Muinaisen Suomen kuningaskunta

Suomen suomalaisista kuninkaista on jäänyt muitakin merkkejä, kuin historioitsijoiden maininnat. Kuvissa esiintyvät länsisuomalaiset mitalit ovat olleet hallitsijan lähimmilleen antamia suosion ja vallan merkkejä. Tapa kopioitiin tänne Bysantista, jonka kanssa oltiin paljon tekemisissä edellisen vuosituhannen vaihteen aikoihin. Virallisesti ko. esineet tulkitaan "bysanttilaisten rahojen kopioiksi". Jos kuninkaat ovat eläneet, heidät on myös haudattu. Euran Pappilanmäen komeimpia kumpuja kansa on nimittänyt perinteisesti "kuningashaudoiksi". RKP:n hallitsema Museovirasto ei ole toistaiseksi antanut lupaa näiden kumpujen tutkimiseen, vaikka ko. tontti on lunastettu Museovirastolle jo vuosikymmeniä sitten.
Suomen kuningaskunnan on täytynyt jättää jälkiä myös kansanrunouteen ja kronikoihin sekä meillä että muualla. Anglosaksien, eli nykyisten englantilaisten vanhin anglosaksinkielinen kirjallinen muistomerkki, Exeter-book 600-luvulta AD, toteaa täsmällisesti: "Caelic weold finnum". "Caelic (=Kaleva) hallitsi suomalaisia". Suomalaiset ja heidän hallitsijansa olivat siis varhaiskeskiajan englantilaisille tuttuja päivänpolitiikan hahmoja, aivan kuin Jeltsinit ja Clintonit tämänpäivän ihmisille, ja heidän tekemisistään kerrottiin juttuja sen ajan pubeissa, jos niitä oli. Kronikkoihin ei yleensä kirjata sellaisia tapahtumia tai henkilöitä, joita aikalaiset eivät pitäneet tärkeinä.
Suomalainen vanha kansanrunous tuntee henkilön nimeltä Ikutiera Nieran poika. Orkeyinga-saagan I luvussa, Fundinn Noregrissä mainittu kuningas Thorre on sama kuin suomalaisen kalevalamittaisen runouden Tiera. Kuningas Snaer samassa lähteessä on Niera.
Aude Rikas, joka myös esiintyy saagoihin pohjautuvassa sukutaulussa, on Ahti?, sillä:

"Armas Haahti(=Ahti), Saaren vanhin, Saaren kuuluisa kuningas, lähti pikkuissa sotahan, pikkuissa perän pitohon, lassa laivan vanhimmaksi.

Ahti aina arvelevi, rahojansa raksuttavi, helkyttävi hopeitansa;kaksin päivin, kolmin päivin rahat raksui pöydän päällä, helkkyi Huotolan (=Luotolan, ts. Ahvenanmaan) hopeat.

Hoi on Ahti veijoseni, muistatko kuin sotia käimme, kuin ennen hyvin elimme: sata päätä tappelimme, tuhat päätä turmelimme (=Ahvenanmaan ja Birkan hävitys ja ryöstö n.975 j.a.a.?).

Ennen Ahti maita uupu, kuin Sampsa siemeniä.
Ahtilla on siis rahaa ja maita aina vertauskuvallisuuteen asti. Ahtin voisi näin olettaa Suomen kuninkaaksi 900-luvun lopulta, jolloin hänen valtapiiriinsä kuului niin muinainen Suomi, Kainuu ja Karjala kuin Ahvenanmaakin, siis koko Fennoskandian "Fennia" Jäämeren Maalangenilta Nevalle ja Syvärille, Ahvenanmereltä Vienanmerelle, Bjuröklubbenilta (Skellefteåsta) Kuolan perukoille.(Siteerattu Martti Linnalta)
Bjuröklubbenin niemi on ollut Ruotsin (Helsinglandin) pohjoisraja, joka myös tunnettiin "ryssän rajana". Rajalinja jatkui Pohjanlahden toisella puolella Pähkinäsaaren rauhan rajajokena tunnettua Peta-ojaa pitkin, niin että karjalaisten liikenneväylänä käyttämä Pyhäjoki jäi rajan pohjois/itä-puolelle. Pähkinäsaaren rauhassa lienee vahvistettu Svean valtakunnan ja Novgorodin tasavallan väliseksi etupiirirajaksi Suomen puolella vanha Kainuun, myöhemmin Karjalan, ja (Länsi-)Suomen rajalinja. "Ryssänraja" -nimitys on perua siltä ajalta, jolloin Karjala oli perinyt Muinais-Kainuun valtakunnalta Kemijoen ja siitä etelään olevat Pohjanmaan jokivarret, "Seitsemän kymen Karjalan".

historiantutkija kirjoitti:

Suomen suomalaisista kuninkaista on jäänyt muitakin merkkejä, kuin historioitsijoiden maininnat. Kuvissa esiintyvät länsisuomalaiset mitalit ovat olleet hallitsijan lähimmilleen antamia suosion ja vallan merkkejä. Tapa kopioitiin tänne Bysantista, jonka kanssa oltiin paljon tekemisissä edellisen vuosituhannen vaihteen aikoihin. Virallisesti ko. esineet tulkitaan "bysanttilaisten rahojen kopioiksi". Jos kuninkaat ovat eläneet, heidät on myös haudattu. Euran Pappilanmäen komeimpia kumpuja kansa on nimittänyt perinteisesti "kuningashaudoiksi". RKP:n hallitsema Museovirasto ei ole toistaiseksi antanut lupaa näiden kumpujen tutkimiseen, vaikka ko. tontti on lunastettu Museovirastolle jo vuosikymmeniä sitten.
Suomen kuningaskunnan on täytynyt jättää jälkiä myös kansanrunouteen ja kronikoihin sekä meillä että muualla. Anglosaksien, eli nykyisten englantilaisten vanhin anglosaksinkielinen kirjallinen muistomerkki, Exeter-book 600-luvulta AD, toteaa täsmällisesti: "Caelic weold finnum". "Caelic (=Kaleva) hallitsi suomalaisia". Suomalaiset ja heidän hallitsijansa olivat siis varhaiskeskiajan englantilaisille tuttuja päivänpolitiikan hahmoja, aivan kuin Jeltsinit ja Clintonit tämänpäivän ihmisille, ja heidän tekemisistään kerrottiin juttuja sen ajan pubeissa, jos niitä oli. Kronikkoihin ei yleensä kirjata sellaisia tapahtumia tai henkilöitä, joita aikalaiset eivät pitäneet tärkeinä.
Suomalainen vanha kansanrunous tuntee henkilön nimeltä Ikutiera Nieran poika. Orkeyinga-saagan I luvussa, Fundinn Noregrissä mainittu kuningas Thorre on sama kuin suomalaisen kalevalamittaisen runouden Tiera. Kuningas Snaer samassa lähteessä on Niera.
Aude Rikas, joka myös esiintyy saagoihin pohjautuvassa sukutaulussa, on Ahti?, sillä:

"Armas Haahti(=Ahti), Saaren vanhin, Saaren kuuluisa kuningas, lähti pikkuissa sotahan, pikkuissa perän pitohon, lassa laivan vanhimmaksi.

Ahti aina arvelevi, rahojansa raksuttavi, helkyttävi hopeitansa;kaksin päivin, kolmin päivin rahat raksui pöydän päällä, helkkyi Huotolan (=Luotolan, ts. Ahvenanmaan) hopeat.

Hoi on Ahti veijoseni, muistatko kuin sotia käimme, kuin ennen hyvin elimme: sata päätä tappelimme, tuhat päätä turmelimme (=Ahvenanmaan ja Birkan hävitys ja ryöstö n.975 j.a.a.?).

Ennen Ahti maita uupu, kuin Sampsa siemeniä.
Ahtilla on siis rahaa ja maita aina vertauskuvallisuuteen asti. Ahtin voisi näin olettaa Suomen kuninkaaksi 900-luvun lopulta, jolloin hänen valtapiiriinsä kuului niin muinainen Suomi, Kainuu ja Karjala kuin Ahvenanmaakin, siis koko Fennoskandian "Fennia" Jäämeren Maalangenilta Nevalle ja Syvärille, Ahvenanmereltä Vienanmerelle, Bjuröklubbenilta (Skellefteåsta) Kuolan perukoille.(Siteerattu Martti Linnalta)
Bjuröklubbenin niemi on ollut Ruotsin (Helsinglandin) pohjoisraja, joka myös tunnettiin "ryssän rajana". Rajalinja jatkui Pohjanlahden toisella puolella Pähkinäsaaren rauhan rajajokena tunnettua Peta-ojaa pitkin, niin että karjalaisten liikenneväylänä käyttämä Pyhäjoki jäi rajan pohjois/itä-puolelle. Pähkinäsaaren rauhassa lienee vahvistettu Svean valtakunnan ja Novgorodin tasavallan väliseksi etupiirirajaksi Suomen puolella vanha Kainuun, myöhemmin Karjalan, ja (Länsi-)Suomen rajalinja. "Ryssänraja" -nimitys on perua siltä ajalta, jolloin Karjala oli perinyt Muinais-Kainuun valtakunnalta Kemijoen ja siitä etelään olevat Pohjanmaan jokivarret, "Seitsemän kymen Karjalan".

Lue lisää

Meille siis kerrotaan Suomen historiasta sellaista, mitä ei ole tapahtunut, ja toisaalta vaietaan melkein kaikesta suomalaisten tekemisistä mitkä eivät sovi viralliseen svekomaaniseen historiantulkintaan. Herääkin kysymys, miksi tämä kalabaliikki satojen tai tuhansien vuosien takaisista asioista. Yksilön käsitys oman etnisen ryhmänsä menneisyydestä ja roolista kansojen joukossa on kuitenkin merkittävä hänelle itselleen. Se millaiseen joukkoon tiedät kuuluvasi, vaikuttaa suoraan siihen millainen kuva Sinulla on omista mahdollisuuksistasi, ja joko lujittaa tai heikentää Sinun itsetuntoasi.
Edellä kerrotut historian Suomi-kuvan vaiheet osoittavat, että suomalaisten aktiivisesta ja itsenäisestä roolista kansana alettiin vaieta ja tietoja suomalaisesta kulttuurista jne. pois-selittää samoihin aikoohin kun Suomen ja Ruotsin edut alkoivat mennä ristiin. Suomalaisten kuuliaisuutta kruunulle varmistettiin valehtelemalla historiaa. Tämänhetkisessä historian väärentämisessä ja pimittämisessä on kysymys samasta asiasta. Meidän ei haluta olevan terveesti ylpeitä omasta etnisestä taustastamme, eikä meille haluta suoda mitään positiivisia yhteisiä kokemuksia suomalaisina. Suomalaisten historia ennen v. 1250 on vaiettu olemattomiin, legendaa "Erik-kuninkaasta Henrik-piispasta" kerrotaan totena, nykyisten geenitutkimusten tulokset suomalaisten eurooppalaisesta geeni-yhteydestä tulkitaan svekomaanien mieliksi käsittämättömällä tavalla, ja selviytymisemme 2. maailmansodasta itsenäisinä tuntuu edelleen olevan häpeän eikä tyytyväisyyden aihe. Ainoat "suomalaiset" asiat, joista voimme olla ylpeitä ilman että "mediavoimat" saavat näppylöitä naamaansa, ovat Kekkonen, Tom of Finland ja VAMPIRA. Kun emme kuitenkaan voi muuttaa syntyperäämme muuksi, lienee siis perusteltua muodostaa itse oma käsityksensä siitä mitä suomalaisuus on ollut tai on. Se onkin näiden sivujen eräs tarkoitus.

historiantutkija kirjoitti:

Meille siis kerrotaan Suomen historiasta sellaista, mitä ei ole tapahtunut, ja toisaalta vaietaan melkein kaikesta suomalaisten tekemisistä mitkä eivät sovi viralliseen svekomaaniseen historiantulkintaan. Herääkin kysymys, miksi tämä kalabaliikki satojen tai tuhansien vuosien takaisista asioista. Yksilön käsitys oman etnisen ryhmänsä menneisyydestä ja roolista kansojen joukossa on kuitenkin merkittävä hänelle itselleen. Se millaiseen joukkoon tiedät kuuluvasi, vaikuttaa suoraan siihen millainen kuva Sinulla on omista mahdollisuuksistasi, ja joko lujittaa tai heikentää Sinun itsetuntoasi.
Edellä kerrotut historian Suomi-kuvan vaiheet osoittavat, että suomalaisten aktiivisesta ja itsenäisestä roolista kansana alettiin vaieta ja tietoja suomalaisesta kulttuurista jne. pois-selittää samoihin aikoohin kun Suomen ja Ruotsin edut alkoivat mennä ristiin. Suomalaisten kuuliaisuutta kruunulle varmistettiin valehtelemalla historiaa. Tämänhetkisessä historian väärentämisessä ja pimittämisessä on kysymys samasta asiasta. Meidän ei haluta olevan terveesti ylpeitä omasta etnisestä taustastamme, eikä meille haluta suoda mitään positiivisia yhteisiä kokemuksia suomalaisina. Suomalaisten historia ennen v. 1250 on vaiettu olemattomiin, legendaa "Erik-kuninkaasta Henrik-piispasta" kerrotaan totena, nykyisten geenitutkimusten tulokset suomalaisten eurooppalaisesta geeni-yhteydestä tulkitaan svekomaanien mieliksi käsittämättömällä tavalla, ja selviytymisemme 2. maailmansodasta itsenäisinä tuntuu edelleen olevan häpeän eikä tyytyväisyyden aihe. Ainoat "suomalaiset" asiat, joista voimme olla ylpeitä ilman että "mediavoimat" saavat näppylöitä naamaansa, ovat Kekkonen, Tom of Finland ja VAMPIRA. Kun emme kuitenkaan voi muuttaa syntyperäämme muuksi, lienee siis perusteltua muodostaa itse oma käsityksensä siitä mitä suomalaisuus on ollut tai on. Se onkin näiden sivujen eräs tarkoitus.

