Tänä aamuyönä talven kaunein hetki.
Puut huurteisina täydessä lumipeitossaan, joka oksa täydellistä kauneutta tulvillaan.
Harsomainen aamu,pakkanen koristellut puut kauneimpiin juhla-asuihinsa.
Taivas taustalla vaaleanpunaisena...sinisen hetken tullessa tulee lempeys, se ihmeellinen sininen hetki, jolloin luonto on kunnioittaen hiirenhiljaa.
Taivaan tarkkailija minä. Aina koen mielessäni Viron korkeammalla olevan avaramman taivaan, siellä tilaa hengittää vapaammin. Miksi täällä taivas niin matalalla. Mutta puut jämerästi paikallaan. Virossa puut lauloivat usein surumielisä lauluja.
Kimaltavia pitsikoristeita ruusupensaitten oksilla ja hangella välkkyviä helmiä.
Koivut nukkuvat rauhallista unta,vihdoin on levon aika. Ei kestä enää kauan, kun koivurouvat heräilevät kevääseen taas elinvoimaisina ja puheliaina.
Kuuset kantavat vielä painavaa taakkaansa, mutta he kestävät sen kyllä...he,metsän suojelijat,monelle turvan antajat.
Joka aamu päästä luonnon luokseni avaamalla oveni ulos, nyt eivät koivurouvat kuiski; suskin taas jo hereillä. He nukkuvat.
Nyt on luonnon täydellisen levon aika.
Kello 04:n aikaan.
19
375
Vastaukset
Hienostipa pistit sanoja peräkkäin.. Oikein näkee luonnon kauneuden.. Meillä tässä pihalla on mäntyjä..
Niiden oksilla on paksusti lunta ja jykevinä seisovat pihalla..Ei käy tuulen henkäystä edes..
Joku, varhainen harakka, lentelee yksikseen puustossa..Taivas on harmaa,pilvet roikkuvat alhaalla..enteilee lumisadetta..Ykisikään ihminen ei liiku pihalla,vaikka tässä on kaikkiaan 11 porrasta.. On sunnuntai-aamun rauha vallitsevana..Toisella puolella ,tässä edessäni on kallio..ja siellä yksinäinen mänty..Lumikinos on paksu..
On ainakin lunta,tänä talvena.. Siinä oli upea kelohonka myös,mutta sahasivat sen pois,ettei kaadu kenenkään päälle.. Minua harmitti,oli niin kaunis ja tikka kävi sitä usein koputtelemassa..
Oikein mukavaa pyhää kaikille! t. IrkkuKatselikohan noiden sanojen runoilija Uuno Kailas joskus tällaista näkymää kuin nyt on silmien edessä?
Jokainen pensaskin kaikkine paljaine oksineen on nyt huurrutettu ylt'ympäri valkoiseksi,
puiden lumikuorma on vähän liiankin raskaana okilla, tuulta ei tunnu ollenkaan.
Ja maa lepää paksun lumipeitteen alla.
"Huurre puita huokuilee talvitaivaan alla" Einari Vuorelan sanoin lauleltiin
lapsena joskus hiihdellessä.- Seku
Persoonatonta, mutta turvallista. Eihän kukaan tunnista kirjoittajaa. Seuraava viesti voi olla EFGH, tai jokin ynnälasku.
Enpä nyt tuosta inhottavasta puskasta huutelusta sen enempää.
Sanomalehden TV- ohjelmia katsellessani huomasin, että tänään kello 16 tulee kolmen virolaisen veljeksen kertomana Viron historiaa.
En muista olenko jo nähnyt ohjelman, eli tuleeko se nyt uusintana.
Mielestäni on kuitenkin hyödyllistä tietää Virosta muutakin kuin, että sieltä voi tuoda edullisesti alkoholia.
Tuo ohjelma lienee noiden Osvaldin, Gustavin ja Erik Ernesaksin omakohtaisestikin kokemaa, niiltä vuosilta, jolloin Stalinin puhdistukset toivat surua, tuskaa ja kuolemaa, sekä Siperiaan karkoituksia pienen, mutta sitkeän kansan elämään. - ei nikkiä
Seku kirjoitti:
Persoonatonta, mutta turvallista. Eihän kukaan tunnista kirjoittajaa. Seuraava viesti voi olla EFGH, tai jokin ynnälasku.
