoja.

Lue lisää

Vanha sukuperinnekin on mahdollista saada takaisin, se tosin vaatii työtä. Kuka vain voi palauttaa sukunsa aseman lähtökohdille, näyttämättä nousukkaalta. Raha ja rikkaus kun eivät tarkoita samaa kuin hyvä maku. Yleensä tällaisten vanhojen sukujen perillisistä näkee jostain, että eivät ole ehkä ihan tavallista kansaa (en tarkoita nyt sukunimeä).

On monia aatelisia, joiden ulkonäössä ei ole enää aatelispiirteitä vaikka vanhemmat ja heidän isovanhemmat aatelisia olisivatkin. On matala otsa, mahdollisesti myös perunanenä. Kuitenkin suomalaisilla aatelisilla on hyvin usein tummat hiukset ja näyttävät jollain tavalla saksalaisilta tai slaavilaisilta.
Käytöstavat ovat sellaisia, jotka opitaan jo kotona. Yleensä aatelis- ja pappissukujen jälkeläiset ovatkin melko hyvätapaisia, johtuu varmaan juuri siitä että pyritään käytöstavoilla erottumaan aivan tavallisesta kansasta.

Mutta mitkä ovat mielestäsi sellaisia perinteitä, joita näillä aatelis- ja pappissuvuilla on ellei nyt katsota ammatinvalintaa vaan jotain yhteinäistä näille suvuille muutakin kuin akateemisuus ja vanha sivistyneisyys?

Hohoo! kirjoitti:

Vanha sukuperinnekin on mahdollista saada takaisin, se tosin vaatii työtä. Kuka vain voi palauttaa sukunsa aseman lähtökohdille, näyttämättä nousukkaalta. Raha ja rikkaus kun eivät tarkoita samaa kuin hyvä maku. Yleensä tällaisten vanhojen sukujen perillisistä näkee jostain, että eivät ole ehkä ihan tavallista kansaa (en tarkoita nyt sukunimeä).

On monia aatelisia, joiden ulkonäössä ei ole enää aatelispiirteitä vaikka vanhemmat ja heidän isovanhemmat aatelisia olisivatkin. On matala otsa, mahdollisesti myös perunanenä. Kuitenkin suomalaisilla aatelisilla on hyvin usein tummat hiukset ja näyttävät jollain tavalla saksalaisilta tai slaavilaisilta.
Käytöstavat ovat sellaisia, jotka opitaan jo kotona. Yleensä aatelis- ja pappissukujen jälkeläiset ovatkin melko hyvätapaisia, johtuu varmaan juuri siitä että pyritään käytöstavoilla erottumaan aivan tavallisesta kansasta.

Mutta mitkä ovat mielestäsi sellaisia perinteitä, joita näillä aatelis- ja pappissuvuilla on ellei nyt katsota ammatinvalintaa vaan jotain yhteinäistä näille suvuille muutakin kuin akateemisuus ja vanha sivistyneisyys?

Lue lisää

Nyt tulee muistaa että perinteitä on monta sortista ja niiden arvo on sama. Se kuitenkin sattuu olemaan niin että perinteet säilyvät paremmin vähemmän pragmaattisissa olosuhteissa jolloin on aikaa sosiaaliseen elämään, lukemiseen ja pohdintaan. Eli aatelis- ja pappissuvuilla on ollut yleensä suuremmat resurssit rikkaimpaan monihaaraisempaan kulttuurielämään ja siten perintösäkistä on ollut enemmän annettavaa jälkipolvelle.

Kun mainitsin piirteet, niin en pääsääsääntöisesti viitannut ulkonäköön vaan kehon ja kielen kaunista käyttöä. Onhan se totta että Suomessa on helpompi toimia jos ulkonäöltään sulautuu. Samhan asia toimii pienillä, paikkakunnilla, suvuissa, perheissä ja totta kai selvemmin geneettisesti sulkeutuneissa piireissä (esim. kylät, juutalaiset ja yläluokka). Suurin osa kovimman luokan taistelevista aatelisista olivat keskiajalta renessanssiin perunanenäisiä punaniskoja (katso vaikka Urbinon ensimmäistä herttuan kuvaa).

Se mainitsemasi hyvätapaisuus voi olla vain pintapuolista puoliherrasmiesmäisuutta. Kuitenkin aatelis- ja pappissukujen jälkeläiset ovat taustansa ”vankeja” ja uskovat voimakkaammin arvojen ja kunnioituksen opinkappaleisiin. Ei aina mutta monesti se ”noblesse oblige” taakka kummittelee heillä takaraivossa kun heille panee päin naamaan aatelis –ja sivistyssukujen rapeutumisen.

Kun vanhaa sukuperinne on menetetty on se menetetty. On asioita jota ei voi kuvista ja kirjoista oppia ilman että siitä tule hieman tekaisutettua ja jäykkää. Olen kuitenkin nähnyt esimerkkejä jossa kolmas sukupolvi on kavahtanut isovanhempiensa ja vanhempiensa ”lerppakullisuutta” ja tehneet tietoista työtä suvun perinteen palauttamiseksi. Näissä tilanteissa on kuitenkin ollut sukulaisia, ystäviä, kantatalo (kartano, tila), perittyä kulttuuriesineistöä itsekuvan tukena joka kipinän lailla on odottanut tuleksi syttymistä.

Koska serkkuni on sellisti, olen tavannut monen uuden kulttuurisuvun edustajaa. Heissä todellakin huomaa aristokraattisuutta ja ylevien ihanteiden (eli arvojen) luonnollinen omaksuminen. On asioita jota omassa taustassa ei voi muuttaa, mutta kun kun ympäröi itsensä taiteella, uskonolla ja oikeanlaisilla ihmisillä, tapahtuu mielestäni jalostuminen. Tähän mielestäni meidän nykypäivän protesti –ja realismi kulttuuri ei pysty. Usko ja arvot poissa, jäljellä inhorealismi ja dekadentti romantismi. Toivoa ja kipinää kuitenkin löytyy jotta innoittavampi ja rakentava kulttuuri palautuu pitkältä stressi lomaltaan. Siihen asti massatuotanto, massaihminen, tasapaksut ideat ja tehokas talous on valttia.

von Junttius kirjoitti:

Nyt tulee muistaa että perinteitä on monta sortista ja niiden arvo on sama. Se kuitenkin sattuu olemaan niin että perinteet säilyvät paremmin vähemmän pragmaattisissa olosuhteissa jolloin on aikaa sosiaaliseen elämään, lukemiseen ja pohdintaan. Eli aatelis- ja pappissuvuilla on ollut yleensä suuremmat resurssit rikkaimpaan monihaaraisempaan kulttuurielämään ja siten perintösäkistä on ollut enemmän annettavaa jälkipolvelle.

Kun mainitsin piirteet, niin en pääsääsääntöisesti viitannut ulkonäköön vaan kehon ja kielen kaunista käyttöä. Onhan se totta että Suomessa on helpompi toimia jos ulkonäöltään sulautuu. Samhan asia toimii pienillä, paikkakunnilla, suvuissa, perheissä ja totta kai selvemmin geneettisesti sulkeutuneissa piireissä (esim. kylät, juutalaiset ja yläluokka). Suurin osa kovimman luokan taistelevista aatelisista olivat keskiajalta renessanssiin perunanenäisiä punaniskoja (katso vaikka Urbinon ensimmäistä herttuan kuvaa).

