Oisko vinkkejä kaksosvauva arkeen?

Ennakoi, ennakoi, ennakoi. Säännöllinen päivärytmi auttaa.

Nää saattaa olla tuttua kauraa, kun sulle on jo ehtinyt kertyä puolen vuoden verran kokemusta, mutta tässä joitakin meidän juttuja:

Kannatan myös tuota säännöllistä päivärytmiä. Minuutilleen se ei tule onnistumaan, mutta edes lempeä ohjaus jonkinlaiseen säännönmukaisuuteen auttaa.

Jos teillä vielä heräillään öisin syömään, kannattaa herättää myös toinen siinä samalla kun toinen herää, näin pääsee itse vähemmillä herätyksillä.

Sitterit ovat olleet meillä ihan ehdottomia, vaikka vauvoja ei niissä pitkiä aikoja kerralla pidetäkään, on ne joskus kullanarvoisia kun kahta ei voi yhtäaikaa sylissä hyssytellä. Sitterissä keinuminen tuntuu olevan kivaa ja rauhoittavaa ja vauva viihtyy siinä hyvin kun on toisen kanssa vaikka vaippaa vaihtamassa, imettää tms. Myös ruuanlaitto ja muu keittiössä touhuilu sujuu huoletta jos pojat ovat sittereissä tilannetta tarkkailemassa. :)

Vaunulenkeille olen ottanut kukaan rintarepun. Jos toinen vauva huutaa, otan huutajan rintareppuun johon yleensä rauhoittuu (Kantoliina ajaa saman asian). Näin vältän sen että toinenkin heräisi karjumaan. Silloin saa taatusti sääliviä katseita kanssalenkkeilijöiltä, kun työntää kaksostenvaunuja ja vaunuista kuuluu huutoa stereona. x)

Meillä illalla nukkumaanmeno sujuu paremmin, jos aletaan rauhoittua jo vaikkapa tuntia ennen nukkumaanmenoaikaa. Telkkari kiinni jos on ollut päällä ja muutenkin ollaan rauhakseen, ei kolistella keittiössä, leikitetä vauvoja tms. Tästä olen itse pitänyt huolta aivan erityisesti silloin kun olen ollut poikien kanssa öitä kolmestaan isän ollessa työreissussa. Kahden väsyneen vauvan iltakiukun rauhoittelu on melko haastavaa yksin.

Muistan miten raskasta kaksosten kanssa oli. Tai pitäisikö sanoa, etten muista. Ensimmäinen vuosi meni ihan sumussa univelan takia. Esikoisen kanssa oli niin paljon helpompaa, ei voi puhua samana päivänäkään yksösistä ja kaksosista.

Meillä oli tiukka päivärytmi. Lapset saivat ruokaa kellon mukaan ja laitettiin nukkumaan joka päivä samaan aikaan. Ihan sama vaikka lapsilla näytti luonnostaan olevan eri rytmi. Vanhempien jaksaminen on kuitenkin kaiken a ja o. Hiiteen lastenehtoisuudet!

Nyt lapset ovat jo menossa kouluun ja toinen vaatii unta vähintään 12 tuntia päivässä, kun toinen pärjää kahdeksalla. He ovat yksilöitä, mutta mistään ei olisi tullut mitään, jos olisin sitä ajatellut alkuvuosina. Päiväunille laitoin lapset samaan aikaan, mutta jossain vaiheessa siirryimme kaksiin vaunuihin. Se auttoi. Vähäuninen ei päässyt herättämään sikeäunista.

Meillä oli myös iso leikkikehä, jossa lapset saivat pyöriä keskenään. Nostelin heitä välillä pois toistensa päältä ja annoin nukahdella sinne kesken leikkien. Itse makasin vaan ja keräsin voimia. Huushollia en sittemmin ole jaksanut hoitaa; sitä ehtii kun lapset ovat pois kotoa. Päiväsaikaan leikkikehä oli paras apu. Sinne joku lelukaari. Sitterit meilläkin oli kovassa käytössä. Kohta teilläkin varmasti alkaa kiinteiden syöminen ja sitteriin köytetyille oli kätevää lappoa ruokaa. Meillä ainakin sitä piti syöttää niin nopeasti kuin ikinä ehti. Myöhemmin on ilmennyt, että toinen lapsista syö luonnostaan hitaasti ja nautiskellen. Vauvana raukka tietysti luuli jäävänsä ilman ellei pidä puoliaan.

