TOTAALI AVIOEHTO PAKOLLISEKSI

Aloittaja lienee tarkoittanut, että lasten puolisot suljetaan muuten vaan pois lahjoin ja testamentein. Hyökkäävää viestiä lähettäessä kannattaa vähintään varmistua siitä, että omat tiedot on kohdallaan, eiks je?

mjp87 kirjoitti:

Aloittaja lienee tarkoittanut, että lasten puolisot suljetaan muuten vaan pois lahjoin ja testamentein. Hyökkäävää viestiä lähettäessä kannattaa vähintään varmistua siitä, että omat tiedot on kohdallaan, eiks je?

Lue lisää

Voipi olla, mutta koska palsta aihe on Avioehto, niin nuo muut järjestelyt eivät siihen kuulu.

Muutenkin aloittajan viesti on käsittämättömän typerä. Esim. tämä kohta:

"Omassa suvussa on käytäntö ollut jo pitkään että kaikille tulee totaali-pois-sulkeva avioehto ja myös lasten puolisot on aina suljettu pois."

Jos kerran kaikilla suvun aviopareilla on totaaliset avioehdot, niin mihin ihmeeseen tarvitaan mitään testamentteja jolla suljetaan lasten puolisot pois?? Tuo asiahan on jo hoitunut kunkin parin avioehdolla!!

Toistan: aloittaja ei aivan ilmiselvästi ymmärrä näistä asioista yhtään mitään; kunhan louskuttaa leukojaan ja toistelee jotain termejä joita on jostain lukenut (mutta ei todellakaan tajunnut).

Aloittajan suvussa ei sitten ole sisäistetty sitä, mitä avioliitto tarkoittaa. Liekö nyt niin suuri rehvatelun aihe..?

Tätä nyt aina silloin tällöin joku väläyttelee ollessaan huolestunut muiden kansalaisten kyvyttömyydestä tehdä ratkaisuja omasta puolestaan. Äskettäin sitä pohdittiin jopa lainsäätäjän tasolla, mutta muistaakseni oikeusministerin arvovallalla todettiin selvitetyn, ettei moista muutosta oikeasti yhteiskunnassa tarvita.

Eikä ainakaan minun mielestäni tarvita. Jos jokin muutos nykytilanteeseen halutaan, sen pitäisi olla pariskuntien omaa ajattelua ja päätöksentekoa korostava. Esim. siten, että naimisiin pääsisi vasta, kun on osoittanut pohtineensa omalta kohdaltaan tämän asian - eli ei mitään automaattista oletusarvoa suuntaan tai toiseen. Käytännössä sen voisi toteuttaa vaikkapa kuulutusten haun yhteydessä, jossa pitäisi erikseen rastittaa kohta "olemme tutustuneet aviovarallisuusjärjestelmään ja päättäneet, että teemme/emme tee avioehtoa (tarpeeton yliviivataan)". Ratkaisu ei tietenkään estäisi, etteikö pariskunta voisi myöhemmässä vaiheessa päättää toisin, aivan kuten nykylain aikana on mahdollista tehdä avioehto tai sopia myöhemmin, että avio-oikeus onkin voimassa.

Ratkaisun tämmöisistä asioista ei pitäisi olla suvun mummeilla, kummeilla eikä kumminkaimoilla, ei myöskään kanssakansalaisistaan huolestuneilla hyväätarkoittavilla? ystävillä eikä edes valtiovallalla. Ratkaisun pitäisi aina olla kiinni avioituvasta parista ja heidän keskinäisestä tahdostaan.

oma valinta kirjoitti:

Tätä nyt aina silloin tällöin joku väläyttelee ollessaan huolestunut muiden kansalaisten kyvyttömyydestä tehdä ratkaisuja omasta puolestaan. Äskettäin sitä pohdittiin jopa lainsäätäjän tasolla, mutta muistaakseni oikeusministerin arvovallalla todettiin selvitetyn, ettei moista muutosta oikeasti yhteiskunnassa tarvita.

