Pitkien kaarien Westö

alvari.raappavaara

Ajallisesti huiman kaaren vetäisee Kjell Westö uusimmassaan. Sodanpäättymisjuhlista Fortumin bonusskandaaliin, eli nykypäivään.
Suuret on teematkin, kuin myös eetos ja pikkusen paatoskin.
Ystävyys ja yksinäisyys, kesken jättäminen, kasvu, kestäminen tai luovutaminen. Sopeutuminen siihen mikä lopulta on tärkeintä ja välttämätöntä.
Kaiken keskellä Petos, joka on enemmän, Lupaus.

”Älä käy yöhön yksin

et tiedä mihin siellä törmäät

et tiedä kenen saaliiksi jäät

Pysy täällä luonani

ole janoni, ole juomani

Älä koskaan käy yöhön yksin”
A Wahl

Vain pieni laulunpätkä, jonka ympärille kaikki rakentuu.
Westön Helsinki-trilogia kasvaa tämän myötä neliosaiseksi ja saanee lopullisen kokonsa. Kai?
Pitkäntuntuinen alkupuolisko vaikuttaa hetkittäin edellisten teosten toisinnolta ja lukijaparka on hieman äimänkäkenä kaiken tietopuuron ja musiiikkiviitteiden keskellä. Vallankin jos 60-luvun poplaarimusiikin helmien tunteminen ei ole omaa ydinosaamisaluetta. Jälkipuoliskolla kaikki lopulta selviää, pala palalta ja sekä lukijaa että minäkertojakokijaa koukuttavasti huijaten.

Kaupungin, eli siis vain ja ainoastaan Helsingin kuvaajana Westö nousee liki outipakkasmaiseksi talojen ylistäjäksi. Tosin Westön talot on kuvitteellisessa lähiössä eikä Lauttasaaressa. Eihän Kjell liene ensimmäinen lähiöelämän kuvaaja, mutta tarkkanäköisin. Yhteiskunnallinen konsensus, luokka- ja kielirajojen hämärtyminen, sodan satuttamat miehet, sankariäidit eri keinoineen, kaikkitietävä taistolainen loisteputkisukupolvi ja sen uudet muodot, äärivihreät, saavat oman herkänanalyyttisen kuvauksensa.
Ja näin nopeasti aika valuu käsistä, kuten jo Missä kujemme kerran - teoksen kostonhimoisen, Francon aikaa kaipaavan maanpakolais- Cedricin tai Lucie-tädin.
Unelmista, lojaalisuudesta ja pettymyksistä, siitä tässä pohjimmiltaan on kai kyse. Kansallisen sekä kansainvälisen kehityksen kulminaatiopisteiden tarkasta havainnoinnista huolimatta.

“Ajattelin että sukupolvi toisensa jälkeen kävi läpi saman prosessin. Se astui elämään avoimin ja odottavin kasvoin, vilpittömin aikein. Jokaisessa sukupolvessa toiset karaistuivat, kun taas toiset, kuten Adriana, Ariel, Make Everi ja Pilvi-Pesonen, tuhoutuivat.”

Vain yksi asiavirhe hyppää silmille. Kirjoittaja ensi-illoittaa Exoduksen vuoteen 1967. Oma muistikuvani on paljon aiempi. Ja kun elokuvasta tuli puhe, niin enpä usko kenenkään kykenevän siirtämään valkokankaalle tätä, toteutuksen jäämättä perin torsoksi. Liian laaja ja monitasoinen on taipuakseen edes kolmen tunnin filmiksi.
Ainoa osaaja olisi Donner, jos järki pelaisi ja välineenä 12-osainen tv-sarja.

3

691

Äänestä

    Vastaukset

    Anonyymi (Kirjaudu / Rekisteröidy)
    5000
    • saa kai kysyä

      En oikein ymmärrä tuota yhden kaupungin märehtimistä kirjasta toiseen. Miksi se on niin "hienoa"?