Lue lisää

Kansakunta nimeltä "suomalaiset" syntyi, kun Venäjä perusti Ruotsilta 1808-1809 valloittamilleen alueille Suomen autonomisen valtion, mikä mahdollisti sen, että joitakin vuosikymmeniä myöhemmin alkoi tämän Suomen suuriruhtinaskunnan ruotsinkielinen yläluokka ja sivistyneistö Venäjän suojeluksessa kehittää suomenkielistä kulttuuria erottaakseen Suomen selkeämmin historiallisesta emämaastaan Ruotsista, koska ymmärrettiin, ettei Suomea enää tulevaisuudessa voitaisi Ruotsiin yhdistää. Väestön enemmistö Suomessa ei puhunut maan kirja- ja sivistyskieltä ruotsia, joten muutakaan vaihtoehtoa kuin suomenkielinen Suomi ei nähty, koska myöskään venäjänkieliseksi ei maata tahdottu muuttaa.

Suomenkielistä kirjallisuutta ei suomalaisen korkeakulttuurin pohjaksi ollut, joten se piti luoda tyhjästä, alkaen eeppisestä runoudesta, joka "suomalaisilta", tältä uudelta keinotekoiselta kansalta, ennestään puuttui. Tuohon aikaan nimittäin saksalaisen kansallisromanttisen ajattelun mukaan jokaisella kansalla täytyi olla eeppinen runoutensa kansallisen identiteettinsä pohjaksi. Tarvittava aineisto jouduttiin hakemaan Suomen ulkopuolelta, eli Venäjältä, suuriruhtinaskunnan rajojen tuolta puolen. Sieltä löydettiin karjalaiset runot, joista taiteellista mielikuvitusta käyttäen koostettiin Kalevala, "Suomen" kansalliseepos. Kaukainen itäinen kulttuuriperintö, johon vuosisatoihin ei ollut oltu missään kosketuksissa, tulikin yhtäkkiä olennaiseksi osaksi läntisten suomalaisten identiteettiä. Itäisiltä järvi- ja korpimailta haettiin "suomalainen" kansallismaisemakin, vaikka väestön enemmistö oli Ruotsin vallan aikana asunut aina läntisellä ja eteläisellä rannikolla ja suurten jokien varsilla, ollen kulttuuriltaan, joskaan ei kieleltään, samanlaista kuin Ruotsin valtakunnan läntisen puoliskon rintamaiden asujamisto.

Satoja vuosia "suomalaiset", eli oikeastaan suomenkieliset ruotsalaiset, olivat olleet Ruotsin kuninkaan uskollisia alamaisia. Suomi ei heille ollut muuta kuin maantieteellinen käsite. Lojaliteetti kohdistui Ruotsin kruunuun ja Tukholmaan, Ruotsin valtiopäiviin. Suomalaista kansallistunnetta, joka olisi perustunut suomen kieleen ja myyttiseen historiaan, ei ollut. Sellainen syntyi vasta kansainvälisten eli Suomen ulkopuolisten virtausten myötä romantiikan aikana, ja sillä oli mahdollisuus kukoistaa vasta, kun Venäjä oli erottanut Suomen Ruotsista ja perustanut Suomen autonomisen valtion. Suomalaisuuden synty oli Suomen ruotsinkielisen sivistyneistön - joka suureksi osaksi lopulta vaihtoi kielensä suomeksi - suuri projekti ja pyrintö, osaksi venäläistymisen uhan alla rakennettu idea, konstruktio. Suomenkieliseen rahvaaseen suomalaisuus ja kansallisuustunne piti iskostaa ylhäältäpäin, puoliksi väkisin. Tärkeimpänä apuna tähän oli 1800-luvun lopulla syntynyt kansakoululaitos.

Håkan Wiik kirjoitti:

Kansakunta nimeltä "suomalaiset" syntyi, kun Venäjä perusti Ruotsilta 1808-1809 valloittamilleen alueille Suomen autonomisen valtion, mikä mahdollisti sen, että joitakin vuosikymmeniä myöhemmin alkoi tämän Suomen suuriruhtinaskunnan ruotsinkielinen yläluokka ja sivistyneistö Venäjän suojeluksessa kehittää suomenkielistä kulttuuria erottaakseen Suomen selkeämmin historiallisesta emämaastaan Ruotsista, koska ymmärrettiin, ettei Suomea enää tulevaisuudessa voitaisi Ruotsiin yhdistää. Väestön enemmistö Suomessa ei puhunut maan kirja- ja sivistyskieltä ruotsia, joten muutakaan vaihtoehtoa kuin suomenkielinen Suomi ei nähty, koska myöskään venäjänkieliseksi ei maata tahdottu muuttaa.

Suomenkielistä kirjallisuutta ei suomalaisen korkeakulttuurin pohjaksi ollut, joten se piti luoda tyhjästä, alkaen eeppisestä runoudesta, joka "suomalaisilta", tältä uudelta keinotekoiselta kansalta, ennestään puuttui. Tuohon aikaan nimittäin saksalaisen kansallisromanttisen ajattelun mukaan jokaisella kansalla täytyi olla eeppinen runoutensa kansallisen identiteettinsä pohjaksi. Tarvittava aineisto jouduttiin hakemaan Suomen ulkopuolelta, eli Venäjältä, suuriruhtinaskunnan rajojen tuolta puolen. Sieltä löydettiin karjalaiset runot, joista taiteellista mielikuvitusta käyttäen koostettiin Kalevala, "Suomen" kansalliseepos. Kaukainen itäinen kulttuuriperintö, johon vuosisatoihin ei ollut oltu missään kosketuksissa, tulikin yhtäkkiä olennaiseksi osaksi läntisten suomalaisten identiteettiä. Itäisiltä järvi- ja korpimailta haettiin "suomalainen" kansallismaisemakin, vaikka väestön enemmistö oli Ruotsin vallan aikana asunut aina läntisellä ja eteläisellä rannikolla ja suurten jokien varsilla, ollen kulttuuriltaan, joskaan ei kieleltään, samanlaista kuin Ruotsin valtakunnan läntisen puoliskon rintamaiden asujamisto.

Satoja vuosia "suomalaiset", eli oikeastaan suomenkieliset ruotsalaiset, olivat olleet Ruotsin kuninkaan uskollisia alamaisia. Suomi ei heille ollut muuta kuin maantieteellinen käsite. Lojaliteetti kohdistui Ruotsin kruunuun ja Tukholmaan, Ruotsin valtiopäiviin. Suomalaista kansallistunnetta, joka olisi perustunut suomen kieleen ja myyttiseen historiaan, ei ollut. Sellainen syntyi vasta kansainvälisten eli Suomen ulkopuolisten virtausten myötä romantiikan aikana, ja sillä oli mahdollisuus kukoistaa vasta, kun Venäjä oli erottanut Suomen Ruotsista ja perustanut Suomen autonomisen valtion. Suomalaisuuden synty oli Suomen ruotsinkielisen sivistyneistön - joka suureksi osaksi lopulta vaihtoi kielensä suomeksi - suuri projekti ja pyrintö, osaksi venäläistymisen uhan alla rakennettu idea, konstruktio. Suomenkieliseen rahvaaseen suomalaisuus ja kansallisuustunne piti iskostaa ylhäältäpäin, puoliksi väkisin. Tärkeimpänä apuna tähän oli 1800-luvun lopulla syntynyt kansakoululaitos.

Lue lisää

"Suomen suuriruhtinaskunnan ruotsinkielinen yläluokka ja sivistyneistö Venäjän suojeluksessa kehittää suomenkielistä kulttuuria erottaakseen Suomen selkeämmin historiallisesta emämaastaan Ruotsista, koska ymmärrettiin, ettei Suomea enää tulevaisuudessa voitaisi Ruotsiin yhdistää."

Olihan siinä yläluokassa suomenkielisiä kielenvaihtajia, jotka koulutuksen kautta omasivat ruotsinkielen, joten täysin kotiinpäin ei ruotsinkielinen väestö voi vetää.

historiantutkija kirjoitti:

Meille siis kerrotaan Suomen historiasta sellaista, mitä ei ole tapahtunut, ja toisaalta vaietaan melkein kaikesta suomalaisten tekemisistä mitkä eivät sovi viralliseen svekomaaniseen historiantulkintaan. Herääkin kysymys, miksi tämä kalabaliikki satojen tai tuhansien vuosien takaisista asioista. Yksilön käsitys oman etnisen ryhmänsä menneisyydestä ja roolista kansojen joukossa on kuitenkin merkittävä hänelle itselleen. Se millaiseen joukkoon tiedät kuuluvasi, vaikuttaa suoraan siihen millainen kuva Sinulla on omista mahdollisuuksistasi, ja joko lujittaa tai heikentää Sinun itsetuntoasi.
Edellä kerrotut historian Suomi-kuvan vaiheet osoittavat, että suomalaisten aktiivisesta ja itsenäisestä roolista kansana alettiin vaieta ja tietoja suomalaisesta kulttuurista jne. pois-selittää samoihin aikoohin kun Suomen ja Ruotsin edut alkoivat mennä ristiin. Suomalaisten kuuliaisuutta kruunulle varmistettiin valehtelemalla historiaa. Tämänhetkisessä historian väärentämisessä ja pimittämisessä on kysymys samasta asiasta. Meidän ei haluta olevan terveesti ylpeitä omasta etnisestä taustastamme, eikä meille haluta suoda mitään positiivisia yhteisiä kokemuksia suomalaisina. Suomalaisten historia ennen v. 1250 on vaiettu olemattomiin, legendaa "Erik-kuninkaasta Henrik-piispasta" kerrotaan totena, nykyisten geenitutkimusten tulokset suomalaisten eurooppalaisesta geeni-yhteydestä tulkitaan svekomaanien mieliksi käsittämättömällä tavalla, ja selviytymisemme 2. maailmansodasta itsenäisinä tuntuu edelleen olevan häpeän eikä tyytyväisyyden aihe. Ainoat "suomalaiset" asiat, joista voimme olla ylpeitä ilman että "mediavoimat" saavat näppylöitä naamaansa, ovat Kekkonen, Tom of Finland ja VAMPIRA. Kun emme kuitenkaan voi muuttaa syntyperäämme muuksi, lienee siis perusteltua muodostaa itse oma käsityksensä siitä mitä suomalaisuus on ollut tai on. Se onkin näiden sivujen eräs tarkoitus.

Lue lisää

Sinäkö se siellä?
http://www.wettenhovi-aspa.net/index.htm

Kuinka ollakaan kirjoitti:

Sinäkö se siellä?
http://www.wettenhovi-aspa.net/index.htm

Historiantutkija siteeraa varmaankin "Taivaansuden" sivua, eikä sävellä jalat ilmassa kuin Sigurd.

Håkan Wiik kirjoitti:

Kansakunta nimeltä "suomalaiset" syntyi, kun Venäjä perusti Ruotsilta 1808-1809 valloittamilleen alueille Suomen autonomisen valtion, mikä mahdollisti sen, että joitakin vuosikymmeniä myöhemmin alkoi tämän Suomen suuriruhtinaskunnan ruotsinkielinen yläluokka ja sivistyneistö Venäjän suojeluksessa kehittää suomenkielistä kulttuuria erottaakseen Suomen selkeämmin historiallisesta emämaastaan Ruotsista, koska ymmärrettiin, ettei Suomea enää tulevaisuudessa voitaisi Ruotsiin yhdistää. Väestön enemmistö Suomessa ei puhunut maan kirja- ja sivistyskieltä ruotsia, joten muutakaan vaihtoehtoa kuin suomenkielinen Suomi ei nähty, koska myöskään venäjänkieliseksi ei maata tahdottu muuttaa.

Suomenkielistä kirjallisuutta ei suomalaisen korkeakulttuurin pohjaksi ollut, joten se piti luoda tyhjästä, alkaen eeppisestä runoudesta, joka "suomalaisilta", tältä uudelta keinotekoiselta kansalta, ennestään puuttui. Tuohon aikaan nimittäin saksalaisen kansallisromanttisen ajattelun mukaan jokaisella kansalla täytyi olla eeppinen runoutensa kansallisen identiteettinsä pohjaksi. Tarvittava aineisto jouduttiin hakemaan Suomen ulkopuolelta, eli Venäjältä, suuriruhtinaskunnan rajojen tuolta puolen. Sieltä löydettiin karjalaiset runot, joista taiteellista mielikuvitusta käyttäen koostettiin Kalevala, "Suomen" kansalliseepos. Kaukainen itäinen kulttuuriperintö, johon vuosisatoihin ei ollut oltu missään kosketuksissa, tulikin yhtäkkiä olennaiseksi osaksi läntisten suomalaisten identiteettiä. Itäisiltä järvi- ja korpimailta haettiin "suomalainen" kansallismaisemakin, vaikka väestön enemmistö oli Ruotsin vallan aikana asunut aina läntisellä ja eteläisellä rannikolla ja suurten jokien varsilla, ollen kulttuuriltaan, joskaan ei kieleltään, samanlaista kuin Ruotsin valtakunnan läntisen puoliskon rintamaiden asujamisto.

