Etukäteen Varattu Lähtö:Eutanasia...

on ihmisen alkukantaisin, ja syvin vietti.

Helppo suhteellisen terveenä ja nuorena on kuvitella kuolemantilannettaan.
Helppo helppohintaisilla palstoilla on naureskella ihmisten sairauksille ja kuolemille, kuin täällä tunnutaan tehtävän.

Naama menee peruslukemille, kun istuu kuolevan ihmisen vieressä, katsoo, ja kuuntelee, elää yhdessä poismenevän kanssa. Siinä on vitsit vähissä.

Mutta eihän niistä täällä ole vitsiniekat tietävinään.

Niin kauan kuin henki pihisee, niin kauan useimmat toivovat elävänsä.

ss.aa kirjoitti:

on ihmisen alkukantaisin, ja syvin vietti.

Helppo suhteellisen terveenä ja nuorena on kuvitella kuolemantilannettaan.
Helppo helppohintaisilla palstoilla on naureskella ihmisten sairauksille ja kuolemille, kuin täällä tunnutaan tehtävän.

Naama menee peruslukemille, kun istuu kuolevan ihmisen vieressä, katsoo, ja kuuntelee, elää yhdessä poismenevän kanssa. Siinä on vitsit vähissä.

Mutta eihän niistä täällä ole vitsiniekat tietävinään.

Niin kauan kuin henki pihisee, niin kauan useimmat toivovat elävänsä.

Lue lisää

Kiitos, sinulle

Olen omaiseni vuoteen vierellä katsellut noutajan hiipimistä ovelta sänkyn viereen.
En menettänyt uskoani vaik se horjui,me painettiin loppuun asti ja se kannatti me voitettiin.
Minua on kans aina sylettänyt tollaset äijämäiset uhoilut,sillon kun ollaan viimesellä pysäkillä alkaa hirvee parku ja kitinä,miks minä? tää on epäreiluu.
Eiköhän se totuus valkene tosi miehillekkin.

on ihmisiä jotka haluaa pois.
Joku yrittää roikkua elämässä, vaikka se ei jatku kuin koneiden varassa.
Mitä iloa sellaisesta elämästä on?
Toiset haluaa lähteä pois silloin, kun on vielä jonkinlainen arvokkuus jäljellä ja voi itse sanoa, että nyt lähden.
Ennenkuin hoitaja tulee alusastian kanssa.

Se että sinä haluat pitää omaisesi on henkilökohtainen asia, eikä oikeuta huutamaan ja uhkailemaan täällä.
Olisi hauska tietää miehesi kanta väkisellä elossa pitämiseen.
Ikävä kyllä, syöpäsairas viimeisillään kärsii hirvittävistä kivuista.Taudista joka syö sisältäpäin.

Otan osaa suruusi ja ikävääsi, mutta sanon silti että näkökantoja on muitakin.
Eikä tuollainen mesominen palstalla ole oikeutettua vaikka olisi elämäntilanne mikä.

Nooalla on oikeus elää elämäänsä ja vitsailla siitä mistä tahtoo.

Anjaniina kirjoitti:

on ihmisiä jotka haluaa pois.
Joku yrittää roikkua elämässä, vaikka se ei jatku kuin koneiden varassa.
Mitä iloa sellaisesta elämästä on?
Toiset haluaa lähteä pois silloin, kun on vielä jonkinlainen arvokkuus jäljellä ja voi itse sanoa, että nyt lähden.
Ennenkuin hoitaja tulee alusastian kanssa.

Se että sinä haluat pitää omaisesi on henkilökohtainen asia, eikä oikeuta huutamaan ja uhkailemaan täällä.
Olisi hauska tietää miehesi kanta väkisellä elossa pitämiseen.
Ikävä kyllä, syöpäsairas viimeisillään kärsii hirvittävistä kivuista.Taudista joka syö sisältäpäin.

Otan osaa suruusi ja ikävääsi, mutta sanon silti että näkökantoja on muitakin.
Eikä tuollainen mesominen palstalla ole oikeutettua vaikka olisi elämäntilanne mikä.

Nooalla on oikeus elää elämäänsä ja vitsailla siitä mistä tahtoo.