Eikä ainakaan minun mielestäni tarvita. Jos jokin muutos nykytilanteeseen halutaan, sen pitäisi olla pariskuntien omaa ajattelua ja päätöksentekoa korostava. Esim. siten, että naimisiin pääsisi vasta, kun on osoittanut pohtineensa omalta kohdaltaan tämän asian - eli ei mitään automaattista oletusarvoa suuntaan tai toiseen. Käytännössä sen voisi toteuttaa vaikkapa kuulutusten haun yhteydessä, jossa pitäisi erikseen rastittaa kohta "olemme tutustuneet aviovarallisuusjärjestelmään ja päättäneet, että teemme/emme tee avioehtoa (tarpeeton yliviivataan)". Ratkaisu ei tietenkään estäisi, etteikö pariskunta voisi myöhemmässä vaiheessa päättää toisin, aivan kuten nykylain aikana on mahdollista tehdä avioehto tai sopia myöhemmin, että avio-oikeus onkin voimassa.

Ratkaisun tämmöisistä asioista ei pitäisi olla suvun mummeilla, kummeilla eikä kumminkaimoilla, ei myöskään kanssakansalaisistaan huolestuneilla hyväätarkoittavilla? ystävillä eikä edes valtiovallalla. Ratkaisun pitäisi aina olla kiinni avioituvasta parista ja heidän keskinäisestä tahdostaan.

Lue lisää

Joku syyhän tietenkin siihenkin on, että meillä toimitaan kuten nyt. Syy lienee historiallinen ja agraariyhteiskunnan peruja. Näin on toimittu ja aika hyvin toimeen tultu. Ei kai siihen mitään muuta perustetta ole.

Avioliittoon liittyvä toisen ihmisen omaisuuteen kiinni pääseminen poikkeaa aika tavalla muusta omaisuuden luovuttamisesta ja saamisesta. Yleensähän, huom! jopa muuten avioliiton aikana, ihminen hallitsee iste hankkimaansa omaisuutta. Omistajan täytyy itse ryhtyä toimiin luovuttaakseen omaisuuttaan toiselle ja omaisuuden saajalle aiheutuu lisäksi veroseuraamus.

Avioerossa ihminen voi harkiten rahastaa toisen ihmisen jo ennen avioliittoa hankkiman omaisuuden. Raha katsotaan useassa muussa tapauksessa aika selkeäski motiiviksi ihmisen toiminnalle. Verottaja ohjaa rahalla ihmisten ja yritysten toimintaa. Yritykset jakavat bonuksia ohjatakseen työntekijöidensä toimintaa. Raha mielletään vahvaksi rikoksen motiiviksi: jos miehestä löytyy puukko, kasto kenellä hänen lompakkonsa on.

On aika naivia olettaa, että raha ei näyttelisi mitään roolia avioerossa.

Reilu peli kirjoitti:

Joku syyhän tietenkin siihenkin on, että meillä toimitaan kuten nyt. Syy lienee historiallinen ja agraariyhteiskunnan peruja. Näin on toimittu ja aika hyvin toimeen tultu. Ei kai siihen mitään muuta perustetta ole.

Avioliittoon liittyvä toisen ihmisen omaisuuteen kiinni pääseminen poikkeaa aika tavalla muusta omaisuuden luovuttamisesta ja saamisesta. Yleensähän, huom! jopa muuten avioliiton aikana, ihminen hallitsee iste hankkimaansa omaisuutta. Omistajan täytyy itse ryhtyä toimiin luovuttaakseen omaisuuttaan toiselle ja omaisuuden saajalle aiheutuu lisäksi veroseuraamus.

Avioerossa ihminen voi harkiten rahastaa toisen ihmisen jo ennen avioliittoa hankkiman omaisuuden. Raha katsotaan useassa muussa tapauksessa aika selkeäski motiiviksi ihmisen toiminnalle. Verottaja ohjaa rahalla ihmisten ja yritysten toimintaa. Yritykset jakavat bonuksia ohjatakseen työntekijöidensä toimintaa. Raha mielletään vahvaksi rikoksen motiiviksi: jos miehestä löytyy puukko, kasto kenellä hänen lompakkonsa on.