Satoja vuosia "suomalaiset", eli oikeastaan suomenkieliset ruotsalaiset, olivat olleet Ruotsin kuninkaan uskollisia alamaisia. Suomi ei heille ollut muuta kuin maantieteellinen käsite. Lojaliteetti kohdistui Ruotsin kruunuun ja Tukholmaan, Ruotsin valtiopäiviin. Suomalaista kansallistunnetta, joka olisi perustunut suomen kieleen ja myyttiseen historiaan, ei ollut. Sellainen syntyi vasta kansainvälisten eli Suomen ulkopuolisten virtausten myötä romantiikan aikana, ja sillä oli mahdollisuus kukoistaa vasta, kun Venäjä oli erottanut Suomen Ruotsista ja perustanut Suomen autonomisen valtion. Suomalaisuuden synty oli Suomen ruotsinkielisen sivistyneistön - joka suureksi osaksi lopulta vaihtoi kielensä suomeksi - suuri projekti ja pyrintö, osaksi venäläistymisen uhan alla rakennettu idea, konstruktio. Suomenkieliseen rahvaaseen suomalaisuus ja kansallisuustunne piti iskostaa ylhäältäpäin, puoliksi väkisin. Tärkeimpänä apuna tähän oli 1800-luvun lopulla syntynyt kansakoululaitos.

Lue lisää

"...joka "suomalaisilta", tältä uudelta keinotekoiselta kansalta..."

Joukko ihmisiä on asustanut kauan samalla alueella ja puhuu samaa kieltä. Ei tunnu kovin keinotekoiselta kansalta.

" Tarvittava aineisto jouduttiin hakemaan Suomen ulkopuolelta, eli Venäjältä, suuriruhtinaskunnan rajojen tuolta puolen."

Minkäs sille voi että Venäjä oli vetänyt keinotekoisen rajan suomensukuisten alueiden halki. Tämä ei tosin kanssakäymistä haitannut kuin vasta neuvostoliiton synnyttyä.

" Kaukainen itäinen kulttuuriperintö, johon vuosisatoihin ei ollut oltu missään kosketuksissa, tulikin yhtäkkiä olennaiseksi osaksi läntisten suomalaisten identiteettiä."

Wikipedian mukaan: "Myös Länsi-Suomessa oli alun perin kalevalaisen runouden perinne, ja eräs yleinen oletus on, että kalevalainen runosto on peräisin juuri Länsi-Suomesta."

http://fi.wikipedia.org/wiki/Kalevalan_maa

Ei kauhean itäiseltä kulttuuriperinnöltä vaikuta.

"Suomalaisuuden synty oli Suomen ruotsinkielisen sivistyneistön - joka suureksi osaksi lopulta vaihtoi kielensä suomeksi - suuri projekti ja pyrintö"

Täällä asui ihmisiä samalla alueella jotka puhui samaa kieltä. Miten tämän voi joku synnyttää?

Tuota olen aina ihmetellyt, että kun kronikat ja saagat puhuvat muinaisista Ruotsin ja Suomen kuninkaista, niin millä perusteella tutkijat päättelevät kronikoiden ja saagojen olevan pötyä Suomen kuninkaiden osalta, mutta samat tutkijat kumminkin ovat sitä mieltä, että maininnat Ruotsin kuninkaista näissä samoissa kronikoissa ja saagoissa ovat silti totta ????

Miksi sama lähde on luotettava asiakirja kun puhutaan Ruotsin kuninkaista, mutta menettää luotettavuutensa siinä kohtaa, missä mainitaan Suomen kuninkaita ????

käviskö esim kirja nimeltä Kihovauhkonen Kalevanpoika

kaveri123456 kirjoitti:

käviskö esim kirja nimeltä Kihovauhkonen Kalevanpoika

Lönnrot kokosi Kalevalan kansallisromantiikan innoittamana, mutta sen runot ovat parhaimmillaan 2000 vuotta vanhoja ja runomitaltaan ainutlaatuisia, mikä todistaa niiden eeppistä luonnetta. Ne eivät ole mitään poliittisessa tarkoituksessa koottuja sepustuksia, vaan ikivanhaa kansanperinnettä ajalta, jolloin ruotsalaiset (tai tanskalaiset) olleet vielä valloittaneet Suomea.

Kalevalaista runoutta ja kalevalaisella runomitalla kirjoitettuja runoja on säilynyt 1600-luvulta asti, joten se ei ole mitenkään autonomian aikainen juttu, eikä myöskään erityisen itäinen. Näistä tutkijat kiistelevät kulloistenkin muotien mukaan, mutta Kalevalassa on paljon erilaisia aineksia: osa itäistä, osa läntistä lainaa, osa omaa, osa muinaissuomalaista uskontoa ja osa kristillistä vaikutetta, vielä päälle Lönrotin omat sepitelmät, joilla hän liitti irralliset runot yhtenäiseksi kokonaisuudeksi.

Suomalaiset kuninkaat, jos sellaisia oli, olivat vanhaan germaaniseen tapaan pieniä heimokuninkaita, jotka toisinaan saattoivat alistaa naapureitaankin valtaansa. Niinhän asianlaita oli Ruotsissakin, kunnes Svealaisten kuningas kaappasi koko maan vallan omiin käsiinsä, pitkällisten sisällissotien jälkeen. Vasta kristinuskon tulo varmisti pohjoisessa Euroopassa suurten kuningaskuntien synnyn.

Suomalaisilla, hämäläisillä ja karjalaisilla on hyvinkin saattanut olla omat kuninkaansa. Ongelman asian varmentamisessa tekee historiallisten lähteiden vähyys ja arkeologisten todisteiden puute. Kuningas-sana - samoin kuin ruhtinas - on muinaisgermaaninen lainasana, mutta se on tullut suomenkieleen jo paljon ennen Ruotsinvallan aikaa, varmaankin jo 3000 vuotta sitten, jolloin suomalaiset asustivat vielä Viron puolella.

Muinaissuomalainen yhteiskunta oli yllättävän germaaninen kaikilta muilta osin, paitsi kielensä puolesta. Esimerkiksi lait olivat samanlaisia kuin germaaneilla, mistä löytää todisteita esimerkiksi vertailemalla Kalevalaa ja roomalaisen Tacituksen noin vuonna 100 kirjoittamaa Germania-teosta. Tämä yhteys vahvistaa käsitystä, että suomalaisilla olisi ollut kuninkaita samaan tapaan kuin germaaneilla. Mitään metsäläisiä täällä ei ollut, vaan elämäntapa oli samanlaista kuin Saksanmaallakin. Vain kristinusko tuli tänne myöhemmin, vakiintuen ilmeisesti vasta 1000- ja 1100-luvuilla.

Syy, miksi todisteita suomalaisista kuninkaista ei ole kuin vähän, voi johtua siitä, että läntiset valloittajat kitkivät ankaralla kädellä kaiken sellaisen pois alistamastaan kansasta. Nykyisin historiaa pitää tietysti häivyttää ja hämmentää, koska kansallinen identiteetti on EU:ssa syntiä.

Ensimmäinen ristiretki oli luultavasti täyttä potaskaa, koska suomalaiset olivat jo silloin kristittyjä. Jos sellainen tehtiin, niin se johtui svealaisten kuninkaan halusta alistaa koko Ruotsi valtaansa ja oli siis teatteriesitys göötalaisten kuninkuuden romahduttamiseksi. Birger Jaarlikaan ei käännyttänyt, eikä kastanut, mutta tappoi ja valloitti.

Che kirjoitti:

Lönnrot kokosi Kalevalan kansallisromantiikan innoittamana, mutta sen runot ovat parhaimmillaan 2000 vuotta vanhoja ja runomitaltaan ainutlaatuisia, mikä todistaa niiden eeppistä luonnetta. Ne eivät ole mitään poliittisessa tarkoituksessa koottuja sepustuksia, vaan ikivanhaa kansanperinnettä ajalta, jolloin ruotsalaiset (tai tanskalaiset) olleet vielä valloittaneet Suomea.

Kalevalaista runoutta ja kalevalaisella runomitalla kirjoitettuja runoja on säilynyt 1600-luvulta asti, joten se ei ole mitenkään autonomian aikainen juttu, eikä myöskään erityisen itäinen. Näistä tutkijat kiistelevät kulloistenkin muotien mukaan, mutta Kalevalassa on paljon erilaisia aineksia: osa itäistä, osa läntistä lainaa, osa omaa, osa muinaissuomalaista uskontoa ja osa kristillistä vaikutetta, vielä päälle Lönrotin omat sepitelmät, joilla hän liitti irralliset runot yhtenäiseksi kokonaisuudeksi.

Suomalaiset kuninkaat, jos sellaisia oli, olivat vanhaan germaaniseen tapaan pieniä heimokuninkaita, jotka toisinaan saattoivat alistaa naapureitaankin valtaansa. Niinhän asianlaita oli Ruotsissakin, kunnes Svealaisten kuningas kaappasi koko maan vallan omiin käsiinsä, pitkällisten sisällissotien jälkeen. Vasta kristinuskon tulo varmisti pohjoisessa Euroopassa suurten kuningaskuntien synnyn.

Suomalaisilla, hämäläisillä ja karjalaisilla on hyvinkin saattanut olla omat kuninkaansa. Ongelman asian varmentamisessa tekee historiallisten lähteiden vähyys ja arkeologisten todisteiden puute. Kuningas-sana - samoin kuin ruhtinas - on muinaisgermaaninen lainasana, mutta se on tullut suomenkieleen jo paljon ennen Ruotsinvallan aikaa, varmaankin jo 3000 vuotta sitten, jolloin suomalaiset asustivat vielä Viron puolella.

Muinaissuomalainen yhteiskunta oli yllättävän germaaninen kaikilta muilta osin, paitsi kielensä puolesta. Esimerkiksi lait olivat samanlaisia kuin germaaneilla, mistä löytää todisteita esimerkiksi vertailemalla Kalevalaa ja roomalaisen Tacituksen noin vuonna 100 kirjoittamaa Germania-teosta. Tämä yhteys vahvistaa käsitystä, että suomalaisilla olisi ollut kuninkaita samaan tapaan kuin germaaneilla. Mitään metsäläisiä täällä ei ollut, vaan elämäntapa oli samanlaista kuin Saksanmaallakin. Vain kristinusko tuli tänne myöhemmin, vakiintuen ilmeisesti vasta 1000- ja 1100-luvuilla.

Syy, miksi todisteita suomalaisista kuninkaista ei ole kuin vähän, voi johtua siitä, että läntiset valloittajat kitkivät ankaralla kädellä kaiken sellaisen pois alistamastaan kansasta. Nykyisin historiaa pitää tietysti häivyttää ja hämmentää, koska kansallinen identiteetti on EU:ssa syntiä.

Ensimmäinen ristiretki oli luultavasti täyttä potaskaa, koska suomalaiset olivat jo silloin kristittyjä. Jos sellainen tehtiin, niin se johtui svealaisten kuninkaan halusta alistaa koko Ruotsi valtaansa ja oli siis teatteriesitys göötalaisten kuninkuuden romahduttamiseksi. Birger Jaarlikaan ei käännyttänyt, eikä kastanut, mutta tappoi ja valloitti.

Lue lisää

Tässä ihan vakuuttavakin selostus, vai mitä sanotte?

http://www.youtube.com/watch?v=OGS4Y08tKd4&translated=1

Hällström kirjoitti:

Tässä ihan vakuuttavakin selostus, vai mitä sanotte?

http://www.youtube.com/watch?v=OGS4Y08tKd4&translated=1

Lue lisää

eiköhän olisi jo perin korkea aika koota yhdeksi teokseksi nämä teoriat ja historiankirjoitukset?

sehän olisi varma myyntimenestys.

Che kirjoitti:

Lönnrot kokosi Kalevalan kansallisromantiikan innoittamana, mutta sen runot ovat parhaimmillaan 2000 vuotta vanhoja ja runomitaltaan ainutlaatuisia, mikä todistaa niiden eeppistä luonnetta. Ne eivät ole mitään poliittisessa tarkoituksessa koottuja sepustuksia, vaan ikivanhaa kansanperinnettä ajalta, jolloin ruotsalaiset (tai tanskalaiset) olleet vielä valloittaneet Suomea.

Kalevalaista runoutta ja kalevalaisella runomitalla kirjoitettuja runoja on säilynyt 1600-luvulta asti, joten se ei ole mitenkään autonomian aikainen juttu, eikä myöskään erityisen itäinen. Näistä tutkijat kiistelevät kulloistenkin muotien mukaan, mutta Kalevalassa on paljon erilaisia aineksia: osa itäistä, osa läntistä lainaa, osa omaa, osa muinaissuomalaista uskontoa ja osa kristillistä vaikutetta, vielä päälle Lönrotin omat sepitelmät, joilla hän liitti irralliset runot yhtenäiseksi kokonaisuudeksi.

Suomalaiset kuninkaat, jos sellaisia oli, olivat vanhaan germaaniseen tapaan pieniä heimokuninkaita, jotka toisinaan saattoivat alistaa naapureitaankin valtaansa. Niinhän asianlaita oli Ruotsissakin, kunnes Svealaisten kuningas kaappasi koko maan vallan omiin käsiinsä, pitkällisten sisällissotien jälkeen. Vasta kristinuskon tulo varmisti pohjoisessa Euroopassa suurten kuningaskuntien synnyn.