      • A. R itte

        onko se niin hienoa, mutta hyvin Westö Stadia kuvaa. Eikä maassamme ole muuta yhtä antoisaa kaupunkia kuvattavaksi. Ja kokemustahan miulla tietennii on niin Tampereesta kuin Oulusta eikä niistä irtoa kovin laajaa juttua, vaikka joku Viita-Late ja Jokis-Seppo parhaansa yritti. Taisi Pennas-Ellukin mutaman sanan paperille pistää Tampereen kasvusta, siinä kaikki.
        Tokkiinsa aina saa kysyä, ja kysyvälle vastataan niin kauan kuin jotain muistetaan.

    • peacefrog

      Sain eilen luettua loppuun. Teos oli kyllä erittäin hyvä, ei kalpene edellisten loistavien kirjojen rinnalla. Upeita ajatuksia elämästä, jopa 17- vuotias ymmärtää. Kai. Itselle vanhan rokin ystävänä täydellistä lisäherkkua on jutut juuri niistä itselleni rakkaista kappaleista ja bändeistä.
      Westön kyky kuvata tunnelmia, maisemia, keskusteluja.. on erittäin hyvä. Juoni on hieno ja kirjalla on nerokas rakenne.
      Kirjassa ainoa hieman ärsyttävä piirre oli Frankin ja Evan yhdessä, erikseen, yhdessä pomppiminen. Muuten huonoa sanottavaa on vaikea hakea.
      Innolla odottelen uutta kirjaa Westöltä. Ja nyt se Sound of Silence soimaan.

      4,5/5

    Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.

    Takaisin ylös

    Luetuimmat keskustelut

    1. Mies kateissa Lapualla

      Voi ei taas! Toivottavasti tällä on onnellinen loppu. https://poliisi.fi/-/mies-kateissa-lapualla
      Lapua
      115
      5965

    2. Poliisi tutkii murhaa Paltamossa

      Poliisi tutkii Kainuussa sijaitsevassa Paltamon kunnassa epäiltyä henkirikosta, joka on tapahtunut viime viikon perjanta
      Paltamo
      32
      4067

    3. Olenko joka hetki

      Ajatuksissasi?
      Ikävä
      82
      3352

    4. Jos me voitais puhua

      Jos me voitais puhua tästä, mä sanoisin, että se on vaan tunne ja se menee ohi. Sun ei tarvitse jännittää mua. Mä kyllä
      Ihastuminen
      18
      2986

    5. Jenna meni seksilakkoon

      "Olen oppinut ja elän itse siinä uskossa, että feministiset arvot omaava mies on tosi marginaali. Todennäköisyys, että t
      Maailman menoa
      252
      2054

    6. Joo nyt mä sen tajuan

      Kaipaan sua, ei sitä mikään muuta ja olet oikea❤️ miksi tämän pitää olla niin vaikeaa?
      Ikävä
      88
      2004

    7. Mikä sinua ja

      kaivattuasi yhdistää ?
      Ikävä
      143
      1795

    8. Jere, 23, ja Aliisa, 20, aloittavat aamunsa Subutexilla tai rauhoittavilla: "Vaikka mä käytän..."

      Jere, 23, ja Aliisa, 20, ovat pariskunta, joka aloittaa aamunsa Subutexilla tai rauhoittavilla. Jere on ollut koko aikui
      Maailman menoa
      43
      1787

    9. Olipa ihana rakas

      ❤️🤗😚 Toivottavasti jatkat samalla linjalla ja höpsöttelykin on sallittua, kunhan ei oo loukkaavaa 😉 suloisia unia kau
      Ikävä
      8
      1696

    10. Vain yksi elämä

      Jonka haluaisin jakaa sinun kanssasi. Universumi heitti noppaa ja teki huonon pilan, antoi minun tavata sinut ja rakastu
      Ikävä
      88
      1569
    Aihe
    TietosuojaselosteKäyttöehdotEvästeasetuksetSäännöt