endo + hoidoilla raskaaksi?

Iso kiitos vastauksestasi!

Meillä vauvaa siis toivottu noin 1,5 vuotta. Mulla on nuoresta lähtien ollu aika kovat menkkakivut, ja e-pillereitä söin sen takia n. 11 vuotta, kunnes sitten tuli ajankohtaiseksi tämän perheen perustaminen. Minulla endometrioosi ilmeisesti villiintyi juurikin sen takia, kun lopetin pillerit. Vuodessa kivut meni tosi pahoiksi, jouduin olemaan töistä pois, kramppasi ihan hulluna, sisäreidet oli tulessa, sääret ja kädet puutui ja oksentelin. Kävin kipujen takia yksityisellä gynellä, joka sitten laittoi lähetteen sairaalaan laparoskopiaan. Kirurgi sai poistettua enimmät endopesäkkeet, mutta sitä jäi mm. peräsuolen ympärille (siitä kiitoksena ulostuskivut). Molemmat munanjohtimet on auki ja munasarjat näytti kuulemma ihan normaaleilta. Laparoskopian ja endometrioosidiagnoosin jälkeen päästiin melko nopeasti sairaalan lapsettomuuspoliklinikalle, jossa hoitavana lääkärinä on onnekseni sama gyne jolla kävin yksityisellä. Nyt tosiaan mies kävi antamassa siemennestenäytteen pari viikkoa sitten, tulokset pitäis tulla vielä ennen joulua. Ekalla lapsettomuuspolikäynnillä lääkäri puhui että aloitettais inseminaatiohoidolla, mikäli miehen simpat on ok. Sanoi kyllä, että toki meidänkin toiveita kuunnellaan. On vaan itse vielä niin pihalla koko hoidoista etten tiedä mitä ajatella ja mitä toivoa - no, lasta tietenkin, mutta niiden hoitojen suhteen siis. Onko järkeä tuhlata aikaa inseminaatioihin, jos mun endo etenee ja pahenee taas koko ajan. En siis tälläkään hetkellä syö pillereitä, vaan yritellään nyt luomuna kevääseen asti kunnes hoidot sitten alkaa (tammikuussa suunnittelukäynti). TIlanne kun pitäis nyt olla aika optimaalinen, kun enimmät endopesäkkeet on leikattu pois. Kivut on tällä hetkellä suhteellisen siedettävät (eivätkä ole merkittävästi pahentuneet syksyn aikana), pärjään lääkeyhdistelmällä Litalgin Miranax Panadol.

Oletko minkäikäinen? Meitä lääkäri yritti lohdutella sillä että olemme vielä suhteellisen nuoria (28), mutta ei paljoa lohduta...

pelokas11 kirjoitti:

Iso kiitos vastauksestasi!

Meillä vauvaa siis toivottu noin 1,5 vuotta. Mulla on nuoresta lähtien ollu aika kovat menkkakivut, ja e-pillereitä söin sen takia n. 11 vuotta, kunnes sitten tuli ajankohtaiseksi tämän perheen perustaminen. Minulla endometrioosi ilmeisesti villiintyi juurikin sen takia, kun lopetin pillerit. Vuodessa kivut meni tosi pahoiksi, jouduin olemaan töistä pois, kramppasi ihan hulluna, sisäreidet oli tulessa, sääret ja kädet puutui ja oksentelin. Kävin kipujen takia yksityisellä gynellä, joka sitten laittoi lähetteen sairaalaan laparoskopiaan. Kirurgi sai poistettua enimmät endopesäkkeet, mutta sitä jäi mm. peräsuolen ympärille (siitä kiitoksena ulostuskivut). Molemmat munanjohtimet on auki ja munasarjat näytti kuulemma ihan normaaleilta. Laparoskopian ja endometrioosidiagnoosin jälkeen päästiin melko nopeasti sairaalan lapsettomuuspoliklinikalle, jossa hoitavana lääkärinä on onnekseni sama gyne jolla kävin yksityisellä. Nyt tosiaan mies kävi antamassa siemennestenäytteen pari viikkoa sitten, tulokset pitäis tulla vielä ennen joulua. Ekalla lapsettomuuspolikäynnillä lääkäri puhui että aloitettais inseminaatiohoidolla, mikäli miehen simpat on ok. Sanoi kyllä, että toki meidänkin toiveita kuunnellaan. On vaan itse vielä niin pihalla koko hoidoista etten tiedä mitä ajatella ja mitä toivoa - no, lasta tietenkin, mutta niiden hoitojen suhteen siis. Onko järkeä tuhlata aikaa inseminaatioihin, jos mun endo etenee ja pahenee taas koko ajan. En siis tälläkään hetkellä syö pillereitä, vaan yritellään nyt luomuna kevääseen asti kunnes hoidot sitten alkaa (tammikuussa suunnittelukäynti). TIlanne kun pitäis nyt olla aika optimaalinen, kun enimmät endopesäkkeet on leikattu pois. Kivut on tällä hetkellä suhteellisen siedettävät (eivätkä ole merkittävästi pahentuneet syksyn aikana), pärjään lääkeyhdistelmällä Litalgin Miranax Panadol.