Se mainitsemasi hyvätapaisuus voi olla vain pintapuolista puoliherrasmiesmäisuutta. Kuitenkin aatelis- ja pappissukujen jälkeläiset ovat taustansa ”vankeja” ja uskovat voimakkaammin arvojen ja kunnioituksen opinkappaleisiin. Ei aina mutta monesti se ”noblesse oblige” taakka kummittelee heillä takaraivossa kun heille panee päin naamaan aatelis –ja sivistyssukujen rapeutumisen.

Kun vanhaa sukuperinne on menetetty on se menetetty. On asioita jota ei voi kuvista ja kirjoista oppia ilman että siitä tule hieman tekaisutettua ja jäykkää. Olen kuitenkin nähnyt esimerkkejä jossa kolmas sukupolvi on kavahtanut isovanhempiensa ja vanhempiensa ”lerppakullisuutta” ja tehneet tietoista työtä suvun perinteen palauttamiseksi. Näissä tilanteissa on kuitenkin ollut sukulaisia, ystäviä, kantatalo (kartano, tila), perittyä kulttuuriesineistöä itsekuvan tukena joka kipinän lailla on odottanut tuleksi syttymistä.

Koska serkkuni on sellisti, olen tavannut monen uuden kulttuurisuvun edustajaa. Heissä todellakin huomaa aristokraattisuutta ja ylevien ihanteiden (eli arvojen) luonnollinen omaksuminen. On asioita jota omassa taustassa ei voi muuttaa, mutta kun kun ympäröi itsensä taiteella, uskonolla ja oikeanlaisilla ihmisillä, tapahtuu mielestäni jalostuminen. Tähän mielestäni meidän nykypäivän protesti –ja realismi kulttuuri ei pysty. Usko ja arvot poissa, jäljellä inhorealismi ja dekadentti romantismi. Toivoa ja kipinää kuitenkin löytyy jotta innoittavampi ja rakentava kulttuuri palautuu pitkältä stressi lomaltaan. Siihen asti massatuotanto, massaihminen, tasapaksut ideat ja tehokas talous on valttia.

Lue lisää

Tuli seurattua hieman keskustelun kulkua ja ajattelin täten lisätä tämän englanninkielisen sivun linkin wikipediasta.

http://en.wikipedia.org/wiki/Gentry#Values_and_traditions_associated_with_the_gentry

von Junttius kirjoitti:

Nyt tulee muistaa että perinteitä on monta sortista ja niiden arvo on sama. Se kuitenkin sattuu olemaan niin että perinteet säilyvät paremmin vähemmän pragmaattisissa olosuhteissa jolloin on aikaa sosiaaliseen elämään, lukemiseen ja pohdintaan. Eli aatelis- ja pappissuvuilla on ollut yleensä suuremmat resurssit rikkaimpaan monihaaraisempaan kulttuurielämään ja siten perintösäkistä on ollut enemmän annettavaa jälkipolvelle.

Kun mainitsin piirteet, niin en pääsääsääntöisesti viitannut ulkonäköön vaan kehon ja kielen kaunista käyttöä. Onhan se totta että Suomessa on helpompi toimia jos ulkonäöltään sulautuu. Samhan asia toimii pienillä, paikkakunnilla, suvuissa, perheissä ja totta kai selvemmin geneettisesti sulkeutuneissa piireissä (esim. kylät, juutalaiset ja yläluokka). Suurin osa kovimman luokan taistelevista aatelisista olivat keskiajalta renessanssiin perunanenäisiä punaniskoja (katso vaikka Urbinon ensimmäistä herttuan kuvaa).

Se mainitsemasi hyvätapaisuus voi olla vain pintapuolista puoliherrasmiesmäisuutta. Kuitenkin aatelis- ja pappissukujen jälkeläiset ovat taustansa ”vankeja” ja uskovat voimakkaammin arvojen ja kunnioituksen opinkappaleisiin. Ei aina mutta monesti se ”noblesse oblige” taakka kummittelee heillä takaraivossa kun heille panee päin naamaan aatelis –ja sivistyssukujen rapeutumisen.

Kun vanhaa sukuperinne on menetetty on se menetetty. On asioita jota ei voi kuvista ja kirjoista oppia ilman että siitä tule hieman tekaisutettua ja jäykkää. Olen kuitenkin nähnyt esimerkkejä jossa kolmas sukupolvi on kavahtanut isovanhempiensa ja vanhempiensa ”lerppakullisuutta” ja tehneet tietoista työtä suvun perinteen palauttamiseksi. Näissä tilanteissa on kuitenkin ollut sukulaisia, ystäviä, kantatalo (kartano, tila), perittyä kulttuuriesineistöä itsekuvan tukena joka kipinän lailla on odottanut tuleksi syttymistä.

Koska serkkuni on sellisti, olen tavannut monen uuden kulttuurisuvun edustajaa. Heissä todellakin huomaa aristokraattisuutta ja ylevien ihanteiden (eli arvojen) luonnollinen omaksuminen. On asioita jota omassa taustassa ei voi muuttaa, mutta kun kun ympäröi itsensä taiteella, uskonolla ja oikeanlaisilla ihmisillä, tapahtuu mielestäni jalostuminen. Tähän mielestäni meidän nykypäivän protesti –ja realismi kulttuuri ei pysty. Usko ja arvot poissa, jäljellä inhorealismi ja dekadentti romantismi. Toivoa ja kipinää kuitenkin löytyy jotta innoittavampi ja rakentava kulttuuri palautuu pitkältä stressi lomaltaan. Siihen asti massatuotanto, massaihminen, tasapaksut ideat ja tehokas talous on valttia.

Lue lisää

Tuo on kyllä totta. Aatelis- ja pappissuvuilla on ollut aina huomattavasti paremmat mahdollisuudet sivistää tulevat sukupolvet kuin sillä torpparisuvulla. Jos aatelis- tai pappissuku sattui jostain syystä talonpoikaistumaan, nämä luultavasti tekivät kaikkensa sivistäkseen jälkeläisiä – vaikka nämä ei pääsisivätkään taloudellisen tilanteen vuoksi opiskelemaan. Kotona opetettiin historiallisia kieliä, kuten latinaa, kreikkaa ja hepreaa sekä historian ja uskonnon tuntemusta. (Näin usein tapahtuikin talonpoikaistuneissa säätyläissuvuissa, mikäli ne sattuivat olemaan alkujaan aatelis- tai pappissukuja.)

''On asioita joita omassa taustassa ei voi muuttaa, mutta kun ympäröi itsensä taiteella, uskonnolla ja oikeanlaisilla ihmisillä, tapahtuu mielestäni jalostuminen.''
Tämä tukee vanhasuomalaista käsitystä, jonka mukaan yksi ihminen voi kohota mutta ei koko kansa. Olen kanssasi samaa mieltä, tässäkin kohtaa. Kun yksi aloittaa sivistyksellisen perinteen, hänen on mahdollista jalostaa tulevat sukupolvet samalle tasolle. Talonpoikaistuneella aatelis- ja pappissuvulla on tässä kohtaa kuitenkin yksi kortti, se on yleensä sukutausta – jonka avulla voi muistuttaa suvun olleen alkujaan hyvin ylhäistä. Hieman naiiviahan se on mutta, jotkut saattavat käyttää sukunimeäänkin tässä sosiaalisessa pelissä. Juuri talonpoikaistuneiden säätyläissukujen jäsenet usein säilyttivätkin säätyläissukunimen, koska se antaa paremman statuksen kuin esimerkiksi Möttönen.

Palatakseni käytöstapohin. Tapaamieni aatelis- ja pappissukujen jälkeläisillä usein tuntuu kummittelevan tämä käsite; ''aateluus velvoittaa''. Heidän on oikeastaan pakko käyttäytyä hyvin, sukurasite josta ei pääse eroon. Tietysti näissäkin suvuissa on niitä mustalampaita, jotka vähät välittävät tavoista ja haluavat kuulua siihen tavalliseen kansanluokkaan – ja jos joku sattuu tietämään heidän sukutaustastaan tai nimestään päättelemään jotain niin usein selitys on: ''Esi-isilleen ei voi mitään.''

