Kirjoitellaan mietteitä ja muisteluita

Opettajan kiriottaisa taululle kovalla kliitulla, se kliitu parku joskus niettä selekäpiitä karmi.
Usse hänen täydys tukusta nuljutta jotta oppivaist.
Ei sunkaan nys sellaist kolloa otavvatten opettajaks.
Opettaja olj justieranna totistuksen numerot uutee´uskoo.
Ko nuarte veri vettää naimisii, ni opettajat o nii knaappimaisii, et sannoo: Ne on kaks eri asiaa kuulkaas.
Ei valunäyttäjä olk koska viäl kiitost saan, mut eikä siihe niit parhai pannakka.

rix-rax kirjoitti:

Opettajan kiriottaisa taululle kovalla kliitulla, se kliitu parku joskus niettä selekäpiitä karmi.
Usse hänen täydys tukusta nuljutta jotta oppivaist.
Ei sunkaan nys sellaist kolloa otavvatten opettajaks.
Opettaja olj justieranna totistuksen numerot uutee´uskoo.
Ko nuarte veri vettää naimisii, ni opettajat o nii knaappimaisii, et sannoo: Ne on kaks eri asiaa kuulkaas.
Ei valunäyttäjä olk koska viäl kiitost saan, mut eikä siihe niit parhai pannakka.

Lue lisää

An neskis, mi fili, quantilla prudentia mundus regatur?

Etkö tiedä, poikani, kuinka vähäinen viisaus maailmaa hallitsee?

Mansikka-aikaan kuljettiin aina paljain jaloin. Oli kilpailu siitä, kuka aikaisimmin toukokuussa sai luvan juosta paljain jaloin. Eipä kesällä juuri kenkiä jalkaan pantu.

Muistatteko, että esiliina oli ihan ehdoton vaatekappale! Oli ihan noloa mennä kouluun ilman esiliinaa, jos ne sattuivat olemaan kaikki pyykissä. Esiliinassa oli tasku nenäliinaa varten.
Lettinauhat pestiin ja huuhdeltiin. Ne kierrettiin tiukasti pullon ympärille kuivumaan. Siinä ne silisivät taas kauniiksi.
Tukka palmikoitiin aina kahdelle letille, ja jakaus oli keskellä päätä. Kaikilla tytöillä oli letit, ja tuntui hienolta, kun ne olivat pitkät ja melkein vyötärölle saakka.
40-luvulla oli muodissa Margareettakampaus, jolloin letti kierrettiin pään ympärille ja sidottiin lettinauhalla.

Koulun pihalla hypättiin barbiidaa.

Makriina kirjoitti:

Mansikka-aikaan kuljettiin aina paljain jaloin. Oli kilpailu siitä, kuka aikaisimmin toukokuussa sai luvan juosta paljain jaloin. Eipä kesällä juuri kenkiä jalkaan pantu.

Muistatteko, että esiliina oli ihan ehdoton vaatekappale! Oli ihan noloa mennä kouluun ilman esiliinaa, jos ne sattuivat olemaan kaikki pyykissä. Esiliinassa oli tasku nenäliinaa varten.
Lettinauhat pestiin ja huuhdeltiin. Ne kierrettiin tiukasti pullon ympärille kuivumaan. Siinä ne silisivät taas kauniiksi.
Tukka palmikoitiin aina kahdelle letille, ja jakaus oli keskellä päätä. Kaikilla tytöillä oli letit, ja tuntui hienolta, kun ne olivat pitkät ja melkein vyötärölle saakka.
40-luvulla oli muodissa Margareettakampaus, jolloin letti kierrettiin pään ympärille ja sidottiin lettinauhalla.

Koulun pihalla hypättiin barbiidaa.

Lue lisää

Meidän naapurusten lasten isät rakensivat jäälle napakelkan, ja miten huimat vauhdit siinä saikaan, oikeaa vauhdin hurmaa sai kokea. Upeita lumilinnoja rakennettiin, saatiin viedä kynttilöitä ja kuumaa mehua, sitten käytiin raisuja lumisotia.

Minulla on vieläkin hienosokeriastiassa hopealusikka, jonka voitin 7-vuotiaana Mannerheimin lastensuojeluliiton hiihtokilpailuissa, joissa oli paljon osanottajia. Minusta on valokuva odottamassa totisena lähtöä suuri numerolappu rintaan hakaneuloilla kiinnitettynä. Muistan vielä elävästi tervan tuoksun nuotiolla, kun suksia trimmattiin.

Essu ja letit oli minullakin. Äiti letitti joskus myös ohimolle pikkuletit ja pääosa hiuksista taakse yhdelle letille, rusetit oli tietysti myös. Nyt näille meidän pikkuneideille punotaan ranskalaisia lettejä, jotka pitävät iukset somasti koholla.

Ramoona1 kirjoitti:

Meidän naapurusten lasten isät rakensivat jäälle napakelkan, ja miten huimat vauhdit siinä saikaan, oikeaa vauhdin hurmaa sai kokea. Upeita lumilinnoja rakennettiin, saatiin viedä kynttilöitä ja kuumaa mehua, sitten käytiin raisuja lumisotia.

Minulla on vieläkin hienosokeriastiassa hopealusikka, jonka voitin 7-vuotiaana Mannerheimin lastensuojeluliiton hiihtokilpailuissa, joissa oli paljon osanottajia. Minusta on valokuva odottamassa totisena lähtöä suuri numerolappu rintaan hakaneuloilla kiinnitettynä. Muistan vielä elävästi tervan tuoksun nuotiolla, kun suksia trimmattiin.

Essu ja letit oli minullakin. Äiti letitti joskus myös ohimolle pikkuletit ja pääosa hiuksista taakse yhdelle letille, rusetit oli tietysti myös. Nyt näille meidän pikkuneideille punotaan ranskalaisia lettejä, jotka pitävät iukset somasti koholla.

Lue lisää

Mietin tässä ,mitä kivaa olisi jäänyt mieleen lapsuudesta.. No,kaupasta haettiin talvella pahveja ja lähellämme oli semmoinen kallio,ja siitä laskimme monttuun ,sillä pahvilla,hyvin liukui..ei tarvinnut kelkkaa.Minulla ei ollut suksia,mutta kun koulussa oli pakollinen urheilupäivä,niin koulusta sai vuokrata sukset..Menimme Munkkiniemen majalle hiihtämään.. On jäänyt mieleen,että siellä söimme mustikkakeittoa ja munkin.. Muuten Brahen kentältäkin sai talvella vuokrata luistimet,että pääsi luistelemaan,jos sattui olemaan rahaa.. Muistan,että opettajani,oli niin kiva,että vúokrasi minulle luistimet,siksi tunniksi..Kävin Aleksis Kiven kansakoulua,joka on siinä Brahenkentän vieressä..
Minun mummoni ja tätini,eivät ostaneet minulle mitään,mutta mitäpä tuosta..Hyvin aina meni..
Luokkaretkellekin pääsin mukaan Turkuun,kun opettajani maksoi.. Oli ankara,mutta silti noin mukava..
Kesällä ,hyppelimme tynnyreillä ..oli semmoisia öljysäiliöitä, siellä Vallilan tavara-asemalla.. Kiva hypellä
niillä..Joskus lähdimme retkelle Pasilaan..Oli siihen aikaan vielä mökkejä siellä,ei tuommoista kamalaa,kuten nyt on..Kyllä sitä kaupungissakin,lapset keksii tekemistä.. Moi taas..t.Irkku

irkku-37 kirjoitti:

Mietin tässä ,mitä kivaa olisi jäänyt mieleen lapsuudesta.. No,kaupasta haettiin talvella pahveja ja lähellämme oli semmoinen kallio,ja siitä laskimme monttuun ,sillä pahvilla,hyvin liukui..ei tarvinnut kelkkaa.Minulla ei ollut suksia,mutta kun koulussa oli pakollinen urheilupäivä,niin koulusta sai vuokrata sukset..Menimme Munkkiniemen majalle hiihtämään.. On jäänyt mieleen,että siellä söimme mustikkakeittoa ja munkin.. Muuten Brahen kentältäkin sai talvella vuokrata luistimet,että pääsi luistelemaan,jos sattui olemaan rahaa.. Muistan,että opettajani,oli niin kiva,että vúokrasi minulle luistimet,siksi tunniksi..Kävin Aleksis Kiven kansakoulua,joka on siinä Brahenkentän vieressä..
Minun mummoni ja tätini,eivät ostaneet minulle mitään,mutta mitäpä tuosta..Hyvin aina meni..
Luokkaretkellekin pääsin mukaan Turkuun,kun opettajani maksoi.. Oli ankara,mutta silti noin mukava..
Kesällä ,hyppelimme tynnyreillä ..oli semmoisia öljysäiliöitä, siellä Vallilan tavara-asemalla.. Kiva hypellä
niillä..Joskus lähdimme retkelle Pasilaan..Oli siihen aikaan vielä mökkejä siellä,ei tuommoista kamalaa,kuten nyt on..Kyllä sitä kaupungissakin,lapset keksii tekemistä.. Moi taas..t.Irkku

Lue lisää

Minä muistan lapsuudesta sellaisen kuin vesurin. Muistan, että sillä hakattiin oksia puista ja jotain
puiden pienimistä ja lastuja.
Muistan ison lekan, joka vastasi nykyistä vasaraa paksulla päällään.
Muistan kärki auran, jota hevonen veti ja ohjastaja käveli auran perässä auraa itse ojaten ja pitäen pystyssä.
Se oli kovaa menoa, vaati jalkoja siinä mullassa ja multakokkareissa rämpien ja ojauskykyä.
Samaa oli äkeen kanssa, siinäkin ohjastaja kulki jalan äkeen perässä, hevosen äestä vetäessä.
Muistan kuinka vaari, melkein juoksujalkaa kulki hevosen perässä multapellolla.

rix-rax kirjoitti:

Minä muistan lapsuudesta sellaisen kuin vesurin. Muistan, että sillä hakattiin oksia puista ja jotain
puiden pienimistä ja lastuja.
Muistan ison lekan, joka vastasi nykyistä vasaraa paksulla päällään.
Muistan kärki auran, jota hevonen veti ja ohjastaja käveli auran perässä auraa itse ojaten ja pitäen pystyssä.
Se oli kovaa menoa, vaati jalkoja siinä mullassa ja multakokkareissa rämpien ja ojauskykyä.
Samaa oli äkeen kanssa, siinäkin ohjastaja kulki jalan äkeen perässä, hevosen äestä vetäessä.
Muistan kuinka vaari, melkein juoksujalkaa kulki hevosen perässä multapellolla.

Lue lisää

Olimme kakaroina mukana metsähommissa. Miehet kaatoivat isoja puita sahalla, toinen mies oli pitkän sahan toisessa päässä ja toinen toisessa. Kuljettivat sahaa edestakaisin puussa ja näin saivat siihen viillon,
jolla puu sitten kovalla rytinällä kaatui.
Pitkät rungot sitten karsittiin oksista. Siinä oli todella työtä ja myös jaloille oksien seassa rämpimistä.
Sitten pitkät puunrungot siirrettiin mies ja hevosvoimin tien viereen tai sopivaan paikkaan.
Täästä ne sitten miesvoimin asetettiin vankkureihin, jonka taas hevonen veti sahalle viemistä varten keräyspaikkaan tai suoraan sahalle.
Meillä oli mukavaa, saimme istua rankakuorman päällä keräilypailalle ja taas vankkureissa takaisin.
Lunta oli niin mahdottomasti silloinkin. Me lapset saimme todella rämpiä siinä, mutta se oli hauskaa.
Isämme ja toise työmiehet ihmeesti luottivat meihin, kun olimme niin paljon jo mukana olleet.

xxxxxx8 kirjoitti:

Olimme kakaroina mukana metsähommissa. Miehet kaatoivat isoja puita sahalla, toinen mies oli pitkän sahan toisessa päässä ja toinen toisessa. Kuljettivat sahaa edestakaisin puussa ja näin saivat siihen viillon,
jolla puu sitten kovalla rytinällä kaatui.
Pitkät rungot sitten karsittiin oksista. Siinä oli todella työtä ja myös jaloille oksien seassa rämpimistä.
Sitten pitkät puunrungot siirrettiin mies ja hevosvoimin tien viereen tai sopivaan paikkaan.
Täästä ne sitten miesvoimin asetettiin vankkureihin, jonka taas hevonen veti sahalle viemistä varten keräyspaikkaan tai suoraan sahalle.
Meillä oli mukavaa, saimme istua rankakuorman päällä keräilypailalle ja taas vankkureissa takaisin.
Lunta oli niin mahdottomasti silloinkin. Me lapset saimme todella rämpiä siinä, mutta se oli hauskaa.
Isämme ja toise työmiehet ihmeesti luottivat meihin, kun olimme niin paljon jo mukana olleet.

Lue lisää

Koulun pihalla välitunnilla oli monenlaisia leikkejä. Hypättiin ruutua, joka oli tosi suosittu peli.
Seinäpallo oli joka välkällä. Siinä oli useampia pelipaikkoja seinissä ja kilpaa aamulla niitä varailtiin.
Reinäpallossa oli 100 erilaista toimintaa ja ne mentiin järjestyksessä läpi. Jokainen pelaaja vuorollaan
pelasi. Kun toinen pudotti seuraava aloitti ja näin vuoron perään pelattiin aina koulupäivän loppuun asti.
Toiset hyppäsivät narua yksinään, ja sitten oli kahden narua pyörittävän pitkä naru, jota pyörittivät,
siinä hyppi joskus kolmekin tyttöä yhtä aikaa. Hyppijöilläkin oli määrätyt hyppyliikkeet, jotka jatkuen
hypittiin.
Tytöillä ja pojilla oli neljäämaalia ja napin( pienen kiven) heittoa kuoppaan, Pesäpalloa pojat ja tytötkin
pelasivat myös välitunnilla.
Paljon liikkuttiin silloin välitunnillakin.

marjamamma kirjoitti:

Koulun pihalla välitunnilla oli monenlaisia leikkejä. Hypättiin ruutua, joka oli tosi suosittu peli.
Seinäpallo oli joka välkällä. Siinä oli useampia pelipaikkoja seinissä ja kilpaa aamulla niitä varailtiin.
Reinäpallossa oli 100 erilaista toimintaa ja ne mentiin järjestyksessä läpi. Jokainen pelaaja vuorollaan
pelasi. Kun toinen pudotti seuraava aloitti ja näin vuoron perään pelattiin aina koulupäivän loppuun asti.
Toiset hyppäsivät narua yksinään, ja sitten oli kahden narua pyörittävän pitkä naru, jota pyörittivät,
siinä hyppi joskus kolmekin tyttöä yhtä aikaa. Hyppijöilläkin oli määrätyt hyppyliikkeet, jotka jatkuen
hypittiin.
Tytöillä ja pojilla oli neljäämaalia ja napin( pienen kiven) heittoa kuoppaan, Pesäpalloa pojat ja tytötkin
pelasivat myös välitunnilla.
Paljon liikkuttiin silloin välitunnillakin.

Lue lisää

Nuo olivat ilmeisesti suosittuja koko Suomessa, sillä kaikki, mistä kerroit, ovat tuttuja.

Satu* kirjoitti:

Nuo olivat ilmeisesti suosittuja koko Suomessa, sillä kaikki, mistä kerroit, ovat tuttuja.

makriina, joka niistä kertoi.
Muistatteko letit ohimoilta molemmille puolille ja sitten yhdistettynä siitä sivuletteihin?

lettinauhojen pesua ja silittämistä, sen myös muistan!

Puskismummeli kirjoitti:

makriina, joka niistä kertoi.
Muistatteko letit ohimoilta molemmille puolille ja sitten yhdistettynä siitä sivuletteihin?

lettinauhojen pesua ja silittämistä, sen myös muistan!

Lue lisää

Makriinalla taisi olla Margareetta, minäkin niistä ohimoleteistä kerroin. Tukan värkkäämisestä olen aina ollut innostunut, nytkin se yltää jonkinlaiselle ranskalaiselle palmikolle. Mummolle sain punoa ohueen huippuun asti hänen pitkistä hopeanvalkeiksi muuttuneista hiuksistaan letin, joka sitten kiedottiin nutturaksi ja kiinnitettin niskaan neuloilla. Äidilläni on hääkuvassa sota-ajan morsiamena puolipitkä tukka hiukset kukilla ylös ohimoilta, ja samantapainen kampaus kammoilla nostettuna vielä 50-luvulla. Muistan myös tätieni valkit ja hiusverkot. Minulla ja siskollani oli joskus myös sivuleteistä tehdyt rinkulat korvallisilla, toisinaan juhliin sai aukaista hiukset, jotka lainehtivat selkään palmikoinnin jäljiltä.

Olin erityisen innostunut paperinukeista vielä isona tyttönä, toisella kymmenellä. Silloinhan leikittiinkiin paljon pitempään kuin nykyisin, pelattiin isolla porukalla pesäpalloa vielä lukioiässä. Rusettiluisteluillat sitten kukkivat romantiikkaakin.

Ramoona* kirjoitti:

Makriinalla taisi olla Margareetta, minäkin niistä ohimoleteistä kerroin. Tukan värkkäämisestä olen aina ollut innostunut, nytkin se yltää jonkinlaiselle ranskalaiselle palmikolle. Mummolle sain punoa ohueen huippuun asti hänen pitkistä hopeanvalkeiksi muuttuneista hiuksistaan letin, joka sitten kiedottiin nutturaksi ja kiinnitettin niskaan neuloilla. Äidilläni on hääkuvassa sota-ajan morsiamena puolipitkä tukka hiukset kukilla ylös ohimoilta, ja samantapainen kampaus kammoilla nostettuna vielä 50-luvulla. Muistan myös tätieni valkit ja hiusverkot. Minulla ja siskollani oli joskus myös sivuleteistä tehdyt rinkulat korvallisilla, toisinaan juhliin sai aukaista hiukset, jotka lainehtivat selkään palmikoinnin jäljiltä.

Olin erityisen innostunut paperinukeista vielä isona tyttönä, toisella kymmenellä. Silloinhan leikittiinkiin paljon pitempään kuin nykyisin, pelattiin isolla porukalla pesäpalloa vielä lukioiässä. Rusettiluisteluillat sitten kukkivat romantiikkaakin.

Lue lisää

Minulla ei lapsena koskaan ollut lettejä, ei kovin monella muullakaan luokallani. Olen syntynyt sen verran myöhemmin 1944. Parhaalla kaverillani oli vyötäröön asti ulottuvat hiukset. Juhlapyhinä ne oli juuri tuollaisina ohimoletteinä rinkuloissa ja voi miten minä niitä kadehdin.
Itse en saanut hiuksia kasvattaa, niistä olisi varmaan ollut liikaa työtä.
Äiti kyni hiukseni aina suoraan poikki korvan puolesta välistä ja minulla oli vielä isot hörökorvat.

ihan nätisti, taas kerran, että oman alitajuntansa syövereitä ja tutkimista on väärin tehdä toisten...vieraitten ihmisten avustuksella. Ehkäpä traumasi siirtyvät toisiin "taiteilijasieluihin", onhan meitä tälläkin palstalla muitakin,et varmasti ainut ole.
Itsensä liialla paljastamisella loukkaa muita, vain läheisille paljastetaan oma sisin, tai ammattiauttajalle.
Juuri tuollainen on häirintää, että joutuu ottamaan sinun ajatusmaailmaasi kantaa, miettimään SINUN asioitasi. Ei saa eikä voi terapoida itseään toisten kustannuksella.
Et sinä ymmärrä etkä tule ymmärtämään, miten "pakotat" toiset väkisin katsomaan omia sielunmaisemataulujasi.
Minä haluan itse valita "taidenäyttelyn", missä käyn ja millaisia "tauluja" katson.
Onko oikein,että siirrät yksinäisyyttäsi ja ahdistustasi muihin.
Pakko panna taas tämä toosa kiinni ja ryhtyä mieluummin arkisiin asioihin....liika miettiminen ei ole hyväksi.

susmorsian kirjoitti:

ihan nätisti, taas kerran, että oman alitajuntansa syövereitä ja tutkimista on väärin tehdä toisten...vieraitten ihmisten avustuksella. Ehkäpä traumasi siirtyvät toisiin "taiteilijasieluihin", onhan meitä tälläkin palstalla muitakin,et varmasti ainut ole.
Itsensä liialla paljastamisella loukkaa muita, vain läheisille paljastetaan oma sisin, tai ammattiauttajalle.
Juuri tuollainen on häirintää, että joutuu ottamaan sinun ajatusmaailmaasi kantaa, miettimään SINUN asioitasi. Ei saa eikä voi terapoida itseään toisten kustannuksella.
Et sinä ymmärrä etkä tule ymmärtämään, miten "pakotat" toiset väkisin katsomaan omia sielunmaisemataulujasi.
Minä haluan itse valita "taidenäyttelyn", missä käyn ja millaisia "tauluja" katson.
Onko oikein,että siirrät yksinäisyyttäsi ja ahdistustasi muihin.
Pakko panna taas tämä toosa kiinni ja ryhtyä mieluummin arkisiin asioihin....liika miettiminen ei ole hyväksi.

Lue lisää

Uimarannan kerroshyppyrille kiipeilin ystäväni kanssa. Kattelimme kolmannesta kerroksesta uskaltasko hypätä alas. Aika korkeella tunsimme olevamme ja aloimme peruuttaa pois reunalta. Luokkakaverini Hessu oli tullut huomaamattamme meijän taa. Hän työnsi meidät alas ja huusimme yhteen ääneen Aaaa
pintaan noustua puaaa. Vesi tuli väliin niin sanaan tuli jatkoaika.

ajastin kirjoitti:

Uimarannan kerroshyppyrille kiipeilin ystäväni kanssa. Kattelimme kolmannesta kerroksesta uskaltasko hypätä alas. Aika korkeella tunsimme olevamme ja aloimme peruuttaa pois reunalta. Luokkakaverini Hessu oli tullut huomaamattamme meijän taa. Hän työnsi meidät alas ja huusimme yhteen ääneen Aaaa
pintaan noustua puaaa. Vesi tuli väliin niin sanaan tuli jatkoaika.

Lue lisää

tuosta hyppimisestä tuli mieleen. Poikien kanssa kun enempi lapsena ja nuorenakin liikuin.. ja vanhempanakin..hah, sattui vaan naapureina ilmeisesti olemaan enemmän reippaita poikia. Nukkeleikit jäivät hyvin vähäisiksi,niin monesti hypittiin talvisin katoilta lumeen,kuka uskaltaa korkeimmalta ja tietysti puihin kiipeiltiin, Koliltakin olen laskenut suksilla "tuntemattomaan metsään." Pyörälläajokilpailuissa sattui monesti jokin vähän vakavampikin keikkaus. Koulumatkaa oli eka-ja tokaluokilla nelisen kilometriä yhteen suuntaan,kävellenhän se...ei ollut vielä polkupyörää eikä isällä autoa,jolla olis kuskannut.
Toki muistan hempeempiäkin leikkejä. Oli Värtsilässä asuessa naapurin tyttö kaverina,ja leikittiin metsässä mahtavien kuusten ympäröimällä aukiolla Elisabet ja Margaret-kuvitelmaa. Hän halusi olla aina Margaret,minun oli oltava Elisabet. Tehtiin syvään lumeen iso "asuntokin" monine huoneineen. Vielä nyt vanhempanakin minusta on kiva kaivella syvään lumeen sellaisia syviä käytäviä lapion kanssa.

susmorsian kirjoitti:

ihan nätisti, taas kerran, että oman alitajuntansa syövereitä ja tutkimista on väärin tehdä toisten...vieraitten ihmisten avustuksella. Ehkäpä traumasi siirtyvät toisiin "taiteilijasieluihin", onhan meitä tälläkin palstalla muitakin,et varmasti ainut ole.
Itsensä liialla paljastamisella loukkaa muita, vain läheisille paljastetaan oma sisin, tai ammattiauttajalle.
Juuri tuollainen on häirintää, että joutuu ottamaan sinun ajatusmaailmaasi kantaa, miettimään SINUN asioitasi. Ei saa eikä voi terapoida itseään toisten kustannuksella.
Et sinä ymmärrä etkä tule ymmärtämään, miten "pakotat" toiset väkisin katsomaan omia sielunmaisemataulujasi.
Minä haluan itse valita "taidenäyttelyn", missä käyn ja millaisia "tauluja" katson.
Onko oikein,että siirrät yksinäisyyttäsi ja ahdistustasi muihin.
Pakko panna taas tämä toosa kiinni ja ryhtyä mieluummin arkisiin asioihin....liika miettiminen ei ole hyväksi.

Lue lisää

päätinkin juuri eilen illalla, etten tuo niitä ajatuksiani esille tällä palstalla. Onhan olemassa taidepalsta, tiedekin, en vaan ollut tajunnut etteivät ne ajatukset sovi tälle palstalle. Kiitos kun sanoit noin nätisti!

Kyllä Sus ymmärin, jo ennen kuin luin kommenttisi eilen illalla.

pilvi* kirjoitti:

päätinkin juuri eilen illalla, etten tuo niitä ajatuksiani esille tällä palstalla. Onhan olemassa taidepalsta, tiedekin, en vaan ollut tajunnut etteivät ne ajatukset sovi tälle palstalle. Kiitos kun sanoit noin nätisti!

Kyllä Sus ymmärin, jo ennen kuin luin kommenttisi eilen illalla.

Lue lisää

vastauksestasi. Ymmärtänet,että tarkoitan näitä hyvinkin henkilökohtaisia setvimisiä. Liekö ammattitautia, mutta käsitän niin tosissani aina ihmisten ajatukset,kun olen niin paljon selvitellyt ihmisten ongelmia. Otan ne niin ajatuksella,en voi sille mitään. Aina olen kuin magneetti vetänyt puoleeni ihmisten vaikeita asioita, ja väsymys käy jo käpälään, koetan jo välttää ...psyyke on väsynyt.
kirjoita hyvänen aika noita loistavia juttujasi,mutta sanon näin ystävyydellä,vältä ihan omista asioista puhumista...oman itsesikin vuoksi. Sanon näin elämän karujakin puolia ehkä enemmän nähneenä kuin sinä.
Muista joskus ikuistaa minut pienenä leppäkerttuna jonkin kuvasi nurkkaan...pilkkuja saapi olla kyllä enemmän kuin seitsemän...enhän ole ihan tavallinen leppis...hehheh.

pikku-leppis-sus kirjoitti:

vastauksestasi. Ymmärtänet,että tarkoitan näitä hyvinkin henkilökohtaisia setvimisiä. Liekö ammattitautia, mutta käsitän niin tosissani aina ihmisten ajatukset,kun olen niin paljon selvitellyt ihmisten ongelmia. Otan ne niin ajatuksella,en voi sille mitään. Aina olen kuin magneetti vetänyt puoleeni ihmisten vaikeita asioita, ja väsymys käy jo käpälään, koetan jo välttää ...psyyke on väsynyt.
kirjoita hyvänen aika noita loistavia juttujasi,mutta sanon näin ystävyydellä,vältä ihan omista asioista puhumista...oman itsesikin vuoksi. Sanon näin elämän karujakin puolia ehkä enemmän nähneenä kuin sinä.
Muista joskus ikuistaa minut pienenä leppäkerttuna jonkin kuvasi nurkkaan...pilkkuja saapi olla kyllä enemmän kuin seitsemän...enhän ole ihan tavallinen leppis...hehheh.

Lue lisää

Saat nähdä leppäkerttusi, kun uusi galleriani avautuu muutaman viikon päästä. Ei suomi 24:n puitteissa, vaan "pienen pilven" nimellä.

Pääsit Afrikkatauluni isolle trooppiselle lehdelle vieläpä etualalle! moi taas...

ps. Otan kuvan yksityiskohdasta, tai useita--- kuinka se nyt rajataan sen näkee, värit sopii ihanasti!

pilvi* kirjoitti:

Saat nähdä leppäkerttusi, kun uusi galleriani avautuu muutaman viikon päästä. Ei suomi 24:n puitteissa, vaan "pienen pilven" nimellä.

Pääsit Afrikkatauluni isolle trooppiselle lehdelle vieläpä etualalle! moi taas...

ps. Otan kuvan yksityiskohdasta, tai useita--- kuinka se nyt rajataan sen näkee, värit sopii ihanasti!

Lue lisää

varoitettiin maalaria maalaamasta itseään nurkkaan, vai oletko varannut nurkan itsellesi ja Sus pääsee etualalle.

jjoutava kirjoitti:

varoitettiin maalaria maalaamasta itseään nurkkaan, vai oletko varannut nurkan itsellesi ja Sus pääsee etualalle.

Bulu bulu bulu bulu Africa:D .....ja luonnon valtaisaa voimaa.... olet kai kuullut laulun? Hauska

pilvi* kirjoitti:

Bulu bulu bulu bulu Africa:D .....ja luonnon valtaisaa voimaa.... olet kai kuullut laulun? Hauska

ja Sinä olet koko taulu, aina ihminen uutta näkee ja kokee.
Minä kökkö en ymmärtänyt että olet se taulu ja olet siihen maalannut elämäsi laulun, tai osion.
Ei taiteilijoita voi ymmärtää!

jjoutava kirjoitti:

ja Sinä olet koko taulu, aina ihminen uutta näkee ja kokee.
Minä kökkö en ymmärtänyt että olet se taulu ja olet siihen maalannut elämäsi laulun, tai osion.
Ei taiteilijoita voi ymmärtää!

Lue lisää

ettet yritäkkään :D Voi kun joku löytäis arkistosta sen kivan biisin, kasettina se on meillä muttei Youtubessa....

pilvi* kirjoitti:

ettet yritäkkään :D Voi kun joku löytäis arkistosta sen kivan biisin, kasettina se on meillä muttei Youtubessa....

Munkkien tuoksut aamupäivällä, kotitaloustuntien jälkeen, matikan opettajan auktoriteetti, Suomen kielen opettajan pieni lempeä olemus (olin hänen suosikkinsa jostakin syystä)

Musiikinopen ihana tempperamentti, vanhan hissanopen persoonallinen käyttäytyminen:)
Ihania vuosia muistella, kävelyt kevätiltoina kotiin, jolloin oli ollut jotkut juhlat tai harjoitukset mandoliini olalla hihnasta.

Niin tuttu vieläkin tuo reitti, Kauppahallien ohi,Tähtitorninmäen jälkeisten pikkukatujen lomitse kohti Viiskulmaa. Kaunis eteläinen Helsinkimme on parhaimmillaan meren saartama.

Uunisaaren uimapaikka, Pihlajasaari, Jätkäsaari oli ihan out siihen aikaan, nimikin oli jo kamala :D Hernesaari sitävastoin menetteli.

Mutta Seurasaari, ja jäät Hesan ulkopuolella oli parasta hiihtoaluetta talvella.

Kesät Kaivopuisto ja Sepänpuisto pesisiltoineen. Luistelua harrastin monta vuotta Johanneksenkirkon jääkentällä, ja itse Johanneksenkirkko oli kevätjuhlien laulupaikka, missä lauloimme: Jo joutui armas aika, ja suvi suloinen.--------- Armas oli aika lapsuuden ja varhaisnuoruuden! Kaikkine tilapäisine kasvuvaikeuksineenkin.

pilvi* kirjoitti:

Munkkien tuoksut aamupäivällä, kotitaloustuntien jälkeen, matikan opettajan auktoriteetti, Suomen kielen opettajan pieni lempeä olemus (olin hänen suosikkinsa jostakin syystä)

Musiikinopen ihana tempperamentti, vanhan hissanopen persoonallinen käyttäytyminen:)
Ihania vuosia muistella, kävelyt kevätiltoina kotiin, jolloin oli ollut jotkut juhlat tai harjoitukset mandoliini olalla hihnasta.

Niin tuttu vieläkin tuo reitti, Kauppahallien ohi,Tähtitorninmäen jälkeisten pikkukatujen lomitse kohti Viiskulmaa. Kaunis eteläinen Helsinkimme on parhaimmillaan meren saartama.

Uunisaaren uimapaikka, Pihlajasaari, Jätkäsaari oli ihan out siihen aikaan, nimikin oli jo kamala :D Hernesaari sitävastoin menetteli.

Mutta Seurasaari, ja jäät Hesan ulkopuolella oli parasta hiihtoaluetta talvella.

Kesät Kaivopuisto ja Sepänpuisto pesisiltoineen. Luistelua harrastin monta vuotta Johanneksenkirkon jääkentällä, ja itse Johanneksenkirkko oli kevätjuhlien laulupaikka, missä lauloimme: Jo joutui armas aika, ja suvi suloinen.--------- Armas oli aika lapsuuden ja varhaisnuoruuden! Kaikkine tilapäisine kasvuvaikeuksineenkin.

Lue lisää

Harmensz van Rijn Remprandt joka v1661 maalasi, lukeva munkki nimisen taulun.

Näin sen maalauksen v 1971 Eremitaasissa silloisessa Leningradissa.
Kummallista, sen taulun muistan sieltä
Munkeista puheenollen tuo asia tuli mieleen. Enkä ollenkaan yritä olla taiteentuntija kirjoittelen vain muuten huvikseen.

ajastin kirjoitti:

Uimarannan kerroshyppyrille kiipeilin ystäväni kanssa. Kattelimme kolmannesta kerroksesta uskaltasko hypätä alas. Aika korkeella tunsimme olevamme ja aloimme peruuttaa pois reunalta. Luokkakaverini Hessu oli tullut huomaamattamme meijän taa. Hän työnsi meidät alas ja huusimme yhteen ääneen Aaaa
pintaan noustua puaaa. Vesi tuli väliin niin sanaan tuli jatkoaika.

Lue lisää

Osasin uida veden alla pitkään, mutta en uskaltanut hypätä korkealta laivalaiturilta mereen. Kuikuilin alas, ja samoin kävi minulle - tuli jotkut pojat ja viskasivat minut veteen. Ihan kiva! Uin syvälle ja kiipeilin sitten laiturin tukipilareita ylös ja jäin laiturin alle kellumaan.
Enpä arvannut, mikä hätä pojille tuli. Loikkivat veteen kummallekin puolen laituria ja minä ihmeissäni siellä, että mikäs teille nyt!

TAAS olin pudonnut pois. Vaikka aina kruksaan tuon "Muista minut".

jjoutava kirjoitti:

Harmensz van Rijn Remprandt joka v1661 maalasi, lukeva munkki nimisen taulun.

Näin sen maalauksen v 1971 Eremitaasissa silloisessa Leningradissa.
Kummallista, sen taulun muistan sieltä
Munkeista puheenollen tuo asia tuli mieleen. Enkä ollenkaan yritä olla taiteentuntija kirjoittelen vain muuten huvikseen.

Lue lisää

mestari. Toista sellaista ei ole tullut, joka valon hämyn elävästä tulesta, niin kauniisti kuvasi ja hartauden. Kyllä ne jäävät mieleen, piirtyvät kauneudessaan ja taidokkuudessaan mestarin näkemyksinä:)

pilvi* kirjoitti:

mestari. Toista sellaista ei ole tullut, joka valon hämyn elävästä tulesta, niin kauniisti kuvasi ja hartauden. Kyllä ne jäävät mieleen, piirtyvät kauneudessaan ja taidokkuudessaan mestarin näkemyksinä:)

Lue lisää

Minä muistelen lapsuuteni muistoina tällä kertaa Vappua. Vappuna tehtiin mekein aina kevään
ensimmäinen retki ulos luontoon. Kaikki oppilaat olivat pukeutuneet kesäasuihin. Kaikilla oli joko
eväskori tai jokin kevuempi kassi mukana ja niissä eväät.
Retken kohdetta ei opettaja koskaan kertonut ennakkoon, sen piti olla yllätys.
Toisinaan sattui, että oli todella kylmä ilma. Silloin retki oli pakko joko perua tai sitten palata
takaisin koululle. Monesti satoikin lunta, mutta kaikilla oli kesäiset vaatteet kylmästä huolimatta.
Jos retki onnistui, silloin samalla tutustuttiin alueen kasveihin, eläimiin ja laulettiin kevään laulut.
Joillakin oli piirustusvälineetkin laukussaan.
Retket olivat koulussa kevään kohokohtia ja mieluisia.

sumppimimmi kirjoitti:

Minä muistelen lapsuuteni muistoina tällä kertaa Vappua. Vappuna tehtiin mekein aina kevään
ensimmäinen retki ulos luontoon. Kaikki oppilaat olivat pukeutuneet kesäasuihin. Kaikilla oli joko
eväskori tai jokin kevuempi kassi mukana ja niissä eväät.
Retken kohdetta ei opettaja koskaan kertonut ennakkoon, sen piti olla yllätys.
Toisinaan sattui, että oli todella kylmä ilma. Silloin retki oli pakko joko perua tai sitten palata
takaisin koululle. Monesti satoikin lunta, mutta kaikilla oli kesäiset vaatteet kylmästä huolimatta.
Jos retki onnistui, silloin samalla tutustuttiin alueen kasveihin, eläimiin ja laulettiin kevään laulut.
Joillakin oli piirustusvälineetkin laukussaan.
Retket olivat koulussa kevään kohokohtia ja mieluisia.

Lue lisää

nyt kun oon eloisalla päällä. kun ärtsyynnyin tuolla heti aamusta. mun energian pitää lähte liikkeelle, en oo muumioitunut ns.sopuisuuteen.
Kylläpä oiski haastamista,kirjam sais sitäkin aikaseks.
Noista opettajista...aikoinaan tyttökoulun kuudesluokkalaisena sain nelosen mm. uskonnosta,opettajan mielivallan ansiosta,uskalsin kai olla eri mieltä jostain asiasta...sen ajan "häirikkö." Monet kaksituntiset jälki-istunnot istuin saksanmaikan kyylaamisen takia,kun välitunnilla kiers paikat,missä käytiin tyttöjen kanssa tupakilla.
No,sitten Helsingissä olin Tehtaanpuiston yhteiskoulussa lukioluokat,siellä oli persoonallisia opettajia,mm.Elma Sukselainen,silloisen eduskunnan puhemiehen vaimo,mahtava aristokraattinen ilmestys,luokka hiljeni todella. Kari Rydmanin äiti ruotsin maikkana. Ihana suomen ope Jaakkimainen, jolta sain kympit todistukseeni, vanha mies,Tulenkantajiin lie kuulunut aikoinaan. kirkkohistpriaan originelli miesope,joka viimesellä luokalla soitteli meille vain Le petit Fleuria,kuulin myöhemmin hänen hirttäneen itsensä. No kympin sain häneltä siitä aineesta,kun lausuin runoja lähes joka juhlassa.
Kyllä opeille merkitsi pärstäkerroin paljonkin,vaikka muuta väittivät.
Lähellä koulua oli kehitysvammaisten leipomo,jossa oli ihania leivonnaisia,sinne riensimme välitunneille,jos vain oli markkoja.
Ai niin...ehdottomasti mainittava vielä kuvisope,hänkin vanha mies.Aikuisena vasta ymmärsin,mikä kunnia oli,kun hän pyysi minua muusakseen. Kävin heillä kotonakin kerran, ja asiasta keskusteltiin,vaimo myös läsnä. Enhän oikein ymmärtänyt muusan merkitystä,aattelin kai jotain eroottista merkitystä ja kieltäydyin. Ai-ai,mikä menetys olikaan,olispa ollut ymmärrystä silloin.

susmorsian kirjoitti:

nyt kun oon eloisalla päällä. kun ärtsyynnyin tuolla heti aamusta. mun energian pitää lähte liikkeelle, en oo muumioitunut ns.sopuisuuteen.
Kylläpä oiski haastamista,kirjam sais sitäkin aikaseks.
Noista opettajista...aikoinaan tyttökoulun kuudesluokkalaisena sain nelosen mm. uskonnosta,opettajan mielivallan ansiosta,uskalsin kai olla eri mieltä jostain asiasta...sen ajan "häirikkö." Monet kaksituntiset jälki-istunnot istuin saksanmaikan kyylaamisen takia,kun välitunnilla kiers paikat,missä käytiin tyttöjen kanssa tupakilla.
No,sitten Helsingissä olin Tehtaanpuiston yhteiskoulussa lukioluokat,siellä oli persoonallisia opettajia,mm.Elma Sukselainen,silloisen eduskunnan puhemiehen vaimo,mahtava aristokraattinen ilmestys,luokka hiljeni todella. Kari Rydmanin äiti ruotsin maikkana. Ihana suomen ope Jaakkimainen, jolta sain kympit todistukseeni, vanha mies,Tulenkantajiin lie kuulunut aikoinaan. kirkkohistpriaan originelli miesope,joka viimesellä luokalla soitteli meille vain Le petit Fleuria,kuulin myöhemmin hänen hirttäneen itsensä. No kympin sain häneltä siitä aineesta,kun lausuin runoja lähes joka juhlassa.
Kyllä opeille merkitsi pärstäkerroin paljonkin,vaikka muuta väittivät.
Lähellä koulua oli kehitysvammaisten leipomo,jossa oli ihania leivonnaisia,sinne riensimme välitunneille,jos vain oli markkoja.
Ai niin...ehdottomasti mainittava vielä kuvisope,hänkin vanha mies.Aikuisena vasta ymmärsin,mikä kunnia oli,kun hän pyysi minua muusakseen. Kävin heillä kotonakin kerran, ja asiasta keskusteltiin,vaimo myös läsnä. Enhän oikein ymmärtänyt muusan merkitystä,aattelin kai jotain eroottista merkitystä ja kieltäydyin. Ai-ai,mikä menetys olikaan,olispa ollut ymmärrystä silloin.