Suomalaisilla, hämäläisillä ja karjalaisilla on hyvinkin saattanut olla omat kuninkaansa. Ongelman asian varmentamisessa tekee historiallisten lähteiden vähyys ja arkeologisten todisteiden puute. Kuningas-sana - samoin kuin ruhtinas - on muinaisgermaaninen lainasana, mutta se on tullut suomenkieleen jo paljon ennen Ruotsinvallan aikaa, varmaankin jo 3000 vuotta sitten, jolloin suomalaiset asustivat vielä Viron puolella.

Muinaissuomalainen yhteiskunta oli yllättävän germaaninen kaikilta muilta osin, paitsi kielensä puolesta. Esimerkiksi lait olivat samanlaisia kuin germaaneilla, mistä löytää todisteita esimerkiksi vertailemalla Kalevalaa ja roomalaisen Tacituksen noin vuonna 100 kirjoittamaa Germania-teosta. Tämä yhteys vahvistaa käsitystä, että suomalaisilla olisi ollut kuninkaita samaan tapaan kuin germaaneilla. Mitään metsäläisiä täällä ei ollut, vaan elämäntapa oli samanlaista kuin Saksanmaallakin. Vain kristinusko tuli tänne myöhemmin, vakiintuen ilmeisesti vasta 1000- ja 1100-luvuilla.

Syy, miksi todisteita suomalaisista kuninkaista ei ole kuin vähän, voi johtua siitä, että läntiset valloittajat kitkivät ankaralla kädellä kaiken sellaisen pois alistamastaan kansasta. Nykyisin historiaa pitää tietysti häivyttää ja hämmentää, koska kansallinen identiteetti on EU:ssa syntiä.

Ensimmäinen ristiretki oli luultavasti täyttä potaskaa, koska suomalaiset olivat jo silloin kristittyjä. Jos sellainen tehtiin, niin se johtui svealaisten kuninkaan halusta alistaa koko Ruotsi valtaansa ja oli siis teatteriesitys göötalaisten kuninkuuden romahduttamiseksi. Birger Jaarlikaan ei käännyttänyt, eikä kastanut, mutta tappoi ja valloitti.

Lue lisää

Eiväthän suomalaiset nykyisinkään oikeasti ole enimmäkseen kristittyjä. Suomalaiset kuuluvat kirkkoon automaattisesti (jäänne Ruotsin vallan ajalta), jos eivät siitä aktiivisesti eroa. Siinä se suomalaisten kristillisyys on.

Jos et usko, niin kysy kuinka moni suomalainen todella uskoo kristinuskon uskontunnustukseen? Kuinka moni on todella sitä mieltä, että parisen tuhatta vuotta sitten muinaisessa Palestiinassa mahdollisesti elänyt Yeshua-niminen juutalainen oli oikeasti ihan oikean jumalan ainoa poika, joka oli syntynyt neitsyestä, kuoli ja nousi kuolleista taivaisiin ruumiissaan jne.?

Sana Jumala on alunperin ollut meidän omamme ja tarkoittanut samaa kuin nykyisinkin. Kirkko anasti sen ja korvasi Yahwensa sillä.

Ei, suomalaiset eivät olleet sen kristitympiä kuin nytkään, jos edes senkään vertaa. Muutoinhan paavi ei olisi koskaan antanut Suomea koskevia ristiretkibullia.

RV kirjoitti:

eiköhän olisi jo perin korkea aika koota yhdeksi teokseksi nämä teoriat ja historiankirjoitukset?

sehän olisi varma myyntimenestys.

Suomen museovirasto salaa ja piilottelee menneisyyttämme koskevia löytöjä.

MarkkuP kirjoitti:

Suomen museovirasto salaa ja piilottelee menneisyyttämme koskevia löytöjä.

täysin päinvastoin. Vai voitko todistaa väitteesi jollain tapaa?

Che kirjoitti:

Lönnrot kokosi Kalevalan kansallisromantiikan innoittamana, mutta sen runot ovat parhaimmillaan 2000 vuotta vanhoja ja runomitaltaan ainutlaatuisia, mikä todistaa niiden eeppistä luonnetta. Ne eivät ole mitään poliittisessa tarkoituksessa koottuja sepustuksia, vaan ikivanhaa kansanperinnettä ajalta, jolloin ruotsalaiset (tai tanskalaiset) olleet vielä valloittaneet Suomea.

Kalevalaista runoutta ja kalevalaisella runomitalla kirjoitettuja runoja on säilynyt 1600-luvulta asti, joten se ei ole mitenkään autonomian aikainen juttu, eikä myöskään erityisen itäinen. Näistä tutkijat kiistelevät kulloistenkin muotien mukaan, mutta Kalevalassa on paljon erilaisia aineksia: osa itäistä, osa läntistä lainaa, osa omaa, osa muinaissuomalaista uskontoa ja osa kristillistä vaikutetta, vielä päälle Lönrotin omat sepitelmät, joilla hän liitti irralliset runot yhtenäiseksi kokonaisuudeksi.

Suomalaiset kuninkaat, jos sellaisia oli, olivat vanhaan germaaniseen tapaan pieniä heimokuninkaita, jotka toisinaan saattoivat alistaa naapureitaankin valtaansa. Niinhän asianlaita oli Ruotsissakin, kunnes Svealaisten kuningas kaappasi koko maan vallan omiin käsiinsä, pitkällisten sisällissotien jälkeen. Vasta kristinuskon tulo varmisti pohjoisessa Euroopassa suurten kuningaskuntien synnyn.

Suomalaisilla, hämäläisillä ja karjalaisilla on hyvinkin saattanut olla omat kuninkaansa. Ongelman asian varmentamisessa tekee historiallisten lähteiden vähyys ja arkeologisten todisteiden puute. Kuningas-sana - samoin kuin ruhtinas - on muinaisgermaaninen lainasana, mutta se on tullut suomenkieleen jo paljon ennen Ruotsinvallan aikaa, varmaankin jo 3000 vuotta sitten, jolloin suomalaiset asustivat vielä Viron puolella.

Muinaissuomalainen yhteiskunta oli yllättävän germaaninen kaikilta muilta osin, paitsi kielensä puolesta. Esimerkiksi lait olivat samanlaisia kuin germaaneilla, mistä löytää todisteita esimerkiksi vertailemalla Kalevalaa ja roomalaisen Tacituksen noin vuonna 100 kirjoittamaa Germania-teosta. Tämä yhteys vahvistaa käsitystä, että suomalaisilla olisi ollut kuninkaita samaan tapaan kuin germaaneilla. Mitään metsäläisiä täällä ei ollut, vaan elämäntapa oli samanlaista kuin Saksanmaallakin. Vain kristinusko tuli tänne myöhemmin, vakiintuen ilmeisesti vasta 1000- ja 1100-luvuilla.

Syy, miksi todisteita suomalaisista kuninkaista ei ole kuin vähän, voi johtua siitä, että läntiset valloittajat kitkivät ankaralla kädellä kaiken sellaisen pois alistamastaan kansasta. Nykyisin historiaa pitää tietysti häivyttää ja hämmentää, koska kansallinen identiteetti on EU:ssa syntiä.

Ensimmäinen ristiretki oli luultavasti täyttä potaskaa, koska suomalaiset olivat jo silloin kristittyjä. Jos sellainen tehtiin, niin se johtui svealaisten kuninkaan halusta alistaa koko Ruotsi valtaansa ja oli siis teatteriesitys göötalaisten kuninkuuden romahduttamiseksi. Birger Jaarlikaan ei käännyttänyt, eikä kastanut, mutta tappoi ja valloitti.

Lue lisää

Kuningas ei alunperin tarkoittanut pelkästään valtionpäämiestä, se oli pikemminkin mikä tahansa johtaja, jotka toiset tunnustivat johtajaksi.

Historia tuntee merikuninkaita ( ilmeisesti jonkinlaisia amiraaleja ) Tanskalaisten nimittämiä verokuninkaita ( ilmeisesti keräsivät Tanskalle veroja viikinkiaikana ) nuottakuninkaita ( nuottaporukan päämies ) jne.. kuninkaita, mikäli jotakin suomalaista heimo tai klaanijohtajaa aikanaan kutsuttiin kuninkaaksi, niin kyse ei ole välttämättä samanlaisesta valtionpäämiehestä, kuin nykyiset kuninkaat on, kyse voi olla vaikka paikallisesta pikku kenraalista, eli miehestä joka johti heimon tai kylän miehiä sodassa.

näin see on kirjoitti:

Kuningas ei alunperin tarkoittanut pelkästään valtionpäämiestä, se oli pikemminkin mikä tahansa johtaja, jotka toiset tunnustivat johtajaksi.

Historia tuntee merikuninkaita ( ilmeisesti jonkinlaisia amiraaleja ) Tanskalaisten nimittämiä verokuninkaita ( ilmeisesti keräsivät Tanskalle veroja viikinkiaikana ) nuottakuninkaita ( nuottaporukan päämies ) jne.. kuninkaita, mikäli jotakin suomalaista heimo tai klaanijohtajaa aikanaan kutsuttiin kuninkaaksi, niin kyse ei ole välttämättä samanlaisesta valtionpäämiehestä, kuin nykyiset kuninkaat on, kyse voi olla vaikka paikallisesta pikku kenraalista, eli miehestä joka johti heimon tai kylän miehiä sodassa.

Lue lisää

kuningaskunta ei ole ollut. Jonkinlaisia pitäjäyhteisöjä on ollut, mutta heimotkaan eivät tunteneet mitään yhteisyyttä.Tai korkeintaan joskus sotimisessa.

Mitään suomalaista kirjoitti:

kuningaskunta ei ole ollut. Jonkinlaisia pitäjäyhteisöjä on ollut, mutta heimotkaan eivät tunteneet mitään yhteisyyttä.Tai korkeintaan joskus sotimisessa.

öö... missä on todisteet väitteellesi?

ööö-ö kirjoitti:

öö... missä on todisteet väitteellesi?

kirjoissa kerrotaan näin. Jospa siis kumoat tutkimukset?

Kaikissa historian- kirjoitti:

kirjoissa kerrotaan näin. Jospa siis kumoat tutkimukset?

Viikinkien saagat kertoo Ruotsin, Norjan ja Tanskan kunikaista, Venäläiset kronikat kerrtoo venäläisten ruhitinaista ja viikinkien kuninkaista, niitä pidetään sinänsä vakavasti pitettavina historian lähteinä, joiden sisältöä ei tässä suhteessa kyseenalaisteta.

Samat ja saagat ja kronikat kertoo myös Suomen kuninkaista, miksi tämä ei olisi yhtä vakavasti otettavaa historian tietoa kuin nuo edellisetkin on ????

näin se on kirjoitti:

Viikinkien saagat kertoo Ruotsin, Norjan ja Tanskan kunikaista, Venäläiset kronikat kerrtoo venäläisten ruhitinaista ja viikinkien kuninkaista, niitä pidetään sinänsä vakavasti pitettavina historian lähteinä, joiden sisältöä ei tässä suhteessa kyseenalaisteta.

Samat ja saagat ja kronikat kertoo myös Suomen kuninkaista, miksi tämä ei olisi yhtä vakavasti otettavaa historian tietoa kuin nuo edellisetkin on ????

Lue lisää

ottaneet vakavasti ulkopuolisia saagoja. Eri asia voisi olla, jos olisi omia.

Saagat lähteinä eivät ole täysin vakavasti otettavia. Niihin voidaan nojata, jos muuta ei löydy, mutta ne eivät ole faktoja.

Tutkijat eivät ole kirjoitti:

ottaneet vakavasti ulkopuolisia saagoja. Eri asia voisi olla, jos olisi omia.

Saagat lähteinä eivät ole täysin vakavasti otettavia. Niihin voidaan nojata, jos muuta ei löydy, mutta ne eivät ole faktoja.

Lue lisää

Täysin samaa mieltä, saagat ei ole faktoja.

Mutta jos saagojen perusteella oletetaan jonkun kuninkaan olleen Norjan kuningas, niin miksi sitten saman saagan maininta Suomen kuningaasta ei olisi pätevä.

Esim. yhdessä saagassa sanotaan, että Svealaisten kuningas ( en muista nimeä ) otti vaimokseen Suomen kuninkaan Aune rikkaan tyttären, eli jos katsotaan tämän saagan todistavan, että Ruotsissa oli tuon niminen kuningas joskus, niin miksei sama saaga sitten todista Suomen kuninkaan olemassa oloa ????

kysyn vaan kirjoitti:

Täysin samaa mieltä, saagat ei ole faktoja.

Mutta jos saagojen perusteella oletetaan jonkun kuninkaan olleen Norjan kuningas, niin miksi sitten saman saagan maininta Suomen kuningaasta ei olisi pätevä.

Esim. yhdessä saagassa sanotaan, että Svealaisten kuningas ( en muista nimeä ) otti vaimokseen Suomen kuninkaan Aune rikkaan tyttären, eli jos katsotaan tämän saagan todistavan, että Ruotsissa oli tuon niminen kuningas joskus, niin miksei sama saaga sitten todista Suomen kuninkaan olemassa oloa ????

Lue lisää

Taitaa koko ruotsalaisten ja muiden skandinaavien komia historia pohjautua kokonaan myytteihin ja legendoihin. Muutama riimukivi siellä täällä, ja niissäkin kirjoitetaan suomalaisista ;D.
Svekot nyt vain päättivät aikoinaan tempaista venäjän vallan alle joutuneelle suomelle pikaisesti ikioman historian kalevaloineen jotta saatiin tämmöinen puskuri tähän väliin (ruotsin ja venäjän).
On se vaan jännä miten hienosti suomalaiset saatiin eristettyä KAIKESTA mitä pohjolassa ja Euroopassa muinoin tapahtui. Mikään ei ylettynyt tänne saakka, ketään ei kiinnostanut, ei edes oravannahat joita metsät oli pullollaan. Yksin täällä mettiemme keskellä asusteltiin ja sisäsiittoisesti lisäännyttiin, eikä käyty missään.
Erikoista kansaa me suomalaiset etten sanoisi!

