Tilannekatsaus + tilitys

Olen hillunut tällä palstalla nyt muutaman kuukauden ja tehnyt pienimuotoista kartoitusta täällä julistavien hihhuleiden (poisluettuna ilmiselvät trollit) viestien sisällöstä ja reaktioista tietoon perustuviin vastauksiin.

Uskon puolustelu muodostuu täällä pitkälti henkilökohtaisen "suhteen" lisäksi tapauskohtaisten "todisteiden" julistamisesta. Raamatun tulkinta, uskontotieteelliset tutkimukset jumalyhteydestä ja reliikeistä, rikkinäisen puhelimen kautta leviävä "tieto" (kuten ihmeparantumistarinat), uskontonsa suosioon vetoaminen sekä henkilökohtaiset kuvitelmat, ennakkoasenteet jne. ovat vankkana pohjana uskonnollisille arvoille.

Tässä on yksi todella suuri ongelma. Uskovainen itsekin tietää (ainakin toivottavasti), että kaikki hänen "todisteensa" voidaan kumota. Hän kuitenkin ylläpitää disinformaationsa levittämistä täälläkin niin pitkään, kunnes ottaa itseensä, vetäytyy keskustelusta ja vetoaa kuin yhteenvedoksi pohjimmaiseen "todisteeseensa", eli henkilökohtaiseen kokemukseen. Hän tietää tämän olevan kaiken lähtökohta ja ainut pitävä "todiste", jota ei voi kumota ulkoapäin. Tämä on mielestäni täysin ajattelematonta valehtelemista ja itsekriittisyyden puutetta siinä missä myös absurdia ylpeyttä ja rehvastelua tietämättömyydellä ja luuloilla.

Minäkin uskon johonkin, mutta en lyö uskomuksiani lukkoon. En edes puhu niistä ääneen, sillä tiedän niiden pohjautuvan vain metatiedosta muodostuneisiin tulkintoihin ja niistä mutupohjalta vedettyihin johtopäätöksiin, jotka ovat yhtä heikosti perusteltavissa kuin kristinuskon jumalyhteys tai sielu. Uskomuksieni painoarvo on todisteiden valossa yhtä suuri kuin kristinuskolla, mutta toisin kuin kristinuskolla, minun "uskonnollani" ei ole yhteiskunnallista monopoliasemaa eikä raskasta, strategisesti uskonnon tuottavuuden nimissä toimivaa koneistoa myymässä johtopäätöksiäni.

Juuri erityisasemansa ansiosta kristinuskoa pitää uskovaisen mielestä kunnioittaa ehdottomasti, oli sen valta ja vaikutuspiiri hankittu keinoilla, hinnalla ja pyrkimyksillä millä hyvänsä. Juuri sekä perimmäiset syyt ja seuraukset sivuuttamalla, että kristinuskon sisäisestä imagosta kumpuavaa henkilökohtaista ylpeyttä julistamalla uskovaiset voivatkin kirkkain silmin oikeuttaa uskonsa totuudeksi ja "moraalisesti perustelluksi" ja siirtää yleispätevästi arvottomia kuvitelmiaan seuraavienkin sukupolvien vitsaukseksi.

Jotta avoimien totuuksien ja itsensä pakoilu kristinuskossa loppuisi, pitää jokaisen uskonnollista mieltä kahleissa pitävän henkilöityneen diktaattorin ensin kuolla orjansa kädestä.