Minua ”hieman” häiritsee avovaimoni puheet avioehdosta, naimisiin menosta ei ole muuta vielä puhuttukaan kuin että avioehto paperit pitää olla kunnossa. Itse en avioehdoista perusta, ei kyllä ole kokemustakaan, mutta en sellaista kokemusta haluaisikaan. Tuntuu lähinnä siltä että suunnitellaan avioeron jälkeistä elämää eikä avioliittoa.
Siis avovaimoni haluaa avioehdon suojellakseen pääasiassa lahjoituksin saamaansa rahaa ja omaisuutta. Minulla ei ole tarvetta avioehdolle, en omista mitään niin erityistä että se pitäisi jotenkin suojata. Omistan talon ja autoja, mutta jos mielessä on yhteinen elämä niin nekin ovat yhteistä.
En tiedä olenko kapeakatseinen mutta olen päättänyt olla menemättä naimisiin tällaisilla ehdoilla. Lähden ennemmin eriteille jos minuun ei luoteta niin paljoa että voisi mennä naimisiin ilman lakimiespapereita. Jos kaikki ei ole yhteistä niin ehkä parempi elää avoparina ja pitää omat tavarat ja omaisuus omina. En havittele osaani toisen omaisuudesta ilmaiseksi, kyse on vain periaatteesta jonka mukaan molemmat ovat tasavertaisia avioliitossa.
En tiedä tuliko tähän mitään erityisempää kysymystä, mutta kuulisin mielelläni mielipiteitänne.
Ihmetellen elämää..
17
1148
Vastaukset
- aaabbbccc111222333
Minä taas yhden omaisuuden menettäneenä en jaa omaisuuttani sinisilmäisyyttäni enää kenenkään kanssa. Ymmärrän hyvin avovaimoasi.
- nix nax
>>En tiedä olenko kapeakatseinen>Jos kaikki ei ole yhteistä niin ehkä parempi elää avoparina ja pitää omat tavarat ja omaisuus omina.>Omistan talon ja autoja, mutta jos mielessä on yhteinen elämä niin nekin ovat yhteistä.>En havittele osaani toisen omaisuudesta ilmaiseksi, kyse on vain periaatteesta jonka mukaan molemmat ovat tasavertaisia avioliitossa.>Tuntuu lähinnä siltä että suunnitellaan avioeron jälkeistä elämää eikä avioliittoa.>Siis avovaimoni haluaa avioehdon suojellakseen pääasiassa lahjoituksin saamaansa rahaa ja omaisuutta.>olen päättänyt olla menemättä naimisiin tällaisilla ehdoilla.
- tpi
"En havittele osaani toisen omaisuudesta ilmaiseksi, "
niinhän sinä teet, jos avioehdosta kieltäydyt.- minun tapani
Mä olen kyllä samaa mieltä. Jos ei halua riskeerata koko elämäänsä niin voi hyvin pysyä avoliitossa, miksi mennä naimisiin, jos ei ole valmis kaikkiin sen vaatimuksiin suostumaan. Ei meillä ainakaan avioehtoa ole tulossa. Kun naimisiin mennään niin naimisissa pysytään. Niinhän sitä luvataan vihkivalassa "kunnes kuolema meidät erottaa". Tiedän että nyt joku haukkuu naiiviksi ja sinisilmäiseksi ja ehkä sellainen olenkin (joo ja kyllä olen tietoinen laista ja tilastoista ja monista surkeista tarinoista) mutta minä haluan elää omien arvojeni mukaan. Onnekseni löysin myös miehen joka on samalla tavalla vanhanaikainen :)
- jorinatsamenee
minun tapani kirjoitti:
Mä olen kyllä samaa mieltä. Jos ei halua riskeerata koko elämäänsä niin voi hyvin pysyä avoliitossa, miksi mennä naimisiin, jos ei ole valmis kaikkiin sen vaatimuksiin suostumaan. Ei meillä ainakaan avioehtoa ole tulossa. Kun naimisiin mennään niin naimisissa pysytään. Niinhän sitä luvataan vihkivalassa "kunnes kuolema meidät erottaa". Tiedän että nyt joku haukkuu naiiviksi ja sinisilmäiseksi ja ehkä sellainen olenkin (joo ja kyllä olen tietoinen laista ja tilastoista ja monista surkeista tarinoista) mutta minä haluan elää omien arvojeni mukaan. Onnekseni löysin myös miehen joka on samalla tavalla vanhanaikainen :)
Jutut avioliiton ikuisesta tosirakkaudesta ovat persaukisempien puolisoiden selityksiä todellisuudessa tapahtuvan henkisen kiristämisen peittämiseksi. Rikkaamman puolison omaisuudesta voi puolet kadota tasinkona jos hän ei alistu puolisonsa oikkuihin avioliiton koossa pysymiseksi.
