Jos olet rakastunut ihmiseen jonka kanssa suhde on mahdoton, niin haluatko vältellä tämän ihmisen näkemistä? Millaisia tunteita herättää nähdä ihminen johon on rakastunut, mutta jota ei koskaan voi saada omakseen? Onko silloin parempi ettei häntä edes näe?
Rakastuminen josta ei koskaan tule mitään
höh :(
2128035
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 12 sääntöjenvastaista viestiä.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 212
Vanhimmat
niinko että ruoskinko itseäni, vai viiltelisinkö teräaseella? Pois paikalta vaan ja päätä seinään. Sitten kun seinässä on monttu niin ei enää satu!
saada omakseen? Hänkö ei halua? Silloin on turha itseään kiduttaa, parempi ettei näe ollenkaan
voi tietää, voiko joskus tulla suhdetta vai ei ellei ole ennustaja.
Kyllä mun mielestä kun kerran elämäntilanteet vaihtelee ja ihmiset muuttuu ja kasvaa vuosien varrella, niin jos joskus aikoja sitten suhde ei ole ollut mahdollinen, niin ei se tarkoita ettei se voisi sitä tulevaisuudessakaan olla.
En missään tapauksessa välttele. Jos mä olen joskus rakastanut jotain miestä, niin todennäköisesti mulla tulee aina aina olemaan lämpimiä tunteita tätä ihmistä kohtaan, ellei hän sitten ole sitä rakkautta jollain tavalla tuhonnut. Ja koska mulla on sellaisia ihmisiä todella vähän elämässäni, joista tosissani olen välittänyt, niin kyllä haluan heidät kaikki pitää elämässäni tavalla tai toisella, vaikka sitten ystävänä, vaikkei suhde mahdollinen olisikaan. Mä koen että olen ihan tarpeeksi jo joutunut luopumaan elämäni ihmisistä, että en haluaisi enää joutua luopumaan, kuin vasta pakon edessä.
Tuo ei kerro syvistä tunteista rakastettuun, vaan epätoivoisesta halusta pitää edes joku kaveri-ihminen elämässä.
olet hänen kanssaan viettänyt esim. v.2009?
Ihanaa!
Kaikki ihanat. kivat, kiltit ihmiset, myös miehet saavat paikkansa laajassa sydämessäni. Paisuhteet ovat toinen asia ja onnistuu tosiaankin elämän aikana vain harvoin jos koskaan.
se noloa selittää päivä toisensa jälkeen kundista, jota on nähnyt
v. 2009 0 päivää
v. 2008 0 päivää
v. 2007 0 päivää
etc.
etc.
En kehtais.
suret, suret, suret, suret ja suret... mene muualle suremaan. :)
kärsimys eikä mitään muuta. Kyhjötä pois neljän seinän sisällä ja haikaile menneitä. Fiksua olisi kuitenkin hoita maailmalliset velvoitteensa... :) Älä ole niin ylpeä tyhjästä.
lasten ja kodin hoidon tärkeämpien ylimaallisten asioiden tieltä? Koita pysyä tällä planeetalla.
ensinnäkin lopetetaan käyttämästä tota saada-omakseen -ilmausta. Ei ketään voi saada omakseen.
Toiseksi, suhteissa on tärkeintä se, että pystyy näkemään/kokemaan sen, että merkitsee toiselle ihmiselle jotain tärkeää. Ei ole vaan joku kadulla ohikulkeva. Tätä tunnetta varmasti valtaosa hakee suhteista. Koet jonkun ihmiset itsellesi tärkeäksi, rakkaaksi, haluttavaksi....haluat että kumppani osoittaa ja näyttää että tunne on molemminpuoleinen. Tuollainen suhde toimii.
Jos ei pysty saamaan kumppanilta samaa mitä tälle antaa, niin kannattaa lähteä vetämään. Joku muu tässä maailmassa ihan tasan varmasti pystyy antamaan takaisin sen mitä annat.
Jos suhde on mahdoton eli ei voi toteutua tai toimia, niin miksi pitäisi jäädä roikkumaan. Et sä jonota kaupassakaan suljetulle kassalle. Kyllähän se joskus voi auetta, mutta myyjä saattaa ottaa jonkun toisen asiakkaan ennen sua vaikka olisitkin jonossa "ekana".
"Jos suhde on mahdoton eli ei voi toteutua tai toimia"
..Eipä tuokaan lue isolla tussilla kummankaan otsassa merkkinä sille toiselle :) Niin, että ei tollasta kai mitenkään voi tietää, ellei asiasta ole esim. puhuttu tai jos on joku muu konkreettinen syy, kuten vaikka pitkä välimatka (joka tosin sekään ei ole mikään syy, jos vaan tunteita kummallakin on).
edes se, että toinen osapuoli on varattu, ei automaattisesti tarkoita sitä että peli on menetetty. Jos kohtalo päättää pistää sormensa peliin, niin se myös tekee sen ja ne ihmiset, jotka on tarkoitettu yhteen, tulevat myös päätymään yhteen ennemmin tai myöhemmin.
Kohtalon sormi on arvaamaton ja joskus kauhistuttava mutta aina oikeassa.Asialle ei voi vain mitään.
Mahdollista että olet itse varattu tai hän on varattu?
vältellä.
että oikeasti rakastuu ihmiseen, josta tietää, ettei sen kanssa koskaan voi mitään tulla.
Pelkkä ajatuskin siitä, että ihminen olisi niin kykenemätön hallitsemaan omia tuntemuksiaan ja että jollain olisi tuosta tiedosta huolimatta niin suuri tarve tunkea itsensä niin lähelle ja niin pitkäksi aikaa, että rakastuminen voisi tapahtua, on kaikessa huvittavuudessaan karmea...
Vaikken asiasta niin kattavia kokemuksia omaakaan. Silti.
Aika itsekästä puhetta... Vähän kuin sanoisi, että rakastan sua, jos maksat siitä kympin tunnissa... Tuon lauseen kuulee aika usein miesten suusta, liittynee siihen, että miehet yleensäkin ajattelee kaikkea lähinnä asioista saatavan hyödyn kautta. Esimerkiksi läheisen työkaverin kanssa on väkisinkin niin paljon tekemisissä, ettei tunteitaan pysty estämään pitämällä välimatkaa.
Mitä tulee varsinaiseen aloitukseen, niin ehkä mussa on jotain vialla, mutta minut riittää tekemään onnelliseksi hymy silloin tällöin ja ihan ekstaasissa olen, jos tunteideni kohde juttelee minulle jotain. Ei minun tarvitse saada hirveää määrää asioita, mulle riittää sen ihanan ihmisen olemassaolo ja jos hän edes huomaa minut joskus. Tuo vältteleminen on vähän hankala juttu; en sen takia välttelisi, että se pahentaisi oloani, mutta toisaalta se on jatkuvaa epävarmuutta siitä, että minkä verran seuraan hakeutumista on vielä normaalia ja missä vaiheessa mies alkaa epäillä, että minulla on jotain muitakin kuin kaverillisia tunteita.
"Millaisia tunteita herättää nähdä ihminen johon on rakastunut, mutta jota ei koskaan voi saada omakseen?" Kuten sanottu, niin mulle se omaksi saaminen ei ole mitenkään oleellista. Tietysti se olisi ihan mielettömän hienoa, mutta en edes osaa odottaa mitään sen kummempaa. Kai siihen liittyy joskus surua, suurempaa yksinäisyyttä kuin kokonaan yksin ja toisinaan tietysti myös mustasukkaisuutta.
..varmaan sitte ois pienempi tuska olla näkemättä tykkänään, kun kärvistellä lähellä muttei kumminkaan lähellä..=o/
... ja pitkällä narulla.
Pitäisin etäisyyttä ainakin sen aikaa, että ne pienet laineet tyyntyvät. Sen jälkeen joko en edelleenkään olisi tekemisissä, tai sitten saattaisin olla. Jälkimmäisessä vaan piilee se vaihtoehto, että mieleen voi hiipiä uudelleen vitutus ja turhautuminen siitä, ettei mikään ole edelleenkään mahdollista. Ja taas etäisyyttä jos siltä näyttäisi. Tosin jo ekassa vaiheessa lienen päässyt asian yli siinä määrin, ettei se enää niin kaivelisi.
se olisi ollut sun ystäväsi jo ennen kuin sun tunteet heräsi. Katkaisisitko tuon takia välisi sit häneen? En mä ainakaan pystyisi, enkä haluaisi. Ei se toinen kerran mitään pahaa olisi tehnyt koska en mä ketään voi vaatia mua rakastamaan, mutta ystävänä se varmasti olisi ihan yhtä tärkeä, kuin ennen tätä tapahtunuttakin.
mutta tuskin katkaisisin välejä kokonaan. Koska se meidän välinen kemia olisi muuttunut epäedulliseen suuntaan, niin luulen että ottaisin tosiaankin etäisyyttä ja pysyttelisin vielä syvemmällä varjoissa sen aikaa, että olisin sinut asian kanssa. Ja luulen kyllä, että etäisemmät välit meille jäisi. Eli vaihtoehdot ovat kait joko seuraava askel, mikä olisi tapailu siinä mielessä, tai sitten ne etäisemmät välit.
seuraa mielessä kiduttaen joka paikkaan.
oon ihan samaa mieltä :(. Välillä sen unohtaa, muttei sentään koko päiväksi. Jo pelkästään hänen nimensä kuuleminen tai hänen ystävänsä näkeminen tekee minulle pahan olon. Ikävän.
Toivoo ettei näkisi ja toivoo että näkisi. Kun näkee on hetken hyvä olla, ja sitten tulee taas se ikävä.
Mutta ette vieläkään kerro,ovatko nämä ihmiset vapaita parisuhteeseen vai roikutteko heissä juuri sen vuoksi,että he ovat kelvanneet muillekkin? Osa miehistä on ainakin niin sosiaalisia,etteivät yksinkertaisuudessa tajua jos nainen on kiinnostunut hnestä erimielessä.Ja miehiä kovin imartelee heille annettu huomio,ei se silti tarkoita,että he olisivat valmiita hyppäämään mukaan mihinkään muualle.Niin se vai on!
sellaiseen kenen kanssa parisuhde on mahdollinen. Sellainen on neuvoni sinulle.
ja sinäkö kykenet itse säätelemään keneen ihastut ja keneen rakastut. Just.
kyllä...
tunteet ovat teeskenneltyjä tunteita. Jos sä voit omaa rakastumistasi säädellä on/off-napista tilanteen mukaan, niin ei ole aidosta tunteesta kyse silloin.
ei ole...
Itse asiassa kyllä on. Jos väität, että voit valita keneen rakastut, niin et ole koskaan ollut rakastunut.
Voin valita keneen en rakastu. Mitä jää jäljelle?
Jos tuo on totta, niin et ole koskaan ollut rakastunut. Sinä voit valita kenen kanssa olet ja varmasti jonkun valitessasi myös kiinnyt häneen, mutta nyt puhuttiin nimenomaan rakkaudesta, ei kiintymyksestä.
Taas ollaan siinä tilanteessa, että jonku toisen rakkaus ja rakastaminen on oikeampi kuin minun. Mikäs siinä. Sovitaan niin...