Lue lisää

kun alkuun pääsin...tulee muisteltuu tuo aika kunnolla.
Arvi Kivimaan tytär pääsi yhtaikaa ylioppilaaks, ja sain kunnian esittää ylioppilasjuhlassa Kivimaan runon,ikävä kyllä en muista minkä. Samoin tämän rakkaan vanhan suomen maikan hautajaisissa. Silloin oli itsestään selvää,että pyrin teatterikouluun, mutta "kohtalo" päätti toisin...oli mentävä naimisiin.
Aatelkaas, minkä näyttelijän maailma minussa menettikään....sanon kyllä että hehheh....ei minulla siihenkään pitkäjänteisyyttä varmaan olisi ollut.

susmorsian kirjoitti:

kun alkuun pääsin...tulee muisteltuu tuo aika kunnolla.
Arvi Kivimaan tytär pääsi yhtaikaa ylioppilaaks, ja sain kunnian esittää ylioppilasjuhlassa Kivimaan runon,ikävä kyllä en muista minkä. Samoin tämän rakkaan vanhan suomen maikan hautajaisissa. Silloin oli itsestään selvää,että pyrin teatterikouluun, mutta "kohtalo" päätti toisin...oli mentävä naimisiin.
Aatelkaas, minkä näyttelijän maailma minussa menettikään....sanon kyllä että hehheh....ei minulla siihenkään pitkäjänteisyyttä varmaan olisi ollut.

Lue lisää

sinun kaduillas koulutie..."
Tuo pilvin viesti sai minutkin taas unia näkemään, ja tämä laulu, jota otsikossa
siteeraan, oli koelauluna meillä aikoinaan vaikean rytminsä ja sävelessä esiintyvän intervellin "diabolus in musica" takia, eli c:stä fissiin! Jos sekä rytmi että sävel menivät puhtaasti oikein, oli mahdollista saada kiitettävä.
Minulla oli hyvää tuuria.
Sävelhän on Jean Sibeliuksen ja sanat V.A. Koskenniemen,
sama pari on myös iki-ihanan Finlandian tekijöinä.

Mainitsit, Sus, Arvi Kivimaan tyttären, isähän oli teatterinjohtajana Suomen Kansallisteatterissa.
Ihan pieni kysymys, Sus, muistatko mikä tosi harvinainen onnettomuus
kohtasi äitiä tämän perheen kotona, kuitenkin ulkopuolisen voiman aiheuttamana?
Muistan aikoinaan, miten se järkytti minua. Ei tarvi tietenkään vastata, mikäli et halua.

Mutta hyvää perjantaita, tänään aloitin pontevasti päivän lenkkeilyllä, ja sitten vasta kaikkea muuta mukavaa.

:)

Satu* kirjoitti:

sinun kaduillas koulutie..."
Tuo pilvin viesti sai minutkin taas unia näkemään, ja tämä laulu, jota otsikossa
siteeraan, oli koelauluna meillä aikoinaan vaikean rytminsä ja sävelessä esiintyvän intervellin "diabolus in musica" takia, eli c:stä fissiin! Jos sekä rytmi että sävel menivät puhtaasti oikein, oli mahdollista saada kiitettävä.
Minulla oli hyvää tuuria.
Sävelhän on Jean Sibeliuksen ja sanat V.A. Koskenniemen,
sama pari on myös iki-ihanan Finlandian tekijöinä.

Mainitsit, Sus, Arvi Kivimaan tyttären, isähän oli teatterinjohtajana Suomen Kansallisteatterissa.
Ihan pieni kysymys, Sus, muistatko mikä tosi harvinainen onnettomuus
kohtasi äitiä tämän perheen kotona, kuitenkin ulkopuolisen voiman aiheuttamana?
Muistan aikoinaan, miten se järkytti minua. Ei tarvi tietenkään vastata, mikäli et halua.

Mutta hyvää perjantaita, tänään aloitin pontevasti päivän lenkkeilyllä, ja sitten vasta kaikkea muuta mukavaa.

:)

Lue lisää

Tarkoitin äsken Sallan äitiä siis.
Tuli kuitenkin mieleeni nyt, että kun siihen aikaan { 50- ja 60-luvun vaihteessa}
ei vielä mitään 'lööppi'- julkisuutta ollut, vaan tällaiset tiedot levisivät vain
perinteisellä suusta-suuhun-menetelmällä, niin ehkeipä olisikaan oikein asiasta täällä kertoa. Se ei ollut mitään häpeällistä, vaan aivan uskomaton tapaus.

Koulukaupunkini ja -aikojeni muistot eivät unohdu!

:)

Satu* kirjoitti:

sinun kaduillas koulutie..."
Tuo pilvin viesti sai minutkin taas unia näkemään, ja tämä laulu, jota otsikossa
siteeraan, oli koelauluna meillä aikoinaan vaikean rytminsä ja sävelessä esiintyvän intervellin "diabolus in musica" takia, eli c:stä fissiin! Jos sekä rytmi että sävel menivät puhtaasti oikein, oli mahdollista saada kiitettävä.
Minulla oli hyvää tuuria.
Sävelhän on Jean Sibeliuksen ja sanat V.A. Koskenniemen,
sama pari on myös iki-ihanan Finlandian tekijöinä.

Mainitsit, Sus, Arvi Kivimaan tyttären, isähän oli teatterinjohtajana Suomen Kansallisteatterissa.
Ihan pieni kysymys, Sus, muistatko mikä tosi harvinainen onnettomuus
kohtasi äitiä tämän perheen kotona, kuitenkin ulkopuolisen voiman aiheuttamana?
Muistan aikoinaan, miten se järkytti minua. Ei tarvi tietenkään vastata, mikäli et halua.

Mutta hyvää perjantaita, tänään aloitin pontevasti päivän lenkkeilyllä, ja sitten vasta kaikkea muuta mukavaa.

:)

Lue lisää

ja sanoja ei ole ollenkaan...", oli minun koelauluni eräässä toisessa oppilaitoksessa, sain kaheksikon...sekin ihan hyvä. Sattui mukava tapaus silloin juuri, Juha Watt Vainio tuli suorittamaan "ehtojaan", hän ei ollut saanut musiikkia läpi. Kyllä se harmoonilla virsien vingutus olikin rasittavaa, enhän minä kunnolla oppinut soittamaan.
Niin,ei ole minulla mitään tietoa Kivimaan vaimon onnettomuudesta, joten, kuten sanoit, antaa sen asian olla tietämättömyyden verhoissa.
Minäkin olen hyvillä mielin, kun kauppareissullani tuli happi haukattuu. Tänään tehhäänkin kunnon läskisoosia, kun tulee sellainen syöjä,joka ossaa antaa arvoo sille. Eipä ole pitkään aikaan sitä ruokaa ollutkaan, sopii hyvin tällaisena pakkaspäivänä.
"Vain autius lehtipuissa ja sininen rakkauden kryytimaa..."

soosi-sus kirjoitti:

ja sanoja ei ole ollenkaan...", oli minun koelauluni eräässä toisessa oppilaitoksessa, sain kaheksikon...sekin ihan hyvä. Sattui mukava tapaus silloin juuri, Juha Watt Vainio tuli suorittamaan "ehtojaan", hän ei ollut saanut musiikkia läpi. Kyllä se harmoonilla virsien vingutus olikin rasittavaa, enhän minä kunnolla oppinut soittamaan.
Niin,ei ole minulla mitään tietoa Kivimaan vaimon onnettomuudesta, joten, kuten sanoit, antaa sen asian olla tietämättömyyden verhoissa.
Minäkin olen hyvillä mielin, kun kauppareissullani tuli happi haukattuu. Tänään tehhäänkin kunnon läskisoosia, kun tulee sellainen syöjä,joka ossaa antaa arvoo sille. Eipä ole pitkään aikaan sitä ruokaa ollutkaan, sopii hyvin tällaisena pakkaspäivänä.
"Vain autius lehtipuissa ja sininen rakkauden kryytimaa..."

Lue lisää

siinä kohdassa "soit-taa" {eli ylä-c -> fis on se diabolus in musica}.
Rytmikin alkoi kohotahdilla ja se oli myöhemminkin jossain kohti siinä,
- ihan kiva lauluhan se kyllä muuten on ja totta ovat ne sanatkin.
Sibelius taisi vain neljä säkeistöä siitä runosta ottaa tähän.

Satu* kirjoitti:

siinä kohdassa "soit-taa" {eli ylä-c -> fis on se diabolus in musica}.
Rytmikin alkoi kohotahdilla ja se oli myöhemminkin jossain kohti siinä,
- ihan kiva lauluhan se kyllä muuten on ja totta ovat ne sanatkin.
Sibelius taisi vain neljä säkeistöä siitä runosta ottaa tähän.

Lue lisää

hän oli nylonyöpvussaan sängyllään äitienpäiväaamuna, tarjottimineen,
ikkuna oli auki, kun oli ollut helteistä, - ulkona oli ukonilma, pallosalama
ikkunasta...

.... kirjoitti:

hän oli nylonyöpvussaan sängyllään äitienpäiväaamuna, tarjottimineen,
ikkuna oli auki, kun oli ollut helteistä, - ulkona oli ukonilma, pallosalama
ikkunasta...

alkoi soida muistissani kun vilkaisin koneelleni, nyt ruokatauon aikana:)


"souda tähän rantaan,.....ihana melodia alennettuine nuotteineen, hienon hieno sävellys!

Vain tuoksua mintun ja ruu usun ei sanoja ollenkaan.
---------------------------------------------------------------------------------------
Ollaan ahkeroroitu, niin taidanpa lukea sängyn pääällä hetken--- tytär ratkoo ristisanatehtäviä---- kynä siinä savuaa.

Puolella korvalla kuuntelee äitinsä juttuja ja ratkoo!


ps. Minä lauloin koelaulussa Satakuntalaisten laulun, 10 tuli, että kajahti :D

pilvi* kirjoitti:

alkoi soida muistissani kun vilkaisin koneelleni, nyt ruokatauon aikana:)


"souda tähän rantaan,.....ihana melodia alennettuine nuotteineen, hienon hieno sävellys!

Vain tuoksua mintun ja ruu usun ei sanoja ollenkaan.
---------------------------------------------------------------------------------------
Ollaan ahkeroroitu, niin taidanpa lukea sängyn pääällä hetken--- tytär ratkoo ristisanatehtäviä---- kynä siinä savuaa.

Puolella korvalla kuuntelee äitinsä juttuja ja ratkoo!


ps. Minä lauloin koelaulussa Satakuntalaisten laulun, 10 tuli, että kajahti :D

Lue lisää

Siellä myös vaikeusastetta hiukan nostavat triolit, - sekin on Sibeliuksen säveltämä, valtaisan kaunis laulu.

Satu* kirjoitti:

siinä kohdassa "soit-taa" {eli ylä-c -> fis on se diabolus in musica}.
Rytmikin alkoi kohotahdilla ja se oli myöhemminkin jossain kohti siinä,
- ihan kiva lauluhan se kyllä muuten on ja totta ovat ne sanatkin.
Sibelius taisi vain neljä säkeistöä siitä runosta ottaa tähän.

Lue lisää

Onko Satu pitkällekin päässyt musiikissa, ihan ammattilainenko, musiikkitermien käytöstä päätellen. Aina sitä muodostaa mielessään hahmoa kirjoittajan taakaa, edellytyksenä tietysti "kestonikin käyttö". Olisikin jännää jos nikkimme olisivat entisiä ammattejamme. Jostain monitaitoisesta miehestä suunnittelijan tai kirvesmiehen, niin ja luottamusmiehen. Joidenkin ammattien edustajia saattaa täällä tunnistaa.
Mitenkä vaihtaisivat mielipiteitä lautamies ja kirvesmies. Mutta niin tai näin mehän olemme kaikki eläkeläisiä. Monenlaista tietoa, taitoa ja nimenomaan elämänkokemusta täältä löytyy.

Katleija-ykkönen kirjoitti:

Onko Satu pitkällekin päässyt musiikissa, ihan ammattilainenko, musiikkitermien käytöstä päätellen. Aina sitä muodostaa mielessään hahmoa kirjoittajan taakaa, edellytyksenä tietysti "kestonikin käyttö". Olisikin jännää jos nikkimme olisivat entisiä ammattejamme. Jostain monitaitoisesta miehestä suunnittelijan tai kirvesmiehen, niin ja luottamusmiehen. Joidenkin ammattien edustajia saattaa täällä tunnistaa.
Mitenkä vaihtaisivat mielipiteitä lautamies ja kirvesmies. Mutta niin tai näin mehän olemme kaikki eläkeläisiä. Monenlaista tietoa, taitoa ja nimenomaan elämänkokemusta täältä löytyy.

Lue lisää

po. monitaitoisesta miehestä löytää suunnittelijan....
Niin ja ennenkuin joku ehtii huomauttaa lautamies ja luottamusmies eivät ole ammatteja.

Katleija-ykkönen kirjoitti:

Onko Satu pitkällekin päässyt musiikissa, ihan ammattilainenko, musiikkitermien käytöstä päätellen. Aina sitä muodostaa mielessään hahmoa kirjoittajan taakaa, edellytyksenä tietysti "kestonikin käyttö". Olisikin jännää jos nikkimme olisivat entisiä ammattejamme. Jostain monitaitoisesta miehestä suunnittelijan tai kirvesmiehen, niin ja luottamusmiehen. Joidenkin ammattien edustajia saattaa täällä tunnistaa.
Mitenkä vaihtaisivat mielipiteitä lautamies ja kirvesmies. Mutta niin tai näin mehän olemme kaikki eläkeläisiä. Monenlaista tietoa, taitoa ja nimenomaan elämänkokemusta täältä löytyy.

Lue lisää

eikä mitään muuta sanonut!

Katleija-ykkönen kirjoitti:

Onko Satu pitkällekin päässyt musiikissa, ihan ammattilainenko, musiikkitermien käytöstä päätellen. Aina sitä muodostaa mielessään hahmoa kirjoittajan taakaa, edellytyksenä tietysti "kestonikin käyttö". Olisikin jännää jos nikkimme olisivat entisiä ammattejamme. Jostain monitaitoisesta miehestä suunnittelijan tai kirvesmiehen, niin ja luottamusmiehen. Joidenkin ammattien edustajia saattaa täällä tunnistaa.
Mitenkä vaihtaisivat mielipiteitä lautamies ja kirvesmies. Mutta niin tai näin mehän olemme kaikki eläkeläisiä. Monenlaista tietoa, taitoa ja nimenomaan elämänkokemusta täältä löytyy.

Lue lisää

arvailemaan vaikka miten kutkuttaisi saada tietää.

älä ala kirjoitti:

arvailemaan vaikka miten kutkuttaisi saada tietää.

Oliko tuo nyt kauhian paha kirjoitus minulta. Eikö se nyt mene täällä välissä muitten mukana. Oe voe.

sivullinen numero100 kirjoitti:

eikä mitään muuta sanonut!

Voi että olin pakokauhun vallassa. Kun mummu sanoi : Nyt letitetään kunnolla toi sun tukkas. Yritin keksiä pakotietä turhaan, siihen vaan jakkaralle istumaan.
Sitten hän kampasi ja jakoi hiukset samankokoisiin ryhmiin. Etu hiukset ensin pieniksi leteiksi ja liitti sitten pitempiin. Hän teki niistä tosi kireät. Latvat nousi pystyasentoon kuin Peppi-pitkätossulla. Mummu sai vieläpä lyhyet niskavillatkin letille. Jestas sentään, aina kun käänsi päätään, oli kuin joku olisi kunnolla tukistanut. Tukistus tuli vissiin etukäteen jotta pysyis pois pahanteosta. Siltä minusta tuntui.
Mummuni tukka oli aina nutturalettinä, ikä sitä ollut koskaan leikattu. Avattuna se oli lattialla kaksinkerroin laine pilvenä.
Hänen mielestään tytön kampaus oli kaunis kahdella letillä, mitä kireämpi sitä parempi. Minä taisin olla erimieltä sattuneesta syystä.

Katleija ykä kirjoitti:

Oliko tuo nyt kauhian paha kirjoitus minulta. Eikö se nyt mene täällä välissä muitten mukana. Oe voe.

eikö se ollut tarkoitus. Niin tekivät Sus ja Satu, mitä ihmettä puhkut?

Pilvikin lisäksi kajahti

niin tekivät, kirjoitti:

eikö se ollut tarkoitus. Niin tekivät Sus ja Satu, mitä ihmettä puhkut?

Pilvikin lisäksi kajahti

Terveisiä saunasta, on auvoinen olo. Monenlaisissa saunoissa olen minäkin ollut elämäni aikana. Karjalan siirtolaisina asuimme monessa paikassa ennenkuin oman kodin rakensimme ja saimme oman saunan. Erikoisin sauna oli mielestäni savusauna Kustavissa. Kesällä olin tätini luona mustikassa ja heillä oli vanha harmaahirsinen savusauna, jossa oli valtava kivikiuas, jota lämmitettiin haloilla monta tuntia. Sisältä musta ja valoa tuli pienestä luukusta. Vieläkin on sen saunan tuoksumuisto mielessä.
Eräs saunamme oli puolentoista kilometrin päässä. Muistan jouluaaton, jolloin tulimme pimeässä saunasta. Isä kulki edellä kaasulyhdyn kanssa, joka valaisi lumisen metsän siinä metsäpolulla lumessa kulkiessamme, äiti, minä ja pikkuveli peräkanaa. Veli sanoi nähneensä joulutontunkin katajan takaa kurkkivan.
Kun ssitä kotia rakennettiin, ensin tehtiinkin sauna, ja siinä asuimmekin silläaikaa, kun pari huonetta päärakennukseen saatiin valmiiksi. Kun oli kesä, niin se luonnistui.

joistain lukemistamme kirjoista.
Esitelmien aiheet saimme valita itse, mutta kirjat eivät mitään salapoliisiromaaneja saaneet olla,
vaan hyvien mieluummin suomalaisten kirjailijain kuuluja teoksia.

Suomen maikkamme, rehtori, taisi olla ainoa henkisesti terve maikka meillä,
siellä oli yksi huumeveikko histosriassa ja uskonnossa, ei koko kouluaikaa kuitenkaan,
mutta matematiikan Juippi oli koko ajan saaden joka päivä raivokohtauksia, ajaen poikia ulos, lyöden heitä.

Hän tuli silloin kun minä aloin, ja lähti vuosi jälkeeni lausuen kuuluisat sanansa:
"Minusta ei ole lasten opettajaksi!" Oli hänellä kuitenkin siis jotain järkeä!

Suomen maikkamme perustelu siihen, että suomalaista kirjallisuutta luettiin oli: "Käännöskieli - väännöskieli!" Hän yllytti lukemaan Tuulen viemää englanniksi, alkukielellä, samoin muita.

Pidin kerran esitelmän Yellostonen kansallispuistosta ja mennessäni luokan eteen aloitin:
"Kerron nyt teille eräästä kaukaisesta paikasta..."
Hyvää tuuria oli sen kanssa minulla.
Sitten pidin esitelmän Ilmari Kiannon "Punaisesta viivasta", tai siis referoin sen. Muistan vielä sen liikuttavan lopun, kun karhu hyökkäsi mökin lasten isän päälle ja tappoi hänet:
"Mökin pärepaikkaisen ikkunaruudun takaa näkyivät tyttölapsen kalpeat, kauhistuneet kasvot!"

Kun krjoitin sitä vuokrahuoneessani illalla, itkin. Sitten päätin, että esittäessäni sen huomenna en itke. Onneksi pysstyin siihen.
Hyvää tuuria!
En kerro, mitä noista esitelmistäni sain, se ei ole tärkeätä. Mutta jollain tavalla ne jäivät mieleeni
parhaiten.

Satu* kirjoitti:

joistain lukemistamme kirjoista.
Esitelmien aiheet saimme valita itse, mutta kirjat eivät mitään salapoliisiromaaneja saaneet olla,
vaan hyvien mieluummin suomalaisten kirjailijain kuuluja teoksia.

Suomen maikkamme, rehtori, taisi olla ainoa henkisesti terve maikka meillä,
siellä oli yksi huumeveikko histosriassa ja uskonnossa, ei koko kouluaikaa kuitenkaan,
mutta matematiikan Juippi oli koko ajan saaden joka päivä raivokohtauksia, ajaen poikia ulos, lyöden heitä.

Hän tuli silloin kun minä aloin, ja lähti vuosi jälkeeni lausuen kuuluisat sanansa:
"Minusta ei ole lasten opettajaksi!" Oli hänellä kuitenkin siis jotain järkeä!

Suomen maikkamme perustelu siihen, että suomalaista kirjallisuutta luettiin oli: "Käännöskieli - väännöskieli!" Hän yllytti lukemaan Tuulen viemää englanniksi, alkukielellä, samoin muita.

Pidin kerran esitelmän Yellostonen kansallispuistosta ja mennessäni luokan eteen aloitin:
"Kerron nyt teille eräästä kaukaisesta paikasta..."
Hyvää tuuria oli sen kanssa minulla.
Sitten pidin esitelmän Ilmari Kiannon "Punaisesta viivasta", tai siis referoin sen. Muistan vielä sen liikuttavan lopun, kun karhu hyökkäsi mökin lasten isän päälle ja tappoi hänet:
"Mökin pärepaikkaisen ikkunaruudun takaa näkyivät tyttölapsen kalpeat, kauhistuneet kasvot!"

Kun krjoitin sitä vuokrahuoneessani illalla, itkin. Sitten päätin, että esittäessäni sen huomenna en itke. Onneksi pysstyin siihen.
Hyvää tuuria!
En kerro, mitä noista esitelmistäni sain, se ei ole tärkeätä. Mutta jollain tavalla ne jäivät mieleeni
parhaiten.

Lue lisää

tuntuu taas olevan liikkeellä oikein alkuperäisvoimin.
Ei voi mitään, kun älli on tälli. Sanotaan, kun on lusikalla annettu, ei voi kauhalla ottaa.
Onko täälläkin jonkinlaista kateutta? Alkuperäiset ei suvaitse kuin ihtejään.
Ovat kaikki melkein samoja mammoja kaikissa kirjoituksissa ja vielä "tähtilöillä", mikä hemputin merkki.
Ottakaa hemmetissä oma lista ja siellä suurennelkaa typerästi oikein olan takaa, älkää kaikkia sotkeko
hölmöilyihinne.
Sori vuodatukseni, mutta on ollut ihan kiva lukea näitä kunnollisia kirjoituksia.

Satu* kirjoitti:

joistain lukemistamme kirjoista.
Esitelmien aiheet saimme valita itse, mutta kirjat eivät mitään salapoliisiromaaneja saaneet olla,
vaan hyvien mieluummin suomalaisten kirjailijain kuuluja teoksia.

Suomen maikkamme, rehtori, taisi olla ainoa henkisesti terve maikka meillä,
siellä oli yksi huumeveikko histosriassa ja uskonnossa, ei koko kouluaikaa kuitenkaan,
mutta matematiikan Juippi oli koko ajan saaden joka päivä raivokohtauksia, ajaen poikia ulos, lyöden heitä.

Hän tuli silloin kun minä aloin, ja lähti vuosi jälkeeni lausuen kuuluisat sanansa:
"Minusta ei ole lasten opettajaksi!" Oli hänellä kuitenkin siis jotain järkeä!

Suomen maikkamme perustelu siihen, että suomalaista kirjallisuutta luettiin oli: "Käännöskieli - väännöskieli!" Hän yllytti lukemaan Tuulen viemää englanniksi, alkukielellä, samoin muita.

Pidin kerran esitelmän Yellostonen kansallispuistosta ja mennessäni luokan eteen aloitin:
"Kerron nyt teille eräästä kaukaisesta paikasta..."
Hyvää tuuria oli sen kanssa minulla.
Sitten pidin esitelmän Ilmari Kiannon "Punaisesta viivasta", tai siis referoin sen. Muistan vielä sen liikuttavan lopun, kun karhu hyökkäsi mökin lasten isän päälle ja tappoi hänet:
"Mökin pärepaikkaisen ikkunaruudun takaa näkyivät tyttölapsen kalpeat, kauhistuneet kasvot!"

Kun krjoitin sitä vuokrahuoneessani illalla, itkin. Sitten päätin, että esittäessäni sen huomenna en itke. Onneksi pysstyin siihen.
Hyvää tuuria!
En kerro, mitä noista esitelmistäni sain, se ei ole tärkeätä. Mutta jollain tavalla ne jäivät mieleeni
parhaiten.

Lue lisää

onkin vaikuttava kirja, siinä on kait se äänestäminen se VIIVA ja tärkein kysymys?

pomppupulla kirjoitti:

tuntuu taas olevan liikkeellä oikein alkuperäisvoimin.
Ei voi mitään, kun älli on tälli. Sanotaan, kun on lusikalla annettu, ei voi kauhalla ottaa.
Onko täälläkin jonkinlaista kateutta? Alkuperäiset ei suvaitse kuin ihtejään.
Ovat kaikki melkein samoja mammoja kaikissa kirjoituksissa ja vielä "tähtilöillä", mikä hemputin merkki.
Ottakaa hemmetissä oma lista ja siellä suurennelkaa typerästi oikein olan takaa, älkää kaikkia sotkeko
hölmöilyihinne.
Sori vuodatukseni, mutta on ollut ihan kiva lukea näitä kunnollisia kirjoituksia.

Lue lisää

Sinun muistelot kohdistuukin kateuteen, jos tähdet ovat löytyneet saa niitä käyttää, siellä ne sinunkin koneella on.
Tutkippa tähtilöitä, ..

Satu* kirjoitti:

joistain lukemistamme kirjoista.
Esitelmien aiheet saimme valita itse, mutta kirjat eivät mitään salapoliisiromaaneja saaneet olla,
vaan hyvien mieluummin suomalaisten kirjailijain kuuluja teoksia.

Suomen maikkamme, rehtori, taisi olla ainoa henkisesti terve maikka meillä,
siellä oli yksi huumeveikko histosriassa ja uskonnossa, ei koko kouluaikaa kuitenkaan,
mutta matematiikan Juippi oli koko ajan saaden joka päivä raivokohtauksia, ajaen poikia ulos, lyöden heitä.

Hän tuli silloin kun minä aloin, ja lähti vuosi jälkeeni lausuen kuuluisat sanansa:
"Minusta ei ole lasten opettajaksi!" Oli hänellä kuitenkin siis jotain järkeä!

Suomen maikkamme perustelu siihen, että suomalaista kirjallisuutta luettiin oli: "Käännöskieli - väännöskieli!" Hän yllytti lukemaan Tuulen viemää englanniksi, alkukielellä, samoin muita.

Pidin kerran esitelmän Yellostonen kansallispuistosta ja mennessäni luokan eteen aloitin:
"Kerron nyt teille eräästä kaukaisesta paikasta..."
Hyvää tuuria oli sen kanssa minulla.
Sitten pidin esitelmän Ilmari Kiannon "Punaisesta viivasta", tai siis referoin sen. Muistan vielä sen liikuttavan lopun, kun karhu hyökkäsi mökin lasten isän päälle ja tappoi hänet:
"Mökin pärepaikkaisen ikkunaruudun takaa näkyivät tyttölapsen kalpeat, kauhistuneet kasvot!"

Kun krjoitin sitä vuokrahuoneessani illalla, itkin. Sitten päätin, että esittäessäni sen huomenna en itke. Onneksi pysstyin siihen.
Hyvää tuuria!
En kerro, mitä noista esitelmistäni sain, se ei ole tärkeätä. Mutta jollain tavalla ne jäivät mieleeni
parhaiten.

Lue lisää

ykköseltä hiljattain. Silloin kun tein esitelmän 14-vuotiaana, kävin ahkerasti kirjastossa.
Se oli minulle todella tärkeä paikka, sillä lapsuudenkotini lähellä oli vain koulun kirjasto, jonka olin lukenut läpikotaisin. Siellä oli kyllä hyviä kirjoja, suuret venäläiset kertojat Tolstoi, Dostojevski ym. ja sitten ennen kaikkea Monte Kriston kreivi, Kolme muskettisoturia, Välskärin kertomukset jne, niitä luettiin innolla.

Kirjoista Yellowstone silti hyvin selvisi, ja lisänä oli vuokraemäntäni ja -isäntäni kuvausta sieltä.
Silloin pidin varmana, että joskus kävisin siellä, mutta edessäpäin on vielä se matka.

satu kirjoitti:

ykköseltä hiljattain. Silloin kun tein esitelmän 14-vuotiaana, kävin ahkerasti kirjastossa.
Se oli minulle todella tärkeä paikka, sillä lapsuudenkotini lähellä oli vain koulun kirjasto, jonka olin lukenut läpikotaisin. Siellä oli kyllä hyviä kirjoja, suuret venäläiset kertojat Tolstoi, Dostojevski ym. ja sitten ennen kaikkea Monte Kriston kreivi, Kolme muskettisoturia, Välskärin kertomukset jne, niitä luettiin innolla.

Kirjoista Yellowstone silti hyvin selvisi, ja lisänä oli vuokraemäntäni ja -isäntäni kuvausta sieltä.
Silloin pidin varmana, että joskus kävisin siellä, mutta edessäpäin on vielä se matka.

Lue lisää

juu, muistan erään automatkan, kun olimme menossa syntymäpäiväjuhliin.
Pienellä autolla ajellen ja todella liukkaalla kelillä, kun pitkässä metsämäessä auto ei vetänytkään vaan jäi
mäkeen.
Kaikki ulos autosta, kuului kuskin komento, eikä muu auttanut vaikka juhlavaatteissa olimmekin.
Ulos kömmimme, ja siinä sitten yritimme työntää. Hankalaa, hankalaa todella liukkaalla tiellä, auton
pyörät vain pyörivät tyhjää.
Sitten kuljettaja sanoi ottavansa takaperin mäen alle. Pieni auto mennä hoippui puolelta toiselle liukuen.
Silloin ei ollut minkäänlaista tien auraus eikä hiekoitus järjestystä. Tien ollessa jäässä ojasta ojaan, ei ihan
pienet hiekat auttaneet.
Kuljettaja otti kovat vauhdit ja tosi taidolla ohjaili autoa liukumäkeä ylös.
Auto lopulta oli mäen päällä ja matkaajat autossa.
Kuinka monet liukumiset ja muut konstit silloin jouduttiin talvisin tekemään. Ei ollut nastarenkaita,
vaan kesärenkailla oli pärjättävä ja monenlaisilla tempuilla. Ojaan jos joutui, lapio oli paras väline.
Hiekkaa oli painona ja luistoapuun pienemmissä liuissa.
Sitä ei kovin paljoa mukana voinut viedä.
Ajotaitoa tarvittiin ja kärsivällisyyttä silloin.

xxxxxx8 kirjoitti:

juu, muistan erään automatkan, kun olimme menossa syntymäpäiväjuhliin.
Pienellä autolla ajellen ja todella liukkaalla kelillä, kun pitkässä metsämäessä auto ei vetänytkään vaan jäi
mäkeen.
Kaikki ulos autosta, kuului kuskin komento, eikä muu auttanut vaikka juhlavaatteissa olimmekin.
Ulos kömmimme, ja siinä sitten yritimme työntää. Hankalaa, hankalaa todella liukkaalla tiellä, auton
pyörät vain pyörivät tyhjää.
Sitten kuljettaja sanoi ottavansa takaperin mäen alle. Pieni auto mennä hoippui puolelta toiselle liukuen.
Silloin ei ollut minkäänlaista tien auraus eikä hiekoitus järjestystä. Tien ollessa jäässä ojasta ojaan, ei ihan
pienet hiekat auttaneet.
Kuljettaja otti kovat vauhdit ja tosi taidolla ohjaili autoa liukumäkeä ylös.
Auto lopulta oli mäen päällä ja matkaajat autossa.
Kuinka monet liukumiset ja muut konstit silloin jouduttiin talvisin tekemään. Ei ollut nastarenkaita,
vaan kesärenkailla oli pärjättävä ja monenlaisilla tempuilla. Ojaan jos joutui, lapio oli paras väline.
Hiekkaa oli painona ja luistoapuun pienemmissä liuissa.
Sitä ei kovin paljoa mukana voinut viedä.
Ajotaitoa tarvittiin ja kärsivällisyyttä silloin.

Lue lisää

Muistatko, kuinka sora lensi ja kivet rapisivat tuulilasiin. Joskus oli käynyt pahastikin, kun tuulilasi oli särkynyt kivenmurikasta ja viiltänyt etupenkiillä istujien kasvot.
Sittemmin tuli turvalasit, jotka kyllä särkyivät, mutta murenivat soraksi.
Meillä hajosi tuulilasi, mutta jäi paikoilleen, niin että näytti siltä, että ikkuna olisi peittynyt maitoon.
Ratissa oli kuitenkin ajaja, joka malttoi mielensä ja hiljensi varoen, niin että emme joutuneet ojaan suin päin.

Ajelimme kesämökille tuntikausia hiekkateitä, piti varoa edelläajavia ja vastaantulijoita. Ei voinut mitään, kun kivi tuli pomppien vastaan. Piti vain odottaa miten käy.
Nyt sama matka asfaltilla vie 3 h, joskus 50-luvulla 7 h meni ihan ilman muuta. Piti syödä eväitäkin välillä.

Makriina kirjoitti:

Muistatko, kuinka sora lensi ja kivet rapisivat tuulilasiin. Joskus oli käynyt pahastikin, kun tuulilasi oli särkynyt kivenmurikasta ja viiltänyt etupenkiillä istujien kasvot.
Sittemmin tuli turvalasit, jotka kyllä särkyivät, mutta murenivat soraksi.
Meillä hajosi tuulilasi, mutta jäi paikoilleen, niin että näytti siltä, että ikkuna olisi peittynyt maitoon.
Ratissa oli kuitenkin ajaja, joka malttoi mielensä ja hiljensi varoen, niin että emme joutuneet ojaan suin päin.

Ajelimme kesämökille tuntikausia hiekkateitä, piti varoa edelläajavia ja vastaantulijoita. Ei voinut mitään, kun kivi tuli pomppien vastaan. Piti vain odottaa miten käy.
Nyt sama matka asfaltilla vie 3 h, joskus 50-luvulla 7 h meni ihan ilman muuta. Piti syödä eväitäkin välillä.

Lue lisää

oli pesutupa alhaalla jossain rapussa, ja se ei ollutkaan niin kuin nykyinen jos vielä on pesutupaa.
Se oli iso, isolla rautapadalla varustettu, koska pyykki keitettiin siinä isossa padassa.
Saippuana oli lipeä tai mäntysuopa siinä joukossa. Pitkällä puu varrella käänneltiin siinä sitten pyykkiä.

Sillä nostettiin pyykki sitten kiehumisen jälkeen isoon vesipunkkaan, jossa pyykki sitten laineikkaalla
pyykkilaudalla hankattiin puhtaaksi, likaisemmat enemmän.
Sitten pyykki virutettiin samoissa isoissa paljuissa. Vesikin toisin paikoin haettiin pihalta kaivosta.
Pesutuvassa oli kova höyry ja lämpökin kiehuvan pyykin vuoksi.
Sitten pyykit vietiin yleiseen kuivausnarupaikkaan. Siellä ne kuivuivat talvellakin, jos ei suurempia vinttejä
ollut. Pyykki vei todella suuren työajan ja voiman naisilta, kun koneita ei ollut.

sumunainen kirjoitti:

oli pesutupa alhaalla jossain rapussa, ja se ei ollutkaan niin kuin nykyinen jos vielä on pesutupaa.
Se oli iso, isolla rautapadalla varustettu, koska pyykki keitettiin siinä isossa padassa.
Saippuana oli lipeä tai mäntysuopa siinä joukossa. Pitkällä puu varrella käänneltiin siinä sitten pyykkiä.

Sillä nostettiin pyykki sitten kiehumisen jälkeen isoon vesipunkkaan, jossa pyykki sitten laineikkaalla
pyykkilaudalla hankattiin puhtaaksi, likaisemmat enemmän.
Sitten pyykki virutettiin samoissa isoissa paljuissa. Vesikin toisin paikoin haettiin pihalta kaivosta.
Pesutuvassa oli kova höyry ja lämpökin kiehuvan pyykin vuoksi.
Sitten pyykit vietiin yleiseen kuivausnarupaikkaan. Siellä ne kuivuivat talvellakin, jos ei suurempia vinttejä
ollut. Pyykki vei todella suuren työajan ja voiman naisilta, kun koneita ei ollut.

Lue lisää

äidin apuna. Ainoa mikä minua inhoitti, vaikka sen kestinkin, oli nenäliinat siihen aikaan, jotka olivat kankaisia, ja suolavedessä liotettuja:( kun täytyi harjalla ne pestä limasta, ja sitten keittää. Olivathan ne pieniä nuoren tytön harjattavia, mutta kun se esteettinen yäk puoli oli niin vallitseva siihen aikaan! Hyvin siitä selvisi, mutta en pitänyt siitä.

Olin mukana myös mankeloinnissa ja näin kuinka työlästä äidille oli koko tuo show, oman ammatillisen työelämän
Saaristossa kuurasin mielelläni farkkuja ja vaatteita yleensä sileillä kallioilla, ja huuhtelin merivedessä, ja mäntysuovan tuoksu niin matoissa kuin vaatteissakin oli puhdas ja raikas!