Todellisessa rakkausavioliitossa molemminpuolinen avioehto ainakin eron varalle on itsestään selvyys, mutta häävalmisteluiden lumoissa uunotettavia puolisoita vilisee keskuudessamme ja sitten tapellaan. - uskontoon
jorinatsamenee kirjoitti:
Jutut avioliiton ikuisesta tosirakkaudesta ovat persaukisempien puolisoiden selityksiä todellisuudessa tapahtuvan henkisen kiristämisen peittämiseksi. Rikkaamman puolison omaisuudesta voi puolet kadota tasinkona jos hän ei alistu puolisonsa oikkuihin avioliiton koossa pysymiseksi.
Todellisessa rakkausavioliitossa molemminpuolinen avioehto ainakin eron varalle on itsestään selvyys, mutta häävalmisteluiden lumoissa uunotettavia puolisoita vilisee keskuudessamme ja sitten tapellaan.Avioliittoon ilman aviohtoa päästyään persaukinen puoliso voi alkaa itse piruksi. Alistetaan, kiristetään, uhkaillaan "vanhanaikaisin omien perinteiden" mukaisesti kunnes kuolema erottaa helvetistä. Hälytyskellot pitäisi soida varsinkin jos kumppanilla on kova kiire avioon lyhyen seurustelun jälkeen tekeytyen kovin uskovaiseksi ja vanhanaikaisten perinteiteiden kunnioittajaksi. Tuollaiset "uskovaiset" tyypit voivat olla sairaalloisen omistuksenhaluisia etteivät anna puolisolle mitään omaa tilaa, ei suo omia harrastuksia ja pitävät sairaassa kuristusotteessaan kunnes toinen tukehtuu. Tämä sairaus pidetään salassa ennen avioliittoa ja esitetään ihan muuta kuin on. Sairas ihminen ei halua avioehtoa, ei tietenkään, sehän on selvää. Varokaa siis.
- mk
Ja sellainen että se omaisuus mikä on kummallakin ennen avioliitoa pysyy myös hänen omaisuutenaan jos ero tulee myös oman suvun perinnöt ja muut pois avio-oikeuden piiristä. Ainoastaan se omaisuus mikä yhdessä hankitaan ja maksetaan kuuluu avio-oikeuden piiriin. Esimerkiksi sinä miehenä ostat uuden auton ja rahoitat ja maksat kakki siihen kuuluvat menot autosta niin jos ei ole avioehtoa niin auto menee erossa puoliksi vaikka vaimosi ei ole maksanut siitä senttiäkään. Et sinä havittelekkaan toisen omaisuutta mutta kun ero voi tulla niin on eri ääni kellossa. Avioehto turvaa sen omaisuuden mikä on sinun omilla tuloilla hankittua. Jos saat vaikka 20 vuoden avioliiton aikana säästettyä 100000 eron osakkeet tai muu rahasto ja olet sen perheen elättämisen ohella pystynyt tekemään niin erossa puolet menee puolisolle ja sehän vasta pännii.
Ei muuta kun avioehtoa tekemään niin ei mene omat eikä puolison rahat sekaisin. - näkemyksiä...
Ymmärrän sinua ja olen siis eri mieltä useimpien vastaajien kanssa. En niinkään avioehtoasiasta yleisesti, mihin suurin osa tuntuu vastauksensa perustavan, vaan luettuani juuri sinun viestisi. Ymmärrän, että tuntuu pahalta, kun ette sanojesi mukaan ole avioliitosta muuten vielä puhuneet mitään (mennäänkö naimisiin, jos mennään niin koska ja miten jne.), mutta avioehdosta puhutaan silti. No, sinun kannaltasi asiassa on se hyvä puoli, että jos avioehtoasia tulee puolin tai toisin kynnyskysymykseksi, niin olette edelleen avopari eikä teidän sitä tilannetta tarvinne muuttaa väkipakolla? Jatkatte siis avoliitossa (jos se jatkuu pidempään, kannattaa miettiä, onko keskinäinen testamentti vanhuudenturvaksi etujenne mukainen vaihtoehto), ja pidätte kumpikin omaisuutenne, joten avokkikin voi olla tyytyväinen - hänen omaisuutensa säilyy, jos tienne erkanevat.
