Narsisti psykopaatti.....

Narsisti ei ollut moksiskaan,kun jouduin sairaalaan lääkkeiden yliannostuksen takia.Silloin ajattelin,etten jaksa enää elää toisen vallan alla.Masennuin ja ahdistuin totaalisesti.Kun kerroin puolisolleni silloin,että miten mulla on paha olla hänen kanssaan,hän vaan pirullisesti nauroi ja väitti ettei hänessä mitään syytä voi olla!Monta kertaa olen lääkkeillä kokeillut lopettaa elämäni,en vaan jaksanut sitä helvettiä.Eipä kutsunut ambulanssiakaan,vaikka sydämeni löi enää alle 30 kertaa minuutissa ja olin tiedottomassa tilassa.Mutta nyt olen jo paranemaan päin,jätän kaiken taakseni ja alan elämään normaalia elämää ilman narsistia.Nyt olen onnellinen,että olen pystynyt muuttumaan liian kiltistä ihmisestä määrätietoisemmaksi.

Tänään, kun heräsin, ajattelin, että onneksi on tämän helvetillisen vuoden viimeinen päivä ja samalla stoppi kaikelle tälle hirveydelle.

Minä olen joutunut narsistisen psykopaatin uhriksi ja nyt ymmärrän, kuinka sairaaksi kyseinen ihmishirviö minut teki.

Uhri minäkin kirjoitti:

Narsisti ei ollut moksiskaan,kun jouduin sairaalaan lääkkeiden yliannostuksen takia.Silloin ajattelin,etten jaksa enää elää toisen vallan alla.Masennuin ja ahdistuin totaalisesti.Kun kerroin puolisolleni silloin,että miten mulla on paha olla hänen kanssaan,hän vaan pirullisesti nauroi ja väitti ettei hänessä mitään syytä voi olla!Monta kertaa olen lääkkeillä kokeillut lopettaa elämäni,en vaan jaksanut sitä helvettiä.Eipä kutsunut ambulanssiakaan,vaikka sydämeni löi enää alle 30 kertaa minuutissa ja olin tiedottomassa tilassa.Mutta nyt olen jo paranemaan päin,jätän kaiken taakseni ja alan elämään normaalia elämää ilman narsistia.Nyt olen onnellinen,että olen pystynyt muuttumaan liian kiltistä ihmisestä määrätietoisemmaksi.

Lue lisää

myös liian kiltti, voisin melkeinpä määritellä itseni läheisriippuvaiseksi, mikä ei tosin ole mikään ihme, kaikkien kokemuksieni jälkeen.

Narsisti psykopaatti aiheutti minulle terveyteni menettämisen loppuelämäkseni, enkä nyt tarkoita vakavaa masennustani, uskon ja toivon, että tästä selviän.

Eilen, kun siivosin papereitani, löysin yhden itsemurhaviestini jossa luki, kuinka narsistinen psykopaatti on syyllinen siihen, että lopetan elämäni.

Itsemurhayrityksiä tämän vuoden puolella minulla on neljä kertaa.

Narsisti psykopaatti ei näistä kerroista ole ollut moksiskaan vaikka sairaaloissa olen ollut.

Minulla on sellainen tunne, että narsisti psykopaatti pääsisi tavoitteeseensa, mikäli minut löydettäisiin hengettömänä.

Sitä iloa minä en hänelle suo.

yksi uhreista kirjoitti:

Tänään, kun heräsin, ajattelin, että onneksi on tämän helvetillisen vuoden viimeinen päivä ja samalla stoppi kaikelle tälle hirveydelle.

Minä olen joutunut narsistisen psykopaatin uhriksi ja nyt ymmärrän, kuinka sairaaksi kyseinen ihmishirviö minut teki.

Lue lisää

Tästä alkaa parantumisesi! Sinun tärkein ja kallein on sinun "itse". Et elä kenenkään muun elämää! Olet tärkeä! Saman kokeneen neuvo: mikä ei tapa, se vahvistaa :) Voimia tiellesi eteenpäin..

1 kirjoitti:

Tästä alkaa parantumisesi! Sinun tärkein ja kallein on sinun "itse". Et elä kenenkään muun elämää! Olet tärkeä! Saman kokeneen neuvo: mikä ei tapa, se vahvistaa :) Voimia tiellesi eteenpäin..

Lue lisää

Sinulle sanoistasi. Olen huomannut, kuinka olen saavuttanut "sisäisen rauhan", eli kaikki se, mitä edelleen kuuluu narsisti psykon suunnalta, ei vaikuta minuun millään tavalla.

Olen onnellinen siitä, että olen saanut suurenmoista tukea ja apua joiltakin ystäviltäni.

Olen itkenyt suurimmat tuskat ulos, nyt olen aika väsynyt, mutta siltikin onnellinen pienistäkin asioista.

Nyt alan vahvistamaan fyysistä kuntoani ja tänään lähden pakkasesta huolimatta kävelylenkille puhtaaseen raikkaaseen ilmaan, ulos "vankilasta" missä narsisti psyko piti minua useita vuosia.

Olen ymmärtänyt, että itsetuntoni on ollut täysin romahtanut, nyt keräilen pieniä rippeitä sieltä täältä ja pyrin kasvattamaan itseni jälleen ehjäksi omaksi itsekseni, joka hallitsee itse omaa elämäänsä.

Uskon, että kaikella on jokin tarkoitus ja varmasti vahvistuin omalla kohdallani menneestä helvetistä, kierrän ainakin kaukaa henkilöt, joissa huomaan narsistin tai psykopaatin piirteitä.

Hyvää vuotta 2010 Sinulle.

yksi uhreista kirjoitti:

Sinulle sanoistasi. Olen huomannut, kuinka olen saavuttanut "sisäisen rauhan", eli kaikki se, mitä edelleen kuuluu narsisti psykon suunnalta, ei vaikuta minuun millään tavalla.

Olen onnellinen siitä, että olen saanut suurenmoista tukea ja apua joiltakin ystäviltäni.

Olen itkenyt suurimmat tuskat ulos, nyt olen aika väsynyt, mutta siltikin onnellinen pienistäkin asioista.

Nyt alan vahvistamaan fyysistä kuntoani ja tänään lähden pakkasesta huolimatta kävelylenkille puhtaaseen raikkaaseen ilmaan, ulos "vankilasta" missä narsisti psyko piti minua useita vuosia.

Olen ymmärtänyt, että itsetuntoni on ollut täysin romahtanut, nyt keräilen pieniä rippeitä sieltä täältä ja pyrin kasvattamaan itseni jälleen ehjäksi omaksi itsekseni, joka hallitsee itse omaa elämäänsä.

Uskon, että kaikella on jokin tarkoitus ja varmasti vahvistuin omalla kohdallani menneestä helvetistä, kierrän ainakin kaukaa henkilöt, joissa huomaan narsistin tai psykopaatin piirteitä.

Hyvää vuotta 2010 Sinulle.

Lue lisää

Hyvää kuluvaa vuotta! :)

Ajatus Sinulle: kokemus minkä sait, tekee Sinusta vahvemman ihmisen..

Ajattele asioita lempeästi.

Tämä on vuoden viimeinen päivä.

Minä en halua ajatella koko vuotta, millään tavalla, siihen en ole vielä valmis.

Vielä vähemmän jaksan ajatella kulunutta viittä vuotta narsisti psykopaatin kourissa.

Ja kyllä, sain tietää, että mielentilatutkimuksen mukaan kyseinen tyyppi on luokiteltu juuri narsistiseksi psykopaatiksi.

Toivon sydämestäni, että vuosi 2010 toisi minulle aivan uudenlaisen ja onnellisen elämän.

Nyt vaan asiat näyttää aika synkiltä, koska joudun olemaan narsisti psykopaatin kanssa tekemisissä, ainakin oikeudenkäyntien ajan.

Hirvittää.

Bambi-käsitteen takia. Bambi-käsitteessa poliisin hoivissa olleelle erityisoppijalle jääneet pysyvät neurologiset vauriot turvallisemman ympäristön luomisesta. Ymmärräthän kiihoitusalueiden häiriöiden jäävän pysyviksi, mikäli niitä tahallisesti luot hoidossa.

Minervä kirjoitti:

Bambi-käsitteen takia. Bambi-käsitteessa poliisin hoivissa olleelle erityisoppijalle jääneet pysyvät neurologiset vauriot turvallisemman ympäristön luomisesta. Ymmärräthän kiihoitusalueiden häiriöiden jäävän pysyviksi, mikäli niitä tahallisesti luot hoidossa.

Lue lisää

ihmisiä tällaisten asioiden vuoksi.

narsistit ja psykopaatit uppoavat aina omaan skeidaansa.

Tekevät rikoksia, joten ei muuta kuin polttamaan kyseiset tyypit, linnaan joutavat!

aritsona4 kirjoitti:

narsistit ja psykopaatit uppoavat aina omaan skeidaansa.

Tekevät rikoksia, joten ei muuta kuin polttamaan kyseiset tyypit, linnaan joutavat!