Meidän lapset söivät paljon ja kakkasivat paljon. Vaihdoin keskimäärin viidettoista kakkavaipat päivässä. Pepun pesua ja vaatteiden pukemista ja ruolla pläräämistä - siihen ne päivät tuntui menevän. Yhtä käsityötä. Opin käymään vessassa siinä 30 sekunnissa, kun ruoka lämpeni mikrossa.

Nettiin älä jää roikkumaan. Helppo sanoa, kun se voi tuntua henkireiältä.

Jos vähänkään olet selvillä siitä mikä päivä on ja mitä kello on, niin yritä pitää itselläsi joku harrastus kodin ulkopuolella. Mielellään sellainen, jossa on sama porukka aina koolla. Se virkistää!

En itse uskonut kokeneempia tuossa tilanteessa missä olet, mutta he olivat oikeassa: elämä helpottuu ajan myötä ja kaksosilla on seuraa toisistaan. En missään vaiheessa alkanut leikittää kaksosia vaan he ovat saaneet/joutuneet viihdyttämään toinen toistansa ja tunkemaan isosiskon leikkeihin mukaan. Niinpä ovatkin oppineet keksimään itse leikkinsä. Aika pienestä laitoin lapset pihalle keskenään ja puistotätipuistoon vein jo aiemmin, heti kun oppivat kävelemään.

Kunhan parista eka vuodesta selviät, niin sitten helpottaa. Siihen asti sisulla. Minusta ei ollut lähtemään mihinkään perhekerhoihin. Muut äidit tuntuivat hermostuvan, kun en ehtinyt vahtia etteivät vikkelät ryömijät pääse häiritsemään niitä toisten mussukoita. Seurakunnan kerhotkin olivat meidän päikkäriaikaan. Meillä lapset syövät edelleenkin lounaan klo 11 ja sen päälle menevät päivälevolle. Selkeät rutiinit helpottavat arkea parhaiten ja ovat lapsille turvaksi.

Monikkoperheyhdistyksistä on moni saanut vertaistukea. Onko teidän kotipaikkakunnallanne toimintaa?

Otsikostani huolimatta onnittelut kaksosista! Ehdit vielä niin monta kertaa iloita kaksosistasi, että alun rankkuus unohtuu. Missään nimessä ei kannata antaa periksi vaan muistaa levätä ja nukkua, ruokailla ja ulkoilla riittävästi. Sekä lapset että äiti. Kaikki muu saa odottaa.

Rintareppu ja myöhemmin lapsen kantorinkka on ihan mahtavia apuvälineitä helpottamaan arkea,samoin 10litran kattila ja sauvasekoitin.niitä tarvitaan sillon kun alkavat syömään kiinteitä.1krt viikossa keitin 10Litraa peruna porkkana sosetta ja laiton pakkaseen.jääpala-astiaan tein sitten muita soseita joita sekotin porkkana peruna soseeseen,tämä siksi'että säästää rahaa ja aikaa,kun ei tarvitse kaupassa ravata yhtenään soseita hakemassa,varsinkin jos asut maalla.ota vastaan kaikki apu linkä saat,mutta muista myös,että mitä enemmän opit selviämään yksin tilanteista,niin sitä helpompaa on tulevaisuudessa,esim kauppa reissut suoritin lasten kanssa yksin,nii nyt kun lapset ovat2v ei ole siinä mitään ongelmaa.erilaisissa tapahtumissa käynti sujuu myös hyvin.omaa asennetta kannattaa myös muokata,sillä jos jää voivottelemaan että ei voi tehä mitään kun mulla on kaksoset,niin saa voivotella seuraavat18vuotta.hyväksyy vain sen,että on ehkä enemmän työtä ja vaivaa ja kaikki tapahtuu,ehkä hitaammin,mutta mikäpä kiire se on valmiissa maalimassa:-)
Säännöllinen päivärytmi on kaiken perusta.kannattaa myös tutustua toiseen kaksosten äitiin,niin ei tarvitse kaikkia"kun kädet ei riitä"ongelmatilanteita yksin ratkoa.kunnalta kannattaa myös kysyä kodinhoitajaa avuksi.
Tsemppiä:-)