Puuttumatta edelleenkään sen tarkemmin avioehtoasiaan yleisesti, sinun kannattaisi nostaa kissa pöydälle. Totea avokille se, mikä meille täällä, että koet hänen puhuvan pelkästään avioehdosta, vaikka avioehdon tarpeesta eli avioliitosta - avoliittolaiset kun sitä eivät tarvitse - ette ole puhuneet mitään. Pyydä häntä kertomaan, mikä on hänen näkemyksensä avioliitosta ja mitä se hänelle merkitsee juuri teidän suhteessanne. Kun kumpikin ensin selvitätte omat fiiliksenne, onko avioliitosta edes tarvis keskustella, niin sitten voitte ryhtyä pohtimaan, pitääkö keskustella avioehdosta.- Petettykkö
Tämä oli oikeastaan vastaus siihen asiaan joka minua mietityttää. Tiedän kyllä suurin piirtein mitä avioliittolaissa on määrätty ja mikä pätee. Mutta jos katsoo asiaa vähän yleisemmin ja parisuhteen kannalta, niin asia ei olekkaan niin yksinkertainen. Jos taas miettii pelkällä järjellä ja oman edun mukaan niin asia on aika selkeä.
Mun mielestä ensin pitäisi olla halu mennä naimisiin ja elää yhteinen elämä, se vaatii järjestelyjä, omien ja yhteisten asioiden järjestelyä, kompromisseja jne. Järjestelyt ja paperit pitäisi kuitenkin olla sivuseikkoja, eikä pääasia. Vai mitä?
Minulta ainakin nousee karvat pystyyn jos aletaan laittamaan tiukkoja ehtoja asioille ennen kuin itse pääasiasta on puhuttu kunnolla tai sovittu. Ja jos lähtee avioon ”puolittain” niin lopputulos on aika selvä alusta lähtien, eli joko täysillä tai sitten ei ollenkaan. Luulen että nuo pari tiukkojen kommenttien esittäjää eivät ajatelleet asiaa laajemmasta näkökulmasta, suotakoon se vapaus heille. - nyysyx
Petettykkö kirjoitti:
Tämä oli oikeastaan vastaus siihen asiaan joka minua mietityttää. Tiedän kyllä suurin piirtein mitä avioliittolaissa on määrätty ja mikä pätee. Mutta jos katsoo asiaa vähän yleisemmin ja parisuhteen kannalta, niin asia ei olekkaan niin yksinkertainen. Jos taas miettii pelkällä järjellä ja oman edun mukaan niin asia on aika selkeä.
Mun mielestä ensin pitäisi olla halu mennä naimisiin ja elää yhteinen elämä, se vaatii järjestelyjä, omien ja yhteisten asioiden järjestelyä, kompromisseja jne. Järjestelyt ja paperit pitäisi kuitenkin olla sivuseikkoja, eikä pääasia. Vai mitä?
Minulta ainakin nousee karvat pystyyn jos aletaan laittamaan tiukkoja ehtoja asioille ennen kuin itse pääasiasta on puhuttu kunnolla tai sovittu. Ja jos lähtee avioon ”puolittain” niin lopputulos on aika selvä alusta lähtien, eli joko täysillä tai sitten ei ollenkaan. Luulen että nuo pari tiukkojen kommenttien esittäjää eivät ajatelleet asiaa laajemmasta näkökulmasta, suotakoon se vapaus heille.Minä olen naimisissa ja avioehdon laatiminen oli molemmille osapuolille itsestäänselvyys. Rakastan miestäni ja olen hänen kanssaan yhdessä rakkaudesta. En kuitenkaan mennyt naimisiin rakkaudesta, sillä avioliitto on minulle pelkkä juridinen sopimus, paperi, joka helpottaa montaa arjen asiaa elämässä. Aivan samoin kuin avioehtokin. Tätä näkökulmaa avioliitosta te avioehdon vastustajat ette varmaan myöskään voi käsittää?