Herkässä on masennus jos sen joku noin vain saa aikaan (sairastutti)?
Ja edelleenkiin olet tekemisissä?
?
?

Jos väärä puolison valinta on rikos kumpi on syyllinen?

huh mitä juttuja kirjoitti:

Herkässä on masennus jos sen joku noin vain saa aikaan (sairastutti)?
Ja edelleenkiin olet tekemisissä?
?
?

Jos väärä puolison valinta on rikos kumpi on syyllinen?

Lue lisää

Jees, narsisti on hirveä ja pystyy saamaan paljon pahaa aikaan kumppanissaan, lapsissaan jne. Mutta jonkun verran vastuuta on myös ihmisellä, joka on jäänyt tällaiseen suhteeseen, ainakin jos se on parisuhde. En tarkoita, että narsistin käyttäytyminen olisi koskaan "uhrin" syytä, vaan sitä, että uhri on itse päättänyt jäädä suhteeseen sen isoista ongelmista ja omasta pahoinvoinnistaan huolimatta. Oma tahto on ehkä muserrettu, mutta toisaalta on myös niin, että on ihmisiä jotka reagoivat jo narsistisen käyttäytymisen ensimerkkeihin, kontrollinhaluun jne. ja lähtevät jo ennen kuin ongelmat ovat muuttuneet todella pahoiksi. Narsisti ei pysty kietomaan pauloihinsa aivan ketä tahansa, vaan sellainen joka lankeaa narsistin pauloihin ja ansaan on sisällään jotain sellaista, joka haluaa langeta siihen.

Tarkoituksenani ei ole syyllistää narsistien "uhreja", vaan näyttää myös asioiden toinen puoli: se joka jää suhteeseen, päättää jäädä siihen tai jättää päätöksen tekemättä kokonaan ja jättäytyy toisen armoille. OK, on vaikea lähteä suhteesta ylipäänsä, ja erityisesti silloin kun puoliso on narsisti joka ehkä uhkailee jne. mutta lähteminen on kuitenkin mahdollista.

Niin, kaikki tuollaiset riippuvuuden kuviot ja kuvitelma, ettei maailmassa voi olla ketään muuta kumppania kuin tuo jumalattomiin mittasuhteisiin kasvanut narsisti..

Aivan varmasti on vaikea irtautua, enkä sitä kiistäkään, mutta pointtini on vain se, että ketään narsistin kaltoinkohtelemaa ihmistä ei loputtomasti auta ajatus, että kaikki on narsistin syytä, että hän pilasi elämäni, ikään kuin itsellä ei olisi ollut missään vaiheessa mitään osaa eikä arpaa tapahtumiin ja siihen että suhde on voinut jatkua vuosikymmeniäkin. On pystyttävä katsomaan peiliin ja sanomaan: minä jäin siihen suhteeseen; minä jäin, koska halusin uskoa hänen muuttuvan kunhan vain itse olen mahdollisimman kiltti häntä kohtaan. Mutta tajuan nyt olleeni väärässä, ja suren kaikkea menetettyä aikaa. Tms.

Jos narsistin kumppani haluaa uskoa, että mistään ei löydy "uskollisempaa, kauniimpaa, älykkäämpää, sopivampaa kumppania" kuin narsisti, joka todellisuudessa on kuitenkin tunteeton, kylmä, laskelmoiva, manipuloiva, väkivaltainen jne. niin siinä on kyllä narsistin kumppanissa jotain vikaa: miksi hän ei suostu näkemään, että narsistin hänelle uskottelema kuva itsestään ei ole totta. Sen ymmärtää, että rakastumisen alkuvaiheessa haluaa ihannoida kumppaniaan ja katsoa hänen virheitään läpi sormien; mutta että siinä vaiheessa kun on itse jo nähnyt miten hirveä ihminen narsisti oikeasti on... Kuinka moni voi yhä edelleen ihailla ja ihannoida narsistia sen jälkeen kun on pitkään jo kokenut sitä huonoa kohtelua ja tunteettomuutta.

Temppuilija (jos olet oikea ihminen etkä pelkkä temppuilija): miksi haluat kirota kasvattajasi, jos he kerran olivat hyväntahtoisia - halusivat sinulle hyvää. Jos ymmärrät heidän tahtoneen sinulle hyvää, eikö sinun pitäisi paremminkin olla heille kiitollinen ja antaa anteeksi heidän puutteensa.

xan kirjoitti:

Niin, kaikki tuollaiset riippuvuuden kuviot ja kuvitelma, ettei maailmassa voi olla ketään muuta kumppania kuin tuo jumalattomiin mittasuhteisiin kasvanut narsisti..

Aivan varmasti on vaikea irtautua, enkä sitä kiistäkään, mutta pointtini on vain se, että ketään narsistin kaltoinkohtelemaa ihmistä ei loputtomasti auta ajatus, että kaikki on narsistin syytä, että hän pilasi elämäni, ikään kuin itsellä ei olisi ollut missään vaiheessa mitään osaa eikä arpaa tapahtumiin ja siihen että suhde on voinut jatkua vuosikymmeniäkin. On pystyttävä katsomaan peiliin ja sanomaan: minä jäin siihen suhteeseen; minä jäin, koska halusin uskoa hänen muuttuvan kunhan vain itse olen mahdollisimman kiltti häntä kohtaan. Mutta tajuan nyt olleeni väärässä, ja suren kaikkea menetettyä aikaa. Tms.

Jos narsistin kumppani haluaa uskoa, että mistään ei löydy "uskollisempaa, kauniimpaa, älykkäämpää, sopivampaa kumppania" kuin narsisti, joka todellisuudessa on kuitenkin tunteeton, kylmä, laskelmoiva, manipuloiva, väkivaltainen jne. niin siinä on kyllä narsistin kumppanissa jotain vikaa: miksi hän ei suostu näkemään, että narsistin hänelle uskottelema kuva itsestään ei ole totta. Sen ymmärtää, että rakastumisen alkuvaiheessa haluaa ihannoida kumppaniaan ja katsoa hänen virheitään läpi sormien; mutta että siinä vaiheessa kun on itse jo nähnyt miten hirveä ihminen narsisti oikeasti on... Kuinka moni voi yhä edelleen ihailla ja ihannoida narsistia sen jälkeen kun on pitkään jo kokenut sitä huonoa kohtelua ja tunteettomuutta.

Temppuilija (jos olet oikea ihminen etkä pelkkä temppuilija): miksi haluat kirota kasvattajasi, jos he kerran olivat hyväntahtoisia - halusivat sinulle hyvää. Jos ymmärrät heidän tahtoneen sinulle hyvää, eikö sinun pitäisi paremminkin olla heille kiitollinen ja antaa anteeksi heidän puutteensa.

Lue lisää

"Jos narsistin kumppani haluaa uskoa, että mistään ei löydy "uskollisempaa, kauniimpaa, älykkäämpää, sopivampaa kumppania" kuin narsisti, joka todellisuudessa on kuitenkin tunteeton, kylmä, laskelmoiva, manipuloiva, väkivaltainen jne. niin siinä on kyllä narsistin kumppanissa jotain vikaa: miksi hän ei suostu näkemään, että narsistin hänelle uskottelema kuva itsestään ei ole totta. Sen ymmärtää, että rakastumisen alkuvaiheessa haluaa ihannoida kumppaniaan ja katsoa hänen virheitään läpi sormien; mutta että siinä vaiheessa kun on itse jo nähnyt miten hirveä ihminen narsisti oikeasti on... Kuinka moni voi yhä edelleen ihailla ja ihannoida narsistia sen jälkeen kun on pitkään jo kokenut sitä huonoa kohtelua ja tunteettomuutta."

Aluksihan narsisti osaa esittää normaalia ja tervettä ihmistä (naamiona terve mieli) Kaikki kuitenkin on vain hämäystä ja koukuttamista. Kun uhri on koukussa, alkaa alistaminen. Vielä kun narsisti saa ympäristön puolelleen ja syyttää uhria kaikesta esittäen itse uhria, on erittäin vaikea olla uhrin asemassa. Uhri alkaa epäillä omaa järkeään ja syyllistää itseään, koska narsisti siirtää omat syyllisyytensä uhriin. Uhriksi voi joutua kuka tahansa ja mitä fiksumpi ihminen on kyseessä, sen häpeällisempää on uhriksi joutuminen. Monet syyttelevät itseään vielä vuosien jälkeen irtautumisesta miten ovat voineet olla niin tyhmiä että joutuivat siihen tilanteeseen.

xxxyyy kirjoitti:

"Jos narsistin kumppani haluaa uskoa, että mistään ei löydy "uskollisempaa, kauniimpaa, älykkäämpää, sopivampaa kumppania" kuin narsisti, joka todellisuudessa on kuitenkin tunteeton, kylmä, laskelmoiva, manipuloiva, väkivaltainen jne. niin siinä on kyllä narsistin kumppanissa jotain vikaa: miksi hän ei suostu näkemään, että narsistin hänelle uskottelema kuva itsestään ei ole totta. Sen ymmärtää, että rakastumisen alkuvaiheessa haluaa ihannoida kumppaniaan ja katsoa hänen virheitään läpi sormien; mutta että siinä vaiheessa kun on itse jo nähnyt miten hirveä ihminen narsisti oikeasti on... Kuinka moni voi yhä edelleen ihailla ja ihannoida narsistia sen jälkeen kun on pitkään jo kokenut sitä huonoa kohtelua ja tunteettomuutta."