Lue lisää

Itte oon nähnyt sen verran sairaalan elämää et olen huomannut elämänvietin olevan vahvin.
Silloinkin kun saa painella kipupumpusta suoraan suoneen lääkettä,sitä ihmettä orotellaan.
En tierä aloittajan terveyren tilaa mutta ei vaikuttanut kipeeltä,siksi tulkitsen aloituksen uhoomiseksi ja vastaan siihen vakaumukseni mukaan.
Ihminen kuvittelee olevansa oman elämänsä herra kunnes sairaus lähtee piiriin,sen jälkeen ollaan matkustajia.

k/k kirjoitti:

Itte oon nähnyt sen verran sairaalan elämää et olen huomannut elämänvietin olevan vahvin.
Silloinkin kun saa painella kipupumpusta suoraan suoneen lääkettä,sitä ihmettä orotellaan.
En tierä aloittajan terveyren tilaa mutta ei vaikuttanut kipeeltä,siksi tulkitsen aloituksen uhoomiseksi ja vastaan siihen vakaumukseni mukaan.
Ihminen kuvittelee olevansa oman elämänsä herra kunnes sairaus lähtee piiriin,sen jälkeen ollaan matkustajia.

Lue lisää

mennessä meistä on kaikki nähnyt monenlaisia lähtöjä, niin nuorien kuin vanhojenkin.

Ja sen voin kertoa, ettei kaikki todellakaan halua roikkua elämässä väkisin kiinni, toiset taas haluaa.
Yleistäminen on aina pahasta, sillä jokaisen suhtautuminen elämään on henkilökohtaista, kuinkapa muutenkaan.
Itsestäni voin sanoa, että en jää odottamaan edes sitä letkun päälle astumista.
Eikä sitä todellakaan kukaan pääse päättämään puolestani.
Kukaan ei voi vaatia minua elämään, jollen sitä halua.

Nämä asiat on kipeitä ja ymmärrän hyvin ihmisiä, joille ne ovat raskaita, mut se ei oikeuta siltikään tuollaisiin kirjoituksiin ja uhkauksiin.

Ja sekin vielä, että jälkeenjäävän osa on se raskaampi, se sairas saattaa olla hyvillään lähdöstä.
Heitän siis toisenlaisen argumentin.

Pitääkö sairaan jatkaa elämää sen takia, ettei omaisen tarvitse kärsiä ikävää ja kaipuuta?

Anjaniina kirjoitti:

mennessä meistä on kaikki nähnyt monenlaisia lähtöjä, niin nuorien kuin vanhojenkin.

Ja sen voin kertoa, ettei kaikki todellakaan halua roikkua elämässä väkisin kiinni, toiset taas haluaa.
Yleistäminen on aina pahasta, sillä jokaisen suhtautuminen elämään on henkilökohtaista, kuinkapa muutenkaan.
Itsestäni voin sanoa, että en jää odottamaan edes sitä letkun päälle astumista.
Eikä sitä todellakaan kukaan pääse päättämään puolestani.
Kukaan ei voi vaatia minua elämään, jollen sitä halua.

Nämä asiat on kipeitä ja ymmärrän hyvin ihmisiä, joille ne ovat raskaita, mut se ei oikeuta siltikään tuollaisiin kirjoituksiin ja uhkauksiin.

Ja sekin vielä, että jälkeenjäävän osa on se raskaampi, se sairas saattaa olla hyvillään lähdöstä.
Heitän siis toisenlaisen argumentin.

Pitääkö sairaan jatkaa elämää sen takia, ettei omaisen tarvitse kärsiä ikävää ja kaipuuta?

Lue lisää

Moni syöpään kuoleva haluaisi jo päästä pois, mutta omaiset roikkkuvat mahdottomissakin toiveissa
ja heidän takiaan pitäisi vielä jaksaa elää, vaikka itse olisi jo valmis kuolemaan.
Vanhusten kohdalla syytetään jopa henkilökuntaa kuoleman jouduttamisesta, siinä on mielestäni
muusta kyse, ei haluta luopua koska oma syyllisyydentunto estää. Ei olla käyty tarpeeksi usein katsomassa ja
nyt kun äiti/isä on kuolemaisillaan, se vasta tajutaan ja yritetään lypsää lisää aikaa.

unelmat kuolevat kirjoitti:

Moni syöpään kuoleva haluaisi jo päästä pois, mutta omaiset roikkkuvat mahdottomissakin toiveissa
ja heidän takiaan pitäisi vielä jaksaa elää, vaikka itse olisi jo valmis kuolemaan.
Vanhusten kohdalla syytetään jopa henkilökuntaa kuoleman jouduttamisesta, siinä on mielestäni
muusta kyse, ei haluta luopua koska oma syyllisyydentunto estää. Ei olla käyty tarpeeksi usein katsomassa ja
nyt kun äiti/isä on kuolemaisillaan, se vasta tajutaan ja yritetään lypsää lisää aikaa.