"Ja jos lähtee avioon ”puolittain” niin lopputulos on aika selvä alusta lähtien, eli joko täysillä tai sitten ei ollenkaan. "
En ymmärrä miten tässä yhteydessä nimenomaan AVIOlitto olisi jotenkin erityinen. Totta kai parisuhteeseen lähdetään (tai ainakin pitäisi lähteä) aina tosissaan, riippumatta sen muodosta (avo/avio). Mutta miten omista ja puolison rahoista huolehtiminen (=avioehto) tähän liittyy? En vaan tajua.
- Avioehtoliitossa.
Varsin on tietämätön tuo ajattelutapasi. Mutta pidä se. Ja anna avokillesi mahdollisuus hankkia parempi mies kumppanikseen.
- Petettykkö
No taidat olla itse tähän paremman puolison hankintaan jo valmistautunut, joko puolisosi tai omaan mahdollisuuteen..
Kehottaisin ajattelemaan asiaa laajemmin
- 4+11
Olet siis menossa naimisiin rahan takia? Itse suunnittelet elämääsi mahdollisen eron jälkeen varmistamalla itsellesi lihavamman siivun vaimosi varallisuudesta. Ehkä vaimosi haluaisi olla varma ettet mene naimisiin hänen kanssaan rahasta vaan hänen itsensä takia.
- moona***^
Sehän on tosiasia, että avioliitto tulee päättymään AINA.. joko avioeroon tai puolison kuolemaan. MIelestäni, jos on valmis sitoutumaan puolisoon menemällä tämän kanssa naimisiin, niin on oltava valmis myös keskustelmaan millaisia toimenpiteitä tehdään, jos liitto ei toimikaan. Kyllähän yrityksen toimintaakin suunnitellessa otetaan huomioon se, jos jokin asia ei toimikaan halutulla tavalla...
Meillä minä olin se, joka oli avioehdon kannalla avioituessamme. Puoliso jarhasi vastaan viime hetkille, kunnes hänen paras ystävänsä erosi avioliitosta vaimonsa petettyä tätä ja vaimo vei mukanaan ison osan omaisuutta tasinkona. Puolisoni tienaa huomattavasti enemmän kuin minä ja hän tulee myös saamaan isomman perinnön. Avioehto oli minulle periaate asia siinä, että haluan osoittaa sillä etten ole "kärkyllä", vaan olen yhdessä sen takia, koska rakastan häntä. Ei kukaan voi luvata rakastavansa puolisoaan 10 tai 20 -vuoden päästä.. aika näyttää miten käy. Jos meillä ei olisi avioehtoa, niin voinhan sanoa nyt, etten ole kiinnostunut puolisoni rahoista.. jos 10 vuoden päästä puolisoni vaatisi eroa, niin en tiedä jaksaisinko katkerana siinä vaiheessa enää noudattaa hienoja periaatteitani vaan veisin kaiken mahdollisen mitä vain mukaani saisin. Valitettavasti ihmisluonto on tällainen.... - Bambunainen
Avioehto on tehty helpottamaan tilannetta, jos avioero nyt jostain syystä joskus tulee. Kuten joku jo kirjoittikin, ei sitä välttämättä jaksa siinä erotilanteessa kauhean sovitteleva ja ystävällinen olla. Tuo ehto on omiaan siinä tilanteessa tekemään siitä vaikeasta erotilanteesta tuolta osin helpomman, ettei tarvitse hampaat irvessä enää taistella jostain Martta-tädin antamasta perinnöstä. Esimerkiksi.
Minulla on itselläni asunto, samoin avomiehelläni on omansa. En voisi kuvitellakaan meneväni naimisiin hänen kanssaan ilman avioehtoa.
Suuresti voisi ottaa päähän erotilanteessa, molempia, jos toinen saisi puolet toisen perse ruvella maksamasta asunnosta. No way. Meille ehto tulee tai sitten avoliitto jatkuu hamaan tulevaisuuteen saakka.
Ei se avioehto mikään epäluottamuslause ole, vaan se on järkevästi ajateltu tulevaisuutta varten. Ei elämästä koskaan tiedä, mitä tapahtuu. Ja sitten, jos jotain tapahtuu, on siinä tilanteessa helpompi selvitä, kun tietää, että edes yksi asia on mahdollista hoitaa ihan selkeästi ilman hirveitä riitoja. Niitä erotilanteessa kun yleensä riittää muutenkin.