Vauvan vaipatkin hulmusivat pyykkinarulla, siellä saaressa, ja aurinko heloitti! Nyt onneksi käy vaatteiden pesu koneellisesti, ja saa nauttia puhtaudesta vähemmällä vaivalla.

sumunainen kirjoitti:

oli pesutupa alhaalla jossain rapussa, ja se ei ollutkaan niin kuin nykyinen jos vielä on pesutupaa.
Se oli iso, isolla rautapadalla varustettu, koska pyykki keitettiin siinä isossa padassa.
Saippuana oli lipeä tai mäntysuopa siinä joukossa. Pitkällä puu varrella käänneltiin siinä sitten pyykkiä.

Sillä nostettiin pyykki sitten kiehumisen jälkeen isoon vesipunkkaan, jossa pyykki sitten laineikkaalla
pyykkilaudalla hankattiin puhtaaksi, likaisemmat enemmän.
Sitten pyykki virutettiin samoissa isoissa paljuissa. Vesikin toisin paikoin haettiin pihalta kaivosta.
Pesutuvassa oli kova höyry ja lämpökin kiehuvan pyykin vuoksi.
Sitten pyykit vietiin yleiseen kuivausnarupaikkaan. Siellä ne kuivuivat talvellakin, jos ei suurempia vinttejä
ollut. Pyykki vei todella suuren työajan ja voiman naisilta, kun koneita ei ollut.

Lue lisää

Mutta kun se pyykki vihdoin oli kuivattu ja lakanat vedetty, mentiin vielä mankeliin, jossa lakanat mankeloitiin kiiltävän sileiksi. Sitä minä kaipaan vieläkin. Kauniit isoäidiltä perityt pöytäliinat pitää jättää pois käytöstä, koska niitä ei saa mankeloiduksi pesun jälkeen. Silitysraudalla ei selviä.
Eikä niitä ihania, sileitä pyyhkeitäkään voi unohtaaa.

Makriina kirjoitti:

Mutta kun se pyykki vihdoin oli kuivattu ja lakanat vedetty, mentiin vielä mankeliin, jossa lakanat mankeloitiin kiiltävän sileiksi. Sitä minä kaipaan vieläkin. Kauniit isoäidiltä perityt pöytäliinat pitää jättää pois käytöstä, koska niitä ei saa mankeloiduksi pesun jälkeen. Silitysraudalla ei selviä.
Eikä niitä ihania, sileitä pyyhkeitäkään voi unohtaaa.

Lue lisää

Sillä saa prässättyä pellavaisetkin isot pöytäliinat vaikkakaan en juuri niitä käytä enään. Reityisen ihastunut olen Indiskasta ostamaani hapsulliseen tummanpunaiseen pöytäliinaan, joka on läpikudottu orientaalisine kuvioineen, taitaa olla ohuita kullanvärisiä metallilankoja kuvioissa.

Se on lämmin ja kaunis juhlaliina, joka ei pesun jälkeen 40 ast. kaipaa silitystä.

Ennen olli kirjailtuja pitsireunaisia kahviliinoja, joita kyllä joskus käytän mökillä verannalla.

Isoäitini muista kehränneen villalankaa,rytmikästä ääntä tuotti kai poljin, rukinpyörännantu suristessa.
Hauska oli nähdä villahahtuvan kiertyvän tasaiseen, mummun sormien ohjauksessa. Kyllä nuo entisajan maalaisemännät ahersivat paljon vaate, sukka, patjanpäälliset tekstiilit kaikki!----- Poimivat marjat, säilösivät, suolasivat ja kuivattivat saunavihtoja myöten. Siinä oppivat tyttäretkin askareissaan selviytyjiksi perinteiseen malliin.

Samoin tekivät miehet tarvekaluja kotitarpeisiin, osaamattomille löytyi kylistä aina ammattinsa taitajia, jolloin jo huonekaluista kirstuihin, puusaaveihin ja suksiin, rekiin aisoihin , valjaisiin, naulakoihin, hienoimmista rukilapakoristeluista puhumattakaan.
Miehet yleensä valmistivat kengät, olen nähnyt vintillä puumalleja ison pinon:D

Itse olen käyttänyt vanhanaikaista lautamankelia puun ympärille kiedotun liinan siliessä, ja kahvahan sen kaarevan laudan keskellä oli, kyllähän se liina silisi, kun oikein rullasi sitä painaen samalla: Huh, työlästä hommaa, sanoo nykyajan ihminen!

Mökillä neuvoi äitini kivan tavan, pyykin kun viikkaa suoraan narulta nätisti pyykkikoriin, niin sisällä laittaa pinon pyyhe/pöytäliinoja tuoliin, istuu niiden päälle nauttimaan kupposen kahvia, ja kas kummaa! sileät liinathan siinä vaivattomasti syntyi:D

Kyllä ne luotisilistysraudat siellä mummolassa, oli kamalan kömpelöitä, kun piti silittää jotakin, ja vaihtaa sisärauta joka oli kuumenemassa hellalla, heittää puita pesään tai juosta hakemaan jos loppui, mutta niin vaan järjestivät elämänsä, että kaikki sujui, kellä sitten sujui kaipa niitä tumpeloita silloinkin oli.

Onhan tähän ikään nähnyt jo suuren eron työvälineissä, ja tavoissa saada askareet tehtyä. Ansiotyön tullessa enemmistön elannoksi, oli jo helpompi ostaa valmistavaraa, mikä vuorostaan on kehittänyt kysynnän ja tarjonnan lakia. Josta olisikin paljon sanottavaa, mutta sen jätän asiaan
enemmän perehtyneille funtsattavaksi.

pilvi* kirjoitti:

Sillä saa prässättyä pellavaisetkin isot pöytäliinat vaikkakaan en juuri niitä käytä enään. Reityisen ihastunut olen Indiskasta ostamaani hapsulliseen tummanpunaiseen pöytäliinaan, joka on läpikudottu orientaalisine kuvioineen, taitaa olla ohuita kullanvärisiä metallilankoja kuvioissa.

Se on lämmin ja kaunis juhlaliina, joka ei pesun jälkeen 40 ast. kaipaa silitystä.

Ennen olli kirjailtuja pitsireunaisia kahviliinoja, joita kyllä joskus käytän mökillä verannalla.

Isoäitini muista kehränneen villalankaa,rytmikästä ääntä tuotti kai poljin, rukinpyörännantu suristessa.
Hauska oli nähdä villahahtuvan kiertyvän tasaiseen, mummun sormien ohjauksessa. Kyllä nuo entisajan maalaisemännät ahersivat paljon vaate, sukka, patjanpäälliset tekstiilit kaikki!----- Poimivat marjat, säilösivät, suolasivat ja kuivattivat saunavihtoja myöten. Siinä oppivat tyttäretkin askareissaan selviytyjiksi perinteiseen malliin.

Samoin tekivät miehet tarvekaluja kotitarpeisiin, osaamattomille löytyi kylistä aina ammattinsa taitajia, jolloin jo huonekaluista kirstuihin, puusaaveihin ja suksiin, rekiin aisoihin , valjaisiin, naulakoihin, hienoimmista rukilapakoristeluista puhumattakaan.
Miehet yleensä valmistivat kengät, olen nähnyt vintillä puumalleja ison pinon:D

Itse olen käyttänyt vanhanaikaista lautamankelia puun ympärille kiedotun liinan siliessä, ja kahvahan sen kaarevan laudan keskellä oli, kyllähän se liina silisi, kun oikein rullasi sitä painaen samalla: Huh, työlästä hommaa, sanoo nykyajan ihminen!

Mökillä neuvoi äitini kivan tavan, pyykin kun viikkaa suoraan narulta nätisti pyykkikoriin, niin sisällä laittaa pinon pyyhe/pöytäliinoja tuoliin, istuu niiden päälle nauttimaan kupposen kahvia, ja kas kummaa! sileät liinathan siinä vaivattomasti syntyi:D

Kyllä ne luotisilistysraudat siellä mummolassa, oli kamalan kömpelöitä, kun piti silittää jotakin, ja vaihtaa sisärauta joka oli kuumenemassa hellalla, heittää puita pesään tai juosta hakemaan jos loppui, mutta niin vaan järjestivät elämänsä, että kaikki sujui, kellä sitten sujui kaipa niitä tumpeloita silloinkin oli.

Onhan tähän ikään nähnyt jo suuren eron työvälineissä, ja tavoissa saada askareet tehtyä. Ansiotyön tullessa enemmistön elannoksi, oli jo helpompi ostaa valmistavaraa, mikä vuorostaan on kehittänyt kysynnän ja tarjonnan lakia. Josta olisikin paljon sanottavaa, mutta sen jätän asiaan
enemmän perehtyneille funtsattavaksi.

Lue lisää

Se oli sitä lapsuutta ja sota-ajan jälkeistä aikaa.
Kaksi siskoani sai edellisenä syksynä uudet talvikenget.
minulle oli luvattu sitten seuraavana syksynä.
Isä toi sitten suutarin tekemät uudet pitkävartiset nahka kengät.Siskoni tuli
joululomalle ja koetti jalkaansa minun kenkiäni ja sanoi,että nämä on ihan hänelle sopivat.Sanoin,että saat kyllä ne,vaikka haikealla mielellä,koska itse olisin ne kovin tarvinnut.
No,se oli kait sitä todellista sisaren rakkautta!
Oli kovat pakkaset sinä talvena.Itselläni tosi huonot kengät.
Kovat flunssat oli seurauksenaj ja koulussa täytyi olla poissa.Äiti sanoi,että kun tuo nyt meni kenkänsä antamaan.
Muistot tuli mieleen,kun kävin kenkäkaupassa,jossa oli kenkiä monenlaisia ,pitkävartisia ja nilkkuria,ihastelin niitä kaikkia.

16+6 kirjoitti:

Se oli sitä lapsuutta ja sota-ajan jälkeistä aikaa.
Kaksi siskoani sai edellisenä syksynä uudet talvikenget.
minulle oli luvattu sitten seuraavana syksynä.
Isä toi sitten suutarin tekemät uudet pitkävartiset nahka kengät.Siskoni tuli
joululomalle ja koetti jalkaansa minun kenkiäni ja sanoi,että nämä on ihan hänelle sopivat.Sanoin,että saat kyllä ne,vaikka haikealla mielellä,koska itse olisin ne kovin tarvinnut.
No,se oli kait sitä todellista sisaren rakkautta!
Oli kovat pakkaset sinä talvena.Itselläni tosi huonot kengät.
Kovat flunssat oli seurauksenaj ja koulussa täytyi olla poissa.Äiti sanoi,että kun tuo nyt meni kenkänsä antamaan.
Muistot tuli mieleen,kun kävin kenkäkaupassa,jossa oli kenkiä monenlaisia ,pitkävartisia ja nilkkuria,ihastelin niitä kaikkia.

Lue lisää

Sisko pieni suostui antamaan kengät, olet ihan hellyttävä! Toivottavasti sisaresi ymmärtää nyt vanhempana arvostaa jalomielisyyttäsi! Nyt voit ostaa itse kengät joita tarvitset:) Kaikkea hyvää uudelle vuodelle!

16+6 kirjoitti:

Se oli sitä lapsuutta ja sota-ajan jälkeistä aikaa.
Kaksi siskoani sai edellisenä syksynä uudet talvikenget.
minulle oli luvattu sitten seuraavana syksynä.
Isä toi sitten suutarin tekemät uudet pitkävartiset nahka kengät.Siskoni tuli
joululomalle ja koetti jalkaansa minun kenkiäni ja sanoi,että nämä on ihan hänelle sopivat.Sanoin,että saat kyllä ne,vaikka haikealla mielellä,koska itse olisin ne kovin tarvinnut.
No,se oli kait sitä todellista sisaren rakkautta!
Oli kovat pakkaset sinä talvena.Itselläni tosi huonot kengät.
Kovat flunssat oli seurauksenaj ja koulussa täytyi olla poissa.Äiti sanoi,että kun tuo nyt meni kenkänsä antamaan.
Muistot tuli mieleen,kun kävin kenkäkaupassa,jossa oli kenkiä monenlaisia ,pitkävartisia ja nilkkuria,ihastelin niitä kaikkia.

Lue lisää

En ole oikein muisteleva enkä muistavakaan, mutta muistan, kun isopyöräisellä aikusten pyörällä opettelin ajamaan viisivuotiaana.
Tässä iässä pyörä oli todella suuri. Ohjaustanko oli korkealla ja satulaan ei yltänyt missään korkeudessa.
Naapurin pojat vielä kaiken lisäksi tekivät kiusaa härnäämisillään.
Tie oli tuollaista huonoa sen ajan kylätietä ja kaatumisia tuli. Mummoni ei jaksanut pyörän perässä
juosta kiinni pitääkseen, joten yksin siinä yritettiin, mutta sisua riitti, ja oppi tuli.

Muistan kuinka ahkerasti virkkasin lakanan pitsejä kouluiässä. Vieläkin niitä katselen ja ihmette-
len niiden paljoutta ja mallivalikoimaa. Silloin paljon virkkailin pöytäliinoja, pannulappuja ja ihan
villatakkejakin isonpana. Suurin työni sitten murrosiässä oli virkattu sängynpeite.
Meillä kudottiin paljon kangaspuillakin. Isot valtavat, puiset kangaspuut täyttivät melkein puolet
isosta kamarista. Kangaspuut olivat jatkuvassa käytössä. Mattoja, kankaita, verhoja,
ryijyjä ym. kudottiin paljon.

Tätini kutoi siinä 3 metriä leveän pirtin maton ja aivan yksin. Pituutta oli yli
neljä metriä. Se on vieläkin naftalinhajuisena mummolassa.
Naftaliinia käytettiin paljon koita estämään.
Silloin tehtiin ns. kapioita. Jo koululaisina niitä kasattiin. Olihan niitä sitten myöhemmin mukava
käyttää ja näyttääkin.

16+6 kirjoitti:

Se oli sitä lapsuutta ja sota-ajan jälkeistä aikaa.
Kaksi siskoani sai edellisenä syksynä uudet talvikenget.
minulle oli luvattu sitten seuraavana syksynä.
Isä toi sitten suutarin tekemät uudet pitkävartiset nahka kengät.Siskoni tuli
joululomalle ja koetti jalkaansa minun kenkiäni ja sanoi,että nämä on ihan hänelle sopivat.Sanoin,että saat kyllä ne,vaikka haikealla mielellä,koska itse olisin ne kovin tarvinnut.
No,se oli kait sitä todellista sisaren rakkautta!
Oli kovat pakkaset sinä talvena.Itselläni tosi huonot kengät.
Kovat flunssat oli seurauksenaj ja koulussa täytyi olla poissa.Äiti sanoi,että kun tuo nyt meni kenkänsä antamaan.
Muistot tuli mieleen,kun kävin kenkäkaupassa,jossa oli kenkiä monenlaisia ,pitkävartisia ja nilkkuria,ihastelin niitä kaikkia.

Lue lisää

minulle liian pienet, mutta äiti määräsr ja käski minun pitää niitä ensin, ja antaa sitten sinulle.
Äitiä ja Nassea ei voinut vastustaa, totella piti. Eikä Nassea saanut meillä kotona edes arvostella, äiti sanoi, että opettajan virka on kyllä selläinen, että kokeilkaapa itse pitää neljääkymmentä oppilasta samassa huoneessa. Ikinä en uskaltanut sanoa Nassesta pahaa sanaa, piti ajatella niin kuin äiti oletti.
Kiitän sinua lahjastasi, olenko itse koskaan tehnyt mitään hyvää sinulle?

marjamamma kirjoitti:

En ole oikein muisteleva enkä muistavakaan, mutta muistan, kun isopyöräisellä aikusten pyörällä opettelin ajamaan viisivuotiaana.
Tässä iässä pyörä oli todella suuri. Ohjaustanko oli korkealla ja satulaan ei yltänyt missään korkeudessa.
Naapurin pojat vielä kaiken lisäksi tekivät kiusaa härnäämisillään.
Tie oli tuollaista huonoa sen ajan kylätietä ja kaatumisia tuli. Mummoni ei jaksanut pyörän perässä
juosta kiinni pitääkseen, joten yksin siinä yritettiin, mutta sisua riitti, ja oppi tuli.

Muistan kuinka ahkerasti virkkasin lakanan pitsejä kouluiässä. Vieläkin niitä katselen ja ihmette-
len niiden paljoutta ja mallivalikoimaa. Silloin paljon virkkailin pöytäliinoja, pannulappuja ja ihan
villatakkejakin isonpana. Suurin työni sitten murrosiässä oli virkattu sängynpeite.
Meillä kudottiin paljon kangaspuillakin. Isot valtavat, puiset kangaspuut täyttivät melkein puolet
isosta kamarista. Kangaspuut olivat jatkuvassa käytössä. Mattoja, kankaita, verhoja,
ryijyjä ym. kudottiin paljon.

Tätini kutoi siinä 3 metriä leveän pirtin maton ja aivan yksin. Pituutta oli yli
neljä metriä. Se on vieläkin naftalinhajuisena mummolassa.
Naftaliinia käytettiin paljon koita estämään.
Silloin tehtiin ns. kapioita. Jo koululaisina niitä kasattiin. Olihan niitä sitten myöhemmin mukava
käyttää ja näyttääkin.

Lue lisää

Muistan kuinka ihanaa oli saada ajaa naisten pyörällä, sillä pyörälläajo oli opeteltava miesten pyörällä sieltä rungon välistä. Lopulta kun jalat juuri ja juuri ylettyivät sieltä rungon päältä polkemaan, mutta satulaan ei tietysti ylettynyt. Ai, ai kun sattui, kun joskus jalka lipesi ja putosi rungolle.
Muistan sen isän polkupyörän, jossa oli puiset vihreäksi maalatut kurasuojat. Kyllä on ajat muutuneet lapsuudesta pyörienkin osalta, kun lapsillakin on hienot iän mukaan suunnitellut ajopelit. Itselläkin on varaa valita erilaisista. Minulle rakas, paras on Tunturi Daami, ilman vaihteita, matalarunkoinen ja jalkajarruilla.

Sisko.. kirjoitti:

minulle liian pienet, mutta äiti määräsr ja käski minun pitää niitä ensin, ja antaa sitten sinulle.
Äitiä ja Nassea ei voinut vastustaa, totella piti. Eikä Nassea saanut meillä kotona edes arvostella, äiti sanoi, että opettajan virka on kyllä selläinen, että kokeilkaapa itse pitää neljääkymmentä oppilasta samassa huoneessa. Ikinä en uskaltanut sanoa Nassesta pahaa sanaa, piti ajatella niin kuin äiti oletti.
Kiitän sinua lahjastasi, olenko itse koskaan tehnyt mitään hyvää sinulle?

Lue lisää

muistellessani muistan kuinka heinät laitettiin seipäille. Me lapset vedimme seipäitä pellolle.
Hevoskuormalla vietiin suurin osa seipäistä pellolle, joku miehistä rautakangella teki kolon maahan
ja siihen pudotti seipään piukkaan tallaten.
Miehet nostelivat heinät seipäisiin.
Syksyllä sitten heinät korjattiin latoon. Meillä lapsilla oli hauskaa heinäkuorman päällä ajella latoon.
Kun heinät olivat ladossa, oli mukavaa hyppiä orsilta heiniin ja heittää ilmakuperkeikkoja.
Ei silloin mietitty pölyä, eikä nuhakaan vaivannut koskaan. Hauskaa oli lapsilla aina monenlaisissa
touhuissa mukana ollen.

sumppimimmi kirjoitti:

muistellessani muistan kuinka heinät laitettiin seipäille. Me lapset vedimme seipäitä pellolle.
Hevoskuormalla vietiin suurin osa seipäistä pellolle, joku miehistä rautakangella teki kolon maahan
ja siihen pudotti seipään piukkaan tallaten.
Miehet nostelivat heinät seipäisiin.
Syksyllä sitten heinät korjattiin latoon. Meillä lapsilla oli hauskaa heinäkuorman päällä ajella latoon.
Kun heinät olivat ladossa, oli mukavaa hyppiä orsilta heiniin ja heittää ilmakuperkeikkoja.
Ei silloin mietitty pölyä, eikä nuhakaan vaivannut koskaan. Hauskaa oli lapsilla aina monenlaisissa
touhuissa mukana ollen.

Lue lisää

sanotaan,että siihen joulu,ja joulun aika loppuu.
Tänään riisuimme kuusenja vietiin pois.
Muistui mieleen lapsuuden joulukuusi,joka oli suuri.Johtui kait siitä,kunitse oli vielä pikkuinen.Teimme siskoni kanssa koristeita itse:suomenlippunauhoja ym.tähti oli vanha,kultainen,sitten hopealametta laitettiin.Kynttilät olivat talikynttilöitä,joita täytyi valvoa koko ajan,kun ne paloivat.
Entäs ne "klaffaus"reissut!Siinä oli jännitystä ja hauskuutta.
Kyllä,kaikenlaista hyvää olen saanut ja kaikkea on mukava muistella!

10+13 kirjoitti:

sanotaan,että siihen joulu,ja joulun aika loppuu.
Tänään riisuimme kuusenja vietiin pois.
Muistui mieleen lapsuuden joulukuusi,joka oli suuri.Johtui kait siitä,kunitse oli vielä pikkuinen.Teimme siskoni kanssa koristeita itse:suomenlippunauhoja ym.tähti oli vanha,kultainen,sitten hopealametta laitettiin.Kynttilät olivat talikynttilöitä,joita täytyi valvoa koko ajan,kun ne paloivat.
Entäs ne "klaffaus"reissut!Siinä oli jännitystä ja hauskuutta.
Kyllä,kaikenlaista hyvää olen saanut ja kaikkea on mukava muistella!

Lue lisää

Helpotti meikäläisen oloa, kun iloa löytyi ja hyvää.
Olin jo varma, että kaikki kuolemme tosi onnettomina, erillään, ei edes puhelimessa keskustelujakaan, jokainen vuorollaan hampaattomana, leuassa 2cm pitkä parta,
silmissä katse, josta näkee että ketään ei ole kotona enää.

Yksi toisensa perään, vai vainko toiseen puolikuntaan tulleet?

"Jokainen yksin Maan kämmenellä,
ja kohtahan on ilta."

Sisko.. kirjoitti:

Helpotti meikäläisen oloa, kun iloa löytyi ja hyvää.
Olin jo varma, että kaikki kuolemme tosi onnettomina, erillään, ei edes puhelimessa keskustelujakaan, jokainen vuorollaan hampaattomana, leuassa 2cm pitkä parta,
silmissä katse, josta näkee että ketään ei ole kotona enää.

Yksi toisensa perään, vai vainko toiseen puolikuntaan tulleet?

"Jokainen yksin Maan kämmenellä,
ja kohtahan on ilta."

Lue lisää

ettei saa kaikkea kertoa, jotta ittekin jotain tietää.
Pidin sitä aivan Paavon lauseena,tyhmääkin tyhmempänä,
niin kuin se onkin, sillä se johtaa juuri siihen erakkokehitykseen.
En alkanut noudattaa, sitä vaikka sinä aloit.
Syytä en tiedä mutta arvaan,
sinun työpanoksesi kai pieneni koska aikaa kului pari minuuttia n.s. turhaan.

Sisko.. kirjoitti:

Helpotti meikäläisen oloa, kun iloa löytyi ja hyvää.
Olin jo varma, että kaikki kuolemme tosi onnettomina, erillään, ei edes puhelimessa keskustelujakaan, jokainen vuorollaan hampaattomana, leuassa 2cm pitkä parta,
silmissä katse, josta näkee että ketään ei ole kotona enää.

Yksi toisensa perään, vai vainko toiseen puolikuntaan tulleet?

"Jokainen yksin Maan kämmenellä,
ja kohtahan on ilta."

Lue lisää

Muistan kuinka lapsena oli kivaa ja jännittävää käydä omanavarkaissa jonkun naapurin puutarhassa.
Meillä itselläkin oli omenia vaikka kuin paljon, mutta naapurissa oli jännää kurkkia ettei kukaan näe, ja
tuleeko joku takaa ajamaan. Kerran saimmekin hernepyssystä peräämme.

Sitten toinen vieläkin jännittävämpi asia oli mennä hernevarkaisiin, vaikka herneitä oli laitettu mummolankin
peltoon. Oli vain jännää istua siellä pellolla kyykyssä ja vahtia tuleeko joku huutamaan.
Auton valokiilat tulivat kaukaa ja niiden valoja jännitettiin kaukaakin, että jos ajaja näkee.
Emme silloin olleet ainoat kakarat, jotka jännitystä hakivat.
Mummolassa kävivät sitten taas naapurin lapset, kuin vuoroin vieraissa.

sumppimimmi kirjoitti:

muistellessani muistan kuinka heinät laitettiin seipäille. Me lapset vedimme seipäitä pellolle.
Hevoskuormalla vietiin suurin osa seipäistä pellolle, joku miehistä rautakangella teki kolon maahan
ja siihen pudotti seipään piukkaan tallaten.
Miehet nostelivat heinät seipäisiin.
Syksyllä sitten heinät korjattiin latoon. Meillä lapsilla oli hauskaa heinäkuorman päällä ajella latoon.
Kun heinät olivat ladossa, oli mukavaa hyppiä orsilta heiniin ja heittää ilmakuperkeikkoja.
Ei silloin mietitty pölyä, eikä nuhakaan vaivannut koskaan. Hauskaa oli lapsilla aina monenlaisissa
touhuissa mukana ollen.

Lue lisää

sumppimimmi, heinät korjataan jo parin viikon päästä seipäille laitosta, heinäkuun puolella! Syksyllä olisivat jo pilalla:)

7+3 kirjoitti:

sumppimimmi, heinät korjataan jo parin viikon päästä seipäille laitosta, heinäkuun puolella! Syksyllä olisivat jo pilalla:)

Mäkelänkadulla pelattiin pikkupoikina poikupalloa, niin vähän oli silloin liikennettä,
Mäkelänrinteen koulua ei ollut, paikalla oli puurivitaloja, niissä oli kaksi kerrosta ja kerrosten
välissä oli rapun yhteinen vessa.
Pasila oli metsää, kalliota, pikkufirmoja ja hiekkatietä, koulun paikalla oli kallio, sen ja uimahallin
paikalla oli hevosia pitävän romanimiehen koti ja hevostali ja peltoa, olin niin pieni silloin ja
muistan näin, pasilan alueella kävimme ritsailemassa ja kävelylenkeilläkin.

maxiewell kirjoitti:

Mäkelänkadulla pelattiin pikkupoikina poikupalloa, niin vähän oli silloin liikennettä,
Mäkelänrinteen koulua ei ollut, paikalla oli puurivitaloja, niissä oli kaksi kerrosta ja kerrosten
välissä oli rapun yhteinen vessa.
Pasila oli metsää, kalliota, pikkufirmoja ja hiekkatietä, koulun paikalla oli kallio, sen ja uimahallin
paikalla oli hevosia pitävän romanimiehen koti ja hevostali ja peltoa, olin niin pieni silloin ja
muistan näin, pasilan alueella kävimme ritsailemassa ja kävelylenkeilläkin.

Lue lisää

Naisen väkivaltaa on eräänlainen suunsoitto, jossa nainen voi olla hyvinkin ilkeä, inhottava, ivaallinen
ja alistava, näin saaden miehen alistumaan omaan tahtoonsa, apatisoitumaan, aliarvostamaan itseään,
väsymään, alkoholisoitumaan ja monesti lopulta menettämään hermonsa.
Häijy nainen on todella taitava näissä asioissa, varsinkin toisille miestään morkatessa ja alistaessaan.
Usein haukumisjauhanta alkaa jo heti alussa, arjen rutinien mukana, morkaten miestään naisystävilleen
tai sukulaisilleen.
On todella ikävää sivulliselle tämä touhuilu.
Nainen on usein hyvä juonittelija monessakin asiassa.

Katleija yksi kirjoitti:

Muistan kuinka ihanaa oli saada ajaa naisten pyörällä, sillä pyörälläajo oli opeteltava miesten pyörällä sieltä rungon välistä. Lopulta kun jalat juuri ja juuri ylettyivät sieltä rungon päältä polkemaan, mutta satulaan ei tietysti ylettynyt. Ai, ai kun sattui, kun joskus jalka lipesi ja putosi rungolle.
Muistan sen isän polkupyörän, jossa oli puiset vihreäksi maalatut kurasuojat. Kyllä on ajat muutuneet lapsuudesta pyörienkin osalta, kun lapsillakin on hienot iän mukaan suunnitellut ajopelit. Itselläkin on varaa valita erilaisista. Minulle rakas, paras on Tunturi Daami, ilman vaihteita, matalarunkoinen ja jalkajarruilla.

Lue lisää

mää opetteli meijän Pappa isosorttisel runkopyäräll siält tanko välist kallellas hinkkamall tota jalo taitto,mink nuaren oppi,se vanhan taita ,ko sanota. Muul ol esliin edessän ja se pahus jäi sinn ratta välihi ja mää ajoi semmosse metrin korkusse nokkospuskaha,istusi siäll kii pyäräss ja kirosi, yläkerra akkun aukes ja naapurin täti huus siält,ett s......,.kirokkos sää siäll,en ol ikin kuullu sun suustas semmossi. Sitä en muist,et kuka mahdoi muu tull siit ahdinkost poijes päästämä. Kyll mää sen paika ain muista,ko ohitten polje nykysi semmosel mummukonkelil,misä tanko laaha melkke maas.Mutt taito ei ol unhottunnu kumminkka.

ohikorvien kirjoitti:

Naisen väkivaltaa on eräänlainen suunsoitto, jossa nainen voi olla hyvinkin ilkeä, inhottava, ivaallinen
ja alistava, näin saaden miehen alistumaan omaan tahtoonsa, apatisoitumaan, aliarvostamaan itseään,
väsymään, alkoholisoitumaan ja monesti lopulta menettämään hermonsa.
Häijy nainen on todella taitava näissä asioissa, varsinkin toisille miestään morkatessa ja alistaessaan.
Usein haukumisjauhanta alkaa jo heti alussa, arjen rutinien mukana, morkaten miestään naisystävilleen
tai sukulaisilleen.
On todella ikävää sivulliselle tämä touhuilu.
Nainen on usein hyvä juonittelija monessakin asiassa.

Lue lisää

edelliseen vähän mennen, muistan lapsena naapurissa oli sellainen täti, joka ovenpielessä olevan
luudan kanssa ajoi ukkoaan takaa kylätiellä ja huusi toraillen ukolleen, me lapset juoksimme pihoillemme.
On näitä kovia eukkojakin ollut aikojen sivu.
Halolla ovat kovistaneet laiskoja ukkojaan pelloille.

muistavainen kirjoitti:

edelliseen vähän mennen, muistan lapsena naapurissa oli sellainen täti, joka ovenpielessä olevan
luudan kanssa ajoi ukkoaan takaa kylätiellä ja huusi toraillen ukolleen, me lapset juoksimme pihoillemme.
On näitä kovia eukkojakin ollut aikojen sivu.
Halolla ovat kovistaneet laiskoja ukkojaan pelloille.

Lue lisää

Mieleeni tällä hetkellä tulevat ne monet keinut joilla kesällä keinuimme.
Oli narukeinut, joita oli ulkona pihalla pihapuun oksasta riippui kaksi köyttä ja istumista varten oleva
lauta köysien välissä, samanlainen köysikeinu oli puuliiverissä orresta riippumassa. Se oli todella
pitkien köysien varassa, ja siinä sai laajat keinuntakaaret. Se oli mieleinen keinu.
Oli juhannuskeinu, jossa useampi keinuja sai vauhtia keinun mennessä ympäri. Se oli kyläkeinuna
todella suosiossa.
Oli näitä keinulautoja, jotka olivat enimmäkseen paksun pölkyn päällä, ja molemmissa päissä oli
keinuttaessa keinuja, kun toinen pää nousi ylös toinen laski alas. Näitä keinuja oli koulun pihalla.

sumunainen kirjoitti:

Mieleeni tällä hetkellä tulevat ne monet keinut joilla kesällä keinuimme.
Oli narukeinut, joita oli ulkona pihalla pihapuun oksasta riippui kaksi köyttä ja istumista varten oleva
lauta köysien välissä, samanlainen köysikeinu oli puuliiverissä orresta riippumassa. Se oli todella
pitkien köysien varassa, ja siinä sai laajat keinuntakaaret. Se oli mieleinen keinu.
Oli juhannuskeinu, jossa useampi keinuja sai vauhtia keinun mennessä ympäri. Se oli kyläkeinuna
todella suosiossa.
Oli näitä keinulautoja, jotka olivat enimmäkseen paksun pölkyn päällä, ja molemmissa päissä oli
keinuttaessa keinuja, kun toinen pää nousi ylös toinen laski alas. Näitä keinuja oli koulun pihalla.

Lue lisää

Isä pystytti sellasen pitkän vahvan riu´un jäälle, siihen toisen riu´un ja sitten kelkka siihen kiinni. Siinäpä sitte mahtavat kyydit tulikin. Ja jää oli kirkas ja miltei läpinäkyvä.

Sisko.. kirjoitti:

minulle liian pienet, mutta äiti määräsr ja käski minun pitää niitä ensin, ja antaa sitten sinulle.
Äitiä ja Nassea ei voinut vastustaa, totella piti. Eikä Nassea saanut meillä kotona edes arvostella, äiti sanoi, että opettajan virka on kyllä selläinen, että kokeilkaapa itse pitää neljääkymmentä oppilasta samassa huoneessa. Ikinä en uskaltanut sanoa Nassesta pahaa sanaa, piti ajatella niin kuin äiti oletti.
Kiitän sinua lahjastasi, olenko itse koskaan tehnyt mitään hyvää sinulle?

Lue lisää

Muistan, että äidin mielestä vain rumat ne vaatteilla koreilee. Monta kertaa ajattelin, että onko vaate ihan tarkoituksella tehty rumaksi, sillä saattoihan kangas olla miellyttävää, vaikka useinkin ruskeankirjavaa tai muuten tummaa. Napit oli vaaleita luun värisiä. Koristenapit olivat arkikäytössä sopimattomat.
Kesämekot lyhyillä hihoilla talvella pitkillä Kangasta sen verran, että saatiin hame aikaan. Napitus leuasta vyötäröön. Naapurin tätihän ne ompeli.
Valokuvissa olen aina hapsottavalla tukalla ja oudosti retkottavisa vaatteissa. Olen ihmetellyt, eikö äiti pitänyt meistä lapsista, kun piti meitä niin rumissa vetimissä koko lapsuuden. Pikkuveljillä oli sukat makkaralla ja kummalliset villapaidat.

Omien lasteni vaatteet olivat sopivia päällä. Ei minullakaan liikaa raha ollut, muta ne vaatteet, joita hankin, olivat iloisen värisiä ja lapsen kropalle sopivia. Ja kampa oli meillä aina tallessa. Ei tarvinut tarhapöllönä kuljeksia.

Jörö-J. kirjoitti:

Muistan, että äidin mielestä vain rumat ne vaatteilla koreilee. Monta kertaa ajattelin, että onko vaate ihan tarkoituksella tehty rumaksi, sillä saattoihan kangas olla miellyttävää, vaikka useinkin ruskeankirjavaa tai muuten tummaa. Napit oli vaaleita luun värisiä. Koristenapit olivat arkikäytössä sopimattomat.
Kesämekot lyhyillä hihoilla talvella pitkillä Kangasta sen verran, että saatiin hame aikaan. Napitus leuasta vyötäröön. Naapurin tätihän ne ompeli.
Valokuvissa olen aina hapsottavalla tukalla ja oudosti retkottavisa vaatteissa. Olen ihmetellyt, eikö äiti pitänyt meistä lapsista, kun piti meitä niin rumissa vetimissä koko lapsuuden. Pikkuveljillä oli sukat makkaralla ja kummalliset villapaidat.

Omien lasteni vaatteet olivat sopivia päällä. Ei minullakaan liikaa raha ollut, muta ne vaatteet, joita hankin, olivat iloisen värisiä ja lapsen kropalle sopivia. Ja kampa oli meillä aina tallessa. Ei tarvinut tarhapöllönä kuljeksia.

Lue lisää

Ajatelkka,meijä Mamma sai päähäs,et mull ,kahdentoisikkäsel flikall täydys osta pankkisäästetyil lapslisärahoill turkki. Mää en ymmärtänn semmotten pääll yhtikäs mittä,mutt nii vaa ostetti ruskia melkke maaha ulottuva kultalammasturkki. Ensi mää en kehdann sitä pittä lainkka,mutt sillo ol vähä viholisen kylmi talvei,nii vähitelle mää uskaltaudusi ulos portist se päällän ja polvi ast ulottuva harma huapatossu jaloissan.Ja sitt ko kaikk koulkaveri oliva se muun turkkin naurannu, nii se ol vähä hyvä parsell ko lasketti mäkki,vedi vaa kinttun sinn sisäll ja hyvi liukus.Mull o viäläkki kapplei siit jäljell,vaikkan ole eräkki kintta ja tossu siit kraatroinnu. Ja ny pyys muu flikkan piän flikk,ett eks sää mummu vois tehd hänell siit muffi,ja ei muut ko tuumast toimehe.

FlikklapsRaumalt kirjoitti:

Ajatelkka,meijä Mamma sai päähäs,et mull ,kahdentoisikkäsel flikall täydys osta pankkisäästetyil lapslisärahoill turkki. Mää en ymmärtänn semmotten pääll yhtikäs mittä,mutt nii vaa ostetti ruskia melkke maaha ulottuva kultalammasturkki. Ensi mää en kehdann sitä pittä lainkka,mutt sillo ol vähä viholisen kylmi talvei,nii vähitelle mää uskaltaudusi ulos portist se päällän ja polvi ast ulottuva harma huapatossu jaloissan.Ja sitt ko kaikk koulkaveri oliva se muun turkkin naurannu, nii se ol vähä hyvä parsell ko lasketti mäkki,vedi vaa kinttun sinn sisäll ja hyvi liukus.Mull o viäläkki kapplei siit jäljell,vaikkan ole eräkki kintta ja tossu siit kraatroinnu. Ja ny pyys muu flikkan piän flikk,ett eks sää mummu vois tehd hänell siit muffi,ja ei muut ko tuumast toimehe.

Lue lisää

raumanlikalla, aika hankalaa lukea, mutta osin ymmärtäen saa selvän.
Oli jossain lehdessäkin jokin aika sitten raumanmurre pakinakappale. On mukavaa, kun vielä osataan puhtaita murteita.
Minä muistan nuorena flikkana, että satakunnan murteessa oli näitä ruotsalaisia murresanoja kaffeli,
nestuuki, fröökkynä, kakko, strumppa, klasit ym. joita käytettiin ihan puhekielen seassa.
Aikoinaan oli venäjältäkin tulleita sanoja, niitä en muista. Olin sen verran pieni vekara.
Tätini käytti niitä usein, kun oli myyjähommissa oppinut.

Siitä tuli mieleeni myös nämä ostokupongit, jotka olivat käytössä rajoittamassa ostokset perheen tarpeisiin
sota- aikana ja sen jälkeenkin vielä.
Voita sai määrätyn määrän, samoin sokeria, jauhoja, leipää ym.
En muista kuinka oli maidon kanssa, jota haettiin meijeristä.

sumunainen kirjoitti:

raumanlikalla, aika hankalaa lukea, mutta osin ymmärtäen saa selvän.
Oli jossain lehdessäkin jokin aika sitten raumanmurre pakinakappale. On mukavaa, kun vielä osataan puhtaita murteita.
Minä muistan nuorena flikkana, että satakunnan murteessa oli näitä ruotsalaisia murresanoja kaffeli,
nestuuki, fröökkynä, kakko, strumppa, klasit ym. joita käytettiin ihan puhekielen seassa.
Aikoinaan oli venäjältäkin tulleita sanoja, niitä en muista. Olin sen verran pieni vekara.
Tätini käytti niitä usein, kun oli myyjähommissa oppinut.