Oletko minkäikäinen? Meitä lääkäri yritti lohdutella sillä että olemme vielä suhteellisen nuoria (28), mutta ei paljoa lohduta...

Lue lisää

Hei,

Olen 30-vuotias ja täytän ensi vuonna "jo" 31. Meille lääkäri sanoi, että nuori ikä antaa toivoa myös. Toisaalta endon kanssa ei kuulemma kannatta aikailla ja lääkärin mukaan inseminaatiot endotapauksissa turhia. Myös minulla kaikki pelaa kuin unelma, ovuloin (jopa 2 follia ilman lääkkeitä!), limakalvot on aina oikein hyvät ja miehen spefma priimaa. Julkisella puolella käsittääkseni inseminaatioita kuitenkin yritetään aika helposti tehdä, sillä IVF on kuitenkin kalliimpi. Yksityisillä klinikoilla inseminaatioita tehdään ylipätään yleensä max. 3, mutta julkisella niitä on joillakin saatettu teettää jopa 5-6 ennen kuin on suostuttu IVF/ICSI -hoitoon. En mitenkään yleistä, mutta varmaan on aika paljon kiinni julkisen paikan linjauksista ja lääkäristä. Meillä tuttavapiirissa sekä julkisen että yksityisen puolen hoidoissa olevia ja pääsääntö on, että yksityisellä pääsee hoitoihin nopeasti ja aikataulut sen mukaan, miten lompakko a pää kestää. Endosta vielä sitä, että toisillahan tuo laparoskopia auttaa niin hyvin, että luomuraskauskin on mahdollinen. Meille lääkäri sanoi, että todennäköisesti saattaisin hyvällä tuurilla tulla siinä 40 raskaaksi - sillon se endo yleensä rupeaa helpottamaan. Tämä myös ehkä selittää ne kuuluisat "ihmeraskaudet", joita aina selitetään: "se ja sekin tuli raskaaksi sitten, kun lopettivat hoidot, meni vuosia ja pälä pälä...". Että ihan biologiaa vaan nekin ihmeet...Sinuna vaatisin tiukkana suoraan IVF -hoitoa, koska jos endosi on jo alkujaan niin pahaksi päässyt, että sitä pitää leikkaamalla hoitaa. Oletteko muuten harkinneet yksityistä klinikkaa tai olisiko teillä siihen mahdollisuutta?

kurjimus ja surkimus kirjoitti:

