Milloin toinen lapsi?

ikäeroa 1,5v ja mukavaa ja helppoakin on ollut (uskallan sanoa, että jopa helpompaa kuin ystävälläni, jolla yksi lapsi, ja joutuu kehittelemään tälle tekemistä ja lapsi vinkuu kavereita...). Vauvahan nukkui ensimmäiset kuukaudet niin paljon, ettei paljoa arkea mullistanut (eri asia jos koliikkia tms olisi ollut). Paljon paljon rankempaan olin varautunut!

Meillä ikäero 1v4kk ja rankkaa se on, vaikka molemmat ollu superhelppoja vauvoja..nyt mentävä.

Hei.
Meillä ikäeroa esikon ja keskimmäisen välillä on 1,5v. minusta oikein hyvä ikäero :) pienempää en silti suosittele... Eli siis pienempää ikäeroa. meillä oli n.puolivuotta kaksi vaippaikäistä ja sit vanhempi oppi kokonaan kuivaksi.
Mä jaksoin ihan hyvin,siihen asti kunnes tulin taas raskaaksi...tämä oli yllätysvauva,oksensin ja laihduin olin tosi väsynyt ja sitten piti hoitaa kahta pientä,supisteli ja jouduin vuodelepoon...sitten sairaalaan ja synnytin keskosen (leikattiin) . eikä tämä ollut helppoa kenellekkään ei minulle ei miehelle eikä todellakaan lapsille.
suosittelen kahta lasta pienellä ikäerolla,mutta kolmatta en... vaikka itsekin tottakai olen onnellinen että meillä tuo nuorinkin on, niin rankkaa se on silti ja rankkaa se oli,ku vanhin oli alle 3v ku nuorin syntyi.
rankkaa myös kropalle.

Nyt tiedän että joku suivaantuu kommentistani,mutta tätä ei todellakaan ole tarkoitettu suututtamaan ketään.

Mutta

varmaan 12 vuotiaana suunnittelin että lapsia tulee noin 13 sen jälkeen ihanne luku on vähentynyt. eli varmaan silloin se kakkonen oli ekan kerran haaveissa. suunnittelin ekan pojaksi ja toisen tytöksi. ja näin kävi. vaikka poika piti hankkiakin puolikkaana lapsilla on noin 4 vuotta ikäeroa. kolmaskin jo suunnitteilla vaikka kätilö synnytyspöydän äärellä pyysikin kattomaan edes ensisynnytykseni loppuun. luultavasti käytetään kotihoidon tukea hyväksi joten vauva syntyy kahden vuoden päästä.

Minun lapseni on nyt 2,4-vuotias ja uusi vauva on yrityksen alla. Jos hyvin käy, lapsillemme tulee reilun 3 vuoden ikäero. Se kuulostaa mielestäni hyvältä, koska 3-4-vuotias on jo omatoimisempi ja toivottavasti myös lähes vaipaton. Ja tosiaan pääsee itsekin hoitamaan pikkusisartaan. Lisäksi lasten ikäerosta ei tule liian suuri sitten myöhemmin ajateltuna, että heistä on seuraa toisilleen.

Ihan sopiva ikäero mielestäni tuo n2v. Tosin esikoisen uhma alkoi, kun vauva tuli laitokselta kotiin ja jatkuu edelleen aika kovana (kuopus 11kk). Esikoinen on aika mustasukkainen, mutta vähitellen alkaa helpottaa. Nyt viihtyvät jo selvästi yhdessä ja nuorimmainen nauttii isosiskon leikkien katselusta. Muuten on ollut ihan hyvää aikaa, molemmat lapset olleet "helppoja" ja vauva aika on mennyt molemmilla ihan hyvin. Rankkaa on välillä ollut, kun univaje on pukannut päälle ja silti on lähdetty puistoon ja avoimiin päiväkoteihin, levätä ei päivisin ehdi, kuten esikoisen vauva-aikana. Omaa aikaa pitää ehtiä antaa molemmille, kun toinen on päiväunilla, joten oma aika on jäänyt aika vähäiseksi, mutta osallistuvan isän ansiosta olen päässyt jumpalle ym. Parisuhde on ollut koetuksella, yhteistä aikaa ei juuri ole ollut ja ainakin meillä sen on huomannut. Kun yhteisen ajan puute ja jatkuva väsymys ei tule yllätyksenä, sen kanssa oppii elämään. On vaan asennoiduttava siten, että lähitulevaisuudessa sitä aikaa taas on. Olisi hyvä asennoitua niin, että vaikka miltä tuntuu välillä, kun on täysin kypsynyt uhmaikäisen kiukkuamiseen, yöheräilyihin, riitoihin rahasta, seksistä ym. erosta ei puhuta, ennenkun vauva aika on takana. Onhan tutkimuksistakin selvinnyt, että ihmiset on onnettomimmillaan, kun on aivan pieniä lapsia. Ajan puute ja väsymys sen tekee.