Ps. Minä en ole koskaan ollut riippuvainen kenenkään rakkaudesta. En sen jälkeen kun tunsin rakkautta toiseen ensimmäisen kerran.
Rakkauden vaikutusta aivoihin on itse asiassa tutkittu aika paljon ja tutkijoiden mukaan kohdetta ei voi itse valita. Jos voi, niin se ei ole mikään tunne, vaan järjellä tehty valinta.
"Ps. Minä en ole koskaan ollut riippuvainen kenenkään rakkaudesta. En sen jälkeen kun tunsin rakkautta toiseen ensimmäisen kerran." No osasit sitten varmaan hyvin VALITA sen kohteen...
tutkijoita tai uskonko itseäni? Siinäpä pulma...
Koska kenenkään toisen tunteita ei voi itse tuntea, niin sulla ei ole vertailukohtaa, joten eiköhän suoraan aivoista kuvatut reaktiot ole ihan pikkuisen luotettavampi lähde. Ja meitä on tässä myös useampi kertonut ihan arkikokemuksena, ettei rakastumisen kohdetta voi valita. Et sä musta niin ainutlaatuiselta vaikuta, että vain sun aivot toimisi jotenkin niin kovin poikkeuksellisesti.
ei tapahdu aivoissa. Aivot usein estää rakastumisen.
Mutjoo... Minä en ole täällä kyseenalaistamassa sinun rakkauden oikeellisuutta.
No nyt päästiin kiinnostavaan keskusteluun... Missäs se sitten tapahtuu? Ja kerro samalla mikä on sun pätevyys ja miten laajaan tutkimukseen sun väite perustuu?
Niinhän sä luulet...
Tässäkin on jo monta viestiä liikaa minulta...
"Tässäkin on jo monta viestiä liikaa minulta..." Siitä ainakin ollaan samaa mieltä. Onnea vain naisparalle, johon sinä olet "rakastunut"...
Sitä se tarvitsee...
Koska aivoilla ei pärjää...
Vai sekoiletteko te nyt vain termeillä?
Melko tahdoton sellainen on, joka ei pysty "säätelemään" ihastumistaan ja etenkin rakastumistaan. Kiinnostumista ja jonkinasteista ihastumista voi tulla, ja tulee ns. tahtomattaan, mutta sen syveneminen kyllä vaatii himpun verran enemmän. Melkein voisi luulla sen vaativan kovaa mielikuvitusta, etenkin jos rakastumisesta puhutaan (ja jos vielä puhutaan "mahdottomasta rakkaudesta"). Vai oliko nyt niin, että rakastuminen = ihastuminen, joka siis on sitä omista tunteista täpinöissä olemista? Vai miten se nyt meni.
Mutta niin, kyllä voisin luulla olevan niin, että tahtoessaan ihminen pystyy etäännyttämään itsensä siitä tunteidensa kohteesta, etenkin jos ei vastakaikua oikein tule ja/tai muutoin tökkii. Haluamisesta se on kiinni.
Mä en tiedä mistä te kaksi puhutte, mutta ette ainakaan rakkaudesta. Kuten sanoin geniolle, niin kumppanin voi kyllä valita järjellä ja häneen varmastikin kiintyy, mutta se on kuitenkin aivan eri asia kuin rakkaus. Jos kohtaa ihmisen, jossa kaikki kolahtaa ja joutuu olosuhteiden pakosta viettämään aikaa tuon ihmisen kanssa, niin sille rakastumiselle ei mahda kerta kaikkiaan yhtään mitään. Joka muuta väittää, ei ole koskaan ollut rakastunut.
Minusta se vastakaiku ei ole mitenkään oleellista, koska ei minun rakkaudestani tarvitse maksaa. Todella surullista, että niin moni mies tuntuu olevan eri mieltä... Ehkä siltä kannalta ajateltuna sen vastakaiun puuttuminen onkin ollut minun onneni.
Mun puolesta saatte valita naisenne millä menetelmällä tahdotte, mutta älkää halventako kaunista tunnetta kutsumalla tuota touhua rakkaudeksi.
Minä puhun rakkaudesta, mikä ei ole tarve. Rakkaus sellaisenaan kuin se on, ei ole tarve. Siinä on pitkä ja kivinen tie kuljettava ennen kuin sen rakkauden löytää. Ja se on kaunista. Se on kauneinta...
Sellainen rakkaus ei koskaan kyseenalaista toisen rakkautta. Sellainen ei alista, ei alistu. Ei muuta, ei muutu ja so on... Sellainen rakkaus ei ole sokea. Sokean rakkaus on se, mistä puhut sinä ja suurin osa muista ihmisistä. Rakkautta sekin, ei sen puoleen. Rakkaus ei ole tyhmäkään. Rakkaus näkee enemmän, kuin moni vois luulla. Se näkee kaiken nähtävissä olevan. Kun se näkee menneen, näkee nykyhetken ja näkee tulevankin. Usein toivoo, että erehtyisi, mutta harvemmin niin käy. Sellainen rakkaus ei ole masokisti. Silloin kun sitä aletaan pahoinpitelemään ja hyväksikäyttämään, se ottaa etäisyyttä ja muuttuu myötätunnoksi. Se rakkaus ei silti katoa mihinkään, se ei vaan ole sellainen kuin se oli ennen...
Rakkaus sellaisenaan ei ole koskaan riippuvainen toisen rakkaudesta ja rakastamisesta. Se ei koskaan syyllistä. Jos se jotain tekee, se totuuden kertoo. Totuuden, mikä on kuin lääke pahanmakuinen, mitä ei kukaan syödä halua ja mieluummin sairaana olon valitsee. Rakkaus sellainen ei vaadi, ei vaatimuksiin suostu. Ei ole tarpeellisia sille ne. Kun sellaiselta rakkaudelta vaatimaan aletaan, se ihmettelee miksi? Miksi vaaditaan häneltä, joka mitään ei vaadi? Ihmettelee, että sellaistako se rakkaus on? Vaatimuksia, kaupustelua? Miettii hetken ja siihen tulokseen tulee, että ei. Ei ehkä ole oikea sellainen rakkaus, mutta ei se toisenlainenkaan oikealta tunnu. Hetken vielä mietyttään, se rakkaus päättää luopua. Luopua rakkaudesta rakkautta vaativaan ja ehtoja asettelevaan. Se miksi sellaisen luona viihtyisi? Miksi niin, kun sellainen rakkautta haluaa? Ei rakkaus tule koskaan sellaisen luo, joka sitä haluaa. Sellainen, joka rakkautta haluaa, luulee aina voivan omistaa rakkauden...
Rakkaus, vapaus ja mielenrauha. Kuin vahvasti ne on sidottuna toisiinsa. Ei yhtä ilman toista, toista ilman kolmatta... Kun olet kolmen liiton löytänyt, sä ehkä ymmärrät mistä puhuin nyt. Ja ehkä tietää sen saat, etä mistä sinä puhut, ei rakkautta ole, vaan selityksiä rakkaudesta, mitä etsimässä vielä olet...
http://www.youtube.com/watch?v=jKgQNvK4D8Y
Paljon sanoja ja hyvin vähän sisältöä. Surullista, ettet tiedä millaista on rakastaa.
vaan se mikä on sanojen takana.
Surullista, et harvempi tietää mitä rakkaus on...
rakastamista?
http://keskustelu.suomi24.fi/node/8673549/thread
Sinä taidat puhua siitä, että haluat rakastaa ja ilmeisesti siitäkin, että koet tarvetta rakastaa. Mikäpäs siinä, mutta oletko aikuisten oikeasti sitä mieltä, ettet pystyisi selvittelemään itseäsi kuiville siitä rakastumisen tunteesta vaikka miten sitä haluaisit?
"Minusta se vastakaiku ei ole mitenkään oleellista"
Äkkiä ajateltuna muistan peräti kolmen naisen sanoneen nuo samat sanat. Mikähän saa ihmisen (ilmeisesti lähinnä naisen?) ajattelemaan noin? Ei sillä että tuossa mitään sen kummempaa pahaa olisi, jokainenhan voi tehdä kuten haluaa. En vain henk. koht. ymmärrä, mikä idea yksipuolisessa rakastamisessa on kun ei edes mistään teinitytöistä ja teinityttöjen päiväunista puhuta. Minua ainakin alkaa ahdistamaan pelkkä yksipuolinen/mahdottomasta kiinnostuminen, niin vielä siihen jotain päiväunia mukaan ruokkimaan tunteiden syvenemistä... ei tule tapahtumaan.
ole mitään kauppatavaraa. Tiedätkö, että on paljon esim. lapsi/vanhempisuhteita, joissa vain toinen osapuoli oikeasti rakastaa toista. Valitettavan usein se on se lapsi. Rakkaus ei ole mikään itsestäänselvyys, eikä ketään voi siihen pakottaa. En usko, että läheskään kaikki tulevat koskaan kokemaan rakkautta, siis vastavuoroisesti, muttei se tarkoita etteikö heillä olisi silti yhtäläinen oikeus rakastaa, kuin muillakin.
Olen samaa mieltä, kuin tuo teille vastannut, että rakastamiseen tarvitaan vain yksi. Vastarakkautta ei vaadita siihen että toista voi rakastaa. Vastapuolelta voi riittää pelkkä ihastus, ystävyys, tai erotapauksissa vaikka se joskus voimassa ollut rakkaus, joka sittemmin toisen puolelta on hiipunut.
mieltä, että rakkaus tarvitsee kohteen ihmisen muodossa?
Se rakkaus, mistä te molemmat ilmeisesti puhutte. Mitä se ns. romanttinen rakkaus, mikä miehen ja naisen, miehen ja miehen tai naisen ja naisen välillä on?
kun sen koet.:)
Eikö täällä palstallakin ole moneen kertaan todettu, ettei rakkautta voi sanoin kuvata - se täytyy itse kokea.
Mä sanoisin että ainakin se on ennenkaikkea kiintymystä toiseen, voimakas yhteenkuuluvuudentunne, halua antaa toiselle itsesi ja halua tehdä toisen puolesta melkein mitä tahansa. Mm. noita asioita se on.
kun notkun täällä haaveilemassa omasta tulevasta vaimosta tai Hänestä?
Hän on mua lähempänä nytkin, kuin sun tuleva vaimosi on sua.
vähän aikaa sitten päätin, että minun elämään saa tulevaisuudessa tulla käymään, muttei olemaan. Mulla on ihan hyvä olla ilman vakituista kumppaniakin. On oikeastaan aina ollut. Mun elämässä on ihan riittävästi ihmisiä, jotka siellä on ja sinne saavat jäädä. Jopa poistuakin, jos niin valitsevat. Se ei minun rakkauttani heitä kohtaan suurenna eikä vähennä...
Mä oon kertonut sulle ennenkin, että kyllä mä aika monia juttuja olen elämässäni kokenut. Menetykset opettaa. Kuolema ei ole aina se pahin menetys. Se on helpompi hyväksyä kuin toisenlainen menetys...
muistelen vain, että meillä oli aika eri käsitykset rakkaudesta. Suurin ero taisi olla se, että minä uskon siihen, mutta sinä et.
koska et tiedä. Silloin kun tiedät, lakkaat uskomasta. Silloin et tiedä, etkä usko.