-Heivaa elämästäsi ihmiset, jotka ovat kärkkäitä arvostelemaan vaikka eivät tiedä totuutta. Tällaiset ihmiset ovat pahinta myrkkyä jaksamisellesi!
-Liikunta. Kaksosvaunulekit pikkuhölkällä ovat meillä ainut henkireikä. Kuntokin on sen mukainen eli kova. Saat raitista ilmaa, päivetyksen, hyvän mielen!
-Siivooja kerran viikossa. Tämä on ehdoton. Et tule ehtimään pienten kanssa siivoamaan itse. Ota vaikka pankista lainaa jos ei ole varaa, sillä helpottaa sun hommia ja piristää mieltä kun on siistiä. Etkä tunne huonosta siivosta jatkuvaa syyllisyyttä.
-Mieti mistä asioista nautit eniten ja koita pitää ne elämässässi keinolla millä hyvänsä. Unelmoi, tiedosta että asiat tulee muuttumaan ja yllättävän pian.
-Rattaat joss lapset eivät ole vierekkäin. Meillä ainakin tappelivat kko ajan niissä kun pääsivät 1v ikään. Toinen härnäsi lääppimällä kädellä toista taikka potkimalla, ja silloin oli loppulenkki pilalla.
-Kun kasvavat ja riitelevät enemmän eli 1v alkaen, erota heidät hetkeksi toisistaan. Opetat näin, että kivakin loppuu jos riita tulee. Jäähyt ym. ei auttaneet, kun toinen teki pahuutta sillä aikaa. Kaksosten jatkuva tappelu on usein vaan äidin huomion hakemista, ja jäähy on siis käytännössä palkkio. Eli eri huoneisiin ja poistut omiin hommiisi. Huomaavat ettei kannata. (olen villiviikareiden yh, tiedän mistä puhun) Älä järkyty mistään. Puremiset, ruoan heittelyn ym on aivan normaalia kaksosille(tutkimukset todistavat). Ne on vaan kitkettävä ja koitettava antaa riittävästi huomiota heille. Joku kirjoitti, että ei ole leikittänyt. Jos en leikitä, alkaa riitely ja huomionhaku negatiivisilla keinoilla. Kartoita, missä puistoissa on turvallista käydä yksin samanikäisten taaperoiden kanssa. Älä mene sinne, missä on liikaa vaaran paikkoja. Tutustu ihmisiin, joilla on jo hieman vanhemmat lapset. Pääset heidän siivellään uimarannalle- ja halliin, mihin et voi kuvitellakaan meneväsi yksin kahden taaperon kanssa. Siis vaivihkaa pestaat sen toisen aikuisen vahtimaan omaa taaperoasi, kun omat lapsensa eivät enää kädestä pitelemistä kaipaa.
-Älä koskaan ajattele että olet huono äiti. Älä hengaile yksilapsisten kanssa, sillä katkeruus voi hiipiä heidän helppoa ja onnellista perhe-elämää seuratessa.
-Jos on rahaa, osta kaikki valmiina. Älä turhaa aikaasi krumeluureihin vaan menet sieltä missä aita on matalin. Ole realisti. Sinun ei tarvitse kokata aikaavievästi ja aina niin terveellisesti, vaikka naapurin Irma niin tekee.
-Ymmärrä, että kaipaat enemmän omaa aikaa kuin muut pelkästään arjen haastavuuden vuoksi.
-Jos väsyt, eikä miehesi silti auta olemalla vähemmän töissä ja enemmän kotona, harkitse eroa. Et tee miehelläsi mitään, jos hän pettää luottamuksesi ja jättää vastuut sinulle. Mutta vasta pikkulapsivaiheen mentyä ohi, jos sulla ei ole tukiverkkoa. Kaksosperheet eroavat 40% tapauksista, ja luulempa tämän johtuvan siitä, että surkimusmiehet pakenevat rankkaa arkea. Minä selvisin, niin selviät sinäkin.