On aika naivia olettaa, että raha ei näyttelisi mitään roolia avioerossa.

Lue lisää

Kyllä nykykäytäntöön varmasti on historiallinen peruste. En sanonutkaan, etteikö avioehtoa saisi jokainen tehdä tai jättää tekemättä, jos niin hyväksi näkee. Kommentoin vain sitä, että nykykäytännön vastapainoksi aloittaja ja aika moni muukin haluaa päinvastaisen käytännön eli oletusarvoksi avioliitossa avioehdon. Aloittaja esim. puhuu melko ivalliseen sävyyn holhouksenalaisuudesta eli katsoo itsensä ilmeisesti melko lailla muita keskivertokansalaisia älykkäämmäksi ja/tai kyvykkäämmäksi päättämään asioistaan - ja siinä sivussa myös päättelemään, mikä muille on hyväksi.

Minusta tämä on asia, joka kuuluu vain kullekin avioituvalle parille itselleen. En minä kanna huolta, onko naapurillani avioehto vai ei, ja kumpi heistä mahdollisesti maksaa tasinkoa, jos sattuisivat eroamaan (muistetaanhan, että tasinkoa ei ole pakko ottaa, avioehdottomastakin liitosta saa lähteä ihan ilman mitään rahaa toiselta osapuolelta). Se, mitä tässä enemmän hämmästelen, on monien palstalaisten yleinen huoli kanssakansalaisistaan, ja sekin ihmetyttää lähinnä siksi, että vastaavaa huolta muista ihmisistä nykyään harvoin tapaa. Pohditaan asiaa yleisellä tasolla, kuten sinäkin teet, vaikka näytätkin näkevän avioliiton osalle (monille?) kansalaisista vain rahastuskeinona eli et ilmeisesti oleta (suuren?) osan olevan tosissaan edes liiton alkumetreillä.

Itse tykkään nähdä asian niin, että jos yhteiskunta katsoo henkilön kyllin vanhaksi ja kykeneväksi päättämään asioistaan ja menemään naimisiin, tämän täytyy olla riittävän kykenevä myös ratkaisemaan tämmöiset asiat. Jos siis nykykäytäntöä halutaan muuttaa, se tulisi mielestäni tehdä siten, että ennen naimisiinmenoa tavalla tai toisella kontrolloidaan, että pariskunta on pohtinut tämän avioehtoasian omalla kohdallaan. En usko, että mitään "suurta vääryyttä" ratkaistaan kääntämällä homma päälaelleen (avioehto oletusarvoksi). Emme halua elää holhousyhteiskunnassa, tai suurin osa ei halua - käsittääkseni. Miksipä siis tässäkään pitäisi holhota toiseen suuntaan, jos toinen katsotaan vääräksi. Monet pariskunnat katsovat olevansa ainakin avioitumisvaiheessa sen verran yksi yksikkö, että haluavat myös nämä raha- ja omaisuusasiat nähdä "me"-muodossa. Sallittakoon se heille, yhtä hyvin kuin avioehdon tekeminen sitä kaipaaville. Mutta lähdetään siitä, että jokaisen on asia kohdallaan mietittävä eikä niin, että laki määrää jotain oletusarvoa (tai vävykokelasta karsastava rikas isipappa sen paremmin, kuten aloittaja puhuu höpöjä suvun käytännöistä).

oma valinta kirjoitti:

Kyllä nykykäytäntöön varmasti on historiallinen peruste. En sanonutkaan, etteikö avioehtoa saisi jokainen tehdä tai jättää tekemättä, jos niin hyväksi näkee. Kommentoin vain sitä, että nykykäytännön vastapainoksi aloittaja ja aika moni muukin haluaa päinvastaisen käytännön eli oletusarvoksi avioliitossa avioehdon. Aloittaja esim. puhuu melko ivalliseen sävyyn holhouksenalaisuudesta eli katsoo itsensä ilmeisesti melko lailla muita keskivertokansalaisia älykkäämmäksi ja/tai kyvykkäämmäksi päättämään asioistaan - ja siinä sivussa myös päättelemään, mikä muille on hyväksi.