Sinä et tiedä mitä rakkaus on. Sä kuvittelet, että sen voi selittää ja uskoa siihen sen kautta, mutta sä et ymmärrä mitä tarkoittaa TUNTEA se.
Sovitaan niin. Minä en tiedä ja sinä tiedät.
En koe tarvetta rakastaa, musta olisi itse asiassa parempi, kun pystyisinkin olemaan yhtä tunteeton kuin sinä ja genio.
"Mikäpäs siinä, mutta oletko aikuisten oikeasti sitä mieltä, ettet pystyisi selvittelemään itseäsi kuiville siitä rakastumisen tunteesta vaikka miten sitä haluaisit?" Kyllä olen.
"Mikähän saa ihmisen (ilmeisesti lähinnä naisen?) ajattelemaan noin?" Epäitsekkyys! Ihan kammottavaa, miten itsekkäitä te miehet olette! Sä et siis voi antaa tai tehdä mitään toisella ihmiselle, ellet ole aivan sataprosenttisen varma, että saat täsmälleen yhtä paljon takaisin? Se ei ole rakkautta, se on hädintuskin inhimillisyyttä! Totta kai sinua ahdistaa, jos ajattelet koko ajan, että mitä sinä siitä saat ja mitä hyötyä sinulle on siitä, mutta kun oikea rakkaus ei ajattele hyötyä!
Totta, et todellakaan tiedä.
Ilmeisesti jotain, mitä miehelle ei ole olemassa... Se on rakkautta, joka perustuu antamiseen, ei omaan hyötyyn ja itsekkyyteen. Itsekäs ihminen ei rakasta ketään muuta kuin itseään. Ehkä rakkaus tosiaan on miehille vain sana, ei tunne.
Ei millään pahalla, mutta sinä et tiedä mitään tästä aiheesta!
Näkee selvästi, ettei kumpikaan näistä pojista ole koskaan rakastanut ketään.
Pystytkö sä muuten myös päättämään muista tunteista? Voitko sä nyt järjestää vaikka arvonnan, että ketä työkavereitasi vihaat ja sitten maanantai-aamulla ihan oikeasti vihaat noita valittuja, kun kerran olet niin valinnut?
Mä en ole kitunut yhden eron jälkeen ylim kahta vuotta ja toisenkin jälkeen vuosia... Ei siinä mitään. En mä mitään tiedä.
Ajattelisit joskus vähän enemmän. Sais sun aivot jotain muuta tekemistä kun tuntea sitä kiduttavaa ja loppumatonta rakkautta. Ei rakkaus ja rakastaminen ajattelmista kiellä.
minua tietämätöntä. Nyt heräs valtava halu oppia Asiantuntijalta.
Eiköhän mun aivot toimi aika lailla paremmin kuin sun kiitos vain. Ei sillä, että siihen paljoa vaadittaisiin.
niitä äläkä jauhaa paskaa.
Se on TUNNE, ei mikään kivalta kuulostava teoria, joka sattuu sopimaan sun elämääsi tällä hetkellä! Usko pois, jos sä joskus aidosti rakastat jotain ihmistä, niin sä tulet tänne ja myönnät itsekin, että miten olitkaan niin väärässä kun tähän ketjuun kirjoitit!
voi olla tuntematta rakkautta huumeisiin.
olen rakastanut jokaista rakastamaani naista Aidosti. Ei nyt sellaista pysty kukaan teeskentelemään.
Kyllä sinä olet vastannut siitä paskanjauhamisesta tässäkin ketjussa, kuten aika monessa muussakin.
enimmäkseen teen. Jauhan paskaa. Sitä tekee täällä kaikkin muutkin ja voidakseen tulla ymmärretyksi paskanjauhajille minun on jauhettava paskaa niin kuin muutkin, koska harvempi täällä puhuu sitä minun kieltä.
Ai ei pysty teeskentelemään? Voi kuule... Millä planeetalla sä oikein asut?
Kerro nyt sitten mulle, että miten se "rakastuminen" tapahtuu, kun sä valitset sen kohteen? Voitko tehdä vaikka niin, että lähdet huomenna ulos kello 10.38 ja valitset rakkautesi kohteeksi viidennen naisen joka kävelee sinua vastaan kun sinä kävelet pohjoiseen ja tulet sitten tänne kertomaan mulle, että miten se tunne sitten syntyy siihen naiseen? Ja voitaisiinko ihan vertailukohteena tehdä niin, että kahdeksatta vastaankävelevää miestä alat vihaamaan ja seitsemättä naista halveksumaan? Varmastikin sinä voit päättää muistakin tunteistasi, kun kerran rakkaudestakin.
ei erota teeskentelyä. Se ei ole mitään uutta taivaan alla. Ja mä olen ollut niin onnellisessa asemassa, että minun ei ole tarvinnut valita kohdetta. En ole koskaan rakastanut ja halunut sellaista, ketä en voi saada. Sellainen taitaa olla enemmän niitä naisten juttuja.
Minä en vihaa ketään. Vittuunnun joskus.
Selvitetään nyt yks juttu. Minä en kyseenalaistanut sinun rakastamistasi ja sinun tietämistä rakkaudesta. Miksi niin? Sinä taas kyseenalaistit minun. Miksi niin?
Minä en ole se mies, joka ei ole sinua huolinut tai huonosti kohdellut.
Joopa joo... Eli sulle kelpaa lähes kuka vain ja kun minulle ei, niin en sitten osaa rakastaakaan...
Joo, rakkaus tosiaan taitaa olla enemmän naisten juttu näköjään.
Ja muuten narkkari ei tunne rakkautta huumeisiin, vaan vihaa.
se sinunkin rakkaus alkaa vaikuttaa...
Heh.. Minä olen erittäin nirso. Minulle ei kelpaa kuka vaan.
Kylläpäs kyseenalaistat kokoajan! Sä olet useamman kerrran väittänyt, että minä en tiedä mitä rakkaus on, vaan vain luulen tietäväni.
Minä kyseenalaistan sinun rakkautesi, koska ensinnäkin väität, että sen kohteen voi valita, mikä on täysin naurettavaa ja toiseksi siksi, että sä osaat kuvailla vain jotain melodramaattista teoriaa, et sitä tunnetta!
Sano nyt mulle, että uskotko ihan tosissasi, että kuka tahansa voi valita ihan kenen tahansa ja sitten vain rakastua siihen keneen tahansa?!
Mistä naiset sen ainutlaatuisuusfantasiansa rakentaa? Kukaan ei ole ainutlaatuinen, vaikka kuin sitä uskottelisi. Se, että sinä näet jonkun ainutlaatuisena, ei tarkoita sitä et se joku olis. Se, että joku näkee minut ainutlaatuisena, ei tarkoita sitä et mä sitä olisin. Tavallinen ihminen minä olen. Niin kuin moni muukin. Jos pistät mua jollain terävällä esineellä, kyllä minäkin verta vuodan...
Mä en ole koskaan, yhtä ainoaa kertaa elämässäni edes pyytänyt ketään huolimaan itseäni tai edes odottanut mitään sellaista. Kuten sanoin, mun tunteeni ei perustu itsekkyydelle.
No mutta sehän onkin valintakysymys, eikö niin?
Jokainen ihminen on ainutlaatuinen ihan vain siksi, ettei kahta täysin samanlaista ihmistä ole olemassa. Sä et ilmeisesti osallistunut kovin monelle bilsan luennolla lukiossa?
*nyt etsit tikkua silmästäni, näkemättä halkoa omassa*
Minä tein omat päätelmäni keskusteltuani sinun kanssa. Sinä teit sen jo ennen kuin ehdit keskutella mun kanssa aiheesta. Se, että sinä et kykene johonkin, ei tarkoita sitä et sellaiseen kykenevä ei tunne rakkautta aidosti. Se, että minä kykenen ryyppäämään tulematta alkoholistiksi, ei myöskään tarkoita sitä, että siihen jokainen pystyy. Toiset on heikompia ja toiset vahvempia mieleltään. Onko sellainen vaikea käsittää ja uskoa?
Onko vaikea nähdä asioita laajemmin?
Kerro mulle yksi eroavaisuus ja minä kerron sinulle yhden samankaltaisuuden. Kokeillaanko kummalla loppu ne ennen?
Ja miten sä edes voit rakastaa toista, ennen kuin rakastat itseäsi? Tajuatko sä sitä, että rakastamalla sä rakastat ennen kaikkea itseäsi? Ei toinen tunne sinun rakkauttasi. Sinä tunnet sen ennen toista. Toinen voi nähdä sen sinusta, mutta sinä sen tunnet. Rakastat ja sinä tunnet sen. Tuntemalla sitä itse, rakastat itseäsi.
on valintakysymys.
Mihin minä en kykene? Valitsemaan rakkauteni kohdetta? Kukaan joka ihan oikeasti tuntee rakkautta, ei siihen kykene, se on vain yksinkertaisesti totuus.
"Toiset on heikompia ja toiset vahvempia mieleltään. Onko sellainen vaikea käsittää ja uskoa?" Näin on, mutta minä olen se vahva ja sinä ylimielisenä, paskantärkeänä typeryksenä olet se heikko. Minä uskallan rakastaa silloinkin, kun minulle ei makseta siitä, koska minun ei tarvitse koko ajan saada kaikkea itselleni heti paikalla! Se, mitä sinä luulet rakkaudeksi on vain sinun itsekkyyttäsi ja oman edun tavoittelua.
Kokeile vaikka käydä peruskoulu uudelleen. Mä en jaksa alkaa opettaa jotain, jonka olen itse oppinut kaksikymmentä vuotta sitten.
Se on se biologia. Jälkeläiset...Munasarjoilla ajattelu...
Kerron mulle yksi eroavaisuus ja minä kerron sinulle jokaista eroavaisuutta kohden yhtäläisyyden.
Uskallatko lähteä siihen?
Itsensä rakastaminen ja itsekkyys eivät ole sama asia, vaan lähes päinvastoin! Huh... On tullut tavattua itsekkäitä ihmisiä tässä elämässä, mutta sinä kyllä saata lyödä aika kovan ennätyksen vastaisuuden varalle... Siis sinun mielestäsi kaikki toiseen kohdistuva rakkaus onkin vain itserakkautta? En kuule epäile tippaakaan, ettei näin olisi sinun elämässäsi, mutta siitä päästäänkin taas takaisin kysymykseen siitä, mikä on aitoa rakkautta.
"Mihin sitten?" Haluun, että se kohde olisi mahdollisimman onnellinen, silloinkin kun minä en liity siihen onneen mitenkään.
No et ainakaan anna miten hyvää kuvaa teistä kalulla ajattelijoistakaan.
Blaa blaa blaa... Musta alkaa tuntumaan, että tätä keskustelua ei edes ole tarpeellista käydä, koska ei niin elämäänsä kyllästynyttä naista olekaan, että sinun jättiläisegoasi jaksaisi katsella.
On erittäin epäitsekästä olla rakastamatta itseään.
Mut siirrytäänkö kinamaan aloittamaani ketjuun? Sitä on helpompi seurata.