Lue lisää

hoitajia jotka auttavat...

Anjaniina kirjoitti:

mennessä meistä on kaikki nähnyt monenlaisia lähtöjä, niin nuorien kuin vanhojenkin.

Ja sen voin kertoa, ettei kaikki todellakaan halua roikkua elämässä väkisin kiinni, toiset taas haluaa.
Yleistäminen on aina pahasta, sillä jokaisen suhtautuminen elämään on henkilökohtaista, kuinkapa muutenkaan.
Itsestäni voin sanoa, että en jää odottamaan edes sitä letkun päälle astumista.
Eikä sitä todellakaan kukaan pääse päättämään puolestani.
Kukaan ei voi vaatia minua elämään, jollen sitä halua.

Nämä asiat on kipeitä ja ymmärrän hyvin ihmisiä, joille ne ovat raskaita, mut se ei oikeuta siltikään tuollaisiin kirjoituksiin ja uhkauksiin.

Ja sekin vielä, että jälkeenjäävän osa on se raskaampi, se sairas saattaa olla hyvillään lähdöstä.
Heitän siis toisenlaisen argumentin.

Pitääkö sairaan jatkaa elämää sen takia, ettei omaisen tarvitse kärsiä ikävää ja kaipuuta?

Lue lisää

lause on hyvä kysymys. Nyt kun on toinen lapsenlapsi putkessa, niin mulle on tullut sellainen tunne, että en aivan vielä ole valmis lähtemään. Uteliaisuus nähdä lasten kasvan on valtavan suuri, mutta itse minä aion elämäni pituuden päättää, jos ei äkkikuolema sitten korjaa. Nyt ei näytä siltä, koska ainakin vielä jaksan hyvin painaa 10 km:n lenkin, olen vireä ja viriili. Mutta viiskutosena ei koskaan voi tietää, milloin asia muuttuu. Ja sitä varten olen varautunut riittävän hyvin, kuten prof. Jorma Palo sanoi.

Pirre* kirjoitti:

hoitajia jotka auttavat...

tavallisia tapauksia, en hoitajien tekemiä murhia.

Teotwawki kirjoitti:

lause on hyvä kysymys. Nyt kun on toinen lapsenlapsi putkessa, niin mulle on tullut sellainen tunne, että en aivan vielä ole valmis lähtemään. Uteliaisuus nähdä lasten kasvan on valtavan suuri, mutta itse minä aion elämäni pituuden päättää, jos ei äkkikuolema sitten korjaa. Nyt ei näytä siltä, koska ainakin vielä jaksan hyvin painaa 10 km:n lenkin, olen vireä ja viriili. Mutta viiskutosena ei koskaan voi tietää, milloin asia muuttuu. Ja sitä varten olen varautunut riittävän hyvin, kuten prof. Jorma Palo sanoi.

Lue lisää

just tapasin pankissa ystävän, jonka mies kuoli ennen joulua.
Hyvä että pääsi pois sanoi vaimo.
Oli niin kovat kivut, ei pystyneet enää lääkkeet.Ainoa mitä saattoivat tuskan helpotukseksi tehdä, oli poistaa selkäytimestä painetta aiheuttavaa nestettä...
Joskus kuolema on toivottu vieras.

unelmat kuolevat kirjoitti:

Moni syöpään kuoleva haluaisi jo päästä pois, mutta omaiset roikkkuvat mahdottomissakin toiveissa
ja heidän takiaan pitäisi vielä jaksaa elää, vaikka itse olisi jo valmis kuolemaan.
Vanhusten kohdalla syytetään jopa henkilökuntaa kuoleman jouduttamisesta, siinä on mielestäni
muusta kyse, ei haluta luopua koska oma syyllisyydentunto estää. Ei olla käyty tarpeeksi usein katsomassa ja
nyt kun äiti/isä on kuolemaisillaan, se vasta tajutaan ja yritetään lypsää lisää aikaa.