Hei,

Olen 30-vuotias ja täytän ensi vuonna "jo" 31. Meille lääkäri sanoi, että nuori ikä antaa toivoa myös. Toisaalta endon kanssa ei kuulemma kannatta aikailla ja lääkärin mukaan inseminaatiot endotapauksissa turhia. Myös minulla kaikki pelaa kuin unelma, ovuloin (jopa 2 follia ilman lääkkeitä!), limakalvot on aina oikein hyvät ja miehen spefma priimaa. Julkisella puolella käsittääkseni inseminaatioita kuitenkin yritetään aika helposti tehdä, sillä IVF on kuitenkin kalliimpi. Yksityisillä klinikoilla inseminaatioita tehdään ylipätään yleensä max. 3, mutta julkisella niitä on joillakin saatettu teettää jopa 5-6 ennen kuin on suostuttu IVF/ICSI -hoitoon. En mitenkään yleistä, mutta varmaan on aika paljon kiinni julkisen paikan linjauksista ja lääkäristä. Meillä tuttavapiirissa sekä julkisen että yksityisen puolen hoidoissa olevia ja pääsääntö on, että yksityisellä pääsee hoitoihin nopeasti ja aikataulut sen mukaan, miten lompakko a pää kestää. Endosta vielä sitä, että toisillahan tuo laparoskopia auttaa niin hyvin, että luomuraskauskin on mahdollinen. Meille lääkäri sanoi, että todennäköisesti saattaisin hyvällä tuurilla tulla siinä 40 raskaaksi - sillon se endo yleensä rupeaa helpottamaan. Tämä myös ehkä selittää ne kuuluisat "ihmeraskaudet", joita aina selitetään: "se ja sekin tuli raskaaksi sitten, kun lopettivat hoidot, meni vuosia ja pälä pälä...". Että ihan biologiaa vaan nekin ihmeet...Sinuna vaatisin tiukkana suoraan IVF -hoitoa, koska jos endosi on jo alkujaan niin pahaksi päässyt, että sitä pitää leikkaamalla hoitaa. Oletteko muuten harkinneet yksityistä klinikkaa tai olisiko teillä siihen mahdollisuutta?

Lue lisää

Ei olla harkittu yksityistä klinikkaa, mies on vieläkin niin puulla päähän lyöty että yleensäkin tarvitaan hoitoja. Sen on aika vaikeeta ymmärtää koko endometrioosia ja miten se vaikuttaa tähän touhuun... Odotellaan nyt ne simppatestin tulokset ja katsotaan sitten, miten nuo julkisen puolen hoidot starttaa ja miten hyvin meitä kuunnellaan. Taloudellisesti olis kyllä mahdollista yksityiselle puolelle siirtyminen jossain vaiheessa, jos on tarvis (ts. ei olla tyytyväisiä julkiseen). Aika hurjaa, mut välillä jopa toivon ettei miehen tuote olis aivan priimaa, ettei sitä inseminaatiota tartteis turhaan tehdä useita kertoja... Pääsis suoraan IVF-hoitoihin. Mutta aika näyttää. Ekalla käynnillä lääkäri sanoi, että tapana on tehdä pari-kolme inseminaatiota jos miehen siittiöt on ihan ok, MUTTA myös meidän toiveita kuunnellaan. En sit tiedä suostuuko ne siihen että jätettäis inseminaatiohoidot kokonaan väliin.

Luulen että kestän hoitojen fyysisen puolen sekä mahdollisen taloudellisen uhrauksen loistavasti, mutta henkinen kantti on nyt jo kovilla. Tässä iässä kun alkaa samanikäiset kaveritkin perustaa perhettä, tuntuu niin tuskaiselta kuulla vauvauutisia vähän väliä vaikka ymmärrän ettei se ole meiltä pois jos muut saa vauvoja. :(

Kiitos kommenteistasi ja kovasti tsemppiä!

kurjimus ja surkimus kirjoitti:

Hei,

Olen 30-vuotias ja täytän ensi vuonna "jo" 31. Meille lääkäri sanoi, että nuori ikä antaa toivoa myös. Toisaalta endon kanssa ei kuulemma kannatta aikailla ja lääkärin mukaan inseminaatiot endotapauksissa turhia. Myös minulla kaikki pelaa kuin unelma, ovuloin (jopa 2 follia ilman lääkkeitä!), limakalvot on aina oikein hyvät ja miehen spefma priimaa. Julkisella puolella käsittääkseni inseminaatioita kuitenkin yritetään aika helposti tehdä, sillä IVF on kuitenkin kalliimpi. Yksityisillä klinikoilla inseminaatioita tehdään ylipätään yleensä max. 3, mutta julkisella niitä on joillakin saatettu teettää jopa 5-6 ennen kuin on suostuttu IVF/ICSI -hoitoon. En mitenkään yleistä, mutta varmaan on aika paljon kiinni julkisen paikan linjauksista ja lääkäristä. Meillä tuttavapiirissa sekä julkisen että yksityisen puolen hoidoissa olevia ja pääsääntö on, että yksityisellä pääsee hoitoihin nopeasti ja aikataulut sen mukaan, miten lompakko a pää kestää. Endosta vielä sitä, että toisillahan tuo laparoskopia auttaa niin hyvin, että luomuraskauskin on mahdollinen. Meille lääkäri sanoi, että todennäköisesti saattaisin hyvällä tuurilla tulla siinä 40 raskaaksi - sillon se endo yleensä rupeaa helpottamaan. Tämä myös ehkä selittää ne kuuluisat "ihmeraskaudet", joita aina selitetään: "se ja sekin tuli raskaaksi sitten, kun lopettivat hoidot, meni vuosia ja pälä pälä...". Että ihan biologiaa vaan nekin ihmeet...Sinuna vaatisin tiukkana suoraan IVF -hoitoa, koska jos endosi on jo alkujaan niin pahaksi päässyt, että sitä pitää leikkaamalla hoitaa. Oletteko muuten harkinneet yksityistä klinikkaa tai olisiko teillä siihen mahdollisuutta?