Näitten poikien ydinajatus tuntuu olevan, että vain kauniilla ja haluttavilla ihmisillä on oikeus tuntea rakkautta ja jos sitä tunteekin joku joka ei ole niin täydellinen, niin se onkin ihan sairasta ja heikkoutta. Ainoastaan rakastettavalla ihmisellä on ilmeisesti oikeus rakastaa.
Tulihan se sieltä, ku vähän potki. Se sinunkin rakkauden alkulähde. Sinun ja monen muunkin naisen...
Mä uskallan ihan mitä vain, mutta vietänkö lauantaiyöni vängäten jonkun idiootin kanssa aiheesta, jonka käsittelyyn hänellä ei ole tiedollisia eikä älyllisiä edellytyksiä? Enpä usko... Mutta hei, jos sinä olet noin viisas ja tiedät noin paljon enemmän kuin maailman johtavat asiantuntijat ja tutkijat, niin jaa ihmeessä viisauttasi muillekin kuin meille suomi.24:n keskustelijoille! Aloita vaikka kertomalla, että mikä asia sitten on tismallaan samanlainen jokaikisessä maailman ihmisessä ilman minkäänlaisia variaatioita. Näin Darwinin juhlavuotena olisikin loistavaa kuulla kun kaltaisesi nero selittää, ettei mitään variaatioita ole eikä edes tarvita. Maailma tarvitsee uutta Einsteinia, älä turhaan epäröi!
se kohde valitaan ensin ja sitten rakastutaan, jos rakastutaan. Tunne vie vasta, kun ihminen on antanut luvan sille.
Sinä et tiedä mitään minun tunteistani, etkä rakkaudesta ylipäätäänkään.
sinä olet kenekään tunteista päättämään?
Mutta minusta vähän tuntuu, että niin GM kuin minäkin puhutaan hyvin pitkälle, ensisijaisesti, haluamisesta, kuten nähtävästi sinäkin (ja ilmeisesti vänksykin). Tosin vähän epäilyttää, jotta missä määrin pelkästään selittelet ja puolustelet ja siten sitä vaalimalla kaunistelet sitä, mitä itse teet ja mitä itse olet. Kun hivenen yksioikoisilta vaikuttaa nuo "perusteesi", mutta mikäpä minä olen niitä "vähättelemään". Huomasithan lainausmerkit.
""Mikäpäs siinä, mutta oletko aikuisten oikeasti sitä mieltä, ettet pystyisi selvittelemään itseäsi kuiville siitä rakastumisen tunteesta vaikka miten sitä haluaisit?" Kyllä olen."
Sorrun taas yhden kerran vähättelyyn, sori siitä, mutta et sinä sitten sitä haluakaan. Vaikea on minun sitä uskoa, että näin erilaisia oltaisiin ettei ihminen yhtään mitenkään saisi itseään eroon niistä tunteista - jos sitä HALUAISI. Haluamisesta on kaikessa ihmisen toiminnassa kyse, mitä sinä haluat tehdä ja et halua tehdä, teetkö niitä miten mielissäsi vai vastahakoisesti (epäitsekkäästi, mutta silti itsekkäästi koska jotainhan sinä siitä vastahakoisesta tekemisestä koet saavasi) luonteenpiirteet vaikuttaa varmasti paljonkin siihen, miten ne haluamiset sitten konkretisoituu.
""Mikähän saa ihmisen (ilmeisesti lähinnä naisen?) ajattelemaan noin?" Epäitsekkyys!"
Kuulehan, se että sinä rakastat (ilman vastarakkautta, tai vaikka sitä saisitkin) jotakuta ei todellakaan ole epäitsekkyyttä, vaan itsekkyyttä. Osin se voi olla, ja ehkä onkin epäitsekästä, tai sitä voi siksi kutsua, mutta muutoin kaiken lähtökohtana on rakastajan omat itsekkäät tarpeet. Tuota on ihan turha yrittää kiistää, senkin hassu.
Tuota loppua en viitsi kommentoida.
siinä määrin, että pääsen sinuiksi niiden kanssa. Viittaus arpomiseen on hivenen kömpelö, ainakin kohdallani (ethän itsekään nähtävästi arpomisella päätä rakastamistasi), sillä etenkin tuntemistani ihmisistä arvioin heistä jokaista tapauskohtaisesti. He ovat minulle juuri sitä, miten heidät näen. Ei mitään muuta.
Jos joku ihminen aiheuttaa enimmäkseen negatiivisia tai positiivisia tuntemuksia, niin kyllä minä... mitenköhän tämän ilmaisisi jotta menisi oikein... hmm... jäsentelen ne tuntemukset mielessäni, ja -hiphei- kyseinen ihminen on tietyssä lokerossa. Jos negiksen immeisen kohdalla ei ole mitään syytä muuttaa ns. arviota, en sitä tee, posiksen kohdalla samoin, mutta vaaka voi herkemmin kääntyä tulevien kokemusten kautta kumpaan suuntaan tahansa.
Kun kuitenkin haluat, niin keskitytäänpä aiheessa pysyäksemme positiivisia tuntemuksia herättävään ihmiseen. Näen ne negatiivisetkin jutut, kyllä, mutta kokonaisuus ratkaisee mihin suuntaan vaaka kallistuu. Jos näen tällaisen positiivisen ihmisen, eli kun kavennetaan ihmishaitaria ja puhutaan ihan suoraa suomea; naisen kohdalla niitä miinusmerkkejä miksi mistään ei voi tulla mitään ja miksi "kiinnostumisen syventäminen" olisi turhaa ja aivan: hyödytöntä (miten rumaa ajatella hyötymistä!!!), niin minä tosiaankin näen ne miinusmerkit ja järkiperäistäen kokonaisnäkymät asioiden ja tuntemusten kanssa pääsee kyllä sinuiksi. En minä sitä sano, etteikö yhtään mitään pohjavirettä voisi jäädä, jäähän se aina, mutta ei se hitto vie mitään muuta ole.
Vähän mukaillen: You know, pussy may hold the promise of something better, but it sure as shit ain't love. Miten ihanan syvällistä, muista en tiedä mutta minä en ainakaan noita asioita sotke.
Onneksi vain tosiaankin tuntuu.
on mielenkiintoi keskustelu tosta rakastumisesta..=o)
mullakin heräs jotain ajatusta aiheesta..et tavallaan tiettyyn pisteeseen sitä pystyy sanelemaan keneen rakastuu...siis päässään tekemään valintoja....tunne ja järki...keskustelee keskenään..kun järki päästää otteestaan niin rakastumiseen tunteeseen ollaan valmiita...se on se kun kontrolli pettää tai kontrolli vapautetaan....annetaan mennä vaan tunteella..tosin siihiki järki saattaa ensin kysyä onks täs nyt järkee..xo)
sitten kun se tunne on päässy valloilleen ei sitä enää pysty päättämään..mutta ennen sitä minusta pystyy.....itseään voi johdatella ihmisen luokse ja pois jos joku sotii järkeä vastaan..vaikka mieli tekiskin hullaantua...
..ihastumista en mä ainakaan kauheesti kykene hallitsemaan..mutta rakastumista kyllä..se on ikää ko pään sisänen lukko...mä en vaan silloin tahdo ottaa vatsaan enkä antaa itelleni mahollisuutta rakastua..siis antaa tunteen viedä...ja kun on tullu erokin niin..toki mä olen ollu siinä rakkauden vellovassa tunteessa pitkäänki ja surkeena..mut järki alkaa voittaa ja tunteet kuolettumaan..sillain sitä pystyy kyl säätelemään..kun järki sanoo et nyt ei enää lilluta tunnesuossa..=o)
ja mies jota saatoin rakastaa oikeesti itteni vereslihalle..on tänään vain mies miesten joukossa..toki mä aina muistan tunteeni häntä kohtaan..mutta tavallaan se rakastamisen mahdottomuus sulki ne tunteet pois..järki tuli peliin ja sanoi et tää on epätoivoista rakastamista..siis itsekästä rakastamista kyllä..=o)
...hankalampaa se voikin olla kuollettaa tunteitaan, jos toinen edelleen vastaa kaikinpuolin siihin rakkauden ja järjen sanelemaan yhteisteiseen asetelmaan myönteisessä mielessä...mutta siihin rakastumiseen mä uskon kyllä jonkin verran kykenevän vaikuttamaan jo ennen kun aletaan rakastumaan..ennen kun annetaan itselle lupa retkahtaa..=o)
tai ainakin mä mielestäni kykenen hallitsemaan sitä tiettyyn pisteeseen...ja tietyn pisteen jälkeen taas uudelleen..siltikin väitän olleeni ja olevani tosi syvästi ja vilpittömästi rakastunut..valmis vaihtamaan kaiken maallisen rakkaaseeni..ja heittäytymään ihmiskilveksi jos tarvis vaatii..hänen puolestaan..=o)
toisaalta mä en ole sitä tyyppiä joka rakastuu päätäpahkaa kehenkään..ihastun kyllä tosi kuumastikkin..mutta en rakastu...
joo..ihmisellä on sisäinen vaakakuppi ja lokerot jonne se elämänsä aikana arvioi ja jakelee tapaamansa ihmiset...se on mulla kans sama ajatus tosta..jotku jää killumaan siinä ja siinä vaiheeseen et kallistuuko ne - vai vaakaan...ja aika sanelee sitte loput ja tosiaan sen ihmisen toiminnot ja tekemiset...
joistakin ihmisistä muodostuu nopeesti ja hetikin ihan jo silmämääräisest/korvamääräisestikkini mielikuva joka ei viehätä..silloin se on helppoa sulkea ulkopuolelle tietyn kriittisen tunnevyöhykkeen..se jää neutraaliksi tai kallistuu miinukselle..ne jotka pääsee plussaa..niille antaa mahdollisuuden saada plussapisteitä..=o)..mutta sittenkin voi pisteet laskea ropisten..jos joku juttu tekee piikin mikä hiertää..
vertauskuvallisesti tietenkin..miten muuten tota vois selittää...
..joku sitten tekee vaikutuksen joka humalluttaa...siis se vaan lumoaa..=o)
..kummiskin lumous on juttu jonka saa katoamaankin..mites pitkään sitä rakastumisen alkuhuumaa onkaan tutkittu kestävän..kun se tutkimusten mukaan settuu viimeistään...toki yksilöistä on kyse ja yksilöt osaa itse ruokkia omia tunnetilojaan..joten sitä varmasti pystyy manipuloimaankin pitkäänkin..=o)
minäkin voin rakastua joulupukkiin, jos vaan saan mielessäni hänessä kaikkia asiat vastaamaan rakkauteni ihanteellisinta kohdetta..hänen kuitenkaan sitä oikeasti olematta niin ihastuttava..omilla mielikuvilla on hirmu iso osuus oman rakkauden tunteen kasvatteluun ja siis kaikkihan on itsessä jalostettua..jokaisen tunne on oma..mikä itsessä syntyy, se itsessä kuoleekin..=o)
omilla mielikuvilla on kaikki osuus tunteiden syntymiseen...=o)
ei niihin muut vaikuta...kun välillisesti..sitäkin voi itse säädellä miten paljon muiden vaikutuksilla on merkitystä..omiin tunteiden kehittelyyn...=o)
ei vatsaan..sori kirjotusvirheet taaski..