On hienoa, kun uusiakin kulttuurisukuja nousee näiden vanhojen sivistyssukujen rinnalle. Tästä voimme kiittää sääty-yhteiskunnan purkautumista, joka antoi mahdollisuuden tehdä sosiaalisia nousuja. Jos näiden talonpoikaistuneiden aatelis- ja pappissukujen jälkeläiset ovat valmiita palauttamaan sukunsa yläluokkaan heidän on ryhdyttävä vaalimaan perinteitä. Akateemista loppututkintoakaan ei tarvita, mikäli on valmis sivistämään itseään kirjallisuuden, taiteen ja uskonnon voimin. Suomalaisessa yhteiskunnassa on modernia kuitenkin valittaa ylioppilas- tai yliopistotutkinnon puuttumisesta, Englannissa tämä ei päde yläluokan piirissä sillä tarvittava sivistys saadaan kodista ja sukulaispiirit sekä ystäväpiirit periytyvät. Jos olet kouluja käymätön lordi Wright tai kouluttautunut herra Smith, lordi Wright on sinua luultavasti kuitenkin sivistyneempi ja vaikutusvaltaisempi. Aatelis- ja pappissukujen jälkeläiset kun yleensä ratsastavat esi-isiensä siloittamaa tietä pitkin. Ei tosin sovi yleistää.

von Junttius kirjoitti:

Nyt tulee muistaa että perinteitä on monta sortista ja niiden arvo on sama. Se kuitenkin sattuu olemaan niin että perinteet säilyvät paremmin vähemmän pragmaattisissa olosuhteissa jolloin on aikaa sosiaaliseen elämään, lukemiseen ja pohdintaan. Eli aatelis- ja pappissuvuilla on ollut yleensä suuremmat resurssit rikkaimpaan monihaaraisempaan kulttuurielämään ja siten perintösäkistä on ollut enemmän annettavaa jälkipolvelle.

Kun mainitsin piirteet, niin en pääsääsääntöisesti viitannut ulkonäköön vaan kehon ja kielen kaunista käyttöä. Onhan se totta että Suomessa on helpompi toimia jos ulkonäöltään sulautuu. Samhan asia toimii pienillä, paikkakunnilla, suvuissa, perheissä ja totta kai selvemmin geneettisesti sulkeutuneissa piireissä (esim. kylät, juutalaiset ja yläluokka). Suurin osa kovimman luokan taistelevista aatelisista olivat keskiajalta renessanssiin perunanenäisiä punaniskoja (katso vaikka Urbinon ensimmäistä herttuan kuvaa).

Se mainitsemasi hyvätapaisuus voi olla vain pintapuolista puoliherrasmiesmäisuutta. Kuitenkin aatelis- ja pappissukujen jälkeläiset ovat taustansa ”vankeja” ja uskovat voimakkaammin arvojen ja kunnioituksen opinkappaleisiin. Ei aina mutta monesti se ”noblesse oblige” taakka kummittelee heillä takaraivossa kun heille panee päin naamaan aatelis –ja sivistyssukujen rapeutumisen.

Kun vanhaa sukuperinne on menetetty on se menetetty. On asioita jota ei voi kuvista ja kirjoista oppia ilman että siitä tule hieman tekaisutettua ja jäykkää. Olen kuitenkin nähnyt esimerkkejä jossa kolmas sukupolvi on kavahtanut isovanhempiensa ja vanhempiensa ”lerppakullisuutta” ja tehneet tietoista työtä suvun perinteen palauttamiseksi. Näissä tilanteissa on kuitenkin ollut sukulaisia, ystäviä, kantatalo (kartano, tila), perittyä kulttuuriesineistöä itsekuvan tukena joka kipinän lailla on odottanut tuleksi syttymistä.

Koska serkkuni on sellisti, olen tavannut monen uuden kulttuurisuvun edustajaa. Heissä todellakin huomaa aristokraattisuutta ja ylevien ihanteiden (eli arvojen) luonnollinen omaksuminen. On asioita jota omassa taustassa ei voi muuttaa, mutta kun kun ympäröi itsensä taiteella, uskonolla ja oikeanlaisilla ihmisillä, tapahtuu mielestäni jalostuminen. Tähän mielestäni meidän nykypäivän protesti –ja realismi kulttuuri ei pysty. Usko ja arvot poissa, jäljellä inhorealismi ja dekadentti romantismi. Toivoa ja kipinää kuitenkin löytyy jotta innoittavampi ja rakentava kulttuuri palautuu pitkältä stressi lomaltaan. Siihen asti massatuotanto, massaihminen, tasapaksut ideat ja tehokas talous on valttia.

Lue lisää

OIKAISU: Se herttua olikin nr 2, eli Federico da Montefeltro

von Junttius kirjoitti:

Nyt tulee muistaa että perinteitä on monta sortista ja niiden arvo on sama. Se kuitenkin sattuu olemaan niin että perinteet säilyvät paremmin vähemmän pragmaattisissa olosuhteissa jolloin on aikaa sosiaaliseen elämään, lukemiseen ja pohdintaan. Eli aatelis- ja pappissuvuilla on ollut yleensä suuremmat resurssit rikkaimpaan monihaaraisempaan kulttuurielämään ja siten perintösäkistä on ollut enemmän annettavaa jälkipolvelle.

Kun mainitsin piirteet, niin en pääsääsääntöisesti viitannut ulkonäköön vaan kehon ja kielen kaunista käyttöä. Onhan se totta että Suomessa on helpompi toimia jos ulkonäöltään sulautuu. Samhan asia toimii pienillä, paikkakunnilla, suvuissa, perheissä ja totta kai selvemmin geneettisesti sulkeutuneissa piireissä (esim. kylät, juutalaiset ja yläluokka). Suurin osa kovimman luokan taistelevista aatelisista olivat keskiajalta renessanssiin perunanenäisiä punaniskoja (katso vaikka Urbinon ensimmäistä herttuan kuvaa).

Se mainitsemasi hyvätapaisuus voi olla vain pintapuolista puoliherrasmiesmäisuutta. Kuitenkin aatelis- ja pappissukujen jälkeläiset ovat taustansa ”vankeja” ja uskovat voimakkaammin arvojen ja kunnioituksen opinkappaleisiin. Ei aina mutta monesti se ”noblesse oblige” taakka kummittelee heillä takaraivossa kun heille panee päin naamaan aatelis –ja sivistyssukujen rapeutumisen.

Kun vanhaa sukuperinne on menetetty on se menetetty. On asioita jota ei voi kuvista ja kirjoista oppia ilman että siitä tule hieman tekaisutettua ja jäykkää. Olen kuitenkin nähnyt esimerkkejä jossa kolmas sukupolvi on kavahtanut isovanhempiensa ja vanhempiensa ”lerppakullisuutta” ja tehneet tietoista työtä suvun perinteen palauttamiseksi. Näissä tilanteissa on kuitenkin ollut sukulaisia, ystäviä, kantatalo (kartano, tila), perittyä kulttuuriesineistöä itsekuvan tukena joka kipinän lailla on odottanut tuleksi syttymistä.