Lue lisää

Meille lääkäri sanoi, että todennäköisesti saattaisin hyvällä tuurilla tulla siinä 40 raskaaksi - sillon se endo yleensä rupeaa helpottamaan. Tämä myös ehkä selittää ne kuuluisat "ihmeraskaudet", joita aina selitetään: "se ja sekin tuli raskaaksi sitten, kun lopettivat hoidot, meni vuosia ja pälä pälä...".

Hitsiläinen, olen 44v ja 2,5 vuotiaan äiti. Luomuna tulin kyllä raskaaksi, ja rv,31 terveen keskosen pyöräytin, koskapa kohtu ei enempää kestänyt. Senpä voin kertoa ettei se endo helpottanut koskaan, ihan vain paheni, ja paheni. Minulle ei kukaan sanonut että endo helpottaisi vielä vuosiin, ja mittarissa oli siis jo 44, kohtu leikattiin tänä vuonna. Nyt olen siis jo kohdustani päässyt eroon, samoin kivut jäivät leikkauspöydälle. Lapsilleni tuli 20v ikäeroa.

Enpä ole koskaan kuullut että endo helpottaisi muusta syystä kuin siitä että kuukautiskierto lakkaa, ja raskaaksi on kyllä sitten enää paha tulla.

äiti kolmelle kirjoitti:

Meille lääkäri sanoi, että todennäköisesti saattaisin hyvällä tuurilla tulla siinä 40 raskaaksi - sillon se endo yleensä rupeaa helpottamaan. Tämä myös ehkä selittää ne kuuluisat "ihmeraskaudet", joita aina selitetään: "se ja sekin tuli raskaaksi sitten, kun lopettivat hoidot, meni vuosia ja pälä pälä...".

Hitsiläinen, olen 44v ja 2,5 vuotiaan äiti. Luomuna tulin kyllä raskaaksi, ja rv,31 terveen keskosen pyöräytin, koskapa kohtu ei enempää kestänyt. Senpä voin kertoa ettei se endo helpottanut koskaan, ihan vain paheni, ja paheni. Minulle ei kukaan sanonut että endo helpottaisi vielä vuosiin, ja mittarissa oli siis jo 44, kohtu leikattiin tänä vuonna. Nyt olen siis jo kohdustani päässyt eroon, samoin kivut jäivät leikkauspöydälle. Lapsilleni tuli 20v ikäeroa.

Enpä ole koskaan kuullut että endo helpottaisi muusta syystä kuin siitä että kuukautiskierto lakkaa, ja raskaaksi on kyllä sitten enää paha tulla.

Lue lisää

Myös mulle on lääkäri sanonut, että endo alkaa yleensä helpottamaan 40 iässä. Näin siis väitti yliopistosairaalassa pitkään työskkennellyt erikoislääkäri. En sitten tiedä, että liittyykö endon helpottuminen ja oireilu ylipätään siihen, mihinkä asteinen endo on kyseessä. Mulle on puhuttu luokista 1-3 ja muistan myös näheeni ainakin yhden tutkimuksen, jossa eri "vaikeusasteisiin" jaetuilla potilailla oli hieman toisistaan poikkeavat tulokset IVF -hoidoissa. Ja tuttavapiirissä myös on joillakin endo helpottunut raskauden jälkeen. Se, että sinulla endo ei ole helpottanut, ei tarkoita kuitenkaan sitä, etteikö asia näin olisi.

