Pitkien kaarien Westö

alvari.raappavaara

Ajallisesti huiman kaaren vetäisee Kjell Westö uusimmassaan. Sodanpäättymisjuhlista Fortumin bonusskandaaliin, eli nykypäivään.
Suuret on teematkin, kuin myös eetos ja pikkusen paatoskin.
Ystävyys ja yksinäisyys, kesken jättäminen, kasvu, kestäminen tai luovutaminen. Sopeutuminen siihen mikä lopulta on tärkeintä ja välttämätöntä.
Kaiken keskellä Petos, joka on enemmän, Lupaus.

”Älä käy yöhön yksin

et tiedä mihin siellä törmäät

et tiedä kenen saaliiksi jäät

Pysy täällä luonani

ole janoni, ole juomani

Älä koskaan käy yöhön yksin”
A Wahl

Vain pieni laulunpätkä, jonka ympärille kaikki rakentuu.
Westön Helsinki-trilogia kasvaa tämän myötä neliosaiseksi ja saanee lopullisen kokonsa. Kai?
Pitkäntuntuinen alkupuolisko vaikuttaa hetkittäin edellisten teosten toisinnolta ja lukijaparka on hieman äimänkäkenä kaiken tietopuuron ja musiiikkiviitteiden keskellä. Vallankin jos 60-luvun poplaarimusiikin helmien tunteminen ei ole omaa ydinosaamisaluetta. Jälkipuoliskolla kaikki lopulta selviää, pala palalta ja sekä lukijaa että minäkertojakokijaa koukuttavasti huijaten.

Kaupungin, eli siis vain ja ainoastaan Helsingin kuvaajana Westö nousee liki outipakkasmaiseksi talojen ylistäjäksi. Tosin Westön talot on kuvitteellisessa lähiössä eikä Lauttasaaressa. Eihän Kjell liene ensimmäinen lähiöelämän kuvaaja, mutta tarkkanäköisin. Yhteiskunnallinen konsensus, luokka- ja kielirajojen hämärtyminen, sodan satuttamat miehet, sankariäidit eri keinoineen, kaikkitietävä taistolainen loisteputkisukupolvi ja sen uudet muodot, äärivihreät, saavat oman herkänanalyyttisen kuvauksensa.
Ja näin nopeasti aika valuu käsistä, kuten jo Missä kujemme kerran - teoksen kostonhimoisen, Francon aikaa kaipaavan maanpakolais- Cedricin tai Lucie-tädin.
Unelmista, lojaalisuudesta ja pettymyksistä, siitä tässä pohjimmiltaan on kai kyse. Kansallisen sekä kansainvälisen kehityksen kulminaatiopisteiden tarkasta havainnoinnista huolimatta.

“Ajattelin että sukupolvi toisensa jälkeen kävi läpi saman prosessin. Se astui elämään avoimin ja odottavin kasvoin, vilpittömin aikein. Jokaisessa sukupolvessa toiset karaistuivat, kun taas toiset, kuten Adriana, Ariel, Make Everi ja Pilvi-Pesonen, tuhoutuivat.”

Vain yksi asiavirhe hyppää silmille. Kirjoittaja ensi-illoittaa Exoduksen vuoteen 1967. Oma muistikuvani on paljon aiempi. Ja kun elokuvasta tuli puhe, niin enpä usko kenenkään kykenevän siirtämään valkokankaalle tätä, toteutuksen jäämättä perin torsoksi. Liian laaja ja monitasoinen on taipuakseen edes kolmen tunnin filmiksi.
Ainoa osaaja olisi Donner, jos järki pelaisi ja välineenä 12-osainen tv-sarja.

3

808

Äänestä

    Vastaukset 3

    Anonyymi (Kirjaudu / Rekisteröidy)
    5000
    • saa kai kysyä

      En oikein ymmärrä tuota yhden kaupungin märehtimistä kirjasta toiseen. Miksi se on niin "hienoa"?