Lue lisää

saattaa tosiaan olla yksi syy siihen että halutaan pitkittää omaisen elämää, ilman että hän itse sitä haluaa..
Joskus olen nähnyt aika raivokkaita lapsia, jotka vaativat hoitohenkilökuntaa tekemään mahdottomia.
Se on aika kam

Anjaniina kirjoitti:

saattaa tosiaan olla yksi syy siihen että halutaan pitkittää omaisen elämää, ilman että hän itse sitä haluaa..
Joskus olen nähnyt aika raivokkaita lapsia, jotka vaativat hoitohenkilökuntaa tekemään mahdottomia.
Se on aika kam

Lue lisää

aika makaaberiä ja loukkaavaa alkaa täällä mietiskelemään ja kuvittelemaan kenenkään "syitä".

.... kirjoitti:

aika makaaberiä ja loukkaavaa alkaa täällä mietiskelemään ja kuvittelemaan kenenkään "syitä".

työni kautta, ei tarvitse kuvitella yhtään mitään. Totuus on vielä kuvitelmia hurjempaa.

unelmat kuolevat kirjoitti:

työni kautta, ei tarvitse kuvitella yhtään mitään. Totuus on vielä kuvitelmia hurjempaa.

tiedän kuolleitten läheisteni, kuin myös laitospotilaitten kautta. kukaan ei voi tietää toisen aivoituksia, joten minä ainakaan en katso olevani muitten yläpuolella, kertomassa, mitä he ajattelevat.

.... kirjoitti:

tiedän kuolleitten läheisteni, kuin myös laitospotilaitten kautta. kukaan ei voi tietää toisen aivoituksia, joten minä ainakaan en katso olevani muitten yläpuolella, kertomassa, mitä he ajattelevat.

Lue lisää

ei siinä tarvitse keksiä mitään eikä arvailla kenenkään aivoituksia.
Kyllä nämä omaiset ovat itse kertoneet mitä he ajattelevat.
Henkilökunnalla on aina eri näkökulma asioihin kuin satunnaisilla vierailijoilla.
Ja kokemusta hyvin erilaisista omaisista.

.... kirjoitti:

aika makaaberiä ja loukkaavaa alkaa täällä mietiskelemään ja kuvittelemaan kenenkään "syitä".

saa asioista puhua?
Kaikki se kuuluu elämään...ja kuolemaan.
Ei kai ihmisen elämässä ole asioita joista ei voi puhua?

Anjaniina kirjoitti:

saa asioista puhua?
Kaikki se kuuluu elämään...ja kuolemaan.
Ei kai ihmisen elämässä ole asioita joista ei voi puhua?

ja pitää, mutta vain omalla suullaan.

eutanasiaa, mutten myöskään tehohoitoa kauan dementoituneena maanneelle. Pitää ihmisellä olla oikeus kuollakin, - luonnollinen kuolema.

.... kirjoitti:

ja pitää, mutta vain omalla suullaan.

en voi puhua kenenkään suulla, en yleistää.
Muttei se estä sitä ettenkö voisi arvailla ihmisten motiiveja.
Sillä jokaiseen asiaan jonka teet tai sanot, sinulla on oma motiivisi.
Joillakin se on syyllisyydentunto.
Ei siinä sen kummempaa, se on yhtä hyvä syy kuin mikä tahansa.
Mutta sen seuraukset pitää pohtia.Onko minulla oikeus vaatia....Varsinkin jos lopputulos koskettaa toisen ihmisen elämää...

Anjaniina kirjoitti:

mennessä meistä on kaikki nähnyt monenlaisia lähtöjä, niin nuorien kuin vanhojenkin.

Ja sen voin kertoa, ettei kaikki todellakaan halua roikkua elämässä väkisin kiinni, toiset taas haluaa.
Yleistäminen on aina pahasta, sillä jokaisen suhtautuminen elämään on henkilökohtaista, kuinkapa muutenkaan.
Itsestäni voin sanoa, että en jää odottamaan edes sitä letkun päälle astumista.
Eikä sitä todellakaan kukaan pääse päättämään puolestani.
Kukaan ei voi vaatia minua elämään, jollen sitä halua.

Nämä asiat on kipeitä ja ymmärrän hyvin ihmisiä, joille ne ovat raskaita, mut se ei oikeuta siltikään tuollaisiin kirjoituksiin ja uhkauksiin.

Ja sekin vielä, että jälkeenjäävän osa on se raskaampi, se sairas saattaa olla hyvillään lähdöstä.
Heitän siis toisenlaisen argumentin.