Enpä nyt tuosta inhottavasta puskasta huutelusta sen enempää.
Sanomalehden TV- ohjelmia katsellessani huomasin, että tänään kello 16 tulee kolmen virolaisen veljeksen kertomana Viron historiaa.
En muista olenko jo nähnyt ohjelman, eli tuleeko se nyt uusintana.
Mielestäni on kuitenkin hyödyllistä tietää Virosta muutakin kuin, että sieltä voi tuoda edullisesti alkoholia.
Tuo ohjelma lienee noiden Osvaldin, Gustavin ja Erik Ernesaksin omakohtaisestikin kokemaa, niiltä vuosilta, jolloin Stalinin puhdistukset toivat surua, tuskaa ja kuolemaa, sekä Siperiaan karkoituksia pienen, mutta sitkeän kansan elämään.Irvi rauhassa, ethän muuta osaa seku-nda, yritin nimiä vaan kun kaikki oli varattu.
Sinullakaan tärkeempää ole kun TV ohjalmat, onnea valitsemallesi tielle! - Seku
ei nikkiä kirjoitti:
Irvi rauhassa, ethän muuta osaa seku-nda, yritin nimiä vaan kun kaikki oli varattu.
Sinullakaan tärkeempää ole kun TV ohjalmat, onnea valitsemallesi tielle!Meinaan, suunnilleen samalla viivalla tärkeysjärjestyksessä kuin TV-ohjelmat.
Seku kirjoitti:
Meinaan, suunnilleen samalla viivalla tärkeysjärjestyksessä kuin TV-ohjelmat.
Ei mitään lisättävää.
Venlastiina kirjoitti:
Ei mitään lisättävää.
ja seisahtanut hiljaisuus luonnossa,kun oveni taas ulos aukaisin.
Mikähän "valoisuus" onkaan neljän-viiden kieppeillä, vaikka sitten hyvinkin pimeä päivä olisi tulossa. Ei kuun valoa, ei tähtiä...punertavuus vaihtuu kellertäväksi.
Sininen hetki on kesäaikaan niin selvästi aistittavissa, vaikkei se kestä kuin pienen hetken, aamun vaihtuessa päiväksi. Sen ajan on luonnossa hiiskumaton hiljaisuus, linnut lopettavat siksi hetkeksi laulunsa. Päivän sarastaessa myös ilma viilenee hetkeksi.
Energian kiertoon vaikuttaa myös itselläni ilman tila, mitä tuulisempi ja myrskyisempi,sitä paremmin voin, tunnen "lähteväni käyntiin", myös henkisesti. Seisova, mitäänsanomaton ilmantila ei ole minulle hyväksi.
Iltaunisena aina olleena herään tietysti aikaisin, ja aamu on minun parasta aikaani. Nousen,kun tunnen nukkuneeni riittävästi.
Olenhan minäkin omat nukkumishäiriöiset kauteni kokenut, mutta sitten opettelin nukahtamaan ja nukkumaan, sen muun uniterapiani myötä.
Herkkävaistoisena aistin...haistan myös aika jämptisti aamuyön kellonajat, yössä on oma tuoksunsa, tunnelmansa.
Kaunis on tämäkin aamu, mutta koska sää on lauhtunut, lässähtäneempi, seisahtuneempi kuin kirpeänä pakkasaamuna.satu kirjoitti:
Katselikohan noiden sanojen runoilija Uuno Kailas joskus tällaista näkymää kuin nyt on silmien edessä?
Jokainen pensaskin kaikkine paljaine oksineen on nyt huurrutettu ylt'ympäri valkoiseksi,
puiden lumikuorma on vähän liiankin raskaana okilla, tuulta ei tunnu ollenkaan.
Ja maa lepää paksun lumipeitteen alla.