Siitä tuli mieleeni myös nämä ostokupongit, jotka olivat käytössä rajoittamassa ostokset perheen tarpeisiin
sota- aikana ja sen jälkeenkin vielä.
Voita sai määrätyn määrän, samoin sokeria, jauhoja, leipää ym.
En muista kuinka oli maidon kanssa, jota haettiin meijeristä.

Lue lisää

Ol kiva,ettäs tykkäsi täst meijän kotokiälest.Se on kyll aika kaukan siit viimevuassada alus käytetyst,mutt tämmöst me paljasjalkkase tääll ny tänäpäivän käytä.Sää muisteli niit korttiaikoi,mull o viäl jäljell semssi korteijakki ja tosa mun klasin välis o semmone kermnekka,mill mää it hai soda jälkke maito kaupast. sitä sai n.kolm desi mukula,aikuise ei lainkka. Sokeri kauppias löi sokersaksil topast kaple ja leikkas siit kortist kuponki. Sitt ol erikses niit vaate ja kenkkuponkei,niit ei olttu suutett kaikki hakki,kosk näyttä olevas jäljellekki jäännyi. Sitt pistetti hakema kaupast sikuri,se ol semne sinine truutti,ja sai ain pyhkei ko tullessan sitä imeskeli,makku en enä oikke muist,karvast ol kumminki.

satu kirjoitti:

ykköseltä hiljattain. Silloin kun tein esitelmän 14-vuotiaana, kävin ahkerasti kirjastossa.
Se oli minulle todella tärkeä paikka, sillä lapsuudenkotini lähellä oli vain koulun kirjasto, jonka olin lukenut läpikotaisin. Siellä oli kyllä hyviä kirjoja, suuret venäläiset kertojat Tolstoi, Dostojevski ym. ja sitten ennen kaikkea Monte Kriston kreivi, Kolme muskettisoturia, Välskärin kertomukset jne, niitä luettiin innolla.

Kirjoista Yellowstone silti hyvin selvisi, ja lisänä oli vuokraemäntäni ja -isäntäni kuvausta sieltä.
Silloin pidin varmana, että joskus kävisin siellä, mutta edessäpäin on vielä se matka.

Lue lisää

antoi suunnan minunkin koko elämälleni. 1940-luvun lopulla lainasin koulun kirjastosta Ilmari Jäämaan Nuorten kokeilijain ja keksijäin kirjan. Rakensin siitä ensimmäisen kidekoneeni, siis kuulokkeilla kuunneltavan radion. Siitä tieni johti ammattikoulun, teknillisen koulun ja teknillisen opiston kautta radioteknisiin työtehtäviin, joita riitti aina vuoden 2000 tammikuulle, jolloin olin mukana tekemässä viimeistä laajennusta NMT-puhelin verkkoon Ukrainassa, jossa muuten tänään on presidentin vaalit ja tämä lettipää tyttö, Julia, on entisen työkaverini sukulainen, ainakin heillä on sama sukunimi (he he!).

http://images.google.fi/images?q=julia timoshenko&oe=utf-8&rls=org.mozilla:fi:official&client=firefox-a&um=1&ie=UTF-8&ei=C4RTS9v...

Kirjanoppinut kirjoitti:

antoi suunnan minunkin koko elämälleni. 1940-luvun lopulla lainasin koulun kirjastosta Ilmari Jäämaan Nuorten kokeilijain ja keksijäin kirjan. Rakensin siitä ensimmäisen kidekoneeni, siis kuulokkeilla kuunneltavan radion. Siitä tieni johti ammattikoulun, teknillisen koulun ja teknillisen opiston kautta radioteknisiin työtehtäviin, joita riitti aina vuoden 2000 tammikuulle, jolloin olin mukana tekemässä viimeistä laajennusta NMT-puhelin verkkoon Ukrainassa, jossa muuten tänään on presidentin vaalit ja tämä lettipää tyttö, Julia, on entisen työkaverini sukulainen, ainakin heillä on sama sukunimi (he he!).

http://images.google.fi/images?q=julia timoshenko&oe=utf-8&rls=org.mozilla:fi:official&client=firefox-a&um=1&ie=UTF-8&ei=C4RTS9v...

Lue lisää

http://www.ksml.fi/uutiset/ulkomaat/ukrainan-presidentinvaalit-toiselle-kierrokselle/523680

16+6 kirjoitti:

onkin vaikuttava kirja, siinä on kait se äänestäminen se VIIVA ja tärkein kysymys?

mutta
sitä he sanoivat solisaliratiksi. Olen myös lukenut sen joskus.

Muistan myös, kuinka puukko oli jokaisen pojan tuttu aivan normaalina tärkeänä esineenä.
Silloin paljon veisteltiin puukolla puuesineitä, puulastuja sytykkeeksi uuniin, hellan pesään,
saunauuniin.
Muistan kuinka pappa veisti meille kaikille pajupillit. Oli mukavaa soittaa niitä yhteisesti ja yksinkin.

Näissä heinäseipäissä oli myöskin omatekoiset, veistetyt välitikut jakamassa heinät ilmaviksi, etteivät
heinät ihan tiiviiksi kasaksi seipäällä pudonneet.
Tällainen tikku oli usein ladon, tallin ja kaikkien ulkorakennusten hakasessa, kun ovi oli kiinni.

Puukko olikin isännän joka hetkinen työkalu, ja se oli usein isännän mukana vyössä tuppeen laitettuna
hänen pellolla ja muualla työssä kulkiessaan.

nii kyll mun täyty viäl palat uudema kerra ,mu oma puukkon roikku tosa metrin pääs ite veistämässän katajanaulas,ja se on kulunnu vallanki toispualiseks paljost käytöst. Mää sai sen Pappaltan seittemä ikkäsen, ko oli ensmäisel leiril lähdöss. Ole sen nahkase tupenki veistänn ympärs ja saannu siit fliiteihin.Ny mää laaha sitä mukanan mökill ja istuskele kataji kraappimas,joka paikka mää niit naulakoi olen kaupann mukulitten huusholleihi ja tutuillekki viäl,nii et sama harrastus o jatkunn jo likitte kuuskymment vuatt.

FlikklapsRaumalt kirjoitti:

nii kyll mun täyty viäl palat uudema kerra ,mu oma puukkon roikku tosa metrin pääs ite veistämässän katajanaulas,ja se on kulunnu vallanki toispualiseks paljost käytöst. Mää sai sen Pappaltan seittemä ikkäsen, ko oli ensmäisel leiril lähdöss. Ole sen nahkase tupenki veistänn ympärs ja saannu siit fliiteihin.Ny mää laaha sitä mukanan mökill ja istuskele kataji kraappimas,joka paikka mää niit naulakoi olen kaupann mukulitten huusholleihi ja tutuillekki viäl,nii et sama harrastus o jatkunn jo likitte kuuskymment vuatt.

Lue lisää

Eksä laita katajaa kuumaan veteen, lähtee kuori helpommin poies? Minäkin olen tehnyt yhen ovenkahvan kun ei isäntä tehnyt. Käväisin metässä ja löysin heti hyvän mallisen, ja ne tuoksuu niin hyvälle.

Ei siinä tarvinnut kuin sahata se kuorimisen jälkeen sopivaksi ja ruuvashan se isäntä sen tuvan oveen sitten kun oli valmis.

Se olikin sellainen laiskan julkee julli, se isäntä, annoinkin sille hatkat, kun se olis teettänyt mulla kaikki ,ja pelannut ite lentopalloa 4 kertaa viikossa:D Sittenhän jäi passaamatta! Moikka...

marjamamma kirjoitti:

Muistan myös, kuinka puukko oli jokaisen pojan tuttu aivan normaalina tärkeänä esineenä.
Silloin paljon veisteltiin puukolla puuesineitä, puulastuja sytykkeeksi uuniin, hellan pesään,
saunauuniin.
Muistan kuinka pappa veisti meille kaikille pajupillit. Oli mukavaa soittaa niitä yhteisesti ja yksinkin.

Näissä heinäseipäissä oli myöskin omatekoiset, veistetyt välitikut jakamassa heinät ilmaviksi, etteivät
heinät ihan tiiviiksi kasaksi seipäällä pudonneet.
Tällainen tikku oli usein ladon, tallin ja kaikkien ulkorakennusten hakasessa, kun ovi oli kiinni.

Puukko olikin isännän joka hetkinen työkalu, ja se oli usein isännän mukana vyössä tuppeen laitettuna
hänen pellolla ja muualla työssä kulkiessaan.

Lue lisää

voida muistella vanhoja lapsuusajan tapahtumia joskus jossain.
Minä muistan tällä hetkellä ne lasten vaatteet. Tytöillä oli pussihihat, rypytetty hameosa polviin, pitsiä hihansuissa, kauluksessa, helmassa ja aina sama malli.
Meillä oli talvella lampaanvillasta kotikutoiset villahousut ja sukat, jotka olivat kiinni vyötäröllä
olevassa sukkanauhaliivissä. Villahousut ja sukat olivat niin karkeita ja kutisivat, että ihan
vastenmielisesti niitä aina talvella päälle puettiin.
Aluhousut olivat flanellisia klaffihousuja ja aika isoja, kun piti aina olla kasvunvara.
Pitkinä housuina oli hiihtohousut.
Siskoni kanssa olemme usein miettineet, että olisi ollut kivaa nähdä miltä olisimme näyttäneet
nykyaikaisissa housuissa ja vaatteissa.

pilvi* kirjoitti:

Eksä laita katajaa kuumaan veteen, lähtee kuori helpommin poies? Minäkin olen tehnyt yhen ovenkahvan kun ei isäntä tehnyt. Käväisin metässä ja löysin heti hyvän mallisen, ja ne tuoksuu niin hyvälle.

Ei siinä tarvinnut kuin sahata se kuorimisen jälkeen sopivaksi ja ruuvashan se isäntä sen tuvan oveen sitten kun oli valmis.

Se olikin sellainen laiskan julkee julli, se isäntä, annoinkin sille hatkat, kun se olis teettänyt mulla kaikki ,ja pelannut ite lentopalloa 4 kertaa viikossa:D Sittenhän jäi passaamatta! Moikka...

Lue lisää

et enk mää livot niit kataji ensi,kuule ko tois pual tiät o semne metäomistaja muu mökkiän vastpäät ko ain perkka niit ojias ja paiska niit sit iha muu nokkan ette ja ne ova ihan tuarei ja niist lähte kuar niinko tyhjä vaa. Ne kuiva kräky mää sit polta pihaköökissän ja nuuhki sitä katajitten tuaksu.

Niist isännitte passamisist olis kyll mullakki mone mont hauskast juttu,mutt jätetä ne ny täll kerrall ja anneta toisillekki vuaro.

FlikklapsRaumalt kirjoitti:

et enk mää livot niit kataji ensi,kuule ko tois pual tiät o semne metäomistaja muu mökkiän vastpäät ko ain perkka niit ojias ja paiska niit sit iha muu nokkan ette ja ne ova ihan tuarei ja niist lähte kuar niinko tyhjä vaa. Ne kuiva kräky mää sit polta pihaköökissän ja nuuhki sitä katajitten tuaksu.

Niist isännitte passamisist olis kyll mullakki mone mont hauskast juttu,mutt jätetä ne ny täll kerrall ja anneta toisillekki vuaro.

Lue lisää

Talvipakkasillakin kuljimme aina
teineinä 13 - 17 ikävuoden välillä
kumisaappaissa, joiden sisään yritimme laittaa jopa sanomalehteä sukkien lisäksi,
niin kylmiä ne olivat. Mitään talvikenkiä en sen ikäisenä kertaakaan pitänyt.

En olisi yksiä kävelykenkiäkään millään ottanut lainaksi, kun ne olivat pikkusiskoni omat,
mulle vähän liian pienet, varsinkin oikea kitisti,
mutta äiti ne pani ottamaan.
Silloin syksyllä vähän aikaa niitä pidin, olin 13 v.
"Jos joku hyvä ihiminen rookaah sun sielä nähärä!" - Hyvää hän tarkoitti.

Muistan joulunalusajan ollessani alle kouluikäinen. Isosiskoni Toini sanoi, että hän sovittaa sinulle esiliinamekkoa, joka tulee pikkusiskolle pukinkonttiin yllätykseksi. Älä kerro S....lle!
Kangas oli valkoista, punapilkullista.

Mutta joululahjaa avatessani sitä alkoikin näkyä paketista.
Kuulen vieläkin oman ääneni huutavan:
""EEEI, KUN, TÄMÄ OLI S....lle!""
Se oli sinulle, mutta kun sen piti olla yllätys, niin siksi sanoin että S....lle!"oli vastaus.

En ollut sitä tyyppiä, joka olisi halunnut ottaa siskolta.

Näitä vanhoja muistoja nousee nyt mieleeni, niistä ei ole puhuttu.



.

2½ vuotta isompi kirjoitti:

Talvipakkasillakin kuljimme aina
teineinä 13 - 17 ikävuoden välillä
kumisaappaissa, joiden sisään yritimme laittaa jopa sanomalehteä sukkien lisäksi,
niin kylmiä ne olivat. Mitään talvikenkiä en sen ikäisenä kertaakaan pitänyt.

En olisi yksiä kävelykenkiäkään millään ottanut lainaksi, kun ne olivat pikkusiskoni omat,
mulle vähän liian pienet, varsinkin oikea kitisti,
mutta äiti ne pani ottamaan.
Silloin syksyllä vähän aikaa niitä pidin, olin 13 v.
"Jos joku hyvä ihiminen rookaah sun sielä nähärä!" - Hyvää hän tarkoitti.

Muistan joulunalusajan ollessani alle kouluikäinen. Isosiskoni Toini sanoi, että hän sovittaa sinulle esiliinamekkoa, joka tulee pikkusiskolle pukinkonttiin yllätykseksi. Älä kerro S....lle!
Kangas oli valkoista, punapilkullista.

Mutta joululahjaa avatessani sitä alkoikin näkyä paketista.
Kuulen vieläkin oman ääneni huutavan:
""EEEI, KUN, TÄMÄ OLI S....lle!""
Se oli sinulle, mutta kun sen piti olla yllätys, niin siksi sanoin että S....lle!"oli vastaus.

En ollut sitä tyyppiä, joka olisi halunnut ottaa siskolta.

Näitä vanhoja muistoja nousee nyt mieleeni, niistä ei ole puhuttu.



.

Lue lisää

Minä muistan, kuinka koulusta lähdettiin keräämään opettajan kanssa syksyn paikkeilla käpyjä
pienessä mökissä asuvalle huonokuntoiselle mummolle.
Opettaja oli säästänyt sellaisia pellavarohdin säkkejä, ja niihin keräsimme kävyt.
Tämä oli oppilaille mieluista puuhaa luonnontiedon tunnilla. Samalla opettaja kertoi luonnossa
esille tulleista eläimistä ja kasveista.

Toinen mukava opetusasia oli piirustustunnilla ulos luontoon meno keväällä. Näinkin opettaja
opetti piirtämistä, erilaista luonnon kuvaamista, ja näin oppilaat pääsivät keväällä nauttimaan
ulkoilmasta. Voimistelutunnilla käytiin kävelemässä, talvella hiihtämässä ja luistelemassa.
Monia pelejä pelattiin voimistelutunnilla. Paljon silloin liikuttiin ja ulkoiltiin.



Rohdinsäkkejä käytettiin jauhosäkkeinä. Taloissa oli isoja jauhokaukaloita.

2½ vuotta isompi kirjoitti:

Talvipakkasillakin kuljimme aina
teineinä 13 - 17 ikävuoden välillä
kumisaappaissa, joiden sisään yritimme laittaa jopa sanomalehteä sukkien lisäksi,
niin kylmiä ne olivat. Mitään talvikenkiä en sen ikäisenä kertaakaan pitänyt.

En olisi yksiä kävelykenkiäkään millään ottanut lainaksi, kun ne olivat pikkusiskoni omat,
mulle vähän liian pienet, varsinkin oikea kitisti,
mutta äiti ne pani ottamaan.
Silloin syksyllä vähän aikaa niitä pidin, olin 13 v.
"Jos joku hyvä ihiminen rookaah sun sielä nähärä!" - Hyvää hän tarkoitti.

Muistan joulunalusajan ollessani alle kouluikäinen. Isosiskoni Toini sanoi, että hän sovittaa sinulle esiliinamekkoa, joka tulee pikkusiskolle pukinkonttiin yllätykseksi. Älä kerro S....lle!
Kangas oli valkoista, punapilkullista.

Mutta joululahjaa avatessani sitä alkoikin näkyä paketista.
Kuulen vieläkin oman ääneni huutavan:
""EEEI, KUN, TÄMÄ OLI S....lle!""
Se oli sinulle, mutta kun sen piti olla yllätys, niin siksi sanoin että S....lle!"oli vastaus.

En ollut sitä tyyppiä, joka olisi halunnut ottaa siskolta.

Näitä vanhoja muistoja nousee nyt mieleeni, niistä ei ole puhuttu.



.

Lue lisää

oli unohtanut ottaa mukaansa nenäliinan. Olin 7 v.
Jouduin sanomaan viidesti: "Minä unohdin nenäliinan kotiin."

Olin antelias luonteeltani.
Mutta kyllä minusta muutenkin koululuokissa on aina pidetty.

2½ vuotta isompi kirjoitti:

Talvipakkasillakin kuljimme aina
teineinä 13 - 17 ikävuoden välillä
kumisaappaissa, joiden sisään yritimme laittaa jopa sanomalehteä sukkien lisäksi,
niin kylmiä ne olivat. Mitään talvikenkiä en sen ikäisenä kertaakaan pitänyt.

En olisi yksiä kävelykenkiäkään millään ottanut lainaksi, kun ne olivat pikkusiskoni omat,
mulle vähän liian pienet, varsinkin oikea kitisti,
mutta äiti ne pani ottamaan.
Silloin syksyllä vähän aikaa niitä pidin, olin 13 v.
"Jos joku hyvä ihiminen rookaah sun sielä nähärä!" - Hyvää hän tarkoitti.

Muistan joulunalusajan ollessani alle kouluikäinen. Isosiskoni Toini sanoi, että hän sovittaa sinulle esiliinamekkoa, joka tulee pikkusiskolle pukinkonttiin yllätykseksi. Älä kerro S....lle!
Kangas oli valkoista, punapilkullista.

Mutta joululahjaa avatessani sitä alkoikin näkyä paketista.
Kuulen vieläkin oman ääneni huutavan:
""EEEI, KUN, TÄMÄ OLI S....lle!""
Se oli sinulle, mutta kun sen piti olla yllätys, niin siksi sanoin että S....lle!"oli vastaus.

En ollut sitä tyyppiä, joka olisi halunnut ottaa siskolta.

Näitä vanhoja muistoja nousee nyt mieleeni, niistä ei ole puhuttu.



.

Lue lisää

muistuu mieleeni elefanttitossut, aikaisemminhan käytettiin päällyskenkiä, varsinkin miehet käyttivät. Sitten viiskymmentäluvun alussa tuli muoti, jolloin "kaikilla oli" harmaat elefanttitossut. Pitihän minunkin sellaiset saada, muotitietoisuuteni nosti jo silloin päätään. Jonkun aikaa olivat muodissa, kumiset päälikengät...

ni... kirjoitti:

oli unohtanut ottaa mukaansa nenäliinan. Olin 7 v.
Jouduin sanomaan viidesti: "Minä unohdin nenäliinan kotiin."

Olin antelias luonteeltani.
Mutta kyllä minusta muutenkin koululuokissa on aina pidetty.

Lue lisää

uimapuvut olivat ihan hirveen mallisia koko uimapukuja, nuorena ei kovin hauskalta niissä
näyttänyt, mutta kun ei muuta osannut vaatia olimme ihan tyytyväisiä, uiminen oli vain tärkeää ja
maisterimerkin saanti.

Muotimimmi kirjoitti:

muistuu mieleeni elefanttitossut, aikaisemminhan käytettiin päällyskenkiä, varsinkin miehet käyttivät. Sitten viiskymmentäluvun alussa tuli muoti, jolloin "kaikilla oli" harmaat elefanttitossut. Pitihän minunkin sellaiset saada, muotitietoisuuteni nosti jo silloin päätään. Jonkun aikaa olivat muodissa, kumiset päälikengät...

Lue lisää

Kenkiä jouduttiin pitämään monin kerroin. Siskollani oli isompi jalka kuin minulla niin minä
sain aina hänelle pieneksi jääneet kengät.
Kankaita jonotettiin pitkissä jonoissa. En muista kuinka jonottaminen toimi, muistan vain
isojen varastojen edessä pitkät jonot. Oliko sekin kuittitoimintaa ja ilmoittelua.

ni... kirjoitti:

oli unohtanut ottaa mukaansa nenäliinan. Olin 7 v.
Jouduin sanomaan viidesti: "Minä unohdin nenäliinan kotiin."

Olin antelias luonteeltani.
Mutta kyllä minusta muutenkin koululuokissa on aina pidetty.

Lue lisää

Ystävyys on ollut suurta silloin, kun oman nenäliinansakin halusi antaa.
Saiko opettaja koskaan tietää totuutta?

Liikutuin. kirjoitti:

Ystävyys on ollut suurta silloin, kun oman nenäliinansakin halusi antaa.
Saiko opettaja koskaan tietää totuutta?

vaikka samana päivänä vielä seisottiin riveissä pulpettien välissä ja tehtiin käsillä voimisteluliikkeitä,
ja silloin minulta pääsi pissa.
En uskaltanut pyytää lupaa puuceehen enkä uskaltanut edes itkeä, vaikka itketti.
Pelkäsin aluksi opettajaa, vaikka hän oli aina minulle hyvä,
ja kehui minun nopeita laskutehtävien ratkaisujani sekä lukemista ja kirjoitusta, lauluakin.
Se sai minut yrittämään yhä parempaa.
Nyt seisoin pienessä lätäkössä. Muut katsoivat hiljaa minua.
Opettaja lähestyi, kumartui, otti kädestä ja sanoi:
"Tule!"
Hän vei eteiseen, avasi oman huoneistonsa oven ja sanoi, ettei hätää,
riisu vain märät housut, niin hän antaa tilalle omat housunsa.
Hän toi kukikkaat housut, jotka sain pukea päälleni,
työnsin sukkiin hiukan liian pitkät lahkeet huolellisesti, vedin sukat ylös asti,
laitoin sukkanauhat takaisin kiinni sukkien nappeihin,
sitten niiasin opettajalle ja sanoin kiitos.

Ei unohdu ei kiltti ihana opettaja.

.

marjamamma kirjoitti:

Kenkiä jouduttiin pitämään monin kerroin. Siskollani oli isompi jalka kuin minulla niin minä
sain aina hänelle pieneksi jääneet kengät.
Kankaita jonotettiin pitkissä jonoissa. En muista kuinka jonottaminen toimi, muistan vain
isojen varastojen edessä pitkät jonot. Oliko sekin kuittitoimintaa ja ilmoittelua.

Lue lisää

Olin juuri hiljattain täyttänyt 9v.
Naapurin iso poika tuli meille ja pyysi mukaansa hiihtoretkelle. Hän oli erilainen kuin Tuulikki ja pikkuveljensä, jotka olivat mukavia, kivoja lapsia. - Iso poika oli erilainen.

Pikkusiskollani oli veljen pitkät sidesukset, kun ei ollut vielä saanut omia.
Iso poika hiihti edellä, minä seuraavana ja pikkusisko 7 v. kolmanena samaa latua.

Joelle tultaessa iso poika hiihti suoraan yli ja kääntyi oikealle,
minä samaa latua perässä ja pikkusisko sitten oikaisi latua keskemmälle jokea ja putosi sulaan.

Käännyin heti takaisin ja aloin vetää häntä, mutta hänellä oli ne pitkät sukset jalassa.
Se oli vaikeata. Iso poika ei tullut takaisin, emme nähneet häntä enää, huusinkin häntä.

Lopulta sain hänet jäälle, menimme takaisin päin, hän joutui hiihtämään jalat levällään, sillä vaatteet olivat märät, kylmät ja hankasivat.
Pääsimme kotiin, menimme lämpimään kamariin, kaikki märät pois, ja jotain kuivaa päälle ja sänkyyn, fällyt hain päälle, hain lämmintä juotavaa.

Minulle oltiin vihaisia, kunnes sanoin, että P...o pyysi retkelle ja hiihti edellä,
muttei kääntynyt auttamaan.
Silloin äiti tarttui puhelimen kampeen ja soitti naapuriin.

Väli menivät poikki niihin hyviin ystäviinkin eli nuotempiin lapsiin pitkäksi aikaa.
Minulle se oli tosi kurjaa aikaa.

.

9-v. kirjoitti:

Olin juuri hiljattain täyttänyt 9v.
Naapurin iso poika tuli meille ja pyysi mukaansa hiihtoretkelle. Hän oli erilainen kuin Tuulikki ja pikkuveljensä, jotka olivat mukavia, kivoja lapsia. - Iso poika oli erilainen.

Pikkusiskollani oli veljen pitkät sidesukset, kun ei ollut vielä saanut omia.
Iso poika hiihti edellä, minä seuraavana ja pikkusisko 7 v. kolmanena samaa latua.

Joelle tultaessa iso poika hiihti suoraan yli ja kääntyi oikealle,
minä samaa latua perässä ja pikkusisko sitten oikaisi latua keskemmälle jokea ja putosi sulaan.

Käännyin heti takaisin ja aloin vetää häntä, mutta hänellä oli ne pitkät sukset jalassa.
Se oli vaikeata. Iso poika ei tullut takaisin, emme nähneet häntä enää, huusinkin häntä.

Lopulta sain hänet jäälle, menimme takaisin päin, hän joutui hiihtämään jalat levällään, sillä vaatteet olivat märät, kylmät ja hankasivat.
Pääsimme kotiin, menimme lämpimään kamariin, kaikki märät pois, ja jotain kuivaa päälle ja sänkyyn, fällyt hain päälle, hain lämmintä juotavaa.

Minulle oltiin vihaisia, kunnes sanoin, että P...o pyysi retkelle ja hiihti edellä,
muttei kääntynyt auttamaan.
Silloin äiti tarttui puhelimen kampeen ja soitti naapuriin.

Väli menivät poikki niihin hyviin ystäviinkin eli nuotempiin lapsiin pitkäksi aikaa.
Minulle se oli tosi kurjaa aikaa.

.

Lue lisää

ja vein potkukelkalla kauppaan, sidoin ensin paperinarulla, se oli aika vaikeata.
Kauppias oli ystävällinen minulle ja antoi aina rahat.
En muista, miten kauan sitä tein,
mutta sen muistan, että ostin sieltä kaupan nurkasta ne siniset kapeat sukset, joissa oli pyöreämmät kärjet, itselleni, ja pikkusiskolleni ne hiukan leveämmät ruskeat sukset, joissa oli terävämmät kärjet. - Voin vieläkin hyvin nähdä ne silmissäni. Sisko piti suksistaan.
Olin niistä tosi onnellinen pitkään, se on jäänyt mieleeni.

-
Isä otti sitten minut mukaansa suutariin ja teetti siellä minun mittojeni mukaan pienet nahkasaappaat, jotka olivat villasukkain kanssa tosi lämpöiset.

Vasta nyt ymmärrän, että hän oli varmaan nähnyt sen minun kovan yrittämiseni koulunkäyntini ohessa, olihan koulumatkakin 2½ km, joten aika raskasta taisi olla
9-vuotiaalle.
Ehkä ne saappaat olivat palkinto siitä. Kellään meidän luokkalaisella ei ollut sellaisia.
En olisi tiennyt, että sellaisia saappaita on lapsille olemassa, ellen olisi niitä isältä saanut.

Pikkusiskoni täytti 7 v sitten vuoden alussa, ja tuli kouluun seuraavana vuotena.


.

"lapsuuteni" kirjoitti:

ja vein potkukelkalla kauppaan, sidoin ensin paperinarulla, se oli aika vaikeata.
Kauppias oli ystävällinen minulle ja antoi aina rahat.
En muista, miten kauan sitä tein,
mutta sen muistan, että ostin sieltä kaupan nurkasta ne siniset kapeat sukset, joissa oli pyöreämmät kärjet, itselleni, ja pikkusiskolleni ne hiukan leveämmät ruskeat sukset, joissa oli terävämmät kärjet. - Voin vieläkin hyvin nähdä ne silmissäni. Sisko piti suksistaan.
Olin niistä tosi onnellinen pitkään, se on jäänyt mieleeni.

-
Isä otti sitten minut mukaansa suutariin ja teetti siellä minun mittojeni mukaan pienet nahkasaappaat, jotka olivat villasukkain kanssa tosi lämpöiset.

Vasta nyt ymmärrän, että hän oli varmaan nähnyt sen minun kovan yrittämiseni koulunkäyntini ohessa, olihan koulumatkakin 2½ km, joten aika raskasta taisi olla
9-vuotiaalle.
Ehkä ne saappaat olivat palkinto siitä. Kellään meidän luokkalaisella ei ollut sellaisia.
En olisi tiennyt, että sellaisia saappaita on lapsille olemassa, ellen olisi niitä isältä saanut.

Pikkusiskoni täytti 7 v sitten vuoden alussa, ja tuli kouluun seuraavana vuotena.


.

Lue lisää

Nahksaappa nimittäisi,ol teetett suutaril meijä Papa saappaitte varsist,pohja oliva tavalise liukka,ko lujutti pisi Kanali jääll. Mää olsi menny semsse jonoho Kansahuallo ettehe,misä muukki jonottiva kumsaappai ja muutakki vaatteen pualt,mutt kiälletti,etei täst huusollist tart siihe jonoho pakat ne ova enemä tarvittevi varte. se ei menny kyll mukula järkkehe sillo millä,ja kattelline olin,ko kaverin sai uude musta pitvartise kumsaappa siält.

"lapsuuteni" kirjoitti:

ja vein potkukelkalla kauppaan, sidoin ensin paperinarulla, se oli aika vaikeata.
Kauppias oli ystävällinen minulle ja antoi aina rahat.
En muista, miten kauan sitä tein,
mutta sen muistan, että ostin sieltä kaupan nurkasta ne siniset kapeat sukset, joissa oli pyöreämmät kärjet, itselleni, ja pikkusiskolleni ne hiukan leveämmät ruskeat sukset, joissa oli terävämmät kärjet. - Voin vieläkin hyvin nähdä ne silmissäni. Sisko piti suksistaan.
Olin niistä tosi onnellinen pitkään, se on jäänyt mieleeni.

-
Isä otti sitten minut mukaansa suutariin ja teetti siellä minun mittojeni mukaan pienet nahkasaappaat, jotka olivat villasukkain kanssa tosi lämpöiset.

Vasta nyt ymmärrän, että hän oli varmaan nähnyt sen minun kovan yrittämiseni koulunkäyntini ohessa, olihan koulumatkakin 2½ km, joten aika raskasta taisi olla
9-vuotiaalle.
Ehkä ne saappaat olivat palkinto siitä. Kellään meidän luokkalaisella ei ollut sellaisia.
En olisi tiennyt, että sellaisia saappaita on lapsille olemassa, ellen olisi niitä isältä saanut.

Pikkusiskoni täytti 7 v sitten vuoden alussa, ja tuli kouluun seuraavana vuotena.


.

Lue lisää

Asuimme silloin pohjanmaalla ja muistan kuinka pieninä keräsimme pitkiä pajunoksia ja kuorimme ne,
sitten pakkasimme ne 100 kpl nipuiksi, kaupassa nipusta saimme 50 penniä, oli aika rankaa keräillä nippuja,
mutta pienikin raha oli todella tärkeä, sillä saimme sitten irtokaramelleja pienen tuutin,
se oli paperista tuutimaiseksi tötteröksi kierretty suippo kuin tasku, johon kauppias laittoi karamellit.
Näistä pajunoksista sitten tehtiin monenlaisia koreja, tuoleja, vateja ym.

FlikklapsRaumalt kirjoitti:

Nahksaappa nimittäisi,ol teetett suutaril meijä Papa saappaitte varsist,pohja oliva tavalise liukka,ko lujutti pisi Kanali jääll. Mää olsi menny semsse jonoho Kansahuallo ettehe,misä muukki jonottiva kumsaappai ja muutakki vaatteen pualt,mutt kiälletti,etei täst huusollist tart siihe jonoho pakat ne ova enemä tarvittevi varte. se ei menny kyll mukula järkkehe sillo millä,ja kattelline olin,ko kaverin sai uude musta pitvartise kumsaappa siält.

Lue lisää

En minäkään saanut vapaaoppilaspaikkaa koulussa, että ois saanut omat kirjat ( eikä yhteiset samalla luokalla olevan ison siskon kanssa, niitä kun näki vain milloin häneltä jäi) - mutta kun teillä on maatila! K.o. maatilan
sai sotaveteraaniveljeni sellaisenaan, valtiohan hänelle ei antanut yhtään mitään 5 vuoden rintamallaolosta 19-vuotiaasta 24-vuotiaaksi, niin että hän kyllä jotain ansaitsikin palkinnoksi. Valkoisen ruusun I-luokan ritarimerkin sai. Olihan sekin jotain.)

marjamamma kirjoitti:

Asuimme silloin pohjanmaalla ja muistan kuinka pieninä keräsimme pitkiä pajunoksia ja kuorimme ne,
sitten pakkasimme ne 100 kpl nipuiksi, kaupassa nipusta saimme 50 penniä, oli aika rankaa keräillä nippuja,
mutta pienikin raha oli todella tärkeä, sillä saimme sitten irtokaramelleja pienen tuutin,
se oli paperista tuutimaiseksi tötteröksi kierretty suippo kuin tasku, johon kauppias laittoi karamellit.
Näistä pajunoksista sitten tehtiin monenlaisia koreja, tuoleja, vateja ym.

Lue lisää

Sukulaiskauppias antoi joskus sellaiseen 'sipinöitä' minulle alle kouluikäisenä, kun kävin. Kauppa oli yli kilometrin päässä, sain elää niin vapaasti ulkona itse elämänpiiriäni laajentaen.
Kävin kylässäkin tätini luona jo 3.vuotiaana yksin, ja muistan hyvin, että seisoin oven luona ja kysyin tädiltä äitiäni matkien, että " kuinkas vanha tuo teidän vauvanne nyt onkaan, meidän vauva täytti jo vuoden ja painaa kilo kaksisataa grammaa".
Aina kun tuo Korhosen täti tuli meille, hän kertoi sen uudelleen.

Muistelut kirjoitti:

Sukulaiskauppias antoi joskus sellaiseen 'sipinöitä' minulle alle kouluikäisenä, kun kävin. Kauppa oli yli kilometrin päässä, sain elää niin vapaasti ulkona itse elämänpiiriäni laajentaen.
Kävin kylässäkin tätini luona jo 3.vuotiaana yksin, ja muistan hyvin, että seisoin oven luona ja kysyin tädiltä äitiäni matkien, että " kuinkas vanha tuo teidän vauvanne nyt onkaan, meidän vauva täytti jo vuoden ja painaa kilo kaksisataa grammaa".
Aina kun tuo Korhosen täti tuli meille, hän kertoi sen uudelleen.

Lue lisää

oli sota-aikana muutama perhe evakossa. Heille oli laitettu salista huone, jossa oli hellauuni.
Kammarit olivat ennen aika isoja ja meillä oli ulkovessa, joten kammaritilaa oli enemmän.
Kammariin oli myös jälkeenpäin suurennettu lämmitysuuni.
Perheiden lasten kanssa leikeimme monia leikkejä. Heistä tuli kavereita, vaikka olivatkin vain
vähän aikaa, kun saivat isomman asumispaikan, ja tuli taas uusi perhe vähäksi aikaa.

marjamamma kirjoitti:

oli sota-aikana muutama perhe evakossa. Heille oli laitettu salista huone, jossa oli hellauuni.
Kammarit olivat ennen aika isoja ja meillä oli ulkovessa, joten kammaritilaa oli enemmän.
Kammariin oli myös jälkeenpäin suurennettu lämmitysuuni.
Perheiden lasten kanssa leikeimme monia leikkejä. Heistä tuli kavereita, vaikka olivatkin vain
vähän aikaa, kun saivat isomman asumispaikan, ja tuli taas uusi perhe vähäksi aikaa.

Lue lisää

Heidän lastensa kanssaan leikittiin kaikki vapaa-ajat,
muut kaverit jäivät silloin vähemmälle.
Urheiluharrastuksiin tuli kylältä muitakin lapsia,
sillä isä oli laittanut pituushyppypaikan, juoksuradan ja korkeushyppytelineet sekä
niiden taakse alastulopaikan, oli myös ne kivihyppypaikat,
pieni lampi myöskin.
Pesäpalloa tai neljää maalia pelattiin paljon,
sadepäivinä korttipelejä.
Töissä autettiin voimiensa mukaan.

.
Joki oli lähellä, uitiin usein.

Muisteluita kirjoitti:

Heidän lastensa kanssaan leikittiin kaikki vapaa-ajat,
muut kaverit jäivät silloin vähemmälle.
Urheiluharrastuksiin tuli kylältä muitakin lapsia,
sillä isä oli laittanut pituushyppypaikan, juoksuradan ja korkeushyppytelineet sekä
niiden taakse alastulopaikan, oli myös ne kivihyppypaikat,
pieni lampi myöskin.
Pesäpalloa tai neljää maalia pelattiin paljon,
sadepäivinä korttipelejä.
Töissä autettiin voimiensa mukaan.

.
Joki oli lähellä, uitiin usein.

Lue lisää

Se oli sitä aikaa, kun välirauha oli ja evakot tekivät paluuliikettä kotiseuduilleen päin rauhan toivossa. Kävin kansakoulun (supistettua) ekaluokkaa Virolahdella eräässä saaressa. Pelattiin ilmeisesti neljää maalia ja oli juoksemassa kakkospesälle, joka oli iso kivi. Viimeisellä loikalla hyppäsin viinapullon päälle paljaalla jalallani. Pullo halkesi ja viilsi jalkaani syvän haavan. Opettaja juoksi sisälle ja repäisi verhostansa siteen jalkaani.
Tätini lähti soutaen viemään minua, vaikka en olisi millään tahtonut, läheisessä lahdessa olevaan naamioituun sotalaivaan, jossa tiedettiin olevan lääkärin. Olin tosi tyytyväinen, kun lääkäri oli juri silloin poissa ja haavan ompelu jäi. Pelkäsin sitä ompelua. Haava mäti kauan. Muistan kuinka aina iltaisin liottelin jalkaa pesuvadissa, että sain siteen irrotettua haavasta, se sattui niin.
Paranihan se aikanaan, mutta viiden sentin arpi siinä edelleen on muistona.