Pitääkö sairaan jatkaa elämää sen takia, ettei omaisen tarvitse kärsiä ikävää ja kaipuuta?

Lue lisää

En halua jatkaa elämää silloin kun se on mahrotonta,en pakota omaisiani elämään itseni vuoksi.
Jokainen päättäköön miten ja koska kuolee,minäkin olen päättänyt etten halua maata haisevana kasvina.
Kysymys olikin siitä että olin aistivani turhaa uhoa aloituksessa,aloittaja kertoo tuolla alempana olevansa valmis ja hyvä hänelle ei siitä tän enempää.
Kokemukseni perusteella harvat meistä on valmiit tietämään oman kuolinpäivänsä ja vielä harvemmalla on sisua astua se viimeinen askel.

koti-kiusattu kirjoitti:

En halua jatkaa elämää silloin kun se on mahrotonta,en pakota omaisiani elämään itseni vuoksi.
Jokainen päättäköön miten ja koska kuolee,minäkin olen päättänyt etten halua maata haisevana kasvina.
Kysymys olikin siitä että olin aistivani turhaa uhoa aloituksessa,aloittaja kertoo tuolla alempana olevansa valmis ja hyvä hänelle ei siitä tän enempää.
Kokemukseni perusteella harvat meistä on valmiit tietämään oman kuolinpäivänsä ja vielä harvemmalla on sisua astua se viimeinen askel.

Lue lisää

lopettaminen on vakava askel.
Sitä varmaan puntaroi, että mitä jää näkemättä.
Mutta kuitenkin se päätös on tehtävä, ennenkuin järjenvalo katoaa ja voi vielä itse päättää olemisestaan.
Elämä on, eikä kukaan luvannutkaan, että se helppoa olis?

se on nimeltään hoitotahto. Se tarkoittaa sitä, että ei halua kone avusteista elämän pidennystä ja hoitotestamentti taas takaa sen, että voi antaa elimensä tutkimustarkoituksiin tai luovutettavaksi.

omat kokemukset auttavat ymmärtämään näitä tilanteita ja miettimään miten itse haluaisi omalla
kohdallaan elämänsä lopun menevän. Saisiko itse päättää, että nyt riittää, vaikka läheiset eivät vielä
olisi valmiita meistä luopumaan.

tässä asiassa. Olet kirjoittanut asiasta, josta meille kaikille tulee aikanaan kokemusta. Kuten olen sinulle toisaalla sanonut, itsekin sairastan varmasti kuolemaan johtavaa sairautta. Silti sillä asialla voi vitsailla. Setäni sai salamasyövän ja lähti kahdessa viikossa juuri ennen uutta vuotta. Hänellä huumorinkukka kukki vielä kuolinvuoteellakin, joten me ihmiset suhtaudumme elämään ja kuolemaan eri tavalla ja sillä siisti.

Tuo oli tärkeä lause. Jokaisen ihmisen syntymä ja kuolema ovat hänen elinkaarensa alku ja loppu ja siten hyvin yksilöllisiä. Asia on niin tunnepitoinen, arkaluontoinen ja herkkä, suhtautuminen saattaa jopa muuttua elämäntilanteen ja olosuhteiden muuttuessa. Hyvin usein näin käykin.

jassumarketta kirjoitti:

Tuo oli tärkeä lause. Jokaisen ihmisen syntymä ja kuolema ovat hänen elinkaarensa alku ja loppu ja siten hyvin yksilöllisiä. Asia on niin tunnepitoinen, arkaluontoinen ja herkkä, suhtautuminen saattaa jopa muuttua elämäntilanteen ja olosuhteiden muuttuessa. Hyvin usein näin käykin.

Lue lisää

jokaisen ihmisen suhtautuminen kaikenlaisiin asioihin.
Jos tänään sanot, en ikinä!
On se huomenna, jospa sittenkin.
Kaikenaikaa tulee uusia näkökulmia ja ihmisen on muututttava sen mukaan.
Uutta harkintaa peliin, sen valossa mitä tietää..
Maailma ympärilläkin muuttuu, kuinka mielipiteet vois pysyä samana?
Moni meistä sanoi aikoinaan, ei ikinä tietokonetta...

lisäksi kerron jo aikoinaan miten haluan itseäni kohdeltavan, omaisilleni.
Ja syyt siihen.