Aluksihan narsisti osaa esittää normaalia ja tervettä ihmistä (naamiona terve mieli) Kaikki kuitenkin on vain hämäystä ja koukuttamista. Kun uhri on koukussa, alkaa alistaminen. Vielä kun narsisti saa ympäristön puolelleen ja syyttää uhria kaikesta esittäen itse uhria, on erittäin vaikea olla uhrin asemassa. Uhri alkaa epäillä omaa järkeään ja syyllistää itseään, koska narsisti siirtää omat syyllisyytensä uhriin. Uhriksi voi joutua kuka tahansa ja mitä fiksumpi ihminen on kyseessä, sen häpeällisempää on uhriksi joutuminen. Monet syyttelevät itseään vielä vuosien jälkeen irtautumisesta miten ovat voineet olla niin tyhmiä että joutuivat siihen tilanteeseen.

Lue lisää

Lieventävänä asianhaarana ei varmaankaa käy "rakkaus on sokeaa". Se nimittäin on sitä. Siis vaikka kaikki merkit hyväksikäytöstä on ilmassa, voi joskus olla tapaus, että niitä vain ei näe. Sikäli ehkä minun tapauksessani kysymys on enemmän minusta itsestäni, kuin kenestäkään muusta. Geneettinen ominaisuus kyetä olemaan astia toisen tunteille ja peilaamaan hyvää takaisin ... kovasti yritän opetella siitä pois, mutta huomaan sen olevan vaikeaa.

Mutta en enää suostu kääntämään toista poskea, jos joku läppäsee mua häpeä-turskalla naamaan. Tunnistan kyllä tyypin kun näen sellaisen, mutta ei se tee kenestäkään huonompaa, jos minä itse olen aikanani alistunut. Voin vain katsoa peiliin ja ihmetellä itseäni. Mikä ei ole huono asia ollenkaan - itsetuntemuksesta kaikki lähtee.

Leikin ajatuksella sielunsa kadottaneet sielunkumppanit.

xxxyyy kirjoitti:

"Jos narsistin kumppani haluaa uskoa, että mistään ei löydy "uskollisempaa, kauniimpaa, älykkäämpää, sopivampaa kumppania" kuin narsisti, joka todellisuudessa on kuitenkin tunteeton, kylmä, laskelmoiva, manipuloiva, väkivaltainen jne. niin siinä on kyllä narsistin kumppanissa jotain vikaa: miksi hän ei suostu näkemään, että narsistin hänelle uskottelema kuva itsestään ei ole totta. Sen ymmärtää, että rakastumisen alkuvaiheessa haluaa ihannoida kumppaniaan ja katsoa hänen virheitään läpi sormien; mutta että siinä vaiheessa kun on itse jo nähnyt miten hirveä ihminen narsisti oikeasti on... Kuinka moni voi yhä edelleen ihailla ja ihannoida narsistia sen jälkeen kun on pitkään jo kokenut sitä huonoa kohtelua ja tunteettomuutta."

Aluksihan narsisti osaa esittää normaalia ja tervettä ihmistä (naamiona terve mieli) Kaikki kuitenkin on vain hämäystä ja koukuttamista. Kun uhri on koukussa, alkaa alistaminen. Vielä kun narsisti saa ympäristön puolelleen ja syyttää uhria kaikesta esittäen itse uhria, on erittäin vaikea olla uhrin asemassa. Uhri alkaa epäillä omaa järkeään ja syyllistää itseään, koska narsisti siirtää omat syyllisyytensä uhriin. Uhriksi voi joutua kuka tahansa ja mitä fiksumpi ihminen on kyseessä, sen häpeällisempää on uhriksi joutuminen. Monet syyttelevät itseään vielä vuosien jälkeen irtautumisesta miten ovat voineet olla niin tyhmiä että joutuivat siihen tilanteeseen.

Lue lisää

Niin, ja uutta suhdetta ei uskalla aloittaa kai koskaan, kun ei luota enää yhteenkään mieheen. Vaikka vastassa olisi kuinka tervejärkinen ja hyvä tyyppi, niin torjunta on melkein automaattista. Sitä keksii kaiken maailman tekosyitä, jos toinen ehdottaa tapaamista tai vain tulee juttelemaan, mielessä heti takoo, että mahtaakohan tuo olla narsisti. Luottamuspula taitaa olla vakavin ja pysyvin tarauma?

Onnen löytyminen on monimutkainen juttu. Kaikille se onni ei merkitse samaa asiaa. Minusta onneen tarvitaan muutakin kuin vain oma paljas itsensä hyväksyminen. Löytääkö kunnon narsisti onnen itsestään? Eikö hänkin tarvitse toisia lähteeksi tekemään hänet kokonaiseksi ja onnelliseksi ja antaako se narsistille muuta kuin hetkellisen onnen tunteen? Pysyvämpi onni mielestäni saavutetaan, kun rakkaus totetuu ihmisen elämässä oikealla tavalla, aitona. Voimme etsiä jatkuvia lähteitä, josta itsetuntomme saa voimaa jaksaa pitää loitolla tyhjyyden tunteen, joka muutoin ottaisi vallan, jos tarvittavaa lähdettä ei jatkuvasti ole saatavilla.

Mikä tekee ihmisen onnelliseksi?,... toinen ihminen, hän joka jakaa sinun kanssasi sinun elämäsi ja ajatuksesi, antaa itsensä sinun käyttöösi, mutta ei orjana, vaan palvelijana. Ihmistä ei voi tehdä onnelliseksi pinnallinen suhde, eikä jatkuva muutos, vaan tarvitaan pysyvyyttä, turvallisuutta, luottamista ja hyväksyntää. Vanhoissa moraalirakennelmissa mielestäni juuri toteutuu rakkauden ja uskollisuuden arvomaailma, jota itse kunnioitan. Siihen ainakin pitäisi tähdätä, että onnellisuus syntyisi yhteisistä haaveista, toiveista, arjesta, kokemuksista, ilosta, surusta ja riidoista ja niiden sopimisesta. Yhteinen elämä opettaa ja valmentaa ihmistä kokemaan onnellisuutta.

Elämä ei ole mikään itseisarvo, jollei siinä ole niitä tekijöitä, joista elämän yhtälö syntyy. Elämän yhtälön kaava syntyy aidosta kiintymyksestä ja rakkaudesta toista ihmistä kohtaan, kaikki muut arvot tulevat vasta sen jälkeen. Sille elämä rakentuu ja siitä sitä lähdetään rakentamaan. Jos, ihmiseltä puuttuu kiintopiste, eli rakastava ihminen viereltä, hän on kuin tuuliajolla oleva vene, jota aallot heittelevät sinne tänne. Rakkaus tuo varmuutta ja vakautta elämään, se luo turvaa ja antaa tunteen ehjästä elämästä, jossa kaikki on kohdallaan, vaikka ei niin aina olisikaan.

Minulle ensimmäisenä ydinarvona tulee Rakkaus, joka on elämä itse. Toisena Usko ja kolmantena Toivo. Rakkaus luo pohjan elämälle, usko antaa voimaa rakastaa ja toivo pitää tätä kaikkea yllä.

Elämän kestävä parisuhde toimii, kun molemmat toimivat toistensa "palvelijoina", ymmärräthän, että tässä tuo palvelija ei tarkoita termiä piika, vaan olemme toistemme "käytettävissä", toinen toisiamme varten. Silloin ihminen on itsenäinen, kun hän on valmis rakastamaan toisia pyyteettömästi ja on heidän kanssaan yhtä, ei yläpuolella, eikä alapuolella, ei kuninkaana, eikä orjana, vaan ystävänä. Itsenäisyys kunnioittaa, mutta ei palvo.

Rakastuminen on vaikea juttu, rakastunut ihminen voi muuttua itsekkääksi ja vaativaksi. Rakastunut voi viedä toiselta koko itsenäisyyden palvomalla häntä, tai alistamalla häntä. Rakastumisen huuma on tavallaan harhaa, jonka euforiaa stimuloivat aivosolut saavat aikaan, ja joka hälvenee ajan myötä pikkuhiljaa ja palautuu se oikea aspekti taas, jolla nähdään muutakin kuin vain ne toisen suuremmoiset ja ihanat piirteet.

Narsisti kykenee yhteiseloon ja kiintymykseen, mutta pysyvän symbioosin luominen on hänelle mahdotonta. Narsistin rakkaus on tavallaan aina alkuhuuman euforista rakkauden kaipuuta, narsistin on kai vaikea kokea tavallista arkirakautta voimavaranaan, koska hän vaatii elämyksiä tunteidensa tunnistamiseen??? En, tiedä?