Katleija yksi kirjoitti:

Se oli sitä aikaa, kun välirauha oli ja evakot tekivät paluuliikettä kotiseuduilleen päin rauhan toivossa. Kävin kansakoulun (supistettua) ekaluokkaa Virolahdella eräässä saaressa. Pelattiin ilmeisesti neljää maalia ja oli juoksemassa kakkospesälle, joka oli iso kivi. Viimeisellä loikalla hyppäsin viinapullon päälle paljaalla jalallani. Pullo halkesi ja viilsi jalkaani syvän haavan. Opettaja juoksi sisälle ja repäisi verhostansa siteen jalkaani.
Tätini lähti soutaen viemään minua, vaikka en olisi millään tahtonut, läheisessä lahdessa olevaan naamioituun sotalaivaan, jossa tiedettiin olevan lääkärin. Olin tosi tyytyväinen, kun lääkäri oli juri silloin poissa ja haavan ompelu jäi. Pelkäsin sitä ompelua. Haava mäti kauan. Muistan kuinka aina iltaisin liottelin jalkaa pesuvadissa, että sain siteen irrotettua haavasta, se sattui niin.
Paranihan se aikanaan, mutta viiden sentin arpi siinä edelleen on muistona.

Lue lisää

Minä olin niin huonolla ravinnolla alle kymmenvuotiaana, että edes naarmut eivät parantuneet. Se oli silloin pahimman pulan aikana, kun ei juuri mitään ruokaa saatu. Uudistalomme oli keskellä peltoa, puutarhatilkussa eivät kasvaneet tillit eikä porkkanat, vaan kuivuivat saviseen ja halkeilevaan maahan, marjapensaita ei ollut, omanapuut oli vasta istutettu, mitään vitamiinipitoista ruokaa ei kesälläkään saatu, mitä nyt metsästä marjoja. Äidillä ei ollut mustanpörssin suhteita. Siihen aikaan piti tuntea niitä, joilla ruokaa olisii ollut myytävväksi.

Muistan, kuinka hyttysenpurema märki nilkassa koko kesän. Siinä on vieläkin arpi, samoin naarmusta, jonka sain, kun juoksin korjatulla viljapellolla, missä katkotut varrentyngät naarmuttivat jalkani. Ei edes verta tullut, mutta märki kauan sekin.

Ei siihen aikaan varmaan pidetty tärkeänä korostaa vitamiinien tärkeyttä. Perunaahan oli, sitä syötiin, ja puuroryynejä. Sieniä poimittiin syksyllä, niitä riitti pitkälle kevääseen. Leipä myytiin painon mukaan, joten se oli vain puoliksi paistettu. Taikinainen leipä painaa enemmän kyin kypsä. Kaikki oli kortilla.
Minä olin niin tottunut vatsankivistykseen, että joka atrian päälle lepäsin sen ajan, kun vatkaa kivisti, ja sitten taas jatkoin päivääni.

Makriina kirjoitti:

Minä olin niin huonolla ravinnolla alle kymmenvuotiaana, että edes naarmut eivät parantuneet. Se oli silloin pahimman pulan aikana, kun ei juuri mitään ruokaa saatu. Uudistalomme oli keskellä peltoa, puutarhatilkussa eivät kasvaneet tillit eikä porkkanat, vaan kuivuivat saviseen ja halkeilevaan maahan, marjapensaita ei ollut, omanapuut oli vasta istutettu, mitään vitamiinipitoista ruokaa ei kesälläkään saatu, mitä nyt metsästä marjoja. Äidillä ei ollut mustanpörssin suhteita. Siihen aikaan piti tuntea niitä, joilla ruokaa olisii ollut myytävväksi.

Muistan, kuinka hyttysenpurema märki nilkassa koko kesän. Siinä on vieläkin arpi, samoin naarmusta, jonka sain, kun juoksin korjatulla viljapellolla, missä katkotut varrentyngät naarmuttivat jalkani. Ei edes verta tullut, mutta märki kauan sekin.

Ei siihen aikaan varmaan pidetty tärkeänä korostaa vitamiinien tärkeyttä. Perunaahan oli, sitä syötiin, ja puuroryynejä. Sieniä poimittiin syksyllä, niitä riitti pitkälle kevääseen. Leipä myytiin painon mukaan, joten se oli vain puoliksi paistettu. Taikinainen leipä painaa enemmän kyin kypsä. Kaikki oli kortilla.
Minä olin niin tottunut vatsankivistykseen, että joka atrian päälle lepäsin sen ajan, kun vatkaa kivisti, ja sitten taas jatkoin päivääni.

Lue lisää

ja
se säilyy pitkään, kevättalvellakin lantussa on enemmän C-vitamiinia kuin appelsiinissa.
Isä haki kevattalvella jostain maahan kaivetusta
a u m a sta porkkanoita ja lanttuja kellariin,
ja ne näyttivät vasta maasta nostetuilta,
aivan sellaisenaankin kirkkaiksi pestyinä kelpasivat porkkanat,
nuo A-vitamiinin lähteet,
ja lantusta tehtiin monenlaisia ruokiakin,
myös raaputettuna söimme sitä.

Marjojen poimiminen oli paljolti lasten työ,
sitä joutui tekemään paljon.

Puutarhan käytävien rikkaruohottomana pitäminen oli myös lasten hommia.
Ja paljon muuta työta piti tehdä.

Minulle kuului myös siskonkin vieminen hammaslääkäriin,
18 km bussilla ja siellä kaupungissa sitten kävellen.
Jos kiltti Aino-hammaslääkäri oli lomalla,
täytyi käydä kamalalla mieslääkärillä, kyyneleiden valumisen muistan,
kun pikkusisko sieltä tuli.

Vasta nyt kysyn, miksi minä?
Miksi ei minua vanhempi sisko koskaan?
Silloin ei tullut meleenikään kysyä.

Satu* kirjoitti:

ja
se säilyy pitkään, kevättalvellakin lantussa on enemmän C-vitamiinia kuin appelsiinissa.
Isä haki kevattalvella jostain maahan kaivetusta
a u m a sta porkkanoita ja lanttuja kellariin,
ja ne näyttivät vasta maasta nostetuilta,
aivan sellaisenaankin kirkkaiksi pestyinä kelpasivat porkkanat,
nuo A-vitamiinin lähteet,
ja lantusta tehtiin monenlaisia ruokiakin,
myös raaputettuna söimme sitä.

Marjojen poimiminen oli paljolti lasten työ,
sitä joutui tekemään paljon.

Puutarhan käytävien rikkaruohottomana pitäminen oli myös lasten hommia.
Ja paljon muuta työta piti tehdä.

Minulle kuului myös siskonkin vieminen hammaslääkäriin,
18 km bussilla ja siellä kaupungissa sitten kävellen.
Jos kiltti Aino-hammaslääkäri oli lomalla,
täytyi käydä kamalalla mieslääkärillä, kyyneleiden valumisen muistan,
kun pikkusisko sieltä tuli.

Vasta nyt kysyn, miksi minä?
Miksi ei minua vanhempi sisko koskaan?
Silloin ei tullut meleenikään kysyä.

Lue lisää

tuo, mistä Katleija puhui eli haavat, joita aina välillä tuli.
Niistä mentiin harvoin lääkäriin. Jos kaatui pesäpallossa tai jossain polvensa verille. ei se mitään, siinähän hiukan puhdistettiin jollain kirvelevällä,
vähän jotain voidetta, ilman sidettä jatkettiin menoa.

Haava saattoi märkiäkin, pikkusiskon jalkapohjassa oli varmaan jonkin
haavan jälkeen tullut paise, joka puhkaistiin, kun sisko nukkui vatsallaan.
Kotikonstit auttoivat usemmiten.

Satu* kirjoitti:

tuo, mistä Katleija puhui eli haavat, joita aina välillä tuli.
Niistä mentiin harvoin lääkäriin. Jos kaatui pesäpallossa tai jossain polvensa verille. ei se mitään, siinähän hiukan puhdistettiin jollain kirvelevällä,
vähän jotain voidetta, ilman sidettä jatkettiin menoa.

Haava saattoi märkiäkin, pikkusiskon jalkapohjassa oli varmaan jonkin
haavan jälkeen tullut paise, joka puhkaistiin, kun sisko nukkui vatsallaan.
Kotikonstit auttoivat usemmiten.

Lue lisää

ja laajennettiin iän mukaan elämisen piiriä isommaksi.

Mistä tiedettiin sitten ruoka-ajat?

Jos pelattiin pesäpalloa, niin kyllä se nälkä siinä vähitellen alkoi sen verran vaikuttaa, että tuli mieleen sanoa, " odottakaa vähän, minä käyn sisällä"
ja sitten aas tiedettiin kello ja ruuan valmistumisvaihe.
Joskus jo ovelle tuntui ihanan käristyksen herkullinen tuoksu.
Ruokahaluissani ei ole ollut vikaa koskaan, vähempikin nykyisin riittäisi.
Täytyy ruuan laatua säätää tarkkaan.
Tästä tulikin mieleeni>>>>>

:)

Satu* kirjoitti:

ja laajennettiin iän mukaan elämisen piiriä isommaksi.

Mistä tiedettiin sitten ruoka-ajat?

Jos pelattiin pesäpalloa, niin kyllä se nälkä siinä vähitellen alkoi sen verran vaikuttaa, että tuli mieleen sanoa, " odottakaa vähän, minä käyn sisällä"
ja sitten aas tiedettiin kello ja ruuan valmistumisvaihe.
Joskus jo ovelle tuntui ihanan käristyksen herkullinen tuoksu.
Ruokahaluissani ei ole ollut vikaa koskaan, vähempikin nykyisin riittäisi.
Täytyy ruuan laatua säätää tarkkaan.
Tästä tulikin mieleeni>>>>>

:)

Lue lisää

asioist on meill kaikill hiuk samalaissi muistoi,nii mun tull miälehen,ett mahtak kukka muu ol nii onnellises asemas,ett saa assu juur muutaman korttelin pääss niist rakkaist paikoist,tosa kadull pelatti sitä neljämaali.tosa kanali jääll opeteltti luistima,tosa mää putosi sinn vettehe.tosa talos mää kävei lastentarhass kolme vuade vanhast ja tosa kouluss aloti opintiän. Viäll uude kirjastonki pihall o jätett semse kive,misä ol yhdes kolos muu leikkin,toises naapuri flikkaitte.Se o suur rikkaus elämäss.

FlikklapsRaumalt kirjoitti:

asioist on meill kaikill hiuk samalaissi muistoi,nii mun tull miälehen,ett mahtak kukka muu ol nii onnellises asemas,ett saa assu juur muutaman korttelin pääss niist rakkaist paikoist,tosa kadull pelatti sitä neljämaali.tosa kanali jääll opeteltti luistima,tosa mää putosi sinn vettehe.tosa talos mää kävei lastentarhass kolme vuade vanhast ja tosa kouluss aloti opintiän. Viäll uude kirjastonki pihall o jätett semse kive,misä ol yhdes kolos muu leikkin,toises naapuri flikkaitte.Se o suur rikkaus elämäss.

Lue lisää

minkälaista olisi asua ikänsä lapsuudenkodin maisemassa Helsingissä. Varmaan olisi hyvin juurtunut seutuun.

Rikkautena on hyvä että koet. Minua taas alkaa ahdistaa, jos olisin jäänyt vailla niitä paikkoja, jossa elämäni olen viettänyt. Mutta ymmärrän sen antavan suoran yhteyden lapsuudesta aikuisuuteen ja turvallisuuden tunteen. Tunnen ihmisiä, jotka asuvat hyvin pitkään samassa paikassa, siskoni muunmuassa Satakunnassa.

Lähtiessään maailmalle hän on vaan niin ennakkoluuloja täynnä, kun lehdet kertovat ryöstöistä ja m.s. niin häntä peloittaa! Sitä taas ei ole minulla, joka olen nähnyt maailmaa enemmän kuin hän.
OLe onnellinen rikkumattomasta elinympäristöstäsi, missä todella voit nähdä lapsuuden leikkienkin jäljet:)

Harvemmilla niin on tänäpäivänä!

Satu* kirjoitti:

ja
se säilyy pitkään, kevättalvellakin lantussa on enemmän C-vitamiinia kuin appelsiinissa.
Isä haki kevattalvella jostain maahan kaivetusta
a u m a sta porkkanoita ja lanttuja kellariin,
ja ne näyttivät vasta maasta nostetuilta,
aivan sellaisenaankin kirkkaiksi pestyinä kelpasivat porkkanat,
nuo A-vitamiinin lähteet,
ja lantusta tehtiin monenlaisia ruokiakin,
myös raaputettuna söimme sitä.

Marjojen poimiminen oli paljolti lasten työ,
sitä joutui tekemään paljon.

Puutarhan käytävien rikkaruohottomana pitäminen oli myös lasten hommia.
Ja paljon muuta työta piti tehdä.

Minulle kuului myös siskonkin vieminen hammaslääkäriin,
18 km bussilla ja siellä kaupungissa sitten kävellen.
Jos kiltti Aino-hammaslääkäri oli lomalla,
täytyi käydä kamalalla mieslääkärillä, kyyneleiden valumisen muistan,
kun pikkusisko sieltä tuli.

Vasta nyt kysyn, miksi minä?
Miksi ei minua vanhempi sisko koskaan?
Silloin ei tullut meleenikään kysyä.

Lue lisää

Minä olen niitä sen ajan vitamiinilähteitä myös muistellut joskus. Kyllä talvella peruna, lanttu ja porkkanat. Perunahan maistui makealta raakana, ei ehtinyt C-vit tuhoutua. Puolukkaa ja karpaloita oli aina talvella. Syötiinhän jäisiä pihlajanmarjojakin. Keväällä pälvipaikoissa oli puolukoitakin.
Keväällä raparperit, suolaheinä, käenleivät jopa männyn vuosikasvaimiakin banaaneina pidettiin. Sitä olen jälkeenpäin ihmetellyt, että mistä me banaaneista olimme kuulleet.
No kesällä sitten vitamiineja olikin yllin kyllin. Minä en muista nälkää kärsineeni, vaikka yksinkertaisia ne ruoat olivat. Sakariini oli makeutusaine kahvin korvikkeessa. Kun sokeria alettiin saada, se ei ollut alkuun minusta tarpeeksi makeaa. No, nyt Hermesetasta olen jo vuosia käyttänyt.

Katleija yksi kirjoitti:

Minä olen niitä sen ajan vitamiinilähteitä myös muistellut joskus. Kyllä talvella peruna, lanttu ja porkkanat. Perunahan maistui makealta raakana, ei ehtinyt C-vit tuhoutua. Puolukkaa ja karpaloita oli aina talvella. Syötiinhän jäisiä pihlajanmarjojakin. Keväällä pälvipaikoissa oli puolukoitakin.
Keväällä raparperit, suolaheinä, käenleivät jopa männyn vuosikasvaimiakin banaaneina pidettiin. Sitä olen jälkeenpäin ihmetellyt, että mistä me banaaneista olimme kuulleet.
No kesällä sitten vitamiineja olikin yllin kyllin. Minä en muista nälkää kärsineeni, vaikka yksinkertaisia ne ruoat olivat. Sakariini oli makeutusaine kahvin korvikkeessa. Kun sokeria alettiin saada, se ei ollut alkuun minusta tarpeeksi makeaa. No, nyt Hermesetasta olen jo vuosia käyttänyt.

Lue lisää

muistan lapsuudestani, että meillä oli keittiön oven vieressä ihan tuoli sitä varten, että joku
naapuri aina piipahti istahtamassa ja kertomassa kauppakuulumisiaan,
ovet olivat aina auki, ei koskaan tullut mieleenkään niitä sulkea, kun talosta lähdettiin,
oven eteen laitettiin pihaluuta tai jokin keppi tönkölle, että näkivät talonväen olevan poissa,
eivätkä naapurit suotta poikenneet.

Oli todella meidän mukulainkin riemua, kun hauskasti jutteleva naapurin emäntä poikkesi kuulumisia
kertomaan, asukkaiden toinen toisilleen kertomat asiat olivat tärkeitä tietoja,kun lehtiä ei ollut.
Siinä kerrottiin navetta-asiat, peltoasiat, metsäasiat, piha-asiat, tieasiat ja tietysti naapurijuorut,
kouluasiat ym. siis kaikki mahdolliset tiedotteet ja jutut.

marjamamma kirjoitti:

muistan lapsuudestani, että meillä oli keittiön oven vieressä ihan tuoli sitä varten, että joku
naapuri aina piipahti istahtamassa ja kertomassa kauppakuulumisiaan,
ovet olivat aina auki, ei koskaan tullut mieleenkään niitä sulkea, kun talosta lähdettiin,
oven eteen laitettiin pihaluuta tai jokin keppi tönkölle, että näkivät talonväen olevan poissa,
eivätkä naapurit suotta poikenneet.

Oli todella meidän mukulainkin riemua, kun hauskasti jutteleva naapurin emäntä poikkesi kuulumisia
kertomaan, asukkaiden toinen toisilleen kertomat asiat olivat tärkeitä tietoja,kun lehtiä ei ollut.
Siinä kerrottiin navetta-asiat, peltoasiat, metsäasiat, piha-asiat, tieasiat ja tietysti naapurijuorut,
kouluasiat ym. siis kaikki mahdolliset tiedotteet ja jutut.

Lue lisää

Liisa-täti saattoi soittaa äidille, että kauppaan on tullut uutta silakkaa!
Sitä aina haetiin, lapset kutsuttiin perkuutalkoisiin ja pian leijaili ilmassa herkullinen voissa paistetun tuoreen silakan tuoksu.

Mutta vieraisilla usein käytiin ihan ex tempore, sisään vain, ei muistaakseni edes koputettu?
Aivan samoin osasin jo kolmivuotiaana käydä noin kilometrin päässä asuvan tätini luona, siään, niiaus, oven läheltä sitten kysymys äitiä matkien, että "kuinkas vanha tuo teidän vauva nyt onkaan, kun eidän vauva täytti juuri vuoden ja painoi kilo kaksisataa grammaa".

Mitä isot edellä, sitä pienet perässä.

.

Muisteluita kirjoitti:

Liisa-täti saattoi soittaa äidille, että kauppaan on tullut uutta silakkaa!
Sitä aina haetiin, lapset kutsuttiin perkuutalkoisiin ja pian leijaili ilmassa herkullinen voissa paistetun tuoreen silakan tuoksu.

Mutta vieraisilla usein käytiin ihan ex tempore, sisään vain, ei muistaakseni edes koputettu?
Aivan samoin osasin jo kolmivuotiaana käydä noin kilometrin päässä asuvan tätini luona, siään, niiaus, oven läheltä sitten kysymys äitiä matkien, että "kuinkas vanha tuo teidän vauva nyt onkaan, kun eidän vauva täytti juuri vuoden ja painoi kilo kaksisataa grammaa".

Mitä isot edellä, sitä pienet perässä.

.

Lue lisää

Naurattaa tuo desiaalipilkun väärä paikka kolmivuotiaalla,
meidän vauva varmaan painoi 12 kiloa ja 200 grammaa.
Hän oli hyvä syömään ja kasvoi hyvin, eli 'hyötyi', kuten äiti asian ilmaisi.
Hän puhui aina "meidän vauvasta" jo odottaessaan.
Vauva tuntui niin omalta sitten, kun syntyi.

Muisteluita kirjoitti:

Liisa-täti saattoi soittaa äidille, että kauppaan on tullut uutta silakkaa!
Sitä aina haetiin, lapset kutsuttiin perkuutalkoisiin ja pian leijaili ilmassa herkullinen voissa paistetun tuoreen silakan tuoksu.

Mutta vieraisilla usein käytiin ihan ex tempore, sisään vain, ei muistaakseni edes koputettu?
Aivan samoin osasin jo kolmivuotiaana käydä noin kilometrin päässä asuvan tätini luona, siään, niiaus, oven läheltä sitten kysymys äitiä matkien, että "kuinkas vanha tuo teidän vauva nyt onkaan, kun eidän vauva täytti juuri vuoden ja painoi kilo kaksisataa grammaa".

Mitä isot edellä, sitä pienet perässä.

.

Lue lisää

Silloin piti vielä soittaa keskuksen kautta. Muistan että piti soittaa myös lopetussoitto. Meidän puhelinkoneessa ei edes ollut numerolevyä. Kammesta rimpautus keskukseen. Meidän numero oli 195, sen muistan.
Jos soitti toiselle paikkakunnalle, piti tilata puhelu. Se saattoi kestää tunteja. Posti oli paljon varmempi viestinviejä, sillä mistä tiesi, onko vastaaja kotonakaan, kun vihdoin sai sen tilaamansa puhelun.
Posti jaettiin kahdesti päivässä. Jaettiin muuten vielä 60-luvullakin, kun asuin Töölössä Helsingissä. Tilasin Iltasanomat, se tuli aina puolenpäivän jälkeen. Tai se taisi tulla sanomalehdenjakajan toimittamana, en ole varma.

Makriina ek kirjoitti:

Silloin piti vielä soittaa keskuksen kautta. Muistan että piti soittaa myös lopetussoitto. Meidän puhelinkoneessa ei edes ollut numerolevyä. Kammesta rimpautus keskukseen. Meidän numero oli 195, sen muistan.
Jos soitti toiselle paikkakunnalle, piti tilata puhelu. Se saattoi kestää tunteja. Posti oli paljon varmempi viestinviejä, sillä mistä tiesi, onko vastaaja kotonakaan, kun vihdoin sai sen tilaamansa puhelun.
Posti jaettiin kahdesti päivässä. Jaettiin muuten vielä 60-luvullakin, kun asuin Töölössä Helsingissä. Tilasin Iltasanomat, se tuli aina puolenpäivän jälkeen. Tai se taisi tulla sanomalehdenjakajan toimittamana, en ole varma.

Lue lisää

v59 asuin vuokralla ja isännälle tuli iltapäivällä iltasanomat postin kantamana, jo silloin oli valveutunut ja paheksuin mielessäni humpuukilehden tilaamista.

vqlveutunut kirjoitti:

v59 asuin vuokralla ja isännälle tuli iltapäivällä iltasanomat postin kantamana, jo silloin oli valveutunut ja paheksuin mielessäni humpuukilehden tilaamista.

Mummolassa oli pyykinpesu todella rankkaa puuhaa.
Iso pyykki pestiin saunassa, saunan padassa keitettiin vesi ja pyykki keitettiin samassa saunapadassa,
kun jokainen lakana, tyynyliina, pöytäliina ym. pyykki oli ensin pesty hankaamalla sellaisella laineikkaalla pykkilaudalla puhtaaksi.
Lipeä ja mäntysuopa olivat pesuaineina. Sitten pyykki virutettiin saavissa kylmissä kaivovesissä.
Kädet kohmeessa mummonikin pyykkejä virutteli. Monilla vanhemmilla naisilla olikin sornet koukistuneet
reuman vuoksi.
Pihalla oli pitkät pyykkinarut ja talvellakin pyykit laitettiin ulos naruille.
Talvella pyykin pesu oli todella kylmää.

Saunan lattia oli ihan vain maanlattia, se oli jollain lailla kovetettu, että se pysyi hyvänä.
Lattialta vesi meni kourua tai vanaa pitkin suoraan ulos.
Saunominen ja pesu tapahtui samassa huoneessa. Ei ollut peseytymispaikkaa erikseen.
Pesuvati oli metalinen tai peltinen ja kiuluun sekoitettiin huuhteluvesi. Vesi kaadettiin siitä
päälle virutettaessa saippua pois.
Ei ollut pukeutumishuonetta vaan pesun jälkeen juostiin sisälle.

marjamamma kirjoitti:

Mummolassa oli pyykinpesu todella rankkaa puuhaa.
Iso pyykki pestiin saunassa, saunan padassa keitettiin vesi ja pyykki keitettiin samassa saunapadassa,
kun jokainen lakana, tyynyliina, pöytäliina ym. pyykki oli ensin pesty hankaamalla sellaisella laineikkaalla pykkilaudalla puhtaaksi.
Lipeä ja mäntysuopa olivat pesuaineina. Sitten pyykki virutettiin saavissa kylmissä kaivovesissä.
Kädet kohmeessa mummonikin pyykkejä virutteli. Monilla vanhemmilla naisilla olikin sornet koukistuneet
reuman vuoksi.
Pihalla oli pitkät pyykkinarut ja talvellakin pyykit laitettiin ulos naruille.
Talvella pyykin pesu oli todella kylmää.

Saunan lattia oli ihan vain maanlattia, se oli jollain lailla kovetettu, että se pysyi hyvänä.
Lattialta vesi meni kourua tai vanaa pitkin suoraan ulos.
Saunominen ja pesu tapahtui samassa huoneessa. Ei ollut peseytymispaikkaa erikseen.
Pesuvati oli metalinen tai peltinen ja kiuluun sekoitettiin huuhteluvesi. Vesi kaadettiin siitä
päälle virutettaessa saippua pois.
Ei ollut pukeutumishuonetta vaan pesun jälkeen juostiin sisälle.

Lue lisää

erona vain betonilattiat ja ritilät saunassa ja saunan yhteydessä olevassa karjakeittiössä eli köökissä. Lapsi kannettiin sisään pyyhkeen ja viltin sisällä.
Vieläkin voin hyvin kuvitella askeleiden rytmin itsessäni.
Ne olivat ihania aikoja!

pilvi* kirjoitti:

minkälaista olisi asua ikänsä lapsuudenkodin maisemassa Helsingissä. Varmaan olisi hyvin juurtunut seutuun.

Rikkautena on hyvä että koet. Minua taas alkaa ahdistaa, jos olisin jäänyt vailla niitä paikkoja, jossa elämäni olen viettänyt. Mutta ymmärrän sen antavan suoran yhteyden lapsuudesta aikuisuuteen ja turvallisuuden tunteen. Tunnen ihmisiä, jotka asuvat hyvin pitkään samassa paikassa, siskoni muunmuassa Satakunnassa.

Lähtiessään maailmalle hän on vaan niin ennakkoluuloja täynnä, kun lehdet kertovat ryöstöistä ja m.s. niin häntä peloittaa! Sitä taas ei ole minulla, joka olen nähnyt maailmaa enemmän kuin hän.
OLe onnellinen rikkumattomasta elinympäristöstäsi, missä todella voit nähdä lapsuuden leikkienkin jäljet:)

Harvemmilla niin on tänäpäivänä!

Lue lisää

En mää kuule koko ikkätän ol asunnu näis kotomaisemis,kyll mää kävin siäll teijä Helsinkinki kulmill asustamas välill kolmkymment vuatt ja lapsennikki syntyivä Naistenklinikall,ett kyll hiuk laajempiki kattomus on tähä maaha,palasi vaa takasi juurillen, ko sai siihe mahdollisuude.

pilvi* kirjoitti:

minkälaista olisi asua ikänsä lapsuudenkodin maisemassa Helsingissä. Varmaan olisi hyvin juurtunut seutuun.

Rikkautena on hyvä että koet. Minua taas alkaa ahdistaa, jos olisin jäänyt vailla niitä paikkoja, jossa elämäni olen viettänyt. Mutta ymmärrän sen antavan suoran yhteyden lapsuudesta aikuisuuteen ja turvallisuuden tunteen. Tunnen ihmisiä, jotka asuvat hyvin pitkään samassa paikassa, siskoni muunmuassa Satakunnassa.

Lähtiessään maailmalle hän on vaan niin ennakkoluuloja täynnä, kun lehdet kertovat ryöstöistä ja m.s. niin häntä peloittaa! Sitä taas ei ole minulla, joka olen nähnyt maailmaa enemmän kuin hän.
OLe onnellinen rikkumattomasta elinympäristöstäsi, missä todella voit nähdä lapsuuden leikkienkin jäljet:)

Harvemmilla niin on tänäpäivänä!

Lue lisää

"von oben herab" eli ylhäältä alaspäin.

Tuollainen luonne on täällä palstoilla ikävä.

Hän kun on itse ollu kaikkialla ja vähän päällekin.

Yritetään sietää, vaikka voimia se kysyy.

Makriina kirjoitti:

Minä olin niin huonolla ravinnolla alle kymmenvuotiaana, että edes naarmut eivät parantuneet. Se oli silloin pahimman pulan aikana, kun ei juuri mitään ruokaa saatu. Uudistalomme oli keskellä peltoa, puutarhatilkussa eivät kasvaneet tillit eikä porkkanat, vaan kuivuivat saviseen ja halkeilevaan maahan, marjapensaita ei ollut, omanapuut oli vasta istutettu, mitään vitamiinipitoista ruokaa ei kesälläkään saatu, mitä nyt metsästä marjoja. Äidillä ei ollut mustanpörssin suhteita. Siihen aikaan piti tuntea niitä, joilla ruokaa olisii ollut myytävväksi.

Muistan, kuinka hyttysenpurema märki nilkassa koko kesän. Siinä on vieläkin arpi, samoin naarmusta, jonka sain, kun juoksin korjatulla viljapellolla, missä katkotut varrentyngät naarmuttivat jalkani. Ei edes verta tullut, mutta märki kauan sekin.

Ei siihen aikaan varmaan pidetty tärkeänä korostaa vitamiinien tärkeyttä. Perunaahan oli, sitä syötiin, ja puuroryynejä. Sieniä poimittiin syksyllä, niitä riitti pitkälle kevääseen. Leipä myytiin painon mukaan, joten se oli vain puoliksi paistettu. Taikinainen leipä painaa enemmän kyin kypsä. Kaikki oli kortilla.
Minä olin niin tottunut vatsankivistykseen, että joka atrian päälle lepäsin sen ajan, kun vatkaa kivisti, ja sitten taas jatkoin päivääni.

Lue lisää

Sain tekohampaat jo nuorena mutta tukkani kävin kampaajalla leikkauttamassa omine nokkineni kun olin ripiltä päässyt.

HilmaMarjatta kirjoitti:

Sain tekohampaat jo nuorena mutta tukkani kävin kampaajalla leikkauttamassa omine nokkineni kun olin ripiltä päässyt.

silloin tekarit joutui rippikouluiässä jo hankkimaan, ei ollut tietoa ei valistusta ihmisten päässä, viinaa klla opittiin sakeissa juomaan ja hampaat ruskeina sokuria syömään.

ei opetettu kotona, kirjoitti:

silloin tekarit joutui rippikouluiässä jo hankkimaan, ei ollut tietoa ei valistusta ihmisten päässä, viinaa klla opittiin sakeissa juomaan ja hampaat ruskeina sokuria syömään.

Lue lisää

erittäin huonoa. Isolla poralla porattiin isot paikkakolot hampaisiin ja koloon sitten iso "tinamötti",
näin hampaan reunoista tuli ohuet.
Minultakin myöhemmin reunat lohkesivat, ja hampaaseen jäi vain iso tinamöykky.
Kovasti sitten hampaat särkivät.
Ja lopulta sitten vanhempana hampaat jouduttiin poistamaan.
Oli paljon vanhempia ihmisiä silloin, joilla ei hampaita juuri ollut, ja siksi pullamössöä
joutuivat syömään jo nuorempinakin.
Suola vedellä hampaita pesimme aina, kun muistimme.
Hammaslääkärissä muistan käyneeni kerran koulun kanssa.

sumunainen kirjoitti:

erittäin huonoa. Isolla poralla porattiin isot paikkakolot hampaisiin ja koloon sitten iso "tinamötti",
näin hampaan reunoista tuli ohuet.
Minultakin myöhemmin reunat lohkesivat, ja hampaaseen jäi vain iso tinamöykky.
Kovasti sitten hampaat särkivät.
Ja lopulta sitten vanhempana hampaat jouduttiin poistamaan.
Oli paljon vanhempia ihmisiä silloin, joilla ei hampaita juuri ollut, ja siksi pullamössöä
joutuivat syömään jo nuorempinakin.
Suola vedellä hampaita pesimme aina, kun muistimme.
Hammaslääkärissä muistan käyneeni kerran koulun kanssa.

Lue lisää

Oli se entinen hampaiden poraaminen aika jyrsintää. Meidänkin hammaslääkäri oli vanha nainen, jolla oli poljettava porakone. Ei ihme, että pora välillä lipsahti milloin poskeen milloin ikeneen. Siinä sitö sitten odotushuoneessa vuoroamme odoteltiin vapisevina ja kämmenet hiessä.
Voi kuinka hieno uudistus olivat nuo turbiiniporat. Nykyään hammaslääkärin tuoliin melkein nukahtaa.

Katleija yksi kirjoitti:

Oli se entinen hampaiden poraaminen aika jyrsintää. Meidänkin hammaslääkäri oli vanha nainen, jolla oli poljettava porakone. Ei ihme, että pora välillä lipsahti milloin poskeen milloin ikeneen. Siinä sitö sitten odotushuoneessa vuoroamme odoteltiin vapisevina ja kämmenet hiessä.
Voi kuinka hieno uudistus olivat nuo turbiiniporat. Nykyään hammaslääkärin tuoliin melkein nukahtaa.

Lue lisää

muistelemaan vanhanaikaista hammaslääkäriä, jonka kynsiin jouduin, kamalaa, ja se oli 70 luvulla, lähdin, enkä enään palannut. jätin osoitteen, mutta ei lähettänyt edes laskua! Sai aikaan hammaslääkärikauhun lapsillenikin.

Selitykseksi kerron, että porasi suoraan hermoon! Siitä tuli kämmenien tuskanhiki. Onneksi ei ole toistunut enään. Jouduin kyllä kertomaan uudelle lääkärille, että tuli hammaslääkäri kauhu:D Osasi Paavo nätisti hoitaa senkin. Kiitos siitä vielä!

Katleija yksi kirjoitti:

Oli se entinen hampaiden poraaminen aika jyrsintää. Meidänkin hammaslääkäri oli vanha nainen, jolla oli poljettava porakone. Ei ihme, että pora välillä lipsahti milloin poskeen milloin ikeneen. Siinä sitö sitten odotushuoneessa vuoroamme odoteltiin vapisevina ja kämmenet hiessä.
Voi kuinka hieno uudistus olivat nuo turbiiniporat. Nykyään hammaslääkärin tuoliin melkein nukahtaa.

Lue lisää

ja joutunut työhön Saloon.
Olin lapsena oppinut käymään säännöllisesti hammaslääkärissä,
mutta siellä ei tuttua Aino-hammaslääkäriä tietenkään ollut, joten
menin jollekin naishammaslääkärille, kysymättä tutuiltani.
Hänelle kerroin peilillä nähneeni mustan pisteen toisen etuhampaani kielen puolella. Minulla oli sellainen pieni hammaspeili, varrellinen.
Hän katsoi sitä, porasi ja paikkasi, sekä samalla keskusteli huoneeseen tulleen toisen aivan samannäköisen naisen, ison, paksun, vanhan - kanssa, - heidän täytyi olla kaksoset. Pyykistä keskusteltiin.
Maksoin ja lähdin, tunsin oloni hiukan epäkohteliaisuutta kokeneeksi.

Kun olin pien sen jälkeen lähdössä hiihtolomalle, alkoi lauantai-iltapäivänä juuri siinä hämpaassa hirveä särky, turvotus nousi.
Olin matkalla ja kun saavuin kotiin, soitin tutulle Aino-hammaslääkärille ja kerroin tilanteen. Hän otti vastaan heti, vaikka oli sunnuntai.
Hammas meni juurihoitoon, sinne oli kertynyt mätää, ja hän avasi sen.

Se on ollut onnettomin hammaslääkäri, siis se Salossa toiminut iso,
paksu, vanha nainen, jolla oli samannäköinen sisar.

Jouduin palaamaan Saloon sitten hiihtoloman jälkeen,
mutta en mennyt enää sinne samalle lääkärille.
En kestänyt nähdä sen rumaa olemusta.

Eri hammaslääkärin löysin, kerroin hänelle kaikki,
juurihoito kesti aika pitkään, mutta hammas saatiin sitten kuntoon.

Kai-ken-lai-si-a heissäkin!

tutkintoni kirjoitti:

ja joutunut työhön Saloon.
Olin lapsena oppinut käymään säännöllisesti hammaslääkärissä,
mutta siellä ei tuttua Aino-hammaslääkäriä tietenkään ollut, joten
menin jollekin naishammaslääkärille, kysymättä tutuiltani.
Hänelle kerroin peilillä nähneeni mustan pisteen toisen etuhampaani kielen puolella. Minulla oli sellainen pieni hammaspeili, varrellinen.
Hän katsoi sitä, porasi ja paikkasi, sekä samalla keskusteli huoneeseen tulleen toisen aivan samannäköisen naisen, ison, paksun, vanhan - kanssa, - heidän täytyi olla kaksoset. Pyykistä keskusteltiin.
Maksoin ja lähdin, tunsin oloni hiukan epäkohteliaisuutta kokeneeksi.

Kun olin pien sen jälkeen lähdössä hiihtolomalle, alkoi lauantai-iltapäivänä juuri siinä hämpaassa hirveä särky, turvotus nousi.
Olin matkalla ja kun saavuin kotiin, soitin tutulle Aino-hammaslääkärille ja kerroin tilanteen. Hän otti vastaan heti, vaikka oli sunnuntai.
Hammas meni juurihoitoon, sinne oli kertynyt mätää, ja hän avasi sen.

Se on ollut onnettomin hammaslääkäri, siis se Salossa toiminut iso,
paksu, vanha nainen, jolla oli samannäköinen sisar.

Jouduin palaamaan Saloon sitten hiihtoloman jälkeen,
mutta en mennyt enää sinne samalle lääkärille.
En kestänyt nähdä sen rumaa olemusta.

Eri hammaslääkärin löysin, kerroin hänelle kaikki,
juurihoito kesti aika pitkään, mutta hammas saatiin sitten kuntoon.

Kai-ken-lai-si-a heissäkin!

Lue lisää

kaikkialla
ja jokaisessa ammattikunnassa!

Mikä saa ajattelemaan,
että olisivat jotain muuta
kuin näitä kaksijalkaisia vajavaisia otuksia,
oman edun tavoittelu tärkeintä myös hammaslääkäreillä.

HilmaMarjatta kirjoitti:

Sain tekohampaat jo nuorena mutta tukkani kävin kampaajalla leikkauttamassa omine nokkineni kun olin ripiltä päässyt.

ne lonksottaa aina. Kyllä ne pitää puhistaa myös. voi tulla matoja sinne kitalae vällii.

Manne yx kirjoitti:

ne lonksottaa aina. Kyllä ne pitää puhistaa myös. voi tulla matoja sinne kitalae vällii.

Jaahas, että semmoisia muistoja ja olet sitten oppinut tekarisi pesemään. Guud!

ojaoppi kirjoitti:

Jaahas, että semmoisia muistoja ja olet sitten oppinut tekarisi pesemään. Guud!

Lääkäriin ei menty kovin herkästi, haavat ja kolhut hoidettiin kotona. Lääkärit olivat ennen
rankkoja tyyppejä. Ulos heittivät helposti suunsoittajat ja turhan valittajat.
Kiroileminen asiakkan tutkimisen aikanakin oli ihan yleistä.

Täit olivat yhteen aikaan oppilaiden kiusana.
Kouluaikana täit levisivät herkästi, ja täikammoilla niitä kammattiin hiuksista suoraan pöydälle ja
tapettiin siinä kynnellä napsien.
Hiukset usein ajeltiin tytöiltäkin ihan päälakeen asti saivarten (täin munien) vuoksi.
Usein jouduttiin täisaunaan esm. leireillä.

Torakat estettiin tulemasta sänkyyn tai pöydälle vesikupeilla, jotka asetettiin sängyn tai pöydän
jalkoihin. Näin etelän reissulla kerran jouduimme vieläkin tekemään.

sumunainen kirjoitti:

Lääkäriin ei menty kovin herkästi, haavat ja kolhut hoidettiin kotona. Lääkärit olivat ennen
rankkoja tyyppejä. Ulos heittivät helposti suunsoittajat ja turhan valittajat.
Kiroileminen asiakkan tutkimisen aikanakin oli ihan yleistä.