Siis se, että minä voin rakastaa ihmistä vaikka en saisi siitä mitään on hirveää itsekkyyttä, eikä edes rakkautta, mutta se, että sinä et "rakasta" ketään, ellet ole varma, että saat siitä palkkaa on enkelimäistä epäitsekkyyttä? Selvä...
Tajuatko sinä, että mitä sinä sanot on se, että esimerkiksi rumalla naisella ei ole oikeutta tuntea mitään; että ruman naisen tulisi kylmettää itsensä ja pitää huoli, ettei koskaan tunne mitään, koska jos hän tuntee se on ihan sairasta ja vastenmielistä ja vielä itsekästäkin?
Eli siis sinäkin olet sitä mieltä, että ihmisellä joka ei itse ole rakastettava ei ole oikeutta rakastaa? Miksi ei?
Mä en tajua, että miten teidän mukaanne ainoaa oikeaa rakkautta on sellainen johon saa vastakaikua? Mikä siinä vastakaiussa sitten muuttaa sitä teidän omaa rakkauttanne? Miten se on erilaista ja erityisesti, miksi se on niin paljon epäitsekkäämpää vastakaiuttomaan rakkauteen verrattuna?
niin vaikeaa?
"Tajuatko"
En. Missä noin sanoin? Kerro ja selitä kuin kolmivuotiaalle, vajaaälyiselle ummikkokiinalaiselle.
Taidat myöskin vääntää asian vierestä, vaikka onhan tämä keskustelu muutoinkin ajautunut sivuraiteelle.
Noin olen (minäkin) antanut itseni ymmärtää.
keskustelijasta tulee mieleen jotkut humalaiset, joilla jää neula hyppimään vinyylilevyllä siihen yhteen kohtaan...
Jos sinä sanot, että on sairasta ja itsekästä rakastaa, ellei saa vastarakkautta, niin silloin myös sanot, ettei naisella, josta miehet kiinnostu ole oikeutta tuntea.
Ja susta tulee mieleen... Ei kerta kaikkiaan yhtään mitään.
mis kohas sanoin..???..kaikilla on oikeus rakastaa anti mennä vaa..mutta rakkauden tunteita pystyy säännöstelemään tiettyyn pisteeseen saakka....
ei se ole ainoaa rakkautta..sä nyt tulkitset juttuja ihan oman kaavna mukaan..onhan vanhemmanki rakkaus lapseen mahollinen vaikka laps ei rakastas vanhempaansa yhtään..siis aikuisena vaikkapa..tai toisin päin..kaikki on mahdollista ei siitä ole kyse..=o)
vaan nimenomaan siitä oli kyse et ihminen on otus joka normaalisti lähtee itsensä rakastamisesta...halusta tulla rakastetuksi..ja valitsee normisti myös kohteensa sen mukaan jolta vastarakkautta saa..=o)
yhdellä pikkukeikalla. Yks jurrinen jankkaaja jankkas korvan juuressa muutaman tunnin paria lausetta. Yks oli se, että mä oon hieno tyyppi ja toinen se, että se pyysi mua soittamaan Eddie Cochranea. Sitä jatkui aika pitkään. Sanoin sille yhden kerran rauhallisesti, että voisiko lopettaa. Ei lopettanut. Toisella kerralla korotin vähän ääntä ja sanoin, että jos välttämättä haluaa nähdä mut hermostuneenaa, niin jatkakoon vaan. Silloin uskoi...
Heh... Se on hyvä, että minusta ei tule mieleen mitään. Ei ole tarkoitettu sinun piskuisille ja ymmärtämättömillä aivoille se...
"että mä oon hieno tyyppi" Silloin kun joku on noin kännissä, on kansalaisvelvollisuus soittaa ambulanssi. Oli varmaan ottanut jotain huumeitakin kyseinen tyyppi.
"Jos sinä sanot, että on sairasta ja itsekästä rakastaa, ellei saa vastarakkautta"
Niin: jos. Mutta missä noin sanoin?
Mut jurrissa vaan niin hiton rasittava. Ei mitään järkeä sen touhuissa.
Tiedätkö mitä? Sä oot tässä nyt paljastanut kaiken Sinun Rakkauden saloista. Olet paljastanut sen, että olet paskahousu, joka mieluummin rakastaa etäältä ja on huomaamaton, koska et uskalla lähestyä rakastamaasi ihmistä. Et pelkää niinkään pakkeja, vaan sitä et saatkin rakastamasi miehen ja menetät sen. Siksi vaan tyydyt rakastamaan etäältä pyyteettömästi ja epäitsekkäästi toivomalla rakastetulle kaikkea hyvää.
Oletko koskaan rakastanut, ollut yhdessä rakastettusi kanssa ja menettänyt rakastettusi? Minä hiukan epäilen...
turhan paljon ketjussa kamaa..kun kestää availla näitä..eli lainaan sulta ja vastaan..=o)
"Miten se on erilaista ja erityisesti, miksi se on niin paljon epäitsekkäämpää vastakaiuttomaan rakkauteen verrattuna? "
nii..must vastakaiun odottaminen on juur itsekästä..siks ihminen usein valitseekin kohteeksi sen jolta se voi saada odotuksensa mukaan sitä rakkautta..tai edes sinnepäin...harvemmin ihminen kai tyytyy etäältä rakastamiseen..musta sekin on jollai tavalla itsekästä..jos myös epäitsekästäkin sikäli ettei odota saavansa mitään takaisin..
itsekästä se voi olla, jos vastapuolikin tahtois rakastaa, muttei hälle anneta siihin tilaisuutta..jos kuitenkin kaikki mahdollisuudet molemminpuoliseenki rakastamiseen olis..
emmä kenekään rakkautta ja rakstamista ole tuominnu taikka vähätelly...mä otin kantaa siihin et musta rakkautta ja rakastumista pystyy tosiaan säätelemään itse suht pitkällekkin..omasta päästä ne kaikki lähtee ja siellä syntyy...ei se rakkauden kohteen..=o)
jos on varattu ihminen ja siihin on ihastunut ehkäpä kovastikkin..niin aika loogista on ettei anna tunteille valtaa kehittyä rakkaudeksi asti..omilla toiminnoillaan ja ajatuksillaan pystyy ohjaamaan tunteita poispäinkin..sehän on omissa käsissä ja vallassa..
harvemmin niin "rikkinäistä" termostaattia ihmisellä on..ettei se estä ylikuumenemista..jos järki yhtään pelaa..=o) taikka sit tarttee olla ihan tunteitten vietävissä oleva..tyyppi..joka elää pelkästään vaikka sydämen kuvista..mut juu en enempää kommentoi ettei mee pahemmaks väärinkäsitykseks...
Mutta jos te sanotte, että on väärin ja itsekästä rakastaa muuta kuin sellaista ihmistä, joka rakastaa takaisin, niin samallahan sanotte, että ainoastaan ihmisellä, josta kiinnostutaan, on oikeus tuntea rakkautta ja muiden pitäisi osata vain pitää itsensä kylmänä ja tunteettomana.
Minua vain tökkii tuo ajatus, että te muka voitte valita pystymetsästä ihan kenet tahansa ja sitten rakastua häneen jos haluatte ja taas toisinpäin niin, että vaikka kohtaisitte ihmisen, josta pidätte kaikin puolin ja joutuisitte vaikka työskentelemään hänen kanssaan kahdeksan tuntia päivässä, niin voitte vain valita olla rakastumatta häneen, jos hänkin ei rakastu teihin. Musta ajatus siitä, että ihminen valitsisi sen pohjalta kuka rakastaa itseä on ihan käsittämättömän narsistinen, kun minusta se pohja rakkaudelle kuuluu olla se, että pitää sen toisen ihmisen persoonasta ja arvostaa ja kunnioittaa häntä sekä tuntee häneen luonnostaan vetoa, riippumatta siitä tunteeko hän samoin vai ei. Mä en ymmärrä miten teidän mielestä ihminen joka ei rakastuttuaan odota eikä pyydä mitään on itsekkäämpi kuin ihminen joka ei edes rakastu, ellei saa mitä haluaa ensin.
"omilla toiminnoillaan ja ajatuksillaan pystyy ohjaamaan tunteita poispäinkin.." Mutta miten? Mä toki tiedän kokemuksesta sen, että toiminnoillaan pystyy estämään itseään, esimerkiksi jos huomaa alkavansa ihastua, niin pysyy kaukana siitä kohteesta. Mutta mä käytän nyt edelleen tätä samaa esimerkkiä, että jos se ihminen, johon alkaa ihastua kolahtaa ihan täysillä kaikin mahdollisin tavoin ja hänen kanssaan joutuu olemaan päivittäin läheisesti tekemisissä esimerkiksi töissä, niin miten sä estät ajatuksillasi itseäsi?
Ehkä se ero sitten tosiaan on se, että mulle riittää se yksi hymy silloin tällöin, en mä vain tarvitse kauheaa määrää kaikkea ollakseni onnellinen. Tietenkin ymmärrän sen, että ei toivotut tunteet on ahdistavia sille kohteelle, mutta musta jos mä pidän tunteeni salassa, enkä millään tavoin vaivaa niillä sitä kohdetta, niin minusta se ei ole väärin, eikä sairasta, eikä itsekästä. Mutta hyvä kai tietää, että varsinkin miehet on eri mieltä.
teitittelet mua..tää on nyt mun ajatusta mihin sä vastaat..elä suotta teitittele..pyyhi noi poikien ajatukset tästä hetkeksi pois päästäs..ja keskity siihin mitä mä sulle kirjoitin..=o)
et sä muuten käsitäkkään mitä mä sulle kirjoitin, jos sä samaan aikaan mietit muitten kirjoituksia..
eihän nyt kyse olekkaan pystymetsästä..haloo..vaikka periaatteessa jollet kaveriis mene rakastumaan, niin aika vieraita silloin ollaan ja ennestään tuntemattomia sen kanssa johon ehkäpä sitten tutustumisen myötä rakastutaankin...eli siinnä mieles "pystymettästä" se kaveri katotaan..=o)
niin kyllä mä voin itse sanella kenet mä kohteena koen mun rakkauteni arvoiseksi..ja rakastun siihin joka eniten mun itsekkäitä rakkauteni paljoa ruokkii....olemalla se mielenkiintoisin..sekä henkisesti et ulkoisesti..=o)
..jos ei yhtään vois valita..niin sittenhän sitä voi rakstua joka kauppareissulla kehen vaan..kun ei ole mitään kontrollia kehen rakastuu tai kelle antaa mahdollisuuden päästä sille tunnevyöhykkeelle..missä rakkaus syntyy ja syttyy...=o)
sähän tässä nyt vähättelet ihmistä joka tahtoo vastarakkautta..en mä ole sanonnu missää kohassa kenekään rakkautta taikka syitä huonommiksi..vaan perustellu miks ihminen normisti odottaa vastarakkautta...sehän on normaalia..jo lisääntymisenkin vuoksi..
ei tuu lapsia jos ei tuu pareja..jos kaikki tyytyst rakastamaan etäältä olis maailman väkiluku slut aikas pian..ja paljon yksinäisiä ihmisiä..yymm
Tai sitten sen, että mulla on hyvä maku miehissä, enkä ikinä pystyisi saamaan sellaista miestä, joihin ihastun/rakastun! Ei se ole pelkuruutta, vaan tietoisuutta sosiaalisista normeista! Menisitkö sä iskemään jotain upeaa kaunotarta, jonka äo on 180 ja joka pystyisi saamaan kenet tahansa?