Ja kaiken huipuksi tätä soopaa opetetaan vieläkin kouluissa ja siihen uskotaan!!!!!

soopelinnahkaturkki kirjoitti:

Taitaa koko ruotsalaisten ja muiden skandinaavien komia historia pohjautua kokonaan myytteihin ja legendoihin. Muutama riimukivi siellä täällä, ja niissäkin kirjoitetaan suomalaisista ;D.
Svekot nyt vain päättivät aikoinaan tempaista venäjän vallan alle joutuneelle suomelle pikaisesti ikioman historian kalevaloineen jotta saatiin tämmöinen puskuri tähän väliin (ruotsin ja venäjän).
On se vaan jännä miten hienosti suomalaiset saatiin eristettyä KAIKESTA mitä pohjolassa ja Euroopassa muinoin tapahtui. Mikään ei ylettynyt tänne saakka, ketään ei kiinnostanut, ei edes oravannahat joita metsät oli pullollaan. Yksin täällä mettiemme keskellä asusteltiin ja sisäsiittoisesti lisäännyttiin, eikä käyty missään.
Erikoista kansaa me suomalaiset etten sanoisi!

Ja kaiken huipuksi tätä soopaa opetetaan vieläkin kouluissa ja siihen uskotaan!!!!!

Lue lisää

Suomalaisten muinaishistoria antaa liian helposti tilaa kaikenlaiselle hörhöilylle. Siksi sanonkin lähinnä vastentahtoisesti ja jarrut päällä, että tietysti on ollut eri vaiheissa suomalaisia kuningaskuntia. Ja niiden vaikutuspiirejä voidaan edelleen hahmotella melko helposti.

Ja tosiaan, saagat ovat saagoja. Pitää olla tarkka, miten niitä tulkitsee. Mutta se tulkinta on kelvoton, että ei tulkita ollenkaan. Saagojen esittämistä väitteistä löytyy tietoa muualtakin ja kokonaiskuvaa voidaan rakentaa aivan samalla tavoin kuin muussakin muinaishistorian tutkimuksessa. Ei voi olla, että enemmällä tiedolla päädytään hylkäämään suomalaiset kuningaskunnat samalla kun eteläamerikklaisia ja afrikkalaisia kuningaskuntia mieluusti tunnustetaan paljon vähemmällä tiedolla.

Nk. tiedeyhteisö kyllä tutkii aihetta. Klingen kirjoitukset voidaan ottaa tunnetuimpana esimerkkinä. Mutta kovin vauhdikkaisiin tulkintoihin ei tieteen piirissä uskalleta lähteä. Hyvä niin! Pitää kertyä pitävää dataa enemmän, ennenkuin on laajempien johtopäätösten aika. Tiedeyhteisössä on tahoja, jotka ovat enemmän kuin valmiita, hyvillä perusteilla, "löytämään" Suomen muinaisuuden "isommat asiat". Mutta yksikin liivit auki liehuva iiorbocki voi tuhota ja tärvellä julkisuudessa enemmän kuin parikymmentäkin tutkijaa saa ensin vaivalla rakennettua.

Siis oli niitä kuningaskuntia. Ja on Suomessa oma arvokas historiansa. Mutta se ei tarkoita, että joka ainoan hörhön joka ainoa päähänpisto aiheesta olisi totta. Kuningaskuntien olemassaolon tunnustaminen on hyvä alku. Siitä eteenpäin pitää edetä korostetun kriittisesti, jotta myös pitävien lopputulosten aikaansaamiseen tarvittavien määrärahojenkin saanti pysyy mahdollisena.

Asiat tulevat julki kirjoitti:

Suomalaisten muinaishistoria antaa liian helposti tilaa kaikenlaiselle hörhöilylle. Siksi sanonkin lähinnä vastentahtoisesti ja jarrut päällä, että tietysti on ollut eri vaiheissa suomalaisia kuningaskuntia. Ja niiden vaikutuspiirejä voidaan edelleen hahmotella melko helposti.

Ja tosiaan, saagat ovat saagoja. Pitää olla tarkka, miten niitä tulkitsee. Mutta se tulkinta on kelvoton, että ei tulkita ollenkaan. Saagojen esittämistä väitteistä löytyy tietoa muualtakin ja kokonaiskuvaa voidaan rakentaa aivan samalla tavoin kuin muussakin muinaishistorian tutkimuksessa. Ei voi olla, että enemmällä tiedolla päädytään hylkäämään suomalaiset kuningaskunnat samalla kun eteläamerikklaisia ja afrikkalaisia kuningaskuntia mieluusti tunnustetaan paljon vähemmällä tiedolla.

Nk. tiedeyhteisö kyllä tutkii aihetta. Klingen kirjoitukset voidaan ottaa tunnetuimpana esimerkkinä. Mutta kovin vauhdikkaisiin tulkintoihin ei tieteen piirissä uskalleta lähteä. Hyvä niin! Pitää kertyä pitävää dataa enemmän, ennenkuin on laajempien johtopäätösten aika. Tiedeyhteisössä on tahoja, jotka ovat enemmän kuin valmiita, hyvillä perusteilla, "löytämään" Suomen muinaisuuden "isommat asiat". Mutta yksikin liivit auki liehuva iiorbocki voi tuhota ja tärvellä julkisuudessa enemmän kuin parikymmentäkin tutkijaa saa ensin vaivalla rakennettua.

Siis oli niitä kuningaskuntia. Ja on Suomessa oma arvokas historiansa. Mutta se ei tarkoita, että joka ainoan hörhön joka ainoa päähänpisto aiheesta olisi totta. Kuningaskuntien olemassaolon tunnustaminen on hyvä alku. Siitä eteenpäin pitää edetä korostetun kriittisesti, jotta myös pitävien lopputulosten aikaansaamiseen tarvittavien määrärahojenkin saanti pysyy mahdollisena.

Lue lisää

Samaa mieltä, se että Suomessaq omaksuttiin germaaninen lainasana kuningas, kuvastaa sitä, että sanalle oli tarvetta, mitä se sitten kuvasi ja missä laajuudessa on sitten toinen asia.

näin se oli kirjoitti:

Samaa mieltä, se että Suomessaq omaksuttiin germaaninen lainasana kuningas, kuvastaa sitä, että sanalle oli tarvetta, mitä se sitten kuvasi ja missä laajuudessa on sitten toinen asia.

Lue lisää

Germaanisista kielistä on ensimmäinen säilynyt dokumentti vasta vuosilta 300-400 jaa. ja se on gootinkieltä, ei saksaa. Saksankielestä on olemassa ensimmäinen kirjallinen dokumentti vasta n. vuodelta 800 jaa.

Suomessa oli kuninkaita jo ennen vuotta 800 jaa. joten mitenkään ei voida väittää, että sana kuningas olisi lainautunut saksasta suomeen. Koska sana on säilynyt alkuperäisessä muodossa juuri suomenkielessä, on todennäköisempää, että sana on alunperinkin suomalainen ja lähtöisin alueelta, jossa suomalaiset ovat eläneet ja jossa suomenkieli on kehittynyt.

Germaanisissa kielissä sanaa kuningas ei ole koskaan todistetusti edes ollut.

Kantagermaaninen kieli on pelkkä kielentutkijoitten 1900 -luvulla konstruoima kieli, eli tehty kieli (vähän niinkuin esperanto), eikä sen olemassaolosta ole mitään autenttisia todisteita.

Kun te ihmiset luette näitten lingvistien väitteitä koskien varhais- tai kantagermaanisia lainauksia, teikäläisiä viedään kuin pässiä narussa.

Kielitieteet on kaikista tieteistä epätieteellisin ja perustuu pääasiassa ihan puhtaisiin olettamuksiin ja kunkin tutkijan kansallismielisesti värittyneihin tulkintoihin.

Kaksi hyvää esimerkkiä, missä teikäläisiä vedätetään:

1. Vimosen kampa, jossa riimuilla lukee HARJA.

2. Frienstedtin kampa, jossa riimuilla lukee KABA.

Ykköstä pidetään vanhimpana löydettynä riimukirjoituksena ja kakkosta vanhimpana todisteena saksankielestä.

Totuus kuitenkin on, ettei edes kantagermaanissa kielessä ole / ole ollut koskaan sanoja HARJA ja KABA.

Jos ei kettu ole sitä korua sinne vienyt, niin ihminen. On siis ollut liikennettä. On ehkä ollut yhteisöjä. On ehkä ollut valtapiirejä. On ehkä ollut säänneltyä kauppaa ja verotusta. On ehkä ollut...ja on ollut. Jonka vuoksi tarvitaan tutkimusta, että selviää mitä on ollut.

Mielenkiintoista " Kyllä nämä tietysti asutuksen aikamittakaavaa muuttaa. Vanhimmat löydöt ovat rautakauden keskeltä merovingiajalta eli 600 - 800 jKr. Useimmat ovat viikinkiajalta eli 200 vuotta myöhempiä. Voimme ajatella, että nykyiset eteläkarjalaiset ovat tällöin pureutuneet tähän maisemaan, Luoto pohtii. "

Historia menee uusiksi.

Vuonna 1200 tanskalainen historioitsija Saxo Grammaticus kertoo Suomen kuninkaista ja mainitsee mm. kuningas Sumblen, jonka tyttäreen Signeen Tanskan tai Ruotsin kuningas Gram ihastui. Signe oli kuitenkin luvattu liittoon Saksin kuninkaalle Henrikille.

http://www.gutenberg.org/files/1150/1150-h/1150-h.htm

Johannes Messenius, ruotsalainen historioitsija, mainitsee myös Sumblen Suomen (Venlandin/Venelandin/Vinlandin) kuninkaana latinankielisessä Scondia Illustrata-kronikassaan v. 1700.

http://books.google.fi/books?ei=s9G3Ubb6DISq4ATRuoDwCQ&hl=fi&id=RxSgAAAAMAAJ&dq=Sumble&q=dumber#search_anchor

Suomen kuninkaat Messeniuksen mukaan:
(Huom: Monia nimistä ei mainita saagoissa ollenkaan)


Fornjót/Rostiofi oli Suomen 1. kuningas. Myös Saxo G. mainitsee.

Fernioti oli Suomen 2. kuningas

Snio oli Suomen 3. kuningas. Tytär Driva naitettiin Ruotsin kuninkaalle Valanderille.

Altus / Atus / Otus oli Suomen 4. kuningas.

Jokull oli Suomen 7. kuningas
……………………………………………….

Tengil oli Suomen 11. kuningas

Motle oli Suomen 12. kuningas

Sumble oli Suomen 13. kuningas. Tytär Saksin Henrikin puoliso. Myös Saxo G. mainitsee.

Kuso oli Suomen 14. kuningas. Myös Saxo Grammaticus mainitsee Kuson (Kuse), jonka tytärtä Thoraa Haloglandin kuningas tavoitteli.

Dumber oli Suomen 15. kuningas

Samassa kronikassa Messenius mainitsee Fornjótin, Karin, Snorrin ja Thorrin. Frost oli kuninkaana n. v 500 jaa.

http://books.google.fi/books?id=-HNUAAAAYAAJ&printsec=frontcover&dq=Johannes Messenius 1700&hl=fi&sa=X&ei=AL-3UbK5GeS34ATtu4CIBA&ved=0CDYQ6AEwAQ#v=onepage&q=Johannes Messenius 1700&f=falsehttp://books.google.fi/books?id=qFrhAAAAMAAJ&pg=PA36&dq=sumble&hl=fi&sa=X&ei=mcG3UauOCOSN4gTg14CoBg&redir_esc=y#v=onepage&q=sumble&f=false

http://books.google.fi/books?id=RxSgAAAAMAAJ&q=Suomen, Liivinmaan ja Kuurinmaan vaiheita&dq=Suomen, Liivinmaan ja Kuurinmaan vaiheita&hl=fi&sa=X&ei=MOK3Uay9GOOv4ASUs4DQAg&ved=0CDEQ6AEwAA

Lisää Sumblesta ja muista Suomen kuninkaista vuodelta 1841:

http://books.google.fi/books?id=qFrhAAAAMAAJ&pg=PA36&dq=sumble&hl=fi&sa=X&ei=R823UbGVN46v4QSGx4CQAQ&redir_esc=y#v=snippet&q=kung&f=false

Lähdemateriaalia kirjoitti:

Vuonna 1200 tanskalainen historioitsija Saxo Grammaticus kertoo Suomen kuninkaista ja mainitsee mm. kuningas Sumblen, jonka tyttäreen Signeen Tanskan tai Ruotsin kuningas Gram ihastui. Signe oli kuitenkin luvattu liittoon Saksin kuninkaalle Henrikille.

http://www.gutenberg.org/files/1150/1150-h/1150-h.htm

Johannes Messenius, ruotsalainen historioitsija, mainitsee myös Sumblen Suomen (Venlandin/Venelandin/Vinlandin) kuninkaana latinankielisessä Scondia Illustrata-kronikassaan v. 1700.

http://books.google.fi/books?ei=s9G3Ubb6DISq4ATRuoDwCQ&hl=fi&id=RxSgAAAAMAAJ&dq=Sumble&q=dumber#search_anchor

Suomen kuninkaat Messeniuksen mukaan:
(Huom: Monia nimistä ei mainita saagoissa ollenkaan)


Fornjót/Rostiofi oli Suomen 1. kuningas. Myös Saxo G. mainitsee.