Täit olivat yhteen aikaan oppilaiden kiusana.
Kouluaikana täit levisivät herkästi, ja täikammoilla niitä kammattiin hiuksista suoraan pöydälle ja
tapettiin siinä kynnellä napsien.
Hiukset usein ajeltiin tytöiltäkin ihan päälakeen asti saivarten (täin munien) vuoksi.
Usein jouduttiin täisaunaan esm. leireillä.

Torakat estettiin tulemasta sänkyyn tai pöydälle vesikupeilla, jotka asetettiin sängyn tai pöydän
jalkoihin. Näin etelän reissulla kerran jouduimme vieläkin tekemään.

Lue lisää

tuli uusien oppilaiden mukana, samoin kuin täitkin.
Ne levisivät ja myös kamala märkärupi.

Vaikeata oli sota-aika, ei sitä oltu aikaisemmin koettukaan sellaista!

<>|<> kirjoitti:

tuli uusien oppilaiden mukana, samoin kuin täitkin.
Ne levisivät ja myös kamala märkärupi.

Vaikeata oli sota-aika, ei sitä oltu aikaisemmin koettukaan sellaista!

Lue lisää

na
kun ravitsemustilannekin oli hiukan tavallista elämää huonompi,
niin vastustuskykyä puuttui.
Hirveä sota!
Kaikki muuttui silloin pahaksi.

sumunainen kirjoitti:

Lääkäriin ei menty kovin herkästi, haavat ja kolhut hoidettiin kotona. Lääkärit olivat ennen
rankkoja tyyppejä. Ulos heittivät helposti suunsoittajat ja turhan valittajat.
Kiroileminen asiakkan tutkimisen aikanakin oli ihan yleistä.

Täit olivat yhteen aikaan oppilaiden kiusana.
Kouluaikana täit levisivät herkästi, ja täikammoilla niitä kammattiin hiuksista suoraan pöydälle ja
tapettiin siinä kynnellä napsien.
Hiukset usein ajeltiin tytöiltäkin ihan päälakeen asti saivarten (täin munien) vuoksi.
Usein jouduttiin täisaunaan esm. leireillä.

Torakat estettiin tulemasta sänkyyn tai pöydälle vesikupeilla, jotka asetettiin sängyn tai pöydän
jalkoihin. Näin etelän reissulla kerran jouduimme vieläkin tekemään.

Lue lisää

Niit sai määki lastentarhast,tais ol jokatten pääss,siäll pidetti semmost täisyyni,joku täti kiskos korvajuurest hiuksist ja hak niit saivarei. Meijä Mamma ol kuullu et paloöljyll ne lähtevä,eikä muut ko tuumast toimehe. Sitä kamalahajust öljy tällätti koko päähä,ja kiärretti muu pitkä palmikkon hantuuki sisäll piukkaha ja sitt alkos se viholine polttamine,mää raakusi nii ett koko talo asukka peljästysivä. Sitt sitä aletti pesofatis pesemä jonku omatekose saippuan kanss. Kauhi takku jäi ja palannu päänahk. Sitä en muist, hävisiväk ne täi sill kerrall,mutt vähti niist ol.

FlikklapsRaumalt kirjoitti:

Niit sai määki lastentarhast,tais ol jokatten pääss,siäll pidetti semmost täisyyni,joku täti kiskos korvajuurest hiuksist ja hak niit saivarei. Meijä Mamma ol kuullu et paloöljyll ne lähtevä,eikä muut ko tuumast toimehe. Sitä kamalahajust öljy tällätti koko päähä,ja kiärretti muu pitkä palmikkon hantuuki sisäll piukkaha ja sitt alkos se viholine polttamine,mää raakusi nii ett koko talo asukka peljästysivä. Sitt sitä aletti pesofatis pesemä jonku omatekose saippuan kanss. Kauhi takku jäi ja palannu päänahk. Sitä en muist, hävisiväk ne täi sill kerrall,mutt vähti niist ol.

Lue lisää

oli rautakaminoita eri puolilla kirkkoa, aamuisin suntio sytytti kaminoihin tulet, kirkonmenot
alkoivat jo kello 6 aamulla ja pitkät matkat olivat pakkasilla tulla, niin lämpimän kaminan viereen
kaikki pyrkivät, ja lämpö alkoi nukuttamaan niin, että kirkkolaiset kuorsasivat hyvinkin kovaa ja
kuorsaajat välillä heräsivät vain kovaan soittoon ja lauluun.

Tanssien pitokin oli kiellettyä. Tanssien pitoon piti hakea tanssilupa. Tansseja pidettiin salaa,
näin tulivat salatanssitkäyttöön, oli pirttitansseja, tupatansseja, latotansseja, nurkkatansseja.
Häihin oli vaikea saada sota-aikana tarjottavaa ja kotiin vietiin jos ruokaa jäi.

xxxxxx8 kirjoitti:

oli rautakaminoita eri puolilla kirkkoa, aamuisin suntio sytytti kaminoihin tulet, kirkonmenot
alkoivat jo kello 6 aamulla ja pitkät matkat olivat pakkasilla tulla, niin lämpimän kaminan viereen
kaikki pyrkivät, ja lämpö alkoi nukuttamaan niin, että kirkkolaiset kuorsasivat hyvinkin kovaa ja
kuorsaajat välillä heräsivät vain kovaan soittoon ja lauluun.

Tanssien pitokin oli kiellettyä. Tanssien pitoon piti hakea tanssilupa. Tansseja pidettiin salaa,
näin tulivat salatanssitkäyttöön, oli pirttitansseja, tupatansseja, latotansseja, nurkkatansseja.
Häihin oli vaikea saada sota-aikana tarjottavaa ja kotiin vietiin jos ruokaa jäi.

Lue lisää

kun oli parikymmentä vuotta vanhemman ison siskon häät
meillä kotona.
Sain uuden ekon ja valkoiset pitkät sukat ja kivat kengät,
niissä oli kukan kuvia edessä lävistettyinä.
Opettaja oli aivan nuori, hän otti minut syliinsä istumaan.
Muistan vielä, miten huntu oli morsiamen otsalla kauniisti poimutettuna.
Ja komean tummatukkaisen sulhasen muistan, minäkin rakastin häntä.
Muistan sen tunnelman aina.
Siellä oli lapsia ja niitten kanssa juostiin puutarhassa
häiden loppuvaiheessa pitkänä letkana.
:)

Pikku.Sisko kirjoitti:

kun oli parikymmentä vuotta vanhemman ison siskon häät
meillä kotona.
Sain uuden ekon ja valkoiset pitkät sukat ja kivat kengät,
niissä oli kukan kuvia edessä lävistettyinä.
Opettaja oli aivan nuori, hän otti minut syliinsä istumaan.
Muistan vielä, miten huntu oli morsiamen otsalla kauniisti poimutettuna.
Ja komean tummatukkaisen sulhasen muistan, minäkin rakastin häntä.
Muistan sen tunnelman aina.
Siellä oli lapsia ja niitten kanssa juostiin puutarhassa
häiden loppuvaiheessa pitkänä letkana.
:)

Lue lisää

ja hän hymyili aina!

Kun isosisko kerran kihloissa ollessaan lähti sinne kylään,
menin saattamaan häntä ja pyysin päästä mukaan.
Mutta silloin en päässyt, vaikka olisin niin halunnut,
kun minulla ei ollut puhdas mekko päälläni.

Muistelut kirjoitti:

ja hän hymyili aina!

Kun isosisko kerran kihloissa ollessaan lähti sinne kylään,
menin saattamaan häntä ja pyysin päästä mukaan.
Mutta silloin en päässyt, vaikka olisin niin halunnut,
kun minulla ei ollut puhdas mekko päälläni.

Lue lisää

hymyillä aina sinua katsoessaan kun olit kuusi v. ?

??? kirjoitti:

hymyillä aina sinua katsoessaan kun olit kuusi v. ?

olivat tärkeitä ennen, piti olla siistiä ja puhdasta vaatetta yllä juhlissa ja muutenkin muistan
kouluvaatteet olivat eri vaatteita kuin arkivaatteet, vaatteita sitten aina vaihdettiin tilanteen
mukaan, ei arkikamppeissa menty vierasillekaan,
vaikka vaatteita ei paljoa ollutkaan, niin parhaat vaatteet olivat erikseen.

Esiintyminen ja käytös oli hyvin tärkeää jo lapsille kasvatetttuna, niiata ja pokata piti jokaisen
lapsen osata, täti ja setä sanat olivat käytössä kohteliaisuus syistä, eivätkä lapset ja nuoretkaan
saaneet suinpäin ensimmäisinä mennä hakemaan pöydästä tarjottavia vaan oli odotettava
vanhempien menoa ensin ruokaa ja kahvia hakemaan ja sitten nuoremmat.

marjamamma kirjoitti:

olivat tärkeitä ennen, piti olla siistiä ja puhdasta vaatetta yllä juhlissa ja muutenkin muistan
kouluvaatteet olivat eri vaatteita kuin arkivaatteet, vaatteita sitten aina vaihdettiin tilanteen
mukaan, ei arkikamppeissa menty vierasillekaan,
vaikka vaatteita ei paljoa ollutkaan, niin parhaat vaatteet olivat erikseen.

Esiintyminen ja käytös oli hyvin tärkeää jo lapsille kasvatetttuna, niiata ja pokata piti jokaisen
lapsen osata, täti ja setä sanat olivat käytössä kohteliaisuus syistä, eivätkä lapset ja nuoretkaan
saaneet suinpäin ensimmäisinä mennä hakemaan pöydästä tarjottavia vaan oli odotettava
vanhempien menoa ensin ruokaa ja kahvia hakemaan ja sitten nuoremmat.

Lue lisää

kuinka isäni kävi metsällä, oravia ampumassa ja niitä sitten nylki ja vei myyntiin.
Nahkoja oli sitten kuivumassa aitassa tai liiterissä aina melkoiset määrät.
Se oli lisätienestiä isolle perheelle.

rix-rax kirjoitti:

kuinka isäni kävi metsällä, oravia ampumassa ja niitä sitten nylki ja vei myyntiin.
Nahkoja oli sitten kuivumassa aitassa tai liiterissä aina melkoiset määrät.
Se oli lisätienestiä isolle perheelle.

Lue lisää

Muista isä jotai salaperäisiä parkki-tynnöreitä käännelleen ulkokartanon vintillä, sitten nahat kuivatettiin,
meillä ne olivat kotieläimistä saatuja nahkoja, teurastamolta takaisin lähetettyjä,
sillä meillä päin ei juuri metsästetty tietääkseni.

Sellaisista nahoista isä tetti minulle ne nahkasaappaat, josta aiemmin tuolla kerroin. Olin silloin 9 v.

Muistelut kirjoitti:

Muista isä jotai salaperäisiä parkki-tynnöreitä käännelleen ulkokartanon vintillä, sitten nahat kuivatettiin,
meillä ne olivat kotieläimistä saatuja nahkoja, teurastamolta takaisin lähetettyjä,
sillä meillä päin ei juuri metsästetty tietääkseni.

Sellaisista nahoista isä tetti minulle ne nahkasaappaat, josta aiemmin tuolla kerroin. Olin silloin 9 v.

Lue lisää

tehtiin sian jäännöksistä, ihraa käytettiin kynttilän tekoon, sitten ne karpiidilamput ja öljylamput,
karpiidilampun valo oli hyvin kirkas

xxxxxx8 kirjoitti:

tehtiin sian jäännöksistä, ihraa käytettiin kynttilän tekoon, sitten ne karpiidilamput ja öljylamput,
karpiidilampun valo oli hyvin kirkas

Sota-aikana kaupungissakin kasvatettiin eläimiä. Pienissä vajoissa oli kanoja, sikoja, lampaita.
Kotona kehrättiin lampaiden villasta langat rukilla.
Lampaat kerittiin keritsimillä. Ne olivat saksen tyyliset isot ja leveä teräiset ja niillä lampaan
villa leikattiin näppärästi irti nahasta lammasta loukkaamatta.
Sen jälkeen alkoi villan moninaiset työvaiheet päätyä lankaksi
Silloin kudottiin paljon villa vaatteita.

sumunainen kirjoitti:

Sota-aikana kaupungissakin kasvatettiin eläimiä. Pienissä vajoissa oli kanoja, sikoja, lampaita.
Kotona kehrättiin lampaiden villasta langat rukilla.
Lampaat kerittiin keritsimillä. Ne olivat saksen tyyliset isot ja leveä teräiset ja niillä lampaan
villa leikattiin näppärästi irti nahasta lammasta loukkaamatta.
Sen jälkeen alkoi villan moninaiset työvaiheet päätyä lankaksi
Silloin kudottiin paljon villa vaatteita.

Lue lisää

Suuret saksentapaiset, niillä lammas kerittiin järjestelmällisesti paljaaksi,
voi että se olikin laiha sitten alastonna.
Keäaika oli silloin aina.
Sitten pidettiin talkoita, kökkiä, joissa karstattiin ja kehrättiin lankaa.

Muistelut kirjoitti:

Suuret saksentapaiset, niillä lammas kerittiin järjestelmällisesti paljaaksi,
voi että se olikin laiha sitten alastonna.
Keäaika oli silloin aina.
Sitten pidettiin talkoita, kökkiä, joissa karstattiin ja kehrättiin lankaa.

Lue lisää

meijä mummuki omist lampaistas kerityist villoist lankka,se hais kamalalt,ja siinn tuppas olema klompei kanss. Mää sai sitä lankka mont kerä,se ol valkost,kudosi siit jo alakouluikkäsen semse harttiahuivi meijä Mammal joullahjaks. Jostai kummast syyst se sama huivi o ny muu mökillän sänkyn pääll ja ko friski o ehtosi,nii mää sen tällä harttioillen ja se lämmittä oikke viimisen pääll,eikä siinn enä ol sitä hajuka.

FlikklapsRaumalt kirjoitti:

meijä mummuki omist lampaistas kerityist villoist lankka,se hais kamalalt,ja siinn tuppas olema klompei kanss. Mää sai sitä lankka mont kerä,se ol valkost,kudosi siit jo alakouluikkäsen semse harttiahuivi meijä Mammal joullahjaks. Jostai kummast syyst se sama huivi o ny muu mökillän sänkyn pääll ja ko friski o ehtosi,nii mää sen tällä harttioillen ja se lämmittä oikke viimisen pääll,eikä siinn enä ol sitä hajuka.

Lue lisää

niin hyvät muistot mummusta ovat sen mieluisaksi muuttaneet!

Kyllä toi sinun murteesi on ylitse muiden, pakko sanoa! :)

satu kirjoitti:

niin hyvät muistot mummusta ovat sen mieluisaksi muuttaneet!

Kyllä toi sinun murteesi on ylitse muiden, pakko sanoa! :)

vaa sull Satu,mää ole sitkiäst vaa pitän yll tätä oma (kiältän). Ko mää asusin tuana siäll pääkaupunkseudull,nii joku kehtas mult kyssy,ett : onk frouva Turust kotosi? Mää siihe sitt melkken kiukkusest vastama,ett en ,ko Raumalt. Ny mu naurutta kovastenki se asi jälkkenpäi, ei sunk siäl kukka voi erotta näit meijän puale murttei,näit mahtu jo Turu ja Rauma välihinki tavalise mont .

FlikklapsRaumalt kirjoitti:

vaa sull Satu,mää ole sitkiäst vaa pitän yll tätä oma (kiältän). Ko mää asusin tuana siäll pääkaupunkseudull,nii joku kehtas mult kyssy,ett : onk frouva Turust kotosi? Mää siihe sitt melkken kiukkusest vastama,ett en ,ko Raumalt. Ny mu naurutta kovastenki se asi jälkkenpäi, ei sunk siäl kukka voi erotta näit meijän puale murttei,näit mahtu jo Turu ja Rauma välihinki tavalise mont .

Lue lisää

Flikklaps Raumalt ylläpitää vielä tuota mainiota Rauman 'gield'. Nortamo kääntyis haudassas jos murteeksi sitä sanoisin.

Itäsuomalaisena maksaisin 'väkipennin', oppisin tuon sukkelan kielialueen rikkauden. raumankielen. Mut ei. Ei sitä sivullinen voi oppia.

capt.cöpenick kirjoitti:

Flikklaps Raumalt ylläpitää vielä tuota mainiota Rauman 'gield'. Nortamo kääntyis haudassas jos murteeksi sitä sanoisin.

Itäsuomalaisena maksaisin 'väkipennin', oppisin tuon sukkelan kielialueen rikkauden. raumankielen. Mut ei. Ei sitä sivullinen voi oppia.

Lue lisää

edesmennyt jo,
taitaa olla kunniaporvarikin Raumalla.
Hänen suomentamansa oli eräs lempilauluistamme, "Kai muistat kannella kun
fregatin", ' {mieheni pelleili fregatin olevan verbi!}
- muistan myös laulun "Meripoikii meit varjelgon daevas..."

Kerrohan, FlikklapsRaumalt, jos tuli virheitä, sillä kuten kapteeni tuossa
huomautti, ei tätä Rauman giält opi, ellei ole natiivi.
:)

Muistelut kirjoitti:

Suuret saksentapaiset, niillä lammas kerittiin järjestelmällisesti paljaaksi,
voi että se olikin laiha sitten alastonna.
Keäaika oli silloin aina.
Sitten pidettiin talkoita, kökkiä, joissa karstattiin ja kehrättiin lankaa.

Lue lisää

ei helteellä varmaan ollutkaan mukava joten lammas näytti nauttivan siitä päästyään. Uutta alkoi heti kasvaa sen pintaan.

Muistan sen minäkin kirjoitti:

ei helteellä varmaan ollutkaan mukava joten lammas näytti nauttivan siitä päästyään. Uutta alkoi heti kasvaa sen pintaan.

Löysin vanhoista keräämistäni papereista tämän, mielestäni todella liikuttavan kirjoituksen.
Jotenkin sopii nykyajankin arkipäiväisille vanhuksille, jotka tavallisina mummoina vanhustentaloissa
asuvat.
En muista kirjoittajaa, kun on vähän aikaa löytämisestäni.

Nainen huoneessa 6
"Älkää puhuko hänen ylitseen. Kyllä hän vielä kuulee.
Älkää ohi kävelkö, kyllä hän näkee.
Älkää kiirehtikö. Katsokaa millä hartaudella hän leipänsä murentaa.
Pää painuksissa kuin siunaten jokaisen hallayöltä säästyneen tähkän.

Niinkuin te nyt. Oli hänkin nuori.
Niin kuin te, rakasti hänkin.
Kuolemaan asti lupasi rakastaa ja sanassaan pysyi.

Hän ei luovu mustasta laukustaan, siellä on kaikki:
virsikirja, viimeinen kirje rintamalta, kuva sankarihaudasta,
kelakortti ja neljän lapsen kuolinilmoitukset.

Kenen tiedostoista te näette, kuinka hänkin rakasti.
Kuinka synnytti yöllä lapsensa saunassa.
Pesi, leikkasi napanuoran, kuin leikkaisi kypsän korren.
Lypsi jo aamulla ainoan lehmänsä.

Satu* kirjoitti:

edesmennyt jo,
taitaa olla kunniaporvarikin Raumalla.
Hänen suomentamansa oli eräs lempilauluistamme, "Kai muistat kannella kun
fregatin", ' {mieheni pelleili fregatin olevan verbi!}
- muistan myös laulun "Meripoikii meit varjelgon daevas..."

Kerrohan, FlikklapsRaumalt, jos tuli virheitä, sillä kuten kapteeni tuossa
huomautti, ei tätä Rauman giält opi, ellei ole natiivi.
:)

Lue lisää

Se meripoikkatte veis o Nortamo kirjottama ja hänen kamraattis Aksel Törnuddin säveltämä.Siit Kai muistat kannella kun j,n,e o merkatt tähä varsinaisse Nortamo: Laulajapoika kirjaha ett se o merimiäslaulu ja ruatinkiälest suamennettu ja se o sovittannu Altti Järvinen,joka kaiketikki ol myäs häne ystväs.
Kon te tunnusit oleva kiinnostunnui näist meijä kaupunkim assioist,nii niit löytä parhamite: raumansivut.fi.
Täst kiälest sitt,meill o seme sanakiriki : Sillail oikke. Se o laatinn Tauno Koskela,hänelt o vaikk kui pali omiakki kirjoi, mutt tämä sanakirja hän o koonnu Nortamo jo alotetu muistio jatkoks. Hän ol meijän koulu suamenkiäleopettaja ja ko määki muutaman kymne vuade poisolollan siit opiahjost palasin tänn takasi ja meni kansalaisopistoho niinko uudistama vanhoi tiadoijan, hän katoi muu yli klasies ja sanoi ett: tääll näky noit luakalljäänyijäkki olevas. Arvakka,kelpasik nauru.

marjamamma kirjoitti:

Löysin vanhoista keräämistäni papereista tämän, mielestäni todella liikuttavan kirjoituksen.
Jotenkin sopii nykyajankin arkipäiväisille vanhuksille, jotka tavallisina mummoina vanhustentaloissa
asuvat.
En muista kirjoittajaa, kun on vähän aikaa löytämisestäni.

Nainen huoneessa 6
"Älkää puhuko hänen ylitseen. Kyllä hän vielä kuulee.
Älkää ohi kävelkö, kyllä hän näkee.
Älkää kiirehtikö. Katsokaa millä hartaudella hän leipänsä murentaa.
Pää painuksissa kuin siunaten jokaisen hallayöltä säästyneen tähkän.

Niinkuin te nyt. Oli hänkin nuori.
Niin kuin te, rakasti hänkin.
Kuolemaan asti lupasi rakastaa ja sanassaan pysyi.

Hän ei luovu mustasta laukustaan, siellä on kaikki:
virsikirja, viimeinen kirje rintamalta, kuva sankarihaudasta,
kelakortti ja neljän lapsen kuolinilmoitukset.

Kenen tiedostoista te näette, kuinka hänkin rakasti.
Kuinka synnytti yöllä lapsensa saunassa.
Pesi, leikkasi napanuoran, kuin leikkaisi kypsän korren.
Lypsi jo aamulla ainoan lehmänsä.

Lue lisää

kosketti tämän äidin elämäntarina niin syvästi.
Sodan kokeneita kotirintaman äitejä ja lapsia ei ole kuunneltu.
Heissä on hiljaisia sankareita paljon.
Kyyneleitä!

FlikklapsRaumalt kirjoitti:

Se meripoikkatte veis o Nortamo kirjottama ja hänen kamraattis Aksel Törnuddin säveltämä.Siit Kai muistat kannella kun j,n,e o merkatt tähä varsinaisse Nortamo: Laulajapoika kirjaha ett se o merimiäslaulu ja ruatinkiälest suamennettu ja se o sovittannu Altti Järvinen,joka kaiketikki ol myäs häne ystväs.
Kon te tunnusit oleva kiinnostunnui näist meijä kaupunkim assioist,nii niit löytä parhamite: raumansivut.fi.
Täst kiälest sitt,meill o seme sanakiriki : Sillail oikke. Se o laatinn Tauno Koskela,hänelt o vaikk kui pali omiakki kirjoi, mutt tämä sanakirja hän o koonnu Nortamo jo alotetu muistio jatkoks. Hän ol meijän koulu suamenkiäleopettaja ja ko määki muutaman kymne vuade poisolollan siit opiahjost palasin tänn takasi ja meni kansalaisopistoho niinko uudistama vanhoi tiadoijan, hän katoi muu yli klasies ja sanoi ett: tääll näky noit luakalljäänyijäkki olevas. Arvakka,kelpasik nauru.

Lue lisää

Tauno Koskela, ja huumorintaju sitten säilyi hänellä vielä vanhanakin.
Se on hyvä merkki, jos huumori pelaa, silloin on kaikki muukin kunnossa.
Varmaan sinusta, Flikklaps, tuntui hyvältä se, että vanha opettajasi tunnisti sinut, entisen oppilaansa, ja nauratti tuo hauska tapa ilmoittaa se! :)
Minulla on 90-luvulta asti - tai oikeastaan vuodesta 1985 - ollut hyvä ystävä, jonka perheen juuret sinne Raumalle juontavat. Monta hauskaa on yhdessä koettu, ystävyys on lujana säilynyt. Tuo Rauman giäl on aivan ainutlaatuisen kivaa!
:)

Muistelut kirjoitti:

Suuret saksentapaiset, niillä lammas kerittiin järjestelmällisesti paljaaksi,
voi että se olikin laiha sitten alastonna.
Keäaika oli silloin aina.
Sitten pidettiin talkoita, kökkiä, joissa karstattiin ja kehrättiin lankaa.

Lue lisää

olivat lapsille aina hauskoja,
silloin kuunneltiin toisten äitien puheita ja leikittiin muiden lasten kanssa.
Oli tehty etukäteen paljon voileipiä ja mehua kökkäläisille
ja lapsille, joten kaikki oli hyvin, leikkikavereita paljon.
Joskus pysähdyttiin katselemaan taitavan karstaajan töitä, hahtuvia,
jotka laitettiin suureen koriin makaamaan.
Kun niistä kehrättiin lankaa, sitäkin oli kiva katsella.
Voin hyvin kuvitella vielä kaiken sen. Olin pieni, mutta muistan.

Satu* kirjoitti:

olivat lapsille aina hauskoja,
silloin kuunneltiin toisten äitien puheita ja leikittiin muiden lasten kanssa.
Oli tehty etukäteen paljon voileipiä ja mehua kökkäläisille
ja lapsille, joten kaikki oli hyvin, leikkikavereita paljon.
Joskus pysähdyttiin katselemaan taitavan karstaajan töitä, hahtuvia,
jotka laitettiin suureen koriin makaamaan.
Kun niistä kehrättiin lankaa, sitäkin oli kiva katsella.
Voin hyvin kuvitella vielä kaiken sen. Olin pieni, mutta muistan.

Lue lisää

pellavi kanss saunan takan olevas savises pellos,muista,et se ol savist ja siinn kasvoi ohdakkeit,mik kraapisiva kintui,ko siäll joukoss lymytetti.Sitt hän loukutt niit semses merkillises härvelis trappuitte edes.Siit en muist seuraavaks muut, ko hän kudos tuva nurkas oleviss kankaspuiss hianoi pöyt ja hantuukei.Komioi ova,juur katosi semssi looda siivotessan,iha o jätett käyttämättömäks.Saa sitt seuraavap polve katell,mimssi o saatt enne aikkaseks.Määki yriti sin men välihi hiuk värkkämä,ko mummu hiuk kääns selkkätäs,mutt ajetti heti mukula poies sekottamast lankoi.Muu harmitt se niin kovast,ett myähemmi hankisi kutojan taido ja meijänki tuvas ol kahdekki kankaspuu yhtaikka pystöss ja melkke yän-päivän kanss niiss istusi.

FlikklapsRaumalt kirjoitti:

pellavi kanss saunan takan olevas savises pellos,muista,et se ol savist ja siinn kasvoi ohdakkeit,mik kraapisiva kintui,ko siäll joukoss lymytetti.Sitt hän loukutt niit semses merkillises härvelis trappuitte edes.Siit en muist seuraavaks muut, ko hän kudos tuva nurkas oleviss kankaspuiss hianoi pöyt ja hantuukei.Komioi ova,juur katosi semssi looda siivotessan,iha o jätett käyttämättömäks.Saa sitt seuraavap polve katell,mimssi o saatt enne aikkaseks.Määki yriti sin men välihi hiuk värkkämä,ko mummu hiuk kääns selkkätäs,mutt ajetti heti mukula poies sekottamast lankoi.Muu harmitt se niin kovast,ett myähemmi hankisi kutojan taido ja meijänki tuvas ol kahdekki kankaspuu yhtaikka pystöss ja melkke yän-päivän kanss niiss istusi.

Lue lisää

olen viihtynyt täällä usein ja itsekin kirjoitellut.
Jatketaan täällä ilman näitä muiden ketjujen "viruksia" tai mörköjä!

Vanhojen aikojen ja asioiden, kokemusten muistaminen ja kertominen
eheyttää ihmistä.
Jos emme koskaan tuo niitä esiin, vieraannumme omasta itsestämme,
menneisyydestämme, jonka kuitenkin pitäisi olla elävä osa meissä.

Menneessä ajassa oli paljon sellaista hyvää, minkä tajuamme vasta nyt.

Minä olen ymmärtänyt isäni rakkauden, vaikka hän ei siitä koskaan puhunut, muistellessani kaikkea tapahtunutta. Hän oli rehellinen, rehti, komeavartaloinen mies, joka ymmärsi jo silloin, ettei saa lihottaa itseään.
Hän puhui oikeasta ruuasta ja noudatti itse sitä. Söi erittäin vähän täytekakkuja tai makeisia.

Äitini oli yksi aikansa ensimmäisiä lenkkeilijöitä, usein iltaisin hän pyysi mukaansa iltakävelylle, kuten silloin sanottiin.

Iloista päivää kaikille täällä kävijöille!
toivottelee Satu*

~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~ kirjoitti:

olen viihtynyt täällä usein ja itsekin kirjoitellut.
Jatketaan täällä ilman näitä muiden ketjujen "viruksia" tai mörköjä!

Vanhojen aikojen ja asioiden, kokemusten muistaminen ja kertominen
eheyttää ihmistä.
Jos emme koskaan tuo niitä esiin, vieraannumme omasta itsestämme,
menneisyydestämme, jonka kuitenkin pitäisi olla elävä osa meissä.

Menneessä ajassa oli paljon sellaista hyvää, minkä tajuamme vasta nyt.

Minä olen ymmärtänyt isäni rakkauden, vaikka hän ei siitä koskaan puhunut, muistellessani kaikkea tapahtunutta. Hän oli rehellinen, rehti, komeavartaloinen mies, joka ymmärsi jo silloin, ettei saa lihottaa itseään.
Hän puhui oikeasta ruuasta ja noudatti itse sitä. Söi erittäin vähän täytekakkuja tai makeisia.

Äitini oli yksi aikansa ensimmäisiä lenkkeilijöitä, usein iltaisin hän pyysi mukaansa iltakävelylle, kuten silloin sanottiin.