Koska serkkuni on sellisti, olen tavannut monen uuden kulttuurisuvun edustajaa. Heissä todellakin huomaa aristokraattisuutta ja ylevien ihanteiden (eli arvojen) luonnollinen omaksuminen. On asioita jota omassa taustassa ei voi muuttaa, mutta kun kun ympäröi itsensä taiteella, uskonolla ja oikeanlaisilla ihmisillä, tapahtuu mielestäni jalostuminen. Tähän mielestäni meidän nykypäivän protesti –ja realismi kulttuuri ei pysty. Usko ja arvot poissa, jäljellä inhorealismi ja dekadentti romantismi. Toivoa ja kipinää kuitenkin löytyy jotta innoittavampi ja rakentava kulttuuri palautuu pitkältä stressi lomaltaan. Siihen asti massatuotanto, massaihminen, tasapaksut ideat ja tehokas talous on valttia.

Lue lisää

''Koska serkkuni on sellisti, olen tavannut monen uuden kulttuurisuvun edustajaa. Heissä todellakin huomaa aristokraattisuutta ja ylevien ihanteiden (eli arvojen) luonnollinen omaksuminen. On asioita jota omassa taustassa ei voi muuttaa, mutta kun kun ympäröi itsensä taiteella, uskonolla ja oikeanlaisilla ihmisillä, tapahtuu mielestäni jalostuminen. Tähän mielestäni meidän nykypäivän protesti –ja realismi kulttuuri ei pysty. Usko ja arvot poissa, jäljellä inhorealismi ja dekadentti romantismi. Toivoa ja kipinää kuitenkin löytyy jotta innoittavampi ja rakentava kulttuuri palautuu pitkältä stressi lomaltaan. Siihen asti massatuotanto, massaihminen, tasapaksut ideat ja tehokas talous on valttia.''

Otetaan esimerkki tästä Tillaeus suvusta, kuinka moni muistaa vielä hänet: http://www.opettaja.fi/pls/portal/docs/PAGE/OPETTAJALEHTI_EPAPER_PG/2008_33/124975.htm

Tuula Tillaeus-Ylömäessä yhdistyi kaikki tarvittavat kortit yläluokkaisuuteen, aina sukutaustasta alkaen. Tuula oli omaasukuaan Tillaeus tosin talonpoikaistunutta sukua mutta alkujaan arvokasta ruotsalaista pappis- ja virkamiessukua. Hän näyttää rakastaneen taidetta ja kaikkia sen osa-alueita, luonteelleen uskollisena. Ansioutunut laulaja ja teatterilainen, pidetty ja kunnioitettu kulttuurihenkilö.

Edesmenneen Tuula Tillaeuksen kaltaisia ihmisiä on ihailtava, he ovat niitä todellisia henkilöitä jotka rakastavat kulttuuria ja taiteita pyyteettömästi, eivätkä pelkästä velvollisuudesta sukuaan kohtaan. Tuulan kaltaiset henkilöt pystyisivät kohottamaan talonpoikaistuneet säätyläissuvut takaisin siihen yläluokkaiseen lähtökohtaan mistä ne juurtuvat.

Hohoo! kirjoitti:

Tuo on kyllä totta. Aatelis- ja pappissuvuilla on ollut aina huomattavasti paremmat mahdollisuudet sivistää tulevat sukupolvet kuin sillä torpparisuvulla. Jos aatelis- tai pappissuku sattui jostain syystä talonpoikaistumaan, nämä luultavasti tekivät kaikkensa sivistäkseen jälkeläisiä – vaikka nämä ei pääsisivätkään taloudellisen tilanteen vuoksi opiskelemaan. Kotona opetettiin historiallisia kieliä, kuten latinaa, kreikkaa ja hepreaa sekä historian ja uskonnon tuntemusta. (Näin usein tapahtuikin talonpoikaistuneissa säätyläissuvuissa, mikäli ne sattuivat olemaan alkujaan aatelis- tai pappissukuja.)

''On asioita joita omassa taustassa ei voi muuttaa, mutta kun ympäröi itsensä taiteella, uskonnolla ja oikeanlaisilla ihmisillä, tapahtuu mielestäni jalostuminen.''
Tämä tukee vanhasuomalaista käsitystä, jonka mukaan yksi ihminen voi kohota mutta ei koko kansa. Olen kanssasi samaa mieltä, tässäkin kohtaa. Kun yksi aloittaa sivistyksellisen perinteen, hänen on mahdollista jalostaa tulevat sukupolvet samalle tasolle. Talonpoikaistuneella aatelis- ja pappissuvulla on tässä kohtaa kuitenkin yksi kortti, se on yleensä sukutausta – jonka avulla voi muistuttaa suvun olleen alkujaan hyvin ylhäistä. Hieman naiiviahan se on mutta, jotkut saattavat käyttää sukunimeäänkin tässä sosiaalisessa pelissä. Juuri talonpoikaistuneiden säätyläissukujen jäsenet usein säilyttivätkin säätyläissukunimen, koska se antaa paremman statuksen kuin esimerkiksi Möttönen.

Palatakseni käytöstapohin. Tapaamieni aatelis- ja pappissukujen jälkeläisillä usein tuntuu kummittelevan tämä käsite; ''aateluus velvoittaa''. Heidän on oikeastaan pakko käyttäytyä hyvin, sukurasite josta ei pääse eroon. Tietysti näissäkin suvuissa on niitä mustalampaita, jotka vähät välittävät tavoista ja haluavat kuulua siihen tavalliseen kansanluokkaan – ja jos joku sattuu tietämään heidän sukutaustastaan tai nimestään päättelemään jotain niin usein selitys on: ''Esi-isilleen ei voi mitään.''

On hienoa, kun uusiakin kulttuurisukuja nousee näiden vanhojen sivistyssukujen rinnalle. Tästä voimme kiittää sääty-yhteiskunnan purkautumista, joka antoi mahdollisuuden tehdä sosiaalisia nousuja. Jos näiden talonpoikaistuneiden aatelis- ja pappissukujen jälkeläiset ovat valmiita palauttamaan sukunsa yläluokkaan heidän on ryhdyttävä vaalimaan perinteitä. Akateemista loppututkintoakaan ei tarvita, mikäli on valmis sivistämään itseään kirjallisuuden, taiteen ja uskonnon voimin. Suomalaisessa yhteiskunnassa on modernia kuitenkin valittaa ylioppilas- tai yliopistotutkinnon puuttumisesta, Englannissa tämä ei päde yläluokan piirissä sillä tarvittava sivistys saadaan kodista ja sukulaispiirit sekä ystäväpiirit periytyvät. Jos olet kouluja käymätön lordi Wright tai kouluttautunut herra Smith, lordi Wright on sinua luultavasti kuitenkin sivistyneempi ja vaikutusvaltaisempi. Aatelis- ja pappissukujen jälkeläiset kun yleensä ratsastavat esi-isiensä siloittamaa tietä pitkin. Ei tosin sovi yleistää.

Lue lisää

”Juuri talonpoikaistuneiden säätyläissukujen jäsenet usein säilyttivätkin säätyläissukunimen, koska se antaa paremman statuksen kuin esimerkiksi Möttönen.” Tämähän on juuri se ongelma! Luullaan että pelkällä nimellä tai vaakunasormuksella asiat hoituu itsestään. On paljon haasteellisempaa aloittaa sukuperinnettä Möttönen nimellä, mutta monet uudet kulttuurisuvut ovat vilpittömällä ja syvällisellä perehtymisellä lunastaneet paikkansa sivistyssukuna.