Ja ihan oikeasti, kyllä jos teillä se kuvio on niin, että toisella on omaisuutta ja toisella ei, ja se jolla ei sitä omaisuutta ole kieltäytyy avioehdosta, niin antaahan se tietynlaisen kuvan ainakin minulle. Pahoittelen mielikuvaani, koska olen varmasti väärässä, mutta niin, sellainen mielikuva tästä tulee.- Reisska
molemmilla asunto....... Jos naimisiinmennessä on omaisuuden suhteen puntit ns. tasan niineikös se avioehto silloin ole periaatteessa turha? Mollemmathan aloittavat liiton samankokoisella lompsalla ja jos ero tulee niin liiton aikana kertynyt menee myös tasan. Mahdolliset perinnöt tietysti kannattaa ottaa huomioon ja niiden varalle voi ehdon tehdäkin.
Meillä ehto oli itsestäänselvyys koska itse olen se persaukinen ja rouvalla oli talo maksettu jo naimisiinmennessä - Bambunainen
Reisska kirjoitti:
molemmilla asunto....... Jos naimisiinmennessä on omaisuuden suhteen puntit ns. tasan niineikös se avioehto silloin ole periaatteessa turha? Mollemmathan aloittavat liiton samankokoisella lompsalla ja jos ero tulee niin liiton aikana kertynyt menee myös tasan. Mahdolliset perinnöt tietysti kannattaa ottaa huomioon ja niiden varalle voi ehdon tehdäkin.
Meillä ehto oli itsestäänselvyys koska itse olen se persaukinen ja rouvalla oli talo maksettu jo naimisiinmennessäVaikka molemmilla on oma asuntonsa, ei se välttämättä ole samankokoinen tai -arvoinen. Onhan siinä nyt rahallisesti eroa, omistaako yksiön vai parisataaneliöisen ok-talon jossain kaupungissa X.
Itseäni ei ainakaan henkilökohtaisesti epäilytä yhtään tulevaisuudessa avioehdon tekeminen.
Enemmän alkaa epäilyttää, jos ei mies jostain syystä siihen suostuisi. Ja hän on sentään meistä ns.varakkaampi.
Ystäväpiirissäni on avioehto n.90%:sti ja se mikä tässä on erikoisinta, on se, että avioeroon on päättyneet ne liitot, joissa sitä ehtoa ei ole.... Mutta kukin tyylillään.
Nyt on kohta jo menossa vuosi 2010, avioerojen yleisyys on tiedossa ja nykypäivänä ihmisellä on mahdollisuuksia suojautua erilaisia riskejä vastaan. Kysehän on tässäkin riskienhallinnasta.
Tietenkin jos rakkaus on todellakin niin sokea, ettei haluta avioehtoa riippakiveksi rakkausavioliittoon, niin se on oma valinta. Mutta mielestäni todella typerä valinta.
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
- 911505
Asiallinen lähestyminen
Mitä on asiallinen lähestyminen?? Tietääkö tai tajuaako kukaan, varsinkaan miehet??? Eilen NELJÄNNEN kerran jouduin isk1701203En tiedä..
Yhtään minkälainen miesmaku sinulla on. itse arvioin sinua moneenkin otteeseen ja joka kerta päädyin samaan lopputulokse1041060Jennika Vikman avoimena - Isosisko Erika Vikman ohjeisti napakasti Tähdet, tähdet -kisaan: "Älä.."
Jennika ja Erika - niin ovat kuin kaksi marjaa! Ilmeiltään, ääneltään ja eleiltään hyvinkin samanlaiset - toinen on kyll15947- 82870
- 66793
Milloin viimeksi näit ikäväsi kohteen?
Oliko helppo tunnistaa hänet? Millaisia tunteita tuo näkeminen herätti sinussa?40777Vedalainen metafysiikka
Termi ”metafysiikka” kuuluu Aristoteleelle. Metafysiikka tarkoittaa ”fysiikan jälkeen” eli tietoa siitä, mikä on tavalli289743Ai jaa sinä oletkin ahnas
Ja romanttinen luonne, nyt vasta hiffasin että olet naarastiikeri. Parempi myöhään kuin ei milloinkaan.107738Kirjoita nainen meistä jotain tänne
tai minusta, ihan mitä haluat. Niinkin voi kirjoittaa, etteivät muut tunnista, esim. meidän kahdenkeskisistä jutuista. K59725