Iloista päivää kaikille täällä kävijöille!
toivottelee Satu*

Lue lisää

Marjamamma, on osannut laittaa otsikon hyvin: "mietteitä ja muistelmia",
se siis kattaa momemmat puolet, entisen ja nykyisen.

~~~~ kirjoitti:

Marjamamma, on osannut laittaa otsikon hyvin: "mietteitä ja muistelmia",
se siis kattaa momemmat puolet, entisen ja nykyisen.

Ole sama miält edellisen kanss, ei tul niin kauhiast sitä erimiälisyyt,mitä o ollu havaittavis mone muu otsiko all. Se o näättäk nii,ett toise muisteluksi ei voi miksikkä muutta,sen paremmi ko mietteitäkkä,taitava pyssy jokatte yksityisomaisuuten ja niit on hauska lueskel täält. Ei tunnu olevas nii yksnäs,kon toisillakki näyttä oleva samankaltassi asioit ajatuksissas. Nii,et jatketa vaa entisse mallihi,eik vaa?

FlikklapsRaumalt kirjoitti:

Ole sama miält edellisen kanss, ei tul niin kauhiast sitä erimiälisyyt,mitä o ollu havaittavis mone muu otsiko all. Se o näättäk nii,ett toise muisteluksi ei voi miksikkä muutta,sen paremmi ko mietteitäkkä,taitava pyssy jokatte yksityisomaisuuten ja niit on hauska lueskel täält. Ei tunnu olevas nii yksnäs,kon toisillakki näyttä oleva samankaltassi asioit ajatuksissas. Nii,et jatketa vaa entisse mallihi,eik vaa?

Lue lisää

mutta täällä voimme ne kertoakin, ja lukijoita on ollut jo tuhat ja ylikin.

On ollut niin helppoa olla täällä, kun ei ole epämiellyttäviä häiriköitä
ollut niin kuin muissa ketjuissa.

Kerroit, FlikklapsRaumalta, tuosta kankaiden kutomisesta.
Muistan sen loimilankojen luomisen suurella pyörivällä loinpuulla,
ja sitten kangaspuihin laittamisen.
Kun kudottiin pellavapöytäliinaa, niin sukkulan mennessä edestalaisin
poljettiin polkusimilla loimilangat eri korkeuksille, jolloin syntyi kuvioita kankaaseen. Äidin tekemistä seurasin, itse en ole sitä taitoa opetellut.

"Villa multii, pellava kultii". Tuo sananlasku tarkoittaa, että pellava kestää tosi pitkään toisin kuin villa.
:)

Satu* kirjoitti:

mutta täällä voimme ne kertoakin, ja lukijoita on ollut jo tuhat ja ylikin.

On ollut niin helppoa olla täällä, kun ei ole epämiellyttäviä häiriköitä
ollut niin kuin muissa ketjuissa.

Kerroit, FlikklapsRaumalta, tuosta kankaiden kutomisesta.
Muistan sen loimilankojen luomisen suurella pyörivällä loinpuulla,
ja sitten kangaspuihin laittamisen.
Kun kudottiin pellavapöytäliinaa, niin sukkulan mennessä edestalaisin
poljettiin polkusimilla loimilangat eri korkeuksille, jolloin syntyi kuvioita kankaaseen. Äidin tekemistä seurasin, itse en ole sitä taitoa opetellut.

"Villa multii, pellava kultii". Tuo sananlasku tarkoittaa, että pellava kestää tosi pitkään toisin kuin villa.
:)

Lue lisää

Muistan lapsena yhden pienen punaisen mökin, jossa kävimme vanhaa, vanhaa mukavaa mummoa
katsomassa, hänen kehrätessään lankaa saimme kuulla Anderssenin satuja, joita hän sepitti ja keroi
oman muistinsa mukaan.
Hän asui tuossa pienessä mökissä ison talon pihan reunalla. Talossa asuivat hänen poikansa ja pojan
perhe.
Nyt ajatellen omaa vanhuuttani, kuinka mukavaa olisikaan asua pienessä mökissä turvallisena tietäen
hyvän turvan olevan saatavilla, kun sitä tarvitsis.

Kiitos kiittämisistä, en arvannut itsekään näin hyvin tämän toimivan, mutta olen myös hyvin halukas
kuulemaan ja kirjoittamaan näistä vanhoista ja nuoremmistakin muistoista.

marjamamma kirjoitti:

Muistan lapsena yhden pienen punaisen mökin, jossa kävimme vanhaa, vanhaa mukavaa mummoa
katsomassa, hänen kehrätessään lankaa saimme kuulla Anderssenin satuja, joita hän sepitti ja keroi
oman muistinsa mukaan.
Hän asui tuossa pienessä mökissä ison talon pihan reunalla. Talossa asuivat hänen poikansa ja pojan
perhe.
Nyt ajatellen omaa vanhuuttani, kuinka mukavaa olisikaan asua pienessä mökissä turvallisena tietäen
hyvän turvan olevan saatavilla, kun sitä tarvitsis.

Kiitos kiittämisistä, en arvannut itsekään näin hyvin tämän toimivan, mutta olen myös hyvin halukas
kuulemaan ja kirjoittamaan näistä vanhoista ja nuoremmistakin muistoista.

Lue lisää

ja tykkäsin rauhallisesta ja mukavasta juttelusta. Myöhemmin palaan sillä nyt ovat pian vieraat ovella. Sähköpostiin oli vaikea päästä tänään, tarkoitan Outlookia. Hyvää sunnuntaita vaan ketjulaisille.

Mummeli 1+3 kirjoitti:

ja tykkäsin rauhallisesta ja mukavasta juttelusta. Myöhemmin palaan sillä nyt ovat pian vieraat ovella. Sähköpostiin oli vaikea päästä tänään, tarkoitan Outlookia. Hyvää sunnuntaita vaan ketjulaisille.

Lue lisää

Kävein eile kattomas,meill tääll Raumall piakkoi avattava uutt vanhuste palvelutalo. Mää ole sen remontteeramist ulkpualelt seuraskellu jo pidemmä aikka,Siitäkki syyst,ett se rakennus o meijä vanh koulu,mihi me muutetti viiskymmentluvu alkuvuasin,toolinki jokane joudus kantama kainlossas muutman kadunkulma. Jo me oltti sillo peruskiven muuramistakki seuramass ja laulamass siinn tilaisuudess aikasemmi. Kyll tunnus hiuk kummalliselt men ovest sisäll. Siäll ol säilytett jotta laattioit ja muit entselläs,ja kovaste tutu olossi oliva. Luakkahuaneitte paikall ol teht eri kokkossi asunnoi ja kovaste oliva toimivi. Ol semmone hiano turvajärjestelmäki,ett jos asukas kaatu huaneessas,nii se nähdä ja riännetä appuhu.Kaikelaise muu hianoude,kuntoutukse ja hoido ja muu semmose ova ulkpualisillekki avoimi. Toissen päähä tule lastentarh kanss,et mummuse saava nähd näit pikkussiki viäll. Kyll o hiano,ett semssi varoi o josta löytynn,ett o voitt käyttä näit vanhoi hyvin tehdyi puittei hyväks. Silti mää katosi hiuk klookuste ko se kouluaik palas merkillisest miälehe.

FlikklapsRaumalt kirjoitti:

Kävein eile kattomas,meill tääll Raumall piakkoi avattava uutt vanhuste palvelutalo. Mää ole sen remontteeramist ulkpualelt seuraskellu jo pidemmä aikka,Siitäkki syyst,ett se rakennus o meijä vanh koulu,mihi me muutetti viiskymmentluvu alkuvuasin,toolinki jokane joudus kantama kainlossas muutman kadunkulma. Jo me oltti sillo peruskiven muuramistakki seuramass ja laulamass siinn tilaisuudess aikasemmi. Kyll tunnus hiuk kummalliselt men ovest sisäll. Siäll ol säilytett jotta laattioit ja muit entselläs,ja kovaste tutu olossi oliva. Luakkahuaneitte paikall ol teht eri kokkossi asunnoi ja kovaste oliva toimivi. Ol semmone hiano turvajärjestelmäki,ett jos asukas kaatu huaneessas,nii se nähdä ja riännetä appuhu.Kaikelaise muu hianoude,kuntoutukse ja hoido ja muu semmose ova ulkpualisillekki avoimi. Toissen päähä tule lastentarh kanss,et mummuse saava nähd näit pikkussiki viäll. Kyll o hiano,ett semssi varoi o josta löytynn,ett o voitt käyttä näit vanhoi hyvin tehdyi puittei hyväks. Silti mää katosi hiuk klookuste ko se kouluaik palas merkillisest miälehe.

Lue lisää

Varmaan tuli kouluajat mieleen. Hyvinhän siellä Raumalla hyödynnetään vanhat rakennukset eikä vaan pureta ja uutta tilalle:) Onko se kuitenkin kivitalo, muutenhan kyllä puutalojen vanhat hyvät hirret on tiivistä ja vankkaa puuta.

Nykyään on tekniikan avulla saatu paljon turvallisuutta lisääviä apuvälineitä ikäihmisille. Täytyy ihan googlettaa mikä on väkiluku Raumalla tänään. terv. pilvi*

pilvi* kirjoitti:

Varmaan tuli kouluajat mieleen. Hyvinhän siellä Raumalla hyödynnetään vanhat rakennukset eikä vaan pureta ja uutta tilalle:) Onko se kuitenkin kivitalo, muutenhan kyllä puutalojen vanhat hyvät hirret on tiivistä ja vankkaa puuta.

Nykyään on tekniikan avulla saatu paljon turvallisuutta lisääviä apuvälineitä ikäihmisille. Täytyy ihan googlettaa mikä on väkiluku Raumalla tänään. terv. pilvi*

Lue lisää

vanha kaupunki, perustettu jo 1442, ollut ilmeisesti tärkeä satamakaupunkina. Viehättäviä puutaloja oli esitteessä. Hyvä että on suojelukohde:) Olisko tuo 37.000 hieman enemmän kuin keskisuuri asukasluku, vaikea näin arvioida, mutta kyllä mummelit ja papat saattavat nähdä jälkipolven taapertavan lastentarhassa. Ihan soma jo ajatuksena.

sama* kirjoitti:

vanha kaupunki, perustettu jo 1442, ollut ilmeisesti tärkeä satamakaupunkina. Viehättäviä puutaloja oli esitteessä. Hyvä että on suojelukohde:) Olisko tuo 37.000 hieman enemmän kuin keskisuuri asukasluku, vaikea näin arvioida, mutta kyllä mummelit ja papat saattavat nähdä jälkipolven taapertavan lastentarhassa. Ihan soma jo ajatuksena.

Lue lisää

Muistan meidän kylän pappilan. Se oli iso talo, jossa pitkä ikkunarivietö ainakin kahdeksan ikkunaa
rivissä toisella puolella taloa.
Iso kaunis piha ja sen reunalla aittoja ja navettakin. Pappilassa pidettiin karjaa, ja karjaa hoiti
karjakko. Pappilassa oli sisäpiika, joka oli piikojen pää. Apulaisia sanottiin silloin piioiksi ja ei
nimeä paheksuttu.
Toisissa pappiloissa oli useampiakin piikoja eri töissä, koska pappilassa isossa puutarhassa oli paljon
marjapensaita, omenapuita ja juurikasmaa, joskus isokin sellainen.
Oli renki tai renkejä, koska pappilassa oli myös peltoviljelystä.
Hevosiakin oli karjan lisäksi.
Pappila oli kylän komea arvorakennus.
Pappiloista voisi kertoa pappilaelämää kokeneemmat paljonkin.
Lapsena muista kuinka pappila tuntui ihmeelliseltä ja sisäälle mennessä niiattiin ja pokattiin
tärkeinä papille ja papin rouvalle.

pilvi* kirjoitti:

Varmaan tuli kouluajat mieleen. Hyvinhän siellä Raumalla hyödynnetään vanhat rakennukset eikä vaan pureta ja uutta tilalle:) Onko se kuitenkin kivitalo, muutenhan kyllä puutalojen vanhat hyvät hirret on tiivistä ja vankkaa puuta.

Nykyään on tekniikan avulla saatu paljon turvallisuutta lisääviä apuvälineitä ikäihmisille. Täytyy ihan googlettaa mikä on väkiluku Raumalla tänään. terv. pilvi*

Lue lisää

tännään avatust Google maps. sist iha uuden uutukaist tapaa tutustuu melkeen joka paikkaan katutasost,voit seurat nualen suuntiin ja kattel näkymii,suurentaa ja piänentää j,n,e.Siit meijän koulun rakennuksestakki saat ihan hianon kuvan ko kattot rauma Karjankatu 16 ja käännät sitä nualen suuntaan vasemmal semmosen vanhan rautatieaseman kuvan kohdalt. Onpas kiva etiskell siit kaikkii paikkoi,Kattos ihmeessä,ens omii tärkeit osotteitas.

FlikklapsRaumalt kirjoitti:

tännään avatust Google maps. sist iha uuden uutukaist tapaa tutustuu melkeen joka paikkaan katutasost,voit seurat nualen suuntiin ja kattel näkymii,suurentaa ja piänentää j,n,e.Siit meijän koulun rakennuksestakki saat ihan hianon kuvan ko kattot rauma Karjankatu 16 ja käännät sitä nualen suuntaan vasemmal semmosen vanhan rautatieaseman kuvan kohdalt. Onpas kiva etiskell siit kaikkii paikkoi,Kattos ihmeessä,ens omii tärkeit osotteitas.

Lue lisää

kerrottiin, sehän tekeekin hauskaksi, kiitos kun muistutit olenkin nyt virkeä kun otin kunnon päiväunet tään flunssan takia. Omenoita mutustelen ja kohta katselen kaikkia tuttuja paikkoja ja Raumaa, kun ei samanlaista löydy kuin osassa vanhaa Porvoota ja Heinolassa on joitakin sen ajan taloja. Hyviä öitä sinne pitsien sekaan:D

pilvi* kirjoitti:

kerrottiin, sehän tekeekin hauskaksi, kiitos kun muistutit olenkin nyt virkeä kun otin kunnon päiväunet tään flunssan takia. Omenoita mutustelen ja kohta katselen kaikkia tuttuja paikkoja ja Raumaa, kun ei samanlaista löydy kuin osassa vanhaa Porvoota ja Heinolassa on joitakin sen ajan taloja. Hyviä öitä sinne pitsien sekaan:D

Lue lisää

Tässä keinutuolissa istuskellessani, minulla on tällainen vanhanmallinen kunnon keinutuoli.
Siihen tarvitaan kunnon pehmoinen keinutuolin matto, koska keinu on puukeinu ja istuin on
puuta ja kovaa näin vanhemman ihmisen ahterille.

Tässä sitten keinutellessani, mietin maailman menoa ja sitten vanhatkin asiat tuliva mieleen.
Muistan kuinka nuorena liikuin paikasta ja paikkakunnalta toiseen. Sitten ajattelin, millä vein
tavaroitani, no se oli sellainen iso pahvikapsäkki. Nyt vasta mietin sitäkin asiaa.
Nyt kaikki isommat matkalaukut kulkevat pyörillä ja ovat todella kestäviä pahvilaukkuun verrattaissa.
Se kantaminen oli todella raskasta ja aika kömpelöäkin.
Sitten muistan, minulla oli pienempi matkalaukku opiskeluaikana. Se oli päälystetty jollain keinonahan
tapaisella päälisellä, ja se oli kokoonsa nähden painava. Se oli kuin nykyiset salkut, siis kirjojeni ja
paperieni kantamiseen.
Silloiset salkutkin olivat käsiteltyä pahvia.

marjamamma kirjoitti:

Tässä keinutuolissa istuskellessani, minulla on tällainen vanhanmallinen kunnon keinutuoli.
Siihen tarvitaan kunnon pehmoinen keinutuolin matto, koska keinu on puukeinu ja istuin on
puuta ja kovaa näin vanhemman ihmisen ahterille.

Tässä sitten keinutellessani, mietin maailman menoa ja sitten vanhatkin asiat tuliva mieleen.
Muistan kuinka nuorena liikuin paikasta ja paikkakunnalta toiseen. Sitten ajattelin, millä vein
tavaroitani, no se oli sellainen iso pahvikapsäkki. Nyt vasta mietin sitäkin asiaa.
Nyt kaikki isommat matkalaukut kulkevat pyörillä ja ovat todella kestäviä pahvilaukkuun verrattaissa.
Se kantaminen oli todella raskasta ja aika kömpelöäkin.
Sitten muistan, minulla oli pienempi matkalaukku opiskeluaikana. Se oli päälystetty jollain keinonahan
tapaisella päälisellä, ja se oli kokoonsa nähden painava. Se oli kuin nykyiset salkut, siis kirjojeni ja
paperieni kantamiseen.
Silloiset salkutkin olivat käsiteltyä pahvia.

Lue lisää

Minä muistan musteen, mustekynän ja nustepullon.
Mutekynässä oli irroitettava terä, joka kastettiin mustepullossa olevaan musteeseen.
Pulpeteissa oli pyöreä syvennys mustepulloa varten. Tässä pullo pysyi paikallaan.
Muste oli vaikeasti poistettavaa vatteista ym.
Kirjoitus kuivattiin imupaperilla painaen.

Silloin kirjoitettiin kaunokirjoitusta, joka opetettiin kouluissa.
Vanhemmilla ihmisillä oli todella kauniitakin käsialoja.
Melkjein korukisjoitusta.

kurpitsainen kirjoitti:

Minä muistan musteen, mustekynän ja nustepullon.
Mutekynässä oli irroitettava terä, joka kastettiin mustepullossa olevaan musteeseen.
Pulpeteissa oli pyöreä syvennys mustepulloa varten. Tässä pullo pysyi paikallaan.
Muste oli vaikeasti poistettavaa vatteista ym.
Kirjoitus kuivattiin imupaperilla painaen.

Silloin kirjoitettiin kaunokirjoitusta, joka opetettiin kouluissa.
Vanhemmilla ihmisillä oli todella kauniitakin käsialoja.
Melkjein korukisjoitusta.

Lue lisää

Miesopettajamme "Juho" oli hövelinä ja liikkui luokassa hänen kanssaan, vaikka tavallisesti istui paikallaan katederin takana ja luki sanomalehteä.

Kun M.O.Karttunen tuli minun mustekynällä kirjoittamani vihkon luo, hän käänteli sitä alusta loppuun ja sitten alkoin viedä sitä oppilaalta toiselle näyttäen, etää tällaista kirjoittaa tuo tyttö (nimeni sanoi), kirjoittakaa tällaista tekin! Kyllä ujostutti kovasti, mutta hyvältäkin ilmeisesti tuntui,
koska mieleen on jäänyt.

Tarkastajan kalossit olivat eteisessä naulakon alla, jossa takkinsa roikkui,
ja niissä oli kullanväriset nimikirjaimet M.O.K. takana. - Ihmettelimme niitä välitunnille mennessämme.

Satu* kirjoitti:

Miesopettajamme "Juho" oli hövelinä ja liikkui luokassa hänen kanssaan, vaikka tavallisesti istui paikallaan katederin takana ja luki sanomalehteä.

Kun M.O.Karttunen tuli minun mustekynällä kirjoittamani vihkon luo, hän käänteli sitä alusta loppuun ja sitten alkoin viedä sitä oppilaalta toiselle näyttäen, etää tällaista kirjoittaa tuo tyttö (nimeni sanoi), kirjoittakaa tällaista tekin! Kyllä ujostutti kovasti, mutta hyvältäkin ilmeisesti tuntui,
koska mieleen on jäänyt.

Tarkastajan kalossit olivat eteisessä naulakon alla, jossa takkinsa roikkui,
ja niissä oli kullanväriset nimikirjaimet M.O.K. takana. - Ihmettelimme niitä välitunnille mennessämme.

Lue lisää

Mikä lie vikana siellä, jostain SIIRROSTA siellä oli puhumus.

No ei mitään mullistavaa varmaan siellä olisi ollutkaan,
on vain pitkä aika siitä, kun viimeksi kävin.

Tuo rasti olisi hyvä saada pysyvästi poistettua tuolta alhaalta, sillä en todellakaan halua ilmoitusta sp:ini, mikäli...jne.

Huomenissa matkalle taas, joten: MOI ! ja kaikkea hyvää,
iloista YSTÄVÄNpäivää kaikille sunnuntaina!
toivottelee Satu.

kurpitsainen kirjoitti:

Minä muistan musteen, mustekynän ja nustepullon.
Mutekynässä oli irroitettava terä, joka kastettiin mustepullossa olevaan musteeseen.
Pulpeteissa oli pyöreä syvennys mustepulloa varten. Tässä pullo pysyi paikallaan.
Muste oli vaikeasti poistettavaa vatteista ym.
Kirjoitus kuivattiin imupaperilla painaen.

Silloin kirjoitettiin kaunokirjoitusta, joka opetettiin kouluissa.
Vanhemmilla ihmisillä oli todella kauniitakin käsialoja.
Melkjein korukisjoitusta.

Lue lisää

Tämä flikka ko ei oikke onnistunnu siinn kaunokirjotukse jalos taidos,ain men kaks kirjaint päällisi, vaik olis kui yrittän väänttä sitä kynän terä.Kolmannel luakall opettaja sanos,ett ei hän keht kenellekkä antta ehdoi kaunokirjotukses,vitose sai ja kymmene semmost kaunokirjotusvihko, misä ain ol mallikirjain rivi alus,muistatteks muu semmost. Mustepullo ja sen kraappiva kynä,semse omatekose teränpyhke,misä ol neulott knappi keskell,sai otta suveks kotti ja täydys kirjotta ne kaikk täytte . Kyll se ol kamal urakka,toise kiljusiva klasi all,ett eks sää jo tul,ja mää raukk poru kurkuss niit vihkoi yriti saad täytte.Mustees ol koko oikkia käsi ja vihko sivukki aika sotkus. Kyll sill taval sitt opesinki tavallise hyvi,mutko sitä näil lapselapsillen kerrosi,nii he oliva sitä miält ett se ol kauhia rankastus.Eppäilivä viäl asjan todenperäsyyt.

FlikklapsRaumalt kirjoitti:

Tämä flikka ko ei oikke onnistunnu siinn kaunokirjotukse jalos taidos,ain men kaks kirjaint päällisi, vaik olis kui yrittän väänttä sitä kynän terä.Kolmannel luakall opettaja sanos,ett ei hän keht kenellekkä antta ehdoi kaunokirjotukses,vitose sai ja kymmene semmost kaunokirjotusvihko, misä ain ol mallikirjain rivi alus,muistatteks muu semmost. Mustepullo ja sen kraappiva kynä,semse omatekose teränpyhke,misä ol neulott knappi keskell,sai otta suveks kotti ja täydys kirjotta ne kaikk täytte . Kyll se ol kamal urakka,toise kiljusiva klasi all,ett eks sää jo tul,ja mää raukk poru kurkuss niit vihkoi yriti saad täytte.Mustees ol koko oikkia käsi ja vihko sivukki aika sotkus. Kyll sill taval sitt opesinki tavallise hyvi,mutko sitä näil lapselapsillen kerrosi,nii he oliva sitä miält ett se ol kauhia rankastus.Eppäilivä viäl asjan todenperäsyyt.

Lue lisää

Taidatpa olla varsinainen juttumaakar!
Kiitos hauskasta viestistäsi ja hyvää ystävänpäivää sunnuntaina!

Tiedoton... kirjoitti:

Taidatpa olla varsinainen juttumaakar!
Kiitos hauskasta viestistäsi ja hyvää ystävänpäivää sunnuntaina!

iha on tosi ko vesi. Kyll mull niit jutui riitäis vaik kui pali,mutt luule,etei niit kaik viit kuulustel. Näättäk,ko mull o se etu pualellan,mist olenki jo mont kertta kerton,et melkke päivittäisi kulje niitte paikoitte ohi,misä kasvoi ja ain tule miälehe niit vanhoi hauskoi assioi. Muu vanha kasvinkumppaninikki soittava mull ja kysyvä jotta jos eivä muist ite.Se o suur rikkaus, ett viäl muista,sen tähde mää olenki niit jutui jo pitemmä aikka kirjan ylös,ett otais sit siält framill jos ei tualt takaraivost enä irttois. Hyvä ystvänpäivä vaa kaikill!

FlikklapsRaumalt kirjoitti:

iha on tosi ko vesi. Kyll mull niit jutui riitäis vaik kui pali,mutt luule,etei niit kaik viit kuulustel. Näättäk,ko mull o se etu pualellan,mist olenki jo mont kertta kerton,et melkke päivittäisi kulje niitte paikoitte ohi,misä kasvoi ja ain tule miälehe niit vanhoi hauskoi assioi. Muu vanha kasvinkumppaninikki soittava mull ja kysyvä jotta jos eivä muist ite.Se o suur rikkaus, ett viäl muista,sen tähde mää olenki niit jutui jo pitemmä aikka kirjan ylös,ett otais sit siält framill jos ei tualt takaraivost enä irttois. Hyvä ystvänpäivä vaa kaikill!

Lue lisää

Kuuleppas kun nuo sinun jutut on niin mieluisia lukea, ainaski minä oon sitä mieltä.
Kateellisillehan ei mitään mahda mutta sinullehan ei edes kukaan ole mieltään osoittanut Flikklaps, olet palstan ilopilleri!

31 kirjoitti:

Kuuleppas kun nuo sinun jutut on niin mieluisia lukea, ainaski minä oon sitä mieltä.
Kateellisillehan ei mitään mahda mutta sinullehan ei edes kukaan ole mieltään osoittanut Flikklaps, olet palstan ilopilleri!

Lue lisää

On mielestäni aivan erityisen hyvä tunnelma täällä kaiken matkaa,
luin koko ketjun herättyäni ja toivon jatkoja.
Muistelen itsekin pian nyt kun alkoi mieleeni nousta näitä vanhoja asioita.

FlikklapsRaumalt kirjoitti:

vaa sull Satu,mää ole sitkiäst vaa pitän yll tätä oma (kiältän). Ko mää asusin tuana siäll pääkaupunkseudull,nii joku kehtas mult kyssy,ett : onk frouva Turust kotosi? Mää siihe sitt melkken kiukkusest vastama,ett en ,ko Raumalt. Ny mu naurutta kovastenki se asi jälkkenpäi, ei sunk siäl kukka voi erotta näit meijän puale murttei,näit mahtu jo Turu ja Rauma välihinki tavalise mont .

Lue lisää

Mää ole joskus koittanuk kirjotta omal murtellan jotta. Koht juur sanota, et ei toi mittän turu murret ol. Emmää ol väittänykkä!

Turumurteiki o melke vaik kuin paljo, laitlainenki katota simmoseks.

Kyl mun murtellanki kotopaikka o, se on tual Länsi-Suames.

Jos lähretän Raumalt turkumpäi ni murre niinku loivene ja Helsinki se yrittä olla kirjakiältä vaikkei simmost ol olemassaka, puhuttuna mää tarkota.

Jokkus sanova, ettei turumurtest saas selvä. Ei piräp paikkas ja jos osa ruatti ni raumangiälki o iha helppo.

Sanota, ettei raumlaine ja savolaine ymmärrät toisias. Voi olla. Mun miälestän kävis nii, et raumlaine ymmärtyäis kaik, mut savolaine ei mittä, ei ne ymmärrä turkkuka.

Täst mun murtestan ei ol mittä sanakirjoi eikä kiälioppi, mää kirjota vaa sitä simmosena ku mää sitä penskana kuuli. Nykyä ei enä tätä mun murrettan osatakka, nii ja vaik osattaiski ei kehrata.

Varhain herännyt. kirjoitti:

On mielestäni aivan erityisen hyvä tunnelma täällä kaiken matkaa,
luin koko ketjun herättyäni ja toivon jatkoja.
Muistelen itsekin pian nyt kun alkoi mieleeni nousta näitä vanhoja asioita.

Lue lisää

OIkein mukavaa on lueskella sinun FlikklapsRaumalt kirjoituksiasi, anna tulla vain, niin moninaisia
juttujasi on kiva lueskella.
Olen itsekin siellä päin liikkunut nuoruudessani, käynyt leireillä Säkylässä ja katselemassa Raumaa.
Töissäkin olin vähän aikaa, mutta jouduin sitten lähtemään Tampereelle.
Hyvää jatkoa sinulle ja toisillekin kirjoittajille, ja pidetään niinkuin sanotaan lippu korkealla.

heissuliwei kirjoitti:

OIkein mukavaa on lueskella sinun FlikklapsRaumalt kirjoituksiasi, anna tulla vain, niin moninaisia
juttujasi on kiva lueskella.
Olen itsekin siellä päin liikkunut nuoruudessani, käynyt leireillä Säkylässä ja katselemassa Raumaa.
Töissäkin olin vähän aikaa, mutta jouduin sitten lähtemään Tampereelle.
Hyvää jatkoa sinulle ja toisillekin kirjoittajille, ja pidetään niinkuin sanotaan lippu korkealla.

Lue lisää

teill kaikill,ko ilmasit miälipitteenn,mää ole iha otett,ko ei tomtti kehumissi oikke os otta vastaha, Ole niinko niska kyyrys odotell,et kosk joku käske pittä suus kii. Mut ko mää innostu ain josta jonku antamast kimmokkest,ja sit sitä tule tule ko torvest,sill ei mahd mittä,ko mukulast ast ole ain ottan kynä,nykysi nämä näppäime framill,on sit ol kysymys surus tai ilost.Niit hauskassi asioit löytä vaik kui paljo,ko muistele niit vanhoi ja kattele nykyssi silmä auk. Se taita kyll ol nii,ett se kauneus o kattoja silmis. Huame meina men laskiaist fiirama mukulitten kanss,ja haistelema tota raikast ilma,menkkä kaik muukki ja vetäkkä suupiäle ylöspäi. Liuku, lauku, laskiaist ja ystävänpäivä siinn sius.

FlikklapsRaumalt kirjoitti:

teill kaikill,ko ilmasit miälipitteenn,mää ole iha otett,ko ei tomtti kehumissi oikke os otta vastaha, Ole niinko niska kyyrys odotell,et kosk joku käske pittä suus kii. Mut ko mää innostu ain josta jonku antamast kimmokkest,ja sit sitä tule tule ko torvest,sill ei mahd mittä,ko mukulast ast ole ain ottan kynä,nykysi nämä näppäime framill,on sit ol kysymys surus tai ilost.Niit hauskassi asioit löytä vaik kui paljo,ko muistele niit vanhoi ja kattele nykyssi silmä auk. Se taita kyll ol nii,ett se kauneus o kattoja silmis. Huame meina men laskiaist fiirama mukulitten kanss,ja haistelema tota raikast ilma,menkkä kaik muukki ja vetäkkä suupiäle ylöspäi. Liuku, lauku, laskiaist ja ystävänpäivä siinn sius.

Lue lisää

kerron nyt minäkin nyt kyläillessäni tutustuneeni noihin Google Maps-
kuviin, aivan ihmeellistä, että pelkän osoitteen perusteella voi sen pikku-ukon lähettää vaikkapa entisen kotitalonsa edustaa katselemaan,
kuvat ovat niin luonnollisia ja oikeita! - Hienoa, että
tällainen palvelu on nyt olemassa!

satu kirjoitti:

kerron nyt minäkin nyt kyläillessäni tutustuneeni noihin Google Maps-
kuviin, aivan ihmeellistä, että pelkän osoitteen perusteella voi sen pikku-ukon lähettää vaikkapa entisen kotitalonsa edustaa katselemaan,
kuvat ovat niin luonnollisia ja oikeita! - Hienoa, että
tällainen palvelu on nyt olemassa!

Lue lisää

muistaako kukaan niitä makoisten lapsuusunien ihania olkipatjoja.
Pellavainen patjapussi täytettiin pitkillä, suorilla oljilla.
Niin makesat unet niissä sitten uneksittiin, eikä se oljen rahina untakaan vaikeuttanut.
Itse olin niin nuori, etten muista minkä viljan oljista täyte tehtiin, enkä myöskään täyttötoimitusta.
Sänkykin oli kapea puusänky, toisilla oli sellainen rautatankosänky, jossa oli messinkiset nupit.
Nykyiset sängyt ovat aivan toisen pehmoisia ja kokoisia.

sumunainen kirjoitti:

muistaako kukaan niitä makoisten lapsuusunien ihania olkipatjoja.
Pellavainen patjapussi täytettiin pitkillä, suorilla oljilla.
Niin makesat unet niissä sitten uneksittiin, eikä se oljen rahina untakaan vaikeuttanut.
Itse olin niin nuori, etten muista minkä viljan oljista täyte tehtiin, enkä myöskään täyttötoimitusta.
Sänkykin oli kapea puusänky, toisilla oli sellainen rautatankosänky, jossa oli messinkiset nupit.
Nykyiset sängyt ovat aivan toisen pehmoisia ja kokoisia.

Lue lisää

Minulla on vieläkin vinttikomerossa kolme aikapaksua kasviherpaariota. Sekin oli aikamoinen
puuhatoiminta koululaiselle, kun keräili aikamoisen määrän kasveja, kuivattaen niitä ja kiinnitellessä
niitä noihin herpaarioiden irtolehtiin.
Minäkin muistan kuinka vaikeaa oli loppuvaiheessa edes löytää erilaisia kasveja.
Sitten piti ne vielä tenttiäkin. Piti muistaa nimet, latinalainen nimi ja heimo.
Laatukin testattiin numerolla, oliko nätisti kuivatettu.

En muista oliko silloin jo jonkinlaisia painovekottimia, mutta minulla ainakin kasvit olivat kuivumassa
sängyn alla, sanomalehtien ja fanerilevyn välissä ja kivi päällä painona.
Sanomalehtiä sitten vaihtelin muutamia kertoja, viitteliäisyyden mukaan.
Muistan, että joitakin kasveja löysin vasta, kun ne olivat jo vähän uloskukkineita ja niistä sai
aika huonosti hyviä kuivina.
Todella kasvin myöhäinen löytyminen harmitti.
Minulle näistä puuhista ei ole ollut mitään hyötyä. Kovasti luin ja sitten tentin jälkeen unohdin.
Toiset tavalliset latinanimet ovat vieläkin muistissa, mutta en tarvitse tietoa enää.
Tavallisia kasveja on hyvä tuntea, mutta latinalaiset nimet ovat tutkijain osamisaluetta.

heissuliwei kirjoitti:

Minulla on vieläkin vinttikomerossa kolme aikapaksua kasviherpaariota. Sekin oli aikamoinen
puuhatoiminta koululaiselle, kun keräili aikamoisen määrän kasveja, kuivattaen niitä ja kiinnitellessä
niitä noihin herpaarioiden irtolehtiin.
Minäkin muistan kuinka vaikeaa oli loppuvaiheessa edes löytää erilaisia kasveja.
Sitten piti ne vielä tenttiäkin. Piti muistaa nimet, latinalainen nimi ja heimo.
Laatukin testattiin numerolla, oliko nätisti kuivatettu.

En muista oliko silloin jo jonkinlaisia painovekottimia, mutta minulla ainakin kasvit olivat kuivumassa
sängyn alla, sanomalehtien ja fanerilevyn välissä ja kivi päällä painona.
Sanomalehtiä sitten vaihtelin muutamia kertoja, viitteliäisyyden mukaan.
Muistan, että joitakin kasveja löysin vasta, kun ne olivat jo vähän uloskukkineita ja niistä sai
aika huonosti hyviä kuivina.
Todella kasvin myöhäinen löytyminen harmitti.
Minulle näistä puuhista ei ole ollut mitään hyötyä. Kovasti luin ja sitten tentin jälkeen unohdin.
Toiset tavalliset latinanimet ovat vieläkin muistissa, mutta en tarvitse tietoa enää.
Tavallisia kasveja on hyvä tuntea, mutta latinalaiset nimet ovat tutkijain osamisaluetta.

Lue lisää

Sen jälkeen on ollut helpompi oppi ja muistaa kieliä, ja latinan pro exercitiokin sitten onnistui työelämässä ollessa ja maisterintutkinto valmistui.

heissuliwei kirjoitti:

Minulla on vieläkin vinttikomerossa kolme aikapaksua kasviherpaariota. Sekin oli aikamoinen
puuhatoiminta koululaiselle, kun keräili aikamoisen määrän kasveja, kuivattaen niitä ja kiinnitellessä
niitä noihin herpaarioiden irtolehtiin.
Minäkin muistan kuinka vaikeaa oli loppuvaiheessa edes löytää erilaisia kasveja.
Sitten piti ne vielä tenttiäkin. Piti muistaa nimet, latinalainen nimi ja heimo.
Laatukin testattiin numerolla, oliko nätisti kuivatettu.

En muista oliko silloin jo jonkinlaisia painovekottimia, mutta minulla ainakin kasvit olivat kuivumassa
sängyn alla, sanomalehtien ja fanerilevyn välissä ja kivi päällä painona.
Sanomalehtiä sitten vaihtelin muutamia kertoja, viitteliäisyyden mukaan.
Muistan, että joitakin kasveja löysin vasta, kun ne olivat jo vähän uloskukkineita ja niistä sai
aika huonosti hyviä kuivina.
Todella kasvin myöhäinen löytyminen harmitti.
Minulle näistä puuhista ei ole ollut mitään hyötyä. Kovasti luin ja sitten tentin jälkeen unohdin.
Toiset tavalliset latinanimet ovat vieläkin muistissa, mutta en tarvitse tietoa enää.
Tavallisia kasveja on hyvä tuntea, mutta latinalaiset nimet ovat tutkijain osamisaluetta.

Lue lisää

tull miälehen,et niitte keräämine ol ko terva juantti,niit täydys ol 120 kappalet. Hiuk laiskaste ko siinn puuhas suvisi eteni,nii muistan ko opettaja sanos,ett sul näyttäki olevas vaa noit syyspualen kasvei.Nimeijäkki o jokune jäänn ton takaraivoho. Muistak kukka ,mikä o Pimpinella folia? mää taida muista.

Siit edelisis mainituist kappioist puusänkyist kanss. Mää onnistusi semse pelastama ittellen mökill ja vaikkei siinn niit olkki olekka pehmustein,nii kyll siinn nukutta makkiast.

FlikklapsRaumalt kirjoitti:

tull miälehen,et niitte keräämine ol ko terva juantti,niit täydys ol 120 kappalet. Hiuk laiskaste ko siinn puuhas suvisi eteni,nii muistan ko opettaja sanos,ett sul näyttäki olevas vaa noit syyspualen kasvei.Nimeijäkki o jokune jäänn ton takaraivoho. Muistak kukka ,mikä o Pimpinella folia? mää taida muista.

Siit edelisis mainituist kappioist puusänkyist kanss. Mää onnistusi semse pelastama ittellen mökill ja vaikkei siinn niit olkki olekka pehmustein,nii kyll siinn nukutta makkiast.

Lue lisää

sen muistan oikein hyvin, valkoinen, se oli pienenä minulla. Joskus yöllä halusin mennä äidin sänkyyn heidän makuuhuoneeseensa, mutta pelkäsin hiiriä, joita voisi olla lattialla, niin kuvittelin.

Olin nähnyt aitassa hiiren 'killerössä' kuolleena, se oli niin pieni ja sen pään yli oli lauennut rautalanka ja tappanut sen, isä otti sen pois ja peitteli kuoppaan. Kissa sai sieltä aitasta joskus hiiren, jonka päästi välillä vapaaksi, sitten otti taas kiinni, kiusasi sitä ja leikki sillä.

Ei meillä sisällä ollut hiiriä, mutta yöllä kuitenkin tuntui niitä voivan olla lattialla, kun laitan jalat sängystä alas.

Äidin sänky oli se paratiisi, johon halusin ja lopulta rohkenin mrnnä.
Siellä oli niin hyvä olla, ettei sitä voi sanoin kuvailla. Nukahdin heti.

Satu* kirjoitti:

sen muistan oikein hyvin, valkoinen, se oli pienenä minulla. Joskus yöllä halusin mennä äidin sänkyyn heidän makuuhuoneeseensa, mutta pelkäsin hiiriä, joita voisi olla lattialla, niin kuvittelin.

Olin nähnyt aitassa hiiren 'killerössä' kuolleena, se oli niin pieni ja sen pään yli oli lauennut rautalanka ja tappanut sen, isä otti sen pois ja peitteli kuoppaan. Kissa sai sieltä aitasta joskus hiiren, jonka päästi välillä vapaaksi, sitten otti taas kiinni, kiusasi sitä ja leikki sillä.

Ei meillä sisällä ollut hiiriä, mutta yöllä kuitenkin tuntui niitä voivan olla lattialla, kun laitan jalat sängystä alas.

Äidin sänky oli se paratiisi, johon halusin ja lopulta rohkenin mrnnä.
Siellä oli niin hyvä olla, ettei sitä voi sanoin kuvailla. Nukahdin heti.

Lue lisää

niissä puusängyissä oli kaikenlaisia tolppa ja reunakin kaiverruksia, mulla on sellainen vinnillä
ja siinä on kaiverruksia, on aika kapea ja sit se on päästä vedettävä ja maalattu,
siinä ei voinut nukkua kuin yksi kakara, niin kapea se on

maxiewell kirjoitti:

niissä puusängyissä oli kaikenlaisia tolppa ja reunakin kaiverruksia, mulla on sellainen vinnillä
ja siinä on kaiverruksia, on aika kapea ja sit se on päästä vedettävä ja maalattu,
siinä ei voinut nukkua kuin yksi kakara, niin kapea se on

Lue lisää

Siinä neuvonnassa GOOGLE lausutaan 'googl', siinä ei todellakaan ole
uu:ta ollenkaan.

käykääpä katsomassa kirjoitti:

Siinä neuvonnassa GOOGLE lausutaan 'googl', siinä ei todellakaan ole
uu:ta ollenkaan.

Tuo GOOGLE Maps Street View on kyllä mahtava juttu, on on!

Aikaa vie, kun pitää käydä kaikkialla.

Satu* kirjoitti:

Tuo GOOGLE Maps Street View on kyllä mahtava juttu, on on!

Aikaa vie, kun pitää käydä kaikkialla.

Ihan hyvä, että mainitsit tuosta lausumisesta, (vain ruotsinkieliset "kuuklettavat"), mutta englanninkielellä se lausutaan 'googl' , niin kuin siinä videossakin, mikä on Google Maps steet View:ssa.

Mietteitä ja muistelmia on kertynyt tänne oikein kosolti, kiitos hyville ja ystävällismielisille ihmisille!
Jatkoja toivotaan!

Muistelut+ mietteet kirjoitti:

Ihan hyvä, että mainitsit tuosta lausumisesta, (vain ruotsinkieliset "kuuklettavat"), mutta englanninkielellä se lausutaan 'googl' , niin kuin siinä videossakin, mikä on Google Maps steet View:ssa.

Mietteitä ja muistelmia on kertynyt tänne oikein kosolti, kiitos hyville ja ystävällismielisille ihmisille!
Jatkoja toivotaan!

Lue lisää

joku ei kestä että jossain jutellaan sovussa ja toisille tilaa antaen, kun ei itse siihen pysty.

tälläinen... kirjoitti:

joku ei kestä että jossain jutellaan sovussa ja toisille tilaa antaen, kun ei itse siihen pysty.

Synnyimme kylmään tupaan, vesi ämpärissä jäätyi ja miehet lähtivät sotaan.
Söimme puolukoita höystettynä ruisjauhoilla ja sakariinilla.
Kävelimme tai hiihdimme kymmenen kilometriä kouluun.
Pässin pökkimät sukat saivat sääremme kutiamaan.
Päässä kireä pipo ja letit heiluivat tuulessa.
Viiskymmenluvulla lauloi Olavi Virta ja rakastimme tagoa.
Rakastimme Angel Face- puuteria ja Stop- huulipunaa.