”Tästä voimme kiittää sääty-yhteiskunnan purkautumista, joka antoi mahdollisuuden tehdä sosiaalisia nousuja. ” Sääty-yhteiskunta on kyllä kaikkina aikoina päästänyt helmaansa uusia jäseniä. Ongelma on sama kuin maahanmuuttopolitiikassa; pitäisi vain ottaa niin paljon uusia tulijoita kuin on mahdollista niitä integroida. Entinen ja nykyinen tulva sisäiännaitettuja kaupparatsu isän tyttäriä, ja epäsopivat sosiaaliset piirit ovat mm. heikentäneet säätykulttuurin yhtenäisyyttä, uskottavuutta ja siten läsähtänyt. Vanhasta ja voimakkaasta säätyeroista tunnettu maan kansalainen (jonka suvulla oli vanhat työläs juuret), keskusteli aiheesta kanssani. Hän oli ensiluokkaisen sivistynyt ja oppinut ja hyväksyi ilman silmänräpäystä väitteeni siitä että mikäli haluaa säilyttää tiettyjä säätyperinteitä pitää myös olla erottelua. (Niinhän tapahtuu muuallakin mutta muilla kriteereillä).
Kuulun itse niihin jotka eivät usko meritokraattiseen yhteiskuntaan sen puhtaimmassa muodossa. Vaikka varsinaisen kovalta kilahtavalta titteliä ei ole vielä, olen opiskelun, ja paremmassa asemassa olevien sukulaisten ja ystävien kautta huomannut meritokraatin ”renki luonteen”. Mitä sillä tarkoitan, on se että ovat yleensä palkkaorjia (eli porvarikeskiluokka loukussa) jossa yleneminen, palkankorotus ja sosiaalinen asema on kiinni muokkautumisessa vallitseviin,tarvittaviin olosuhteisiin ja asenteihin. Heillä ei ole sitä perityn perinteen ja rahan suomaa itseluottamusta jolla voidaan vapautta mieli ja kieli. Itse asiassa pidän nykyistä keskiluokka ”renkikulttuuria” ja palkkaorjuutta joka nykyään kaikissa yhteiskuntaluokissa valoilla, luovuuden ja vapauden suurena uhkana.

On myös kiinnostava seikka että nykyajan yhteiskunnallinen kulttuuri ja talouspolitiikka melkein totaalisesti tuhonnut mahdollisuuden sukuihin jossa olisi jatkuvuutta. Enää on yksittäisiä öky-miljonäärejä ilma sitä ”aatelisuus velvoittaa” kipinää joidenka lapsista tulee pokerinpelaajia (nalle wahlroos).


Kirjoja jota voisin suositella vaikkakin ovatkin ns. vasemmistolaisten kirjoittamia (vaikkakin kirjoja lukiessani ihmettelen miksi?) on Erich Frommin Pako vapaudesta (melko helppo lukea) ja Herbert Marcusen Yksiulotteinen ihminen. Näitä kirjoja kun lukee niin ymmärtää miksi sivistyneet ihmiset (jotka eivät ole vielä edun tai sielunrauhan halussa myyneet sielunsa) tuskailevat nykymenoa (tai viimeiset 200 vuotta)..

von Junttius kirjoitti:

”Juuri talonpoikaistuneiden säätyläissukujen jäsenet usein säilyttivätkin säätyläissukunimen, koska se antaa paremman statuksen kuin esimerkiksi Möttönen.” Tämähän on juuri se ongelma! Luullaan että pelkällä nimellä tai vaakunasormuksella asiat hoituu itsestään. On paljon haasteellisempaa aloittaa sukuperinnettä Möttönen nimellä, mutta monet uudet kulttuurisuvut ovat vilpittömällä ja syvällisellä perehtymisellä lunastaneet paikkansa sivistyssukuna.

”Tästä voimme kiittää sääty-yhteiskunnan purkautumista, joka antoi mahdollisuuden tehdä sosiaalisia nousuja. ” Sääty-yhteiskunta on kyllä kaikkina aikoina päästänyt helmaansa uusia jäseniä. Ongelma on sama kuin maahanmuuttopolitiikassa; pitäisi vain ottaa niin paljon uusia tulijoita kuin on mahdollista niitä integroida. Entinen ja nykyinen tulva sisäiännaitettuja kaupparatsu isän tyttäriä, ja epäsopivat sosiaaliset piirit ovat mm. heikentäneet säätykulttuurin yhtenäisyyttä, uskottavuutta ja siten läsähtänyt. Vanhasta ja voimakkaasta säätyeroista tunnettu maan kansalainen (jonka suvulla oli vanhat työläs juuret), keskusteli aiheesta kanssani. Hän oli ensiluokkaisen sivistynyt ja oppinut ja hyväksyi ilman silmänräpäystä väitteeni siitä että mikäli haluaa säilyttää tiettyjä säätyperinteitä pitää myös olla erottelua. (Niinhän tapahtuu muuallakin mutta muilla kriteereillä).
Kuulun itse niihin jotka eivät usko meritokraattiseen yhteiskuntaan sen puhtaimmassa muodossa. Vaikka varsinaisen kovalta kilahtavalta titteliä ei ole vielä, olen opiskelun, ja paremmassa asemassa olevien sukulaisten ja ystävien kautta huomannut meritokraatin ”renki luonteen”. Mitä sillä tarkoitan, on se että ovat yleensä palkkaorjia (eli porvarikeskiluokka loukussa) jossa yleneminen, palkankorotus ja sosiaalinen asema on kiinni muokkautumisessa vallitseviin,tarvittaviin olosuhteisiin ja asenteihin. Heillä ei ole sitä perityn perinteen ja rahan suomaa itseluottamusta jolla voidaan vapautta mieli ja kieli. Itse asiassa pidän nykyistä keskiluokka ”renkikulttuuria” ja palkkaorjuutta joka nykyään kaikissa yhteiskuntaluokissa valoilla, luovuuden ja vapauden suurena uhkana.

On myös kiinnostava seikka että nykyajan yhteiskunnallinen kulttuuri ja talouspolitiikka melkein totaalisesti tuhonnut mahdollisuuden sukuihin jossa olisi jatkuvuutta. Enää on yksittäisiä öky-miljonäärejä ilma sitä ”aatelisuus velvoittaa” kipinää joidenka lapsista tulee pokerinpelaajia (nalle wahlroos).


Kirjoja jota voisin suositella vaikkakin ovatkin ns. vasemmistolaisten kirjoittamia (vaikkakin kirjoja lukiessani ihmettelen miksi?) on Erich Frommin Pako vapaudesta (melko helppo lukea) ja Herbert Marcusen Yksiulotteinen ihminen. Näitä kirjoja kun lukee niin ymmärtää miksi sivistyneet ihmiset (jotka eivät ole vielä edun tai sielunrauhan halussa myyneet sielunsa) tuskailevat nykymenoa (tai viimeiset 200 vuotta)..

Lue lisää

Luokkanousuun tarvitaan yleensä se kaksi sukupolvea. Ei puhuta kuitenkaan suvusta vaan sukuhaaran luokkanoususta, sillä kaikissa haaroissa tätä ei tietenkään tapahdu. Ensimmäisen sukupolven jalostuttua, tulevat sukupolvetkin pääsevät jalostumaan ja juurtumaan. Näin syntyy uusia yläluokkaisia sukuja.

Tietenkin niillä, joilla ei ole alkujaan säätyläisnimeä ja suvulla huono maine, tämä hidastaa jalostumista. Näiden aatelis- ja pappissukujen piireissä on varmasti vielä yhä niitäkin, jotka katsovat muita ihmisiä ylhäältä alas. Vieroksutaan sitä aivan uutta sukua, jolla ei ole mitään säätyläistä perimässään. Mielestäni rahasta mölyäviä nousukkaita, jotka eivät välitä sivistymisesti tuleekin hieman katsoa ylhäältä alas. Eivät he kuuluu samaan klubiin näiden kulttuuria rakastavien nykyajan säätyläissuvuista polveutuvien jälkeläisien kanssa.