Sain negatiivisen tuloksen raskaustestistä. Olin valmistautunut sekä positiiviseen että negatiiviseen tulokseen joten pettymys ei ollut niin suuri. Nyt vaan suunta eteenpäin uuteen koitokseen, toivoa ei pidä menettää. :)
Pääsimme hoitojonoon joka on kunnallisella puolella tällä hetkellä niin pitkä, että hyvä jos ennen kesää ehdimme yrittää uudestaan. Mutta toivottavasti odotus palkitaan. :)

35v naikkonen kirjoitti:

Sain negatiivisen tuloksen raskaustestistä. Olin valmistautunut sekä positiiviseen että negatiiviseen tulokseen joten pettymys ei ollut niin suuri. Nyt vaan suunta eteenpäin uuteen koitokseen, toivoa ei pidä menettää. :)
Pääsimme hoitojonoon joka on kunnallisella puolella tällä hetkellä niin pitkä, että hyvä jos ennen kesää ehdimme yrittää uudestaan. Mutta toivottavasti odotus palkitaan. :)

Lue lisää

Miehen simppatestin tulokset tuli, ei aivan priimaa mutta kuitenkin ihan suhteellisen ok, ei pitäisi siis olla siittiöistä kiinni (liikkuvuudessa ja siittiöiden muodossa toivomisen varaa, mutta silti). Nyt vaan jänskäillään että laittaako ne kuitenkin eka inseminaatioon tai useampaankin. Mulla on ollu taas ihmeellistä vihlomista paljon ennen kuin menkkojen edes pitäis alkaa, aika todennäköistä että endo siellä taas jyllää. Tunnen itseni vähän tyhmäksi, kun en halunnut ottaa e-pillereitä käyttöön laparoskopian jälkeen siihen asti, kunnes hoidot alkaa. Jos niillä olis saatu jarrutettua endon etenemistä? Fiilikset vaihtelee laidasta laitaan, välillä toivo on pilvissä ja välillä taas mieli niin maassa ettei mitään rajaa. :(

35v naikkonen kirjoitti:

Sain negatiivisen tuloksen raskaustestistä. Olin valmistautunut sekä positiiviseen että negatiiviseen tulokseen joten pettymys ei ollut niin suuri. Nyt vaan suunta eteenpäin uuteen koitokseen, toivoa ei pidä menettää. :)
Pääsimme hoitojonoon joka on kunnallisella puolella tällä hetkellä niin pitkä, että hyvä jos ennen kesää ehdimme yrittää uudestaan. Mutta toivottavasti odotus palkitaan. :)

Lue lisää

Tää ei voi olla totta! Tänään kp 30/28, ja aamulla tehty raskaustesti näytti plussaa! En voi uskoa tätä. Aluksi tuli itku ilosta, nyt pelottaa että on kohdunulkoinen tms., peruspessimisti kun olen... Menkkakipujen tapaista vihlontaa on ollut jo useamman päivän ja on vieläkin (ei koko ajan vaan muutaman kerran päivässä), mutta ei minkäänlaista vuotoa. Ensi viikolle mulla on varattuna siis lääkärille aika, oli tarkoitus suunnitella hoitoja - pitänee perua se?! Mitä olette mieltä, käynkö terkkarissa vielä verikokeessa varmistamassa että oikeasti olen raskaana?

pelokas11 kirjoitti:

Tää ei voi olla totta! Tänään kp 30/28, ja aamulla tehty raskaustesti näytti plussaa! En voi uskoa tätä. Aluksi tuli itku ilosta, nyt pelottaa että on kohdunulkoinen tms., peruspessimisti kun olen... Menkkakipujen tapaista vihlontaa on ollut jo useamman päivän ja on vieläkin (ei koko ajan vaan muutaman kerran päivässä), mutta ei minkäänlaista vuotoa. Ensi viikolle mulla on varattuna siis lääkärille aika, oli tarkoitus suunnitella hoitoja - pitänee perua se?! Mitä olette mieltä, käynkö terkkarissa vielä verikokeessa varmistamassa että oikeasti olen raskaana?