"Huurre puita huokuilee talvitaivaan alla" Einari Vuorelan sanoin lauleltiin
lapsena joskus hiihdellessä.Uuno Kailashan minulle eniten antava runoilija, suomalaisista runoilijoista.
Eino Säisän "Kukkivan roudan maat" ja muukin hänen kirjoittamansa tuli myös aikoinaan luettua.susmorsian kirjoitti:
Uuno Kailashan minulle eniten antava runoilija, suomalaisista runoilijoista.
Eino Säisän "Kukkivan roudan maat" ja muukin hänen kirjoittamansa tuli myös aikoinaan luettua.mahtoikaan olla, kun Uuno Kailas kirjoitti tuon säkeen,
sillä tottahan kesäkussa täällä pohjolassa "kukkivat roudan maat".
Vuosi 1931, jolloin runo syntyi, ei vielä ollut sota-aika, ja äitini kertoi kesien olleen silloin pitkiä,
kuumia tai lämpimiä, talvethan silloin usein ovat pakkashuurteisia,
joten päättelin hänen tarkoittaneen näitä 'kuurankukkia' puhuessaan
kukkivista roudan maista. Sehän on rukous, apuahan siinä pyydetään:
"Herramme, kirkasta meille kasvosi laupiaat,
niin että armosi alla toivoa rohkaisemalla
kukkivat roudan maat.
Vaivoissa näytä meille kasvosi laupiaat."
Kukkiminen voi olla runoiluakin, taiteen tekemistä ja kokemista yleensäkin.
Minulla onkin kutsu taidenäyttelyn avajaisiin taas, menen mielelläni.
Älä suutu, Sus, en ole luonteeltani käännyttäjä vähäisimmässäkään määrässä,
olen iloinen uskonnon vapaudestamme, se on kallisarvoinen asia.
En yritä yhtään mitään, kunhan mietiskelen.
Silti rukoilen koko ajan.
:)satu kirjoitti:
mahtoikaan olla, kun Uuno Kailas kirjoitti tuon säkeen,
sillä tottahan kesäkussa täällä pohjolassa "kukkivat roudan maat".
Vuosi 1931, jolloin runo syntyi, ei vielä ollut sota-aika, ja äitini kertoi kesien olleen silloin pitkiä,
kuumia tai lämpimiä, talvethan silloin usein ovat pakkashuurteisia,
joten päättelin hänen tarkoittaneen näitä 'kuurankukkia' puhuessaan
kukkivista roudan maista. Sehän on rukous, apuahan siinä pyydetään:
"Herramme, kirkasta meille kasvosi laupiaat,
niin että armosi alla toivoa rohkaisemalla
kukkivat roudan maat.
Vaivoissa näytä meille kasvosi laupiaat."
Kukkiminen voi olla runoiluakin, taiteen tekemistä ja kokemista yleensäkin.
Minulla onkin kutsu taidenäyttelyn avajaisiin taas, menen mielelläni.
Älä suutu, Sus, en ole luonteeltani käännyttäjä vähäisimmässäkään määrässä,
olen iloinen uskonnon vapaudestamme, se on kallisarvoinen asia.
En yritä yhtään mitään, kunhan mietiskelen.
Silti rukoilen koko ajan.
:)intohimoisuuteen saakka voimakas ihminen,ei vahva. Symbolein hän tunteitaan ilmaisi.
Minä nimenomaan uskon johonkin, siksi olenkin vanhemmiten vahvistunut. Viimeksi tänä aamuna taas kiitin tätä "Olevaista", joka minun tietäni viitoittaa. Ja olen sitä mieltä,että jokaisella Se Oma Olevaisensa, jos on osannu sitä etsiä ja onnekas, joka löytänyt....tasapainoa rajuunkin omaan minäänsä. Silti hävittämättä omaa minäänsä.
No nyt aamun puntaroinnit ja herkistelytkin ilmaistu...hyvä on päivä tästä aloittaa.- Satu*
susmorsian kirjoitti:
intohimoisuuteen saakka voimakas ihminen,ei vahva. Symbolein hän tunteitaan ilmaisi.