"Siksi vaan tyydyt rakastamaan etäältä pyyteettömästi ja epäitsekkäästi toivomalla rakastetulle kaikkea hyvää." Miten niin, sun pointtihan on ollut, että olen hirvittävän itsekäs, enkä edes osaa rakastaa?!
nielemällä ne tunteeni..jotka ei silloin vaan syystä tai toisesta käy päinsä..=o)
ei kaikkea voi saada..siksi on hyvä opetella järkeistämään asiat..ja kaataa vettä roihuun niin hyvin kun pystyy...ja aika paljon pystyy..vaikka se aikaa veisikin..lopettaa vaan siitä ihmisestä unelmoinnin..jos ei muu auta niin lätäriä kahvitauolla omaan poskeen..itsekuria..ja pakolla vaan hillitsemistä..
olen mä ennekin pystynny intohimoisen rakkauteni kohteen unohtamaa..vaikka sitä 3 vuotta rakastinkin yksipuolisesti..tasan niin kauan rakastin..kunnes tein siitä ite lopun..ja päätin et nyt en enää siihin luo mitään ylimääräistä ajatusta..kesityn vain asiapitoiseen olemiseen ja kattelen muita...ja niin se vaan siitä unohtui..tänä päivänä kun nään sen tyypin mua naurattaa miten höhlänä mä itteeni ruokin ja haaveilin....
mutta nii kait me ihmiset sit ollaa erilaisia..
ei se mustakaan sairasta ole rakastaa vaikka salaa..mikä itelle sopii..rakasta pois..=o)
mutta annetaan kaikkien rakastaa itselleen oikealla tavalla..eiks nii..ei tuomita kenekään rakkautta..ei meillä kellää siihin ole oikeutta..ei sulla eikä mulla..=o)
"Menisitkö sä iskemään jotain upeaa kaunotarta, jonka äo on 180 ja joka pystyisi saamaan kenet tahansa? "
Jostain syystä on käynyt flaksi. Tosin se äo180 on vähän liikaa jopa sellaisen kantajallekin..
Pelkuruus kohdallasi on tosiasia. Sä et ole niin ainutlaatuinen siinä. Tunnen muitakin vastaavanlaisia.
Kurkotat itseäsi korkeammalle. Miksi niin? Väittäisin, että munasarja-ajattelu...
No sekä sinä etteä genio pidätte minua itsekkäänä hirviönä vain siksi, että olen ollut rakastunut ihmiseen, joka ei ollut kiinnostunut minusta. Ehkä näin ei saisi sanoa, mutta minä en koskaan rakastuisi ihmiseen, joka on ns. omaa tasoani ja jos kerran ainoastaan sellaista saa rakastaa, joka saattaisi minut huolia, niin silloinhan minulla ei teidän mukaanne ole oikeutta rakastaa ketään. Tai siis enhän teidän mukaanne koskaan olekaan ketään rakastanut, kun sehän olikin vain teini-ikään jämähtäneen idiootin itserakasta kuvitelmaa, kun unohdin pyytää maksun tunteistani.
sua itsekkäänä hirviönä. Mut se sinun Oikeassa Olemisen Tarve ja muiden ajatusten perusteeton mitätöimisen yrittäminen on hiukan kyseenalaista.
Realistisuus on tosiasia. Sun egollasi varmaan yritetäänkin ketä tahansa, mutta minä tajuan, kenet minä voin saada ja ketä en. Vaikka sut voi ostaa, niin molemmilla mun tunteiden kohteilla oli kunnon arvomaailma, en heistä olisi muuten kiinnostunutkaan.
"Kurkotat itseäsi korkeammalle. Miksi niin?" No mistä tässä koko keskustelussa on ollut kyse? SIITÄ ETTEN MINÄ VOI VALITA KENEEN RAKASTUN!
Sä olet useamman kerran sanonut, etten osaa rakastaa ja että olen itsekäs!
Ja kun sä et vieläkään tajua! En mä yritä mitätöidä sun ajatuksia, vaan ongelma on se, että sinä nimenomaan pidät rakkautta ajatuksena ja minä taas tunteena!
biologia estää sen. Sinä haluat mahdollismman hyvän geeniperimän omaavan jälkeläisen. Se tietää paremmin kuin sinä.
Mutta... Jos on varaa valita, niin eikö silloin rakasta? Onko rakkaus yksinoikeudella seinäruusujen omaisuutta?
ole rakastettusi kanssa ja tulee sen jälkeen kertomaan, että osaatko rakastaa.
Mitä paha on itsekkyydessä? Itsettömyys on paljon pahempi juttu...
Minulla tunne ei sulje pois ajattelua eikä ajattelu pois tunnetta. Ne ei ole erillään toisista, vaan yhtä.
Minä pidän sinua nyt tämän keskustelun jälkeen ainoastaan tyhmempänä, mitä pidin keskustelun alussa. En hirviönä.Periksiantamattomana typeryksenä. Kokeile rakastaa sellaisena rakastettuasi. Kokeile rakastaa ja olla rakastettunsa kanssa periksiantamattomana typeryksenä. Tule sitten kertomaan miten kävi...
En teititellyt, vaan vastasin teidän kaikkien ajatuksiin. Olin ymmärtävinäni, että te kolme olette samaa mieltä.
"jos ei yhtään vois valita..niin sittenhän sitä voi rakstua joka kauppareissulla kehen vaan.." Ai... Minusta taas ei ole ylipäätäänkään mahdollista rakastaa ihmistä jota ei tunne. Silloinhan rakastaa ainoastaan omaa mielikuvaansa siitä ihmisestä. Minusta se, mitä tunnetaan tuntematonta kohtaan on korkeintaan kiinnostusta.
"sähän tässä nyt vähättelet ihmistä joka tahtoo vastarakkautta." En ihmistä joka TAHTOO vastarakkautta, vaan ihmistä, joka ei edes voi rakastaa ELLEI SAA vastarakkautta. Tottakai jokainen toivoo vastarakkautta, mutta jos ei muka voi edes rakastaa ihmistä joka ei rakasta takaisin, niin musta se on aika epäinhimillistä.
".jos kaikki tyytyst rakastamaan etäältä olis maailman väkiluku slut aikas pian.." No joo, mutta molemmat miehet joihin olen ollut rakastunut oli sen verran korkeampi tasoisia, etten olisi heitä voinut saada.
No mulla ei ehkä sitten ole riittävästi itsekuria siihen. Ja oikeastaan olen onnellinen, ettei ole, koska kuitenkin mieluummin tunnen vaikka yksipuolisesti kuin olisin tuntematta kokonaan.
"mutta annetaan kaikkien rakastaa itselleen oikealla tavalla.." Ehdottomasti, kunhan tosiaan rakastaa, eikä vain kutsu jotain mikä ei ole rakkautta rakkaudeksi.
No se on aika lailla mahdotonta. Kun edelleenkään en voi valita sitä kohdetta.
Itsekkyys ja itsettömyys eivät ole vastakohdat.
"Minä pidän sinua nyt tämän keskustelun jälkeen ainoastaan tyhmempänä, mitä pidin keskustelun alussa. " Ai. Minä taas pidän sinua aivan yhtä tyhmänä kuin pidin keskustelun alussakin.
Tämä ei liity lapsiin millään tavalla.
"Jos on varaa valita, niin eikö silloin rakasta?" Jos valitsee sillä perusteella, että kuka tarjoaa eniten, niin ei. Jos valitsee tunteella, niin totta kai.
jäävi puhumaan rakastamisesta. Silloin kun olet rakastanut myös parisuhteessa, ehkä ymmärrät mistä tästä kaikessa on ollut kyse. Todennäköisesti senkin jälkeen olisit sitä mieltä, että miehet ei kykene rakastamaan...
nimenomaan.."Ai... Minusta taas ei ole ylipäätäänkään mahdollista rakastaa ihmistä jota ei tunne. Silloinhan rakastaa ainoastaan omaa mielikuvaansa siitä ihmisestä. Minusta se, mitä tunnetaan tuntematonta kohtaan on korkeintaan kiinnostusta. "..siis säkin valitset ihmisen johon sä alat tunteitas virittelemään..sä silloin vaikutat siihin itse joko enemmän tai vähemmän tietoisesti..mutta vaikutat kumminkin..=o)
siisn tästä on kyse kun puhutaan kohteen valitsemisesta..sä silloin pystyt vaikuttamaan siihin kehen sä paat tuntees likoon..se on alkuun kontrolloitua..koska riisutaan jyvät akanoista..
" En ihmistä joka TAHTOO vastarakkautta, vaan ihmistä, joka ei edes voi rakastaa ELLEI SAA vastarakkautta. Tottakai jokainen toivoo vastarakkautta, mutta jos ei muka voi edes rakastaa ihmistä joka ei rakasta takaisin, niin musta se on aika epäinhimillistä"
ok käsitin väärin..oon pahoillani..ja olen samaa mieltä..tosta epäinhimillisyydestä ja itsekkyydestä
"No joo, mutta molemmat miehet joihin olen ollut rakastunut oli sen verran korkeampi tasoisia, etten olisi heitä voinut saada."
älä ole pessimisti..optimisti edes yrittää..=o)
muksaa illan jatkoo..
samaa mieltä..=o)
Miksi? Miksi on mahdotonta tuntea rakkautta ellei saa vastarakkautta?
"Todennäköisesti senkin jälkeen olisit sitä mieltä, että miehet ei kykene rakastamaan..." Mä tunnen miehiä, jotka rakastaa. Mutta yksikään heistä ei ole valinnut rakkautensa kohdetta!
tiedät, ettei ne ole valinnut?
Noh. Se on vähän sama, jos minä rakastuisin johonkin julkkisnaiseen. Voin pitää viehättävänä jotain sellaista, mutta en mä nyt rakastu sellaiseen. Voin valita sen, että en rakastu.
huikkaan..ettei must ole olemassa mitään tasoja..mihin pitäs yltää ollakseen tarpeeks rakastettava...eeeii..ole paremman luokan kansalaisia ja huonomman luokan kansalaisia..muussa suhteessa kun tuloeroissa ja kun varallisuutta kartotetaan..markkinataloudessa siis ainoostaan..=o)
mutta ihmisenä ja rakkaudessa ei ole tasoja..parempia tai huonompia ihmisiä..enemmän tai vähemmän rakkauden arvoisia..on vaan ihmisiä..ja tilaisuuksia solmia suhteita..kunhan kemiat kohtaa..=o)
niin tasokasta miestä ei olekkaan etteikö hän voi sua rakastaa ja suhun rakastua..sama toisin päin..kaikki on kiinni niistä ihmisistä..ja tunteista ja kemioista..loppu on pelkkää biologiaa..=o)
"...siis säkin valitset ihmisen johon sä alat tunteitas virittelemään..." En. Mä tajuan kyllä mitä sinä tarkoitat, mutta minä henkilökohtaisesti en toimi niin. Jos tapaan ihmisen, johon tunnen luonnostani vetoa, niin jos mahdollista pysyn hänestä kaukana, enkä tapaa häntä. Mutta siis tietysti jos hakisin suhdetta, niin tietysti sen kiinnostuksen mukaan tutustuisin ihmisiin. Tästä olen kyllä samaa mieltä totta kai.
