valheesta ja sen kierteestä

onko kenelläkään kokemusta miehen patologisesta vuosiakestäneestä valehtelemisesta?
Mieheni on valehdellut minulle jo 5v. jatkuvasti jääden jo ainakin 20 kertaa todistettavasti kiinni valheestaan. Hän itse OMA ALOITTTEISESTI aikoinaan n. 5v. sitten lopetti tupakanpolton. Ja minä tietysti kannustin häntä , samoin kuin lapsemmekin. Asia oli erityisen tärkeä pojallemme joka silloin oli n. 15vuotias. Kuitenkin mieheni jäi "ns. kiinni tupakanpoltosta" omalla pihamaallamme "aidan takana"- kun tapasin hänet siellä tupakalla ensikerran, hän juoksi karkuun kun pikkupoika tupakkasuussaan - näky oli näin jälkeenpäin todella surullinen, joka tietysti oli pettymys meille kaikille, mutta ehkä eniten hänelle itselleen - silloin hän vannoi että hän yrittää taas kovasti, eikä ikinä halua nähdä sitä ilkeää enää että pitää juoksennella pitkin pihoja, se hävetti häntä kovasti -mutta ei ymmärrä itsekään miksi hän lankesi, minä ja lapset sanoimme että tulee takapakkeja ja katse eteenpäin - olinkin ihmetellyt mieheni edeltävää parinviikkoista yllättävää "liikunnallista intoa" - (jotka hän sitten silloin ensimmäisellä kerralla kertoikin olleen niitä tupakka reissuja ) ja sen jäkeistä "tupakanhajua" josta mm. mainitsin aivan mainitsemalla että hyi kun haiset tupakalle ja hän siihen hän keksi kaikennäköistä valhetta esim.että olisi istunut lenkillä ollessaan jonkun kaverin autossa jossa kaveri olisi polttanut tms. yhtä älytöntä, jonka tietysti minä uskoin mutta kuitenkin sellaista jota en voinut silloin ajatella että hän keksisi ne jutut ennenkuin tapasin hänet siellä aidan takana jolloin ymmärsin että hei haloo....minua on varmaan petetty niillä jutuilla. Aikaa meni eikä minulla ollut syytä epäillä häntä - ja olimme sanoneet että jos hänelle tulee vaikeeta niin ensin kääntyy jonkun meistä perheenjäsenen puoleen ennen kuin ottaa sen tupakan että haluamme tukea häntä kaikin tavoin ja poikamme oli tosi kannustava häntä kohtaan mutta No ei aikaakaan kun toinen samanlainen tapahtui ja toinen ja toinen valheet eikun syvenivät ja hurjistuivat, löysin tupakoita, kokonaisen kartongin jopa meidän kalan savustuspöntöstä ja hän väitti kiven kovaan että ei tiedä kenen se on ennen kun minä sanoin että se on varmaan sitten meidän poikamme ja vasta sitten hän tunnusti että tupakat on hänen ja hän taas on ratkennut - ja taas hän petti itseään ja valeteli minulle ja lapsille. tämä tupakanpolton lopettaminen on hänelle tarkeää mm. terveydellisistää syistä ja myös tietysti myös muista syistä sekä perheen toivomuksesta (silloin oli 3 murrosikäistä lasta ja minä)
Pikkuhiljaa vuosia myöten minä aloin tulla täyteen valehtelua ja petosta sekä kyselin ja pyysin REHELLISESTI vastaamaan aina välillä että onko hän polttanut ja pyysin ennenkaikkea rehellisyyteen! hän VANNOI että ei ole polttanut, ja uskotteli minua vainoharhaiseksi sekä hulluksi akaksi, hän ei pyydä anteeksi kuten ennen, tuntuu että hän ei usko sitä että minä olen sanonut että en jaksa ennää tätä valhetta - ja toivoin todella Vain häneltä rehellisyyttä 26v. yhteiselon jälkeen- kuitenkin hän jää yhä uudellen ja uudellen kiinni tupakalta milloin minulle ja milloin pojallemme. Ja nykyisin hän kieltää että olisimme nähneet tai oikeasti havainnoineet oikein, vaikka löydämme ja näytämme hänelle ne konkreettiseti ne tupakatkin mitä hänellä on - mutta hän kieltää ja keksii mitä erikoisempia juttuja niistä. Ne on milloin kenenkin tai sitten ne on jääny hänelle edellisestä kiinnijäämisestä tms. mutta ei mitään uskottavaa tarinaa... oikeastaan ne tarinat ovat aivan sama eniten tässä huolettaa se että olemme todella pettyneet häneen; ei siihen että hän ei pysylopettamaan tupakanpolttoaan vaan siihen että hän VALEHTELEE VALEHTELEMISTAAN ja keksii mitä omituisempia juttuja. mm. lasteni tuplayo-juhlat on mieheni pilannut juuri järjestäen tälläisen valehtelemis episoodin juuri ylioppilasviikolle. Ei ollut paljon juhlamieltä- vaikka lasten kanssa yhdessä pääsimme siitä yli ja saimme kokoon hienot juhlat, ja mieheni varmasti katui ja katuu sitä mutta se ei häntä parantanut - mitä ihmettä teen/teemme hänen kanssaan?? nyt jo aikuisiän saavuttaneet lapsemme on nyt muuttaneet pois ja pääasiassa asun mieheni kanssa ja minun mittani on tullut täyteen - auttakaa ihmiset mitä minä teen? Mistä hän voisi saada hoitoa? kuitenkin ikävänä asiana voin kertoa että olemme hänen sisarusparvestaan ainut pariskunta joka on enää vielä naimisissa, muut ovat eronneet enemmän tai vähemmän saman asian takia, ja myös rakkaalla-anopillani on taipumusta tähän patologiseen valehtelemiseen. Olen miettinyt onko meillä enää yhteistä tulevaisuutta vain onko tama tässä? Auttakaa ja kertokaa jos teillä on samanlaisia tarinoita......