Minusta tämä on asia, joka kuuluu vain kullekin avioituvalle parille itselleen. En minä kanna huolta, onko naapurillani avioehto vai ei, ja kumpi heistä mahdollisesti maksaa tasinkoa, jos sattuisivat eroamaan (muistetaanhan, että tasinkoa ei ole pakko ottaa, avioehdottomastakin liitosta saa lähteä ihan ilman mitään rahaa toiselta osapuolelta). Se, mitä tässä enemmän hämmästelen, on monien palstalaisten yleinen huoli kanssakansalaisistaan, ja sekin ihmetyttää lähinnä siksi, että vastaavaa huolta muista ihmisistä nykyään harvoin tapaa. Pohditaan asiaa yleisellä tasolla, kuten sinäkin teet, vaikka näytätkin näkevän avioliiton osalle (monille?) kansalaisista vain rahastuskeinona eli et ilmeisesti oleta (suuren?) osan olevan tosissaan edes liiton alkumetreillä.

Itse tykkään nähdä asian niin, että jos yhteiskunta katsoo henkilön kyllin vanhaksi ja kykeneväksi päättämään asioistaan ja menemään naimisiin, tämän täytyy olla riittävän kykenevä myös ratkaisemaan tämmöiset asiat. Jos siis nykykäytäntöä halutaan muuttaa, se tulisi mielestäni tehdä siten, että ennen naimisiinmenoa tavalla tai toisella kontrolloidaan, että pariskunta on pohtinut tämän avioehtoasian omalla kohdallaan. En usko, että mitään "suurta vääryyttä" ratkaistaan kääntämällä homma päälaelleen (avioehto oletusarvoksi). Emme halua elää holhousyhteiskunnassa, tai suurin osa ei halua - käsittääkseni. Miksipä siis tässäkään pitäisi holhota toiseen suuntaan, jos toinen katsotaan vääräksi. Monet pariskunnat katsovat olevansa ainakin avioitumisvaiheessa sen verran yksi yksikkö, että haluavat myös nämä raha- ja omaisuusasiat nähdä "me"-muodossa. Sallittakoon se heille, yhtä hyvin kuin avioehdon tekeminen sitä kaipaaville. Mutta lähdetään siitä, että jokaisen on asia kohdallaan mietittävä eikä niin, että laki määrää jotain oletusarvoa (tai vävykokelasta karsastava rikas isipappa sen paremmin, kuten aloittaja puhuu höpöjä suvun käytännöistä).

Lue lisää

Niin, nythän laki lähtee siitä, että menemällä avioon toinen saa oikeuden toisen omaisuuteen. Se on hyvin poikkeavaa. Yleensä laki lähtee siitä, että jokainen hallitsee omaa omaisuuttaan. Jos tästä haluaa poiketa omaisuuden omaistajan on tehtävä toimenpiteitä.

Tässähän laki on erittäin holhoava. Ilmeisesti aikanaan maatalon emännälle on sata vuotta sitten erittäin harvinaisessa erotilanteessa haluttu antaa oikeus työnsä tuloksiin. Maatalossahan työt jaettiin riippumatta siitä, kuka tilan omisti. Säännöksellä haluttiin uskonnollisessa yhteiskunnassa myös hiillitä avioerojen määrää. Ei haluttu antaa tilan perinneelle isännälle mahdollisuutta potkaista vanhaa emännä pellolle ja ottaa nuorempaa piikaa tilalle ilman raskaita taloudellisia seuraamuksia. Mielestäni yhetiskunnallinen tilanne ja parisuhteen solmimisen perusteet ovat noista ajoista muuttuneet.

Minusta laki tämän päivän yhteiskunnallisessa tilanteessa ajaa outoihin ratkaisuihin. Jos kaksi nuorta, koulutettua ja tasa-arvoista ihmistä menee naimisiin, ja toinenn tekee koulutuksensa, kokemuksensa oman työpanoksensa ja älynsä pohjalta merkittävän keksinnön, miksi toisen koulutetun ja älykkään puolison pitäisi saada sen tuloksista erossa puolet? Avioliitossa pysyessäänhän puoliso ei mitään saa, jos toinen ei anna.