Se missä talonpoikaistuneella säätyläissuvulla on helpompaa jalostua takaisin yläluokkaan tekee sukutausta. Aatelis- ja pappissukujen talonpoikaistuneilla jälkeläisillä on ollut aina paremmat mahdollisuudet kuin kauppias- tai virkamiessukujen. Nämä suuret pappisdynastiat saivat alkunsa 1500-luvun lopulla ja 1600-luvulla, jolloin vauraat mahdollisesti porvarissäätyyn kohonneet talonpojat kouluttivat jälkeläisensä. Ja talonpojalla jolla oli vain hitunenkin varaa lähettää ratsumies sotaan ja mikäli tämä menestyi – saatiin lahjaksi aatelisarvo.

Papisto jonka edustajien sukujen tuli olla hyvin esimerkillisiä ja sivistyneitä, vaali perinteitä enemmän kuin se vasta aateloitu perunanenäinen punaniska jonka suvun jalostuminen saattoi kestää hieman kauemmin kuin pappissukujen. Nyt voimme kysyä, mitä aateluus todella on?

Onko aateluus sitä, että suvussa on harrastettu sisäsiitosta – vai sitä, että onko se käyttänyt valtaa ja tuottanut monia maineikkaita jäseniä? Biologisesti verellä ei ole mitään tekemistä asian kanssa.
Aatelissukujen kanta-isä on saanut aatelisarvon tekemistään saavututksista, ei hänen verta ole aateloitu on vain annettu periytyvä aatelisarvo.

Aatelisiin liitetään monia legendoja, ainakin ulkonäköön verraten. Kuten kuulas iho, korkea otsa, suora nenä ja verisuonet jotka hohtavat iholla sinisinä. Useilla on kylläkin hyvä iho, mutta tämäkin johtuu monesta eri tekijästä, jolla ei ole geenien kanssa mitään tekemistä. Suora nenä ja korkea otsakin pääsee iskostumaan sukuihin, joissa sisäsiitosta on tapahtunut kun samat geenit kohtaavat ja yhdistyvät vieläkin vahvempina – ei ylpeilyn aihetta.

Edesmenneen Georg C. Ehrnroothin vanhemmat ja isovanhemmat muistaakseni olivat aatelisia, mutta hänellä ei ole kaipaamiamme aatelispiirteitä: http://www.iltasanomat.fi/kotimaa/Georg C Ehrnrooth on kuollut/art-1288350401035.html

Jalostuneella ihmisellä ja aateluudella ei ole mitään tekemistä keskenään. Ainoastaan sukutaustaa voi tässäkin prosessi hyödyntää.

Hohoo! kirjoitti:

Luokkanousuun tarvitaan yleensä se kaksi sukupolvea. Ei puhuta kuitenkaan suvusta vaan sukuhaaran luokkanoususta, sillä kaikissa haaroissa tätä ei tietenkään tapahdu. Ensimmäisen sukupolven jalostuttua, tulevat sukupolvetkin pääsevät jalostumaan ja juurtumaan. Näin syntyy uusia yläluokkaisia sukuja.

Tietenkin niillä, joilla ei ole alkujaan säätyläisnimeä ja suvulla huono maine, tämä hidastaa jalostumista. Näiden aatelis- ja pappissukujen piireissä on varmasti vielä yhä niitäkin, jotka katsovat muita ihmisiä ylhäältä alas. Vieroksutaan sitä aivan uutta sukua, jolla ei ole mitään säätyläistä perimässään. Mielestäni rahasta mölyäviä nousukkaita, jotka eivät välitä sivistymisesti tuleekin hieman katsoa ylhäältä alas. Eivät he kuuluu samaan klubiin näiden kulttuuria rakastavien nykyajan säätyläissuvuista polveutuvien jälkeläisien kanssa.

Se missä talonpoikaistuneella säätyläissuvulla on helpompaa jalostua takaisin yläluokkaan tekee sukutausta. Aatelis- ja pappissukujen talonpoikaistuneilla jälkeläisillä on ollut aina paremmat mahdollisuudet kuin kauppias- tai virkamiessukujen. Nämä suuret pappisdynastiat saivat alkunsa 1500-luvun lopulla ja 1600-luvulla, jolloin vauraat mahdollisesti porvarissäätyyn kohonneet talonpojat kouluttivat jälkeläisensä. Ja talonpojalla jolla oli vain hitunenkin varaa lähettää ratsumies sotaan ja mikäli tämä menestyi – saatiin lahjaksi aatelisarvo.

Papisto jonka edustajien sukujen tuli olla hyvin esimerkillisiä ja sivistyneitä, vaali perinteitä enemmän kuin se vasta aateloitu perunanenäinen punaniska jonka suvun jalostuminen saattoi kestää hieman kauemmin kuin pappissukujen. Nyt voimme kysyä, mitä aateluus todella on?

Onko aateluus sitä, että suvussa on harrastettu sisäsiitosta – vai sitä, että onko se käyttänyt valtaa ja tuottanut monia maineikkaita jäseniä? Biologisesti verellä ei ole mitään tekemistä asian kanssa.
Aatelissukujen kanta-isä on saanut aatelisarvon tekemistään saavututksista, ei hänen verta ole aateloitu on vain annettu periytyvä aatelisarvo.

Aatelisiin liitetään monia legendoja, ainakin ulkonäköön verraten. Kuten kuulas iho, korkea otsa, suora nenä ja verisuonet jotka hohtavat iholla sinisinä. Useilla on kylläkin hyvä iho, mutta tämäkin johtuu monesta eri tekijästä, jolla ei ole geenien kanssa mitään tekemistä. Suora nenä ja korkea otsakin pääsee iskostumaan sukuihin, joissa sisäsiitosta on tapahtunut kun samat geenit kohtaavat ja yhdistyvät vieläkin vahvempina – ei ylpeilyn aihetta.

Edesmenneen Georg C. Ehrnroothin vanhemmat ja isovanhemmat muistaakseni olivat aatelisia, mutta hänellä ei ole kaipaamiamme aatelispiirteitä: http://www.iltasanomat.fi/kotimaa/Georg C Ehrnrooth on kuollut/art-1288350401035.html

Jalostuneella ihmisellä ja aateluudella ei ole mitään tekemistä keskenään. Ainoastaan sukutaustaa voi tässäkin prosessi hyödyntää.

Lue lisää

”Luokkanousuun tarvitaan yleensä se kaksi sukupolvea”. Mahdollisuus luokannousuun ei ole, kun niitä yhteiskunnan jalostavia tukirakenteita on niin ahkerasti purettu. Sitä paitsi olemme kohta kuitenkin kaikki henkisesti ja kulttuuripääomaltamme keskiluokkaa. Vain rahapussin koko vaihtelee.

Ongelma on että ne instituutiot jotka ottivat helmaansa uudet tulokkaat ja muokkasivat heidät periaatteidensa mukaan, on tasa-arvon ja valtion keskittämisen nimessä henkisesti ja konkreettisesti vedetty vesasta alas. Enää ei ole niitä kouluja, kerhoja, klubeja, tanssiaisia, järjestettyjä suku ja perhe tapaamisia, ammatit joissa tietyt käytös ja yleissivistys vaadittaisiin, Lut. kirkko ja armeija haalistuneet, asianajajaksi ja talouselämään pyrkivät pyrkyrit ja tehokkaat tyhjät byrokraatti ihmiset. Melkein kaikki sosialisaation suuremmat areenat on menetetty (http://fi.wikipedia.org/wiki/Sosialisaatio, http://fi.wikipedia.org/wiki/Kulttuurinen_pääoma). Aino toimiva tapa tällä hetkellä, vaikkakin hieman epämiellyttävä, on mielestäni juutalaisten esimerkki jossa toimitaan pienissä piireissä omalla kielellä, oma temppeli, kerhot jossa se kulttuuripääoma säilyisi. Lisääntyvä ”huono elitismi” on juuri synnyttänyt tasavertaisuuden jyrä uhan alla joka on antanut vain yhden pakoreititin. Kun se kaikki on tuhottu niin voimme nostalgisin mielin ihailla entisaikoja vielä suuremmalla pateettisuudella meidän harmaassa, tasavertaisessa ja tietenkin uljaassa maailmassamme. Silloin vasta tällä foorumilla on vilskettä.