Nailonit jäätyivät pakkasilla sääriin.
Ja tärkätyt alushameet hankasivat pohkeita kesäisin.
Aloimme tupeerata hiuksiamme, ja emme tunteneet ehkäisyä.
Olimme kunnon tyttöjä, kävimme koulut.
Ei ollut kouluun tungosta, ei ollut pankkikriisiä.
Oli vain Hertta Kuusinen radiossa.
Miten kummassa selvisimme tuosta kaikesta hengissä?

Satu* kirjoitti:

Tuo GOOGLE Maps Street View on kyllä mahtava juttu, on on!

Aikaa vie, kun pitää käydä kaikkialla.

Ilkeä viesti on nyt poistettu!

Pyysin ilkeän viestin poistoa, ja nyt se on tästä kadonnut!

Se on ollut ainoa tylsä viesti tässä Marjamammam avaamassa ketjussa,
vaikka pituutta on jo kohta kaksisataa viestiä!

Muistelut+mietteet kirjoitti:

Ilkeä viesti on nyt poistettu!

Pyysin ilkeän viestin poistoa, ja nyt se on tästä kadonnut!

Se on ollut ainoa tylsä viesti tässä Marjamammam avaamassa ketjussa,
vaikka pituutta on jo kohta kaksisataa viestiä!

Lue lisää

ehkä neljä viestiä tästä ylöspäin.
Kauan menikin, ennen kuin tänne löysi!

marjamamma kirjoitti:

Synnyimme kylmään tupaan, vesi ämpärissä jäätyi ja miehet lähtivät sotaan.
Söimme puolukoita höystettynä ruisjauhoilla ja sakariinilla.
Kävelimme tai hiihdimme kymmenen kilometriä kouluun.
Pässin pökkimät sukat saivat sääremme kutiamaan.
Päässä kireä pipo ja letit heiluivat tuulessa.
Viiskymmenluvulla lauloi Olavi Virta ja rakastimme tagoa.
Rakastimme Angel Face- puuteria ja Stop- huulipunaa.

Nailonit jäätyivät pakkasilla sääriin.
Ja tärkätyt alushameet hankasivat pohkeita kesäisin.
Aloimme tupeerata hiuksiamme, ja emme tunteneet ehkäisyä.
Olimme kunnon tyttöjä, kävimme koulut.
Ei ollut kouluun tungosta, ei ollut pankkikriisiä.
Oli vain Hertta Kuusinen radiossa.
Miten kummassa selvisimme tuosta kaikesta hengissä?

Lue lisää

mutta minne sinulta unohtui "Soir de Paris"? Pieni sininen pullo
hajuvettä, niin uskomattoman ihanaa mielestämme! :)

Herbaarioiden laittaminen kesällä oli suurtyö, joka kasvi käsiteltiin huolella,
nimilaput kauniisti kirjoitettiin ja liimattiin, opeteltiin nimet.
Vapaaehtoisesti vielä enemmän kuin olisi ollut velvollisuus.
Samoin hyönteiskokoelma, jota varten Helsingistä oli tilattava laatikko
pitkine neuloineen. Se oli vapaaehtoinen homma.

Alusvaatteitakaan ei ollut liiemmin, eivät varmaan nykylapset hyvinistuvine
alushousuineen, rintaliiveineen ja toppeineen voisi edes kuvitella,
millaisia olivat sen ajan alusvaatteet ja niitten pesu varsinkin kerran kuukaudessa.
Veljeni vaimo sanoi kerran, kun viisitoistavuotiaana olin kylmällä alushousupyykillä: "Jaa, tapaturmapyykkiä!" (Varmuudeksi sanon, että
se oli hänen varsin erikoislaatuista huumoriaan. - Vaikka nauratti se minua kylläkin.)
Mitä sanoit ehkäisyn tietämättömyydestä silloin, niin se on aivan totta.
Siksi piti taistella joskus kovastikin jossain tilanteessa.
Huonoja uutisia ei ollut lupa tuoda,
vain hyviä todistuksia koulukaupungista.
Ahkera piti olla. :)

marjamamma kirjoitti:

Synnyimme kylmään tupaan, vesi ämpärissä jäätyi ja miehet lähtivät sotaan.
Söimme puolukoita höystettynä ruisjauhoilla ja sakariinilla.
Kävelimme tai hiihdimme kymmenen kilometriä kouluun.
Pässin pökkimät sukat saivat sääremme kutiamaan.
Päässä kireä pipo ja letit heiluivat tuulessa.
Viiskymmenluvulla lauloi Olavi Virta ja rakastimme tagoa.
Rakastimme Angel Face- puuteria ja Stop- huulipunaa.

Nailonit jäätyivät pakkasilla sääriin.
Ja tärkätyt alushameet hankasivat pohkeita kesäisin.
Aloimme tupeerata hiuksiamme, ja emme tunteneet ehkäisyä.
Olimme kunnon tyttöjä, kävimme koulut.
Ei ollut kouluun tungosta, ei ollut pankkikriisiä.
Oli vain Hertta Kuusinen radiossa.
Miten kummassa selvisimme tuosta kaikesta hengissä?

Lue lisää

sitä ruisjauhoist ja pualukoist tehty sekotust " tikkutolloks", olettek semmost sana kukkan kuullu?
Tutui ova nailonitte jäätymisekki,sai oikke molemppihi reissihi paleltumavammoi,ja oliva kippiöi kaua. Ja voi jukra,sillon tais tull ne Peter Pan rintaliivikki,semtte topatu,eik ollu hiano?

Sama kuin edellä kirjoitti:

ehkä neljä viestiä tästä ylöspäin.
Kauan menikin, ennen kuin tänne löysi!

sellaisenkin asian, kuin tupakka.
Sitä kasvatettiin juurikasmaalla, ihan reilusti.
Tupakan lehdet kuivattiin ja sitten silputtiin pieniksi.
Tämä jauho sitten käärittiin paperiin, ja minä muistan, että naapurin vanhaisäntä kääri
sen sanomalehteen tai laittoi murut puupiippuunsa.
Kessu haisi sellaiselle vahvalle, erikoiselle tupakalle.
Sanottiin, että poltetaan kessua.
Sitten kaupassa oli sitä Työmies- nimistä tupakkaa, jossa oli pidempi imuosa, ja tupakat olivat
laatikossa.
Muistan, kun mummo sanoi, vaarin piirtäneen työmiehen laatikon taakse mökin piirustuksen.
Paperia ei aina silloin käsillä ollut.

xxxxxx8 kirjoitti:

sellaisenkin asian, kuin tupakka.
Sitä kasvatettiin juurikasmaalla, ihan reilusti.
Tupakan lehdet kuivattiin ja sitten silputtiin pieniksi.
Tämä jauho sitten käärittiin paperiin, ja minä muistan, että naapurin vanhaisäntä kääri
sen sanomalehteen tai laittoi murut puupiippuunsa.
Kessu haisi sellaiselle vahvalle, erikoiselle tupakalle.
Sanottiin, että poltetaan kessua.
Sitten kaupassa oli sitä Työmies- nimistä tupakkaa, jossa oli pidempi imuosa, ja tupakat olivat
laatikossa.
Muistan, kun mummo sanoi, vaarin piirtäneen työmiehen laatikon taakse mökin piirustuksen.
Paperia ei aina silloin käsillä ollut.

Lue lisää

eivätkö ne epäsopivat viestit olleet nuo googlejutut, jotka eivät varmaankaan ihan
muisteluihin kuulu, vaan mieluimmin vaikka asioista keskusteluun.
En tiedä mitä pois on mukamas otettu.
Tuolla nuo vain ovat edelleen.

tällainen... kirjoitti:

eivätkö ne epäsopivat viestit olleet nuo googlejutut, jotka eivät varmaankaan ihan
muisteluihin kuulu, vaan mieluimmin vaikka asioista keskusteluun.
En tiedä mitä pois on mukamas otettu.
Tuolla nuo vain ovat edelleen.

Lue lisää

sinun loukkausta yrittelevät onnettomat pikku ilkeilysi.
Et onnistunut silloin, koska se poistettiin, nyt tulit katsomaan
etkä muka tiedä, mikä on poistettu.

Mikä sinulla on vialla, nikki "tällainen"?

...kuten kirjoitti:

sinun loukkausta yrittelevät onnettomat pikku ilkeilysi.
Et onnistunut silloin, koska se poistettiin, nyt tulit katsomaan
etkä muka tiedä, mikä on poistettu.

Mikä sinulla on vialla, nikki "tällainen"?

Lue lisää

Hän ei siedä että jotkut voivat sovinnossa kirjoitella
siihe on tultava heittämää kapulaa rattaisiin.

xxxxxx8 kirjoitti:

sellaisenkin asian, kuin tupakka.
Sitä kasvatettiin juurikasmaalla, ihan reilusti.
Tupakan lehdet kuivattiin ja sitten silputtiin pieniksi.
Tämä jauho sitten käärittiin paperiin, ja minä muistan, että naapurin vanhaisäntä kääri
sen sanomalehteen tai laittoi murut puupiippuunsa.
Kessu haisi sellaiselle vahvalle, erikoiselle tupakalle.
Sanottiin, että poltetaan kessua.
Sitten kaupassa oli sitä Työmies- nimistä tupakkaa, jossa oli pidempi imuosa, ja tupakat olivat
laatikossa.
Muistan, kun mummo sanoi, vaarin piirtäneen työmiehen laatikon taakse mökin piirustuksen.
Paperia ei aina silloin käsillä ollut.

Lue lisää

Jotain on unohtunutkin , eli mitä olivat nuo otsikon tupakat?
Sana liittyy kyllä tupakkaan.

FlikklapsRaumalt kirjoitti:

sitä ruisjauhoist ja pualukoist tehty sekotust " tikkutolloks", olettek semmost sana kukkan kuullu?
Tutui ova nailonitte jäätymisekki,sai oikke molemppihi reissihi paleltumavammoi,ja oliva kippiöi kaua. Ja voi jukra,sillon tais tull ne Peter Pan rintaliivikki,semtte topatu,eik ollu hiano?

Lue lisää

sanoi mieheni sen olleen, itse en varsinaista nimeä sille muista, vaikka tuttua onkin.

Mietteitä kirjoitti:

Jotain on unohtunutkin , eli mitä olivat nuo otsikon tupakat?
Sana liittyy kyllä tupakkaan.

ihan reilusti silloin ja sillä nimellä. Se oli sota-ajan omasta takaa köyhää sauhuttelutuotetta,
en kummemmin muista enkä ole ottanut selvääkään mistää, mikä oli kasvi.
Kuitenkin muistan, että kessusta puhuttiin ihan normaalissa elämässä. Polttaa kessua, oli
yleinen toteamus ja kessutellaan.
Tutkimuksista kakarana en kummemmin ajatellut.
Oli Työmiestä ja Klupiakin tupakkana.

Siellä pihamailla ukot istuskelivat ja juttelivat elämän ja päivän asioista piipujansa sauhutellen.
Heillä oli sarkapussihousut ja pitkävartiset saappaat jalassaan.

Varmaan tietosanakirjoista löytyisi jotain, tuli vain vanhoja muistellessa tämäkin mieleen.
Onhan näitä tietoja varmaan vaikka kuinka paljon, tässä vain omia muisteloita.
Työmies oli jo kaupan myyntiartikkeli ja Klupikin muistaakseni, näihin kai rinnastettiin kessukin
kansan keskuudessa.

xxxxxx8 kirjoitti:

ihan reilusti silloin ja sillä nimellä. Se oli sota-ajan omasta takaa köyhää sauhuttelutuotetta,
en kummemmin muista enkä ole ottanut selvääkään mistää, mikä oli kasvi.
Kuitenkin muistan, että kessusta puhuttiin ihan normaalissa elämässä. Polttaa kessua, oli
yleinen toteamus ja kessutellaan.
Tutkimuksista kakarana en kummemmin ajatellut.
Oli Työmiestä ja Klupiakin tupakkana.

Siellä pihamailla ukot istuskelivat ja juttelivat elämän ja päivän asioista piipujansa sauhutellen.
Heillä oli sarkapussihousut ja pitkävartiset saappaat jalassaan.

Varmaan tietosanakirjoista löytyisi jotain, tuli vain vanhoja muistellessa tämäkin mieleen.
Onhan näitä tietoja varmaan vaikka kuinka paljon, tässä vain omia muisteloita.
Työmies oli jo kaupan myyntiartikkeli ja Klupikin muistaakseni, näihin kai rinnastettiin kessukin
kansan keskuudessa.

Lue lisää

Eilen oli Laskiaistiistai. Muistelin nuoruuden laskiais- ja lasketteluasioita muutenkin.
En muista kunnolla laskiaisloruja, mutta vähän muistan, kuinka joukolla menimme naapurilasten
ja nuortenkin kanssa laskettelemaan joen varteen, koska joen penkat olivat hyviä ja korkeita
laskumäkiä.
Meillä oli iso vesikelkka, joskus useampiakin, ja siihen mahtui monta laskijaa.
Hauskinta aina oli, kun kelkka kaatui ja kaikki kupsahtivat hankeen.
Joen jäälle voi liukua tosi pitkällekin.
Usein päivä kului pitkäksi lasketellessa, ja kaikki palasivat koteihinsa aika väsyneinä.

Minulla oli kapeat ja teräväkärkiset puusta tehdyt sukset. Usein sukset menivät poikki, kun terävä
kärki tökkäsi lumeen ja aina siitä sitten tuli nuhteitakin.
Usein kärki liitettiin ohuella peltilevyllä takaisin sukseen, ja taas mentiin.
Suksissa oli nahasta tehty remmi troffu tai mäystin.
Myöhemmin tuli sukseen itse laitetut kantaremit ja vanhasta pyöränkumista leikattu, nauloin
kiinnitetty luistonestosuikale.
Kaikki lisäkiinnikkeet tehtiin usein itse ja kiinnitettiinkin.
Myöhemmin tulivat Voitot, metaliset, lukolla kiinnitettävät suksisiteet.
Ne olivatkin jo pitävämpää lajia jalan paikallaan pysymiseksi.

heissuliwei kirjoitti:

Eilen oli Laskiaistiistai. Muistelin nuoruuden laskiais- ja lasketteluasioita muutenkin.
En muista kunnolla laskiaisloruja, mutta vähän muistan, kuinka joukolla menimme naapurilasten
ja nuortenkin kanssa laskettelemaan joen varteen, koska joen penkat olivat hyviä ja korkeita
laskumäkiä.
Meillä oli iso vesikelkka, joskus useampiakin, ja siihen mahtui monta laskijaa.
Hauskinta aina oli, kun kelkka kaatui ja kaikki kupsahtivat hankeen.
Joen jäälle voi liukua tosi pitkällekin.
Usein päivä kului pitkäksi lasketellessa, ja kaikki palasivat koteihinsa aika väsyneinä.

Minulla oli kapeat ja teräväkärkiset puusta tehdyt sukset. Usein sukset menivät poikki, kun terävä
kärki tökkäsi lumeen ja aina siitä sitten tuli nuhteitakin.
Usein kärki liitettiin ohuella peltilevyllä takaisin sukseen, ja taas mentiin.
Suksissa oli nahasta tehty remmi troffu tai mäystin.
Myöhemmin tuli sukseen itse laitetut kantaremit ja vanhasta pyöränkumista leikattu, nauloin
kiinnitetty luistonestosuikale.
Kaikki lisäkiinnikkeet tehtiin usein itse ja kiinnitettiinkin.
Myöhemmin tulivat Voitot, metaliset, lukolla kiinnitettävät suksisiteet.
Ne olivatkin jo pitävämpää lajia jalan paikallaan pysymiseksi.

Lue lisää

varsinkin, kun monot piti olla niihin sovitetut, ja niissä piti olla reiät pohjissa oikeilla kohdilla.

Mäystimillä mentiin!

Satu* kirjoitti:

varsinkin, kun monot piti olla niihin sovitetut, ja niissä piti olla reiät pohjissa oikeilla kohdilla.

Mäystimillä mentiin!

Helsingissä oli Bremerin omistama lentokone lennättämässä ihmisiä.
Sitten sattui niin, että isälläni oli matka Keski- Suomeen. Hän oli päättänyt mennä pyytämään
Bremeriltä, että voisiko tämä lennnättää hänet Keski- Suomeen.
No, isäni oli sellainen kokeilunhaluinen nuorimies, ja hän oli mennyt kysymään lentoa.
Kone oli sellainen kaksipaikkainen avokone.
Bremen oli lupautunut viemään isääni.
Sitten, kun isäni tuli perille, hän oli todella kipeä silmistään ja muutenkin aika väsynyt.
Kertoi sitten vähän ajan kuluttua, että hänellä ei ollut oikein mitään päällä, kun oli
kesäaika, ja hänellä ei ollut silmissä suojuksia, eikä mitään päässään.
Ilmanpaine oli ollut valtava lennon aikana, kun mennä huristivat tuolla ilmoissa ihan taivasalla.
Koneen melu oli korville kovaa.
Kiinnipitelemisen vaikeudesta isäni myös kertoi.

Oli kuitenkin tosi tyytyväinen moisesta kokemusseikkailustaan.
Tästä kokemuksesta saimme me ja kaikki tutut kuulla moninaiset kerrat jälkeenkin päin.
Jälkeenpäin me toiset emme voineet muuta kuin ihmetellä moista rohkeutta avokoneella
lentämiseen ja melkoisen matkan päähän.

xxxxxx8 kirjoitti:

Helsingissä oli Bremerin omistama lentokone lennättämässä ihmisiä.
Sitten sattui niin, että isälläni oli matka Keski- Suomeen. Hän oli päättänyt mennä pyytämään
Bremeriltä, että voisiko tämä lennnättää hänet Keski- Suomeen.
No, isäni oli sellainen kokeilunhaluinen nuorimies, ja hän oli mennyt kysymään lentoa.
Kone oli sellainen kaksipaikkainen avokone.
Bremen oli lupautunut viemään isääni.
Sitten, kun isäni tuli perille, hän oli todella kipeä silmistään ja muutenkin aika väsynyt.
Kertoi sitten vähän ajan kuluttua, että hänellä ei ollut oikein mitään päällä, kun oli
kesäaika, ja hänellä ei ollut silmissä suojuksia, eikä mitään päässään.
Ilmanpaine oli ollut valtava lennon aikana, kun mennä huristivat tuolla ilmoissa ihan taivasalla.
Koneen melu oli korville kovaa.
Kiinnipitelemisen vaikeudesta isäni myös kertoi.

Oli kuitenkin tosi tyytyväinen moisesta kokemusseikkailustaan.
Tästä kokemuksesta saimme me ja kaikki tutut kuulla moninaiset kerrat jälkeenkin päin.
Jälkeenpäin me toiset emme voineet muuta kuin ihmetellä moista rohkeutta avokoneella
lentämiseen ja melkoisen matkan päähän.

Lue lisää

Vastuu,voimme tosin muistella lapsuutamme työtapojame.
Katkaise ketju ja aloita uusi
Kun lapsuuteen palaamme,siis elämä jatkuu.
Eihän tämä ole kaiketi ole kilpailu
tavoite ole päästä ennätystenkirjaan
Lapsuuteen voin palata,
mutta vähän lyhyemmällä saitilla.

etsivivä-amadeus kirjoitti:

Vastuu,voimme tosin muistella lapsuutamme työtapojame.
Katkaise ketju ja aloita uusi
Kun lapsuuteen palaamme,siis elämä jatkuu.
Eihän tämä ole kaiketi ole kilpailu
tavoite ole päästä ennätystenkirjaan
Lapsuuteen voin palata,
mutta vähän lyhyemmällä saitilla.

Lue lisää

Hohoooii, marjamammaaaa...

Kiva ketju on ollut joka tapauksessa!

Satu* kirjoitti:

Hohoooii, marjamammaaaa...

Kiva ketju on ollut joka tapauksessa!

kun kerran on käyttäjiä, niin mikä ettei,
minäkin tulin, kun näitä ketjuja "kävelin" useampia, ja tähän ajattelin laittaa sellaisenkin
muistelon, kun Pitkäperjantai oli niin kovin pitkää oloa nuorelle ihmiselle, kun silloin piti
Pitkänäperjantaina olla kotona ja koko päivä hiljakselleen, pääsiäisaika muutenkin oli tosi
pitkäpiimäistä oleskelua ja aika kului niin hitaasti.
Muutenkin muistan kuinka lapsena aika oli kumman pitkää, mitä tekisin, oli monesti ihan yleinen
toteamus ja kysymys, nyt aika kuluu liiankin nopeasti.

sankriini kirjoitti:

kun kerran on käyttäjiä, niin mikä ettei,
minäkin tulin, kun näitä ketjuja "kävelin" useampia, ja tähän ajattelin laittaa sellaisenkin
muistelon, kun Pitkäperjantai oli niin kovin pitkää oloa nuorelle ihmiselle, kun silloin piti
Pitkänäperjantaina olla kotona ja koko päivä hiljakselleen, pääsiäisaika muutenkin oli tosi
pitkäpiimäistä oleskelua ja aika kului niin hitaasti.
Muutenkin muistan kuinka lapsena aika oli kumman pitkää, mitä tekisin, oli monesti ihan yleinen
toteamus ja kysymys, nyt aika kuluu liiankin nopeasti.

Lue lisää

venytyksen makua alkaa jo olla. Laimenee kuin keitto vedellä lisättynä!

24 kirjoitti:

venytyksen makua alkaa jo olla. Laimenee kuin keitto vedellä lisättynä!

Minun koneellani pitkät ketjut pitenevät loppua kohden jo sitenkin, että viestit on luettavissa harvennettuina. Tässäkin harventuminen alkaa 30.1 lähtien. Pitkää selailua. Voisi ottaa kahvipirtistä mallia ja alottaisi vaikka samalla otsikolla ja numero perään. Kivahan näitä muisteloita on lukea. Samanlaista on näköään muillakin muistoissa kuin itsellä.

sankriini kirjoitti:

kun kerran on käyttäjiä, niin mikä ettei,
minäkin tulin, kun näitä ketjuja "kävelin" useampia, ja tähän ajattelin laittaa sellaisenkin
muistelon, kun Pitkäperjantai oli niin kovin pitkää oloa nuorelle ihmiselle, kun silloin piti
Pitkänäperjantaina olla kotona ja koko päivä hiljakselleen, pääsiäisaika muutenkin oli tosi
pitkäpiimäistä oleskelua ja aika kului niin hitaasti.
Muutenkin muistan kuinka lapsena aika oli kumman pitkää, mitä tekisin, oli monesti ihan yleinen
toteamus ja kysymys, nyt aika kuluu liiankin nopeasti.

Lue lisää

olin unohtanut, hyvä kun toit mieleeni.
Minusta tämä ketju on tuonut paljon unohtuneita asioita tietoisuuteen.
Sitä pidetään hyvänä asiana, eikä tarvi kuunteluttaa ketään.
Kiitos sopuisasta miete-ja muisteluketjusta!

Katleija-yksi kirjoitti:

Minun koneellani pitkät ketjut pitenevät loppua kohden jo sitenkin, että viestit on luettavissa harvennettuina. Tässäkin harventuminen alkaa 30.1 lähtien. Pitkää selailua. Voisi ottaa kahvipirtistä mallia ja alottaisi vaikka samalla otsikolla ja numero perään. Kivahan näitä muisteloita on lukea. Samanlaista on näköään muillakin muistoissa kuin itsellä.

Lue lisää

varmaan konekohtaista!
Täällä ainakin on aivan samanlaista kuin alussakin.

Sotamuistojakin voitaisiin kertoa, miten ryssät aina tulivat suurella joukolla
ja huutaen.

Katleija-yksi kirjoitti:

Minun koneellani pitkät ketjut pitenevät loppua kohden jo sitenkin, että viestit on luettavissa harvennettuina. Tässäkin harventuminen alkaa 30.1 lähtien. Pitkää selailua. Voisi ottaa kahvipirtistä mallia ja alottaisi vaikka samalla otsikolla ja numero perään. Kivahan näitä muisteloita on lukea. Samanlaista on näköään muillakin muistoissa kuin itsellä.

Lue lisää

tarkoitin.Marjamamma vois katkaista ja aloittaa uuden ketjun vaikka teemalla nuoruusmuistoja,tai kun vielä muistaa.Mukavaa jutustelua vaikka navetanvintillä.Ihana ketju kaikenkaikkiaan,mutta laimenee ja vaikea lukuinenenkin on,kun pitenee.
Se oli tarkoitukseni.
Kun elämä lyhenee,niin ketjut pitenee,näin kaiketi nähtävä tämä muisteluketju

..mutta kirjoitti:

olin unohtanut, hyvä kun toit mieleeni.
Minusta tämä ketju on tuonut paljon unohtuneita asioita tietoisuuteen.
Sitä pidetään hyvänä asiana, eikä tarvi kuunteluttaa ketään.
Kiitos sopuisasta miete-ja muisteluketjusta!

Lue lisää

---

etsivivä-amadeus kirjoitti:

tarkoitin.Marjamamma vois katkaista ja aloittaa uuden ketjun vaikka teemalla nuoruusmuistoja,tai kun vielä muistaa.Mukavaa jutustelua vaikka navetanvintillä.Ihana ketju kaikenkaikkiaan,mutta laimenee ja vaikea lukuinenenkin on,kun pitenee.
Se oli tarkoitukseni.
Kun elämä lyhenee,niin ketjut pitenee,näin kaiketi nähtävä tämä muisteluketju

Lue lisää

Miksei Etsivä itse aloita? Onko niin, että osallistumisen ratakaisee se, KUKA on aloittaja, ei itse aihe ? Onko se reilua ?

perään. kirjoitti:

---

>taitaa olla< :lle
Jäi sanomatta, että se harventuminen näkyy siinä puunäkymässä, jota aina käytän avatessani ketjun.

Voikin olla, että koneesta johtuu (1/2V vanha Toshiba Vista käyttöjärjestelmällä).

siirsin tänne ketjun loppuun, jotta huomaat ja poistin tuon viestisi perään tarkoitetun
monet kai lukevat vaan viimeiset

oleellinen ? kirjoitti:

Miksei Etsivä itse aloita? Onko niin, että osallistumisen ratakaisee se, KUKA on aloittaja, ei itse aihe ? Onko se reilua ?

aikaa johtaa ketjua,mikä mättää.
Olenko todella uhka saitilla puskajusseille?
Eläkää päivä sitä elämää,jota minä elän,
ei minulla ole aikaa vetää ketjua.
Onko omaishoitanelämäkin kadehdittavaa,päivä vain ja hetki..

Katleija-yksi kirjoitti:

>taitaa olla< :lle
Jäi sanomatta, että se harventuminen näkyy siinä puunäkymässä, jota aina käytän avatessani ketjun.

Voikin olla, että koneesta johtuu (1/2V vanha Toshiba Vista käyttöjärjestelmällä).

siirsin tänne ketjun loppuun, jotta huomaat ja poistin tuon viestisi perään tarkoitetun
monet kai lukevat vaan viimeiset

Lue lisää

oliko hajupoika taas.
Kaikki herhiläiset kimpussa ja saadaan pituutta ketjuun.
Olisko pituusmitta jäänyt alle,ja sitä täytyy tällä kasvattaa
Uskomaton sairaus toikin

etsivivä-amadeus kirjoitti:

oliko hajupoika taas.
Kaikki herhiläiset kimpussa ja saadaan pituutta ketjuun.
Olisko pituusmitta jäänyt alle,ja sitä täytyy tällä kasvattaa
Uskomaton sairaus toikin

Lue lisää

ketjuja, mutta ei alottaa,toisilla on aikaa lopetella ja häiritä karehdittavia ketjuja, jotka
kuitenkin ovat kirjoittajia kiinnostaneet, kun meitä on moneksi, ja kirjoittajilla on kai samat
oikeudet kirjoitaa mihin haluavat, mutta törkeät ja mitään sanomattomat ketjut kai ovat valvojien
mieleen, niitä ei voida karsia, mutta näemmä tullaan helposti tökkimään ihan tavallisten kirjoituksiin,
enkä nyt tiedä, että tämä olisi pisin, ja laittakaa ihmeessä mittaluku, ettei tarvitse tulla sekoittelemaan
ketjuja ja häiriköimään niissä.
mittalukua ei kukaan varmaankaan ajattele kirjoitellessaan vain kiinnostus on mittana tietämäni mukaan.

Toisetkin ketjut ovat pidemmälle lukemattomia, koska usein on samojen kirjoittelemisia ketjussa, eikä
aina tarvitse uudestaan lukea, eikö tämä ole näille ikuisille ketju"valvojille" tuttua, vai onko tämä 70
ikä sellainen, että täällä on ainoa paikka missä joukko saa kerrankin pomoilla.

Aika lailla tuollaista oli elämämme ikäisillämme tuohon aikaan suurella osalla meistä. Pikkuisen on vaihtelua toimissamme, mutta helpolla ei päästy eikä purnaaminen edes tullut mieleen. Siksi olemme vieläkin kekseliäitä ja monitaitoisia, vieläpä hallitsemme tätä nykytekniikkaakin joten kuten. Tässä vaan nyt naputtelemme tietsikoitamme. Moni asia on nykyisin paremmin ja siitä kiitos, mutta on monta asiaa huonomminkin. Ei onnellisuus näytä lisääntyneen.

minäkin pääsin ketjulle, en lukenut koko ketjua, koska on turha lukea aina, kun käyn useamminkin
ketjua tähyämässä ja välillä kirjoittelenkin,
kauheasti yritetty sotkea ketjun toimintaa, mistä moinen toiminta, ei pitäisi tässä ketjussa olla
mitään räikeyksiä ja rivouksiakaan, ja jos jaksetaan tulla tänne asti, varmaan silloin on tarkoituskin
muistella mukavasti asioita,
eihän tänne pakko ole tulla, ei muistelu ole kiellettyä, eikä tietämäni mukaan mikään pituuskaan,
on myös rauhallisemmpaa täällä perällä, ei "kaiken maailman kirjoittelijat" tule sotkemaan vaan vain
asiasta kiinnostuneet,
monissa ketjuissa räpelletään kaikenlaisia lyhyitä räpellyksiä ketjuun, ovatko nekin ketjun pitoa ja
jatkuvuuden saantia, kysyn vaan?????????
tämä toteamuskin kuuluu nyt tähän ketjuun, kun sitä nyt on ruvettu sekoittelemaan ihan tarkoituksella,
puolustan MARJAMAMMAA, hän on todella alkanut hyvän ketjun ja mielenkiintoisen sellaisen, toivottavasti jaksaa moisen jälkeen pitää tätä itsekin yllä,
eikä siinä mitään pahaa ole, että tullaan tänne perälle, kun nopeasihan senkin tulon teemme

pitäen...
Älä mene pois,
parempaa en ole täällä lukenut! :)

Juuri sitä samaa, mitä lopussa esitit, olen itsekin miettinyt:
nykyistä lapsityövoiman käytön kauhistelua!

Eipä meidän lapsuudessamme kauhisteltu, ja ihmisiähän meistä kasvoi!

Veimme lehmiä kaukaisille laitumille yksin tai pikkusiskon kanssa, juoksimme siellä ekat maratoonimme
kun lehmät menivät väkisin kaurapeltoon, saimme lauman kokoon ja takaisin laitumelle,
ja kun lehmät olivat päivänokosillaan makaillen kaikki pitkin vihreätä ruohikkoa,
silloin syötiin plättyjä ja ryypättiin maitopullosta maitoa.
Kun varjot olivat alkaneet tulla pitkiksi ja lehmät kaipasivat lypsyä,
sen voi päätellä niiden käyttäytymisestä,
tiedettiin lähteä ajamaan laumaa kotiin päin.

Sitten syötiin kotona ja lähdettiin naapurin lasten kanssa joelle uimaan.

Kyllä minulla oli hyvä lapsuus!
Parempaa en voisi toivoa.

DDD

Satu* kirjoitti:

pitäen...
Älä mene pois,
parempaa en ole täällä lukenut! :)

Juuri sitä samaa, mitä lopussa esitit, olen itsekin miettinyt:
nykyistä lapsityövoiman käytön kauhistelua!

Eipä meidän lapsuudessamme kauhisteltu, ja ihmisiähän meistä kasvoi!

Veimme lehmiä kaukaisille laitumille yksin tai pikkusiskon kanssa, juoksimme siellä ekat maratoonimme
kun lehmät menivät väkisin kaurapeltoon, saimme lauman kokoon ja takaisin laitumelle,
ja kun lehmät olivat päivänokosillaan makaillen kaikki pitkin vihreätä ruohikkoa,
silloin syötiin plättyjä ja ryypättiin maitopullosta maitoa.
Kun varjot olivat alkaneet tulla pitkiksi ja lehmät kaipasivat lypsyä,
sen voi päätellä niiden käyttäytymisestä,
tiedettiin lähteä ajamaan laumaa kotiin päin.

Sitten syötiin kotona ja lähdettiin naapurin lasten kanssa joelle uimaan.

Kyllä minulla oli hyvä lapsuus!
Parempaa en voisi toivoa.

DDD

Lue lisää

s o d a n toivoisin pois!
Vaikka olin silloin pieni
- ( muistini ulottuu 2-vuotiaana kokemiini asioihin, mm. pikku siskoni syntymään olessani 2½ v.) -
niin sodan syttymisen ja isoveljeni rintamalle joutumisen, myöhemmin vielä toisenkin, lähdön
muistan muuttaneen jotain äidissäni.
Tunnelma kotona muuttui, äiti teki työtä tauotta ja lähetti rintamalle, isot siskot olivat lottina
ja hekin jatkuvasti tekivät työtä rintamalähetysten kanssa,
kaikki muut työt tietenkin myöskin.
Elämä oli aivan erilaista kuin aikaisemmin.
Sitten evakot otettiin meille sisään...jne.

Kolua käytiin ja parhaamme teimme silläkin saralla.

sitä kokemaani insestiä haluat palstoiille,vaiko lähes raiskatuksi tulemista,mene hoitoo ja ota lääkkeet ajallaan ja opi kirjoittamaan edes oikein sanomaasi.
Minun lapsuuteni pilasi naapurin vähäälyinen poika.Oletko yksi heisä?Hyi helvetti

Niin, tässä--mitäs noista on tyyppejä näkynyt melkein joka sivulla.

Minä tulin muistelleeksi tässä saunan lämpenemistä odotellessani, nuo tuohi astiat ja sitten nämä
tuohivirsut.
Oli tuohikontteja, tuohitorvi, josta paimenjutuissa kerrotaankin ja entisissä saduissa.
Tuohivirsut olivat vielä minunkin mummollani, ne olivat tuohiremmeistä punotut niin kuin tuohitorvi
ja tuohikontti.
Muistan naapurissa oli vanhempi isäntä, ja hän punoi näitä tuohitavaroita silloin torille myyntiin.
Löttöset, ne olivat isommasta ja paksummasta tyvikoivusta otetusta tuohesta tehtyjä kertakäyttöisiä
tuohipohjallisia.
Ne oli punoksella kiinnitettyjä pohjallisia jalkapöydän ympäri jalan alle.
Niitä käytettiin pohjasuojana, kun käveltiin kaskenpolton kuumentamassa maastossa.
Kauaa jalat eivät kestäneet tätä kuumuutta, ja mustat löttöset oli uusittava melko usein olakseen
suojaavia.
Myös oli jauhovalkkoja ja seuloja tuohesta tehtyinä.
Talkkunan seulonnassa muistan jauhovakan käytöstä, ja kun siivilöitiin jauhoja yleensäkin.
Tuohesta punottiin helminauhojakin ja varmaan paljon muitakin erineitä, joita ei nyt tällä kertaa
mieleeni muistu

Keneksi marjamammaa luutet, ets.am?

Uskaltaaks tänne enää kirjoittaakaan?

HÖH! kirjoitti:

Keneksi marjamammaa luutet, ets.am?

Uskaltaaks tänne enää kirjoittaakaan?

todella tietää? Kuka haluaa sen lapsen elämään kurkistaa,kuin sairas ihminen.Yksi viesti poistui ja mitä vielä?
Jos ja kun puhtaat jauhot pussissa,ei ole tarvis piiloitella egoaan

etsivivä-amadeus kirjoitti:

todella tietää? Kuka haluaa sen lapsen elämään kurkistaa,kuin sairas ihminen.Yksi viesti poistui ja mitä vielä?
Jos ja kun puhtaat jauhot pussissa,ei ole tarvis piiloitella egoaan

Lue lisää

uusi viesti tuloo, viesi kun viesti, ei haukku haavaa tee, jos ei puremaan pääse.
Miehen tarkoitus on vain häiritä pitkää rinkiä.
Lapsista tässä ei ole ollut puhekaan, joten outo on miehen ajatuksen juoksu, ikävää vain, että
mukana on ollut jotain toisiakin tekijöitä.
Harmillisia sotkijoita nämä sekamelskoittajat ovat ja monissa touhuavat. Pitäisikö tästäkin tehdä
kirjautumisohjelma, harmi vain kun silloin kirjoitusvapaus poistuu.

seuraillutx kirjoitti:

uusi viesti tuloo, viesi kun viesti, ei haukku haavaa tee, jos ei puremaan pääse.
Miehen tarkoitus on vain häiritä pitkää rinkiä.
Lapsista tässä ei ole ollut puhekaan, joten outo on miehen ajatuksen juoksu, ikävää vain, että
mukana on ollut jotain toisiakin tekijöitä.
Harmillisia sotkijoita nämä sekamelskoittajat ovat ja monissa touhuavat. Pitäisikö tästäkin tehdä
kirjautumisohjelma, harmi vain kun silloin kirjoitusvapaus poistuu.

Lue lisää

kirjoittajalle, joka kirjoittelee"Joskus tekis mieli ottaa palsta haltuun" kiusaamisen kohteita.
Kurjaa vain, että tämän kiusaaja naisen kohteeksi tuli tämä rinki.
Jossa on paljon uusiakin kirjoittajia eikä vain vanhoja kiertäjiä, eikä ikävää toinen toistaan
nakertavaa ivailua.

seuraillutx kirjoitti:

kirjoittajalle, joka kirjoittelee"Joskus tekis mieli ottaa palsta haltuun" kiusaamisen kohteita.
Kurjaa vain, että tämän kiusaaja naisen kohteeksi tuli tämä rinki.
Jossa on paljon uusiakin kirjoittajia eikä vain vanhoja kiertäjiä, eikä ikävää toinen toistaan
nakertavaa ivailua.

Lue lisää

päivän,ett mimseks tämä hauskane ketju ny oikke muutus.Taisin kyll pahan kerra pudot kärryilt.Ol nii monesorttissi muisteloi meill hiuk samaikkäsil ihmisil ja niit ol mukavas lukki ja todet,ettei iha yksnäs tarvit pähkäill. Toine tiätyst anta enemä ittestäs ulos kon toine,ja eiköst mek kaikk olla iha ite vaa omi persooniam. Mitä täsä kettä ruveta osottelema,nautitais vaa jokane,ett osata edes käyttä tämmöst hyväksem. Kiva ajankulu tämä vaa o.. Muistelkka vaa,etei meil viäl kymne vuatt sitt ollu jokattel mahdollisuutt osallistu näi julkisest kantta ottama asja jos toissenki.

FlikklapsRaumalt kirjoitti:

päivän,ett mimseks tämä hauskane ketju ny oikke muutus.Taisin kyll pahan kerra pudot kärryilt.Ol nii monesorttissi muisteloi meill hiuk samaikkäsil ihmisil ja niit ol mukavas lukki ja todet,ettei iha yksnäs tarvit pähkäill. Toine tiätyst anta enemä ittestäs ulos kon toine,ja eiköst mek kaikk olla iha ite vaa omi persooniam. Mitä täsä kettä ruveta osottelema,nautitais vaa jokane,ett osata edes käyttä tämmöst hyväksem. Kiva ajankulu tämä vaa o.. Muistelkka vaa,etei meil viäl kymne vuatt sitt ollu jokattel mahdollisuutt osallistu näi julkisest kantta ottama asja jos toissenki.

Lue lisää

kun heinässä lapsena, hilasimme heinäseipäitä peltoa pitkin ja podotimme yhden seipään
aina määrätyn matkan päähän, siitä sitten heinämiehet veivät ne paikalle ja pystyttivät rautakangella
maahan halkkaamaansa koloon.

Kun heiniä sitten korjattiin hevosen vetämiin heinähäkkeihin ja vietiin heinälatoon, niin meillä
lapsilla oli hauskaa päästä heinien päälle ajelulle, me ensin sotkimme heinät, että heinähäkkiin mahtui
enemmän heinää, sitten kun heinät olivat ladossa, me lapset usein ladon orsilta hyppelimme heiniin ja
ei hauskempaa enää voinut olla, kuin hypätä korkealta ja tehdä kuperkeikkoja.

Ei silloin pölystä puhuttu, eikä meillä lapsilla kellään nuhaakaan ollut.
Ihan hauskuus olisi verrattavissa nykyiseen tampuriini hyppelyyn.

sumppimimmi kirjoitti:

kun heinässä lapsena, hilasimme heinäseipäitä peltoa pitkin ja podotimme yhden seipään
aina määrätyn matkan päähän, siitä sitten heinämiehet veivät ne paikalle ja pystyttivät rautakangella
maahan halkkaamaansa koloon.

Kun heiniä sitten korjattiin hevosen vetämiin heinähäkkeihin ja vietiin heinälatoon, niin meillä
lapsilla oli hauskaa päästä heinien päälle ajelulle, me ensin sotkimme heinät, että heinähäkkiin mahtui
enemmän heinää, sitten kun heinät olivat ladossa, me lapset usein ladon orsilta hyppelimme heiniin ja
ei hauskempaa enää voinut olla, kuin hypätä korkealta ja tehdä kuperkeikkoja.

Ei silloin pölystä puhuttu, eikä meillä lapsilla kellään nuhaakaan ollut.
Ihan hauskuus olisi verrattavissa nykyiseen tampuriini hyppelyyn.

Lue lisää

vuodelta 2006 Kasper Strömman "Muffismies vastaanTaikina - Jim.
" Muffismies, veditkö äsken vessan käytyäsi?
En ole vielä valmis, jatkan myöhemmin.
Muffismies, emme ole barbaareja ja vedämme vessan käytyämme.
Jos kaikki ajattelisivat niin kuin sinä tuhannet järvemme olisi pian kuivina!
Muffismies, tuli sitä taikka tätä , älä vetämättä jätä.
Tuli sekä että, muttei tullut vettä"

rix-rax kirjoitti:

vuodelta 2006 Kasper Strömman "Muffismies vastaanTaikina - Jim.
" Muffismies, veditkö äsken vessan käytyäsi?
En ole vielä valmis, jatkan myöhemmin.
Muffismies, emme ole barbaareja ja vedämme vessan käytyämme.
Jos kaikki ajattelisivat niin kuin sinä tuhannet järvemme olisi pian kuivina!
Muffismies, tuli sitä taikka tätä , älä vetämättä jätä.
Tuli sekä että, muttei tullut vettä"

Lue lisää

vessa-asiasta kuinka ennen monissa asunnoissavielä oli ulko vessat, puuseet,
ja oli kaupungeissakin taloja, joissa oli vain rapussa yksi yhteinen vessa,
näin oli muistaakseni Vallilassa vielä aika myöhäänkin puinen rivitalo, jossa oli vain yksi vessa
rapussa,
myös muistan, että vessapaperina ei ollut näin fiiniä paperia kuin nykyisin, vaan oli ihan
sanomalehden siivu tai kappale, joka sitten kädellä hangattiin pehmeäksi, tosi hygieenistä
kuitenkin, koska painomuste kuulemma oli puhdistavaa vaikka mustaa olikin.
Myöhemmin mietin kuinkahan mustaksi se teki persuksen, joo, joo

maxsiewell kirjoitti:

vessa-asiasta kuinka ennen monissa asunnoissavielä oli ulko vessat, puuseet,
ja oli kaupungeissakin taloja, joissa oli vain rapussa yksi yhteinen vessa,
näin oli muistaakseni Vallilassa vielä aika myöhäänkin puinen rivitalo, jossa oli vain yksi vessa
rapussa,
myös muistan, että vessapaperina ei ollut näin fiiniä paperia kuin nykyisin, vaan oli ihan
sanomalehden siivu tai kappale, joka sitten kädellä hangattiin pehmeäksi, tosi hygieenistä
kuitenkin, koska painomuste kuulemma oli puhdistavaa vaikka mustaa olikin.
Myöhemmin mietin kuinkahan mustaksi se teki persuksen, joo, joo

Lue lisää