Jos keksinnön tehnyt puoliso sanoo vaikkapa, että sijoitan nämä itse ansainneeni rahat pörssiin ja asuntoihin lapsieni tulevaisuuden turvaksi, niin toisen on avioliitossa ollessaan siihen tyydyttävä. Mikäli hän haluaa kuluttaa osan rahoista, hänen on otettava avioero. Moni ottaa.

Esimerkki ei ole keksitty

Sama jäärä kirjoitti:

Niin, nythän laki lähtee siitä, että menemällä avioon toinen saa oikeuden toisen omaisuuteen. Se on hyvin poikkeavaa. Yleensä laki lähtee siitä, että jokainen hallitsee omaa omaisuuttaan. Jos tästä haluaa poiketa omaisuuden omaistajan on tehtävä toimenpiteitä.

Tässähän laki on erittäin holhoava. Ilmeisesti aikanaan maatalon emännälle on sata vuotta sitten erittäin harvinaisessa erotilanteessa haluttu antaa oikeus työnsä tuloksiin. Maatalossahan työt jaettiin riippumatta siitä, kuka tilan omisti. Säännöksellä haluttiin uskonnollisessa yhteiskunnassa myös hiillitä avioerojen määrää. Ei haluttu antaa tilan perinneelle isännälle mahdollisuutta potkaista vanhaa emännä pellolle ja ottaa nuorempaa piikaa tilalle ilman raskaita taloudellisia seuraamuksia. Mielestäni yhetiskunnallinen tilanne ja parisuhteen solmimisen perusteet ovat noista ajoista muuttuneet.

Minusta laki tämän päivän yhteiskunnallisessa tilanteessa ajaa outoihin ratkaisuihin. Jos kaksi nuorta, koulutettua ja tasa-arvoista ihmistä menee naimisiin, ja toinenn tekee koulutuksensa, kokemuksensa oman työpanoksensa ja älynsä pohjalta merkittävän keksinnön, miksi toisen koulutetun ja älykkään puolison pitäisi saada sen tuloksista erossa puolet? Avioliitossa pysyessäänhän puoliso ei mitään saa, jos toinen ei anna.

Jos keksinnön tehnyt puoliso sanoo vaikkapa, että sijoitan nämä itse ansainneeni rahat pörssiin ja asuntoihin lapsieni tulevaisuuden turvaksi, niin toisen on avioliitossa ollessaan siihen tyydyttävä. Mikäli hän haluaa kuluttaa osan rahoista, hänen on otettava avioero. Moni ottaa.

Esimerkki ei ole keksitty

Lue lisää

" nythän laki lähtee siitä, että menemällä avioon toinen saa oikeuden toisen omaisuuteen"

Ei ihan noin. Laki lähtee siitä, että avioliiton päättyessä toinen voi saada oikeuden osaan toisen omaisuudesta (yhtä varakkaiden kyseenollen kumpikaan ei saa tasinkoa), mutta tästä voi vapaaehtoisella sopimuksella sopia myös toisin. Ja puolikkaastahan ei suinkaan aina ole kysymys, minkä varmasti tiedät, vain silloin, jos toinen on tyhjätasku (ja sitä esimerkkisi toinenkaan koulutettu ja älykäs puoliso tuskin pidemmän päälle on).