*pohtii*

Mitä on vain eläminen? Minä elän, kun pohdin, tai en pohdi, kun teen töitä, tai lepään. Elämistä on kaikki, mitä ikinä teetkin. Kaikelle pitää olla avoin, totta, jotakin ei silti pidä pitää ylitse muiden. Jos, uskoo, että tunteiden tarkoitus on vain elämysten tuottaminen, niin siinä pettyy helposti. Tunteet ovat pulssi, joka sykkii elämän tilanteiden mukaan. Kuten sanoit tunteet muodostuvat monista eri alalajeista.

Hyvä vertaus tuo tanssi. Siinä tanssinopettaja opettaa oppilastaan ja tuskailee, kun oppilas astuu varpaille tämän tästä. Narsisti tunnistaa kai tunteet, mutta niiden syvempi merkitys ei avaudu hänelle.

Muisteleeko narsisti samalla tavalla huonon hetken tullessa niitä hyviä hetkiä, vai peittääkö hänen narsistinen vihansa alleen hyvät muistikuvat parisuhtesta ja siksi hänen on vaikea antaa anteeksi?

Uskot edelleen tuohon äitisuhteen tärkeyteen. Spekuloin vähän, mitä jos lapsuuden äitisuhteella ei olekkaan mitään vaikutusta rakkauden ymmärtämiseen ja rakastamiseen? Mitä, jos lapsella ei pienenä olekkaan äitiä ja silti hänestä kasvaa rakastava ihminen, onko mahdollista?

Katsoin ja huomasin, että olivat kovin erillään, eivätkä minusta kovinkaan tietoisia olleet toisistaan. Katseet eivät kohdanneet kertaakaan ja ajatus oli tiukasti kiinni molemilla vain askelissa. Itse ajattelisin parisuhteen olevan valssin tapaista. Siinä ei viedä toista ihan kiinni, kuten tangossa, mutta ollaan katsekontaktissa ja pidetään kiinni toisesta, niin että koetaan toisen läheisyys ja tunnetaan turvallisuutta ja yhteenkuuluvuutta. Intohimoa tuossa ei ollut kyllä pätkääkään, jos löydät linkin tanssista, jossa on intohimoa ja edellä mainitsemiania elementtejä, niin voit laittaa tulemaan.

Onhan ihminen eläin..tavallaan..kehittyneempi laji. Himo on vietti, jota ihminenkin toteuttaa, rakkaus sitten taas se henkisempi tuote, jonka ihminen on lajilleen kehittänyt.

Sanoisin, että genetiikka määrää n. 90 % siitä mitä meistä tulee, loppu on kasvatuksen ja ympäristön osuutta. Kyllähän se totta on, että lapsi tarvitsee rakkautta ja hoivaa. Selviä tutkimuksia on siitä, millaisia häiriintyneitä yksilöitä lapsista kehittyy, jos heitä ei pidetä sylissä ja he eivät saa tuntea ihmisen kosketusta ja läheisyyttä. Itse en noista silmistä ole niinkään varma, sillä syntyyhän lapsia sokeina ja kuurosokeinakin. Tärkeinpänä pidän siis kosketusta, en niinkään peilaavia silmiä.

Mitä mieltä?

Nyt demonisoit koko rakkausajatuksen. Vain aurinko, demonirakastaja ja aavikko. Siis kuiva erämää, jossa ei ole vettä eikä muita elementtejä on narsistin rakkauttako? Ei narsiti ole demonirakastaja, hän on yksinäinen erämaakulkija, joka janoaa rakkautta viimeiseen pisaraan. Ravi on siis kiihkeää rakkautta ja rakastamisen kaipuutako, joka tulee traumojen kautta. No, voihan tuolla tavalla kokea kuka vaan, vaikka ei olisi narsisti. Itse olen hyvin kiihkeä sieluinen, koska olen puoliksi ei suomalainen ja minun rakkauteni on aika ravinomaista myöskin, jos sen noin tahtoo ajatella, mutta ei demonista.

"Tuonne lapsuuteen heijastuvat rakustumiskokemukset aikuisena". En oikein tiedä tästä, mitä pitäisi ajatella. Minä en ehkä ajattele rakastumiskokemuksen liittyvän lapsuuskauteen. Jos, narsisti ei kykenisi rakastamaan, niin miksi hän kykenisi rakastumaan? Niin, ovatko ne kauheasti eri asia?

No, mitä tuosta rakkaudesta ja rakastumisesta, et kommentoinut, tahtoo tietää...

Ei rakkaus ole perseestä, vaan pettymys, jonka se tuottaa, jos ei saa vastarakkautta. Mutta eletään vaikka piruuttaan...

http://www.youtube.com/watch?v=IuTUMD-WzlM&feature=related

Jos, ajattelet, että rakastuminen parantaisi lapsuudentraumojasi, niin eikö se ole vähän infantiili ajatus? Se on vähän kuin uhrin ajatus käänteisenä "rakastan narsistin terveeksi", hmm?

Öitä ja sikeitä unia.

"terve mieli" kirjoitti:

Jos, ajattelet, että rakastuminen parantaisi lapsuudentraumojasi, niin eikö se ole vähän infantiili ajatus? Se on vähän kuin uhrin ajatus käänteisenä "rakastan narsistin terveeksi", hmm?

Lue lisää

Taustaa; heittäydyin sokeana suhteeseen koska tunteeni veivät minua kuin pässiä narussa. Vuosien mittaan huomasin että suhteesta tuli jonkunlainen kamppailulaji. Kumppanini käyttäytyi ennalta-arvaamattomasti ja ailahtelevasti ja elämä tuntui vuoristorata-ajelulta. Olen itse lempeä mies ja eräs arvoni on "tehdä toiselle sitä mitä haluaisin itsellenikin tehtävän", eli huomioin puolisoani, tutustuin hänen elämäänsä ymmärtääkseni häntä, pitelin hyvänä, silittelin, kunnioitin hänen rajojaan parhaani mukaan jne. Puolisoni taas sanoi että hän on estynyt antamiseen, että hän kokee että "itsestään antaminen kuluttaa hänen voimiaan"

Tämä toimimaton vuorovaikutteisuus johti sitten siihen että lopulta tunsin olevani toisen kuivaksi puristama, koin merkillistä esineellistämistä, loppuaikoina alkoi ensin psyykeni pettää ja sitten fysiikkakin. Sitten olin pelkojeni kanssa jo niin umpikujassa että lähdin karkuun, toiselle paikkakunnalle. perääni sain haukut että olen hullu ja narsisti-sika, ja että kaikki hänen ystävänsäkin on samaa mieltä.

Olenko siis narsisti vai uhri? Jos uhri, niin onko narsistisuus tarttunut, niin että peilasimmeko lopulta toisiimme moninkertaisesti vääristynyttä kuvaa?

Näitä Teidän kirjoituksia on ollut kiva lukea. Olen saanut niistä monia oivalluksia ja ne on toimineet jonkinlaisina "lähteinä" poistamaan sisäistä tuskaani. Eli tietämättänne toimitte minun "narsistisuuteni" lähteinä, josta kiitokseni teille!

:-)

Joskus voi olla terapeutti tietämättään. Monasti kaikki on pienestä kiinni, silkkaa tuuriani selailin palstoja ja kiinnostuin tästä. Elämä koostuu pienistä asioista. "Kadulla ohikulkevan ihmisen katse voi muuttaa koko elämän"

Jotain merkillistä mun elämässäni tapahtui. Täällä on puhuttu paljon tunnekoukuista, ja kirjoitusten ansiosta koen sekä helpotusta että ymmällään oloa. Minä kadotin minuuteni parissa vuodessa ja lopulta elin ja ajattelin pelkästään puolisoni kautta.

Toinen kumma juttu, rajutkaan loukkaukset, nöyryytykset, alistamiset ja uhkailut eivät saaneet minua taistelemaan takaisin tai nostamaan kytkintä, päinvastoin, tunsin syyllisyyttä, yritin rakastaa vielä enemmän, miellyttää vielä enemmän. Vasta kuilun partaalla olotila, tunne että romahdan tai kuolen, ajoi minut karkumatkalle. Alussa syytin puolisoani, nykyisin kysyn itseltäni, miksi hemmetissä annoin kaiken tapahtua.

Jos hän käyttäytyi "hullusti" niin hullu olin itsekin kun siinä symbioosissa elin ja toivoin kaiken muuttuvan takaisin seurusteluajan roihuavaksi rakkaudeksi, jos vaan yritän tarpeeksi. Liialla yrittämisellä luonnollisuus katosi, vapaana virtaavasta joesta tuli pyörteinen koski joka tempoi joka suuntaan. Ehkä hän oli narsisti, ehkä minä, ehkä molemmat, otan nämä kaikki vaihtoehdot huomioon. Tapahtuiko meille "parisuhteen tukholma-syndrooma", sitäkin olen miettinyt.