Minä nimenomaan uskon johonkin, siksi olenkin vanhemmiten vahvistunut. Viimeksi tänä aamuna taas kiitin tätä "Olevaista", joka minun tietäni viitoittaa. Ja olen sitä mieltä,että jokaisella Se Oma Olevaisensa, jos on osannu sitä etsiä ja onnekas, joka löytänyt....tasapainoa rajuunkin omaan minäänsä. Silti hävittämättä omaa minäänsä.
No nyt aamun puntaroinnit ja herkistelytkin ilmaistu...hyvä on päivä tästä aloittaa.vieläkin viipyilivät tuossa Kailaan runossa.
Se ainakin on selviö,
miksi Tanel Kuusisto juuri tuon runon sävelsi vuonna 1939 sodan juuri sytyttyä, sillä ekassa ja viimeisessä säkeistössä pyydetään ohjausta ja sydäntemme tutkimista meille
oikeita ratkaisuja tehdäksemme,
sekä suojelusta tälle kansalle ja synnyinmaallemme.
Avainsanat toisessa säkeistössä minusta ovat "toivoa rohkaisemalla", eli jokainen kohdallaan
"rohkaisisi toivoa" itsessään ja muissa
löytämään jollain alueella nuo "kukkivat roudan maat", rohkaisisi
saamaan aikaan roudan sulamisen, lähteiden puhkeamisen erämaahan, kukkimisen ihmeen nähdäkseen.
- 24
yhtä korkealta kuin rannalla, missä--- meri--- ja--- taivas----antavat tuon ihanan kokemuksen!
Ei siinä Viroa tarvita.- :)))))
talvi kaikilla !
- *Kukkahame*
:))))) kirjoitti:
talvi kaikilla !
No niin on jospa nyt ollaan ensihuippu saavutettu ja sitten vasta helmikuussa lisää tätä pakkaskautta, maaliskuussa madaltaa, silloin hankikannon saa!
- Seku
*Kukkahame* kirjoitti:
No niin on jospa nyt ollaan ensihuippu saavutettu ja sitten vasta helmikuussa lisää tätä pakkaskautta, maaliskuussa madaltaa, silloin hankikannon saa!
Luin ketjua. Katsoin ulos ikkunasta fyysisin silmin, mutta myöskin henkiset silmäni avautuneina.
Niinhän se on, talvessa on kauneutta, kun "oikein silmin katsotaan", syksyn myrskykin voi saada haltioitumaan.
Mikä, tai kukahan minutkaan olisi saanut olemaan vain kesäihminen!
Pihapiirimme puut ja pensaat ovat todella kauniit huurreasussaan.
Länsi-Suomessa sanotaan, että maaliskuu maata näyttää.
Mielestäni maaliskuussa on vielä napakoitakin yöpakkasia ja kovia tuiskuja ?
vai muistelenko lapsuuteni "kunnon talvia"? - Katleija yksi
*Kukkahame* kirjoitti:
No niin on jospa nyt ollaan ensihuippu saavutettu ja sitten vasta helmikuussa lisää tätä pakkaskautta, maaliskuussa madaltaa, silloin hankikannon saa!
Kun luin ketjussa kirjoittaneiden hienoja tunnelmakuvauksia, tekee mieli minunkin jotain pistää ketjun jatkoksi tästä hetkestä.On maanantai, mutta silti on sellainen pysähtynyt olo viikonlopun hälinän ja touhun jälkeen. Yhdeksänikäinen poikavunukka on niin energiaa täynnä, että kahden päivän myllytyksen jälkeen mummi haluaakin pysähtyä.