Mutta kun minun ydinajatus tässä on koko ajan ollut nimenomaan se, että jos tapaan sen kiinnostavan ihmisen, enkä voikaan tehdä mitä yleensä eli vältellä häntä ja väkisinkin tutustun häneen edelleen esimerkiksi juuri töissä, niin vaikka en haluaisikaan, niin silti rakastun häneen jos kaikki on hänessä kohdallaan. Ja toisaalta vaikka tapaisin kuinka mukavan ihmisen, niin en pysty pakottamaan itseäni rakastamaan häntä, vaikka kuinka haluaisin. Koska minusta sitä kohdetta ei voi valita.
"älä ole pessimisti..optimisti edes yrittää..=o)" Mä olenkin realisti. :)
niin!
hähä!
Mä olen eri mieltä. Musta jotkut ihmiset on ns. hyviä ihmisiä ja jotkut ns. huonoja ihmisiä. Jotkut ansaitsee elämältä paljon ja jotkut ei mitään. Ja parisuhdemarkkinat on erityisen raadolliset ja myös ongelmalliset, koska nainen ja mies määrittelee tason niin erilaisten asioiden perusteella. Ja sitä paitsi, jos miehet kerran valitsee sen kohteen, niin eiköhän genio ja dayum tehnyt aika selväksi, mikä mun kaltaisten naisten taso on siinä kilpailussa! :D
eihän me sitte olla erilaisia..=o)
ainakaan niin hirveesti...totta ei kehenkään väkisin rakastu vaikka ihminen ois miten mukava, jos siitä puuttuu ne elementit mitä rakastumiseen vaaditaan..kyllä vaan samaa mieltä..=o)
..tuo työpaikka kuvio varmasti hankaloittaa..sitä tunteiden kontrollointia, kun ne kerta jo valloilleen on päässeet...mutta hyvä jos sä kumminki kestät sen tunteen kanssa elämisen..=o)
eetkä oo realisti..ainakaa kokonaan..pikkusen enempi itseluottamusta kuules..;oP
mä oonki Napoleon..itseäni täynnä uhkuen ja puhkuen valmiina rakkaudesta taistoon oleva pikku ihminen..xo)
kävelisin vaikka miehen nenän alle ja nappaisin nenästä kii.."KATSO TÄNNE MÄ OLEN TÄSSÄ JA MÄ OLEN SUHUN IHAN HULLUNA!"...=o)
ei vaan..toimit niin kun itse hyväksi koet...se on tärkeintä et sä olet tilanteeseesi tyytyväinen..ihan sama mitä muut aattelee.. =o)
Koska he ovat sitä mieltä, ettei kohdetta voi valita.
Julkkisnaiseen? Mä en nyt ymmärrä tämän oleellisuutta? Tarkoitatko, että rakastuisit naiseen, jonka tunnet vain seiskan laatujournalismin perusteella? Ethän sinä silloin rakastuisi koko naiseen, koska sitä seiskan kuvaamaa naista ei oikeasti ole edes olemassa.
..aattelitkos pistää tytöt kuriin..???..=o}
hähä..et taida onnistua.. ;o)
mut pyöri toki siinä ympärillä..ei se mua häiritse ollenkaan..
*teetä kippis*
Kuin hyvin sinä tunnet saavuttamattoman rakkautesi kohteen? Sinun rakkautesi on hyvin pitkälti vaalenpunaisten lasien läpi katsottua...
Tuon sulle yhden esimerkin. Minä tunsin yhden ihmisen läpikotasin muutamassa viikossa ja hän ei oppinut tuntemaan minua vuodessa yhtään sen enempää mitä tuttavuutemme alussa...
Sellaista se joskus on, kun mielikuviin rakastuu eikä järkeä kuuntele...
"totta ei kehenkään väkisin rakastu vaikka ihminen ois miten mukava, jos siitä puuttuu ne elementit mitä rakastumiseen vaaditaan..kyllä vaan samaa mieltä..=o)" Eli sitä kohdetta ei voi niin vain valita! Tätä olen huonolla menestyksellä yrittänyt selittää!
Ei kannata Napoleoniin samaistua, taisi pikkumiehellä olla vähän pulmia sen rakkauden fyysisen osaston kanssa... :D
"eetkä oo realisti.." Olenpas, mulla vain sattuu olemaan harvinaisen hyvä maku miesten suhteen. :) Eikä mulla sitä paitsi tällä hetkellä edes ole ketään sellaista elämässäni, menneisyydestä puhuin.
"ihan sama mitä muut aattelee.. =o)" Totta, mutta minua vain loukkaa se ajatus, ettei minulla olisi oikeutta tuntea, tai että tekisin jotain kamalan väärää ja itsekästä rakastamalla ihmistä, jota en voi saada.
hähä!
Mistä sinä tiedät olenko rakastunut mielikuviin vain oikeaan ihmiseen? Tunsin kummankin miehen vuosia, toisen kanssa työskentelin tiiviisti yhdessä ja kummankin kanssa olimme kavereita. Ja he olivat molemmat avoimia, mukavia ihmisiä, jotka näyttivät oman todellisen itsensä ihmisille, joten tunsin heidät kyllä todella hyvin, vikoineen päivineen!
Sitä paitsi sinä voit olla vaikka 30 vuotta naimisissa tuntematta puolisoasi ollenkaan, ei se parisuhde ole mikään tae mistään! Tuolla on ihmisiä, joilla on useampi perhe, eivätkä ne vaimot koskaan edes epäile ja on vaimoja, jotka ei koskaan kerro todellisista haluistaan ja tarpeistaan, joten turha väittää, että parisuhde olisi jokin automaattinen tae, että nyt tiedänkin kaiken toisesta!
on siinä, että sinä et ole ollut riittävän lähellä. Kun todella opit tuntemaan toisen ja senkin jälkeen rakastat, voit onnitella itseään.
Suurin osa ihmisistä ei ole yhdessä rakkaudesta. Se on vaan tapa, että parisuhteessa kuuluu olla ja perhe on se juttu, mikä on jokaiselle tavoiteltava asia.
Mä muuten suosittelen sulle lukemaan meidän keskustelumme uudestaan silloin kun olet rauhoittunut. Saattaisi avartaa sun näkökenttää. Kiinnitä erityistä huomiota omiin ajatuksiin ja reaktioihin tässä...
Miten sinä voisit sen tietää? Kuten sanoin, parisuhde ei ole mikään tae toisen tuntemisesta. Väitän, että minä tunnen paremmin parhaan ystäväni, jonka olen tuntenut lapsesta asti, kuin hänen miehensä, vaikka se en olekaan minä, joka hänen kanssaan parisuhteessa on.
Mä tiedän, ettei maailmassa ole oikeudenmukaisuutta, mutta sun kohdalla todella toivon, että universumi tekee poikkeuksen.
paljon asioita, mitä sinä haluaisit tietää, mutta et tiedä. Sinä et tiedä mitään sellaista, mikä minua kiinnostaa...
"Mä tiedän, ettei maailmassa ole oikeudenmukaisuutta, mutta sun kohdalla todella toivon, että universumi tekee poikkeuksen."
Sitä minäkin toivon.
"Minä tiedän paljon asioita, mitä sinä haluaisit tietää, mutta et tiedä. Sinä et tiedä mitään sellaista, mikä minua kiinnostaa..."
Eiköhän tuo ole aika lailla täysin päinvastoin.
sä luulet. Minä tiedän, miltä tuntuu olla yhdessä rakastetun naisen kanssa. Sinä et tiedä miltä tuntuu olla yhdessä rakastetun kanssa.
Minua ei kiinnostaa tietää miltä tuntuu rakastaa epätodellista mielikuvaa naisesta...
Minua taas ei kiinnosta tietää millaista on olla parisuhteessa, jossa ei rakasta kuin itseään. Minä edes tiedän miltä tuntuu rakastaa, vaikka rakkauteni kohdetta en ole omakseni saanutkaan.
*tyypillinen naisen itsepetos*
Minä tunnen itseni ja sinä et itseäsi tunne.
Itse asiassa minä nimenomaan tunnen itseni, sinun itserakkaudesta paisunut pääsi taas estää sinua tuntemasta yhtään mitään.
Aforismi: Tyypillistä miehen tyhmyyttä.
vähäpätöinen mauste tähän vielä.
Minä tiedän miltä tuntuu seksi rakastetun kanssa. Se on Taivaallista, jos et ole vielä aikasemmin tiennyt...
En tiennyt, mutta sen tiedän, että sun naisesi eivät olisi todellakaan sanoneet samaa sinusta. Katsos tyhmä mies on tyhmä mies myös sängyssä.
Sitten sinun pitäis tuntea minutkin...
Mä oon jäävi puhumaan siitä. Sitä sun pitäis kysyä niiltä naisilta...
Mut olisko jo sovintoseksin aika?
Mistä minä sen tietäisin, kysy niiltä naisiltasi, mutta jos oletukseni on oikea, niin tuskin niitä kiinnostaa.
helpoksi. Näytit kaiken itsestäsi ja minusta näit vaan tämän... http://www.youtube.com/watch?v=mgI0ecU9GBI
Hyvää yötä ja ei muistella pahalla...
Tuskin sinussa on mitään muuta nähtävää. Minusta sinä et tiedä mitään.
"ei muistella pahalla..." Toivottavasti et lopussakin elämässäsi ole näin epärealistinen.
meinaakko nää bannaa mut..???..=o/
elä viitti...mähä oon nii kiltisti ollu..ehken ihan aina mut melkee kummiskii..yym
mä aattelin män maata..ko silmiä lurpsii..jotenka hyvää yötä viliseni..makoilehan maittavasti...
tuutulaulu..=o)
http://www.youtube.com/watch?v=DFbfeaMlLG0
..nähhää...!!! =o}
ihminen on juuri sitä mitä hän on, ei näyttele mitään muuta, kun taas näyttelevästä ei ota selvää kukaan, eikä sitä opi tuntemaan vaikka olisi yhdessä 50 v. Siinä ero.
monen junaan. Toiset jää junasta ja jotkut ei pääse edes asemalle asti. Jotkut ei junaa tarvitse.
Rehellisyys on nimenomaan se juttu, mitä ei uskota. Ei uskota, koska ollaan itse epärehellisiä. Epärehellisiä itselle.
On helppo oppia tuntemaan ihminen, joka on omissa pienissä ahtaissa opetetuissa raameissa. On vaikeampi oppia tuntemaan ihminen, jolla sellaisia ei ole...
enpäs laita...
voi sua. en anna sääliä mutta vähän vierihoitoa vois tuollaiselle selvälle tappaukselle antaa. ei sillä, en mä sua huolisi muuhun,.
"No sekä sinä etteä genio pidätte..."
Ai pidetään vai?
Saathan sinä tehdä ja rakastaa ketä tahansa, ei kai tässä siitä alunperinkään ollut kyse. Noin muutoinhan on tässä tullut mieleen, tai tuli se jo ennen kuin ekan kommenttini kirjoitin, jotta ollaankohan me kirjoiteltu joskus aiemminkin... vähän tekisi mieli luulla niin. Samapa tuo.