Olen nyt rakentamassa minuuttani uudelleen, vaikuttaa hitaalta projektilta, ja oman elämän loytäminen on hakusessa. Jos jotain hyvää pitää tästä sekasortoisesta suhteestani sanoa, niin on se laittanut minut ajattelemaan enemmän ja syvällisemmin, ja kun ennen etsin vastauksia ulkopuolelta, nykyisin olen kääntänyt katseeni enemmän sisimpääni. Miksi tunnen niin kuin tunnen.

Kultaisen säännön linkki oli hyvä! En arvannut että sen sanoma on noin yleismaailmallinen

On hyvä, kun oivaltaa, että rakkautta on myös viha ja pettymyksen tunne toiseen. Rakkaus ei lujitu, jos viha ja pettymys ei välillä siihen lyö leimaansa. Toisen viha voi joskus ollakkin rakkauden "osoitusta" toista kohtaan, vaikka se hullulta kuulostaakin. Narsisti usein osoittaa rakkauttaan käänteisesti...vihaamalla. Siinä näkyy ja kuuluu turhautumista, kun narsisti haluaisi tuoda positiivisia tunteitaan esille, mutta hänelle ne ovat häpeällisiä ja hän saataakin näyttää sen käännettynä rakastamaansa ihmistä kohtaan. Olen itse kokenut tämän ja tiedän milloin narsisti ei tarkoita "pahalla", vaan hänen on vaikea vain alentua tunnehöttötasolle. Minusta narsistin viha on käänteistä rakkautta, joka on osa narsistin puolustuskeinoa? En tiedä?

*pohtii*

Sinäkin annat paljon minulle ja varmasti muillekkin.

Se, että mennään kiirreellä naimisiin ja ollaan kakaroita, eikä tiedetä elämästä mitään on aikamoinen haaste jo itsessään. Vielä, kun siihen tuodaan mukaan molempien menneisyys, traumat ja muut vammat, niin eihän nuoret ole kykeneviä sellaisia käsittelemään, vaikka kuinka olisivat rakastuneita. Rakkaus on vahva voima, mutta jaksaako se kannatella myös toistensa menneisyyden, traumat ja demonit? Hyvässä ja terveessä suhteessa mielestäni tuollainen lapsuudenvammojen läpikyminen parisuhteessa voi olla tervehdyttävä vaikutus, mutta ei taida onnistua ihan kaikenlaisissa suhteissa. Luuletko, että olisit kykenevämpi nyt elämään parisuhteessasi toisella tavalla, jos saisit kaiken alkaa uudelleen ihan alusta? Osaisitko toimia toisella tavalla, vai tuntuuko, että siihen samaan se taas pikkuhiljaa ajautuisi?

Nyt jaksoin katsoa tuon steppauslinkin loppuun, mutta minua se ei puhutellut tunnetasolla, sori. Siitä puuttui intohimo, romantiikka, koko kahden ihmisen välinen kemia. Se oli pelkkää yksinäistä päämäärätöntä steppausta erillään toisista paikasta toiseen. Siinä ei ollut Temppuilija rakkautta, se oli paremminkin ystävät, jotka siinä jakoivat tilan. Anteeksi myös.

Niin, minä vähän arvelinkin tuon vastauksen olevan noin. Mikään ei varmasti muuttuisi, koska kyse on vaikeista traumoistasi lapsuudesta, eikä niiden kanssa helppoa ole elää edes yksinkään. Toisaalta välillä tunnen suurta myötätuntoa sinua kohtaan.

Miten koet halauksen? Kerran eräs mies, puoli tuttu kääntyi kesken kävelymme minuun päin ja sanoi; "haluatko, että halaan sinua"? Olin jutellut niitä näitä omista tuntemuksistani ja yllättäen hän tunsi myötätuntoa ja tajusi, että syli ja halaus voisi olla nyt se mikä auttaa, menin ihan hämilleni, enkä uskaltanut mennä hänen syliinsä ja olen sitä kyllä katunut. Niin uskollinen olen ollut :( Tiesin, että olisin siinä tilanteessa tarvinnut sitä ja varmasti kaipasinkin alitajuntaisesti, mutta omat estot olivat niin voimaakkaat, että torjuin hienon avun. Nyt toimisin toisella tavalla.

En minäkään tangosta pidä, en haluaisi, että joku tukahduttaisi minut sellaisessa läheisyydessä kuin tangossa ollaan. Toisaalta, jos ajatellaan, että tango on se toinen ääripää ja ravi se toinen ääripää, niin jäljelle jää...hmm valssi..siinä kieputaan, pyörähdellään, keinutaan ollaan välillä erossa ja taas lähekkäin. Minusta se kuvaa ehkä minun ajatustani parisuhteesta ja sen olemuksesta parhaiten. Muuten inhoan valsseja ja tangoja ihan musiikkina ja tanssina yök, mutta noin vertauskuvainnollisesti.

Sinä näet tuossa skooterin videopätkässä ilmeisesti vapautta. Kaipaat vapautta elämääsi, etkä tahdo, että mikään tai kukaan sitoo sinua mihinkään. Se on ihan ok...TILA.

Hali

"terve mieli" kirjoitti:

On hyvä, kun oivaltaa, että rakkautta on myös viha ja pettymyksen tunne toiseen. Rakkaus ei lujitu, jos viha ja pettymys ei välillä siihen lyö leimaansa. Toisen viha voi joskus ollakkin rakkauden "osoitusta" toista kohtaan, vaikka se hullulta kuulostaakin. Narsisti usein osoittaa rakkauttaan käänteisesti...vihaamalla. Siinä näkyy ja kuuluu turhautumista, kun narsisti haluaisi tuoda positiivisia tunteitaan esille, mutta hänelle ne ovat häpeällisiä ja hän saataakin näyttää sen käännettynä rakastamaansa ihmistä kohtaan. Olen itse kokenut tämän ja tiedän milloin narsisti ei tarkoita "pahalla", vaan hänen on vaikea vain alentua tunnehöttötasolle. Minusta narsistin viha on käänteistä rakkautta, joka on osa narsistin puolustuskeinoa? En tiedä?

*pohtii*

Sinäkin annat paljon minulle ja varmasti muillekkin.

Lue lisää

Jos narsistin viha on käänteistä rakkautta, niin periaatteessa minun olisi pitänyt olla "iloinen" että saan sitä rakkautta. Mutta kun se rakkaus-viha satutti minua, ja kaipasin rakkautta toisenlaisessa muodossa, en voinut ymmärtää. Yritin sitkeästi rakastamalla parantaa tilanteen, jolloin varmaan toinenkin koki että puristan häntä johonkin muottiin, ts käyttäydyin narsistisesti. En tiedä.

En ole ennen tajunnut vertaistuen merkitystä, mutta nyt kun tunteet on heittäneet kärrynpyörää ja pää on täynnä selvittämättömiä asioita, koen nämä kirjoitukset täällä hyvin parantavina.

Eli kiitos kokemuksien jaosta! :)

No, huomenna olet taas toista mieltä, kuten olen huomannut, ha. Tänään inspiroin sinua, huomenna vedän syviin vesiin ja taas kiroat minut alempaan helvettiin.

Tuli tänään katsottua tuo Kaamea Kankkunen leffa ystävien kanssa, tosi hauska leffa, kertoi polttareista, jotka menivät vähän överiksi. Kiva päivä,.. syötiin ja juotiin, lopuksi käytiin laittamassa se kimppalotto vetämään, haaveiltiin ja suunniteltiin sinne Amerikkaan muuttoa yhdessä.
Toivottavasti se 7 miljoonaa saadaan tällä kertaa,...että sellaista.

Väsyttää....

Miksi minä sinuun kiintyisin? Ei ole mitään tarvetta. Oletpa omahyväinen. Neuvo sinulle ystäväni, älä luule itsestäsi liikoja.

yxex kirjoitti:

Jos narsistin viha on käänteistä rakkautta, niin periaatteessa minun olisi pitänyt olla "iloinen" että saan sitä rakkautta. Mutta kun se rakkaus-viha satutti minua, ja kaipasin rakkautta toisenlaisessa muodossa, en voinut ymmärtää. Yritin sitkeästi rakastamalla parantaa tilanteen, jolloin varmaan toinenkin koki että puristan häntä johonkin muottiin, ts käyttäydyin narsistisesti. En tiedä.

Lue lisää

helpotus päästä ylettömästi itseään rakastavasta ja tunteettomasta ihmisestä eroon? Minä olen aikaa sitten tajunnut että mitä minä olin menettänyt lähes kahdenkymmenen vuoden aikana kun asuin narskun kanssa. Silmäni avautui kun tapasin uuden aivan erilaisen miehen joka ei provosoi jatkuvasti huonoja puoliani esille. Tämä nykyinen kaveri on todella aivan tavallinen mies joka ei narskuile. Olen oppinut häneltä erittäin paljon aivan tavallisia asioita elämästä jota en tiennyt olevan olemassakaan narskun aikana.
Jos joku pelkää olevansa narsku sehän on terve ilmiö huomata pohtivansa asiaa, nimittäin kylmä ja tunteeton narsku ei tällaisia osaa pohtia. Hän ajattelee jokaisesta ihmisestä kuinka paljon saisi siitä irti itsellensä.....näin tämä menee.
Tosin meni vuosia itsellänikin että tajusin kenen kanssa olin ollut aviossa ja selkeästi hän on psykopaatti-sadisti-narsku, näin jälkikäteen ajatellen.

