Haavekuvia

Ei kerro tuuli, ei kuiskaa
aamu, vaikka sinussa herään.
On vain tämä nousevan auringon
kehrä ja säteet hiustesi lävitse.

Ikkunamme ja aamussa keinuvat
puiden oksat. Ajatuksemme, toisemme
ja nälkäinen halumme kohdata raukeus.
Ojentautua kohti nousevaa päivää.

Tuoksu ikkunanraosta meihin kuin
kutsuna. Imeytyen sisäämme ja
kehoihimme. Kohtaamisia aamussamme
ja ihojemme hehkua aamun kajossa.

Ei kerro tuuli ja silti tietoisuutemme tapaa
elämän pitsin. Janoavat huulemme tapaavat
ja käyvät leikkiin. Sielumme virkoavat ja
viriävät. Aamu keinuttaa Rakkauttamme.

Ei kuiskaa aamu ja kuitenkin kuulen,
kuinka ihosi kutsuu. Sanattomalla kielellä
taas viettelee minut. Lämmöllään suottaa
sävelen ja rytmin ja tuuli ei sitä kerro.

Ja yö irroittaa meistä ottennsa ja
nukahtaa uneensa.

http://www.youtube.com/watch?v=JlWbgNKzh38&feature=related

Kiitos Runostasi.

Rakkaus lämmittää sielläkin,
missä on pimeää ja kylmää..

Mihin sen lämpö sattuu, jää sulaa,
katse osuu, kasvaa jotain isompaa..

Eikä tarvitse kuin etsiä..
ja löytää..

Sympaattista ja herkkää miehen Runoa
ja viihdyin..

Sinussa on kirjoittajana kykyä uusiutumiseen,
luovuuteen ja arvostan sitä suuresti..

Tämäkin oli komeaa tekstiä, alusta
loppuun..luettavaa ja koettavaa.

Hieno Runosi.

Iloa ja nautintoa koko päivääsi.