Yksi näkee epäkohtana yhden, toinen toisen asian. Minä olen puhunut vain sen puolesta, että jos nykytilannetta muutettaisiin, sen pitäisi kannustaa suurempaan omakohtaiseen pohdintaan eikä siihen, että yhdestä ääripäästä mennään lainsäädännöllä toiseen ilman, että avioituvat puolisot joutuisivat itse tilannettaan miettimään. Ja siinä, että puolisot joutuvat miettimään ihan itse, voi tuskin olla mitään oleellisesti väärin? Toki meillä on yleensä tapana tietää toista ihmistä itseään paremmin, miten tämän kuuluisi elämänsä elää, mutta jos ollaan ihan rehellisiä, niin ehkä valinnat kuitenkin pitäisi tehdä itse, kun vastuunkin niistä joutuu kantamaan itse?

oma valinta kirjoitti:

" nythän laki lähtee siitä, että menemällä avioon toinen saa oikeuden toisen omaisuuteen"

Ei ihan noin. Laki lähtee siitä, että avioliiton päättyessä toinen voi saada oikeuden osaan toisen omaisuudesta (yhtä varakkaiden kyseenollen kumpikaan ei saa tasinkoa), mutta tästä voi vapaaehtoisella sopimuksella sopia myös toisin. Ja puolikkaastahan ei suinkaan aina ole kysymys, minkä varmasti tiedät, vain silloin, jos toinen on tyhjätasku (ja sitä esimerkkisi toinenkaan koulutettu ja älykäs puoliso tuskin pidemmän päälle on).

Yksi näkee epäkohtana yhden, toinen toisen asian. Minä olen puhunut vain sen puolesta, että jos nykytilannetta muutettaisiin, sen pitäisi kannustaa suurempaan omakohtaiseen pohdintaan eikä siihen, että yhdestä ääripäästä mennään lainsäädännöllä toiseen ilman, että avioituvat puolisot joutuisivat itse tilannettaan miettimään. Ja siinä, että puolisot joutuvat miettimään ihan itse, voi tuskin olla mitään oleellisesti väärin? Toki meillä on yleensä tapana tietää toista ihmistä itseään paremmin, miten tämän kuuluisi elämänsä elää, mutta jos ollaan ihan rehellisiä, niin ehkä valinnat kuitenkin pitäisi tehdä itse, kun vastuunkin niistä joutuu kantamaan itse?

Lue lisää

Niin, oikeus toiseen omaisuuteen tarkoittaa osaa tai kaikkea. Siinä ei määritetä kuinka isoon osaan saa oikeuden. Ei varsinkaan vaitetä, että puoleen...

Olet ihan oikeassa siinä, että ihmisten pitäisi harkita kaksi kertaa mennessään naimisiin. En kuitenkaan ymmärrä, miten se asia muuttuisi siitä, että laki suojaisi avioliittoon menevän omaisuutta samalla tavalla, kuin se suojaa sellaisen ihmisen itse hankkimaa omaisuutta, joka ei naimisiin mene? En muuten väittänytkään, että

Käsittääkseni ihmiset joutuisivat miettimään taloudellista asemaansa silloinkin, jos laki lähtisi siitä, että ihminen hallitsee omaa omaisuuttaan avioliittoon menneessäänkin vaikka ero tulisikin. Asiaa vain pitäisi pohtia toisen puolsion kannalta.

Minusta se, että ihminen avioliittoon mennessään saa joskus tulevaisuudessa erotessaan oikeuden toisen omaisuuteen on kummallinen määräys. Mihin sellainen oikein nykyaikana oikein perustuu? Varsinkin kun laki määrää, että avioliiton aikana puolisot hallitsevat omaa omaisuuttaan. Edelleenkin; jos haluat hyötyä avioliiton aikana vaurastuneen puolisosi omaisuutta kuin omaasi, sinun on otettava avioero,

Minsuta tällaiseen kannustava laki on outo.

Reilu peli kirjoitti:

Niin, oikeus toiseen omaisuuteen tarkoittaa osaa tai kaikkea. Siinä ei määritetä kuinka isoon osaan saa oikeuden. Ei varsinkaan vaitetä, että puoleen...

Olet ihan oikeassa siinä, että ihmisten pitäisi harkita kaksi kertaa mennessään naimisiin. En kuitenkaan ymmärrä, miten se asia muuttuisi siitä, että laki suojaisi avioliittoon menevän omaisuutta samalla tavalla, kuin se suojaa sellaisen ihmisen itse hankkimaa omaisuutta, joka ei naimisiin mene? En muuten väittänytkään, että

Käsittääkseni ihmiset joutuisivat miettimään taloudellista asemaansa silloinkin, jos laki lähtisi siitä, että ihminen hallitsee omaa omaisuuttaan avioliittoon menneessäänkin vaikka ero tulisikin. Asiaa vain pitäisi pohtia toisen puolsion kannalta.