Fernioti oli Suomen 2. kuningas

Snio oli Suomen 3. kuningas. Tytär Driva naitettiin Ruotsin kuninkaalle Valanderille.

Altus / Atus / Otus oli Suomen 4. kuningas.

Jokull oli Suomen 7. kuningas
……………………………………………….

Tengil oli Suomen 11. kuningas

Motle oli Suomen 12. kuningas

Sumble oli Suomen 13. kuningas. Tytär Saksin Henrikin puoliso. Myös Saxo G. mainitsee.

Kuso oli Suomen 14. kuningas. Myös Saxo Grammaticus mainitsee Kuson (Kuse), jonka tytärtä Thoraa Haloglandin kuningas tavoitteli.

Dumber oli Suomen 15. kuningas

Samassa kronikassa Messenius mainitsee Fornjótin, Karin, Snorrin ja Thorrin. Frost oli kuninkaana n. v 500 jaa.

http://books.google.fi/books?id=-HNUAAAAYAAJ&printsec=frontcover&dq=Johannes Messenius 1700&hl=fi&sa=X&ei=AL-3UbK5GeS34ATtu4CIBA&ved=0CDYQ6AEwAQ#v=onepage&q=Johannes Messenius 1700&f=falsehttp://books.google.fi/books?id=qFrhAAAAMAAJ&pg=PA36&dq=sumble&hl=fi&sa=X&ei=mcG3UauOCOSN4gTg14CoBg&redir_esc=y#v=onepage&q=sumble&f=false

http://books.google.fi/books?id=RxSgAAAAMAAJ&q=Suomen, Liivinmaan ja Kuurinmaan vaiheita&dq=Suomen, Liivinmaan ja Kuurinmaan vaiheita&hl=fi&sa=X&ei=MOK3Uay9GOOv4ASUs4DQAg&ved=0CDEQ6AEwAA

Lisää Sumblesta ja muista Suomen kuninkaista vuodelta 1841:

http://books.google.fi/books?id=qFrhAAAAMAAJ&pg=PA36&dq=sumble&hl=fi&sa=X&ei=R823UbGVN46v4QSGx4CQAQ&redir_esc=y#v=snippet&q=kung&f=false

Lue lisää

Olipa suomalaisilla ennen hassuja nimiä.

Takaisin kalenteriin kirjoitti:

Olipa suomalaisilla ennen hassuja nimiä.

Historioitsijat Grammaticus ja Messenius eivät olleet suomalaisia, joten on päivänselvää, että nimet ovat ruotsinnos tai tanskannos siitä asusta jossa ne olivat ensimmäisen vuosituhannen vaihteen jälkeen.

Tuossa v. 1841 kirjoitetussa opuksessa on sentään edes yritystä hakea nimien alkuperäistä asua parin kuninkaan kohdalla.

Lähdemateriaalia kirjoitti:

Vuonna 1200 tanskalainen historioitsija Saxo Grammaticus kertoo Suomen kuninkaista ja mainitsee mm. kuningas Sumblen, jonka tyttäreen Signeen Tanskan tai Ruotsin kuningas Gram ihastui. Signe oli kuitenkin luvattu liittoon Saksin kuninkaalle Henrikille.

http://www.gutenberg.org/files/1150/1150-h/1150-h.htm

Johannes Messenius, ruotsalainen historioitsija, mainitsee myös Sumblen Suomen (Venlandin/Venelandin/Vinlandin) kuninkaana latinankielisessä Scondia Illustrata-kronikassaan v. 1700.

http://books.google.fi/books?ei=s9G3Ubb6DISq4ATRuoDwCQ&hl=fi&id=RxSgAAAAMAAJ&dq=Sumble&q=dumber#search_anchor

Suomen kuninkaat Messeniuksen mukaan:
(Huom: Monia nimistä ei mainita saagoissa ollenkaan)


Fornjót/Rostiofi oli Suomen 1. kuningas. Myös Saxo G. mainitsee.

Fernioti oli Suomen 2. kuningas

Snio oli Suomen 3. kuningas. Tytär Driva naitettiin Ruotsin kuninkaalle Valanderille.

Altus / Atus / Otus oli Suomen 4. kuningas.

Jokull oli Suomen 7. kuningas
……………………………………………….

Tengil oli Suomen 11. kuningas

Motle oli Suomen 12. kuningas

Sumble oli Suomen 13. kuningas. Tytär Saksin Henrikin puoliso. Myös Saxo G. mainitsee.

Kuso oli Suomen 14. kuningas. Myös Saxo Grammaticus mainitsee Kuson (Kuse), jonka tytärtä Thoraa Haloglandin kuningas tavoitteli.

Dumber oli Suomen 15. kuningas

Samassa kronikassa Messenius mainitsee Fornjótin, Karin, Snorrin ja Thorrin. Frost oli kuninkaana n. v 500 jaa.

http://books.google.fi/books?id=-HNUAAAAYAAJ&printsec=frontcover&dq=Johannes Messenius 1700&hl=fi&sa=X&ei=AL-3UbK5GeS34ATtu4CIBA&ved=0CDYQ6AEwAQ#v=onepage&q=Johannes Messenius 1700&f=falsehttp://books.google.fi/books?id=qFrhAAAAMAAJ&pg=PA36&dq=sumble&hl=fi&sa=X&ei=mcG3UauOCOSN4gTg14CoBg&redir_esc=y#v=onepage&q=sumble&f=false

http://books.google.fi/books?id=RxSgAAAAMAAJ&q=Suomen, Liivinmaan ja Kuurinmaan vaiheita&dq=Suomen, Liivinmaan ja Kuurinmaan vaiheita&hl=fi&sa=X&ei=MOK3Uay9GOOv4ASUs4DQAg&ved=0CDEQ6AEwAA

Lisää Sumblesta ja muista Suomen kuninkaista vuodelta 1841:

http://books.google.fi/books?id=qFrhAAAAMAAJ&pg=PA36&dq=sumble&hl=fi&sa=X&ei=R823UbGVN46v4QSGx4CQAQ&redir_esc=y#v=snippet&q=kung&f=false

Lue lisää

5. kuningas oli Gris (Islantilaisen historioitsijan Snorri Sturlusonin mukaan)

6. kuningas oli Amund

9. kuningas Frosti

10. kuningas Loge

Motlesta löytyy myös muoto Matul ja Egther mainitaan Bjarmian kuninkaana.

http://books.google.fi/books?id=RxSgAAAAMAAJ&q=Sumble&dq=Sumble&hl=fi&sa=X&ei=s9G3Ubb6DISq4ATRuoDwCQ&ved=0CDEQ6AEwAA

Historia uusiksi kirjoitti:

Historioitsijat Grammaticus ja Messenius eivät olleet suomalaisia, joten on päivänselvää, että nimet ovat ruotsinnos tai tanskannos siitä asusta jossa ne olivat ensimmäisen vuosituhannen vaihteen jälkeen.

Tuossa v. 1841 kirjoitetussa opuksessa on sentään edes yritystä hakea nimien alkuperäistä asua parin kuninkaan kohdalla.

Lue lisää

Et usko väitteeseesi oikeasti itsekään. Nimet ovat niin kaukana Suomen kielestä, ettet kykene hahmottamaan yhdellekään alkuperäistä asua, vaikka pistäisit koko mielikuvituksesi peliin.

Ehdotuksia? kirjoitti:

Et usko väitteeseesi oikeasti itsekään. Nimet ovat niin kaukana Suomen kielestä, ettet kykene hahmottamaan yhdellekään alkuperäistä asua, vaikka pistäisit koko mielikuvituksesi peliin.

Lue lisää

Ole sitten synkeä!

Historia uusiksi kirjoitti:

5. kuningas oli Gris (Islantilaisen historioitsijan Snorri Sturlusonin mukaan)

6. kuningas oli Amund

9. kuningas Frosti

10. kuningas Loge

Motlesta löytyy myös muoto Matul ja Egther mainitaan Bjarmian kuninkaana.

http://books.google.fi/books?id=RxSgAAAAMAAJ&q=Sumble&dq=Sumble&hl=fi&sa=X&ei=s9G3Ubb6DISq4ATRuoDwCQ&ved=0CDEQ6AEwAA

Lue lisää

ole historiaa, vaan tarinoita, joilla on hyvin ohut yhteys todellisiin tapahtumiin.

Ne ovat runonlaulajien laatimia joskus hyvin kauan jälkikäteen ja usein mukaelmia naapurikansojen runoelmista.

Saagat eivät kirjoitti:

ole historiaa, vaan tarinoita, joilla on hyvin ohut yhteys todellisiin tapahtumiin.

Ne ovat runonlaulajien laatimia joskus hyvin kauan jälkikäteen ja usein mukaelmia naapurikansojen runoelmista.

Lue lisää

Kuten tuossa aloituksessa jo kerroin, kyse ei tällä kertaa ole saagoista, vaan historiankirjoituksesta.

Monia noista listan kuninkaista ei mainita saagoissa.

Samanlaista historiankirjoitusta jätti jälkipolville myös esim. Venäjän Katariina Suuri, joka mainitsi Venäjän perustajan Rurikin olevan suomalaisen kuninkaan poika.

http://books.google.fi/books?id=QJJKAAAAcAAJ&pg=PA17&dq=rurik umila&hl=fi&sa=X&ei=MKO8Ud6fEsXP4QT9nIGQBw&ved=0CEoQ6AEwBDgU#v=onepage&q=rurik umila&f=false

Historia uusiksi kirjoitti:

Kuten tuossa aloituksessa jo kerroin, kyse ei tällä kertaa ole saagoista, vaan historiankirjoituksesta.

Monia noista listan kuninkaista ei mainita saagoissa.

Samanlaista historiankirjoitusta jätti jälkipolville myös esim. Venäjän Katariina Suuri, joka mainitsi Venäjän perustajan Rurikin olevan suomalaisen kuninkaan poika.

http://books.google.fi/books?id=QJJKAAAAcAAJ&pg=PA17&dq=rurik umila&hl=fi&sa=X&ei=MKO8Ud6fEsXP4QT9nIGQBw&ved=0CEoQ6AEwBDgU#v=onepage&q=rurik umila&f=false

Lue lisää

1154 Arabialainen historioitsija ja tiedemies Al Idrisi kertoo Suomen kuninkaalla olevan omistuksia Norjassa.

1187 Ruotsalaisen kronikan mukaan karjalaiset valloittavat Ruotsin pääkaupungin ja tuhoavat sen.

noin 1200 Tanskalainen historioitsija Saxo Grammaticus kertoo Suomen kuninkaista.

1220 Islantilainen piispa, runoilija ja historiankirjoittaja Snorri Sturluson kirjoittaa Ynglinga-saagan. Suomen ja Ruotsin hallitsijasukujen avioliittoja ja sotia käsitellään.

1230 Orkneyinga-saagan johdannossa Fundinn Noregrissa kerrotaan Suomen ja Kainuun kuninkaista, ja näiden suorittamasta Norjan valloituksesta. Saagan mukaan Ruotsin, Norjan, Orkneysaarten, Normandian ja Englannin hallitsijasuvut polveutuvat em. suomalaisista kuninkaista.

1320–1340 Eerikin kronikka, eli nykyisen kouluhistorian tunnustama tarina ”ristiretkistä” Suomeen, sepitetään.

1340-luku Lyypekin kaupunginkronikka mainitsee Birger Jaarlin liittäneen Suomen Ruotsin valtakuntaan.

1362 Ruotsin ”Itämaan”, eli Suomen ja Karjalan, laamanni saa oikeuden osallistua kuninkaan vaaliin. Suomesta tulee täysivaltainen osa Svean valtakuntaa.

1438 Vesilahtelainen suurtalonpoika Daavid julistautuu Suomen kuninkaaksi ja asettuu vaarallisen talonpoikaiskapinan johtoon. Kapina kukistuu.

1548 Mikael Agricola kirjoittaa Uuden Testamentin esipuheen, jossa esitetään fiktiivinen tarina ”ristiretkistä” Suomeen.

1554 Katolisena Ruotsista karkoitetun Johannes Magnuksen historiateos ilmestyy Roomassa. Suomi esitetään muinaisena kuningaskuntana.

1555 Olaus Magnuksen tunnettu ”Pohjoisten Kansojen Historia” ilmestyy. Suomi mainitaan vanhana kuningaskuntana.

1598–1599 Suomen aateli ja linnojen isännät sotivat kuningas Sigimundin puolella Kaarle herttuaa vastaan Ruotsin sisällissodassa – mm. sotaretki Uplantiin ja Tukholmaan. Kaarlen voitettua Suomen aatelistolle ja papistolle koittaa kovat ajat. Määrätietoinen ruotsalaistaminen alkaa.

1616–1639 Historiankirjoittaja Johannes Messenius viettää poliittisista syistä aikaansa vankina Kajaanin linnassa, jossa hän kirjoittaa historiateostaan. Suomi mainitaan vanhana kuningaskuntana.

1650 Mikael Wexionius esittää historiankirjassaan Suomen vanhana kuningaskuntana.

1670-luku ”Tuntemattoman tekijän Suomen kronikka” luettelee Suomen muinaiset kuninkaat.

1700 Daniel Jusleniuksen ”Vanha ja Uusi Turku”, jossa Suomi esitetään muinaisena kuningaskuntana.

1700–1705 Johannes Messeniuksen Scondia Illustrata painetaan. Suomen kuninkaita käsitellään perusteellisesti.