Voin siis suositella, jos tuntuu, että omat voimat riittää hyvin ja parisuhde on kunnossa. Jos olisi ollut koliiki tai muuten erittäin vaativat lapset, tilanne olisi varmaan toinen. Meillä kuitenkin toimi hyvin näin, vaikka parisuhde vaatiikin erityistä paneutumista taas lähiaikoina...

Hyviä puolia ensin. Parempaa laihdutuskuuria ei ole kuin lapsi joka ikinen vuosi, et EHDI syödä! Painoa voi tulla kymmeniä kiloja jokaisesta, mutta saat ne nopeasti karistettua:) Lapsista on seuraa toisilleen pian, sitä kaikki hokee sinulle jo raskausaikana. Totta se on, kaksi pikkuista kikattaa toisilleen joka päivä. Jo konttausikäinen osaa hippaleikin ja oppii paljon isommalta. Varsinkin jos satut saamaan lapset samaa sukupuolta, on vaatteiden kierrätys helppoa, siirrät vain pieneksi käyneet suoraan pikkuisen kaappiin, ei tarvitse raahata kellariin. Selviät myös ehkä lyhyemmällä valvomiskierteellä, kun valvot molempien kanssa yhtäaikaa, kätevää..ei mene niin monta vuotta, siis ehkä. Vaipparallikaan ei ole niin raskasta kahdelle pienelle kun puhutaan, menee siinä sarjana,( vaan potalle opettaminen voi olla jos pienempi haluaa syödä potan!). Hyviä puolia on muitakin, mutta muisti häviää valvoessa, niin ei nyt tule mieleen..
Hankalampi juttu on mahdollinen valtaisa väkivaltainen mustasukkaisuus, jota isompi "vauva" tuntee pikkuista vauvaa kohtaan, kun hänen asemansa vietiin vähän aikaisin. 9kk on kulunut ja joka hetki pitää edelleen vahtia, ettei pieni saa turpiin..tottahan mustis voi olla 3-vuotiaskin, mutta ammatti immeiset väittää että reilu vuodenvanha on pahin. Ja pientä riittämättömyyden tunnetta voi olla kun syli ei aina riitä yhtäaikaa molemmille, vaikka tarvittaisiin. Huomiota on vaikea jakaa tasan. Ja ekat kaksi vuotta on lapsen minäkuvan rakentumiselle niin kovin tärkeää, että kannattaa miettiä mihin oma energia riiittää. Omat haasteensa voi olla alun imetykseessä, kun isompi voi joutua odottelemaan tuntikausia vastasyntyneen syödessä, eikä ehkä viihdy ihan hyvin. Lapset ja raskaudet on tunnetusti erilaisia. Jos eka raskaus oli helppo, voi toinen raskaus saada lähes liikuntakyvyttömäksi. Itse jouduin makaamaan sohvalla pari viimeistä kuukautta, kun pikkutaaperoa olisi pitänyt viedä ulos. Pieni oli niin pieni, että vielä kaatuili toistuvasti lumihankeen, eikä supistusten kourissa minusta ollut nostelijaksi. Sääliksi kävi esikoista, joka teki sisällä palapelejä joka päivä. Jos tukiverkostosi on hyvä, niin saattaa olla homma aika kevytkin. Jos sukulaisesi asuvat ulkomailla ja kaukana, kaverit auttaa vaan satunnaisesti ja mies on koukussa urheiluun, niin älä edes harkitse;) Onnea yritykseen jos siihen päädytte!