Lue lisää

Aluksi: Oikein paljon onnea positiivisesta testistä! on toki vielä aikaista onnitella, mutta nyt siis todettu, että voit tulla luomusti raskaaksi ja se jos mikä on hyvä uutinen!
Menisin sinuna verikokeeseen ja sen mukaan näkee HCG arvosta, että raskaus on varmasti alkanut. Sitten eikun varhaisultraan 3 vkon päästä katsomaan onko sykettä ja monta :)
Olet juuri sellainen tapaus, mitä kadehtien seuraan. Hoidot alkamassa ja luomu-raskaus yllättää! mikä sen helpottavampaa.

Endo-leikkauksen jälkeen iso osa potilaista raskautuu 1/2 vuoden sisällä. Onneksi et siis ottanut pillereitä käyttöösi. Itselläni on tehty avoleikkauksena endo-leikkaus viime toukokussa. Endometrioosi-kystia poistettiin molemmista munasarjoista, mutta munasarjoja ei tarvinnut kuitenkaan poistaa. MOlemmat siis vielä toiminnassa, toistaiseksi. Vatsaontelossa endoa oli siroteltuna pitkin poikin, kohdun ja virtsarakon välissä ja takana, suolen pinnalla ja vatsakalvossa. Kokonaan sitä ei siis kirurgisesti voida koskaan poistaa. Lääkkein hidastettiin 3 kk ja nyt ihanaa kun kivut on rauhoittunut! Käytiin yksi epäonnistunut IVF ja tuoresiirto 4kk leikkauksen jälkeen ja nyt menkkoja odotellessa, jotta päästään PAS:iin seuraavassa kierrossa.

Takana pian 5 vuotta lapsettomuutta, hoitoja kolmisen vuotta. Inseminaatioita ja yksi aiempi IVF, jonka viimeisestä PAS:sta raskaus alkoi, mut meni kuitenkin kesken jo viikko testistä. Haamuviiva ei muuttunut koskaan tummaksi vaan hävisi kokonaan viikon päästä. Nyt jälkikäteen antaa se kuitenkin voimia ajatellessa, että raskaus todella sai alkunsa, vaikkei jatkunutkaan. Ei siis välttämättä ole täysin mahdoton ajatus, että joskus olisin vielä raskaana ja saisin sen kauan kaivatun nyytin (tai vaikka 2) syliini :)
Nyt luomu-kierto siis menossa, olisinpa yhtä onnekas kuin sinä!

Olen 35-vuotias nainen ja söin e-pillereitä monta vuotta. Kun lopetin pillerit, tulin raskaaksi melkein heti mutta raskaus päättyi keskenmenoon (ennen 12 vk) ja kaavintaan. Sen jälkeen yritimme luomuna vuoden ilman tulosta ja menimme sitten tutkimuksiin. Miehen siittiöt suht hyvät, mutta itse jouduinkin kunnon tutkimusrumbaan. CA-125 arvo oli kunnolla koholla, muut arvot normaalit. Monien ultraäänitutkimusten, verikokeiden, magneettikuvauksen ja tähystyksen jälkeen selvisi, että kohdun takana on endo, jota ei tässä vaiheessa lähdetä leikkaamaan, koska oireita ei juurikaan ole. Tämän jälkeen tuli pitkä jarrutushoito, jolloin sain kaksi jarrupiikkiä neljän viikon välein. Ne kävin laittamassa terveyskeskuksessa. Niiden jälkeen alkoi Pregnyl-piikitykset, jossa annosta nostettiin lopussa 350 yksikköön/päivä. Huomenna otan irroituspiikin, ensi viikolla on punktio sekä siirto ja sitten vaan parin viikon jännitys. Oireita ei ole pahemmin ollut, mutta psyykkisesti vuosi on ollut todella raskas, kun jossain vaiheessa epäiltiin syöpääkin. Olen melko toiveikas, mutta olen valmis useampaankin hoitoon. Onkohon muita näin vanhoja samassa tilanteessa? Jos tämä kerta ei onnistu, miten hoidoissa yleensä jatketaan, milloin voi yrittää seuraavaa alkionsiirtoa, mikäli pakastimeen asti niitä selviää?