Minusta se, että ihminen avioliittoon mennessään saa joskus tulevaisuudessa erotessaan oikeuden toisen omaisuuteen on kummallinen määräys. Mihin sellainen oikein nykyaikana oikein perustuu? Varsinkin kun laki määrää, että avioliiton aikana puolisot hallitsevat omaa omaisuuttaan. Edelleenkin; jos haluat hyötyä avioliiton aikana vaurastuneen puolisosi omaisuutta kuin omaasi, sinun on otettava avioero,

Minsuta tällaiseen kannustava laki on outo.

Lue lisää

"oikeus toiseen omaisuuteen tarkoittaa osaa tai kaikkea. Siinä ei määritetä kuinka isoon osaan saa oikeuden. Ei varsinkaan vaitetä, että puoleen..."

En tiedä, oletko sama kuin nimimerkki "Sama jäärä", jolle vastasin viimeksi ja hän sanoi mm. "miksi toisen koulutetun ja älykkään puolison pitäisi saada sen tuloksista erossa puolet". Eli puhui puolikkaasta. Laissa sen sijaan ollaan asian suhteen ihan pikkutarkkoja, ja määritellään oikeus toisen omaisuuteen kummankin osapuolen oikeudeksi puolikkaaseen puolisoiden yhteenlasketusta varallisuudesta. Siihen siis vaikuttaa molempien varallisuus ja kummankin ollessa yhtä varakkaita erotilanteessa, kumpikaan ei saa toiselta mitään.

Perusteita kun kaipasit, niin niitähän jokaisella riittää. Valtakunnan ylätasolla asiaa käsiteltiin ainakin näin: http://www.eduskunta.fi/faktatmp/utatmp/akxtmp/kk_1043_2008_p.shtml

Itse kiinnitin huomioni mm. tähän: "Valtaosa avioliitoista kestää yhä puolison eliniän. Usein kuultu väite, että puolet avioliitoista päättyy avioeroon, ei ole toistaiseksi toteutunut yhdessäkään vihkimisikäluokassa" ja tähän: "tällä hetkellä ja lähitulevaisuudessakin merkittävimmän ositusten ryhmän muodostavat puolison kuoleman perusteella toimitettavat ositukset tapauksissa, joissa avioliitto oli kestänyt 25-60 vuotta". Kuten todettu, mikä on kenenkin mielestä ongelmallista, se riippuu katsantokannasta. Minä en näe avioliittoja yleisenä rahastusmekanismina, mutta peräänkuulutan aina ihmisen oikeutta - ja velvollisuutta - ajatella omilla aivoillaan.

"jos haluat hyötyä avioliiton aikana vaurastuneen puolisosi omaisuutta kuin omaasi, sinun on otettava avioero"

Joka tapauksessa olen sitä mieltä, että avioliiton aikaisenkin varallisuuden poissulkeva avioehto (vs. ennen avioliittoa saatu varallisuus) on monesti epäreilu. Miehellä on joka tapauksessa mahdollisuus käyttää aikansa varallisuutensa kartuttamiseen, mutta jos pariskunta valitsee hankkia jälkikasvua, osa naisen ansaitsemismahdollisuuksista kaventuu väistämättä ainakin jonkin verran.

oma valinta kirjoitti:

"oikeus toiseen omaisuuteen tarkoittaa osaa tai kaikkea. Siinä ei määritetä kuinka isoon osaan saa oikeuden. Ei varsinkaan vaitetä, että puoleen..."