1728 Tuntemattoman tekijän Suomen kronikka ilmestyy julkaisussa Swedische Bibliothek.

1742 Keisarinna Elisabethin poliittinen veto, manifesti Suomen itsenäisyydestä, aiheuttaa vipinää: ”Hattujen sodan” takia venäläisten miehittämässä Suomessa kokoontuvat maapäivät Turkuun valitsemaan Suomelle kuningasta. Valituksi tulee myöhemmin tsaarina ollut, Pietari III, senhetkinen kruununperijä. Venäläiset vetäytyvät pois hankkeesta, ja tekevät rauhan Ruotsin kanssa 1743.

1768 Historiantutkija Tatishtsev kertoo Suomen kuninkaista Venäläisessä Historiassaan.

1769 Sven Bringin kirjoittama Svea Rikes Historia ilmestyy. Suomi on edelleen muinainen kuningaskunta. Kirjasta otetaan uusia painoksia 1778,

1784 ja 1790.

1771 Norjalainen Gerhard Schöning kritisoi historioitsijoiden käsitystä Suomen kuninkaista teoksessaan Allgemeine Nordische Gesichte.

1772 Ruotsalainen Johan Ihre vastustaa kiivaasti käsitystä Suomen muinaisista kuninkaista. Ihre tuntee saagat, mutta väittää että ne ovat pötyä. Ruotsin muinaiskuninkaiden kohdalla hän ei kyseenalaista saaga-lähteitä, kuten eivät hänen seuraajansakaan.

1774 Billmark julkaisee J. Messeniuksen ”Suomen Riimikronikan”, jossa siis kerrotaan Suomen kuninkaista.

1783–1884 Venäjän keisarinna Katariina Suuri julkaisee kirjoituksen Venäjän historiasta, jossa hän pitää Venäjän perustajana pidettyä Rurikia suomalaisena kuninkaanpoikana. Teos julkaistaan saksaksi 1786.

1784–1800 Henrik Gabriel Porthán julkaisee Paavali Juustenin Suomen piispainkronikan kommentoituna. Porthán kiistää suomalaisten omien hallitsijoiden olemassaolon ja Suomen itsenäisen hallinnon ennen ruotsalaisten tuloa. Porthánin perustelut ovat kestämättömiä. Hän mm. väittää ettei Suomessa ole voinut olla kuninkaita, koska täällä ei ollut linnavuoriakaan. Hyökkäilyn ymmärtää, sillä samoihin aikoihin Sprengtporten esitteli Venäjällä suunnitelmaa itsenäisestä Suomesta.

1789 Kr. Gananderin Mythologia Fennica. Suomi esitetään vanhana kuningaskuntana.

1792 Historian professori Billmark vastustaa Suomen kuninkaiden olemassaoloa.

Nykyaika Suomalaisten muinaiset valtiomuodostumat ja hallitsijat salataan edelleen huolellisesti sanomalehti-tason yleissivistyksessä ja kouluopetuksessa osana suomalaisen identiteetin hämärtämistä. 70-luvulta alkaen tilanne on entisestään huonontunut.

Ehdotuksia? kirjoitti:

Et usko väitteeseesi oikeasti itsekään. Nimet ovat niin kaukana Suomen kielestä, ettet kykene hahmottamaan yhdellekään alkuperäistä asua, vaikka pistäisit koko mielikuvituksesi peliin.

Lue lisää

Onneksi ei tarvitse turvautua uskoon tässä asiassa.

Alempaa löytyy lisää tietoa.

http://www.narva.sci.fi/kalevanpojat/sources/norjan_loytaminen.html

Ensimmäinen lause vastaa kysymykseesi.

Historioitsijat eivät ottaneet kantaa kokoon, jos viittasivat johonkin saagaan.

Lönnrotin mukaan päivä alkaa koittaa sitten siitä hetkestä kun Venäjä valtasi Suomen Ruotsilta.

Toisin sanoen Lönnröt kirjoittaa meille piiloviestin siitä kuinka suurta vahinkoa Ruotsinvallan aika aiheutti Suomen muinoin kukoistaneelle kulttuurille. Historian tuhoaminen oli ruotsalaisten taholta täysin tietoista ja systemaattista toimintaa.

Historia uusiksi kirjoitti:

Lönnrotin mukaan päivä alkaa koittaa sitten siitä hetkestä kun Venäjä valtasi Suomen Ruotsilta.

Toisin sanoen Lönnröt kirjoittaa meille piiloviestin siitä kuinka suurta vahinkoa Ruotsinvallan aika aiheutti Suomen muinoin kukoistaneelle kulttuurille. Historian tuhoaminen oli ruotsalaisten taholta täysin tietoista ja systemaattista toimintaa.

Lue lisää

Mikä jatkuu mm. pakkoruåtsin muodossa.

Minä ymmärrän Lönrutin tekstin siten, että Suomi vallattiin "Ruotsalaisilta" ennen vuotta 1139. Siitä ei kuitenkaan ilmene, ketkä valtasivat ja miten, mutta sen valossa ruotsalaisten ristiretket olisivat olleetkin maan takaisin valtaamista. Eli ruotsi valtasi menetämänsä alueet takaisin.

suomalainen2 kirjoitti:

Minä ymmärrän Lönrutin tekstin siten, että Suomi vallattiin "Ruotsalaisilta" ennen vuotta 1139. Siitä ei kuitenkaan ilmene, ketkä valtasivat ja miten, mutta sen valossa ruotsalaisten ristiretket olisivat olleetkin maan takaisin valtaamista. Eli ruotsi valtasi menetämänsä alueet takaisin.

Lue lisää

tuolloin ollut, joten ei ollut vallattavaa puolin eikä toisin.
Nykyisen Suomen alue liitettiin silloiseen Ruotsiin vähä vähältä melko rauhanomaisesti. Ristiretket olivat enemmän asutusretkiä kuin uskonsotia.
Kolmas ristiretki Karjalaan taas oli melko selvä valloitussota.

suomalainen2 kirjoitti:

Minä ymmärrän Lönrutin tekstin siten, että Suomi vallattiin "Ruotsalaisilta" ennen vuotta 1139. Siitä ei kuitenkaan ilmene, ketkä valtasivat ja miten, mutta sen valossa ruotsalaisten ristiretket olisivat olleetkin maan takaisin valtaamista. Eli ruotsi valtasi menetämänsä alueet takaisin.

Lue lisää

Lönnrot kirjoittaa, että "Suomen maa vallattiin ruotsalaisilta".

Suomen maa on genetiivi eli maa oli Suomen.

Tekstistä ilmenee päivänselvästi, että kyse on Suomen sodasta 1809.

"Päivä alkaa koittaa siitä hetkestä kun Venäjä valtasi Suomen Ruotsilta."

Suomen hiippakunta mainitaan Ruotsin kirkon asiakirjoissa vasta 1253 alkaen, eli tätä ennen Suomi ei kuulunut Ruotsille edes paperilla.

Tältä ajalta on mainintoja vain Goottien ja Svealaisten kuninkaasta, joka hallitsi pieniä alueita nykyisessä Ruotsissa.

Mitään "Suomea" ei kirjoitti:

tuolloin ollut, joten ei ollut vallattavaa puolin eikä toisin.
Nykyisen Suomen alue liitettiin silloiseen Ruotsiin vähä vähältä melko rauhanomaisesti. Ristiretket olivat enemmän asutusretkiä kuin uskonsotia.
Kolmas ristiretki Karjalaan taas oli melko selvä valloitussota.

Lue lisää

Mitään nykyisen kaltaista Ruotsia ei tuolloin ollut, vaan Svearike tarkoitti pelkästään Goottien ja Svealaisten asuttamaa pienehköä aluetta eteläisessä Ruotsissa.

Suomalaiset asuttivat Fennoscandiaa ja nykyistä Ruotsia tuolloin lukuunottamatta alueita Etelä-Ruotsissa.

Mitään "Ruotsia" ei kirjoitti:

Mitään nykyisen kaltaista Ruotsia ei tuolloin ollut, vaan Svearike tarkoitti pelkästään Goottien ja Svealaisten asuttamaa pienehköä aluetta eteläisessä Ruotsissa.

Suomalaiset asuttivat Fennoscandiaa ja nykyistä Ruotsia tuolloin lukuunottamatta alueita Etelä-Ruotsissa.

Lue lisää

Ruotsalainen valtio oli olemassa viimeistään 1000-luvulla.
Suomessa oli tuolloin päästy jonkinlaiseen pitäjälaitokseen.
Etelä-Ruotsi oli tanskalaisaluetta.

Voivoi sentäänh!!!! kirjoitti:

Ruotsalainen valtio oli olemassa viimeistään 1000-luvulla.
Suomessa oli tuolloin päästy jonkinlaiseen pitäjälaitokseen.
Etelä-Ruotsi oli tanskalaisaluetta.

Ruotsalaisesta valtiosta 1000-luvulla ei löydy yhden yhtä historiallista todistetta.

Ruotsalaisten itse kirjoittama historia on pelkkää satua.

Upsalan arkkihiippakunta perustettiin vasta 1164 paavin käskykirjeellä.

1245 AD: Suomen piispa Tuomas eroaa virastaan. Suomen hiippakunnan hengelliseksi valvojaksi määrätään dominikaanien Daakian provinssin priori.

1249 AD: Innocentius IV uudistaa paavillisen suojelun Suomelle. Birger Jaarli hyökkää Suomeen kiellosta huolimatta, ja hävittää maata. Myöhemmin Lyypekin kaupunginkronikka mainitsee juuri Birgerin liittäneen Suomen Ruotsin valtakuntaan. Itse Ruotsin arkistoista ei noin epäkorrektia asiakirjaa ole löytynyt. Turkuun nimitetään uusi ruotsalainen piispa Bero, joka tilittää kirkon verotulot Ruotsin kuninkaalle. Dominikaanit saapuvat Suomeen. Suomen hiippakunta mainitaan Ruotsin kirkon asiakirjoissa 1253 alkaen.

Paavi siis kirjoitti suojeluskirjeen suomalaisille, jolla pyrittiin estämään barbaareja nykyisen Ruotsin alueella eläviä gootteja hyökkäämästä Suomeen:

27.08.1249:
"Innocentius piispa, Jumalan palvelijain palvelija, lähettää kunnioitettavalle piispaveljelleen sekä rakkaille pojilleen Suomen papistolle ja kansalle tervehdyksen ja apostolisen siunauksen. Kaikkein pyhin Rooman kirkko on taipuvainen rakastamaan hurskaita ja nöyriä poikiaan enemmän kuin totuttuun hurskauteen kuuluu, jotteivät pahat ihmiset heitä ahdistelisi, vaaliakseen heitä turvallisessa suojeluksessaan kuin hurskas äiti. Sen tähden, rakkaat poikamme, suosiolla hyväksymme oikeutetut pyyntönne ja kuten iäti muistettava paavi Gregorius, edeltäjämme, otamme teidät ja Suomen hiippakunnan pyhän Pietarin ja meidän suojelukseemme, minkä tällä suojelukirjeellä vahvistamme. Älköön siis kellään ihmisellä olkoon lupaa tämän kirjeen rehellistä suojelua loukata tai nousta sitä uhkarohkeasti vastustamaan. Jos sitä joku kuitenkin aikoo yrittää, saa hän huomata saavansa päälleen Jumalan kaikkivaltiaan ja pyhien Pietarin ja Paavalin, teidän apostolienne, epäsuosion. Annettu Lyonissa
27. elokuuta paaviutemme seitsemäntenä vuonna."

Historia uusiksi kirjoitti:

Ruotsalaisesta valtiosta 1000-luvulla ei löydy yhden yhtä historiallista todistetta.

Ruotsalaisten itse kirjoittama historia on pelkkää satua.

Upsalan arkkihiippakunta perustettiin vasta 1164 paavin käskykirjeellä.

1245 AD: Suomen piispa Tuomas eroaa virastaan. Suomen hiippakunnan hengelliseksi valvojaksi määrätään dominikaanien Daakian provinssin priori.

1249 AD: Innocentius IV uudistaa paavillisen suojelun Suomelle. Birger Jaarli hyökkää Suomeen kiellosta huolimatta, ja hävittää maata. Myöhemmin Lyypekin kaupunginkronikka mainitsee juuri Birgerin liittäneen Suomen Ruotsin valtakuntaan. Itse Ruotsin arkistoista ei noin epäkorrektia asiakirjaa ole löytynyt. Turkuun nimitetään uusi ruotsalainen piispa Bero, joka tilittää kirkon verotulot Ruotsin kuninkaalle. Dominikaanit saapuvat Suomeen. Suomen hiippakunta mainitaan Ruotsin kirkon asiakirjoissa 1253 alkaen.