Mitä sen on väliä oletko loukannut vai et? En minäkään suostu olemaan mitään muuta kuin olen. Minusta voidaan olla avoimia ja suoria ja sitä haluankin, mutta loukkaavana voisin pitää sitä, että vertaat minua mieheen ja pidät minua maskuliinisena ystävänäsi??? Tuosta voisin loukkaantua.

En todellakaan myönnä. Ja tuo ei pidä paikkaansa. Ole sinä vaan virtuaaliolento, mutta minä olen ihminen ja keskustelen aina ihmisten kanssa näillä palstoilla, vaikka en tunne heitä ja pidän heitä myös ihmisinä. Jos, keskustelija on nainen, niin kohtelen häntä naisena ja otan huomioon, että hän on nainen. Jos,taas keskustelen miehen kanssa, niin otan sen myös huomioon. Sinä olet mies ja sinulla saa silti olla tunteet, et tarvitse siihen feminiisistä puolta. Minä pystyn naisena ihan yhtä hyvin loogiseen ajatteluun siinä kuin mieskin, en tarvitse siihen mitään maskuliinista puolta. Tuo ajatuksesi on ihan.. ähh...Sukupuolella on merkitystä, hyvä ystävä, emmehän ole mitään anrogyynejä, vaan selvästi mies tai nainen. Minunkaan psyykeeni ei kestä tätä...vääntämistä.

Jos, olen vain virtuaaliolento ja mielikuvitusolento sinulle tai muille täällä, niin miksi sitten keskustelisin ja jakaisin ajatuksiani enää päivääkään täällä kenenkään kanssa. Odotan, että vastassa on aito tunteva, ajatteleva ihminen, joka jakaa oman elämänsä, ajatuksensa ja kokemuksensa kanssani ja, joka ottaa minutkin huomioon ihmisenä, eikä vain jonakin virtuaalianimena.

Minä vaihdan ajatuksia sinun kanssasi naisena ja sinä miehenä, kyllä siinä on ero. Minulla on kokemusta naisena olemisesta miehen kanssa ja sinulla päin vastoin, niistä lähtökohdista käsin me keskustelemme.

Ole mikä olet, minä olen nainen.

No, mitä tuo tarkoittaa? En ymmärrä?

Tarkoitatko, että vain meillä on kiintymyssuhde, koska keskustelemme toisetemme kanssa paljon, vai mitä mahdat tarkoittaa? En ole sinulle arvokas, etkä ole kiintynyt minuun, sinä vain kuvittelet niin. Tahdot vain, että myönnän olevani kiintynyt sinuun, eikö vain? Se olisi mannaa sinun narsistiselle luonteellesi. Meidän ajatustenvaihto on erilaista kuin muiden, koska olemme niin samanlaisia, melkein kuin sielunkumppaneita. Minä olen hyvä ihmistuntija ja tiedän lukea sinun ajatuksesi jo ennen kuin olet ehtinyt niitä edes ajattelemaan, ja sinä peesaat minua. Mitä sinä pelkäät, kun sinun pitää suojella itseäsi.

Sinä tiedät, että en ole narsisti. Minä olen vain kauhean suora sanomaan sen ääneen itsestäni mitä muut samalla tavalla itsestään ajattelevat pitävät sisällään.Kuulostaa narsistiselta myönnetään. Et sinä voi itseäsi suojella, et ainakaan tunteiltasi. Niihin et voi vaikuttaa, eikä ole olemassa keinoja tukahduttaa tunteita. Alat tykätä minusta, eli ennen et ole pitänyt minusta, kun olen näin suora, vai?

Kyselin, miltä sinusta tuntuisi, jos yhtäkkiä ei enää pidettäisikään yhteyttä, en minä sanonut, että olen kiintynyt sinuun. En ole myöntänyt mitään, sinä haluat vain uskotella, että olisin kiintynyt sinuun, niin sinuahan se hivelisi taas, puluseni.

No, enkö ole osannut sinua lukea aika hyvin?, itse olet sen myöntänyt monta kertaa. Kyllä sinäkin samalla tavalla luet minua, se sama intuitio meillä on. Tuskin mikään mysteeri sinulle enää olen.

Haluat varmasti, että olisin Goottityttö, taidat ihannoida sellaista mustatukkaista mustahuulista mustiin pukeutunutta mysteerityttöä? Voit pitää mielikuvasi.

En kiellä, sillä olen narsistinen, mutta se ei ole sama kuin se narsismi, josta olemme täällä keskustelemassa ja, josta täällä uhrit kovaan ääneen puhuvat. Vai, olenko sinusta? Minua välillä kyllä hämää ja vähän pelottaakin, että tunnut niin tutulta ja aivan kuin oltaisiin sata vuotta tunnettu toisemme, kuten joskus olen siitä maininnutkin. Mikä se alitajuinen kerros sitten on, niin aika tiukasti se näämmä pitää kiinni. Riipuvuus on kauhea juttu. Puolet valtakuntaa on käynyt syyttelemässä, että vietän liikaa aikaa netissä, ja ne yrittävät minua vieroittaa väkisin jo tästä.

Se tuttuuden tunne ei ole anima, vaan sielunkumppani, niin minä luulen. Sinun ajatuksesi hakevat sitä juttua sinun tavallasi ja minun taas minun tavallani, oletko huomannut. Silti pääsemme aina samaan lopputulokseen. Mitäpä, jos meillä oikeasti on joku tehtävä ja tarkoitus toistemme elämässä. Mitä, jos kaikella kuitenkin on tarkoitus, ihan pienilläkin jutuilla. Jos, olemme vaan tajuamassa, että tämäkin voi olla väylä johonkin uuteen??? Tai sitten ei.

Turvallista?

Hyvää yötä, pulu

Huomenta, pulu

Tämäpä antoi ajattelemisen aihetta!

Minulle jäi suhteesta monella tapaa hyväksikäytetty olo, tunne henkisestä raiskauksesta. Jos olisin toteuttanut kultaista sääntöä käänteisesti ja antanut takaisin sen mitä itsekin sain, henkistä väkivaltaa, lyöntejä, sylkemistä, olisinko ollut lähempänä vaimoni sisäistä mieskuvaa?

Mun arvomaailmani sanoo että tiettyjä juttuja ei toiselle ihmiselle pidä tehdä. Siksi otin sylkemiset vastaan, osaamatta puolustautua, osaamatta iskeä takaisin. Lisäsinkö tahtomattani puolison vihaa asettumalla riitatilanteissa tuonne 4 vaiheen jeesus-tasolle, kääntämään toisenkin posken?

Sitten kirjoituksesi pisti ajattelemaan sitäkin että minulle ei ole selvinnyt vieläkään millainen sisäinen mieskuva puolisollani oli. Olinko asteikolla 1-4 lainkaan. Ehkä hän halusi luoda ihan uniikin itselleen sopivan tuotteen? Hän halusi että olen sopivan painoinen, sopivasti pukeutunut, hiukset huoliteltuna. Ajatusten ja minuuden peukalointi sattui kuitenkin eniten. Kysymys mitä nykyisin eniten pohdin: miten hän sen teki, ja miksi annoin sen tapahtua. Hän ei voi olla syyllisempi tai syyttömämpi kuin minä.

Tieto lisää tuskaa. Nuorena, terveessä suhteessa, rakastaminen oli mutkatonta, ei tullut murehdittua syntyjä syviä. Nyt tän vaikean suhteen jälkeen elämä on yhtä analysointia. H u o k a u s! :-(

Satunnainen narsku kirjoitti:

helpotus päästä ylettömästi itseään rakastavasta ja tunteettomasta ihmisestä eroon? Minä olen aikaa sitten tajunnut että mitä minä olin menettänyt lähes kahdenkymmenen vuoden aikana kun asuin narskun kanssa. Silmäni avautui kun tapasin uuden aivan erilaisen miehen joka ei provosoi jatkuvasti huonoja puoliani esille. Tämä nykyinen kaveri on todella aivan tavallinen mies joka ei narskuile. Olen oppinut häneltä erittäin paljon aivan tavallisia asioita elämästä jota en tiennyt olevan olemassakaan narskun aikana.
Jos joku pelkää olevansa narsku sehän on terve ilmiö huomata pohtivansa asiaa, nimittäin kylmä ja tunteeton narsku ei tällaisia osaa pohtia. Hän ajattelee jokaisesta ihmisestä kuinka paljon saisi siitä irti itsellensä.....näin tämä menee.
Tosin meni vuosia itsellänikin että tajusin kenen kanssa olin ollut aviossa ja selkeästi hän on psykopaatti-sadisti-narsku, näin jälkikäteen ajatellen.