En tiedä, oletko sama kuin nimimerkki "Sama jäärä", jolle vastasin viimeksi ja hän sanoi mm. "miksi toisen koulutetun ja älykkään puolison pitäisi saada sen tuloksista erossa puolet". Eli puhui puolikkaasta. Laissa sen sijaan ollaan asian suhteen ihan pikkutarkkoja, ja määritellään oikeus toisen omaisuuteen kummankin osapuolen oikeudeksi puolikkaaseen puolisoiden yhteenlasketusta varallisuudesta. Siihen siis vaikuttaa molempien varallisuus ja kummankin ollessa yhtä varakkaita erotilanteessa, kumpikaan ei saa toiselta mitään.

Perusteita kun kaipasit, niin niitähän jokaisella riittää. Valtakunnan ylätasolla asiaa käsiteltiin ainakin näin: http://www.eduskunta.fi/faktatmp/utatmp/akxtmp/kk_1043_2008_p.shtml

Itse kiinnitin huomioni mm. tähän: "Valtaosa avioliitoista kestää yhä puolison eliniän. Usein kuultu väite, että puolet avioliitoista päättyy avioeroon, ei ole toistaiseksi toteutunut yhdessäkään vihkimisikäluokassa" ja tähän: "tällä hetkellä ja lähitulevaisuudessakin merkittävimmän ositusten ryhmän muodostavat puolison kuoleman perusteella toimitettavat ositukset tapauksissa, joissa avioliitto oli kestänyt 25-60 vuotta". Kuten todettu, mikä on kenenkin mielestä ongelmallista, se riippuu katsantokannasta. Minä en näe avioliittoja yleisenä rahastusmekanismina, mutta peräänkuulutan aina ihmisen oikeutta - ja velvollisuutta - ajatella omilla aivoillaan.

"jos haluat hyötyä avioliiton aikana vaurastuneen puolisosi omaisuutta kuin omaasi, sinun on otettava avioero"

Joka tapauksessa olen sitä mieltä, että avioliiton aikaisenkin varallisuuden poissulkeva avioehto (vs. ennen avioliittoa saatu varallisuus) on monesti epäreilu. Miehellä on joka tapauksessa mahdollisuus käyttää aikansa varallisuutensa kartuttamiseen, mutta jos pariskunta valitsee hankkia jälkikasvua, osa naisen ansaitsemismahdollisuuksista kaventuu väistämättä ainakin jonkin verran.

Lue lisää

Nimimerkillä "oma valinta" on hyviä mielipiteitä - tai ainakin samanlaisia kuin minulla.

Pitää myös muistaa, että avioliitto on lähtökohtaisesti taloudellinen sopimus. Se on sopimus siitä, miten kaksi ihmistä aikoo vastaisuudessa hoitaa toistensa (ja jälkikasvunsa?) elatuksen, ja miten osapuolten omaisuuksia hallinnoidaan. Samalla avioliittoon liittyy joitakin helpotuksia yhteiskunnassa toimimiseen - esim isyyden selvittäminen helpottuu.

Sen sijaan, avioliitto ei ole esimerkiksi uskollisuuslupaus. Lainsäädäntö ei kriminalisoi uskottomuutta avioliitossa, eikä sitä nykyään missään määritelläkään niin tarkasti, että ihan tarkasti voisi sanoa mikä on uskottomuutta (naapurin suuteleminen?). Uskonnollisella puolella on jonkin verran enemmän moraalisia velvotteita.

Avioliitto periaatteessa on lupaus siitä, että yrittää rakastaa toista osapuolta loppuelämänsä. Senkään lupauksen rikkomista ei ole kriminalisoitu.

Kun siis kyse on taloudellisesta sopimuksesta, kyseisen sopimuksen ehtojen kiertäminen on helpointa niin, ettei tee kyseistä sopimusta.

Siinä olen ihan samaa mieltä aloittajan kanssa, että suuri osa naimisiin menijöistä ei varmaankaan ymmärrä, mistä oikein on kyse. Aikuisia ihmisiä ovat kumminkin, ottakoot selvää.

Teinit puhuu avoiehdosta, niinkuin jotain ELÄMÄSTÄ tajuaisivat. Raha nro 2 RAKKAUS nro 1, korjaan Lapset ennen rahaa, korjaan suku ennen rahaa jne