Paavi siis kirjoitti suojeluskirjeen suomalaisille, jolla pyrittiin estämään barbaareja nykyisen Ruotsin alueella eläviä gootteja hyökkäämästä Suomeen:

27.08.1249:
"Innocentius piispa, Jumalan palvelijain palvelija, lähettää kunnioitettavalle piispaveljelleen sekä rakkaille pojilleen Suomen papistolle ja kansalle tervehdyksen ja apostolisen siunauksen. Kaikkein pyhin Rooman kirkko on taipuvainen rakastamaan hurskaita ja nöyriä poikiaan enemmän kuin totuttuun hurskauteen kuuluu, jotteivät pahat ihmiset heitä ahdistelisi, vaaliakseen heitä turvallisessa suojeluksessaan kuin hurskas äiti. Sen tähden, rakkaat poikamme, suosiolla hyväksymme oikeutetut pyyntönne ja kuten iäti muistettava paavi Gregorius, edeltäjämme, otamme teidät ja Suomen hiippakunnan pyhän Pietarin ja meidän suojelukseemme, minkä tällä suojelukirjeellä vahvistamme. Älköön siis kellään ihmisellä olkoon lupaa tämän kirjeen rehellistä suojelua loukata tai nousta sitä uhkarohkeasti vastustamaan. Jos sitä joku kuitenkin aikoo yrittää, saa hän huomata saavansa päälleen Jumalan kaikkivaltiaan ja pyhien Pietarin ja Paavalin, teidän apostolienne, epäsuosion. Annettu Lyonissa
27. elokuuta paaviutemme seitsemäntenä vuonna."

Lue lisää

on historiallista tietoa aina 500- luvulta saakka.

"Ruotsalaisesta valtiosta 1000-luvulla ei löydy yhden yhtä historiallista todistetta."

Nykyisen valtiokäsitteen mukaisia maita ei tuolloin ollut Euroopassa ainoatakaan.

Historiaa ei pidä muokata amatöörien kuvitelmien perusteella.
Suomalaiset historian ammatttilaisetkin karahtivat kiville yrittäessään panna pystyyn Ruotsi-Suomi nimisen valtion.

"Ruotsalaisten itse kirjoittama historia on pelkkää satua."

Niinkö tosiaan? Mihin perustat tuon väitteen?

Minulla on tässä tanskalaisten tekemä perustyö. jota ovat Matti Klinge ja Heikki Kirkinen tarkistaneet, Miksiköhän se on yhteneväinen ruotsalaisen näkemyksxen kanssa?

Katolisen kirkon historia on taas aivan eri asia.

Et näy ymmärtävän peruskäsitteitäkään.

Svean kuninkaista kirjoitti:

on historiallista tietoa aina 500- luvulta saakka.

"Ruotsalaisesta valtiosta 1000-luvulla ei löydy yhden yhtä historiallista todistetta."

Nykyisen valtiokäsitteen mukaisia maita ei tuolloin ollut Euroopassa ainoatakaan.

Historiaa ei pidä muokata amatöörien kuvitelmien perusteella.
Suomalaiset historian ammatttilaisetkin karahtivat kiville yrittäessään panna pystyyn Ruotsi-Suomi nimisen valtion.

"Ruotsalaisten itse kirjoittama historia on pelkkää satua."

Niinkö tosiaan? Mihin perustat tuon väitteen?

Minulla on tässä tanskalaisten tekemä perustyö. jota ovat Matti Klinge ja Heikki Kirkinen tarkistaneet, Miksiköhän se on yhteneväinen ruotsalaisen näkemyksxen kanssa?

Katolisen kirkon historia on taas aivan eri asia.

Et näy ymmärtävän peruskäsitteitäkään.

Lue lisää

Svean kuninkaista ei löydy mitään historiallisesti pätevää ja kiistatonta todistetta. Saagoja kyllä riittää ja niitten mukaan Svean oletetut kuninkaat polveutuivat Suomen kuninkaista.

"Nykyisen valtiokäsitteen mukaisia maita ei tuolloin ollut Euroopassa ainoatakaan."

Miksi niitten pitäisi olla nykyisen valtiokäsitteen mukaisia?

"Suomalaiset historian ammatttilaisetkin karahtivat kiville yrittäessään panna pystyyn Ruotsi-Suomi nimisen valtion"

Ei sellaista ole ollut. Nykyinen Ruotsi nimittäin kuului v:een 1249 saakka Kvenlantiin, jota nimeä käytettiin ensimmäisellä vuosituhannella Suomesta.

Tuolloin oli vain Suomi, ei Ruotsia ollenkaan.

"Matti Klinge"

Nimi on nykyään sisäpiirin vitsi.

"Miksiköhän se on yhteneväinen ruotsalaisen näkemyksxen kanssa?"

Koska molempien maitten satuhistoria perustuu samoihin saagoihin.

"Katolisen kirkon historia on taas aivan eri asia."

Ulkopuolinen, jolla ei ole omia intressejä enempää kumpaankaan suuntaan, on aina lähtökohtaisesti se luotettavin taho...

Ja se ulkopuolinen taho kertoi siis näin:

1164 AD Upsalan arkkihiippakunta perustettiin paavin käskykirjeellä.

1245 AD: Suomen piispa Tuomas eroaa virastaan. Suomen hiippakunnan hengelliseksi valvojaksi määrätään dominikaanien Daakian provinssin priori.

1249 AD: Paavi Innocentius IV uudistaa paavillisen suojelun Suomelle. Birger Jaarli hyökkää Suomeen kiellosta huolimatta, ja hävittää maata. Myöhemmin Lyypekin kaupunginkronikka mainitsee juuri Birgerin liittäneen Suomen Ruotsin valtakuntaan. Itse Ruotsin arkistoista ei noin epäkorrektia asiakirjaa ole löytynyt. Turkuun nimitetään uusi ruotsalainen piispa Bero, joka tilittää kirkon verotulot Ruotsin kuninkaalle. Dominikaanit saapuvat Suomeen.

1253 AD Suomen hiippakunta mainitaan Ruotsin kirkon asiakirjoissa ensimmäistä kertaa.

Paavi siis kirjoitti suojeluskirjeen suomalaisille, jolla pyrittiin estämään nykyisen Ruotsin alueella eläviä barbaareja (gootteja) hyökkäämästä Suomeen.

Tätä 1249 edeltävää aikaa Elias Lönnrot tarkoitti kirjoituksessan Mehiläisessä v. 1839:

"Vasta myöhemmin ja vähitellen alkaa päivä koittaa siitä ajasta ruveten, jona Suomen maa vallattiin Ruotsalaisilta (1809), ei täyttä seitsemän sataa vuotta sitte..."

(1809- vajaa 700 = 1249)

"...Se paras, mitä sitä ennemmäisestä ajasta tietään, on se, että Permiän maassa asuvat Suomalaiset olivat rikkaita, kaupankäynnistään kuuluja ja että Jumalan palvelu heidän seassansa oli täydessä voimassaan, jonka kuva heiltä suurella huolella suojeltiin."

Ruotsalaisesta valtiosta 1000-luvulla ei löydy yhden yhtä historiallista todistetta.

Ruotsalaisten itse kirjoittama historia on pelkkää satua.

Upsalan arkkihiippakunta perustettiin vasta 1164 paavin käskykirjeellä.

1245 AD: Suomen piispa Tuomas eroaa virastaan. Suomen hiippakunnan hengelliseksi valvojaksi määrätään dominikaanien Daakian provinssin priori.

1249 AD: Innocentius IV uudistaa paavillisen suojelun Suomelle. Birger Jaarli hyökkää Suomeen kiellosta huolimatta, ja hävittää maata. Myöhemmin Lyypekin kaupunginkronikka mainitsee juuri Birgerin liittäneen Suomen Ruotsin valtakuntaan. Itse Ruotsin arkistoista ei noin epäkorrektia asiakirjaa ole löytynyt. Turkuun nimitetään uusi ruotsalainen piispa Bero, joka tilittää kirkon verotulot Ruotsin kuninkaalle. Dominikaanit saapuvat Suomeen. Suomen hiippakunta mainitaan Ruotsin kirkon asiakirjoissa 1253 alkaen.

Paavi siis kirjoitti suojeluskirjeen suomalaisille, jolla pyrittiin estämään barbaareja nykyisen Ruotsin alueella eläviä gootteja hyökkäämästä Suomeen:

27.08.1249:
"Innocentius piispa, Jumalan palvelijain palvelija, lähettää kunnioitettavalle piispaveljelleen sekä rakkaille pojilleen Suomen papistolle ja kansalle tervehdyksen ja apostolisen siunauksen. Kaikkein pyhin Rooman kirkko on taipuvainen rakastamaan hurskaita ja nöyriä poikiaan enemmän kuin totuttuun hurskauteen kuuluu, jotteivät pahat ihmiset heitä ahdistelisi, vaaliakseen heitä turvallisessa suojeluksessaan kuin hurskas äiti. Sen tähden, rakkaat poikamme, suosiolla hyväksymme oikeutetut pyyntönne ja kuten iäti muistettava paavi Gregorius, edeltäjämme, otamme teidät ja Suomen hiippakunnan pyhän Pietarin ja meidän suojelukseemme, minkä tällä suojelukirjeellä vahvistamme. Älköön siis kellään ihmisellä olkoon lupaa tämän kirjeen rehellistä suojelua loukata tai nousta sitä uhkarohkeasti vastustamaan. Jos sitä joku kuitenkin aikoo yrittää, saa hän huomata saavansa päälleen Jumalan kaikkivaltiaan ja pyhien Pietarin ja Paavalin, teidän apostolienne, epäsuosion. Annettu Lyonissa
27. elokuuta paaviutemme seitsemäntenä vuonna."

Vielä, mitään Micael Agricolaa ei ole koskaan ollut olemassakaan. Mikael Agricolan nimi annettiin joukolle ruotsalaisia, jotka yrittivät paitsi kirjoittaa Suomen historian myös Suomen kielen uusiksi.

"Kristinusko saapui Ruotsiin viikinkiajalla."

Höpö höpö. Upsalan arkkihiippakunta oli ensimmäinen hiippakunta ja perustettiin vasta 1164 AD paavin käskykirjeellä.

"Ensimmäinen Ruotsin kuningas, josta on konkreettisia tietoja, on Olavi Sylikuningas,"

Olavi on pelkkää satua. Annatko lähteet väitteellesi "konkreettisuudesta"? (Saagat eivät kelpaa)

"Eikö tosiaan?"

Ei tosiaan löydy. Erikoista eikö totta...

1245 AD: Suomen piispa Tuomas eroaa virastaan. Suomen hiippakunnan hengelliseksi valvojaksi määrätään dominikaanien Daakian provinssin priori.

1249 AD: Innocentius IV uudistaa paavillisen suojelun Suomelle. Birger Jaarli hyökkää Suomeen kiellosta huolimatta, ja hävittää maata. Myöhemmin Lyypekin kaupunginkronikka mainitsee juuri Birgerin liittäneen Suomen Ruotsin valtakuntaan. Itse Ruotsin arkistoista ei noin epäkorrektia asiakirjaa ole löytynyt. Turkuun nimitetään uusi ruotsalainen piispa Bero, joka tilittää kirkon verotulot Ruotsin kuninkaalle. Dominikaanit saapuvat Suomeen. Suomen hiippakunta mainitaan Ruotsin kirkon asiakirjoissa vasta 1253 alkaen.

Historia uusiksi kirjoitti:

"Kristinusko saapui Ruotsiin viikinkiajalla."

Höpö höpö. Upsalan arkkihiippakunta oli ensimmäinen hiippakunta ja perustettiin vasta 1164 AD paavin käskykirjeellä.

"Ensimmäinen Ruotsin kuningas, josta on konkreettisia tietoja, on Olavi Sylikuningas,"

Olavi on pelkkää satua. Annatko lähteet väitteellesi "konkreettisuudesta"? (Saagat eivät kelpaa)

"Eikö tosiaan?"

Ei tosiaan löydy. Erikoista eikö totta...

1245 AD: Suomen piispa Tuomas eroaa virastaan. Suomen hiippakunnan hengelliseksi valvojaksi määrätään dominikaanien Daakian provinssin priori.

1249 AD: Innocentius IV uudistaa paavillisen suojelun Suomelle. Birger Jaarli hyökkää Suomeen kiellosta huolimatta, ja hävittää maata. Myöhemmin Lyypekin kaupunginkronikka mainitsee juuri Birgerin liittäneen Suomen Ruotsin valtakuntaan. Itse Ruotsin arkistoista ei noin epäkorrektia asiakirjaa ole löytynyt. Turkuun nimitetään uusi ruotsalainen piispa Bero, joka tilittää kirkon verotulot Ruotsin kuninkaalle. Dominikaanit saapuvat Suomeen. Suomen hiippakunta mainitaan Ruotsin kirkon asiakirjoissa vasta 1253 alkaen.

Lue lisää

Kyllä myös Ruotsin oma historian kirjoitus lähtee liikkeelle siitä, että Biger perusti Ruotsin valtakunnan ja valtasi Suomen, tä'mä tapahtui jossakin 1240 vuoden kieppeillä, vähän ennen tai jälkeen, en muista tarkkaan.

Suomen hiippakunta mainitaan Ruotsiin veroa tilittävänä hiippalkuntana ensimmäisen kerran 1246, eli piispa Tuomas ei koskaan tilittänyt veroja Ruotsiin.

Satu meni saunaan...

Saagat ovat historiallisesti yhtä luotettavia,kuin stallarien sepustukset Suomen vaiheista.

Valittiin kyllä, mutta ei ottanut koskaan virkaa vastaan.

Ennen ristiretkiä Suomessa oli ehkä 20 000 - 30 000 asukasta.
Yhtesikuntamuoto oli jonkinlainen klaaniyhteisö vailla pidemmälle vietyä yhtenäisyyttä.
Ristriretket toivat meille Ruotsin yhteiskuntamuodon,jonka perusteet ovat säilyneet nykypäiviin.

Nimi "Satakunta" tarkoitti alkuaan sadan sotilaan yksikköä. Myös Satakunnassa on ikivanhoja ruotsalaisperäisiä paikannimiä, kuten Harjavalta (vrt nykyruotsin "här" sotajoukko, armeija).