Lue lisää

Järjellä ajateltuna on se helpotus. Mutta hänen vaikutuksensa tuntuu edelleen mielessäni. Fyysinen ero toi helpotusta mutta sisälläni oleva "jokin" ote ei ole vieläkään täysin irronnut.

Sinua on helpottanut kunnon kaverin löytäminen. Itselläni on vaikeuksia edes ajatella uutta suhdetta, on jotenkin säikähtänyt olo, eli tästä taitaa tulla pitkähkö yksinäinen tuumailukausi. Eikä olisi järkevää raahata näitä ongelmiani uuteen suhteeseen toisen riesaksi, jos sellainen löytyisi.

Sadistiset piirteet, kun niitä omassa puolisossaan huomaa, on peloittava kokemus. Tuttu, koettu tunne.

Kiitos kommentistasi :)

yxex kirjoitti:

Järjellä ajateltuna on se helpotus. Mutta hänen vaikutuksensa tuntuu edelleen mielessäni. Fyysinen ero toi helpotusta mutta sisälläni oleva "jokin" ote ei ole vieläkään täysin irronnut.

Sinua on helpottanut kunnon kaverin löytäminen. Itselläni on vaikeuksia edes ajatella uutta suhdetta, on jotenkin säikähtänyt olo, eli tästä taitaa tulla pitkähkö yksinäinen tuumailukausi. Eikä olisi järkevää raahata näitä ongelmiani uuteen suhteeseen toisen riesaksi, jos sellainen löytyisi.

Sadistiset piirteet, kun niitä omassa puolisossaan huomaa, on peloittava kokemus. Tuttu, koettu tunne.

Kiitos kommentistasi :)

Lue lisää

Negatiiviset vaikutukset valitettavasti voi olla taakkanasi monia vuosia ja niiden läpikäyminen vahvistaa sinua. Pohdi syvästi mitä sinulle on tehty ja mitä itse olet tehnyt. Ottaa tosiaan aikaa mutta se on omalle mielellesi hyväksi.
Kun uusi suhde mahdollisesti orastaa niin älä vie siihen "vanhoja paskoja" koska suhde ei kauaa elä niin. On kasvun paikka saada uusi NORMAALI suhde. Älä lipsu vanhoihin kaavoihisi, tee kaikki hiukan erilailla toteuta itseäsi uudella tavalla. Uudistu, hanki uusia kavereita harrastuksia tms...Tyhjä ja typerä olo alkaa hellittää ja elämä voittaa kaikesta huolimatta!
Minulla vei vuosia ennenkuin ymmärsin mistä kaikki oikeasti kiikasti.

Sivuhuomautus vielä, useammat tiesi-tietävät mikä mies eksäni on ja itse hän eksyikin eräässä lehtiartikkelissä ilmoittamaan "minusta tuli melkein psykopaatti" erään jutun yhteydessä. Mitenkä niin että tuli, kun oli narsistinen-psykopaatti ja harrasti myös tiukasti sadismia.

Arvatenkin pienet hetket "kuviokelluntaa" oli mielelleni erittäin hyväksi päästyäni erinomaisesta puoliskosta eroon. Ei ole kaduttanut vaan en koskaan ymmärrä kuinka annoinkaan elämääni tällaisen tyypin luikerrella. En ollut koskaan tavannut samanlaista sillä hän oli alusta asti "erilainen" kun muut ja en ymmärtänyt mistä olikaan kysymys. Nyt toki ymmärrän seesteisen selkeästi.

Vältä tyyppejä jotka yrittää luikertaa elämääsi, he voivat olla tosi kohtalokkaita!
Hyvää illan jatkoa ja harrastele hetkisen "kuviokelluntaa", mielesi tarvitsee ja halajaa sitä vaikka et sitä itse tiedosta.

Minä en enää exää kaipaile, enkä steppaile hänen kanssaan, tanssin ihan yksin Megamixa ja elän symbioosissa itseni kanssa.

http://www.youtube.com/watch?v=VK2Amr_V1Fg&feature=related

Olet

Vai klubiin :) No kiitos! Nyt alan myös tajuta mitä tarkoitit suomi24 keskustelujen koukkuun jäämisestä.

Suhteen arvo, se alkuajan onnellisuus, jalat ilmassa-fiilis teki mut täysin sokeaksi, ja kun alkoi tulla ongelmia, tunsin iskut mutten nähnyt niitä pitkään aikaan. Elin menneessä hyvässä olossa ja toivoin sen palaavan, toivoin että kaikki ongelmat on tilapäistä. Sitten ongelmien kehä laajeni ja lopulta henkinen selkärankani napsahti poikki. Odotteitteni murskautuminen eli suhteen loppu tuntuu olona kuin läheisen kuolemalta.

Ennen luulin ettei minussa ole mitään isompaa vikaa. Nyt olen varma että tunnemaailmassani on jotain vialla, jotenkin tuo suhde toi sen päivänvaloon. Paha oloni oikein huutaa apua. Jatkan pohtimista..

onneksi et kysynyt sotua. Kauris. (selittäisitkö miten se liittyy vanhaan psykologiaan)

Satunnainen narsku kirjoitti:

Negatiiviset vaikutukset valitettavasti voi olla taakkanasi monia vuosia ja niiden läpikäyminen vahvistaa sinua. Pohdi syvästi mitä sinulle on tehty ja mitä itse olet tehnyt. Ottaa tosiaan aikaa mutta se on omalle mielellesi hyväksi.
Kun uusi suhde mahdollisesti orastaa niin älä vie siihen "vanhoja paskoja" koska suhde ei kauaa elä niin. On kasvun paikka saada uusi NORMAALI suhde. Älä lipsu vanhoihin kaavoihisi, tee kaikki hiukan erilailla toteuta itseäsi uudella tavalla. Uudistu, hanki uusia kavereita harrastuksia tms...Tyhjä ja typerä olo alkaa hellittää ja elämä voittaa kaikesta huolimatta!
Minulla vei vuosia ennenkuin ymmärsin mistä kaikki oikeasti kiikasti.

Sivuhuomautus vielä, useammat tiesi-tietävät mikä mies eksäni on ja itse hän eksyikin eräässä lehtiartikkelissä ilmoittamaan "minusta tuli melkein psykopaatti" erään jutun yhteydessä. Mitenkä niin että tuli, kun oli narsistinen-psykopaatti ja harrasti myös tiukasti sadismia.

Arvatenkin pienet hetket "kuviokelluntaa" oli mielelleni erittäin hyväksi päästyäni erinomaisesta puoliskosta eroon. Ei ole kaduttanut vaan en koskaan ymmärrä kuinka annoinkaan elämääni tällaisen tyypin luikerrella. En ollut koskaan tavannut samanlaista sillä hän oli alusta asti "erilainen" kun muut ja en ymmärtänyt mistä olikaan kysymys. Nyt toki ymmärrän seesteisen selkeästi.

Vältä tyyppejä jotka yrittää luikertaa elämääsi, he voivat olla tosi kohtalokkaita!
Hyvää illan jatkoa ja harrastele hetkisen "kuviokelluntaa", mielesi tarvitsee ja halajaa sitä vaikka et sitä itse tiedosta.

Lue lisää

Kiitos lohdun sanoistasi, selviytymistarinasi antaa toivoa että tästä suosta vielä noustaan itsekin. Useamman kuukauden suremisen jälkeen huomaan nykyisin sillointällöin jo hymyilevänikin elämälle. Näistä vertaistukisivuista olen saanutkans paljon apua, kun silloin pahimpaan aikaan oli aivan epätoivoinen olo, että olen ongelman kanssa yksin.

Lupaan harrastaa kuviokelluntaa, ja koota mielen palapeliä hissunkissun kiirehtimättä.

Seuraava runo on moniajatuksinen. Viat ja riidat kannattaa suhteessa pitää pieninä, pois niitä tuskin koskaan saa. Ja onhan vastapainona rakkaus. Mukavaa päivää!

Miehet, jotka eivät anna naisille anteeksi
heidän pieniä vikojaan,
eivät voi koskaan nauttia
heidän suurista hyveistään.
-Kahlil Gibran-

Et kai sinä tosissasi usko noihin horoskooppijuttuihin? Olen Oinas,.. pässi mikä pässi, mutta yhtä hyvin voisin olla Kauris tai joku muu, niin kaikista löytyisi varmasti omaan luonteeseen sopivia piirteitä. Uskon, että siinäkin suhteessa ollaan samanlaisia, että enemmän tutkitaan ja pohdiskellaan itseä, asioita ja elämää kuin eletään sitä. Olen aina ollut sellainen ja tulen olemaan ja luulen, että olet samanlainen. En usko, että se on mitenkään narsistista vaan ihan luoteelle tyypillinen piirre.

Unet minä vielä ymmärsin, mutta selitä minulle tuo horoskooppijuttu, mihin se liittyy?

Kiitos vastauksestasi.