Naisena olen täysin samaa mieltä, että sexi rakastetun kanssa on uskomattoman ihanaa, kyllä, taivaallista.
mikä / mitkä piirteet ja asiat ovat naisessa niin totaalisen kammottavan negatiivisia ettei sua enää kiinnosta?
Entä mitkä jutut naisessa ovat sitten positiivisia, kiinnostuksesi herättäviä?
Kiinnostus voi vähetä melkein minkä tahansa asian johdosta. Yleistyksenä voisi sanoa mutkikas luonne, epärehellisyys, ei kykene avoimuuteen... selkeät luonne-erot.
Kiinnostusta herättäviä, niin ulkoiset seikat tietenkin, mutta kestävämmin ajateltuna luonnepuolen samankaltaisuudet ja ah' niin ihanat kohtaamiset tajunnanvirrassa kelluen.
Haluaisitko vielä vähän tarkentaa positiiviset ja negatiiviset?
Eri ihminen, eri asiat. Takapuolen pitää tietty olla mun silmilleni että naisen lähtemistä ovet paukkuen olisi kivempi katsoa, tai liikkumista muutoinkin........
Nojooh, en minä nyt oikein osaa tai halua tarkentaa tuota tuon kummaisemmaksi. Samankaltainen hänen kuitenkin pitää olla, avoin, rehellinen, enimmäkseen mutkaton... sopivissa määrin analysoiva mieleltään. Mitä en jaksaisi katsella, lienee sitten vaikkapa kakaramainen oikuttelu, epärehellisyys, ei saa yksinkertaiseenkaan kysymykseen selkeää vastausta, ei näe itsessään niitä piirteitä mistä kenties on minua syyttämässä... olkoon vaikka nuo.
heh, akselilla helsinki-rovaniemi...
Totta ei rakastuminen jätä järjelle tilaa eikä sitä voi vain napsauttaa pois päältä kun tunteet riehuu sun päässä
Jos minulla ei olisi rakkautta, minulla ei olisi mitään. Miksi luopuisin tunteesta, joka on saanut minut tuntemaan olevani elossa? Naurettava kysymys.
Olisiko hän minun omani, vaikka olisikin omani? Onko hän minun omani jo nyt?
luopua rakkauden tunteesta? Miksi vaihtaa sellainen tunne tyhjyyteen?
Ihan samaa mieltä. Aivan kammottavan itsekkäitä ovat olleet vastaukset. Aivan kuin rakkaudessa ei olisi kyse antamisesta, vaan loputtomasta itsekkäästä oman hyödyn tavoittelemisesta. Surullinen maailma.
Nämä kaksi ovat sama.
Ei minun mielestä ole. Ei minua ole koskaan estänyt rakastamasta edes se, ettei se kohde kunnolla edes huomaa, että olen olemassa.
joskus on ollut parempikin ettei huomaa. Muutenkin kaikki mitä olet tämän aloituksen alla kirjoittanut on kuin omalta näppikseltä. On tullut melkein skitso olo, kun olen lukenut :D
Nyt sitten vain jäädään odottamaan, että joku puska tekee kaksikymmentä aloitusta aiheesta In_no_sence on oikeasti Y.b! :D
Kovin itsekkäiltä ja laskelmoivilta tuntuu muiden vastaukset aiheeseen. Minun mielestä kuitenkin rakkauden kuuluu olla ensisijaisesti epäitsekäs tunne.
on tuomita muiden ajatukset.
Minä ainakin jätin eilen menemättä paikkaan jossa oisin nähnyt ihmisen jota kohtaan minulle on tullut tunteita.
Tiedän että on mahdotonta saada tämä ihminen, joten on parempi olla näkemättä ollenkaan.
En sitten tiedä onko tämä välttely paras mahdollinen ratkaisu.
Mutta ette vieläkään kerro,ovatko nämä ihmiset vapaita parisuhteeseen vai roikutteko heissä juuri sen vuoksi,että he ovat kelvanneet muillekkin? Osa miehistä on ainakin niin sosiaalisia,etteivät yksinkertaisuudessa tajua jos nainen on kiinnostunut hnestä erimielessä.Ja miehiä kovin imartelee heille annettu huomio,ei se silti tarkoita,että he olisivat valmiita hyppäämään mukaan mihinkään muualle.Niin se vai on!
ainakin ihastuessani ja rakastuessani toinen on ollut vapaa. En oo koskaan ihastunut varattuun mieheen. Normaalioloissa en varattuja miehiä edes pidä "miehinä", siis sillä tavalla romanttisessa mielessä miehinä. Tuo että kelpaa muillekin on kyllä enemmän negatiivinen kuin positiivinen asia. Siis siinä mielessä että siitä tulee itse vaan entistä epävarmemmaksi ja varsinkin kun ei oo mitään kilpailuviettiä ollenkaan, niin helposti ajattelee vaan, et sen kun seurustelee sit jonkun muun kanssa vaan. Omapa on asiansa. Se ei silti tarkoita et tunteet vähenisi ollenkaan, koska eihän se toinen mitään pahaa ole tehnyt, vaikka haluaisikin olla muiden kanssa. Ei mulla oo mitään oikeutta säädellä, kuka kenenkin kanssa saa suhteita aloittaa. Olisihan tää elämä huomattavasti helpompaa, jos mulla ois valta päättää kaikesta.:-)
mutta kun istuu metrin päässä työpaikalla. Pidä siinä sitten pokkaa....On aika paha tilanne, en suosittele. Joksu mietin että näkeekö se silmistäni, en tiedä, eikä sillä ole väliä.
Niin päivästä kiinni.
Jos johonkuhun on rakastunut niin se on sitten pakko nähdä ja tavata.
Ja se näkeminen tekee kipeetä jos tietää että se on saavuttamaton kohde mutta pakko se on tavata.
Tuo kuin on sellainen asia millä itseänsä pitää viillellä kerta kerran jälkeen ja ruokkia sitä liekkiä jos se pääsee vähänkään sammumaan.
.... jos on ikäänkuin pakko nähdä kokoajan ja molemmat haluaisi olla yhdessä, mutta toisen "velvollisuudet" eivät sitä salli?
Mielestäni ei koskaan pidä sanoa ei koskaan.
Olen rakastunut mieheen, joka haluaa lapsia ja minä en todennäköisesti voi enää saada enkä haluakaan. Myös mies on rakastunut minuun. Meillä on kuitenkin ollut jo pitempään tapailusuhde, mutta koska välissä on tämä lapsiasia, niin tiedossa on, että suhde ei varsinaisesti kehity, eikä kestä kuin sinne, että mies löytää lapsilleen äidin. Tosin ei hän sitä aktiivisesti hae, mutta joskus voi tulla se hetki, että äiti löytyy. Raskastahan tämä on, varmaan kummallekin ja siksipä näemme silloi tällöin, ettei mene liian vakavaksi.
Jos mulla olisi rakastunut stalkkeri,olisin imarreltu.Vaarallinen tai/ja alaikäinen jätkä ei silti minua saisi,alaikäisyyden paljastan ilman papereita siten et jos on ihan pehmoinen untuvainen karvoitus.Sanoisin suoraan että emme voi tavata,parempi olla törmäämättäkin.
Itse en ole rakastunut, mutta olen kuitenkin aika suuresti ihastunut erääseen mieheen, joka ei kuitenkaan ole kiinnostunut minusta. Tai seksi hänelle kyllä kelpaisi, mutta ei mikään vakavempi, vaikka parisuhdetta etsiikin. Tämä mies on niin hyvä ja mukava ihminen, että pidän tottakai yhteyttä hänen kanssaan, siis ystävinä. Ja eihän sitä ikinä tiedä jos toisen mieli muuttuu, mutta ei ihmisiä kannata "karsia listalta" sen vuoksi ettei heitä voi saada omaksi...
En tule koskaan saamaan italialaista businessmiestä,jollaisesta haaveilen erittäin kuumasti.Tykkään pastasta.Silti jaksan syödä pastaa vaikka hän on dinnerillä vaikkapa USAlaisen vaihto-oppilaan kanssa.Tämä on hahmomies jota ihailen,mutta tuskin tulen saamaan edes treffeille.Tai sitten hän ehkä soittaa mulle!
no se on nyt sitten selvää, ei mitään mahiksia..
HUOH.....
oli ihastusta molemmin puolin ja homma meni jäihin koska oli hieman esteitä ja olisihan järkisyitä ollut sitten myöhemmin mutta en voi käsittää miten joku hylätä tunteet pelkästään järkisyiden takia. Eihän tunteita voi ostaa kaupan hyllyltä tai saada noin vain varsinkaan molemmanpuolisia. Tietenkin tästä voi päätellä että suhde olisi loppunut jo ensimäiseen ongelmaa jos ongelmia edes alussa ei olisi ollut yhtään.
Todella rasittavaa kun ensimmäisen kerran elämässä vähintään vahvaa ihastumista ja kemioita löytyi molemmin puolin. Mutta taas ei kyllä ole ihme kun naiset suomessa on ovat kuin kylmiä panomiehiä.
Olisin voinut joustaa todella paljon jos hommasta olisi jotain tullut vaikka ei olisi tullut niin olisihan voinut siitä tunteesta nauttia niin kauan kuin se kestää.
Oikeita, aitoja rakkauden tunteita on olemassa mutta niitä tulee yhden ihmisen kohdalle tosi harvoin, ehkä 0-3 kertaan elämän aikana.Siksi on suurta tyhmyyttä alkaa liikaa järkeileen ja analysoimaan, koska siitä tunteesta ei voi erehtyä ja sen ainutlaatuisuuden ja harvinaisuuden myös jotenkin alitajuisesti ymmärtää.
olin itsekin tässä syksyllä hyvin vahvasti ihastunut tai jopa rakastunut erääseen nuoreen naiseen. ja tätä siis tapahtuu todella harvoin mulle, että näin syvästi kenestäkään välittäisin. ja tunteet oli kyllä molemminpuolisia, siis aluksi.. tai siltä se ainakin vaikutti. no, muija alkoikin sitten yht'äkkiä ottaa etäisyyttä.. en tiedä mikä sille tuli, sitoutumiskammoako.
ja se tunne kun tajuaa että tää on menetetty peli. aina kun kuulee sen nimen, näkee jopa sen perheenjäseniä jossain.. kaikki muistuttaa siitä. ja joka kerran tuntuu siltä kuin käännettäisi puukkoa rinnassa. no, nyt tää tilanne alkaa jo onneks siltä osin tasaantua.. tuntuu että voi taas hiljalleen hengittää.
enpä tiedä, uskallanko enää ketään päästää lähelle.. ja ikää nyt on vasta päälle 20..
Vaikka tätä miehiltä kysytäänkin niin vastaan naisena että omalla kohdalla en välttele. Vaikka se sattuu niin halua silti nähdä vaikka ne tunteet tulevatkin ja tuntuu kipeältä jälkeenpäin. Vältteleminen satuttaa ehkä enemmän.
Minua on jotkut varatut miehet alkaneet joskus välttelemään mutta en sitten tiedä onko se johtunut jostain tälläisestä vai mistä.