Ikkunasta ulos katsoessa tuntuu, että luontokin on aivan pysähtynyt. Erikoinen on tuo värisävy nyt; utuisen valkea ja harmaa. Pakkastakin enää muutama aste ja siitä varmaan johtuu tuo usvataivas, joka näyttää laskeutuneen puiden latvoihin asti. Tuo korkea linkkitorni, joka ikkunastani aina näkyy on nyt usvan sisällä piilossa. Jospa lähtisin tuohon lähimetsään sauvojen kanssa polkuja kävelemään. Koiriensa ulkoiluttajat ovat varmasti jo kaposet polut metsään talloneet.
ps. runoista sen verran, että koskaan en ole niin paljon runoja lukenut kuin mieheni kuoleman jälkeen. Niistä sai paljon lohtua, sillä runot antavat sen ihan omalla erityisellä tavallaan. Jotkut runoilijat ovat melkein erikoistuneet surun kuvaamiseen ja surusta toipumisen auttajina. Katleija yksi kirjoitti:
Kun luin ketjussa kirjoittaneiden hienoja tunnelmakuvauksia, tekee mieli minunkin jotain pistää ketjun jatkoksi tästä hetkestä.On maanantai, mutta silti on sellainen pysähtynyt olo viikonlopun hälinän ja touhun jälkeen. Yhdeksänikäinen poikavunukka on niin energiaa täynnä, että kahden päivän myllytyksen jälkeen mummi haluaakin pysähtyä.
Ikkunasta ulos katsoessa tuntuu, että luontokin on aivan pysähtynyt. Erikoinen on tuo värisävy nyt; utuisen valkea ja harmaa. Pakkastakin enää muutama aste ja siitä varmaan johtuu tuo usvataivas, joka näyttää laskeutuneen puiden latvoihin asti. Tuo korkea linkkitorni, joka ikkunastani aina näkyy on nyt usvan sisällä piilossa. Jospa lähtisin tuohon lähimetsään sauvojen kanssa polkuja kävelemään. Koiriensa ulkoiluttajat ovat varmasti jo kaposet polut metsään talloneet.
ps. runoista sen verran, että koskaan en ole niin paljon runoja lukenut kuin mieheni kuoleman jälkeen. Niistä sai paljon lohtua, sillä runot antavat sen ihan omalla erityisellä tavallaan. Jotkut runoilijat ovat melkein erikoistuneet surun kuvaamiseen ja surusta toipumisen auttajina.Kuinka hyvältä tuntuu lukea näitä palstan ketjujen talvisia kuvauksia, hatioituneita ja herkkäsävyisiä , suotta väitetään suomalaisia talvijähmeiksi. Runokin tällä palstalla saa sijansa monessa muodossa : omina sepityksinä, siteerauksina ja tulkintoina - sanathan meitä saattelevat elämänvaiheissamme.
Susmorsiamen tapaan olen taivaan merkkien tähyilijä, merenkävijänä Viron taivaan ja meren ylistykseen täysin yhdyn. Porkkalanniemessä oltiin eilen retkellä, sieltähän on lyhin matka sinne, meri on nyt jäässä melkein niin pitkälle kuin katse yltää.
En malta olla jatkamatta tuota puuvertailua. Nyt jokainen tienpenkan pajupiikapahanenkin on valkoisissaan niiailemassa kimaltaville vallasrouville, jaloille lehtipuille, kuuset vakaina, suojelevina patriarkkoina, terijoensalavat tyllihameisia ballerinoja keimailemassa.
Katleija puhuu tuossa edellä surusta, ja tämän ketjun aloitus tuo mieleeni vanhempieni hautajaisissa lauletun virren 560 sanat:
Maat, metsät hiljenneinä
ja meret tyyntyneinä
kiittävät Jumalaa.
On laannut voima tuulten.
Vaikene, puhe huulten,
vain sydän puhua nyt saa.- Koin kauneutta tääll
Ramoona1 kirjoitti:
Kuinka hyvältä tuntuu lukea näitä palstan ketjujen talvisia kuvauksia, hatioituneita ja herkkäsävyisiä , suotta väitetään suomalaisia talvijähmeiksi. Runokin tällä palstalla saa sijansa monessa muodossa : omina sepityksinä, siteerauksina ja tulkintoina - sanathan meitä saattelevat elämänvaiheissamme.
Susmorsiamen tapaan olen taivaan merkkien tähyilijä, merenkävijänä Viron taivaan ja meren ylistykseen täysin yhdyn. Porkkalanniemessä oltiin eilen retkellä, sieltähän on lyhin matka sinne, meri on nyt jäässä melkein niin pitkälle kuin katse yltää.