Henkilökohtaista aateluutta voisi pitää yhden polven aatelisuutena. Kun saadaan rakennettua tarpeeksi vahva usko ja itsekuva monien polvien saavutuksista ollaan menossa kohti perinnöllistä aateluutta.(Oxford Dictionary of Proverbs:It takes three generations to make a gentleman --http://www.answers.com/topic/it-takes-three-generations-to-make-a-gentleman

Se on kuitenkin fakta homma että vielä meidän aikanamme merkittävä osa säätyläiskulttuurin perinteestä on kytkeytynyt ruotsinkieleen. Vaikka isoäidillä oli kauniilta kiltakilahtava ”von” nimi niin oli hänen perheensä jo siinä määrin suomenkielistynyt että se ruotsinkieli ei niin kauniilta enää kuulostanut. Sama koskee ihmisiä samoista piireistä 150 vuotta sitten Pietarissa. missä olisivat katsoneet nenävaratapitkin jos olisi puhunut ranskaa niin kuin peruna suussa.

Eli mitä me opimme! Pakkomatemettiikaa, pakkohistoriaa, pakkomaantiedettä ja nimenmenomaan sitä pakkoruotsia tulee oppia. Sitähän se on olla sivistynyt säätyläinen, oppia ja hallita sitä mitä tavallinen kansa pitää ylimääräisenä ja käyttökelvottomana. Suomen vanhimmat aatelis- ja pappissuvuthan ovat suomalaista alkuperää jotka oman sukututkimukseni perusteella olivat säilyttäneet jatkuvan kaksikielisyyden. Jo Rooman aikaan ylhäisö ja kirjailijat kirjoittivat kreikan kielellä ja käyttivät sitä rinnakkaisena kielenä. Vaikkakin olivat Hellaksen valloittajia ymmärsivät he että kreikan kulttuuri ja kieli avasi oven muhin asioihin. Tule myös muista Herramme omaa kieltä joka oli kansan käyttämä aramean kieltä, mutta joka ei ollut käytössä temppelitoimituksissa. Siihen oli varattu heprean kieli joka oli jo Kristuksen aikaan kuollut tavallisena käyttökielenä mutta säilynyt uskonnollisissa toimituksissa ja rukousten kielenä (vähän niin kuin latina vielä nykyään).

”Se missä talonpoikaistuneella säätyläissuvulla on helpompaa jalostua takaisin yläluokkaan tekee sukutausta. Aatelis- ja pappissukujen talonpoikaistuneilla jälkeläisillä on ollut aina paremmat mahdollisuudet kuin kauppias- tai virkamiessukujen.” Tässähän on juuri kyse siitä että kadella korkeimalla säädyllä, papisto ja aateliset, oli tukenaan se oma ”ideologia” tai ihannemaailma joka ei ollut välttämättä riippuvainen rahan määrästä. Papistolla ja aatelisilla oli erinnevät käsitykset samoista perusrakenteista mutta ainoastaan tietyn osan asemasta (ritarilaitos pohjautuen alunperin kirkon kristillisiin arvoihin- aatelisuus velvoittaa). Meillä täällä protestanttisessa pohjoisessa alenettiin virallisesti meritokraattisin yläsääty (papisto) maallisen vallan (prinssin-aateliston) alapuollelle. Vaikkakin muualla Euroopassa pappisääty oli ensimmäinen sääty ja käytännössä prinssi ja aatelisto lateli usein käskyjään, niin periaatteesta ei luovuttu jossa sivistyksen ja uskon sääty tuli olla aatehierarkiassa ylin (eli ei siis miekka).

von Junttius kirjoitti:

”Luokkanousuun tarvitaan yleensä se kaksi sukupolvea”. Mahdollisuus luokannousuun ei ole, kun niitä yhteiskunnan jalostavia tukirakenteita on niin ahkerasti purettu. Sitä paitsi olemme kohta kuitenkin kaikki henkisesti ja kulttuuripääomaltamme keskiluokkaa. Vain rahapussin koko vaihtelee.

Ongelma on että ne instituutiot jotka ottivat helmaansa uudet tulokkaat ja muokkasivat heidät periaatteidensa mukaan, on tasa-arvon ja valtion keskittämisen nimessä henkisesti ja konkreettisesti vedetty vesasta alas. Enää ei ole niitä kouluja, kerhoja, klubeja, tanssiaisia, järjestettyjä suku ja perhe tapaamisia, ammatit joissa tietyt käytös ja yleissivistys vaadittaisiin, Lut. kirkko ja armeija haalistuneet, asianajajaksi ja talouselämään pyrkivät pyrkyrit ja tehokkaat tyhjät byrokraatti ihmiset. Melkein kaikki sosialisaation suuremmat areenat on menetetty (http://fi.wikipedia.org/wiki/Sosialisaatio, http://fi.wikipedia.org/wiki/Kulttuurinen_pääoma). Aino toimiva tapa tällä hetkellä, vaikkakin hieman epämiellyttävä, on mielestäni juutalaisten esimerkki jossa toimitaan pienissä piireissä omalla kielellä, oma temppeli, kerhot jossa se kulttuuripääoma säilyisi. Lisääntyvä ”huono elitismi” on juuri synnyttänyt tasavertaisuuden jyrä uhan alla joka on antanut vain yhden pakoreititin. Kun se kaikki on tuhottu niin voimme nostalgisin mielin ihailla entisaikoja vielä suuremmalla pateettisuudella meidän harmaassa, tasavertaisessa ja tietenkin uljaassa maailmassamme. Silloin vasta tällä foorumilla on vilskettä.

Henkilökohtaista aateluutta voisi pitää yhden polven aatelisuutena. Kun saadaan rakennettua tarpeeksi vahva usko ja itsekuva monien polvien saavutuksista ollaan menossa kohti perinnöllistä aateluutta.(Oxford Dictionary of Proverbs:It takes three generations to make a gentleman --http://www.answers.com/topic/it-takes-three-generations-to-make-a-gentleman

Se on kuitenkin fakta homma että vielä meidän aikanamme merkittävä osa säätyläiskulttuurin perinteestä on kytkeytynyt ruotsinkieleen. Vaikka isoäidillä oli kauniilta kiltakilahtava ”von” nimi niin oli hänen perheensä jo siinä määrin suomenkielistynyt että se ruotsinkieli ei niin kauniilta enää kuulostanut. Sama koskee ihmisiä samoista piireistä 150 vuotta sitten Pietarissa. missä olisivat katsoneet nenävaratapitkin jos olisi puhunut ranskaa niin kuin peruna suussa.