Joka ei ole vielä minä
sen on mahdotonta olla me.
Se ei voi kiintyä toiseen,
kun se ei ole kiintynyt itseensä.
Se ei voi käsittää suuri ympyröitä,
kun se sekoaa pienissäkin.
Sitä pitää lähestyä sen omilla ehdoilla.
Kaikki muu pelästyttää ja suistaa sen raiteilta.
Kun se vihdoin sanoo
nimensä ja minä, se on
saavutus ja semmoisena vaikea läksy.
Se toistelee nimeään ja innostuu siitä.
Sen pitää saada tottua olemaan joku.
Ei se muuten opi näkemään
joitakin ja muita.
-Arja Tiainen-

:-)

Kyllä, puluseni, mutta ei ne polyypit tarvitse mitään ihmisten keksimiä horoskooppeja selvitäkseen ja lisääntyäkseen. Niiden vaistot ovat miljoonien vuosien kehityksen tulos, ei horskooppimerkkien. Gravitaatiovoima ja mangneetikenttä ovat fysiikkaa ja vaikuttavat todistettavasti ihmiseen ja kaikkeen maapallolla olevaan. Persoonallisuutemme ei riipu vuodenajoista, ympäröivistä planeetoista, kuusta tai auringosta, olemme perintötekijöidemme tuotoksia ja temperamenttimme tulee niin vanhemmiltamme kuin kaukaisimmilta suvumme jäseniltä. Geenit määräävät persoonallisuutemme, sinähän tiedät, että olen vahva genetiikan kannattaja ja muu huuhaa saa minulta kyllä tuomion.

"toi kauris laskeskelee omia osakkeitaan jatkuvasti ja mitä hän tästä saa."

Luin ja vastasin tänään viesteihin epäloogisessa järjstyksessä. Tämän viestin avasin viimeisenä. Mitä ihmettä???? :O

:-) anteeksi annettu! Eikä sun olis tarvinnut pyytää, saahan tänne julkiselle palstalle heittää mitä vaan. En vain käsittänyt osakkeiden laskemisesta mitään.

Kiva lueskella ihmisten kirjoituksia. Olen saanut monenlaisia ahaa-elämyksiä, ja toivon että jotkin mun näkemykset auttaa vastaavasti jotain toista ihmistä.

Vaikka anonyymeja ollaankin, niin ihmisiä kuitenkin. :)

Mustakin hyvä. Kuvaa olotilaani hyvin, tunne-elämääni on yhtäkkiä heitetty ratkaistavaksi iso ympyrä, enkä ole tottunut selvittämään pieniäkään..

Jatketaan harjoituksia :)

"Jostainhan ne erot sisarustenkin välillä tulevat". Ne tulevat nimenomaan geenien välityksellä. Perimä välittyy DNA.n ja kromosimien kautta, jossa molemmat vanhemmat tuovat kymmenet tuhannet perintötekijänsä, eli geeninsä jälkeläisilleen. Täysin samanlaisia lapsia ei siis voi tulla, koska on otettava huomioon kummankin vanhemman ja heidän sukunsa printötekijöiden lukuisa monimuotoinen mahdollisuus. Ympäristö ja kasvatus toki muokkaa ihmistä tietyssä määrin, mutta geenit sanelevat pääasiallisen perusluonteemme ja ulkomuotomme.

Sori, mutta en näe astrologiaa ja horoskooppimerkkien yhteyttä persoonallisuuteemme, tai jos ne jollain tasolla vaikuttavat minuun, niin uskomuksina, ei ehkä muuten.

Voithan yrittää vakuttaa minut taas, pulu.

Xan kirjoitti:

Jees, narsisti on hirveä ja pystyy saamaan paljon pahaa aikaan kumppanissaan, lapsissaan jne. Mutta jonkun verran vastuuta on myös ihmisellä, joka on jäänyt tällaiseen suhteeseen, ainakin jos se on parisuhde. En tarkoita, että narsistin käyttäytyminen olisi koskaan "uhrin" syytä, vaan sitä, että uhri on itse päättänyt jäädä suhteeseen sen isoista ongelmista ja omasta pahoinvoinnistaan huolimatta. Oma tahto on ehkä muserrettu, mutta toisaalta on myös niin, että on ihmisiä jotka reagoivat jo narsistisen käyttäytymisen ensimerkkeihin, kontrollinhaluun jne. ja lähtevät jo ennen kuin ongelmat ovat muuttuneet todella pahoiksi. Narsisti ei pysty kietomaan pauloihinsa aivan ketä tahansa, vaan sellainen joka lankeaa narsistin pauloihin ja ansaan on sisällään jotain sellaista, joka haluaa langeta siihen.

Tarkoituksenani ei ole syyllistää narsistien "uhreja", vaan näyttää myös asioiden toinen puoli: se joka jää suhteeseen, päättää jäädä siihen tai jättää päätöksen tekemättä kokonaan ja jättäytyy toisen armoille. OK, on vaikea lähteä suhteesta ylipäänsä, ja erityisesti silloin kun puoliso on narsisti joka ehkä uhkailee jne. mutta lähteminen on kuitenkin mahdollista.

Lue lisää

Elän narsistin kanssa. Jos lähtisin åoeni eläkkeeni ei riittäisi ruokaan. En ole naimisissa. Ollaan tunnettu viisi vuotta. Tämä on Määrittelemätön kaverisuhfe. Olen läheisriippuvainen en osaa olla yksin.

vain ja paljon, kommenttisi valaisi päivääni, kuin auringonsäde pimeyteen.

Olen käsittääkseni kantanut ihan itse täyden vastuun itsestäni, siitäkin huolimatta, että narsistipsykopaatti tuhosi terveyteni lisäksi viisi vuotta elämästäni.

Syyllistä sinä tässä keississä ketä tahansa muuta, mutta et minua.

Nimimerkkisi jo kertoo sinusta paljon.

Toivon, että kaikki narsistipsykopaatit palavat helvetin tulessa, onneksi Woodoo on eräs erikoislahjoistani.

Hajoa !

yksi uhreista kirjoitti:

vain ja paljon, kommenttisi valaisi päivääni, kuin auringonsäde pimeyteen.

Olen käsittääkseni kantanut ihan itse täyden vastuun itsestäni, siitäkin huolimatta, että narsistipsykopaatti tuhosi terveyteni lisäksi viisi vuotta elämästäni.

Syyllistä sinä tässä keississä ketä tahansa muuta, mutta et minua.

Nimimerkkisi jo kertoo sinusta paljon.

Toivon, että kaikki narsistipsykopaatit palavat helvetin tulessa, onneksi Woodoo on eräs erikoislahjoistani.

Hajoa !

Lue lisää

koska en ole sellaista tyyppiä kuin sinä. Minulla on valtaa omaan itseeni ja kunnioitan itseäni.

Niin kauan kuin tunnet tarvetta syyttää muita omista epäonnistumistasi, et ole kykenevä toipumiseen. Päinvastoin. Syyttelemällä muita (olivat he syyllisiä tai eivät) estät oman vastuuntuntosi heräämisen.

Viestintuojan ampumisesta ei tässäkään tapauksessa ollut sinulle mitään hyötyä. Et todellakaan ole syytön omaan kohtaloosi, vaikka niin narsistisesti haluatkin uskoa.

Ilkikurimus kirjoitti:

koska en ole sellaista tyyppiä kuin sinä. Minulla on valtaa omaan itseeni ja kunnioitan itseäni.

Niin kauan kuin tunnet tarvetta syyttää muita omista epäonnistumistasi, et ole kykenevä toipumiseen. Päinvastoin. Syyttelemällä muita (olivat he syyllisiä tai eivät) estät oman vastuuntuntosi heräämisen.

Viestintuojan ampumisesta ei tässäkään tapauksessa ollut sinulle mitään hyötyä. Et todellakaan ole syytön omaan kohtaloosi, vaikka niin narsistisesti haluatkin uskoa.

Lue lisää

Suomessa syyttäjän tehtäväksi jää syyttäminen Suomen Rikoslain mukaan.

Rikoksien uhri ei ole Suomen Lain mukaan syyllinen mihinkään, vaikka narsistit niin haluavatkin vammaisilla aivoillaan uskoakin.

Hyvä, kun joku uskaltaa laittaa narsistit kuriin, vaikka voimia oikeudenkäynnit toki vie.

Onneksi oikeudenmukaisuus vie aina lopulta voiton ja väärintekijöillä ei ole minkäänlaista valtaa yhtikäs mihinkään.

100ri kirjoitti:

Suomessa syyttäjän tehtäväksi jää syyttäminen Suomen Rikoslain mukaan.

Rikoksien uhri ei ole Suomen Lain mukaan syyllinen mihinkään, vaikka narsistit niin haluavatkin vammaisilla aivoillaan uskoakin.

Hyvä, kun joku uskaltaa laittaa narsistit kuriin, vaikka voimia oikeudenkäynnit toki vie.

Onneksi oikeudenmukaisuus vie aina lopulta voiton ja väärintekijöillä ei ole minkäänlaista valtaa yhtikäs mihinkään.

Lue lisää

En tiennytkään, että narsistinen persoonallisuushäiriö on Suomen lain mukaan rikos! Mistä alkaen on näin ollut?