Pitkien kaarien Westö

alvari.raappavaara

Ajallisesti huiman kaaren vetäisee Kjell Westö uusimmassaan. Sodanpäättymisjuhlista Fortumin bonusskandaaliin, eli nykypäivään.
Suuret on teematkin, kuin myös eetos ja pikkusen paatoskin.
Ystävyys ja yksinäisyys, kesken jättäminen, kasvu, kestäminen tai luovutaminen. Sopeutuminen siihen mikä lopulta on tärkeintä ja välttämätöntä.
Kaiken keskellä Petos, joka on enemmän, Lupaus.

”Älä käy yöhön yksin

et tiedä mihin siellä törmäät

et tiedä kenen saaliiksi jäät

Pysy täällä luonani

ole janoni, ole juomani

Älä koskaan käy yöhön yksin”
A Wahl

Vain pieni laulunpätkä, jonka ympärille kaikki rakentuu.
Westön Helsinki-trilogia kasvaa tämän myötä neliosaiseksi ja saanee lopullisen kokonsa. Kai?
Pitkäntuntuinen alkupuolisko vaikuttaa hetkittäin edellisten teosten toisinnolta ja lukijaparka on hieman äimänkäkenä kaiken tietopuuron ja musiiikkiviitteiden keskellä. Vallankin jos 60-luvun poplaarimusiikin helmien tunteminen ei ole omaa ydinosaamisaluetta. Jälkipuoliskolla kaikki lopulta selviää, pala palalta ja sekä lukijaa että minäkertojakokijaa koukuttavasti huijaten.

Kaupungin, eli siis vain ja ainoastaan Helsingin kuvaajana Westö nousee liki outipakkasmaiseksi talojen ylistäjäksi. Tosin Westön talot on kuvitteellisessa lähiössä eikä Lauttasaaressa. Eihän Kjell liene ensimmäinen lähiöelämän kuvaaja, mutta tarkkanäköisin. Yhteiskunnallinen konsensus, luokka- ja kielirajojen hämärtyminen, sodan satuttamat miehet, sankariäidit eri keinoineen, kaikkitietävä taistolainen loisteputkisukupolvi ja sen uudet muodot, äärivihreät, saavat oman herkänanalyyttisen kuvauksensa.
Ja näin nopeasti aika valuu käsistä, kuten jo Missä kujemme kerran - teoksen kostonhimoisen, Francon aikaa kaipaavan maanpakolais- Cedricin tai Lucie-tädin.
Unelmista, lojaalisuudesta ja pettymyksistä, siitä tässä pohjimmiltaan on kai kyse. Kansallisen sekä kansainvälisen kehityksen kulminaatiopisteiden tarkasta havainnoinnista huolimatta.

“Ajattelin että sukupolvi toisensa jälkeen kävi läpi saman prosessin. Se astui elämään avoimin ja odottavin kasvoin, vilpittömin aikein. Jokaisessa sukupolvessa toiset karaistuivat, kun taas toiset, kuten Adriana, Ariel, Make Everi ja Pilvi-Pesonen, tuhoutuivat.”

Vain yksi asiavirhe hyppää silmille. Kirjoittaja ensi-illoittaa Exoduksen vuoteen 1967. Oma muistikuvani on paljon aiempi. Ja kun elokuvasta tuli puhe, niin enpä usko kenenkään kykenevän siirtämään valkokankaalle tätä, toteutuksen jäämättä perin torsoksi. Liian laaja ja monitasoinen on taipuakseen edes kolmen tunnin filmiksi.
Ainoa osaaja olisi Donner, jos järki pelaisi ja välineenä 12-osainen tv-sarja.

3

753

    Vastaukset

    Anonyymi (Kirjaudu / Rekisteröidy)
    5000
    • saa kai kysyä

      En oikein ymmärrä tuota yhden kaupungin märehtimistä kirjasta toiseen. Miksi se on niin "hienoa"?

      • A. R itte

        onko se niin hienoa, mutta hyvin Westö Stadia kuvaa. Eikä maassamme ole muuta yhtä antoisaa kaupunkia kuvattavaksi. Ja kokemustahan miulla tietennii on niin Tampereesta kuin Oulusta eikä niistä irtoa kovin laajaa juttua, vaikka joku Viita-Late ja Jokis-Seppo parhaansa yritti. Taisi Pennas-Ellukin mutaman sanan paperille pistää Tampereen kasvusta, siinä kaikki.
        Tokkiinsa aina saa kysyä, ja kysyvälle vastataan niin kauan kuin jotain muistetaan.


    • peacefrog

      Sain eilen luettua loppuun. Teos oli kyllä erittäin hyvä, ei kalpene edellisten loistavien kirjojen rinnalla. Upeita ajatuksia elämästä, jopa 17- vuotias ymmärtää. Kai. Itselle vanhan rokin ystävänä täydellistä lisäherkkua on jutut juuri niistä itselleni rakkaista kappaleista ja bändeistä.
      Westön kyky kuvata tunnelmia, maisemia, keskusteluja.. on erittäin hyvä. Juoni on hieno ja kirjalla on nerokas rakenne.
      Kirjassa ainoa hieman ärsyttävä piirre oli Frankin ja Evan yhdessä, erikseen, yhdessä pomppiminen. Muuten huonoa sanottavaa on vaikea hakea.
      Innolla odottelen uutta kirjaa Westöltä. Ja nyt se Sound of Silence soimaan.

      4,5/5

    Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.

    Luetuimmat keskustelut

    1. Nainen, yrittäessäsi olla vahva olet heikoksi tullut

      Tiedätkö mitä todellinen vahvuus on? Selviätkö, kun valtakunnat kukistuvat? Miten suojaudut kun menetät kaiken? :/
      Ikävä
      214
      1829
    2. Miettimisen aihetta.

      Kannattaa yrittää vain niitä oman tasoisia miehiä. Eli tiputa ittes maan pinnalle. Tiedoksi naiselle mieheltä.
      Ikävä
      151
      1568
    3. Sun ja kaivattusi

      ikäero? Kumpi vanhempi, m vai n?
      Ikävä
      78
      1428
    4. Kesän odotuksia hyrynsalmella

      Kyllä kesällä hyrynsalmellakin on mahdollisuus osallistua kylän menoon monella tavalla . On kaunislehdon talomuseolla
      Hyrynsalmi
      10
      1328
    5. Mitkä on 3 viimeistä sanaa

      sun ja kaivattusi viesteilyssä? Ensin sun, sitten kaivatun?
      Ikävä
      58
      1262
    6. Kai sä näät

      Ku sua katson et olen aika rakastunut. Rakkaus ei vain ole aina niin yksinkertaista
      Ikävä
      74
      1125
    7. Mikä on ollut

      Epämiellyttävin hetki sinun ja kaivattusi romanssissa?
      Ikävä
      109
      1049
    8. Nainen miltä tuntuu olla ainoa nainen Suomessa, joka kelpaa ja on yheen sopiva minulle

      Sydämeni on kuin muuri, valtavat piikkimuurit, luottamusongelmat, ulkonäkövaatimukset, persoonavaatimukset ja älykkyysva
      Ikävä
      55
      1010
    9. Katsotko mieluiten

      Kaivatussasi mitä?
      Ikävä
      62
      1007
    10. Just nyt mä

      En haluais sanoa sulle mitään. Voisi vaikka istua vierekkäin hiljaa. Ehkä nojaten toisiimme. Tai maata vierekkäin, ilman
      Ikävä
      53
      890
    Aihe