Eli mitä me opimme! Pakkomatemettiikaa, pakkohistoriaa, pakkomaantiedettä ja nimenmenomaan sitä pakkoruotsia tulee oppia. Sitähän se on olla sivistynyt säätyläinen, oppia ja hallita sitä mitä tavallinen kansa pitää ylimääräisenä ja käyttökelvottomana. Suomen vanhimmat aatelis- ja pappissuvuthan ovat suomalaista alkuperää jotka oman sukututkimukseni perusteella olivat säilyttäneet jatkuvan kaksikielisyyden. Jo Rooman aikaan ylhäisö ja kirjailijat kirjoittivat kreikan kielellä ja käyttivät sitä rinnakkaisena kielenä. Vaikkakin olivat Hellaksen valloittajia ymmärsivät he että kreikan kulttuuri ja kieli avasi oven muhin asioihin. Tule myös muista Herramme omaa kieltä joka oli kansan käyttämä aramean kieltä, mutta joka ei ollut käytössä temppelitoimituksissa. Siihen oli varattu heprean kieli joka oli jo Kristuksen aikaan kuollut tavallisena käyttökielenä mutta säilynyt uskonnollisissa toimituksissa ja rukousten kielenä (vähän niin kuin latina vielä nykyään).

”Se missä talonpoikaistuneella säätyläissuvulla on helpompaa jalostua takaisin yläluokkaan tekee sukutausta. Aatelis- ja pappissukujen talonpoikaistuneilla jälkeläisillä on ollut aina paremmat mahdollisuudet kuin kauppias- tai virkamiessukujen.” Tässähän on juuri kyse siitä että kadella korkeimalla säädyllä, papisto ja aateliset, oli tukenaan se oma ”ideologia” tai ihannemaailma joka ei ollut välttämättä riippuvainen rahan määrästä. Papistolla ja aatelisilla oli erinnevät käsitykset samoista perusrakenteista mutta ainoastaan tietyn osan asemasta (ritarilaitos pohjautuen alunperin kirkon kristillisiin arvoihin- aatelisuus velvoittaa). Meillä täällä protestanttisessa pohjoisessa alenettiin virallisesti meritokraattisin yläsääty (papisto) maallisen vallan (prinssin-aateliston) alapuollelle. Vaikkakin muualla Euroopassa pappisääty oli ensimmäinen sääty ja käytännössä prinssi ja aatelisto lateli usein käskyjään, niin periaatteesta ei luovuttu jossa sivistyksen ja uskon sääty tuli olla aatehierarkiassa ylin (eli ei siis miekka).

Lue lisää

”Jalostuneella ihmisellä ja aateluudella ei ole mitään tekemistä keskenään”. Sukutausta voi tässäkin prosessi hyödyntää.” Näen perinteissä ohjenuoran jossa on pedagogista viisautta joka voi pelastaa ja jalostaa jälkeläisiä jotka muuten ilma sitä tukea olisi epävarmuuden ja sielullisen tyhjyyden tilassa muuttuneet ”mädiksi omenoiksi”. Hyvä ja rakentava suku, sääty- tai kansakunnan perinne on hieman niin kuin minkä tahansa hyvän periminen. Jotkut perivät rahaa ja jotkut älylliset tai muita luomisen lahoja. Koska meidän massa rangaistaan perimistä, ehdotan itse että ihmiset jotka ovat perineet hyvät geenit ja sillä rahaa tehneet voisivat maksaa pientä tasausveroa tilanteen oikaisemiseksi. Onneksi kotoa saatua kulttuuriperimää (vaikkakin suvun vanha maalaistalo ja suvun perintökalleudet ovat jo kohteena) ei vielä tasausverotusta tasa-arvon lisäämiseksi. Vaikkakin mainitsin poikkeuksena ”sukukalleudet” niin tulee ymmärtää niiden olennaisen aseman psykologisen vaikutuksen ihmisen ympäristön ja sitä kautta muokkaa käsitystä henkilön itsekuvasta. Molempaa tarvitaan; henkistä että maallista perinnettä. Ne kumma kyllä tukee toisiaan ihmeellisellä tavalla. Niin, moukka vain kiistäisi että kulttuuri ja taideesineet eivät voisi innoittaa mieltä.

Kaikki ihmisiähän me olemme, ja aina kaikki ohjenuoria me emme seuraa. Uskon kuitenkin että tiiviissä yhteisössä perinteet ja käsitys oikeasta ja väärästä menettelytavoista on kiteytynyt. Olkoon se agraarinen kyläyhteisö, ammatti, uskonnollinen tai sääty tapa on sen historian paineen alla säilyneet kokemukset parempi kuin ei mikään. Luonto pelkää tyhjyyttä- Ethica Ordine Geometrico Demonstrata, Benedictus de Spinoza).

“Edesmenneen Georg C. Ehrnroothin…kaipaamiamme aatelispiirteitä”. Georg C. Ehrnrooth on mainio henkilöstä jolla on sellainen tausta (ja varallisuus) että voi jopa tulituksen kohteena ollessaan pitää lippua korkealla antamatta periksi prinsiipeistään. Ei aateluus kuitenkaan niin maagista ole että suojelisi jälkeläisiään huonolta ruokavaliolta ja rumuudelta.

Kulttuuri ylevöittää kirjoitti:

''Koska serkkuni on sellisti, olen tavannut monen uuden kulttuurisuvun edustajaa. Heissä todellakin huomaa aristokraattisuutta ja ylevien ihanteiden (eli arvojen) luonnollinen omaksuminen. On asioita jota omassa taustassa ei voi muuttaa, mutta kun kun ympäröi itsensä taiteella, uskonolla ja oikeanlaisilla ihmisillä, tapahtuu mielestäni jalostuminen. Tähän mielestäni meidän nykypäivän protesti –ja realismi kulttuuri ei pysty. Usko ja arvot poissa, jäljellä inhorealismi ja dekadentti romantismi. Toivoa ja kipinää kuitenkin löytyy jotta innoittavampi ja rakentava kulttuuri palautuu pitkältä stressi lomaltaan. Siihen asti massatuotanto, massaihminen, tasapaksut ideat ja tehokas talous on valttia.''

Otetaan esimerkki tästä Tillaeus suvusta, kuinka moni muistaa vielä hänet: http://www.opettaja.fi/pls/portal/docs/PAGE/OPETTAJALEHTI_EPAPER_PG/2008_33/124975.htm

Tuula Tillaeus-Ylömäessä yhdistyi kaikki tarvittavat kortit yläluokkaisuuteen, aina sukutaustasta alkaen. Tuula oli omaasukuaan Tillaeus tosin talonpoikaistunutta sukua mutta alkujaan arvokasta ruotsalaista pappis- ja virkamiessukua. Hän näyttää rakastaneen taidetta ja kaikkia sen osa-alueita, luonteelleen uskollisena. Ansioutunut laulaja ja teatterilainen, pidetty ja kunnioitettu kulttuurihenkilö.

Edesmenneen Tuula Tillaeuksen kaltaisia ihmisiä on ihailtava, he ovat niitä todellisia henkilöitä jotka rakastavat kulttuuria ja taiteita pyyteettömästi, eivätkä pelkästä velvollisuudesta sukuaan kohtaan. Tuulan kaltaiset henkilöt pystyisivät kohottamaan talonpoikaistuneet säätyläissuvut takaisin siihen yläluokkaiseen lähtökohtaan mistä ne juurtuvat.

Lue lisää

Muistan Tuulan! Kerrassaan ihana ihminen, ei koskaan sanonut kenestäkään pahaa. Hänestä oli todella moneksi, kuinka me häntä täällä Valkeakoskella kaipaammekaan. Ihana kulttuuri-ihminen, hän oli taivaan lahja meille ''koskilaisille''.

Aminoffien äpärätytär on naitu kyseiseen sukuun. Isäpappa varmaan halusi antaa tälle aviottomalle lapselleen sentään säädyllisen puolison.