En malta olla jatkamatta tuota puuvertailua. Nyt jokainen tienpenkan pajupiikapahanenkin on valkoisissaan niiailemassa kimaltaville vallasrouville, jaloille lehtipuille, kuuset vakaina, suojelevina patriarkkoina, terijoensalavat tyllihameisia ballerinoja keimailemassa.
Katleija puhuu tuossa edellä surusta, ja tämän ketjun aloitus tuo mieleeni vanhempieni hautajaisissa lauletun virren 560 sanat:
Maat, metsät hiljenneinä
ja meret tyyntyneinä
kiittävät Jumalaa.
On laannut voima tuulten.
Vaikene, puhe huulten,
vain sydän puhua nyt saa.on ollut ulkona viime päivinä samoin tässä ketjussa aivan uniikkia.
Kiitos! - Katleija yksi
Ramoona1 kirjoitti:
Kuinka hyvältä tuntuu lukea näitä palstan ketjujen talvisia kuvauksia, hatioituneita ja herkkäsävyisiä , suotta väitetään suomalaisia talvijähmeiksi. Runokin tällä palstalla saa sijansa monessa muodossa : omina sepityksinä, siteerauksina ja tulkintoina - sanathan meitä saattelevat elämänvaiheissamme.
Susmorsiamen tapaan olen taivaan merkkien tähyilijä, merenkävijänä Viron taivaan ja meren ylistykseen täysin yhdyn. Porkkalanniemessä oltiin eilen retkellä, sieltähän on lyhin matka sinne, meri on nyt jäässä melkein niin pitkälle kuin katse yltää.
En malta olla jatkamatta tuota puuvertailua. Nyt jokainen tienpenkan pajupiikapahanenkin on valkoisissaan niiailemassa kimaltaville vallasrouville, jaloille lehtipuille, kuuset vakaina, suojelevina patriarkkoina, terijoensalavat tyllihameisia ballerinoja keimailemassa.
Katleija puhuu tuossa edellä surusta, ja tämän ketjun aloitus tuo mieleeni vanhempieni hautajaisissa lauletun virren 560 sanat:
Maat, metsät hiljenneinä
ja meret tyyntyneinä
kiittävät Jumalaa.
On laannut voima tuulten.
Vaikene, puhe huulten,
vain sydän puhua nyt saa.En malta olla kirjoittamatta kauniista riippakoivusta, jonka ohitse eilen kävelin lenkilläni. Nythän se vasta lumoavan kaunis olikin valkoisessa lumikuorrutuksessaan. Koivu toi mieleen sadun koivusta ja tähdestä, se oli komea, vanha ja haaroittunut riippakoivu omatotitalon tontin nurkalla. Siinä se seisoi aivan liikkumattomana, riippuvat oksat kohtisuoraan maata kohti kuin varoen pudottamasta lunta ja huurretta päältään.
Huomaamatonhan se koivu on ollut ilman lehtiä lumettomaan aikaan, nyt sillä oli juhlapuku päällä.
Ketjusta on poistettu 1 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Tykkään sinusta tosi tosi paljon
Siksi en pysty sisäistämään sitä, että se ei ole molemminpuolista. Sattuu liikaa. En osaa käsitellä sitä tunnetta, koska111885- 1801710
Mitä sä kuvittelit
Kun annoit mulle huomiosi, tottakai minä menin ihastumaan suhun. En ole koskaan ollut se henkilö keneen kukaan kiinnittä1211557- 1261551
- 1211306
Sähköauto ei saastuta
Koska sähköautossa ei ole saastutusputkea kuten polttomoottoriautossa. Saastuttajille tulee mätkäistä kunnon saastutusv3111116Älä nainen leikistä suutu!
Ja kyllä täytyy kritiikkiäkin kestää, mm. ylipaino, se että oot köyhä jne jne Melko tutulta mieheltä1141063Kaupan kassalla kannataa olla kylmä käytös
https://www.is.fi/taloussanomat/art-2000010488540.html "19-vuotias Minja ja 59-vuotias Anne työskentelevät sillä todelli1661028- 2341014
- 95995