      • A. R itte

        onko se niin hienoa, mutta hyvin Westö Stadia kuvaa. Eikä maassamme ole muuta yhtä antoisaa kaupunkia kuvattavaksi. Ja kokemustahan miulla tietennii on niin Tampereesta kuin Oulusta eikä niistä irtoa kovin laajaa juttua, vaikka joku Viita-Late ja Jokis-Seppo parhaansa yritti. Taisi Pennas-Ellukin mutaman sanan paperille pistää Tampereen kasvusta, siinä kaikki.
        Tokkiinsa aina saa kysyä, ja kysyvälle vastataan niin kauan kuin jotain muistetaan.

    • peacefrog

      Sain eilen luettua loppuun. Teos oli kyllä erittäin hyvä, ei kalpene edellisten loistavien kirjojen rinnalla. Upeita ajatuksia elämästä, jopa 17- vuotias ymmärtää. Kai. Itselle vanhan rokin ystävänä täydellistä lisäherkkua on jutut juuri niistä itselleni rakkaista kappaleista ja bändeistä.
      Westön kyky kuvata tunnelmia, maisemia, keskusteluja.. on erittäin hyvä. Juoni on hieno ja kirjalla on nerokas rakenne.
      Kirjassa ainoa hieman ärsyttävä piirre oli Frankin ja Evan yhdessä, erikseen, yhdessä pomppiminen. Muuten huonoa sanottavaa on vaikea hakea.
      Innolla odottelen uutta kirjaa Westöltä. Ja nyt se Sound of Silence soimaan.

      4,5/5

    Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.

    Takaisin ylös

    Luetuimmat keskustelut

    1. Anteeksi arkuuteni

      Olen säälittävä, mitä tulee sinun kohtaamiseen. Tunnen vaan itseni todella epävarmaksi sun kanssa. Jos minun olisi pitän
      Ikävä
      53
      1067

    2. Kuka melkein täysi-ikäinen hukkui?

      Poliisin mukaan nuori oli lähes täysi-ikäinen. Ennen iltakuutta tulleen ilmoituksen mukaan ihminen oli joutunut mahdoll
      Iisalmi
      22
      1050

    3. Perussuomalaisten kannatus nousi rytinällä Ylen tänään julkaisemassa tuoreimmassa gallup-kyselyssä.

      https://yle.fi/a/74-20239449 Perussuomalaisilla hurja- ja ylivoimaisesti suurin nousu tässä uudessa Ylen gallupissa. Kyl
      Maailman menoa
      514
      838

    4. kenen näköinen

      kaivattusi on ?
      Ikävä
      50
      824

    5. Mikä on ollut

      Söpöintä välillämme?
      Ikävä
      46
      735

    6. Hyvännäköinen pakkaus

      Olet hyvännäköinen pakkaus nainen.
      Ikävä
      37
      659

    7. Tykkäätköhän vielä minusta?

      Yhtä paljon, kuin minä sinusta? Haaveissa ollaan kahdestaan, rauhassa ja lähennytään fyysisesti ja tutustutaan syvemmin
      Ikävä
      30
      616

    8. Vihervasemmistofeministinaisasianaiset

      Tulevat tänne palstalle haukkumaan miehiä ja naljailemaan miehelle, kehuvat olevansa heitä parempia. Itse asuvat MIEHE
      Sinkut
      181
      605

    9. Muistatko Mikkelin panttivankidraaman?

      Uusi draamasarja järkyttävästä tapauksesta on tulossa. Tositapahtumiin perustuva sarja ammentaa vuoden 1986 Mikkelin pan
      Maailman menoa
      61
      596

    10. Olet ihana

      Muru, sä oot ihana. Tunsitko sen sähkön meidän välillä kun oltiin ihan låhekkäin? 👩‍❤️‍👩❤️😼😘
      Ikävä
      37
      560
    Aihe
    TietosuojaselosteKäyttöehdotEvästeasetuksetSäännöt